Elävän perinnön wikiluettelo - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Muonitus

2025-04-29T14:55:45Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kansallinen=Ei
|kategoria=Ruokaperinteet
|sijainti=Suomi
|asiasanat=ruokailu, joukkoruokailu, elintarvikehuolto
}}

== Perinteen harjoittajat ja tuntijat ==
[[Tiedosto:Lotat muonittamassa 1937 Lottamuseo.jpg|alt=Muonittaja ryhmittyneenä suuren keittopadan ympärille. Oikealla kolme lasta.|pienoiskuva|Lotat muonittamassa 1937 suojeluskuntaharjoituksissa 1937. Kuva Lottamuseo.|438x438px]]
Muonituksella tarkoitetaan ruokailun järjestämistä. Se voi olla ammattimaista ja usein se liitetään isojen joukkojen kuten armeijan tai tapahtumien ruokahuoltoon. Tässä yhteydessä muonitusta käsitellään järjestöjen näkökulmasta. Silloin muonitusten järjestäminen on tekijöille useimmiten vapaaehtoistyötä ja yhdistyksille varainhankintaa, hyväntekeväisyyttä tai viranomaisten avustamista.

Nykyään järjestöistä muonituksia tekevät ainakin Maanpuolustusnaiset, Maa- ja kotitalousnaiset, Martat ja Palokuntanaiset. Maapuolustusnaiset (keskusjärjestö Maanpuolustusnaisten Liitto ry) on naisten maanpuolustusjärjestö, joka kouluttaa ja kannustaa naisia valmentautumaan kriisi- ja poikkeusolojen tehtäviin. Maa- ja kotitalousnaiset (keskusjärjestö Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry) sekä Martat (keskusjärjestö Marttaliitto ry) ovat kotitalouden neuvontajärjestöjä, jotka päätehtävänsä ohella opastavat kotitalouksia myös omatoimiseen varautumiseen häiriötilojen varalle. Palokuntanaiset toimivat palokuntien naisosastoina tai tuki- ja järjestöosastoina erilaisissa palokuntien tukitehtävissä.

Kaikkien näiden järjestöjen toiminnassa myös muita painopistealueita, niinpä muonituksen osaltakin kunkin järjestön eri aluejärjestöjen ja paikallisyhdistysten muonitustoiminnassa voi olla suuriakin eroja.

Sotilaskotijärjestö on myös erittäin merkittävä muonitustoimija järjestökentässä, mutta sillä on Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa oma sopimuksiin pohjautuvat tehtävät toimipaikkoineen ja sotilaskotiautoineen, joten sen toimintaa ei tässä yhteydessä käsitellä.
==Perinteen harjoittaminen==

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset järjestävät kahvituksia ja muonituksia omissa ja muiden järjestämissä tapahtumissa, yrityksille ja yksityisille henkilöille. Muonitus on yhdistysten varainhankintaa niiden toimintaan. Muonitus voi olla myös hyväntekeväisyyttä, esimerkiksi joulunavaustapahtumassa myydyn keiton tai puuron tuotot ohjataan hyväntekeväisyyteen. Joitakin paikallisia yhdistyksiä on myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepan) hälytysryhmissä, siltä varalta, että etsintäporukoille joudutaan järjestämään muonitusta. Maa- ja kotitalousnaiset järjestää muonitukseen liittyvää koulutusta. Hygieniapassikoulutus ja suoritusten vastaanotto kuuluvat toimintaan. Muonituksesta on tuotettu myös oppimateriaalia, viimeisin kirja vuodelta 2005. [[Tiedosto:Martat paistavat lettuja Kouvola-päivillä 1980 Raimo Sävilä Poikilo-museot Kouvolan kaupunginmuseo.jpg|alt=Marttojen letunpaistajat työssä Kouvola-päivillä 1980.|pienoiskuva|439x439px|'''Martat paistavat lettuja Kouvola-päivillä 1980. Kuva Raimo Sävilä, Poikilo-museot, Kouvolan kaupunginmuseo.''']]Vuoden 2025 aikana Maa- ja kotitalousnaiset järjestää Etelä-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueella kenttäkeittiökurssit. Kursseilla opetellaan suurten, auton perässä vedettävien kenttäkeittimien käyttöä ja ruoanvalmistusta isossa määrässä sekä tuodaan esille myös maatalouden merkitystä huoltovarmuuteen. Kenttäkeittiömuonitus yhdistetään usein metsässä tapahtuvaan armeijan muonitukseen, mutta isoilla kenttäkeittimillä valmistetaan ruokaa myös isoissa joukkotapahtumissa. Erilaisissa kylien tai kuntien kesätapahtumissa tänä päivänä niin Martat kuin Maa- ja kotitalousnaiset nähdään usein pitämässä herkullista lettukahviota.

Marttojen yhdistysten kahvitus- ja muonitustoiminta on hyvin samanlaista, kun Maa- ja kotitalouusnaistenkin. Kahvitusten ja muonitusten järjestämistä eri tahoille, tapahtumamuonituksia ja myyjäisiä. Martat ovat myös neuvoneet ja kouluttaneet muonitukseen ja kenttämuonitukseen liittyviä asioita ja he järjestävät hygieniapassikoulutuksia ja ottavat vastaan niiden suorituksia. Vuonna 2023 Martat järjestivät Martta kahvittaa ja muonittaa -ketjukoulutuksia Teamsissa. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa taitoja muonitus- ja kahvitustoiminnan järjestämiseen. Koulutuksessa perehdytään kahvituksen ja muonituksen järjestelyihin, elintarvikehygieniaan ja ruokaohjeiden suurentamiseen isommallekin joukolle.

Niillä palokunnilla, joilla on muonitussopimuksia pelastuslaitosten kanssa, palokuntanaiset huolehtivat hälytystehtävien muonituksesta. Käytäntö vaihtelee maan eri osissa. Etelä-Suomessa on usein lähellä auki oleva kauppa palopaikan lähellä, jolloin muonituksia ei yleensä järjestetä. Muonitusten järjestäminen on tyypillisempää maaseudulle, ja jos tilanne esimerkiksi maastopaloissa kestää pidempään. Palokuntanaiset huolehtivat myös palokuntanuorten suurten harjoitusleirien muonituksista, joissa muonittajien on mahdollisuus kehittää muonitustaitojaan.

Osalla Maanpuolustusnaisten yhdistyksiä on kenttä- tai Alfakeittimiä, joissa voi valmistaa kerralla ison määrän ruokaa, yleisemmin keittoa tai puuroa. Maanpuolustusnaisten yhdistykset keittävät esimerkiksi hernekeittoa myyntiin myyjäisissä oman yhdistyksensä varainhankintaan. He hoitavat muonituksia lähinnä toimintaansa olevien sidosryhmien tapahtumissa, kuten kutsunnoissa ja veteraanitapahtumissa. Joissakin yhdistyksissä voidaan myydä muonituksia niitä tilaaville tahoille. Keittimien vuokraus on myös yksi tulolähde yhdistyksille
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Ruokailijat suurmuonituksessa Kristian Liljestöm ©Jukola 2003.jpg|pienoiskuva|448x448px|Väenpaljoutta Jukolan viestin kenttäravintolassa Sulkavalla 2003. Kuva Kristian Liljeström.]]
Jo muinaista ajoista lähtien ruoan hankintaa ja valmistamista ja sen nauttimista voidaan ajatella muonituksena. Usein ruokaa keräiltiin, metsästettiin ja viljeltiin yhdessä. Sen valmistaminen ruoaksi ja nauttiminen yhdessä oli sosiaalista kanssakäymistä. Keskiajalla pidetyissä juhlissa ruokailut hoidettiin yhteisöllisesti. Napoleon Bonaparten sanonta ”armeija marssii vatsallaan” kuvastaa armeijan muonituksen tärkeyttä. Vaikeinakin aikoina pienillä ylimääräisillä ruoka-annoksilla on kohotettu sotilaiden mielialaa (Pranttila, 2006). Suuret urheilukilpailut ovat olleet myös muonitusten näytön paikkoja. Helsingin olympiakisoissa palkattujen toimijoiden lisäksi muonitustehtävissä olivat Maa- ja kotitalousnaiset sekä Martat. Metsätyömailla muonitusta ovat hoitaneet palkatut kämppäemännät.

Ensimmäinen palokuntanaisosasto perustettiin Suomeen jo 1888. Naiset pitivät iltamia ja tapahtumia 1900-luvun alkupuolelta lähtien keräten varoja palokunnalle. Näillä rahoilla palokuntanaiset pystyivät ostamaan tarvittavia välineitä, tekemään muonituksia ja järjestämään toimintaa. Kerrotaan mm. kuinka naisjaosto oli iloinnut, kun tilaisuuden tuotolla oli pystynyt ostamaan uuden kattilan muonitusta varten.

Tässä yhteydessä tärkeä on mainita myös vuonna 1921 perustettu vapaaehtoisten naisten Lotta Svärd -maanpuolustusjärjestö. Sen tehtävä oli tukea suojeluskuntien vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Lottien työ suuntautui monelle sektorille, mutta muonitusjaos oli suurin. Järjestettyään aluksi erilaista varainhankintaa, järjestölle selvisi pian, ettei keräystoiminnan ja vapaaehtoistyön varaan voinut rakentaa järjestön taloutta. Niinpä Lotat alkoivat pitää tilapäiskanttiineja ja ruokaloita mm. yleisötilaisuuksissa. Vuonna 1938 paikallisosastoilla oli jo yli 250 kioskia, kahvilaa, ravintolaa ja muuta erilaista liikeyritystä. Ehkä tätä toimintaa voi kutsua muonitusyrittämiseksi. Lotat hoitivat muonitusta myös kertausharjoituksissa. Sota-aikana Lotat osallistuivat puolustusvoimien sotilasruoanpitoon mm. neuvojina, ruoka-aineiden hankinnassa ja ruoanvalmistajina, he myös leipoivat tarvittaessa. Sotilassairaaloissa Lotat avustivat haavoittuneita ruokailuissa ja juna-asemilla muonittavat evakkoja. Lottajärjestö lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944. Työtä jatkoi Suomen Naisten Huoltosäätiö, joka perusti 1945 valtakunnallisen työpaikkaruokailuyrityksen Työmaahuolto Oy:n.

Maa- ja kotitalousnaisilla on pitkät perinteen suurten muonitusten järjestämiseen maatalousnäyttelyissä, esimerkiksi Farmari ja Okra. Kävijöitä näyttelyissä on useita kymmeniä tuhansia kolmen-neljän päivän aikana. Piirikeskusten toimihenkilöt tekivät suunnitelmia, järjestelyjä sekä laite- ja kalustevarauksia messuravintoloiden toteuttamiseksi pitkin kevättä sekä värväsivät maakuntien yhdistyksistä suuren talkooporukan hoitamaan muonituksia.

Järjestömaailmassa näkyy tällä hetkellä talkoolaisten ikääntyminen, niin myös Maa- ja kotitalousnaisissa. Nykyiset jäsenet ovat usein maatilojen ulkopuolella töissä tai heidän työpanostaan tarvitaan kokopäiväisesti tiloilla, joten isoa talkooporukkaa on vaikea saada. Siksi esimerkiksi Farmari-näyttelyn ruokapalvelut on ulkoistettu kaupallisille toimijoille. Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhlat vetivät aikanaan kesäisin tuhansia, jopa yli 10 tuhatta osallistujaa, myös näiden kesäjuhlien muonitusta kokonaan tai osittain paikalliset yhdistykset hoitivat ja muonituksen lisäksi organisoivat tuhansien ihmisten kotimajoitukset. Pienempiä kylillä järjestettyjä talkoita on myös muonitettu. Taloissa saatettiin tehdä isolla porukalla sesonkiluonteisia töitä ja sitten siirryttiin seuraavaan taloon.
[[Tiedosto:Harjavalta kenttäkeittiö SannaSeppälä.jpg|alt=Nainen puhdistaa kenttäkeitintä.|pienoiskuva|419x419px|Suurmuonituksissa ruokaa valmistetaan suurissa kenttäkeittimissä. Kuva Sanna Seppälä.]]
Maatalousnainen-lehdessä oli vuonna 1943 perusteellinen juttu talkoomuonituksen järjestämisestä aikana, jolloin elimme niukkoja aikoja. Karkkilassa meijeri järjesti useana vuonna piimäjuhlat tanssipaikalla, jossa vieraita oli noin 1 000 henkeä. Iso joukko Maa- ja kotitalousnaisia aloitti hyvissä ajoin valmistamaan voileipiä tuolle väkimäärälle. Eikä siinä 1 000 koristeltua leipää vielä riittänyt kuin alkuun, kaikille varattiin kaksi leipää ja ehkä isännille kolmekin. Kaikkien kylien kahvinkeittimet porisivat myös jo hyvissä ajoin, ja taisi olla jännitystä, riittääkö sähkö. Vaahtomuovia oli kiedottu maitotonkkien ympärille ja osa kahvista säilytettiin ”tonkkatermoksissa” ennen tarjoilun alkua.

Myös Martat ovat muonittaneet suuria joukkoja. Kerrotaan vuonna 1935 Sortavalassa järjestetyistä Kalevalan 100-vuotislaulujuhlista, jonka ruokailusta vastasi Marttaliitto. Pääravintolaan tarvittiin noin 400 työntekijää jo kolme päivää ennen juhlia. Juhlavieraille paistettiin yötä päivää piirakoita kahdessa suuressa uunissa. Kenttäkeittiössä valmistettiin hernekeittoa sekä useita puurolaatuja ja karjalanpaistiin käytettiin 150 kiloa naudan- ja sianlihaa. Tässä pieni osa tarinaa 25.000 juhlavieraan muonituksesta. Sortavalassa Martat hoitivat paljon myös hautajaistilaisuuksia ja heillä oli tarjota tiloja muistotilaisuuksiin. Levänomaisten Marttojen historian lyhennelmästä ilmenee, että monenlaiset muonitus- ja kahvitustilaisuudet olivat Marttojen ydintoimintaa.

Maanpuolustusnaiset on perustettu nykymuodossaan 2004, vaikka sen juuret ovat 1950-luvulta. Nykyisen yhdistyksen toiminta on ollut parinkymmenen vuoden ajan muonituksen osalta, kuten edellä asiaa on kuvattu.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==
Yleinen suunta järjestömaailmassa on ollut viime aikoina ikääntyminen ja aleneva jäsenmäärä, Se on vaikuttanut myös muonitusten määrän ja jonkinasteiseen muonitustaitojen rapautumiseen. Neuvontajärjestöt ovat havainneet tämän ja pyrkivät mm. hankerahoituksin tarjoamaan tarpeellista muonituskoulutusta varsinkin nyt, kun muonitusasialle on selkeästi uutta kiinnostusta maailman epävarman tilanteen vuoksi. Myös Naisten Valmiusliiton Nasta- ja PikkuNasta -harjoitukset sisältävät muonituskursseja ajoittain. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on järjestänyt kenttämuonakursseja aivan viime aikoina. Asialle on juuri nyt tilaus.

Perinnettä oppii olemalla mukana toiminnassa. Uusien henkilöiden ei ole aina aivan helppo tulla mukaan uuteen porukkaa, vaikka asia kiinnostaisi. Muonitusvastaavien kannattaa kysyä uusia paikkakuntalaisia mukaan muonituksiin, myös nuoria henkilöitä.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Muonituksen annostelijat Vesa Jääskeläinen.JPG|pienoiskuva|427x427px|Joukkomuonituksissa on tärkeää muistaa iloinen palveluasenne. Maa- ja kotitalousnaiset ovat muonittaneet lukemattomissa maatalousnäyttelyissä vuosikymmenten aikana. Kuva Vesa Jääskeläinen.]]
Siitäkin huolimatta, että järjestöissä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenmäärä vähentynyt, uutta kiinnostusta muonitusasioiden oppimiseen on ollut havaittavissa koronapandemian jälkeen maailmassa vallitsevan epävarmuuden aikana. Halutaan varautua yhteisen hyvän tekemiseen.

Muonitukset tarjoavat tekijöilleen haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä. Tapahtumat ovat entistä suurempia, jolloin tarvitaan suunnittelua, jossa otetaan huomioon kustannukset ja mahdollisuudet muonituksen käytännön järjestämiseen. Teknologian kehityksen myötä koko ajan tulee uusia ratkaisuja helpottamaan totutusta. Tarjoiluissa kuitenkin vaaditaan nykyisin myös monipuolisuutta, jolloin suunnittelussa on huomioitava riskit ruokahävikin lisääntymiseen. Ihmiset haluavat paikallista ruokaa ja kenties luomua. Lisääntyneet erityisruokavaliot on myös otettava huomioon.

Onnistunut muonitus on merkittävä osa koko tapahtuma. Sen toteuttaminen asiakkaita tyydyttävästi tarjoaa muonittajille onnistumisen kokemuksia sekä tarjoaa mielekästä yhteisöllistä tekemistä ja innostaa uusiin osallistumaan seuraaviin muonitustapahtumiin.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Kirjallisuus'''

Klemettilä Hannele, 2007. Keskiajan keittiö, Atena Kustannus Oy

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, 2005. Suurtapahtumien ruokapalvelu

Tyrväinen Kerttu, Mustonen Leena ja Kunnaskari Mia, 2008. Joukkomuonitus opaskirja palokuntalaisille

Uusivirta Hilkka, 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja, WSOY.

Maatalousnainen-lehti 5/1943

Maatalousnainen-lehti 10/1956

Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1961 - 1993

'''Linkit'''

Lehto Juha, 2019. [https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/115723/LehtoJuha.pdf?sequence=2&isAllowed= Helsingin vuoden 1952 olympialaisten henkilöstö], Vapaaehtoisten ja palkallisten demografia ja organisointi. Pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto.

Pranttila, Anneli, 2006. [https://sotaveteraanit.fi/wp-content/uploads/2020/06/Rintamamiesten-muonitus-Suomessa-sotavuosina-1939-1945.pdf Rintamamiesten muonitus sotavuosina 1939 – 1945]. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.

Reiterä Terhi-Marja Inari, 2010 Valtiotieteellinen tiedekunta, [https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/50907556-141e-4fb5-b1b9-1151c74123cc/content Kämpän kotihengetär vai hyvä jätkä?] Pohjois-Suomen kämppäemännät ja sukupuolen merkitys kämppäelämässä 1945–1975. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto.

[https://yle.fi/a/74-20079175 Suomessa on tuhansia naisia, jotka osaavat auttaa kriisitilanteessa – tositilanteessa heitä ei saada käyttöön]

[https://levanomaistenmartat.marttayhdistys.fi/yhdistyksemme/ Lyhennelmä Levänomaisten Marttojen historiikista]

'''Muuta:'''

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Muonitus

2025-04-29T14:54:42Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kansallinen=Ei
|kategoria=Ruokaperinteet
|sijainti=Suomi
|asiasanat=ruokailu, joukkoruokailu, elintarvikehuolto
}}

== Perinteen harjoittajat ja tuntijat ==
[[Tiedosto:Lotat muonittamassa 1937 Lottamuseo.jpg|alt=Muonittaja ryhmittyneenä suuren keittopadan ympärille. Oikealla kolme lasta.|pienoiskuva|Lotat muonittamassa 1937 suojeluskuntaharjoituksissa 1937. Kuva Lottamuseo.|438x438px]]
Muonituksella tarkoitetaan ruokailun järjestämistä. Se voi olla ammattimaista ja usein se liitetään isojen joukkojen kuten armeijan tai tapahtumien ruokahuoltoon. Tässä yhteydessä muonitusta käsitellään järjestöjen näkökulmasta. Silloin muonitusten järjestäminen on tekijöille useimmiten vapaaehtoistyötä ja yhdistyksille varainhankintaa, hyväntekeväisyyttä tai viranomaisten avustamista.

Nykyään järjestöistä muonituksia tekevät ainakin Maanpuolustusnaiset, Maa- ja kotitalousnaiset, Martat ja Palokuntanaiset. Maapuolustusnaiset (keskusjärjestö Maanpuolustusnaisten Liitto ry) on naisten maanpuolustusjärjestö, joka kouluttaa ja kannustaa naisia valmentautumaan kriisi- ja poikkeusolojen tehtäviin. Maa- ja kotitalousnaiset (keskusjärjestö Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry) sekä Martat (keskusjärjestö Marttaliitto ry) ovat kotitalouden neuvontajärjestöjä, jotka päätehtävänsä ohella opastavat kotitalouksia myös omatoimiseen varautumiseen häiriötilojen varalle. Palokuntanaiset toimivat palokuntien naisosastoina tai tuki- ja järjestöosastoina erilaisissa palokuntien tukitehtävissä.

Kaikkien näiden järjestöjen toiminnassa myös muita painopistealueita, niinpä muonituksen osaltakin kunkin järjestön eri aluejärjestöjen ja paikallisyhdistysten muonitustoiminnassa voi olla suuriakin eroja.

Sotilaskotijärjestö on myös erittäin merkittävä muonitustoimija järjestökentässä, mutta sillä on Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa oma sopimuksiin pohjautuvat tehtävät toimipaikkoineen ja sotilaskotiautoineen, joten sen toimintaa ei tässä yhteydessä käsitellä.
==Perinteen harjoittaminen==

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset järjestävät kahvituksia ja muonituksia omissa ja muiden järjestämissä tapahtumissa, yrityksille ja yksityisille henkilöille. Muonitus on yhdistysten varainhankintaa niiden toimintaan. Muonitus voi olla myös hyväntekeväisyyttä, esimerkiksi joulunavaustapahtumassa myydyn keiton tai puuron tuotot ohjataan hyväntekeväisyyteen. Joitakin paikallisia yhdistyksiä on myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepan) hälytysryhmissä, siltä varalta, että etsintäporukoille joudutaan järjestämään muonitusta. Maa- ja kotitalousnaiset järjestää muonitukseen liittyvää koulutusta. Hygieniapassikoulutus ja suoritusten vastaanotto kuuluvat toimintaan. Muonituksesta on tuotettu myös oppimateriaalia. [[Tiedosto:Martat paistavat lettuja Kouvola-päivillä 1980 Raimo Sävilä Poikilo-museot Kouvolan kaupunginmuseo.jpg|alt=Marttojen letunpaistajat työssä Kouvola-päivillä 1980.|pienoiskuva|439x439px|'''Martat paistavat lettuja Kouvola-päivillä 1980. Kuva Raimo Sävilä, Poikilo-museot, Kouvolan kaupunginmuseo.''']]viimeisin kirja vuodelta 2005. Vuoden 2025 aikana Maa- ja kotitalousnaiset järjestää Etelä-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueella kenttäkeittiökurssit. Kursseilla opetellaan suurten, auton perässä vedettävien kenttäkeittimien käyttöä ja ruoanvalmistusta isossa määrässä sekä tuodaan esille myös maatalouden merkitystä huoltovarmuuteen. Kenttäkeittiömuonitus yhdistetään usein metsässä tapahtuvaan armeijan muonitukseen, mutta isoilla kenttäkeittimillä valmistetaan ruokaa myös isoissa joukkotapahtumissa. Erilaisissa kylien tai kuntien kesätapahtumissa tänä päivänä niin Martat kuin Maa- ja kotitalousnaiset nähdään usein pitämässä herkullista lettukahviota.

Marttojen yhdistysten kahvitus- ja muonitustoiminta on hyvin samanlaista, kun Maa- ja kotitalouusnaistenkin. Kahvitusten ja muonitusten järjestämistä eri tahoille, tapahtumamuonituksia ja myyjäisiä. Martat ovat myös neuvoneet ja kouluttaneet muonitukseen ja kenttämuonitukseen liittyviä asioita ja he järjestävät hygieniapassikoulutuksia ja ottavat vastaan niiden suorituksia. Vuonna 2023 Martat järjestivät Martta kahvittaa ja muonittaa -ketjukoulutuksia Teamsissa. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa taitoja muonitus- ja kahvitustoiminnan järjestämiseen. Koulutuksessa perehdytään kahvituksen ja muonituksen järjestelyihin, elintarvikehygieniaan ja ruokaohjeiden suurentamiseen isommallekin joukolle.

Niillä palokunnilla, joilla on muonitussopimuksia pelastuslaitosten kanssa, palokuntanaiset huolehtivat hälytystehtävien muonituksesta. Käytäntö vaihtelee maan eri osissa. Etelä-Suomessa on usein lähellä auki oleva kauppa palopaikan lähellä, jolloin muonituksia ei yleensä järjestetä. Muonitusten järjestäminen on tyypillisempää maaseudulle, ja jos tilanne esimerkiksi maastopaloissa kestää pidempään. Palokuntanaiset huolehtivat myös palokuntanuorten suurten harjoitusleirien muonituksista, joissa muonittajien on mahdollisuus kehittää muonitustaitojaan.

Osalla Maanpuolustusnaisten yhdistyksiä on kenttä- tai Alfakeittimiä, joissa voi valmistaa kerralla ison määrän ruokaa, yleisemmin keittoa tai puuroa. Maanpuolustusnaisten yhdistykset keittävät esimerkiksi hernekeittoa myyntiin myyjäisissä oman yhdistyksensä varainhankintaan. He hoitavat muonituksia lähinnä toimintaansa olevien sidosryhmien tapahtumissa, kuten kutsunnoissa ja veteraanitapahtumissa. Joissakin yhdistyksissä voidaan myydä muonituksia niitä tilaaville tahoille. Keittimien vuokraus on myös yksi tulolähde yhdistyksille
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Ruokailijat suurmuonituksessa Kristian Liljestöm ©Jukola 2003.jpg|pienoiskuva|448x448px|Väenpaljoutta Jukolan viestin kenttäravintolassa Sulkavalla 2003. Kuva Kristian Liljeström.]]
Jo muinaista ajoista lähtien ruoan hankintaa ja valmistamista ja sen nauttimista voidaan ajatella muonituksena. Usein ruokaa keräiltiin, metsästettiin ja viljeltiin yhdessä. Sen valmistaminen ruoaksi ja nauttiminen yhdessä oli sosiaalista kanssakäymistä. Keskiajalla pidetyissä juhlissa ruokailut hoidettiin yhteisöllisesti. Napoleon Bonaparten sanonta ”armeija marssii vatsallaan” kuvastaa armeijan muonituksen tärkeyttä. Vaikeinakin aikoina pienillä ylimääräisillä ruoka-annoksilla on kohotettu sotilaiden mielialaa (Pranttila, 2006). Suuret urheilukilpailut ovat olleet myös muonitusten näytön paikkoja. Helsingin olympiakisoissa palkattujen toimijoiden lisäksi muonitustehtävissä olivat Maa- ja kotitalousnaiset sekä Martat. Metsätyömailla muonitusta ovat hoitaneet palkatut kämppäemännät.

Ensimmäinen palokuntanaisosasto perustettiin Suomeen jo 1888. Naiset pitivät iltamia ja tapahtumia 1900-luvun alkupuolelta lähtien keräten varoja palokunnalle. Näillä rahoilla palokuntanaiset pystyivät ostamaan tarvittavia välineitä, tekemään muonituksia ja järjestämään toimintaa. Kerrotaan mm. kuinka naisjaosto oli iloinnut, kun tilaisuuden tuotolla oli pystynyt ostamaan uuden kattilan muonitusta varten.

Tässä yhteydessä tärkeä on mainita myös vuonna 1921 perustettu vapaaehtoisten naisten Lotta Svärd -maanpuolustusjärjestö. Sen tehtävä oli tukea suojeluskuntien vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Lottien työ suuntautui monelle sektorille, mutta muonitusjaos oli suurin. Järjestettyään aluksi erilaista varainhankintaa, järjestölle selvisi pian, ettei keräystoiminnan ja vapaaehtoistyön varaan voinut rakentaa järjestön taloutta. Niinpä Lotat alkoivat pitää tilapäiskanttiineja ja ruokaloita mm. yleisötilaisuuksissa. Vuonna 1938 paikallisosastoilla oli jo yli 250 kioskia, kahvilaa, ravintolaa ja muuta erilaista liikeyritystä. Ehkä tätä toimintaa voi kutsua muonitusyrittämiseksi. Lotat hoitivat muonitusta myös kertausharjoituksissa. Sota-aikana Lotat osallistuivat puolustusvoimien sotilasruoanpitoon mm. neuvojina, ruoka-aineiden hankinnassa ja ruoanvalmistajina, he myös leipoivat tarvittaessa. Sotilassairaaloissa Lotat avustivat haavoittuneita ruokailuissa ja juna-asemilla muonittavat evakkoja. Lottajärjestö lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944. Työtä jatkoi Suomen Naisten Huoltosäätiö, joka perusti 1945 valtakunnallisen työpaikkaruokailuyrityksen Työmaahuolto Oy:n.

Maa- ja kotitalousnaisilla on pitkät perinteen suurten muonitusten järjestämiseen maatalousnäyttelyissä, esimerkiksi Farmari ja Okra. Kävijöitä näyttelyissä on useita kymmeniä tuhansia kolmen-neljän päivän aikana. Piirikeskusten toimihenkilöt tekivät suunnitelmia, järjestelyjä sekä laite- ja kalustevarauksia messuravintoloiden toteuttamiseksi pitkin kevättä sekä värväsivät maakuntien yhdistyksistä suuren talkooporukan hoitamaan muonituksia.

Järjestömaailmassa näkyy tällä hetkellä talkoolaisten ikääntyminen, niin myös Maa- ja kotitalousnaisissa. Nykyiset jäsenet ovat usein maatilojen ulkopuolella töissä tai heidän työpanostaan tarvitaan kokopäiväisesti tiloilla, joten isoa talkooporukkaa on vaikea saada. Siksi esimerkiksi Farmari-näyttelyn ruokapalvelut on ulkoistettu kaupallisille toimijoille. Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhlat vetivät aikanaan kesäisin tuhansia, jopa yli 10 tuhatta osallistujaa, myös näiden kesäjuhlien muonitusta kokonaan tai osittain paikalliset yhdistykset hoitivat ja muonituksen lisäksi organisoivat tuhansien ihmisten kotimajoitukset. Pienempiä kylillä järjestettyjä talkoita on myös muonitettu. Taloissa saatettiin tehdä isolla porukalla sesonkiluonteisia töitä ja sitten siirryttiin seuraavaan taloon.
[[Tiedosto:Harjavalta kenttäkeittiö SannaSeppälä.jpg|alt=Nainen puhdistaa kenttäkeitintä.|pienoiskuva|419x419px|Suurmuonituksissa ruokaa valmistetaan suurissa kenttäkeittimissä. Kuva Sanna Seppälä.]]
Maatalousnainen-lehdessä oli vuonna 1943 perusteellinen juttu talkoomuonituksen järjestämisestä aikana, jolloin elimme niukkoja aikoja. Karkkilassa meijeri järjesti useana vuonna piimäjuhlat tanssipaikalla, jossa vieraita oli noin 1 000 henkeä. Iso joukko Maa- ja kotitalousnaisia aloitti hyvissä ajoin valmistamaan voileipiä tuolle väkimäärälle. Eikä siinä 1 000 koristeltua leipää vielä riittänyt kuin alkuun, kaikille varattiin kaksi leipää ja ehkä isännille kolmekin. Kaikkien kylien kahvinkeittimet porisivat myös jo hyvissä ajoin, ja taisi olla jännitystä, riittääkö sähkö. Vaahtomuovia oli kiedottu maitotonkkien ympärille ja osa kahvista säilytettiin ”tonkkatermoksissa” ennen tarjoilun alkua.

Myös Martat ovat muonittaneet suuria joukkoja. Kerrotaan vuonna 1935 Sortavalassa järjestetyistä Kalevalan 100-vuotislaulujuhlista, jonka ruokailusta vastasi Marttaliitto. Pääravintolaan tarvittiin noin 400 työntekijää jo kolme päivää ennen juhlia. Juhlavieraille paistettiin yötä päivää piirakoita kahdessa suuressa uunissa. Kenttäkeittiössä valmistettiin hernekeittoa sekä useita puurolaatuja ja karjalanpaistiin käytettiin 150 kiloa naudan- ja sianlihaa. Tässä pieni osa tarinaa 25.000 juhlavieraan muonituksesta. Sortavalassa Martat hoitivat paljon myös hautajaistilaisuuksia ja heillä oli tarjota tiloja muistotilaisuuksiin. Levänomaisten Marttojen historian lyhennelmästä ilmenee, että monenlaiset muonitus- ja kahvitustilaisuudet olivat Marttojen ydintoimintaa.

Maanpuolustusnaiset on perustettu nykymuodossaan 2004, vaikka sen juuret ovat 1950-luvulta. Nykyisen yhdistyksen toiminta on ollut parinkymmenen vuoden ajan muonituksen osalta, kuten edellä asiaa on kuvattu.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==
Yleinen suunta järjestömaailmassa on ollut viime aikoina ikääntyminen ja aleneva jäsenmäärä, Se on vaikuttanut myös muonitusten määrän ja jonkinasteiseen muonitustaitojen rapautumiseen. Neuvontajärjestöt ovat havainneet tämän ja pyrkivät mm. hankerahoituksin tarjoamaan tarpeellista muonituskoulutusta varsinkin nyt, kun muonitusasialle on selkeästi uutta kiinnostusta maailman epävarman tilanteen vuoksi. Myös Naisten Valmiusliiton Nasta- ja PikkuNasta -harjoitukset sisältävät muonituskursseja ajoittain. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on järjestänyt kenttämuonakursseja aivan viime aikoina. Asialle on juuri nyt tilaus.

Perinnettä oppii olemalla mukana toiminnassa. Uusien henkilöiden ei ole aina aivan helppo tulla mukaan uuteen porukkaa, vaikka asia kiinnostaisi. Muonitusvastaavien kannattaa kysyä uusia paikkakuntalaisia mukaan muonituksiin, myös nuoria henkilöitä.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Muonituksen annostelijat Vesa Jääskeläinen.JPG|pienoiskuva|427x427px|Joukkomuonituksissa on tärkeää muistaa iloinen palveluasenne. Maa- ja kotitalousnaiset ovat muonittaneet lukemattomissa maatalousnäyttelyissä vuosikymmenten aikana. Kuva Vesa Jääskeläinen.]]
Siitäkin huolimatta, että järjestöissä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenmäärä vähentynyt, uutta kiinnostusta muonitusasioiden oppimiseen on ollut havaittavissa koronapandemian jälkeen maailmassa vallitsevan epävarmuuden aikana. Halutaan varautua yhteisen hyvän tekemiseen.

Muonitukset tarjoavat tekijöilleen haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä. Tapahtumat ovat entistä suurempia, jolloin tarvitaan suunnittelua, jossa otetaan huomioon kustannukset ja mahdollisuudet muonituksen käytännön järjestämiseen. Teknologian kehityksen myötä koko ajan tulee uusia ratkaisuja helpottamaan totutusta. Tarjoiluissa kuitenkin vaaditaan nykyisin myös monipuolisuutta, jolloin suunnittelussa on huomioitava riskit ruokahävikin lisääntymiseen. Ihmiset haluavat paikallista ruokaa ja kenties luomua. Lisääntyneet erityisruokavaliot on myös otettava huomioon.

Onnistunut muonitus on merkittävä osa koko tapahtuma. Sen toteuttaminen asiakkaita tyydyttävästi tarjoaa muonittajille onnistumisen kokemuksia sekä tarjoaa mielekästä yhteisöllistä tekemistä ja innostaa uusiin osallistumaan seuraaviin muonitustapahtumiin.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Kirjallisuus'''

Klemettilä Hannele, 2007. Keskiajan keittiö, Atena Kustannus Oy

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, 2005. Suurtapahtumien ruokapalvelu

Tyrväinen Kerttu, Mustonen Leena ja Kunnaskari Mia, 2008. Joukkomuonitus opaskirja palokuntalaisille

Uusivirta Hilkka, 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja, WSOY.

Maatalousnainen-lehti 5/1943

Maatalousnainen-lehti 10/1956

Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1961 - 1993

'''Linkit'''

Lehto Juha, 2019. [https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/115723/LehtoJuha.pdf?sequence=2&isAllowed= Helsingin vuoden 1952 olympialaisten henkilöstö], Vapaaehtoisten ja palkallisten demografia ja organisointi. Pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto.

Pranttila, Anneli, 2006. [https://sotaveteraanit.fi/wp-content/uploads/2020/06/Rintamamiesten-muonitus-Suomessa-sotavuosina-1939-1945.pdf Rintamamiesten muonitus sotavuosina 1939 – 1945]. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.

Reiterä Terhi-Marja Inari, 2010 Valtiotieteellinen tiedekunta, [https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/50907556-141e-4fb5-b1b9-1151c74123cc/content Kämpän kotihengetär vai hyvä jätkä?] Pohjois-Suomen kämppäemännät ja sukupuolen merkitys kämppäelämässä 1945–1975. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto.

[https://yle.fi/a/74-20079175 Suomessa on tuhansia naisia, jotka osaavat auttaa kriisitilanteessa – tositilanteessa heitä ei saada käyttöön]

[https://levanomaistenmartat.marttayhdistys.fi/yhdistyksemme/ Lyhennelmä Levänomaisten Marttojen historiikista]

'''Muuta:'''

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Muonitus

2025-04-29T14:52:47Z

HelenaMKNK: /* Perinteen harjoittajat ja tuntijat */

{{Ilmiö
|kansallinen=Ei
|kategoria=Ruokaperinteet
|sijainti=Suomi
|asiasanat=ruokailu, joukkoruokailu, elintarvikehuolto
}}

== Perinteen harjoittajat ja tuntijat ==
[[Tiedosto:Lotat muonittamassa 1937 Lottamuseo.jpg|alt=Muonittaja ryhmittyneenä suuren keittopadan ympärille. Oikealla kolme lasta.|pienoiskuva|Lotat muonittamassa 1937 suojeluskuntaharjoituksissa 1937. Kuva Lottamuseo.|438x438px]]
Muonituksella tarkoitetaan ruokailun järjestämistä. Se voi olla ammattimaista ja usein se liitetään isojen joukkojen kuten armeijan tai tapahtumien ruokahuoltoon. Tässä yhteydessä muonitusta käsitellään järjestöjen näkökulmasta. Silloin muonitusten järjestäminen on tekijöille useimmiten vapaaehtoistyötä ja yhdistyksille varainhankintaa, hyväntekeväisyyttä tai viranomaisten avustamista.

Nykyään järjestöistä muonituksia tekevät ainakin Maanpuolustusnaiset, Maa- ja kotitalousnaiset, Martat ja Palokuntanaiset. Maapuolustusnaiset (keskusjärjestö Maanpuolustusnaisten Liitto ry) on naisten maanpuolustusjärjestö, joka kouluttaa ja kannustaa naisia valmentautumaan kriisi- ja poikkeusolojen tehtäviin. Maa- ja kotitalousnaiset (keskusjärjestö Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry) sekä Martat (keskusjärjestö Marttaliitto ry) ovat kotitalouden neuvontajärjestöjä, jotka päätehtävänsä ohella opastavat kotitalouksia myös omatoimiseen varautumiseen häiriötilojen varalle. Palokuntanaiset toimivat palokuntien naisosastoina tai tuki- ja järjestöosastoina erilaisissa palokuntien tukitehtävissä.

Kaikkien näiden järjestöjen toiminnassa myös muita painopistealueita, niinpä muonituksen osaltakin kunkin järjestön eri aluejärjestöjen ja paikallisyhdistysten muonitustoiminnassa voi olla suuriakin eroja.

Sotilaskotijärjestö on myös erittäin merkittävä muonitustoimija järjestökentässä, mutta sillä on Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa oma sopimuksiin pohjautuvat tehtävät toimipaikkoineen ja sotilaskotiautoineen, joten sen toimintaa ei tässä yhteydessä käsitellä.
==Perinteen harjoittaminen==

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset järjestävät kahvituksia ja muonituksia omissa ja muiden järjestämissä tapahtumissa, yrityksille ja yksityisille henkilöille. Muonitus on yhdistysten varainhankintaa niiden toimintaan. Muonitus voi olla myös hyväntekeväisyyttä, esimerkiksi joulunavaustapahtumassa myydyn keiton tai puuron tuotot ohjataan hyväntekeväisyyteen. Joitakin paikallisia yhdistyksiä on myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepan) hälytysryhmissä, siltä varalta, että etsintäporukoille joudutaan järjestämään muonitusta. Maa- ja kotitalousnaiset järjestää muonitukseen liittyvää koulutusta. Hygieniapassikoulutus ja suoritusten vastaanotto kuuluvat toimintaan. Muonituksesta on tuotettu myös oppimateriaalia, [[Tiedosto:Martat paistavat lettuja Kouvola-päivillä 1980 Raimo Sävilä Poikilo-museot Kouvolan kaupunginmuseo.jpg|alt=Marttojen letunpaistajat työssä Kouvola-päivillä 1980.|pienoiskuva|439x439px|'''Martat paistavat lettuja Kouvola-päivillä 1980. Kuva Raimo Sävilä, Poikilo-museot, Kouvolan kaupunginmuseo.''']]viimeisin kirja vuodelta 2005. Vuoden 2025 aikana Maa- ja kotitalousnaiset järjestää Etelä-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueella kenttäkeittiökurssit. Kursseilla opetellaan suurten, auton perässä vedettävien kenttäkeittimien käyttöä ja ruoanvalmistusta isossa määrässä sekä tuodaan esille myös maatalouden merkitystä huoltovarmuuteen. Kenttäkeittiömuonitus yhdistetään usein metsässä tapahtuvaan armeijan muonitukseen, mutta isoilla kenttäkeittimillä valmistetaan ruokaa myös isoissa joukkotapahtumissa. Erilaisissa kylien tai kuntien kesätapahtumissa tänä päivänä niin Martat kuin Maa- ja kotitalousnaiset nähdään usein pitämässä herkullista lettukahviota.

Marttojen yhdistysten kahvitus- ja muonitustoiminta on hyvin samanlaista, kun Maa- ja kotitalouusnaistenkin. Kahvitusten ja muonitusten järjestämistä eri tahoille, tapahtumamuonituksia ja myyjäisiä. Martat ovat myös neuvoneet ja kouluttaneet muonitukseen ja kenttämuonitukseen liittyviä asioita ja he järjestävät hygieniapassikoulutuksia ja ottavat vastaan niiden suorituksia. Vuonna 2023 Martat järjestivät Martta kahvittaa ja muonittaa -ketjukoulutuksia Teamsissa. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa taitoja muonitus- ja kahvitustoiminnan järjestämiseen. Koulutuksessa perehdytään kahvituksen ja muonituksen järjestelyihin, elintarvikehygieniaan ja ruokaohjeiden suurentamiseen isommallekin joukolle.

Niillä palokunnilla, joilla on muonitussopimuksia pelastuslaitosten kanssa, palokuntanaiset huolehtivat hälytystehtävien muonituksesta. Käytäntö vaihtelee maan eri osissa. Etelä-Suomessa on usein lähellä auki oleva kauppa palopaikan lähellä, jolloin muonituksia ei yleensä järjestetä. Muonitusten järjestäminen on tyypillisempää maaseudulle, ja jos tilanne esimerkiksi maastopaloissa kestää pidempään. Palokuntanaiset huolehtivat myös palokuntanuorten suurten harjoitusleirien muonituksista, joissa muonittajien on mahdollisuus kehittää muonitustaitojaan.

Osalla Maanpuolustusnaisten yhdistyksiä on kenttä- tai Alfakeittimiä, joissa voi valmistaa kerralla ison määrän ruokaa, yleisemmin keittoa tai puuroa. Maanpuolustusnaisten yhdistykset keittävät esimerkiksi hernekeittoa myyntiin myyjäisissä oman yhdistyksensä varainhankintaan. He hoitavat muonituksia lähinnä toimintaansa olevien sidosryhmien tapahtumissa, kuten kutsunnoissa ja veteraanitapahtumissa. Joissakin yhdistyksissä voidaan myydä muonituksia niitä tilaaville tahoille. Keittimien vuokraus on myös yksi tulolähde yhdistyksille
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Ruokailijat suurmuonituksessa Kristian Liljestöm ©Jukola 2003.jpg|pienoiskuva|448x448px|Väenpaljoutta Jukolan viestin kenttäravintolassa Sulkavalla 2003. Kuva Kristian Liljeström.]]
Jo muinaista ajoista lähtien ruoan hankintaa ja valmistamista ja sen nauttimista voidaan ajatella muonituksena. Usein ruokaa keräiltiin, metsästettiin ja viljeltiin yhdessä. Sen valmistaminen ruoaksi ja nauttiminen yhdessä oli sosiaalista kanssakäymistä. Keskiajalla pidetyissä juhlissa ruokailut hoidettiin yhteisöllisesti. Napoleon Bonaparten sanonta ”armeija marssii vatsallaan” kuvastaa armeijan muonituksen tärkeyttä. Vaikeinakin aikoina pienillä ylimääräisillä ruoka-annoksilla on kohotettu sotilaiden mielialaa (Pranttila, 2006). Suuret urheilukilpailut ovat olleet myös muonitusten näytön paikkoja. Helsingin olympiakisoissa palkattujen toimijoiden lisäksi muonitustehtävissä olivat Maa- ja kotitalousnaiset sekä Martat. Metsätyömailla muonitusta ovat hoitaneet palkatut kämppäemännät.

Ensimmäinen palokuntanaisosasto perustettiin Suomeen jo 1888. Naiset pitivät iltamia ja tapahtumia 1900-luvun alkupuolelta lähtien keräten varoja palokunnalle. Näillä rahoilla palokuntanaiset pystyivät ostamaan tarvittavia välineitä, tekemään muonituksia ja järjestämään toimintaa. Kerrotaan mm. kuinka naisjaosto oli iloinnut, kun tilaisuuden tuotolla oli pystynyt ostamaan uuden kattilan muonitusta varten.

Tässä yhteydessä tärkeä on mainita myös vuonna 1921 perustettu vapaaehtoisten naisten Lotta Svärd -maanpuolustusjärjestö. Sen tehtävä oli tukea suojeluskuntien vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Lottien työ suuntautui monelle sektorille, mutta muonitusjaos oli suurin. Järjestettyään aluksi erilaista varainhankintaa, järjestölle selvisi pian, ettei keräystoiminnan ja vapaaehtoistyön varaan voinut rakentaa järjestön taloutta. Niinpä Lotat alkoivat pitää tilapäiskanttiineja ja ruokaloita mm. yleisötilaisuuksissa. Vuonna 1938 paikallisosastoilla oli jo yli 250 kioskia, kahvilaa, ravintolaa ja muuta erilaista liikeyritystä. Ehkä tätä toimintaa voi kutsua muonitusyrittämiseksi. Lotat hoitivat muonitusta myös kertausharjoituksissa. Sota-aikana Lotat osallistuivat puolustusvoimien sotilasruoanpitoon mm. neuvojina, ruoka-aineiden hankinnassa ja ruoanvalmistajina, he myös leipoivat tarvittaessa. Sotilassairaaloissa Lotat avustivat haavoittuneita ruokailuissa ja juna-asemilla muonittavat evakkoja. Lottajärjestö lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944. Työtä jatkoi Suomen Naisten Huoltosäätiö, joka perusti 1945 valtakunnallisen työpaikkaruokailuyrityksen Työmaahuolto Oy:n.

Maa- ja kotitalousnaisilla on pitkät perinteen suurten muonitusten järjestämiseen maatalousnäyttelyissä, esimerkiksi Farmari ja Okra. Kävijöitä näyttelyissä on useita kymmeniä tuhansia kolmen-neljän päivän aikana. Piirikeskusten toimihenkilöt tekivät suunnitelmia, järjestelyjä sekä laite- ja kalustevarauksia messuravintoloiden toteuttamiseksi pitkin kevättä sekä värväsivät maakuntien yhdistyksistä suuren talkooporukan hoitamaan muonituksia.

Järjestömaailmassa näkyy tällä hetkellä talkoolaisten ikääntyminen, niin myös Maa- ja kotitalousnaisissa. Nykyiset jäsenet ovat usein maatilojen ulkopuolella töissä tai heidän työpanostaan tarvitaan kokopäiväisesti tiloilla, joten isoa talkooporukkaa on vaikea saada. Siksi esimerkiksi Farmari-näyttelyn ruokapalvelut on ulkoistettu kaupallisille toimijoille. Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhlat vetivät aikanaan kesäisin tuhansia, jopa yli 10 tuhatta osallistujaa, myös näiden kesäjuhlien muonitusta kokonaan tai osittain paikalliset yhdistykset hoitivat ja muonituksen lisäksi organisoivat tuhansien ihmisten kotimajoitukset. Pienempiä kylillä järjestettyjä talkoita on myös muonitettu. Taloissa saatettiin tehdä isolla porukalla sesonkiluonteisia töitä ja sitten siirryttiin seuraavaan taloon.
[[Tiedosto:Harjavalta kenttäkeittiö SannaSeppälä.jpg|alt=Nainen puhdistaa kenttäkeitintä.|pienoiskuva|419x419px|Suurmuonituksissa ruokaa valmistetaan suurissa kenttäkeittimissä. Kuva Sanna Seppälä.]]
Maatalousnainen-lehdessä oli vuonna 1943 perusteellinen juttu talkoomuonituksen järjestämisestä aikana, jolloin elimme niukkoja aikoja. Karkkilassa meijeri järjesti useana vuonna piimäjuhlat tanssipaikalla, jossa vieraita oli noin 1 000 henkeä. Iso joukko Maa- ja kotitalousnaisia aloitti hyvissä ajoin valmistamaan voileipiä tuolle väkimäärälle. Eikä siinä 1 000 koristeltua leipää vielä riittänyt kuin alkuun, kaikille varattiin kaksi leipää ja ehkä isännille kolmekin. Kaikkien kylien kahvinkeittimet porisivat myös jo hyvissä ajoin, ja taisi olla jännitystä, riittääkö sähkö. Vaahtomuovia oli kiedottu maitotonkkien ympärille ja osa kahvista säilytettiin ”tonkkatermoksissa” ennen tarjoilun alkua.

Myös Martat ovat muonittaneet suuria joukkoja. Kerrotaan vuonna 1935 Sortavalassa järjestetyistä Kalevalan 100-vuotislaulujuhlista, jonka ruokailusta vastasi Marttaliitto. Pääravintolaan tarvittiin noin 400 työntekijää jo kolme päivää ennen juhlia. Juhlavieraille paistettiin yötä päivää piirakoita kahdessa suuressa uunissa. Kenttäkeittiössä valmistettiin hernekeittoa sekä useita puurolaatuja ja karjalanpaistiin käytettiin 150 kiloa naudan- ja sianlihaa. Tässä pieni osa tarinaa 25.000 juhlavieraan muonituksesta. Sortavalassa Martat hoitivat paljon myös hautajaistilaisuuksia ja heillä oli tarjota tiloja muistotilaisuuksiin. Levänomaisten Marttojen historian lyhennelmästä ilmenee, että monenlaiset muonitus- ja kahvitustilaisuudet olivat Marttojen ydintoimintaa.

Maanpuolustusnaiset on perustettu nykymuodossaan 2004, vaikka sen juuret ovat 1950-luvulta. Nykyisen yhdistyksen toiminta on ollut parinkymmenen vuoden ajan muonituksen osalta, kuten edellä asiaa on kuvattu.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==
Yleinen suunta järjestömaailmassa on ollut viime aikoina ikääntyminen ja aleneva jäsenmäärä, Se on vaikuttanut myös muonitusten määrän ja jonkinasteiseen muonitustaitojen rapautumiseen. Neuvontajärjestöt ovat havainneet tämän ja pyrkivät mm. hankerahoituksin tarjoamaan tarpeellista muonituskoulutusta varsinkin nyt, kun muonitusasialle on selkeästi uutta kiinnostusta maailman epävarman tilanteen vuoksi. Myös Naisten Valmiusliiton Nasta- ja PikkuNasta -harjoitukset sisältävät muonituskursseja ajoittain. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on järjestänyt kenttämuonakursseja aivan viime aikoina. Asialle on juuri nyt tilaus.

Perinnettä oppii olemalla mukana toiminnassa. Uusien henkilöiden ei ole aina aivan helppo tulla mukaan uuteen porukkaa, vaikka asia kiinnostaisi. Muonitusvastaavien kannattaa kysyä uusia paikkakuntalaisia mukaan muonituksiin, myös nuoria henkilöitä.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Muonituksen annostelijat Vesa Jääskeläinen.JPG|pienoiskuva|427x427px|Joukkomuonituksissa on tärkeää muistaa iloinen palveluasenne. Maa- ja kotitalousnaiset ovat muonittaneet lukemattomissa maatalousnäyttelyissä vuosikymmenten aikana. Kuva Vesa Jääskeläinen.]]
Siitäkin huolimatta, että järjestöissä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenmäärä vähentynyt, uutta kiinnostusta muonitusasioiden oppimiseen on ollut havaittavissa koronapandemian jälkeen maailmassa vallitsevan epävarmuuden aikana. Halutaan varautua yhteisen hyvän tekemiseen.

Muonitukset tarjoavat tekijöilleen haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä. Tapahtumat ovat entistä suurempia, jolloin tarvitaan suunnittelua, jossa otetaan huomioon kustannukset ja mahdollisuudet muonituksen käytännön järjestämiseen. Teknologian kehityksen myötä koko ajan tulee uusia ratkaisuja helpottamaan totutusta. Tarjoiluissa kuitenkin vaaditaan nykyisin myös monipuolisuutta, jolloin suunnittelussa on huomioitava riskit ruokahävikin lisääntymiseen. Ihmiset haluavat paikallista ruokaa ja kenties luomua. Lisääntyneet erityisruokavaliot on myös otettava huomioon.

Onnistunut muonitus on merkittävä osa koko tapahtuma. Sen toteuttaminen asiakkaita tyydyttävästi tarjoaa muonittajille onnistumisen kokemuksia sekä tarjoaa mielekästä yhteisöllistä tekemistä ja innostaa uusiin osallistumaan seuraaviin muonitustapahtumiin.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Kirjallisuus'''

Klemettilä Hannele, 2007. Keskiajan keittiö, Atena Kustannus Oy

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, 2005. Suurtapahtumien ruokapalvelu

Tyrväinen Kerttu, Mustonen Leena ja Kunnaskari Mia, 2008. Joukkomuonitus opaskirja palokuntalaisille

Uusivirta Hilkka, 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja, WSOY.

Maatalousnainen-lehti 5/1943

Maatalousnainen-lehti 10/1956

Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1961 - 1993

'''Linkit'''

Lehto Juha, 2019. [https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/115723/LehtoJuha.pdf?sequence=2&isAllowed= Helsingin vuoden 1952 olympialaisten henkilöstö], Vapaaehtoisten ja palkallisten demografia ja organisointi. Pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto.

Pranttila, Anneli, 2006. [https://sotaveteraanit.fi/wp-content/uploads/2020/06/Rintamamiesten-muonitus-Suomessa-sotavuosina-1939-1945.pdf Rintamamiesten muonitus sotavuosina 1939 – 1945]. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.

Reiterä Terhi-Marja Inari, 2010 Valtiotieteellinen tiedekunta, [https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/50907556-141e-4fb5-b1b9-1151c74123cc/content Kämpän kotihengetär vai hyvä jätkä?] Pohjois-Suomen kämppäemännät ja sukupuolen merkitys kämppäelämässä 1945–1975. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto.

[https://yle.fi/a/74-20079175 Suomessa on tuhansia naisia, jotka osaavat auttaa kriisitilanteessa – tositilanteessa heitä ei saada käyttöön]

[https://levanomaistenmartat.marttayhdistys.fi/yhdistyksemme/ Lyhennelmä Levänomaisten Marttojen historiikista]

'''Muuta:'''

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Ompeluseurat osana Maa- ja kotitalousnaisten toimintaa

2025-04-23T21:56:52Z

HelenaMKNK:

{{Käytäntö}}

==Kuvaus==
[[Tiedosto:MKN Historia 1960 neuvontaa 60luvulta (14).jpg|alt=ruokakussillle osallistujia työn äärellä|pienoiskuva|421x421px|Ruokakurssilla 1960-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.]]
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset ovat elävä esimerkki siitä, kuinka yhteisöllinen tekeminen voi rikastuttaa arkea ja vahvistaa paikallista identiteettiä. Yli 750 yhdistyksen ja noin 21 000 jäsenen voimin rakennetaan hyvinvointia, siirretään perinteitä sukupolvelta toiselle ja luodaan uusia toimintamuotoja – yhdessä ilolla.

Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Yhdistykset järjestävät monipuolista ohjelmaa, kuten kursseja, tempauksia ja retkiä, jotka houkuttelevat mukaan myös alueen muita asukkaita. Vaikka järjestön historia ulottuu jo yli 90 vuoden taakse, sen toiminta on jatkuvasti kehittynyt ajan mukana. Tässä kuvauksessa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on jaettu kahteen osaan järjestön historian ajalta. Tämän otsikon alla esitellään toimintaa jälkimmäisen 1980- luvulta lähtien ja otsikon Taustaa alla järjestön toimintaa alkuvuosikymmeniltä.

Yksi perinteisimmistä toimintamuodoista, ompeluseurat, elää vahvana edelleen useissa yhdistyksissä. Ne ovat enemmän kuin käsityökerhoja – ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa vaihdetaan ajatuksia, kuulumisia, verkostoidutaan ja nautitaan yhteisestä tekemisestä. Jossain vaiheessa kokoontumisten nimi, ompeluseurat saattoivat tuntua vanhanaikaiselta ja kokoontumisia nimettiin eri teemojen alle. Monet asiat ovat kuitenkin tehneet paluun. Uudet sukupolvet jatkavat perinnettä modernilla otteella: kahvilatapaamiset lastenvaunujen ja käsitöiden kanssa nuorten äitien keskuudessa ovat tätä päivää. Samoin myös monissa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksissä nykyisin kokoonnutaan jälleen ompeluseuroihin. Niissä tehdään omia käsitöitä seurustelun ja kahvittelun lomassa. Edelleen voidaan työstää omia neuleita ja virkkauksia tai neuloa pipoja ja sukkia vastasyntyneille paikkakunnan vauvoille tai lähimpään synnytyssairaalaan tai sytomyssyjä syöpäosastojen potilaille jaettavaksi.
[[Tiedosto:Ompeluseuroissa.jpg|pienoiskuva|427x427px|Ompeluseurat 1970-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.]]
Ruoka- ja ravitsemusneuvonta on pysynyt yhdistystoiminnan kivijalkana. Yhdistykset järjestävät kursseja ja luentoja esimerkiksi kasvisten käytöstä, villiyrteistä, terveellisistä rasvoista ja sokerin vähentämisestä. Tutustutaan nousevien trendien ruokiin tai elvytetään perinteitä tekemällä perinneruokia. Herkutteluakaan ei unohdeta, sillä voileipä- ja täytekakkukurssit ovat säilyttäneet suosionsa vuosien varrella.

Piirikeskuksissa työskentelevien asiantuntijoiden ohella yhdistykset tekevät myös neuvontatyötä kuluttajille. Päiväkodeissa ja kouluissa lapsille opetetaan kasvisten tunnistamista ja pienimuotoista viljelyä lavakauluksissa. Kaupoissa on jaettu vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen ja kasvisten käytön lisäämisestä ruokavalioon sekä kannustetaan kuluttajia valitsemaan suomalaista ruokaa. Kotivaranäyttelyt ovat myös tavoittaneet yleisöä hyvin.

Hyvinvointia edistetään liikuntateemojen ja kampanjoiden avulla sekä monipuolisella yhteisöllisellä toiminnalla. Yhdistykset ovat osallistuneet esimerkiksi ”Sentit peliin” ja ”Loikkaa liikkeelle” -haasteisiin sekä järjestäneet omia jumppailtoja ja luontoretkiä. Liikunta on ollut keskiössä myös vuosittaisessa Impin päivän vietossa kesäkuussa. Kesäiset saunaillat, ohjelmalliset virkistystapahtumat ja erilaiset kulttuuriretket kuuluvan useiden yhdistysten toimintaan.

Toiminta ulottuu myös ympäristönhoitoon. Yhdistykset osallistuvat maisemanhoitotalkoisiin, vieraslajien torjuntaan ja kyläkävelyihin, joissa asiantuntijat neuvovat maiseman kehittämisessä. Joillain alueilla yhdistykset tekevät teidenvarsien siistimistä jopa alihankintana.

Yhdistysten toiminnan rahoitus tulee pitkälti itse järjestetyistä tapahtumista: myyjäisistä, toripäivistä, kahvituksista ja kekrijuhlista. Yhdistykset ovat taitavia organisoijia, jotka yhdistävät varainhankinnan ja yhteisöllisen kokemuksen.

Yhdistykset tekevät edelleen myös hyväntekeväisyyttä. Tapahtumissa myydään esimerkiksi puuroa tai keittoa, joiden tuotot ohjataan erilaisiin hyviin tarkoituksiin. Jotkut yhdistykset ilahduttavat vanhuksia järjestämällä palvelutaloissa joulukahvit- tai puuron ja pientä ohjelmaa tai ulkoiluttavat palvelulaitosten asukkaita.

Vielä 1980-luvulla aiemmin suositut opintokerhot, kuten ”Kylä elää” ja ”Pellavalystit”, rohkaisivat yhteisölliseen pohdintaan ja perinteen vaalimiseen. Vaikka opintokerhojen suosio on sittemmin hiipunut, tilalle on tullut teemakampanjoita ja tapahtumia, jotka houkuttelevat lyhyempikestoisina tai kertatapahtumina osallistumaan paremmin ihmisiä nykyajan kiireisessä elämänmenossa.
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on ennen kaikkea elävää ja monimuotoista. Se säilyttää vanhaa ja luo uutta – aina yhteisön ehdoilla ja ilon kautta.
==Tausta==
[[Tiedosto:MKN kesäjuhlat 80-luvulla(18).jpg|alt=Suuri joukko maa- ja kotitalousnaisia juhlakatsomossa.|pienoiskuva|494x494px|Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhla 1980-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto. ]]
Maa- ja kotitalousnaisten tarina alkaa jo 1900-luvun taitteessa, kun naiset osallistuivat maamiesseurojen toimintaan. Ensimmäinen emäntäyhdistys perustettiin vuonna 1902 Jämsässä maamiesseuran alaosastoksi. Varsinainen järjestö syntyi vuonna 1933, kun Maatalousnaisten Keskusjohtokunta perustettiin Maanviljelysseurojen Keskusliittoon. Vuonna 1993 järjestöstä tuli rekisteröity yhdistys nimellä Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry. Moni paikallisyhdistys toimi pitkään maamiesseurojen alaseurana – esimerkiksi Jämsän yhdistys rekisteröitiin itsenäiseksi vasta vuonna 2007.

Ompeluseurat olivat yhdistystoiminnan sydän. Niitä järjestettiin säännöllisesti, usein parin viikon välein tiettynä iltana viikossa jonkun jäsenen kotona. Mukaan otettiin käsityöt ja iltaa istuttiin kuulumisia vaihtaen. Iltoihin kuului kahvit herkkuineen, joskus jopa seitsemän sorttia. Syntyi tarve sopia tarjoilujen kohtuullisuudesta: yksi suolainen ja yksi makea leivonnainen riitti, jotta ei syntynyt kynnystä ottaa ompeluseuraa järjestettäväksi liian vaatimattomien tarjoilujen vuoksi. Ompeluseurat toimivat myös varainhankintana – kahvirahaa kerättiin yhdistykselle, ja usein järjestettiin myös arpajaisia. Käsitöitä tehtiin paitsi omaksi iloksi, myös myyjäisiin. Näistä saadut varat ohjattiin yhdistysten toimintaan. Myyjäisiä järjestettiin etenkin joulun ja pääsiäisen alla, ja niillä oli tärkeä rooli kyläyhteisössä. Varoja kerättiin myös omilla talkoilla, muonituksilla ja osallistumalla isoihin tapahtumiin kuten maatalousnäyttelyiden muonituksiin.

Sotien aikana yhdistykset tekivät arvokasta työtä lähettämällä joulupaketteja rintamalle. Myös vanhuksia muistettu vuosikymmenten aikana. Osa maatalousnaisista toimi ns. huoltoemäntinä, jotka neuvoivat ja opastivat vähävaraisia perheitä ja järjestivät pieniä lomia väsyneille äideille. Järjestö oli myös mukana maatalojen emännille toteutettujen lomien järjestelyissä. Näin järjestön ja yhdistysten toiminta heijasteli sekä yhteisöllisyyttä, että käytännön apua muuttuvassa maailmassa.

Järjestön julkaisemassa Maatalousnainen-lehdessä esiteltiin vuonna 1949 Suomen ensimmäistä, silloin lähes 50-vuotiasta Jämsän emäntäyhdistä. Ompeluseuroja pidettiin ahkerasti. Jämsän yhdistyksessä käsityötoiminta laajeni kankaankudontaan, joka johti jopa ansiotyöhön asti – tuotteita myytiin Viipuriin saakka. Tuottoa saivat yhdistys ja kutojat. Yhteistyö oli laajaa: toiminnassa mukana olivat mukana mm. apteekkarin perhe ja kansanopiston talousopettaja, jotka toivat uusia ideoita toimintaan. Järjestettiin esimerkiksi puutarhakurssi, jonka seurauksena omenapuut yleistyivät alueella. Maamiesseuran kanssa toteutettiin kananhoitokurssi. Emäntäyhdistys tuki paikkakunnalle perustettua yhteiskoulua myyjäisillä ja arpajaisilla.
[[Tiedosto:Villiyrttikurssi 2014-rgb.jpg|alt=villiyrttikurssilaiset tutustuvat materiaaleihin|pienoiskuva|413x413px|Villiyrttikurssi 2014. Kuva Essi Jokela.]]
Monipuolinen neuvontatyö oli alussa toiminnan keskiössä. Jo paljon ennen keskusjärjestön perustamista maamiesseuroissa ja niiden yhteyteen syntyneissä naisten alaosastoissa 1900-luvun alusta lähtien järjestettiin runsaasti ruoka-, käsityö-, puutarha-, maatalous- ja kodinhoitokursseja. Neuvojat toivat uusimmat opit kyliin, erityisesti sota-aikana ja sen jälkeen, jolloin opittiin hyödyntämään niukkoja resursseja. Kursseilla jaettiin siemeniä ja uusia taimia talvien palelluttamien omenapuiden tilalle. Kilpailutoiminta oli myös vilkasta ja tapa oppia uutta. Suoritettiin myös erilaisia merkkejä. Myös koneiden käytössä opastettiin, kun koneellistuminen helpotti emännän arkea. Nykyisen maatalouslomitusjärjestelmän taustalla järjestössä kehitetty ja toteutettu lomaemäntäkoulutus ja toiminta, jossa lomaemännät sijaistivat emäntien töissä näiden ollessa muutaman päivän lomalla.

Opintokerhot kuuluivat vahvasti yhdistysten toimintaan, usein niitä pidettiin ompeluseurojen yhteydessä. Opintokerhoissa käsiteltiin niin käytännön kuin yhteiskunnallisiakin aiheita. Opintokokonaisuus kesti usein syksystä kevääseen ja käsitti useita kokoontumiskertoja.

Toiminta oli aktiivista koko maassa. Yhdistykset järjestivät retkiä ja opintomatkoja, jotka tarjosivat vaihtelua maaseudun arkeen. Suosittu kohde oli Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhla, johon osallistui huippuvuosina tuhansia naisia. Tapahtumissa nähtiin yhteisöllinen voima suurten joukkojen muonittamisessa ja majoituksissa kotimajoituksissa.
==Tulevaisuus==
[[Tiedosto:Loimaan mkn rajattu.jpg|alt=Keitin keskellä kylää hankkeen kurssi Loimaalla 2024|pienoiskuva|420x420px|Kenttäkeitinkurssi Loimaalla 2024. Kuva Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset.]]
Aikoinaan tytär tai miniä on lähtenyt usein äidin tai anopin seurassa Maa- ja kotitalousnaisten toimintaan mukaan. Usein lapsetkin otettiin mukaan. Ajan mukaisen toiminnan lisäksi Maa- ja kotitalousnaisten toiminnan tarkoitus on välittää seuraaville sukupolville myös perinteitä, erilaisia tietoja, taitoja ja hyviä käytäntöjä. On hedelmällistä toimia yhdessä kolmen, jopa neljän sukupolven voimalla yhdessä, jolloin syntyy luonnollista kanssakäymistä ja perinteet välittyvät luonnostaan.

Kaupungistumisen myötä pienillä paikkakunnilla, jossa väki vähenee, erityisesti kannattaa tehdä yhteistyötä. Ruokaan liittyviä tapahtumia järjestämällä yhdessä kauppojen kanssa tavoitetaan neuvonnalle suurempi kohderyhmä ja tapahtumat tuovat kaupalle vaihtelua ja jopa lisää asiakkaita. Yhteistyössä pankkien kanssa voidaan järjestää kaikille tärkeitä kodin lakiasioita käsitteleviä iltoja. Toisten yhdistysten, kuten Marttojen kanssa voi järjestää yhdessä tapahtumia ja paikallisen museotoimen kanssa esimerkiksi perinteitä vaalivan työpajan.

Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa on paljon sellaisia elementtejä, jotka kiinnostavat muoria perheitä juuri nyt. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksiä on perustettu myös kaupunkeihin, joihin jäseniksi ovat liittyneet Maa- ja kotitalousnaisten arvoja ja toimintaa arvostavia sekä maaseudulta kaupunkiin muuttaneita ihmisiä. Koronapandemian jälkeen kotona itse tekeminen on lisääntynyt, on perustettu kasvimaita ja muutenkin harrastetaan kotoilua. Paikallisilla Maa- ja kotitalousnaisilla on mahdollisuus olla opastamassa moniin taitoihin ja tietoihin.

Haasteena on mm. kohtaamattomuus, joten viestintään tulee kiinnittää huomiota, jotta ihmiset tietävät toiminnasta. Mukaan toimintaan kannattaa myös pyytää, sillä aivan vieraaseen porukkaan voi olla vaikea tulla mukaan, vaikka asiat kiinnostaisivatkin.

Monet perinteiset tapahtumat, jotka ovat toimineet aiemmin perinteen välittämiskanavana, toimivat edelleen. Silti pitää olla avoin ja tarttua myös uusiin ajan vaatimiin tapoihin. Perinteiden tulee myös elää ajassa ja ne voivat kehittyä aikaan sopivimmiksi. Olemassa oleva aika ja sen vaatimukset tulee huomioida toiminnassa.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset]

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
Kirjallisuus
Manninen Kirsti.2016. Omat avaimet, Maa- ja kotitalousnaisten yhteistyön ja neuvonnan historiaa. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry.
Maatalousnainen-lehti 3-4 / 1949
Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1943 - 2023

Muuta:
Impin päivää, kekriä & rättänää - perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon
-hankkeen työpajat

Ompeluseurat osana Maa- ja kotitalousnaisten toimintaa

2025-04-23T21:52:40Z

HelenaMKNK:

{{Käytäntö}}

==Kuvaus==
[[Tiedosto:MKN Historia 1960 neuvontaa 60luvulta (14).jpg|alt=ruokakussillle osallistujia työn äärellä|pienoiskuva|421x421px|Ruokakurssilla 1960-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.]]
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset ovat elävä esimerkki siitä, kuinka yhteisöllinen tekeminen voi rikastuttaa arkea ja vahvistaa paikallista identiteettiä. Yli 750 yhdistyksen ja noin 21 000 jäsenen voimin rakennetaan hyvinvointia, siirretään perinteitä sukupolvelta toiselle ja luodaan uusia toimintamuotoja – yhdessä ilolla.

Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Yhdistykset järjestävät monipuolista ohjelmaa, kuten kursseja, tempauksia ja retkiä, jotka houkuttelevat mukaan myös alueen muita asukkaita. Vaikka järjestön historia ulottuu jo yli 90 vuoden taakse, sen toiminta on jatkuvasti kehittynyt ajan mukana. Tässä kuvauksessa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on jaettu kahteen osaan järjestön historian ajalta. Tämän otsikon alla esitellään toimintaa jälkimmäisen 1980- luvulta lähtien ja otsikon Taustaa alla järjestön toimintaa alkuvuosikymmeniltä.

Yksi perinteisimmistä toimintamuodoista, ompeluseurat, elää vahvana edelleen useissa yhdistyksissä. Ne ovat enemmän kuin käsityökerhoja – ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa vaihdetaan ajatuksia, kuulumisia, verkostoidutaan ja nautitaan yhteisestä tekemisestä. Jossain vaiheessa kokoontumisten nimi, ompeluseurat saattoivat tuntua vanhanaikaiselta ja kokoontumisia nimettiin eri teemojen alle. Monet asiat ovat kuitenkin tehneet paluun. Uudet sukupolvet jatkavat perinnettä modernilla otteella: kahvilatapaamiset lastenvaunujen ja käsitöiden kanssa nuorten äitien keskuudessa ovat tätä päivää. Samoin myös monissa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksissä nykyisin kokoonnutaan jälleen ompeluseuroihin. Niissä tehdään omia käsitöitä seurustelun ja kahvittelun lomassa. Edelleen voidaan työstää omia neuleita ja virkkauksia tai neuloa pipoja ja sukkia vastasyntyneille paikkakunnan vauvoille tai lähimpään synnytyssairaalaan tai sytomyssyjä syöpäosastojen potilaille jaettavaksi.
[[Tiedosto:Ompeluseuroissa.jpg|pienoiskuva|427x427px|Ompeluseurat 1970-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.]]
Ruoka- ja ravitsemusneuvonta on pysynyt yhdistystoiminnan kivijalkana. Yhdistykset järjestävät kursseja ja luentoja esimerkiksi kasvisten käytöstä, villiyrteistä, terveellisistä rasvoista ja sokerin vähentämisestä. Tutustutaan nousevien trendien ruokiin tai elvytetään perinteitä tekemällä perinneruokia. Herkutteluakaan ei unohdeta, sillä voileipä- ja täytekakkukurssit ovat säilyttäneet suosionsa vuosien varrella.

Piirikeskuksissa työskentelevien asiantuntijoiden ohella yhdistykset tekevät myös neuvontatyötä kuluttajille. Päiväkodeissa ja kouluissa lapsille opetetaan kasvisten tunnistamista ja pienimuotoista viljelyä lavakauluksissa. Kaupoissa on jaettu vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen ja kasvisten käytön lisäämisestä ruokavalioon sekä kannustetaan kuluttajia valitsemaan suomalaista ruokaa. Kotivaranäyttelyt ovat myös tavoittaneet yleisöä hyvin.

Hyvinvointia edistetään liikuntateemojen ja kampanjoiden avulla sekä monipuolisella yhteisöllisellä toiminnalla. Yhdistykset ovat osallistuneet esimerkiksi ”Sentit peliin” ja ”Loikkaa liikkeelle” -haasteisiin sekä järjestäneet omia jumppailtoja ja luontoretkiä. Liikunta on ollut keskiössä myös vuosittaisessa Impin päivän vietossa kesäkuussa. Kesäiset saunaillat, ohjelmalliset virkistystapahtumat ja erilaiset kulttuuriretket kuuluvan useiden yhdistysten toimintaan.

Toiminta ulottuu myös ympäristönhoitoon. Yhdistykset osallistuvat maisemanhoitotalkoisiin, vieraslajien torjuntaan ja kyläkävelyihin, joissa asiantuntijat neuvovat maiseman kehittämisessä. Joillain alueilla yhdistykset tekevät teidenvarsien siistimistä jopa alihankintana.

Yhdistysten toiminnan rahoitus tulee pitkälti itse järjestetyistä tapahtumista: myyjäisistä, toripäivistä, kahvituksista ja kekrijuhlista. Yhdistykset ovat taitavia organisoijia, jotka yhdistävät varainhankinnan ja yhteisöllisen kokemuksen.

Yhdistykset tekevät edelleen myös hyväntekeväisyyttä. Tapahtumissa myydään esimerkiksi puuroa tai keittoa, joiden tuotot ohjataan erilaisiin hyviin tarkoituksiin. Jotkut yhdistykset ilahduttavat vanhuksia järjestämällä palvelutaloissa joulukahvit- tai puuron ja pientä ohjelmaa tai ulkoiluttavat palvelulaitosten asukkaita.

Vielä 1980-luvulla aiemmin suositut opintokerhot, kuten ”Kylä elää” ja ”Pellavalystit”, rohkaisivat yhteisölliseen pohdintaan ja perinteen vaalimiseen. Vaikka opintokerhojen suosio on sittemmin hiipunut, tilalle on tullut teemakampanjoita ja tapahtumia, jotka houkuttelevat lyhyempikestoisina tai kertatapahtumina osallistumaan paremmin ihmisiä nykyajan kiireisessä elämänmenossa.
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on ennen kaikkea elävää ja monimuotoista. Se säilyttää vanhaa ja luo uutta – aina yhteisön ehdoilla ja ilon kautta.
==Tausta==
[[Tiedosto:MKN kesäjuhlat 80-luvulla(18).jpg|alt=Suuri joukko maa- ja kotitalousnaisia juhlakatsomossa.|pienoiskuva|494x494px|Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhla 1980-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto. ]]
Maa- ja kotitalousnaisten tarina alkaa jo 1900-luvun taitteessa, kun naiset osallistuivat maamiesseurojen toimintaan. Ensimmäinen emäntäyhdistys perustettiin vuonna 1902 Jämsässä maamiesseuran alaosastoksi. Varsinainen järjestö syntyi vuonna 1933, kun Maatalousnaisten Keskusjohtokunta perustettiin Maanviljelysseurojen Keskusliittoon. Vuonna 1993 järjestöstä tuli rekisteröity yhdistys nimellä Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry. Moni paikallisyhdistys toimi pitkään maamiesseurojen alaseurana – esimerkiksi Jämsän yhdistys rekisteröitiin itsenäiseksi vasta vuonna 2007.

Ompeluseurat olivat yhdistystoiminnan sydän. Niitä järjestettiin säännöllisesti, usein parin viikon välein tiettynä iltana viikossa jonkun jäsenen kotona. Mukaan otettiin käsityöt ja iltaa istuttiin kuulumisia vaihtaen. Iltoihin kuului kahvit herkkuineen, joskus jopa seitsemän sorttia. Syntyi tarve sopia tarjoilujen kohtuullisuudesta: yksi suolainen ja yksi makea leivonnainen riitti, jotta ei syntynyt kynnystä ottaa ompeluseuraa järjestettäväksi liian vaatimattomien tarjoilujen vuoksi. Ompeluseurat toimivat myös varainhankintana – kahvirahaa kerättiin yhdistykselle, ja usein järjestettiin myös arpajaisia. Käsitöitä tehtiin paitsi omaksi iloksi, myös myyjäisiin. Näistä saadut varat ohjattiin yhdistysten toimintaan. Myyjäisiä järjestettiin etenkin joulun ja pääsiäisen alla, ja niillä oli tärkeä rooli kyläyhteisössä. Varoja kerättiin myös omilla talkoilla, muonituksilla ja osallistumalla isoihin tapahtumiin kuten maatalousnäyttelyiden muonituksiin.

Sotien aikana yhdistykset tekivät arvokasta työtä lähettämällä joulupaketteja rintamalle. Myös vanhuksia muistettu vuosikymmenten aikana. Osa maatalousnaisista toimi ns. huoltoemäntinä, jotka neuvoivat ja opastivat vähävaraisia perheitä ja järjestivät pieniä lomia väsyneille äideille. Järjestö oli myös mukana maatalojen emännille toteutettujen lomien järjestelyissä. Näin järjestön ja yhdistysten toiminta heijasteli sekä yhteisöllisyyttä, että käytännön apua muuttuvassa maailmassa.

Järjestön julkaisemassa Maatalousnainen-lehdessä esiteltiin vuonna 1949 Suomen ensimmäistä, silloin lähes 50-vuotiasta Jämsän emäntäyhdistä. Ompeluseuroja pidettiin ahkerasti. Jämsän yhdistyksessä käsityötoiminta laajeni kankaankudontaan, joka johti jopa ansiotyöhön asti – tuotteita myytiin Viipuriin saakka. Tuottoa saivat yhdistys ja kutojat. Yhteistyö oli laajaa: toiminnassa mukana olivat mukana mm. apteekkarin perhe ja kansanopiston talousopettaja, jotka toivat uusia ideoita toimintaan. Järjestettiin esimerkiksi puutarhakurssi, jonka seurauksena omenapuut yleistyivät alueella. Maamiesseuran kanssa toteutettiin kananhoitokurssi. Emäntäyhdistys tuki paikkakunnalle perustettua yhteiskoulua myyjäisillä ja arpajaisilla.
[[Tiedosto:Villiyrttikurssi 2014-rgb.jpg|alt=villiyrttikurssilaiset tutustuvat materiaaleihin|pienoiskuva|413x413px|Villiyrttikurssi 2014. Kuva Essi Jokela.]]
Monipuolinen neuvontatyö oli alussa toiminnan keskiössä. Jo paljon ennen keskusjärjestön perustamista maamiesseuroissa ja niiden yhteyteen syntyneissä naisten alaosastoissa 1900-luvun alusta lähtien järjestettiin runsaasti ruoka-, käsityö-, puutarha-, maatalous- ja kodinhoitokursseja. Neuvojat toivat uusimmat opit kyliin, erityisesti sota-aikana ja sen jälkeen, jolloin opittiin hyödyntämään niukkoja resursseja. Kursseilla jaettiin siemeniä ja uusia taimia talvien palelluttamien omenapuiden tilalle. Kilpailutoiminta oli myös vilkasta ja tapa oppia uutta. Suoritettiin myös erilaisia merkkejä. Myös koneiden käytössä opastettiin, kun koneellistuminen helpotti emännän arkea. Nykyisen maatalouslomitusjärjestelmän taustalla järjestössä kehitetty ja toteutettu lomaemäntäkoulutus ja toiminta, jossa lomaemännät sijaistivat emäntien töissä näiden ollessa muutaman päivän lomalla.

Opintokerhot kuuluivat vahvasti yhdistysten toimintaan, usein niitä pidettiin ompeluseurojen yhteydessä. Opintokerhoissa käsiteltiin niin käytännön kuin yhteiskunnallisiakin aiheita. Opintokokonaisuus kesti usein syksystä kevääseen ja käsitti useita kokoontumiskertoja.

Toiminta oli aktiivista koko maassa. Yhdistykset järjestivät retkiä ja opintomatkoja, jotka tarjosivat vaihtelua maaseudun arkeen. Suosittu kohde oli Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhla, johon osallistui huippuvuosina tuhansia naisia. Tapahtumissa nähtiin yhteisöllinen voima suurten joukkojen muonittamisessa ja majoituksissa kotimajoituksissa.
==Tulevaisuus==
[[Tiedosto:Loimaan mkn rajattu.jpg|alt=Keitin keskellä kylää hankkeen kurssi Loimaalla 2024|pienoiskuva|420x420px|Kenttäkeitinkurssi Loimaalla 2024. Kuva Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset.]]
Aikoinaan tytär tai miniä on lähtenyt usein äidin tai anopin seurassa Maa- ja kotitalousnaisten toimintaan mukaan. Usein lapsetkin otettiin mukaan. Ajan mukaisen toiminnan lisäksi Maa- ja kotitalousnaisten toiminnan tarkoitus on välittää seuraaville sukupolville myös perinteitä, erilaisia tietoja, taitoja ja hyviä käytäntöjä. On hedelmällistä toimia yhdessä kolmen, jopa neljän sukupolven voimalla yhdessä, jolloin syntyy luonnollista kanssakäymistä ja perinteet välittyvät luonnostaan.

Kaupungistumisen myötä pienillä paikkakunnilla, jossa väki vähenee, erityisesti kannattaa tehdä yhteistyötä. Ruokaan liittyviä tapahtumia järjestämällä yhdessä kauppojen kanssa tavoitetaan neuvonnalle suurempi kohderyhmä ja tapahtumat tuovat kaupalle vaihtelua ja jopa lisää asiakkaita. Yhteistyössä pankkien kanssa voidaan järjestää kaikille tärkeitä kodin lakiasioita käsitteleviä iltoja. Toisten yhdistysten, kuten Marttojen kanssa voi järjestää yhdessä tapahtumia ja paikallisen museotoimen kanssa esimerkiksi perinteitä vaalivan työpajan.

Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa on paljon sellaisia elementtejä, jotka kiinnostavat muoria perheitä juuri nyt. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksiä on perustettu myös kaupunkeihin, joihin jäseniksi ovat liittyneet Maa- ja kotitalousnaisten arvoja ja toimintaa arvostavia sekä maaseudulta kaupunkiin muuttaneita ihmisiä. Koronapandemian jälkeen kotona itse tekeminen on lisääntynyt, on perustettu kasvimaita ja muutenkin harrastetaan kotoilua. Paikallisilla Maa- ja kotitalousnaisilla on mahdollisuus olla opastamassa moniin taitoihin ja tietoihin.

Haasteena on mm. kohtaamattomuus, joten viestintään tulee kiinnittää huomiota, jotta ihmiset tietävät toiminnasta. Mukaan toimintaan kannattaa myös pyytää, sillä aivan vieraaseen porukkaan voi olla vaikea tulla mukaan, vaikka asiat kiinnostaisivatkin.

Monet perinteiset tapahtumat, jotka ovat toimineet aiemmin perinteen välittämiskanavana, toimivat edelleen. Silti pitää olla avoin ja tarttua myös uusiin ajan vaatimiin tapoihin. Perinteiden tulee myös elää ajassa ja ne voivat kehittyä aikaan sopivimmiksi. Olemassa oleva aika ja sen vaatimukset tulee huomioida toiminnassa.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Maa- ja kotitalousnaiset|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] LINKKI SIVULLE: www.maajakotitalousnaiset.fi

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset LINKKI https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
Kirjallisuus
Manninen Kirsti.2016. Omat avaimet, Maa- ja kotitalousnaisten yhteistyön ja neuvonnan historiaa. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry.
Maatalousnainen-lehti 3-4 / 1949
Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1943 - 2023

Muuta:
Impin päivää, kekriä & rättänää - perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon
-hankkeen työpajat

Säilöntä

2025-04-23T21:33:42Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kansallinen=Ei
|kategoria=Ruokaperinteet
|sijainti=Suomi
|asiasanat=säilöntä, hillo, mehu, hyytelö, marmeladi, etikkasäilyke, tuoremehu, suolaaminen, pakastaminen, umpiointi, marjasurvos, kuivaaminen, pikkelsi, relish, chutney, hapattaminen
}}

== Perinteen harjoittajat ja tuntijat ==
[[Tiedosto:Maustekurkut Kuva MKNK.jpg|pienoiskuva|319x319px|Talven varalle säilöttyjä maustekurkkuja. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Ruoan säilöntä on ikiaikainen tapa varastoida ravintoa ja selvitä talven yli. Edelleen tänä päivänä sadat tuhannet suomalaiset säilövät eri menetelmillä joko itse kasvattamia, metsästä keräämiä tai muutoin hankkimiaan marjoja, sieniä, kasviksia, yrttejä ja hedelmiä. Metsästyksen ja kalastuksen harrastajat säilövät riistaa ja kalaa.

Säilykkeitä ja pakasteita on mahdollisuus ostaa myös valmiina joko valmistajilta suoraan tai kaupoista. Niitä valmistavat monet yrittäjät aina tuottajista, pienyrittäjiin ja suurempiin satoja henkilöitä työllistäviin yrityksiin.
Tässä tekstissä paneudutaan syvemmin kotitalouksien säilöntäperinteeseen, mutta kehittyneellä säilyketeollisuudella on vaikutuksensa myös kotisäilöntään.

Kotitalousneuvontajärjestöjen asiantuntijat Maa- ja kotitalousnaisissa, Martoissa ja Marthaförbundetissa innostavat ja opastavat kuluttajia neuvontatyössään säilömään satoa. Myös Arktiset Aromit, luonnontuotealan toimialajärjestönä edistää luonnontuotteiden käyttöä ja jatkojalostusta, joka edellyttää tuotteiden säilöntää.
==Perinteen harjoittaminen==

Säilöntää harjoitetaan edelleen, mutta osa säilöntämenetelmistä on muuttunut vuosisatojen ja -kymmenten kuluessa. Nyt voi myös valita, mitä ja kuinka paljon haluaa säilöä itse. Loput säilykkeet voi ostaa valmiina ja tarjontaa on runsaasti. Ennen puutarhat olivat isompia ja väkeäkin oli perheissä enemmän. Ei ollut tavatonta, että kellarin hyllyt notkuivat hilloja, soseita, mehuja, pikkelssejä ja suolakurkkuja.

Nykyään oma kasvi- ja marjatuotanto on usein pientä tai kokeillaan säilönnässä oman mielenkiinnon mukaan jotain kiinnostavia erikoisuuksia. Voidaan kuivata pieni erä yrttejä, keittää muutama purkillinen tähtianiksella maustettua mustikkahilloa, tehdä jokunen purkki etikkasieniä ja eksoottisesti maustettua kasvissäilykettä. Säilöntäänkin on tullut mukaan näin pientä hifistelyä. Monille mansikoiden pakastaminen on yksi kesän kohokohta, ja useissa perheissä pakastetaan edelleen isompi määrä mansikoita talven varalle. Metsämarjojen ja sienten poimijoille voi säilöttävää kertyä runsaasti.

'''Eri säilöntämenetelmät'''

Hapattamisen suosio nousee aika ajoin pinnalle, jolloin kiinnostuneet ihmiset haluavat kokeilla tätä hyvin vanhaa säilöntätapaa. Hapatetuilla tuotteilla lienee myös oma vakiintunut kannattajakuntansa, joka tekee säännöllisesti hapatettuja tuotteita itse. Hapankaali on nykyisin ehkä tunnetuin hapatettu tuote ja sitä valmistetaan myös teollisesti. Maailmalta on meille tullut samantapainen kiinankaalista valmistettu chilinen tuote kimchi. Myös muita kasviksia ja sieniä voi hapattaa. Hapattaminen eli fermentointi on säilöntämenetelmä, jossa maitohappobakteerien avulla aikaan saadun käymisen ansiosta säilöttävän tuotteen pH-arvo alenee. Tällöin haitallisten mikrobien toiminta estyy ja tuotteesta tulee säilyvä.
[[Tiedosto:Säilöönpanokurssi Virttaalla 1936 Kuva MKNK.jpeg|alt=Väkeä oppimassa säilöntämenetelmiä Virttaalla |pienoiskuva|445x445px|Säilöönpanokurssi Virttaaalla 1936. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset. ]]
Nykyisin kuivaaminen on suosittua mm. yrttien, tattien, suppilovahveroiden säilönnässä. Kuivattamista helpottamaan saa kohtuullisen edullisesti kuivureita, jotka helpottavat työtä. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksillä on myös isompia vuokrattavia hyötykuivureita tarjolla vuokrattaviksi. Kuivureiden myötä ihmisillä on helpompi kynnys laajentaa kuivaamiskokeiluja ja ainakin marjoja, sieniä ja omenia ja vihanneksia kotitalouksissa kuivataan. Poron lihaa kuivataan vieläkin Lapissa ulkona, mutta lihat suojataan nykyisin metalliverkoilla kuivumisen ajaksi. Muutama yritys valmistaa kuivalihatuotteita Suomessa kuluttajille. Niitä ei kuivateta ulkona, vaan kuivatusuuneissa.

Suolaaminen on vielä käytössä oleva säilöntätapa suolasienten säilönnässä. Kaloja myös suolataan, mutta säilöntämielessä kotitalouksissa ei luultavasti kovin paljon. Sieniä suolattaessa kerrostellaan 100 - 150 g karkeaa suolaa / yksi kilogramma sieniä kerroksittain esimerkiksi puhtaaseen lasitölkkiin. Suolakerros tulee olla pohjalla ja pinnassa. Syntyvän nesteen tulee peittää sienet. Jollei lientä irtoa, tulee pinnalle kaataa suolalientä (100 g suolaa / 1 kg vettä). Kannen ja sienten väliin on hyvä laittaa esimerkiksi kivi muovipussiin käärittynä tai käyttää suolaamiseen suunniteltua säilöntäsankoa, jotta sienet pysyvät nestepinnan alla.

Hilloja, soseita, hyytelöitä, marmeladeja ja mehuja tehdään edelleen, mutta vähemmän kuin aiemmin. Yksi syy lienee kaupallisen tarjonnan laajuus ja säilytyspaikkojen puute. Kellarit ovat Suomessa vähentyneet ja 1960 - 1980 -luvuilla rakennettuja jäähdytettyjä kylmiöitä on purettu niin maaseudun asunnoista kuin kerrostaloista. Mutta jo aiemmin on mainittu, esimerkiksi mediassa nousseita kiinnostavia säilykkeitä halutaan kokeilla ainakin pienissä määrin. Asian harrastamiselle vihkiytyneet marjapensaita ja omenapuita omistavat kotitaloudet voivat säilöä vieläkin suuria määriä.

Hillot valmistetaan kokonaisista marjoista keittämällä niitä sokerin kanssa. Sosetta meillä tehdään tyypillisesti omenoista. Nykyään hilloihin ja soseisiin käytetään erilaisia raaka-aineita monipuolisimmin ja niitä yhdistellään ja maustetaan. Hilloja ja soseita on helpompi valmistaa markkinoille 1980-luvulla tulleen hillosokerin ansiosta, jossa on säilöntäaine mukana. Sokeria tarvitaan hillosokerin sisältämän säilöntäaineen vuoksi vähemmän ja hillosta saadaan sopivan kiinteää hillosokerin sisältämän pektiinin ansiosta. Hyytelöt valmistetaan mehuista ja marmeladit soseutetuista marjoista ja hedelmistä sokerin kanssa keittämällä. Tähänkin on tuonut helpotusta hillo-marmeladisokeri, jonka sisältämän sakeuttamisaineen ansiosta hyytelöt ja marmeladit onnistuvat lyhyemmällä keittoajalla kuin tavallisella sokerilla tehtäessä. Myös tämä sokeri sisältää säilöntäainetta.

Höyrymehujen valmistuksen vähentymiseen yksi syy säilytysmahdollisuuksieni puutteen lisäksi on erilaisten mehujen, virvoitusjuomien ja muiden juomien runsas kaupallinen tarjonta. Omenatuoremehujen teettäminen on kokenut viime vuosina uuden nousun. Omenatuoremehu valmistetaan mehuasemilla, jossa omenat murskataan ja massasta puristetaan mehu, joka pastöroidaan, ellei sitä pakasteta. Mehu pakataan asiakkaan tuomiin puhtaisiin pulloihin, nykyisin usein myös mehuille suunniteltuihin pakkauksiin tai viedään kanistereissa tai sangoissa kotiin pakastettavaksi. Tuoremehun teettämisen suosioon on voinut vaikuttaa uudet mehupakkaukset, jossa mehu säilyy huoneenlämmössä avaamiseen saakka, jonka jälkeen pakkaus on siirrettävä jääkaappiin. Pulloja ei tarvitse hankkia eikä pestä tai mehua ei tarvitse pakastaa. Hyvinä omenavuosina on myös runsaasti tarjolla omenoita ja kotimaista raaka-ainetta osataan arvostaa. Maa- ja kotitalousnaisten aiemmin pitämiä omenatuoremehuasemia on osittain myyty tai vuokrattu yrittäjille yhdistysväen vähetessä, jotka aiemmin pyörittivät asemia. Joillakin tuoremehuasemilla valmistetaan myös tuorepuristettua marjamehua asiakkaan marjoista. Tuorepuristettua marjamehua tehdessä hyödynnetään lisäksi entsyymiä, joka rikkoo marjojen soluseinämää ja mehusaanto on suurempi.
[[Tiedosto:Mehustuskuva 50luku.jpg|alt=Nainen valmistaa höyrymehua mehumaijalla. |pienoiskuva|370x370px|Mehun keittoa mehumaijalla 1950-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Etikkasäilöntä on herättänyt uutta kiinnostusta, kun säilykkeitä nimetään uusilla nimillä kuten chutneyt, relishit. pikkelsit ja pikkelit. Etikkasäilönnässä riittävästi etikkaa sisältävän etikka-vesiseoksen sisältämän hapon avulla saadaan tuotteen happamuus riittävän alhaiseksi, jolloin pieneliöt eivät toimi ja pilaa tuotetta. Usein liemeen lisätään myös sokeria, jolloin se myös edistää säilymistä ja etikkaliemi voi olla laimeampi. Lisäksi säilöntäliemiin voi lisätä mausteita kuten esimerkiksi pippureita, neilikkaa, kanelia, chiliä. Tuttua on myös mustaherukan lehtien ja tillikukintojen lisääminen etikkakurkkuihin. Etikkasäilönnässä voi hyödyntää monipuolisesti eri raaka-aineita, joka kiinnostaa kuluttajia kokeilemaan säilykkeiden tekoa. Nykyisin etikkasäilönnän synonyymina kuuleekin käytettävän usein sanaa pikkelöinti. Tarkkaan ottaen pikkelöinti ei ole varsinaisesti säilöntää, vaan siinä on tavoitteena saada raikasta hapokasta makua esimerkiksi kasviksiin, jotka tarjotaan usein melko lyhyen ajan kuluessa valmistuksesta. Pikkelöitäessä valmistetaan 1-2-3 -liemi, johon tulee yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä sekä mausteita oman maun mukaan. Jos pikkelöinti tehdään säilönnän vaatimalla hygieenisyydellä ja riittävästi happoa sisältävällä liemellä, voidaan sekin katsoa säilönnäksi.

Umpiointi eli reksauksen suosio ei tiettävästi ole tätä nykyä kovin yleistä. Sitä harrastavat lähinnä säilönnän eri tavoista kiinnostuneet. Umpioitaessa purkit täytetään säilöttävällä tuotteella ja päälle kaadetaan säilöttävään sopivaa etikka-, sokeri- tai suolalientä jättäen purkit hieman vajaaksi. Kannet kierretään löyhästi kiinni ja ne asetellaan kattilaan, jonka pohjalla on hyvä olla pyyhe, etteivät tölkit kolise. Kattilaan kaadetaan vettä noin 2/3 säilyketölkkien korkeudelle. Vesi kuumennetaan kiehuvaksi. Tuotteita keitetään 15 - 60 minuuttia. Purkit nostetaan varovasti pöydälle, kierretään kannet tiukasti kiinni ja tuotteiden annetaan jäähtyä. Syntyvä alipaine sulkee kannen tiiviisti ja happea käyttävien bakteerien eläminen estyy säilykkeessä. Kansi painuu tuotteen jäähtyessä lommolle ja siitä tietää, että umpiointi on onnistunut. Jollei näin tapahdu, tuote on käytettävä heti tai pakastettava. Säilykkeille suositellaan säilytystä viileässä, mutta kasvis- ja marjasäilykkeitä voi säilöä pimeässä tilassa huoneenlämmössä.

Umpioinnin tapainen säilöntätapa on myös monien kalastusharrastajien tekemä purkkikala. Siinä kalat, mausteet ja haluttu maustekastike sekä öljyä purkitetaan ja purkit laitetaan kannet suljettuina uunipannulle kylmään uuniin. Uunin lämpötilaksi valitaan 125 - 150 astetta, ja tuotteita kypsennetään useita tunteja.

Kotona voi valmistaa myös täyssäilykkeitä, jotka pakataan metallisiin tölkkeihin. Purkkien kannet suljetaan kotitalouksille tarkoitetuilla purkituslaitteilla ja tuotteet kypsennetään painekattilassa, jolloin lämpötila nousee riittävän korkeaksi ja tuotteet saadaan myös steriloiduksi. Kotitalouksien täyssäilykkeitä tekevät pääosin metsästyksen ja kalastuksen harrastajat. Teollisuudessa täyssäilykkeet steriloidaan autoklaaveissa.

Tänä päivänä yksi suosituimmista säilöntätavoista on pakastaminen. Pakastamisessa on monta etua moniin muihin säilöntämenetelmiin verrattuna. Ruoka säilyy pakastettuna lähes tuoreen veroisena. Marjojen vitamiinit säilyvät paremmin kuin esimerkiksi keitetyissä hilloissa ja mehuissa. Pakastettaviin marjoihin ei välttämättä tarvitse lisätä sokeria, vaikka sitä ripaus suositellaan esimerkiksi mansikoille C-vitamiinin ja värin ja aromin säilymiseksi vieläkin paremmin. Myöskään suolaa ei tarvitse pakastettaviin tuotteisiin säilymisen vuoksi lisätä. Pakastamalla voi myös vähentää ruokahävikkiä, sillä jos esimerkiksi tekee isomman määrän ruokaa, voi lopun pakastaa ja hyödyntää valmiin ruoan kiirepäivinä. Pakastettaviksi kannattaa valita vain ensiluokkaisia raaka-aineita. Tuotteet tulee pakata pakastamiseen soveltuviin pakkauksiin. Pakastamislämpötilan on vähintään -25 astetta, jotta jäätyminen on mahdollisimman nopeaa. Teollisessa pakastamisessa pakastamislämpötila vieläkin alempi. Tällöin pakasteeseen syntyvät jääkiteet jäävät pienemmiksi ja tuotteiden rakenne pysyy parempana. Myös matalat pakkaukset edistävät nopeaa jäätymistä. Pakasteiden säilytyslämpötila on -18 astetta. Lähes kaikkea voi pakastaa. Joillekin tuotteille, kuten useille kasviksille on tehtävä ryöppäyskäsittely, jolloin kasvisten entsyymitoiminta saadaan pysäytettyä ennen pakastusta. Tällöin rakenne ja maku pysyvät parempina pakastettuna. Hyvin vesipitoisia tuotteita kuten kurkkua ei kannata pakastaa. Marjat, leivonnaiset, liha, kala ja valmiit ruoat sopivat hyvin pakastettaviksi. Rasvaisimmat tuotteet on syytä käyttää pikemmin, mutta esimerkiksi marjat säilyvät pakastimessa seuraavaan satokauteen. On muistettava, että käyttää säännöllisesti pakastimen sisältöä, ettei pakastimesta tule ruokien hautausmaa.
==Perinteen taustaa ja historiaa==

Entisaikoina omavaraistalouden aikana kaikki saatava sato ja teurastetut eläimet sekä pyydetty kala ja riista oli säilöttävä itse. Perheenemännät palvelusväkineen hoitivat tuotteiden säilönnän. Jo 1800-luvulla tekniikan ja teollisuuden kehittyessä myös elintarviketeollisuus monipuolistui ja uutta elintarviketeollisuutta syntyi. Lasiteollisuuden kehittymisen myötä avautui uusia mahdollisuuksia myös säilyketeollisuudelle. Samoihin aikoihin siirryttiin omavaraistaloudesta rahatalouteen, jolloin tuotteita voitiin ostaa, eikä kaikkea tarvinnut tehdä enää itse. Säilöntä on jatkunut varsinkin maalaistaloissa voimakkaana ja monipuolisena pitkään.

Kun 1800 -1900-luvuilla alettiin järjestämään kotitalousopetusta kansakouluissa, kansanopistoissa ja kotitalouskursseilla, opetettiin niissä myös säilöntää. Samoihin aikoihin alettiin perustamaan talous- ja emäntäkouluja, joiden opetusohjelmaan niin ikään säilöntä kuului. Emäntäkouluissa opetettiin myös puutarhanhoitoa, joten kasvatettu sato täytyi säilöä. Jäsenilleen ja kuluttajille monipuolista
kotitalousneuvontaa antaneet kotitalousneuvontajärjestöt Maa- ja kotitalousnaiset (aiemmin Maatalousnaiset) ja Martat ovat tehneet vahvaa neuvontatyötä opettaessaan säilönnän taitoja jäsenilleen ja muille kansalaisille.

'''Eri säilöntämenetelmien taustaa ja historiaa'''
[[Tiedosto:Pakastamisneuvontaa 60luvulta KUVA MKNK.jpg|pienoiskuva|375x375px|Maa- ja kotitalousnaisetn pakastusneuvonta 1960 - 1970 -luvuilla oli uraa uurtavaa. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Satoja vuosia vanhoja säilöntämenetelmiä ovat hapattaminen, ulkokuivattaminen ja kylmäsavustaminen. Tuotteita säilöttiin ilmatiiviisti myös eläinten mahalaukkuun tai paksusuoleen. Viimeksi mainitut menetelmät ovat jo pois käytöstä.

Kalojen hapattaminen oli tyypillistä vielä 1700-luvulla koko maassa, mutta raja siirtyi idemmäksi ja lopulta kaloja hapatettiin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kalat suolattiin kevyesti ja ripaus ohra- tai ruisjauhoja vauhditti happanemisprosessia. Nykyään kalojen hapattaminen on Suomessa hiipunut ja tiedämme ruotsalaiset hapansilakat. Hapankaalin valmistaminen on ollut erityisesti Savo-Karjalan ruokaperinnettä.

Lihan kuivaaminen on sen vanhin säilömistapa. Ensin lihat maustettiin suolalla ja vietiin seinustoille tai katoille rakennettujen telineiden, lihahepojen päälle kuivumaan eli ahavoitumaan tuuleen ja aurinkoon. Kuivattavia lihoja olivat nauta, lammas ja poro. Myös kaloja kuivattiin. Pienet kalat kuivattiin oksaan pujotettuina aittojen seinällä. Isommat kalat avattiin selkärankaa myöden ja naulattiin aitan seinään. Kalan kuivaaminen ulkona oli erityisesti länsisuomalainen tapa. Kuivatusta kapakalasta tehtiin lipeäkalaa. Kaloja kuivattiin myös miedossa uuninlämmössä tyypillisesti Itä-Suomessa. Kuivaamalla on säilötty myös omenoita, mustikoita ja kasviksia joko lämpimässä, kuivassa ilmavassa paikassa tai vielä hieman lämpimässä uunissa.

Kylmäsavustamista voi kuvata kuivaamisen ja savustamisen välimuodoksi, prosessi kesti viikkoja ja tuloksena oli hyvin säilyvä liha. Erityisen hyvää oli Länsi-Lapin kylmäsavustetut poronpaistit. Lounais-Suomesta lihoja alettiin savustaa myös saunan tai riihen kuumassa savussa 1700-luvulla. Kuumasavustettu liha ei ollut niin säilyvää kuin kylmäsavustettu liha. Itä-Suomessa lihat palvattiin uunissa suurissa puukaukaloissa tai olkien tai oksien päällä. Puukaukaloa kutsuttiin säräksi tai kouruksi.

Suolan, sokerin ja etikan käyttö yleistyivät ja niillä oli merkitystä myös säilönnässä, erityisesti umpisuolaus yleistyi. Lihoja säilöttiin puutiinuihin ja -pyttyihin kuivasuolauksella, jossa pienehköjen lihapalojen väliin ripotellaan vähintään 1 kg suolaa / 10 kg lihaa. Toisesta tavasta käytettiin nimeä laukkasuolaus, siinä 20 % suolavesi kaadettiin lihojen päälle. Suolan lisäksi käytettiin herkullisen värin ylläpitämiseksi salpietaria. Kalojen säilöminen suolaamalla oli yleistä. Suolaamalla on säilötty myös kasviksia kuten kurkkuja.

Opastusta tarvittiin myös puuastioiden puhdistukseen, kuivumisesta aiheutuneiden mahdollisten ravistumien korjaukseen ja katajointiiin, jolla astia saatiin raikkaaksi.

Hillojen hyytelöiden, soseiden, marmeladien ja mehujen teon opastaminen on ollut neuvontajärjestöjen Maa- ja kotitalousnaisten, Marttojen ja Marthaförbundetin erittäin tärkeä neuvonta-aihe neuvojien työssä. Kansalaisjärjestöjen raittiustoiminnan keskusliitto antoi myös neuvoja säilöntään. Säilöntäkurssien lisäksi yksi kanava jakaa oheistusta mehujen, hillojen, hyytelöiden, soseiden ja marmeladien teosta oli
lehdet ja eri toimijoiden julkaisemat esitteet. Vuodesta 1940 alkaen ilmestyneessä Maatalousnainen-lehdessä (vuodesta 1970 alkaen Koti-, nykyisin Koti ja maaseutu -lehti) on heti sen ilmestymisestä alkaen ollut vuosittain monipuolista säilöntäneuvontaa. Neuvonnassa kiinnitettiin huomiota raaka-aineiden laatuun, työvälineiden ja säilytyspullojen ja purkkien puhtauteen sekä työskentelyn hygieenisyyteen. Neuvonnassa edistettiin marjojen ja kasvisten käytön lisäämistä. Suositusten mukaan tavoitteena oli lisätä marjojen ja kasvisten käyttöä terveellisessä ruokavaliossa. Yleistyvän kotitalousopetuksen ansiosta myös koteihin tuli lisää tietoa säilönnästä.

Puolukoista, karpaloista ja suomuuraimista suositeltiin tekemään tuoresurvosta, jonka oma mehu peittäisi pinnan ja suojaisi pilaantumiselta. Kun survoksia ei kuumennettu, vitamiinit säilyivät paremmin. Sokeriakin säästyi, sillä elettiin sota-aikaa ja sokerin saanti oli puutteellista.
Hillojenkin säilöminen onnistui ilman sokeriakin, mutta pientä määrää sokeria ei kannattanut laittaa hilloihin ja mehuihin, sillä silloin se oli ravintoa pieneliöille. Vasta riittävä sokerimäärä toimii mehuissa, hilloissa ja soseissa säilöntäaineena.

Säilöntäneuvonnassa opastettiin myös A.I.Virtasen kehittämien ja muiden säilöntäaineiden käyttöä säilönnässä. Virtasen kehittämiä säilöntäaineita sai tilata Maatalousnaisten keskusjohtokunnalta (nykyinen Maa- ja kotitalousnaisten Keskus). Myös puolukkasurvos toimi helpommin pilaantuvissa tuotteissa säilöntäaineena, kun sitä laitettiin esimerkiksi omenasoseen pintaan reilun kerros, sose ei ollut altis pieneliöille ja homeelle. Hillojen pintaan voitiin laittaa myös parafiinikerros suojaksi ja korkkeja voitiin hartsata tiiviiksi. Myöhemmin tulivat kumituppelot käyttöön pullojen korkkeina.

Yksi tyypillinen vanha tapa säilöä puolukoita on ollut valmistaa niistä vesipuolukoita. Puolukat pakattiin huolellisesti pestyihin pulloihin tai purkkeihin. Päälle kaadettiin keitettyä, jäähdytettyä vettä ja pullot tai purkit suljettiin puhtailla korkeilla tai kansilla.

Mehuja tehtiin aluksi jauhamalla mehumyllyllä marjat. Isoon kattilaan laitettiin pohjalle ensin alunen ja vettä ja keskelle posliini- tai emalikulho. Kattilan suulle laitettiin tiheä kangas kuopalle ja harvempi kangas päälle, Marjat kaadettiin kankaalle, kansi tiiviisti kiinni, kangas solmittiin kannen kädensijaan ja kattila siirrettiin kuumenemaan hellalle. Kiehuvan veden höyry irrotti mehun astiaan. Mehujen valmistukseen tuli apua 1950-luvun alussa, kun Saksasta yhdistyksille saatiin Mehumaijana tunnettuja höyrymehustimia, jotka yleistyivät pian kodeissa. Samoihin aikoihin tihkui Keski-Euroopasta tietoa omenatuoremehulaitteista. Pian Maatalousnaiset ja Maatalousseurat perustivat tuoremehuasemia. Neuvonnalla oli työsarkaa opastaa, kuinka pullot puhdistettiin ja millaiset omenat tuoremehun valmistukseen sopivat, kun mehua mentiin tuoremehuasemille teettämään. Omenamehun teettäminen oli hyvin suosittua tuoremehuasemilla aina 1980 - 1990 -luvuille saakka, jonka jälkeen oli ehkä hieman taukoa kunnes viime vuosina innostus tuoremehun tekoon on lisääntynyt on jälleen lisääntynyt. Muutama vuosikymmen sitten 1970 - 1980 -luvuilla tulivat myytiin kotitalouskäyttöiset mehulingot joilla saattoi valmistaa tuoremehua marjoista, hedelmistä ja vihanneksista, mutta pidemmän päälle laitteet eivät ole saavuttaneet kovin suurta suosiota.

Puutarhojen hoitoon alettiin kiinnittää huomiota erityisesti 1700-luvulla. Aluksi puutarhoja oli vain kartanoissa, pappiloissa ja kaupunkien lähistöillä. Maalaistaloihinkin puutarhoja perustettiin 1800-luvulta alkaen ja ne yleistyivät niissä vasta 1900-luvulla. Etikkasäilöntä levisi kartanoiden ja pappiloiden sekä samoihin aikoihin alkaneiden talouskurssien välityksellä. Perinteisiä etikkasäilykkeitä olivat ja ovat edelleen suositut maustekurkut, etikkapunajuuret ja kurpitsapikkelssi. Sieniä on myös säilötty suolaamisen ohella etikkaliemiin. Sienten on hyödynnetty ravinnoksi Savo-Karjalan alueella jo 1700-luvulta, mutta muualla Suomessa vasta 1900-luvulla, Länsi-Suomessa vasta sen jälkipuoliskolla. Eri järjestöt ovat tehneet valistustyötä sienten käytön lisäämiseksi.

Umpiointi eli reksaus oli suosittu menetelmä säilöä erityisesti kasviksia, sieniä, marjoja ja hedelmiä ennen pakastimien yleistymistä. Aiemmin umpiontiin käytettiin siihen tarkoitettuja lasitölkkejä, joissa oli kumitiiviste, lasikansi ja metallijousi sekä oma umpiointikattila. Umpioinnin voi tehdä myös tavallisessa kattilassa ja nykyiset lasiset säilyketölkit sopivat umpiontiin, koska niiden kansien sisäpinnassa on tiiviste.
Myös lihaa ja kalaa on umpioitu, mutta varsinkin näissä tuotteissa on riskinä, etteivät hapettomassa tilassa elävän vaarallista ruokamyrkytystä aiheuttavan Clostridium botulinum -bakteerin itiöt kuole tavallisessa kattilassa umpioitaessa 100 asteessa, vaan vaaditaan yli 120 asteen lämpötila. Silloin tarvittaisiin painekattila, jota käyttämällä lämpötila nousee 120 asteeseen.

Pakastimen käytön ja pakastamisen opastuksessa Maa- ja kotitalousnaiset ovat tehneet pioneerityötä. Pakasteneuvonnan kulta-aikaa olivat 1960- ja 1970-luvut. Neuvojat kouluttautuivat pakasteneuvoja- ja pakastusemäntäkursseilla, jotta pystyivät kursseilla ja esitelmiä pitäessään antamaan riittävästi opastusta pakastimien käyttöön ja tuotteiden pakastukseen. Lisäksi järjestön julkaisemassa Maatalousnainen / Koti, -lehdessä oli vuosien 1962 - 1974 aikana 30 juttua pakastamisesta. Kursseilla, esitelmissä ja lehdessä käsiteltiin pakastaminen hyvin perusteellisesti. Annettiin tietoa pakastimen valinnasta, sen sijoittamisesta, käytöstä ja puhdistamisesta. Käsiteltiin pakastusmateriaalit ja niiden soveltuvuus eri tuotteille pakastusmateriaaliksi. Opastettiin eri tuotteiden mahdolliset esikäsittelyt ennen pakastamista. Suositeltiin pitämään pakastuspäiväkirjaa. Neuvottiin sarjatyöhön ruoanvalmistuksessa. Lehdessä oli laskelmia ajankäytön säästöstä tehtäessä ruokia pakastimeen ja hyödyntäessä niitä esimerkiksi kiireaikoina. Lisäksi lehdessä oli luettavissa pakastajien käyttökokemuksista.

Kainuussa pakastimien omistaja alkoivat kysellä 1970-luvun alussa pakastusemäntiä koteihinsa tekemään ruokaa valmiiksi pakastimiin. Niinpä Kainuun Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus järjesti Ammattikasvatushallituksen kanssa 120 tuntia kestäneen pakastusemäntäkurssin. Tarina ei kerro kuinka paljon nämä koulutetut pakastusemännät saivat työtä alueella. Myös Työtehoseura (tutkimus- ja koulutusorganisaatio) järjesti samantyyppistä koulutusta.

Neuvontaa annettiin myös säilykkeiden säilytyspaikan, kellarin huoltoon. Vuosina 2010 - 2012 Maa- ja kotitalousnaisilla olleen Energiansäästöllä euroja -kampanjan aikaan järjestö kannusti kunnostamaan jo hyljättyjä kellareita käyttöön. Vuosien varrella Maatalousnainen / Koti / Koti ja maaseutu -lehdissä on ollut hyvin runsaasti juttuja säilönnästä.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Aikanaan säilöntätaidot on opittu kotona sukupolvelta toiselle ja osin vieläkin kotoa opittu tapa periytyy. Isovanhempien kannattaakin olla näiden asioiden lähettiläitä, sillä tieto-taito saattaa kantaa helpommin sukupolven yli. Kuivaamisen perinteen ylläpitäjiin voinee laskea ne eränkävijät ja vaeltajat, jotka kuivaavat kodeissaan jauhelihasta lähtien itselleen muonaa retkilleen.

Maa- ja kotitalousnaisissa, Martoissa ja Marthaförbundetissa neuvontatyötä tekevät asiantuntijat tarjoavat kursseja myös säilöntään ja antavat neuvontaa esimerkiksi erilaisilla messuilla ja pienemmistä tapahtumissa. Arktiset Aromit edistää myös marjojen ja muiden luonnontuotteiden käyttöä, joka edellyttää myös säilöntää.
[[Tiedosto:Kesäkurpitsa-sitruunahillo 2016 Timo Viljakainen.jpg|pienoiskuva|410x410px|Pirteää kesäkurpitsa-sitruunahilloa. Kuva Timo Viljakainen.]]
Koulujen kotitalousopetuksessa voidaan kylvää siemen hyödylliseen säilöntäharrastukseen. Ruoka- ja luonnontuotealan oppilaitoksissa käsitellään myös säilöntää.

Erityisesti naisille suunnatut, ruokaan ja kodinhoitoon liittyvät sanoma- ja aikakauslehdet ovat kautta vuosikymmenten olleet merkittävässä asemassa edistämässä säilöntäkulttuuria. Tänä päivänä tieto liikkuu nopeasti ja jokin uusi asia voi saada hetkessä bloggarien toimesta huikean suosion somessa, näin esimerkiksi säilöntäreseptien osalta.
==Perinteen tulevaisuus==
Entisistä ajoista säilöminen on vähentynyt osittain monipuolisen teollisen ja pienempien säilykkeiden valmistajien tuotannon vuoksi. Osa kuluttajista voi saada esimerkiksi pientuottajien tuotteista ideoita omaan säilöntään. Viileiden säilytyspaikkojen puute etenkin kaupunkiasunnoista vaikuttaa siihen, ettei itse voi säilöä niinkään paljon kuin haluaisi. Silti säilöjiä tulee olemaan jatkossakin ja säilöntäperinne jatkuu. Osa ihmisistä harrastaa sienestämisestä, marjastusta, kalastusta tai metsästystä ja sato on säilöttävä.

Koronapandemia lisäsi ihmisten kiinnostusta kotoiluun ja muun muassa puutarhaviljely lisääntyi. Tuotetut tuotteet pitää säilöä. Hyvinä omenavuosina on yllin kyllin tarjolla kotimaista raaka-ainetta ja nämä tuotteet halutaan hyödyntää esimerkiksi omenatuoremehuksi. Tämän hetken maailman tilanne on myös edistänyt kansalaisten varautumishalukkuutta ja säilöntä on yksi tapa varautua.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-keskus Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Kirjallisuus ja esitteet'''

Sillanpää Merja 1999. Happamasta makeaan. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys

Tiainen Ilkka & Elonen, Sirkku & Kilpi Kyllikki 1992. Marja- ja säilöntäopas

Uusivirta Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja

Maatalousnainen, Koti ja Koti- ja maaseutu -lehtien vuosikerrat 1940 – 2024

'''Linkit'''

Haapala A 1926. [https://www.suomenkalakirjasto.fi/wp-content/uploads/2020/06/Suomen-kalastusyhdistys-Silakan-Suolauksesta-A-Haapala.pdf Silakan suolauksesta] Suomen kalastusyhdistys

Martat, [https://www.martat.fi/ruoka/sailonta/ Säilöntä]

Pikkarainen Emma 2006. [https://www.arktisetaromit.fi/binary/file/-/id/17/fid/344 Sienten ja marjojen käyttötavat Suomessa, Italiassa ja Saksassa], Pro gradu tutkielma

Ruokavirasto, [https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/ohjeita-kuluttajille/ruokamyrkytykset/ruokamyrkytyksia-aiheuttavia-bakteereja/clostridium-botulinum/ Colstridium botulinum ja botulismin ehkäisy]

'''Videot'''

Kalamiehen matkassa, [https://www.youtube.com/watch?v=D07UKq91vUo Tehdään purkkikalaa]

Sami Paakkola, [https://www.youtube.com/watch?v=ccG9rM2HiBc Purkkikalaa särjestä, hauesta ja ahvenesta]

'''Muut lähteet'''

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Säilöntä

2025-04-23T21:32:43Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kansallinen=Ei
|kategoria=Ruokaperinteet
|sijainti=Suomi
|asiasanat=säilöntä, hillo, mehu, hyytelö, marmeladi, etikkasäilyke, tuoremehu, suolaaminen, pakastaminen, umpiointi, marjasurvos, kuivaaminen, pikkelsi, relish, chutney, hapattaminen
}}

== Perinteen harjoittajat ja tuntijat ==
[[Tiedosto:Maustekurkut Kuva MKNK.jpg|pienoiskuva|319x319px|Talven varalle säilöttyjä maustekurkkuja. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Ruoan säilöntä on ikiaikainen tapa varastoida ravintoa ja selvitä talven yli. Edelleen tänä päivänä sadat tuhannet suomalaiset säilövät eri menetelmillä joko itse kasvattamia, metsästä keräämiä tai muutoin hankkimiaan marjoja, sieniä, kasviksia, yrttejä ja hedelmiä. Metsästyksen ja kalastuksen harrastajat säilövät riistaa ja kalaa.

Säilykkeitä ja pakasteita on mahdollisuus ostaa myös valmiina joko valmistajilta suoraan tai kaupoista. Niitä valmistavat monet yrittäjät aina tuottajista, pienyrittäjiin ja suurempiin satoja henkilöitä työllistäviin yrityksiin.
Tässä tekstissä paneudutaan syvemmin kotitalouksien säilöntäperinteeseen, mutta kehittyneellä säilyketeollisuudella on vaikutuksensa myös kotisäilöntään.

Kotitalousneuvontajärjestöjen asiantuntijat Maa- ja kotitalousnaisissa, Martoissa ja Marthaförbundetissa innostavat ja opastavat kuluttajia neuvontatyössään säilömään satoa. Myös Arktiset Aromit, luonnontuotealan toimialajärjestönä edistää luonnontuotteiden käyttöä ja jatkojalostusta, joka edellyttää tuotteiden säilöntää.
==Perinteen harjoittaminen==

Säilöntää harjoitetaan edelleen, mutta osa säilöntämenetelmistä on muuttunut vuosisatojen ja -kymmenten kuluessa. Nyt voi myös valita, mitä ja kuinka paljon haluaa säilöä itse. Loput säilykkeet voi ostaa valmiina ja tarjontaa on runsaasti. Ennen puutarhat olivat isompia ja väkeäkin oli perheissä enemmän. Ei ollut tavatonta, että kellarin hyllyt notkuivat hilloja, soseita, mehuja, pikkelssejä ja suolakurkkuja.

Nykyään oma kasvi- ja marjatuotanto on usein pientä tai kokeillaan säilönnässä oman mielenkiinnon mukaan jotain kiinnostavia erikoisuuksia. Voidaan kuivata pieni erä yrttejä, keittää muutama purkillinen tähtianiksella maustettua mustikkahilloa, tehdä jokunen purkki etikkasieniä ja eksoottisesti maustettua kasvissäilykettä. Säilöntäänkin on tullut mukaan näin pientä hifistelyä. Monille mansikoiden pakastaminen on yksi kesän kohokohta, ja useissa perheissä pakastetaan edelleen isompi määrä mansikoita talven varalle. Metsämarjojen ja sienten poimijoille voi säilöttävää kertyä runsaasti.

'''Eri säilöntämenetelmät'''

Hapattamisen suosio nousee aika ajoin pinnalle, jolloin [[Tiedosto:Säilöönpanokurssi Virttaalla 1936 Kuva MKNK.jpeg|alt=Väkeä oppimassa säilöntämenetelmiä Virttaalla |pienoiskuva|445x445px|Säilöönpanokurssi Virttaaalla 1936. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset. ]]kiinnostuneet ihmiset haluavat kokeilla tätä hyvin vanhaa säilöntätapaa. Hapatetuilla tuotteilla lienee myös oma vakiintunut kannattajakuntansa, joka tekee säännöllisesti hapatettuja tuotteita itse. Hapankaali on nykyisin ehkä tunnetuin hapatettu tuote ja sitä valmistetaan myös teollisesti. Maailmalta on meille tullut samantapainen kiinankaalista valmistettu chilinen tuote kimchi. Myös muita kasviksia ja sieniä voi hapattaa. Hapattaminen eli fermentointi on säilöntämenetelmä, jossa maitohappobakteerien avulla aikaan saadun käymisen ansiosta säilöttävän tuotteen pH-arvo alenee. Tällöin haitallisten mikrobien toiminta estyy ja tuotteesta tulee säilyvä.

Nykyisin kuivaaminen on suosittua mm. yrttien, tattien, suppilovahveroiden säilönnässä. Kuivattamista helpottamaan saa kohtuullisen edullisesti kuivureita, jotka helpottavat työtä. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksillä on myös isompia vuokrattavia hyötykuivureita tarjolla vuokrattaviksi. Kuivureiden myötä ihmisillä on helpompi kynnys laajentaa kuivaamiskokeiluja ja ainakin marjoja, sieniä ja omenia ja vihanneksia kotitalouksissa kuivataan. Poron lihaa kuivataan vieläkin Lapissa ulkona, mutta lihat suojataan nykyisin metalliverkoilla kuivumisen ajaksi. Muutama yritys valmistaa kuivalihatuotteita Suomessa kuluttajille. Niitä ei kuivateta ulkona, vaan kuivatusuuneissa.

Suolaaminen on vielä käytössä oleva säilöntätapa suolasienten säilönnässä. Kaloja myös suolataan, mutta säilöntämielessä kotitalouksissa ei luultavasti kovin paljon. Sieniä suolattaessa kerrostellaan 100 - 150 g karkeaa suolaa / yksi kilogramma sieniä kerroksittain esimerkiksi puhtaaseen lasitölkkiin. Suolakerros tulee olla pohjalla ja pinnassa. Syntyvän nesteen tulee peittää sienet. Jollei lientä irtoa, tulee pinnalle kaataa suolalientä (100 g suolaa / 1 kg vettä). Kannen ja sienten väliin on hyvä laittaa esimerkiksi kivi muovipussiin käärittynä tai käyttää suolaamiseen suunniteltua säilöntäsankoa, jotta sienet pysyvät nestepinnan alla.

Hilloja, soseita, hyytelöitä, marmeladeja ja mehuja tehdään edelleen, mutta vähemmän kuin aiemmin. Yksi syy lienee kaupallisen tarjonnan laajuus ja säilytyspaikkojen puute. Kellarit ovat Suomessa vähentyneet ja 1960 - 1980 -luvuilla rakennettuja jäähdytettyjä kylmiöitä on purettu niin maaseudun asunnoista kuin kerrostaloista. Mutta jo aiemmin on mainittu, esimerkiksi mediassa nousseita kiinnostavia säilykkeitä halutaan kokeilla ainakin pienissä määrin. Asian harrastamiselle vihkiytyneet marjapensaita ja omenapuita omistavat kotitaloudet voivat säilöä vieläkin suuria määriä.

Hillot valmistetaan kokonaisista marjoista keittämällä niitä sokerin kanssa. Sosetta meillä tehdään tyypillisesti omenoista. Nykyään hilloihin ja soseisiin käytetään erilaisia raaka-aineita monipuolisimmin ja niitä yhdistellään ja maustetaan. Hilloja ja soseita on helpompi valmistaa markkinoille 1980-luvulla tulleen hillosokerin ansiosta, jossa on säilöntäaine mukana. Sokeria tarvitaan hillosokerin sisältämän säilöntäaineen vuoksi vähemmän ja hillosta saadaan sopivan kiinteää hillosokerin sisältämän pektiinin ansiosta. Hyytelöt valmistetaan mehuista ja marmeladit soseutetuista marjoista ja hedelmistä sokerin kanssa keittämällä. Tähänkin on tuonut helpotusta hillo-marmeladisokeri, jonka sisältämän sakeuttamisaineen ansiosta hyytelöt ja marmeladit onnistuvat lyhyemmällä keittoajalla kuin tavallisella sokerilla tehtäessä. Myös tämä sokeri sisältää säilöntäainetta.

Höyrymehujen valmistuksen vähentymiseen yksi syy säilytysmahdollisuuksieni puutteen lisäksi on erilaisten mehujen, virvoitusjuomien ja muiden juomien runsas kaupallinen tarjonta. Omenatuoremehujen teettäminen on kokenut viime vuosina uuden nousun. Omenatuoremehu valmistetaan mehuasemilla, jossa omenat murskataan ja massasta puristetaan mehu, joka pastöroidaan, ellei sitä pakasteta. Mehu pakataan asiakkaan tuomiin puhtaisiin pulloihin, nykyisin usein myös mehuille suunniteltuihin pakkauksiin tai viedään kanistereissa tai sangoissa kotiin pakastettavaksi. Tuoremehun teettämisen suosioon on voinut vaikuttaa uudet mehupakkaukset, jossa mehu säilyy huoneenlämmössä avaamiseen saakka, jonka jälkeen pakkaus on siirrettävä jääkaappiin. Pulloja ei tarvitse hankkia eikä pestä tai mehua ei tarvitse pakastaa. Hyvinä omenavuosina on myös runsaasti tarjolla omenoita ja kotimaista raaka-ainetta osataan arvostaa. Maa- ja kotitalousnaisten aiemmin pitämiä omenatuoremehuasemia on osittain myyty tai vuokrattu yrittäjille yhdistysväen vähetessä, jotka aiemmin pyörittivät asemia. Joillakin tuoremehuasemilla valmistetaan myös tuorepuristettua marjamehua asiakkaan marjoista. Tuorepuristettua marjamehua tehdessä hyödynnetään lisäksi entsyymiä, joka rikkoo marjojen soluseinämää ja mehusaanto on suurempi.
[[Tiedosto:Mehustuskuva 50luku.jpg|alt=Nainen valmistaa höyrymehua mehumaijalla. |pienoiskuva|370x370px|Mehun keittoa mehumaijalla 1950-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Etikkasäilöntä on herättänyt uutta kiinnostusta, kun säilykkeitä nimetään uusilla nimillä kuten chutneyt, relishit. pikkelsit ja pikkelit. Etikkasäilönnässä riittävästi etikkaa sisältävän etikka-vesiseoksen sisältämän hapon avulla saadaan tuotteen happamuus riittävän alhaiseksi, jolloin pieneliöt eivät toimi ja pilaa tuotetta. Usein liemeen lisätään myös sokeria, jolloin se myös edistää säilymistä ja etikkaliemi voi olla laimeampi. Lisäksi säilöntäliemiin voi lisätä mausteita kuten esimerkiksi pippureita, neilikkaa, kanelia, chiliä. Tuttua on myös mustaherukan lehtien ja tillikukintojen lisääminen etikkakurkkuihin. Etikkasäilönnässä voi hyödyntää monipuolisesti eri raaka-aineita, joka kiinnostaa kuluttajia kokeilemaan säilykkeiden tekoa. Nykyisin etikkasäilönnän synonyymina kuuleekin käytettävän usein sanaa pikkelöinti. Tarkkaan ottaen pikkelöinti ei ole varsinaisesti säilöntää, vaan siinä on tavoitteena saada raikasta hapokasta makua esimerkiksi kasviksiin, jotka tarjotaan usein melko lyhyen ajan kuluessa valmistuksesta. Pikkelöitäessä valmistetaan 1-2-3 -liemi, johon tulee yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä sekä mausteita oman maun mukaan. Jos pikkelöinti tehdään säilönnän vaatimalla hygieenisyydellä ja riittävästi happoa sisältävällä liemellä, voidaan sekin katsoa säilönnäksi.

Umpiointi eli reksauksen suosio ei tiettävästi ole tätä nykyä kovin yleistä. Sitä harrastavat lähinnä säilönnän eri tavoista kiinnostuneet. Umpioitaessa purkit täytetään säilöttävällä tuotteella ja päälle kaadetaan säilöttävään sopivaa etikka-, sokeri- tai suolalientä jättäen purkit hieman vajaaksi. Kannet kierretään löyhästi kiinni ja ne asetellaan kattilaan, jonka pohjalla on hyvä olla pyyhe, etteivät tölkit kolise. Kattilaan kaadetaan vettä noin 2/3 säilyketölkkien korkeudelle. Vesi kuumennetaan kiehuvaksi. Tuotteita keitetään 15 - 60 minuuttia. Purkit nostetaan varovasti pöydälle, kierretään kannet tiukasti kiinni ja tuotteiden annetaan jäähtyä. Syntyvä alipaine sulkee kannen tiiviisti ja happea käyttävien bakteerien eläminen estyy säilykkeessä. Kansi painuu tuotteen jäähtyessä lommolle ja siitä tietää, että umpiointi on onnistunut. Jollei näin tapahdu, tuote on käytettävä heti tai pakastettava. Säilykkeille suositellaan säilytystä viileässä, mutta kasvis- ja marjasäilykkeitä voi säilöä pimeässä tilassa huoneenlämmössä.

Umpioinnin tapainen säilöntätapa on myös monien kalastusharrastajien tekemä purkkikala. Siinä kalat, mausteet ja haluttu maustekastike sekä öljyä purkitetaan ja purkit laitetaan kannet suljettuina uunipannulle kylmään uuniin. Uunin lämpötilaksi valitaan 125 - 150 astetta, ja tuotteita kypsennetään useita tunteja.

Kotona voi valmistaa myös täyssäilykkeitä, jotka pakataan metallisiin tölkkeihin. Purkkien kannet suljetaan kotitalouksille tarkoitetuilla purkituslaitteilla ja tuotteet kypsennetään painekattilassa, jolloin lämpötila nousee riittävän korkeaksi ja tuotteet saadaan myös steriloiduksi. Kotitalouksien täyssäilykkeitä tekevät pääosin metsästyksen ja kalastuksen harrastajat. Teollisuudessa täyssäilykkeet steriloidaan autoklaaveissa.

Tänä päivänä yksi suosituimmista säilöntätavoista on pakastaminen. Pakastamisessa on monta etua moniin muihin säilöntämenetelmiin verrattuna. Ruoka säilyy pakastettuna lähes tuoreen veroisena. Marjojen vitamiinit säilyvät paremmin kuin esimerkiksi keitetyissä hilloissa ja mehuissa. Pakastettaviin marjoihin ei välttämättä tarvitse lisätä sokeria, vaikka sitä ripaus suositellaan esimerkiksi mansikoille C-vitamiinin ja värin ja aromin säilymiseksi vieläkin paremmin. Myöskään suolaa ei tarvitse pakastettaviin tuotteisiin säilymisen vuoksi lisätä. Pakastamalla voi myös vähentää ruokahävikkiä, sillä jos esimerkiksi tekee isomman määrän ruokaa, voi lopun pakastaa ja hyödyntää valmiin ruoan kiirepäivinä. Pakastettaviksi kannattaa valita vain ensiluokkaisia raaka-aineita. Tuotteet tulee pakata pakastamiseen soveltuviin pakkauksiin. Pakastamislämpötilan on vähintään -25 astetta, jotta jäätyminen on mahdollisimman nopeaa. Teollisessa pakastamisessa pakastamislämpötila vieläkin alempi. Tällöin pakasteeseen syntyvät jääkiteet jäävät pienemmiksi ja tuotteiden rakenne pysyy parempana. Myös matalat pakkaukset edistävät nopeaa jäätymistä. Pakasteiden säilytyslämpötila on -18 astetta. Lähes kaikkea voi pakastaa. Joillekin tuotteille, kuten useille kasviksille on tehtävä ryöppäyskäsittely, jolloin kasvisten entsyymitoiminta saadaan pysäytettyä ennen pakastusta. Tällöin rakenne ja maku pysyvät parempina pakastettuna. Hyvin vesipitoisia tuotteita kuten kurkkua ei kannata pakastaa. Marjat, leivonnaiset, liha, kala ja valmiit ruoat sopivat hyvin pakastettaviksi. Rasvaisimmat tuotteet on syytä käyttää pikemmin, mutta esimerkiksi marjat säilyvät pakastimessa seuraavaan satokauteen. On muistettava, että käyttää säännöllisesti pakastimen sisältöä, ettei pakastimesta tule ruokien hautausmaa.
==Perinteen taustaa ja historiaa==

Entisaikoina omavaraistalouden aikana kaikki saatava sato ja teurastetut eläimet sekä pyydetty kala ja riista oli säilöttävä itse. Perheenemännät palvelusväkineen hoitivat tuotteiden säilönnän. Jo 1800-luvulla tekniikan ja teollisuuden kehittyessä myös elintarviketeollisuus monipuolistui ja uutta elintarviketeollisuutta syntyi. Lasiteollisuuden kehittymisen myötä avautui uusia mahdollisuuksia myös säilyketeollisuudelle. Samoihin aikoihin siirryttiin omavaraistaloudesta rahatalouteen, jolloin tuotteita voitiin ostaa, eikä kaikkea tarvinnut tehdä enää itse. Säilöntä on jatkunut varsinkin maalaistaloissa voimakkaana ja monipuolisena pitkään.

Kun 1800 -1900-luvuilla alettiin järjestämään kotitalousopetusta kansakouluissa, kansanopistoissa ja kotitalouskursseilla, opetettiin niissä myös säilöntää. Samoihin aikoihin alettiin perustamaan talous- ja emäntäkouluja, joiden opetusohjelmaan niin ikään säilöntä kuului. Emäntäkouluissa opetettiin myös puutarhanhoitoa, joten kasvatettu sato täytyi säilöä. Jäsenilleen ja kuluttajille monipuolista
kotitalousneuvontaa antaneet kotitalousneuvontajärjestöt Maa- ja kotitalousnaiset (aiemmin Maatalousnaiset) ja Martat ovat tehneet vahvaa neuvontatyötä opettaessaan säilönnän taitoja jäsenilleen ja muille kansalaisille.

'''Eri säilöntämenetelmien taustaa ja historiaa'''
[[Tiedosto:Pakastamisneuvontaa 60luvulta KUVA MKNK.jpg|pienoiskuva|375x375px|Maa- ja kotitalousnaisetn pakastusneuvonta 1960 - 1970 -luvuilla oli uraa uurtavaa. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Satoja vuosia vanhoja säilöntämenetelmiä ovat hapattaminen, ulkokuivattaminen ja kylmäsavustaminen. Tuotteita säilöttiin ilmatiiviisti myös eläinten mahalaukkuun tai paksusuoleen. Viimeksi mainitut menetelmät ovat jo pois käytöstä.

Kalojen hapattaminen oli tyypillistä vielä 1700-luvulla koko maassa, mutta raja siirtyi idemmäksi ja lopulta kaloja hapatettiin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kalat suolattiin kevyesti ja ripaus ohra- tai ruisjauhoja vauhditti happanemisprosessia. Nykyään kalojen hapattaminen on Suomessa hiipunut ja tiedämme ruotsalaiset hapansilakat. Hapankaalin valmistaminen on ollut erityisesti Savo-Karjalan ruokaperinnettä.

Lihan kuivaaminen on sen vanhin säilömistapa. Ensin lihat maustettiin suolalla ja vietiin seinustoille tai katoille rakennettujen telineiden, lihahepojen päälle kuivumaan eli ahavoitumaan tuuleen ja aurinkoon. Kuivattavia lihoja olivat nauta, lammas ja poro. Myös kaloja kuivattiin. Pienet kalat kuivattiin oksaan pujotettuina aittojen seinällä. Isommat kalat avattiin selkärankaa myöden ja naulattiin aitan seinään. Kalan kuivaaminen ulkona oli erityisesti länsisuomalainen tapa. Kuivatusta kapakalasta tehtiin lipeäkalaa. Kaloja kuivattiin myös miedossa uuninlämmössä tyypillisesti Itä-Suomessa. Kuivaamalla on säilötty myös omenoita, mustikoita ja kasviksia joko lämpimässä, kuivassa ilmavassa paikassa tai vielä hieman lämpimässä uunissa.

Kylmäsavustamista voi kuvata kuivaamisen ja savustamisen välimuodoksi, prosessi kesti viikkoja ja tuloksena oli hyvin säilyvä liha. Erityisen hyvää oli Länsi-Lapin kylmäsavustetut poronpaistit. Lounais-Suomesta lihoja alettiin savustaa myös saunan tai riihen kuumassa savussa 1700-luvulla. Kuumasavustettu liha ei ollut niin säilyvää kuin kylmäsavustettu liha. Itä-Suomessa lihat palvattiin uunissa suurissa puukaukaloissa tai olkien tai oksien päällä. Puukaukaloa kutsuttiin säräksi tai kouruksi.

Suolan, sokerin ja etikan käyttö yleistyivät ja niillä oli merkitystä myös säilönnässä, erityisesti umpisuolaus yleistyi. Lihoja säilöttiin puutiinuihin ja -pyttyihin kuivasuolauksella, jossa pienehköjen lihapalojen väliin ripotellaan vähintään 1 kg suolaa / 10 kg lihaa. Toisesta tavasta käytettiin nimeä laukkasuolaus, siinä 20 % suolavesi kaadettiin lihojen päälle. Suolan lisäksi käytettiin herkullisen värin ylläpitämiseksi salpietaria. Kalojen säilöminen suolaamalla oli yleistä. Suolaamalla on säilötty myös kasviksia kuten kurkkuja.

Opastusta tarvittiin myös puuastioiden puhdistukseen, kuivumisesta aiheutuneiden mahdollisten ravistumien korjaukseen ja katajointiiin, jolla astia saatiin raikkaaksi.

Hillojen hyytelöiden, soseiden, marmeladien ja mehujen teon opastaminen on ollut neuvontajärjestöjen Maa- ja kotitalousnaisten, Marttojen ja Marthaförbundetin erittäin tärkeä neuvonta-aihe neuvojien työssä. Kansalaisjärjestöjen raittiustoiminnan keskusliitto antoi myös neuvoja säilöntään. Säilöntäkurssien lisäksi yksi kanava jakaa oheistusta mehujen, hillojen, hyytelöiden, soseiden ja marmeladien teosta oli
lehdet ja eri toimijoiden julkaisemat esitteet. Vuodesta 1940 alkaen ilmestyneessä Maatalousnainen-lehdessä (vuodesta 1970 alkaen Koti-, nykyisin Koti ja maaseutu -lehti) on heti sen ilmestymisestä alkaen ollut vuosittain monipuolista säilöntäneuvontaa. Neuvonnassa kiinnitettiin huomiota raaka-aineiden laatuun, työvälineiden ja säilytyspullojen ja purkkien puhtauteen sekä työskentelyn hygieenisyyteen. Neuvonnassa edistettiin marjojen ja kasvisten käytön lisäämistä. Suositusten mukaan tavoitteena oli lisätä marjojen ja kasvisten käyttöä terveellisessä ruokavaliossa. Yleistyvän kotitalousopetuksen ansiosta myös koteihin tuli lisää tietoa säilönnästä.

Puolukoista, karpaloista ja suomuuraimista suositeltiin tekemään tuoresurvosta, jonka oma mehu peittäisi pinnan ja suojaisi pilaantumiselta. Kun survoksia ei kuumennettu, vitamiinit säilyivät paremmin. Sokeriakin säästyi, sillä elettiin sota-aikaa ja sokerin saanti oli puutteellista.
Hillojenkin säilöminen onnistui ilman sokeriakin, mutta pientä määrää sokeria ei kannattanut laittaa hilloihin ja mehuihin, sillä silloin se oli ravintoa pieneliöille. Vasta riittävä sokerimäärä toimii mehuissa, hilloissa ja soseissa säilöntäaineena.

Säilöntäneuvonnassa opastettiin myös A.I.Virtasen kehittämien ja muiden säilöntäaineiden käyttöä säilönnässä. Virtasen kehittämiä säilöntäaineita sai tilata Maatalousnaisten keskusjohtokunnalta (nykyinen Maa- ja kotitalousnaisten Keskus). Myös puolukkasurvos toimi helpommin pilaantuvissa tuotteissa säilöntäaineena, kun sitä laitettiin esimerkiksi omenasoseen pintaan reilun kerros, sose ei ollut altis pieneliöille ja homeelle. Hillojen pintaan voitiin laittaa myös parafiinikerros suojaksi ja korkkeja voitiin hartsata tiiviiksi. Myöhemmin tulivat kumituppelot käyttöön pullojen korkkeina.

Yksi tyypillinen vanha tapa säilöä puolukoita on ollut valmistaa niistä vesipuolukoita. Puolukat pakattiin huolellisesti pestyihin pulloihin tai purkkeihin. Päälle kaadettiin keitettyä, jäähdytettyä vettä ja pullot tai purkit suljettiin puhtailla korkeilla tai kansilla.

Mehuja tehtiin aluksi jauhamalla mehumyllyllä marjat. Isoon kattilaan laitettiin pohjalle ensin alunen ja vettä ja keskelle posliini- tai emalikulho. Kattilan suulle laitettiin tiheä kangas kuopalle ja harvempi kangas päälle, Marjat kaadettiin kankaalle, kansi tiiviisti kiinni, kangas solmittiin kannen kädensijaan ja kattila siirrettiin kuumenemaan hellalle. Kiehuvan veden höyry irrotti mehun astiaan. Mehujen valmistukseen tuli apua 1950-luvun alussa, kun Saksasta yhdistyksille saatiin Mehumaijana tunnettuja höyrymehustimia, jotka yleistyivät pian kodeissa. Samoihin aikoihin tihkui Keski-Euroopasta tietoa omenatuoremehulaitteista. Pian Maatalousnaiset ja Maatalousseurat perustivat tuoremehuasemia. Neuvonnalla oli työsarkaa opastaa, kuinka pullot puhdistettiin ja millaiset omenat tuoremehun valmistukseen sopivat, kun mehua mentiin tuoremehuasemille teettämään. Omenamehun teettäminen oli hyvin suosittua tuoremehuasemilla aina 1980 - 1990 -luvuille saakka, jonka jälkeen oli ehkä hieman taukoa kunnes viime vuosina innostus tuoremehun tekoon on lisääntynyt on jälleen lisääntynyt. Muutama vuosikymmen sitten 1970 - 1980 -luvuilla tulivat myytiin kotitalouskäyttöiset mehulingot joilla saattoi valmistaa tuoremehua marjoista, hedelmistä ja vihanneksista, mutta pidemmän päälle laitteet eivät ole saavuttaneet kovin suurta suosiota.

Puutarhojen hoitoon alettiin kiinnittää huomiota erityisesti 1700-luvulla. Aluksi puutarhoja oli vain kartanoissa, pappiloissa ja kaupunkien lähistöillä. Maalaistaloihinkin puutarhoja perustettiin 1800-luvulta alkaen ja ne yleistyivät niissä vasta 1900-luvulla. Etikkasäilöntä levisi kartanoiden ja pappiloiden sekä samoihin aikoihin alkaneiden talouskurssien välityksellä. Perinteisiä etikkasäilykkeitä olivat ja ovat edelleen suositut maustekurkut, etikkapunajuuret ja kurpitsapikkelssi. Sieniä on myös säilötty suolaamisen ohella etikkaliemiin. Sienten on hyödynnetty ravinnoksi Savo-Karjalan alueella jo 1700-luvulta, mutta muualla Suomessa vasta 1900-luvulla, Länsi-Suomessa vasta sen jälkipuoliskolla. Eri järjestöt ovat tehneet valistustyötä sienten käytön lisäämiseksi.

Umpiointi eli reksaus oli suosittu menetelmä säilöä erityisesti kasviksia, sieniä, marjoja ja hedelmiä ennen pakastimien yleistymistä. Aiemmin umpiontiin käytettiin siihen tarkoitettuja lasitölkkejä, joissa oli kumitiiviste, lasikansi ja metallijousi sekä oma umpiointikattila. Umpioinnin voi tehdä myös tavallisessa kattilassa ja nykyiset lasiset säilyketölkit sopivat umpiontiin, koska niiden kansien sisäpinnassa on tiiviste.
Myös lihaa ja kalaa on umpioitu, mutta varsinkin näissä tuotteissa on riskinä, etteivät hapettomassa tilassa elävän vaarallista ruokamyrkytystä aiheuttavan Clostridium botulinum -bakteerin itiöt kuole tavallisessa kattilassa umpioitaessa 100 asteessa, vaan vaaditaan yli 120 asteen lämpötila. Silloin tarvittaisiin painekattila, jota käyttämällä lämpötila nousee 120 asteeseen.

Pakastimen käytön ja pakastamisen opastuksessa Maa- ja kotitalousnaiset ovat tehneet pioneerityötä. Pakasteneuvonnan kulta-aikaa olivat 1960- ja 1970-luvut. Neuvojat kouluttautuivat pakasteneuvoja- ja pakastusemäntäkursseilla, jotta pystyivät kursseilla ja esitelmiä pitäessään antamaan riittävästi opastusta pakastimien käyttöön ja tuotteiden pakastukseen. Lisäksi järjestön julkaisemassa Maatalousnainen / Koti, -lehdessä oli vuosien 1962 - 1974 aikana 30 juttua pakastamisesta. Kursseilla, esitelmissä ja lehdessä käsiteltiin pakastaminen hyvin perusteellisesti. Annettiin tietoa pakastimen valinnasta, sen sijoittamisesta, käytöstä ja puhdistamisesta. Käsiteltiin pakastusmateriaalit ja niiden soveltuvuus eri tuotteille pakastusmateriaaliksi. Opastettiin eri tuotteiden mahdolliset esikäsittelyt ennen pakastamista. Suositeltiin pitämään pakastuspäiväkirjaa. Neuvottiin sarjatyöhön ruoanvalmistuksessa. Lehdessä oli laskelmia ajankäytön säästöstä tehtäessä ruokia pakastimeen ja hyödyntäessä niitä esimerkiksi kiireaikoina. Lisäksi lehdessä oli luettavissa pakastajien käyttökokemuksista.

Kainuussa pakastimien omistaja alkoivat kysellä 1970-luvun alussa pakastusemäntiä koteihinsa tekemään ruokaa valmiiksi pakastimiin. Niinpä Kainuun Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus järjesti Ammattikasvatushallituksen kanssa 120 tuntia kestäneen pakastusemäntäkurssin. Tarina ei kerro kuinka paljon nämä koulutetut pakastusemännät saivat työtä alueella. Myös Työtehoseura (tutkimus- ja koulutusorganisaatio) järjesti samantyyppistä koulutusta.

Neuvontaa annettiin myös säilykkeiden säilytyspaikan, kellarin huoltoon. Vuosina 2010 - 2012 Maa- ja kotitalousnaisilla olleen Energiansäästöllä euroja -kampanjan aikaan järjestö kannusti kunnostamaan jo hyljättyjä kellareita käyttöön. Vuosien varrella Maatalousnainen / Koti / Koti ja maaseutu -lehdissä on ollut hyvin runsaasti juttuja säilönnästä.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Aikanaan säilöntätaidot on opittu kotona sukupolvelta toiselle ja osin vieläkin kotoa opittu tapa periytyy. Isovanhempien kannattaakin olla näiden asioiden lähettiläitä, sillä tieto-taito saattaa kantaa helpommin sukupolven yli. Kuivaamisen perinteen ylläpitäjiin voinee laskea ne eränkävijät ja vaeltajat, jotka kuivaavat kodeissaan jauhelihasta lähtien itselleen muonaa retkilleen.

Maa- ja kotitalousnaisissa, Martoissa ja Marthaförbundetissa neuvontatyötä tekevät asiantuntijat tarjoavat kursseja myös säilöntään ja antavat neuvontaa esimerkiksi erilaisilla messuilla ja pienemmistä tapahtumissa. Arktiset Aromit edistää myös marjojen ja muiden luonnontuotteiden käyttöä, joka edellyttää myös säilöntää.
[[Tiedosto:Kesäkurpitsa-sitruunahillo 2016 Timo Viljakainen.jpg|pienoiskuva|410x410px|Pirteää kesäkurpitsa-sitruunahilloa. Kuva Timo Viljakainen.]]
Koulujen kotitalousopetuksessa voidaan kylvää siemen hyödylliseen säilöntäharrastukseen. Ruoka- ja luonnontuotealan oppilaitoksissa käsitellään myös säilöntää.

Erityisesti naisille suunnatut, ruokaan ja kodinhoitoon liittyvät sanoma- ja aikakauslehdet ovat kautta vuosikymmenten olleet merkittävässä asemassa edistämässä säilöntäkulttuuria. Tänä päivänä tieto liikkuu nopeasti ja jokin uusi asia voi saada hetkessä bloggarien toimesta huikean suosion somessa, näin esimerkiksi säilöntäreseptien osalta.
==Perinteen tulevaisuus==
Entisistä ajoista säilöminen on vähentynyt osittain monipuolisen teollisen ja pienempien säilykkeiden valmistajien tuotannon vuoksi. Osa kuluttajista voi saada esimerkiksi pientuottajien tuotteista ideoita omaan säilöntään. Viileiden säilytyspaikkojen puute etenkin kaupunkiasunnoista vaikuttaa siihen, ettei itse voi säilöä niinkään paljon kuin haluaisi. Silti säilöjiä tulee olemaan jatkossakin ja säilöntäperinne jatkuu. Osa ihmisistä harrastaa sienestämisestä, marjastusta, kalastusta tai metsästystä ja sato on säilöttävä.

Koronapandemia lisäsi ihmisten kiinnostusta kotoiluun ja muun muassa puutarhaviljely lisääntyi. Tuotetut tuotteet pitää säilöä. Hyvinä omenavuosina on yllin kyllin tarjolla kotimaista raaka-ainetta ja nämä tuotteet halutaan hyödyntää esimerkiksi omenatuoremehuksi. Tämän hetken maailman tilanne on myös edistänyt kansalaisten varautumishalukkuutta ja säilöntä on yksi tapa varautua.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-keskus Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Kirjallisuus ja esitteet'''

Sillanpää Merja 1999. Happamasta makeaan. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys

Tiainen Ilkka & Elonen, Sirkku & Kilpi Kyllikki 1992. Marja- ja säilöntäopas

Uusivirta Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja

Maatalousnainen, Koti ja Koti- ja maaseutu -lehtien vuosikerrat 1940 – 2024

'''Linkit'''

Haapala A 1926. [https://www.suomenkalakirjasto.fi/wp-content/uploads/2020/06/Suomen-kalastusyhdistys-Silakan-Suolauksesta-A-Haapala.pdf Silakan suolauksesta] Suomen kalastusyhdistys

Martat, [https://www.martat.fi/ruoka/sailonta/ Säilöntä]

Pikkarainen Emma 2006. [https://www.arktisetaromit.fi/binary/file/-/id/17/fid/344 Sienten ja marjojen käyttötavat Suomessa, Italiassa ja Saksassa], Pro gradu tutkielma

Ruokavirasto, [https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/ohjeita-kuluttajille/ruokamyrkytykset/ruokamyrkytyksia-aiheuttavia-bakteereja/clostridium-botulinum/ Colstridium botulinum ja botulismin ehkäisy]

'''Videot'''

Kalamiehen matkassa, [https://www.youtube.com/watch?v=D07UKq91vUo Tehdään purkkikalaa]

Sami Paakkola, [https://www.youtube.com/watch?v=ccG9rM2HiBc Purkkikalaa särjestä, hauesta ja ahvenesta]

'''Muut lähteet'''

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Säilöntä

2025-04-23T21:31:59Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kansallinen=Ei
|kategoria=Ruokaperinteet
|sijainti=Suomi
|asiasanat=säilöntä, hillo, mehu, hyytelö, marmeladi, etikkasäilyke, tuoremehu, suolaaminen, pakastaminen, umpiointi, marjasurvos, kuivaaminen, pikkelsi, relish, chutney, hapattaminen
}}

== Perinteen harjoittajat ja tuntijat ==
[[Tiedosto:Maustekurkut Kuva MKNK.jpg|pienoiskuva|319x319px|Talven varalle säilöttyjä maustekurkkuja. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Ruoan säilöntä on ikiaikainen tapa varastoida ravintoa ja selvitä talven yli. Edelleen tänä päivänä sadat tuhannet suomalaiset säilövät eri menetelmillä joko itse kasvattamia, metsästä keräämiä tai muutoin hankkimiaan marjoja, sieniä, kasviksia, yrttejä ja hedelmiä. Metsästyksen ja kalastuksen harrastajat säilövät riistaa ja kalaa.

Säilykkeitä ja pakasteita on mahdollisuus ostaa myös valmiina joko valmistajilta suoraan tai kaupoista. Niitä valmistavat monet yrittäjät aina tuottajista, pienyrittäjiin ja suurempiin satoja henkilöitä työllistäviin yrityksiin.
Tässä tekstissä paneudutaan syvemmin kotitalouksien säilöntäperinteeseen, mutta kehittyneellä säilyketeollisuudella on vaikutuksensa myös kotisäilöntään.

Kotitalousneuvontajärjestöjen asiantuntijat Maa- ja kotitalousnaisissa, Martoissa ja Marthaförbundetissa innostavat ja opastavat kuluttajia neuvontatyössään säilömään satoa. Myös Arktiset Aromit, luonnontuotealan toimialajärjestönä edistää luonnontuotteiden käyttöä ja jatkojalostusta, joka edellyttää tuotteiden säilöntää.
==Perinteen harjoittaminen==

Säilöntää harjoitetaan edelleen, mutta osa säilöntämenetelmistä on muuttunut vuosisatojen ja -kymmenten kuluessa. Nyt voi myös valita, mitä ja kuinka paljon haluaa säilöä itse. Loput säilykkeet voi ostaa valmiina ja tarjontaa on runsaasti. Ennen puutarhat olivat isompia ja väkeäkin oli perheissä enemmän. Ei ollut tavatonta, että kellarin hyllyt notkuivat hilloja, soseita, mehuja, pikkelssejä ja suolakurkkuja.
[[Tiedosto:Säilöönpanokurssi Virttaalla 1936 Kuva MKNK.jpeg|alt=Väkeä oppimassa säilöntämenetelmiä Virttaalla |pienoiskuva|445x445px|Säilöönpanokurssi Virttaaalla 1936. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset. ]]
Nykyään oma kasvi- ja marjatuotanto on usein pientä tai kokeillaan säilönnässä oman mielenkiinnon mukaan jotain kiinnostavia erikoisuuksia. Voidaan kuivata pieni erä yrttejä, keittää muutama purkillinen tähtianiksella maustettua mustikkahilloa, tehdä jokunen purkki etikkasieniä ja eksoottisesti maustettua kasvissäilykettä. Säilöntäänkin on tullut mukaan näin pientä hifistelyä. Monille mansikoiden pakastaminen on yksi kesän kohokohta, ja useissa perheissä pakastetaan edelleen isompi määrä mansikoita talven varalle. Metsämarjojen ja sienten poimijoille voi säilöttävää kertyä runsaasti.

'''Eri säilöntämenetelmät'''

Hapattamisen suosio nousee aika ajoin pinnalle, jolloin kiinnostuneet ihmiset haluavat kokeilla tätä hyvin vanhaa säilöntätapaa. Hapatetuilla tuotteilla lienee myös oma vakiintunut kannattajakuntansa, joka tekee säännöllisesti hapatettuja tuotteita itse. Hapankaali on nykyisin ehkä tunnetuin hapatettu tuote ja sitä valmistetaan myös teollisesti. Maailmalta on meille tullut samantapainen kiinankaalista valmistettu chilinen tuote kimchi. Myös muita kasviksia ja sieniä voi hapattaa. Hapattaminen eli fermentointi on säilöntämenetelmä, jossa maitohappobakteerien avulla aikaan saadun käymisen ansiosta säilöttävän tuotteen pH-arvo alenee. Tällöin haitallisten mikrobien toiminta estyy ja tuotteesta tulee säilyvä.

Nykyisin kuivaaminen on suosittua mm. yrttien, tattien, suppilovahveroiden säilönnässä. Kuivattamista helpottamaan saa kohtuullisen edullisesti kuivureita, jotka helpottavat työtä. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksillä on myös isompia vuokrattavia hyötykuivureita tarjolla vuokrattaviksi. Kuivureiden myötä ihmisillä on helpompi kynnys laajentaa kuivaamiskokeiluja ja ainakin marjoja, sieniä ja omenia ja vihanneksia kotitalouksissa kuivataan. Poron lihaa kuivataan vieläkin Lapissa ulkona, mutta lihat suojataan nykyisin metalliverkoilla kuivumisen ajaksi. Muutama yritys valmistaa kuivalihatuotteita Suomessa kuluttajille. Niitä ei kuivateta ulkona, vaan kuivatusuuneissa.

Suolaaminen on vielä käytössä oleva säilöntätapa suolasienten säilönnässä. Kaloja myös suolataan, mutta säilöntämielessä kotitalouksissa ei luultavasti kovin paljon. Sieniä suolattaessa kerrostellaan 100 - 150 g karkeaa suolaa / yksi kilogramma sieniä kerroksittain esimerkiksi puhtaaseen lasitölkkiin. Suolakerros tulee olla pohjalla ja pinnassa. Syntyvän nesteen tulee peittää sienet. Jollei lientä irtoa, tulee pinnalle kaataa suolalientä (100 g suolaa / 1 kg vettä). Kannen ja sienten väliin on hyvä laittaa esimerkiksi kivi muovipussiin käärittynä tai käyttää suolaamiseen suunniteltua säilöntäsankoa, jotta sienet pysyvät nestepinnan alla.

Hilloja, soseita, hyytelöitä, marmeladeja ja mehuja tehdään edelleen, mutta vähemmän kuin aiemmin. Yksi syy lienee kaupallisen tarjonnan laajuus ja säilytyspaikkojen puute. Kellarit ovat Suomessa vähentyneet ja 1960 - 1980 -luvuilla rakennettuja jäähdytettyjä kylmiöitä on purettu niin maaseudun asunnoista kuin kerrostaloista. Mutta jo aiemmin on mainittu, esimerkiksi mediassa nousseita kiinnostavia säilykkeitä halutaan kokeilla ainakin pienissä määrin. Asian harrastamiselle vihkiytyneet marjapensaita ja omenapuita omistavat kotitaloudet voivat säilöä vieläkin suuria määriä.

Hillot valmistetaan kokonaisista marjoista keittämällä niitä sokerin kanssa. Sosetta meillä tehdään tyypillisesti omenoista. Nykyään hilloihin ja soseisiin käytetään erilaisia raaka-aineita monipuolisimmin ja niitä yhdistellään ja maustetaan. Hilloja ja soseita on helpompi valmistaa markkinoille 1980-luvulla tulleen hillosokerin ansiosta, jossa on säilöntäaine mukana. Sokeria tarvitaan hillosokerin sisältämän säilöntäaineen vuoksi vähemmän ja hillosta saadaan sopivan kiinteää hillosokerin sisältämän pektiinin ansiosta. Hyytelöt valmistetaan mehuista ja marmeladit soseutetuista marjoista ja hedelmistä sokerin kanssa keittämällä. Tähänkin on tuonut helpotusta hillo-marmeladisokeri, jonka sisältämän sakeuttamisaineen ansiosta hyytelöt ja marmeladit onnistuvat lyhyemmällä keittoajalla kuin tavallisella sokerilla tehtäessä. Myös tämä sokeri sisältää säilöntäainetta.

Höyrymehujen valmistuksen vähentymiseen yksi syy säilytysmahdollisuuksieni puutteen lisäksi on erilaisten mehujen, virvoitusjuomien ja muiden juomien runsas kaupallinen tarjonta. Omenatuoremehujen teettäminen on kokenut viime vuosina uuden nousun. Omenatuoremehu valmistetaan mehuasemilla, jossa omenat murskataan ja massasta puristetaan mehu, joka pastöroidaan, ellei sitä pakasteta. Mehu pakataan asiakkaan tuomiin puhtaisiin pulloihin, nykyisin usein myös mehuille suunniteltuihin pakkauksiin tai viedään kanistereissa tai sangoissa kotiin pakastettavaksi. Tuoremehun teettämisen suosioon on voinut vaikuttaa uudet mehupakkaukset, jossa mehu säilyy huoneenlämmössä avaamiseen saakka, jonka jälkeen pakkaus on siirrettävä jääkaappiin. Pulloja ei tarvitse hankkia eikä pestä tai mehua ei tarvitse pakastaa. Hyvinä omenavuosina on myös runsaasti tarjolla omenoita ja kotimaista raaka-ainetta osataan arvostaa. Maa- ja kotitalousnaisten aiemmin pitämiä omenatuoremehuasemia on osittain myyty tai vuokrattu yrittäjille yhdistysväen vähetessä, jotka aiemmin pyörittivät asemia. Joillakin tuoremehuasemilla valmistetaan myös tuorepuristettua marjamehua asiakkaan marjoista. Tuorepuristettua marjamehua tehdessä hyödynnetään lisäksi entsyymiä, joka rikkoo marjojen soluseinämää ja mehusaanto on suurempi.
[[Tiedosto:Mehustuskuva 50luku.jpg|alt=Nainen valmistaa höyrymehua mehumaijalla. |pienoiskuva|370x370px|Mehun keittoa mehumaijalla 1950-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Etikkasäilöntä on herättänyt uutta kiinnostusta, kun säilykkeitä nimetään uusilla nimillä kuten chutneyt, relishit. pikkelsit ja pikkelit. Etikkasäilönnässä riittävästi etikkaa sisältävän etikka-vesiseoksen sisältämän hapon avulla saadaan tuotteen happamuus riittävän alhaiseksi, jolloin pieneliöt eivät toimi ja pilaa tuotetta. Usein liemeen lisätään myös sokeria, jolloin se myös edistää säilymistä ja etikkaliemi voi olla laimeampi. Lisäksi säilöntäliemiin voi lisätä mausteita kuten esimerkiksi pippureita, neilikkaa, kanelia, chiliä. Tuttua on myös mustaherukan lehtien ja tillikukintojen lisääminen etikkakurkkuihin. Etikkasäilönnässä voi hyödyntää monipuolisesti eri raaka-aineita, joka kiinnostaa kuluttajia kokeilemaan säilykkeiden tekoa. Nykyisin etikkasäilönnän synonyymina kuuleekin käytettävän usein sanaa pikkelöinti. Tarkkaan ottaen pikkelöinti ei ole varsinaisesti säilöntää, vaan siinä on tavoitteena saada raikasta hapokasta makua esimerkiksi kasviksiin, jotka tarjotaan usein melko lyhyen ajan kuluessa valmistuksesta. Pikkelöitäessä valmistetaan 1-2-3 -liemi, johon tulee yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä sekä mausteita oman maun mukaan. Jos pikkelöinti tehdään säilönnän vaatimalla hygieenisyydellä ja riittävästi happoa sisältävällä liemellä, voidaan sekin katsoa säilönnäksi.

Umpiointi eli reksauksen suosio ei tiettävästi ole tätä nykyä kovin yleistä. Sitä harrastavat lähinnä säilönnän eri tavoista kiinnostuneet. Umpioitaessa purkit täytetään säilöttävällä tuotteella ja päälle kaadetaan säilöttävään sopivaa etikka-, sokeri- tai suolalientä jättäen purkit hieman vajaaksi. Kannet kierretään löyhästi kiinni ja ne asetellaan kattilaan, jonka pohjalla on hyvä olla pyyhe, etteivät tölkit kolise. Kattilaan kaadetaan vettä noin 2/3 säilyketölkkien korkeudelle. Vesi kuumennetaan kiehuvaksi. Tuotteita keitetään 15 - 60 minuuttia. Purkit nostetaan varovasti pöydälle, kierretään kannet tiukasti kiinni ja tuotteiden annetaan jäähtyä. Syntyvä alipaine sulkee kannen tiiviisti ja happea käyttävien bakteerien eläminen estyy säilykkeessä. Kansi painuu tuotteen jäähtyessä lommolle ja siitä tietää, että umpiointi on onnistunut. Jollei näin tapahdu, tuote on käytettävä heti tai pakastettava. Säilykkeille suositellaan säilytystä viileässä, mutta kasvis- ja marjasäilykkeitä voi säilöä pimeässä tilassa huoneenlämmössä.

Umpioinnin tapainen säilöntätapa on myös monien kalastusharrastajien tekemä purkkikala. Siinä kalat, mausteet ja haluttu maustekastike sekä öljyä purkitetaan ja purkit laitetaan kannet suljettuina uunipannulle kylmään uuniin. Uunin lämpötilaksi valitaan 125 - 150 astetta, ja tuotteita kypsennetään useita tunteja.

Kotona voi valmistaa myös täyssäilykkeitä, jotka pakataan metallisiin tölkkeihin. Purkkien kannet suljetaan kotitalouksille tarkoitetuilla purkituslaitteilla ja tuotteet kypsennetään painekattilassa, jolloin lämpötila nousee riittävän korkeaksi ja tuotteet saadaan myös steriloiduksi. Kotitalouksien täyssäilykkeitä tekevät pääosin metsästyksen ja kalastuksen harrastajat. Teollisuudessa täyssäilykkeet steriloidaan autoklaaveissa.

Tänä päivänä yksi suosituimmista säilöntätavoista on pakastaminen. Pakastamisessa on monta etua moniin muihin säilöntämenetelmiin verrattuna. Ruoka säilyy pakastettuna lähes tuoreen veroisena. Marjojen vitamiinit säilyvät paremmin kuin esimerkiksi keitetyissä hilloissa ja mehuissa. Pakastettaviin marjoihin ei välttämättä tarvitse lisätä sokeria, vaikka sitä ripaus suositellaan esimerkiksi mansikoille C-vitamiinin ja värin ja aromin säilymiseksi vieläkin paremmin. Myöskään suolaa ei tarvitse pakastettaviin tuotteisiin säilymisen vuoksi lisätä. Pakastamalla voi myös vähentää ruokahävikkiä, sillä jos esimerkiksi tekee isomman määrän ruokaa, voi lopun pakastaa ja hyödyntää valmiin ruoan kiirepäivinä. Pakastettaviksi kannattaa valita vain ensiluokkaisia raaka-aineita. Tuotteet tulee pakata pakastamiseen soveltuviin pakkauksiin. Pakastamislämpötilan on vähintään -25 astetta, jotta jäätyminen on mahdollisimman nopeaa. Teollisessa pakastamisessa pakastamislämpötila vieläkin alempi. Tällöin pakasteeseen syntyvät jääkiteet jäävät pienemmiksi ja tuotteiden rakenne pysyy parempana. Myös matalat pakkaukset edistävät nopeaa jäätymistä. Pakasteiden säilytyslämpötila on -18 astetta. Lähes kaikkea voi pakastaa. Joillekin tuotteille, kuten useille kasviksille on tehtävä ryöppäyskäsittely, jolloin kasvisten entsyymitoiminta saadaan pysäytettyä ennen pakastusta. Tällöin rakenne ja maku pysyvät parempina pakastettuna. Hyvin vesipitoisia tuotteita kuten kurkkua ei kannata pakastaa. Marjat, leivonnaiset, liha, kala ja valmiit ruoat sopivat hyvin pakastettaviksi. Rasvaisimmat tuotteet on syytä käyttää pikemmin, mutta esimerkiksi marjat säilyvät pakastimessa seuraavaan satokauteen. On muistettava, että käyttää säännöllisesti pakastimen sisältöä, ettei pakastimesta tule ruokien hautausmaa.
==Perinteen taustaa ja historiaa==

Entisaikoina omavaraistalouden aikana kaikki saatava sato ja teurastetut eläimet sekä pyydetty kala ja riista oli säilöttävä itse. Perheenemännät palvelusväkineen hoitivat tuotteiden säilönnän. Jo 1800-luvulla tekniikan ja teollisuuden kehittyessä myös elintarviketeollisuus monipuolistui ja uutta elintarviketeollisuutta syntyi. Lasiteollisuuden kehittymisen myötä avautui uusia mahdollisuuksia myös säilyketeollisuudelle. Samoihin aikoihin siirryttiin omavaraistaloudesta rahatalouteen, jolloin tuotteita voitiin ostaa, eikä kaikkea tarvinnut tehdä enää itse. Säilöntä on jatkunut varsinkin maalaistaloissa voimakkaana ja monipuolisena pitkään.

Kun 1800 -1900-luvuilla alettiin järjestämään kotitalousopetusta kansakouluissa, kansanopistoissa ja kotitalouskursseilla, opetettiin niissä myös säilöntää. Samoihin aikoihin alettiin perustamaan talous- ja emäntäkouluja, joiden opetusohjelmaan niin ikään säilöntä kuului. Emäntäkouluissa opetettiin myös puutarhanhoitoa, joten kasvatettu sato täytyi säilöä. Jäsenilleen ja kuluttajille monipuolista
kotitalousneuvontaa antaneet kotitalousneuvontajärjestöt Maa- ja kotitalousnaiset (aiemmin Maatalousnaiset) ja Martat ovat tehneet vahvaa neuvontatyötä opettaessaan säilönnän taitoja jäsenilleen ja muille kansalaisille.

'''Eri säilöntämenetelmien taustaa ja historiaa'''
[[Tiedosto:Pakastamisneuvontaa 60luvulta KUVA MKNK.jpg|pienoiskuva|375x375px|Maa- ja kotitalousnaisetn pakastusneuvonta 1960 - 1970 -luvuilla oli uraa uurtavaa. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Satoja vuosia vanhoja säilöntämenetelmiä ovat hapattaminen, ulkokuivattaminen ja kylmäsavustaminen. Tuotteita säilöttiin ilmatiiviisti myös eläinten mahalaukkuun tai paksusuoleen. Viimeksi mainitut menetelmät ovat jo pois käytöstä.

Kalojen hapattaminen oli tyypillistä vielä 1700-luvulla koko maassa, mutta raja siirtyi idemmäksi ja lopulta kaloja hapatettiin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kalat suolattiin kevyesti ja ripaus ohra- tai ruisjauhoja vauhditti happanemisprosessia. Nykyään kalojen hapattaminen on Suomessa hiipunut ja tiedämme ruotsalaiset hapansilakat. Hapankaalin valmistaminen on ollut erityisesti Savo-Karjalan ruokaperinnettä.

Lihan kuivaaminen on sen vanhin säilömistapa. Ensin lihat maustettiin suolalla ja vietiin seinustoille tai katoille rakennettujen telineiden, lihahepojen päälle kuivumaan eli ahavoitumaan tuuleen ja aurinkoon. Kuivattavia lihoja olivat nauta, lammas ja poro. Myös kaloja kuivattiin. Pienet kalat kuivattiin oksaan pujotettuina aittojen seinällä. Isommat kalat avattiin selkärankaa myöden ja naulattiin aitan seinään. Kalan kuivaaminen ulkona oli erityisesti länsisuomalainen tapa. Kuivatusta kapakalasta tehtiin lipeäkalaa. Kaloja kuivattiin myös miedossa uuninlämmössä tyypillisesti Itä-Suomessa. Kuivaamalla on säilötty myös omenoita, mustikoita ja kasviksia joko lämpimässä, kuivassa ilmavassa paikassa tai vielä hieman lämpimässä uunissa.

Kylmäsavustamista voi kuvata kuivaamisen ja savustamisen välimuodoksi, prosessi kesti viikkoja ja tuloksena oli hyvin säilyvä liha. Erityisen hyvää oli Länsi-Lapin kylmäsavustetut poronpaistit. Lounais-Suomesta lihoja alettiin savustaa myös saunan tai riihen kuumassa savussa 1700-luvulla. Kuumasavustettu liha ei ollut niin säilyvää kuin kylmäsavustettu liha. Itä-Suomessa lihat palvattiin uunissa suurissa puukaukaloissa tai olkien tai oksien päällä. Puukaukaloa kutsuttiin säräksi tai kouruksi.

Suolan, sokerin ja etikan käyttö yleistyivät ja niillä oli merkitystä myös säilönnässä, erityisesti umpisuolaus yleistyi. Lihoja säilöttiin puutiinuihin ja -pyttyihin kuivasuolauksella, jossa pienehköjen lihapalojen väliin ripotellaan vähintään 1 kg suolaa / 10 kg lihaa. Toisesta tavasta käytettiin nimeä laukkasuolaus, siinä 20 % suolavesi kaadettiin lihojen päälle. Suolan lisäksi käytettiin herkullisen värin ylläpitämiseksi salpietaria. Kalojen säilöminen suolaamalla oli yleistä. Suolaamalla on säilötty myös kasviksia kuten kurkkuja.

Opastusta tarvittiin myös puuastioiden puhdistukseen, kuivumisesta aiheutuneiden mahdollisten ravistumien korjaukseen ja katajointiiin, jolla astia saatiin raikkaaksi.

Hillojen hyytelöiden, soseiden, marmeladien ja mehujen teon opastaminen on ollut neuvontajärjestöjen Maa- ja kotitalousnaisten, Marttojen ja Marthaförbundetin erittäin tärkeä neuvonta-aihe neuvojien työssä. Kansalaisjärjestöjen raittiustoiminnan keskusliitto antoi myös neuvoja säilöntään. Säilöntäkurssien lisäksi yksi kanava jakaa oheistusta mehujen, hillojen, hyytelöiden, soseiden ja marmeladien teosta oli
lehdet ja eri toimijoiden julkaisemat esitteet. Vuodesta 1940 alkaen ilmestyneessä Maatalousnainen-lehdessä (vuodesta 1970 alkaen Koti-, nykyisin Koti ja maaseutu -lehti) on heti sen ilmestymisestä alkaen ollut vuosittain monipuolista säilöntäneuvontaa. Neuvonnassa kiinnitettiin huomiota raaka-aineiden laatuun, työvälineiden ja säilytyspullojen ja purkkien puhtauteen sekä työskentelyn hygieenisyyteen. Neuvonnassa edistettiin marjojen ja kasvisten käytön lisäämistä. Suositusten mukaan tavoitteena oli lisätä marjojen ja kasvisten käyttöä terveellisessä ruokavaliossa. Yleistyvän kotitalousopetuksen ansiosta myös koteihin tuli lisää tietoa säilönnästä.

Puolukoista, karpaloista ja suomuuraimista suositeltiin tekemään tuoresurvosta, jonka oma mehu peittäisi pinnan ja suojaisi pilaantumiselta. Kun survoksia ei kuumennettu, vitamiinit säilyivät paremmin. Sokeriakin säästyi, sillä elettiin sota-aikaa ja sokerin saanti oli puutteellista.
Hillojenkin säilöminen onnistui ilman sokeriakin, mutta pientä määrää sokeria ei kannattanut laittaa hilloihin ja mehuihin, sillä silloin se oli ravintoa pieneliöille. Vasta riittävä sokerimäärä toimii mehuissa, hilloissa ja soseissa säilöntäaineena.

Säilöntäneuvonnassa opastettiin myös A.I.Virtasen kehittämien ja muiden säilöntäaineiden käyttöä säilönnässä. Virtasen kehittämiä säilöntäaineita sai tilata Maatalousnaisten keskusjohtokunnalta (nykyinen Maa- ja kotitalousnaisten Keskus). Myös puolukkasurvos toimi helpommin pilaantuvissa tuotteissa säilöntäaineena, kun sitä laitettiin esimerkiksi omenasoseen pintaan reilun kerros, sose ei ollut altis pieneliöille ja homeelle. Hillojen pintaan voitiin laittaa myös parafiinikerros suojaksi ja korkkeja voitiin hartsata tiiviiksi. Myöhemmin tulivat kumituppelot käyttöön pullojen korkkeina.

Yksi tyypillinen vanha tapa säilöä puolukoita on ollut valmistaa niistä vesipuolukoita. Puolukat pakattiin huolellisesti pestyihin pulloihin tai purkkeihin. Päälle kaadettiin keitettyä, jäähdytettyä vettä ja pullot tai purkit suljettiin puhtailla korkeilla tai kansilla.

Mehuja tehtiin aluksi jauhamalla mehumyllyllä marjat. Isoon kattilaan laitettiin pohjalle ensin alunen ja vettä ja keskelle posliini- tai emalikulho. Kattilan suulle laitettiin tiheä kangas kuopalle ja harvempi kangas päälle, Marjat kaadettiin kankaalle, kansi tiiviisti kiinni, kangas solmittiin kannen kädensijaan ja kattila siirrettiin kuumenemaan hellalle. Kiehuvan veden höyry irrotti mehun astiaan. Mehujen valmistukseen tuli apua 1950-luvun alussa, kun Saksasta yhdistyksille saatiin Mehumaijana tunnettuja höyrymehustimia, jotka yleistyivät pian kodeissa. Samoihin aikoihin tihkui Keski-Euroopasta tietoa omenatuoremehulaitteista. Pian Maatalousnaiset ja Maatalousseurat perustivat tuoremehuasemia. Neuvonnalla oli työsarkaa opastaa, kuinka pullot puhdistettiin ja millaiset omenat tuoremehun valmistukseen sopivat, kun mehua mentiin tuoremehuasemille teettämään. Omenamehun teettäminen oli hyvin suosittua tuoremehuasemilla aina 1980 - 1990 -luvuille saakka, jonka jälkeen oli ehkä hieman taukoa kunnes viime vuosina innostus tuoremehun tekoon on lisääntynyt on jälleen lisääntynyt. Muutama vuosikymmen sitten 1970 - 1980 -luvuilla tulivat myytiin kotitalouskäyttöiset mehulingot joilla saattoi valmistaa tuoremehua marjoista, hedelmistä ja vihanneksista, mutta pidemmän päälle laitteet eivät ole saavuttaneet kovin suurta suosiota.

Puutarhojen hoitoon alettiin kiinnittää huomiota erityisesti 1700-luvulla. Aluksi puutarhoja oli vain kartanoissa, pappiloissa ja kaupunkien lähistöillä. Maalaistaloihinkin puutarhoja perustettiin 1800-luvulta alkaen ja ne yleistyivät niissä vasta 1900-luvulla. Etikkasäilöntä levisi kartanoiden ja pappiloiden sekä samoihin aikoihin alkaneiden talouskurssien välityksellä. Perinteisiä etikkasäilykkeitä olivat ja ovat edelleen suositut maustekurkut, etikkapunajuuret ja kurpitsapikkelssi. Sieniä on myös säilötty suolaamisen ohella etikkaliemiin. Sienten on hyödynnetty ravinnoksi Savo-Karjalan alueella jo 1700-luvulta, mutta muualla Suomessa vasta 1900-luvulla, Länsi-Suomessa vasta sen jälkipuoliskolla. Eri järjestöt ovat tehneet valistustyötä sienten käytön lisäämiseksi.

Umpiointi eli reksaus oli suosittu menetelmä säilöä erityisesti kasviksia, sieniä, marjoja ja hedelmiä ennen pakastimien yleistymistä. Aiemmin umpiontiin käytettiin siihen tarkoitettuja lasitölkkejä, joissa oli kumitiiviste, lasikansi ja metallijousi sekä oma umpiointikattila. Umpioinnin voi tehdä myös tavallisessa kattilassa ja nykyiset lasiset säilyketölkit sopivat umpiontiin, koska niiden kansien sisäpinnassa on tiiviste.
Myös lihaa ja kalaa on umpioitu, mutta varsinkin näissä tuotteissa on riskinä, etteivät hapettomassa tilassa elävän vaarallista ruokamyrkytystä aiheuttavan Clostridium botulinum -bakteerin itiöt kuole tavallisessa kattilassa umpioitaessa 100 asteessa, vaan vaaditaan yli 120 asteen lämpötila. Silloin tarvittaisiin painekattila, jota käyttämällä lämpötila nousee 120 asteeseen.

Pakastimen käytön ja pakastamisen opastuksessa Maa- ja kotitalousnaiset ovat tehneet pioneerityötä. Pakasteneuvonnan kulta-aikaa olivat 1960- ja 1970-luvut. Neuvojat kouluttautuivat pakasteneuvoja- ja pakastusemäntäkursseilla, jotta pystyivät kursseilla ja esitelmiä pitäessään antamaan riittävästi opastusta pakastimien käyttöön ja tuotteiden pakastukseen. Lisäksi järjestön julkaisemassa Maatalousnainen / Koti, -lehdessä oli vuosien 1962 - 1974 aikana 30 juttua pakastamisesta. Kursseilla, esitelmissä ja lehdessä käsiteltiin pakastaminen hyvin perusteellisesti. Annettiin tietoa pakastimen valinnasta, sen sijoittamisesta, käytöstä ja puhdistamisesta. Käsiteltiin pakastusmateriaalit ja niiden soveltuvuus eri tuotteille pakastusmateriaaliksi. Opastettiin eri tuotteiden mahdolliset esikäsittelyt ennen pakastamista. Suositeltiin pitämään pakastuspäiväkirjaa. Neuvottiin sarjatyöhön ruoanvalmistuksessa. Lehdessä oli laskelmia ajankäytön säästöstä tehtäessä ruokia pakastimeen ja hyödyntäessä niitä esimerkiksi kiireaikoina. Lisäksi lehdessä oli luettavissa pakastajien käyttökokemuksista.

Kainuussa pakastimien omistaja alkoivat kysellä 1970-luvun alussa pakastusemäntiä koteihinsa tekemään ruokaa valmiiksi pakastimiin. Niinpä Kainuun Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus järjesti Ammattikasvatushallituksen kanssa 120 tuntia kestäneen pakastusemäntäkurssin. Tarina ei kerro kuinka paljon nämä koulutetut pakastusemännät saivat työtä alueella. Myös Työtehoseura (tutkimus- ja koulutusorganisaatio) järjesti samantyyppistä koulutusta.

Neuvontaa annettiin myös säilykkeiden säilytyspaikan, kellarin huoltoon. Vuosina 2010 - 2012 Maa- ja kotitalousnaisilla olleen Energiansäästöllä euroja -kampanjan aikaan järjestö kannusti kunnostamaan jo hyljättyjä kellareita käyttöön. Vuosien varrella Maatalousnainen / Koti / Koti ja maaseutu -lehdissä on ollut hyvin runsaasti juttuja säilönnästä.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Aikanaan säilöntätaidot on opittu kotona sukupolvelta toiselle ja osin vieläkin kotoa opittu tapa periytyy. Isovanhempien kannattaakin olla näiden asioiden lähettiläitä, sillä tieto-taito saattaa kantaa helpommin sukupolven yli. Kuivaamisen perinteen ylläpitäjiin voinee laskea ne eränkävijät ja vaeltajat, jotka kuivaavat kodeissaan jauhelihasta lähtien itselleen muonaa retkilleen.

Maa- ja kotitalousnaisissa, Martoissa ja Marthaförbundetissa neuvontatyötä tekevät asiantuntijat tarjoavat kursseja myös säilöntään ja antavat neuvontaa esimerkiksi erilaisilla messuilla ja pienemmistä tapahtumissa. Arktiset Aromit edistää myös marjojen ja muiden luonnontuotteiden käyttöä, joka edellyttää myös säilöntää.
[[Tiedosto:Kesäkurpitsa-sitruunahillo 2016 Timo Viljakainen.jpg|pienoiskuva|410x410px|Pirteää kesäkurpitsa-sitruunahilloa. Kuva Timo Viljakainen.]]
Koulujen kotitalousopetuksessa voidaan kylvää siemen hyödylliseen säilöntäharrastukseen. Ruoka- ja luonnontuotealan oppilaitoksissa käsitellään myös säilöntää.

Erityisesti naisille suunnatut, ruokaan ja kodinhoitoon liittyvät sanoma- ja aikakauslehdet ovat kautta vuosikymmenten olleet merkittävässä asemassa edistämässä säilöntäkulttuuria. Tänä päivänä tieto liikkuu nopeasti ja jokin uusi asia voi saada hetkessä bloggarien toimesta huikean suosion somessa, näin esimerkiksi säilöntäreseptien osalta.
==Perinteen tulevaisuus==
Entisistä ajoista säilöminen on vähentynyt osittain monipuolisen teollisen ja pienempien säilykkeiden valmistajien tuotannon vuoksi. Osa kuluttajista voi saada esimerkiksi pientuottajien tuotteista ideoita omaan säilöntään. Viileiden säilytyspaikkojen puute etenkin kaupunkiasunnoista vaikuttaa siihen, ettei itse voi säilöä niinkään paljon kuin haluaisi. Silti säilöjiä tulee olemaan jatkossakin ja säilöntäperinne jatkuu. Osa ihmisistä harrastaa sienestämisestä, marjastusta, kalastusta tai metsästystä ja sato on säilöttävä.

Koronapandemia lisäsi ihmisten kiinnostusta kotoiluun ja muun muassa puutarhaviljely lisääntyi. Tuotetut tuotteet pitää säilöä. Hyvinä omenavuosina on yllin kyllin tarjolla kotimaista raaka-ainetta ja nämä tuotteet halutaan hyödyntää esimerkiksi omenatuoremehuksi. Tämän hetken maailman tilanne on myös edistänyt kansalaisten varautumishalukkuutta ja säilöntä on yksi tapa varautua.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-keskus Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Kirjallisuus ja esitteet'''

Sillanpää Merja 1999. Happamasta makeaan. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys

Tiainen Ilkka & Elonen, Sirkku & Kilpi Kyllikki 1992. Marja- ja säilöntäopas

Uusivirta Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja

Maatalousnainen, Koti ja Koti- ja maaseutu -lehtien vuosikerrat 1940 – 2024

'''Linkit'''

Haapala A 1926. [https://www.suomenkalakirjasto.fi/wp-content/uploads/2020/06/Suomen-kalastusyhdistys-Silakan-Suolauksesta-A-Haapala.pdf Silakan suolauksesta] Suomen kalastusyhdistys

Martat, [https://www.martat.fi/ruoka/sailonta/ Säilöntä]

Pikkarainen Emma 2006. [https://www.arktisetaromit.fi/binary/file/-/id/17/fid/344 Sienten ja marjojen käyttötavat Suomessa, Italiassa ja Saksassa], Pro gradu tutkielma

Ruokavirasto, [https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/ohjeita-kuluttajille/ruokamyrkytykset/ruokamyrkytyksia-aiheuttavia-bakteereja/clostridium-botulinum/ Colstridium botulinum ja botulismin ehkäisy]

'''Videot'''

Kalamiehen matkassa, [https://www.youtube.com/watch?v=D07UKq91vUo Tehdään purkkikalaa]

Sami Paakkola, [https://www.youtube.com/watch?v=ccG9rM2HiBc Purkkikalaa särjestä, hauesta ja ahvenesta]

'''Muut lähteet'''

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Puurot ja vellit

2025-04-23T21:23:18Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kansallinen=Ei
|kategoria= Ruokaperinteet
|sijainti=Suomi
|asiasanat=puuro, velli, ruis, kaura, ohra, vehnä, tattari
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomalaiseen ruokakulttuuriin puurot ja vellit kuuluvat vahvasti. Ainakin lapsina kaikki syövät puuroja ja vellejä, mutta myös suuri osa aikuisista syö puuroja lähes päivittäin. Joten me lähes kaikki suomalaiset olemme puurokulttuurin harjoittajia.

Kiinteän ruoan nauttimiseen totutellaan noin puolivuotiaasta alkaen ja silloin ruokavalioon tulevat myös viljoista valmistetut puurot ja vellit. Aamu- ja iltapuuro tai iltavelli kuuluvat edelleenkin vahvasti varhaislapsuuden ruokavalioon. Lasten mennessä päiväkotiin päivä käynnistyy usein aamupuurolla.

Lämmin puuro on hyvä alku päivälle kaiken ikäisille, joten iso osa suomalaisista nauttii aamupuuroa läpi elämän. Puurojen valmistukseen suositellaan täysjyvästä valmistettuja jauhoja, hiutaleita ja ryynejä eli suurimoita. Ne sisältävät runsaasti kylläisyyttä ylläpitäviä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja sekä vatsan ja suoliston toiminnalle tärkeitä kuituja. Täysjyvävilja on myös hyvä kivennäisaineiden ja varsinkin B-ryhmän vitamiinien lähde.

Suosituin aamupuuro valmistetaan höyrytetyistä kaurahiutaleista, joka on nopeinta valmistaa mikrossa lautasella, mutta on helppo ja nopea valmistaa myös kattilassa liedellä, jos ruokailijoita on useampi samaan aikaan.

Ruokailijoina kaikki puuronsyöjät ovat puuroperinteen harjoittajia. Toisessa roolissa perinteen harjoittajia ovat alkutuottajat, elintarviketeollisuus sekä ruoanvalmistajat julkisella ja kaupallisella sektorilla. Neuvontajärjestöjen ravitsemusneuvonnassa tuodaan esille puurojen ja vellien merkitys ravitsemuksessa.
==Perinteen harjoittaminen==
[[Tiedosto:Ruispelto.jpg|alt=Kuvassa näkyy viljapelto.|pienoiskuva|Viljapelto. Kuvaaja Helena Velin|436x436px]]
Puurot ja vellit ovat suomalaista ruokakulttuuria ja satojen vuosien ajan. Aiemmin puurot ja vellit olivat vielä suuremmassa roolissa energian lähteenä, kun ruoka oli yksinkertaisempaa. Vieläkin puhutaan uutispuurosta, kun vastakorjatusta rukiista ja siitä jauhetuista ruisjauhoista keitetään ruispuuroa, jota tarjotaan usein syksyisissä yhteisissä tapahtumissa. Puurot ja vellit ovat kuuluneet aiemmin kekrin viettoon, jota nyt eri tahojen toimesta elvytetään. Tuontituotteiden yleistymisen jälkeen joulupuuron raaka-aineeksi valikoitui riisi, kun aiemmin joulupuuro tehtiin ohrasta. Jouluna ja pikkujouluna kokoonnutaan jälleen puuropatojen äärelle nauttimaan yhteisestä puurohetkestä seurustellen. Joulupuuroon piilotettu manteli tuo onnea saajalleen seuraavana vuonna. Täysjyväpuurot sisältävät runsaasti kuitua, etenkin B-ryhmän vitamiineja sekä monia kivennäisaineita ja ne ovat terveellistä kotiruokaa. Kotimaisen ruoan suosimiseksi kannustetaan meillä nykyisin tekemään myös joulupuuro ohra- tai kaurasuurimoista.

Perinteiset puurot ja vellit ovat ryyneistä eli suurimoista, hiutaleista tai jauhoista kypsennettyjä ruokia, jotka keitetään veteen, maitoon tai mehuun.

Viljojen kulutus on vähentynyt noin sadassa vuodessa melkein kolmannekseen, noin 80–85 kiloon vuodessa, ja samalla on vähentynyt myös puurojen ja vellien kulutus. Puurot ovat tärkeä osa ravitsemusta, erityisesti pikkulasten ruokavaliossa. Aluksi vanhemmat huolehtivat lasten puuroannoksista, mutta myöhemmin päiväkotien ruokapalvelut ottavat vastuun puuron tarjoamisesta. Osa koululaisista syö aamupuuron kouluun lähtiessään ja koulujen ruokalistalla on silloin tällöin puuropäivä. Kyselyjen mukaan lapset ja nuoret pitävät puuroista. Varuskunnissakin marssitaan ensin aamupuurolle. Useissa opiskelijaravintoloissa on myös mahdollisuus ostaa aamupuuro tai tarjolla voi olla puurolounas, johon sisältyy salaattipöytä ja ateriasta saadaan monipuolinen. Osassa henkilöstöravintoloista on aloitettu tarjoamaan aamupalaa ja aamupuuroa. Suomessa hotellien aamupalat ovat runsaat ja monipuoliset ja sieltä löytyy myös herkullista puuroa. Joissakin hotelleissa asiaan panostetaan pieteetillä ja puuro valmistetaan lähialueen tuottajan hiutaleista tai ryyneistä. Vanhuksille puurot ja vellit ovat usein mieleistä syötävää ja vielä tämän ajan vanhuksille puurot tuovat lämpimiä muistoja lapsuudesta, koska silloin puurot ja vellit olivat ruokavalion perusruokia, eikä ruoan riittävyys ollut itsestään selvää. Ja kuuluupa yhdessä kesän suurtapahtumassa, Jukolan viestissä olevan puurobaari.

Nykyiseen kiireiseen elämään elintarviketeollisuus tarjoaa ratkaisuja helpommin valmistettaviin puuroaterioihin ja vaihteluksi erilaisia makuvaihtoehtoja. Tarjolla on erilaisia maustettuja pikapuuroaineksia, joihin vain sekoitetaan kiehuva vesi ja annetaan hetki tekeytyä.

Puuroja nautitaan nykyään usein marjojen, hedelmien, soseiden, raejuuston ja jogurtin kanssa. Niihin voi lisätä päälle rouhittua pähkinää tai koristaa vaikka syötävin kukkasin. Maitotuotteet lisäävät puuroateria proteiinipitoisuutta, joka entisestään pitää paremmin nälkää pois.

Tuorepuurot tuovat vaihtelua ruokailuun. Ne voivat sisältää mehua, hapanmaitotuotteita tai vastaavia kasvipohjaisia valmisteita, soseita, marjoja, hedelmiä, siemeniä, loraus siirappia ja niin edelleen.
[[Tiedosto:Uuniohrapuuro Viljakainen pysty.jpg|alt=Kuvassa kaadetaan mehukeittoa uuniohrapuuron päälle.|pienoiskuva|Uuniohrapuuro ja mehukeitto. Kuva Timo Viljakainen|500x500px]]
Suolaiset puurot ovat uudempia tulokkaita ja ne sopivat vaikka ateriaksi. Itse asiassa perinteiset risotto ja polenta ovat suolaisia puuroja, mutta niillä on jo niin vakiintunut asema omina ruokalajeina, ettei niitä tuskin halutaan sekoittaa suolaisiin puuroihin. Suolaisia puuroja voi valmistaa suurimoista sekä hiutaleista. Nesteeksi sopivat maito, vesi tai kasvisliemi. Halutessa niitä voi maustaa. Lisäkkeiksi on vain mielikuvitus rajana: esimerkiksi kasviksia, pikkelöityjä kasviksia, rapeaksi paahdettua pekonia, palvikinkkua ja yrttiöljyjä. Annokseen tuo makua myös juustoraasteet. Valitut lisäkkeet asetellaan kauniisti puuron päälle ja sitten vain nauttimaan.

Puurovalikoimaa lisää myös raaka-aineiden määrän laajeneminen, joista osa on vanhojen raaka-aineiden paluuta. Meillä yleisesti viljeltyjen kauran, ohran, rukiin ja vehnän sekä suositun ulkomaisen puuroraaka-aineen riisin lisäksi puuroja voi tehdä myös speltistä (jota kutsutaan myös alkuviljaksi), tattarista, hirssistä, kvinoasta ja maissista. Vanhoja viljalajeja, tattaria ja spelttiä on alettu uudelleen viljelemään Suomessa. Myös hirssiä on kasvatettu aikoinaan ja sen viljelyä meillä selvitellään. Meille uudempaa tulokasta kvinoaa viljellään jo pienellä alalla Suomessa. Pääosin kuitenkin hirssi, kvinoa ja maissi ovat tuontituotteita. Tattari, kvinoa ja hirssi eivät sisällä gluteenia, joten ne sopivat myös keliaakikoille.

Ruokahävikkiä pyritään vähentämään monin tavoin. Syksyisin vietettävän hävikkiviikon yksi hävikin vähentämisvinkki on valmistaa vähän kuivahtaneista ruisleivän palasista leipäpuuroa. Leipäpaloja voi liottaa ennakkoon ja se kypsyy jauhopuuroa nopeammin. Hapanleipä antaa hyvää aromia puolukoita tai muita marjoja sisältävälle puurolle.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
Varhaisimmat puurot olivat kivillä hierrettyjen jyvien rouheista ja vedestä tehtyjä sekoituksia. Tulen keksimisen jälkeen puuroa opittiin keittämään, jolloin siitä tuli sulavampaa ja miellyttävämpää syödä. Puuroilla ja velleillä on ollut merkittävä rooli ihmiskunnan ravitsemuksessa, ja ne ovat edelleen monien maiden perusravintoa. Suomessa puurot ja vellit ovat olleet leivän ohella tärkeä osa ruokavaliota ennen perunan yleistymistä ja myöhemmin perunan ja kasvisten rinnalla. Merja Sillanpään kirjassa Happamasta makeaan (1999) on esitelty lapsuuden muistoja eri aterioiden ruokalajeista eri yhteiskuntaluokan perheissä 1920–1950 -luvuilla. Tuolloin vielä puuroja ja vellejä syötiin usein monta kertaa päivässä.

Suomessa käytettiin puuroissa aluksi ohraa ja Karjalan alueella viljeltyä tattaria, pian myös ruista ja kauraa. Myöhemmin alettiin valmistaa riisi-, manna ja vehnäpuuroja. Puurojen nesteenä käytettiin maidon ja veden lisäksi kurria, piimää, kaljaa ja jopa koivun mahlaa.
[[Tiedosto:Puuro maistuu Sot.virk. J.Taube, valokuvaaja 1942 Sotamuseo.jpg|alt=Lapset syövät puuroa |pienoiskuva|Puuro maistuu 1942. Kuva sot.virk. J.Taube, Sotamuseo|379x379px]]
Ohra oli yleisin puurovilja, ja siitä valmistettiin useimmiten suurimopuuroja maitoon tai kurriin keitettynä. Itä-Suomessa puurot haudutettiin uunin jälkilämmössä, kun taas lännessä ne keitettiin tulella padoissa, koska uunia ei lämmitetty päivittäin kuten Itä-Suomessa. Ohrapuuro ja -velli olivat myös suosittua pitoruokaa. Silloin niitä saatettiin parannella voilla ja kermalla. Velliä kutsuttiin kryynivelluksi, pitovelliksi tai otrakryynkaassaksi. Sievin ja Nivalan pitäjänruokana tunnettu mutti on ohrajauhoista ja vedestä valmistettu sakea puuro eli pepu.

Ruispuuro tehtiin veteen. Savossa veteen keitettyjä puuroja kutsuttiin hutuiksi. Ruisvelliä kutsuttiin vesivelliksi. Sadon korjuun jälkeen yksi sadonkorjuun kohokohta oli, kun uutisjauhoista vedestä ja suolasta tehtiin uutispuuro, jota myös vartta- tai puintipuuroksi kutsuttiin.

Naurista, lanttua ja perunaa sekä herneitä käytettiin myös puuroissa sekä velleissä. Perunapuuroa kutsuttiin myös Inkoon puuroksi tai pastanttipuuroksi. Tähdepuuro maistui herkulliselta voissa paistettuna.

Kaurakiisseli on Karjalan perinneherkku. Se valmistettiin akanoineen jauhetuista kaurasta ja vedestä hapattamalla ja keittämällä siitä kiiltävä harmaa kiisseli. Kaurakiisseli on mielipiteitä jakava ruokalaji.

Pienellä alueella Kymenlaaksossa valmistettiin taikinakiisseliä. Se tehtiin ennen ruisleipätaikinan alustamista keittämällä juurta ja vettä. Kiisseli maustettiin reilusti makeaksi sokerilla ja nautittiin maidon kanssa.

Hiutaleiden valmistus mullisti puuroperinteet 1870-luvulla, kun höyryttämällä esikypsytettyjä kaurahiutaleita alettiin valmistaa. Tämä nopeutti puurojen keittämistä, mutta pitkään haudutettuja puuroja esikypsentämättömistä tuotteista pidettiin maukkaampina. Haudutus onnistui kätevästi esimerkiksi heinälaatikoissa ja myöhemmin haudutuskattiloissa.
[[Tiedosto:Puuronkeitto 070923MarjaLeenaPitkäjärvi MirjaPummila RiittaNukarinen Kuva MKNK.jpg|alt=Naiset keittävät puuroa iusossa kenttäkeittimessä.|pienoiskuva|Puuron keitto ja tarjoilu Narinkkatorilla Monimuotoinen maaseutu saapuu kaupunkiin -tapahtumassa 2023. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten Keskus|523x523px]]
Marjoja yhdistettiin usein ruis- ja ohrapuuroihin. Niitä valmistettiin keittämällä tai imellyttämällä. Keittokurssien myötä, 1900-luvun alusta talojen tyttäret oppivat tekemään vispi- eli lappapuuroa veteen keitetystä mannapuurosta ja marjoista. Puuro makeutettiin sokerilla ja jäähtyneenä vatkattiin kuohkeaksi. Riisi- ja mannapuuro olivat pyhäpäivän ruokia, sillä riisi oli tuontituote ja siten arvokas.

Puuroja tarjottiin usein rasvan kanssa: Puurovadin keskelle laitettiin helluva voisilmä, johon syöjät kastoivat puurolusikkaansa. Pohjoisessa saatettiin laittaa puuroon poron kuuta (rasvaa) tai kalan rasvaa. Varsinkin riisi- ja mannapuuron kanssa tarjottiin rusina- tai sekahedelmäsoppaa. Puuroja nautittiin myös maidon ja piimän sekä marjakeittojen kanssa.

Piimävellejä tehtiin yleensä ohra- ja ruisjauhoista veteen, maitoon, kurriin tai näiden sekoituksiin. Velli keitettiin ensin ja sitten lisättiin mieluiten tuoretta kokkelipiimää tai kirnupiimää, joka ei ollut liian hapanta, jotta velli maistui pehmeältä. Tunnetaan myös makeita piimävellejä, joihin lisätään rusinoita ja siirappia, silloin usein jauhojen tilalla käytettiin riisiä tai ohraryynejä.

Kaljavelli oli juhlaruokaa, jota valmistettiin erityisesti Etelä-Pohjanmaalla, Lounais-Suomessa, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Kalja-vesiseos saostettiin ohrajauhoilla. Velliin lisättiin rusinoita ja siirappia sekä leipäjuustokuutioita. Sitä tarjottiin erityisesti pitojen jälkeisenä aamuna elvyttävänä ruokana. Synnyttäneitä äitejä myös vahvistettiin kaljavellillä.

Maetolämmitös oli Savossa tunnettu uamus- ja iltasruoka, aikansa tähderuoka. Maito kiehautettiin ja siihen lisättiin kuivaneista leivistä jääneitä leivänpaloja. Voinokare lisättiin kattilaan tai annoksen päälle.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==
Perheissä puurojen valmistuksen tietotaito siirtyy luonnollisesti seuraavalle sukupolvelle.

Puuroperinnettä välitetään erilaisissa tapahtumissa eri järjestöjen ja muiden toimjjoiden toimesta. Maa- ja kotitalousnaiset keittävät Jyväskylän Wemmi -sadonkorjuumarkkinoilla myyntiin isossa padassa uutispuuroa. Pro Luomu järjesti Suomen 100-vuotisjuhlavuonna luomupuuron syönnin maailmanennätyskampanjan. Suomen 100-vuotisjuhlavuonna Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset järjestivät vanhuksille Makumuistoja mummoille ja papoille -tapahtumia, joissa osassa oli tarjolla puuroa. Yksi puurotapahtuman järjestäjistä oli Artjärven Maa- ja kotitalousnaiset. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset järjestävät syksyisin sadonkorjuun siunaustilaisuuksia seurakuntien kanssa jumalanpalveluksissa, jonka jälkeen tarjotaan uutispuuroa. Sotkmon Tipasojalla on pidetty vuodesta 2013 alkaen puurotapahtuma. Sievissä on järjestetty vuodesta 1983 laajoja joukkoja keräävä tapahtuma, Muttimarkkinat, jonka järjestelyistä vastaa Sievin kunta ja Sievin Lions Club.

Puuron yhteydessä ei voi sivuuttaa kaupallisen toimijan Elovena-brändiä, jonka tuntee lähes jokainen suomalainen. Vuonna 2025 juhlitaan Elovenan 100-vuotisjuhlaa. Kaupallisten toimijoiden kampanjat puhuvat myös puurojen puolesta. Vuoden 2023 adventiksi markkinoilla ollut annospuurojoulukalenteri myytiin loppuun nopeasti.

Kotitalouuden neuvontajärjestöt Maa- ja kotitalousnaiset, Marttaliitto ja Marthaförbundet sekä Ruokakasvatusyhdistys Ruukku tuovat neuvonnassaan ja viestinnässään kuluttajille tietoa puurojen merkityksestä ravitsemuksessa. Heiltä voi tilata myös kursseja, joissa on mahdollisuus yhdessä kokkailla. Tietoa välittyy myös median kautta.

==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Luomupuuron ME syönti 2017 KUVA MKN.JPG|alt=Puuron syöjiä pöydän ympärillä.|pienoiskuva|509x509px|Puuroa nautitaan Kainuussa 2017. Kuva Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Puuroillakin oli alamäkensä. Elintason noustessa 1960–1970 -luvuilla viljan kulutus laski ja sen myötä puurojen ja vellien syöminen väheni. Niitä pidettiin rahvaanomaisena. Samoihin aikoihin maailmalle levisi dieetti, jossa pyrittiin välttämään hiilihydraatteja. Nyt puuro on jälleen pop. Puurojen suosio on lisääntynyt niin aamu- kuin välipalana. Markkinoille on tullut tuotteita, joiden avulla puurot syntyvät nopeasti ja eri makuvaihtoehdot tuovat vaihtelua. Puuroista on kirjoitettu useita kirjoja ja lehdissä on ollut puurojuttuja. Niissä puurot on tuotu tähän aikaan, on annettu maustamis- ja tuunausvinkkejä sekä uusia ohjeita, joissa puuroihin on tuotu myös kansainvälistä tuulahdusta.

Varsinkin kauran ja rukiin positiivisista terveysvaikutuksista monien sairauksien mahdollisena ehkäisijänä on tullut lisää tutkimustietoa. Ihmisiä kiinnostaa terveys ja lisääntyvän tiedon kannustamana puurot ja vellit maistuvan jatkossakin.

Ruoan hinnan noustessa, täysjyväpuurot ja -vellit ovat edelleen edullista ruokaa ravintoarvoonsa nähden. Viljatuotteet ovat ravitsemuksessa myös ilmastoystävällisempi vaihtoehto. Näilläkin seikoilla on varmasti merkitystä ihmisten valintoihin.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen]

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Videot'''

[https://www.youtube.com/watch?v=QXr4EbLtA24 Ohrakryynivelli]

'''Reseptit'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/kaurapuuro Kaurapuuro]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/leipapuuro Leipäpuuro]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/marja-pahkinapuuro Marja-pähkinäpuuro]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/mutti Perinteinen mutti]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ruispuuro Ruispuuro]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/uuniohrapuuro-ja-marjakeitto Uuniohrapuuro]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohrakryynivelli-eli-ohrasuurimovelli Ohrakryynivelli]

'''Kirjallisuutta'''

Kaaro, Jani (toim.), 2017. Ruoka-Kalevala eli makumuistoja Suomesta. SKS Kirjat.

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen Oy.

Leino, Ulla, 1994, Viljatie. Otava.

Linnilä, Kai, 2015. Puuron ja talkkunan voimalla. Maahenki Oy.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila Oy.

Sillanpää Merja 1999. Happamasta makeaan. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Hyvää Suomesta.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Kustannus Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti-lehti 1 / 1982

'''Muuta'''

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten Elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-04-23T21:20:28Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympäristössä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|Makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.|439x439px]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen]
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara Possumakkara]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat]

'''Kirjallisuus'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

'''Muita lähteitä'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon]

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Ompeluseurat osana Maa- ja kotitalousnaisten toimintaa

2025-04-23T21:16:22Z

HelenaMKNK:

{{Käytäntö}}

==Kuvaus==
[[Tiedosto:MKN Historia 1960 neuvontaa 60luvulta (14).jpg|alt=ruokakussillle osallistujia työn äärellä|pienoiskuva|421x421px|Ruokakurssilla 1960-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.]]
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset ovat elävä esimerkki siitä, kuinka yhteisöllinen tekeminen voi rikastuttaa arkea ja vahvistaa paikallista identiteettiä. Yli 750 yhdistyksen ja noin 21 000 jäsenen voimin rakennetaan hyvinvointia, siirretään perinteitä sukupolvelta toiselle ja luodaan uusia toimintamuotoja – yhdessä ilolla.

Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Yhdistykset järjestävät monipuolista ohjelmaa, kuten kursseja, tempauksia ja retkiä, jotka houkuttelevat mukaan myös alueen muita asukkaita. Vaikka järjestön historia ulottuu jo yli 90 vuoden taakse, sen toiminta on jatkuvasti kehittynyt ajan mukana. Tässä kuvauksessa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on jaettu kahteen osaan järjestön historian ajalta. Tämän otsikon alla esitellään toimintaa jälkimmäisen 1980- luvulta lähtien ja otsikon Taustaa alla järjestön toimintaa alkuvuosikymmeniltä.

Yksi perinteisimmistä toimintamuodoista, ompeluseurat, elää vahvana edelleen useissa yhdistyksissä. Ne ovat enemmän kuin käsityökerhoja – ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa vaihdetaan ajatuksia, kuulumisia, verkostoidutaan ja nautitaan yhteisestä tekemisestä. Jossain vaiheessa kokoontumisten nimi, ompeluseurat saattoivat tuntua vanhanaikaiselta ja kokoontumisia nimettiin eri teemojen alle. Monet asiat ovat kuitenkin tehneet paluun. Uudet sukupolvet jatkavat perinnettä modernilla otteella: kahvilatapaamiset lastenvaunujen ja käsitöiden kanssa nuorten äitien keskuudessa ovat tätä päivää. Samoin myös monissa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksissä nykyisin kokoonnutaan jälleen ompeluseuroihin. Niissä tehdään omia käsitöitä seurustelun ja kahvittelun lomassa. Edelleen voidaan työstää omia neuleita ja virkkauksia tai neuloa pipoja ja sukkia vastasyntyneille paikkakunnan vauvoille tai lähimpään synnytyssairaalaan tai sytomyssyjä syöpäosastojen potilaille jaettavaksi.
[[Tiedosto:Ompeluseuroissa.jpg|pienoiskuva|427x427px|Ompeluseurat 1970-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.]]
Ruoka- ja ravitsemusneuvonta on pysynyt yhdistystoiminnan kivijalkana. Yhdistykset järjestävät kursseja ja luentoja esimerkiksi kasvisten käytöstä, villiyrteistä, terveellisistä rasvoista ja sokerin vähentämisestä. Tutustutaan nousevien trendien ruokiin tai elvytetään perinteitä tekemällä perinneruokia. Herkutteluakaan ei unohdeta, sillä voileipä- ja täytekakkukurssit ovat säilyttäneet suosionsa vuosien varrella.

Piirikeskuksissa työskentelevien asiantuntijoiden ohella yhdistykset tekevät myös neuvontatyötä kuluttajille. Päiväkodeissa ja kouluissa lapsille opetetaan kasvisten tunnistamista ja pienimuotoista viljelyä lavakauluksissa. Kaupoissa on jaettu vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen ja kasvisten käytön lisäämisestä ruokavalioon sekä kannustetaan kuluttajia valitsemaan suomalaista ruokaa. Kotivaranäyttelyt ovat myös tavoittaneet yleisöä hyvin.

Hyvinvointia edistetään liikuntateemojen ja kampanjoiden avulla sekä monipuolisella yhteisöllisellä toiminnalla. Yhdistykset ovat osallistuneet esimerkiksi ”Sentit peliin” ja ”Loikkaa liikkeelle” -haasteisiin sekä järjestäneet omia jumppailtoja ja luontoretkiä. Liikunta on ollut keskiössä myös vuosittaisessa Impin päivän vietossa kesäkuussa. Kesäiset saunaillat, ohjelmalliset virkistystapahtumat ja erilaiset kulttuuriretket kuuluvan useiden yhdistysten toimintaan.

Toiminta ulottuu myös ympäristönhoitoon. Yhdistykset osallistuvat maisemanhoitotalkoisiin, vieraslajien torjuntaan ja kyläkävelyihin, joissa asiantuntijat neuvovat maiseman kehittämisessä. Joillain alueilla yhdistykset tekevät teidenvarsien siistimistä jopa alihankintana.

Yhdistysten toiminnan rahoitus tulee pitkälti itse järjestetyistä tapahtumista: myyjäisistä, toripäivistä, kahvituksista ja kekrijuhlista. Yhdistykset ovat taitavia organisoijia, jotka yhdistävät varainhankinnan ja yhteisöllisen kokemuksen.

Yhdistykset tekevät edelleen myös hyväntekeväisyyttä. Tapahtumissa myydään esimerkiksi puuroa tai keittoa, joiden tuotot ohjataan erilaisiin hyviin tarkoituksiin. Jotkut yhdistykset ilahduttavat vanhuksia järjestämällä palvelutaloissa joulukahvit- tai puuron ja pientä ohjelmaa tai ulkoiluttavat palvelulaitosten asukkaita.

Vielä 1980-luvulla aiemmin suositut opintokerhot, kuten ”Kylä elää” ja ”Pellavalystit”, rohkaisivat yhteisölliseen pohdintaan ja perinteen vaalimiseen. Vaikka opintokerhojen suosio on sittemmin hiipunut, tilalle on tullut teemakampanjoita ja tapahtumia, jotka houkuttelevat lyhyempikestoisina tai kertatapahtumina osallistumaan paremmin ihmisiä nykyajan kiireisessä elämänmenossa.
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on ennen kaikkea elävää ja monimuotoista. Se säilyttää vanhaa ja luo uutta – aina yhteisön ehdoilla ja ilon kautta.
==Tausta==
[[Tiedosto:MKN kesäjuhlat 80-luvulla(18).jpg|alt=Suuri joukko maa- ja kotitalousnaisia juhlakatsomossa.|pienoiskuva|494x494px|Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhla 1980-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto. ]]
Maa- ja kotitalousnaisten tarina alkaa jo 1900-luvun taitteessa, kun naiset osallistuivat maamiesseurojen toimintaan. Ensimmäinen emäntäyhdistys perustettiin vuonna 1902 Jämsässä maamiesseuran alaosastoksi. Varsinainen järjestö syntyi vuonna 1933, kun Maatalousnaisten Keskusjohtokunta perustettiin Maanviljelysseurojen Keskusliittoon. Vuonna 1993 järjestöstä tuli rekisteröity yhdistys nimellä Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry. Moni paikallisyhdistys toimi pitkään maamiesseurojen alaseurana – esimerkiksi Jämsän yhdistys rekisteröitiin itsenäiseksi vasta vuonna 2007.

Ompeluseurat olivat yhdistystoiminnan sydän. Niitä järjestettiin säännöllisesti, usein parin viikon välein tiettynä iltana viikossa jonkun jäsenen kotona. Mukaan otettiin käsityöt ja iltaa istuttiin kuulumisia vaihtaen. Iltoihin kuului kahvit herkkuineen, joskus jopa seitsemän sorttia. Syntyi tarve sopia tarjoilujen kohtuullisuudesta: yksi suolainen ja yksi makea leivonnainen riitti, jotta ei syntynyt kynnystä ottaa ompeluseuraa järjestettäväksi liian vaatimattomien tarjoilujen vuoksi. Ompeluseurat toimivat myös varainhankintana – kahvirahaa kerättiin yhdistykselle, ja usein järjestettiin myös arpajaisia. Käsitöitä tehtiin paitsi omaksi iloksi, myös myyjäisiin. Näistä saadut varat ohjattiin yhdistysten toimintaan. Myyjäisiä järjestettiin etenkin joulun ja pääsiäisen alla, ja niillä oli tärkeä rooli kyläyhteisössä. Varoja kerättiin myös omilla talkoilla, muonituksilla ja osallistumalla isoihin tapahtumiin kuten maatalousnäyttelyiden muonituksiin.

Sotien aikana yhdistykset tekivät arvokasta työtä lähettämällä joulupaketteja rintamalle. Myös vanhuksia muistettu vuosikymmenten aikana. Osa maatalousnaisista toimi ns. huoltoemäntinä, jotka neuvoivat ja opastivat vähävaraisia perheitä ja järjestivät pieniä lomia väsyneille äideille. Järjestö oli myös mukana maatalojen emännille toteutettujen lomien järjestelyissä. Näin järjestön ja yhdistysten toiminta heijasteli sekä yhteisöllisyyttä, että käytännön apua muuttuvassa maailmassa.

Järjestön julkaisemassa Maatalousnainen-lehdessä esiteltiin vuonna 1949 Suomen ensimmäistä, silloin lähes 50-vuotiasta Jämsän emäntäyhdistä. Ompeluseuroja pidettiin ahkerasti. Jämsän yhdistyksessä käsityötoiminta laajeni kankaankudontaan, joka johti jopa ansiotyöhön asti – tuotteita myytiin Viipuriin saakka. Tuottoa saivat yhdistys ja kutojat. Yhteistyö oli laajaa: toiminnassa mukana olivat mukana mm. apteekkarin perhe ja kansanopiston talousopettaja, jotka toivat uusia ideoita toimintaan. Järjestettiin esimerkiksi puutarhakurssi, jonka seurauksena omenapuut yleistyivät alueella. Maamiesseuran kanssa toteutettiin kananhoitokurssi. Emäntäyhdistys tuki paikkakunnalle perustettua yhteiskoulua myyjäisillä ja arpajaisilla.
[[Tiedosto:Villiyrttikurssi 2014-rgb.jpg|alt=villiyrttikurssilaiset tutustuvat materiaaleihin|pienoiskuva|413x413px|Villiyrttikurssi 2014. Kuva Essi Jokela.]]
Monipuolinen neuvontatyö oli alussa toiminnan keskiössä. Jo paljon ennen keskusjärjestön perustamista maamiesseuroissa ja niiden yhteyteen syntyneissä naisten alaosastoissa 1900-luvun alusta lähtien järjestettiin runsaasti ruoka-, käsityö-, puutarha-, maatalous- ja kodinhoitokursseja. Neuvojat toivat uusimmat opit kyliin, erityisesti sota-aikana ja sen jälkeen, jolloin opittiin hyödyntämään niukkoja resursseja. Kursseilla jaettiin siemeniä ja uusia taimia talvien palelluttamien omenapuiden tilalle. Kilpailutoiminta oli myös vilkasta ja tapa oppia uutta. Suoritettiin myös erilaisia merkkejä. Myös koneiden käytössä opastettiin, kun koneellistuminen helpotti emännän arkea. Nykyisen maatalouslomitusjärjestelmän taustalla järjestössä kehitetty ja toteutettu lomaemäntäkoulutus ja toiminta, jossa lomaemännät sijaistivat emäntien töissä näiden ollessa muutaman päivän lomalla.

Opintokerhot kuuluivat vahvasti yhdistysten toimintaan, usein niitä pidettiin ompeluseurojen yhteydessä. Opintokerhoissa käsiteltiin niin käytännön kuin yhteiskunnallisiakin aiheita. Opintokokonaisuus kesti usein syksystä kevääseen ja käsitti useita kokoontumiskertoja.

Toiminta oli aktiivista koko maassa. Yhdistykset järjestivät retkiä ja opintomatkoja, jotka tarjosivat vaihtelua maaseudun arkeen. Suosittu kohde oli Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhla, johon osallistui huippuvuosina tuhansia naisia. Tapahtumissa nähtiin yhteisöllinen voima suurten joukkojen muonittamisessa ja majoituksissa kotimajoituksissa.
==Tulevaisuus==
[[Tiedosto:Loimaan mkn rajattu.jpg|alt=Keitin keskellä kylää hankkeen kurssi Loimaalla 2024|pienoiskuva|420x420px|Kenttäkeitinkurssi Loimaalla 2024. Kuva Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset.]]
Aikoinaan tytär tai miniä on lähtenyt usein äidin tai anopin seurassa Maa- ja kotitalousnaisten toimintaan mukaan. Usein lapsetkin otettiin mukaan. Ajan mukaisen toiminnan lisäksi Maa- ja kotitalousnaisten toiminnan tarkoitus on välittää seuraaville sukupolville myös perinteitä, erilaisia tietoja, taitoja ja hyviä käytäntöjä. On hedelmällistä toimia yhdessä kolmen, jopa neljän sukupolven voimalla yhdessä, jolloin syntyy luonnollista kanssakäymistä ja perinteet välittyvät luonnostaan.

Kaupungistumisen myötä pienillä paikkakunnilla, jossa väki vähenee, erityisesti kannattaa tehdä yhteistyötä. Ruokaan liittyviä tapahtumia järjestämällä yhdessä kauppojen kanssa tavoitetaan neuvonnalle suurempi kohderyhmä ja tapahtumat tuovat kaupalle vaihtelua ja jopa lisää asiakkaita. Yhteistyössä pankkien kanssa voidaan järjestää kaikille tärkeitä kodin lakiasioita käsitteleviä iltoja. Toisten yhdistysten, kuten Marttojen kanssa voi järjestää yhdessä tapahtumia ja paikallisen museotoimen kanssa esimerkiksi perinteitä vaalivan työpajan.

Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa on paljon sellaisia elementtejä, jotka kiinnostavat muoria perheitä juuri nyt. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksiä on perustettu myös kaupunkeihin, joihin jäseniksi ovat liittyneet Maa- ja kotitalousnaisten arvoja ja toimintaa arvostavia sekä maaseudulta kaupunkiin muuttaneita ihmisiä. Koronapandemian jälkeen kotona itse tekeminen on lisääntynyt, on perustettu kasvimaita ja muutenkin harrastetaan kotoilua. Paikallisilla Maa- ja kotitalousnaisilla on mahdollisuus olla opastamassa moniin taitoihin ja tietoihin.

Haasteena on mm. kohtaamattomuus, joten viestintään tulee kiinnittää huomiota, jotta ihmiset tietävät toiminnasta. Mukaan toimintaan kannattaa myös pyytää, sillä aivan vieraaseen porukkaan voi olla vaikea tulla mukaan, vaikka asiat kiinnostaisivatkin.

Monet perinteiset tapahtumat, jotka ovat toimineet aiemmin perinteen välittämiskanavana, toimivat edelleen. Silti pitää olla avoin ja tarttua myös uusiin ajan vaatimiin tapoihin. Perinteiden tulee myös elää ajassa ja ne voivat kehittyä aikaan sopivimmiksi. Olemassa oleva aika ja sen vaatimukset tulee huomioida toiminnassa.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus LINKKI SIVULLE: www.maajakotitalousnaiset.fi
Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset LINKKI https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset LINKKI https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
Kirjallisuus
Manninen Kirsti.2016. Omat avaimet, Maa- ja kotitalousnaisten yhteistyön ja neuvonnan historiaa. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry.
Maatalousnainen-lehti 3-4 / 1949
Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1943 - 2023

Muuta:
Impin päivää, kekriä & rättänää - perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon
-hankkeen työpajat

Ompeluseurat osana Maa- ja kotitalousnaisten toimintaa

2025-04-23T20:57:28Z

HelenaMKNK:

{{Käytäntö}}

==Kuvaus==
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset ovat elävä esimerkki siitä, kuinka yhteisöllinen tekeminen voi rikastuttaa arkea ja vahvistaa paikallista identiteettiä. Yli 750 yhdistyksen ja noin 21 000 jäsenen voimin rakennetaan hyvinvointia, siirretään perinteitä sukupolvelta toiselle ja luodaan uusia toimintamuotoja – yhdessä ilolla.

Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Yhdistykset järjestävät monipuolista ohjelmaa, kuten kursseja, tempauksia ja retkiä, jotka houkuttelevat mukaan myös alueen muita asukkaita. Vaikka järjestön historia ulottuu jo yli 90 vuoden taakse, sen toiminta on jatkuvasti kehittynyt ajan mukana. Tässä kuvauksessa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on jaettu kahteen osaan järjestön historian ajalta. Tämän otsikon alla esitellään toimintaa jälkimmäisen 1980- luvulta lähtien ja otsikon Taustaa alla järjestön toimintaa alkuvuosikymmeniltä.

Yksi perinteisimmistä toimintamuodoista, ompeluseurat, elää vahvana edelleen useissa yhdistyksissä. Ne ovat enemmän kuin käsityökerhoja – ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa vaihdetaan ajatuksia, kuulumisia, verkostoidutaan ja nautitaan yhteisestä tekemisestä. Jossain vaiheessa kokoontumisten nimi, ompeluseurat saattoivat tuntua vanhanaikaiselta ja kokoontumisia nimettiin eri teemojen alle. Monet asiat ovat kuitenkin tehneet paluun. Uudet sukupolvet jatkavat perinnettä modernilla otteella: kahvilatapaamiset lastenvaunujen ja käsitöiden kanssa nuorten äitien keskuudessa ovat tätä päivää. Samoin myös monissa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksissä nykyisin kokoonnutaan jälleen ompeluseuroihin. Niissä tehdään omia käsitöitä seurustelun ja kahvittelun lomassa. Edelleen voidaan työstää omia neuleita ja virkkauksia tai neuloa pipoja ja sukkia vastasyntyneille paikkakunnan vauvoille tai lähimpään synnytyssairaalaan tai sytomyssyjä syöpäosastojen potilaille jaettavaksi.

Ruoka- ja ravitsemusneuvonta on pysynyt yhdistystoiminnan kivijalkana. Yhdistykset järjestävät kursseja ja luentoja esimerkiksi kasvisten käytöstä, villiyrteistä, terveellisistä rasvoista ja sokerin vähentämisestä. Tutustutaan nousevien trendien ruokiin tai elvytetään perinteitä tekemällä perinneruokia. Herkutteluakaan ei unohdeta, sillä voileipä- ja täytekakkukurssit ovat säilyttäneet suosionsa vuosien varrella.

Piirikeskuksissa työskentelevien asiantuntijoiden ohella yhdistykset tekevät myös neuvontatyötä kuluttajille. Päiväkodeissa ja kouluissa lapsille opetetaan kasvisten tunnistamista ja pienimuotoista viljelyä lavakauluksissa. Kaupoissa on jaettu vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen ja kasvisten käytön lisäämisestä ruokavalioon sekä kannustetaan kuluttajia valitsemaan suomalaista ruokaa. Kotivaranäyttelyt ovat myös tavoittaneet yleisöä hyvin.

Hyvinvointia edistetään liikuntateemojen ja kampanjoiden avulla sekä monipuolisella yhteisöllisellä toiminnalla. Yhdistykset ovat osallistuneet esimerkiksi ”Sentit peliin” ja ”Loikkaa liikkeelle” -haasteisiin sekä järjestäneet omia jumppailtoja ja luontoretkiä. Liikunta on ollut keskiössä myös vuosittaisessa Impin päivän vietossa kesäkuussa. Kesäiset saunaillat, ohjelmalliset virkistystapahtumat ja erilaiset kulttuuriretket kuuluvan useiden yhdistysten toimintaan.

Toiminta ulottuu myös ympäristönhoitoon. Yhdistykset osallistuvat maisemanhoitotalkoisiin, vieraslajien torjuntaan ja kyläkävelyihin, joissa asiantuntijat neuvovat maiseman kehittämisessä. Joillain alueilla yhdistykset tekevät teidenvarsien siistimistä jopa alihankintana.

Yhdistysten toiminnan rahoitus tulee pitkälti itse järjestetyistä tapahtumista: myyjäisistä, toripäivistä, kahvituksista ja kekrijuhlista. Yhdistykset ovat taitavia organisoijia, jotka yhdistävät varainhankinnan ja yhteisöllisen kokemuksen.

Yhdistykset tekevät edelleen myös hyväntekeväisyyttä. Tapahtumissa myydään esimerkiksi puuroa tai keittoa, joiden tuotot ohjataan erilaisiin hyviin tarkoituksiin. Jotkut yhdistykset ilahduttavat vanhuksia järjestämällä palvelutaloissa joulukahvit- tai puuron ja pientä ohjelmaa tai ulkoiluttavat palvelulaitosten asukkaita.

Vielä 1980-luvulla aiemmin suositut opintokerhot, kuten ”Kylä elää” ja ”Pellavalystit”, rohkaisivat yhteisölliseen pohdintaan ja perinteen vaalimiseen. Vaikka opintokerhojen suosio on sittemmin hiipunut, tilalle on tullut teemakampanjoita ja tapahtumia, jotka houkuttelevat lyhyempikestoisina tai kertatapahtumina osallistumaan paremmin ihmisiä nykyajan kiireisessä elämänmenossa.
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on ennen kaikkea elävää ja monimuotoista. Se säilyttää vanhaa ja luo uutta – aina yhteisön ehdoilla ja ilon kautta.
==Tausta==
Maa- ja kotitalousnaisten tarina alkaa jo 1900-luvun taitteessa, kun naiset osallistuivat maamiesseurojen toimintaan. Ensimmäinen emäntäyhdistys perustettiin vuonna 1902 Jämsässä maamiesseuran alaosastoksi. Varsinainen järjestö syntyi vuonna 1933, kun Maatalousnaisten Keskusjohtokunta perustettiin Maanviljelysseurojen Keskusliittoon. Vuonna 1993 järjestöstä tuli rekisteröity yhdistys nimellä Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry. Moni paikallisyhdistys toimi pitkään maamiesseurojen alaseurana – esimerkiksi Jämsän yhdistys rekisteröitiin itsenäiseksi vasta vuonna 2007.

Ompeluseurat olivat yhdistystoiminnan sydän. Niitä järjestettiin säännöllisesti, usein parin viikon välein tiettynä iltana viikossa jonkun jäsenen kotona. Mukaan otettiin käsityöt ja iltaa istuttiin kuulumisia vaihtaen. Iltoihin kuului kahvit herkkuineen, joskus jopa seitsemän sorttia. Syntyi tarve sopia tarjoilujen kohtuullisuudesta: yksi suolainen ja yksi makea leivonnainen riitti, jotta ei syntynyt kynnystä ottaa ompeluseuraa järjestettäväksi liian vaatimattomien tarjoilujen vuoksi. Ompeluseurat toimivat myös varainhankintana – kahvirahaa kerättiin yhdistykselle, ja usein järjestettiin myös arpajaisia. Käsitöitä tehtiin paitsi omaksi iloksi, myös myyjäisiin. Näistä saadut varat ohjattiin yhdistysten toimintaan. Myyjäisiä järjestettiin etenkin joulun ja pääsiäisen alla, ja niillä oli tärkeä rooli kyläyhteisössä. Varoja kerättiin myös omilla talkoilla, muonituksilla ja osallistumalla isoihin tapahtumiin kuten maatalousnäyttelyiden muonituksiin.

Sotien aikana yhdistykset tekivät arvokasta työtä lähettämällä joulupaketteja rintamalle. Myös vanhuksia muistettu vuosikymmenten aikana. Osa maatalousnaisista toimi ns. huoltoemäntinä, jotka neuvoivat ja opastivat vähävaraisia perheitä ja järjestivät pieniä lomia väsyneille äideille. Järjestö oli myös mukana maatalojen emännille toteutettujen lomien järjestelyissä. Näin järjestön ja yhdistysten toiminta heijasteli sekä yhteisöllisyyttä, että käytännön apua muuttuvassa maailmassa.

Järjestön julkaisemassa Maatalousnainen-lehdessä esiteltiin vuonna 1949 Suomen ensimmäistä, silloin lähes 50-vuotiasta Jämsän emäntäyhdistä. Ompeluseuroja pidettiin ahkerasti. Jämsän yhdistyksessä käsityötoiminta laajeni kankaankudontaan, joka johti jopa ansiotyöhön asti – tuotteita myytiin Viipuriin saakka. Tuottoa saivat yhdistys ja kutojat. Yhteistyö oli laajaa: toiminnassa mukana olivat mukana mm. apteekkarin perhe ja kansanopiston talousopettaja, jotka toivat uusia ideoita toimintaan. Järjestettiin esimerkiksi puutarhakurssi, jonka seurauksena omenapuut yleistyivät alueella. Maamiesseuran kanssa toteutettiin kananhoitokurssi. Emäntäyhdistys tuki paikkakunnalle perustettua yhteiskoulua myyjäisillä ja arpajaisilla.

Monipuolinen neuvontatyö oli alussa toiminnan keskiössä. Jo paljon ennen keskusjärjestön perustamista maamiesseuroissa ja niiden yhteyteen syntyneissä naisten alaosastoissa 1900-luvun alusta lähtien järjestettiin runsaasti ruoka-, käsityö-, puutarha-, maatalous- ja kodinhoitokursseja. Neuvojat toivat uusimmat opit kyliin, erityisesti sota-aikana ja sen jälkeen, jolloin opittiin hyödyntämään niukkoja resursseja. Kursseilla jaettiin siemeniä ja uusia taimia talvien palelluttamien omenapuiden tilalle. Kilpailutoiminta oli myös vilkasta ja tapa oppia uutta. Suoritettiin myös erilaisia merkkejä. Myös koneiden käytössä opastettiin, kun koneellistuminen helpotti emännän arkea. Nykyisen maatalouslomitusjärjestelmän taustalla järjestössä kehitetty ja toteutettu lomaemäntäkoulutus ja toiminta, jossa lomaemännät sijaistivat emäntien töissä näiden ollessa muutaman päivän lomalla.

Opintokerhot kuuluivat vahvasti yhdistysten toimintaan, usein niitä pidettiin ompeluseurojen yhteydessä. Opintokerhoissa käsiteltiin niin käytännön kuin yhteiskunnallisiakin aiheita. Opintokokonaisuus kesti usein syksystä kevääseen ja käsitti useita kokoontumiskertoja.

Toiminta oli aktiivista koko maassa. Yhdistykset järjestivät retkiä ja opintomatkoja, jotka tarjosivat vaihtelua maaseudun arkeen. Suosittu kohde oli Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhla, johon osallistui huippuvuosina tuhansia naisia. Tapahtumissa nähtiin yhteisöllinen voima suurten joukkojen muonittamisessa ja majoituksissa kotimajoituksissa.
==Tulevaisuus==
Aikoinaan tytär tai miniä on lähtenyt usein äidin tai anopin seurassa Maa- ja kotitalousnaisten toimintaan mukaan. Usein lapsetkin otettiin mukaan. Ajan mukaisen toiminnan lisäksi Maa- ja kotitalousnaisten toiminnan tarkoitus on välittää seuraaville sukupolville myös perinteitä, erilaisia tietoja, taitoja ja hyviä käytäntöjä. On hedelmällistä toimia yhdessä kolmen, jopa neljän sukupolven voimalla yhdessä, jolloin syntyy luonnollista kanssakäymistä ja perinteet välittyvät luonnostaan.

Kaupungistumisen myötä pienillä paikkakunnilla, jossa väki vähenee, erityisesti kannattaa tehdä yhteistyötä. Ruokaan liittyviä tapahtumia järjestämällä yhdessä kauppojen kanssa tavoitetaan neuvonnalle suurempi kohderyhmä ja tapahtumat tuovat kaupalle vaihtelua ja jopa lisää asiakkaita. Yhteistyössä pankkien kanssa voidaan järjestää kaikille tärkeitä kodin lakiasioita käsitteleviä iltoja. Toisten yhdistysten, kuten Marttojen kanssa voi järjestää yhdessä tapahtumia ja paikallisen museotoimen kanssa esimerkiksi perinteitä vaalivan työpajan.

Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa on paljon sellaisia elementtejä, jotka kiinnostavat muoria perheitä juuri nyt. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksiä on perustettu myös kaupunkeihin, joihin jäseniksi ovat liittyneet Maa- ja kotitalousnaisten arvoja ja toimintaa arvostavia sekä maaseudulta kaupunkiin muuttaneita ihmisiä. Koronapandemian jälkeen kotona itse tekeminen on lisääntynyt, on perustettu kasvimaita ja muutenkin harrastetaan kotoilua. Paikallisilla Maa- ja kotitalousnaisilla on mahdollisuus olla opastamassa moniin taitoihin ja tietoihin.

Haasteena on mm. kohtaamattomuus, joten viestintään tulee kiinnittää huomiota, jotta ihmiset tietävät toiminnasta. Mukaan toimintaan kannattaa myös pyytää, sillä aivan vieraaseen porukkaan voi olla vaikea tulla mukaan, vaikka asiat kiinnostaisivatkin.

Monet perinteiset tapahtumat, jotka ovat toimineet aiemmin perinteen välittämiskanavana, toimivat edelleen. Silti pitää olla avoin ja tarttua myös uusiin ajan vaatimiin tapoihin. Perinteiden tulee myös elää ajassa ja ne voivat kehittyä aikaan sopivimmiksi. Olemassa oleva aika ja sen vaatimukset tulee huomioida toiminnassa.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus LINKKI SIVULLE: www.maajakotitalousnaiset.fi
Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset LINKKI https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset LINKKI https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
Kirjallisuus
Manninen Kirsti.2016. Omat avaimet, Maa- ja kotitalousnaisten yhteistyön ja neuvonnan historiaa. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry.
Maatalousnainen-lehti 3-4 / 1949
Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1943 - 2023

Muuta:
Impin päivää, kekriä & rättänää - perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon
-hankkeen työpajat

Ompeluseurat osana Maa- ja kotitalousnaisten toimintaa

2025-04-23T20:51:31Z

HelenaMKNK: Ak: Uusi sivu: {{Käytäntö}} ==Kuvaus== Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset ovat elävä esimerkki siitä, kuinka yhteisöllinen tekeminen voi rikastuttaa arkea ja vahvistaa paikallista identiteettiä. Yli 750 yhdistyksen ja noin 21 000 jäsenen voimin rakennetaan hyvinvointia, siirretään perinteitä sukupolvelta toiselle ja luodaan uusia toimintamuotoja – yhdessä ilolla. Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Yhdistykset järjestävät monipuolista ohjelmaa, ku...

{{Käytäntö}}

==Kuvaus==
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset ovat elävä esimerkki siitä, kuinka yhteisöllinen tekeminen voi rikastuttaa arkea ja vahvistaa paikallista identiteettiä. Yli 750 yhdistyksen ja noin 21 000 jäsenen voimin rakennetaan hyvinvointia, siirretään perinteitä sukupolvelta toiselle ja luodaan uusia toimintamuotoja – yhdessä ilolla.
Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Yhdistykset järjestävät monipuolista ohjelmaa, kuten kursseja, tempauksia ja retkiä, jotka houkuttelevat mukaan myös alueen muita asukkaita. Vaikka järjestön historia ulottuu jo yli 90 vuoden taakse, sen toiminta on jatkuvasti kehittynyt ajan mukana. Tässä kuvauksessa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on jaettu kahteen osaan järjestön historian ajalta. Tämän otsikon alla esitellään toimintaa jälkimmäisen 1980- luvulta lähtien ja otsikon Taustaa alla järjestön toimintaa alkuvuosikymmeniltä.
Yksi perinteisimmistä toimintamuodoista, ompeluseurat, elää vahvana edelleen useissa yhdistyksissä. Ne ovat enemmän kuin käsityökerhoja – ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa vaihdetaan ajatuksia, kuulumisia, verkostoidutaan ja nautitaan yhteisestä tekemisestä. Jossain vaiheessa kokoontumisten nimi, ompeluseurat saattoivat tuntua vanhanaikaiselta ja kokoontumisia nimettiin eri teemojen alle. Monet asiat ovat kuitenkin tehneet paluun. Uudet sukupolvet jatkavat perinnettä modernilla otteella: kahvilatapaamiset lastenvaunujen ja käsitöiden kanssa nuorten äitien keskuudessa ovat tätä päivää. Samoin myös monissa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksissä nykyisin kokoonnutaan jälleen ompeluseuroihin. Niissä tehdään omia käsitöitä seurustelun ja kahvittelun lomassa. Edelleen voidaan työstää omia neuleita ja virkkauksia tai neuloa pipoja ja sukkia vastasyntyneille paikkakunnan vauvoille tai lähimpään synnytyssairaalaan tai sytomyssyjä syöpäosastojen potilaille jaettavaksi.
Ruoka- ja ravitsemusneuvonta on pysynyt yhdistystoiminnan kivijalkana. Yhdistykset järjestävät kursseja ja luentoja esimerkiksi kasvisten käytöstä, villiyrteistä, terveellisistä rasvoista ja sokerin vähentämisestä. Tutustutaan nousevien trendien ruokiin tai elvytetään perinteitä tekemällä perinneruokia. Herkutteluakaan ei unohdeta, sillä voileipä- ja täytekakkukurssit ovat säilyttäneet suosionsa vuosien varrella.
Piirikeskuksissa työskentelevien asiantuntijoiden ohella yhdistykset tekevät myös neuvontatyötä kuluttajille. Päiväkodeissa ja kouluissa lapsille opetetaan kasvisten tunnistamista ja pienimuotoista viljelyä lavakauluksissa. Kaupoissa on jaettu vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen ja kasvisten käytön lisäämisestä ruokavalioon sekä kannustetaan kuluttajia valitsemaan suomalaista ruokaa. Kotivaranäyttelyt ovat myös tavoittaneet yleisöä hyvin.
Hyvinvointia edistetään liikuntateemojen ja kampanjoiden avulla sekä monipuolisella yhteisöllisellä toiminnalla. Yhdistykset ovat osallistuneet esimerkiksi ”Sentit peliin” ja ”Loikkaa liikkeelle” -haasteisiin sekä järjestäneet omia jumppailtoja ja luontoretkiä. Liikunta on ollut keskiössä myös vuosittaisessa Impin päivän vietossa kesäkuussa. Kesäiset saunaillat, ohjelmalliset virkistystapahtumat ja erilaiset kulttuuriretket kuuluvan useiden yhdistysten toimintaan.
Toiminta ulottuu myös ympäristönhoitoon. Yhdistykset osallistuvat maisemanhoitotalkoisiin, vieraslajien torjuntaan ja kyläkävelyihin, joissa asiantuntijat neuvovat maiseman kehittämisessä. Joillain alueilla yhdistykset tekevät teidenvarsien siistimistä jopa alihankintana.
Yhdistysten toiminnan rahoitus tulee pitkälti itse järjestetyistä tapahtumista: myyjäisistä, toripäivistä, kahvituksista ja kekrijuhlista. Yhdistykset ovat taitavia organisoijia, jotka yhdistävät varainhankinnan ja yhteisöllisen kokemuksen.
Yhdistykset tekevät edelleen myös hyväntekeväisyyttä. Tapahtumissa myydään esimerkiksi puuroa tai keittoa, joiden tuotot ohjataan erilaisiin hyviin tarkoituksiin. Jotkut yhdistykset ilahduttavat vanhuksia järjestämällä palvelutaloissa joulukahvit- tai puuron ja pientä ohjelmaa tai ulkoiluttavat palvelulaitosten asukkaita.
Vielä 1980-luvulla aiemmin suositut opintokerhot, kuten ”Kylä elää” ja ”Pellavalystit”, rohkaisivat yhteisölliseen pohdintaan ja perinteen vaalimiseen. Vaikka opintokerhojen suosio on sittemmin hiipunut, tilalle on tullut teemakampanjoita ja tapahtumia, jotka houkuttelevat lyhyempikestoisina tai kertatapahtumina osallistumaan paremmin ihmisiä nykyajan kiireisessä elämänmenossa.
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on ennen kaikkea elävää ja monimuotoista. Se säilyttää vanhaa ja luo uutta – aina yhteisön ehdoilla ja ilon kautta.

==Tausta==
Maa- ja kotitalousnaisten tarina alkaa jo 1900-luvun taitteessa, kun naiset osallistuivat maamiesseurojen toimintaan. Ensimmäinen emäntäyhdistys perustettiin vuonna 1902 Jämsässä maamiesseuran alaosastoksi. Varsinainen järjestö syntyi vuonna 1933, kun Maatalousnaisten Keskusjohtokunta perustettiin Maanviljelysseurojen Keskusliittoon. Vuonna 1993 järjestöstä tuli rekisteröity yhdistys nimellä Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry. Moni paikallisyhdistys toimi pitkään maamiesseurojen alaseurana – esimerkiksi Jämsän yhdistys rekisteröitiin itsenäiseksi vasta vuonna 2007.

Ompeluseurat olivat yhdistystoiminnan sydän. Niitä järjestettiin säännöllisesti, usein parin viikon välein tiettynä iltana viikossa jonkun jäsenen kotona. Mukaan otettiin käsityöt ja iltaa istuttiin kuulumisia vaihtaen. Iltoihin kuului kahvit herkkuineen, joskus jopa seitsemän sorttia. Syntyi tarve sopia tarjoilujen kohtuullisuudesta: yksi suolainen ja yksi makea leivonnainen riitti, jotta ei syntynyt kynnystä ottaa ompeluseuraa järjestettäväksi liian vaatimattomien tarjoilujen vuoksi. Ompeluseurat toimivat myös varainhankintana – kahvirahaa kerättiin yhdistykselle, ja usein järjestettiin myös arpajaisia. Käsitöitä tehtiin paitsi omaksi iloksi, myös myyjäisiin. Näistä saadut varat ohjattiin yhdistysten toimintaan. Myyjäisiä järjestettiin etenkin joulun ja pääsiäisen alla, ja niillä oli tärkeä rooli kyläyhteisössä. Varoja kerättiin myös omilla talkoilla, muonituksilla ja osallistumalla isoihin tapahtumiin kuten maatalousnäyttelyiden muonituksiin.

Sotien aikana yhdistykset tekivät arvokasta työtä lähettämällä joulupaketteja rintamalle. Myös vanhuksia muistettu vuosikymmenten aikana. Osa maatalousnaisista toimi ns. huoltoemäntinä, jotka neuvoivat ja opastivat vähävaraisia perheitä ja järjestivät pieniä lomia väsyneille äideille. Järjestö oli myös mukana maatalojen emännille toteutettujen lomien järjestelyissä. Näin järjestön ja yhdistysten toiminta heijasteli sekä yhteisöllisyyttä, että käytännön apua muuttuvassa maailmassa.

Järjestön julkaisemassa Maatalousnainen-lehdessä esiteltiin vuonna 1949 Suomen ensimmäistä, silloin lähes 50-vuotiasta Jämsän emäntäyhdistä. Ompeluseuroja pidettiin ahkerasti. Jämsän yhdistyksessä käsityötoiminta laajeni kankaankudontaan, joka johti jopa ansiotyöhön asti – tuotteita myytiin Viipuriin saakka. Tuottoa saivat yhdistys ja kutojat. Yhteistyö oli laajaa: toiminnassa mukana olivat mukana mm. apteekkarin perhe ja kansanopiston talousopettaja, jotka toivat uusia ideoita toimintaan. Järjestettiin esimerkiksi puutarhakurssi, jonka seurauksena omenapuut yleistyivät alueella. Maamiesseuran kanssa toteutettiin kananhoitokurssi. Emäntäyhdistys tuki paikkakunnalle perustettua yhteiskoulua myyjäisillä ja arpajaisilla.

Monipuolinen neuvontatyö oli alussa toiminnan keskiössä. Jo paljon ennen keskusjärjestön perustamista maamiesseuroissa ja niiden yhteyteen syntyneissä naisten alaosastoissa 1900-luvun alusta lähtien järjestettiin runsaasti ruoka-, käsityö-, puutarha-, maatalous- ja kodinhoitokursseja. Neuvojat toivat uusimmat opit kyliin, erityisesti sota-aikana ja sen jälkeen, jolloin opittiin hyödyntämään niukkoja resursseja. Kursseilla jaettiin siemeniä ja uusia taimia talvien palelluttamien omenapuiden tilalle. Kilpailutoiminta oli myös vilkasta ja tapa oppia uutta. Suoritettiin myös erilaisia merkkejä. Myös koneiden käytössä opastettiin, kun koneellistuminen helpotti emännän arkea. Nykyisen maatalouslomitusjärjestelmän taustalla järjestössä kehitetty ja toteutettu lomaemäntäkoulutus ja toiminta, jossa lomaemännät sijaistivat emäntien töissä näiden ollessa muutaman päivän lomalla.

Opintokerhot kuuluivat vahvasti yhdistysten toimintaan, usein niitä pidettiin ompeluseurojen yhteydessä. Opintokerhoissa käsiteltiin niin käytännön kuin yhteiskunnallisiakin aiheita. Opintokokonaisuus kesti usein syksystä kevääseen ja käsitti useita kokoontumiskertoja.

Toiminta oli aktiivista koko maassa. Yhdistykset järjestivät retkiä ja opintomatkoja, jotka tarjosivat vaihtelua maaseudun arkeen. Suosittu kohde oli Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhla, johon osallistui huippuvuosina tuhansia naisia. Tapahtumissa nähtiin yhteisöllinen voima suurten joukkojen muonittamisessa ja majoituksissa kotimajoituksissa.

==Tulevaisuus==
Aikoinaan tytär tai miniä on lähtenyt usein äidin tai anopin seurassa Maa- ja kotitalousnaisten toimintaan mukaan. Usein lapsetkin otettiin mukaan. Ajan mukaisen toiminnan lisäksi Maa- ja kotitalousnaisten toiminnan tarkoitus on välittää seuraaville sukupolville myös perinteitä, erilaisia tietoja, taitoja ja hyviä käytäntöjä. On hedelmällistä toimia yhdessä kolmen, jopa neljän sukupolven voimalla yhdessä, jolloin syntyy luonnollista kanssakäymistä ja perinteet välittyvät luonnostaan.

Kaupungistumisen myötä pienillä paikkakunnilla, jossa väki vähenee, erityisesti kannattaa tehdä yhteistyötä. Ruokaan liittyviä tapahtumia järjestämällä yhdessä kauppojen kanssa tavoitetaan neuvonnalle suurempi kohderyhmä ja tapahtumat tuovat kaupalle vaihtelua ja jopa lisää asiakkaita. Yhteistyössä pankkien kanssa voidaan järjestää kaikille tärkeitä kodin lakiasioita käsitteleviä iltoja. Toisten yhdistysten, kuten Marttojen kanssa voi järjestää yhdessä tapahtumia ja paikallisen museotoimen kanssa esimerkiksi perinteitä vaalivan työpajan.

Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa on paljon sellaisia elementtejä, jotka kiinnostavat muoria perheitä juuri nyt. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksiä on perustettu myös kaupunkeihin, joihin jäseniksi ovat liittyneet Maa- ja kotitalousnaisten arvoja ja toimintaa arvostavia sekä maaseudulta kaupunkiin muuttaneita ihmisiä. Koronapandemian jälkeen kotona itse tekeminen on lisääntynyt, on perustettu kasvimaita ja muutenkin harrastetaan kotoilua. Paikallisilla Maa- ja kotitalousnaisilla on mahdollisuus olla opastamassa moniin taitoihin ja tietoihin.

Haasteena on mm. kohtaamattomuus, joten viestintään tulee kiinnittää huomiota, jotta ihmiset tietävät toiminnasta. Mukaan toimintaan kannattaa myös pyytää, sillä aivan vieraaseen porukkaan voi olla vaikea tulla mukaan, vaikka asiat kiinnostaisivatkin.

Monet perinteiset tapahtumat, jotka ovat toimineet aiemmin perinteen välittämiskanavana, toimivat edelleen. Silti pitää olla avoin ja tarttua myös uusiin ajan vaatimiin tapoihin. Perinteiden tulee myös elää ajassa ja ne voivat kehittyä aikaan sopivimmiksi. Olemassa oleva aika ja sen vaatimukset tulee huomioida toiminnassa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus LINKKI SIVULLE: www.maajakotitalousnaiset.fi
Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset LINKKI https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset LINKKI https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
Kirjallisuus
Manninen Kirsti.2016. Omat avaimet, Maa- ja kotitalousnaisten yhteistyön ja neuvonnan historiaa. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry.
Maatalousnainen-lehti 3-4 / 1949
Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1943 - 2023

Muuta:
Impin päivää, kekriä & rättänää - perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon
-hankkeen työpajat

Tiedosto:Loimaan mkn rajattu.jpg

2025-04-23T20:39:58Z

HelenaMKNK: /* Yhteenveto */

== Yhteenveto ==
Kenttäkeitinkurssilla 2024 Loimaalla. Kuva Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset

Tiedosto:Loimaan mkn rajattu.jpg

2025-04-23T20:35:55Z

HelenaMKNK: Kenttäkeitinkurssilla 2024

== Yhteenveto ==
Kenttäkeitinkurssilla 2024

Tiedosto:Villiyrttikurssi 2014-rgb.jpg

2025-04-23T20:32:48Z

HelenaMKNK: Villiyrttikurssilaiset opiskelemassa

== Yhteenveto ==
Villiyrttikurssilaiset opiskelemassa
== Lisenssi ==
{{C promo}}

Tiedosto:MKN kesäjuhlat 80-luvulla(18).jpg

2025-04-23T20:31:22Z

HelenaMKNK: Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhlat 1980-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.

== Yhteenveto ==
Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhlat 1980-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.
== Lisenssi ==
{{C promo}}

Tiedosto:MKN Historia 1960 neuvontaa 60luvulta (14).jpg

2025-04-23T20:24:24Z

HelenaMKNK: Ruokakurssilla 1960-luvulla Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.

== Yhteenveto ==
Ruokakurssilla 1960-luvulla Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.
== Lisenssi ==
{{C promo}}

Impin päivän viettäminen

2025-04-23T20:21:46Z

HelenaMKNK: /* Perinteen taustaa ja historiaa */

{{Ilmiö
|kansallinen=Ei
|kategoria=Juhlat ja tavat
|sijainti=Suomi, Uusimaa
|asiasanat=yhteisöllisyys, järjestötoiminta, järjestö, juhlaperinne, talkoot
}}

[[Tiedosto:Seinäjoen Impit Seinäjoen MKN.jpg|alt=Ryhmä naisia pyörien kanssa lammen rannalla kesäpäivänä.|pienoiskuva|361x361px|Seinäjoen Maa- ja kotitalousnaiset Impin päivän ajelulla. Kuva: Seinäjoen MKN]]

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Impin päivän viettäminen on Maa- ja kotitalousnaisten yhdistysten järjestämä yhteisöllinen tapahtuma. Sitä on vietetty vuosittain 11. kesäkuuta Impin päivänä vuodesta 1997 alkaen.

Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen neuvontajärjestö, jonka toiminnan keskiössä on ruoka- ja ravitsemus, maiseman- ja ympäristönhoito, erityisesti maaseudulle naisten perustamien yritysten neuvonta ja keittäminen. Toimintaa koordinoi Maa- ja kotitalousnaisten Keskus. Varsinainen neuvonta- ja asiantuntijapalvelutyö tehdään yhdeksässä Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksessa noin 60 asiantuntijan voimin. Järjestön paikallisyhdistyksissä on noin 23 000 jäsentä. Yhdistykset järjestävät monipuolisesti yhteisöllisiä tapahtumia jäsenilleen sekä usein myös alueen muille ihmisille.

Impin päivää vietetään vuosittain ympäri Suomen Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksissä. Useimmiten päivän vieton teemana on ollut liikunta, mutta perinteen kehittyessä yhdistyksille on tarjottu myös muita teemoja aiheeksi. Saatujen tietojen perusteella tapahtumaa vietetään vuosittain noin 100 - 200 yhdistyksessä. Osallistujia tapahtumissa on ollut reilusta tuhannesta useaan tuhanteen osallistujaan.

Impin päivän viettäminen on järjestön toiminnassa merkittävän jalansijan saavuttanut tapahtuma ja siksi sen järjestämistä myös odotetaan yhdistysten toimijoilta. Osa yhdistyksistä järjestää Impin päivän tapahtuman jäsenilleen ja osa yhdistyksistä järjestää avoimia tapahtumia. Impin päivän teema voi vaikuttaa, onko tapahtuma yleisölle suunnattu vai jäsentilaisuus.

==Perinteen harjoittaminen==
[[Tiedosto:Hämeenkosken mks kävely RauniMIETTINEN.jpg|alt=ihmisiä kävelyretkellä metsässä|pienoiskuva|Hämeenkosken maa- ja kotitalousseuran Impin päivän kävelyretki. Kuva: Rauni Miettinen]]
Maa- ja kotitalousnaisille on tärkeää osallistujille tuotettu yhteisöllinen toiminta, joka edistää jäsenten ja monissa tapahtumissa myös muiden alueen asukkaiden hyvinvointia. Impin päivän viettäminen vuosittain toistuvana tapahtumana on jo nyt muodostunut järjestön toiminnassa eläväksi perinteeksi. Impin päivän viettämistä halutaan vaalia ja edistää jatkossakin vaihtuvin teemoin alkukesän yhteisöllisenä tapahtumana.

Perinne syntyi vähän vahingossa kertaluonteiseksi tapahtumaksi järjestetyistä Impin ilta-ajoista 11.6.1997. Kyseessä oli yhteinen polkupyöräretki. Yhdistykset jatkoivat oma-aloitteisesti Impin päivän viettoa ja tapahtumat muotoutuivat aluksi erilaisiksi Impin suvikuntoilutapahtumiksi kuten kävelyiksi, pyöräilyiksi, souduiksi tai yhteisölliseksi kesän käynnistäjäksi saunailtoineen vuosien ajaksi.

Kun yhdistyksistä kantautui tietoa, että ensimmäisistä Impin ilta-ajoista edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen järjestettiin tapahtumia, myös keskusjärjestössä ryhdyttiin pohtimaan erilaisia teemoja päivän viettämiseksi. Yhdistyksille tarjotut teemat ovat liittyneet usein koko järjestön muuhun ajankohtaiseen toimintaan. Liikunta on ollut jatkossakin toistuvana teemana. Luonnosta ja erityisesti ympäristön hoidosta on ammennettu aiheita tapahtumiin. Paikallista kulttuuria ja kulttuurikohteita on haluttu nostaa esille. Hyvänolon tapahtumat ja yhteisöllinen tekeminen, yhteistyö ja laajemmankin yhteisen hyvän tekeminen ovat olleet tapahtumien aiheina. Yhdistykset ovat halutessaan voineet hyödyntää näitä annettuja aiheita, mutta monissa yhdistyksissä päivä on jäänyt elämään liikunnallisena ja yhteisenä hyvän olon tapahtumana.

Järjestön liikunnallisen Arjen askelissa -kampanjan yhteydessä järjestettiin Impin kävelyjä, joissa kerättiin askelia kampanjaan. Loikkaa liikkeelle kampanjavuonna Impit kokeilivat hieman uudenlaisia liikuntalajeja, kuten frisbee-golfia tai suppailua ja järjestivät piha- ja peltojumppia.

Impin ilta-ajot otettiin teemaksi jo toisen kerran. Ajatuksena oli yhdistää liikunta ja oman alueen kulttuurimaisemaan ja -kohteiseen tutustuminen. Kevään oltua raskas monille yrittäjille koronapandemian vuoksi, suositeltiin, että tapahtumissa hyödynnetään paikkakunnan yritysten palveluita esimerkiksi retkivälipalan nauttimiseen.

Maiseman- ja ympäristöhoito on Maa- ja kotitalousnaisten keskeistä toimintaa. Vieraslajien torjuminen on ollut erityisesti Impin päivän teemana kaksi kertaa. Talkoilla on saatu yhdessä tuhottua vieraslajeja, jotka valtaavat helposti tilaa omilta perinteisiltä niittykasveilta ja kaventavat luonnon monimuotoisuutta. Muutamien yhdistysten tapahtumiin otti osaa myös Suomeen tulleita maahanmuuttajia, joiden kotouttamiseksi järjestöllä oli menossa samaan aikaan kampanja. Tapahtumissa syntyi luonnollista kanssakäymistä yhteisen tekemisen äärellä.
[[Tiedosto:Saunojanaiset vilvoittelemassa.jpg|alt=naisia vilvoittelemassa saunanrappusilla|pienoiskuva|Naiset vilvoittelemassa Impin päivän tapahtumassa Impit saunoo 2017. Kuva: Marja Hänninen|378x378px]]
Ympäristöasioiden äärellä oltiin jälleen vuonna 2019, kun järjestettiin roskareippailu huhtikuun alkupuolelta Ukon päivästä alkaen teemalla Ukosta Impiin. Osa keräsi roskia vielä Impin päivänäkin, osa yhdistyksiä järjesti Impin päivänä esim. saunaillan kiitokseksi kevään aikana tehdystä työstä. Yksi sysäys tähän tempaukseen oli tietoomme saadun kyselyn tulos, jonka mukaan tuotantoeläimiä sairastui ja menehtyi selittämättömästi. Syyksi epäiltiin teiden varsille heitettyjen metallitölkkien joutuneen eläinten rehun joukkoon. Tässä kampanjassa yhdistyi myös liikunta ja ympäristön siistiminen yhteiseksi hyväksi. Kampanjaan osallistui yli 600 henkilöä 40 eri tapahtumassa. Teiden varsia siivottiin yhteensä 350 km. Lisäksi siivouskohteina oli koulujen, kauppojen ja huoltoasemien ympäristöjä.

Metsästä voimaa -kampanjassa järjestettiin monipuolisesti metsään kytkeytyviä tapahtumia, mm. kursseja, esitelmiä, tutustumisia, vierailuja, hyvänolon tapahtumia jne. Kampanjaan liittyen Impin päivänä vuonna 2014 tempaistiin puunhalauskampanja, joka keräsi 4127 ilmoitettua puunhalaajaa. Tapahtumalla haluttiin tuoda esille metsien monipuolinen virkistyskäyttö sekä metsä ruoan ja hyvinvoinnin lähteenä ja metsän taloudellinen merkitys Suomessa. Maa- ja kotitalousnaiset tekivät puunhalaamisen epävirallisen Suomen ennätyksen. Tapahtumalle saatiin erinomainen mediahuomio niin painetussa mediassa kuin useissa radiohaastatteluissa.

Toisena metsäkampanjaan liittyvänä Impin päivän tempauksena kannustettiin yhdistyksiä istuttamaan puu ilmastonmuutoksen estämiseksi esimerkiksi päiväkodin, koulun, kylätalon, seurantalon tms. pihaan ja tekemään lahjoitus Kirkon Ulkomaanavulle. Lahjoituksilla rahoitettiin puun istutus Haitiin ja Nepaliin.

Yhteisöllinen toiminta kukoisti Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017, kun Impit saunoivat. Tapahtumissa hemmoteltiin yrteistä tehdyillä jalkakylvyillä, nautittiin turvenaamioiden pehmeydestä ja herkuteltiin villiyrteillä ryyditetyillä tarjoiluilla. Maa- ja kotitalousnaiset tuotti Arktisten Aromien kanssa saunaoppaan, jonka sisältö tarjosi tapahtumiin kiinnostavaa tietoa ja keskusteltavaa saunakulttuurista. Yhdessä ratkottiin oppaan leikkimielistä saunavisaa. Tapahtumia kertyi noin 100 ja niissä saunoi saatujen tietojen ja varovaisten arvioiden perusteella ainakin 1500 saunojaa. Osa tapahtumista järjestettiin yhdessä kyläyhdisten kanssa. Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus järjesti Impi saunoo -päätapahtuman Laukaassa Tupaswillassa, Suomen suurimmassa savusaunassa riitti lämpöä isommallekin porukalle.

Yhteisöllisyyden ja yhteistyön teemaa korosti Impin päivän vietto kutsumalla kaverit kylään. Vieraaksi kutsuttiin oman järjestön naapuriyhdistys tai saman paikkakunnan joku muu yhdistys. Tapahtumiin voitiin yhdistää muutakin ohjelmaa, mutta monissa kokoontumisissa ohjelmaksi riitti yhteinen rupattelu kesäisten tarjoilujen äärellä. Toinen yhteistyötä kannustava teema oli koota voimat yhteen ja viettää Impin päivää yhdessä Suomen Kylien kanssa, koska heidän Avoimet kylät -päivä osui samaksi päiväksi. Yhteisten tapahtumien määrään jäi vielä kehitettävää, mutta yhdessä toteutetuissa tapahtumissa Maa- ja kotitalousnaisten toivat lisäohjelmaa järjeställä esimerkiksi villiyrtti-, ruokahävikin vähentämis- tai varautumisneuvontaa kesäisellä mielellä tai järjestämällä paikalle houkuttelevan lettukahvion.

Vuonna 2023 Maa- ja kotitalousnaiset vietti järjestönsä 90-vuotista taivalta. Impin päivän vietossa innostettiin yhdistyksiä tuomaan esiin järjestön historiaa ja perinteitä – esimerkiksi kutsumalla veteraanijäseniä jakamaan muistojaan yhdistyksen toiminnasta vuosikymmenten takaa. Juhlavuosina on myös kiitosten aika. Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus järjesti Juvalla Rapion Myllyssä maakunnallisen tapahtuman, jossa muistettiin kauan yhdistysten järjestötoiminnassa mukana olleita.

==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Sulkavan puunhalaus2014.jpg|alt=Ihmiset halaavat puuta|pienoiskuva|383x383px|Maa- ja kotitalousnaisten vuoden 2014 - 2015 Metsästä voimaa -kampanjassa tehtiin puunhalauksen Suomen ennätys 11.6.2014 kello 20, kun yli 4 000 ihmistä halasivat puuta yhtä aikaa eri puolilla Suomea ja jopa ulkomailla. Tempauksella haluttiin tuoda esille metsien moninainen merkitys Suomessa. Kuvassa halataan puuta Sulkavalla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.]]
Vuonna 1997 Maa- ja kotitalousnaisilla valtakunnallinen ”Kevyemmin huomiseen - 10 000 kg painosta pois” -painonhallinta- ja kuntokampanja. Yhdeksi kampanjan valtakunnalliseksi tapahtumaksi järjestettiin ”Impin ilta-ajot”, jossa kannustettiin erityisesti maaseudun naisia osallistumaan yhdistyksien järjestämiin tapahtumiin pyöräilen tai patikoiden. Valtakunnallinen päätapahtuma oli 11.6.1997 Tuusulassa. Jo ensimmäisessä tapahtumassa eri puolella maata järjestettiin noin 170 tempausta, jotka keräsivät tuhansia naisia osallistumaan. Tilaisuuksia varten teetettiin Impin ilta-ajot ilmapalloja.

Yhtenä Impin ilta-ajojen innoittajana oli 1980-luvu alkupuolelta alkaen kevättalvella vietetty Maa- ja kotitalousnaisten kuntoviikko, jonka avaustapahtuman järjestivät vuoroin eri piirikeskukset. Tämä konsepti alkoi hiipua ja uuden kuntotapahtuman ideoinnin tuloksena syntyi Impin ilta-ajot.

Impin ilta-ajot oli alkuun ajateltu vain vuoden 1997 tempaukseksi, mutta hyvät asiat jäävätkin elämään. Ilmeisesti myös tapahtuman hauska nimi on osaltaan innoittanut yhdistyksiä tapahtuman viettoon vuosittain oma-aloitteisesti. Yhdistysten toimintakertomuksista ilmeni, että tapahtumia järjestettiin eri puolilla Suomea, jolloin keskusjärjestössä havahduttiin. Impin päivän viettäminen otettiin järjestön valtakunnalliseenn toiminnan suunnitteluun ja vuosittaisiin tapahtumiin suunnitellaan yhdessä erilaisia teemoja päivän viettoon.

==Perinteen eteenpäin välittäminen==
[[Tiedosto:Vieraslajitalkoot.jpg|alt=ihmisiä torjumassa vieraslajeja|pienoiskuva|Vieraslajitalkoot Lohikoskella. Kuva: Arja Riitta Repo|383x383px]]
Impin päivän tapahtumiin on voinut osallistua usein myös muita henkilöitä kuin yhdistysten jäseniä, ystäviä ja perheenjäseniä. Lisäksi mukaan on kutsuttu esimerkiksi muita paikkakunnalla tai naapuripitäjissä toimivia yhdistyksiä, esimerkiksi oman järjestön naapuriyhdistyksiä, kyläyhdistyksiä tai tuottajajärjestön yhdistyksiä.

Vuosittain vaihtuvien teemojen kautta on voitu tuoda esille ja levittää erilaisia tietoja, taitoja ja osaamista, eikä vähäisempänä, myös yhteisöllistä toimintaa.

Tärkeässä roolissa on myös viestintä. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus on useina vuosina laatinut tiedotteen tapahtumasta. Paikallislehdet ovat kirjoittaneet yhdistysten tapahtumista juttuja ja radioihin on annettu haastatteluja. Näin on tehty näkyväksi sekä Impin päivää, että kunkin vuoden teemoja, jotka ovat olleet muutenkin tärkeässä roolissa Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa.

==Perinteen tulevaisuus==
Impin päivän vietosta on tullut vakiintunut tapa monissa Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistyksissä eri puolilla Suomea. Tapahtumat keräävät vuosittain jopa tuhansia osallistujia ympäri maan.

Impin päivän viettäminen eri teemojen alla näyttää kuuluvan useiden yhdistysten toimintaan vuosittain toistuvana tapahtumana. Monille yhdistyksille liikunnallinen ohjelma antaa aiheen tapahtuman viettoon.

Seuraavaksi Impin päivän teemaksi on valittu perinteet kunniaan. Nyt toivotaan yhdistysten vanhempia jäseniä asiantuntijoiksi kertomaan valitusta perinteestä ja opastamaan sen toteuttamista yhdessä tehden nuorempien kanssa. Näin saadaan perinteitä elvytettyä ja siirrettyä eteenpäin.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen]

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/toimintakertomukset Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset]

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat syyskuussa 2024

Impin päivän viettäminen

2025-04-23T20:16:23Z

HelenaMKNK: /* Perinteen taustaa ja historiaa */

{{Ilmiö
|kansallinen=Ei
|kategoria=Juhlat ja tavat
|sijainti=Suomi, Uusimaa
|asiasanat=yhteisöllisyys, järjestötoiminta, järjestö, juhlaperinne, talkoot
}}

[[Tiedosto:Seinäjoen Impit Seinäjoen MKN.jpg|alt=Ryhmä naisia pyörien kanssa lammen rannalla kesäpäivänä.|pienoiskuva|361x361px|Seinäjoen Maa- ja kotitalousnaiset Impin päivän ajelulla. Kuva: Seinäjoen MKN]]

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Impin päivän viettäminen on Maa- ja kotitalousnaisten yhdistysten järjestämä yhteisöllinen tapahtuma. Sitä on vietetty vuosittain 11. kesäkuuta Impin päivänä vuodesta 1997 alkaen.

Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen neuvontajärjestö, jonka toiminnan keskiössä on ruoka- ja ravitsemus, maiseman- ja ympäristönhoito, erityisesti maaseudulle naisten perustamien yritysten neuvonta ja keittäminen. Toimintaa koordinoi Maa- ja kotitalousnaisten Keskus. Varsinainen neuvonta- ja asiantuntijapalvelutyö tehdään yhdeksässä Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksessa noin 60 asiantuntijan voimin. Järjestön paikallisyhdistyksissä on noin 23 000 jäsentä. Yhdistykset järjestävät monipuolisesti yhteisöllisiä tapahtumia jäsenilleen sekä usein myös alueen muille ihmisille.

Impin päivää vietetään vuosittain ympäri Suomen Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksissä. Useimmiten päivän vieton teemana on ollut liikunta, mutta perinteen kehittyessä yhdistyksille on tarjottu myös muita teemoja aiheeksi. Saatujen tietojen perusteella tapahtumaa vietetään vuosittain noin 100 - 200 yhdistyksessä. Osallistujia tapahtumissa on ollut reilusta tuhannesta useaan tuhanteen osallistujaan.

Impin päivän viettäminen on järjestön toiminnassa merkittävän jalansijan saavuttanut tapahtuma ja siksi sen järjestämistä myös odotetaan yhdistysten toimijoilta. Osa yhdistyksistä järjestää Impin päivän tapahtuman jäsenilleen ja osa yhdistyksistä järjestää avoimia tapahtumia. Impin päivän teema voi vaikuttaa, onko tapahtuma yleisölle suunnattu vai jäsentilaisuus.

==Perinteen harjoittaminen==
[[Tiedosto:Hämeenkosken mks kävely RauniMIETTINEN.jpg|alt=ihmisiä kävelyretkellä metsässä|pienoiskuva|Hämeenkosken maa- ja kotitalousseuran Impin päivän kävelyretki. Kuva: Rauni Miettinen]]
Maa- ja kotitalousnaisille on tärkeää osallistujille tuotettu yhteisöllinen toiminta, joka edistää jäsenten ja monissa tapahtumissa myös muiden alueen asukkaiden hyvinvointia. Impin päivän viettäminen vuosittain toistuvana tapahtumana on jo nyt muodostunut järjestön toiminnassa eläväksi perinteeksi. Impin päivän viettämistä halutaan vaalia ja edistää jatkossakin vaihtuvin teemoin alkukesän yhteisöllisenä tapahtumana.

Perinne syntyi vähän vahingossa kertaluonteiseksi tapahtumaksi järjestetyistä Impin ilta-ajoista 11.6.1997. Kyseessä oli yhteinen polkupyöräretki. Yhdistykset jatkoivat oma-aloitteisesti Impin päivän viettoa ja tapahtumat muotoutuivat aluksi erilaisiksi Impin suvikuntoilutapahtumiksi kuten kävelyiksi, pyöräilyiksi, souduiksi tai yhteisölliseksi kesän käynnistäjäksi saunailtoineen vuosien ajaksi.

Kun yhdistyksistä kantautui tietoa, että ensimmäisistä Impin ilta-ajoista edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen järjestettiin tapahtumia, myös keskusjärjestössä ryhdyttiin pohtimaan erilaisia teemoja päivän viettämiseksi. Yhdistyksille tarjotut teemat ovat liittyneet usein koko järjestön muuhun ajankohtaiseen toimintaan. Liikunta on ollut jatkossakin toistuvana teemana. Luonnosta ja erityisesti ympäristön hoidosta on ammennettu aiheita tapahtumiin. Paikallista kulttuuria ja kulttuurikohteita on haluttu nostaa esille. Hyvänolon tapahtumat ja yhteisöllinen tekeminen, yhteistyö ja laajemmankin yhteisen hyvän tekeminen ovat olleet tapahtumien aiheina. Yhdistykset ovat halutessaan voineet hyödyntää näitä annettuja aiheita, mutta monissa yhdistyksissä päivä on jäänyt elämään liikunnallisena ja yhteisenä hyvän olon tapahtumana.

Järjestön liikunnallisen Arjen askelissa -kampanjan yhteydessä järjestettiin Impin kävelyjä, joissa kerättiin askelia kampanjaan. Loikkaa liikkeelle kampanjavuonna Impit kokeilivat hieman uudenlaisia liikuntalajeja, kuten frisbee-golfia tai suppailua ja järjestivät piha- ja peltojumppia.

Impin ilta-ajot otettiin teemaksi jo toisen kerran. Ajatuksena oli yhdistää liikunta ja oman alueen kulttuurimaisemaan ja -kohteiseen tutustuminen. Kevään oltua raskas monille yrittäjille koronapandemian vuoksi, suositeltiin, että tapahtumissa hyödynnetään paikkakunnan yritysten palveluita esimerkiksi retkivälipalan nauttimiseen.

Maiseman- ja ympäristöhoito on Maa- ja kotitalousnaisten keskeistä toimintaa. Vieraslajien torjuminen on ollut erityisesti Impin päivän teemana kaksi kertaa. Talkoilla on saatu yhdessä tuhottua vieraslajeja, jotka valtaavat helposti tilaa omilta perinteisiltä niittykasveilta ja kaventavat luonnon monimuotoisuutta. Muutamien yhdistysten tapahtumiin otti osaa myös Suomeen tulleita maahanmuuttajia, joiden kotouttamiseksi järjestöllä oli menossa samaan aikaan kampanja. Tapahtumissa syntyi luonnollista kanssakäymistä yhteisen tekemisen äärellä.
[[Tiedosto:Saunojanaiset vilvoittelemassa.jpg|alt=naisia vilvoittelemassa saunanrappusilla|pienoiskuva|Naiset vilvoittelemassa Impin päivän tapahtumassa Impit saunoo 2017. Kuva: Marja Hänninen|378x378px]]
Ympäristöasioiden äärellä oltiin jälleen vuonna 2019, kun järjestettiin roskareippailu huhtikuun alkupuolelta Ukon päivästä alkaen teemalla Ukosta Impiin. Osa keräsi roskia vielä Impin päivänäkin, osa yhdistyksiä järjesti Impin päivänä esim. saunaillan kiitokseksi kevään aikana tehdystä työstä. Yksi sysäys tähän tempaukseen oli tietoomme saadun kyselyn tulos, jonka mukaan tuotantoeläimiä sairastui ja menehtyi selittämättömästi. Syyksi epäiltiin teiden varsille heitettyjen metallitölkkien joutuneen eläinten rehun joukkoon. Tässä kampanjassa yhdistyi myös liikunta ja ympäristön siistiminen yhteiseksi hyväksi. Kampanjaan osallistui yli 600 henkilöä 40 eri tapahtumassa. Teiden varsia siivottiin yhteensä 350 km. Lisäksi siivouskohteina oli koulujen, kauppojen ja huoltoasemien ympäristöjä.

Metsästä voimaa -kampanjassa järjestettiin monipuolisesti metsään kytkeytyviä tapahtumia, mm. kursseja, esitelmiä, tutustumisia, vierailuja, hyvänolon tapahtumia jne. Kampanjaan liittyen Impin päivänä vuonna 2014 tempaistiin puunhalauskampanja, joka keräsi 4127 ilmoitettua puunhalaajaa. Tapahtumalla haluttiin tuoda esille metsien monipuolinen virkistyskäyttö sekä metsä ruoan ja hyvinvoinnin lähteenä ja metsän taloudellinen merkitys Suomessa. Maa- ja kotitalousnaiset tekivät puunhalaamisen epävirallisen Suomen ennätyksen. Tapahtumalle saatiin erinomainen mediahuomio niin painetussa mediassa kuin useissa radiohaastatteluissa.

Toisena metsäkampanjaan liittyvänä Impin päivän tempauksena kannustettiin yhdistyksiä istuttamaan puu ilmastonmuutoksen estämiseksi esimerkiksi päiväkodin, koulun, kylätalon, seurantalon tms. pihaan ja tekemään lahjoitus Kirkon Ulkomaanavulle. Lahjoituksilla rahoitettiin puun istutus Haitiin ja Nepaliin.

Yhteisöllinen toiminta kukoisti Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017, kun Impit saunoivat. Tapahtumissa hemmoteltiin yrteistä tehdyillä jalkakylvyillä, nautittiin turvenaamioiden pehmeydestä ja herkuteltiin villiyrteillä ryyditetyillä tarjoiluilla. Maa- ja kotitalousnaiset tuotti Arktisten Aromien kanssa saunaoppaan, jonka sisältö tarjosi tapahtumiin kiinnostavaa tietoa ja keskusteltavaa saunakulttuurista. Yhdessä ratkottiin oppaan leikkimielistä saunavisaa. Tapahtumia kertyi noin 100 ja niissä saunoi saatujen tietojen ja varovaisten arvioiden perusteella ainakin 1500 saunojaa. Osa tapahtumista järjestettiin yhdessä kyläyhdisten kanssa. Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus järjesti Impi saunoo -päätapahtuman Laukaassa Tupaswillassa, Suomen suurimmassa savusaunassa riitti lämpöä isommallekin porukalle.

Yhteisöllisyyden ja yhteistyön teemaa korosti Impin päivän vietto kutsumalla kaverit kylään. Vieraaksi kutsuttiin oman järjestön naapuriyhdistys tai saman paikkakunnan joku muu yhdistys. Tapahtumiin voitiin yhdistää muutakin ohjelmaa, mutta monissa kokoontumisissa ohjelmaksi riitti yhteinen rupattelu kesäisten tarjoilujen äärellä. Toinen yhteistyötä kannustava teema oli koota voimat yhteen ja viettää Impin päivää yhdessä Suomen Kylien kanssa, koska heidän Avoimet kylät -päivä osui samaksi päiväksi. Yhteisten tapahtumien määrään jäi vielä kehitettävää, mutta yhdessä toteutetuissa tapahtumissa Maa- ja kotitalousnaisten toivat lisäohjelmaa järjeställä esimerkiksi villiyrtti-, ruokahävikin vähentämis- tai varautumisneuvontaa kesäisellä mielellä tai järjestämällä paikalle houkuttelevan lettukahvion.

Vuonna 2023 Maa- ja kotitalousnaiset vietti järjestönsä 90-vuotista taivalta. Impin päivän vietossa innostettiin yhdistyksiä tuomaan esiin järjestön historiaa ja perinteitä – esimerkiksi kutsumalla veteraanijäseniä jakamaan muistojaan yhdistyksen toiminnasta vuosikymmenten takaa. Juhlavuosina on myös kiitosten aika. Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus järjesti Juvalla Rapion Myllyssä maakunnallisen tapahtuman, jossa muistettiin kauan yhdistysten järjestötoiminnassa mukana olleita.

==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Sulkavan puunhalaus2014.jpg|alt=naisia jumppaaamassa metsässä kesällä|pienoiskuva|383x383px|Laitilan ja Pyhärannan maa- ja kotinaisia viettämässä Impin päivää. Kuva: Sirke Lehtilä]]
Vuonna 1997 Maa- ja kotitalousnaisilla valtakunnallinen ”Kevyemmin huomiseen - 10 000 kg painosta pois” -painonhallinta- ja kuntokampanja. Yhdeksi kampanjan valtakunnalliseksi tapahtumaksi järjestettiin ”Impin ilta-ajot”, jossa kannustettiin erityisesti maaseudun naisia osallistumaan yhdistyksien järjestämiin tapahtumiin pyöräilen tai patikoiden. Valtakunnallinen päätapahtuma oli 11.6.1997 Tuusulassa. Jo ensimmäisessä tapahtumassa eri puolella maata järjestettiin noin 170 tempausta, jotka keräsivät tuhansia naisia osallistumaan. Tilaisuuksia varten teetettiin Impin ilta-ajot ilmapalloja.

Yhtenä Impin ilta-ajojen innoittajana oli 1980-luvu alkupuolelta alkaen kevättalvella vietetty Maa- ja kotitalousnaisten kuntoviikko, jonka avaustapahtuman järjestivät vuoroin eri piirikeskukset. Tämä konsepti alkoi hiipua ja uuden kuntotapahtuman ideoinnin tuloksena syntyi Impin ilta-ajot.

Impin ilta-ajot oli alkuun ajateltu vain vuoden 1997 tempaukseksi, mutta hyvät asiat jäävätkin elämään. Ilmeisesti myös tapahtuman hauska nimi on osaltaan innoittanut yhdistyksiä tapahtuman viettoon vuosittain oma-aloitteisesti. Yhdistysten toimintakertomuksista ilmeni, että tapahtumia järjestettiin eri puolilla Suomea, jolloin keskusjärjestössä havahduttiin. Impin päivän viettäminen otettiin järjestön valtakunnalliseenn toiminnan suunnitteluun ja vuosittaisiin tapahtumiin suunnitellaan yhdessä erilaisia teemoja päivän viettoon.

==Perinteen eteenpäin välittäminen==
[[Tiedosto:Vieraslajitalkoot.jpg|alt=ihmisiä torjumassa vieraslajeja|pienoiskuva|Vieraslajitalkoot Lohikoskella. Kuva: Arja Riitta Repo|383x383px]]
Impin päivän tapahtumiin on voinut osallistua usein myös muita henkilöitä kuin yhdistysten jäseniä, ystäviä ja perheenjäseniä. Lisäksi mukaan on kutsuttu esimerkiksi muita paikkakunnalla tai naapuripitäjissä toimivia yhdistyksiä, esimerkiksi oman järjestön naapuriyhdistyksiä, kyläyhdistyksiä tai tuottajajärjestön yhdistyksiä.

Vuosittain vaihtuvien teemojen kautta on voitu tuoda esille ja levittää erilaisia tietoja, taitoja ja osaamista, eikä vähäisempänä, myös yhteisöllistä toimintaa.

Tärkeässä roolissa on myös viestintä. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus on useina vuosina laatinut tiedotteen tapahtumasta. Paikallislehdet ovat kirjoittaneet yhdistysten tapahtumista juttuja ja radioihin on annettu haastatteluja. Näin on tehty näkyväksi sekä Impin päivää, että kunkin vuoden teemoja, jotka ovat olleet muutenkin tärkeässä roolissa Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa.

==Perinteen tulevaisuus==
Impin päivän vietosta on tullut vakiintunut tapa monissa Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistyksissä eri puolilla Suomea. Tapahtumat keräävät vuosittain jopa tuhansia osallistujia ympäri maan.

Impin päivän viettäminen eri teemojen alla näyttää kuuluvan useiden yhdistysten toimintaan vuosittain toistuvana tapahtumana. Monille yhdistyksille liikunnallinen ohjelma antaa aiheen tapahtuman viettoon.

Seuraavaksi Impin päivän teemaksi on valittu perinteet kunniaan. Nyt toivotaan yhdistysten vanhempia jäseniä asiantuntijoiksi kertomaan valitusta perinteestä ja opastamaan sen toteuttamista yhdessä tehden nuorempien kanssa. Näin saadaan perinteitä elvytettyä ja siirrettyä eteenpäin.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen]

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/toimintakertomukset Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset]

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat syyskuussa 2024

Tiedosto:Sulkavan puunhalaus2014.jpg

2025-04-23T20:12:36Z

HelenaMKNK: Maa- ja kotitalousnaisten vuoden 2014 - 2015 Metsästä voimaa -kampanjassa tehtiin puunhalauksen Suomen ennätys 11.6.2014 kello 20, kun yli 4 000 ihmistä halasivat puuta yhtä aikaa eri puolilla Suomea ja jopa ulkomailla. Tempauksella haluttiin tuoda esille metsien moninainen merkitys Suomessa. Kuvassa halataan puuta Sulkavalla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.

== Yhteenveto ==
Maa- ja kotitalousnaisten vuoden 2014 - 2015 Metsästä voimaa -kampanjassa tehtiin puunhalauksen Suomen ennätys 11.6.2014 kello 20, kun yli 4 000 ihmistä halasivat puuta yhtä aikaa eri puolilla Suomea ja jopa ulkomailla. Tempauksella haluttiin tuoda esille metsien moninainen merkitys Suomessa. Kuvassa halataan puuta Sulkavalla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.
== Lisenssi ==
{{C promo}}

Tiedosto:Ompeluseuroissa.jpg

2025-04-23T17:47:48Z

HelenaMKNK: Naiset ompeluseuroissa 1970-luvulla Kuva Maa- ja kotitalousnaisten Keskus

== Yhteenveto ==
Naiset ompeluseuroissa 1970-luvulla Kuva Maa- ja kotitalousnaisten Keskus
== Lisenssi ==
{{C promo}}

Mämmiperinne

2025-04-21T19:18:45Z

HelenaMKNK: linkitykset

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=ruokakulttuuri, perinneruoka, pääsiäinen, imelletty, Mämmi
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Mämmillä on edelleen tärkeä sija suomalaisten ruokapöydässä pääsiäisen aikaan. Ruokailijoina meillä on oma suhde mämmiin, usein se on ehdoton joko puolesta tai vastaan.
[[Tiedosto:MKN mammi kuva lauraRiihela.jpg|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|Mämmiannos. Kuva Laura Riihelä]]
Kotitalouksissa mämmiä valmistetaan enää melko vähän. Vaikka mämmin valmistuksen työvaiheet ovat melko nopeita, imellytysaika ja mämmin paistaminen vievät aikaa, joten työ on vireillä päivän verran. Mämmin teon tuntevat nykyään vanhimmat ruokataloutta perheissä tai työssä hoitaneet henkilöt ja asian harrastajat.

Elintarviketeollisuus tuottaa nykyään noin 2 miljoonaa kiloa vuosittain mämmiä ja se vastaa suurimman osan Suomessa nautitusta mämmistä. Mämmiä on saatavana ympäri vuoden pakasteena.

Mämmiin liittyvää perinnetietoutta on ruokaan ja maatalouteen liittyvillä museoilla kuten Suomen Sarka maatalousmuseolla sekä Hotelli- ja ravintolamuseolla. Kotitalousneuvontajärjestöt järjestävät tilauksesta mämmin valmistuskursseja.
==Perinteen harjoittaminen==
[[Tiedosto:Hillevi jaJorma Mattila valmistelevat pääsiäistä 20 luvulla Kymenlaakson museo JW Mattila.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|Äiti ja poika valmistavat mämmiä 1920-luvulla. Kuva JW Mattila, Kymenlaakson museo.]]
Ihmisillä on luontainen kaipuu makeaan ja ennen sokerin käytön yleistymistä ja imellyttäminen oli tapa valmistaa makeita herkkuja. On mahdollista, että imellyttäminen on keksitty vahingossa. Viljaruokaa valmistettaessa kosteus- ja lämpöolosuhteet ovat olleet otolliset imeltymiselle ja ruoasta on tullutkin makeaa. Esiäitimme ovat kekseliäästi alkaneet hyödyntää havaintoa muun muassa mämmin ja imelletyn perunalaatikon valmistuksessa. On vaatinut paljon taitoa pitää ruoassa sopiva lämpötila yllä ja antaa riittävästi aikaa, jolloin entsyymien hajottaessa viljan tärkkelystä sokereiksi, ruokaan on saatu makeus.

Mämmi on syvälle juurtunut perinteinen pääsiäisen ajan keväinen suomalainen herkku, jota on valmistettu ja nautittu ainakin 1700-luvulta lähtien monien sukupolvien ajan. Mämmin maku ja rakenne ovat ainutlaatuisia, vaikka mieltymys mämmiin onkin kahtiajakautunutta melko ehdottomasti. Mämmi on ollut myös sopivaa ruokaa ennen pääiästä vietettyyn paaston aikaan.

Mämmi on ruismaltaista, ruisjauhoista ja vedestä imellytetty, uunissa kypsennetty jälkiruoka. Sitä syödään nykyisin tavallisesti pääsiäisenä. Seos imellytetään noin 50-60 asteessa hellan laidalla tai miedossa uunin lämmössä. Imellytysvaiheessa nestettä, maltaita ja ruisjauhoja lisätään yksi tai kaksi kertaa. Sitten mämmi maustetaan suolalla, pomeranssinkuorella tai hillotulla appelsiininkuorella sekä siirapilla, jos halutaan lisää makeutta ja keitetään. Haaleaksi jäähdytetty mämmi jaetaan astioihin, korkeintaan 2/3 korkeudelle astiasta, ettei paistettaessa kuohu yli. Mämmiä paistetaan miedossa uunin lämmössä noin 2,5 tuntia. Mämmi tarjotaan kerman, kermamaidon, maidon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Mämmin valmistamisperinne on siirtynyt pääosin elintarviketeollisuudelle. Elintarviketeollisuus on elänyt ajassa ja tuonut perinteisen mämmin rinnalle erilaisia maustettuja mämmiä, joka lisää kuluttajien kiinnostusta ja kokeilunhalua mämmeihin. Tarjolla on marjamämmiä, luomumämmiä, mämmiä, jonka makeus on saatu vain imellyttämällä. Gluteeniton mämmi on tervetullut uutuus gluteenia sietämättömille. Lisäksi on maustettuja mämmejä, jotka voivat olla yllättäviäkin yhdistelmiä mämmin kanssa, kuten esimerkiksi kahvi ja lakritsi. Mämmien pakkauskokoja löytyy annoskoosta perhekokoon, joten mämmin syöjillä on hyvä mahdollisuus ostaa sopivasti mämmiä talouteensa. Osa valmistajista pakkaa mämmin pakkauksiin. jotka jäljittelevät kuvioinniltaan entisaikojen itse koivun tuohesta valmistettuja tuohituokkosia.

Mämmin valmistuksen hiipumiseen kotitalouksissa on voinut vaikuttaa mämmin valmistuksen sitoma kokonaisaika, vaikka suurin osa ajasta ei vaadi aktiivista työtä. Imellyttäminen on myös omaa taitoa vaativa työ, jonka osaaminen on hiipunut. Ennen imellytys tehtiin käsituntumalla puuhellan laidalla, joita ei enää ole paljon. Imellyttäminen onkin kätevämpi tehdä uunissa ja mämmiseoksen lämpötilan mittaamiseen on saatavissa lämpömittareita, joka helpottaa työtä.

On mahdotonta sanoa, kuinka monessa taloudessa mämmiä tehdään, mutta aina joukostamme on perinnetaitojen harrastajia, jotka haluavat valmistaa itse ehkä vähän työläältäkin tuntuvia ruokia ja leivonnaisia ja pitää perinteitä yllä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Naiset valmistavat mämmiä 30 luvun alussa Aarne Pietinen Oy, kuvaaja 1930–1933.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|390x390px|Naiset valmistavat mämmiä 1930-luvun alussa. Kuva Aarne Pietinen Oy.]]
Mämmi vie makumatkalle historian hämäriin, ja sen alkuperästä on kerrottuihin tarinoihin. Ainakin keskiajalta peräisin oleva herkku sai ensimmäisen kirjallisen mainintansa vuonna 1700, kun professori Daniel Juslenius kuvaili sitä opinnäytetyössään mämmiä "erikoiseksi ruokalajiksi, jota ei muualla tavattu". Erään arvion mukaan mämmiä valmistettiin Varsinais-Suomessa sahdin ja oluen teon sivutuotteeksi jääneestä mäskistä. Myöhemmin on selvinnyt, että mämmin esikuvia oli kaukomailla, sillä imellytettyjä viljaruokia tehtiin myös Malesiassa, Indonesiassa ja Iranissa, joskin vehnästä valmistettuna.

Makeanhimo oli ihmisille aina luontaista, ja mämmi vastasi tähän tarpeeseen aikana, jolloin sokeri oli harvinaista ja sen käyttöä säädeltiin. Varsinais-Suomi, jossa imellyttäminen oli tuttua, toimi otollisena kasvualustana mämmiperinteelle. Samoihin aikoihin mämmiä tehtiin Hämeessä ja pian mämmin tekotaito levisi Uudellemaalle ja Ala-Satakuntaan. Suuressa osassa suomea mämmistä tiedettiin vasta 1900-luvun alussa keittokirjojen, kokkien, emäntäkoulujen ja maatalousjärjestöjen myötävaikutuksella. Pohjois-Suomeen, Kainuuseen ja Karjalaan mämmi löysi tiensä vasta 1930-luvulla

Mämmi oli katoliseen aikaan sopivaa paastonajan ruokaa pääsiäisen alla, kun lihaa ei saanut syödä. Silloin ei mämmiä tarjoiltu kerman kanssa, sillä paaston aikana ei saanut nauttia maitotuotteitakaan. Pitkänperjantain ruoaksi mämmi sopi erinomaisesti, koska silloin ei saanut tehdä tulta ja mämmi oli tehty jo aiemmin ja sen voi syödä kylmänä. Mämmiä syötiin suoraan tuokkosista tai leivälle siveltynä. Tuokkoset eli mämmiroveet olivat koivuntuohesta tehtyjä astioita, joissa mämmiä paistettiin.

Mämmin tapaisia ruokia olivat peruna- ja marjamämmi. Perunamämmiä tehtiin lisäämällä keitettyihin, kuorittuihin ja survottuihin perunoihin perusmämmin ainekset, seos imellytettiin ja valmistettiin kuten tavallinen mämmi. Itä- Suomessa suosituissa marjamämmeissä ei alkujaan ollut maltaita, vaan se valmistettiin ruisjauhoista, vedestä ja puolukoista. Seos imellytettiin joko hellan reunalla tai hyvin matalassa uunin lämmössä ja sitten kypsennettiin liedellä tai uunissa. Marjamämmejä tunnettiin muun muassa nimillä marjakuutelo, pirana, marjarotso ja mokkerrmeija.

Savossa tehtiin imellosta. Imellokseen käytettiin vain ruisjauhoja vettä. Seos imellytettiin aineksia muutamassa erässä lisäten ja lopuksi seos kypsennettiin. Imellosta syötiin sellaisenaan ja kerrotaan lasten odottaneen tämän makean herkun valmistumista. Imellosta käytettiin myös pohjana velleille tai vieläkin ohuemmille marjakeitoille. Imellokseen lisättiin keittämisen yhteydessä vettä ja marjoja. Ristiinassa ohutta marjavelliä juotiin heinäniityllä, se oli myös ruokajuomaa. Näitä oman aikansa smoothieita kutsuttiin nimellä imelävelli, puolukkavelli, lilletti ja lirpotin.
[[Tiedosto:MKN YLEN aamu TV 2017.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|357x357px|Maa-ja kotitalousnaisten vinkit mämmin valmikstukseen Ylen aamu tv:ssa 2017. Kuva: Kuvakaappaus Aamu tv:n ohjelmasta. ]]
Vuoden 1944 Maatalousnainen-lehdestä kerrottiin, miten nokkelat pohjalaisemännät ratkaisivat mämmipulmansa. Emännät päivittelivät, ettei edes makeaa mämmiä saa pääsiäiseksi, kun kansanhuoltoministeri oli vähäisetkin makeat kieltänyt. Viljaa ei riittänyt maltaiden valmistukseen, kun leivästä oli pula ja jauhatuksetkin vaativat luvan. Noheva emäntä Tyyne tyynnytteli ja sanoi, eiköhän sitä sen verran osata itsekin maltaita tehdä, että mämmiä saadaan. Epäilijöitä ympärillä riitti. Maltaiden teko oli iso juttu mallassaunoineen, joissa piti vartioida imeltymistä ja kuivaamista yötä päivää. Helvi kertoi tehneensä äitinsä kanssa maltaita ja Tyynen kannustamana hän opasti muita pienimuotoiseen maltaiden imeltämiseen, kuivaamiseen ja kevyeen paahtamiseen uunissa ja antoi idean jauhamisesta kahvimyllyllä. Liisa innosti heti asiasta. Joku innostui jo kaljan teosta heinäpellolle ja toinen oli kuullut, että Turussa tarjotaan mämmiä kesälläkin. Pääsiäismyyjäisissä sovittiin näytettäväksi havaintoesitys maltaiden pienimuotoisesta valmistuksesta, Näin pohjalaisemännät näyttivät kansanhuoltoministerille ja muille, miten kekseliäisyys ja yhteishenki ratkaisivat pulmat - ja pääsiäismämmiä saatiin pöytään myös pula-aikana!
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Mämmiä rakastavissa perheissä perinne elää vahvasti. Mämmintekijät huomio, mämminteosta voi tehdä yhteisen elämyksen kutsumalla perheen sukulaisia ja ystävä mämmitalkoisiin– yhdessä tekeminen on hauskaa, ja samalla arvokas perinne siirtyy eteenpäin kuin itsestään. Mämmin valmistuksesta tulee huomaamatta oppitunti seuraaville sukupolville.

Myös vuonna 2004 perustettu Mämmiseura on tehnyt osaltaan mämmin hyväksi. Seuran perustajan kirjoittama mämmikirja (2007) vie mämmin ilosanomaa lukijoille.

Kotitalouden neuvontajärjestöt, kuten Maa- ja kotitalousnaiset, Marttaliitto ja Marthaförbundet tuovat neuvonnassaan ja viestinnässään kuluttajille tietoa mämmikulttuurista. Heiltä voi tilata myös kursseja, joissa on mahdollisuus tehdä mämmiä alusta alkaen tai hyödyntää valmiita mämmejä esimerkiksi ”Mämmin tuunauskurssilla” tai ”Kokkaa mämmistä”. Mämmille löytyy yllättävän paljon käyttökohteita ruoanvalmistukseen ja leivontaan.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Kuvakaappaus Maa- jakotitalousnaisten mämmivideolta Videoija Petri Hakala.JPG|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|374x374px|Mämmiä tarjolla kerman, vaniljakastikkeen ja jäätelön kera. Kuva: Kuvakaappaus Petri Hakalan videolta.]]
Vaikka mämmi on mielipiteitä jakava ruokalaji, sillä on kuitenkin merkittävä käyttäjäkunta. Elintarviketeollisuuden tarjoamat eri variaatiot lisäävät kuluttajien kiinnostusta kokeilemaan erilaisia mämmiherkkuja.

Erilaiset hauskat kampanjat ja tempaukset nostavat myös mämmiasiaa esille lisäten kiinnostusta mämmeihin. Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät 2017 Suomen 100-vuotisjuhlavuonna viidessä eri kaupungissa hyväntuulen tapahtumia Mämmien (ja ämmien yö).

Hiihtäjälegenda Juha Mieto on julistautunut mämmin suurystäväksi. Hän nauttii noin 40 rovetta mämmiä joka pääsiäisen aikana. Nämä henkilöt pitävät osaltaan yllä mämmikulttuuria.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen]
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Videot'''

[https://www.youtube.com/watch?v=M9yFnqhxanY Mämmin valmistus]

[https://areena.yle.fi/1-4109211 Mämmin tekovinkit Ylen aamu-tv:ssa 6.4.2017]

'''Reseptit'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/kotimammin-valmistus Kotimämmin valmistus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/mammiherkkuja Mämmiherkkuja]

'''Kirjallisuutta'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen Ky.

Leino, Ulla, 1994, Viljatie. Otava.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja, Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.) Rieskaa ja rössypottua 1999. Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.

'''Muuta'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/mammien-ja-ammien-yo Mämmien ja (ämmien yö)]

[https://yle.fi/a/3-9551531 Viisi mämmifaktaa, joiden avulla voit päteä pääsiäispöydässä]

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Mämmiperinne

2025-04-21T19:16:34Z

HelenaMKNK: linkitys

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=ruokakulttuuri, perinneruoka, pääsiäinen, imelletty, Mämmi
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Mämmillä on edelleen tärkeä sija suomalaisten ruokapöydässä pääsiäisen aikaan. Ruokailijoina meillä on oma suhde mämmiin, usein se on ehdoton joko puolesta tai vastaan.
[[Tiedosto:MKN mammi kuva lauraRiihela.jpg|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|Mämmiannos. Kuva Laura Riihelä]]
Kotitalouksissa mämmiä valmistetaan enää melko vähän. Vaikka mämmin valmistuksen työvaiheet ovat melko nopeita, imellytysaika ja mämmin paistaminen vievät aikaa, joten työ on vireillä päivän verran. Mämmin teon tuntevat nykyään vanhimmat ruokataloutta perheissä tai työssä hoitaneet henkilöt ja asian harrastajat.

Elintarviketeollisuus tuottaa nykyään noin 2 miljoonaa kiloa vuosittain mämmiä ja se vastaa suurimman osan Suomessa nautitusta mämmistä. Mämmiä on saatavana ympäri vuoden pakasteena.

Mämmiin liittyvää perinnetietoutta on ruokaan ja maatalouteen liittyvillä museoilla kuten Suomen Sarka maatalousmuseolla sekä Hotelli- ja ravintolamuseolla. Kotitalousneuvontajärjestöt järjestävät tilauksesta mämmin valmistuskursseja.
==Perinteen harjoittaminen==
[[Tiedosto:Hillevi jaJorma Mattila valmistelevat pääsiäistä 20 luvulla Kymenlaakson museo JW Mattila.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|Äiti ja poika valmistavat mämmiä 1920-luvulla. Kuva JW Mattila, Kymenlaakson museo.]]
Ihmisillä on luontainen kaipuu makeaan ja ennen sokerin käytön yleistymistä ja imellyttäminen oli tapa valmistaa makeita herkkuja. On mahdollista, että imellyttäminen on keksitty vahingossa. Viljaruokaa valmistettaessa kosteus- ja lämpöolosuhteet ovat olleet otolliset imeltymiselle ja ruoasta on tullutkin makeaa. Esiäitimme ovat kekseliäästi alkaneet hyödyntää havaintoa muun muassa mämmin ja imelletyn perunalaatikon valmistuksessa. On vaatinut paljon taitoa pitää ruoassa sopiva lämpötila yllä ja antaa riittävästi aikaa, jolloin entsyymien hajottaessa viljan tärkkelystä sokereiksi, ruokaan on saatu makeus.

Mämmi on syvälle juurtunut perinteinen pääsiäisen ajan keväinen suomalainen herkku, jota on valmistettu ja nautittu ainakin 1700-luvulta lähtien monien sukupolvien ajan. Mämmin maku ja rakenne ovat ainutlaatuisia, vaikka mieltymys mämmiin onkin kahtiajakautunutta melko ehdottomasti. Mämmi on ollut myös sopivaa ruokaa ennen pääiästä vietettyyn paaston aikaan.

Mämmi on ruismaltaista, ruisjauhoista ja vedestä imellytetty, uunissa kypsennetty jälkiruoka. Sitä syödään nykyisin tavallisesti pääsiäisenä. Seos imellytetään noin 50-60 asteessa hellan laidalla tai miedossa uunin lämmössä. Imellytysvaiheessa nestettä, maltaita ja ruisjauhoja lisätään yksi tai kaksi kertaa. Sitten mämmi maustetaan suolalla, pomeranssinkuorella tai hillotulla appelsiininkuorella sekä siirapilla, jos halutaan lisää makeutta ja keitetään. Haaleaksi jäähdytetty mämmi jaetaan astioihin, korkeintaan 2/3 korkeudelle astiasta, ettei paistettaessa kuohu yli. Mämmiä paistetaan miedossa uunin lämmössä noin 2,5 tuntia. Mämmi tarjotaan kerman, kermamaidon, maidon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Mämmin valmistamisperinne on siirtynyt pääosin elintarviketeollisuudelle. Elintarviketeollisuus on elänyt ajassa ja tuonut perinteisen mämmin rinnalle erilaisia maustettuja mämmiä, joka lisää kuluttajien kiinnostusta ja kokeilunhalua mämmeihin. Tarjolla on marjamämmiä, luomumämmiä, mämmiä, jonka makeus on saatu vain imellyttämällä. Gluteeniton mämmi on tervetullut uutuus gluteenia sietämättömille. Lisäksi on maustettuja mämmejä, jotka voivat olla yllättäviäkin yhdistelmiä mämmin kanssa, kuten esimerkiksi kahvi ja lakritsi. Mämmien pakkauskokoja löytyy annoskoosta perhekokoon, joten mämmin syöjillä on hyvä mahdollisuus ostaa sopivasti mämmiä talouteensa. Osa valmistajista pakkaa mämmin pakkauksiin. jotka jäljittelevät kuvioinniltaan entisaikojen itse koivun tuohesta valmistettuja tuohituokkosia.

Mämmin valmistuksen hiipumiseen kotitalouksissa on voinut vaikuttaa mämmin valmistuksen sitoma kokonaisaika, vaikka suurin osa ajasta ei vaadi aktiivista työtä. Imellyttäminen on myös omaa taitoa vaativa työ, jonka osaaminen on hiipunut. Ennen imellytys tehtiin käsituntumalla puuhellan laidalla, joita ei enää ole paljon. Imellyttäminen onkin kätevämpi tehdä uunissa ja mämmiseoksen lämpötilan mittaamiseen on saatavissa lämpömittareita, joka helpottaa työtä.

On mahdotonta sanoa, kuinka monessa taloudessa mämmiä tehdään, mutta aina joukostamme on perinnetaitojen harrastajia, jotka haluavat valmistaa itse ehkä vähän työläältäkin tuntuvia ruokia ja leivonnaisia ja pitää perinteitä yllä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Naiset valmistavat mämmiä 30 luvun alussa Aarne Pietinen Oy, kuvaaja 1930–1933.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|390x390px|Naiset valmistavat mämmiä 1930-luvun alussa. Kuva Aarne Pietinen Oy.]]
Mämmi vie makumatkalle historian hämäriin, ja sen alkuperästä on kerrottuihin tarinoihin. Ainakin keskiajalta peräisin oleva herkku sai ensimmäisen kirjallisen mainintansa vuonna 1700, kun professori Daniel Juslenius kuvaili sitä opinnäytetyössään mämmiä "erikoiseksi ruokalajiksi, jota ei muualla tavattu". Erään arvion mukaan mämmiä valmistettiin Varsinais-Suomessa sahdin ja oluen teon sivutuotteeksi jääneestä mäskistä. Myöhemmin on selvinnyt, että mämmin esikuvia oli kaukomailla, sillä imellytettyjä viljaruokia tehtiin myös Malesiassa, Indonesiassa ja Iranissa, joskin vehnästä valmistettuna.

Makeanhimo oli ihmisille aina luontaista, ja mämmi vastasi tähän tarpeeseen aikana, jolloin sokeri oli harvinaista ja sen käyttöä säädeltiin. Varsinais-Suomi, jossa imellyttäminen oli tuttua, toimi otollisena kasvualustana mämmiperinteelle. Samoihin aikoihin mämmiä tehtiin Hämeessä ja pian mämmin tekotaito levisi Uudellemaalle ja Ala-Satakuntaan. Suuressa osassa suomea mämmistä tiedettiin vasta 1900-luvun alussa keittokirjojen, kokkien, emäntäkoulujen ja maatalousjärjestöjen myötävaikutuksella. Pohjois-Suomeen, Kainuuseen ja Karjalaan mämmi löysi tiensä vasta 1930-luvulla

Mämmi oli katoliseen aikaan sopivaa paastonajan ruokaa pääsiäisen alla, kun lihaa ei saanut syödä. Silloin ei mämmiä tarjoiltu kerman kanssa, sillä paaston aikana ei saanut nauttia maitotuotteitakaan. Pitkänperjantain ruoaksi mämmi sopi erinomaisesti, koska silloin ei saanut tehdä tulta ja mämmi oli tehty jo aiemmin ja sen voi syödä kylmänä. Mämmiä syötiin suoraan tuokkosista tai leivälle siveltynä. Tuokkoset eli mämmiroveet olivat koivuntuohesta tehtyjä astioita, joissa mämmiä paistettiin.

Mämmin tapaisia ruokia olivat peruna- ja marjamämmi. Perunamämmiä tehtiin lisäämällä keitettyihin, kuorittuihin ja survottuihin perunoihin perusmämmin ainekset, seos imellytettiin ja valmistettiin kuten tavallinen mämmi. Itä- Suomessa suosituissa marjamämmeissä ei alkujaan ollut maltaita, vaan se valmistettiin ruisjauhoista, vedestä ja puolukoista. Seos imellytettiin joko hellan reunalla tai hyvin matalassa uunin lämmössä ja sitten kypsennettiin liedellä tai uunissa. Marjamämmejä tunnettiin muun muassa nimillä marjakuutelo, pirana, marjarotso ja mokkerrmeija.

Savossa tehtiin imellosta. Imellokseen käytettiin vain ruisjauhoja vettä. Seos imellytettiin aineksia muutamassa erässä lisäten ja lopuksi seos kypsennettiin. Imellosta syötiin sellaisenaan ja kerrotaan lasten odottaneen tämän makean herkun valmistumista. Imellosta käytettiin myös pohjana velleille tai vieläkin ohuemmille marjakeitoille. Imellokseen lisättiin keittämisen yhteydessä vettä ja marjoja. Ristiinassa ohutta marjavelliä juotiin heinäniityllä, se oli myös ruokajuomaa. Näitä oman aikansa smoothieita kutsuttiin nimellä imelävelli, puolukkavelli, lilletti ja lirpotin.
[[Tiedosto:MKN YLEN aamu TV 2017.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|357x357px|Maa-ja kotitalousnaisten vinkit mämmin valmikstukseen Ylen aamu tv:ssa 2017. Kuva: Kuvakaappaus Aamu tv:n ohjelmasta. ]]
Vuoden 1944 Maatalousnainen-lehdestä kerrottiin, miten nokkelat pohjalaisemännät ratkaisivat mämmipulmansa. Emännät päivittelivät, ettei edes makeaa mämmiä saa pääsiäiseksi, kun kansanhuoltoministeri oli vähäisetkin makeat kieltänyt. Viljaa ei riittänyt maltaiden valmistukseen, kun leivästä oli pula ja jauhatuksetkin vaativat luvan. Noheva emäntä Tyyne tyynnytteli ja sanoi, eiköhän sitä sen verran osata itsekin maltaita tehdä, että mämmiä saadaan. Epäilijöitä ympärillä riitti. Maltaiden teko oli iso juttu mallassaunoineen, joissa piti vartioida imeltymistä ja kuivaamista yötä päivää. Helvi kertoi tehneensä äitinsä kanssa maltaita ja Tyynen kannustamana hän opasti muita pienimuotoiseen maltaiden imeltämiseen, kuivaamiseen ja kevyeen paahtamiseen uunissa ja antoi idean jauhamisesta kahvimyllyllä. Liisa innosti heti asiasta. Joku innostui jo kaljan teosta heinäpellolle ja toinen oli kuullut, että Turussa tarjotaan mämmiä kesälläkin. Pääsiäismyyjäisissä sovittiin näytettäväksi havaintoesitys maltaiden pienimuotoisesta valmistuksesta, Näin pohjalaisemännät näyttivät kansanhuoltoministerille ja muille, miten kekseliäisyys ja yhteishenki ratkaisivat pulmat - ja pääsiäismämmiä saatiin pöytään myös pula-aikana!
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Mämmiä rakastavissa perheissä perinne elää vahvasti. Mämmintekijät huomio, mämminteosta voi tehdä yhteisen elämyksen kutsumalla perheen sukulaisia ja ystävä mämmitalkoisiin– yhdessä tekeminen on hauskaa, ja samalla arvokas perinne siirtyy eteenpäin kuin itsestään. Mämmin valmistuksesta tulee huomaamatta oppitunti seuraaville sukupolville.

Myös vuonna 2004 perustettu Mämmiseura on tehnyt osaltaan mämmin hyväksi. Seuran perustajan kirjoittama mämmikirja (2007) vie mämmin ilosanomaa lukijoille.

Kotitalouden neuvontajärjestöt, kuten Maa- ja kotitalousnaiset, Marttaliitto ja Marthaförbundet tuovat neuvonnassaan ja viestinnässään kuluttajille tietoa mämmikulttuurista. Heiltä voi tilata myös kursseja, joissa on mahdollisuus tehdä mämmiä alusta alkaen tai hyödyntää valmiita mämmejä esimerkiksi ”Mämmin tuunauskurssilla” tai ”Kokkaa mämmistä”. Mämmille löytyy yllättävän paljon käyttökohteita ruoanvalmistukseen ja leivontaan.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Kuvakaappaus Maa- jakotitalousnaisten mämmivideolta Videoija Petri Hakala.JPG|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|374x374px|Mämmiä tarjolla kerman, vaniljakastikkeen ja jäätelön kera. Kuva: Kuvakaappaus Petri Hakalan videolta.]]
Vaikka mämmi on mielipiteitä jakava ruokalaji, sillä on kuitenkin merkittävä käyttäjäkunta. Elintarviketeollisuuden tarjoamat eri variaatiot lisäävät kuluttajien kiinnostusta kokeilemaan erilaisia mämmiherkkuja.

Erilaiset hauskat kampanjat ja tempaukset nostavat myös mämmiasiaa esille lisäten kiinnostusta mämmeihin. Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät 2017 Suomen 100-vuotisjuhlavuonna viidessä eri kaupungissa hyväntuulen tapahtumia Mämmien (ja ämmien yö).

Hiihtäjälegenda Juha Mieto on julistautunut mämmin suurystäväksi. Hän nauttii noin 40 rovetta mämmiä joka pääsiäisen aikana. Nämä henkilöt pitävät osaltaan yllä mämmikulttuuria.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus] LINKKI SIVULLE: [https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ https://www.maajako]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukse]t LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Videot'''

[https://www.youtube.com/watch?v=M9yFnqhxanY Mämmin valmistus] https://www.youtube.com/watch?v=M9yFnqhxanY

[https://areena.yle.fi/1-4109211 Mämmin tekovinkit Ylen aamu-tv:ssa 6.4.2017] https://areena.yle.fi/1-4109211

'''Reseptit'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/kotimammin-valmistus Kotimämmin valmistus] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/kotimammin-valmistus[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/mammiherkkuja Mämmiherkkuja] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/mammiherkkuja

'''Kirjallisuutta'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen Ky.

Leino, Ulla, 1994, Viljatie. Otava.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja, Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.) Rieskaa ja rössypottua 1999. Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.

'''Muuta'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/mammien-ja-ammien-yo Mämmien ja (ämmien yö)] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/mammien-ja-ammien-yo

[https://yle.fi/a/3-9551531 Viisi mämmifaktaa, joiden avulla voit päteä pääsiäispöydässä] https://yle.fi/a/3-9551531

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Mämmiperinne

2025-04-21T19:09:54Z

HelenaMKNK: linkittäminen

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=ruokakulttuuri, perinneruoka, pääsiäinen, imelletty, Mämmi
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Mämmillä on edelleen tärkeä sija suomalaisten ruokapöydässä pääsiäisen aikaan. Ruokailijoina meillä on oma suhde mämmiin, usein se on ehdoton joko puolesta tai vastaan.
[[Tiedosto:MKN mammi kuva lauraRiihela.jpg|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|Mämmiannos. Kuva Laura Riihelä]]
Kotitalouksissa mämmiä valmistetaan enää melko vähän. Vaikka mämmin valmistuksen työvaiheet ovat melko nopeita, imellytysaika ja mämmin paistaminen vievät aikaa, joten työ on vireillä päivän verran. Mämmin teon tuntevat nykyään vanhimmat ruokataloutta perheissä tai työssä hoitaneet henkilöt ja asian harrastajat.

Elintarviketeollisuus tuottaa nykyään noin 2 miljoonaa kiloa vuosittain mämmiä ja se vastaa suurimman osan Suomessa nautitusta mämmistä. Mämmiä on saatavana ympäri vuoden pakasteena.

Mämmiin liittyvää perinnetietoutta on ruokaan ja maatalouteen liittyvillä museoilla kuten Suomen Sarka maatalousmuseolla sekä Hotelli- ja ravintolamuseolla. Kotitalousneuvontajärjestöt järjestävät tilauksesta mämmin valmistuskursseja.
==Perinteen harjoittaminen==
[[Tiedosto:Hillevi jaJorma Mattila valmistelevat pääsiäistä 20 luvulla Kymenlaakson museo JW Mattila.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|Äiti ja poika valmistavat mämmiä 1920-luvulla. Kuva JW Mattila, Kymenlaakson museo.]]
Ihmisillä on luontainen kaipuu makeaan ja ennen sokerin käytön yleistymistä ja imellyttäminen oli tapa valmistaa makeita herkkuja. On mahdollista, että imellyttäminen on keksitty vahingossa. Viljaruokaa valmistettaessa kosteus- ja lämpöolosuhteet ovat olleet otolliset imeltymiselle ja ruoasta on tullutkin makeaa. Esiäitimme ovat kekseliäästi alkaneet hyödyntää havaintoa muun muassa mämmin ja imelletyn perunalaatikon valmistuksessa. On vaatinut paljon taitoa pitää ruoassa sopiva lämpötila yllä ja antaa riittävästi aikaa, jolloin entsyymien hajottaessa viljan tärkkelystä sokereiksi, ruokaan on saatu makeus.

Mämmi on syvälle juurtunut perinteinen pääsiäisen ajan keväinen suomalainen herkku, jota on valmistettu ja nautittu ainakin 1700-luvulta lähtien monien sukupolvien ajan. Mämmin maku ja rakenne ovat ainutlaatuisia, vaikka mieltymys mämmiin onkin kahtiajakautunutta melko ehdottomasti. Mämmi on ollut myös sopivaa ruokaa ennen pääiästä vietettyyn paaston aikaan.

Mämmi on ruismaltaista, ruisjauhoista ja vedestä imellytetty, uunissa kypsennetty jälkiruoka. Sitä syödään nykyisin tavallisesti pääsiäisenä. Seos imellytetään noin 50-60 asteessa hellan laidalla tai miedossa uunin lämmössä. Imellytysvaiheessa nestettä, maltaita ja ruisjauhoja lisätään yksi tai kaksi kertaa. Sitten mämmi maustetaan suolalla, pomeranssinkuorella tai hillotulla appelsiininkuorella sekä siirapilla, jos halutaan lisää makeutta ja keitetään. Haaleaksi jäähdytetty mämmi jaetaan astioihin, korkeintaan 2/3 korkeudelle astiasta, ettei paistettaessa kuohu yli. Mämmiä paistetaan miedossa uunin lämmössä noin 2,5 tuntia. Mämmi tarjotaan kerman, kermamaidon, maidon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Mämmin valmistamisperinne on siirtynyt pääosin elintarviketeollisuudelle. Elintarviketeollisuus on elänyt ajassa ja tuonut perinteisen mämmin rinnalle erilaisia maustettuja mämmiä, joka lisää kuluttajien kiinnostusta ja kokeilunhalua mämmeihin. Tarjolla on marjamämmiä, luomumämmiä, mämmiä, jonka makeus on saatu vain imellyttämällä. Gluteeniton mämmi on tervetullut uutuus gluteenia sietämättömille. Lisäksi on maustettuja mämmejä, jotka voivat olla yllättäviäkin yhdistelmiä mämmin kanssa, kuten esimerkiksi kahvi ja lakritsi. Mämmien pakkauskokoja löytyy annoskoosta perhekokoon, joten mämmin syöjillä on hyvä mahdollisuus ostaa sopivasti mämmiä talouteensa. Osa valmistajista pakkaa mämmin pakkauksiin. jotka jäljittelevät kuvioinniltaan entisaikojen itse koivun tuohesta valmistettuja tuohituokkosia.

Mämmin valmistuksen hiipumiseen kotitalouksissa on voinut vaikuttaa mämmin valmistuksen sitoma kokonaisaika, vaikka suurin osa ajasta ei vaadi aktiivista työtä. Imellyttäminen on myös omaa taitoa vaativa työ, jonka osaaminen on hiipunut. Ennen imellytys tehtiin käsituntumalla puuhellan laidalla, joita ei enää ole paljon. Imellyttäminen onkin kätevämpi tehdä uunissa ja mämmiseoksen lämpötilan mittaamiseen on saatavissa lämpömittareita, joka helpottaa työtä.

On mahdotonta sanoa, kuinka monessa taloudessa mämmiä tehdään, mutta aina joukostamme on perinnetaitojen harrastajia, jotka haluavat valmistaa itse ehkä vähän työläältäkin tuntuvia ruokia ja leivonnaisia ja pitää perinteitä yllä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Naiset valmistavat mämmiä 30 luvun alussa Aarne Pietinen Oy, kuvaaja 1930–1933.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|390x390px|Naiset valmistavat mämmiä 1930-luvun alussa. Kuva Aarne Pietinen Oy.]]
Mämmi vie makumatkalle historian hämäriin, ja sen alkuperästä on kerrottuihin tarinoihin. Ainakin keskiajalta peräisin oleva herkku sai ensimmäisen kirjallisen mainintansa vuonna 1700, kun professori Daniel Juslenius kuvaili sitä opinnäytetyössään mämmiä "erikoiseksi ruokalajiksi, jota ei muualla tavattu". Erään arvion mukaan mämmiä valmistettiin Varsinais-Suomessa sahdin ja oluen teon sivutuotteeksi jääneestä mäskistä. Myöhemmin on selvinnyt, että mämmin esikuvia oli kaukomailla, sillä imellytettyjä viljaruokia tehtiin myös Malesiassa, Indonesiassa ja Iranissa, joskin vehnästä valmistettuna.

Makeanhimo oli ihmisille aina luontaista, ja mämmi vastasi tähän tarpeeseen aikana, jolloin sokeri oli harvinaista ja sen käyttöä säädeltiin. Varsinais-Suomi, jossa imellyttäminen oli tuttua, toimi otollisena kasvualustana mämmiperinteelle. Samoihin aikoihin mämmiä tehtiin Hämeessä ja pian mämmin tekotaito levisi Uudellemaalle ja Ala-Satakuntaan. Suuressa osassa suomea mämmistä tiedettiin vasta 1900-luvun alussa keittokirjojen, kokkien, emäntäkoulujen ja maatalousjärjestöjen myötävaikutuksella. Pohjois-Suomeen, Kainuuseen ja Karjalaan mämmi löysi tiensä vasta 1930-luvulla

Mämmi oli katoliseen aikaan sopivaa paastonajan ruokaa pääsiäisen alla, kun lihaa ei saanut syödä. Silloin ei mämmiä tarjoiltu kerman kanssa, sillä paaston aikana ei saanut nauttia maitotuotteitakaan. Pitkänperjantain ruoaksi mämmi sopi erinomaisesti, koska silloin ei saanut tehdä tulta ja mämmi oli tehty jo aiemmin ja sen voi syödä kylmänä. Mämmiä syötiin suoraan tuokkosista tai leivälle siveltynä. Tuokkoset eli mämmiroveet olivat koivuntuohesta tehtyjä astioita, joissa mämmiä paistettiin.

Mämmin tapaisia ruokia olivat peruna- ja marjamämmi. Perunamämmiä tehtiin lisäämällä keitettyihin, kuorittuihin ja survottuihin perunoihin perusmämmin ainekset, seos imellytettiin ja valmistettiin kuten tavallinen mämmi. Itä- Suomessa suosituissa marjamämmeissä ei alkujaan ollut maltaita, vaan se valmistettiin ruisjauhoista, vedestä ja puolukoista. Seos imellytettiin joko hellan reunalla tai hyvin matalassa uunin lämmössä ja sitten kypsennettiin liedellä tai uunissa. Marjamämmejä tunnettiin muun muassa nimillä marjakuutelo, pirana, marjarotso ja mokkerrmeija.

Savossa tehtiin imellosta. Imellokseen käytettiin vain ruisjauhoja vettä. Seos imellytettiin aineksia muutamassa erässä lisäten ja lopuksi seos kypsennettiin. Imellosta syötiin sellaisenaan ja kerrotaan lasten odottaneen tämän makean herkun valmistumista. Imellosta käytettiin myös pohjana velleille tai vieläkin ohuemmille marjakeitoille. Imellokseen lisättiin keittämisen yhteydessä vettä ja marjoja. Ristiinassa ohutta marjavelliä juotiin heinäniityllä, se oli myös ruokajuomaa. Näitä oman aikansa smoothieita kutsuttiin nimellä imelävelli, puolukkavelli, lilletti ja lirpotin.
[[Tiedosto:MKN YLEN aamu TV 2017.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|357x357px|Maa-ja kotitalousnaisten vinkit mämmin valmikstukseen Ylen aamu tv:ssa 2017. Kuva: Kuvakaappaus Aamu tv:n ohjelmasta. ]]
Vuoden 1944 Maatalousnainen-lehdestä kerrottiin, miten nokkelat pohjalaisemännät ratkaisivat mämmipulmansa. Emännät päivittelivät, ettei edes makeaa mämmiä saa pääsiäiseksi, kun kansanhuoltoministeri oli vähäisetkin makeat kieltänyt. Viljaa ei riittänyt maltaiden valmistukseen, kun leivästä oli pula ja jauhatuksetkin vaativat luvan. Noheva emäntä Tyyne tyynnytteli ja sanoi, eiköhän sitä sen verran osata itsekin maltaita tehdä, että mämmiä saadaan. Epäilijöitä ympärillä riitti. Maltaiden teko oli iso juttu mallassaunoineen, joissa piti vartioida imeltymistä ja kuivaamista yötä päivää. Helvi kertoi tehneensä äitinsä kanssa maltaita ja Tyynen kannustamana hän opasti muita pienimuotoiseen maltaiden imeltämiseen, kuivaamiseen ja kevyeen paahtamiseen uunissa ja antoi idean jauhamisesta kahvimyllyllä. Liisa innosti heti asiasta. Joku innostui jo kaljan teosta heinäpellolle ja toinen oli kuullut, että Turussa tarjotaan mämmiä kesälläkin. Pääsiäismyyjäisissä sovittiin näytettäväksi havaintoesitys maltaiden pienimuotoisesta valmistuksesta, Näin pohjalaisemännät näyttivät kansanhuoltoministerille ja muille, miten kekseliäisyys ja yhteishenki ratkaisivat pulmat - ja pääsiäismämmiä saatiin pöytään myös pula-aikana!
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Mämmiä rakastavissa perheissä perinne elää vahvasti. Mämmintekijät huomio, mämminteosta voi tehdä yhteisen elämyksen kutsumalla perheen sukulaisia ja ystävä mämmitalkoisiin– yhdessä tekeminen on hauskaa, ja samalla arvokas perinne siirtyy eteenpäin kuin itsestään. Mämmin valmistuksesta tulee huomaamatta oppitunti seuraaville sukupolville.

Myös vuonna 2004 perustettu Mämmiseura on tehnyt osaltaan mämmin hyväksi. Seuran perustajan kirjoittama mämmikirja (2007) vie mämmin ilosanomaa lukijoille.

Kotitalouden neuvontajärjestöt, kuten Maa- ja kotitalousnaiset, Marttaliitto ja Marthaförbundet tuovat neuvonnassaan ja viestinnässään kuluttajille tietoa mämmikulttuurista. Heiltä voi tilata myös kursseja, joissa on mahdollisuus tehdä mämmiä alusta alkaen tai hyödyntää valmiita mämmejä esimerkiksi ”Mämmin tuunauskurssilla” tai ”Kokkaa mämmistä”. Mämmille löytyy yllättävän paljon käyttökohteita ruoanvalmistukseen ja leivontaan.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Kuvakaappaus Maa- jakotitalousnaisten mämmivideolta Videoija Petri Hakala.JPG|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|374x374px|Mämmiä tarjolla kerman, vaniljakastikkeen ja jäätelön kera. Kuva: Kuvakaappaus Petri Hakalan videolta.]]
Vaikka mämmi on mielipiteitä jakava ruokalaji, sillä on kuitenkin merkittävä käyttäjäkunta. Elintarviketeollisuuden tarjoamat eri variaatiot lisäävät kuluttajien kiinnostusta kokeilemaan erilaisia mämmiherkkuja.

Erilaiset hauskat kampanjat ja tempaukset nostavat myös mämmiasiaa esille lisäten kiinnostusta mämmeihin. Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät 2017 Suomen 100-vuotisjuhlavuonna viidessä eri kaupungissa hyväntuulen tapahtumia Mämmien (ja ämmien yö).

Hiihtäjälegenda Juha Mieto on julistautunut mämmin suurystäväksi. Hän nauttii noin 40 rovetta mämmiä joka pääsiäisen aikana. Nämä henkilöt pitävät osaltaan yllä mämmikulttuuria.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/

Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Videot'''

[https://www.youtube.com/watch?v=M9yFnqhxanY Mämmin valmistus] https://www.youtube.com/watch?v=M9yFnqhxanY

[https://areena.yle.fi/1-4109211 Mämmin tekovinkit Ylen aamu-tv:ssa 6.4.2017] https://areena.yle.fi/1-4109211

'''Reseptit'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/kotimammin-valmistus Kotimämmin valmistus] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/kotimammin-valmistus[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/mammiherkkuja Mämmiherkkuja] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/mammiherkkuja

'''Kirjallisuutta'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen Ky.

Leino, Ulla, 1994, Viljatie. Otava.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja, Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.) Rieskaa ja rössypottua 1999. Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.

'''Muuta'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/mammien-ja-ammien-yo Mämmien ja (ämmien yö)] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/mammien-ja-ammien-yo

[https://yle.fi/a/3-9551531 Viisi mämmifaktaa, joiden avulla voit päteä pääsiäispöydässä] https://yle.fi/a/3-9551531

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Mämmiperinne

2025-04-21T18:49:01Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=ruokakulttuuri, perinneruoka, pääsiäinen, imelletty, Mämmi
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Mämmillä on edelleen tärkeä sija suomalaisten ruokapöydässä pääsiäisen aikaan. Ruokailijoina meillä on oma suhde mämmiin, usein se on ehdoton joko puolesta tai vastaan.
[[Tiedosto:MKN mammi kuva lauraRiihela.jpg|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|Mämmiannos. Kuva Laura Riihelä]]
Kotitalouksissa mämmiä valmistetaan enää melko vähän. Vaikka mämmin valmistuksen työvaiheet ovat melko nopeita, imellytysaika ja mämmin paistaminen vievät aikaa, joten työ on vireillä päivän verran. Mämmin teon tuntevat nykyään vanhimmat ruokataloutta perheissä tai työssä hoitaneet henkilöt ja asian harrastajat.

Elintarviketeollisuus tuottaa nykyään noin 2 miljoonaa kiloa vuosittain mämmiä ja se vastaa suurimman osan Suomessa nautitusta mämmistä. Mämmiä on saatavana ympäri vuoden pakasteena.

Mämmiin liittyvää perinnetietoutta on ruokaan ja maatalouteen liittyvillä museoilla kuten Suomen Sarka maatalousmuseolla sekä Hotelli- ja ravintolamuseolla. Kotitalousneuvontajärjestöt järjestävät tilauksesta mämmin valmistuskursseja.
==Perinteen harjoittaminen==
[[Tiedosto:Hillevi jaJorma Mattila valmistelevat pääsiäistä 20 luvulla Kymenlaakson museo JW Mattila.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|Äiti ja poika valmistavat mämmiä 1920-luvulla. Kuva JW Mattila, Kymenlaakson museo.]]
Ihmisillä on luontainen kaipuu makeaan ja ennen sokerin käytön yleistymistä ja imellyttäminen oli tapa valmistaa makeita herkkuja. On mahdollista, että imellyttäminen on keksitty vahingossa. Viljaruokaa valmistettaessa kosteus- ja lämpöolosuhteet ovat olleet otolliset imeltymiselle ja ruoasta on tullutkin makeaa. Esiäitimme ovat kekseliäästi alkaneet hyödyntää havaintoa muun muassa mämmin ja imelletyn perunalaatikon valmistuksessa. On vaatinut paljon taitoa pitää ruoassa sopiva lämpötila yllä ja antaa riittävästi aikaa, jolloin entsyymien hajottaessa viljan tärkkelystä sokereiksi, ruokaan on saatu makeus.

Mämmi on syvälle juurtunut perinteinen pääsiäisen ajan keväinen suomalainen herkku, jota on valmistettu ja nautittu ainakin 1700-luvulta lähtien monien sukupolvien ajan. Mämmin maku ja rakenne ovat ainutlaatuisia, vaikka mieltymys mämmiin onkin kahtiajakautunutta melko ehdottomasti. Mämmi on ollut myös sopivaa ruokaa ennen pääiästä vietettyyn paaston aikaan.

Mämmi on ruismaltaista, ruisjauhoista ja vedestä imellytetty, uunissa kypsennetty jälkiruoka. Sitä syödään nykyisin tavallisesti pääsiäisenä. Seos imellytetään noin 50-60 asteessa hellan laidalla tai miedossa uunin lämmössä. Imellytysvaiheessa nestettä, maltaita ja ruisjauhoja lisätään yksi tai kaksi kertaa. Sitten mämmi maustetaan suolalla, pomeranssinkuorella tai hillotulla appelsiininkuorella sekä siirapilla, jos halutaan lisää makeutta ja keitetään. Haaleaksi jäähdytetty mämmi jaetaan astioihin, korkeintaan 2/3 korkeudelle astiasta, ettei paistettaessa kuohu yli. Mämmiä paistetaan miedossa uunin lämmössä noin 2,5 tuntia. Mämmi tarjotaan kerman, kermamaidon, maidon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Mämmin valmistamisperinne on siirtynyt pääosin elintarviketeollisuudelle. Elintarviketeollisuus on elänyt ajassa ja tuonut perinteisen mämmin rinnalle erilaisia maustettuja mämmiä, joka lisää kuluttajien kiinnostusta ja kokeilunhalua mämmeihin. Tarjolla on marjamämmiä, luomumämmiä, mämmiä, jonka makeus on saatu vain imellyttämällä. Gluteeniton mämmi on tervetullut uutuus gluteenia sietämättömille. Lisäksi on maustettuja mämmejä, jotka voivat olla yllättäviäkin yhdistelmiä mämmin kanssa, kuten esimerkiksi kahvi ja lakritsi. Mämmien pakkauskokoja löytyy annoskoosta perhekokoon, joten mämmin syöjillä on hyvä mahdollisuus ostaa sopivasti mämmiä talouteensa. Osa valmistajista pakkaa mämmin pakkauksiin. jotka jäljittelevät kuvioinniltaan entisaikojen itse koivun tuohesta valmistettuja tuohituokkosia.

Mämmin valmistuksen hiipumiseen kotitalouksissa on voinut vaikuttaa mämmin valmistuksen sitoma kokonaisaika, vaikka suurin osa ajasta ei vaadi aktiivista työtä. Imellyttäminen on myös omaa taitoa vaativa työ, jonka osaaminen on hiipunut. Ennen imellytys tehtiin käsituntumalla puuhellan laidalla, joita ei enää ole paljon. Imellyttäminen onkin kätevämpi tehdä uunissa ja mämmiseoksen lämpötilan mittaamiseen on saatavissa lämpömittareita, joka helpottaa työtä.

On mahdotonta sanoa, kuinka monessa taloudessa mämmiä tehdään, mutta aina joukostamme on perinnetaitojen harrastajia, jotka haluavat valmistaa itse ehkä vähän työläältäkin tuntuvia ruokia ja leivonnaisia ja pitää perinteitä yllä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Naiset valmistavat mämmiä 30 luvun alussa Aarne Pietinen Oy, kuvaaja 1930–1933.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|390x390px|Naiset valmistavat mämmiä 1930-luvun alussa. Kuva Aarne Pietinen Oy.]]
Mämmi vie makumatkalle historian hämäriin, ja sen alkuperästä on kerrottuihin tarinoihin. Ainakin keskiajalta peräisin oleva herkku sai ensimmäisen kirjallisen mainintansa vuonna 1700, kun professori Daniel Juslenius kuvaili sitä opinnäytetyössään mämmiä "erikoiseksi ruokalajiksi, jota ei muualla tavattu". Erään arvion mukaan mämmiä valmistettiin Varsinais-Suomessa sahdin ja oluen teon sivutuotteeksi jääneestä mäskistä. Myöhemmin on selvinnyt, että mämmin esikuvia oli kaukomailla, sillä imellytettyjä viljaruokia tehtiin myös Malesiassa, Indonesiassa ja Iranissa, joskin vehnästä valmistettuna.

Makeanhimo oli ihmisille aina luontaista, ja mämmi vastasi tähän tarpeeseen aikana, jolloin sokeri oli harvinaista ja sen käyttöä säädeltiin. Varsinais-Suomi, jossa imellyttäminen oli tuttua, toimi otollisena kasvualustana mämmiperinteelle. Samoihin aikoihin mämmiä tehtiin Hämeessä ja pian mämmin tekotaito levisi Uudellemaalle ja Ala-Satakuntaan. Suuressa osassa suomea mämmistä tiedettiin vasta 1900-luvun alussa keittokirjojen, kokkien, emäntäkoulujen ja maatalousjärjestöjen myötävaikutuksella. Pohjois-Suomeen, Kainuuseen ja Karjalaan mämmi löysi tiensä vasta 1930-luvulla

Mämmi oli katoliseen aikaan sopivaa paastonajan ruokaa pääsiäisen alla, kun lihaa ei saanut syödä. Silloin ei mämmiä tarjoiltu kerman kanssa, sillä paaston aikana ei saanut nauttia maitotuotteitakaan. Pitkänperjantain ruoaksi mämmi sopi erinomaisesti, koska silloin ei saanut tehdä tulta ja mämmi oli tehty jo aiemmin ja sen voi syödä kylmänä. Mämmiä syötiin suoraan tuokkosista tai leivälle siveltynä. Tuokkoset eli mämmiroveet olivat koivuntuohesta tehtyjä astioita, joissa mämmiä paistettiin.

Mämmin tapaisia ruokia olivat peruna- ja marjamämmi. Perunamämmiä tehtiin lisäämällä keitettyihin, kuorittuihin ja survottuihin perunoihin perusmämmin ainekset, seos imellytettiin ja valmistettiin kuten tavallinen mämmi. Itä- Suomessa suosituissa marjamämmeissä ei alkujaan ollut maltaita, vaan se valmistettiin ruisjauhoista, vedestä ja puolukoista. Seos imellytettiin joko hellan reunalla tai hyvin matalassa uunin lämmössä ja sitten kypsennettiin liedellä tai uunissa. Marjamämmejä tunnettiin muun muassa nimillä marjakuutelo, pirana, marjarotso ja mokkerrmeija.

Savossa tehtiin imellosta. Imellokseen käytettiin vain ruisjauhoja vettä. Seos imellytettiin aineksia muutamassa erässä lisäten ja lopuksi seos kypsennettiin. Imellosta syötiin sellaisenaan ja kerrotaan lasten odottaneen tämän makean herkun valmistumista. Imellosta käytettiin myös pohjana velleille tai vieläkin ohuemmille marjakeitoille. Imellokseen lisättiin keittämisen yhteydessä vettä ja marjoja. Ristiinassa ohutta marjavelliä juotiin heinäniityllä, se oli myös ruokajuomaa. Näitä oman aikansa smoothieita kutsuttiin nimellä imelävelli, puolukkavelli, lilletti ja lirpotin.
[[Tiedosto:MKN YLEN aamu TV 2017.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|357x357px|Maa-ja kotitalousnaisten vinkit mämmin valmikstukseen Ylen aamu tv:ssa 2017. Kuva: Kuvakaappaus Aamu tv:n ohjelmasta. ]]
Vuoden 1944 Maatalousnainen-lehdestä kerrottiin, miten nokkelat pohjalaisemännät ratkaisivat mämmipulmansa. Emännät päivittelivät, ettei edes makeaa mämmiä saa pääsiäiseksi, kun kansanhuoltoministeri oli vähäisetkin makeat kieltänyt. Viljaa ei riittänyt maltaiden valmistukseen, kun leivästä oli pula ja jauhatuksetkin vaativat luvan. Noheva emäntä Tyyne tyynnytteli ja sanoi, eiköhän sitä sen verran osata itsekin maltaita tehdä, että mämmiä saadaan. Epäilijöitä ympärillä riitti. Maltaiden teko oli iso juttu mallassaunoineen, joissa piti vartioida imeltymistä ja kuivaamista yötä päivää. Helvi kertoi tehneensä äitinsä kanssa maltaita ja Tyynen kannustamana hän opasti muita pienimuotoiseen maltaiden imeltämiseen, kuivaamiseen ja kevyeen paahtamiseen uunissa ja antoi idean jauhamisesta kahvimyllyllä. Liisa innosti heti asiasta. Joku innostui jo kaljan teosta heinäpellolle ja toinen oli kuullut, että Turussa tarjotaan mämmiä kesälläkin. Pääsiäismyyjäisissä sovittiin näytettäväksi havaintoesitys maltaiden pienimuotoisesta valmistuksesta, Näin pohjalaisemännät näyttivät kansanhuoltoministerille ja muille, miten kekseliäisyys ja yhteishenki ratkaisivat pulmat - ja pääsiäismämmiä saatiin pöytään myös pula-aikana!
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Mämmiä rakastavissa perheissä perinne elää vahvasti. Mämmintekijät huomio, mämminteosta voi tehdä yhteisen elämyksen kutsumalla perheen sukulaisia ja ystävä mämmitalkoisiin– yhdessä tekeminen on hauskaa, ja samalla arvokas perinne siirtyy eteenpäin kuin itsestään. Mämmin valmistuksesta tulee huomaamatta oppitunti seuraaville sukupolville.

Myös vuonna 2004 perustettu Mämmiseura on tehnyt osaltaan mämmin hyväksi. Seuran perustajan kirjoittama mämmikirja (2007) vie mämmin ilosanomaa lukijoille.

Kotitalouden neuvontajärjestöt, kuten Maa- ja kotitalousnaiset, Marttaliitto ja Marthaförbundet tuovat neuvonnassaan ja viestinnässään kuluttajille tietoa mämmikulttuurista. Heiltä voi tilata myös kursseja, joissa on mahdollisuus tehdä mämmiä alusta alkaen tai hyödyntää valmiita mämmejä esimerkiksi ”Mämmin tuunauskurssilla” tai ”Kokkaa mämmistä”. Mämmille löytyy yllättävän paljon käyttökohteita ruoanvalmistukseen ja leivontaan.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Kuvakaappaus Maa- jakotitalousnaisten mämmivideolta Videoija Petri Hakala.JPG|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|374x374px|Mämmiä tarjolla kerman, vaniljakastikkeen ja jäätelön kera. Kuva: Kuvakaappaus Petri Hakalan videolta.]]
Vaikka mämmi on mielipiteitä jakava ruokalaji, sillä on kuitenkin merkittävä käyttäjäkunta. Elintarviketeollisuuden tarjoamat eri variaatiot lisäävät kuluttajien kiinnostusta kokeilemaan erilaisia mämmiherkkuja.

Erilaiset hauskat kampanjat ja tempaukset nostavat myös mämmiasiaa esille lisäten kiinnostusta mämmeihin. Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät 2017 Suomen 100-vuotisjuhlavuonna viidessä eri kaupungissa hyväntuulen tapahtumia Mämmien (ja ämmien yö).

Hiihtäjälegenda LINKKI SIVULLE Juha Mieto on julistautunut mämmin suurystäväksi. Hän nauttii noin 40 rovetta mämmiä joka pääsiäisen aikana. Nämä henkilöt pitävät osaltaan yllä mämmikulttuuria.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] LINKKI SIVULLE: www.maajakotitalousnaiset.fi

Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Videot'''

[[LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset|Mämmin valmistus]] LINKKI SIVULLE https://www.youtube.com/watch?v=M9yFnqhxanY

Mämmin tekovinkit Ylen aamu-tv:ssa 6.4.2017 LINKKI SIVULLE https://areena.yle.fi/1-4109211

Reseptit

Kotimämmin valmistus LINKKI SIVULLE https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/kotimammin-valmistus[[Mämmiherkkuja]] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/mammiherkkuja

Linkki
Viisi mämmifaktaa, joiden avulla voit päteä pääsiäispöydässä LINKKI SIVULLE https://yle.fi/a/3-9551531

'''Kirjallisuutta'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen Ky.

Leino, Ulla, 1994, Viljatie. Otava.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja, Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.) Rieskaa ja rössypottua 1999. Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.

'''Muuta'''

Mämmien ja (ämmien yö) LINKKI: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/mammien-ja-ammien-yo

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Mämmiperinne

2025-04-21T14:19:41Z

HelenaMKNK: vähäisiä muutoksia

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=ruokakulttuuri, perinneruoka, pääsiäinen, imelletty, Mämmi
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Mämmillä on edelleen tärkeä sija suomalaisten ruokapöydässä pääsiäisen aikaan. Ruokailijoina meillä on oma suhde mämmiin, usein se on ehdoton joko puolesta tai vastaan.
[[Tiedosto:MKN mammi kuva lauraRiihela.jpg|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|Mämmiannos. Kuva Laura Riihelä]]
Kotitalouksissa mämmiä valmistetaan enää melko vähän. Vaikka mämmin valmistuksen työvaiheet ovat melko nopeita, imellytysaika ja mämmin paistaminen vievät aikaa, joten työ on vireillä päivän verran. Mämmin teon tuntevat nykyään vanhimmat ruokataloutta perheissä tai työssä hoitaneet henkilöt ja asian harrastajat.

Elintarviketeollisuus tuottaa nykyään noin 2 miljoonaa kiloa vuosittain mämmiä ja se vastaa suurimman osan Suomessa nautitusta mämmistä. Mämmiä on saatavana ympäri vuoden pakasteena.

Mämmiin liittyvää perinnetietoutta on ruokaan ja maatalouteen liittyvillä museoilla kuten Suomen Sarka maatalousmuseolla sekä Hotelli- ja ravintolamuseolla. Kotitalousneuvontajärjestöt järjestävät tilauksesta mämmin valmistuskursseja.
==Perinteen harjoittaminen==
[[Tiedosto:Hillevi jaJorma Mattila valmistelevat pääsiäistä 20 luvulla Kymenlaakson museo JW Mattila.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|Äiti ja poika valmistavat mämmiä 1920-luvulla. Kuva JW Mattila, Kymenlaakson museo.]]
Ihmisillä on luontainen kaipuu makeaan ja ennen sokerin käytön yleistymistä ja imellyttäminen oli tapa valmistaa makeita herkkuja. On mahdollista, että imellyttäminen on keksitty vahingossa. Viljaruokaa valmistettaessa kosteus- ja lämpöolosuhteet ovat olleet otolliset imeltymiselle ja ruoasta on tullutkin makeaa. Esiäitimme ovat kekseliäästi alkaneet hyödyntää havaintoa muun muassa mämmin ja imelletyn perunalaatikon valmistuksessa. On vaatinut paljon taitoa pitää ruoassa sopiva lämpötila yllä ja antaa riittävästi aikaa, jolloin entsyymien hajottaessa viljan tärkkelystä sokereiksi, ruokaan on saatu makeus.

Mämmi on syvälle juurtunut perinteinen pääsiäisen ajan keväinen suomalainen herkku, jota on valmistettu ja nautittu ainakin 1700-luvulta lähtien monien sukupolvien ajan. Mämmin maku ja rakenne ovat ainutlaatuisia, vaikka mieltymys mämmiin onkin kahtiajakautunutta melko ehdottomasti. Mämmi on ollut myös sopivaa ruokaa ennen pääiästä vietettyyn paaston aikaan.

Mämmi on ruismaltaista, ruisjauhoista ja vedestä imellytetty, uunissa kypsennetty jälkiruoka. Sitä syödään nykyisin tavallisesti pääsiäisenä. Seos imellytetään noin 50-60 asteessa hellan laidalla tai miedossa uunin lämmössä. Imellytysvaiheessa nestettä, maltaita ja ruisjauhoja lisätään yksi tai kaksi kertaa. Sitten mämmi maustetaan suolalla, pomeranssinkuorella tai hillotulla appelsiininkuorella sekä siirapilla, jos halutaan lisää makeutta ja keitetään. Haaleaksi jäähdytetty mämmi jaetaan astioihin, korkeintaan 2/3 korkeudelle astiasta, ettei paistettaessa kuohu yli. Mämmiä paistetaan miedossa uunin lämmössä noin 2,5 tuntia. Mämmi tarjotaan kerman, kermamaidon, maidon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Mämmin valmistamisperinne on siirtynyt pääosin elintarviketeollisuudelle. Elintarviketeollisuus on elänyt ajassa ja tuonut perinteisen mämmin rinnalle erilaisia maustettuja mämmiä, joka lisää kuluttajien kiinnostusta ja kokeilunhalua mämmeihin. Tarjolla on marjamämmiä, luomumämmiä, mämmiä, jonka makeus on saatu vain imellyttämällä. Gluteeniton mämmi on tervetullut uutuus gluteenia sietämättömille. Lisäksi on maustettuja mämmejä, jotka voivat olla yllättäviäkin yhdistelmiä mämmin kanssa, kuten esimerkiksi kahvi ja lakritsi. Mämmien pakkauskokoja löytyy annoskoosta perhekokoon, joten mämmin syöjillä on hyvä mahdollisuus ostaa sopivasti mämmiä talouteensa. Osa valmistajista pakkaa mämmin pakkauksiin. jotka jäljittelevät kuvioinniltaan entisaikojen itse koivun tuohesta valmistettuja tuohituokkosia.

Mämmin valmistuksen hiipumiseen kotitalouksissa on voinut vaikuttaa mämmin valmistuksen sitoma kokonaisaika, vaikka suurin osa ajasta ei vaadi aktiivista työtä. Imellyttäminen on myös omaa taitoa vaativa työ, jonka osaaminen on hiipunut. Ennen imellytys tehtiin käsituntumalla puuhellan laidalla, joita ei enää ole paljon. Imellyttäminen onkin kätevämpi tehdä uunissa ja mämmiseoksen lämpötilan mittaamiseen on saatavissa lämpömittareita, joka helpottaa työtä.

On mahdotonta sanoa, kuinka monessa taloudessa mämmiä tehdään, mutta aina joukostamme on perinnetaitojen harrastajia, jotka haluavat valmistaa itse ehkä vähän työläältäkin tuntuvia ruokia ja leivonnaisia ja pitää perinteitä yllä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Naiset valmistavat mämmiä 30 luvun alussa Aarne Pietinen Oy, kuvaaja 1930–1933.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|390x390px|Naiset valmistavat mämmiä 1930-luvun alussa. Kuva Aarne Pietinen Oy.]]
Mämmi vie makumatkalle historian hämäriin, ja sen alkuperästä on kerrottuihin tarinoihin. Ainakin keskiajalta peräisin oleva herkku sai ensimmäisen kirjallisen mainintansa vuonna 1700, kun professori Daniel Juslenius kuvaili sitä opinnäytetyössään mämmiä "erikoiseksi ruokalajiksi, jota ei muualla tavattu". Erään arvion mukaan mämmiä valmistettiin Varsinais-Suomessa sahdin ja oluen teon sivutuotteeksi jääneestä mäskistä. Myöhemmin on selvinnyt, että mämmin esikuvia oli kaukomailla, sillä imellytettyjä viljaruokia tehtiin myös Malesiassa, Indonesiassa ja Iranissa, joskin vehnästä valmistettuna.

Makeanhimo oli ihmisille aina luontaista, ja mämmi vastasi tähän tarpeeseen aikana, jolloin sokeri oli harvinaista ja sen käyttöä säädeltiin. Varsinais-Suomi, jossa imellyttäminen oli tuttua, toimi otollisena kasvualustana mämmiperinteelle. Samoihin aikoihin mämmiä tehtiin Hämeessä ja pian mämmin tekotaito levisi Uudellemaalle ja Ala-Satakuntaan. Suuressa osassa suomea mämmistä tiedettiin vasta 1900-luvun alussa keittokirjojen, kokkien, emäntäkoulujen ja maatalousjärjestöjen myötävaikutuksella. Pohjois-Suomeen, Kainuuseen ja Karjalaan mämmi löysi tiensä vasta 1930-luvulla

Mämmi oli katoliseen aikaan sopivaa paastonajan ruokaa pääsiäisen alla, kun lihaa ei saanut syödä. Silloin ei mämmiä tarjoiltu kerman kanssa, sillä paaston aikana ei saanut nauttia maitotuotteitakaan. Pitkänperjantain ruoaksi mämmi sopi erinomaisesti, koska silloin ei saanut tehdä tulta ja mämmi oli tehty jo aiemmin ja sen voi syödä kylmänä. Mämmiä syötiin suoraan tuokkosista tai leivälle siveltynä. Tuokkoset eli mämmiroveet olivat koivuntuohesta tehtyjä astioita, joissa mämmiä paistettiin.

Mämmin tapaisia ruokia olivat peruna- ja marjamämmi. Perunamämmiä tehtiin lisäämällä keitettyihin, kuorittuihin ja survottuihin perunoihin perusmämmin ainekset, seos imellytettiin ja valmistettiin kuten tavallinen mämmi. Itä- Suomessa suosituissa marjamämmeissä ei alkujaan ollut maltaita, vaan se valmistettiin ruisjauhoista, vedestä ja puolukoista. Seos imellytettiin joko hellan reunalla tai hyvin matalassa uunin lämmössä ja sitten kypsennettiin liedellä tai uunissa. Marjamämmejä tunnettiin muun muassa nimillä marjakuutelo, pirana, marjarotso ja mokkerrmeija.

Savossa tehtiin imellosta. Imellokseen käytettiin vain ruisjauhoja vettä. Seos imellytettiin aineksia muutamassa erässä lisäten ja lopuksi seos kypsennettiin. Imellosta syötiin sellaisenaan ja kerrotaan lasten odottaneen tämän makean herkun valmistumista. Imellosta käytettiin myös pohjana velleille tai vieläkin ohuemmille marjakeitoille. Imellokseen lisättiin keittämisen yhteydessä vettä ja marjoja. Ristiinassa ohutta marjavelliä juotiin heinäniityllä, se oli myös ruokajuomaa. Näitä oman aikansa smoothieita kutsuttiin nimellä imelävelli, puolukkavelli, lilletti ja lirpotin.
[[Tiedosto:MKN YLEN aamu TV 2017.jpg|alt=mämmin valmistus|pienoiskuva|357x357px|Maa-ja kotitalousnaiset esittelee mämmin valmistusta Ylen aamu tv:ssa 2017. Kuva: Kuvakaappaus Aamu tv:n ohjelmasta. ]]
Vuoden 1944 Maatalousnainen-lehdestä kerrottiin, miten nokkelat pohjalaisemännät ratkaisivat mämmipulmansa. Emännät päivittelivät, ettei edes makeaa mämmiä saa pääsiäiseksi, kun kansanhuoltoministeri oli vähäisetkin makeat kieltänyt. Viljaa ei riittänyt maltaiden valmistukseen, kun leivästä oli pula ja jauhatuksetkin vaativat luvan. Noheva emäntä Tyyne tyynnytteli ja sanoi, eiköhän sitä sen verran osata itsekin maltaita tehdä, että mämmiä saadaan. Epäilijöitä ympärillä riitti. Maltaiden teko oli iso juttu mallassaunoineen, joissa piti vartioida imeltymistä ja kuivaamista yötä päivää. Helvi kertoi tehneensä äitinsä kanssa maltaita ja Tyynen kannustamana hän opasti muita pienimuotoiseen maltaiden imeltämiseen, kuivaamiseen ja kevyeen paahtamiseen uunissa ja antoi idean jauhamisesta kahvimyllyllä. Liisa innosti heti asiasta. Joku innostui jo kaljan teosta heinäpellolle ja toinen oli kuullut, että Turussa tarjotaan mämmiä kesälläkin. Pääsiäismyyjäisissä sovittiin näytettäväksi havaintoesitys maltaiden pienimuotoisesta valmistuksesta, Näin pohjalaisemännät näyttivät kansanhuoltoministerille ja muille, miten kekseliäisyys ja yhteishenki ratkaisivat pulmat - ja pääsiäismämmiä saatiin pöytään myös pula-aikana!
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Mämmiä rakastavissa perheissä perinne elää vahvasti. Mämmintekijät huomio, mämminteosta voi tehdä yhteisen elämyksen kutsumalla perheen sukulaisia ja ystävä mämmitalkoisiin– yhdessä tekeminen on hauskaa, ja samalla arvokas perinne siirtyy eteenpäin kuin itsestään. Mämmin valmistuksesta tulee huomaamatta oppitunti seuraaville sukupolville.

Myös vuonna 2004 perustettu Mämmiseura on tehnyt osaltaan mämmin hyväksi. Seuran perustajan kirjoittama mämmikirja (2007) vie mämmin ilosanomaa lukijoille.

Kotitalouden neuvontajärjestöt, kuten Maa- ja kotitalousnaiset, Marttaliitto ja Marthaförbundet tuovat neuvonnassaan ja viestinnässään kuluttajille tietoa mämmikulttuurista. Heiltä voi tilata myös kursseja, joissa on mahdollisuus tehdä mämmiä alusta alkaen tai hyödyntää valmiita mämmejä esimerkiksi ”Mämmin tuunauskurssilla” tai ”Kokkaa mämmistä”. Mämmille löytyy yllättävän paljon käyttökohteita ruoanvalmistukseen ja leivontaan.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Kuvakaappaus Maa- jakotitalousnaisten mämmivideolta Videoija Petri Hakala.JPG|alt=mämmiä tarjolla|pienoiskuva|374x374px|Mämmiä tarjolla kerman, vaniljakastikkeen ja jäätelön kera. Kuva: Kuvakaappaus Petri Hakalan videolta.]]
Vaikka mämmi on mielipiteitä jakava ruokalaji, sillä on kuitenkin merkittävä käyttäjäkunta. Elintarviketeollisuuden tarjoamat eri variaatiot lisäävät kuluttajien kiinnostusta kokeilemaan erilaisia mämmiherkkuja.

Erilaiset hauskat kampanjat ja tempaukset nostavat myös mämmiasiaa esille lisäten kiinnostusta mämmeihin. Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät 2017 Suomen 100-vuotisjuhlavuonna viidessä eri kaupungissa hyväntuulen tapahtumia Mämmien (ja ämmien yö).

Hiihtäjälegenda LINKKI SIVULLE Juha Mieto on julistautunut mämmin suurystäväksi. Hän nauttii noin 40 rovetta mämmiä joka pääsiäisen aikana. Nämä henkilöt pitävät osaltaan yllä mämmikulttuuria.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] LINKKI SIVULLE: www.maajakotitalousnaiset.fi

Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Videot'''

[[LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset|Mämmin valmistus]] LINKKI SIVULLE https://www.youtube.com/watch?v=M9yFnqhxanY

Mämmin tekovinkit Ylen aamu-tv:ssa 6.4.2017 LINKKI SIVULLE https://areena.yle.fi/1-4109211

Reseptit

Kotimämmin valmistus LINKKI SIVULLE https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/kotimammin-valmistus[[Mämmiherkkuja]] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/mammiherkkuja

Linkki
Viisi mämmifaktaa, joiden avulla voit päteä pääsiäispöydässä LINKKI SIVULLE https://yle.fi/a/3-9551531

'''Kirjallisuutta'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen Ky.

Leino, Ulla, 1994, Viljatie. Otava.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja, Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.) Rieskaa ja rössypottua 1999. Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.

'''Muuta'''

Mämmien ja (ämmien yö) LINKKI: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/mammien-ja-ammien-yo

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Mämmiperinne

2025-04-21T13:45:23Z

HelenaMKNK: Ak: Uusi sivu: {{Ilmiö |kategoria=Ruokaperinteet |asiasanat=ruokakulttuuri, perinneruoka, pääsiäinen, imelletty, Mämmi }} ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat== Mämmillä on edelleen tärkeä sija suomalaisten ruokapöydässä pääsiäisen aikaan. Ruokailijoina meillä on oma suhde mämmiin, usein se on ehdoton joko puolesta tai vastaan. Kotitalouksissa mämmiä valmistetaan enää melko vähän. Vaikka mämmin valmistuksen työvaiheet ovat melko nopeita, imellytysaika ja mämmi...

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=ruokakulttuuri, perinneruoka, pääsiäinen, imelletty, Mämmi
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Mämmillä on edelleen tärkeä sija suomalaisten ruokapöydässä pääsiäisen aikaan. Ruokailijoina meillä on oma suhde mämmiin, usein se on ehdoton joko puolesta tai vastaan.

Kotitalouksissa mämmiä valmistetaan enää melko vähän. Vaikka mämmin valmistuksen työvaiheet ovat melko nopeita, imellytysaika ja mämmin paistaminen vievät aikaa, joten työ on vireillä päivän verran. Mämmin teon tuntevat nykyään vanhimmat ruokataloutta perheissä tai työssä hoitaneet henkilöt ja asian harrastajat.

Elintarviketeollisuus tuottaa nykyään noin 2 miljoonaa kiloa vuosittain mämmiä ja se vastaa suurimman osan Suomessa nautitusta mämmistä. Mämmiä on saatavana ympäri vuoden pakasteena.

Mämmiin liittyvää perinnetietoutta on ruokaan ja maatalouteen liittyvillä museoilla kuten Suomen Sarka maatalousmuseolla sekä Hotelli- ja ravintolamuseolla. Kotitalousneuvontajärjestöt järjestävät tilauksesta mämmin valmistuskursseja.

==Perinteen harjoittaminen==
Ihmisillä on luontainen kaipuu makeaan ja ennen sokerin käytön yleistymistä ja imellyttäminen oli tapa valmistaa makeita herkkuja. On mahdollista, että imellyttäminen on keksitty vahingossa. Viljaruokaa valmistettaessa kosteus- ja lämpöolosuhteet ovat olleet otolliset imeltymiselle ja ruoasta on tullutkin makeaa. Esiäitimme ovat kekseliäästi alkaneet hyödyntää havaintoa muun muassa mämmin ja imelletyn perunalaatikon valmistuksessa. On vaatinut paljon taitoa pitää ruoassa sopiva lämpötila yllä ja antaa riittävästi aikaa, jolloin entsyymien hajottaessa viljan tärkkelystä sokereiksi, ruokaan on saatu makeus.

Mämmi on syvälle juurtunut perinteinen pääsiäisen ajan keväinen suomalainen herkku, jota on valmistettu ja nautittu ainakin 1700-luvulta lähtien monien sukupolvien ajan. Mämmin maku ja rakenne ovat ainutlaatuisia, vaikka mieltymys mämmiin onkin kahtiajakautunutta melko ehdottomasti. Mämmi on ollut myös sopivaa ruokaa ennen pääiästä vietettyyn paaston aikaan.

Mämmi on ruismaltaista, ruisjauhoista ja vedestä imellytetty, uunissa kypsennetty jälkiruoka. Sitä syödään nykyisin tavallisesti pääsiäisenä. Seos imellytetään noin 50-60 asteessa hellan laidalla tai miedossa uunin lämmössä. Imellytysvaiheessa nestettä, maltaita ja ruisjauhoja lisätään yksi tai kaksi kertaa. Sitten mämmi maustetaan suolalla, pomeranssinkuorella tai hillotulla appelsiininkuorella sekä siirapilla, jos halutaan lisää makeutta ja keitetään. Haaleaksi jäähdytetty mämmi jaetaan astioihin, korkeintaan 2/3 korkeudelle astiasta, ettei paistettaessa kuohu yli. Mämmiä paistetaan miedossa uunin lämmössä noin 2,5 tuntia. Mämmi tarjotaan kerman, kermamaidon, maidon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Mämmin valmistamisperinne on siirtynyt pääosin elintarviketeollisuudelle. Elintarviketeollisuus on elänyt ajassa ja tuonut perinteisen mämmin rinnalle erilaisia maustettuja mämmiä, joka lisää kuluttajien kiinnostusta ja kokeilunhalua mämmeihin. Tarjolla on marjamämmiä, luomumämmiä, mämmiä, jonka makeus on saatu vain imellyttämällä. Gluteeniton mämmi on tervetullut uutuus gluteenia sietämättömille. Lisäksi on maustettuja mämmejä, jotka voivat olla yllättäviäkin yhdistelmiä mämmin kanssa, kuten esimerkiksi kahvi ja lakritsi. Mämmien pakkauskokoja löytyy annoskoosta perhekokoon, joten mämmin syöjillä on hyvä mahdollisuus ostaa sopivasti mämmiä talouteensa. Osa valmistajista pakkaa mämmin pakkauksiin. jotka jäljittelevät kuvioinniltaan entisaikojen itse koivun tuohesta valmistettuja tuohituokkosia.

Mämmin valmistuksen hiipumiseen kotitalouksissa on voinut vaikuttaa mämmin valmistuksen sitoma kokonaisaika, vaikka suurin osa ajasta ei vaadi aktiivista työtä. Imellyttäminen on myös omaa taitoa vaativa työ, jonka osaaminen on hiipunut. Ennen imellytys tehtiin käsituntumalla puuhellan laidalla, joita ei enää ole paljon. Imellyttäminen onkin kätevämpi tehdä uunissa ja mämmiseoksen lämpötilan mittaamiseen on saatavissa lämpömittareita, joka helpottaa työtä.

On mahdotonta sanoa, kuinka monessa taloudessa mämmiä tehdään, mutta aina joukostamme on perinnetaitojen harrastajia, jotka haluavat valmistaa itse ehkä vähän työläältäkin tuntuvia ruokia ja leivonnaisia ja pitää perinteitä yllä.

==Perinteen taustaa ja historiaa==
Mämmi vie makumatkalle historian hämäriin, ja sen alkuperästä on kerrottuihin tarinoihin. Ainakin keskiajalta peräisin oleva herkku sai ensimmäisen kirjallisen mainintansa vuonna 1700, kun professori Daniel Juslenius kuvaili sitä opinnäytetyössään mämmiä "erikoiseksi ruokalajiksi, jota ei muualla tavattu". Erään arvion mukaan mämmiä valmistettiin Varsinais-Suomessa sahdin ja oluen teon sivutuotteeksi jääneestä mäskistä. Myöhemmin on selvinnyt, että mämmin esikuvia oli kaukomailla, sillä imellytettyjä viljaruokia tehtiin myös Malesiassa, Indonesiassa ja Iranissa, joskin vehnästä valmistettuna.

Makeanhimo oli ihmisille aina luontaista, ja mämmi vastasi tähän tarpeeseen aikana, jolloin sokeri oli harvinaista ja sen käyttöä säädeltiin. Varsinais-Suomi, jossa imellyttäminen oli tuttua, toimi otollisena kasvualustana mämmiperinteelle. Samoihin aikoihin mämmiä tehtiin Hämeessä ja pian mämmin tekotaito levisi Uudellemaalle ja Ala-Satakuntaan. Suuressa osassa suomea mämmistä tiedettiin vasta 1900-luvun alussa keittokirjojen, kokkien, emäntäkoulujen ja maatalousjärjestöjen myötävaikutuksella. Pohjois-Suomeen, Kainuuseen ja Karjalaan mämmi löysi tiensä vasta 1930-luvulla

Mämmi oli katoliseen aikaan sopivaa paastonajan ruokaa pääsiäisen alla, kun lihaa ei saanut syödä. Silloin ei mämmiä tarjoiltu kerman kanssa, sillä paaston aikana ei saanut nauttia maitotuotteitakaan. Pitkänperjantain ruoaksi mämmi sopi erinomaisesti, koska silloin ei saanut tehdä tulta ja mämmi oli tehty jo aiemmin ja sen voi syödä kylmänä. Mämmiä syötiin suoraan tuokkosista tai leivälle siveltynä. Tuokkoset eli mämmiroveet olivat koivuntuohesta tehtyjä astioita, joissa mämmiä paistettiin.

Mämmin tapaisia ruokia olivat peruna- ja marjamämmi. Perunamämmiä tehtiin lisäämällä keitettyihin, kuorittuihin ja survottuihin perunoihin perusmämmin ainekset, seos imellytettiin ja valmistettiin kuten tavallinen mämmi. Itä- Suomessa suosituissa marjamämmeissä ei alkujaan ollut maltaita, vaan se valmistettiin ruisjauhoista, vedestä ja puolukoista. Seos imellytettiin joko hellan reunalla tai hyvin matalassa uunin lämmössä ja sitten kypsennettiin liedellä tai uunissa. Marjamämmejä tunnettiin muun muassa nimillä marjakuutelo, pirana, marjarotso ja mokkerrmeija.

Savossa tehtiin imellosta. Imellokseen käytettiin vain ruisjauhoja vettä. Seos imellytettiin aineksia muutamassa erässä lisäten ja lopuksi seos kypsennettiin. Imellosta syötiin sellaisenaan ja kerrotaan lasten odottaneen tämän makean herkun valmistumista. Imellosta käytettiin myös pohjana velleille tai vieläkin ohuemmille marjakeitoille. Imellokseen lisättiin keittämisen yhteydessä vettä ja marjoja. Ristiinassa ohutta marjavelliä juotiin heinäniityllä, se oli myös ruokajuomaa. Näitä oman aikansa smoothieita kutsuttiin nimellä imelävelli, puolukkavelli, lilletti ja lirpotin.

Vuoden 1944 Maatalousnainen-lehdestä kerrottiin, miten nokkelat pohjalaisemännät ratkaisivat mämmipulmansa. Emännät päivittelivät, ettei edes makeaa mämmiä saa pääsiäiseksi, kun kansanhuoltoministeri oli vähäisetkin makeat kieltänyt. Viljaa ei riittänyt maltaiden valmistukseen, kun leivästä oli pula ja jauhatuksetkin vaativat luvan. Noheva emäntä Tyyne tyynnytteli ja sanoi, eiköhän sitä sen verran osata itsekin maltaita tehdä, että mämmiä saadaan. Epäilijöitä ympärillä riitti. Maltaiden teko oli iso juttu mallassaunoineen, joissa piti vartioida imeltymistä ja kuivaamista yötä päivää. Helvi kertoi tehneensä äitinsä kanssa maltaita ja Tyynen kannustamana hän opasti muita pienimuotoiseen maltaiden imeltämiseen, kuivaamiseen ja kevyeen paahtamiseen uunissa ja antoi idean jauhamisesta kahvimyllyllä. Liisa innosti heti asiasta. Joku innostui jo kaljan teosta heinäpellolle ja toinen oli kuullut, että Turussa tarjotaan mämmiä kesälläkin. Pääsiäismyyjäisissä sovittiin näytettäväksi havaintoesitys maltaiden pienimuotoisesta valmistuksesta, Näin pohjalaisemännät näyttivät kansanhuoltoministerille ja muille, miten kekseliäisyys ja yhteishenki ratkaisivat pulmat - ja pääsiäismämmiä saatiin pöytään myös pula-aikana!

==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Mämmiä rakastavissa perheissä perinne elää vahvasti. Mämmintekijät huomio, mämminteosta voi tehdä yhteisen elämyksen kutsumalla perheen sukulaisia ja ystävä mämmitalkoisiin– yhdessä tekeminen on hauskaa, ja samalla arvokas perinne siirtyy eteenpäin kuin itsestään. Mämmin valmistuksesta tulee huomaamatta oppitunti seuraaville sukupolville.

Myös vuonna 2004 perustettu Mämmiseura on tehnyt osaltaan mämmin hyväksi. Seuran perustajan kirjoittama mämmikirja (2007) vie mämmin ilosanomaa lukijoille.

Kotitalouden neuvontajärjestöt, kuten Maa- ja kotitalousnaiset, Marttaliitto ja Marthaförbundet tuovat neuvonnassaan ja viestinnässään kuluttajille tietoa mämmikulttuurista. Heiltä voi tilata myös kursseja, joissa on mahdollisuus tehdä mämmiä alusta alkaen tai hyödyntää valmiita mämmejä esimerkiksi ”Mämmin tuunauskurssilla” tai ”Kokkaa mämmistä”. Mämmille löytyy yllättävän paljon käyttökohteita ruoanvalmistukseen ja leivontaan.

==Perinteen tulevaisuus==
Vaikka mämmi on mielipiteitä jakava ruokalaji, sillä on kuitenkin merkittävä käyttäjäkunta. Elintarviketeollisuuden tarjoamat eri variaatiot lisäävät kuluttajien kiinnostusta kokeilemaan erilaisia mämmiherkkuja.

Erilaiset hauskat kampanjat ja tempaukset nostavat myös mämmiasiaa esille lisäten kiinnostusta mämmeihin. Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät 2017 Suomen 100-vuotisjuhlavuonna viidessä eri kaupungissa hyväntuulen tapahtumia Mämmien (ja ämmien yö).

Hiihtäjälegenda Juha Mieto on julistautunut mämmin suurystäväksi. Hän nauttii noin 40 rovetta mämmiä joka pääsiäisen aikana. Nämä henkilöt pitävät osaltaan yllä mämmikulttuuria.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus LINKKI SIVULLE: www.maajakotitalousnaiset.fi
Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
Videot
Mämmin valmistus https://www.youtube.com/watch?v=M9yFnqhxanY
Mämmin tekovinkit Ylen aamu-tv:ssa 6.4.2017 https://areena.yle.fi/1-4109211

Reseptit
Kotimämmin valmistus https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/kotimammin-valmistus
Mämmiherkkuja https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/mammiherkkuja

Linkki
Viisi mämmifaktaa, joiden avulla voit päteä pääsiäispöydässä https://yle.fi/a/3-9551531

Kirjallisuutta
Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria.
Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat.
Leino, Ulla, 1994, Viljatie.
Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja
Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.
Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja

Muuta
Mämmien ja (ämmien yö) https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/mammien-ja-ammien-yo

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T22:36:52Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|Makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.|439x439px]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen]
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara Possumakkara]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat]

'''Kirjallisuus'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

'''Muita lähteitä'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon]

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Talkkuna

2025-03-27T22:34:14Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=talkkuna, poapo
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Talkkunalla tarkoitetaan viljasta valmistettuja talkkunajauhoja eli talkkunaksia. Nykyään kotitalouksissa vain harvat todelliset talkkunaharrastajat valmistavat itse talkkunajauhoja ja heistäkin osa luultavasti vain tutustuakseen tähän perinnetaitoon. Talkkunajauhoja on hyvin saatavissa kaupoista, vaikka valmistajia ei ole kovin paljon. Muutama valmistaja tuottaa talkkunaa valtakunnalliseen jakeluun. Pienempien valmistajien talkkunaa on myynnissä usein alueellisesti valmistuspaikan ympäristössä. Toisaalta verkkokauppojen ansiosta pienemmilläkin valmistajilla on mahdollista myydä tuotteitaan laajemmin. Talkkunaa on myös mahdollista ostaa osasta REKO lähiruokapiirien toimituksista tai suoraan valmistajilta toritapahtumissa.

Viime vuosikymmenien aikana talkkunan teko maatiloilla on lähes loppunut. M[[Tiedosto:Mäntsälän Sälinkäällä 1920luvun lopussa kuva Frans Viljamaa20 29.jpg|alt=Ihmiset pitävät töistä taukoa ja nauttivat välipalaksi talkkunavelliä. |pienoiskuva|326x326px|Peltoväki nauttii välipalaksi talkkunavelliä Mäntsälän Sälinkäällä 1920-luvilla. Kuva Frans Viljamaa, Mäntsälän museotoimi.]]onet iäkkäimmät maatilojen emännät ja isännät ovat tehneet talkkunaa ja he tuntevat talkkunan teon niksit, vaikka he eivät enää ikänsä puolesta jaksakaan talkkunaa valmistaa.

Myyntiin talkkunoita tekevien osaajien määräkin on vähentynyt, sillä osalle talkkunanvalmistajista talkkunan teko on ollut muun yritystoiminnan sivutoimintaa ja yrittäjän ikääntyessä toiminta on loppunut. Talkkunan valmistukseen johtava osaaminen on nykyään pienen talkkunayrittäjäjoukon hallussa. Heidän valmistusprosessit ovat kehitetty sellaiseksi, joissa tarvittavat volyymit tuotetta voidaan valmistaa.

Nykyisin talkkunaperinteen harjoittajaksi ja tuntijoiksi voidaan katsoa kuluttajat, jotka käyttävät talkkunaa ruokataloudessaan. Talkkunan kulutus on luultavammin yleisempää vanhempien ihmisten keskuudessa, jotka ovat syöneet lapsuudesta asti talkkunaa. Yllättäen pikkulapset ovat myös yksi talkkunaperinnettä harjoittava ryhmä. Lapsiperheet ovat löytäneet markkinoilla olevat, talkkunasta valmistetut talkkunamurot.
==Perinteen harjoittaminen==
Suomen voidaan sanoa jakautuvan kahdeksi erilaiseksi talkkuna-alueeksi talkkunan tarjoamisen ja käyttötavan mukaan, läntiseksi ja itäiseksi (Linnilä 2015). Lännessä talkkunajauhot jauhetaan hienoiksi, niitä myös kutsutaan piepoksi tai piapoksi. Perinteinen tapa nauttia talkkunoita on sekoittaa niitä piimään, viiliin tai jogurttiin ja nauttia kylmänä ruokana erityisesti kesällä. Itäinen talkkuna jauhetaan hieman karkeammaksi ja siitä keitetään talkkunapuuroa, joka nautitaan perinteisesti voisilmän kanssa. Hienon, hämäläistalkkunan valmistajia on enemmän kuin karkeamman savolaistalkkunan valmistajia.

Eri viljalajien ja raaka-aineiden käyttö talkkunajauhoihin vaihtelee myös hieman alueittain, mutta osittain rajat ovat hämärtyneet. Talkkunajauhot valmistetaan pääosin kaurasta tai ohrasta tai niiden sekoituksesta. Sekaviljatalkkunaan voidaan lisätä myös ruista, vehnää, herneitä tai papuja. Herneellä ja pavuilla on lisätty talkkunan proteiinipitoisuutta. Länsi-Suomi on kauratalkkuna-aluetta samoin Kaakkois-Suomi. Itä-Suomi aina Pohjois-Pohjanmaata myöden on ohratalkkuna-aluetta. Etelä- ja Keski-Suomen talkkunoissa on usein kauraa, ohraa ja herneitä. Pohjois-Suomeen talkkunan ei aikanaan levinnyt, mutta nykyään talkkunaa saa myös Pohjois-Suomen kaupoista.

Länsi-Suomelle tyypillistä hienoa talkkunaa kutsutaan tavallisesti myös hämäläiseksi talkkunaksi ja Itä-Suomen karkeampaa talkkunaa savolaiseksi talkkunaksi. Savolaiselle talkkunalle / Savolaiselle talakkunalle on haettu EU:n nimisuojaa, joka on jo kansallisesti hyväksytty Ruokavirastossa, mutta on käsittelyssä EU-tasolla.

Talkkuna ei kuulu koko kansan ruokasuosikkeihin, mutta sen käyttö on talkkunaa käyttävien kuluttajien keskuudessa luultavasti nykyisin monipuolistunut. Jo aiemmin mainittujen syöntitapojen lisäksi talkkunaa on opittu käyttämään ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa. Karkeampi talkkunajauho sopii hyvin korvaamaan korppujauhoja. Talkkunajauhoilla voi leivittää esimerkiksi kaloja. Miltä kuulostaakaan ”paistetut talkkunamuikut”? Talkkunaa voi käyttää osana jauhoista antamaan paahteista makua niin sämpylätaikinoihin, rieskoihin kuin suolaisten ja makeiden piiraiden pohjataikinoihin, lettuihin ja pannukakkuun. Perinteistä talkkunaruokaa, jossa talkkuna sekoitetaan piimään, viiliin tai jogurttiin voi jalostaa lisäämällä siihen marjoja tai hedelmiä ja ehkä lorauksen hunajaa. Talkkunahyve on herkullinen jälkiruoka, joka valmistetaan rahkasta, vaahdotetusta kermasta, talkkunasta ja kevyesti sokeroiduista marjoista, omenoista tai raparperihillokkeesta. Talkkuna valmistetaan tavallisesti kokojyväviljasta ja se sisältää monipuolisesti kivennäisaineita ja vitamiineja, proteiinia sekä runsaasti kuituja, joista ruokavaliossamme on puutetta. Ruokalusikallinen talkkunaa onkin hyvä kuitulisä esimerkiksi mehukeiton, marjapirtelön tai -smoothien sekaan. Talkkunapuuron perinteisen voisilmän voi vaihteeksi vaihtaa marjoihin, mustikan ja talkkunan liitto toimii ja se sopii vaikka aamupuuroksi. Talkkunan hiilihydraatit ovat hitaita ja pitävät pitkään nälkää.

Talkkunamurot sopivat lapsille, koska tuote on täysjyvävalmiste, se on vähäsuolainen, eikä muroihin ole lisätty sokeria. Lapset voivat helposti harjoitella muroilla sormiruokailua ja makustelua viljatuotteisiin.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Talkkunan keitto ja siivilöinti.jpg|alt=Kuvassa talkkunan valmistusvaiheista keittäminen ja veden siivilöinti.|pienoiskuva|Talkkunan keittäminen ja veden siivilöinti. Kuva Kirsi Marja Noukkala.]]
Talkkuna kotiutui Suomeen ilmeisesti 1700-luvulla. Talkkunan nimi juontuu Venäjän tolokno-sanasta. Aluksi talkkunaa syötiin Karjalassa, Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa, josta se levisi muualle maahan, mutta ei tavoittanut silloin Pohjois-Suomea.

Ennen talkkunaa sen esiasteina tarjottiin veteen tai piimään sekoitettuja raakoja jauhoja, seosta kutsuttiin nimellä pepu. Myös nimiä vesi- ja vilutalkkuna käytettiin, koska seosta ei keitetty ja neste oli kylmää. Talkkunan keksiminen teki siitä huomattavasti nautittavampaa, koska talkkunoita tehdessä vilja kypsyi.

Tavallisesti talkkunoita tehtiin syksyllä vuoden tarve kerrallaan, mutta niitä saatettiin valmistaa myös muulloin, esimerkiksi keväällä kesää varten. Varsinkin hämäläisen talkkunan käytön sesonki oli kesällä. Talkkunat sekoitettuna piimään oli raikasta helleruokaa, jolla voitiin korvata jopa lounas, eikä aina ollut aikaakaan valmistaa ruokaa kesken peltotöiden.

Talkkunajauhot valmistettiin perinteisesti keittämällä talkkunaan valittuja raaka-aineita yleensä karjakeittiön tai saunan muuripadassa suolalla maustetussa vedessä. Veden pintaan nousseet akanat ja roskat kerättiin pois. Kun ohrat alkoivat halkeilla tai kauroja keitettäessä kuoret alkoivat irrota, keittoaika oli riittävä. Vilja ja mahdolliset herneet kauhottiin esimerkiksi pärekoriin tai tiheään seulaan, josta vesi valui pois. Jyvät kuivattiin joko uunissa tai saunan katon läheisyyteen rakennetussa parvessa. Uunitalkkunaa tehtäessä uunin lämmittäminen sopivaksi oli taitolaji, jotta talkkunat eivät palaneet uunissa, jolloin ne maistuivat kitkerille. Jos taas jyvät jäi raaoiksi, talkkuna ei maistunut talkkunalle. Ennen jyvien levittämistä uuniin, se luudittiin, eli arina puhdistettiin hyvin. Jyviä sekoitettiin kypsymisen aikana hiilikoukulla. Saunassa kuivattuja talkkunoita kutsuttiin parvi- tai riihitalkkunoiksi - koska saunat lämpenivät sisälle, talkkunoihin tuli savun aromia. Parvessa kuivattavia jyviä myös sekoiteltiin kuivumisen aikana. Saunassa kuivattuja talkkunoita saatettiin vielä paahtaa pitämällä ohuelle pellille levitettyjä jyviä hetki kiukaan lähellä. Jos talkkunat jauhettiin kotona käsikivillä, jyvät siirrettiin ennen sitä puukorvoihin, jossa ne survottiin puunuijalla siikaskantojen, irtoakanoiden, epäpuhtauksien ja tuhkan irrottamiseksi. Talkkunat seulottiin, tuuletettiin ja jauhettiin. Mikäli talkkunat vietiin myllyyn, ne säkitettiin kuivaamisen jälkeen.

Aiemmin lueteltujen ruokien lisäksi alkujaan talkkunajauhoja sekoitettiin myös marjojen ja sokerin kanssa pöperöksi. Savolaisesta talkkunasta voitiin tehdä oikein paksua puuroa, jota otettiin käteen ja puurosta muotoiltiin pallomainen myky, johon saattoi painaa syvennyksen voille. Puuroa kutsuttiin kopra- tai kouratalakkunaksi. Pallon syvennykseen sipaistiin voita tai myky topattiin possun kerroslihasta tehtyyn rasvaiseen tirripaistiin tai possun tai naudan lihaa sisältävään talakkunapaestiin. Rasvatalkkuna taas valmistettiin sulattamalla possun rasvaa, johon lisättiin vettä ja talkkunajauhoja.

Varsinaisesti talkkuna ei ollut minkään juhlan juhlaruokaa, mutta sitä syötiin myös kekrinä, jolloin talkkunat oli hiljattain valmistettu. Itä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa tiedetään talkkunan olleen myös jouluruokaa.

Talkkuna oli yksi kulttuurinen esimerkki, jolla kansallisuutta rakennettiin. Suomessa yleistynyt riisi koettiin kilpailijaksi talkkunalle. Siihen oli ihastuttu mm. sen kauniin valkoisen värin vuoksi. Omien perinteisten ruokien pelättiin unohtuvan. Niinpä Pellervo lehdessä kirjoitettiin vuonna 1914 seuraavasti mm. kotimaisuuteen vedoten: ” Meillä Suomessa on muutamia erinomaisen maukkaita ja terweellisiä kansallisruokia, jotka, häpeä kyllä, owat joutumaisillaan unohduksiin kaiken ulkomaalaisen syötäwän tieltä, waikka niiden pitäisi joutua kunniasijalle sekä köyhän että rikkaan pöydälle. Niinpä esimerkiksi on meillä käytetty ennen kahta lajia talkkunaruokaa, jotka sopiwasti täyttäwät toinen lämpimän, toinen kylmän ruuan sijan. Edellistä syödään etupäässä Sawossa, jälkimmäistä Hämeessä”. Näin talkkunasta tehtiin kansakunnan yhteistä omaisuutta, vaikka se ei edes kaikissa maakunnissa ollut suosittua syötävää.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==
[[Tiedosto:Viilin päällä talkkunaa ja marjoja.jpg|pienoiskuva|Kesäherkku, viilin päällä talkkunajauhoja ja marjoja. Kuva Etelä-Suomen Maa- jakotitalousnaiset. ]]
Malli talkkunan käyttämisestä seuraaville sukupolville siirtyy kotoa. Mikäli mummuissa ja papoissa on talkkunanteon taitajia, heitä kannattaisi haastatella ja kirjata asioita muistiin. Pienen talkkunaerän teon näyttäminen olisi varmasti elämys jälkipolville. Nykyisin esityksen voisi helposti myös taltioida.

Helsingin yliopiston Savolainen osakunta on viettänyt vuodesta 1886 lähtien muutamaa sotavuotta lukuun ottamatta Talakkunajuhlaa talakkunoineen ja tirripaisteineen Juomana on piimä. Hieno perinne, joukko korkeakouluopiskelijoita saa vuosittain ainakin jonkinlaisen, luultavasti huumorilla höystetyn ”talkkuna-tietopaketin”, josta voi jäädä siemen itämään talkkunan käyttämisestä omassa ruokataloudessa.

Eläkeliiton yhdistykset ovat paikoittain omistaneet syksyisin tapahtuman talkkunalle. Tapahtumia on ollut ainakin Kiteessä ja Kerimäellä.

Suomalaisen Talkkunan perinneyhdistys ry perustettiin 2013 edistämään talkkunaperinnettä. Aluksi pieni yhdistys selvitteli muun muassa talkkunaa valmistavia yrityksiä ja talkkunanvalmistuksen tulevaisuutta näissä yrityksissä. Tällä hetkellä yhdistyksen toiminta uinuu. Toivottavasti löytyisi talkkunasta kiinnostunut joukko nostamaan yhdistyksen uuteen kukoistukseen ja tekemään työtä talkkunan käytön lisäämiseksi.
==Perinteen tulevaisuus==
Talkkuna on perinteikäs suomalainen raaka-aine ja nopeasti esimerkiksi maitotuotteeseen tai marjoihin sekoitettuna valmista ruokaa. Talkkunassa on monipuolinen ravintoainekoostumus, joten se sopii hyvin osaksi monipuolista ruokavaliota. Se on ekologista ja usein lähiruokaa. Talkkunan maku on mieto ja herkullinen, joka antaa hyvää makua mm. leivonnaisten pohjiin. Tälle raaka-aineelle soisi enemmänkin näkyvyyttä esimerkiksi jonkun somettajan toimesta.

Osa kauratalkkunasta on valmistettu puhdaskaurasta ja se sopii keliaakikoille, joten gluteenitonta ruokavaliota nauttivat voi olla yksi lisääntyvä talkkunan käyttäjäryhmä tulevaisuudessa.
Toivotaan, että talkkunamuroja nauttivat pienet piltit oppivat jatkossa nauttimaan myös talkkunasta eri tavoin ruoaksi valmistettuna.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==

'''Videot'''

[https://www.youtube.com/watch?v=cUQaCQjbv3c Talkkunaa ja tirripaistia] https://www.youtube.com/watch?v=cUQaCQjbv3c

[https://www.youtube.com/watch?v=EUdAbQoxGHc Talkkunoiden valmistus]

'''Kirjallisuus'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruat.Patakolmonen Ky.

Linnilä, Kai, 2015. Puuron ja talkkunan voimalla. Maahenki / Musta taide.

Nummelin, Juri & Teerijoki, Elina, 2005. Pieni talkkunakirja. Atena.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.),1999. Rieskaa ja rössypottua. Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.

Maatalousnainen -lehti 5 / 1944

'''Muuta'''

Muuta
Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Talkkuna

2025-03-27T22:26:21Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=talkkuna, poapo
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Talkkunalla tarkoitetaan viljasta valmistettuja talkkunajauhoja eli talkkunaksia. Nykyään kotitalouksissa vain harvat todelliset talkkunaharrastajat valmistavat itse talkkunajauhoja ja heistäkin osa luultavasti vain tutustuakseen tähän perinnetaitoon. Talkkunajauhoja on hyvin saatavissa kaupoista, vaikka valmistajia ei ole kovin paljon. Muutama valmistaja tuottaa talkkunaa valtakunnalliseen jakeluun. Pienempien valmistajien talkkunaa on myynnissä usein alueellisesti valmistuspaikan ympäristössä. Toisaalta verkkokauppojen ansiosta pienemmilläkin valmistajilla on mahdollista myydä tuotteitaan laajemmin. Talkkunaa on myös mahdollista ostaa osasta REKO lähiruokapiirien toimituksista tai suoraan valmistajilta toritapahtumissa.

Viime vuosikymmenien aikana talkkunan teko maatiloilla on lähes loppunut. M[[Tiedosto:Mäntsälän Sälinkäällä 1920luvun lopussa kuva Frans Viljamaa20 29.jpg|alt=Ihmiset pitävät töistä taukoa ja nauttivat välipalaksi talkkunavelliä. |pienoiskuva|326x326px|Peltoväki nauttii välipalaksi talkkunavelliä Mäntsälän Sälinkäällä 1920-luvilla. Kuva Frans Viljamaa, Mäntsälän museotoimi.]]onet iäkkäimmät maatilojen emännät ja isännät ovat tehneet talkkunaa ja he tuntevat talkkunan teon niksit, vaikka he eivät enää ikänsä puolesta jaksakaan talkkunaa valmistaa.

Myyntiin talkkunoita tekevien osaajien määräkin on vähentynyt, sillä osalle talkkunanvalmistajista talkkunan teko on ollut muun yritystoiminnan sivutoimintaa ja yrittäjän ikääntyessä toiminta on loppunut. Talkkunan valmistukseen johtava osaaminen on nykyään pienen talkkunayrittäjäjoukon hallussa. Heidän valmistusprosessit ovat kehitetty sellaiseksi, joissa tarvittavat volyymit tuotetta voidaan valmistaa.

Nykyisin talkkunaperinteen harjoittajaksi ja tuntijoiksi voidaan katsoa kuluttajat, jotka käyttävät talkkunaa ruokataloudessaan. Talkkunan kulutus on luultavammin yleisempää vanhempien ihmisten keskuudessa, jotka ovat syöneet lapsuudesta asti talkkunaa. Yllättäen pikkulapset ovat myös yksi talkkunaperinnettä harjoittava ryhmä. Lapsiperheet ovat löytäneet markkinoilla olevat, talkkunasta valmistetut talkkunamurot.
==Perinteen harjoittaminen==
Suomen voidaan sanoa jakautuvan kahdeksi erilaiseksi talkkuna-alueeksi talkkunan tarjoamisen ja käyttötavan mukaan, läntiseksi ja itäiseksi (Linnilä 2015). Lännessä talkkunajauhot jauhetaan hienoiksi, niitä myös kutsutaan piepoksi tai piapoksi. Perinteinen tapa nauttia talkkunoita on sekoittaa niitä piimään, viiliin tai jogurttiin ja nauttia kylmänä ruokana erityisesti kesällä. Itäinen talkkuna jauhetaan hieman karkeammaksi ja siitä keitetään talkkunapuuroa, joka nautitaan perinteisesti voisilmän kanssa. Hienon, hämäläistalkkunan valmistajia on enemmän kuin karkeamman savolaistalkkunan valmistajia.

Eri viljalajien ja raaka-aineiden käyttö talkkunajauhoihin vaihtelee myös hieman alueittain, mutta osittain rajat ovat hämärtyneet. Talkkunajauhot valmistetaan pääosin kaurasta tai ohrasta tai niiden sekoituksesta. Sekaviljatalkkunaan voidaan lisätä myös ruista, vehnää, herneitä tai papuja. Herneellä ja pavuilla on lisätty talkkunan proteiinipitoisuutta. Länsi-Suomi on kauratalkkuna-aluetta samoin Kaakkois-Suomi. Itä-Suomi aina Pohjois-Pohjanmaata myöden on ohratalkkuna-aluetta. Etelä- ja Keski-Suomen talkkunoissa on usein kauraa, ohraa ja herneitä. Pohjois-Suomeen talkkunan ei aikanaan levinnyt, mutta nykyään talkkunaa saa myös Pohjois-Suomen kaupoista.

Länsi-Suomelle tyypillistä hienoa talkkunaa kutsutaan tavallisesti myös hämäläiseksi talkkunaksi ja Itä-Suomen karkeampaa talkkunaa savolaiseksi talkkunaksi. Savolaiselle talkkunalle / Savolaiselle talakkunalle on haettu EU:n nimisuojaa, joka on jo kansallisesti hyväksytty Ruokavirastossa, mutta on käsittelyssä EU-tasolla.

Talkkuna ei kuulu koko kansan ruokasuosikkeihin, mutta sen käyttö on talkkunaa käyttävien kuluttajien keskuudessa luultavasti nykyisin monipuolistunut. Jo aiemmin mainittujen syöntitapojen lisäksi talkkunaa on opittu käyttämään ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa. Karkeampi talkkunajauho sopii hyvin korvaamaan korppujauhoja. Talkkunajauhoilla voi leivittää esimerkiksi kaloja. Miltä kuulostaakaan ”paistetut talkkunamuikut”? Talkkunaa voi käyttää osana jauhoista antamaan paahteista makua niin sämpylätaikinoihin, rieskoihin kuin suolaisten ja makeiden piiraiden pohjataikinoihin, lettuihin ja pannukakkuun. Perinteistä talkkunaruokaa, jossa talkkuna sekoitetaan piimään, viiliin tai jogurttiin voi jalostaa lisäämällä siihen marjoja tai hedelmiä ja ehkä lorauksen hunajaa. Talkkunahyve on herkullinen jälkiruoka, joka valmistetaan rahkasta, vaahdotetusta kermasta, talkkunasta ja kevyesti sokeroiduista marjoista, omenoista tai raparperihillokkeesta. Talkkuna valmistetaan tavallisesti kokojyväviljasta ja se sisältää monipuolisesti kivennäisaineita ja vitamiineja, proteiinia sekä runsaasti kuituja, joista ruokavaliossamme on puutetta. Ruokalusikallinen talkkunaa onkin hyvä kuitulisä esimerkiksi mehukeiton, marjapirtelön tai -smoothien sekaan. Talkkunapuuron perinteisen voisilmän voi vaihteeksi vaihtaa marjoihin, mustikan ja talkkunan liitto toimii ja se sopii vaikka aamupuuroksi. Talkkunan hiilihydraatit ovat hitaita ja pitävät pitkään nälkää.

Talkkunamurot sopivat lapsille, koska tuote on täysjyvävalmiste, se on vähäsuolainen, eikä muroihin ole lisätty sokeria. Lapset voivat helposti harjoitella muroilla sormiruokailua ja makustelua viljatuotteisiin.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
Talkkuna kotiutui Suomeen ilmeisesti 1700-luvulla. Talkkunan nimi juontuu Venäjän tolokno-sanasta. Aluksi talkkunaa syötiin Karjalassa, Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa, josta se levisi muualle maahan, mutta ei tavoittanut silloin Pohjois-Suomea.

Ennen talkkunaa sen esiasteina tarjottiin veteen tai piimään sekoitettuja raakoja jauhoja, seosta kutsuttiin nimellä pepu. Myös nimiä vesi- ja vilutalkkuna käytettiin, koska seosta ei keitetty ja neste oli kylmää. Talkkunan keksiminen teki siitä huomattavasti nautittavampaa, koska talkkunoita tehdessä vilja kypsyi.

Tavallisesti talkkunoita tehtiin syksyllä vuoden tarve kerrallaan, mutta niitä saatettiin valmistaa myös muulloin, esimerkiksi keväällä kesää varten. Varsinkin hämäläisen talkkunan käytön sesonki oli kesällä. Talkkunat sekoitettuna piimään oli raikasta helleruokaa, jolla voitiin korvata jopa lounas, eikä aina ollut aikaakaan valmistaa ruokaa kesken peltotöiden.

Talkkunajauhot valmistettiin perinteisesti keittämällä talkkunaan valittuja raaka-aineita yleensä karjakeittiön tai saunan muuripadassa suolalla maustetussa vedessä. Veden pintaan nousseet akanat ja roskat kerättiin pois. Kun ohrat alkoivat halkeilla tai kauroja keitettäessä kuoret alkoivat irrota, keittoaika oli riittävä. Vilja ja mahdolliset herneet kauhottiin esimerkiksi pärekoriin tai tiheään seulaan, josta vesi valui pois. Jyvät kuivattiin joko uunissa tai saunan katon läheisyyteen rakennetussa parvessa. Uunitalkkunaa tehtäessä uunin lämmittäminen sopivaksi oli taitolaji, jotta talkkunat eivät palaneet uunissa, jolloin ne maistuivat kitkerille. Jos taas jyvät jäi raaoiksi, talkkuna ei maistunut talkkunalle. Ennen jyvien levittämistä uuniin, se luudittiin, eli arina puhdistettiin hyvin. Jyviä sekoitettiin kypsymisen aikana hiilikoukulla. Saunassa kuivattuja talkkunoita kutsuttiin parvi- tai riihitalkkunoiksi - koska saunat lämpenivät sisälle, talkkunoihin tuli savun aromia. Parvessa kuivattavia jyviä myös sekoiteltiin kuivumisen aikana. Saunassa kuivattuja talkkunoita saatettiin vielä paahtaa pitämällä ohuelle pellille levitettyjä jyviä hetki kiukaan lähellä. Jos talkkunat jauhettiin kotona käsikivillä, jyvät siirrettiin ennen sitä puukorvoihin, jossa ne survottiin puunuijalla siikaskantojen, irtoakanoiden, epäpuhtauksien ja tuhkan irrottamiseksi. Talkkunat seulottiin, tuuletettiin ja jauhettiin. Mikäli talkkunat vietiin myllyyn, ne säkitettiin kuivaamisen jälkeen.

Aiemmin lueteltujen ruokien lisäksi alkujaan talkkunajauhoja sekoitettiin myös marjojen ja sokerin kanssa pöperöksi. Savolaisesta talkkunasta voitiin tehdä oikein paksua puuroa, jota otettiin käteen ja puurosta muotoiltiin pallomainen myky, johon saattoi painaa syvennyksen voille. Puuroa kutsuttiin kopra- tai kouratalakkunaksi. Pallon syvennykseen sipaistiin voita tai myky topattiin possun kerroslihasta tehtyyn rasvaiseen tirripaistiin tai possun tai naudan lihaa sisältävään talakkunapaestiin. Rasvatalkkuna taas valmistettiin sulattamalla possun rasvaa, johon lisättiin vettä ja talkkunajauhoja.

Varsinaisesti talkkuna ei ollut minkään juhlan juhlaruokaa, mutta sitä syötiin myös kekrinä, jolloin talkkunat oli hiljattain valmistettu. Itä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa tiedetään talkkunan olleen myös jouluruokaa.

Talkkuna oli yksi kulttuurinen esimerkki, jolla kansallisuutta rakennettiin. Suomessa yleistynyt riisi koettiin kilpailijaksi talkkunalle. Siihen oli ihastuttu mm. sen kauniin valkoisen värin vuoksi. Omien perinteisten ruokien pelättiin unohtuvan. Niinpä Pellervo lehdessä kirjoitettiin vuonna 1914 seuraavasti mm. kotimaisuuteen vedoten: ” Meillä Suomessa on muutamia erinomaisen maukkaita ja terweellisiä kansallisruokia, jotka, häpeä kyllä, owat joutumaisillaan unohduksiin kaiken ulkomaalaisen syötäwän tieltä, waikka niiden pitäisi joutua kunniasijalle sekä köyhän että rikkaan pöydälle. Niinpä esimerkiksi on meillä käytetty ennen kahta lajia talkkunaruokaa, jotka sopiwasti täyttäwät toinen lämpimän, toinen kylmän ruuan sijan. Edellistä syödään etupäässä Sawossa, jälkimmäistä Hämeessä”. Näin talkkunasta tehtiin kansakunnan yhteistä omaisuutta, vaikka se ei edes kaikissa maakunnissa ollut suosittua syötävää.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Malli talkkunan käyttämisestä seuraaville sukupolville siirtyy kotoa. Mikäli mummuissa ja papoissa on talkkunanteon taitajia, heitä kannattaisi haastatella ja kirjata asioita muistiin. Pienen talkkunaerän teon näyttäminen olisi varmasti elämys jälkipolville. Nykyisin esityksen voisi helposti myös taltioida.

Helsingin yliopiston Savolainen osakunta on viettänyt vuodesta 1886 lähtien muutamaa sotavuotta lukuun ottamatta Talakkunajuhlaa talakkunoineen ja tirripaisteineen Juomana on piimä. Hieno perinne, joukko korkeakouluopiskelijoita saa vuosittain ainakin jonkinlaisen, luultavasti huumorilla höystetyn ”talkkuna-tietopaketin”, josta voi jäädä siemen itämään talkkunan käyttämisestä omassa ruokataloudessa.

Eläkeliiton yhdistykset ovat paikoittain omistaneet syksyisin tapahtuman talkkunalle. Tapahtumia on ollut ainakin Kiteessä ja Kerimäellä.

Suomalaisen Talkkunan perinneyhdistys ry perustettiin 2013 edistämään talkkunaperinnettä. Aluksi pieni yhdistys selvitteli muun muassa talkkunaa valmistavia yrityksiä ja talkkunanvalmistuksen tulevaisuutta näissä yrityksissä. Tällä hetkellä yhdistyksen toiminta uinuu. Toivottavasti löytyisi talkkunasta kiinnostunut joukko nostamaan yhdistyksen uuteen kukoistukseen ja tekemään työtä talkkunan käytön lisäämiseksi.
==Perinteen tulevaisuus==
Talkkuna on perinteikäs suomalainen raaka-aine ja nopeasti esimerkiksi maitotuotteeseen tai marjoihin sekoitettuna valmista ruokaa. Talkkunassa on monipuolinen ravintoainekoostumus, joten se sopii hyvin osaksi monipuolista ruokavaliota. Se on ekologista ja usein lähiruokaa. Talkkunan maku on mieto ja herkullinen, joka antaa hyvää makua mm. leivonnaisten pohjiin. Tälle raaka-aineelle soisi enemmänkin näkyvyyttä esimerkiksi jonkun somettajan toimesta.

Osa kauratalkkunasta on valmistettu puhdaskaurasta ja se sopii keliaakikoille, joten gluteenitonta ruokavaliota nauttivat voi olla yksi lisääntyvä talkkunan käyttäjäryhmä tulevaisuudessa.
Toivotaan, että talkkunamuroja nauttivat pienet piltit oppivat jatkossa nauttimaan myös talkkunasta eri tavoin ruoaksi valmistettuna.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==

'''Videot'''

[https://www.youtube.com/watch?v=cUQaCQjbv3c Talkkunaa ja tirripaistia] https://www.youtube.com/watch?v=cUQaCQjbv3c

[https://www.youtube.com/watch?v=EUdAbQoxGHc Talkkunoiden valmistus]

'''Kirjallisuus'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruat.Patakolmonen Ky.

Linnilä, Kai, 2015. Puuron ja talkkunan voimalla. Maahenki / Musta taide.

Nummelin, Juri & Teerijoki, Elina, 2005. Pieni talkkunakirja. Atena.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.),1999. Rieskaa ja rössypottua. Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.

Maatalousnainen -lehti 5 / 1944

'''Muuta'''

Muuta
Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Talkkuna

2025-03-27T22:24:51Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=talkkuna, poapo
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Talkkunalla tarkoitetaan viljasta valmistettuja talkkunajauhoja eli talkkunaksia. Nykyään kotitalouksissa vain harvat todelliset talkkunaharrastajat valmistavat itse talkkunajauhoja ja heistäkin osa luultavasti vain tutustuakseen tähän perinnetaitoon. Talkkunajauhoja on hyvin saatavissa kaupoista, vaikka valmistajia ei ole kovin paljon. Muutama valmistaja tuottaa talkkunaa valtakunnalliseen jakeluun. Pienempien valmistajien talkkunaa on myynnissä usein alueellisesti valmistuspaikan ympäristössä. Toisaalta verkkokauppojen ansiosta pienemmilläkin valmistajilla on mahdollista myydä tuotteitaan laajemmin. Talkkunaa on myös mahdollista ostaa osasta REKO lähiruokapiirien toimituksista tai suoraan valmistajilta toritapahtumissa.

Viime vuosikymmenien aikana talkkunan teko maatiloilla on lähes loppunut. Monet iäkkäimmät maatilojen emännät ja isännät ovat tehneet talkkunaa ja he tuntevat talkkunan teon niksit, vaikka he eivät enää ikänsä puolesta jaksakaan talkkunaa valmistaa.
[[Tiedosto:Mäntsälän Sälinkäällä 1920luvun lopussa kuva Frans Viljamaa20 29.jpg|alt=Ihmiset pitävät töistä taukoa ja nauttivat välipalaksi talkkunavelliä. |pienoiskuva|326x326px|Peltoväki nauttii välipalaksi talkkunavelliä Mäntsälän Sälinkäällä 1920-luvilla. Kuva Frans Viljamaa, Mäntsälän museotoimi.]]
Myyntiin talkkunoita tekevien osaajien määräkin on vähentynyt, sillä osalle talkkunanvalmistajista talkkunan teko on ollut muun yritystoiminnan sivutoimintaa ja yrittäjän ikääntyessä toiminta on loppunut. Talkkunan valmistukseen johtava osaaminen on nykyään pienen talkkunayrittäjäjoukon hallussa. Heidän valmistusprosessit ovat kehitetty sellaiseksi, joissa tarvittavat volyymit tuotetta voidaan valmistaa.

Nykyisin talkkunaperinteen harjoittajaksi ja tuntijoiksi voidaan katsoa kuluttajat, jotka käyttävät talkkunaa ruokataloudessaan. Talkkunan kulutus on luultavammin yleisempää vanhempien ihmisten keskuudessa, jotka ovat syöneet lapsuudesta asti talkkunaa. Yllättäen pikkulapset ovat myös yksi talkkunaperinnettä harjoittava ryhmä. Lapsiperheet ovat löytäneet markkinoilla olevat, talkkunasta valmistetut talkkunamurot.
==Perinteen harjoittaminen==
Suomen voidaan sanoa jakautuvan kahdeksi erilaiseksi talkkuna-alueeksi talkkunan tarjoamisen ja käyttötavan mukaan, läntiseksi ja itäiseksi (Linnilä 2015). Lännessä talkkunajauhot jauhetaan hienoiksi, niitä myös kutsutaan piepoksi tai piapoksi. Perinteinen tapa nauttia talkkunoita on sekoittaa niitä piimään, viiliin tai jogurttiin ja nauttia kylmänä ruokana erityisesti kesällä. Itäinen talkkuna jauhetaan hieman karkeammaksi ja siitä keitetään talkkunapuuroa, joka nautitaan perinteisesti voisilmän kanssa. Hienon, hämäläistalkkunan valmistajia on enemmän kuin karkeamman savolaistalkkunan valmistajia.

Eri viljalajien ja raaka-aineiden käyttö talkkunajauhoihin vaihtelee myös hieman alueittain, mutta osittain rajat ovat hämärtyneet. Talkkunajauhot valmistetaan pääosin kaurasta tai ohrasta tai niiden sekoituksesta. Sekaviljatalkkunaan voidaan lisätä myös ruista, vehnää, herneitä tai papuja. Herneellä ja pavuilla on lisätty talkkunan proteiinipitoisuutta. Länsi-Suomi on kauratalkkuna-aluetta samoin Kaakkois-Suomi. Itä-Suomi aina Pohjois-Pohjanmaata myöden on ohratalkkuna-aluetta. Etelä- ja Keski-Suomen talkkunoissa on usein kauraa, ohraa ja herneitä. Pohjois-Suomeen talkkunan ei aikanaan levinnyt, mutta nykyään talkkunaa saa myös Pohjois-Suomen kaupoista.

Länsi-Suomelle tyypillistä hienoa talkkunaa kutsutaan tavallisesti myös hämäläiseksi talkkunaksi ja Itä-Suomen karkeampaa talkkunaa savolaiseksi talkkunaksi. Savolaiselle talkkunalle / Savolaiselle talakkunalle on haettu EU:n nimisuojaa, joka on jo kansallisesti hyväksytty Ruokavirastossa, mutta on käsittelyssä EU-tasolla.

Talkkuna ei kuulu koko kansan ruokasuosikkeihin, mutta sen käyttö on talkkunaa käyttävien kuluttajien keskuudessa luultavasti nykyisin monipuolistunut. Jo aiemmin mainittujen syöntitapojen lisäksi talkkunaa on opittu käyttämään ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa. Karkeampi talkkunajauho sopii hyvin korvaamaan korppujauhoja. Talkkunajauhoilla voi leivittää esimerkiksi kaloja. Miltä kuulostaakaan ”paistetut talkkunamuikut”? Talkkunaa voi käyttää osana jauhoista antamaan paahteista makua niin sämpylätaikinoihin, rieskoihin kuin suolaisten ja makeiden piiraiden pohjataikinoihin, lettuihin ja pannukakkuun. Perinteistä talkkunaruokaa, jossa talkkuna sekoitetaan piimään, viiliin tai jogurttiin voi jalostaa lisäämällä siihen marjoja tai hedelmiä ja ehkä lorauksen hunajaa. Talkkunahyve on herkullinen jälkiruoka, joka valmistetaan rahkasta, vaahdotetusta kermasta, talkkunasta ja kevyesti sokeroiduista marjoista, omenoista tai raparperihillokkeesta. Talkkuna valmistetaan tavallisesti kokojyväviljasta ja se sisältää monipuolisesti kivennäisaineita ja vitamiineja, proteiinia sekä runsaasti kuituja, joista ruokavaliossamme on puutetta. Ruokalusikallinen talkkunaa onkin hyvä kuitulisä esimerkiksi mehukeiton, marjapirtelön tai -smoothien sekaan. Talkkunapuuron perinteisen voisilmän voi vaihteeksi vaihtaa marjoihin, mustikan ja talkkunan liitto toimii ja se sopii vaikka aamupuuroksi. Talkkunan hiilihydraatit ovat hitaita ja pitävät pitkään nälkää.

Talkkunamurot sopivat lapsille, koska tuote on täysjyvävalmiste, se on vähäsuolainen, eikä muroihin ole lisätty sokeria. Lapset voivat helposti harjoitella muroilla sormiruokailua ja makustelua viljatuotteisiin.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
Talkkuna kotiutui Suomeen ilmeisesti 1700-luvulla. Talkkunan nimi juontuu Venäjän tolokno-sanasta. Aluksi talkkunaa syötiin Karjalassa, Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa, josta se levisi muualle maahan, mutta ei tavoittanut silloin Pohjois-Suomea.

Ennen talkkunaa sen esiasteina tarjottiin veteen tai piimään sekoitettuja raakoja jauhoja, seosta kutsuttiin nimellä pepu. Myös nimiä vesi- ja vilutalkkuna käytettiin, koska seosta ei keitetty ja neste oli kylmää. Talkkunan keksiminen teki siitä huomattavasti nautittavampaa, koska talkkunoita tehdessä vilja kypsyi.

Tavallisesti talkkunoita tehtiin syksyllä vuoden tarve kerrallaan, mutta niitä saatettiin valmistaa myös muulloin, esimerkiksi keväällä kesää varten. Varsinkin hämäläisen talkkunan käytön sesonki oli kesällä. Talkkunat sekoitettuna piimään oli raikasta helleruokaa, jolla voitiin korvata jopa lounas, eikä aina ollut aikaakaan valmistaa ruokaa kesken peltotöiden.

Talkkunajauhot valmistettiin perinteisesti keittämällä talkkunaan valittuja raaka-aineita yleensä karjakeittiön tai saunan muuripadassa suolalla maustetussa vedessä. Veden pintaan nousseet akanat ja roskat kerättiin pois. Kun ohrat alkoivat halkeilla tai kauroja keitettäessä kuoret alkoivat irrota, keittoaika oli riittävä. Vilja ja mahdolliset herneet kauhottiin esimerkiksi pärekoriin tai tiheään seulaan, josta vesi valui pois. Jyvät kuivattiin joko uunissa tai saunan katon läheisyyteen rakennetussa parvessa. Uunitalkkunaa tehtäessä uunin lämmittäminen sopivaksi oli taitolaji, jotta talkkunat eivät palaneet uunissa, jolloin ne maistuivat kitkerille. Jos taas jyvät jäi raaoiksi, talkkuna ei maistunut talkkunalle. Ennen jyvien levittämistä uuniin, se luudittiin, eli arina puhdistettiin hyvin. Jyviä sekoitettiin kypsymisen aikana hiilikoukulla. Saunassa kuivattuja talkkunoita kutsuttiin parvi- tai riihitalkkunoiksi - koska saunat lämpenivät sisälle, talkkunoihin tuli savun aromia. Parvessa kuivattavia jyviä myös sekoiteltiin kuivumisen aikana. Saunassa kuivattuja talkkunoita saatettiin vielä paahtaa pitämällä ohuelle pellille levitettyjä jyviä hetki kiukaan lähellä. Jos talkkunat jauhettiin kotona käsikivillä, jyvät siirrettiin ennen sitä puukorvoihin, jossa ne survottiin puunuijalla siikaskantojen, irtoakanoiden, epäpuhtauksien ja tuhkan irrottamiseksi. Talkkunat seulottiin, tuuletettiin ja jauhettiin. Mikäli talkkunat vietiin myllyyn, ne säkitettiin kuivaamisen jälkeen.

Aiemmin lueteltujen ruokien lisäksi alkujaan talkkunajauhoja sekoitettiin myös marjojen ja sokerin kanssa pöperöksi. Savolaisesta talkkunasta voitiin tehdä oikein paksua puuroa, jota otettiin käteen ja puurosta muotoiltiin pallomainen myky, johon saattoi painaa syvennyksen voille. Puuroa kutsuttiin kopra- tai kouratalakkunaksi. Pallon syvennykseen sipaistiin voita tai myky topattiin possun kerroslihasta tehtyyn rasvaiseen tirripaistiin tai possun tai naudan lihaa sisältävään talakkunapaestiin. Rasvatalkkuna taas valmistettiin sulattamalla possun rasvaa, johon lisättiin vettä ja talkkunajauhoja.

Varsinaisesti talkkuna ei ollut minkään juhlan juhlaruokaa, mutta sitä syötiin myös kekrinä, jolloin talkkunat oli hiljattain valmistettu. Itä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa tiedetään talkkunan olleen myös jouluruokaa.

Talkkuna oli yksi kulttuurinen esimerkki, jolla kansallisuutta rakennettiin. Suomessa yleistynyt riisi koettiin kilpailijaksi talkkunalle. Siihen oli ihastuttu mm. sen kauniin valkoisen värin vuoksi. Omien perinteisten ruokien pelättiin unohtuvan. Niinpä Pellervo lehdessä kirjoitettiin vuonna 1914 seuraavasti mm. kotimaisuuteen vedoten: ” Meillä Suomessa on muutamia erinomaisen maukkaita ja terweellisiä kansallisruokia, jotka, häpeä kyllä, owat joutumaisillaan unohduksiin kaiken ulkomaalaisen syötäwän tieltä, waikka niiden pitäisi joutua kunniasijalle sekä köyhän että rikkaan pöydälle. Niinpä esimerkiksi on meillä käytetty ennen kahta lajia talkkunaruokaa, jotka sopiwasti täyttäwät toinen lämpimän, toinen kylmän ruuan sijan. Edellistä syödään etupäässä Sawossa, jälkimmäistä Hämeessä”. Näin talkkunasta tehtiin kansakunnan yhteistä omaisuutta, vaikka se ei edes kaikissa maakunnissa ollut suosittua syötävää.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Malli talkkunan käyttämisestä seuraaville sukupolville siirtyy kotoa. Mikäli mummuissa ja papoissa on talkkunanteon taitajia, heitä kannattaisi haastatella ja kirjata asioita muistiin. Pienen talkkunaerän teon näyttäminen olisi varmasti elämys jälkipolville. Nykyisin esityksen voisi helposti myös taltioida.

Helsingin yliopiston Savolainen osakunta on viettänyt vuodesta 1886 lähtien muutamaa sotavuotta lukuun ottamatta Talakkunajuhlaa talakkunoineen ja tirripaisteineen Juomana on piimä. Hieno perinne, joukko korkeakouluopiskelijoita saa vuosittain ainakin jonkinlaisen, luultavasti huumorilla höystetyn ”talkkuna-tietopaketin”, josta voi jäädä siemen itämään talkkunan käyttämisestä omassa ruokataloudessa.

Eläkeliiton yhdistykset ovat paikoittain omistaneet syksyisin tapahtuman talkkunalle. Tapahtumia on ollut ainakin Kiteessä ja Kerimäellä.

Suomalaisen Talkkunan perinneyhdistys ry perustettiin 2013 edistämään talkkunaperinnettä. Aluksi pieni yhdistys selvitteli muun muassa talkkunaa valmistavia yrityksiä ja talkkunanvalmistuksen tulevaisuutta näissä yrityksissä. Tällä hetkellä yhdistyksen toiminta uinuu. Toivottavasti löytyisi talkkunasta kiinnostunut joukko nostamaan yhdistyksen uuteen kukoistukseen ja tekemään työtä talkkunan käytön lisäämiseksi.
==Perinteen tulevaisuus==
Talkkuna on perinteikäs suomalainen raaka-aine ja nopeasti esimerkiksi maitotuotteeseen tai marjoihin sekoitettuna valmista ruokaa. Talkkunassa on monipuolinen ravintoainekoostumus, joten se sopii hyvin osaksi monipuolista ruokavaliota. Se on ekologista ja usein lähiruokaa. Talkkunan maku on mieto ja herkullinen, joka antaa hyvää makua mm. leivonnaisten pohjiin. Tälle raaka-aineelle soisi enemmänkin näkyvyyttä esimerkiksi jonkun somettajan toimesta.

Osa kauratalkkunasta on valmistettu puhdaskaurasta ja se sopii keliaakikoille, joten gluteenitonta ruokavaliota nauttivat voi olla yksi lisääntyvä talkkunan käyttäjäryhmä tulevaisuudessa.
Toivotaan, että talkkunamuroja nauttivat pienet piltit oppivat jatkossa nauttimaan myös talkkunasta eri tavoin ruoaksi valmistettuna.
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==

'''Videot'''

[https://www.youtube.com/watch?v=cUQaCQjbv3c Talkkunaa ja tirripaistia] https://www.youtube.com/watch?v=cUQaCQjbv3c

[https://www.youtube.com/watch?v=EUdAbQoxGHc Talkkunoiden valmistus]

'''Kirjallisuus'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruat.Patakolmonen Ky.

Linnilä, Kai, 2015. Puuron ja talkkunan voimalla. Maahenki / Musta taide.

Nummelin, Juri & Teerijoki, Elina, 2005. Pieni talkkunakirja. Atena.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.),1999. Rieskaa ja rössypottua. Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.

Maatalousnainen -lehti 5 / 1944

'''Muuta'''

Muuta
Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Talkkuna

2025-03-27T22:07:25Z

HelenaMKNK: Ak: Uusi sivu: {{Ilmiö |kategoria=Ruokaperinteet |asiasanat=talkkuna, poapo }} ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat== Talkkunalla tarkoitetaan viljasta valmistettuja talkkunajauhoja eli talkkunaksia. Nykyään kotitalouksissa vain harvat todelliset talkkunaharrastajat valmistavat itse talkkunajauhoja ja heistäkin osa luultavasti vain tutustuakseen tähän perinnetaitoon. Talkkunajauhoja on hyvin saatavissa kaupoista, vaikka valmistajia ei ole kovin paljon. Muutama valmistaja tuottaa tal...

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=talkkuna, poapo
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Talkkunalla tarkoitetaan viljasta valmistettuja talkkunajauhoja eli talkkunaksia.
Nykyään kotitalouksissa vain harvat todelliset talkkunaharrastajat valmistavat itse talkkunajauhoja ja heistäkin osa luultavasti vain tutustuakseen tähän perinnetaitoon. Talkkunajauhoja on hyvin saatavissa kaupoista, vaikka valmistajia ei ole kovin paljon. Muutama valmistaja tuottaa talkkunaa valtakunnalliseen jakeluun. Pienempien valmistajien talkkunaa on myynnissä usein alueellisesti valmistuspaikan ympäristössä. Toisaalta verkkokauppojen ansiosta pienemmilläkin valmistajilla on mahdollista myydä tuotteitaan laajemmin. Talkkunaa on myös mahdollista ostaa osasta REKO lähiruokapiirien toimituksista tai suoraan valmistajilta toritapahtumissa.

Viime vuosikymmenien aikana talkkunan teko maatiloilla on lähes loppunut. Monet iäkkäimmät maatilojen emännät ja isännät ovat tehneet talkkunaa ja he tuntevat talkkunan teon niksit, vaikka he eivät enää ikänsä puolesta jaksakaan talkkunaa valmistaa.

Myyntiin talkkunoita tekevien osaajien määräkin on vähentynyt, sillä osalle talkkunanvalmistajista talkkunan teko on ollut muun yritystoiminnan sivutoimintaa ja yrittäjän ikääntyessä toiminta on loppunut. Talkkunan valmistukseen johtava osaaminen on nykyään pienen talkkunayrittäjäjoukon hallussa. Heidän valmistusprosessit ovat kehitetty sellaiseksi, joissa tarvittavat volyymit tuotetta voidaan valmistaa.

Nykyisin talkkunaperinteen harjoittajaksi ja tuntijoiksi voidaan katsoa kuluttajat, jotka käyttävät talkkunaa ruokataloudessaan. Talkkunan kulutus on luultavammin yleisempää vanhempien ihmisten keskuudessa, jotka ovat syöneet lapsuudesta asti talkkunaa. Yllättäen pikkulapset ovat myös yksi talkkunaperinnettä harjoittava ryhmä. Lapsiperheet ovat löytäneet markkinoilla olevat, talkkunasta valmistetut talkkunamurot.

==Perinteen harjoittaminen==
Suomen voidaan sanoa jakautuvan kahdeksi erilaiseksi talkkuna-alueeksi talkkunan tarjoamisen ja käyttötavan mukaan, läntiseksi ja itäiseksi (Linnilä 2015). Lännessä talkkunajauhot jauhetaan hienoiksi, niitä myös kutsutaan piepoksi tai piapoksi. Perinteinen tapa nauttia talkkunoita on sekoittaa niitä piimään, viiliin tai jogurttiin ja nauttia kylmänä ruokana erityisesti kesällä. Itäinen talkkuna jauhetaan hieman karkeammaksi ja siitä keitetään talkkunapuuroa, joka nautitaan perinteisesti voisilmän kanssa. Hienon, hämäläistalkkunan valmistajia on enemmän kuin karkeamman savolaistalkkunan valmistajia.

Eri viljalajien ja raaka-aineiden käyttö talkkunajauhoihin vaihtelee myös hieman alueittain, mutta osittain rajat ovat hämärtyneet. Talkkunajauhot valmistetaan pääosin kaurasta tai ohrasta tai niiden sekoituksesta. Sekaviljatalkkunaan voidaan lisätä myös ruista, vehnää, herneitä tai papuja. Herneellä ja pavuilla on lisätty talkkunan proteiinipitoisuutta. Länsi-Suomi on kauratalkkuna-aluetta samoin Kaakkois-Suomi. Itä-Suomi aina Pohjois-Pohjanmaata myöden on ohratalkkuna-aluetta. Etelä- ja Keski-Suomen talkkunoissa on usein kauraa, ohraa ja herneitä. Pohjois-Suomeen talkkunan ei aikanaan levinnyt, mutta nykyään talkkunaa saa myös Pohjois-Suomen kaupoista.

Länsi-Suomelle tyypillistä hienoa talkkunaa kutsutaan tavallisesti myös hämäläiseksi talkkunaksi ja Itä-Suomen karkeampaa talkkunaa savolaiseksi talkkunaksi. Savolaiselle talkkunalle / Savolaiselle talakkunalle on haettu EU:n nimisuojaa, joka on jo kansallisesti hyväksytty Ruokavirastossa, mutta on käsittelyssä EU-tasolla.

Talkkuna ei kuulu koko kansan ruokasuosikkeihin, mutta sen käyttö on talkkunaa käyttävien kuluttajien keskuudessa luultavasti nykyisin monipuolistunut. Jo aiemmin mainittujen syöntitapojen lisäksi talkkunaa on opittu käyttämään ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa. Karkeampi talkkunajauho sopii hyvin korvaamaan korppujauhoja. Talkkunajauhoilla voi leivittää esimerkiksi kaloja. Miltä kuulostaakaan ”paistetut talkkunamuikut”? Talkkunaa voi käyttää osana jauhoista antamaan paahteista makua niin sämpylätaikinoihin, rieskoihin kuin suolaisten ja makeiden piiraiden pohjataikinoihin, lettuihin ja pannukakkuun. Perinteistä talkkunaruokaa, jossa talkkuna sekoitetaan piimään, viiliin tai jogurttiin voi jalostaa lisäämällä siihen marjoja tai hedelmiä ja ehkä lorauksen hunajaa. Talkkunahyve on herkullinen jälkiruoka, joka valmistetaan rahkasta, vaahdotetusta kermasta, talkkunasta ja kevyesti sokeroiduista marjoista, omenoista tai raparperihillokkeesta. Talkkuna valmistetaan tavallisesti kokojyväviljasta ja se sisältää monipuolisesti kivennäisaineita ja vitamiineja, proteiinia sekä runsaasti kuituja, joista ruokavaliossamme on puutetta. Ruokalusikallinen talkkunaa onkin hyvä kuitulisä esimerkiksi mehukeiton, marjapirtelön tai -smoothien sekaan. Talkkunapuuron perinteisen voisilmän voi vaihteeksi vaihtaa marjoihin, mustikan ja talkkunan liitto toimii ja se sopii vaikka aamupuuroksi. Talkkunan hiilihydraatit ovat hitaita ja pitävät pitkään nälkää.

Talkkunamurot sopivat lapsille, koska tuote on täysjyvävalmiste, se on vähäsuolainen, eikä muroihin ole lisätty sokeria. Lapset voivat helposti harjoitella muroilla sormiruokailua ja makustelua viljatuotteisiin.

==Perinteen taustaa ja historiaa==
Talkkuna kotiutui Suomeen ilmeisesti 1700-luvulla. Talkkunan nimi juontuu Venäjän tolokno-sanasta. Aluksi talkkunaa syötiin Karjalassa, Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa, josta se levisi muualle maahan, mutta ei tavoittanut silloin Pohjois-Suomea.

Ennen talkkunaa sen esiasteina tarjottiin veteen tai piimään sekoitettuja raakoja jauhoja, seosta kutsuttiin nimellä pepu. Myös nimiä vesi- ja vilutalkkuna käytettiin, koska seosta ei keitetty ja neste oli kylmää. Talkkunan keksiminen teki siitä huomattavasti nautittavampaa, koska talkkunoita tehdessä vilja kypsyi.

Tavallisesti talkkunoita tehtiin syksyllä vuoden tarve kerrallaan, mutta niitä saatettiin valmistaa myös muulloin, esimerkiksi keväällä kesää varten. Varsinkin hämäläisen talkkunan käytön sesonki oli kesällä. Talkkunat sekoitettuna piimään oli raikasta helleruokaa, jolla voitiin korvata jopa lounas, eikä aina ollut aikaakaan valmistaa ruokaa kesken peltotöiden.

Talkkunajauhot valmistettiin perinteisesti keittämällä talkkunaan valittuja raaka-aineita yleensä karjakeittiön tai saunan muuripadassa suolalla maustetussa vedessä. Veden pintaan nousseet akanat ja roskat kerättiin pois. Kun ohrat alkoivat halkeilla tai kauroja keitettäessä kuoret alkoivat irrota, keittoaika oli riittävä. Vilja ja mahdolliset herneet kauhottiin esimerkiksi pärekoriin tai tiheään seulaan, josta vesi valui pois. Jyvät kuivattiin joko uunissa tai saunan katon läheisyyteen rakennetussa parvessa. Uunitalkkunaa tehtäessä uunin lämmittäminen sopivaksi oli taitolaji, jotta talkkunat eivät palaneet uunissa, jolloin ne maistuivat kitkerille. Jos taas jyvät jäi raaoiksi, talkkuna ei maistunut talkkunalle. Ennen jyvien levittämistä uuniin, se luudittiin, eli arina puhdistettiin hyvin. Jyviä sekoitettiin kypsymisen aikana hiilikoukulla. Saunassa kuivattuja talkkunoita kutsuttiin parvi- tai riihitalkkunoiksi - koska saunat lämpenivät sisälle, talkkunoihin tuli savun aromia. Parvessa kuivattavia jyviä myös sekoiteltiin kuivumisen aikana. Saunassa kuivattuja talkkunoita saatettiin vielä paahtaa pitämällä ohuelle pellille levitettyjä jyviä hetki kiukaan lähellä. Jos talkkunat jauhettiin kotona käsikivillä, jyvät siirrettiin ennen sitä puukorvoihin, jossa ne survottiin puunuijalla siikaskantojen, irtoakanoiden, epäpuhtauksien ja tuhkan irrottamiseksi. Talkkunat seulottiin, tuuletettiin ja jauhettiin. Mikäli talkkunat vietiin myllyyn, ne säkitettiin kuivaamisen jälkeen.

Aiemmin lueteltujen ruokien lisäksi alkujaan talkkunajauhoja sekoitettiin myös marjojen ja sokerin kanssa pöperöksi. Savolaisesta talkkunasta voitiin tehdä oikein paksua puuroa, jota otettiin käteen ja puurosta muotoiltiin pallomainen myky, johon saattoi painaa syvennyksen voille. Puuroa kutsuttiin kopra- tai kouratalakkunaksi. Pallon syvennykseen sipaistiin voita tai myky topattiin possun kerroslihasta tehtyyn rasvaiseen tirripaistiin tai possun tai naudan lihaa sisältävään talakkunapaestiin. Rasvatalkkuna taas valmistettiin sulattamalla possun rasvaa, johon lisättiin vettä ja talkkunajauhoja.

Varsinaisesti talkkuna ei ollut minkään juhlan juhlaruokaa, mutta sitä syötiin myös kekrinä, jolloin talkkunat oli hiljattain valmistettu. Itä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa tiedetään talkkunan olleen myös jouluruokaa.

Talkkuna oli yksi kulttuurinen esimerkki, jolla kansallisuutta rakennettiin. Suomessa yleistynyt riisi koettiin kilpailijaksi talkkunalle. Siihen oli ihastuttu mm. sen kauniin valkoisen värin vuoksi. Omien perinteisten ruokien pelättiin unohtuvan. Niinpä Pellervo lehdessä kirjoitettiin vuonna 1914 seuraavasti mm. kotimaisuuteen vedoten: ” Meillä Suomessa on muutamia erinomaisen maukkaita ja terweellisiä kansallisruokia, jotka, häpeä kyllä, owat joutumaisillaan unohduksiin kaiken ulkomaalaisen syötäwän tieltä, waikka niiden pitäisi joutua kunniasijalle sekä köyhän että rikkaan pöydälle. Niinpä esimerkiksi on meillä käytetty ennen kahta lajia talkkunaruokaa, jotka sopiwasti täyttäwät toinen lämpimän, toinen kylmän ruuan sijan. Edellistä syödään etupäässä Sawossa, jälkimmäistä Hämeessä”. Näin talkkunasta tehtiin kansakunnan yhteistä omaisuutta, vaikka se ei edes kaikissa maakunnissa ollut suosittua syötävää.

==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Malli talkkunan käyttämisestä seuraaville sukupolville siirtyy kotoa. Mikäli mummuissa ja papoissa on talkkunanteon taitajia, heitä kannattaisi haastatella ja kirjata asioita muistiin. Pienen talkkunaerän teon näyttäminen olisi varmasti elämys jälkipolville. Nykyisin esityksen voisi helposti myös taltioida.

Helsingin yliopiston Savolainen osakunta on viettänyt vuodesta 1886 lähtien muutamaa sotavuotta lukuun ottamatta Talakkunajuhlaa talakkunoineen ja tirripaisteineen Juomana on piimä. Hieno perinne, joukko korkeakouluopiskelijoita saa vuosittain ainakin jonkinlaisen, luultavasti huumorilla höystetyn ”talkkuna-tietopaketin”, josta voi jäädä siemen itämään talkkunan käyttämisestä omassa ruokataloudessa.

Eläkeliiton yhdistykset ovat paikoittain omistaneet syksyisin tapahtuman talkkunalle. Tapahtumia on ollut ainakin Kiteessä ja Kerimäellä.

Suomalaisen Talkkunan perinneyhdistys ry perustettiin 2013 edistämään talkkunaperinnettä. Aluksi pieni yhdistys selvitteli muun muassa talkkunaa valmistavia yrityksiä ja talkkunanvalmistuksen tulevaisuutta näissä yrityksissä. Tällä hetkellä yhdistyksen toiminta uinuu. Toivottavasti löytyisi talkkunasta kiinnostunut joukko nostamaan yhdistyksen uuteen kukoistukseen ja tekemään työtä talkkunan käytön lisäämiseksi.

==Perinteen tulevaisuus==
Talkkuna on perinteikäs suomalainen raaka-aine ja nopeasti esimerkiksi maitotuotteeseen tai marjoihin sekoitettuna valmista ruokaa. Talkkunassa on monipuolinen ravintoainekoostumus, joten se sopii hyvin osaksi monipuolista ruokavaliota. Se on ekologista ja usein lähiruokaa. Talkkunan maku on mieto ja herkullinen, joka antaa hyvää makua mm. leivonnaisten pohjiin. Tälle raaka-aineelle soisi enemmänkin näkyvyyttä esimerkiksi jonkun somettajan toimesta.

Osa kauratalkkunasta on valmistettu puhdaskaurasta ja se sopii keliaakikoille, joten gluteenitonta ruokavaliota nauttivat voi olla yksi lisääntyvä talkkunan käyttäjäryhmä tulevaisuudessa.
Toivotaan, että talkkunamuroja nauttivat pienet piltit oppivat jatkossa nauttimaan myös talkkunasta eri tavoin ruoaksi valmistettuna.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus LINKKI SIVULLE: www.maajakotitalousnaiset.fi
Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen LINKKI SIVULLE: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==

Videot
Talkkunaa ja tirripaistia https://www.youtube.com/watch?v=cUQaCQjbv3c
Talkkunoiden valmistus https://www.youtube.com/watch?v=EUdAbQoxGHc

Kirjallisuus
Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.
Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruat.Patakolmonen Ky.
Linnilä, Kai, 2015. Puuron ja talkkunan voimalla. Maahenki / Musta taide.
Nummelin, Juri & Teerijoki, Elina, 2005. Pieni talkkunakirja. Atena.
Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.
Syrjänen Anneli (toim.),1999. Rieskaa ja rössypottua. Pohjoinen.
Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Maatalousnainen -lehti 5 / 1944

Muuta
Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Tiedosto:Viilin päällä talkkunaa ja marjoja.jpg

2025-03-27T21:51:46Z

HelenaMKNK: Viilin päällä talkkunaa ja marjoja. Kuva Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.

== Yhteenveto ==
Viilin päällä talkkunaa ja marjoja. Kuva Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.
== Lisenssi ==
{{C promo}}

Tiedosto:Talkkunan keitto ja siivilöinti.jpg

2025-03-27T21:26:57Z

HelenaMKNK: Yläkuvassa on talkkunan valmistuksen keittovaihe ja alakuvassa siivillintivaihe menossa. Tämän jälkeen talkkunakset paahdetaan ja kuivataan. Kuvat Kirsi Marja Noukkala

== Yhteenveto ==
Yläkuvassa on talkkunan valmistuksen keittovaihe ja alakuvassa siivillintivaihe menossa. Tämän jälkeen talkkunakset paahdetaan ja kuivataan. Kuvat Kirsi Marja Noukkala
== Lisenssi ==
{{C promo}}

Tiedosto:Mäntsälän Sälinkäällä 1920luvun lopussa kuva Frans Viljamaa20 29.jpg

2025-03-27T21:22:05Z

HelenaMKNK: Tauko Viljamaan heinäpelloilla Sälinkäällä Saaren mettäkulmassa, 1920-luvulla. Kuvassa vas. lukien Aina Viljanen, Väinö Mäkinen, Kalle Jokinen, Yrjö Viljanen ja Martta Saarinen. Tauolla olevat ihmiset ovat syömässä talkkunavelliä. Viljamaa, Frans, Valokuvaaja 1920–1929 Mäntsälän museotoimi

== Yhteenveto ==
Tauko Viljamaan heinäpelloilla Sälinkäällä Saaren mettäkulmassa, 1920-luvulla. Kuvassa vas. lukien Aina Viljanen, Väinö Mäkinen, Kalle Jokinen, Yrjö Viljanen ja Martta Saarinen. Tauolla olevat ihmiset ovat syömässä talkkunavelliä.
Viljamaa, Frans, Valokuvaaja 1920–1929 Mäntsälän museotoimi
== Lisenssi ==
{{CC BY}}

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T21:09:22Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|Makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen]
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara Possumakkara]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat]

'''Kirjallisuus'''

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

'''Muita lähteitä'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon]

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T21:03:56Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|Makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen]
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara Possumakkara]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat]

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon]

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T21:01:58Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|Makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset]

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen]
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T21:01:06Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|Makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T20:55:20Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|Makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Https.//www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] https.//www.maajakotitalousnaiset.fi

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ Maa- ja kotitalousnaisten Keskus] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T20:53:08Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Https.//www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] https.//www.maajakotitalousnaiset.fi

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T20:51:09Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Https.//www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] https.//www.maajakotitalousnaiset.fi

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T20:46:11Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg|alt=Kuvassa valmistetaan makkaraa makkarantekokoneella. |pienoiskuva|makkarantekokone nopeuttaa makkaroiden valmistusta kotona. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Https.//www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] https.//www.maajakotitalousnaiset.fi

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkar Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Tiedosto:Makkaran tekoa (2).jpg

2025-03-27T20:30:08Z

HelenaMKNK: Kotimakkaroiden valmistus koneella käy kätevästi. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.

== Yhteenveto ==
Kotimakkaroiden valmistus koneella käy kätevästi. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.
== Lisenssi ==
{{C promo}}

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T20:26:42Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Https.//www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] https.//www.maajakotitalousnaiset.fi

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkar Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T20:24:07Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna.
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia. [[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Https.//www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] https.//www.maajakotitalousnaiset.fi

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkar Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T20:18:23Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat. Ne tehtiin sian suoleen vedessä haudutetuista ohraryyneistä, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna. [[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Https.//www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] https.//www.maajakotitalousnaiset.fi

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkar Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T20:04:51Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja [[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan pienellä alueella mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkaratSavonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]. Ne tehtiin sian suoleen puolikypsästä ohrapuurosta, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Https.//www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] https.//www.maajakotitalousnaiset.fi

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkar Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat

Kotimakkaraperinne

2025-03-27T20:01:08Z

HelenaMKNK:

{{Ilmiö
|kategoria=Ruokaperinteet
|asiasanat=makkara, liha, veri, suolet, teurastus
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Suomessa ja monissa muissa maissa makkara ei ole pelkästään ruoka-aine, vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä ja juhlia. Suomessa makkara on tärkeä osa kesän grillausperinnettä ja juhlia, kuten juhannusta. Monille suomalaisille makkara tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja saunomiset. Makkaran paistaminen nuotiolla on perinne, joka yhdistää sukupolvia. Nykyään makkarat valmistetaan suurelta osin teollisesti, mutta periteisesti ne valmistettiin itse.

Ensimmäinen makkaratehdas aloitti Suomessa 1860-luvulla, mutta teollisia makkaroita söivät eniten kaupunkilaiset ja maalaiset valmistivat makkarat itse vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Makkarat ovat liittyvät teurastuksiin, jotka tehtiin pääosin syksyllä. Silloin vietettiin kekriä ja se oli myös suosittu ajankohta viettää häitä, kun palkollisilla oli lomakausi. Makkarat kuuluivat erityisesti juhlatarjottaviin. Seitsemässä veljeksessä on myös mainintoja makkaran syönnistä.
[[Tiedosto:Kotimakkaran valmistus 1940-luvulla Kannisto Väinö Aleksi Helsingin kaupunginmuseo.jpg|alt=Nainen valaa makkaroita.|pienoiskuva|396x396px|Kotimakkaran valmistusta 1940-luvulla. Kuva Väinö Aleksi Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.]]
Tänä päivänä kotimakkaroita tekevät kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä ja erityisesti makkaroiden valmistuksesta. Makkaroiden itse tekemisen perusteluna voi olla myös halu välttää teollisessa tuotannossa käytettäviä lisäaineita. Itse tekemällä makkarat voi varmistua niihin käytettävistä aineksista.

Osa metsästyksen harrastajista harrastaa myös makkaroiden tekoa, koska heillä on raaka-ainetta ja makkaran teko on yksi tapa lisätä ja monipuolistaa saaliin käyttötapoja.
Joissakin Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen ym. yhdistyksissä järjestetään esimerkiksi kekripitoja, sadonkorjuujuhlia tai joulumyyjäisiä, joihin tehdään yhdessä makkaroita.

Makkaran ympärillä järjestetään erilaisia makkara-aiheisia tapahtumia, ne ovat usein kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta niissäkin saatetaan valmistaa myös kotimakkaratyyppisiä makkaroita. Tämä osaltaan voi innostaa ihmisiä itse kokeilemaan makkaroiden tekoa.

Kotitalousneuvontajärjestöjen ruoka-asiantuntijoilla on tieto-taitoa makkaroiden kotivalmistuksen neuvontaan.
==Perinteen harjoittaminen==
Kotimakkaroiden raaka-aineena käytetään possunlihaa, nykyisin myös paljon riistaa: hirveä, peuraa sekä naudan lihaa. Näihin jälkimmäisiin on hyvä lisätä myös rasvaista possunlihaa tai silavaa, sillä makkaroiden herkullisuus vaatii riittävästi rasvaa. Paikoittaen myös karhun lihaa käytetään makkaroihin. Itä-Suomessa ainakin Savonlinnan ympäristössä tehdään edelleen ryynimakkaroita varsinkin joulun aikaan.
[[Tiedosto:Possumakkarat HelenaVelin.jpg|alt=Makkarat ovat juuri paistettuja |pienoiskuva|375x375px|Pieniä possumakkaroita. Kuva Helena Velin]]
Nykyisin kotimakkarantekijöilläkin on useimmiten käytössään lihamylly, jossa on myös makkarasuppilo. Näillä välineillä työ sujuu kätevästi ja niiden hankinta on perusteltua, jos makkaroita tekee toistuvasti. Mikäli makkaran teko on erittäin satunnaista, se onnistuu ilman lihamyllyä ja koneeseen liitettävää makkarasuppiloa, jos hankkii lihat jauhettuna tai käytössä on monitoimikone, jolla lihan saa hienonnettua. Makkarasuppilon voi tehdä pitkäkaulaisesta muovipullosta leikkaamalla pohjan pois tai käyttämällä pursotinpussia. Joillakin voi olla tallessa vielä vanha lehmän sarvesta tehty makkarasarvi.

Makkaramassa pursotetaan suoliin, useimmiten sian suoliin, joita liotetaan vedessä ennen käyttöä. Makkarasuolet ovat olleet pakastettua tuontitavaraa ja niiden saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa. Varmimmin niitä on saatavissa kauppahalleista. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan suolia ja sesonkiaikana suolia voi olla tarjolla tavallisissa marketeissa, niillä alueilla, joilla makkaroita tehdään. Nyt löytyy myös verkkokauppoja, joista voi ostaa kuivattua ja suolattua suolta. Pienen makkaraerän ”suolena” voi käyttää myös leivinpaperia. Paperille annostellaan makkaramassaa, joka kiedotaan paperin sisään ja paperin päät kiedotaan kiinni kuin karamellissa. Makkarat voi paistaa uusissa ja kauniin ruskean pinnan makkaroihin saa paistamalla ne vielä paistinpannulla.

Makkaroiden tekeminen yhdistystoiminnassa tarjoaa mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja makkaroiden myynti on yhdistyksen varainhankintaa muuhun yhteiseen toimintaan. Luultavasti monet yksittäisetkin makkarantekijät ryhtyvät makkaratalkoisiin myös pienemmillä porukoilla yhdessä.

Aika ajoin makkaraperinne nousee suosituksi aiheeksi ja silloin neuvontajärjestöjen ja kansalais- ja työväen opistojen järjestämillä makkarakursseilla kursseilla on runsaasti osallistujia, joista monet ovat eri ikäisiä miehiä.

Makkaran teko tarjoaa mahdollisuuksia maustaa makkaraa erilaisilla mausteilla ja yrteillä tai kokeilla tuulahduksia maustamiseen maailmalta. Makkaroihin voi rohkeasti kokeilla myös uusia raaka-aineita kuten kalaa, kasviksia, broileria ja sieniä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Makkaran tekoa porukalla Länsi-Suomen mkn.jpeg|alt=Makkaroita valmistetaan porukalla. |pienoiskuva|389x389px|Makkaroiden valmistus on mukavaa yhteistä puuhaa. Kuva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset.]]
Makkaroiden valmistustaito omaksuttiin Saksasta aluksi Lounais-Suomeen. Vanhimmat merkinnät makkaroista löytyvät 1540-luvulta Kokemäen kartanon inventaariosta ja Juhana Herttuan vierailusta Hämeenlinnassa, jossa vieraalle tarjottiin erilaisia makkaroita.

Makkaranteko ajoittui syysteurastusten yhteyteen. Teurastuksessa talteen otettu veri jäähdytettiin vispaten, jotta se ei hyytyisi. Makkarasuolet piti puhdistaa huolellisesti. Suolet käännettiin ja pudistamiseen käytettiin apuna olkia, hiekkaa tai suolaa, joiden avulla saatiin lika ja liika rasva pois suolista. Jos suolia piti säilöä, ne oli suolattava. Makkaramassojen valmistuksen jälkeen makkarat täytettiin lehmän sarvea suppilona käyttäen. Ainakin Savossa puhuttiin makkaroiden valamisesta. Yleensä makkarat keitettiin tekovaiheessa ja niitä pisteltiin keiton yhteydessä. Makkarat säilytettiin esimerkiksi aitassa, jossa ne säilyivät käyttöön saakka kylminä vuodenaikoina. Tarjolle tuotaessa makkarat paistettiin. Säilyvyyttä lisättiin myös palvaamalla makkaroita. Pidempiaikaista säilyvyyttä makkaroille saatiin suolaamalla makkarat raakoina, silloin puhuttiin laukkamakkaroista

Lounais-Suomessa valmistettiin liha- ja ränttymakkaroita sian suoliin. Lihamakkaroihin käytettiin possun, lampaan ja mahdollisesti naudan lihaa ja lisäksi suolaa ja mausteita. Makkaroita jatkettiin usein myös ohraryyneillä ja perunalla. Ränttymakkaroiden täytteenä oli sisälmyksiä ja puhutaan niihin käytetyn jopa teurasjätteistä, niillä tarkoitettaneen muun muassa utareita ja keuhkoja. Lounais-Suomesta lihamakkaroiden teko laajeni pikkuhiljaa laajemmalle alueelle.

Verimakkaroita valmistettiin alueen Pietarsaari - Karstula - Vehkalahti länsipuolella sian verestä ja ohraryyneistä tai -jauhoista. Verta ”ohennettiin” kaljalla tai maidolla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin länsiosassa tehtiin verimakkaroita naudan suoliin. Lihasta ja mahdollisesti sisälmyksistä valmistetun pylsymakkaran suolena käytettiin naudan paksusuolta tai mahalaukkua. Pylsymakkaroihinkin saatettin käyttää myös verta. Lapissa makkaroita tehtiin myös poron verestä ja suolista.

Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä osassa menetetyn Karjalan alueilla valmistettiin jauho- ja ryynimakkaroita lampaan suoliin. Savon alueella on myöhemmin tehty myös liha- ja verimakkaroita, mutta ortodoksialueilla ei verta käytetty.

Savossa tunnettiin Mikkel- eli köyrsopan kakarikot eli lampaanmakkarat. Lampaasta irrotettujen suolten pinnasta kaavittiin tarvittaessa liika rasva pois. Täytettävä suoli pidettiin vasemmassa kädessä suolenpää ylöspäin. Ohrajauhoista tai -ryyneistä ja suolasta sekoitettua täytettä alettiin työntää suolenpäästä sisään, jolloin suoli kääntyi ja samalla papanat tippuivat suolen.toisesta päästä pois. Työ piti tehdä tarkasti, ettei suolen puhdas puoli osunut papanoihin. Suolta ei saanut täyttää liian täyteen, ettei suoli haljennut keitettäessä. Kun suoli tuli kokonaan käännetyksi ja täytetyksi ja kaikki papanat olivat tippuneet, päät suljettiin pehmeällä pumpulilangalla. Sitten ulkopinta puhdistettiin erittäin hyvin esimerkiksi hiekalla tai varovasti puutikulla hangaten kuumaa ja kylmää vettä käyttäen. Makkaroita liotettiin suolavedessä, jota vaihdettiin välillä. Makkarat kiehautettiin suolavedessä, joka heitettiin pois. Tämän jälkeen makkaroita keitettiin suolavedessä monta tuntia, kunnes sisus kypsyi ja suolirasva suli täytteeseen. Makkarat, joista kuivat jauhot pöllähtivät, olivat syötäviksi kelpaamattomia. Makkarat katkottiin reilu 5 cm pitkiksi ja tarjottiin lammassopassa.

Etelä- ja Itä-Savossa suosittua jouluruokaa olivat ryynimakkarat[[Tiedosto:Joulumakkarat ja tirrripaisti Helena Velin.jpg|pienoiskuva|Ohraryyneistä valmistettuja joulumakkaroita valmistetaan pienellä alueella Savonlinnan ympärillä. Makkaroiden kanssa tarjotaan tirisevää tirripaistia. Kuva Helena Velin.]]. Ne tehtiin sian suoleen puolikypsästä ohrapuurosta, johon lisättiin suolaa, haluttaessa kuullotettua sipulia, pippuria ja hieman sulatettua rasvaa. Makkarat tarjottiin sian kerroslihasta tehdyn tirripaistin kanssa jouluna
==Perinteen eteenpäin välittäminen==

Tämän päivän kotimakkarantekijät ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä, jotka välittävät ja taitoja nuoremmille polville. Tekijöiden kannattaakin ottaa seurakseen makkaroiden tekoon jälkipolvia. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden liittyä samanhenkisiin ryhmiin ja jakaa reseptejä ja kokemuksia.

Makkaran ympärille järjestetään myös festivaaleja ja erilaisia markkinoita. Usein ne ovat tänä päivänä kaupallisten toimijoiden järjestämiä, mutta esimerkiksi Imatralla festareilla pyritään tekemään kotimakkaran tyyppisiä makkaroita. Erityyppiset makkaraan liittyvät tapahtumat voivat antaa sysäyksen kokeilemaan myös kotimakkaroiden valmistusta.

Kotitalouden neuvontajärjestöilta, kuten Maa- ja kotitalousnaisilta, Martoilta ja Marthaförbundetilta voi tilata myös kursseja tai työpajoja, joissa on mahdollisuus yhdessä tutustua yhdessä oppien kotimakkaroiden tekoon. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät ajoittain makkarakursseja.

Makkarakurssi – mikä mainio ohjelmanumero esimerkiksi polttareihin.

Savonlinnan ympäristössä on vielä vahva joulumakkaraperinne useassa kunnassa ja monissa kotitalouksissa valmistetaan makkaroita jouluksi tai yhdistykset tekevät talkoilla makkaroita myyntiin hankkiakseen varoja toimintaansa.
==Perinteen tulevaisuus==
Entisistä ajoista kotimakkaroiden tekeminen on luonnollisesti vähentynyt. Perinteet kuitenkin kiinnostavat edelleen monia ja makkaran ystäviä riittää. Myös kotimainen ruoka ja omavaraisuusajattelu ovat tärkeitä asioita useimmille meistä. Kun tekee itse, voi valita raaka-aineet. Itse tekeminen kartuttaa taitoja. Nämä toimet ovat osa omatoimista varautumista, joka lisää turvallisuuden tunnetta selvitä myös häiriötilanteissa.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[[Https.//www.maajakotitalousnaiset.fi|Maa- ja kotitalousnaisten Keskus]] https.//www.maajakotitalousnaiset.fi

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tietoa-meista/mkn-piirikeskukset

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset jäsenineen] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/mkn-paikallisyhdistykset
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==
'''Reseptit ja ohjeet'''

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkar Possumakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/possumakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara Sieni-broilermakkara] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/sieni-broilerimakkara

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat Ryynimakkarat] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/ohraryynimakkarat-eli-joulumakkarat

Kirjallisuus

Kylli, Ritva, 2021. Suomen ruokahistoria. Gaudeamus.

Kolmonen, Jaakko, 1986 Suomen pitäjäruoat. Patakolmonen ky.

Räsänen, Bertta, 1978. Savolainen keittokirja. Kustannuskiila.

Syrjänen Anneli (toim.), Rieskaa ja rössypottua 1999.Pohjoinen.

Uusivirta, Hilkka 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja. WSOY.
Koti ja maaseutu -lehti 9/2014

Muita lähteitä

[https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon Marraskuussa makkaran tekoon] https://www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/marraskuussa-makkarantekoon

Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat