https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=Jouhkandle 2026-04-19T06:45:19Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.44.5 https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Kanteleen_soitto_ja_rakentaminen&diff=32065 2026-04-15T13:40:28Z

<p>Jouhkandle: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Musiikki ja tanssi<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=musiikki, soittimet, soitinrakennus, kansallissoitin<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Siba Folk Big Bandin kanteleensoittajat, valokuvannut Heikki Tuuli 2017.jpg|pienoiskuva|339x339px|Siba Folk Big Bandin kanteleensoittajat. Kuva: Heikki Tuuli 2017.|alt=Neljä nauravaista henkilöä soittamassa kannelta.]]<br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Kanteleen tuntee koko Suomi. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että Suomen kansalliseepoksessa ''Kalevalassa'' sen asema on ratkaisevan tärkeä. Kanteletta alettiinkin kutsua kansallissoittimeksi Kalevalan julkaisemisen ja kansallisromanttisen aatteen myötä. Kalevalan kantele on viisikielinen, ja tämä alkuperäisin muoto onkin tunnetuin. Useimmille on kuitenkin tuttu myös kanteleen myöhempi kehitys nykyiseksi nelikymmenkieliseksi soittimeksi. Monelle kantele on vain kansallinen symboli, josta lauletaan hengellisissä ja maallisissa lauluissa, mutta useimmat tuntevat sen myös soittimena, jota soitetaan kaikkien musiikinlajien piirissä.<br /> <br /> Kanteleensoittajia on kaikkialla Suomessa. Toiminta on järjestäytynyttä virallisiin opetuksen instituutioihin sekä yhdistyksiin, kuten Kanteleliitto ry sekä Kanteleensoiton Opettajat ry. Toisaalta toiminta on myös yksityistä, sillä kantele on vuosisataiseen tapaan monille edelleen hyvin henkilökohtainen soitin. <br /> <br /> Kanteletta soitetaan yksin, laulujen säestyksenä, kanteleyhtyeissä sekä kaikenlaisissa muissa yhtyeissä. Monissa kouluissa sitä soitetaan musiikkitunneilla ja juhlissa. Yleisin tapa lienee edelleen soittaa kanteletta yksin. Soittajat ovat kaikenikäisiä ja taustaltaan kaikenlaisia, pienten lasten musiikkileikkikouluista kansalaisopistojen harrastajiin ja kotisoittajiin, musiikkiopistojen opiskelijoista Taideyliopiston taiteellisen tohtorintutkinnon tekijöihin. Viimeksi mainittuja opiskelee sekä klassisen musiikin että kansanmusiikin opetusohjelmissa. Kanteleensoiton ammattilaisia on kymmeniä.<br /> <br /> Kanteleita rakennetaan eri puolilla maata. Monet tekevät harrastuksenaan muutamia kanteleita. Monissa kouluissa ja oppilaitoksissa niitä tehdään käsityönä. Lisäksi eri puolilla maata toimii muutamia ammattimaisia kanteleenrakentajia. He rakentavat kaikenlaisia perinteisten mallien mukaisia 5-40-kielisiä soittimia, mutta kehittävät samalla myös omia, perinteen pohjalta lähteviä mallejaan.<br /> <br /> Kanteletta koskevaa tutkimusta tehdään ja julkaistaan Suomessa runsaasti. Tutkimus koskee ennen kaikkea sen rakenteen, rakentajien, soittajien ja musiikin historiaa, mutta myös nykyaikaa. Suomen Kantelemuseo toimii Jyväskylän Palokassa.<br /> [[Tiedosto:Erilaisia 5-15-kielisiä kanteleita. Valokuvannut Arja Kastinen..jpg|pienoiskuva|Kokoelma erilaisia 5-15 -kielisiä kanteleita. Kuva: Arja Kastinen. |alt=Seitsemän erilaista kannelta.]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Suomalaisen kanteleen ainutlaatuisimpia piirteitä on se, että sen tuhatvuotinen historia elää tänä päivänä vireänä ja elinvoimaisena. Soittimia on kaikenkokoisia ja kaikennäköisiä viisikielisistä nelikymmenkielisiin, ja niiden joukossa ovat edustettuina kaikki tärkeimmät historialliset kanteletyypit. Kanteleita rakennetaan sekä museosoittimia jäljitellen että rakentajan omia ideoita noudatellen.<br /> <br /> Kanteleella on soitettu ja soitetaan edelleen kaikkien suomalaisen musiikin historian aikakausien musiikkeja arkaaisimmasta moderneimpaan. Vanhimman musiikin pitkä estetiikka on nimenomaan 5-15-kielisen kanteleen synnyttämää. Sen pohjalta on viime vuosikymmeninä syntynyt monenlaista musiikillista toimintaa. Pelimannimusiikin aikakausi elää edelleen muutamissa kanteleen rakennetyypeissä, esimerkiksi Perhonjokilaakson, Saarijärven ja Haapaveden kanteleissa, sekä niillä soitettavassa musiikissa. Klassista musiikkia kanteleella on soitettu 1800-luvun lopulta lähtien, ja alusta lähtien sille on sävelletty myös omaa musiikkia, viimeisten vuosikymmenten aikana myös hyvin moderneja sävellyksiä. Kanteletta soitetaan ja sille on sävelletty musiikkia myös populaarimusiikin piirissä. <br /> <br /> Kanteleilla on yhteisiä rakenteellisia piirteitä, mutta silti erilaisia kanteleita on lukuisia. Samoin on kanteleiden soittotyylejä: monet soittavat perinteisillä soittotekniikoilla ja -tyyleillä, mutta vielä useammat ovat kehittäneet oman tyylinsä. Kantele on sekä soittimena että musiikillisesti ollut jo lähes kaksisataa vuotta murroksessa, eikä vakiintumisen merkkejä ole näkyvissä.<br /> <br /> Yksi piirre tässä moninaisuudessa on se, että alun perin kanteletta soitettiin lyhin kieli soittajaa lähinnä. 1800-luvun lopulla syntyi klassisen musiikin piirissä tapa soittaa kanteletta pisin kieli soittajaa lähinnä. Tänä päivänä kumpikin perinne elää elinvoimaisena ja uudistuvana.<br /> <br /> Kantele ja kanteleperinne ovat läsnä suomalaisessa kulttuurissa myös runoina, lauluina ja kertomuksina. Erityisesti on mainittava kalevalaiset runot Väinämöisestä ensimmäisen kanteleen rakentajana ja soittajana sekä hengelliset virret taivaallisen kanteleen ja kanteleensoiton kuvaajina.<br /> [[Tiedosto:M012 KK4878 565 Finna, Museoviraston kuva..jpg|pienoiskuva|Kanteleensoittajia Laatokan Karjalan Suistamolta vuonna 1906. Takarivissä vas. Iivana Onoila, Konstantin Kuokka ja Elessei Valokainen. Eturivissä vas. Iivana Misukka, Iivana Bogdanoff ja Iivana Shemeikka. Kuva: Museovirasto.|alt=Mustavalkokuva kuudesta miehestä, joista kolmella etummaisella on kanteleet sylissään.]]<br /> Kanteleensoittajien ja -rakentajien oma yhdistys on Kanteleliitto ry. Se on siitä harvinainen soitinjärjestö, että yhdistyksen ja sen johtoelinten jäseninä on kaikkien eri suuntauksien edustajia. Liitto järjestää kansainvälisiä kantelekilpailuja, jakaa tunnustuspalkintoja ja julkaisee Kantele-lehteä. Valitettavasti Kanteleliitto menetti valtionavustuksensa ja toiminta on vaakalaudalla. <br /> <br /> Kantele on soittimena edelleen monenlainen mysteeri. Kanteletutkijat testaavat museokanteleiden ominaisuuksia ja yrittävät ennallistaa muinaisten soittimien sointia. Kanteleen rakenteessa ja soittimellisissa ominaisuuksissa tapahtuneita muutoksia tutkitaan. Säveltäjät ja soittajat elvyttävät vanhoja ja etsivät uusia soittotekniikoita.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Kanteleen ikää ei tiedetä tarkasti, mutta useimmat asiantuntijat arvelevat sen olevan pari tuhatta vuotta. Suomalaisten soittimena se on siis useita satoja vuosia vanhempi kuin jousella soitettava jouhikantele eli jouhikko. Kanteleen perinteinen alue käsittää Itämeren itä- ja pohjoispuolen alueen, johon kuuluvat Suomi, Karjala, Vepsä, Inkeri, Viro, Latvia, Liettua ja Luoteis-Venäjä. Tällä alueella kanteleella on vuosituhantiset yhteiset juuret, ja vanhimmat, yhdestä puusta koverretut kanteleet ovat läheisiä sukulaisia keskenään. Alueellisia eroja on ollut tietysti jo tuohon aikaan, mutta kun 1700-1800-luvun vaihteen molemmin puolin siirryttiin koverokanteleista lautakanteleisiin ja kielten määrä lisääntyi, kantele kehittyi eri alueilla eri suuntiin. Näin myös suomalaisella kanteleella on yhteisistä juurista huolimatta aivan oma historiansa. Toisaalta on ymmärrettävää, että kanteletutkijoiden ja soittajien kansainvälinen yhteistyö on jo vuosikymmeniä ollut vilkasta.<br /> <br /> Kun Suomessa 1800-luvulla alettiin tehdä kanteleita kovertamisen sijaan laudoista, kaikki rakentajat joutuivat etsimään omia ratkaisujaan uuden soittimen rakenteeseen ja syntyi lukuisa määrä erilaisia rakennetyyppejä. Elias Lönnrot, joka teki Kalevalan kantelerunoilla kanteleesta kansallissoittimen ja oli itse kanteleensoittaja, rakensi jo 1840-luvulla suuria, omaperäisiä lautakanteleita ja hieman myöhemmin kromaattisia kanteleita. Yli 30-kieliset kanteleet vakiinnuttivat asemansa kuitenkin vasta 1900-luvun alussa. Silloin uusina rakenne-elementteinä keksittiin sammutuslauta, kaareva pitkäsivu sekä koneisto, jonka avulla voitiin siirtyä sävellajista toiseen. Samalla syntyi uudenlaisia soittotapoja ja uudenlaista musiikkia.<br /> [[Tiedosto:IMG 3657 Kanteleiden konsertti 28.4.2015.jpg|pienoiskuva|Kaksi kanteleensoittajaa. Edessä oleva soittaa kanteleen lyhyeltä sivulta sulkutyylillä, taustalla oleva pitkältä sivulta näppäillen. Kuva: Jyrki Heino|alt=Lähikuva soittajien käsistä.]]<br /> Kanteleen asema heikkeni 1900-luvun aikana, mutta 1970-luvulla alkanut elvytystyö onnistui yli odotusten. Silloin käynnistettiin monia menestyksekkäitä hankkeita kuten Kanteleliiton perustaminen, kanteleenrakentajien koulutus, viisikielisen kanteleen saaminen koulusoittimeksi ja kanteleen saaminen musiikkioppilaitosten opetusohjelmaan.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Vankan perustan kanteleperinteen välittämiselle ja vaalimiselle antaa se, että tätä työtä tehdään kanteleopetuksen yhteydessä kaikilla musiikin oppilaitosten asteilla. Opettajat ovat hyvin perillä kanteleen historiasta ja pyrkivät sekä säilyttämään että kehittämään perinteen piirteitä.<br /> <br /> Muutamat paikalliset ja alueelliset kanteleen rakenteen ja soiton tyylit elävät edelleen. Eräät niistä ovat saavuttaneet laajempaa suosiota ja levinneet valtakunnallisiksi. Koulutuksen ansiosta monet nuoret soittajat ovat intohimoisia oman tyylinsä kehittäjiä. He ovat samalla takeena sille, että kanteleen moninaisuus säilyy elinvoimaisena.<br /> <br /> Perinne siirtyy eteenpäin myös monenlaisen kurssitoiminnan avulla. Julkaisutoiminta on tätäkin tärkeämpää. Kaikkien musiikinlajien kantelemusiikkia julkaistaan äänitteinä ja nuotteina. Kanteleliiton julkaisema Kantele-lehti kertoo monipuolisesti kanteleen historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Lehden neljäkymmentä vuosikertaa muodostavat itsessään monipuolisen dokumenttiaineiston kanteleen elvytystyöstä.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> [[Tiedosto:KanteleS.JPG|pienoiskuva|Soitinrakentajamestari Pekka Lovikan tekemä, koneistolla varustettu 40-kielinen kantele. Tämä kantele on juuri valmistunut ja viimeisin sana kanteleen kehityshistoriassa. Kuva: Pekka Lovikka.]]<br /> Suomalaisen kanteleen tulevaisuus näyttää erittäin turvatulta. Sen asema on viime vuosikymmeninä vain vahvistunut ja monipuolistunut. Historiallisia soittimia ja niiden musiikkeja elvytetään. Toisaalta soitinrakentajat keksivät kanteleeseen uusia rakenteellisia ominaisuuksia, jotka tekevät entistä helpommaksi sen käyttämisen kaikissa musiikinlajeissa. Erityisesti tämä näkyy kanteleen äänen sähköisen vahvistamisen kehittymisenä. Ensimmäiset sähkökanteleeet rakennettiin jo 1940-luvulla. Toisaalta on paljon kanteletaiteilijoita, jotka haluavat soittaa akustisesti ilman äänentoistoa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.kantele.net/kanteleliitto Kanteleliitto ry] <br /> <br /> [https://www.kantele.net/kanto Kanteleensoiton Opettajat ry] <br /> <br /> [https://www.uniarts.fi/yksikot/kansanmusiikin-aineryhma/ Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä] <br /> <br /> [https://www.facebook.com/Suomen-kantelemuseo-1424322347784405/ Suomen Kantelemuseo, Jyväskylä]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Videolinkkejä'''<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=0mI1KHpJpIU YouTube: Arja Kastinen soittaa viisikielistä kanteletta. Musiikin muisti (kansansoitinvideoiden sarja) osa 5.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=_xx7ezMebAA YouTube: Arja Kastinen soittaa 10- ja 14-kielistä kanteletta. Musiikin muisti sarjan osa 6.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=hseaRuIytSs YouTube: Pauliina Syrjälä soittaa sulku- eli tikkutyylillä. Musiikin muisti sarjan osa 7.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=7_huCuLYEw0 YouTube: Senni Eskelinen soittaa modernilla koneistokanteleella Iro Haarlan sävellyksen Lähtevien laivojen satama.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=6nQ_TCRoXbA YouTube: Eija Kankaanranta esittää Juhani Nuorvalan sävellyksen Viisi preludia puhdasvireiselle kanteleelle (2009).]<br /> <br /> '''Kirjallisuus'''<br /> <br /> Asplund, Anneli: Kantele. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 1983.<br /> <br /> Dahlblom, Kari ja Tuula: Keski-Suomen kantele. 2011. <br /> <br /> Jalkanen, Pekka, Laitinen, Heikki ja Tenhunen, Anna-Liisa: Kantele. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 2010.<br /> <br /> Kastinen, Arja: Itäisen Suomen ja Karjalan kanteleista 1800-luvun käsikirjoituksissa. Temps, Pöytyä. 2009.<br /> <br /> Kastinen, Arja, Nieminen, Rauno ja Tenhunen, Anna-Liisa: Kizavirzi. Karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa. Temps, Pöytyä. 2013.<br /> <br /> Laitinen, Heikki: Matkoja musiikkiin 1800-luvun Suomessa. Tampere University Press. 2003.<br /> <br /> Leisiö, Timo: Alussa oli laulu. Tampere. 2006.<br /> <br /> Nieminen, Rauno, Väänänen, Timo ja Rossander Meri-Anna: Kantele eläväksi. Nurmeksen museo. 2011.<br /> <br /> Saha, Hannu: Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu. Kansanmusiikki-instituutti, Kaustinen. 1996.<br /> <br /> Smolander-Hauvonen, Annikki: Paul Salminen, suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä. Sibelius-Akatemia. 1998.</div>

Jouhkandle https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Jouhikanteleen_soitto_ja_rakentaminen&diff=32063 2026-04-15T13:35:44Z

<p>Jouhkandle: /* Perinteen taustaa ja historiaa */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Musiikki ja tanssi<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=jouhikantele, jouhikko, musiikki, soittimet, soitinrakennus<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Jouhikantele1.jpg|pienoiskuva|Savonrantalainen jouhikannelorkesteri, Puolivillaset vuonna 2004 Savonrannalla. Kuva: Rauno Nieminen|332x332px|alt=Orkesteli hymyilemässä kameralle kesäpäivänä.]]<br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Jouhikanteleen soittoperinne on elänyt Karjalassa ja Savossa jo keskiajalta asti sukupolvelta toiselle muistinvaraisesti välittyen. Soittotaito opittiin vanhemmilta soittajilta tai taito kulki suvuissa. Impilahtelaisen Feodor Pratshun kaikki kuusi veljeä soittivat jouhikannelta. Jouhikanteleen soittoperinne jatkui yhden ihmisen voimin 1940-luvulta lähtien ja on hänen kauttaan laajentunut jälleen eläväksi perinteeksi. Jouhikantele-nimi tulee soittimen soittotavasta. Jouhikannelta soitetaan jouhella, eli jousella, ja sormikannelta näppäillään sormilla. Jouhikanteleella on myös monia eri nimityksiä, kuten jouh'kannel, jouhikko ja jouhikas. Sekä näppäiltävä että jousella soitettava kantele on kehitetty pyörölyyrasta noin 1000-1200 luvun paikkeilla. Arkeologisia löytöjä näistä soittimista on tehty viime vuosikymmeninä eri puolilta Eurooppaa.<br /> <br /> Nykyisin jouhikonsoittajia ja rakentajia on Suomessa useita satoja. Soittajat toimivat yksin tai yhdessä erilaisissa orkestereissa ja yhteisöissä. Esimerkiksi Savonrannalla on rakennettu yli sata jouhikannelta, ja soittajia on saman verran. Muita voimakkaita jouhikantelepaikkakuntia ovat Tampere, Helsinki, Kaustinen, Kokkola, Joensuu ja Ikaalinen. Jouhikonsoittajia on usein paikkakunnilla, joilla on säännöllistä jouhikanteleen soiton ja rakennuksen opetusta. <br /> <br /> Jouhikanteleperinnettä tunnetaan nykyisin monilla tahoilla, sillä tietoutta soittimesta voi saada suomalaisen koulujärjestelmän kautta. Jouhikanteleen soittoa ja rakennusta on voinut opiskella oppilaitoksissa ja vapaan sivistystoiminnan kerhoissa, esimerkiksi Sibelius Akatemian kansanmusiikkiosastolla, Ala-Könni-opistossa, Kokkolan ja Joensuun AMK:ssa, Käpylän musiikkiopistossa, Tampereen jouhikkotapahtumassa, Haapavesi Folkissa, Savonrannan kansalaisopistossa sekä Rääkkylän Kihauksessa. Jouhikonsoittajat antavat myös yksityisopetusta soittajille, joita saapuu Suomeen muun muassa Japanista, Kanadasta, Yhdysvalloista, Ranskasta ja Venäjältä.<br /> <br /> Jouhikolla on vahva jalansija verkossa. Youtubesta löytyy lukuisia aihetta käsitteleviä videoita ja Facebookin jouhikantele-ryhmissä on yli neljä tuhatta jäsentä. Internet yhdistää sekä kotimaisia että kansainvälisiä soittajia. <br /> [[Tiedosto:Jouhikko3m.jpg|pienoiskuva|Jouhikkoja. Kuva: Rauno Nieminen|alt=Jouhikanteleita pystyssä puuta vasten.]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Jouhikantele on jousella soitettava lyyrasoitin, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Varhaisin havainto lyyrasta Alppien pohjoispuolella on Unkarista löydettyyn hautakiveen hakattu lyyransoittajan kuva, joka on ajoitettu vuosille 800–500 eKr. Timo Leisiön teorian mukaan kantakeltit levittivät lyyran ensimmäisen esikristillisen vuosituhannen aikana Tonavalta Brittein saarille, josta se kulkeutui Tanskan ympäristön kantagermaaneille1. Gotlannista on löydetty 700-luvulle ajoittuva lyyran talla ja Birkasta 800-luvun talla. Kirjallisten lähteiden mukaan keltit kutsuivat lyyraa nimillä ''crwth'', ''cruit'', ''crot'', englantilaiset ''rote'', ranskalaiset ''rote'' ja saksalaiset ''rotte''. [[Tiedosto:Jouhikantele2.jpg|pienoiskuva|Jouhiorkesteri Impilahdella vuonna 2009. Kuva: Johannes Heikkilä|alt=Iloinen orkesteri poseeraamassa tienvarsikyltin vieressä.]]<br /> <br /> Jouhikantele kuuluu lyyrasoitinten suppeaan pääluokkaan, jossa viritystapit sijaitsevat rinnakkain kamanassa eli poikkipuussa. Jouhikantele on etääntynyt kauas antiikin lyyrasta, mutta se on varsin lähellä keskiajan länsieurooppalaista pyörölyyraa. Soitinta pidetään soitettaessa vinosti pystyssä ja bordunasävel soi melodian pohjalla. Nämä piirteet ovat muistumia keskiajalta. <br /> <br /> Jouhikannelkulttuuria harjoitetaan soittamalla, konsertoimalla, rakentamalla soittimia, järjestämällä jouhikanteleklubeja, -seminaareja ja -tapaamisia sekä -soitto- ja rakennuskursseja. Jouhikannelta soitetaan myös kotioloissa yksin tai yhdessä. Jouhikanteleen soittoa harrastetaan jouhikkoklubeilla, soittajien tapaamisissa, kursseilla ja monilla musiikkifestivaaleilla. <br /> <br /> Jouhikannelta rakennetaan ja soitetaan kaikkialla Suomessa. Soittajat ovat kaikenikäisiä. Kolme vuotta sitten oli maassamme suomalais-virolainen yhteistyöprojekti ”Lasten jouhikko”, jonka tuloksena kehitettiin kaiken ikäisille sopiva jouhikantelemalli. Jouhikanteleensoittoa opetetaan kaikilla musiikkioppilaitoksen tasoilla musiikkileikkikouluista yliopistoihin. Koulusoittimena jouhikantele on ollut monissa kouluissa.<br /> <br /> Jouhikannelta soitetaan eri puolilla maata yksin ja yhtyeissä. Lisäksi jouhikantele on mukana kansanmusiikkiyhtyeissä. Jouhikko taipuu monenlaisiin musiikkityyleihin: ambientiin, vanhaan musiikkiin, flamencoon, laulelmiin, heavyyn, poppiin, rockiin ja viikinkimetalliin. Useimmiten jouhikannelta soitetaan soolona muinaiseen tapaan.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Jouhikko4.jpg|pienoiskuva|339x339px|Juho Villanen soittaa jouhikkoa Kaukolan Niemelän savutuvan pöytänurkkauksessa, A. O. Väisänen osti kuvassa näkyvän jouhikon, jolla Villanen ei enää soitellut myöhemmin. Tämä, kuten myös kuvausvuositieto, on saatu Rauno Niemiseltä 11.9.2006. (Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat).|alt=Mustavalkokuva soittajasta savutuvassa.]]<br /> Jouhikanteleen lähtökohta on näppäiltävä lyyra, joka kulkeutui Eurooppaan, ja josta tuli 1000-luvun alun muotisoitin. Soittimesta sai alkunsa näppäiltävä ja jousella soitettava kantele. Jouhikanteleen soittoperinne on elänyt Virossa, Suomessa, Venäjällä ja Ruotsissa 1900-luvulla muutamien soittajien varassa, mutta nykyisin soittajia ja rakentajia on kaikkialla maailmassa.<br /> <br /> Jouhikanteleen asema heikkeni 1900-luvun aikana, mutta 1980-luvulla alkanut elvytystyö on onnistunut, ja soitin tunnetaan kaikilla mantereilla. Yksi elpymiseen vaikuttava tekijä oli Jouhikko-kirjan julkaiseminen. Kirjan uudistettu painos ilmestyi vuonna 1987 ja 2017. Jouhikko-kirjasta on otettu jo yhteensä neljä painosta, kappalemäärältään 2000 kappaletta. Jouhikonsoiton uuden nousun kannalta jouhikonrakennuksen taidon elypyminen on ollut avainasemassa. Sekä soittoa, että rakentamista on voinut opiskella oppilaitoksissa, mutta perinnettä ovat vieneet eteenpäin myös oppilaitosten ulkopuolella olevat harrastajat.<br /> <br /> Kun jouhikanteleen sävelmät kerättiin talteen 1900-luvun alussa, arveltiin että soitin jäisi pois käytöstä, koska tanssisoittimeksi sen tilalle olivat tulleet viulu ja haitari. Kun ”viimeiset” soittajat kuolivat, perinne siirtyi kuitenkin Lambergin suvussa sukupolvelta toiselle. Kiinnostus soittimeen heräsi uudelleen 1940-luvulla, ja 1980-luvulla tapahtui voimakas renessanssi, joka on laajentunut Suomesta kansainväliseksi ilmiöksi.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Suuri osa soittajista on opiskellut soittoa itsenäisesti nuottikirjoista tai internetistä. Jouhikonsoittotyyleissä onkin nykyisin useita persoonallisia tyylejä ja tekniikoina. Nykyiset soittajat voivat perustaa soittotyylinsä perinteiseen ilmaisuun, mutta he voivat lainata omaan tyyliinsä mitä moninaisimpia vaikutteita. Soiton elinvoimaisuudelle tärkein syy on se, että soitto ja sen tyyli periytyvät edelleen keskiajalta lähtien kuulonvaraisesti. Soittoperinne siirtyy soittajalta toiselle erilaisissa tapaamisissa ja kursseilla. <br /> <br /> Vanhaan jouhikonsoittoperinteeseen kuuluu jatkuva muuntelu ja variointi. Koska jouhikonsoiton uusi perinne on vielä kovin nuorta, ei soittajilla ja oppilaitoksilla ole ollut kovinkaan paljon yhteyksiä. Jouhikanteleen soittopedagogiikka ei ole yhtenäistä, ja opetuksessa jokainen opettaja käyttää omaa menetelmäänsä. Tampereen jouhikkotapahtuman teemoja ovat olleet muun muassa soittaminen, soitinrakennus, pedagokiikka ja jousen käyttö.<br /> [[Tiedosto:Jouhikko7.jpg|alt=Kurssilaiset esittelevät ylpeänä tekemiään jouhikanteleita.|pienoiskuva|329x329px|Jouhikanteleen rakennuskurssi Sibelius-Akatemiassa vuonna 2019. Kuva: Rauno Nieminen.]]<br /> Tärkeässä roolissa ovat nykyisin erilaiset soitto-ja rakennuskurssit. Rakennuskursseja on pidetty Kaustisella (Kansanmusiikki-instituutti), Ikaalisissa (Ikaalisten Käsi ja taideteollisuusoppilaitos), Helsingissä, (Sibelius-Akatemia), Haapavedellä (Haapavesi Folk) ja Tyrväällä (Kansalaisopisto). Savonrannalla on kansalaisopiston kurssilla rakennettu yli sata jouhikannelta. Rakentamista voi opiskella myös pitkissä koulutuksissa Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla ja Ikaalisten Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen soitinrakennusosastolla. Kurssien opiskelijoina on ollut ammattiin tähtääviä muusikoita, soitinrakentajia ja kaikenikäisiä harrastajia.<br /> <br /> Useimmilla jouhikanteleen soittoleireillä oppiminen tapahtuu edelleen kuulonvaraisesti, sillä opetuksessa ei käytetä nuotteja. Myös nuoteista voi opiskella soittoa. Tämä onkin ollut keino monille itseopiskelijoille sekä musiikkioppilaitoksissa soittoa opiskeleville.<br /> <br /> Tänä päivänä jouhikonsoittotaito leviää myös internetin avulla. Esimerkiksi JouhikkoJamit julkaisee YouTube- opetusvideoita, jossa Suomen parhaat soittajat soittavat jouhikantelesävelmiä ensin hyvin hitaasti ja sitten normaalitempolla. Tarkoituksena on saada soittajille kotiin harjoiteltavaksi jamiohjelmistoa. JouhikkoJamit ja Jouhikkoklubi on helsinkiläisten soittajien yhteisö, joka järjestää kyseistä toimintaa. Suomessa ei ole yhtään jouhikanteleyhdistystä, mutta monia jouhikonsoittajien vapaita ja kahlitsemattomia yhteisöjä sen sijaan on.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Jouhikanteleen soiton perinteen tulevaisuus näyttää vahvalta. Jouhikonsoitto on aktiivista ja organisoitunutta, mutta myös organisoimatonta vapaata ihmisten soittelua ja kohtaamista. Perinteen säilymistä ja kehittymistä tukee sen ympärille kehittynyt vahva ja monipuolinen sosiaalisen median verkosto.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Jouhikonsoittajat:<br /> Jaakko Pitkänen, Vilppu Vuori, Pauliina Perkkiö, Juhana Nyrhinen, Jarimatti Anttila, Santeri Dobry-nin,<br /> Heikki Lindgren, Juho Sarkkinen, Santos Pi, Kirsi Uutinen, Terhi Skaniakos, Pekko Käppi, Patrik Weckman, Jouni Kurki, Susanne Riikonen, Mikko Perkoila, Pipa Pajakka, Rosa Heikkinen, Ulla-Sisko Anneli Jauhiainen, Kirsi Vinkki, Ilkka Peräsalo, Ilkka Heinonen, Maija Holopainen, Salla Seppä ja Rauno Nieminen.<br /> <br /> [https://www.kansanmusiikkiliitto.fi/ Kansanmusiikkiliitto]<br /> <br /> [http://www.kansanmusiikki-instituutti.fi/etusivu/ Kansanmusikki-instituutti]<br /> <br /> [https://www.kantele.net/kanteleliitto Kanteleliitto ry.]<br /> <br /> Musiikkiyhdistys pro Sommelo ry<br /> <br /> [https://www.uniarts.fi/uutishuone/kansanmusiikin-aineryhm%C3%A4 Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [https://www.facebook.com/groups/1031446456909463/ Facebook: Jouhikonsoittajien ja rakentajien yhteisö]<br /> <br /> [https://www.facebook.com/Jouhikkoklubi-569818663499453/ Facebook: Jouhikkoklubi]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/channel/UC3eAO7wtPRgd_1TCFWTukqA YouTube: JouhikkoJamit]<br /> <br /> Andersson, Otto (1930) The Bowed-Harp, A study in the history of early musical instruments. London: William Reeves.<br /> <br /> Andersson, Otto (1923) Stråkharpan, En studie i nordisk instrumenthistoria. Stockholm: Föreningen för Svensk kulturhisto-ria<br /> <br /> Nieminen, Rauno (1984) Jouhikko, Kansanmusiikki–instituutti<br /> <br /> Nieminen, Rauno (2008) Soitinten tutkiminen rakentamalla – Esimerkkinä jouhikko. Kansanmusiikkiosaston julkaisu<br /> <br /> Nieminen, Rauno (2017) Jouhikko – The Bowed Lyre, 2 painos, Tmi Rauno Nieminen<br /> <br /> Nieminen, Rauni ( 2026) Jouhikanteleen sointi, Santa Kustannus<br /> <br /> Väisänen, Armas Otto (1928a) ”Kantele- ja jouhikkosävelmiä”. Suomen Kansan Sävelmiä osa V. (SKS:n toimituksia 68) Helsinki: SKS.</div>

Jouhkandle https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Jouhikanteleen_soitto_ja_rakentaminen&diff=24147 2020-02-20T20:14:46Z

<p>Jouhkandle: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Musiikki ja tanssi<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=jouhikantele, jouhikko, musiikki, soittimet, soitinrakennus<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Jouhikantele1.jpg|pienoiskuva|Savonrantalainen jouhkannelorkesteri, Puolivillaset vuonna 2004 Savonrannalla. Kuva: Rauno Nieminen]]<br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Jouhikanteleen soittoperinne on elänyt Karjalassa ja Savossa jo keskiajalta asti sukupolvelta toiselle muistinvaraisesti välittyen. Soittotaito opittiin vanhemmilta soittajilta tai taito kulki suvuissa. Impilahtelaisen Feodor Pratshun kaikki kuusi veljeä soittivat jouhikannelta. Jouhikanteleen soittoperinne jatkui yhden ihmisen voimin 1940-luvulta lähtien ja on hänen kauttaan laajentunut jälleen eläväksi perinteeksi. Jouhikantele-nimi tulee soittimen soittotavasta. Jouhikannelta soitetaan jouhella, eli jousella, ja sormikannelta näppäillään sormilla. Jouhikanteleella on myös monia eri nimityksiä, kuten jouh'kannel, jouhikko ja jouhikas. Sekä näppäiltävä että jousella soitettava kantele on kehitetty pyörölyyrasta noin 1000-1200 luvun paikkeilla. Arkeologisia löytöjä näistä soittimista on tehty viime vuosikymmeninä eri puolilta Eurooppaa.<br /> <br /> Nykyisin jouhikonsoittajia ja rakentajia on Suomessa useita satoja. Soittajat toimivat yksin, tai yhdessä erilaisissa orkestereissa ja yhteisöissä. Esimerkiksi Savonrannalla on rakennettu yli sata jouhikannelta, ja soittajia on saman verran. Muita voimakkaita jouhikantelepaikkakuntia ovat Tampere, Helsinki, Kaustinen, Kokkola, Joensuu ja Ikaalinen. Jouhikonsoittajia on usein paikkakunnilla, joilla on säännöllistä jouhikanteleen soiton ja rakennuksen opetusta. <br /> <br /> Jouhikanteleperinnettä tunnetaan nykyisin monilla tahoilla, sillä tietoutta soittimesta voi saada suomalaisen koulujärjestelmän kautta. Jouhikanteleen soittoa ja rakennusta on voinut opiskella oppilaitoksissa ja vapaan sivistystoiminnan kerhoissa, esimerkiksi Sibelius Akatemian kansanmusiikkiosastolla, Ala-Könni-opistossa, Kokkolan ja Joensuun AMK:ssa, Käpylän musiikkiopistossa, Tampereen jouhikkotapahtumassa, Haapavesi Folkissa, Savonrannan kansalaisopistossa sekä Rääkkylän Kihauksessa. Jouhikonsoittajat antavat myös yksityisopetusta soittajille, joita saapuu Suomeen muun muassa Japanista, Kanadasta, Yhdysvalloista, Ranskasta ja Venäjältä.<br /> <br /> Jouhikolla on vahva jalansija verkossa. Youtubesta löytyy lukuisia aihetta käsitteleviä videoita ja Facebookin jouhikantele-ryhmissä on yli tuhat jäsentä. Internet yhdistää sekä kotimaisia että kansainvälisiä soittajia. <br /> [[Tiedosto:Jouhikantele2.jpg|pienoiskuva|Jouhiorkesteri Impilahdella vuonna 2009. Kuva: Johannes Heikkilä]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Jouhikantele on jousella soitettava lyyrasoitin, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Varhaisin havainto lyyrasta Alppien pohjoispuolella on Unkarista löydettyyn hautakiveen hakattu lyyransoittajan kuva, joka on ajoitettu vuosille 800–500 eKr. Timo Leisiön teorian mukaan kantakeltit levittivät lyyran ensimmäisen esikristillisen vuosituhannen aikana Tonavalta Brittein saarille, josta se kulkeutui Tanskan ympäristön kantagermaaneille1. Gotlannista on löydetty 700-luvulle ajoittuva lyyran talla ja Birkasta 800-luvun talla. Kirjallisten lähteiden mukaan keltit kutsuivat lyyraa nimillä ''crwth'', ''cruit'', ''crot'', englantilaiset ''rote'', ranskalaiset ''rote'' ja saksalaiset ''rotte''. <br /> <br /> Jouhikantele kuuluu lyyrasoitinten suppeaan pääluokkaan, jossa viritystapit sijaitsevat rinnakkain kamanassa eli poikkipuussa. Jouhikantele on etääntynyt kauas antiikin lyyrasta, mutta se on varsin lähellä keskiajan länsieurooppalaista pyörölyyraa. Soitinta pidetään soitettaessa vinosti pystyssä ja bordunasävel soi melodian pohjalla. Nämä piirteet ovat muistumia keskiajalta. <br /> <br /> Jouhikantekulttuuria harjoitetaan soittamalla, konsertoimalla, rakentamalla soittimia, järjestämällä jouhikanteleklubeja, -seminaareja ja -tapaamisia sekä -soitto- ja rakennuskursseja. Jouhikannelta soitetaan myös kotioloissa yksin tai yhdessä. Jouhikanteleen soittoa harrastetaan jouhikkoklubeilla, soittajien tapaamisissa, kursseilla ja monilla musiikkifestivaaleilla.Tärkeä soittajien yhteinen kokoontuminen on ”Jouhikko Tampere” syyskuussa. <br /> <br /> Jouhikannelta rakennetaan ja soitetaan kaikkialla Suomessa. Soittajat ovat kaikenikäisiä. Kolme vuotta sitten oli maassamme suomalais-virolainen yhteistyöprojekti ”Lasten jouhikko”, jonka tuloksena kehitettiin kaiken ikäisille sopiva jouhikantelemalli. Jouhikanteleensoittoa opetetaan kaikilla musiikkioppilaitoksen tasoilla musiikkileikkikouluista yliopistoihin. Koulusoittimena jouhikantele on ollut monissa kouluissa.<br /> <br /> Jouhikannelta soitetaan eri puolilla maata yksin ja yhtyeissä. Lisäksi jouhikantele on mukana kansanmusiikkiyhtyeissä. Jouhikko taipuu monenlaisiin musiikkityyleihin: ambientiin, vanhaan musiikkiin, flamencoon, laulelmiin, heavyyn, poppiin, rockiin ja viikinkimetalliin. Useimmiten jouhikannelta soitetaan soolona muinaiseen tapaan.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Jouhikanteleen lähtökohta on näppäiltävä lyyra, joka kulkeutui Eurooppaan, ja josta tuli 1000-luvun alun muotisoitin. Soittimesta sai alkunsa näppäiltävä ja jousella soitettava kantele. Jouhikanteleen soittoperinne on elänyt Virossa, Suomessa, Venäjällä ja Ruotsissa 1900-luvulla muutamien soittajien varassa, mutta nykyisin soittajia ja rakentajia on kaikkialla maailmassa.<br /> <br /> Jouhikanteleen asema heikkeni 1900-luvun aikana, mutta 1980-luvulla alkanut elvytystyö on onnistunut, ja soitin tunnetaan kaikilla mantereilla. Yksi elpymiseen vaikuttava tekijä oli Jouhikko-kirjan julkaiseminen. Kirjan uudistettu painos ilmestyi vuonna 1987 ja 2017. Jouhikko-kirjasta on otettu jo yhteensä neljä painosta, kappalemäärältään 2000 kappaletta. Jouhikonsoiton uuden nousun kannalta jouhikonrakennuksen taidon elypyminen on ollut avainasemassa. Sekä soittoa, että rakentamista on voinut opiskella oppilaitoksissa, mutta perinnettä ovat vieneet eteenpäin myös oppilaitosten ulkopuolella olevat harrastajat.<br /> <br /> Kun jouhikanteleen sävelmät kerättiin talteen 1900-luvun alussa, arveltiin että soitin jäisi pois käytöstä, koska tanssisoittimeksi sen tilalle olivat tulleet viulu ja haitari. Kun ”viimeiset” soittajat kuolivat, perinne siirtyi kuitenkin Lambergin suvussa sukupolvelta toiselle. Kiinnostus soittimeen heräsi uudelleen 1940-luvulla, ja 1980-luvulla tapahtui voimakas renessanssi, joka on laajentunut Suomesta kansainväliseksi ilmiöksi.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Suuri osa soittajista on opiskellut soittoa itsenäisesti nuottikirjoista tai internetistä. Jouhikonsoittotyyleissä onkin nykyisin useita persoonallisia tyylejä ja tekniikoina. Nykyiset soittajat voivat perustaa soittotyylinsä perinteiseen ilmaisuun, mutta he voivat lainata omaan tyyliinsä mitä moninaisimpia vaikutteita. Soiton elinvoimaisuudelle tärkein syy on se, että soitto ja sen tyyli periytyvät edelleen keskiajalta lähtien kuulonvaraisesti. Soittoperinne siirtyy soittajalta toiselle erilaisissa tapaamisissa ja kursseilla. <br /> <br /> Vanhaan jouhikonsoittoperinteeseen kuuluu jatkuva muuntelu ja variointi. Koska jouhikonsoiton uusi perinne on vielä kovin nuorta, ei soittajilla ja oppilaitoksilla ole ollut kovinkaan paljon yhteyksiä. Jouhikanteleen soittopedagogiikka ei ole yhtenäistä, ja opetuksessa jokainen opettaja käyttää omaa menetelmäänsä. Tampereen jouhikkotapahtuman teemoja ovat olleet muun muassa soittaminen, soitinrakennus, pedagokiikka ja jousen käyttö.<br /> <br /> Tärkeässä roolissa ovat nykyisin erilaiset soitto-ja rakennuskurssit. Rakennuskursseja on pidetty Kaustisella (Kansanmusiikki-instituutti), Ikaalisissa (Ikaalisten Käsi ja taideteollisuusoppilaitos), Helsingissä, (Sibelius-Akatemia), Haapavedellä (Haapavesi Folk) ja Tyrväällä (Kansalaisopisto). Savonrannalla on kansalaisopiston kurssilla rakennettu yli sata jouhikannelta. Rakentamista voi opiskella myös pitkissä koulutuksissa Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla ja Ikaalisten Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen soitinrakennusosastolla. Kurssien opiskelijoina on ollut ammattiin tähtääviä muusikoita, soitinrakentajia ja kaikenikäisiä harrastajia.<br /> <br /> Useimmilla jouhikanteleen soittoleireillä oppiminen tapahtuu edelleen kuulonvaraisesti, sillä opetuksessa ei käytetä nuotteja. Myös nuoteista voi opiskella soittoa. Tämä onkin ollut keino monille itseopiskelijoille sekä musiikkioppilaitoksissa soittoa opiskeleville.<br /> <br /> Tänä päivänä jouhikonsoittotaito leviää myös internetin avulla. Esimerkiksi JouhikkoJamit julkaisee YouTube- opetusvideoita, jossa Suomen parhaat soittajat soittavat jouhikantelesävelmiä ensin hyvin hitaasti ja sitten normaalitempolla. Tarkoituksena on saada soittajille kotiin harjoiteltavaksi jamiohjelmistoa. JouhikkoJamit ja Jouhikkoklubi on helsinkiläisten soittajien yhteisö, joka järjestää kyseistä toimintaa. Suomessa ei ole yhtään jouhikanteleyhdistystä, mutta monia jouhikonsoittajien vapaita ja kahlitsemattomia yhteisöjä sen sijaan on.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Jouhikanteleen soiton perinteen tulevaisuus näyttää vahvalta. Jouhikonsoitto on aktiivista ja organisoitunutta, mutta myös organisoimatonta vapaata ihmisten soittelua ja kohtaamista. Perinteen säilymistä ja kehittymistä tukee sen ympärille kehittynyt vahva ja monipuolinen sosiaalisen median verkosto.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Ilmoituksen allekirjoittajat:<br /> Jaakko Pitkänen, Vilppu Vuori, Pauliina Perkkiö, Juhana Nyrhinen, Jarimatti Anttila, Santeri Dobry-nin,<br /> Heikki Lindgren, Juho Sarkkinen, Santos Pi, Kirsi Uutinen, Terhi Skaniakos, Pekko Käppi, Patrik Weckman, Jouni Kurki, Susanne Riikonen, Mikko Perkoila, Pipa Pajakka, Rosa Heikkinen, Ulla-Sisko Anneli Jauhiainen, Kirsi Vinkki, Ilkka Peräsalo, Ilkka Heinonen, Maija Holopainen, Salla Seppä ja Rauno Nieminen.<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [https://www.facebook.com/groups/1031446456909463/ Facebook: Jouhikonsoittajien ja rakentajien yhteisö]<br /> <br /> [https://www.facebook.com/Jouhikkoklubi-569818663499453/ Facebook: Jouhikkoklubi]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/channel/UC3eAO7wtPRgd_1TCFWTukqA YouTube: JouhikkoJamit]<br /> <br /> Andersson, Otto (1930) The Bowed-Harp, A study in the history of early musical instruments. London: William Reeves.<br /> <br /> Andersson, Otto (1923) Stråkharpan, En studie i nordisk instrumenthistoria. Stockholm: Föreningen för Svensk kulturhisto-ria<br /> <br /> Nieminen, Rauno (1984) Jouhikko, Kansanmusiikki–instituutti<br /> <br /> Nieminen, Rauno (2008) Soitinten tutkiminen rakentamalla – Esimerkkinä jouhikko. Kansanmusiikkiosaston julkaisu<br /> <br /> Nieminen, Rauno (2017) Jouhikko – The Bowed Lyre, 2 painos, Tmi Rauno Nieminen<br /> <br /> Väisänen, Armas Otto (1928a) ”Kantele- ja jouhikkosävelmiä”. Suomen Kansan Sävelmiä osa V. (SKS:n toimituksia 68) Helsinki: SKS.</div>

Jouhkandle