https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=Elsa+Hietala 2026-04-24T09:57:46Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.44.5 https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Perinteinen_pellavan_viljely,_muokkaus_ja_kehruu&diff=30835 2025-10-13T10:16:33Z

<p>Elsa Hietala: Hyperlinkkejä kuntoon</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=pellava, viljely, kuitukasvit, kuitupellava, kasvikuidut, käsityöt, käsityöperinne<br /> }}<br /> <br /> [[Tiedosto:Kuva 1 Jalasjärvi.jpg|pienoiskuva|Pellavatalkoot Jalasjärvellä 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Jalasjärven museo.|363x363px]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Pellavan muokkaamiseen siemenen kylvöstä valmiiksi pellavalangaksi kuuluu monta erilaista työvaihetta, joita ylläpidetään erilaisissa harrastajaryhmissä ja yhdistyksissä, yksityisten henkilöiden sekä museoiden toimesta.<br /> <br /> Monet yksityiset harrastajat ovat olleet tärkeässä asemassa pellavaperinteen elvyttäjinä ja säilyttäjinä. Uusia harrastajia on viime vuosina innostettu mukaan esimerkiksi Taitoliiton kautta järjestelyillä hankkeilla. Harrastustaan sosiaalisessa mediassa jakavia henkilöitä on muutamia.<br /> <br /> Yhteisöistä tärkeitä pellavaperinnettä ylläpitäviä tahoja ovat Taitojärjestö sekä Maa- ja kotitalousnaiset alayhdistyksineen. Kiinnostuneille järjestetään myös pellavankäsittely- ja kehruupiirejä kansalaisopistoissa.<br /> <br /> Tärkeä pellavaperinteen ylläpitäjä on Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva, Metsähallituksen omistama Korteniemen perinnetila. Korteniemessä järjestetään tapahtumia, joiden yhteydessä kaikki vierailijat lapsista vanhuksiin saavat osallistua pellavan muokkauksen työvaiheisiin. Tapahtumien myötä tilalle on muodostunut myös vakituinen yli kymmenen hengen talkooporukka &quot;Korteniemen poppoo&quot;.<br /> <br /> Muita pellavaperinnettä ylläpitäviä museoita ovat esimerkiksi Kuralan Kylämäki Turussa, Seurasaaren ulkomuseo Helsingissä sekä Väinöntalon kotiseutumuseo Evijärvellä. Myös Suomen maatalousmuseo Sarka Loimaalla kerää, säilyttää ja ylläpitää perinteiseen pellavankäsittelyyn liittyvää esineistöä, muistitietoa ja nykyharrastajien kokemuksia.<br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Perinteistä kuitupellavan viljelyä harjoitetaan sukupolvelta toiselle siirtyneillä menetelmillä sekä muilta harrastajilta ja oman kokemuksen kautta kertynein tiedoin. Perinteen harjoittamisessa on paikkakunta- ja henkilökohtaisia eroja, seuraavassa tiivistelmänä Korteniemen perinnetilan Outileena Uotilan ohjeita pellavan käsittelystä: Toukokuussa, tyynellä säällä, lannoitettuun ja hyvin muokattuun maahan kylvetään käsin viskelemällä noin 1,3 kg pellavansiementä yhden aarin alalle. Siemen mullataan maahan äkeellä tai haravalla. Maa on hyvä myös jyrätä. Kesäkuussa pellosta kitketään rikkaruohot käsin. Elokuussa, noin sadan päivän päästä kylvöstä, pellavan varret nyhdetään juurineen maasta.[[Tiedosto:Kuva 3 Nyhtäminen muok.jpg|pienoiskuva|Pellavan nyhtämistä Suomen maatalousmuseo Saran pellavamaalla. Kuva: Elsa Hietala / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]Pellavanvarret kuivataan ja sen jälkeen rohkitaan siemenkodat varsista pellavarohkalla. Rohkijat istuvat penkin päissä ja vetävät pellavaniput piikkien läpi, jolloin siemenkodat irtoavat ja putoavan rohkan alle levitetyn ison lakanan päälle. Siemenkodat kuivatetaan ja puidaan, pieni erä kerrallaan voidaan puida nuijimalla kangaspussiin laitettuja siemenkotia puunuijalla. Rikotut siemenkodat tyhjennetään pussista laakeaan vatiin ja puhalletaan: kevyemmät roskat lentävät pois ja siemenet jäävät vadin pohjalle. Näin on tallessa siemenet seuraavan kevään kylvöön.<br /> Rohkitut varret liotetaan suojaisan lahden pohjaan, laudoista ja kivistä tehtyjen painojen alle. Varret likoavat veden lämpötilasta riippuen vajaat kaksi viikkoa tai kunnes kuitu irtoaa varresta. Pellavaa voi liottaa myös nurmella, sänkipellolla tai hangella. Liotuksen jälkeen märät, haisevat varret kuivataan ulkona aidan nojalla ja lopulta rutikuiviksi riihen orsilla tai saunassa, lämpö ei saa nousta korkeaksi. <br /> <br /> Pellavatalkoissa pellavan varret loukutetaan ja lihdataan eli niitä hakataan puisilla, penkkimäisillä ja kannellisilla loukuilla ja pienemmillä metalliteräisillä lihdoilla. Loukulla pellavan varsien puinen aines menee poikki ja karisee osin pois, lihdatessa on tarkoitus saada kaikki puumainen aines pois ja käteen jäämään kuitunippu, joka seuraavassa työvaiheessa häkilöidään. Pölyinen loukutus ja lihtaus tehdään kostealla säällä lämpimässä riihessä, kuivalla säällä ulkona. Pellavan on pysyttävän rutikuivana, jotta kuitu irtoaa.<br /> <br /> Seuraava työvaihe on häkilöinti. Häkilä on lauta, jonka päihin on hakattu n. 10x10 cm alalle tiheästi teräviä, ohuita nauloja/ piikkejä. Piikkien läpi kuitukimppua vedettäessä, pellavasta erottuvat lyhyemmät kuidut eli rohtimet, jotka jäävät häkilän piikkeihin sekä pidemmät kuidut, aivinat, jotka jäävät häkilöijän käteen.<br /> [[Tiedosto:7 Häkilöinti muok.jpg|pienoiskuva|296x296px|Pellavan häkilöintiä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Pellavan kehruu aloitetaan asettamalla ohuita kerroksia rohdinpellavaa jonoksi, josta kierretään nutturaa muistuttava kuontalo. Pellavakuontalo laitetaan rukin käsivarressa olevaan piikkiseen harkkiin tai vyötetään pirtanauhalla rukinlapaan. Tästä rohdin kehrätään langaksi. Aivinapellava puolestaan kierretään ohuina kerroksina puisen kartion, tortin, ympäri tai kehrätään pieninä erinä vyötärölle sidotun vyön alta. Aivinan kehruu on helpompaa kuin rohtimen, sillä pitkät aivinakuidut ovat sileitä ja lujia.<br /> <br /> Rukin rullan ympärille laitetaan kerrattu, n. metrin pituinen aloituslanka, joka pujotetaan rukin koukkujen eli hampaiden kautta ja torven pään läpi kohti kehrääjää. Kehrääjä istuu rukin edessä jalka polkimella. Kehruu alkaa pyöräyttämällä oikealla kädellä rukin pyörää, samalla kehrääjä alkaa polkea rukkia tasaisesti. Pellavan kehruun suunnasta on olemassa kahta erilaista traditiota: toiset kehräävät pellavan myötä- ja toiset vastapäivään.<br /> <br /> Kehrääjä vetää kuituja toisella kädellä harkista, toisen käden pitäessä kiinni aloituslangasta, n. 10 cm torven yläpuolelta. Kehrätessä ylempi käsi vetää kuituja harkista, alempi käsi pitää kiinni siitä kohdasta, mihin asti kierrettä on syntynyt, sitten alempi käsi liukuu otteen irtoamatta ylemmäs, jolloin kierre etenee eli syntyy lisää lankaa, samalla rukki vetää lankaa sisäänsä. Pellavaa kehrätessä alemman käden sormia kostutetaan vedellä tai syljellä. Tätä kutsutaan märkäkehruuksi ja se tekee langasta sileämpää ja kestävämpää.<br /> <br /> Jos haluaa paksumpaa ja kestävämpää lankaa langat voi kerrata. Kertaus tapahtuu myös rukilla. Täydet rukin rullat laitetaan rullatelineeseen, (jos rullia ei ole useita, lanka keritään kerälle) josta se kerrataan. Kertaus tapahtuu kehruun tapaan, mutta rukkia poljetaan toiseen suuntaan kuin kehrätessä. Kertaus on paljon nopeampaa kuin kehruu.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Kuva 4 VK 440 Loimaa.jpg|pienoiskuva|Pellavan liotusta nurmella 1970-luvulla. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka. ]]<br /> Pellavaperinne on välittynyt katkeamattomana Suomessa ikimuistoisista ajoista tähän päivään. Kuitupellavaa on viljelty Suomessa tiettävästi jo ennen ajanlaskun alkua. Omavaraistaloudessa elettäessä lähes joka tilalla oli pellavamaa ja pellavan liotuksesta muistuttavia likolampia löytyy valtava määrä eri puolilta Etelä-Suomea.<br /> <br /> Joillakin seuduilla, kuten Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa tuotettiin hyvälaatuista pellavaa myyntiin niille seuduille, joissa pellava ei riittänyt kotitarpeiksi. Ensimmäiset suomenkieliset oppaat pellavan viljelystä julkaistiin Suomen Talousseuran toimesta 1800-luvun alussa. Talousseura myös jakoi palkintoja hyvälaatuisista pellavatöistä.<br /> <br /> Pellavan viljely ja käsittely olivat perinteisesti naisten töitä. Tästä poikkeuksena nuorten naisten ja miesten yhteistyönä suoritettiin pellavan rohkiminen sekä fyysisesti raskas loukutus. Pellavan käsittely alkoi koneellistua 1800-luvulta lähtien ja sen jalostaminen tekstiileiksi hiipua tehdasvalmisteisten tuotteiden vallatessa markkinoita.<br /> <br /> Toisen maailmansodan pula-aika elvytti uinuvat pellavankäsittelytaidot ja nosti perinteen uuteen loistoon. Pellavan kasvatusta ja -käsitöitä maaseudun lapset saattoivat jälleen oppia kotonaan ja ne olivat tärkeä osa kotitalouskoulujen opintoja.<br /> <br /> Kun ostolankoja ja -kankaita jälleen tuli markkinoille sotien jälkeen, nosti moni emäntä rukkinsa vinttiin haluten unohtaa sota-ajan rasitukset. Osa naisista piti kuitenkin pellavan viljelyä ja käsittelyä tärkeänä tapana pitää yllä omavaraisuutta kriisien varalle. Vielä 1970-luvulla asiansa osaavia pellavankehrääjiä löytyi esimerkiksi Maatalouskeskusten ja Maa- ja kotitalousnaisten järjestämiin tapahtumiin kymmenittäin. 1980-luvulla pellavanviljelyä ja -käsittelyä elvytettiin jälleen Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H-nuorten yhteishankkeella.<br /> <br /> Pellavaan liittyy paljon nykykielessä olevia sanontoja: sivistys (on alkujaan tarkoittanut aivinapellavan harjaamista), jäädä loukkuun (eli tiukkaan paikkaan, loukun pohjan ja kannen väliin, kuten pellavan varret loukuttaessa) ja pellavapää (vaaleatukkainen kuin hieno, hiuksia muistuttava aivina). Pellavan käsittelyn historia elää näin myös nykysuomessa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Kuitupellavan kasvatusta ja pellavakäsitöiden taitoa pidetään yllä monien eri tahojen toimesta. Perinnettä vaalivat yhteisöt voivat tarjota mahdollisuuksiensa mukaan myös tilat pellavan kasvatukselle sekä tiedon ja taidon välittämiselle. Perinneyhdistysten ja kotiseutumuseoiden tekemästä työstä hyvänä esimerkkinä on Evijärvellä Väinöntalon museossa kuvattu ja YouTubessa julkaistu dokumenttifilmi paikallisesta pellavaperinteestä. <br /> <br /> Seurasaaren ystävät Maatiainen ry:n avustamina viljelevät pellavaa Seurasaaren ulkomuseon Leppälän perinnekasvipalstalla. Vuosittain järjestetään pellavateemaisia tapahtumia ja talkoita, joihin kutsutaan mukaan ihmisiä. Käytössä ovat perinteiset menetelmät ja työvälineet.<br /> <br /> Korteniemen perinnetilan pellavatapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia ja niissä yleisöllä on vuosittain mahdollisuus seurata ja osallistua kulloisiinkin tilan töihin. Myös Kuralan Kylämäessä Turussa järjestetään vuosittain avoimia pellavanviljelyyn ja käsityöhön liittyviä tapahtumia ja työpajoja. <br /> <br /> Monet museot tallentavat ja esittelevät perinteisiä pellavankäsittelytyökaluja ja voivat parhaassa tapauksessa tarjota valmistusohjeita niistä kiinnostuneille. Vanhat työkalut eivät ole kaikkien saavutettavissa ja perinne elää myös menetelmien kehittyessä ja muuttuessa monimuotoisemmiksi. <br /> <br /> Kasvaneet harrastajamäärät tuovat mahdollisuuksia myös käsityöalan yrityksille, jotka valmistavat työkaluja sekä materiaaleja harrastajien käyttöön. Kuitupellavaa viljellään ja myydään Suomessa niille, joilla omia viljelymahdollisuuksia ei ole. Kiinnostuneille tietoa ja taitoa pellavan käsittelystä jaetaan myös paikoin kansalaisopistojen kursseilla.<br /> <br /> Hyvä esimerkki pellavaperinteen harjoittamisesta lähes kaikille kiinnostuneille sopivassa, pienessä mittakaavassa, oli vuosina 2021-2023 toteutettu Pellavaperinteen elvyttäminen ja materiaalisen ymmärryksen kasvattaminen yhteisöllisin menetelmin -hanke (Neliömetri pellavaa -hanke). Hankkeen alullepanijana toimi Taitoliitto ja yhteistyökumppaneina olivat muun muassa Maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria sekä Suomen maatalousmuseo Sarka, avustusta hankkeelle myönsi Museovirasto. <br /> [[Tiedosto:Kuva 5 kehräys.jpg|pienoiskuva|Outileena Uotila kehrää pellavaa Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Hankkeessa koottiin ja julkaistiin ohjeet pellavan käsittelyyn ja työstöön Taitoliiton kotisivulla. Taitoyhdistysten ja Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistysten kautta saatiin jaettua sadoille harrastajille kuitupellavan siemeniä neliömetrin viljelyalaa varten. Hankkeen tuloksena Taito Varsinais-Suomessa kehitettiin kouluille Paven pellavareissu -luentokokonaisuus, joka sukeltaa syvälle pellavan historiaan tarjoamalla näkökulmia mm. ilmastoahdistuksen torjuntaan. Hankkeen myötä satoja uusia harrastajia on saatu kokeilemaan ja jatkamaan tämän perinteisen kuitukasvin viljelyä. <br /> <br /> Perinne siirtyy eteenpäin myös yksittäisiltä harrastajilta toisille. Foorumeita yhteiselle keskustelulle löytyy sosiaalisen median, esimerkiksi Facebookin harrasteryhmistä. Pellavan kasvatus vaatii omanlaistaan vertaistukea, samoin esimerkiksi eläinkuitujen kehräämisestä selvästi eroava pellavakuitujen kehruu. Sosiaalisessa mediassa aktiivisia ovat esimerkiksi Paula ”Pave” Vanne @pavepuuhaa ja Laura Vilppola @craftsbylauraelina. Elinkeinoksi asti kuitupellavan kasvatus on kehittynyt Leena Pesun tilalla (linenstories.fi). <br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarkaan tallennetuissa pellavan kasvatukseen liittyvissä aineistoissa korostuu perheessä tai suvussa sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon merkitys. Innokkaat nuoret ovat haastatelleet ikääntyviä sukulaisiaan ja saavat heiltä ohjeita pellavan kanssa toimimiseen. Tähän mennessä kaikki haastatteluihin osallistuneet ovat olleet naisia<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Perinne elää ja on tasapainossa. Pellavan viljelyn monet työvaiheet ovat oiva tapa tutustua entisajan elämänmenoon ja siihen, kuinka arvokkaita tekstiilit ennen olivat ja kuinka kovan työn takana. Oman kokemuksen kautta ymmärrys kestävään kuluttamiseen kasvaa.<br /> <br /> Kiinnostus omavaraiseen tekstiilituotantoon on ollut merkittävässä nousussa viime aikoina. Käsityöharrastuksen elpymiseen on monia syitä, mutta maailman epävakaa tilanne sekä ekologinen ajattelu ovat todennäköisesti niistä tärkeimpiä. Miten ja mistä valmistat vaatteesi, jos niitä ei joskus tulevaisuudessa enää kaupasta saisi?<br /> <br /> Kuitupellavan viljely on elpynyt lupaavasti harrastuksen uuden tulemisen kautta ja pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvaa kuitupellavan siementä on nyt saatavissa pienissä erissä myös kotimaasta. Maatiainen ry myy ja välittää kotimaisia pellavan- ja maatiaiskuituhampun siemeniä, jakaa tietoa kuitukasveista sekä ohjaa ja avustaa tarpeen mukaan. Yhdistys myös julkaisee aiheesta artikkeleita jäsenlehdessään.<br /> <br /> Kehruuharrastus on maailmanlaajuisesti suosittua ja kehruuseen käytettäviä rukkeja valmistetaan edelleen monia eri malleja. Alusta asti itse tekeminen ja perinteen ymmärtäminen ovat trendejä, joiden avulla myös pellavan kasvatuksella ja -käsitöillä on edessään valoisa tulevaisuus. Harvinainen kaukaa menneisyydestä nykyaikaan jatkuva katkeamaton pellavaperinne elää ja voi vahvasti Suomessa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry]<br /> <br /> [https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaiset]<br /> <br /> [https://www.luontoon.fi/fi/artikkelit/korteniemen-perinnetila Metsähallitus / Korteniemen perinnetila]<br /> <br /> [https://www.proagria.fi/ ProAgria]<br /> <br /> [https://seurasaarenystavat.wordpress.com/ Seurasaaren ystävät]<br /> <br /> [https://www.sarka.fi/ Suomen maatalousmuseo Sarka]<br /> <br /> [https://www.taito.fi/varsinaissuomi/ Taito Varsinais-Suomi]<br /> <br /> [https://kuralankylamaki.fi/ Turun kaupunginmuseo / Kuralan Kylämäki]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Videot:<br /> <br /> Pellolta langaksi Evijärvellä. [https://www.youtube.com/watch?v=TNFD_CUlxZU Perinteinen pellavalangan valmistus -dokumenttielokuva]<br /> <br /> Pellavan kehrääminen [https://www.youtube.com/watch?v=bu1ZMLmtRtQ Taitoliiton videolla]. <br /> <br /> Rukin osat ja kehrääminen rukilla [https://www.taito.fi/kasityoohjeet/kehrays/rukin-osat-ja-kehraaminen-rukilla/ Taitoliiton videolla.]<br /> <br /> <br /> <br /> Kirjallisuus ja artikkelit:<br /> <br /> Anu Vauramo 2004: [https://julkaisut.metsa.fi/julkaisu/korteniemen-metsanvartijatila/ Korteniemen metsänvartijatila] <br /> <br /> Teijo Heinänen, Hannu Ormio: [https://julkaisut.metsa.fi/julkaisu/liesjarven-kansallispuiston-korteniemen-metsanvartijatilan-erityissuunnitelma/ Korteniemen perinnetilan erikoissuunnitelma] <br /> <br /> Outileena Uotila: [https://julkaisut.metsa.fi/julkaisu/liesjarven-kansallispuiston-korteniemen-metsanvartijatilan-sisustustekstiilisuunnitelma/ Korteniemen perinnetilan sisustustekstiilisuunnitelma] <br /> <br /> Taitoliitto: [https://www.taito.fi/ajankohtaista/kasityoblogi/pellava-termisto-suomen-kielessa/ Pellavatermistö elää suomen kielessä] <br /> <br /> Taitoliitto: [https://www.taito.fi/kasityoohjeet/muut-tekniikat/ohje-pellavan-kasvatukseen-ja-kasinkylvoon/ Ohje pellavan kasvatukseen ja käsinkylvöön.] <br /> <br /> Taitoliitto: [https://www.taito.fi/ajankohtaista/kasityoblogi/neliometri-pellavaa/ Neliömetri pellavaa -hanke.] <br /> <br /> Taitoliitto: [https://www.taito.fi/ajankohtaista/uutiset/paven-pellavareissu-luennot-kouluille/ Paven pellavareissu.]<br /> <br /> Hukkinen, S. (1984) Pellava: kasvatus ja muokkaus<br /> <br /> Hukkinen, S. (1995). Luonnonkuitujen kehruu<br /> <br /> Seppälä, R. (1982). Pellavan tarina<br /> <br /> Osa 3. [https://www.kasityonopettajienliitto.fi/toiminta/lehti/osa-3-rohkaamisesta-sivistamisee/ Rohkaamisesta sivistämiseen. Tekstiiliopettaja lehti Käsityönopettajien liitto.]</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Perinteinen_pellavan_viljely,_muokkaus_ja_kehruu&diff=30825 2025-09-17T10:18:40Z

<p>Elsa Hietala: Linkkien korjausta</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=pellava, viljely, kuitukasvit, kuitupellava, kasvikuidut, käsityöt, käsityöperinne<br /> }}<br /> <br /> [[Tiedosto:Kuva 1 Jalasjärvi.jpg|pienoiskuva|Pellavatalkoot Jalasjärvellä 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Jalasjärven museo.|363x363px]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Pellavan muokkaamiseen siemenen kylvöstä valmiiksi pellavalangaksi kuuluu monta erilaista työvaihetta, joita ylläpidetään erilaisissa harrastajaryhmissä ja yhdistyksissä, yksityisten henkilöiden sekä museoiden toimesta.<br /> <br /> Monet yksityiset harrastajat ovat olleet tärkeässä asemassa pellavaperinteen elvyttäjinä ja säilyttäjinä. Uusia harrastajia on viime vuosina innostettu mukaan esimerkiksi Taitoliiton kautta järjestelyillä hankkeilla. Harrastustaan sosiaalisessa mediassa jakavia henkilöitä on muutamia.<br /> <br /> Yhteisöistä tärkeitä pellavaperinnettä ylläpitäviä tahoja ovat Taitojärjestö sekä Maa- ja kotitalousnaiset alayhdistyksineen. Kiinnostuneille järjestetään myös pellavankäsittely- ja kehruupiirejä kansalaisopistoissa.<br /> <br /> Tärkeä pellavaperinteen ylläpitäjä on Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva, Metsähallituksen omistama Korteniemen perinnetila. Korteniemessä järjestetään tapahtumia, joiden yhteydessä kaikki vierailijat lapsista vanhuksiin saavat osallistua pellavan muokkauksen työvaiheisiin. Tapahtumien myötä tilalle on muodostunut myös vakituinen yli kymmenen hengen talkooporukka &quot;Korteniemen poppoo&quot;.<br /> <br /> Muita pellavaperinnettä ylläpitäviä museoita ovat esimerkiksi Kuralan Kylämäki Turussa, Seurasaaren ulkomuseo Helsingissä sekä Väinöntalon kotiseutumuseo Evijärvellä. Myös Suomen maatalousmuseo Sarka Loimaalla kerää, säilyttää ja ylläpitää perinteiseen pellavankäsittelyyn liittyvää esineistöä, muistitietoa ja nykyharrastajien kokemuksia.<br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Perinteistä kuitupellavan viljelyä harjoitetaan sukupolvelta toiselle siirtyneillä menetelmillä sekä muilta harrastajilta ja oman kokemuksen kautta kertynein tiedoin. Perinteen harjoittamisessa on paikkakunta- ja henkilökohtaisia eroja, seuraavassa tiivistelmänä Korteniemen perinnetilan Outileena Uotilan ohjeita pellavan käsittelystä: Toukokuussa, tyynellä säällä, lannoitettuun ja hyvin muokattuun maahan kylvetään käsin viskelemällä noin 1,3 kg pellavansiementä yhden aarin alalle. Siemen mullataan maahan äkeellä tai haravalla. Maa on hyvä myös jyrätä. Kesäkuussa pellosta kitketään rikkaruohot käsin. Elokuussa, noin sadan päivän päästä kylvöstä, pellavan varret nyhdetään juurineen maasta.[[Tiedosto:Kuva 3 Nyhtäminen muok.jpg|pienoiskuva|Pellavan nyhtämistä Suomen maatalousmuseo Saran pellavamaalla. Kuva: Elsa Hietala / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]Pellavanvarret kuivataan ja sen jälkeen rohkitaan siemenkodat varsista pellavarohkalla. Rohkijat istuvat penkin päissä ja vetävät pellavaniput piikkien läpi, jolloin siemenkodat irtoavat ja putoavan rohkan alle levitetyn ison lakanan päälle. Siemenkodat kuivatetaan ja puidaan, pieni erä kerrallaan voidaan puida nuijimalla kangaspussiin laitettuja siemenkotia puunuijalla. Rikotut siemenkodat tyhjennetään pussista laakeaan vatiin ja puhalletaan: kevyemmät roskat lentävät pois ja siemenet jäävät vadin pohjalle. Näin on tallessa siemenet seuraavan kevään kylvöön.<br /> Rohkitut varret liotetaan suojaisan lahden pohjaan, laudoista ja kivistä tehtyjen painojen alle. Varret likoavat veden lämpötilasta riippuen vajaat kaksi viikkoa tai kunnes kuitu irtoaa varresta. Pellavaa voi liottaa myös nurmella, sänkipellolla tai hangella. Liotuksen jälkeen märät, haisevat varret kuivataan ulkona aidan nojalla ja lopulta rutikuiviksi riihen orsilla tai saunassa, lämpö ei saa nousta korkeaksi. <br /> <br /> Pellavatalkoissa pellavan varret loukutetaan ja lihdataan eli niitä hakataan puisilla, penkkimäisillä ja kannellisilla loukuilla ja pienemmillä metalliteräisillä lihdoilla. Loukulla pellavan varsien puinen aines menee poikki ja karisee osin pois, lihdatessa on tarkoitus saada kaikki puumainen aines pois ja käteen jäämään kuitunippu, joka seuraavassa työvaiheessa häkilöidään. Pölyinen loukutus ja lihtaus tehdään kostealla säällä lämpimässä riihessä, kuivalla säällä ulkona. Pellavan on pysyttävän rutikuivana, jotta kuitu irtoaa.<br /> <br /> Seuraava työvaihe on häkilöinti. Häkilä on lauta, jonka päihin on hakattu n. 10x10 cm alalle tiheästi teräviä, ohuita nauloja/ piikkejä. Piikkien läpi kuitukimppua vedettäessä, pellavasta erottuvat lyhyemmät kuidut eli rohtimet, jotka jäävät häkilän piikkeihin sekä pidemmät kuidut, aivinat, jotka jäävät häkilöijän käteen.<br /> [[Tiedosto:7 Häkilöinti muok.jpg|pienoiskuva|296x296px|Pellavan häkilöintiä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Pellavan kehruu aloitetaan asettamalla ohuita kerroksia rohdinpellavaa jonoksi, josta kierretään nutturaa muistuttava kuontalo. Pellavakuontalo laitetaan rukin käsivarressa olevaan piikkiseen harkkiin tai vyötetään pirtanauhalla rukinlapaan. Tästä rohdin kehrätään langaksi. Aivinapellava puolestaan kierretään ohuina kerroksina puisen kartion, tortin, ympäri tai kehrätään pieninä erinä vyötärölle sidotun vyön alta. Aivinan kehruu on helpompaa kuin rohtimen, sillä pitkät aivinakuidut ovat sileitä ja lujia.<br /> <br /> Rukin rullan ympärille laitetaan kerrattu, n. metrin pituinen aloituslanka, joka pujotetaan rukin koukkujen eli hampaiden kautta ja torven pään läpi kohti kehrääjää. Kehrääjä istuu rukin edessä jalka polkimella. Kehruu alkaa pyöräyttämällä oikealla kädellä rukin pyörää, samalla kehrääjä alkaa polkea rukkia tasaisesti. Pellavan kehruun suunnasta on olemassa kahta erilaista traditiota: toiset kehräävät pellavan myötä- ja toiset vastapäivään.<br /> <br /> Kehrääjä vetää kuituja toisella kädellä harkista, toisen käden pitäessä kiinni aloituslangasta, n. 10 cm torven yläpuolelta. Kehrätessä ylempi käsi vetää kuituja harkista, alempi käsi pitää kiinni siitä kohdasta, mihin asti kierrettä on syntynyt, sitten alempi käsi liukuu otteen irtoamatta ylemmäs, jolloin kierre etenee eli syntyy lisää lankaa, samalla rukki vetää lankaa sisäänsä. Pellavaa kehrätessä alemman käden sormia kostutetaan vedellä tai syljellä. Tätä kutsutaan märkäkehruuksi ja se tekee langasta sileämpää ja kestävämpää.<br /> <br /> Jos haluaa paksumpaa ja kestävämpää lankaa langat voi kerrata. Kertaus tapahtuu myös rukilla. Täydet rukin rullat laitetaan rullatelineeseen, (jos rullia ei ole useita, lanka keritään kerälle) josta se kerrataan. Kertaus tapahtuu kehruun tapaan, mutta rukkia poljetaan toiseen suuntaan kuin kehrätessä. Kertaus on paljon nopeampaa kuin kehruu.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Kuva 4 VK 440 Loimaa.jpg|pienoiskuva|Pellavan liotusta nurmella 1970-luvulla. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka. ]]<br /> Pellavaperinne on välittynyt katkeamattomana Suomessa ikimuistoisista ajoista tähän päivään. Kuitupellavaa on viljelty Suomessa tiettävästi jo ennen ajanlaskun alkua. Omavaraistaloudessa elettäessä lähes joka tilalla oli pellavamaa ja pellavan liotuksesta muistuttavia likolampia löytyy valtava määrä eri puolilta Etelä-Suomea.<br /> <br /> Joillakin seuduilla, kuten Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa tuotettiin hyvälaatuista pellavaa myyntiin niille seuduille, joissa pellava ei riittänyt kotitarpeiksi. Ensimmäiset suomenkieliset oppaat pellavan viljelystä julkaistiin Suomen Talousseuran toimesta 1800-luvun alussa. Talousseura myös jakoi palkintoja hyvälaatuisista pellavatöistä.<br /> <br /> Pellavan viljely ja käsittely olivat perinteisesti naisten töitä. Tästä poikkeuksena nuorten naisten ja miesten yhteistyönä suoritettiin pellavan rohkiminen sekä fyysisesti raskas loukutus. Pellavan käsittely alkoi koneellistua 1800-luvulta lähtien ja sen jalostaminen tekstiileiksi hiipua tehdasvalmisteisten tuotteiden vallatessa markkinoita.<br /> <br /> Toisen maailmansodan pula-aika elvytti uinuvat pellavankäsittelytaidot ja nosti perinteen uuteen loistoon. Pellavan kasvatusta ja -käsitöitä maaseudun lapset saattoivat jälleen oppia kotonaan ja ne olivat tärkeä osa kotitalouskoulujen opintoja.<br /> <br /> Kun ostolankoja ja -kankaita jälleen tuli markkinoille sotien jälkeen, nosti moni emäntä rukkinsa vinttiin haluten unohtaa sota-ajan rasitukset. Osa naisista piti kuitenkin pellavan viljelyä ja käsittelyä tärkeänä tapana pitää yllä omavaraisuutta kriisien varalle. Vielä 1970-luvulla asiansa osaavia pellavankehrääjiä löytyi esimerkiksi Maatalouskeskusten ja Maa- ja kotitalousnaisten järjestämiin tapahtumiin kymmenittäin. 1980-luvulla pellavanviljelyä ja -käsittelyä elvytettiin jälleen Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H-nuorten yhteishankkeella.<br /> <br /> Pellavaan liittyy paljon nykykielessä olevia sanontoja: sivistys (on alkujaan tarkoittanut aivinapellavan harjaamista), jäädä loukkuun (eli tiukkaan paikkaan, loukun pohjan ja kannen väliin, kuten pellavan varret loukuttaessa) ja pellavapää (vaaleatukkainen kuin hieno, hiuksia muistuttava aivina). Pellavan käsittelyn historia elää näin myös nykysuomessa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Kuitupellavan kasvatusta ja pellavakäsitöiden taitoa pidetään yllä monien eri tahojen toimesta. Perinnettä vaalivat yhteisöt voivat tarjota mahdollisuuksiensa mukaan myös tilat pellavan kasvatukselle sekä tiedon ja taidon välittämiselle. Perinneyhdistysten ja kotiseutumuseoiden tekemästä työstä hyvänä esimerkkinä on Evijärvellä Väinöntalon museossa kuvattu ja YouTubessa julkaistu dokumenttifilmi paikallisesta pellavaperinteestä. <br /> <br /> Seurasaaren ystävät Maatiainen ry:n avustamina viljelevät pellavaa Seurasaaren ulkomuseon Leppälän perinnekasvipalstalla. Vuosittain järjestetään pellavateemaisia tapahtumia ja talkoita, joihin kutsutaan mukaan ihmisiä. Käytössä ovat perinteiset menetelmät ja työvälineet.<br /> <br /> Korteniemen perinnetilan pellavatapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia ja niissä yleisöllä on vuosittain mahdollisuus seurata ja osallistua kulloisiinkin tilan töihin. Myös Kuralan Kylämäessä Turussa järjestetään vuosittain avoimia pellavanviljelyyn ja käsityöhön liittyviä tapahtumia ja työpajoja. <br /> <br /> Monet museot tallentavat ja esittelevät perinteisiä pellavankäsittelytyökaluja ja voivat parhaassa tapauksessa tarjota valmistusohjeita niistä kiinnostuneille. Vanhat työkalut eivät ole kaikkien saavutettavissa ja perinne elää myös menetelmien kehittyessä ja muuttuessa monimuotoisemmiksi. <br /> <br /> Kasvaneet harrastajamäärät tuovat mahdollisuuksia myös käsityöalan yrityksille, jotka valmistavat työkaluja sekä materiaaleja harrastajien käyttöön. Kuitupellavaa viljellään ja myydään Suomessa niille, joilla omia viljelymahdollisuuksia ei ole. Kiinnostuneille tietoa ja taitoa pellavan käsittelystä jaetaan myös paikoin kansalaisopistojen kursseilla.<br /> <br /> Hyvä esimerkki pellavaperinteen harjoittamisesta lähes kaikille kiinnostuneille sopivassa, pienessä mittakaavassa, oli vuosina 2021-2023 toteutettu Pellavaperinteen elvyttäminen ja materiaalisen ymmärryksen kasvattaminen yhteisöllisin menetelmin -hanke (Neliömetri pellavaa -hanke). Hankkeen alullepanijana toimi Taitoliitto ja yhteistyökumppaneina olivat muun muassa Maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria sekä Suomen maatalousmuseo Sarka, avustusta hankkeelle myönsi Museovirasto. <br /> [[Tiedosto:Kuva 5 kehräys.jpg|pienoiskuva|Outileena Uotila kehrää pellavaa Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Hankkeessa koottiin ja julkaistiin ohjeet pellavan käsittelyyn ja työstöön Taitoliiton kotisivulla. Taitoyhdistysten ja Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistysten kautta saatiin jaettua sadoille harrastajille kuitupellavan siemeniä neliömetrin viljelyalaa varten. Hankkeen tuloksena Taito Varsinais-Suomessa kehitettiin kouluille Paven pellavareissu -luentokokonaisuus, joka sukeltaa syvälle pellavan historiaan tarjoamalla näkökulmia mm. ilmastoahdistuksen torjuntaan. Hankkeen myötä satoja uusia harrastajia on saatu kokeilemaan ja jatkamaan tämän perinteisen kuitukasvin viljelyä. <br /> <br /> Perinne siirtyy eteenpäin myös yksittäisiltä harrastajilta toisille. Foorumeita yhteiselle keskustelulle löytyy sosiaalisen median, esimerkiksi Facebookin harrasteryhmistä. Pellavan kasvatus vaatii omanlaistaan vertaistukea, samoin esimerkiksi eläinkuitujen kehräämisestä selvästi eroava pellavakuitujen kehruu. Sosiaalisessa mediassa aktiivisia ovat esimerkiksi Paula ”Pave” Vanne @pavepuuhaa ja Laura Vilppola @craftsbylauraelina. Elinkeinoksi asti kuitupellavan kasvatus on kehittynyt Leena Pesun tilalla (linenstories.fi). <br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarkaan tallennetuissa pellavan kasvatukseen liittyvissä aineistoissa korostuu perheessä tai suvussa sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon merkitys. Innokkaat nuoret ovat haastatelleet ikääntyviä sukulaisiaan ja saavat heiltä ohjeita pellavan kanssa toimimiseen. Tähän mennessä kaikki haastatteluihin osallistuneet ovat olleet naisia<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Perinne elää ja on tasapainossa. Pellavan viljelyn monet työvaiheet ovat oiva tapa tutustua entisajan elämänmenoon ja siihen, kuinka arvokkaita tekstiilit ennen olivat ja kuinka kovan työn takana. Oman kokemuksen kautta ymmärrys kestävään kuluttamiseen kasvaa.<br /> <br /> Kiinnostus omavaraiseen tekstiilituotantoon on ollut merkittävässä nousussa viime aikoina. Käsityöharrastuksen elpymiseen on monia syitä, mutta maailman epävakaa tilanne sekä ekologinen ajattelu ovat todennäköisesti niistä tärkeimpiä. Miten ja mistä valmistat vaatteesi, jos niitä ei joskus tulevaisuudessa enää kaupasta saisi?<br /> <br /> Kuitupellavan viljely on elpynyt lupaavasti harrastuksen uuden tulemisen kautta ja pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvaa kuitupellavan siementä on nyt saatavissa pienissä erissä myös kotimaasta. Maatiainen ry myy ja välittää kotimaisia pellavan- ja maatiaiskuituhampun siemeniä, jakaa tietoa kuitukasveista sekä ohjaa ja avustaa tarpeen mukaan. Yhdistys myös julkaisee aiheesta artikkeleita jäsenlehdessään.<br /> <br /> Kehruuharrastus on maailmanlaajuisesti suosittua ja kehruuseen käytettäviä rukkeja valmistetaan edelleen monia eri malleja. Alusta asti itse tekeminen ja perinteen ymmärtäminen ovat trendejä, joiden avulla myös pellavan kasvatuksella ja -käsitöillä on edessään valoisa tulevaisuus. Harvinainen kaukaa menneisyydestä nykyaikaan jatkuva katkeamaton pellavaperinne elää ja voi vahvasti Suomessa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry]<br /> <br /> [https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaiset]<br /> <br /> Metsähallitus / Korteniemen perinnetila<br /> <br /> ProAgria<br /> <br /> Seurasaaren ystävät<br /> <br /> [https://www.sarka.fi/ Suomen maatalousmuseo Sarka]<br /> <br /> [https://www.taito.fi/varsinaissuomi/ Taito Varsinais-Suomi]<br /> <br /> [https://kuralankylamaki.fi/ Turun kaupunginmuseo / Kuralan Kylämäki]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Videot:<br /> <br /> Pellolta langaksi Evijärvellä. [https://www.youtube.com/watch?v=TNFD_CUlxZU Perinteinen pellavalangan valmistus -dokumenttielokuva]<br /> <br /> Pellavan kehrääminen [https://www.youtube.com/watch?v=bu1ZMLmtRtQ Taitoliiton videolla]. <br /> <br /> Rukin osat ja kehrääminen rukilla [https://www.taito.fi/kasityoohjeet/kehrays/rukin-osat-ja-kehraaminen-rukilla/ Taitoliiton videolla.]<br /> <br /> <br /> <br /> Kirjallisuus ja artikkelit:<br /> <br /> Anu Vauramo 2004: [https://julkaisut.metsa.fi/julkaisu/korteniemen-metsanvartijatila/ Korteniemen metsänvartijatila] <br /> <br /> Teijo Heinänen, Hannu Ormio: Korteniemen perinnetilan erikoissuunnitelma <br /> <br /> Outileena Uotila: [https://julkaisut.metsa.fi/julkaisu/liesjarven-kansallispuiston-korteniemen-metsanvartijatilan-sisustustekstiilisuunnitelma/ Korteniemen perinnetilan sisustustekstiilisuunnitelma] <br /> <br /> Taitoliitto: [https://www.taito.fi/ajankohtaista/kasityoblogi/pellava-termisto-suomen-kielessa/ Pellavatermistö elää suomen kielessä] <br /> <br /> Taitoliitto: [https://www.taito.fi/kasityoohjeet/muut-tekniikat/ohje-pellavan-kasvatukseen-ja-kasinkylvoon/ Ohje pellavan kasvatukseen ja käsinkylvöön.] <br /> <br /> Taitoliitto: [https://www.taito.fi/ajankohtaista/kasityoblogi/neliometri-pellavaa/ Neliömetri pellavaa -hanke.] <br /> <br /> Taitoliitto: [https://www.taito.fi/ajankohtaista/uutiset/paven-pellavareissu-luennot-kouluille/ Paven pellavareissu.]<br /> <br /> Hukkinen, S. (1984) Pellava: kasvatus ja muokkaus<br /> <br /> Hukkinen, S. (1995). Luonnonkuitujen kehruu<br /> <br /> Seppälä, R. (1982). Pellavan tarina<br /> <br /> Osa 3. [https://www.kasityonopettajienliitto.fi/toiminta/lehti/osa-3-rohkaamisesta-sivistamisee/ Rohkaamisesta sivistämiseen. Tekstiiliopettaja lehti Käsityönopettajien liitto.]</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Perinteinen_pellavan_viljely,_muokkaus_ja_kehruu&diff=30822 2025-09-17T10:03:13Z

<p>Elsa Hietala: linkkejä muokattu</p> <hr /> <div>[[Tiedosto:Kuva 1 Jalasjärvi.jpg|pienoiskuva|Pellavatalkoot Jalasjärvellä 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Jalasjärven museo.|363x363px]]<br /> {{Ilmiö<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |asiasanat=pellava, viljely, kuitukasvit, kuitupellava, kasvikuidut, käsityöt, käsityöperinne<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Pellavan muokkaamiseen siemenen kylvöstä valmiiksi pellavalangaksi kuuluu monta erilaista työvaihetta, joita ylläpidetään erilaisissa harrastajaryhmissä ja yhdistyksissä, yksityisten henkilöiden sekä museoiden toimesta.<br /> <br /> Monet yksityiset harrastajat ovat olleet tärkeässä asemassa pellavaperinteen elvyttäjinä ja säilyttäjinä. Uusia harrastajia on viime vuosina innostettu mukaan esimerkiksi Taitoliiton kautta järjestelyillä hankkeilla. Harrastustaan sosiaalisessa mediassa jakavia henkilöitä on muutamia.<br /> <br /> Yhteisöistä tärkeitä pellavaperinnettä ylläpitäviä tahoja ovat Taitojärjestö sekä Maa- ja kotitalousnaiset alayhdistyksineen. Kiinnostuneille järjestetään myös pellavankäsittely- ja kehruupiirejä kansalaisopistoissa.<br /> <br /> Tärkeä pellavaperinteen ylläpitäjä on Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva, Metsähallituksen omistama Korteniemen perinnetila. Korteniemessä järjestetään tapahtumia, joiden yhteydessä kaikki vierailijat lapsista vanhuksiin saavat osallistua pellavan muokkauksen työvaiheisiin. Tapahtumien myötä tilalle on muodostunut myös vakituinen yli kymmenen hengen talkooporukka &quot;Korteniemen poppoo&quot;.<br /> <br /> Muita pellavaperinnettä ylläpitäviä museoita ovat esimerkiksi Kuralan Kylämäki Turussa, Seurasaaren ulkomuseo Helsingissä sekä Väinöntalon kotiseutumuseo Evijärvellä. Myös Suomen maatalousmuseo Sarka Loimaalla kerää, säilyttää ja ylläpitää perinteiseen pellavankäsittelyyn liittyvää esineistöä, muistitietoa ja nykyharrastajien kokemuksia.<br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Perinteistä kuitupellavan viljelyä harjoitetaan sukupolvelta toiselle siirtyneillä menetelmillä sekä muilta harrastajilta ja oman kokemuksen kautta kertynein tiedoin. Perinteen harjoittamisessa on paikkakunta- ja henkilökohtaisia eroja, seuraavassa tiivistelmänä Korteniemen perinnetilan Outileena Uotilan ohjeita pellavan käsittelystä: Toukokuussa, tyynellä säällä, lannoitettuun ja hyvin muokattuun maahan kylvetään käsin viskelemällä noin 1,3 kg pellavansiementä yhden aarin alalle. Siemen mullataan maahan äkeellä tai haravalla. Maa on hyvä myös jyrätä. Kesäkuussa pellosta kitketään rikkaruohot käsin. Elokuussa, noin sadan päivän päästä kylvöstä, pellavan varret nyhdetään juurineen maasta.[[Tiedosto:Kuva 3 Nyhtäminen muok.jpg|pienoiskuva|Pellavan nyhtämistä Suomen maatalousmuseo Saran pellavamaalla. Kuva: Elsa Hietala / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]Pellavanvarret kuivataan ja sen jälkeen rohkitaan siemenkodat varsista pellavarohkalla. Rohkijat istuvat penkin päissä ja vetävät pellavaniput piikkien läpi, jolloin siemenkodat irtoavat ja putoavan rohkan alle levitetyn ison lakanan päälle. Siemenkodat kuivatetaan ja puidaan, pieni erä kerrallaan voidaan puida nuijimalla kangaspussiin laitettuja siemenkotia puunuijalla. Rikotut siemenkodat tyhjennetään pussista laakeaan vatiin ja puhalletaan: kevyemmät roskat lentävät pois ja siemenet jäävät vadin pohjalle. Näin on tallessa siemenet seuraavan kevään kylvöön.<br /> Rohkitut varret liotetaan suojaisan lahden pohjaan, laudoista ja kivistä tehtyjen painojen alle. Varret likoavat veden lämpötilasta riippuen vajaat kaksi viikkoa tai kunnes kuitu irtoaa varresta. Pellavaa voi liottaa myös nurmella, sänkipellolla tai hangella. Liotuksen jälkeen märät, haisevat varret kuivataan ulkona aidan nojalla ja lopulta rutikuiviksi riihen orsilla tai saunassa, lämpö ei saa nousta korkeaksi. <br /> <br /> Pellavatalkoissa pellavan varret loukutetaan ja lihdataan eli niitä hakataan puisilla, penkkimäisillä ja kannellisilla loukuilla ja pienemmillä metalliteräisillä lihdoilla. Loukulla pellavan varsien puinen aines menee poikki ja karisee osin pois, lihdatessa on tarkoitus saada kaikki puumainen aines pois ja käteen jäämään kuitunippu, joka seuraavassa työvaiheessa häkilöidään. Pölyinen loukutus ja lihtaus tehdään kostealla säällä lämpimässä riihessä, kuivalla säällä ulkona. Pellavan on pysyttävän rutikuivana, jotta kuitu irtoaa.<br /> <br /> Seuraava työvaihe on häkilöinti. Häkilä on lauta, jonka päihin on hakattu n. 10x10 cm alalle tiheästi teräviä, ohuita nauloja/ piikkejä. Piikkien läpi kuitukimppua vedettäessä, pellavasta erottuvat lyhyemmät kuidut eli rohtimet, jotka jäävät häkilän piikkeihin sekä pidemmät kuidut, aivinat, jotka jäävät häkilöijän käteen.<br /> [[Tiedosto:7 Häkilöinti muok.jpg|pienoiskuva|296x296px|Pellavan häkilöintiä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Pellavan kehruu aloitetaan asettamalla ohuita kerroksia rohdinpellavaa jonoksi, josta kierretään nutturaa muistuttava kuontalo. Pellavakuontalo laitetaan rukin käsivarressa olevaan piikkiseen harkkiin tai vyötetään pirtanauhalla rukinlapaan. Tästä rohdin kehrätään langaksi. Aivinapellava puolestaan kierretään ohuina kerroksina puisen kartion, tortin, ympäri tai kehrätään pieninä erinä vyötärölle sidotun vyön alta. Aivinan kehruu on helpompaa kuin rohtimen, sillä pitkät aivinakuidut ovat sileitä ja lujia.<br /> <br /> Rukin rullan ympärille laitetaan kerrattu, n. metrin pituinen aloituslanka, joka pujotetaan rukin koukkujen eli hampaiden kautta ja torven pään läpi kohti kehrääjää. Kehrääjä istuu rukin edessä jalka polkimella. Kehruu alkaa pyöräyttämällä oikealla kädellä rukin pyörää, samalla kehrääjä alkaa polkea rukkia tasaisesti. Pellavan kehruun suunnasta on olemassa kahta erilaista traditiota: toiset kehräävät pellavan myötä- ja toiset vastapäivään.<br /> <br /> Kehrääjä vetää kuituja toisella kädellä harkista, toisen käden pitäessä kiinni aloituslangasta, n. 10 cm torven yläpuolelta. Kehrätessä ylempi käsi vetää kuituja harkista, alempi käsi pitää kiinni siitä kohdasta, mihin asti kierrettä on syntynyt, sitten alempi käsi liukuu otteen irtoamatta ylemmäs, jolloin kierre etenee eli syntyy lisää lankaa, samalla rukki vetää lankaa sisäänsä. Pellavaa kehrätessä alemman käden sormia kostutetaan vedellä tai syljellä. Tätä kutsutaan märkäkehruuksi ja se tekee langasta sileämpää ja kestävämpää.<br /> <br /> Jos haluaa paksumpaa ja kestävämpää lankaa langat voi kerrata. Kertaus tapahtuu myös rukilla. Täydet rukin rullat laitetaan rullatelineeseen, (jos rullia ei ole useita, lanka keritään kerälle) josta se kerrataan. Kertaus tapahtuu kehruun tapaan, mutta rukkia poljetaan toiseen suuntaan kuin kehrätessä. Kertaus on paljon nopeampaa kuin kehruu.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Kuva 4 VK 440 Loimaa.jpg|pienoiskuva|Pellavan liotusta nurmella 1970-luvulla. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka. ]]<br /> Pellavaperinne on välittynyt katkeamattomana Suomessa ikimuistoisista ajoista tähän päivään. Kuitupellavaa on viljelty Suomessa tiettävästi jo ennen ajanlaskun alkua. Omavaraistaloudessa elettäessä lähes joka tilalla oli pellavamaa ja pellavan liotuksesta muistuttavia likolampia löytyy valtava määrä eri puolilta Etelä-Suomea.<br /> <br /> Joillakin seuduilla, kuten Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa tuotettiin hyvälaatuista pellavaa myyntiin niille seuduille, joissa pellava ei riittänyt kotitarpeiksi. Ensimmäiset suomenkieliset oppaat pellavan viljelystä julkaistiin Suomen Talousseuran toimesta 1800-luvun alussa. Talousseura myös jakoi palkintoja hyvälaatuisista pellavatöistä.<br /> <br /> Pellavan viljely ja käsittely olivat perinteisesti naisten töitä. Tästä poikkeuksena nuorten naisten ja miesten yhteistyönä suoritettiin pellavan rohkiminen sekä fyysisesti raskas loukutus. Pellavan käsittely alkoi koneellistua 1800-luvulta lähtien ja sen jalostaminen tekstiileiksi hiipua tehdasvalmisteisten tuotteiden vallatessa markkinoita.<br /> <br /> Toisen maailmansodan pula-aika elvytti uinuvat pellavankäsittelytaidot ja nosti perinteen uuteen loistoon. Pellavan kasvatusta ja -käsitöitä maaseudun lapset saattoivat jälleen oppia kotonaan ja ne olivat tärkeä osa kotitalouskoulujen opintoja.<br /> <br /> Kun ostolankoja ja -kankaita jälleen tuli markkinoille sotien jälkeen, nosti moni emäntä rukkinsa vinttiin haluten unohtaa sota-ajan rasitukset. Osa naisista piti kuitenkin pellavan viljelyä ja käsittelyä tärkeänä tapana pitää yllä omavaraisuutta kriisien varalle. Vielä 1970-luvulla asiansa osaavia pellavankehrääjiä löytyi esimerkiksi Maatalouskeskusten ja Maa- ja kotitalousnaisten järjestämiin tapahtumiin kymmenittäin. 1980-luvulla pellavanviljelyä ja -käsittelyä elvytettiin jälleen Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H-nuorten yhteishankkeella.<br /> <br /> Pellavaan liittyy paljon nykykielessä olevia sanontoja: sivistys (on alkujaan tarkoittanut aivinapellavan harjaamista), jäädä loukkuun (eli tiukkaan paikkaan, loukun pohjan ja kannen väliin, kuten pellavan varret loukuttaessa) ja pellavapää (vaaleatukkainen kuin hieno, hiuksia muistuttava aivina). Pellavan käsittelyn historia elää näin myös nykysuomessa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Kuitupellavan kasvatusta ja pellavakäsitöiden taitoa pidetään yllä monien eri tahojen toimesta. Perinnettä vaalivat yhteisöt voivat tarjota mahdollisuuksiensa mukaan myös tilat pellavan kasvatukselle sekä tiedon ja taidon välittämiselle. Perinneyhdistysten ja kotiseutumuseoiden tekemästä työstä hyvänä esimerkkinä on Evijärvellä Väinöntalon museossa kuvattu ja YouTubessa julkaistu dokumenttifilmi paikallisesta pellavaperinteestä. <br /> <br /> Seurasaaren ystävät Maatiainen ry:n avustamina viljelevät pellavaa Seurasaaren ulkomuseon Leppälän perinnekasvipalstalla. Vuosittain järjestetään pellavateemaisia tapahtumia ja talkoita, joihin kutsutaan mukaan ihmisiä. Käytössä ovat perinteiset menetelmät ja työvälineet.<br /> <br /> Korteniemen perinnetilan pellavatapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia ja niissä yleisöllä on vuosittain mahdollisuus seurata ja osallistua kulloisiinkin tilan töihin. Myös Kuralan Kylämäessä Turussa järjestetään vuosittain avoimia pellavanviljelyyn ja käsityöhön liittyviä tapahtumia ja työpajoja. <br /> <br /> Monet museot tallentavat ja esittelevät perinteisiä pellavankäsittelytyökaluja ja voivat parhaassa tapauksessa tarjota valmistusohjeita niistä kiinnostuneille. Vanhat työkalut eivät ole kaikkien saavutettavissa ja perinne elää myös menetelmien kehittyessä ja muuttuessa monimuotoisemmiksi. <br /> <br /> Kasvaneet harrastajamäärät tuovat mahdollisuuksia myös käsityöalan yrityksille, jotka valmistavat työkaluja sekä materiaaleja harrastajien käyttöön. Kuitupellavaa viljellään ja myydään Suomessa niille, joilla omia viljelymahdollisuuksia ei ole. Kiinnostuneille tietoa ja taitoa pellavan käsittelystä jaetaan myös paikoin kansalaisopistojen kursseilla.<br /> <br /> Hyvä esimerkki pellavaperinteen harjoittamisesta lähes kaikille kiinnostuneille sopivassa, pienessä mittakaavassa, oli vuosina 2021-2023 toteutettu Pellavaperinteen elvyttäminen ja materiaalisen ymmärryksen kasvattaminen yhteisöllisin menetelmin -hanke (Neliömetri pellavaa -hanke). Hankkeen alullepanijana toimi Taitoliitto ja yhteistyökumppaneina olivat muun muassa Maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria sekä Suomen maatalousmuseo Sarka, avustusta hankkeelle myönsi Museovirasto. <br /> [[Tiedosto:Kuva 5 kehräys.jpg|pienoiskuva|Outileena Uotila kehrää pellavaa Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Hankkeessa koottiin ja julkaistiin ohjeet pellavan käsittelyyn ja työstöön Taitoliiton kotisivulla. Taitoyhdistysten ja Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistysten kautta saatiin jaettua sadoille harrastajille kuitupellavan siemeniä neliömetrin viljelyalaa varten. Hankkeen tuloksena Taito Varsinais-Suomessa kehitettiin kouluille Paven pellavareissu -luentokokonaisuus, joka sukeltaa syvälle pellavan historiaan tarjoamalla näkökulmia mm. ilmastoahdistuksen torjuntaan. Hankkeen myötä satoja uusia harrastajia on saatu kokeilemaan ja jatkamaan tämän perinteisen kuitukasvin viljelyä. <br /> <br /> Perinne siirtyy eteenpäin myös yksittäisiltä harrastajilta toisille. Foorumeita yhteiselle keskustelulle löytyy sosiaalisen median, esimerkiksi Facebookin harrasteryhmistä. Pellavan kasvatus vaatii omanlaistaan vertaistukea, samoin esimerkiksi eläinkuitujen kehräämisestä selvästi eroava pellavakuitujen kehruu. Sosiaalisessa mediassa aktiivisia ovat esimerkiksi Paula ”Pave” Vanne @pavepuuhaa ja Laura Vilppola @craftsbylauraelina. Elinkeinoksi asti kuitupellavan kasvatus on kehittynyt Leena Pesun tilalla (linenstories.fi). <br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarkaan tallennetuissa pellavan kasvatukseen liittyvissä aineistoissa korostuu perheessä tai suvussa sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon merkitys. Innokkaat nuoret ovat haastatelleet ikääntyviä sukulaisiaan ja saavat heiltä ohjeita pellavan kanssa toimimiseen. Tähän mennessä kaikki haastatteluihin osallistuneet ovat olleet naisia<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Perinne elää ja on tasapainossa. Pellavan viljelyn monet työvaiheet ovat oiva tapa tutustua entisajan elämänmenoon ja siihen, kuinka arvokkaita tekstiilit ennen olivat ja kuinka kovan työn takana. Oman kokemuksen kautta ymmärrys kestävään kuluttamiseen kasvaa.<br /> <br /> Kiinnostus omavaraiseen tekstiilituotantoon on ollut merkittävässä nousussa viime aikoina. Käsityöharrastuksen elpymiseen on monia syitä, mutta maailman epävakaa tilanne sekä ekologinen ajattelu ovat todennäköisesti niistä tärkeimpiä. Miten ja mistä valmistat vaatteesi, jos niitä ei joskus tulevaisuudessa enää kaupasta saisi?<br /> <br /> Kuitupellavan viljely on elpynyt lupaavasti harrastuksen uuden tulemisen kautta ja pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvaa kuitupellavan siementä on nyt saatavissa pienissä erissä myös kotimaasta. Maatiainen ry myy ja välittää kotimaisia pellavan- ja maatiaiskuituhampun siemeniä, jakaa tietoa kuitukasveista sekä ohjaa ja avustaa tarpeen mukaan. Yhdistys myös julkaisee aiheesta artikkeleita jäsenlehdessään.<br /> <br /> Kehruuharrastus on maailmanlaajuisesti suosittua ja kehruuseen käytettäviä rukkeja valmistetaan edelleen monia eri malleja. Alusta asti itse tekeminen ja perinteen ymmärtäminen ovat trendejä, joiden avulla myös pellavan kasvatuksella ja -käsitöillä on edessään valoisa tulevaisuus. Harvinainen kaukaa menneisyydestä nykyaikaan jatkuva katkeamaton pellavaperinne elää ja voi vahvasti Suomessa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry<br /> <br /> Maa- ja kotitalousnaiset<br /> <br /> Metsähallitus / Korteniemen perinnetila<br /> <br /> ProAgria<br /> <br /> Seurasaaren ystävät<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka<br /> <br /> Taito Varsinais-Suomi<br /> <br /> Turun kaupunginmuseo / Kuralan Kylämäki<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Videot:<br /> <br /> Pellolta langaksi Evijärvellä. [https://www.youtube.com/watch?v=TNFD_CUlxZU Perinteinen pellavalangan valmistus -dokumenttielokuva]<br /> <br /> Pellavan kehrääminen [https://www.youtube.com/watch?v=bu1ZMLmtRtQ Taitoliiton videolla]. <br /> <br /> Rukin osat ja kehrääminen rukilla [https://www.taito.fi/kasityoohjeet/kehrays/rukin-osat-ja-kehraaminen-rukilla/ Taitoliiton videolla.]<br /> <br /> <br /> Kirjallisuus ja artikkelit:<br /> <br /> Anu Vauramo: Korteniemen metsänvartijatila (www.julkaisut.metsa.fi)<br /> <br /> Teijo Heinänen, Hannu Ormio: Korteniemen perinnetilan erikoissuunnitelma <br /> <br /> Outileena Uotila: Korteniemen perinnetilan sisustustekstiilisuunnitelma <br /> <br /> www.taito.fi/pellava-termisto<br /> <br /> https://www.taito.fi/kasityoohjeet/muut-tekniikat/ohje-pellavan-kasvatukseen-ja-kasinkylvoon/<br /> <br /> https://www.taito.fi/ajankohtaista/kasityoblogi/neliometri-pellavaa/<br /> <br /> https://www.youtube.com/watch?v=TNFD_CUlxZU<br /> <br /> https://www.taito.fi/ajankohtaista/uutiset/paven-pellavareissu-luennot-kouluille/<br /> <br /> Hukkinen, S. (1984) Pellava: kasvatus ja muokkaus<br /> <br /> Hukkinen, S. (1995). Luonnonkuitujen kehruu<br /> <br /> Seppälä, R. (1982). Pellavan tarina<br /> <br /> Osa 3. [https://www.kasityonopettajienliitto.fi/toiminta/lehti/osa-3-rohkaamisesta-sivistamisee/ Rohkaamisesta sivistämiseen. Tekstiiliopettaja lehti Käsityönopettajien liitto.]</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Perinteinen_pellavan_viljely,_muokkaus_ja_kehruu&diff=30821 2025-09-17T09:42:25Z

<p>Elsa Hietala: ulkoasun muokkausta</p> <hr /> <div>[[Tiedosto:Kuva 1 Jalasjärvi.jpg|pienoiskuva|Pellavatalkoot Jalasjärvellä 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Jalasjärven museo.|363x363px]]<br /> {{Ilmiö<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |asiasanat=pellava, viljely, kuitukasvit, kuitupellava, kasvikuidut, käsityöt, käsityöperinne<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Pellavan muokkaamiseen siemenen kylvöstä valmiiksi pellavalangaksi kuuluu monta erilaista työvaihetta, joita ylläpidetään erilaisissa harrastajaryhmissä ja yhdistyksissä, yksityisten henkilöiden sekä museoiden toimesta.<br /> <br /> Monet yksityiset harrastajat ovat olleet tärkeässä asemassa pellavaperinteen elvyttäjinä ja säilyttäjinä. Uusia harrastajia on viime vuosina innostettu mukaan esimerkiksi Taitoliiton kautta järjestelyillä hankkeilla. Harrastustaan sosiaalisessa mediassa jakavia henkilöitä on muutamia.<br /> <br /> Yhteisöistä tärkeitä pellavaperinnettä ylläpitäviä tahoja ovat Taitojärjestö sekä Maa- ja kotitalousnaiset alayhdistyksineen. Kiinnostuneille järjestetään myös pellavankäsittely- ja kehruupiirejä kansalaisopistoissa.<br /> <br /> Tärkeä pellavaperinteen ylläpitäjä on Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva, Metsähallituksen omistama Korteniemen perinnetila. Korteniemessä järjestetään tapahtumia, joiden yhteydessä kaikki vierailijat lapsista vanhuksiin saavat osallistua pellavan muokkauksen työvaiheisiin. Tapahtumien myötä tilalle on muodostunut myös vakituinen yli kymmenen hengen talkooporukka &quot;Korteniemen poppoo&quot;.<br /> <br /> Muita pellavaperinnettä ylläpitäviä museoita ovat esimerkiksi Kuralan Kylämäki Turussa, Seurasaaren ulkomuseo Helsingissä sekä Väinöntalon kotiseutumuseo Evijärvellä. Myös Suomen maatalousmuseo Sarka Loimaalla kerää, säilyttää ja ylläpitää perinteiseen pellavankäsittelyyn liittyvää esineistöä, muistitietoa ja nykyharrastajien kokemuksia.<br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Perinteistä kuitupellavan viljelyä harjoitetaan sukupolvelta toiselle siirtyneillä menetelmillä sekä muilta harrastajilta ja oman kokemuksen kautta kertynein tiedoin. Perinteen harjoittamisessa on paikkakunta- ja henkilökohtaisia eroja, seuraavassa tiivistelmänä Korteniemen perinnetilan Outileena Uotilan ohjeita pellavan käsittelystä: Toukokuussa, tyynellä säällä, lannoitettuun ja hyvin muokattuun maahan kylvetään käsin viskelemällä noin 1,3 kg pellavansiementä yhden aarin alalle. Siemen mullataan maahan äkeellä tai haravalla. Maa on hyvä myös jyrätä. Kesäkuussa pellosta kitketään rikkaruohot käsin. Elokuussa, noin sadan päivän päästä kylvöstä, pellavan varret nyhdetään juurineen maasta.[[Tiedosto:Kuva 3 Nyhtäminen muok.jpg|pienoiskuva|Pellavan nyhtämistä Suomen maatalousmuseo Saran pellavamaalla. Kuva: Elsa Hietala / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]Pellavanvarret kuivataan ja sen jälkeen rohkitaan siemenkodat varsista pellavarohkalla. Rohkijat istuvat penkin päissä ja vetävät pellavaniput piikkien läpi, jolloin siemenkodat irtoavat ja putoavan rohkan alle levitetyn ison lakanan päälle. Siemenkodat kuivatetaan ja puidaan, pieni erä kerrallaan voidaan puida nuijimalla kangaspussiin laitettuja siemenkotia puunuijalla. Rikotut siemenkodat tyhjennetään pussista laakeaan vatiin ja puhalletaan: kevyemmät roskat lentävät pois ja siemenet jäävät vadin pohjalle. Näin on tallessa siemenet seuraavan kevään kylvöön.<br /> Rohkitut varret liotetaan suojaisan lahden pohjaan, laudoista ja kivistä tehtyjen painojen alle. Varret likoavat veden lämpötilasta riippuen vajaat kaksi viikkoa tai kunnes kuitu irtoaa varresta. Pellavaa voi liottaa myös nurmella, sänkipellolla tai hangella. Liotuksen jälkeen märät, haisevat varret kuivataan ulkona aidan nojalla ja lopulta rutikuiviksi riihen orsilla tai saunassa, lämpö ei saa nousta korkeaksi. <br /> <br /> Pellavatalkoissa pellavan varret loukutetaan ja lihdataan eli niitä hakataan puisilla, penkkimäisillä ja kannellisilla loukuilla ja pienemmillä metalliteräisillä lihdoilla. Loukulla pellavan varsien puinen aines menee poikki ja karisee osin pois, lihdatessa on tarkoitus saada kaikki puumainen aines pois ja käteen jäämään kuitunippu, joka seuraavassa työvaiheessa häkilöidään. Pölyinen loukutus ja lihtaus tehdään kostealla säällä lämpimässä riihessä, kuivalla säällä ulkona. Pellavan on pysyttävän rutikuivana, jotta kuitu irtoaa.<br /> <br /> Seuraava työvaihe on häkilöinti. Häkilä on lauta, jonka päihin on hakattu n. 10x10 cm alalle tiheästi teräviä, ohuita nauloja/ piikkejä. Piikkien läpi kuitukimppua vedettäessä, pellavasta erottuvat lyhyemmät kuidut eli rohtimet, jotka jäävät häkilän piikkeihin sekä pidemmät kuidut, aivinat, jotka jäävät häkilöijän käteen.<br /> [[Tiedosto:7 Häkilöinti muok.jpg|pienoiskuva|296x296px|Pellavan häkilöintiä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Pellavan kehruu aloitetaan asettamalla ohuita kerroksia rohdinpellavaa jonoksi, josta kierretään nutturaa muistuttava kuontalo. Pellavakuontalo laitetaan rukin käsivarressa olevaan piikkiseen harkkiin tai vyötetään pirtanauhalla rukinlapaan. Tästä rohdin kehrätään langaksi. Aivinapellava puolestaan kierretään ohuina kerroksina puisen kartion, tortin, ympäri tai kehrätään pieninä erinä vyötärölle sidotun vyön alta. Aivinan kehruu on helpompaa kuin rohtimen, sillä pitkät aivinakuidut ovat sileitä ja lujia.<br /> <br /> Rukin rullan ympärille laitetaan kerrattu, n. metrin pituinen aloituslanka, joka pujotetaan rukin koukkujen eli hampaiden kautta ja torven pään läpi kohti kehrääjää. Kehrääjä istuu rukin edessä jalka polkimella. Kehruu alkaa pyöräyttämällä oikealla kädellä rukin pyörää, samalla kehrääjä alkaa polkea rukkia tasaisesti. Pellavan kehruun suunnasta on olemassa kahta erilaista traditiota: toiset kehräävät pellavan myötä- ja toiset vastapäivään.<br /> <br /> Kehrääjä vetää kuituja toisella kädellä harkista, toisen käden pitäessä kiinni aloituslangasta, n. 10 cm torven yläpuolelta. Kehrätessä ylempi käsi vetää kuituja harkista, alempi käsi pitää kiinni siitä kohdasta, mihin asti kierrettä on syntynyt, sitten alempi käsi liukuu otteen irtoamatta ylemmäs, jolloin kierre etenee eli syntyy lisää lankaa, samalla rukki vetää lankaa sisäänsä. Pellavaa kehrätessä alemman käden sormia kostutetaan vedellä tai syljellä. Tätä kutsutaan märkäkehruuksi ja se tekee langasta sileämpää ja kestävämpää.<br /> <br /> Jos haluaa paksumpaa ja kestävämpää lankaa langat voi kerrata. Kertaus tapahtuu myös rukilla. Täydet rukin rullat laitetaan rullatelineeseen, (jos rullia ei ole useita, lanka keritään kerälle) josta se kerrataan. Kertaus tapahtuu kehruun tapaan, mutta rukkia poljetaan toiseen suuntaan kuin kehrätessä. Kertaus on paljon nopeampaa kuin kehruu.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Kuva 4 VK 440 Loimaa.jpg|pienoiskuva|Pellavan liotusta nurmella 1970-luvulla. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka. ]]<br /> Pellavaperinne on välittynyt katkeamattomana Suomessa ikimuistoisista ajoista tähän päivään. Kuitupellavaa on viljelty Suomessa tiettävästi jo ennen ajanlaskun alkua. Omavaraistaloudessa elettäessä lähes joka tilalla oli pellavamaa ja pellavan liotuksesta muistuttavia likolampia löytyy valtava määrä eri puolilta Etelä-Suomea.<br /> <br /> Joillakin seuduilla, kuten Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa tuotettiin hyvälaatuista pellavaa myyntiin niille seuduille, joissa pellava ei riittänyt kotitarpeiksi. Ensimmäiset suomenkieliset oppaat pellavan viljelystä julkaistiin Suomen Talousseuran toimesta 1800-luvun alussa. Talousseura myös jakoi palkintoja hyvälaatuisista pellavatöistä.<br /> <br /> Pellavan viljely ja käsittely olivat perinteisesti naisten töitä. Tästä poikkeuksena nuorten naisten ja miesten yhteistyönä suoritettiin pellavan rohkiminen sekä fyysisesti raskas loukutus. Pellavan käsittely alkoi koneellistua 1800-luvulta lähtien ja sen jalostaminen tekstiileiksi hiipua tehdasvalmisteisten tuotteiden vallatessa markkinoita.<br /> <br /> Toisen maailmansodan pula-aika elvytti uinuvat pellavankäsittelytaidot ja nosti perinteen uuteen loistoon. Pellavan kasvatusta ja -käsitöitä maaseudun lapset saattoivat jälleen oppia kotonaan ja ne olivat tärkeä osa kotitalouskoulujen opintoja.<br /> <br /> Kun ostolankoja ja -kankaita jälleen tuli markkinoille sotien jälkeen, nosti moni emäntä rukkinsa vinttiin haluten unohtaa sota-ajan rasitukset. Osa naisista piti kuitenkin pellavan viljelyä ja käsittelyä tärkeänä tapana pitää yllä omavaraisuutta kriisien varalle. Vielä 1970-luvulla asiansa osaavia pellavankehrääjiä löytyi esimerkiksi Maatalouskeskusten ja Maa- ja kotitalousnaisten järjestämiin tapahtumiin kymmenittäin. 1980-luvulla pellavanviljelyä ja -käsittelyä elvytettiin jälleen Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H-nuorten yhteishankkeella.<br /> <br /> Pellavaan liittyy paljon nykykielessä olevia sanontoja: sivistys (on alkujaan tarkoittanut aivinapellavan harjaamista), jäädä loukkuun (eli tiukkaan paikkaan, loukun pohjan ja kannen väliin, kuten pellavan varret loukuttaessa) ja pellavapää (vaaleatukkainen kuin hieno, hiuksia muistuttava aivina). Pellavan käsittelyn historia elää näin myös nykysuomessa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Kuitupellavan kasvatusta ja pellavakäsitöiden taitoa pidetään yllä monien eri tahojen toimesta. Perinnettä vaalivat yhteisöt voivat tarjota mahdollisuuksiensa mukaan myös tilat pellavan kasvatukselle sekä tiedon ja taidon välittämiselle. Perinneyhdistysten ja kotiseutumuseoiden tekemästä työstä hyvänä esimerkkinä on Evijärvellä Väinöntalon museossa kuvattu ja YouTubessa julkaistu dokumenttifilmi paikallisesta pellavaperinteestä. <br /> <br /> Seurasaaren ystävät Maatiainen ry:n avustamina viljelevät pellavaa Seurasaaren ulkomuseon Leppälän perinnekasvipalstalla. Vuosittain järjestetään pellavateemaisia tapahtumia ja talkoita, joihin kutsutaan mukaan ihmisiä. Käytössä ovat perinteiset menetelmät ja työvälineet.<br /> <br /> Korteniemen perinnetilan pellavatapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia ja niissä yleisöllä on vuosittain mahdollisuus seurata ja osallistua kulloisiinkin tilan töihin. Myös Kuralan Kylämäessä Turussa järjestetään vuosittain avoimia pellavanviljelyyn ja käsityöhön liittyviä tapahtumia ja työpajoja. <br /> <br /> Monet museot tallentavat ja esittelevät perinteisiä pellavankäsittelytyökaluja ja voivat parhaassa tapauksessa tarjota valmistusohjeita niistä kiinnostuneille. Vanhat työkalut eivät ole kaikkien saavutettavissa ja perinne elää myös menetelmien kehittyessä ja muuttuessa monimuotoisemmiksi. <br /> <br /> Kasvaneet harrastajamäärät tuovat mahdollisuuksia myös käsityöalan yrityksille, jotka valmistavat työkaluja sekä materiaaleja harrastajien käyttöön. Kuitupellavaa viljellään ja myydään Suomessa niille, joilla omia viljelymahdollisuuksia ei ole. Kiinnostuneille tietoa ja taitoa pellavan käsittelystä jaetaan myös paikoin kansalaisopistojen kursseilla.<br /> <br /> Hyvä esimerkki pellavaperinteen harjoittamisesta lähes kaikille kiinnostuneille sopivassa, pienessä mittakaavassa, oli vuosina 2021-2023 toteutettu Pellavaperinteen elvyttäminen ja materiaalisen ymmärryksen kasvattaminen yhteisöllisin menetelmin -hanke (Neliömetri pellavaa -hanke). Hankkeen alullepanijana toimi Taitoliitto ja yhteistyökumppaneina olivat muun muassa Maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria sekä Suomen maatalousmuseo Sarka, avustusta hankkeelle myönsi Museovirasto. <br /> [[Tiedosto:Kuva 5 kehräys.jpg|pienoiskuva|Outileena Uotila kehrää pellavaa Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Hankkeessa koottiin ja julkaistiin ohjeet pellavan käsittelyyn ja työstöön Taitoliiton kotisivulla. Taitoyhdistysten ja Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistysten kautta saatiin jaettua sadoille harrastajille kuitupellavan siemeniä neliömetrin viljelyalaa varten. Hankkeen tuloksena Taito Varsinais-Suomessa kehitettiin kouluille Paven pellavareissu -luentokokonaisuus, joka sukeltaa syvälle pellavan historiaan tarjoamalla näkökulmia mm. ilmastoahdistuksen torjuntaan. Hankkeen myötä satoja uusia harrastajia on saatu kokeilemaan ja jatkamaan tämän perinteisen kuitukasvin viljelyä. <br /> <br /> Perinne siirtyy eteenpäin myös yksittäisiltä harrastajilta toisille. Foorumeita yhteiselle keskustelulle löytyy sosiaalisen median, esimerkiksi Facebookin harrasteryhmistä. Pellavan kasvatus vaatii omanlaistaan vertaistukea, samoin esimerkiksi eläinkuitujen kehräämisestä selvästi eroava pellavakuitujen kehruu. Sosiaalisessa mediassa aktiivisia ovat esimerkiksi Paula ”Pave” Vanne @pavepuuhaa ja Laura Vilppola @craftsbylauraelina. Elinkeinoksi asti kuitupellavan kasvatus on kehittynyt Leena Pesun tilalla (linenstories.fi). <br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarkaan tallennetuissa pellavan kasvatukseen liittyvissä aineistoissa korostuu perheessä tai suvussa sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon merkitys. Innokkaat nuoret ovat haastatelleet ikääntyviä sukulaisiaan ja saavat heiltä ohjeita pellavan kanssa toimimiseen. Tähän mennessä kaikki haastatteluihin osallistuneet ovat olleet naisia<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Perinne elää ja on tasapainossa. Pellavan viljelyn monet työvaiheet ovat oiva tapa tutustua entisajan elämänmenoon ja siihen, kuinka arvokkaita tekstiilit ennen olivat ja kuinka kovan työn takana. Oman kokemuksen kautta ymmärrys kestävään kuluttamiseen kasvaa.<br /> <br /> Kiinnostus omavaraiseen tekstiilituotantoon on ollut merkittävässä nousussa viime aikoina. Käsityöharrastuksen elpymiseen on monia syitä, mutta maailman epävakaa tilanne sekä ekologinen ajattelu ovat todennäköisesti niistä tärkeimpiä. Miten ja mistä valmistat vaatteesi, jos niitä ei joskus tulevaisuudessa enää kaupasta saisi?<br /> <br /> Kuitupellavan viljely on elpynyt lupaavasti harrastuksen uuden tulemisen kautta ja pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvaa kuitupellavan siementä on nyt saatavissa pienissä erissä myös kotimaasta. Maatiainen ry myy ja välittää kotimaisia pellavan- ja maatiaiskuituhampun siemeniä, jakaa tietoa kuitukasveista sekä ohjaa ja avustaa tarpeen mukaan. Yhdistys myös julkaisee aiheesta artikkeleita jäsenlehdessään.<br /> <br /> Kehruuharrastus on maailmanlaajuisesti suosittua ja kehruuseen käytettäviä rukkeja valmistetaan edelleen monia eri malleja. Alusta asti itse tekeminen ja perinteen ymmärtäminen ovat trendejä, joiden avulla myös pellavan kasvatuksella ja -käsitöillä on edessään valoisa tulevaisuus. Harvinainen kaukaa menneisyydestä nykyaikaan jatkuva katkeamaton pellavaperinne elää ja voi vahvasti Suomessa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry<br /> <br /> Maa- ja kotitalousnaiset<br /> <br /> Metsähallitus / Korteniemen perinnetila<br /> <br /> ProAgria<br /> <br /> Seurasaaren ystävät<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka<br /> <br /> Taito Varsinais-Suomi<br /> <br /> Turun kaupunginmuseo / Kuralan Kylämäki<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Videot:<br /> <br /> Pellolta langaksi. Perinteinen pellavalangan valmistus -dokumenttielokuva<br /> <br /> Pellavan kehrääminen https://www.youtube.com/watch?v=bu1ZMLmtRtQ<br /> <br /> Rukin osat ja kehrääminen rukilla https://www.taito.fi/kasityoohjeet/kehrays/rukin-osat-ja-kehraaminen-rukilla/<br /> <br /> Kirjallisuus ja artikkelit:<br /> <br /> Anu Vauramo: Korteniemen metsänvartijatila (www.julkaisut.metsa.fi)<br /> <br /> Teijo Heinänen, Hannu Ormio: Korteniemen perinnetilan erikoissuunnitelma <br /> <br /> Outileena Uotila: Korteniemen perinnetilan sisustustekstiilisuunnitelma <br /> www.kyppi.fi <br /> <br /> www.taito.fi/pellava-termisto<br /> <br /> https://www.taito.fi/kasityoohjeet/muut-tekniikat/ohje-pellavan-kasvatukseen-ja-kasinkylvoon/<br /> <br /> https://www.taito.fi/ajankohtaista/kasityoblogi/neliometri-pellavaa/<br /> <br /> https://www.youtube.com/watch?v=TNFD_CUlxZU<br /> <br /> https://www.taito.fi/ajankohtaista/uutiset/paven-pellavareissu-luennot-kouluille/<br /> <br /> Hukkinen, S. (1984) Pellava: kasvatus ja muokkaus<br /> <br /> Hukkinen, S. (1995). Luonnonkuitujen kehruu<br /> <br /> Seppälä, R. (1982). Pellavan tarina<br /> <br /> Osa 3. Rohkaamisesta sivistämiseen. Tekstiiliopettaja lehti Käsityönopettajien liitto:<br /> <br /> https://www.kasityonopettajienliitto.fi/toiminta/lehti/osa-3-rohkaamisesta-sivistamisee/</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:7_H%C3%A4kil%C3%B6inti_muok.jpg&diff=30820 2025-09-17T09:35:29Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Pellavan häkilöintiä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Perinteinen_pellavan_viljely,_muokkaus_ja_kehruu&diff=30819 2025-09-17T09:30:06Z

<p>Elsa Hietala: Lisätty kuvia</p> <hr /> <div>[[Tiedosto:Kuva 1 Jalasjärvi.jpg|pienoiskuva|Pellavatalkoot Jalasjärvellä 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Jalasjärven museo.]]<br /> {{Ilmiö<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |asiasanat=pellava, viljely, kuitukasvit, kuitupellava, kasvikuidut, käsityöt, käsityöperinne<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Pellavan muokkaamiseen siemenen kylvöstä valmiiksi pellavalangaksi kuuluu monta erilaista työvaihetta, joita ylläpidetään erilaisissa harrastajaryhmissä ja yhdistyksissä, yksityisten henkilöiden sekä museoiden toimesta.<br /> <br /> Monet yksityiset harrastajat ovat olleet tärkeässä asemassa pellavaperinteen elvyttäjinä ja säilyttäjinä. Uusia harrastajia on viime vuosina innostettu mukaan esimerkiksi Taitoliiton kautta järjestelyillä hankkeilla. Harrastustaan sosiaalisessa mediassa jakavia henkilöitä on muutamia.<br /> <br /> Yhteisöistä tärkeitä pellavaperinnettä ylläpitäviä tahoja ovat Taitojärjestö sekä Maa- ja kotitalousnaiset alayhdistyksineen. Kiinnostuneille järjestetään myös pellavankäsittely- ja kehruupiirejä kansalaisopistoissa.<br /> <br /> Tärkeä pellavaperinteen ylläpitäjä on Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva, Metsähallituksen omistama Korteniemen perinnetila. Korteniemessä järjestetään tapahtumia, joiden yhteydessä kaikki vierailijat lapsista vanhuksiin saavat osallistua pellavan muokkauksen työvaiheisiin. Tapahtumien myötä tilalle on muodostunut myös vakituinen yli kymmenen hengen talkooporukka &quot;Korteniemen poppoo&quot;.<br /> <br /> Muita pellavaperinnettä ylläpitäviä museoita ovat esimerkiksi Kuralan Kylämäki Turussa, Seurasaaren ulkomuseo Helsingissä sekä Väinöntalon kotiseutumuseo Evijärvellä. Myös Suomen maatalousmuseo Sarka Loimaalla kerää, säilyttää ja ylläpitää perinteiseen pellavankäsittelyyn liittyvää esineistöä, muistitietoa ja nykyharrastajien kokemuksia.<br /> [[Tiedosto:Kuva 2 Sarka VK 791 1.jpg|pienoiskuva|Pellavamaan muokkausta Ilmajoella keväällä 2022. Kuva: Sari Sirén / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Perinteistä kuitupellavan viljelyä harjoitetaan sukupolvelta toiselle siirtyneillä menetelmillä sekä muilta harrastajilta ja oman kokemuksen kautta kertynein tiedoin. Perinteen harjoittamisessa on paikkakunta- ja henkilökohtaisia eroja, seuraavassa tiivistelmänä Korteniemen perinnetilan Outileena Uotilan ohjeita pellavan käsittelystä: Toukokuussa, tyynellä säällä, lannoitettuun ja hyvin muokattuun maahan kylvetään käsin viskelemällä noin 1,3 kg pellavansiementä yhden aarin alalle. Siemen mullataan maahan äkeellä tai haravalla. Maa on hyvä myös jyrätä. Kesäkuussa pellosta kitketään rikkaruohot käsin. Elokuussa, noin sadan päivän päästä kylvöstä, pellavan varret nyhdetään juurineen maasta.<br /> <br /> Pellavanvarret kuivataan ja sen jälkeen rohkitaan siemenkodat varsista pellavarohkalla. Rohkijat istuvat penkin päissä ja vetävät pellavaniput piikkien läpi, jolloin siemenkodat irtoavat ja putoavan rohkan alle levitetyn ison lakanan päälle. Siemenkodat kuivatetaan ja puidaan, pieni erä kerrallaan voidaan puida nuijimalla kangaspussiin laitettuja siemenkotia puunuijalla. Rikotut siemenkodat tyhjennetään pussista laakeaan vatiin ja puhalletaan: kevyemmät roskat lentävät pois ja siemenet jäävät vadin pohjalle. Näin on tallessa siemenet seuraavan kevään kylvöön.<br /> Rohkitut varret liotetaan suojaisan lahden pohjaan, laudoista ja kivistä tehtyjen painojen alle. Varret likoavat veden lämpötilasta riippuen vajaat kaksi viikkoa tai kunnes kuitu irtoaa varresta. Pellavaa voi liottaa myös nurmella, sänkipellolla tai hangella. Liotuksen jälkeen märät, haisevat varret kuivataan ulkona aidan nojalla ja lopulta rutikuiviksi riihen orsilla tai saunassa, lämpö ei saa nousta korkeaksi. <br /> <br /> Pellavatalkoissa pellavan varret loukutetaan ja lihdataan eli niitä hakataan puisilla, penkkimäisillä ja kannellisilla loukuilla ja pienemmillä metalliteräisillä lihdoilla. Loukulla pellavan varsien puinen aines menee poikki ja karisee osin pois, lihdatessa on tarkoitus saada kaikki puumainen aines pois ja käteen jäämään kuitunippu, joka seuraavassa työvaiheessa häkilöidään. Pölyinen loukutus ja lihtaus tehdään kostealla säällä lämpimässä riihessä, kuivalla säällä ulkona. Pellavan on pysyttävän rutikuivana, jotta kuitu irtoaa.<br /> <br /> Seuraava työvaihe on häkilöinti. Häkilä on lauta, jonka päihin on hakattu n. 10x10 cm alalle tiheästi teräviä, ohuita nauloja/ piikkejä. Piikkien läpi kuitukimppua vedettäessä, pellavasta erottuvat lyhyemmät kuidut eli rohtimet, jotka jäävät häkilän piikkeihin sekä pidemmät kuidut, aivinat, jotka jäävät häkilöijän käteen.<br /> [[Tiedosto:Kuva 3 Nyhtäminen muok.jpg|pienoiskuva|Pellavan nyhtämistä Suomen maatalousmuseo Saran pellavamaalla. Kuva: Elsa Hietala / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Pellavan kehruu aloitetaan asettamalla ohuita kerroksia rohdinpellavaa jonoksi, josta kierretään nutturaa muistuttava kuontalo. Pellavakuontalo laitetaan rukin käsivarressa olevaan piikkiseen harkkiin tai vyötetään pirtanauhalla rukinlapaan. Tästä rohdin kehrätään langaksi. Aivinapellava puolestaan kierretään ohuina kerroksina puisen kartion, tortin, ympäri tai kehrätään pieninä erinä vyötärölle sidotun vyön alta. Aivinan kehruu on helpompaa kuin rohtimen, sillä pitkät aivinakuidut ovat sileitä ja lujia.<br /> <br /> Rukin rullan ympärille laitetaan kerrattu, n. metrin pituinen aloituslanka, joka pujotetaan rukin koukkujen eli hampaiden kautta ja torven pään läpi kohti kehrääjää. Kehrääjä istuu rukin edessä jalka polkimella. Kehruu alkaa pyöräyttämällä oikealla kädellä rukin pyörää, samalla kehrääjä alkaa polkea rukkia tasaisesti. Pellavan kehruun suunnasta on olemassa kahta erilaista traditiota: toiset kehräävät pellavan myötä- ja toiset vastapäivään.<br /> <br /> Kehrääjä vetää kuituja toisella kädellä harkista, toisen käden pitäessä kiinni aloituslangasta, n. 10 cm torven yläpuolelta. Kehrätessä ylempi käsi vetää kuituja harkista, alempi käsi pitää kiinni siitä kohdasta, mihin asti kierrettä on syntynyt, sitten alempi käsi liukuu otteen irtoamatta ylemmäs, jolloin kierre etenee eli syntyy lisää lankaa, samalla rukki vetää lankaa sisäänsä. Pellavaa kehrätessä alemman käden sormia kostutetaan vedellä tai syljellä. Tätä kutsutaan märkäkehruuksi ja se tekee langasta sileämpää ja kestävämpää.<br /> <br /> Jos haluaa paksumpaa ja kestävämpää lankaa langat voi kerrata. Kertaus tapahtuu myös rukilla. Täydet rukin rullat laitetaan rullatelineeseen, (jos rullia ei ole useita, lanka keritään kerälle) josta se kerrataan. Kertaus tapahtuu kehruun tapaan, mutta rukkia poljetaan toiseen suuntaan kuin kehrätessä. Kertaus on paljon nopeampaa kuin kehruu.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Pellavaperinne on välittynyt katkeamattomana Suomessa ikimuistoisista ajoista tähän päivään. Kuitupellavaa on viljelty Suomessa tiettävästi jo ennen ajanlaskun alkua. Omavaraistaloudessa elettäessä lähes joka tilalla oli pellavamaa ja pellavan liotuksesta muistuttavia likolampia löytyy valtava määrä eri puolilta Etelä-Suomea.<br /> <br /> Joillakin seuduilla, kuten Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa tuotettiin hyvälaatuista pellavaa myyntiin niille seuduille, joissa pellava ei riittänyt kotitarpeiksi. Ensimmäiset suomenkieliset oppaat pellavan viljelystä julkaistiin Suomen Talousseuran toimesta 1800-luvun alussa. Talousseura myös jakoi palkintoja hyvälaatuisista pellavatöistä.<br /> <br /> Pellavan viljely ja käsittely olivat perinteisesti naisten töitä. Tästä poikkeuksena nuorten naisten ja miesten yhteistyönä suoritettiin pellavan rohkiminen sekä fyysisesti raskas loukutus. Pellavan käsittely alkoi koneellistua 1800-luvulta lähtien ja sen jalostaminen tekstiileiksi hiipua tehdasvalmisteisten tuotteiden vallatessa markkinoita.<br /> <br /> Toisen maailmansodan pula-aika elvytti uinuvat pellavankäsittelytaidot ja nosti perinteen uuteen loistoon. Pellavan kasvatusta ja -käsitöitä maaseudun lapset saattoivat jälleen oppia kotonaan ja ne olivat tärkeä osa kotitalouskoulujen opintoja.<br /> [[Tiedosto:Kuva 4 VK 440 Loimaa.jpg|pienoiskuva|Pellavan liotusta nurmella 1970-luvulla. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka. ]]<br /> Kun ostolankoja ja -kankaita jälleen tuli markkinoille sotien jälkeen, nosti moni emäntä rukkinsa vinttiin haluten unohtaa sota-ajan rasitukset. Osa naisista piti kuitenkin pellavan viljelyä ja käsittelyä tärkeänä tapana pitää yllä omavaraisuutta kriisien varalle. Vielä 1970-luvulla asiansa osaavia pellavankehrääjiä löytyi esimerkiksi Maatalouskeskusten ja Maa- ja kotitalousnaisten järjestämiin tapahtumiin kymmenittäin. 1980-luvulla pellavanviljelyä ja -käsittelyä elvytettiin jälleen Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H-nuorten yhteishankkeella.<br /> <br /> Pellavaan liittyy paljon nykykielessä olevia sanontoja: sivistys (on alkujaan tarkoittanut aivinapellavan harjaamista), jäädä loukkuun (eli tiukkaan paikkaan, loukun pohjan ja kannen väliin, kuten pellavan varret loukuttaessa) ja pellavapää (vaaleatukkainen kuin hieno, hiuksia muistuttava aivina). Pellavan käsittelyn historia elää näin myös nykysuomessa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Kuitupellavan kasvatusta ja pellavakäsitöiden taitoa pidetään yllä monien eri tahojen toimesta. Perinnettä vaalivat yhteisöt voivat tarjota mahdollisuuksiensa mukaan myös tilat pellavan kasvatukselle sekä tiedon ja taidon välittämiselle. Perinneyhdistysten ja kotiseutumuseoiden tekemästä työstä hyvänä esimerkkinä on Evijärvellä Väinöntalon museossa kuvattu ja YouTubessa julkaistu dokumenttifilmi paikallisesta pellavaperinteestä. <br /> <br /> Seurasaaren ystävät Maatiainen ry:n avustamina viljelevät pellavaa Seurasaaren ulkomuseon Leppälän perinnekasvipalstalla. Vuosittain järjestetään pellavateemaisia tapahtumia ja talkoita, joihin kutsutaan mukaan ihmisiä. Käytössä ovat perinteiset menetelmät ja työvälineet.<br /> <br /> Korteniemen perinnetilan pellavatapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia ja niissä yleisöllä on vuosittain mahdollisuus seurata ja osallistua kulloisiinkin tilan töihin. Myös Kuralan Kylämäessä Turussa järjestetään vuosittain avoimia pellavanviljelyyn ja käsityöhön liittyviä tapahtumia ja työpajoja. <br /> <br /> Monet museot tallentavat ja esittelevät perinteisiä pellavankäsittelytyökaluja ja voivat parhaassa tapauksessa tarjota valmistusohjeita niistä kiinnostuneille. Vanhat työkalut eivät ole kaikkien saavutettavissa ja perinne elää myös menetelmien kehittyessä ja muuttuessa monimuotoisemmiksi. <br /> <br /> Kasvaneet harrastajamäärät tuovat mahdollisuuksia myös käsityöalan yrityksille, jotka valmistavat työkaluja sekä materiaaleja harrastajien käyttöön. Kuitupellavaa viljellään ja myydään Suomessa niille, joilla omia viljelymahdollisuuksia ei ole. Kiinnostuneille tietoa ja taitoa pellavan käsittelystä jaetaan myös paikoin kansalaisopistojen kursseilla.<br /> <br /> Hyvä esimerkki pellavaperinteen harjoittamisesta lähes kaikille kiinnostuneille sopivassa, pienessä mittakaavassa, oli vuosina 2021-2023 toteutettu Pellavaperinteen elvyttäminen ja materiaalisen ymmärryksen kasvattaminen yhteisöllisin menetelmin -hanke (Neliömetri pellavaa -hanke). Hankkeen alullepanijana toimi Taitoliitto ja yhteistyökumppaneina olivat muun muassa Maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria sekä Suomen maatalousmuseo Sarka, avustusta hankkeelle myönsi Museovirasto. <br /> [[Tiedosto:Kuva 5 kehräys.jpg|pienoiskuva|Outileena Uotila kehrää pellavaa Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Hankkeessa koottiin ja julkaistiin ohjeet pellavan käsittelyyn ja työstöön Taitoliiton kotisivulla. Taitoyhdistysten ja Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistysten kautta saatiin jaettua sadoille harrastajille kuitupellavan siemeniä neliömetrin viljelyalaa varten. Hankkeen tuloksena Taito Varsinais-Suomessa kehitettiin kouluille Paven pellavareissu -luentokokonaisuus, joka sukeltaa syvälle pellavan historiaan tarjoamalla näkökulmia mm. ilmastoahdistuksen torjuntaan. Hankkeen myötä satoja uusia harrastajia on saatu kokeilemaan ja jatkamaan tämän perinteisen kuitukasvin viljelyä. <br /> <br /> Perinne siirtyy eteenpäin myös yksittäisiltä harrastajilta toisille. Foorumeita yhteiselle keskustelulle löytyy sosiaalisen median, esimerkiksi Facebookin harrasteryhmistä. Pellavan kasvatus vaatii omanlaistaan vertaistukea, samoin esimerkiksi eläinkuitujen kehräämisestä selvästi eroava pellavakuitujen kehruu. Sosiaalisessa mediassa aktiivisia ovat esimerkiksi Paula ”Pave” Vanne @pavepuuhaa ja Laura Vilppola @craftsbylauraelina. Elinkeinoksi asti kuitupellavan kasvatus on kehittynyt Leena Pesun tilalla (linenstories.fi). <br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarkaan tallennetuissa pellavan kasvatukseen liittyvissä aineistoissa korostuu perheessä tai suvussa sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon merkitys. Innokkaat nuoret ovat haastatelleet ikääntyviä sukulaisiaan ja saavat heiltä ohjeita pellavan kanssa toimimiseen. Tähän mennessä kaikki haastatteluihin osallistuneet ovat olleet naisia<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Perinne elää ja on tasapainossa. Pellavan viljelyn monet työvaiheet ovat oiva tapa tutustua entisajan elämänmenoon ja siihen, kuinka arvokkaita tekstiilit ennen olivat ja kuinka kovan työn takana. Oman kokemuksen kautta ymmärrys kestävään kuluttamiseen kasvaa.<br /> <br /> Kiinnostus omavaraiseen tekstiilituotantoon on ollut merkittävässä nousussa viime aikoina. Käsityöharrastuksen elpymiseen on monia syitä, mutta maailman epävakaa tilanne sekä ekologinen ajattelu ovat todennäköisesti niistä tärkeimpiä. Miten ja mistä valmistat vaatteesi, jos niitä ei joskus tulevaisuudessa enää kaupasta saisi?<br /> <br /> Kuitupellavan viljely on elpynyt lupaavasti harrastuksen uuden tulemisen kautta ja pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvaa kuitupellavan siementä on nyt saatavissa pienissä erissä myös kotimaasta. Maatiainen ry myy ja välittää kotimaisia pellavan- ja maatiaiskuituhampun siemeniä, jakaa tietoa kuitukasveista sekä ohjaa ja avustaa tarpeen mukaan. Yhdistys myös julkaisee aiheesta artikkeleita jäsenlehdessään.<br /> <br /> Kehruuharrastus on maailmanlaajuisesti suosittua ja kehruuseen käytettäviä rukkeja valmistetaan edelleen monia eri malleja. Alusta asti itse tekeminen ja perinteen ymmärtäminen ovat trendejä, joiden avulla myös pellavan kasvatuksella ja -käsitöillä on edessään valoisa tulevaisuus. Harvinainen kaukaa menneisyydestä nykyaikaan jatkuva katkeamaton pellavaperinne elää ja voi vahvasti Suomessa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry<br /> Maa- ja kotitalousnaiset<br /> Metsähallitus / Korteniemen perinnetila<br /> ProAgria<br /> Seurasaaren ystävät<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka<br /> Taito Varsinais-Suomi<br /> Turun kaupunginmuseo / Kuralan Kylämäki<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Videot:<br /> <br /> Pellolta langaksi. Perinteinen pellavalangan valmistus -dokumenttielokuva<br /> <br /> Pellavan kehrääminen https://www.youtube.com/watch?v=bu1ZMLmtRtQ<br /> <br /> Rukin osat ja kehrääminen rukilla https://www.taito.fi/kasityoohjeet/kehrays/rukin-osat-ja-kehraaminen-rukilla/<br /> <br /> Kirjallisuus ja artikkelit:<br /> <br /> Anu Vauramo: Korteniemen metsänvartijatila (www.julkaisut.metsa.fi)<br /> <br /> Teijo Heinänen, Hannu Ormio: Korteniemen perinnetilan erikoissuunnitelma <br /> <br /> Outileena Uotila: Korteniemen perinnetilan sisustustekstiilisuunnitelma <br /> www.kyppi.fi <br /> <br /> www.taito.fi/pellava-termisto<br /> <br /> https://www.taito.fi/kasityoohjeet/muut-tekniikat/ohje-pellavan-kasvatukseen-ja-kasinkylvoon/<br /> <br /> https://www.taito.fi/ajankohtaista/kasityoblogi/neliometri-pellavaa/<br /> <br /> https://www.youtube.com/watch?v=TNFD_CUlxZU<br /> https://www.taito.fi/ajankohtaista/uutiset/paven-pellavareissu-luennot-kouluille/<br /> <br /> Hukkinen, S. (1984) Pellava: kasvatus ja muokkaus<br /> Hukkinen, S. (1995). Luonnonkuitujen kehruu<br /> Seppälä, R. (1982). Pellavan tarina<br /> Osa 3. Rohkaamisesta sivistämiseen. Tekstiiliopettaja lehti Käsityönopettajien liitto<br /> https://www.kasityonopettajienliitto.fi/toiminta/lehti/osa-3-rohkaamisesta-sivistamisee/</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Kuva_5_kehr%C3%A4ys.jpg&diff=30818 2025-09-17T09:29:32Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Outileena Uotila kehrää pellavaa Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Maileena Vaajoensuu / Suomen maatalousmuseo Sarka.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Kuva_4_VK_440_Loimaa.jpg&diff=30817 2025-09-17T09:27:48Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Pellavan liotusta nurmella 1970-luvulla. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Kuva_3_Nyht%C3%A4minen_muok.jpg&diff=30816 2025-09-17T09:25:52Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Pellavan nyhtämistä Suomen maatalousmuseo Saran pellavamaalla. Kuva: Elsa Hietala / Suomen maatalousmuseo Sarka.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Kuva_2_Sarka_VK_791_1.jpg&diff=30815 2025-09-17T09:21:49Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Pellavamaan muokkausta Ilmajoella. Kuva: Sari Sirén / Suomen maatalousmuseo Sarka.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Kuva_1_Jalasj%C3%A4rvi.jpg&diff=30814 2025-09-17T09:18:19Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Pellavatalkoot Jalasjärvellä 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Jalasjärven museo.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Perinteinen_pellavan_viljely,_muokkaus_ja_kehruu&diff=30813 2025-09-17T09:14:39Z

<p>Elsa Hietala: Ak: Uusi sivu: {{Ilmiö |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus |asiasanat=pellava, viljely, kuitukasvit, kuitupellava, kasvikuidut, käsityöt, käsityöperinne }} ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat== Pellavan muokkaamiseen siemenen kylvöstä valmiiksi pellavalangaksi kuuluu monta erilaista työvaihetta, joita ylläpidetään erilaisissa harrastajaryhmissä ja yhdistyksissä, yksityisten henkilöiden sekä museoiden toimesta. Monet yksityiset harrastajat ovat olleet tärkeässä asem...</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |asiasanat=pellava, viljely, kuitukasvit, kuitupellava, kasvikuidut, käsityöt, käsityöperinne<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Pellavan muokkaamiseen siemenen kylvöstä valmiiksi pellavalangaksi kuuluu monta erilaista työvaihetta, joita ylläpidetään erilaisissa harrastajaryhmissä ja yhdistyksissä, yksityisten henkilöiden sekä museoiden toimesta.<br /> <br /> Monet yksityiset harrastajat ovat olleet tärkeässä asemassa pellavaperinteen elvyttäjinä ja säilyttäjinä. Uusia harrastajia on viime vuosina innostettu mukaan esimerkiksi Taitoliiton kautta järjestelyillä hankkeilla. Harrastustaan sosiaalisessa mediassa jakavia henkilöitä on muutamia.<br /> <br /> Yhteisöistä tärkeitä pellavaperinnettä ylläpitäviä tahoja ovat Taitojärjestö sekä Maa- ja kotitalousnaiset alayhdistyksineen. Kiinnostuneille järjestetään myös pellavankäsittely- ja kehruupiirejä kansalaisopistoissa.<br /> <br /> Tärkeä pellavaperinteen ylläpitäjä on Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva, Metsähallituksen omistama Korteniemen perinnetila. Korteniemessä järjestetään tapahtumia, joiden yhteydessä kaikki vierailijat lapsista vanhuksiin saavat osallistua pellavan muokkauksen työvaiheisiin. Tapahtumien myötä tilalle on muodostunut myös vakituinen yli kymmenen hengen talkooporukka &quot;Korteniemen poppoo&quot;.<br /> <br /> Muita pellavaperinnettä ylläpitäviä museoita ovat esimerkiksi Kuralan Kylämäki Turussa, Seurasaaren ulkomuseo Helsingissä sekä Väinöntalon kotiseutumuseo Evijärvellä. Myös Suomen maatalousmuseo Sarka Loimaalla kerää, säilyttää ja ylläpitää perinteiseen pellavankäsittelyyn liittyvää esineistöä, muistitietoa ja nykyharrastajien kokemuksia.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Perinteistä kuitupellavan viljelyä harjoitetaan sukupolvelta toiselle siirtyneillä menetelmillä sekä muilta harrastajilta ja oman kokemuksen kautta kertynein tiedoin. Perinteen harjoittamisessa on paikkakunta- ja henkilökohtaisia eroja, seuraavassa tiivistelmänä Korteniemen perinnetilan Outileena Uotilan ohjeita pellavan käsittelystä: <br /> Toukokuussa, tyynellä säällä, lannoitettuun ja hyvin muokattuun maahan kylvetään käsin viskelemällä noin 1,3 kg pellavansiementä yhden aarin alalle. Siemen mullataan maahan äkeellä tai haravalla. Maa on hyvä myös jyrätä. Kesäkuussa pellosta kitketään rikkaruohot käsin. Elokuussa, noin sadan päivän päästä kylvöstä, pellavan varret nyhdetään juurineen maasta.<br /> <br /> Pellavanvarret kuivataan ja sen jälkeen rohkitaan siemenkodat varsista pellavarohkalla. Rohkijat istuvat penkin päissä ja vetävät pellavaniput piikkien läpi, jolloin siemenkodat irtoavat ja putoavan rohkan alle levitetyn ison lakanan päälle. Siemenkodat kuivatetaan ja puidaan, pieni erä kerrallaan voidaan puida nuijimalla kangaspussiin laitettuja siemenkotia puunuijalla. Rikotut siemenkodat tyhjennetään pussista laakeaan vatiin ja puhalletaan: kevyemmät roskat lentävät pois ja siemenet jäävät vadin pohjalle. Näin on tallessa siemenet seuraavan kevään kylvöön.<br /> Rohkitut varret liotetaan suojaisan lahden pohjaan, laudoista ja kivistä tehtyjen painojen alle. Varret likoavat veden lämpötilasta riippuen vajaat kaksi viikkoa tai kunnes kuitu irtoaa varresta. Pellavaa voi liottaa myös nurmella, sänkipellolla tai hangella. Liotuksen jälkeen märät, haisevat varret kuivataan ulkona aidan nojalla ja lopulta rutikuiviksi riihen orsilla tai saunassa, lämpö ei saa nousta korkeaksi. <br /> <br /> Pellavatalkoissa pellavan varret loukutetaan ja lihdataan eli niitä hakataan puisilla, penkkimäisillä ja kannellisilla loukuilla ja pienemmillä metalliteräisillä lihdoilla. Loukulla pellavan varsien puinen aines menee poikki ja karisee osin pois, lihdatessa on tarkoitus saada kaikki puumainen aines pois ja käteen jäämään kuitunippu, joka seuraavassa työvaiheessa häkilöidään. Pölyinen loukutus ja lihtaus tehdään kostealla säällä lämpimässä riihessä, kuivalla säällä ulkona. Pellavan on pysyttävän rutikuivana, jotta kuitu irtoaa.<br /> <br /> Seuraava työvaihe on häkilöinti. Häkilä on lauta, jonka päihin on hakattu n. 10x10 cm alalle tiheästi teräviä, ohuita nauloja/ piikkejä. Piikkien läpi kuitukimppua vedettäessä, pellavasta erottuvat lyhyemmät kuidut eli rohtimet, jotka jäävät häkilän piikkeihin sekä pidemmät kuidut, aivinat, jotka jäävät häkilöijän käteen.<br /> <br /> Pellavan kehruu aloitetaan asettamalla ohuita kerroksia rohdinpellavaa jonoksi, josta kierretään nutturaa muistuttava kuontalo. Pellavakuontalo laitetaan rukin käsivarressa olevaan piikkiseen harkkiin tai vyötetään pirtanauhalla rukinlapaan. Tästä rohdin kehrätään langaksi. Aivinapellava puolestaan kierretään ohuina kerroksina puisen kartion, tortin, ympäri tai kehrätään pieninä erinä vyötärölle sidotun vyön alta. Aivinan kehruu on helpompaa kuin rohtimen, sillä pitkät aivinakuidut ovat sileitä ja lujia.<br /> <br /> Rukin rullan ympärille laitetaan kerrattu, n. metrin pituinen aloituslanka, joka pujotetaan rukin koukkujen eli hampaiden kautta ja torven pään läpi kohti kehrääjää. Kehrääjä istuu rukin edessä jalka polkimella. Kehruu alkaa pyöräyttämällä oikealla kädellä rukin pyörää, samalla kehrääjä alkaa polkea rukkia tasaisesti. Pellavan kehruun suunnasta on olemassa kahta erilaista traditiota: toiset kehräävät pellavan myötä- ja toiset vastapäivään.<br /> <br /> Kehrääjä vetää kuituja toisella kädellä harkista, toisen käden pitäessä kiinni aloituslangasta, n. 10 cm torven yläpuolelta. Kehrätessä ylempi käsi vetää kuituja harkista, alempi käsi pitää kiinni siitä kohdasta, mihin asti kierrettä on syntynyt, sitten alempi käsi liukuu otteen irtoamatta ylemmäs, jolloin kierre etenee eli syntyy lisää lankaa, samalla rukki vetää lankaa sisäänsä. Pellavaa kehrätessä alemman käden sormia kostutetaan vedellä tai syljellä. Tätä kutsutaan märkäkehruuksi ja se tekee langasta sileämpää ja kestävämpää.<br /> <br /> Jos haluaa paksumpaa ja kestävämpää lankaa langat voi kerrata. Kertaus tapahtuu myös rukilla. Täydet rukin rullat laitetaan rullatelineeseen, (jos rullia ei ole useita, lanka keritään kerälle) josta se kerrataan. Kertaus tapahtuu kehruun tapaan, mutta rukkia poljetaan toiseen suuntaan kuin kehrätessä. Kertaus on paljon nopeampaa kuin kehruu.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Pellavaperinne on välittynyt katkeamattomana Suomessa ikimuistoisista ajoista tähän päivään. Kuitupellavaa on viljelty Suomessa tiettävästi jo ennen ajanlaskun alkua. Omavaraistaloudessa elettäessä lähes joka tilalla oli pellavamaa ja pellavan liotuksesta muistuttavia likolampia löytyy valtava määrä eri puolilta Etelä-Suomea.<br /> <br /> Joillakin seuduilla, kuten Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa tuotettiin hyvälaatuista pellavaa myyntiin niille seuduille, joissa pellava ei riittänyt kotitarpeiksi. Ensimmäiset suomenkieliset oppaat pellavan viljelystä julkaistiin Suomen Talousseuran toimesta 1800-luvun alussa. Talousseura myös jakoi palkintoja hyvälaatuisista pellavatöistä.<br /> <br /> Pellavan viljely ja käsittely olivat perinteisesti naisten töitä. Tästä poikkeuksena nuorten naisten ja miesten yhteistyönä suoritettiin pellavan rohkiminen sekä fyysisesti raskas loukutus. Pellavan käsittely alkoi koneellistua 1800-luvulta lähtien ja sen jalostaminen tekstiileiksi hiipua tehdasvalmisteisten tuotteiden vallatessa markkinoita.<br /> <br /> Toisen maailmansodan pula-aika elvytti uinuvat pellavankäsittelytaidot ja nosti perinteen uuteen loistoon. Pellavan kasvatusta ja -käsitöitä maaseudun lapset saattoivat jälleen oppia kotonaan ja ne olivat tärkeä osa kotitalouskoulujen opintoja.<br /> <br /> Kun ostolankoja ja -kankaita jälleen tuli markkinoille sotien jälkeen, nosti moni emäntä rukkinsa vinttiin haluten unohtaa sota-ajan rasitukset. Osa naisista piti kuitenkin pellavan viljelyä ja käsittelyä tärkeänä tapana pitää yllä omavaraisuutta kriisien varalle. Vielä 1970-luvulla asiansa osaavia pellavankehrääjiä löytyi esimerkiksi Maatalouskeskusten ja Maa- ja kotitalousnaisten järjestämiin tapahtumiin kymmenittäin. 1980-luvulla pellavanviljelyä ja -käsittelyä elvytettiin jälleen Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H-nuorten yhteishankkeella.<br /> <br /> Pellavaan liittyy paljon nykykielessä olevia sanontoja: sivistys (on alkujaan tarkoittanut aivinapellavan harjaamista), jäädä loukkuun (eli tiukkaan paikkaan, loukun pohjan ja kannen väliin, kuten pellavan varret loukuttaessa) ja pellavapää (vaaleatukkainen kuin hieno, hiuksia muistuttava aivina). Pellavan käsittelyn historia elää näin myös nykysuomessa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Kuitupellavan kasvatusta ja pellavakäsitöiden taitoa pidetään yllä monien eri tahojen toimesta. Perinnettä vaalivat yhteisöt voivat tarjota mahdollisuuksiensa mukaan myös tilat pellavan kasvatukselle sekä tiedon ja taidon välittämiselle. Perinneyhdistysten ja kotiseutumuseoiden tekemästä työstä hyvänä esimerkkinä on Evijärvellä Väinöntalon museossa kuvattu ja YouTubessa julkaistu dokumenttifilmi paikallisesta pellavaperinteestä. <br /> <br /> Seurasaaren ystävät Maatiainen ry:n avustamina viljelevät pellavaa Seurasaaren ulkomuseon Leppälän perinnekasvipalstalla. Vuosittain järjestetään pellavateemaisia tapahtumia ja talkoita, joihin kutsutaan mukaan ihmisiä. Käytössä ovat perinteiset menetelmät ja työvälineet.<br /> <br /> Korteniemen perinnetilan pellavatapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia ja niissä yleisöllä on vuosittain mahdollisuus seurata ja osallistua kulloisiinkin tilan töihin. Myös Kuralan Kylämäessä Turussa järjestetään vuosittain avoimia pellavanviljelyyn ja käsityöhön liittyviä tapahtumia ja työpajoja. <br /> <br /> Monet museot tallentavat ja esittelevät perinteisiä pellavankäsittelytyökaluja ja voivat parhaassa tapauksessa tarjota valmistusohjeita niistä kiinnostuneille. Vanhat työkalut eivät ole kaikkien saavutettavissa ja perinne elää myös menetelmien kehittyessä ja muuttuessa monimuotoisemmiksi. <br /> <br /> Kasvaneet harrastajamäärät tuovat mahdollisuuksia myös käsityöalan yrityksille, jotka valmistavat työkaluja sekä materiaaleja harrastajien käyttöön. Kuitupellavaa viljellään ja myydään Suomessa niille, joilla omia viljelymahdollisuuksia ei ole. Kiinnostuneille tietoa ja taitoa pellavan käsittelystä jaetaan myös paikoin kansalaisopistojen kursseilla.<br /> <br /> Hyvä esimerkki pellavaperinteen harjoittamisesta lähes kaikille kiinnostuneille sopivassa, pienessä mittakaavassa, oli vuosina 2021-2023 toteutettu Pellavaperinteen elvyttäminen ja materiaalisen ymmärryksen kasvattaminen yhteisöllisin menetelmin -hanke (Neliömetri pellavaa -hanke). Hankkeen alullepanijana toimi Taitoliitto ja yhteistyökumppaneina olivat muun muassa Maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria sekä Suomen maatalousmuseo Sarka, avustusta hankkeelle myönsi Museovirasto. <br /> <br /> Hankkeessa koottiin ja julkaistiin ohjeet pellavan käsittelyyn ja työstöön Taitoliiton kotisivulla. Taitoyhdistysten ja Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistysten kautta saatiin jaettua sadoille harrastajille kuitupellavan siemeniä neliömetrin viljelyalaa varten. Hankkeen tuloksena Taito Varsinais-Suomessa kehitettiin kouluille Paven pellavareissu -luentokokonaisuus, joka sukeltaa syvälle pellavan historiaan tarjoamalla näkökulmia mm. ilmastoahdistuksen torjuntaan. Hankkeen myötä satoja uusia harrastajia on saatu kokeilemaan ja jatkamaan tämän perinteisen kuitukasvin viljelyä. <br /> <br /> Perinne siirtyy eteenpäin myös yksittäisiltä harrastajilta toisille. Foorumeita yhteiselle keskustelulle löytyy sosiaalisen median, esimerkiksi Facebookin harrasteryhmistä. Pellavan kasvatus vaatii omanlaistaan vertaistukea, samoin esimerkiksi eläinkuitujen kehräämisestä selvästi eroava pellavakuitujen kehruu. Sosiaalisessa mediassa aktiivisia ovat esimerkiksi Paula ”Pave” Vanne @pavepuuhaa ja Laura Vilppola @craftsbylauraelina. Elinkeinoksi asti kuitupellavan kasvatus on kehittynyt Leena Pesun tilalla (linenstories.fi). <br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarkaan tallennetuissa pellavan kasvatukseen liittyvissä aineistoissa korostuu perheessä tai suvussa sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon merkitys. Innokkaat nuoret ovat haastatelleet ikääntyviä sukulaisiaan ja saavat heiltä ohjeita pellavan kanssa toimimiseen. Tähän mennessä kaikki haastatteluihin osallistuneet ovat olleet naisia<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Perinne elää ja on tasapainossa. Pellavan viljelyn monet työvaiheet ovat oiva tapa tutustua entisajan elämänmenoon ja siihen, kuinka arvokkaita tekstiilit ennen olivat ja kuinka kovan työn takana. Oman kokemuksen kautta ymmärrys kestävään kuluttamiseen kasvaa.<br /> <br /> Kiinnostus omavaraiseen tekstiilituotantoon on ollut merkittävässä nousussa viime aikoina. Käsityöharrastuksen elpymiseen on monia syitä, mutta maailman epävakaa tilanne sekä ekologinen ajattelu ovat todennäköisesti niistä tärkeimpiä. Miten ja mistä valmistat vaatteesi, jos niitä ei joskus tulevaisuudessa enää kaupasta saisi?<br /> <br /> Kuitupellavan viljely on elpynyt lupaavasti harrastuksen uuden tulemisen kautta ja pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvaa kuitupellavan siementä on nyt saatavissa pienissä erissä myös kotimaasta. Maatiainen ry myy ja välittää kotimaisia pellavan- ja maatiaiskuituhampun siemeniä, jakaa tietoa kuitukasveista sekä ohjaa ja avustaa tarpeen mukaan. Yhdistys myös julkaisee aiheesta artikkeleita jäsenlehdessään.<br /> <br /> Kehruuharrastus on maailmanlaajuisesti suosittua ja kehruuseen käytettäviä rukkeja valmistetaan edelleen monia eri malleja. Alusta asti itse tekeminen ja perinteen ymmärtäminen ovat trendejä, joiden avulla myös pellavan kasvatuksella ja -käsitöillä on edessään valoisa tulevaisuus. Harvinainen kaukaa menneisyydestä nykyaikaan jatkuva katkeamaton pellavaperinne elää ja voi vahvasti Suomessa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry<br /> Maa- ja kotitalousnaiset<br /> Metsähallitus / Korteniemen perinnetila<br /> ProAgria<br /> Seurasaaren ystävät<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka<br /> Taito Varsinais-Suomi<br /> Turun kaupunginmuseo / Kuralan Kylämäki<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Videot:<br /> <br /> Pellolta langaksi. Perinteinen pellavalangan valmistus -dokumenttielokuva<br /> <br /> Pellavan kehrääminen https://www.youtube.com/watch?v=bu1ZMLmtRtQ<br /> <br /> Rukin osat ja kehrääminen rukilla https://www.taito.fi/kasityoohjeet/kehrays/rukin-osat-ja-kehraaminen-rukilla/<br /> <br /> Kirjallisuus ja artikkelit:<br /> <br /> Anu Vauramo: Korteniemen metsänvartijatila (www.julkaisut.metsa.fi)<br /> <br /> Teijo Heinänen, Hannu Ormio: Korteniemen perinnetilan erikoissuunnitelma <br /> <br /> Outileena Uotila: Korteniemen perinnetilan sisustustekstiilisuunnitelma <br /> www.kyppi.fi <br /> <br /> www.taito.fi/pellava-termisto<br /> <br /> https://www.taito.fi/kasityoohjeet/muut-tekniikat/ohje-pellavan-kasvatukseen-ja-kasinkylvoon/<br /> <br /> https://www.taito.fi/ajankohtaista/kasityoblogi/neliometri-pellavaa/<br /> <br /> https://www.youtube.com/watch?v=TNFD_CUlxZU<br /> https://www.taito.fi/ajankohtaista/uutiset/paven-pellavareissu-luennot-kouluille/<br /> <br /> Hukkinen, S. (1984) Pellava: kasvatus ja muokkaus<br /> Hukkinen, S. (1995). Luonnonkuitujen kehruu<br /> Seppälä, R. (1982). Pellavan tarina<br /> Osa 3. Rohkaamisesta sivistämiseen. Tekstiiliopettaja lehti Käsityönopettajien liitto<br /> https://www.kasityonopettajienliitto.fi/toiminta/lehti/osa-3-rohkaamisesta-sivistamisee/</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Museoraitti-verkosto&diff=30473 2025-01-21T12:57:21Z

<p>Elsa Hietala: linkkejä lisätty</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:1 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisten tapaaminen Kauppilan umpipihassa vuonna 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka]]<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Museoraitti on 46 maatalousteemaisen museon verkosto, jonka kohteisiin lukeutuu huolella vaalittuja yksityisiä kokoelmia, kotiseutumuseoita, ammatillisesti ylläpidettyjä museoita ja hyvin hoidettuja perinnetiloja. Verkoston tarkoituksena on mahdollistaa Suomen maatalousteemaisten museoiden välistä yhteistyötä, tukea harrastajavoimin ylläpidettyjä kohteita ammatillisesti sekä tehostaa museoiden näkyvyyttä yhdessä tehden ja tietoa jakaen. Museoraitilla on valtakunnallisesti tärkeä tehtävä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön moniyhteisöllisen säilyttämisen edistäjänä. Suomen maatalousmuseo Sarka on verkoston perustaja ja vastaa sen toiminnan ylläpitämisestä.<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka järjestää kaksi kertaa vuodessa Museoraittimuseoiden tapaamisen, jossa käsitellään museoiden toiminnan kannalta keskeisiä aiheita. Tilaisuuksissa keskustellaan verkoston toiminnasta ja siitä, minkälaisia toiveita ja ideoita raittimuseoilla on syntynyt omaa toimintaa ylläpitäessään. Tässä verkostossa on mahdollista kehittyä, sekä kehittää toimintaa yhdessä. Museoraitti on toteuttanut kuluneina vuosina yhteisiä hankkeita, joihin on saatu rahoitusta muun muassa Museovirastolta.<br /> [[Tiedosto:2 Mustiala.jpg|pienoiskuva|Retkellä Mustialassa vuonna 2013. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Vierailut toisissa Museoraittimuseoissa kuuluvat olennaisena osana verkoston toimintaan. Monien kohteiden ylläpitäjille vierailut tarjoavat arvokasta vertaistukea, omaan työhön syntyy uutta innostusta ja usko omiin kykyihin vahvistuu. Yhteinen retki pyritään toteuttamaan joka kesä.<br /> <br /> Museoraittia markkinoidaan yhdessä. Raittimuseoilla on mahdollisuus osallistua joka toinen vuosi painettavaan esitteeseen, jonka painokustannukset jaetaan siihen osallistuvien museoiden kesken. Esitteitä jaetaan erilaisilla messuilla, museoissa ja muissa matkailuneuvontaa harjoittavissa paikoissa. Esite on voimassa 2 vuotta kerrallaan ja siitä on myös saatavilla sähköinen versio.<br /> Museoraittiverkostoon kuuluvat pääsevät lisäksi mukaan yhteiselle museoraitti.fi -sivustolle, jota Suomen maatalousmuseo Sarka ylläpitää ja päivittää. Tämä toiminta on avuksi erityisesti niille museoille, joilla ei ole resursseja omien kotisivujen tekemiseen ja ylläpitoon.<br /> <br /> Museoraitti-verkoston museot hallinnoivat suurta määrää kulttuuriperintöaineistoja. Verkoston kautta jäsenmuseoilla on mahdollisuus hankkia itselleen omiin tarpeisiinrakennettu Renki-luettelointijärjestelmä, jonka ylläpidosta Suomen maatalousmuseo Sarka vastaa. Sähköisissä tietokannoissa verkostolla on yli 100 000 objektia – näistä merkittävä osa myös Finnassa. Museoraitti tarjoaa digitoimattomien aineistojen luettelointiin myös apua ja tukea. <br /> Museoraitti-verkostolla on siis säännöllistä yhteistä toimintaa, josta Sarka sopimuksen mukaan vastaa. Yhteiset verkkosivut toimivat Museoraitin markkinointi- ja tiedotuskanavana. Lisäksi joka toinen vuosi painettava yhteisesite on verraton apu maatalousteemaisten museoiden tarjonnasta kerrottaessa. Sarka kerää verkoston museot vuosittain keskustelemaan yhdessä sen toiminnan kehittämisestä ja on apuna ja tukena museaalisissa kysymyksissä ympäri vuoden.<br /> [[Tiedosto:3 Kinnari 090819EH.jpg|pienoiskuva|Retkillä ja tapaamisissa nautitaan aina vieraanvaraisesta vastaanotosta, kuten Kinnarin kotimuseossa Akaassa. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka on vuonna 2005 perustettu maatalouden valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa maatalousaiheisia esineitä ja valokuvia, välittää maatalouteen liittyviä perinteitä sekä toimii maataloushistorian tietopankkina.<br /> Museoraitti sai alkunsa Suomen maatalousmuseo Saran aloitteesta hyvin pian tämän ensimmäisen valtakunnallisen, maatalouteen erikoistuneen museon perustamisen jälkeen vuonna 2006. Alussa kohteita oli mukana 17, mutta määrä nousi nopeasti yli 30:n. Uusia jäseniä verkostoon liittyy edelleen tasaiseen tahtiin. <br /> <br /> Suomessa on valtava kirjo erilaisia museoita, yhteensä yli tuhat mukaan lukien pienet paikalliset ja yksityiset museot. Suuri osa harrastajavoimin ylläpidetyistä museoista ja kokoelmista käsittelee tavalla tai toisella perinteistä suomalaista kulttuuria ja elinkeinoja ja tätä kautta maatalouden historialla on niissä väistämättä tärkeä rooli. Merkittäviä maatalousesineistön kokoelmia löytyy myös muista ammatillisista museoista. Näiden kokoelmien, siis paikallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävän kulttuuriperinnön, säilyttämisen koordinoimiseksi tarvittiin yhteistoimintaa ja verkosto, jonka vuoksi Museoraitti perustettiin.<br /> <br /> Museot koostaan riippumatta ovat olemassa paitsi säilyttääkseen, myös välittääkseen tietoa menneestä maailmasta nykyisille ja tuleville sukupolville. Tieto museoista ja kokoelmista välittyy niissä vieraileville yleisöille markkinoinnin ja tiedotuksen kautta. Markkinointiin käytettäviä resursseja on erityisesti harrastajavoimin ylläpidetyillä museoilla äärimmäisen vähän - suurelta osalta maataloushistoriallisia kohteita esimerkiksi digitaalinen esittely verkkosivujen muodossa puuttuu kokonaan. Museoraittiverkoston tavoitteena on ollut tehostaa yhteistä markkinointia yhteisen verkkosivujen sekä painetun markkinointimateriaalin kautta.<br /> [[Tiedosto:4 Korteniemi.jpg|pienoiskuva|Perinne elää Museoraitin kohteissa, kuten tässä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Museoraitti jäsenineen on Suomen maatalousmuseo Saran keskeisimpiä kumppanuusverkostoja. Sen toiminta liittyy olennaisesti Saran valtakunnallisen vastuumuseon toimialaan ja sen kehittämiseen asetettuja resursseja pyritään jatkossa jopa kasvattamaan. Jo lähes 20-vuotiaan verkoston museoissa ja muissa kohteissa toimijat ovat vaihtuneet ja toiminta kehittynyt – tiedotus ja erityisesti digitaalinen viestintä ovat tänä päivänä aivan jotain muuta kuin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. <br /> <br /> Museoraitin tulee kehittyä ja tehdä se erityisesti kuuntelemalla jäsenmuseoidensa kehitystarpeita ja toiveita. Tämän vuoksi vuosittain järjestettävät tapaamiset ovat hyvin tärkeitä. Tulevaisuuden haaveena on kehittää verkoston kohteiden markkinointia ja digitaalisia palveluita verkkosivuja uudistamalla. Verkkosivujen yhteyteen on lisäksi suunnitteilla materiaalipankki, josta löytyisi tietoa maatalousteemaisten museoiden arjen tilanteiden avuksi ja tueksi. Näin voidaan olla avuksi myös muille, kuin verkostoon kuuluville yhteisöille ja henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuuriperinnön säilyttämisestä.<br /> [[Tiedosto:5 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisia retkellä Laitilassa syksyllä 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.sarka.fi/ Suomen maatalousmuseo Sarka] sekä [https://www.museoraitti.fi/ Museoraitti-verkoston museot]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Museoraitti-sivusto https://www.museoraitti.fi/<br /> <br /> [https://www.digisarka.fi/tarinatiinut/monipuolinen-museo-suomen-maatalousmuseo-sarka-ja-museoraitti/ Lisätietoa Museoraitista]<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/annalan-kotiseutumuseo/ Annalan kotiseutumuseo], Pyhäjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/emil-cedercreutzin-museo/ Emil Cedercreutzin museo], Harjavalta<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/etela-pohjanmaan-traktorimuseo/ Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo], Nurmo<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/eurajoen-museot/ Eurajoen maatalousmuseo], Eurajoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/finbygrandin-maatalousmuseo/ Finbygrändin maatalousmuseo], Tammisaari<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/gardskullan-maatalousmuseo/ Gårdskullan maatalousmuseo], Siuntio<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/havumaen-maatalous-ja-traktorimuseo/ Havumäen maatalous- ja traktorimuseo], Läyliäinen<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/hinnerjoen-museot/ Hinnerjoen museot], Hinnerjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/jalasjarven-museo/ Jalasjärven museo], Jalasjärvi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kallenaution-kestikievari/ Kallenaution kestikievari], Juupajoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kauppilan-umpipiha/ Kauppilan umpipiha], Laitila<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kinnarin-kotimuseo/ Kinnarin kotimuseo], Akaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kirvun-pitajamuseo/ Kirvun pitäjämuseo], Mäntsälä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kokemaen-maatalousmuseo-ja-ulkomuseo/ Kokemäen museot], Kokemäki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/korteniemi-metsahallituksen-perinnetila/ Korteniemen perinnetila], Tammela<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/auto-ja-traktorimuseo/ Kotajärven auto- ja traktorimuseo], Sastamala<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kovelan-traktorimuseo/ Kovelan Traktorimuseo], Nummi-Pusula<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kovero-metsahallituksen-perinnetila/ Koveron perinnetila], Ikaalinen<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kullaan-kotiseutu-ja-museoyhdistys/ Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys], Leineperi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kuokkalan-museoraitti/ Kuokkalan museoraitti], Lempäälä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/lepaan-puutarhamuseo/ Lepaan Puutarhamuseo], Hattula<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/liehtalanniemen-museotila/ Liehtalanniemen museotila], Puumala<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/liperin-maaseutumuseo/ Liperin maaseutumuseo Tähkä], Liperi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/loimaan-kotiseutumuseo/ Loimaan kotiseutumuseo], Loimaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/mustialan-maataloushistoriallinen-museo/ Mustialan maataloushistoriallinen museo], Tammela<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/makilan-traktorimuseo/ Mäkilän Traktorimuseo], Somero<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/pattoin-perintotalo/ Pattoin perintötalo], Juva<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/poytyan-museopappila-ja-reppuniemi/ Pöytyän Museopappila ja Reppuniemi], Pöytyä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/riuttalan-talonpoikaismuseo/ Riuttalan talonpoikaismuseo], Kuopio<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/sagalunds-museum/ Sagalundin museo], Kemiö<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/sakkola-museo/ Sakkola-Museo], Lempäälä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/silliperinnemuseo-dikseli/ Silliperinnemuseo Dikseli], Naantali<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/suomen-asutusmuseo/ Suomen Asutusmuseo], Lapinlahti<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/suomen-maatalousmuseo-sarka/ Suomen maatalousmuseo Sarka], Loimaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/taivassalon-museo/ Taivassalon museo], Taivassalo<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/glims-talomuseo/ Talomuseo Glims], Espoo<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/talonpoikaismuseo-katvala/ Talonpoikaismuseo Katvala], Nivala<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/talonpoikaismuseo-yli-kirra/ Talonpoikaismuseo Yli-Kirra], Punkalaidun<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/telkkamaki-metsahallituksen-perinnetila/ Telkkämäen perinnetila], Kaavi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/tervolan-kotiseutumuseo/ Tervolan kotiseutumuseo], Tervola<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/toivosen-elainpuisto-ja-talonpojanmuseo/ Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo], Kokkola<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/trollberga/ Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo], Vantaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/uotilan-tilamuseo/ Uotilan tilamuseo], Harjavalta<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/vanda-lantbruksmuseum/ Vantaan maatalousmuseo], Vantaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/virtain-perinnekylan-museot/ Virtain perinnekylän museot], Virrat<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/weteraanimoottorikerho-wanhan-woiman-perinnekeskus/ Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman perinnekeskus], Oulainen</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Museoraitti-verkosto&diff=30472 2025-01-21T09:01:35Z

<p>Elsa Hietala: linkkejä lisätty</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:1 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisten tapaaminen Kauppilan umpipihassa vuonna 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka]]<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Museoraitti on 46 maatalousteemaisen museon verkosto, jonka kohteisiin lukeutuu huolella vaalittuja yksityisiä kokoelmia, kotiseutumuseoita, ammatillisesti ylläpidettyjä museoita ja hyvin hoidettuja perinnetiloja. Verkoston tarkoituksena on mahdollistaa Suomen maatalousteemaisten museoiden välistä yhteistyötä, tukea harrastajavoimin ylläpidettyjä kohteita ammatillisesti sekä tehostaa museoiden näkyvyyttä yhdessä tehden ja tietoa jakaen. Museoraitilla on valtakunnallisesti tärkeä tehtävä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön moniyhteisöllisen säilyttämisen edistäjänä. Suomen maatalousmuseo Sarka on verkoston perustaja ja vastaa sen toiminnan ylläpitämisestä.<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka järjestää kaksi kertaa vuodessa Museoraittimuseoiden tapaamisen, jossa käsitellään museoiden toiminnan kannalta keskeisiä aiheita. Tilaisuuksissa keskustellaan verkoston toiminnasta ja siitä, minkälaisia toiveita ja ideoita raittimuseoilla on syntynyt omaa toimintaa ylläpitäessään. Tässä verkostossa on mahdollista kehittyä, sekä kehittää toimintaa yhdessä. Museoraitti on toteuttanut kuluneina vuosina yhteisiä hankkeita, joihin on saatu rahoitusta muun muassa Museovirastolta.<br /> [[Tiedosto:2 Mustiala.jpg|pienoiskuva|Retkellä Mustialassa vuonna 2013. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Vierailut toisissa Museoraittimuseoissa kuuluvat olennaisena osana verkoston toimintaan. Monien kohteiden ylläpitäjille vierailut tarjoavat arvokasta vertaistukea, omaan työhön syntyy uutta innostusta ja usko omiin kykyihin vahvistuu. Yhteinen retki pyritään toteuttamaan joka kesä.<br /> <br /> Museoraittia markkinoidaan yhdessä. Raittimuseoilla on mahdollisuus osallistua joka toinen vuosi painettavaan esitteeseen, jonka painokustannukset jaetaan siihen osallistuvien museoiden kesken. Esitteitä jaetaan erilaisilla messuilla, museoissa ja muissa matkailuneuvontaa harjoittavissa paikoissa. Esite on voimassa 2 vuotta kerrallaan ja siitä on myös saatavilla sähköinen versio.<br /> Museoraittiverkostoon kuuluvat pääsevät lisäksi mukaan yhteiselle museoraitti.fi -sivustolle, jota Suomen maatalousmuseo Sarka ylläpitää ja päivittää. Tämä toiminta on avuksi erityisesti niille museoille, joilla ei ole resursseja omien kotisivujen tekemiseen ja ylläpitoon.<br /> <br /> Museoraitti-verkoston museot hallinnoivat suurta määrää kulttuuriperintöaineistoja. Verkoston kautta jäsenmuseoilla on mahdollisuus hankkia itselleen omiin tarpeisiinrakennettu Renki-luettelointijärjestelmä, jonka ylläpidosta Suomen maatalousmuseo Sarka vastaa. Sähköisissä tietokannoissa verkostolla on yli 100 000 objektia – näistä merkittävä osa myös Finnassa. Museoraitti tarjoaa digitoimattomien aineistojen luettelointiin myös apua ja tukea. <br /> Museoraitti-verkostolla on siis säännöllistä yhteistä toimintaa, josta Sarka sopimuksen mukaan vastaa. Yhteiset verkkosivut toimivat Museoraitin markkinointi- ja tiedotuskanavana. Lisäksi joka toinen vuosi painettava yhteisesite on verraton apu maatalousteemaisten museoiden tarjonnasta kerrottaessa. Sarka kerää verkoston museot vuosittain keskustelemaan yhdessä sen toiminnan kehittämisestä ja on apuna ja tukena museaalisissa kysymyksissä ympäri vuoden.<br /> [[Tiedosto:3 Kinnari 090819EH.jpg|pienoiskuva|Retkillä ja tapaamisissa nautitaan aina vieraanvaraisesta vastaanotosta, kuten Kinnarin kotimuseossa Akaassa. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka on vuonna 2005 perustettu maatalouden valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa maatalousaiheisia esineitä ja valokuvia, välittää maatalouteen liittyviä perinteitä sekä toimii maataloushistorian tietopankkina.<br /> Museoraitti sai alkunsa Suomen maatalousmuseo Saran aloitteesta hyvin pian tämän ensimmäisen valtakunnallisen, maatalouteen erikoistuneen museon perustamisen jälkeen vuonna 2006. Alussa kohteita oli mukana 17, mutta määrä nousi nopeasti yli 30:n. Uusia jäseniä verkostoon liittyy edelleen tasaiseen tahtiin. <br /> <br /> Suomessa on valtava kirjo erilaisia museoita, yhteensä yli tuhat mukaan lukien pienet paikalliset ja yksityiset museot. Suuri osa harrastajavoimin ylläpidetyistä museoista ja kokoelmista käsittelee tavalla tai toisella perinteistä suomalaista kulttuuria ja elinkeinoja ja tätä kautta maatalouden historialla on niissä väistämättä tärkeä rooli. Merkittäviä maatalousesineistön kokoelmia löytyy myös muista ammatillisista museoista. Näiden kokoelmien, siis paikallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävän kulttuuriperinnön, säilyttämisen koordinoimiseksi tarvittiin yhteistoimintaa ja verkosto, jonka vuoksi Museoraitti perustettiin.<br /> <br /> Museot koostaan riippumatta ovat olemassa paitsi säilyttääkseen, myös välittääkseen tietoa menneestä maailmasta nykyisille ja tuleville sukupolville. Tieto museoista ja kokoelmista välittyy niissä vieraileville yleisöille markkinoinnin ja tiedotuksen kautta. Markkinointiin käytettäviä resursseja on erityisesti harrastajavoimin ylläpidetyillä museoilla äärimmäisen vähän - suurelta osalta maataloushistoriallisia kohteita esimerkiksi digitaalinen esittely verkkosivujen muodossa puuttuu kokonaan. Museoraittiverkoston tavoitteena on ollut tehostaa yhteistä markkinointia yhteisen verkkosivujen sekä painetun markkinointimateriaalin kautta.<br /> [[Tiedosto:4 Korteniemi.jpg|pienoiskuva|Perinne elää Museoraitin kohteissa, kuten tässä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Museoraitti jäsenineen on Suomen maatalousmuseo Saran keskeisimpiä kumppanuusverkostoja. Sen toiminta liittyy olennaisesti Saran valtakunnallisen vastuumuseon toimialaan ja sen kehittämiseen asetettuja resursseja pyritään jatkossa jopa kasvattamaan. Jo lähes 20-vuotiaan verkoston museoissa ja muissa kohteissa toimijat ovat vaihtuneet ja toiminta kehittynyt – tiedotus ja erityisesti digitaalinen viestintä ovat tänä päivänä aivan jotain muuta kuin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. <br /> <br /> Museoraitin tulee kehittyä ja tehdä se erityisesti kuuntelemalla jäsenmuseoidensa kehitystarpeita ja toiveita. Tämän vuoksi vuosittain järjestettävät tapaamiset ovat hyvin tärkeitä. Tulevaisuuden haaveena on kehittää verkoston kohteiden markkinointia ja digitaalisia palveluita verkkosivuja uudistamalla. Verkkosivujen yhteyteen on lisäksi suunnitteilla materiaalipankki, josta löytyisi tietoa maatalousteemaisten museoiden arjen tilanteiden avuksi ja tueksi. Näin voidaan olla avuksi myös muille, kuin verkostoon kuuluville yhteisöille ja henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuuriperinnön säilyttämisestä.<br /> [[Tiedosto:5 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisia retkellä Laitilassa syksyllä 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.sarka.fi/ Suomen maatalousmuseo Sarka] sekä [https://www.museoraitti.fi/ Museoraitti-verkoston museot]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Museoraitti-sivusto https://www.museoraitti.fi/<br /> <br /> [https://www.digisarka.fi/tarinatiinut/monipuolinen-museo-suomen-maatalousmuseo-sarka-ja-museoraitti/ Lisätietoa Museoraitista]<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/annalan-kotiseutumuseo/ Annalan kotiseutumuseo], Pyhäjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/emil-cedercreutzin-museo/ Emil Cedercreutzin museo], Harjavalta<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/etela-pohjanmaan-traktorimuseo/ Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo], Nurmo<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/eurajoen-museot/ Eurajoen maatalousmuseo], Eurajoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/finbygrandin-maatalousmuseo/ Finbygrändin maatalousmuseo], Tammisaari<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/gardskullan-maatalousmuseo/ Gårdskullan maatalousmuseo], Siuntio<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/havumaen-maatalous-ja-traktorimuseo/ Havumäen maatalous- ja traktorimuseo], Läyliäinen<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/hinnerjoen-museot/ Hinnerjoen museot], Hinnerjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/jalasjarven-museo/ Jalasjärven museo], Jalasjärvi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kallenaution-kestikievari/ Kallenaution kestikievari], Juupajoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kauppilan-umpipiha/ Kauppilan umpipiha], Laitila<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kinnarin-kotimuseo/ Kinnarin kotimuseo], Akaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kirvun-pitajamuseo/ Kirvun pitäjämuseo], Mäntsälä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kokemaen-maatalousmuseo-ja-ulkomuseo/ Kokemäen museot], Kokemäki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/korteniemi-metsahallituksen-perinnetila/ Korteniemen perinnetila], Tammela<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/auto-ja-traktorimuseo/ Kotajärven auto- ja traktorimuseo], Sastamala<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kovelan-traktorimuseo/ Kovelan Traktorimuseo], Nummi-Pusula<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kovero-metsahallituksen-perinnetila/ Koveron perinnetila], Ikaalinen<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kullaan-kotiseutu-ja-museoyhdistys/ Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys], Leineperi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kuokkalan-museoraitti/ Kuokkalan museoraitti], Lempäälä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/lepaan-puutarhamuseo/ Lepaan Puutarhamuseo], Hattula<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/liehtalanniemen-museotila/ Liehtalanniemen museotila], Puumala<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/liperin-maaseutumuseo/ Liperin maaseutumuseo Tähkä], Liperi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/loimaan-kotiseutumuseo/ Loimaan kotiseutumuseo], Loimaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/mustialan-maataloushistoriallinen-museo/ Mustialan maataloushistoriallinen museo], Tammela<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/makilan-traktorimuseo/ Mäkilän Traktorimuseo], Somero<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/pattoin-perintotalo/ Pattoin perintötalo], Juva<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/poytyan-museopappila-ja-reppuniemi/ Pöytyän Museopappila ja Reppuniemi], Pöytyä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/riuttalan-talonpoikaismuseo/ Riuttalan talonpoikaismuseo], Kuopio<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/sagalunds-museum/ Sagalundin museo], Kemiö<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/sakkola-museo/ Sakkola-Museo], Lempäälä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/silliperinnemuseo-dikseli/ Silliperinnemuseo Dikseli], Naantali<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/suomen-asutusmuseo/ Suomen Asutusmuseo], Lapinlahti<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/suomen-maatalousmuseo-sarka/ Suomen maatalousmuseo Sarka], Loimaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/taivassalon-museo/ Taivassalon museo], Taivassalo<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/glims-talomuseo/ Talomuseo Glims], Espoo<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/talonpoikaismuseo-katvala/ Talonpoikaismuseo Katvala], Nivala<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/talonpoikaismuseo-yli-kirra/ Talonpoikaismuseo Yli-Kirra], Punkalaidun<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/telkkamaki-metsahallituksen-perinnetila/ Telkkämäen perinnetila], Kaavi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/tervolan-kotiseutumuseo/ Tervolan kotiseutumuseo], Tervola<br /> <br /> Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo, Kokkola<br /> <br /> Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Uotilan tilamuseo, Harjavalta<br /> <br /> Vantaan maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Virtain perinnekylän museot, Virrat<br /> <br /> Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman perinnekeskus, Oulainen</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Museoraitti-verkosto&diff=30471 2025-01-21T08:57:10Z

<p>Elsa Hietala: päivitän linkkejä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:1 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisten tapaaminen Kauppilan umpipihassa vuonna 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka]]<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Museoraitti on 46 maatalousteemaisen museon verkosto, jonka kohteisiin lukeutuu huolella vaalittuja yksityisiä kokoelmia, kotiseutumuseoita, ammatillisesti ylläpidettyjä museoita ja hyvin hoidettuja perinnetiloja. Verkoston tarkoituksena on mahdollistaa Suomen maatalousteemaisten museoiden välistä yhteistyötä, tukea harrastajavoimin ylläpidettyjä kohteita ammatillisesti sekä tehostaa museoiden näkyvyyttä yhdessä tehden ja tietoa jakaen. Museoraitilla on valtakunnallisesti tärkeä tehtävä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön moniyhteisöllisen säilyttämisen edistäjänä. Suomen maatalousmuseo Sarka on verkoston perustaja ja vastaa sen toiminnan ylläpitämisestä.<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka järjestää kaksi kertaa vuodessa Museoraittimuseoiden tapaamisen, jossa käsitellään museoiden toiminnan kannalta keskeisiä aiheita. Tilaisuuksissa keskustellaan verkoston toiminnasta ja siitä, minkälaisia toiveita ja ideoita raittimuseoilla on syntynyt omaa toimintaa ylläpitäessään. Tässä verkostossa on mahdollista kehittyä, sekä kehittää toimintaa yhdessä. Museoraitti on toteuttanut kuluneina vuosina yhteisiä hankkeita, joihin on saatu rahoitusta muun muassa Museovirastolta.<br /> [[Tiedosto:2 Mustiala.jpg|pienoiskuva|Retkellä Mustialassa vuonna 2013. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Vierailut toisissa Museoraittimuseoissa kuuluvat olennaisena osana verkoston toimintaan. Monien kohteiden ylläpitäjille vierailut tarjoavat arvokasta vertaistukea, omaan työhön syntyy uutta innostusta ja usko omiin kykyihin vahvistuu. Yhteinen retki pyritään toteuttamaan joka kesä.<br /> <br /> Museoraittia markkinoidaan yhdessä. Raittimuseoilla on mahdollisuus osallistua joka toinen vuosi painettavaan esitteeseen, jonka painokustannukset jaetaan siihen osallistuvien museoiden kesken. Esitteitä jaetaan erilaisilla messuilla, museoissa ja muissa matkailuneuvontaa harjoittavissa paikoissa. Esite on voimassa 2 vuotta kerrallaan ja siitä on myös saatavilla sähköinen versio.<br /> Museoraittiverkostoon kuuluvat pääsevät lisäksi mukaan yhteiselle museoraitti.fi -sivustolle, jota Suomen maatalousmuseo Sarka ylläpitää ja päivittää. Tämä toiminta on avuksi erityisesti niille museoille, joilla ei ole resursseja omien kotisivujen tekemiseen ja ylläpitoon.<br /> <br /> Museoraitti-verkoston museot hallinnoivat suurta määrää kulttuuriperintöaineistoja. Verkoston kautta jäsenmuseoilla on mahdollisuus hankkia itselleen omiin tarpeisiinrakennettu Renki-luettelointijärjestelmä, jonka ylläpidosta Suomen maatalousmuseo Sarka vastaa. Sähköisissä tietokannoissa verkostolla on yli 100 000 objektia – näistä merkittävä osa myös Finnassa. Museoraitti tarjoaa digitoimattomien aineistojen luettelointiin myös apua ja tukea. <br /> Museoraitti-verkostolla on siis säännöllistä yhteistä toimintaa, josta Sarka sopimuksen mukaan vastaa. Yhteiset verkkosivut toimivat Museoraitin markkinointi- ja tiedotuskanavana. Lisäksi joka toinen vuosi painettava yhteisesite on verraton apu maatalousteemaisten museoiden tarjonnasta kerrottaessa. Sarka kerää verkoston museot vuosittain keskustelemaan yhdessä sen toiminnan kehittämisestä ja on apuna ja tukena museaalisissa kysymyksissä ympäri vuoden.<br /> [[Tiedosto:3 Kinnari 090819EH.jpg|pienoiskuva|Retkillä ja tapaamisissa nautitaan aina vieraanvaraisesta vastaanotosta, kuten Kinnarin kotimuseossa Akaassa. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka on vuonna 2005 perustettu maatalouden valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa maatalousaiheisia esineitä ja valokuvia, välittää maatalouteen liittyviä perinteitä sekä toimii maataloushistorian tietopankkina.<br /> Museoraitti sai alkunsa Suomen maatalousmuseo Saran aloitteesta hyvin pian tämän ensimmäisen valtakunnallisen, maatalouteen erikoistuneen museon perustamisen jälkeen vuonna 2006. Alussa kohteita oli mukana 17, mutta määrä nousi nopeasti yli 30:n. Uusia jäseniä verkostoon liittyy edelleen tasaiseen tahtiin. <br /> <br /> Suomessa on valtava kirjo erilaisia museoita, yhteensä yli tuhat mukaan lukien pienet paikalliset ja yksityiset museot. Suuri osa harrastajavoimin ylläpidetyistä museoista ja kokoelmista käsittelee tavalla tai toisella perinteistä suomalaista kulttuuria ja elinkeinoja ja tätä kautta maatalouden historialla on niissä väistämättä tärkeä rooli. Merkittäviä maatalousesineistön kokoelmia löytyy myös muista ammatillisista museoista. Näiden kokoelmien, siis paikallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävän kulttuuriperinnön, säilyttämisen koordinoimiseksi tarvittiin yhteistoimintaa ja verkosto, jonka vuoksi Museoraitti perustettiin.<br /> <br /> Museot koostaan riippumatta ovat olemassa paitsi säilyttääkseen, myös välittääkseen tietoa menneestä maailmasta nykyisille ja tuleville sukupolville. Tieto museoista ja kokoelmista välittyy niissä vieraileville yleisöille markkinoinnin ja tiedotuksen kautta. Markkinointiin käytettäviä resursseja on erityisesti harrastajavoimin ylläpidetyillä museoilla äärimmäisen vähän - suurelta osalta maataloushistoriallisia kohteita esimerkiksi digitaalinen esittely verkkosivujen muodossa puuttuu kokonaan. Museoraittiverkoston tavoitteena on ollut tehostaa yhteistä markkinointia yhteisen verkkosivujen sekä painetun markkinointimateriaalin kautta.<br /> [[Tiedosto:4 Korteniemi.jpg|pienoiskuva|Perinne elää Museoraitin kohteissa, kuten tässä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Museoraitti jäsenineen on Suomen maatalousmuseo Saran keskeisimpiä kumppanuusverkostoja. Sen toiminta liittyy olennaisesti Saran valtakunnallisen vastuumuseon toimialaan ja sen kehittämiseen asetettuja resursseja pyritään jatkossa jopa kasvattamaan. Jo lähes 20-vuotiaan verkoston museoissa ja muissa kohteissa toimijat ovat vaihtuneet ja toiminta kehittynyt – tiedotus ja erityisesti digitaalinen viestintä ovat tänä päivänä aivan jotain muuta kuin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. <br /> <br /> Museoraitin tulee kehittyä ja tehdä se erityisesti kuuntelemalla jäsenmuseoidensa kehitystarpeita ja toiveita. Tämän vuoksi vuosittain järjestettävät tapaamiset ovat hyvin tärkeitä. Tulevaisuuden haaveena on kehittää verkoston kohteiden markkinointia ja digitaalisia palveluita verkkosivuja uudistamalla. Verkkosivujen yhteyteen on lisäksi suunnitteilla materiaalipankki, josta löytyisi tietoa maatalousteemaisten museoiden arjen tilanteiden avuksi ja tueksi. Näin voidaan olla avuksi myös muille, kuin verkostoon kuuluville yhteisöille ja henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuuriperinnön säilyttämisestä.<br /> [[Tiedosto:5 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisia retkellä Laitilassa syksyllä 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.sarka.fi/ Suomen maatalousmuseo Sarka] sekä [https://www.museoraitti.fi/ Museoraitti-verkoston museot]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Museoraitti-sivusto https://www.museoraitti.fi/<br /> <br /> [https://www.digisarka.fi/tarinatiinut/monipuolinen-museo-suomen-maatalousmuseo-sarka-ja-museoraitti/ Lisätietoa Museoraitista]<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/annalan-kotiseutumuseo/ Annalan kotiseutumuseo], Pyhäjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/emil-cedercreutzin-museo/ Emil Cedercreutzin museo], Harjavalta<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/etela-pohjanmaan-traktorimuseo/ Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo], Nurmo<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/eurajoen-museot/ Eurajoen maatalousmuseo], Eurajoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/finbygrandin-maatalousmuseo/ Finbygrändin maatalousmuseo], Tammisaari<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/gardskullan-maatalousmuseo/ Gårdskullan maatalousmuseo], Siuntio<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/havumaen-maatalous-ja-traktorimuseo/ Havumäen maatalous- ja traktorimuseo], Läyliäinen<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/hinnerjoen-museot/ Hinnerjoen museot], Hinnerjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/jalasjarven-museo/ Jalasjärven museo], Jalasjärvi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kallenaution-kestikievari/ Kallenaution kestikievari], Juupajoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kauppilan-umpipiha/ Kauppilan umpipiha], Laitila<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kinnarin-kotimuseo/ Kinnarin kotimuseo], Akaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kirvun-pitajamuseo/ Kirvun pitäjämuseo], Mäntsälä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kokemaen-maatalousmuseo-ja-ulkomuseo/ Kokemäen museot], Kokemäki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/korteniemi-metsahallituksen-perinnetila/ Korteniemen perinnetila], Tammela<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/auto-ja-traktorimuseo/ Kotajärven auto- ja traktorimuseo], Sastamala<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kovelan-traktorimuseo/ Kovelan Traktorimuseo], Nummi-Pusula<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kovero-metsahallituksen-perinnetila/ Koveron perinnetila], Ikaalinen<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kullaan-kotiseutu-ja-museoyhdistys/ Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys], Leineperi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kuokkalan-museoraitti/ Kuokkalan museoraitti], Lempäälä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/lepaan-puutarhamuseo/ Lepaan Puutarhamuseo], Hattula<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/liehtalanniemen-museotila/ Liehtalanniemen museotila], Puumala<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/liperin-maaseutumuseo/ Liperin maaseutumuseo Tähkä], Liperi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/loimaan-kotiseutumuseo/ Loimaan kotiseutumuseo], Loimaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/mustialan-maataloushistoriallinen-museo/ Mustialan maataloushistoriallinen museo], Tammela<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/makilan-traktorimuseo/ Mäkilän Traktorimuseo], Somero<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/pattoin-perintotalo/ Pattoin perintötalo], Juva<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/poytyan-museopappila-ja-reppuniemi/ Pöytyän Museopappila ja Reppuniemi], Pöytyä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/riuttalan-talonpoikaismuseo/ Riuttalan talonpoikaismuseo], Kuopio<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/sagalunds-museum/ Sagalundin museo], Kemiö<br /> <br /> Sakkola-Museo, Lempäälä<br /> <br /> Silliperinnemuseo Dikseli, Naantali<br /> <br /> Suomen Asutusmuseo, Lapinlahti<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa<br /> <br /> Taivassalon museo, Taivassalo<br /> <br /> Talomuseo Glims, Espoo<br /> <br /> Talonpoikaismuseo Katvala, Nivala<br /> <br /> Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, Punkalaidun<br /> <br /> Telkkämäen perinnetila, Kaavi<br /> <br /> Tervolan kotiseutumuseo, Tervola<br /> <br /> Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo, Kokkola<br /> <br /> Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Uotilan tilamuseo, Harjavalta<br /> <br /> Vantaan maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Virtain perinnekylän museot, Virrat<br /> <br /> Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman perinnekeskus, Oulainen</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Museoraitti-verkosto&diff=30470 2025-01-21T08:51:50Z

<p>Elsa Hietala: lisään linkkejä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:1 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisten tapaaminen Kauppilan umpipihassa vuonna 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka]]<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Museoraitti on 46 maatalousteemaisen museon verkosto, jonka kohteisiin lukeutuu huolella vaalittuja yksityisiä kokoelmia, kotiseutumuseoita, ammatillisesti ylläpidettyjä museoita ja hyvin hoidettuja perinnetiloja. Verkoston tarkoituksena on mahdollistaa Suomen maatalousteemaisten museoiden välistä yhteistyötä, tukea harrastajavoimin ylläpidettyjä kohteita ammatillisesti sekä tehostaa museoiden näkyvyyttä yhdessä tehden ja tietoa jakaen. Museoraitilla on valtakunnallisesti tärkeä tehtävä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön moniyhteisöllisen säilyttämisen edistäjänä. Suomen maatalousmuseo Sarka on verkoston perustaja ja vastaa sen toiminnan ylläpitämisestä.<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka järjestää kaksi kertaa vuodessa Museoraittimuseoiden tapaamisen, jossa käsitellään museoiden toiminnan kannalta keskeisiä aiheita. Tilaisuuksissa keskustellaan verkoston toiminnasta ja siitä, minkälaisia toiveita ja ideoita raittimuseoilla on syntynyt omaa toimintaa ylläpitäessään. Tässä verkostossa on mahdollista kehittyä, sekä kehittää toimintaa yhdessä. Museoraitti on toteuttanut kuluneina vuosina yhteisiä hankkeita, joihin on saatu rahoitusta muun muassa Museovirastolta.<br /> [[Tiedosto:2 Mustiala.jpg|pienoiskuva|Retkellä Mustialassa vuonna 2013. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Vierailut toisissa Museoraittimuseoissa kuuluvat olennaisena osana verkoston toimintaan. Monien kohteiden ylläpitäjille vierailut tarjoavat arvokasta vertaistukea, omaan työhön syntyy uutta innostusta ja usko omiin kykyihin vahvistuu. Yhteinen retki pyritään toteuttamaan joka kesä.<br /> <br /> Museoraittia markkinoidaan yhdessä. Raittimuseoilla on mahdollisuus osallistua joka toinen vuosi painettavaan esitteeseen, jonka painokustannukset jaetaan siihen osallistuvien museoiden kesken. Esitteitä jaetaan erilaisilla messuilla, museoissa ja muissa matkailuneuvontaa harjoittavissa paikoissa. Esite on voimassa 2 vuotta kerrallaan ja siitä on myös saatavilla sähköinen versio.<br /> Museoraittiverkostoon kuuluvat pääsevät lisäksi mukaan yhteiselle museoraitti.fi -sivustolle, jota Suomen maatalousmuseo Sarka ylläpitää ja päivittää. Tämä toiminta on avuksi erityisesti niille museoille, joilla ei ole resursseja omien kotisivujen tekemiseen ja ylläpitoon.<br /> <br /> Museoraitti-verkoston museot hallinnoivat suurta määrää kulttuuriperintöaineistoja. Verkoston kautta jäsenmuseoilla on mahdollisuus hankkia itselleen omiin tarpeisiinrakennettu Renki-luettelointijärjestelmä, jonka ylläpidosta Suomen maatalousmuseo Sarka vastaa. Sähköisissä tietokannoissa verkostolla on yli 100 000 objektia – näistä merkittävä osa myös Finnassa. Museoraitti tarjoaa digitoimattomien aineistojen luettelointiin myös apua ja tukea. <br /> Museoraitti-verkostolla on siis säännöllistä yhteistä toimintaa, josta Sarka sopimuksen mukaan vastaa. Yhteiset verkkosivut toimivat Museoraitin markkinointi- ja tiedotuskanavana. Lisäksi joka toinen vuosi painettava yhteisesite on verraton apu maatalousteemaisten museoiden tarjonnasta kerrottaessa. Sarka kerää verkoston museot vuosittain keskustelemaan yhdessä sen toiminnan kehittämisestä ja on apuna ja tukena museaalisissa kysymyksissä ympäri vuoden.<br /> [[Tiedosto:3 Kinnari 090819EH.jpg|pienoiskuva|Retkillä ja tapaamisissa nautitaan aina vieraanvaraisesta vastaanotosta, kuten Kinnarin kotimuseossa Akaassa. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka on vuonna 2005 perustettu maatalouden valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa maatalousaiheisia esineitä ja valokuvia, välittää maatalouteen liittyviä perinteitä sekä toimii maataloushistorian tietopankkina.<br /> Museoraitti sai alkunsa Suomen maatalousmuseo Saran aloitteesta hyvin pian tämän ensimmäisen valtakunnallisen, maatalouteen erikoistuneen museon perustamisen jälkeen vuonna 2006. Alussa kohteita oli mukana 17, mutta määrä nousi nopeasti yli 30:n. Uusia jäseniä verkostoon liittyy edelleen tasaiseen tahtiin. <br /> <br /> Suomessa on valtava kirjo erilaisia museoita, yhteensä yli tuhat mukaan lukien pienet paikalliset ja yksityiset museot. Suuri osa harrastajavoimin ylläpidetyistä museoista ja kokoelmista käsittelee tavalla tai toisella perinteistä suomalaista kulttuuria ja elinkeinoja ja tätä kautta maatalouden historialla on niissä väistämättä tärkeä rooli. Merkittäviä maatalousesineistön kokoelmia löytyy myös muista ammatillisista museoista. Näiden kokoelmien, siis paikallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävän kulttuuriperinnön, säilyttämisen koordinoimiseksi tarvittiin yhteistoimintaa ja verkosto, jonka vuoksi Museoraitti perustettiin.<br /> <br /> Museot koostaan riippumatta ovat olemassa paitsi säilyttääkseen, myös välittääkseen tietoa menneestä maailmasta nykyisille ja tuleville sukupolville. Tieto museoista ja kokoelmista välittyy niissä vieraileville yleisöille markkinoinnin ja tiedotuksen kautta. Markkinointiin käytettäviä resursseja on erityisesti harrastajavoimin ylläpidetyillä museoilla äärimmäisen vähän - suurelta osalta maataloushistoriallisia kohteita esimerkiksi digitaalinen esittely verkkosivujen muodossa puuttuu kokonaan. Museoraittiverkoston tavoitteena on ollut tehostaa yhteistä markkinointia yhteisen verkkosivujen sekä painetun markkinointimateriaalin kautta.<br /> [[Tiedosto:4 Korteniemi.jpg|pienoiskuva|Perinne elää Museoraitin kohteissa, kuten tässä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Museoraitti jäsenineen on Suomen maatalousmuseo Saran keskeisimpiä kumppanuusverkostoja. Sen toiminta liittyy olennaisesti Saran valtakunnallisen vastuumuseon toimialaan ja sen kehittämiseen asetettuja resursseja pyritään jatkossa jopa kasvattamaan. Jo lähes 20-vuotiaan verkoston museoissa ja muissa kohteissa toimijat ovat vaihtuneet ja toiminta kehittynyt – tiedotus ja erityisesti digitaalinen viestintä ovat tänä päivänä aivan jotain muuta kuin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. <br /> <br /> Museoraitin tulee kehittyä ja tehdä se erityisesti kuuntelemalla jäsenmuseoidensa kehitystarpeita ja toiveita. Tämän vuoksi vuosittain järjestettävät tapaamiset ovat hyvin tärkeitä. Tulevaisuuden haaveena on kehittää verkoston kohteiden markkinointia ja digitaalisia palveluita verkkosivuja uudistamalla. Verkkosivujen yhteyteen on lisäksi suunnitteilla materiaalipankki, josta löytyisi tietoa maatalousteemaisten museoiden arjen tilanteiden avuksi ja tueksi. Näin voidaan olla avuksi myös muille, kuin verkostoon kuuluville yhteisöille ja henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuuriperinnön säilyttämisestä.<br /> [[Tiedosto:5 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisia retkellä Laitilassa syksyllä 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.sarka.fi/ Suomen maatalousmuseo Sarka] sekä [https://www.museoraitti.fi/ Museoraitti-verkoston museot]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Museoraitti-sivusto https://www.museoraitti.fi/<br /> <br /> [https://www.digisarka.fi/tarinatiinut/monipuolinen-museo-suomen-maatalousmuseo-sarka-ja-museoraitti/ Lisätietoa Museoraitista]<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/annalan-kotiseutumuseo/ Annalan kotiseutumuseo], Pyhäjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/emil-cedercreutzin-museo/ Emil Cedercreutzin museo], Harjavalta<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/etela-pohjanmaan-traktorimuseo/ Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo], Nurmo<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/eurajoen-museot/ Eurajoen maatalousmuseo], Eurajoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/finbygrandin-maatalousmuseo/ Finbygrändin maatalousmuseo], Tammisaari<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/gardskullan-maatalousmuseo/ Gårdskullan maatalousmuseo], Siuntio<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/havumaen-maatalous-ja-traktorimuseo/ Havumäen maatalous- ja traktorimuseo], Läyliäinen<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/hinnerjoen-museot/ Hinnerjoen museot], Hinnerjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/jalasjarven-museo/ Jalasjärven museo], Jalasjärvi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kallenaution-kestikievari/ Kallenaution kestikievari], Juupajoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kauppilan-umpipiha/ Kauppilan umpipiha], Laitila<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kinnarin-kotimuseo/ Kinnarin kotimuseo], Akaa<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kirvun-pitajamuseo/ Kirvun pitäjämuseo], Mäntsälä<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kokemaen-maatalousmuseo-ja-ulkomuseo/ Kokemäen museot], Kokemäki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/korteniemi-metsahallituksen-perinnetila/ Korteniemen perinnetila], Tammela<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/auto-ja-traktorimuseo/ Kotajärven auto- ja traktorimuseo], Sastamala<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kovelan-traktorimuseo/ Kovelan Traktorimuseo], Nummi-Pusula<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kovero-metsahallituksen-perinnetila/ Koveron perinnetila], Ikaalinen<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kullaan-kotiseutu-ja-museoyhdistys/ Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys], Leineperi<br /> <br /> Kuokkalan museoraitti, Lempäälä<br /> <br /> Lepaan Puutarhamuseo, Hattula<br /> <br /> Liehtalanniemen museotila, Puumala<br /> <br /> Liperin maaseutumuseo Tähkä, Liperi<br /> <br /> Loimaan kotiseutumuseo, Loimaa<br /> <br /> Mustialan maataloushistoriallinen museo, Tammela<br /> <br /> Mäkilän Traktorimuseo, Somero<br /> <br /> Pattoin perintötalo, Juva<br /> <br /> Pöytyän Museopappila ja Reppuniemi, Pöytyä<br /> <br /> Riuttalan talonpoikaismuseo, Kuopio<br /> <br /> Sagalundin museo, Kemiö<br /> <br /> Sakkola-Museo, Lempäälä<br /> <br /> Silliperinnemuseo Dikseli, Naantali<br /> <br /> Suomen Asutusmuseo, Lapinlahti<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa<br /> <br /> Taivassalon museo, Taivassalo<br /> <br /> Talomuseo Glims, Espoo<br /> <br /> Talonpoikaismuseo Katvala, Nivala<br /> <br /> Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, Punkalaidun<br /> <br /> Telkkämäen perinnetila, Kaavi<br /> <br /> Tervolan kotiseutumuseo, Tervola<br /> <br /> Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo, Kokkola<br /> <br /> Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Uotilan tilamuseo, Harjavalta<br /> <br /> Vantaan maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Virtain perinnekylän museot, Virrat<br /> <br /> Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman perinnekeskus, Oulainen</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Museoraitti-verkosto&diff=30469 2025-01-21T08:47:08Z

<p>Elsa Hietala: linkkejä lisätty</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:1 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisten tapaaminen Kauppilan umpipihassa vuonna 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka]]<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Museoraitti on 46 maatalousteemaisen museon verkosto, jonka kohteisiin lukeutuu huolella vaalittuja yksityisiä kokoelmia, kotiseutumuseoita, ammatillisesti ylläpidettyjä museoita ja hyvin hoidettuja perinnetiloja. Verkoston tarkoituksena on mahdollistaa Suomen maatalousteemaisten museoiden välistä yhteistyötä, tukea harrastajavoimin ylläpidettyjä kohteita ammatillisesti sekä tehostaa museoiden näkyvyyttä yhdessä tehden ja tietoa jakaen. Museoraitilla on valtakunnallisesti tärkeä tehtävä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön moniyhteisöllisen säilyttämisen edistäjänä. Suomen maatalousmuseo Sarka on verkoston perustaja ja vastaa sen toiminnan ylläpitämisestä.<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka järjestää kaksi kertaa vuodessa Museoraittimuseoiden tapaamisen, jossa käsitellään museoiden toiminnan kannalta keskeisiä aiheita. Tilaisuuksissa keskustellaan verkoston toiminnasta ja siitä, minkälaisia toiveita ja ideoita raittimuseoilla on syntynyt omaa toimintaa ylläpitäessään. Tässä verkostossa on mahdollista kehittyä, sekä kehittää toimintaa yhdessä. Museoraitti on toteuttanut kuluneina vuosina yhteisiä hankkeita, joihin on saatu rahoitusta muun muassa Museovirastolta.<br /> [[Tiedosto:2 Mustiala.jpg|pienoiskuva|Retkellä Mustialassa vuonna 2013. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Vierailut toisissa Museoraittimuseoissa kuuluvat olennaisena osana verkoston toimintaan. Monien kohteiden ylläpitäjille vierailut tarjoavat arvokasta vertaistukea, omaan työhön syntyy uutta innostusta ja usko omiin kykyihin vahvistuu. Yhteinen retki pyritään toteuttamaan joka kesä.<br /> <br /> Museoraittia markkinoidaan yhdessä. Raittimuseoilla on mahdollisuus osallistua joka toinen vuosi painettavaan esitteeseen, jonka painokustannukset jaetaan siihen osallistuvien museoiden kesken. Esitteitä jaetaan erilaisilla messuilla, museoissa ja muissa matkailuneuvontaa harjoittavissa paikoissa. Esite on voimassa 2 vuotta kerrallaan ja siitä on myös saatavilla sähköinen versio.<br /> Museoraittiverkostoon kuuluvat pääsevät lisäksi mukaan yhteiselle museoraitti.fi -sivustolle, jota Suomen maatalousmuseo Sarka ylläpitää ja päivittää. Tämä toiminta on avuksi erityisesti niille museoille, joilla ei ole resursseja omien kotisivujen tekemiseen ja ylläpitoon.<br /> <br /> Museoraitti-verkoston museot hallinnoivat suurta määrää kulttuuriperintöaineistoja. Verkoston kautta jäsenmuseoilla on mahdollisuus hankkia itselleen omiin tarpeisiinrakennettu Renki-luettelointijärjestelmä, jonka ylläpidosta Suomen maatalousmuseo Sarka vastaa. Sähköisissä tietokannoissa verkostolla on yli 100 000 objektia – näistä merkittävä osa myös Finnassa. Museoraitti tarjoaa digitoimattomien aineistojen luettelointiin myös apua ja tukea. <br /> Museoraitti-verkostolla on siis säännöllistä yhteistä toimintaa, josta Sarka sopimuksen mukaan vastaa. Yhteiset verkkosivut toimivat Museoraitin markkinointi- ja tiedotuskanavana. Lisäksi joka toinen vuosi painettava yhteisesite on verraton apu maatalousteemaisten museoiden tarjonnasta kerrottaessa. Sarka kerää verkoston museot vuosittain keskustelemaan yhdessä sen toiminnan kehittämisestä ja on apuna ja tukena museaalisissa kysymyksissä ympäri vuoden.<br /> [[Tiedosto:3 Kinnari 090819EH.jpg|pienoiskuva|Retkillä ja tapaamisissa nautitaan aina vieraanvaraisesta vastaanotosta, kuten Kinnarin kotimuseossa Akaassa. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka on vuonna 2005 perustettu maatalouden valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa maatalousaiheisia esineitä ja valokuvia, välittää maatalouteen liittyviä perinteitä sekä toimii maataloushistorian tietopankkina.<br /> Museoraitti sai alkunsa Suomen maatalousmuseo Saran aloitteesta hyvin pian tämän ensimmäisen valtakunnallisen, maatalouteen erikoistuneen museon perustamisen jälkeen vuonna 2006. Alussa kohteita oli mukana 17, mutta määrä nousi nopeasti yli 30:n. Uusia jäseniä verkostoon liittyy edelleen tasaiseen tahtiin. <br /> <br /> Suomessa on valtava kirjo erilaisia museoita, yhteensä yli tuhat mukaan lukien pienet paikalliset ja yksityiset museot. Suuri osa harrastajavoimin ylläpidetyistä museoista ja kokoelmista käsittelee tavalla tai toisella perinteistä suomalaista kulttuuria ja elinkeinoja ja tätä kautta maatalouden historialla on niissä väistämättä tärkeä rooli. Merkittäviä maatalousesineistön kokoelmia löytyy myös muista ammatillisista museoista. Näiden kokoelmien, siis paikallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävän kulttuuriperinnön, säilyttämisen koordinoimiseksi tarvittiin yhteistoimintaa ja verkosto, jonka vuoksi Museoraitti perustettiin.<br /> <br /> Museot koostaan riippumatta ovat olemassa paitsi säilyttääkseen, myös välittääkseen tietoa menneestä maailmasta nykyisille ja tuleville sukupolville. Tieto museoista ja kokoelmista välittyy niissä vieraileville yleisöille markkinoinnin ja tiedotuksen kautta. Markkinointiin käytettäviä resursseja on erityisesti harrastajavoimin ylläpidetyillä museoilla äärimmäisen vähän - suurelta osalta maataloushistoriallisia kohteita esimerkiksi digitaalinen esittely verkkosivujen muodossa puuttuu kokonaan. Museoraittiverkoston tavoitteena on ollut tehostaa yhteistä markkinointia yhteisen verkkosivujen sekä painetun markkinointimateriaalin kautta.<br /> [[Tiedosto:4 Korteniemi.jpg|pienoiskuva|Perinne elää Museoraitin kohteissa, kuten tässä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Museoraitti jäsenineen on Suomen maatalousmuseo Saran keskeisimpiä kumppanuusverkostoja. Sen toiminta liittyy olennaisesti Saran valtakunnallisen vastuumuseon toimialaan ja sen kehittämiseen asetettuja resursseja pyritään jatkossa jopa kasvattamaan. Jo lähes 20-vuotiaan verkoston museoissa ja muissa kohteissa toimijat ovat vaihtuneet ja toiminta kehittynyt – tiedotus ja erityisesti digitaalinen viestintä ovat tänä päivänä aivan jotain muuta kuin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. <br /> <br /> Museoraitin tulee kehittyä ja tehdä se erityisesti kuuntelemalla jäsenmuseoidensa kehitystarpeita ja toiveita. Tämän vuoksi vuosittain järjestettävät tapaamiset ovat hyvin tärkeitä. Tulevaisuuden haaveena on kehittää verkoston kohteiden markkinointia ja digitaalisia palveluita verkkosivuja uudistamalla. Verkkosivujen yhteyteen on lisäksi suunnitteilla materiaalipankki, josta löytyisi tietoa maatalousteemaisten museoiden arjen tilanteiden avuksi ja tueksi. Näin voidaan olla avuksi myös muille, kuin verkostoon kuuluville yhteisöille ja henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuuriperinnön säilyttämisestä.<br /> [[Tiedosto:5 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisia retkellä Laitilassa syksyllä 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.sarka.fi/ Suomen maatalousmuseo Sarka] sekä [https://www.museoraitti.fi/ Museoraitti-verkoston museot]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Museoraitti-sivusto https://www.museoraitti.fi/<br /> <br /> [https://www.digisarka.fi/tarinatiinut/monipuolinen-museo-suomen-maatalousmuseo-sarka-ja-museoraitti/ Lisätietoa Museoraitista]<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/annalan-kotiseutumuseo/ Annalan kotiseutumuseo], Pyhäjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/emil-cedercreutzin-museo/ Emil Cedercreutzin museo], Harjavalta<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/etela-pohjanmaan-traktorimuseo/ Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo], Nurmo<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/eurajoen-museot/ Eurajoen maatalousmuseo], Eurajoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/finbygrandin-maatalousmuseo/ Finbygrändin maatalousmuseo], Tammisaari<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/gardskullan-maatalousmuseo/ Gårdskullan maatalousmuseo], Siuntio<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/havumaen-maatalous-ja-traktorimuseo/ Havumäen maatalous- ja traktorimuseo], Läyliäinen<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/hinnerjoen-museot/ Hinnerjoen museot], Hinnerjoki<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/jalasjarven-museo/ Jalasjärven museo], Jalasjärvi<br /> <br /> [https://www.museoraitti.fi/museot/kallenaution-kestikievari/ Kallenaution kestikievari], Juupajoki<br /> <br /> Kauppilan umpipiha, Laitila<br /> <br /> Kinnarin kotimuseo, Akaa<br /> <br /> Kirvun pitäjämuseo, Mäntsälä<br /> <br /> Kokemäen museot, Kokemäki<br /> <br /> Korteniemen perinnetila, Tammela<br /> <br /> Kotajärven auto- ja traktorimuseo, Sastamala<br /> <br /> Kovelan Traktorimuseo, Nummi-Pusula<br /> <br /> Koveron perinnetila, Ikaalinen<br /> <br /> Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys, Leineperi<br /> <br /> Kuokkalan museoraitti, Lempäälä<br /> <br /> Lepaan Puutarhamuseo, Hattula<br /> <br /> Liehtalanniemen museotila, Puumala<br /> <br /> Liperin maaseutumuseo Tähkä, Liperi<br /> <br /> Loimaan kotiseutumuseo, Loimaa<br /> <br /> Mustialan maataloushistoriallinen museo, Tammela<br /> <br /> Mäkilän Traktorimuseo, Somero<br /> <br /> Pattoin perintötalo, Juva<br /> <br /> Pöytyän Museopappila ja Reppuniemi, Pöytyä<br /> <br /> Riuttalan talonpoikaismuseo, Kuopio<br /> <br /> Sagalundin museo, Kemiö<br /> <br /> Sakkola-Museo, Lempäälä<br /> <br /> Silliperinnemuseo Dikseli, Naantali<br /> <br /> Suomen Asutusmuseo, Lapinlahti<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa<br /> <br /> Taivassalon museo, Taivassalo<br /> <br /> Talomuseo Glims, Espoo<br /> <br /> Talonpoikaismuseo Katvala, Nivala<br /> <br /> Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, Punkalaidun<br /> <br /> Telkkämäen perinnetila, Kaavi<br /> <br /> Tervolan kotiseutumuseo, Tervola<br /> <br /> Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo, Kokkola<br /> <br /> Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Uotilan tilamuseo, Harjavalta<br /> <br /> Vantaan maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Virtain perinnekylän museot, Virrat<br /> <br /> Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman perinnekeskus, Oulainen</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Museoraitti-verkosto&diff=30468 2025-01-21T08:41:54Z

<p>Elsa Hietala: muokkaus</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:1 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisten tapaaminen Kauppilan umpipihassa vuonna 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka]]<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Museoraitti on 46 maatalousteemaisen museon verkosto, jonka kohteisiin lukeutuu huolella vaalittuja yksityisiä kokoelmia, kotiseutumuseoita, ammatillisesti ylläpidettyjä museoita ja hyvin hoidettuja perinnetiloja. Verkoston tarkoituksena on mahdollistaa Suomen maatalousteemaisten museoiden välistä yhteistyötä, tukea harrastajavoimin ylläpidettyjä kohteita ammatillisesti sekä tehostaa museoiden näkyvyyttä yhdessä tehden ja tietoa jakaen. Museoraitilla on valtakunnallisesti tärkeä tehtävä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön moniyhteisöllisen säilyttämisen edistäjänä. Suomen maatalousmuseo Sarka on verkoston perustaja ja vastaa sen toiminnan ylläpitämisestä.<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka järjestää kaksi kertaa vuodessa Museoraittimuseoiden tapaamisen, jossa käsitellään museoiden toiminnan kannalta keskeisiä aiheita. Tilaisuuksissa keskustellaan verkoston toiminnasta ja siitä, minkälaisia toiveita ja ideoita raittimuseoilla on syntynyt omaa toimintaa ylläpitäessään. Tässä verkostossa on mahdollista kehittyä, sekä kehittää toimintaa yhdessä. Museoraitti on toteuttanut kuluneina vuosina yhteisiä hankkeita, joihin on saatu rahoitusta muun muassa Museovirastolta.<br /> [[Tiedosto:2 Mustiala.jpg|pienoiskuva|Retkellä Mustialassa vuonna 2013. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Vierailut toisissa Museoraittimuseoissa kuuluvat olennaisena osana verkoston toimintaan. Monien kohteiden ylläpitäjille vierailut tarjoavat arvokasta vertaistukea, omaan työhön syntyy uutta innostusta ja usko omiin kykyihin vahvistuu. Yhteinen retki pyritään toteuttamaan joka kesä.<br /> <br /> Museoraittia markkinoidaan yhdessä. Raittimuseoilla on mahdollisuus osallistua joka toinen vuosi painettavaan esitteeseen, jonka painokustannukset jaetaan siihen osallistuvien museoiden kesken. Esitteitä jaetaan erilaisilla messuilla, museoissa ja muissa matkailuneuvontaa harjoittavissa paikoissa. Esite on voimassa 2 vuotta kerrallaan ja siitä on myös saatavilla sähköinen versio.<br /> Museoraittiverkostoon kuuluvat pääsevät lisäksi mukaan yhteiselle museoraitti.fi -sivustolle, jota Suomen maatalousmuseo Sarka ylläpitää ja päivittää. Tämä toiminta on avuksi erityisesti niille museoille, joilla ei ole resursseja omien kotisivujen tekemiseen ja ylläpitoon.<br /> <br /> Museoraitti-verkoston museot hallinnoivat suurta määrää kulttuuriperintöaineistoja. Verkoston kautta jäsenmuseoilla on mahdollisuus hankkia itselleen omiin tarpeisiinrakennettu Renki-luettelointijärjestelmä, jonka ylläpidosta Suomen maatalousmuseo Sarka vastaa. Sähköisissä tietokannoissa verkostolla on yli 100 000 objektia – näistä merkittävä osa myös Finnassa. Museoraitti tarjoaa digitoimattomien aineistojen luettelointiin myös apua ja tukea. <br /> Museoraitti-verkostolla on siis säännöllistä yhteistä toimintaa, josta Sarka sopimuksen mukaan vastaa. Yhteiset verkkosivut toimivat Museoraitin markkinointi- ja tiedotuskanavana. Lisäksi joka toinen vuosi painettava yhteisesite on verraton apu maatalousteemaisten museoiden tarjonnasta kerrottaessa. Sarka kerää verkoston museot vuosittain keskustelemaan yhdessä sen toiminnan kehittämisestä ja on apuna ja tukena museaalisissa kysymyksissä ympäri vuoden.<br /> [[Tiedosto:3 Kinnari 090819EH.jpg|pienoiskuva|Retkillä ja tapaamisissa nautitaan aina vieraanvaraisesta vastaanotosta, kuten Kinnarin kotimuseossa Akaassa. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka on vuonna 2005 perustettu maatalouden valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa maatalousaiheisia esineitä ja valokuvia, välittää maatalouteen liittyviä perinteitä sekä toimii maataloushistorian tietopankkina.<br /> Museoraitti sai alkunsa Suomen maatalousmuseo Saran aloitteesta hyvin pian tämän ensimmäisen valtakunnallisen, maatalouteen erikoistuneen museon perustamisen jälkeen vuonna 2006. Alussa kohteita oli mukana 17, mutta määrä nousi nopeasti yli 30:n. Uusia jäseniä verkostoon liittyy edelleen tasaiseen tahtiin. <br /> <br /> Suomessa on valtava kirjo erilaisia museoita, yhteensä yli tuhat mukaan lukien pienet paikalliset ja yksityiset museot. Suuri osa harrastajavoimin ylläpidetyistä museoista ja kokoelmista käsittelee tavalla tai toisella perinteistä suomalaista kulttuuria ja elinkeinoja ja tätä kautta maatalouden historialla on niissä väistämättä tärkeä rooli. Merkittäviä maatalousesineistön kokoelmia löytyy myös muista ammatillisista museoista. Näiden kokoelmien, siis paikallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävän kulttuuriperinnön, säilyttämisen koordinoimiseksi tarvittiin yhteistoimintaa ja verkosto, jonka vuoksi Museoraitti perustettiin.<br /> <br /> Museot koostaan riippumatta ovat olemassa paitsi säilyttääkseen, myös välittääkseen tietoa menneestä maailmasta nykyisille ja tuleville sukupolville. Tieto museoista ja kokoelmista välittyy niissä vieraileville yleisöille markkinoinnin ja tiedotuksen kautta. Markkinointiin käytettäviä resursseja on erityisesti harrastajavoimin ylläpidetyillä museoilla äärimmäisen vähän - suurelta osalta maataloushistoriallisia kohteita esimerkiksi digitaalinen esittely verkkosivujen muodossa puuttuu kokonaan. Museoraittiverkoston tavoitteena on ollut tehostaa yhteistä markkinointia yhteisen verkkosivujen sekä painetun markkinointimateriaalin kautta.<br /> [[Tiedosto:4 Korteniemi.jpg|pienoiskuva|Perinne elää Museoraitin kohteissa, kuten tässä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Museoraitti jäsenineen on Suomen maatalousmuseo Saran keskeisimpiä kumppanuusverkostoja. Sen toiminta liittyy olennaisesti Saran valtakunnallisen vastuumuseon toimialaan ja sen kehittämiseen asetettuja resursseja pyritään jatkossa jopa kasvattamaan. Jo lähes 20-vuotiaan verkoston museoissa ja muissa kohteissa toimijat ovat vaihtuneet ja toiminta kehittynyt – tiedotus ja erityisesti digitaalinen viestintä ovat tänä päivänä aivan jotain muuta kuin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. <br /> <br /> Museoraitin tulee kehittyä ja tehdä se erityisesti kuuntelemalla jäsenmuseoidensa kehitystarpeita ja toiveita. Tämän vuoksi vuosittain järjestettävät tapaamiset ovat hyvin tärkeitä. Tulevaisuuden haaveena on kehittää verkoston kohteiden markkinointia ja digitaalisia palveluita verkkosivuja uudistamalla. Verkkosivujen yhteyteen on lisäksi suunnitteilla materiaalipankki, josta löytyisi tietoa maatalousteemaisten museoiden arjen tilanteiden avuksi ja tueksi. Näin voidaan olla avuksi myös muille, kuin verkostoon kuuluville yhteisöille ja henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuuriperinnön säilyttämisestä.<br /> [[Tiedosto:5 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisia retkellä Laitilassa syksyllä 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.sarka.fi/ Suomen maatalousmuseo Sarka] sekä [https://www.museoraitti.fi/ Museoraitti-verkoston museot]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Museoraitti-sivusto https://www.museoraitti.fi/<br /> <br /> [https://www.digisarka.fi/tarinatiinut/monipuolinen-museo-suomen-maatalousmuseo-sarka-ja-museoraitti/ Lisätietoa Museoraitista]<br /> <br /> Annalan kotiseutumuseo, Pyhäjoki<br /> <br /> Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta<br /> <br /> Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo, Nurmo<br /> <br /> Eurajoen maatalousmuseo, Eurajoki<br /> <br /> Finbygrändin maatalousmuseo, Tammisaari<br /> <br /> Gårdskullan maatalousmuseo, Siuntio<br /> <br /> Havumäen maatalous- ja traktorimuseo, Läyliäinen<br /> <br /> Hinnerjoen museot, Hinnerjoki<br /> <br /> Jalasjärven museo, Jalasjärvi<br /> <br /> Kallenaution kestikievari, Juupajoki<br /> <br /> Kauppilan umpipiha, Laitila<br /> <br /> Kinnarin kotimuseo, Akaa<br /> <br /> Kirvun pitäjämuseo, Mäntsälä<br /> <br /> Kokemäen museot, Kokemäki<br /> <br /> Korteniemen perinnetila, Tammela<br /> <br /> Kotajärven auto- ja traktorimuseo, Sastamala<br /> <br /> Kovelan Traktorimuseo, Nummi-Pusula<br /> <br /> Koveron perinnetila, Ikaalinen<br /> <br /> Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys, Leineperi<br /> <br /> Kuokkalan museoraitti, Lempäälä<br /> <br /> Lepaan Puutarhamuseo, Hattula<br /> <br /> Liehtalanniemen museotila, Puumala<br /> <br /> Liperin maaseutumuseo Tähkä, Liperi<br /> <br /> Loimaan kotiseutumuseo, Loimaa<br /> <br /> Mustialan maataloushistoriallinen museo, Tammela<br /> <br /> Mäkilän Traktorimuseo, Somero<br /> <br /> Pattoin perintötalo, Juva<br /> <br /> Pöytyän Museopappila ja Reppuniemi, Pöytyä<br /> <br /> Riuttalan talonpoikaismuseo, Kuopio<br /> <br /> Sagalundin museo, Kemiö<br /> <br /> Sakkola-Museo, Lempäälä<br /> <br /> Silliperinnemuseo Dikseli, Naantali<br /> <br /> Suomen Asutusmuseo, Lapinlahti<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa<br /> <br /> Taivassalon museo, Taivassalo<br /> <br /> Talomuseo Glims, Espoo<br /> <br /> Talonpoikaismuseo Katvala, Nivala<br /> <br /> Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, Punkalaidun<br /> <br /> Telkkämäen perinnetila, Kaavi<br /> <br /> Tervolan kotiseutumuseo, Tervola<br /> <br /> Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo, Kokkola<br /> <br /> Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Uotilan tilamuseo, Harjavalta<br /> <br /> Vantaan maatalousmuseo, Vantaa<br /> <br /> Virtain perinnekylän museot, Virrat<br /> <br /> Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman perinnekeskus, Oulainen</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Museoraitti-verkosto&diff=30455 2025-01-20T09:00:42Z

<p>Elsa Hietala: Päivitän kuvia ja muokkaan linkkejä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:1 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisten tapaaminen Kauppilan umpipihassa vuonna 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka]]<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Museoraitti on 46 maatalousteemaisen museon verkosto, jonka kohteisiin lukeutuu huolella vaalittuja yksityisiä kokoelmia, kotiseutumuseoita, ammatillisesti ylläpidettyjä museoita ja hyvin hoidettuja perinnetiloja. Verkoston tarkoituksena on mahdollistaa Suomen maatalousteemaisten museoiden välistä yhteistyötä, tukea harrastajavoimin ylläpidettyjä kohteita ammatillisesti sekä tehostaa museoiden näkyvyyttä yhdessä tehden ja tietoa jakaen. Museoraitilla on valtakunnallisesti tärkeä tehtävä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön moniyhteisöllisen säilyttämisen edistäjänä. Suomen maatalousmuseo Sarka on verkoston perustaja ja vastaa sen toiminnan ylläpitämisestä.<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka järjestää kaksi kertaa vuodessa Museoraittimuseoiden tapaamisen, jossa käsitellään museoiden toiminnan kannalta keskeisiä aiheita. Tilaisuuksissa keskustellaan verkoston toiminnasta ja siitä, minkälaisia toiveita ja ideoita raittimuseoilla on syntynyt omaa toimintaa ylläpitäessään. Tässä verkostossa on mahdollista kehittyä, sekä kehittää toimintaa yhdessä. Museoraitti on toteuttanut kuluneina vuosina yhteisiä hankkeita, joihin on saatu rahoitusta muun muassa Museovirastolta.<br /> [[Tiedosto:2 Mustiala.jpg|pienoiskuva|Retkellä Mustialassa vuonna 2013. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> Vierailut toisissa Museoraittimuseoissa kuuluvat olennaisena osana verkoston toimintaan. Monien kohteiden ylläpitäjille vierailut tarjoavat arvokasta vertaistukea, omaan työhön syntyy uutta innostusta ja usko omiin kykyihin vahvistuu. Yhteinen retki pyritään toteuttamaan joka kesä.<br /> <br /> Museoraittia markkinoidaan yhdessä. Raittimuseoilla on mahdollisuus osallistua joka toinen vuosi painettavaan esitteeseen, jonka painokustannukset jaetaan siihen osallistuvien museoiden kesken. Esitteitä jaetaan erilaisilla messuilla, museoissa ja muissa matkailuneuvontaa harjoittavissa paikoissa. Esite on voimassa 2 vuotta kerrallaan ja siitä on myös saatavilla sähköinen versio.<br /> Museoraittiverkostoon kuuluvat pääsevät lisäksi mukaan yhteiselle museoraitti.fi -sivustolle, jota Suomen maatalousmuseo Sarka ylläpitää ja päivittää. Tämä toiminta on avuksi erityisesti niille museoille, joilla ei ole resursseja omien kotisivujen tekemiseen ja ylläpitoon.<br /> <br /> Museoraitti-verkoston museot hallinnoivat suurta määrää kulttuuriperintöaineistoja. Verkoston kautta jäsenmuseoilla on mahdollisuus hankkia itselleen omiin tarpeisiinrakennettu Renki-luettelointijärjestelmä, jonka ylläpidosta Suomen maatalousmuseo Sarka vastaa. Sähköisissä tietokannoissa verkostolla on yli 100 000 objektia – näistä merkittävä osa myös Finnassa. Museoraitti tarjoaa digitoimattomien aineistojen luettelointiin myös apua ja tukea. <br /> Museoraitti-verkostolla on siis säännöllistä yhteistä toimintaa, josta Sarka sopimuksen mukaan vastaa. Yhteiset verkkosivut toimivat Museoraitin markkinointi- ja tiedotuskanavana. Lisäksi joka toinen vuosi painettava yhteisesite on verraton apu maatalousteemaisten museoiden tarjonnasta kerrottaessa. Sarka kerää verkoston museot vuosittain keskustelemaan yhdessä sen toiminnan kehittämisestä ja on apuna ja tukena museaalisissa kysymyksissä ympäri vuoden.<br /> [[Tiedosto:3 Kinnari 090819EH.jpg|pienoiskuva|Retkillä ja tapaamisissa nautitaan aina vieraanvaraisesta vastaanotosta, kuten Kinnarin kotimuseossa Akaassa. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> <br /> ==Tausta==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka on vuonna 2005 perustettu maatalouden valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa maatalousaiheisia esineitä ja valokuvia, välittää maatalouteen liittyviä perinteitä sekä toimii maataloushistorian tietopankkina.<br /> Museoraitti sai alkunsa Suomen maatalousmuseo Saran aloitteesta hyvin pian tämän ensimmäisen valtakunnallisen, maatalouteen erikoistuneen museon perustamisen jälkeen vuonna 2006. Alussa kohteita oli mukana 17, mutta määrä nousi nopeasti yli 30:n. Uusia jäseniä verkostoon liittyy edelleen tasaiseen tahtiin. <br /> <br /> Suomessa on valtava kirjo erilaisia museoita, yhteensä yli tuhat mukaan lukien pienet paikalliset ja yksityiset museot. Suuri osa harrastajavoimin ylläpidetyistä museoista ja kokoelmista käsittelee tavalla tai toisella perinteistä suomalaista kulttuuria ja elinkeinoja ja tätä kautta maatalouden historialla on niissä väistämättä tärkeä rooli. Merkittäviä maatalousesineistön kokoelmia löytyy myös muista ammatillisista museoista. Näiden kokoelmien, siis paikallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävän kulttuuriperinnön, säilyttämisen koordinoimiseksi tarvittiin yhteistoimintaa ja verkosto, jonka vuoksi Museoraitti perustettiin.<br /> <br /> Museot koostaan riippumatta ovat olemassa paitsi säilyttääkseen, myös välittääkseen tietoa menneestä maailmasta nykyisille ja tuleville sukupolville. Tieto museoista ja kokoelmista välittyy niissä vieraileville yleisöille markkinoinnin ja tiedotuksen kautta. Markkinointiin käytettäviä resursseja on erityisesti harrastajavoimin ylläpidetyillä museoilla äärimmäisen vähän - suurelta osalta maataloushistoriallisia kohteita esimerkiksi digitaalinen esittely verkkosivujen muodossa puuttuu kokonaan. Museoraittiverkoston tavoitteena on ollut tehostaa yhteistä markkinointia yhteisen verkkosivujen sekä painetun markkinointimateriaalin kautta.<br /> [[Tiedosto:4 Korteniemi.jpg|pienoiskuva|Perinne elää Museoraitin kohteissa, kuten tässä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Museoraitti jäsenineen on Suomen maatalousmuseo Saran keskeisimpiä kumppanuusverkostoja. Sen toiminta liittyy olennaisesti Saran valtakunnallisen vastuumuseon toimialaan ja sen kehittämiseen asetettuja resursseja pyritään jatkossa jopa kasvattamaan. Jo lähes 20-vuotiaan verkoston museoissa ja muissa kohteissa toimijat ovat vaihtuneet ja toiminta kehittynyt – tiedotus ja erityisesti digitaalinen viestintä ovat tänä päivänä aivan jotain muuta kuin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. <br /> <br /> Museoraitin tulee kehittyä ja tehdä se erityisesti kuuntelemalla jäsenmuseoidensa kehitystarpeita ja toiveita. Tämän vuoksi vuosittain järjestettävät tapaamiset ovat hyvin tärkeitä. Tulevaisuuden haaveena on kehittää verkoston kohteiden markkinointia ja digitaalisia palveluita verkkosivuja uudistamalla. Verkkosivujen yhteyteen on lisäksi suunnitteilla materiaalipankki, josta löytyisi tietoa maatalousteemaisten museoiden arjen tilanteiden avuksi ja tueksi. Näin voidaan olla avuksi myös muille, kuin verkostoon kuuluville yhteisöille ja henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuuriperinnön säilyttämisestä.<br /> [[Tiedosto:5 Kauppila.jpg|pienoiskuva|Museoraittilaisia retkellä Laitilassa syksyllä 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka.]]<br /> <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka sekä Museoraitti-verkoston museot<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> https://www.museoraitti.fi/<br /> <br /> https://www.digisarka.fi/tarinatiinut/monipuolinen-museo-suomen-maatalousmuseo-sarka-ja-museoraitti/<br /> <br /> Annalan kotiseutumuseo, Pyhäjoki<br /> <br /> Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta<br /> <br /> Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo, Nurmo<br /> <br /> Eurajoen maatalousmuseo, Eurajoki<br /> <br /> Finbygrändin maatalousmuseo, Tammisaari<br /> <br /> Gårdskullan maatalousmuseo, Siuntio<br /> <br /> Havumäen maatalous- ja traktorimuseo, Läyliäinen<br /> <br /> Hinnerjoen museot, Hinnerjoki<br /> <br /> Jalasjärven museo, Jalasjärvi<br /> <br /> Kallenaution kestikievari, Juupajoki<br /> <br /> Kauppilan umpipiha, Laitila<br /> <br /> Kinnarin kotimuseo, Akaa<br /> <br /> Kirvun pitäjämuseo, Mäntsälä<br /> <br /> Kokemäen museot, Kokemäki<br /> Korteniemen perinnetila, Tammela<br /> Kotajärven auto- ja traktorimuseo, Sastamala<br /> Kovelan Traktorimuseo, Nummi-Pusula<br /> Koveron perinnetila, Ikaalinen<br /> Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys, Leineperi<br /> Kuokkalan museoraitti, Lempäälä<br /> Lepaan Puutarhamuseo, Hattula<br /> Liehtalanniemen museotila, Puumala<br /> Liperin maaseutumuseo Tähkä, Liperi<br /> Loimaan kotiseutumuseo, Loimaa<br /> Mustialan maataloushistoriallinen museo, Tammela<br /> Mäkilän Traktorimuseo, Somero<br /> Pattoin perintötalo, Juva<br /> Pöytyän Museopappila ja Reppuniemi, Pöytyä<br /> Riuttalan talonpoikaismuseo, Kuopio<br /> Sagalundin museo, Kemiö<br /> Sakkola-Museo, Lempäälä<br /> Silliperinnemuseo Dikseli, Naantali<br /> Suomen Asutusmuseo, Lapinlahti<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa<br /> Taivassalon museo, Taivassalo<br /> Talomuseo Glims, Espoo<br /> Talonpoikaismuseo Katvala, Nivala<br /> Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, Punkalaidun<br /> Telkkämäen perinnetila, Kaavi<br /> Tervolan kotiseutumuseo, Tervola<br /> Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo, Kokkola<br /> Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, Vantaa<br /> Uotilan tilamuseo, Harjavalta<br /> Vantaan maatalousmuseo, Vantaa<br /> Virtain perinnekylän museot, Virrat<br /> Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman perinnekeskus, Oulainen</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:5_Kauppila.jpg&diff=30454 2025-01-20T08:58:02Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Museoraittilaiset retkellä Laitilassa. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:4_Korteniemi.jpg&diff=30453 2025-01-20T08:54:12Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Perinne elää Museoraitin kohteissa, kuten tässä Korteniemen perinnetilalla. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:3_Kinnari_090819EH.jpg&diff=30452 2025-01-20T08:51:54Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Retkillä ja tapaamisissa nautitaan aina vieraanvaraisesta vastaanotosta, kuten Kinnarin kotimuseossa Akaassa. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:2_Mustiala.jpg&diff=30451 2025-01-20T08:49:29Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Retkellä Mustialassa vuonna 2013. Kuva: Elsa Hietala, Suomen maatalousmuseo Sarka.</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:1_Kauppila.jpg&diff=30450 2025-01-20T08:46:45Z

<p>Elsa Hietala: </p> <hr /> <div>Museoraittilaisten tapaaminen Kauppilan umpipihassa vuonna 2010. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka</div>

Elsa Hietala https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Museoraitti-verkosto&diff=30449 2025-01-20T08:30:43Z

<p>Elsa Hietala: Ak: Uusi sivu: {{Käytäntö}} ==Kuvaus== Museoraitti on 46 maatalousteemaisen museon verkosto, jonka kohteisiin lukeutuu huolella vaalittuja yksityisiä kokoelmia, kotiseutumuseoita, ammatillisesti ylläpidettyjä museoita ja hyvin hoidettuja perinnetiloja. Verkoston tarkoituksena on mahdollistaa Suomen maatalousteemaisten museoiden välistä yhteistyötä, tukea harrastajavoimin ylläpidettyjä kohteita ammatillisesti sekä tehostaa museoiden näkyvyyttä yhdessä tehden ja tietoa jakaen...</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Museoraitti on 46 maatalousteemaisen museon verkosto, jonka kohteisiin lukeutuu huolella vaalittuja yksityisiä kokoelmia, kotiseutumuseoita, ammatillisesti ylläpidettyjä museoita ja hyvin hoidettuja perinnetiloja. Verkoston tarkoituksena on mahdollistaa Suomen maatalousteemaisten museoiden välistä yhteistyötä, tukea harrastajavoimin ylläpidettyjä kohteita ammatillisesti sekä tehostaa museoiden näkyvyyttä yhdessä tehden ja tietoa jakaen. Museoraitilla on valtakunnallisesti tärkeä tehtävä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön moniyhteisöllisen säilyttämisen edistäjänä. Suomen maatalousmuseo Sarka on verkoston perustaja ja vastaa sen toiminnan ylläpitämisestä.<br /> <br /> Suomen maatalousmuseo Sarka järjestää kaksi kertaa vuodessa Museoraittimuseoiden tapaamisen, jossa käsitellään museoiden toiminnan kannalta keskeisiä aiheita. Tilaisuuksissa keskustellaan verkoston toiminnasta ja siitä, minkälaisia toiveita ja ideoita raittimuseoilla on syntynyt omaa toimintaa ylläpitäessään. Tässä verkostossa on mahdollista kehittyä, sekä kehittää toimintaa yhdessä. Museoraitti on toteuttanut kuluneina vuosina yhteisiä hankkeita, joihin on saatu rahoitusta muun muassa Museovirastolta.<br /> <br /> Vierailut toisissa Museoraittimuseoissa kuuluvat olennaisena osana verkoston toimintaan. Monien kohteiden ylläpitäjille vierailut tarjoavat arvokasta vertaistukea, omaan työhön syntyy uutta innostusta ja usko omiin kykyihin vahvistuu. Yhteinen retki pyritään toteuttamaan joka kesä.<br /> <br /> Museoraittia markkinoidaan yhdessä. Raittimuseoilla on mahdollisuus osallistua joka toinen vuosi painettavaan esitteeseen, jonka painokustannukset jaetaan siihen osallistuvien museoiden kesken. Esitteitä jaetaan erilaisilla messuilla, museoissa ja muissa matkailuneuvontaa harjoittavissa paikoissa. Esite on voimassa 2 vuotta kerrallaan ja siitä on myös saatavilla sähköinen versio.<br /> Museoraittiverkostoon kuuluvat pääsevät lisäksi mukaan yhteiselle museoraitti.fi -sivustolle, jota Suomen maatalousmuseo Sarka ylläpitää ja päivittää. Tämä toiminta on avuksi erityisesti niille museoille, joilla ei ole resursseja omien kotisivujen tekemiseen ja ylläpitoon.<br /> <br /> Museoraitti-verkoston museot hallinnoivat suurta määrää kulttuuriperintöaineistoja. Verkoston kautta jäsenmuseoilla on mahdollisuus hankkia itselleen omiin tarpeisiinrakennettu Renki-luettelointijärjestelmä, jonka ylläpidosta Suomen maatalousmuseo Sarka vastaa. Sähköisissä tietokannoissa verkostolla on yli 100 000 objektia – näistä merkittävä osa myös Finnassa. Museoraitti tarjoaa digitoimattomien aineistojen luettelointiin myös apua ja tukea. <br /> Museoraitti-verkostolla on siis säännöllistä yhteistä toimintaa, josta Sarka sopimuksen mukaan vastaa. Yhteiset verkkosivut toimivat Museoraitin markkinointi- ja tiedotuskanavana. Lisäksi joka toinen vuosi painettava yhteisesite on verraton apu maatalousteemaisten museoiden tarjonnasta kerrottaessa. Sarka kerää verkoston museot vuosittain keskustelemaan yhdessä sen toiminnan kehittämisestä ja on apuna ja tukena museaalisissa kysymyksissä ympäri vuoden.<br /> <br /> <br /> ==Tausta==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka on vuonna 2005 perustettu maatalouden valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa maatalousaiheisia esineitä ja valokuvia, välittää maatalouteen liittyviä perinteitä sekä toimii maataloushistorian tietopankkina.<br /> Museoraitti sai alkunsa Suomen maatalousmuseo Saran aloitteesta hyvin pian tämän ensimmäisen valtakunnallisen, maatalouteen erikoistuneen museon perustamisen jälkeen vuonna 2006. Alussa kohteita oli mukana 17, mutta määrä nousi nopeasti yli 30:n. Uusia jäseniä verkostoon liittyy edelleen tasaiseen tahtiin. <br /> <br /> Suomessa on valtava kirjo erilaisia museoita, yhteensä yli tuhat mukaan lukien pienet paikalliset ja yksityiset museot. Suuri osa harrastajavoimin ylläpidetyistä museoista ja kokoelmista käsittelee tavalla tai toisella perinteistä suomalaista kulttuuria ja elinkeinoja ja tätä kautta maatalouden historialla on niissä väistämättä tärkeä rooli. Merkittäviä maatalousesineistön kokoelmia löytyy myös muista ammatillisista museoista. Näiden kokoelmien, siis paikallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävän kulttuuriperinnön, säilyttämisen koordinoimiseksi tarvittiin yhteistoimintaa ja verkosto, jonka vuoksi Museoraitti perustettiin.<br /> <br /> Museot koostaan riippumatta ovat olemassa paitsi säilyttääkseen, myös välittääkseen tietoa menneestä maailmasta nykyisille ja tuleville sukupolville. Tieto museoista ja kokoelmista välittyy niissä vieraileville yleisöille markkinoinnin ja tiedotuksen kautta. Markkinointiin käytettäviä resursseja on erityisesti harrastajavoimin ylläpidetyillä museoilla äärimmäisen vähän - suurelta osalta maataloushistoriallisia kohteita esimerkiksi digitaalinen esittely verkkosivujen muodossa puuttuu kokonaan. Museoraittiverkoston tavoitteena on ollut tehostaa yhteistä markkinointia yhteisen verkkosivujen sekä painetun markkinointimateriaalin kautta.<br /> <br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Museoraitti jäsenineen on Suomen maatalousmuseo Saran keskeisimpiä kumppanuusverkostoja. Sen toiminta liittyy olennaisesti Saran valtakunnallisen vastuumuseon toimialaan ja sen kehittämiseen asetettuja resursseja pyritään jatkossa jopa kasvattamaan. Jo lähes 20-vuotiaan verkoston museoissa ja muissa kohteissa toimijat ovat vaihtuneet ja toiminta kehittynyt – tiedotus ja erityisesti digitaalinen viestintä ovat tänä päivänä aivan jotain muuta kuin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. <br /> <br /> Museoraitin tulee kehittyä ja tehdä se erityisesti kuuntelemalla jäsenmuseoidensa kehitystarpeita ja toiveita. Tämän vuoksi vuosittain järjestettävät tapaamiset ovat hyvin tärkeitä. Tulevaisuuden haaveena on kehittää verkoston kohteiden markkinointia ja digitaalisia palveluita verkkosivuja uudistamalla. Verkkosivujen yhteyteen on lisäksi suunnitteilla materiaalipankki, josta löytyisi tietoa maatalousteemaisten museoiden arjen tilanteiden avuksi ja tueksi. Näin voidaan olla avuksi myös muille, kuin verkostoon kuuluville yhteisöille ja henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuuriperinnön säilyttämisestä.<br /> <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka sekä Museoraitti-verkoston museot<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> https://www.museoraitti.fi/<br /> <br /> https://www.digisarka.fi/tarinatiinut/monipuolinen-museo-suomen-maatalousmuseo-sarka-ja-museoraitti/<br /> <br /> Annalan kotiseutumuseo, Pyhäjoki<br /> Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta<br /> Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo, Nurmo<br /> Eurajoen maatalousmuseo, Eurajoki<br /> Finbygrändin maatalousmuseo, Tammisaari<br /> Gårdskullan maatalousmuseo, Siuntio<br /> Havumäen maatalous- ja traktorimuseo, Läyliäinen<br /> Hinnerjoen museot, Hinnerjoki<br /> Jalasjärven museo, Jalasjärvi<br /> Kallenaution kestikievari, Juupajoki<br /> Kauppilan umpipiha, Laitila<br /> Kinnarin kotimuseo, Akaa<br /> Kirvun pitäjämuseo, Mäntsälä<br /> Kokemäen museot, Kokemäki<br /> Korteniemen perinnetila, Tammela<br /> Kotajärven auto- ja traktorimuseo, Sastamala<br /> Kovelan Traktorimuseo, Nummi-Pusula<br /> Koveron perinnetila, Ikaalinen<br /> Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys, Leineperi<br /> Kuokkalan museoraitti, Lempäälä<br /> Lepaan Puutarhamuseo, Hattula<br /> Liehtalanniemen museotila, Puumala<br /> Liperin maaseutumuseo Tähkä, Liperi<br /> Loimaan kotiseutumuseo, Loimaa<br /> Mustialan maataloushistoriallinen museo, Tammela<br /> Mäkilän Traktorimuseo, Somero<br /> Pattoin perintötalo, Juva<br /> Pöytyän Museopappila ja Reppuniemi, Pöytyä<br /> Riuttalan talonpoikaismuseo, Kuopio<br /> Sagalundin museo, Kemiö<br /> Sakkola-Museo, Lempäälä<br /> Silliperinnemuseo Dikseli, Naantali<br /> Suomen Asutusmuseo, Lapinlahti<br /> Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa<br /> Taivassalon museo, Taivassalo<br /> Talomuseo Glims, Espoo<br /> Talonpoikaismuseo Katvala, Nivala<br /> Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, Punkalaidun<br /> Telkkämäen perinnetila, Kaavi<br /> Tervolan kotiseutumuseo, Tervola<br /> Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo, Kokkola<br /> Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, Vantaa<br /> Uotilan tilamuseo, Harjavalta<br /> Vantaan maatalousmuseo, Vantaa<br /> Virtain perinnekylän museot, Virrat<br /> Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman perinnekeskus, Oulainen</div>

Elsa Hietala