https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=LeenaMarsio 2026-04-24T09:47:48Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.44.5 https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Paikannimet&diff=31475 2026-03-16T13:39:07Z

<p>LeenaMarsio: LeenaMarsio siirsi sivun Paikannimet uudelle nimelle Perinnäisten paikannimien käyttö</p> <hr /> <div>#OHJAUS [[Perinnäisten paikannimien käyttö]]</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Perinn%C3%A4isten_paikannimien_k%C3%A4ytt%C3%B6&diff=31474 2026-03-16T13:39:07Z

<p>LeenaMarsio: LeenaMarsio siirsi sivun Paikannimet uudelle nimelle Perinnäisten paikannimien käyttö</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Suullinen perinne<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=paikannimet, kieli, nimenanto, suullinen perinne<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> [[Tiedosto:Pietinen FINNA.jpg|alt=Veneilijöitä järvellä.|pienoiskuva|Asukkaille kotiseutu paikannimineen tuo turvaa ja luo identiteettiä. Kuvassa veneilijät lähdössä Vuoksen selälle. Kuvaaja Pietinen, 1936. Museovirasto, Historian kuvakokoelma,<br /> Valokuvaamo Pietisen kokoelma. Finna.|303x303px]]<br /> <br /> Perinnäiset paikannimet ovat nimiä, joita seudulla kulkevat tai asuvat ihmiset ovat antaneet – ja edelleen tarvittaessa antavat – ympäristönsä paikoille. Ne ovat osa kieltä, ja niitä antaa ja käyttää koko kieliyhteisö. Menneinä aikoina nimiä paikoille antoivat ensimmäiset seudulla liikkuneet (mm. eränkävijät ja saamelaiset) ja myöhemmin sinne vakituisesti asumaan asettuneet ihmiset. Aluksi nimet siirtyivät käyttäjältä toiselle vain suullisena perimätietona. Siksi vanhat paikannimet ovat säilyneet vain, jos asutus seudulla on ollut katkeamatonta. Laajemmin nimiä alettiin kirjata erilaisiin asiakirjoihin ja karttoihin 1500-luvulla. Aikojen kuluessa paikannimet eivät kuitenkaan aina ole säilyneet muuttumattomina.<br /> <br /> Kieliyhteisön puheessa syntyneet perinnäiset paikannimet eroavat suunnitelluista paikannimistä, joita ovat esimerkiksi kuntien antamat katujen ja puistojen nimet. Perinnäiset järvien, mäkien, kylien ja peltojen nimet ovat osa yhteistä aineetonta kulttuuriperintöämme, eikä julkishallinnolla ole toimivaltaa päättää niistä tai muuttaa niitä. Vaikka vakiintuneet perinnäiset paikannimet on nykyään merkitty karttoihin, ne eivät siis ole luonteeltaan virallisia. <br /> <br /> Kylien, järvien, mäkien ja metsien nimiä käytetään jatkuvasti, kun ihmiset liikkuvat ympäri maata ja kertovat tapahtumista eri paikkakunnilla. Esimerkiksi luonnossa liikkujat käyttävät perinnäistä nimistöä suunnistaessaan paikasta toiseen ja matkailuyrittäjät hyödyntävät paikannimiä toiminnassaan ja mainoksissaan. Media ja kotiseutuyhdistykset ei käytä nimiä pelkästään tapahtumien paikantamiseen, vaan välittävät myös tietoa kiinnostavista paikannimistä ja niiden alkuperästä. <br /> <br /> 1800-luvun lopulla ja varsinkin 1900-luvun alkupuolella alettiin paikannimiä kerätä järjestelmällisesti tutkimusta varten Suomen jokaisesta pitäjästä paikallisia asukkaita haastattelemalla. Suomen- ja saamenkielisiä nimiä on tallennettu Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmiin ja ruotsinkielisiä nimiä Svenska litteratursällskapetin paikannimikokoelmiin. Kokoelmat ovat keskeisessä roolissa Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuoltajien, Maanmittauslaitoksen paikannimirekisterin ylläpitäjien ja kuntien kaavoituksesta vastaavien henkilöiden työssä. Ne palvelevat niin nimistön-, kielen-, maantieteen-, historian- ja kulttuuriperinnöntutkijoita kuin monien muidenkin alojen tutkijoita ja harrastajia. Kokoelmia lähteenä käyttäen on tehty muun muassa paljon opinnäytteitä ja alueellisia tutkimuksia. <br /> <br /> Maamme yliopistoissa nimistöntutkimus on keskeinen osa suomen kielen, suomalais-ugrilaisten kielten ja pohjoismaisten kielten opetusta ja tutkimusta. Aluksi nimistöntutkimuksen tavoitteena oli korjata käytäntöön päässeet paikannimien väärät nimiasut, mutta tutkimus on laajentunut käsittämään muun muassa nimien alkuperän, rakenteen ja sisällön luokittelun sekä nimien käytön.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Paikannimen tehtävä on erottaa paikka toisista samankaltaisista paikoista, sillä ilman nimiä paikoista on hankala puhua. Muinainen eränkävijä erotteli vesireitillä kulkiessaan paikat ─ muun muassa niemet, lahdet, kosket, mäet ─ mielessään nimeämällä ne, mikä auttoi häntä myöhemmin suunnistamaan seudulla. Maastosta hyvin erottuvat paikat, samoin kuin vesistöt, ovatkin jo varhain saaneet nimensä. Ihminen on nimennyt toimintansa kannalta merkitykselliset paikat kuten maanviljelijät peltonsa, metsänkävijät marjapaikkansa, lapset leikkimetsikkönsä ja nuoriso kokoontumispaikkansa. Nimi vakiintuu koko yhteisön käyttöön, kun paikasta käytetään aina samaa nimeä. Vakiintunut nimi pääsee myös karttoihin. Kun paikoista puhutaan niiden nimillä, oppivat niin lapset kuin muualta muuttaneetkin tuntemaan ja käyttämään kotiseutunsa nimistöä. Paikannimet ovat osa jokaisen kotiseutua ja tukevat siten paikallisidentiteettiä.<br /> <br /> Aikojen kuluessa paikannimet eivät kuitenkaan aina ole säilyneet muuttumattomina. Toisinaan eri käyttäjäyhteisöt ovat voineet kutsua samaa paikkaa eri nimillä tai vanha nimi on eri syistä korvautunut uudella. Ympäristön muuttuessa ja sukupolvien vaihtuessa paikallisten kieliyhteisöjen suussa syntyy myös uusia perinnäisiä paikannimiä. Esimerkiksi uudet asukkaat ovat saattaneet alkaa käyttää talosta uutta nimeä. Karttoihin tallennettujen paikannimien lisäksi kyläyhteisöillä, perheillä tai kaveripiireillä saattaa olla käytössään myös muita, vain hyvin pienen käyttäjäpiirin tuntemia nimiä. Tällaisia niin sanottuja mikrotoponyymejä voivat olla esimerkiksi kiven, kallionjyrkänteen, ojanmutkan tai kadunkulman nimet. Mikrotoponyymejä syntyy paljon kaupungeissakin, vaikka kaupunkilaiset käyttävät usein arjessaan enemmän suunniteltuja kuin perinnäisiä nimiä.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Poutvaara Matti FINNA.jpg|alt=Kyltit ja vaakunat maalaismaisemassa, taustalla heinäseipäitä.|pienoiskuva|295x295px|Pitäjiemme nimet ovat usein hyvin vanhoja. Kuvassa Kalannin ja Laitilan pitäjien kyltit ja vaakunat. Kuvaaja Matti Poutvaara, 1966. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. Finna. ]]<br /> Nimenantaja tai nimenantajayhteisö ei ole muodostanut nimiä sattumanvaraisesti vaan paikan ja nimen välillä on aina nähty jokin syy-yhteys, joka ajan saatossa on voinut unohtua. Nimiä muodostettaessa on myös aina käytetty tuolloin kielessä olemassa olevia sanoja ja kielen elementtejä. Nimistössämme onkin nähtävissä erilaisia ajallisia kerrostumia: Kaikkein vanhimpien paikannimien syntytaustasta ei ole jäänyt jäljelle mitään vihjeitä, emmekä edes tiedä, mitä sanoja nimi sisältää tai mitä kieltä se alkuaan on ollut (Päijänne, Aanaar). Osa nimistä sisältää tunnistettavia sanoja, mutta emme voi päätellä niistä nimen syntytaustaa (saarennimi Maksasalo, järvennimi Tämäkohtu, Mudusjävri). Osassa nimen ulkoasukin on voinut muuttua siten, että siihen näyttäisi sisältyvän jokin muu sana kuin mitä siinä alun alkaen on ollut. Esimerkiksi Hailuoto on alkuaan Haililuoto ja nimen Fölskär alkuosa on peräisin merilintua tarkoittavasta murresanasta fögel. Osa paikannimistä on täysin läpinäkyviä, kuten Riihimäki 'mäki, jolla on riihi'.<br /> <br /> Useimmat paikannimet ovat kaksiosaisia. Nimien alkuosa kertoo jotain yksilöivää itse paikasta ja jälkiosa kertoo, minkälajinen paikka on (Pihlaja+mäki). Nimen antaja on tavallisesti ottanut huomioon paikan selvimmin erottuvan ominaisuuden kuten maaston (Suopelto, Kärråkern, Ráhpesoaivi), muodon (Suolijoki, Långudden) tai koon (Isoniemi,Stuorramaras). Paikka on voitu nimetä myös jonkin siellä esiintyvän mukaan (Myllykoski), jonkin siellä tapahtuneen mukaan (Surmakorpi) tai paikan käytön mukaan (Tanssikallio, Fårholmen). Talot ovat saaneet nimensä ensimmäisen asukkaansa mukaan (Mattila) ja maa-alueet omistajansa mukaan (Turkkilanmaa). Nimiin voi sisältyä melkein mitä tahansa eri elämänaloilta tuttua sanastoa. Kuitenkaan se, mikä seudulla on ollut yleistä, ei aina ole päätynyt paikannimeen vaan on tarvittu jokin selvästi erotteleva erityispiirre. Mäki, jolla kasvaa paljon kuusia mutta vain yksi pihlaja, saa todennäköisemmin nimen Pihlajamäki kuin Kuusimäki, jos kuusia kasvaa alueella muutenkin yleisesti.<br /> [[Tiedosto:Näkymä Huhmarisvaaralta Matti Poutvaara.jpg|alt=Maisemakuva järvinäkymästä. |pienoiskuva|Suomen Höytiä-, Höytiö-nimet ovat lähinnä vesistönimiä. Kuvassa näkymä Polvijärven Huhmarisvaaralta Höytiäisen saariin. Kuvaaja Matti Poutvaara, 1965. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.]]<br /> <br /> 1700-luvulla toteutettiin isojako, jonka seurauksena tilojen ja torppien määrä kasvoi ja maa- ja metsätaloustuotanto lisääntyi. Väkiluvun kasvaessa syntyi spontaani tarve monille uusille paikannimille. 1900-luvun puoliväliin tultaessa alkoi puolestaan kaupungistuminen ja maaltamuutto: maaseudun asukkaat ovat vähentyneet, maataloustuotanto keskittynyt isoihin yksiköihin ja tilat tyhjentyneet. Tämä kehitys on jatkunut näihin päiviin saakka, ja osa aiemmin tunnetuista perinnäisistä paikannimistä on jo jäänyt pois käytöstä. Niitä on kuitenkin tallennettu vanhoihin karttoihin ja arkistoihin. <br /> <br /> Paikannimiä on tieteellisesti tutkittu 1800-luvun lopulta asti, ja tutkimuksessa selvitetään muun muassa nimien rakennetta ja muodostusta, sisältöjä ja funktioita, nimien lainautumista, käyttöä ja vaihtelua sekä nimiin kytkettyjä merkityksiä ja mielikuvia. Julkaisuja on ilmestynyt runsaasti ja monipuolisesti, ja suomalainen tutkimus on kansainvälisesti arvostettua. Alan yliopistollisessa oppikirjassa Nimistöntutkimuksen perusteet (Terhi Ainiala, Minna Saarelma &amp; Paula Sjöblom 2008, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) on kattava luku paikannimistä, ja lisäksi kirjassa esitellään paikannimitutkimuksen aineistoja ja kehityslinjoja. Kirjan pohjalta on laadittu englanninkielinen, laajalle levinnyt julkaisu Names in Focus. An Introduction to Finnish Onomastics (2012).<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Paikannimet välittävät tietoa seudun historiasta, luonnonoloista, asutushistoriasta, murteesta, sanastosta, työvälineistä ja monesta muusta, usein jo seudulta tai murteesta hävinneestäkin asiasta. Vaikka nimen sisältöä ei ymmärtäisi, toimii paikannimi kuitenkin tehtävässään, eli nimi erottaa paikan toisista paikoista. Paikannimet ovat asukkaille tärkeitä myös paikallisen identiteetin kannalta. Nimet ja niiden syntytausta kiinnostavat ihmisiä ja monia tarinoita ─ tosia tai sepitettyjä ─ on niistä kerrottu jälkipolville. Kartoissa ja muissa kirjallisissa dokumenteissa esiintyessään paikannimet siirtyvät varmimmin uusien sukupolvien käyttöön. Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston ja Svenska litteratursällskapetin mittavat kokoelmat ovat perinnäisestä paikannimistöstä kiinnostuneiden käytettävissä. Ne sisältävät kunnittain järjestettyä tietoa nimistä ja niiden tarkoittamista paikoista, mm. nimen murreasusta, nimen taustasta, paikan lajityypistä ja paikan sijainnista.<br /> <br /> Nimiarkiston ylläpidon lisäksi Kotimaisten kielten keskus on tarkistanut Maanmittauslaitoksen tilauksesta sen kartoissa esitettävää nimistöä jo useiden vuosikymmenten ajan. Kotimaisten kielten keskus on myös julkaissut yhdessä Karttakeskuksen kanssa Suomalaisen paikannimikirjan (2007), joka sisältää tietoa Suomen keskeisimpien paikannimien taustoista. Keskus vastaa työssään suomen- ja ruotsinkielisten paikannimien oikeinkirjoitusta ja käyttöä koskeviin kysymyksiin ja välittää tietoa perinnäisistä paikannimistä mediaesiintymisissä ja tilauskoulutuksissa. <br /> <br /> Svenska litteratursällskapet on julkaissut kirjasarjan Finlands svenska ortnamn, joka antaa hyvän kokonaiskuvan Suomen ruotsinkielisestä paikannimistöstä. Sarjaan kuuluvat Kurt Zilliacuksen Skärgårdsnamm (1989), Gunilla Harling-Kranckin Namn på åkrar, ängar och hagar (1990), Ritva Valtavuo-Pfeiferin Terrängnamn i Svenskfinland (1998) ja Lars Huldénin Finlandssvenska bebyggelsenamn (2001). <br /> <br /> Saamenkielisiä paikannimiä ja paikannimiperinnettä esitellään muun muassa Ilmari Mattuksen teoksessa Anarâs päikkinoomah (2015), Samuli Aikion teoksessa Davvisámi báikenamat (2017), Taarna Valtosen väitöskirjassa Kulttuurista onomastiikkaa. Neljän saamen kielen paikannimien rakenne, sanasto ja rinnakkaisnimet vähemmistö–enemmistö-suhteiden kuvastajina (2014) ja Anni-Magga Eiran väitöskirjassa Eanan lea earálágan go das lea eallán ’Maa on erilainen, kun siinä on elänyt’ (2025). <br /> <br /> Myös romaneilla on ollut vanhastaan kattava romanikielinen paikannimistönsä. Monet näistä nimistä ovat kuvailevia. Esimerkiksi Helsinki on romanikielellä Baro fooros ’suuri kaupunki’. Suomen romanikielisistä paikannimistä on kirjoittanut viroksi 1940-luvulla Paul Ariste. Myös vanhemmat romanikielen sanakirjat ja sanaluettelot sisältävät paikannimiä. Nimien nykykäyttöä ei kuitenkaan ole kattavasti tutkittu. <br /> <br /> Maamme kotiseutuyhdistyksissä kootaan paikannimitietoja osana paikallista historiaa ja muuta perintötietoa, ja tiedot pääsevät osaksi julkaistavia kyläkirjoja, muita julkaisuja ja kotiseutumuseoiden näyttelyjä. Yhdistysten järjestämissä tapahtumista myös esitelmöidään seudun paikannimistä.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> [[Tiedosto:Untamalan kyläkeskus Hannu Vallas.jpg|alt=Lentokoneesta otettu kuva kesäisestä maalaismaisemasta.|pienoiskuva|Kuvassa Untamalan kyläkeskus Laitilassa. Kuvaaja Hannu Vallas, 1998. Museovirasto, Rakennushistorian kuvakokoelma, Hannu Vallaksen kokoelma. ]]<br /> Perinnäisiä paikannimiä tarvitaan tulevaisuudessakin, koska ne ovat monin tavoin tärkeitä sekä yhteiskuntamme toiminnan ja huoltovarmuuden että asukkaiden paikallisidentiteetin kannalta. Kotimaisten kielten keskus ja Maanmittauslaitos ovat ajaneet yhdessä Suomeen paikannimilakia. Sen tavoitteena on, että julkishallinnon viranomaisten tulisi käyttää työssään paikallisten asukkaiden käyttämiä perinnäisiä paikannimiä – siis niitä, jotka on tarkistettu Kotimaisten kielten keskuksessa ja tallennettu Maanmittauslaitoksen paikannimirekisteriin. <br /> <br /> Paikannimiä syntyy edelleenkin tarpeesta. Alueen vanha, ehkä jo aktiivisesta käytöstä jäänyt perinnäinen nimistö voi olla lähtökohtana uudelle tietoisesti suunnitellulle nimistölle. Varsinkin taajamissa paikoille syntyy myös spontaanisti uusia nimiä tai jo nimetyille paikoille rinnakkaisnimiä esimerkiksi sanaleikkien tai ulkomaisten esikuvien pohjalta. Niistä osa elää vain hetken, osa pidemmän aikaa<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.helsinki.fi/fi/humanistinen-tiedekunta Helsingin yliopisto]<br /> [https://www.maanmittauslaitos.fi/ Maanmittauslaitos]<br /> [https://www.kotus.fi/ Opetushallituksen Kotimaisten kielten keskus]<br /> [https://www.oulu.fi/fi/yliopisto/tiedekunnat-ja-yksikot/humanistinen-tiedekunta/giellagas-instituutti Oulun yliopiston Giellagas-instituutti]<br /> [https://www.sls.fi/fi/ Svenska litteratursällskapet i Finland]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Alan toimijoiden sivustot'''<br /> <br /> [https://kotus.fi/nimistonhuolto/nimisto-ja-sen-huoltaminen/karttanimiston-tarkistus/ Kotimaisten kielten keskus: Karttanimistön tarkistus]<br /> <br /> [https://kotus.fi/nimistonhuolto/nimisto-ja-sen-huoltaminen/perustietoa-nimistonhuollosta/ Kotimaisten kielten keskus: Perustietoa nimistönhuollosta]<br /> <br /> [https://kotus.fi/nimistonhuolto/nimiaineistot/paikannimikokoelmat/ Kotimaisten kielten keskus: Paikannimikokoelmat]<br /> <br /> [https://www.helsinki.fi/fi/projektit/voiman-paikka Helsingin yliopiston projektit: Voiman paikka]<br /> <br /> [https://www.helsinki.fi/fi/projektit/paikkoihin-ja-paikannimiin-kiinnittyminen-amerikankirjeissa-ja-videopelissa Helsingin yliopiston projektit: Paikkoihin ja paikannimiin kiinnittyminen amerikankirjeissä ja videopeleissä]<br /> <br /> '''Kirjallisuus ja artikkelit'''<br /> <br /> Ainiala, Terhi – Minna Saarelma – Paula Sjöblom 2008: Nimistöntutkimuksen perusteet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.<br /> <br /> [https://library.oapen.org/handle/20.500.12657/32120 Names in Focus: An Introduction to Finnish Onomastics]<br /> <br /> Uusitalo Helinä 2015: [https://kielikello.fi/sata-vuotta-nimiston-keruuta-ja-tallennusta/ Sata vuotta nimistön keruuta ja tallennusta] Kielikello 2/2015 <br /> <br /> '''Verkkoaineistot'''<br /> <br /> [https://nimiarkisto.fi/ Digitaalinen Nimiarkisto]<br /> <br /> [https://nimisampo.fi/fi/ Nimisampo]<br /> <br /> [https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63 Suomalainen paikannimikirja] (2007) <br /> <br /> [https://kotus.fi/nimistonhuolto/nimijulkaisut/kotimaisia-paikannimia-kasittelevat-julkaisut/ Kotimaisten kielten keskuksen paikannimiä käsittelevät julkaisut]<br /> <br /> <br /> [https://www.sls.fi/sv/arkivsamlingar/ Arkivsamlingar i Svenska litteratursällskapets arkiv]<br /> <br /> [https://bebyggelsenamn.sls.fi/ Finlandssvenska bebyggelsenamn]<br /> <br /> <br /> [https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/ Karttapaikka]<br /> <br /> [https://tietokortit.maanmittauslaitos.fi/nimisto Maanmittauslaitoksen nimistön tietokortit]<br /> <br /> <br /> [https://kotiseutuliitto.yhdistysavain.fi/nimisto/ Nimistön ABC ─ Suomen Kotiseutuliitto]</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Karjalanpiirakkaperinne&diff=31460 2026-03-16T12:51:44Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Ruokaperinteet<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=Karjala, karjalaisuus, Karjalan Liitto ry, karjalanpiirakka, piirakka, ruoka, ruokakulttuuri, siirtokarjalaiset, Martat, kotitalous, Pohjois-Karjalan Martat ry, Perinneleivonnaiset, identiteetti, käsintehty, piirakkaperinne, yhdistystoiminta<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalaiset kesäjuhlat Kuva Elina Orpana.JPG|thumb|Hyvinkäällä 2015 vietettyjen karjalaisten kesäjuhlien nuorin piirakkakisojen osaanottaja ja voittaja oli Ulla Saarnio, 2 vuotta. Kuva Elina Orpana 2015.|alt=Piirakkakisan väkeä. Pienellä lapsella pokaali käsissään.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkatalkoot meneillään Karjalatalolla vuonna 2024 Kuva M. Piipponen.jpg|alt=|pienoiskuva|304x304px|]]<br /> <br /> [[Tiedosto:Täytteen eli sydämen levitys piirakan kuoreen.jpg|alt=|pienoiskuva|Piirakan sydäntä eli täytettä levitetään kuoren päälle. Kuva E. Orpana 2016 / Karjalan Liiton arkisto.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakka, pulikka ja marttaessu.jpg|alt=|pienoiskuva|Karjalanpiirakka ja pulikka. Kuva Pohjois-Karjalan Martat ry.]]<br /> [[Tiedosto:Japanilaiset pajalla MARTAT.jpeg|pienoiskuva|Japanilaisia asiantuntijoita vierailulla Marttakahvion piirakkapajassa. ]]<br /> <br /> [[Tiedosto:Karjalaisia perinnepiirakoita .jpeg|pienoiskuva|Karjalaisia perinnepiirakoita; ylhäältä kukkonen, karjalanpiirakka, vatruska, rieska, lanttusupikas, sultsina.]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Karjalanpiirakka on perinteinen karjalainen leivonnainen, jossa ohuen ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta. Karjalanpiirakka on peräisin Karjalan alueelta ja se on yksi tunnetuimmista suomalaisista ruuista ja osa identiteettiämme.<br /> <br /> Karjalanpiirakka voi olla käsintehty tai teollisesti valmistettu riisipiirakka. Karjalanpiirakka ja riisipiirakka eroavat toisistaan pääasiassa ruispitoisuuden, valmistustavan ja vuonna 2003 myönnetyn EU-nimisuojan perusteella. Karjalanpiirakka on aito perinteinen tuote (ATP-suoja). Karjalanpiirakan kuoressa on oltava yli puolet ruisjauhoja, kuori on ohut ja piirakat rypytetään käsin. Perinteinen käsintehty piirakka tehdään käsin kotona tai pienleipomoissa. Teollinen riisipiirakka valmistetaan suurissa määrissä koneellisesti ja myydään pakattuna kaupoissa. <br /> <br /> Karjalanpiirakoita leipovat kotileipurit, pienyrittäjät ja ammattilaiset. Karjalanpiirakoita valmistetaan pienleipomoissa ja myydään myös joidenkin kauppojen valikoimissa. Lisäksi koulujen kotitaloustunneilla ja erilaisissa oppilaitoksissa opetetaan piirakoiden valmistusta, mikä osaltaan turvaa perinteen siirtymistä uusille sukupolville.<br /> Karjalaperinteen siirtäminen ja vaaliminen on myös järjestäytynyttä toimintaa. Keskeisiä toimijoita ovat: Karjalan Liitto, Pohjois-Karjalan Martat ry, martat, Maa- ja kotitalousnaiset, Karjalan Liiton Perinnetoimikunta (ent. naistoimikunta), Karjalaseurat ja monet muut yhdistykset. Martot ovat opettaneet karjalanpiirakoiden valmistusta kotitalouskursseilla eri puolilla Suomea. Karjalan Liitossa karjalaisia piirakkareseptejä esiteltiin liiton lehdessä jo 1940-luvun lopulla. Reseptien julkaisulla haluttiin muistuttaa moninaisestaruokaperinteen vaalimisesta. Aktiivisemmin piirakkaperinnettä ryhdyttiin säilyttämään ja opettamaan 1970-luvulla.<br /> <br /> Myös Marttaliiton vuosikymmeniä jatkunut neuvontatyö, julkaisut, kurssit ja työpajat ovat levittäneet osaamista laajasti. Karjalan Liitto on myös nimennyt noin 130 piirakkamestaria. Arvonimeä on myönnetty 1970-luvun alusta lähtien. Se myönnetään henkilöille, jotka ovat valmistaneet piirakoita yleisötapahtumiin, opettaneet piirakantekoa ja osallistuneet kilpailuihin. Karjalan Liiton Karjalaisilla kesäjuhlilla järjestettävillä piirakkakisoilla pyritään kannustamaan eri-ikäisiä piirakanteon taitoon. Ensimmäistä kertaa kisattiin vuonna 1970.<br /> Karjalainen piirakkaperinne on rikas, mutta monille tuntematon. Pohjois-Karjalan ohella eri puolille Suomea asuvat siirtokarjalaiset ja heidän jälkipolvensa ovat ylläpitäneet ja levittäneet karjalaisten perinnepiirakoiden tunnettavuutta. Piirakoiden leipomisperinne tunnetaan hyvin myös Etelä-Karjalassa.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Karjalanpiirakkaperinnettä pidetään yllä muun muassa Marttojen ja Karjalan Liiton piirakkakurssien, -pajojen ja -kilpailujen sekä kotitalouskurssien avulla. Keskeistä on sukupolvelta toiselle välitettävä piirakkaperinne, äitien ja isoäitien hiljainen perinnetieto.<br /> <br /> Erityisesti Pohjois-Karjalassa käsintehdyt karjalanpiirakat ovat edelleen keskeinen osa ruokaperinnettä, ja ne kuuluvat monen kodin ruokapöytään. Juhlapöydän tarjoiluna piirakoita tarjotaan Pohjois-Karjalan lisäksi myös muualla Suomessa.<br /> <br /> Aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna piirakoita leivotaan yhä harvemmin itse. Juhliin niitä tehdään tai ostetaan. Joidenkin kauppojen valikoimiin pienleipomon ohutkuoriset karjalanpiirakat kuuluvat. Omatekoiset piirakat on kuitenkin todettu maistuvimmiksi.<br /> <br /> Karjalanpiirakat valmistetaan seuraavasti: Kuoritaikinassa on vettä, suolaa ja jauhoja. Ruisjauhojen lisäksi taikinaan lisätään nykyään usein vehnäjauhoja. Halutessaan voi laittaa tilkan öljyä. Taikinasta kaulitaan noin 1/2 cm:n paksuinen levy, ja siitä painellaan juomalasilla tai muotilla ”kakkaroita”. Vaihtoehtoisesti tehdään pötkö, josta leikataan pieniä paloja ja painellaan ne kakkaroiksi. Piirakkakaulimella eli ”pulikalla” tai ”pualikalla” kakkarat ajellaan ohuiksi kuoriksi jauhotetulla tasolla. Täyte eli sydän levitetään kuoren päälle, minkä jälkeen kuoren reunat käännetään sydämen päälle. Reunat ”rypytetään” ennen paistamista. Piirakat paistetaan uunissa noin 250–300 °C:n lämmössä 15–20 minuuttia. Korkea paistolämpötila tekee piirakoista ”rapsakoita”. Valmiit kuumat piirakat voidellaan yleensä voilla.<br /> <br /> Karjalanpiirakoiden täyte eli sydän on nykyään useimmiten riisipuuroa, mutta täytteenä voidaan käyttää ohrapuuroa tai perunasosetta. Karjalanpiirakoita tehdään myös gluteiinittomana ja vegaanisena. Täytteissä kokeillaan uusiakin makuja ja raaka-aineita. Näin karjalanpiirakka elää ajassa säilyttäen silti yhteytensä karjalaiseen perintöön. Kodeissa pirakankuoria tehdään myös pastakoneella pulikan sijasta. Yksi perinteen harjoittamisen esimerkki on vuodesta 1974 Joensuun kauppatorilla toimiva Marttakahvio, jossa martat tekevät kesäaamuina karjalanpiirakoita. Marttojen piirakkapajalla järjestetään lapsille ja aikuisille myös piirakkakouluja. Saimaan alueelle myönnettiin Saimaa Region of Gastronmy -status alueen ainutlaatuisesta ruokakulttuurista vuonna 2024. Sen osana toteutettiin Taste Saimaa -hanke, jossa tuotiin esille muun muassa karjalanpiirakkaperinnettä järjestämällä useita Puhetta piirakka -seminaareja.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Karjalanpiirakka on perinteinen avonainen ja soikea piirakka, jonka juuret ovat erityisesti Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa. Se on yksi suomalaisen ruokakulttuurin tunnetummista leivonnaisista. Valmistustavaltaan ja ulkomuodoltaan lähes karjalanpiirakan kaltaisia piirakoita tunnetaan useita eri puolilta Karjalaa. Alun perin karjalanpiirakan täytteenä käytettiin ohraa ja talkkunaa. 1800-luvulta lähtien käyttöön tulivat peruna, tattari ja hirssi. Myöhemmin riisipuurosta tuli tunnetuin täyte. Myös ohra- ja perunatäytteet säilyivät yleisenä. Ennen piirakoita tehtiin melkein joka viikko lauantaisin, ja niitä syötiin karjalanpaistin kanssa.<br /> <br /> Vuosisatoja karjalanpiirakoita paistettiin ainoastaan Itä-Suomessa, suhteellisen pienellä alueella. Toisen maailmansodan jälkeen yli 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa. Heidän asuttamisensa levitti karjalaisia ruokaperinteitä koko maahan. Uunissa paistetut ruoat ja erityisesti karjalanpiirakka vakiintuivat osaksi koko Suomen ruokakulttuuria.<br /> <br /> Karjalanpiirakoiden ohella karjalaiseen leivontaperinteeseen kuuluvat muun muassa keitinpiiraat, kukkoset (pyörö, tapuntainen), sultsinat, tsupukat, supikkaat, vatruskat, sulhaspiiraat ja kokkoset eli mahallaanmakkoajat. Tavallisimmin piirakankuori valmistetaan rukiista, mutta esimerkiksi vatruskoissa käytetään perunaa ja vehnäjauhoa. Täytteenä on käytetty myös sieniä, kasviksia ja juureksia. Raja-Karjalassa valmistettiin sipaniekka-nimistä piirakkaa, jonka täytteenä oli ryynejä, perunamuhennosta, talkkunaa tai kohotettua ohrajauhotaikinaa. Sipaniekalle on ominaista karjalanpiirakkaa avoimempi rakenne ja runsas täyte. Vienankarjalainen kalitta muistuttaa valmistustavaltaan karjalanpiirakkaa tai sipaniekkaa, mutta kalitta jätetään päältä avoimemmaksi. Pohjois-Karjalassa tunnetaan myös laaja kukkojen ja ohrarieskan leivontaperinne. Etelä-Karjalassa ja Savossa perunapiirakat tehdään yleensä muodoltaan pyöreiksi. Vaikka karjalaisemännät tekivät piirakoiden valmistusta tutuksi uusilla asuinsijoilla, piirakkaperinnettä ryhdyttiin levittämään organisoidusti koko maan alueelle, kun Karjalan Liiton naistoimikunta vuonna 1976 perustettiin. Vuodesta 1980 ryhdyttiin kokoamaan kotitalousopettajaverkostoa, joka koulutti kiinnostuneita perinneleivontaan.<br /> <br /> Keittiömestari Aira Viitaniemi valittiin liiton naistoimikunnan johtoon vuonna 1979. Hän kehitti edelleen piirakkaperinteen tuntemusta ja kurssitusta. Viitaniemi palkittiin karjalaisen ruokakulttuurin edistämisestä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön palkinnolla vuonna 2025.<br /> <br /> Perinnepiirakkatietouden ylläpitämiseksi yhteistyötä tehdään myös päiväkotien ja koulujen kanssa. Esimerkiksi järjestöjen vapaaehtoiset käyvät leipomassa lasten ja nuorten kanssa päiväkodeissa ja kouluissa sekä seniorikohteissa. Marttojen kotitalousasiantuntijat pitävät kursseja mm. karjalaisesta leivontaperinteestä. Marttapiireissä järjestetään Karjalan Kulttuurirahaston tukemia Makumatka Karjalaan -kursseja, jotka ovat ensisijaisesti tarkoitettu lapsille ja nuorille.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Perinteen siirtäminen sukupolvelta toiselle on yksi tärkeimmistä tavoista välittää karjalanpiirakkaperinteen osaamista. Perheissä ja suvuissa opetetaan, kuinka tehdään aito karjalanpiirakka. Koulujen kotitalousopetus sekä kansalaisopistojen kurssit tukevat lisäksi mahdollisuutta oppia karjalanpiirakan valmistusta ohjatusti.<br /> <br /> Keittiömestari Jaakko Kolmonen oli valtakunnallisesti tunnettu karjalaisen piirakkaperinteen välittäjä ja hänen nimeään kantava rahasto on 2000-luvulla tukenut useita karjalaisen leivontakulttuurin edistäjiä. <br /> <br /> Monenlaiset organisaatiot ylläpitävät ja edistävät perinneleivontaan liittyvää tietoutta. Leipätiedotus on leipomoiden viestinnän yhteiselin, joka edistää hyvää ravitsemusta. He ovat tuottaneet myös karjalanpiirakka-tietoutta ja lanseeranneet 20.10. vietettävän piirakkapäivän. Esimerkiksi 2025 Karjalan Liiton Facebookissa päivästä kertovan tiedotteen jakaminen keräsi noin 1400 tykkäystä ja noin 100 edelleen jakoa. Piirakkakursseja järjestetään nykyisin tilauksesta esimerkiksi eri tyyppisten tyhy-päivien ohjelmaksi. Käsintehtyjen piirakoiden myynti on myös monien myyjäisten varainhankintaa. Piirakat ovat osa ortodoksista ruokaperinnettä, erityisesti niiden katsotaan liittyvän ortodoksiseen paastokulttuuriin. <br /> <br /> Karjalanpiirakka on rekisteröity Euroopan unionin Aidoksi perinteiseksi tuotteeksi (APT) helmikuussa 2003. Vuonna 2019 jätettiin karjalanpiirakan nimisuojaa koskeva muutoshakemus. Karjalan piirakan ainesosien joukkoon hyväksyttiin laktoositon maitojuoma, maitojauhe ja perunahiutaleet. Esimerkiksi Joensuun Marttakahviossa myytävää käsintehtyä piirakkaa kutsutaan marttapiirakaksi, koska piirakan puuro keitetään kermaan. Myös suolan käyttö täytteessä on erikseen mainittu. Tämä helpottaa erityisesti pienten leipomoiden työtä, koska jatkossa tarvitsee tehdä vain yksi riisipuuro, jonka voi valmistaa laktoosittomasta maitojuomasta. Tämä yksinkertaistaa myös Ruokaviraston karjalanpiirakka-nimisen tuotteen valvontaa.<br /> <br /> Piirakoiden kaupallisuutta ja teollista valmistusta voidaan pitää myös perinteisen piirakan uhkana. Yhtäältä kaupallinen menestys turvaa perinteen jatkuvuutta ja tuote pysyy näkyvänä arjessa, mutta toisaalta haasteena on tasapaino käsityöperinteen ja teollisen tuotannon välillä. Miten säilyttää aito käsintehty piirakka, perinteinen rypytystaito, taikinan käsittelyn hienovaraisuus, jos käsitys teollisista piirakoista aitoina piirakoina tulee yleiseksi. Karjalanpiirakkaperinteen tulevaisuus näyttää valoisalta, mikäli taitojen siirtämistä jatketaan aktiivisesti ja perinne pidetään avoimena uusille tekijöille.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Karjalanpiirakkaperinteen tulevaisuus näyttäytyy sekä haasteellisena että toiveikkaana. Karjalan alueelta lähtöisin oleva leivonnainen on edelleen yksi suomalaisten tunnetuimmista ja rakastetuimmista perinneherkuista, mutta sen valmistustavan säilyminen elävänä arjen taitona edellyttää tietoista vaalimista.<br /> <br /> Kauppojen paistopisteissä myytävät teollisesti valmistetut riisipiirakat ovat arkipäiväistyneet osaksi ruokakulttuuria. Tämä kehitys voi heikentää käsityötaidon siirtymistä, ellei osaamisen opettamiseen ja yhdessä tekemiseen panosteta. Samalla on kuitenkin nähtävissä, että leipomisen taito siirtyy perheissä, kursseilla ja tapahtumissa. <br /> <br /> Karjalanpiirakkaan liitetään vahvoja ja myönteisiä mielikuvia kodikkuudesta, vieraanvaraisuudesta ja juhlahetkistä. Näitä mielikuvia hyödyntävät ravintolat, kahvilat ja erityisesti itäsuomalainen matkailuelinkeino, joille karjalanpiirakka toimii alueellisen identiteetin ja perinteen symbolina. Tulevaisuudessa ruokamatkailun kasvu voi entisestään vahvistaa perinteen näkyvyyttä ja arvostusta. Karjalanpiirakka on kysytty tuote maailmallakin. <br /> <br /> Alan ammattilaisten ja median kiinnostus piirakkaperinteeseen tukee osaamisen säilymistä ja kehittämistä. Verkkoalustat ja sosiaalinen media tarjoavat runsaasti sisältöä ja perinneleivonnan taltiointi- ja välittämismahdollisuuksia. Esimerkiksi Karjalan Liiton sivujen perinnepiirakkavideoilla (2021) esitellään yhden viikon aikana jokaisena päivänä yksi tuote.<br /> Some-ryhmissä käyttäjät jakavat reseptejä, opastusvideoita, muistoja ja keskustelevat piirakanteosta. <br /> <br /> Karjalanpiirakan asema kansallisena symbolina näkyy monin tavoin. Karjalan Liitto vie jouluisin korillisen karjalanpiirakoita presidentille, mikä korostaa perinteen arvostusta valtiollisella tasolla. Karjalanpiirakka on ikuistettu postimerkkiin vuonna 2016 Pohjola-Nordenin merkkisarjaan, jonka teemana oli pohjoismainen ruokakulttuuri. <br /> <br /> Karjalanpiirakan myönteinen julkisuus ja jatkuva kysyntä luovat hyvän perustan elinvoimaisuudelle ja tulevaisuudelle.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Pohjois-Karjalan Martat ry, toiminnanjohtaja Heli Vara, heli.vara@martat.fi<br /> <br /> Karjalan Liitto ry, kulttuurituottaja Mervi Piipponen, mervi.piipponen@karjalanliitto.fi<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> www.karjalanliitto.fi<br /> <br /> www.martat.fi<br /> <br /> https://www.leipatiedotus.fi/materiaalit/piirakkapaiva.html<br /> <br /> https://ruokatieto.fi/ruokatietoa/ruokakulttuuri/alueelliset-erot-ja-erikoisuudet/<br /> <br /> https://www.martat.fi/ajankohtaista/jaakko-kolmosen-rahasto-jakoi-tunnustuksia-tyosta-suomalaisen-ruokakulttuurin-hyvaksi/<br /> <br /> https://ortodoksinenkulttuurikeskus.fi/fi/teemat/tietoymparisto/karjalaisesta-ruokaperinteesta<br /> <br /> Linkkejä piirakkaperinnetietouteen:<br /> <br /> www.karjalanliitto.fi<br /> www.martat.fi<br /> <br /> Piirakkaviikko-videot (2021): https://www.karjalanliitto.fi/karjalan-liitto/karjalan-liiton-toiminta/tallenteet.html<br /> <br /> https://www.youtube.com/user/MartatTV<br /> <br /> www.martat.fi/resesptit/karjalanpiirakka<br /> <br /> Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä. <br /> <br /> Neuvoston asetus (ETY) N:o 2082/92, Erityisluonnetta koskevan todistuksen rekisteröintihakemus (EU) N:o 1151/2012. <br /> <br /> Patakakkonen: Karjalanpiirakat. YLE Elävä arkisto. <br /> <br /> https://yle.fi/a/20-103528<br /> <br /> Karjalainen piirakka rypyttyy parhaiten pelkillä etusormilla, Video Eevaliisa Kurki tekee piirakoita (2025). https://www.instagram.com/reel/DR2CIq-EaeZ/<br /> <br /> <br /> <br /> Kirjallisuutta:<br /> <br /> Hopsu-Neuvonen, Arja (toim.) 2010. Karjalaisia kukkoja ja kakkaroita. Helsinki: Marttaliitto ry. <br /> <br /> Juurikkala, Katariina (toim.) 2016. Makumatka Karjalaan. Helsinki: Marttaliitto ry. <br /> <br /> Kolmonen, Jaakko 1993. Karjalan parhaat leivonnaiset. Helsinki: Patakolmonen ky. <br /> <br /> Lampinen, Aino 1978. Karjalainen keittokirja. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino oy. <br /> <br /> Makkonen Rauha 1988. Ruotsit ruuvalla.<br /> <br /> Seppälä-Pora, Irja 1962. Apposkaalista mantsikkamöllöön, Karjalan kannaksen kansanruokia. Helsinki: Otava. <br /> <br /> Sallinen-Gimpl, Pirkko 2021. Suuri piirakkakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki<br /> <br /> Suomalainen Marja-Liisa 1978. Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria. Etelä-Karjalan museon julkaisuja.<br /> <br /> Tikka Katja: Politiikkaa ja piirakkaterapiaa 2023, Karjalan Liitto 80 vuotta.<br /> <br /> Viitaniemi Aira 2016,Karjalainen ruokakirja (Karjalan Liitto).<br /> <br /> Viitaniemi Aira-Pelvas Saija 2020. Ruokamuistoja Karjalasta (Karjalan Liitto).<br /> <br /> Elävän perinnön kuvakortit 2023, Pohjois-Karjalan museo.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Karjalaiset_kes%C3%A4juhlat&diff=31445 2026-03-16T12:26:32Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=karjalaisuus, menetetty Karjala, evakkous, järjestö, yhdistystoiminta, valtakunnallinen, Karjalaiset kesäjuhlat, identiteetti, yhteisöllisyys, kulttuuri, juhlaperinne<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Karjalaiset kesäjuhlat on kaikille karjalaisuudesta kiinnostuneille suunnattu valtakunnallinen vuoittain järjestettävä tapahtuma, joka kiertää eri puolilla Suomea. Sen järjestäjä on Karjalan Liitto jäsenyhteisöjensä kanssa. Usein mukana on laajasti myös järjestävän alueen muita kulttuuriperintöä tai karjalaisuutta esillä pitäviä toimijoita. <br /> Vuosikymmenien ajan tärkeä yhteistyökumppani karjalaisen kansantanssiperinteen ylläpidossa juhlilla on ollut Karjalainen Nuorisoliitto. Perinnettä harjoitetaan koko maassa. <br /> Evakkosukupolvet ovat väistymässä, mutta ylisukupolvinen Karjalaisten kesäjuhlien perinne elää sitkeästi ja on jatkunut jo yli 70 vuoden ajan. <br /> <br /> Kesäjuhlaperinteen harjoittajia ovat vahvimmin Karjalan Liiton jäsenet – seurat ja henkilöjäsenet, joista monille kesäjuhlat ovat kesän tärkeimpiä tapahtumia. Kesäjuhlilla voi kokea vahvan yhteisöllisyyden kokemuksia ja saada tukea karjalaiselle identiteetille sekä tietoa luovutetusta Karjasta ja sen kulttuuriperinnöstä. Tapahtuma on kaikille avoin ja yhä enemmän siihen osallistuu myös muita kuin evakkojen jälkeläisiä. Tapahtuma koetaan omaksi myös Etelä- ja Pohjois-Karjalassa.<br /> Karjalaisten kesäjuhlien keskeisiä toimijoita ovat alusta lähtien olleet Karjalan Liitto, sen piiriorganisaatiot ja jäsenyhteisöt. Karjalaiset kesäjuhlat -tapahtumaa tuntevat ja järjestävät vakiintuneet yhteistyötahot; Karjalainen Nuorisoliitto, kunkin juhlapaikkakunnan luterilaiset ja ortodoksiset seurakunnat, isäntäpaikkakunta ja monet muut järjestäjinä toimivat tahot. <br /> Karjalaiset kesäjuhlat on edelleen mittava tapahtuma.<br /> <br /> Esimerkiksi Mikkelissä vuonna 2024 järjestettyjen Karjalaisten kesäjuhlien tilaisuuksissa oli viikonlopun aikana yli 10 000 osallistumista. <br /> Karjalaisia tai karjalaisjuurisia ihmisiä saapuu talkoisiin tai vain osallistumaan myös Ruotsista ja kauempaakin Keski-Euroopasta ja Amerikkaa myöten on saatu yksittäisiä karjalaisjuurisia kiinnostuneita.<br /> Osallistujien ikä vaihtelee vauvaikäisitä vanhuksiin. Monet lapsena kesäjuhlilla käyneet ovat osallistuneet kesäjuhlille jopa 50 kertaa – lapsuudesta aikuisikään saakka. Karjalainen kesäjuhlaperinne on välittynyt ja välittyy yli sukupolvien. Karjalaisille kesäjuhlille lähdetään perhekunnittain usean sukupolven voimin. Kesäjuhlilla olennaista on eri sukupolvien kohtaaminen ja eri puolilta Karjalaa olevien ihmisten tapaaminen sekä karjalaisuuteen liittyvien kokemusten vaihtaminen ja karjalaisen kulttuurin esittely. Myös sukujuuristaan kiinnostuneet ovat osa kesäjuhlaperinteen ylläpitäjiä.<br /> <br /> Eri puolilla Suomea kiertävät juhlat mahdollistavat helpon osallistumisen ja innostavat mukaan myös muita kuin karjalaisjärjestöjen jäsenkuntaa. Kesäjuhlat ovat laaja karjalaisuuden näyteikkuna: musiikkia ja muuta kulttuuria, perinnekäsityötuotteiden torimyyntiä, Karjalan ja evakkojen historian esittelyä, piirakka- ja käsityöperinnettä, hengellisiä tilaisuuksia, urheilua ja lasten ohjelmaa sekä osallistumista ajankohtaiseen keskusteluun karjalalaisuudesta ja siihen liittyvistä eri ilmiöistä.<br /> <br /> Jokaisille kesäjuhlille rakennetaan valmisteluorganisaatio, jonka keskeisiä toimijoita ovat Karjalan Liitto ja joku sen piiriorganisaatioista. Karjalaisten kesäjuhlien perinnettä pitävät yllä sadat ja tuhannet talkoolaiset, jotka osallistuvat tapahtuman toteutukseen. Juhlien järjestämiseen tarvitaan talkoolaisia kymmeniä, kertaluonteisesti järjestämispaikasta riippuen talkoolaisia on ollut 100- 150 henkilöä.<br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Karjalaiset kesäjuhlat ovat Karjalan Liiton, sen jäsenyhteisöjen ja kumppaneiden joka toinen vuosi järjestämä kaksipäiväinen tapahtuma. Tapahtuma kiertää eri puolilla Suomea ja vuonna 2026 vuorossa ovat 74. Karjalaiset kesäjuhlat Oulussa, Euroopan kulttuuripääkaupungissa. Vaihtuva tapahtumapaikka tarjoaa mahdollisuuden esitellä karjalaista kulttuuria eri maakunnissa ja eri ihmisryhmille ja ennen kaikkea mahdollisuuden siirtokarjalaisten osallistumiseen sekä juhliin että järjestelyihin ja olla yleisönä omilla kotiseuduillaan. Vuodesta 2022 lähtien juhlat on järjestetty joka toinen vuosi, sitä ennen vuosittain. <br /> <br /> Karjalaisille kesäjuhlille lähdetään Karjala-seuroittain eri puolilta Suomea. Järjestö ja sen organisaatio näkyvät parhaimmillaan sunnuntain kansallispukuisten lippukulkueessa, joka järjestäytyy seuroittain ja piireittäin. Kesäjuhlien vaikutusta kuvaa se, että juhlapaikkakunnalta saadaan paljon uusia jäseniä. <br /> <br /> Kesäjuhlien ajankohdaksi on vakiintunut viikonloppu viikkoa ennen juhannusta. Nykyisin Karjalan Liitto on juhlien päätoteuttaja ja se kokoaa juhlaorganisaation toimikuntineen pääosin jäsenyhteisöistä. Runsaan vuoden mittainen juhlavalmistelu ja juhlien toteutus perustuvat edelleen talkootyöhön. Palveluja joudutaan myös ulkoistamaan, koska yhteiskunnassamme yhä useammin asiat, jotka ennen voitiin hoitaa vapaaehtoistyönä, ovat niin säädeltyjä, että järjestäjän on hoidettava ne palveluostoin (esimerkiksi liikenteen ohjaus, ruokapalvelut jne.). Viime vuosina juhlat on toteutettu 100-150 talkoolaisen voimin. <br /> <br /> Kesäjuhlaohjelmassa on vakiintuneesti mm. musiikki- ja laulutilaisuudet, erityisesti karjalaisten kuorojen kavalkadi, ekumeeniset hengelliset tilaisuudet (messu, muistojen ilta, vigilia ja liturgia), maraton ja nuorten maili, kyykkäkisat, karjalaisen käsityö- ja piirakkaperinteen esittely ja piirakkakisat, karjalainen tori, Karjala-info ja sukututkimus, seminaarit ajankohtaisista karjalaisista aiheista, sunnuntain päiväjuhla ja kulkue. Vaihtuva juhlapaikkakunta tuo myös uusia vivahteita ohjelmaan.<br /> <br /> Karjalan piirakkakisoissa omat sarjansa on eri-ikäisille lapsille, naisille ja miehille. Sunnuntain karjalaisen kansan messu täyttää kirkot ja tuhatpäinen lippukulkue kansallispukuineen kiinnostaa niin kaupunkilaisia kuin ulkomaalaisiakin. Juhlat päättyvät päiväjuhlaan, joka sisältää perinteisiä puheita ja juhlapaikkakunnan ja karjalaisten osaajien esityksiä. Monipuoliset musiikkiesitykset ovat pääjuhlan punainen lanka. Monilla karjalaisilla juhlille osallistuvilla yhteisöillä on juhlia edeltävänä perjantaina omia kokoontumisiaan juhlakohteessa -tämäkin tuo monivivahteista karjalaista kulttuuria tapahtumakohteisiin.<br /> Kesäjuhlia jäntevöittää teemoittelu, joka näkyy juhlaohjelmassa. Esimerkiksi kestävä kehitys ja kierrätys nostettiin esille vuonna 2024, jolloin kesäjuhlien teemana oli Kierrätä Karjalaa. Teemalla haluttiin nostaa esille kestävän elämäntavan mallia, joka näkyy mm. kansallispuvuissa ja ruokaperinteessä sekä karjalaisten kiertävää historiaa ja myös houkutella mukaan nuorempia sukupolvia. Joka juhlilla on oma teemansa, 2026 se on ”Otimme ilon mukaan!”. <br /> <br /> Lapsille ja nuorille järjestetään omaa karjalaisuuteen liittyvää ohjelmaa, mm. työpajoja ja tanssituokioita. Karjalan Liiton jäsenistössä on karjalankielisiä tai joiden suvun kieli karjalan kieli on ollut. Karjalan kieli on ollut osa kesäjuhlaohjelmaa jo usean vuosikymmenen ajan. Sitä on tuotu esiin seminaareissa, työpajoissa, lasten musiikissa ja mm. kuorolauluissa. <br /> <br /> Ohjelmasisältöä tuoreutetaan kutsumalla esiintyjiksi karjalaisen kulttuurin, mm. musiikin, tekstiiliperinteen ja muiden perinteenalojen modernisoijia, uusia karjalaiskirjailijoita ja muita elävän ja uudistuvan karjalaisen kulttuurin tekijöitä. Kesäjuhlaperinne on muuttunut sisällön, järjestäjien ja erityisesti ajan trendien mukana, mutta edelleen ytimenä on kohtaamiset ja yhdessäolo karjalaisuuden ympärillä. <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Karjalaisten kesäjuhlien taustaorganisaatio on Karjalan Liitto ry, joka on valtakunnallinen karjalaisen kulttuurin järjestö. Liitto perustettiin vuonna 1940 Laatokan Karjalan ja Karjalankannaksen alueella lähteneen yli 400 000 kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etujärjestöksi. Jo vuonna 1949 ryhdyttiin järjestämään urheilu- ja kulttuurikilpailuja (runolausunta, kansantanssi, kuorolaulu). Myös hengelliset tilaisuudet ovat olleet alkuvuosista lähtien osa juhlaviikonlopun perinteitä. Nykyiset kesäjuhlat kumpuavat tästä perinteestä. Alkuvuosikymmenillä tärkeää oli kesäjuhlien terapeuttinen luonne, kesäjuhlilla voitiin lieventää kotiseudun menetykseen liittyvää kaihoa ja tavata toisia karjalaisia. Keskeistä oli myös yhteisöllisyys ja tulevaisuuden uskon luominen. Yleisö oli Liiton jäsenistöä eri puolilta Suomea. <br /> <br /> Eri vuosikymmenillä kesäjuhlien painopisteet ja sisällöt ovat muuttuneet, 1950-luvulla kesäjuhlia kehitettiin ja erillisistä kilpailuista luovuttiin. Kesäjuhlien sisältöä laajennettiin ja nykyisenkaltainen kesäjuhlien muoto syntyi: urheilu, kuorolaulu, hengelliset tilaisuudet, avajaiset ja pääjuhla kulkueineen tulivat osaksi juhlaviikonloppua. Kymmenien karjalaiskuorojen esityksiä kuultiin ja uusien seurojen myötä lippujen vihkiminen oli osa juhlaohjelmaa. Lippukulkueista kehittyi näyttävä seuratoiminnan esittely, kun mukana oli satojen seurojen edustus. Kuitenkin vaihtuvat juhlapaikkakunnat ja eri alueilta tulevat juhlien toteuttajat toivat uutta sisältöä ja omia vivahteita juhlien ohjelmaan. <br /> <br /> Arvokkaat juhlavieraat puheineen ja tervehdyksineen täyttivät päätilaisuuksien ohjelmaa 1950- ja sitä seuraavilla vuosikymmenillä. 1960-luvulle tultaessa kesäjuhlille etsittiin uutta suuntaa. Syntyi joka viides vuosi Helsingissä järjestettävät suurjuhlat, jotka olivat aiempaa suurempi karjalaisten ja karjalaisuuden esiinmarssi. Päätilaisuudet olivat olympiastadionilla tai messukeskuksessa. Kesäjuhlat alkoivat suuntautua laajemmille joukoille suunnatuksi tapahtumaksi. Myös nuorisolle oli entistä enemmän ohjelmaa. Järjestettiin tuhansien osallistujien kansantanssin yhteisesityksiä ja suurkuoroesityksiä.<br /> 1960-1970-luvuilla kesäjuhlat kokosivat kesäjuhlaviikonlopuksi useita kymmeniä tuhansia osallistujia ja toteutettiin suuria ohjelmaproduktioita. Vieraina on nähty myös valtionjohtoa. Mukana ovat olleet mm. presidentit Urho Kekkonen, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. <br /> <br /> 1970-80-luvulla uudet ja kanta-Suomessa syntyneet sukupolvet tulivat mukaan kesäjuhlien valmisteluun. Kansantanssiesitykset, musiikki ja urheilu korostuivat edelleen. Ilmapiiri oli neutraali toisin kuin Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla, jolloin mm. juhlapuheissa saattoi esiintyä myös ulkopoliittisia tavoitteita. <br /> <br /> Kesäjuhlien esiintyjinä on ollut tunnettuja taustaltaan karjalaisia kulttuurihenkilöitä, mm. Juice Leskinen, Kaija Koo, Raita Karpo, Paroni Paakkunainen, Pave Maijanen, Sari Kaasinen ja Mikko Kouki. Nykyisin karjalaisten ohella esille pyritään entistä enemmän tuomaan juhlapaikkakunnan omia taiteilijoita ja kulttuurihenkilöitä. 1990-luvulta lähtien mukaan tuli myös kansainvälisiä esiintyjäryhmiä. <br /> <br /> Leimallista karjalaisille on aina ollut niiden toteuttaminen vapaaehtoisvoimin talkooperiaatteella. Järjestävällä karjalaisseurojen piirillä on ollut merkittävä järjestelyvastuu.<br /> <br /> 1960-luvulta lähtien juhlat on juhlittu jonkin paikkakuntaan tai ajan henkeen sopivan teeman alla tai Karjalan tai Karjalan Liiton historiasta aiheita ammentaen (mm. Kalevala, Suomi 100 vuotta). Karjalaisten kädentaitojen esittely on ollut kesäjuhlien pysyvää antia. Ohjelmassa on tullut esille myös ajankohtaiset trendit. Viime vuosina on pyritty huomioimaan mm. karjalaisen perinteen uutta ilmenemistä, mm. musiikissa ja käsityöperinteessä. Esimerkiksi 2012 ohjelmassa oli nuorten suunnittelijoiden kansallispuku-teemainen muotinäytös. Nykyisin juhlat ovat merkittävä kulttuuritapahtuma, jonne kaikki karjalaiset ja karjalaisuudesta kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita.<br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Karjalaisia kesäjuhlia on järjestetty yli 70 vuotta. Siten se on jo hyvin vakiintunut perinteen muoto ja sillä on vahva asema ja symboliarvo karjalaisuuden kokemisessa.  Kesäjuhlakonsepti itsessään sekä suojelee perinnettä että välittää sitä eteenpäin.Vuodesta 2016 lähtien Karjalaiset kesäjuhlat on ollut rekisteröity tavaramerkki. Se on tärkeää sen vuoksi, että samalla nimellä ei kukaan muu järjestä tapahtumaa. Merkki suojaa perinnettä. <br /> <br /> Karjalaiset kesäjuhlat on erityisesti Karjalan Liiton ja sen jäsenyhteisöjen kannattamaa ja luomaa perinnettä. Laajuus ja näkyvyys ja pitkä historia on tehnyt siitä tunnettua myös Karjalan Liiton ulkopuolella. Juhlien vakiintuneisuus myös säilyttää sitä. Juhlat ovat kaikille avoimet ja niille osallistuu myös ei-karjalaisen sukutaustan omaavia juhlijoita. Tietoisuus perinteestä on levinnyt laajalle osanottajien välityksellä.<br /> <br /> Karjalaiset kesäjuhlat ovat karjalaisen identiteetin tärkeä vahvistaja ja osallistujat haluavat kokea olevansa osa karjalaista yhteisöä. Se suojelee Karjalaisten kesäjuhlien konseptia ja pitää sen selkeästi karjalaisena tapahtumana. <br /> <br /> Aiempina vuosikymmeninä Karjalaisten kesäjuhlien ydinosallistujia olivat evakot. Tämä toi myös juhlien sisältöön oman ominaislaadun. Kesäjuhlat olivat paikka muisteluun ja tuttavien tapaamiseen. Samalla välitettiin nuoremmille ja muille kiinnostuneille tietoa evakkouden kokemuksista. Monet kesäjuhlavieraat ovat kasvaneet kesäjuhlilla käymisen perinteeseen ja ovat osallistuneet juhlille jopa 50 kertaa. Siellä on käyty perhekunnittain monen sukupolven voimin. Nämä tekijät sitouttavat perinteeseen ja pitävät sitä yllä. Myös karjalainen seuratoiminta siirtää ja välittää kesäjuhlaperinnettä, sillä juhlille lähdetään edelleen eri puolilta Suomea bussilasteittain. Kun Liiton jäsenistö on käynyt juhlilla vuosikymmenien ajan, myös uudet jäsenet kasvavat kesäjuhlaperinteeseen. Karjalaisille kesäjuhlille lähteminen on osa karjalaisen toimintavuoden kiertoa. Seuroilla on myös tehtävänsä kulkueessa jäsenseurojen osastoissa, pitkä jatkumo siirtää ja säilyttää perinnettä.<br /> <br /> Karjalaisilla kesäjuhlien monet samoina pysyvät elementit, kuten kulkue ja piirakkakisat, suojaavat ja pitävät perinnettä yllä, osallistujat haluavat kokea niistä syntyviä elämyksiä ja osallisuutta toistuvasti.  Tarjolla oleva runsas karjalainen perinne ja sen uudistuvat muodot puhuttelevat osaa juhlijoista. Kesäjuhlilla saadaan tietoa Karjalasta, suvusta, murteista, kädentaidoista. Perinnetietouden välittäminen vahvistaa kesäjuhlaperinnettä ja samalla suojaa sitä.<br /> <br /> Perinteen siirtymisen tavat eivät ole suuressa muutoksessa, ne siirtyvät sukupolvelta toiselle suvun tai muun yhteisön antaman tiedon kautta, tai lapsesta lähtien tulleiden kokemusten kautta sekä järjestäytyneen järjestötoiminnan vuosikellossa, jonka osana ne ovat. Uudet markkinointikanavat, mm. sosiaalinen media tavoittavat uudenlaisia potentiaalisia osallistujia . Myös uudet karjalaisuutta perintöä esittelevät ohjelman esittäjät vahvistavat perinnettä ja myös välittävät kesäjuhlien karjalaista identiteettiä korostavaa luonnetta. Markkinoinnin eri keinoilla pyritään saamaan uusia karjalaisuudesta kiinnostuneita mukaan juhlille.<br /> <br /> Yhtenä uhkana perinteelle voidaan nähdä digitaalisuus: Se uhkaa perinnettä siten, että ihmiset eivät enää lähde liikkeelle, koska kaikenlainen sisältö on tarjolla myös netissä ilman liikkumisen vaivaa. Samalla digitaalisuus voi myös auttaa perinnettä säilymään, koska sen kautta tapahtumasta Karjalaiset kesäjuhlat voidaan välittää tietoa ja innostaa osallistumaan myös ryhmiä, jotka eivät ehkä muuta siitä saisi tietoa.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Evakot eivät saaneet museota eikä maassamme ole evakkouden tutkimuslaitosta. Siirtokarjalaiset ovat itse ylläpitäneet omaa perinnettään mm. Karjalaisten kesäjuhlien järjestämisellä. <br /> <br /> Nykyisin tietoisuus karjalaisuudesta ja sen monimuotoisuudesta on lisääntynyt. Se herättää kiinnostusta myös nuoremmissa ikäpolvissa. Karjalan Liitto on perinteikäs järjestö, joka uudistuu osallistumalla karjalaisuudesta käytävään keskusteluun mm. Kesäjuhlillaan ja tuomalla siellä esiin monimuotoista, uudistuvaa perinteestä ammentavaa rikasta karjalaista kulttuuriperintöä.<br /> <br /> Karjalaiset kesäjuhlat kehittyvät evakkojen perintöä ylläpitäen lähemmäs yleiskarjalaista kulttuuriperinnön ylläpitämistä. Se tukee myös tällä hetkellä erittäin vaikeassa tilanteessa olevaa Etelä- ja Pohjois-Karjalaa Suomessa. Ne saavat tukea Karjalan Liiton toiminnasta eli karjalaisen kulttuuriperinnön näkyväksi tekemisestä koko Suomessa.<br /> <br /> Juhlat saavat uusia kävijöitä, kun tiedotusta niistä suunnataan entistä enemmän myös siirtokarjalaisen yhteisön ulkopuolelle ja ohjelmaa rakennetaan niin, että se kertoo karjalaisuudesta myös heille, jotka eivät siitä entuudestaan tiedä. Tulee tavoitella kulttuurista -ei vain karjalaisuudesta- kiinnostuneita ihmisiä.<br /> <br /> Perinne on vahvistanut siirtokarjalaista yhteisöä ja tehnyt sitä näkyväksi koko Suomessa. Erilainen säädösten lisääntyminen (ruokahuolto, liikennejärjestelyt yms.) tekevät vapaaehtoistoimintana järjestettävistä tapahtumista entistä haastavampia järjestää, siksi tulee myös juhlien tulonmuodostusta kehittää, jotta tarvittavat palvelut juhlien järjestymiseksi voidaan ostaa.<br /> <br /> Karjalan Liitto ja Karjalaiset kesäjuhlat alkoivat siirtokarjalaisten yhteisön tapahtumana. Sittemmin ne ovat yleiskarjalaistuneet -kuten Karjalan Liittokin, joka edelleen vaalii evakkojen perintöä, mutta toimii laajemmin myös kokoavana sateenvarjona karjalaisuudesta ammentavalle kulttuuriperinnölle.<br /> <br /> Karjalan Liiton jäsenyhteisöjen kautta tapahtumassa on aina ollut läsnä  karjalaisuuden monimuotoisuus. Luovutettu Karjala oli kulttuuriltaan ja kieli- sekä murreperimältään rikas alue. Monimuotoisuus on konkreettisesti läsnä osallistuvien pitäjäseurojen ständeillä. Luovutetun alueen pitäjät ovat vaalineet omaleimaisuuttaan. Esimerkiksi niiden omia lehtiä ilmestyy vielä kymmeniä, niitäkin esitellään juhlilla. Yli 10 % evakoista oli karjalankielisiä ja kielen menetys koetaan vahvasti näissä perheissä ja suvuissa. Karjalaiset kesäjuhlat 2026 Oulussa ottaa aktiivisesti kantaa asiaan mm. musiikin ja muun kulttuuriohjelman sekä paneelikeskustelun kautta. Karjalan Liitto on edustettuna karjalan kielen lautakunnassa ja sen tavoitteena on saada riittävät resurssit karjalan kielen elvytysohjelman toimeenpanoon, koska se on evakkojen kulttuuriperintöön liittyvää edunvalvontaa. <br /> <br /> Karjalaiset kesäjuhlat on karjalainen, avoin tapahtuma, joka kuluu kaikille karjalaisesta perinteestä kiinnostuneille. Karjalan Liitto tekee aktiivisesti yhteistyötä karjalaisten yhteisöjen kanssa, esimerkiksi kesän 2026 juhlilla on läsnä myös vienankarjalainen perinne, koska heidän järjestötoimintansa ja yhteistyönsä Oulun seudulla on vahvaa paikallisen siirtokarjalaisyhteisön kanssa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto ry]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> <br /> https://www.karjalaisetkesajuhlat.fi/oulu-2026.html</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Karjalaiset_kes%C3%A4juhlat&diff=31442 2026-03-16T12:23:47Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat<br /> |asiasanat=karjalaisuus, menetetty Karjala, evakkous, järjestö, yhdistystoiminta, valtakunnallinen, Karjalaiset kesäjuhlat, identiteetti, yhteisöllisyys, kulttuuri, juhlaperinne<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Karjalaiset kesäjuhlat on kaikille karjalaisuudesta kiinnostuneille suunnattu valtakunnallinen vuoittain järjestettävä tapahtuma, joka kiertää eri puolilla Suomea. Sen järjestäjä on Karjalan Liitto jäsenyhteisöjensä kanssa. Usein mukana on laajasti myös järjestävän alueen muita kulttuuriperintöä tai karjalaisuutta esillä pitäviä toimijoita. <br /> Vuosikymmenien ajan tärkeä yhteistyökumppani karjalaisen kansantanssiperinteen ylläpidossa juhlilla on ollut Karjalainen Nuorisoliitto. Perinnettä harjoitetaan koko maassa. <br /> Evakkosukupolvet ovat väistymässä, mutta ylisukupolvinen Karjalaisten kesäjuhlien perinne elää sitkeästi ja on jatkunut jo yli 70 vuoden ajan. <br /> <br /> Kesäjuhlaperinteen harjoittajia ovat vahvimmin Karjalan Liiton jäsenet – seurat ja henkilöjäsenet, joista monille kesäjuhlat ovat kesän tärkeimpiä tapahtumia. Kesäjuhlilla voi kokea vahvan yhteisöllisyyden kokemuksia ja saada tukea karjalaiselle identiteetille sekä tietoa luovutetusta Karjasta ja sen kulttuuriperinnöstä. Tapahtuma on kaikille avoin ja yhä enemmän siihen osallistuu myös muita kuin evakkojen jälkeläisiä. Tapahtuma koetaan omaksi myös Etelä- ja Pohjois-Karjalassa.<br /> Karjalaisten kesäjuhlien keskeisiä toimijoita ovat alusta lähtien olleet Karjalan Liitto, sen piiriorganisaatiot ja jäsenyhteisöt. Karjalaiset kesäjuhlat -tapahtumaa tuntevat ja järjestävät vakiintuneet yhteistyötahot; Karjalainen Nuorisoliitto, kunkin juhlapaikkakunnan luterilaiset ja ortodoksiset seurakunnat, isäntäpaikkakunta ja monet muut järjestäjinä toimivat tahot. <br /> Karjalaiset kesäjuhlat on edelleen mittava tapahtuma.<br /> <br /> Esimerkiksi Mikkelissä vuonna 2024 järjestettyjen Karjalaisten kesäjuhlien tilaisuuksissa oli viikonlopun aikana yli 10 000 osallistumista. <br /> Karjalaisia tai karjalaisjuurisia ihmisiä saapuu talkoisiin tai vain osallistumaan myös Ruotsista ja kauempaakin Keski-Euroopasta ja Amerikkaa myöten on saatu yksittäisiä karjalaisjuurisia kiinnostuneita.<br /> Osallistujien ikä vaihtelee vauvaikäisitä vanhuksiin. Monet lapsena kesäjuhlilla käyneet ovat osallistuneet kesäjuhlille jopa 50 kertaa – lapsuudesta aikuisikään saakka. Karjalainen kesäjuhlaperinne on välittynyt ja välittyy yli sukupolvien. Karjalaisille kesäjuhlille lähdetään perhekunnittain usean sukupolven voimin. Kesäjuhlilla olennaista on eri sukupolvien kohtaaminen ja eri puolilta Karjalaa olevien ihmisten tapaaminen sekä karjalaisuuteen liittyvien kokemusten vaihtaminen ja karjalaisen kulttuurin esittely. Myös sukujuuristaan kiinnostuneet ovat osa kesäjuhlaperinteen ylläpitäjiä.<br /> <br /> Eri puolilla Suomea kiertävät juhlat mahdollistavat helpon osallistumisen ja innostavat mukaan myös muita kuin karjalaisjärjestöjen jäsenkuntaa. Kesäjuhlat ovat laaja karjalaisuuden näyteikkuna: musiikkia ja muuta kulttuuria, perinnekäsityötuotteiden torimyyntiä, Karjalan ja evakkojen historian esittelyä, piirakka- ja käsityöperinnettä, hengellisiä tilaisuuksia, urheilua ja lasten ohjelmaa sekä osallistumista ajankohtaiseen keskusteluun karjalalaisuudesta ja siihen liittyvistä eri ilmiöistä.<br /> <br /> Jokaisille kesäjuhlille rakennetaan valmisteluorganisaatio, jonka keskeisiä toimijoita ovat Karjalan Liitto ja joku sen piiriorganisaatioista. Karjalaisten kesäjuhlien perinnettä pitävät yllä sadat ja tuhannet talkoolaiset, jotka osallistuvat tapahtuman toteutukseen. Juhlien järjestämiseen tarvitaan talkoolaisia kymmeniä, kertaluonteisesti järjestämispaikasta riippuen talkoolaisia on ollut 100- 150 henkilöä.<br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Karjalaiset kesäjuhlat ovat Karjalan Liiton, sen jäsenyhteisöjen ja kumppaneiden joka toinen vuosi järjestämä kaksipäiväinen tapahtuma. Tapahtuma kiertää eri puolilla Suomea ja vuonna 2026 vuorossa ovat 74. Karjalaiset kesäjuhlat Oulussa, Euroopan kulttuuripääkaupungissa. Vaihtuva tapahtumapaikka tarjoaa mahdollisuuden esitellä karjalaista kulttuuria eri maakunnissa ja eri ihmisryhmille ja ennen kaikkea mahdollisuuden siirtokarjalaisten osallistumiseen sekä juhliin että järjestelyihin ja olla yleisönä omilla kotiseuduillaan. Vuodesta 2022 lähtien juhlat on järjestetty joka toinen vuosi, sitä ennen vuosittain. <br /> <br /> Karjalaisille kesäjuhlille lähdetään Karjala-seuroittain eri puolilta Suomea. Järjestö ja sen organisaatio näkyvät parhaimmillaan sunnuntain kansallispukuisten lippukulkueessa, joka järjestäytyy seuroittain ja piireittäin. Kesäjuhlien vaikutusta kuvaa se, että juhlapaikkakunnalta saadaan paljon uusia jäseniä. <br /> <br /> Kesäjuhlien ajankohdaksi on vakiintunut viikonloppu viikkoa ennen juhannusta. Nykyisin Karjalan Liitto on juhlien päätoteuttaja ja se kokoaa juhlaorganisaation toimikuntineen pääosin jäsenyhteisöistä. Runsaan vuoden mittainen juhlavalmistelu ja juhlien toteutus perustuvat edelleen talkootyöhön. Palveluja joudutaan myös ulkoistamaan, koska yhteiskunnassamme yhä useammin asiat, jotka ennen voitiin hoitaa vapaaehtoistyönä, ovat niin säädeltyjä, että järjestäjän on hoidettava ne palveluostoin (esimerkiksi liikenteen ohjaus, ruokapalvelut jne.). Viime vuosina juhlat on toteutettu 100-150 talkoolaisen voimin. <br /> <br /> Kesäjuhlaohjelmassa on vakiintuneesti mm. musiikki- ja laulutilaisuudet, erityisesti karjalaisten kuorojen kavalkadi, ekumeeniset hengelliset tilaisuudet (messu, muistojen ilta, vigilia ja liturgia), maraton ja nuorten maili, kyykkäkisat, karjalaisen käsityö- ja piirakkaperinteen esittely ja piirakkakisat, karjalainen tori, Karjala-info ja sukututkimus, seminaarit ajankohtaisista karjalaisista aiheista, sunnuntain päiväjuhla ja kulkue. Vaihtuva juhlapaikkakunta tuo myös uusia vivahteita ohjelmaan.<br /> <br /> Karjalan piirakkakisoissa omat sarjansa on eri-ikäisille lapsille, naisille ja miehille. Sunnuntain karjalaisen kansan messu täyttää kirkot ja tuhatpäinen lippukulkue kansallispukuineen kiinnostaa niin kaupunkilaisia kuin ulkomaalaisiakin. Juhlat päättyvät päiväjuhlaan, joka sisältää perinteisiä puheita ja juhlapaikkakunnan ja karjalaisten osaajien esityksiä. Monipuoliset musiikkiesitykset ovat pääjuhlan punainen lanka. Monilla karjalaisilla juhlille osallistuvilla yhteisöillä on juhlia edeltävänä perjantaina omia kokoontumisiaan juhlakohteessa -tämäkin tuo monivivahteista karjalaista kulttuuria tapahtumakohteisiin.<br /> Kesäjuhlia jäntevöittää teemoittelu, joka näkyy juhlaohjelmassa. Esimerkiksi kestävä kehitys ja kierrätys nostettiin esille vuonna 2024, jolloin kesäjuhlien teemana oli Kierrätä Karjalaa. Teemalla haluttiin nostaa esille kestävän elämäntavan mallia, joka näkyy mm. kansallispuvuissa ja ruokaperinteessä sekä karjalaisten kiertävää historiaa ja myös houkutella mukaan nuorempia sukupolvia. Joka juhlilla on oma teemansa, 2026 se on ”Otimme ilon mukaan!”. <br /> <br /> Lapsille ja nuorille järjestetään omaa karjalaisuuteen liittyvää ohjelmaa, mm. työpajoja ja tanssituokioita. Karjalan Liiton jäsenistössä on karjalankielisiä tai joiden suvun kieli karjalan kieli on ollut. Karjalan kieli on ollut osa kesäjuhlaohjelmaa jo usean vuosikymmenen ajan. Sitä on tuotu esiin seminaareissa, työpajoissa, lasten musiikissa ja mm. kuorolauluissa. <br /> <br /> Ohjelmasisältöä tuoreutetaan kutsumalla esiintyjiksi karjalaisen kulttuurin, mm. musiikin, tekstiiliperinteen ja muiden perinteenalojen modernisoijia, uusia karjalaiskirjailijoita ja muita elävän ja uudistuvan karjalaisen kulttuurin tekijöitä. Kesäjuhlaperinne on muuttunut sisällön, järjestäjien ja erityisesti ajan trendien mukana, mutta edelleen ytimenä on kohtaamiset ja yhdessäolo karjalaisuuden ympärillä. <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Karjalaisten kesäjuhlien taustaorganisaatio on Karjalan Liitto ry, joka on valtakunnallinen karjalaisen kulttuurin järjestö. Liitto perustettiin vuonna 1940 Laatokan Karjalan ja Karjalankannaksen alueella lähteneen yli 400 000 kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etujärjestöksi. Jo vuonna 1949 ryhdyttiin järjestämään urheilu- ja kulttuurikilpailuja (runolausunta, kansantanssi, kuorolaulu). Myös hengelliset tilaisuudet ovat olleet alkuvuosista lähtien osa juhlaviikonlopun perinteitä. Nykyiset kesäjuhlat kumpuavat tästä perinteestä. Alkuvuosikymmenillä tärkeää oli kesäjuhlien terapeuttinen luonne, kesäjuhlilla voitiin lieventää kotiseudun menetykseen liittyvää kaihoa ja tavata toisia karjalaisia. Keskeistä oli myös yhteisöllisyys ja tulevaisuuden uskon luominen. Yleisö oli Liiton jäsenistöä eri puolilta Suomea. <br /> <br /> Eri vuosikymmenillä kesäjuhlien painopisteet ja sisällöt ovat muuttuneet, 1950-luvulla kesäjuhlia kehitettiin ja erillisistä kilpailuista luovuttiin. Kesäjuhlien sisältöä laajennettiin ja nykyisenkaltainen kesäjuhlien muoto syntyi: urheilu, kuorolaulu, hengelliset tilaisuudet, avajaiset ja pääjuhla kulkueineen tulivat osaksi juhlaviikonloppua. Kymmenien karjalaiskuorojen esityksiä kuultiin ja uusien seurojen myötä lippujen vihkiminen oli osa juhlaohjelmaa. Lippukulkueista kehittyi näyttävä seuratoiminnan esittely, kun mukana oli satojen seurojen edustus. Kuitenkin vaihtuvat juhlapaikkakunnat ja eri alueilta tulevat juhlien toteuttajat toivat uutta sisältöä ja omia vivahteita juhlien ohjelmaan. <br /> <br /> Arvokkaat juhlavieraat puheineen ja tervehdyksineen täyttivät päätilaisuuksien ohjelmaa 1950- ja sitä seuraavilla vuosikymmenillä. 1960-luvulle tultaessa kesäjuhlille etsittiin uutta suuntaa. Syntyi joka viides vuosi Helsingissä järjestettävät suurjuhlat, jotka olivat aiempaa suurempi karjalaisten ja karjalaisuuden esiinmarssi. Päätilaisuudet olivat olympiastadionilla tai messukeskuksessa. Kesäjuhlat alkoivat suuntautua laajemmille joukoille suunnatuksi tapahtumaksi. Myös nuorisolle oli entistä enemmän ohjelmaa. Järjestettiin tuhansien osallistujien kansantanssin yhteisesityksiä ja suurkuoroesityksiä.<br /> 1960-1970-luvuilla kesäjuhlat kokosivat kesäjuhlaviikonlopuksi useita kymmeniä tuhansia osallistujia ja toteutettiin suuria ohjelmaproduktioita. Vieraina on nähty myös valtionjohtoa. Mukana ovat olleet mm. presidentit Urho Kekkonen, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. <br /> <br /> 1970-80-luvulla uudet ja kanta-Suomessa syntyneet sukupolvet tulivat mukaan kesäjuhlien valmisteluun. Kansantanssiesitykset, musiikki ja urheilu korostuivat edelleen. Ilmapiiri oli neutraali toisin kuin Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla, jolloin mm. juhlapuheissa saattoi esiintyä myös ulkopoliittisia tavoitteita. <br /> <br /> Kesäjuhlien esiintyjinä on ollut tunnettuja taustaltaan karjalaisia kulttuurihenkilöitä, mm. Juice Leskinen, Kaija Koo, Raita Karpo, Paroni Paakkunainen, Pave Maijanen, Sari Kaasinen ja Mikko Kouki. Nykyisin karjalaisten ohella esille pyritään entistä enemmän tuomaan juhlapaikkakunnan omia taiteilijoita ja kulttuurihenkilöitä. 1990-luvulta lähtien mukaan tuli myös kansainvälisiä esiintyjäryhmiä. <br /> <br /> Leimallista karjalaisille on aina ollut niiden toteuttaminen vapaaehtoisvoimin talkooperiaatteella. Järjestävällä karjalaisseurojen piirillä on ollut merkittävä järjestelyvastuu.<br /> <br /> 1960-luvulta lähtien juhlat on juhlittu jonkin paikkakuntaan tai ajan henkeen sopivan teeman alla tai Karjalan tai Karjalan Liiton historiasta aiheita ammentaen (mm. Kalevala, Suomi 100 vuotta). Karjalaisten kädentaitojen esittely on ollut kesäjuhlien pysyvää antia. Ohjelmassa on tullut esille myös ajankohtaiset trendit. Viime vuosina on pyritty huomioimaan mm. karjalaisen perinteen uutta ilmenemistä, mm. musiikissa ja käsityöperinteessä. Esimerkiksi 2012 ohjelmassa oli nuorten suunnittelijoiden kansallispuku-teemainen muotinäytös. Nykyisin juhlat ovat merkittävä kulttuuritapahtuma, jonne kaikki karjalaiset ja karjalaisuudesta kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita.<br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Karjalaisia kesäjuhlia on järjestetty yli 70 vuotta. Siten se on jo hyvin vakiintunut perinteen muoto ja sillä on vahva asema ja symboliarvo karjalaisuuden kokemisessa.  Kesäjuhlakonsepti itsessään sekä suojelee perinnettä että välittää sitä eteenpäin.Vuodesta 2016 lähtien Karjalaiset kesäjuhlat on ollut rekisteröity tavaramerkki. Se on tärkeää sen vuoksi, että samalla nimellä ei kukaan muu järjestä tapahtumaa. Merkki suojaa perinnettä. <br /> <br /> Karjalaiset kesäjuhlat on erityisesti Karjalan Liiton ja sen jäsenyhteisöjen kannattamaa ja luomaa perinnettä. Laajuus ja näkyvyys ja pitkä historia on tehnyt siitä tunnettua myös Karjalan Liiton ulkopuolella. Juhlien vakiintuneisuus myös säilyttää sitä. Juhlat ovat kaikille avoimet ja niille osallistuu myös ei-karjalaisen sukutaustan omaavia juhlijoita. Tietoisuus perinteestä on levinnyt laajalle osanottajien välityksellä.<br /> <br /> Karjalaiset kesäjuhlat ovat karjalaisen identiteetin tärkeä vahvistaja ja osallistujat haluavat kokea olevansa osa karjalaista yhteisöä. Se suojelee Karjalaisten kesäjuhlien konseptia ja pitää sen selkeästi karjalaisena tapahtumana. <br /> <br /> Aiempina vuosikymmeninä Karjalaisten kesäjuhlien ydinosallistujia olivat evakot. Tämä toi myös juhlien sisältöön oman ominaislaadun. Kesäjuhlat olivat paikka muisteluun ja tuttavien tapaamiseen. Samalla välitettiin nuoremmille ja muille kiinnostuneille tietoa evakkouden kokemuksista. Monet kesäjuhlavieraat ovat kasvaneet kesäjuhlilla käymisen perinteeseen ja ovat osallistuneet juhlille jopa 50 kertaa. Siellä on käyty perhekunnittain monen sukupolven voimin. Nämä tekijät sitouttavat perinteeseen ja pitävät sitä yllä. Myös karjalainen seuratoiminta siirtää ja välittää kesäjuhlaperinnettä, sillä juhlille lähdetään edelleen eri puolilta Suomea bussilasteittain. Kun Liiton jäsenistö on käynyt juhlilla vuosikymmenien ajan, myös uudet jäsenet kasvavat kesäjuhlaperinteeseen. Karjalaisille kesäjuhlille lähteminen on osa karjalaisen toimintavuoden kiertoa. Seuroilla on myös tehtävänsä kulkueessa jäsenseurojen osastoissa, pitkä jatkumo siirtää ja säilyttää perinnettä.<br /> <br /> Karjalaisilla kesäjuhlien monet samoina pysyvät elementit, kuten kulkue ja piirakkakisat, suojaavat ja pitävät perinnettä yllä, osallistujat haluavat kokea niistä syntyviä elämyksiä ja osallisuutta toistuvasti.  Tarjolla oleva runsas karjalainen perinne ja sen uudistuvat muodot puhuttelevat osaa juhlijoista. Kesäjuhlilla saadaan tietoa Karjalasta, suvusta, murteista, kädentaidoista. Perinnetietouden välittäminen vahvistaa kesäjuhlaperinnettä ja samalla suojaa sitä.<br /> <br /> Perinteen siirtymisen tavat eivät ole suuressa muutoksessa, ne siirtyvät sukupolvelta toiselle suvun tai muun yhteisön antaman tiedon kautta, tai lapsesta lähtien tulleiden kokemusten kautta sekä järjestäytyneen järjestötoiminnan vuosikellossa, jonka osana ne ovat. Uudet markkinointikanavat, mm. sosiaalinen media tavoittavat uudenlaisia potentiaalisia osallistujia . Myös uudet karjalaisuutta perintöä esittelevät ohjelman esittäjät vahvistavat perinnettä ja myös välittävät kesäjuhlien karjalaista identiteettiä korostavaa luonnetta. Markkinoinnin eri keinoilla pyritään saamaan uusia karjalaisuudesta kiinnostuneita mukaan juhlille.<br /> <br /> Yhtenä uhkana perinteelle voidaan nähdä digitaalisuus: Se uhkaa perinnettä siten, että ihmiset eivät enää lähde liikkeelle, koska kaikenlainen sisältö on tarjolla myös netissä ilman liikkumisen vaivaa. Samalla digitaalisuus voi myös auttaa perinnettä säilymään, koska sen kautta tapahtumasta Karjalaiset kesäjuhlat voidaan välittää tietoa ja innostaa osallistumaan myös ryhmiä, jotka eivät ehkä muuta siitä saisi tietoa.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Evakot eivät saaneet museota eikä maassamme ole evakkouden tutkimuslaitosta. Siirtokarjalaiset ovat itse ylläpitäneet omaa perinnettään mm. Karjalaisten kesäjuhlien järjestämisellä. <br /> <br /> Nykyisin tietoisuus karjalaisuudesta ja sen monimuotoisuudesta on lisääntynyt. Se herättää kiinnostusta myös nuoremmissa ikäpolvissa. Karjalan Liitto on perinteikäs järjestö, joka uudistuu osallistumalla karjalaisuudesta käytävään keskusteluun mm. Kesäjuhlillaan ja tuomalla siellä esiin monimuotoista, uudistuvaa perinteestä ammentavaa rikasta karjalaista kulttuuriperintöä.<br /> <br /> Karjalaiset kesäjuhlat kehittyvät evakkojen perintöä ylläpitäen lähemmäs yleiskarjalaista kulttuuriperinnön ylläpitämistä. Se tukee myös tällä hetkellä erittäin vaikeassa tilanteessa olevaa Etelä- ja Pohjois-Karjalaa Suomessa. Ne saavat tukea Karjalan Liiton toiminnasta eli karjalaisen kulttuuriperinnön näkyväksi tekemisestä koko Suomessa.<br /> <br /> Juhlat saavat uusia kävijöitä, kun tiedotusta niistä suunnataan entistä enemmän myös siirtokarjalaisen yhteisön ulkopuolelle ja ohjelmaa rakennetaan niin, että se kertoo karjalaisuudesta myös heille, jotka eivät siitä entuudestaan tiedä. Tulee tavoitella kulttuurista -ei vain karjalaisuudesta- kiinnostuneita ihmisiä.<br /> <br /> Perinne on vahvistanut siirtokarjalaista yhteisöä ja tehnyt sitä näkyväksi koko Suomessa. Erilainen säädösten lisääntyminen (ruokahuolto, liikennejärjestelyt yms.) tekevät vapaaehtoistoimintana järjestettävistä tapahtumista entistä haastavampia järjestää, siksi tulee myös juhlien tulonmuodostusta kehittää, jotta tarvittavat palvelut juhlien järjestymiseksi voidaan ostaa.<br /> <br /> Karjalan Liitto ja Karjalaiset kesäjuhlat alkoivat siirtokarjalaisten yhteisön tapahtumana. Sittemmin ne ovat yleiskarjalaistuneet -kuten Karjalan Liittokin, joka edelleen vaalii evakkojen perintöä, mutta toimii laajemmin myös kokoavana sateenvarjona karjalaisuudesta ammentavalle kulttuuriperinnölle.<br /> <br /> Karjalan Liiton jäsenyhteisöjen kautta tapahtumassa on aina ollut läsnä  karjalaisuuden monimuotoisuus. Luovutettu Karjala oli kulttuuriltaan ja kieli- sekä murreperimältään rikas alue. Monimuotoisuus on konkreettisesti läsnä osallistuvien pitäjäseurojen ständeillä. Luovutetun alueen pitäjät ovat vaalineet omaleimaisuuttaan. Esimerkiksi niiden omia lehtiä ilmestyy vielä kymmeniä, niitäkin esitellään juhlilla. Yli 10 % evakoista oli karjalankielisiä ja kielen menetys koetaan vahvasti näissä perheissä ja suvuissa. Karjalaiset kesäjuhlat 2026 Oulussa ottaa aktiivisesti kantaa asiaan mm. musiikin ja muun kulttuuriohjelman sekä paneelikeskustelun kautta. Karjalan Liitto on edustettuna karjalan kielen lautakunnassa ja sen tavoitteena on saada riittävät resurssit karjalan kielen elvytysohjelman toimeenpanoon, koska se on evakkojen kulttuuriperintöön liittyvää edunvalvontaa. <br /> <br /> Karjalaiset kesäjuhlat on karjalainen, avoin tapahtuma, joka kuluu kaikille karjalaisesta perinteestä kiinnostuneille. Karjalan Liitto tekee aktiivisesti yhteistyötä karjalaisten yhteisöjen kanssa, esimerkiksi kesän 2026 juhlilla on läsnä myös vienankarjalainen perinne, koska heidän järjestötoimintansa ja yhteistyönsä Oulun seudulla on vahvaa paikallisen siirtokarjalaisyhteisön kanssa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto ry]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Karjalaiset_kes%C3%A4juhlat&diff=31440 2026-03-16T12:21:02Z

<p>LeenaMarsio: Ak: Uusi sivu: {{Ilmiö |kansallinen=Ei |kategoria=Juhlat ja tavat |asiasanat=karjalaisuus, menetetty Karjala, evakkous, järjestö, yhdistystoiminta, valtakunnallinen, Karjalaiset kesäjuhlat, identiteetti, yhteisöllisyys, kulttuuri, juhlaperinne }} ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat== Karjalaiset kesäjuhlat on kaikille karjalaisuudesta kiinnostuneille suunnattu valtakunnallinen vuoittain järjestettävä tapahtuma, joka kiertää eri puolilla Suomea. Sen järjestäjä on Karjalan Lii...</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat<br /> |asiasanat=karjalaisuus, menetetty Karjala, evakkous, järjestö, yhdistystoiminta, valtakunnallinen, Karjalaiset kesäjuhlat, identiteetti, yhteisöllisyys, kulttuuri, juhlaperinne<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Karjalaiset kesäjuhlat on kaikille karjalaisuudesta kiinnostuneille suunnattu valtakunnallinen vuoittain järjestettävä tapahtuma, joka kiertää eri puolilla Suomea. Sen järjestäjä on Karjalan Liitto jäsenyhteisöjensä kanssa. Usein mukana on laajasti myös järjestävän alueen muita kulttuuriperintöä tai karjalaisuutta esillä pitäviä toimijoita. <br /> Vuosikymmenien ajan tärkeä yhteistyökumppani karjalaisen kansantanssiperinteen ylläpidossa juhlilla on ollut Karjalainen Nuorisoliitto. Perinnettä harjoitetaan koko maassa. <br /> Evakkosukupolvet ovat väistymässä, mutta ylisukupolvinen Karjalaisten kesäjuhlien perinne elää sitkeästi ja on jatkunut jo yli 70 vuoden ajan. <br /> <br /> Kesäjuhlaperinteen harjoittajia ovat vahvimmin Karjalan Liiton jäsenet – seurat ja henkilöjäsenet, joista monille kesäjuhlat ovat kesän tärkeimpiä tapahtumia. Kesäjuhlilla voi kokea vahvan yhteisöllisyyden kokemuksia ja saada tukea karjalaiselle identiteetille sekä tietoa luovutetusta Karjasta ja sen kulttuuriperinnöstä. Tapahtuma on kaikille avoin ja yhä enemmän siihen osallistuu myös muita kuin evakkojen jälkeläisiä. Tapahtuma koetaan omaksi myös Etelä- ja Pohjois-Karjalassa.<br /> Karjalaisten kesäjuhlien keskeisiä toimijoita ovat alusta lähtien olleet Karjalan Liitto, sen piiriorganisaatiot ja jäsenyhteisöt. Karjalaiset kesäjuhlat -tapahtumaa tuntevat ja järjestävät vakiintuneet yhteistyötahot; Karjalainen Nuorisoliitto, kunkin juhlapaikkakunnan luterilaiset ja ortodoksiset seurakunnat, isäntäpaikkakunta ja monet muut järjestäjinä toimivat tahot. <br /> Karjalaiset kesäjuhlat on edelleen mittava tapahtuma.<br /> <br /> Esimerkiksi Mikkelissä vuonna 2024 järjestettyjen Karjalaisten kesäjuhlien tilaisuuksissa oli viikonlopun aikana yli 10 000 osallistumista. <br /> Karjalaisia tai karjalaisjuurisia ihmisiä saapuu talkoisiin tai vain osallistumaan myös Ruotsista ja kauempaakin Keski-Euroopasta ja Amerikkaa myöten on saatu yksittäisiä karjalaisjuurisia kiinnostuneita.<br /> Osallistujien ikä vaihtelee vauvaikäisitä vanhuksiin. Monet lapsena kesäjuhlilla käyneet ovat osallistuneet kesäjuhlille jopa 50 kertaa – lapsuudesta aikuisikään saakka. Karjalainen kesäjuhlaperinne on välittynyt ja välittyy yli sukupolvien. Karjalaisille kesäjuhlille lähdetään perhekunnittain usean sukupolven voimin. Kesäjuhlilla olennaista on eri sukupolvien kohtaaminen ja eri puolilta Karjalaa olevien ihmisten tapaaminen sekä karjalaisuuteen liittyvien kokemusten vaihtaminen ja karjalaisen kulttuurin esittely. Myös sukujuuristaan kiinnostuneet ovat osa kesäjuhlaperinteen ylläpitäjiä.<br /> <br /> Eri puolilla Suomea kiertävät juhlat mahdollistavat helpon osallistumisen ja innostavat mukaan myös muita kuin karjalaisjärjestöjen jäsenkuntaa. Kesäjuhlat ovat laaja karjalaisuuden näyteikkuna: musiikkia ja muuta kulttuuria, perinnekäsityötuotteiden torimyyntiä, Karjalan ja evakkojen historian esittelyä, piirakka- ja käsityöperinnettä, hengellisiä tilaisuuksia, urheilua ja lasten ohjelmaa sekä osallistumista ajankohtaiseen keskusteluun karjalalaisuudesta ja siihen liittyvistä eri ilmiöistä.<br /> <br /> Jokaisille kesäjuhlille rakennetaan valmisteluorganisaatio, jonka keskeisiä toimijoita ovat Karjalan Liitto ja joku sen piiriorganisaatioista. Karjalaisten kesäjuhlien perinnettä pitävät yllä sadat ja tuhannet talkoolaiset, jotka osallistuvat tapahtuman toteutukseen. Juhlien järjestämiseen tarvitaan talkoolaisia kymmeniä, kertaluonteisesti järjestämispaikasta riippuen talkoolaisia on ollut 100- 150 henkilöä.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Karjalaiset kesäjuhlat ovat Karjalan Liiton, sen jäsenyhteisöjen ja kumppaneiden joka toinen vuosi järjestämä kaksipäiväinen tapahtuma. Tapahtuma kiertää eri puolilla Suomea ja vuonna 2026 vuorossa ovat 74. Karjalaiset kesäjuhlat Oulussa, Euroopan kulttuuripääkaupungissa. Vaihtuva tapahtumapaikka tarjoaa mahdollisuuden esitellä karjalaista kulttuuria eri maakunnissa ja eri ihmisryhmille ja ennen kaikkea mahdollisuuden siirtokarjalaisten osallistumiseen sekä juhliin että järjestelyihin ja olla yleisönä omilla kotiseuduillaan. Vuodesta 2022 lähtien juhlat on järjestetty joka toinen vuosi, sitä ennen vuosittain. <br /> <br /> Karjalaisille kesäjuhlille lähdetään Karjala-seuroittain eri puolilta Suomea. Järjestö ja sen organisaatio näkyvät parhaimmillaan sunnuntain kansallispukuisten lippukulkueessa, joka järjestäytyy seuroittain ja piireittäin. Kesäjuhlien vaikutusta kuvaa se, että juhlapaikkakunnalta saadaan paljon uusia jäseniä. <br /> <br /> Kesäjuhlien ajankohdaksi on vakiintunut viikonloppu viikkoa ennen juhannusta. Nykyisin Karjalan Liitto on juhlien päätoteuttaja ja se kokoaa juhlaorganisaation toimikuntineen pääosin jäsenyhteisöistä. Runsaan vuoden mittainen juhlavalmistelu ja juhlien toteutus perustuvat edelleen talkootyöhön. Palveluja joudutaan myös ulkoistamaan, koska yhteiskunnassamme yhä useammin asiat, jotka ennen voitiin hoitaa vapaaehtoistyönä, ovat niin säädeltyjä, että järjestäjän on hoidettava ne palveluostoin (esimerkiksi liikenteen ohjaus, ruokapalvelut jne.). Viime vuosina juhlat on toteutettu 100-150 talkoolaisen voimin. <br /> <br /> Kesäjuhlaohjelmassa on vakiintuneesti mm. musiikki- ja laulutilaisuudet, erityisesti karjalaisten kuorojen kavalkadi, ekumeeniset hengelliset tilaisuudet (messu, muistojen ilta, vigilia ja liturgia), maraton ja nuorten maili, kyykkäkisat, karjalaisen käsityö- ja piirakkaperinteen esittely ja piirakkakisat, karjalainen tori, Karjala-info ja sukututkimus, seminaarit ajankohtaisista karjalaisista aiheista, sunnuntain päiväjuhla ja kulkue. Vaihtuva juhlapaikkakunta tuo myös uusia vivahteita ohjelmaan.<br /> <br /> Karjalan piirakkakisoissa omat sarjansa on eri-ikäisille lapsille, naisille ja miehille. Sunnuntain karjalaisen kansan messu täyttää kirkot ja tuhatpäinen lippukulkue kansallispukuineen kiinnostaa niin kaupunkilaisia kuin ulkomaalaisiakin. Juhlat päättyvät päiväjuhlaan, joka sisältää perinteisiä puheita ja juhlapaikkakunnan ja karjalaisten osaajien esityksiä. Monipuoliset musiikkiesitykset ovat pääjuhlan punainen lanka. Monilla karjalaisilla juhlille osallistuvilla yhteisöillä on juhlia edeltävänä perjantaina omia kokoontumisiaan juhlakohteessa -tämäkin tuo monivivahteista karjalaista kulttuuria tapahtumakohteisiin.<br /> Kesäjuhlia jäntevöittää teemoittelu, joka näkyy juhlaohjelmassa. Esimerkiksi kestävä kehitys ja kierrätys nostettiin esille vuonna 2024, jolloin kesäjuhlien teemana oli Kierrätä Karjalaa. Teemalla haluttiin nostaa esille kestävän elämäntavan mallia, joka näkyy mm. kansallispuvuissa ja ruokaperinteessä sekä karjalaisten kiertävää historiaa ja myös houkutella mukaan nuorempia sukupolvia. Joka juhlilla on oma teemansa, 2026 se on ”Otimme ilon mukaan!”.<br /> Lapsille ja nuorille järjestetään omaa karjalaisuuteen liittyvää ohjelmaa, mm. työpajoja ja tanssituokioita. Karjalan Liiton jäsenistössä on karjalankielisiä tai joiden suvun kieli karjalan kieli on ollut. Karjalan kieli on ollut osa kesäjuhlaohjelmaa jo usean vuosikymmenen ajan. Sitä on tuotu esiin seminaareissa, työpajoissa, lasten musiikissa ja mm. kuorolauluissa. <br /> Ohjelmasisältöä tuoreutetaan kutsumalla esiintyjiksi karjalaisen kulttuurin, mm. musiikin, tekstiiliperinteen ja muiden perinteenalojen modernisoijia, uusia karjalaiskirjailijoita ja muita elävän ja uudistuvan karjalaisen kulttuurin tekijöitä. <br /> <br /> Kesäjuhlaperinne on muuttunut sisällön, järjestäjien ja erityisesti ajan trendien mukana, mutta edelleen ytimenä on kohtaamiset ja yhdessäolo karjalaisuuden ympärillä. <br /> <br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Karjalaisten kesäjuhlien taustaorganisaatio on Karjalan Liitto ry, joka on valtakunnallinen karjalaisen kulttuurin järjestö. Liitto perustettiin vuonna 1940 Laatokan Karjalan ja Karjalankannaksen alueella lähteneen yli 400 000 kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etujärjestöksi. Jo vuonna 1949 ryhdyttiin järjestämään urheilu- ja kulttuurikilpailuja (runolausunta, kansantanssi, kuorolaulu). Myös hengelliset tilaisuudet ovat olleet alkuvuosista lähtien osa juhlaviikonlopun perinteitä. Nykyiset kesäjuhlat kumpuavat tästä perinteestä. Alkuvuosikymmenillä tärkeää oli kesäjuhlien terapeuttinen luonne, kesäjuhlilla voitiin lieventää kotiseudun menetykseen liittyvää kaihoa ja tavata toisia karjalaisia. Keskeistä oli myös yhteisöllisyys ja tulevaisuuden uskon luominen. Yleisö oli Liiton jäsenistöä eri puolilta Suomea. <br /> <br /> Eri vuosikymmenillä kesäjuhlien painopisteet ja sisällöt ovat muuttuneet, 1950-luvulla kesäjuhlia kehitettiin ja erillisistä kilpailuista luovuttiin. Kesäjuhlien sisältöä laajennettiin ja nykyisenkaltainen kesäjuhlien muoto syntyi: urheilu, kuorolaulu, hengelliset tilaisuudet, avajaiset ja pääjuhla kulkueineen tulivat osaksi juhlaviikonloppua. Kymmenien karjalaiskuorojen esityksiä kuultiin ja uusien seurojen myötä lippujen vihkiminen oli osa juhlaohjelmaa. Lippukulkueista kehittyi näyttävä seuratoiminnan esittely, kun mukana oli satojen seurojen edustus. Kuitenkin vaihtuvat juhlapaikkakunnat ja eri alueilta tulevat juhlien toteuttajat toivat uutta sisältöä ja omia vivahteita juhlien ohjelmaan. <br /> <br /> Arvokkaat juhlavieraat puheineen ja tervehdyksineen täyttivät päätilaisuuksien ohjelmaa 1950- ja sitä seuraavilla vuosikymmenillä. 1960-luvulle tultaessa kesäjuhlille etsittiin uutta suuntaa. Syntyi joka viides vuosi Helsingissä järjestettävät suurjuhlat, jotka olivat aiempaa suurempi karjalaisten ja karjalaisuuden esiinmarssi. Päätilaisuudet olivat olympiastadionilla tai messukeskuksessa. Kesäjuhlat alkoivat suuntautua laajemmille joukoille suunnatuksi tapahtumaksi. Myös nuorisolle oli entistä enemmän ohjelmaa. Järjestettiin tuhansien osallistujien kansantanssin yhteisesityksiä ja suurkuoroesityksiä.<br /> 1960-1970-luvuilla kesäjuhlat kokosivat kesäjuhlaviikonlopuksi useita kymmeniä tuhansia osallistujia ja toteutettiin suuria ohjelmaproduktioita. Vieraina on nähty myös valtionjohtoa. Mukana ovat olleet mm. presidentit Urho Kekkonen, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. <br /> <br /> 1970-80-luvulla uudet ja kanta-Suomessa syntyneet sukupolvet tulivat mukaan kesäjuhlien valmisteluun. Kansantanssiesitykset, musiikki ja urheilu korostuivat edelleen. Ilmapiiri oli neutraali toisin kuin Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla, jolloin mm. juhlapuheissa saattoi esiintyä myös ulkopoliittisia tavoitteita. <br /> <br /> Kesäjuhlien esiintyjinä on ollut tunnettuja taustaltaan karjalaisia kulttuurihenkilöitä, mm. Juice Leskinen, Kaija Koo, Raita Karpo, Paroni Paakkunainen, Pave Maijanen, Sari Kaasinen ja Mikko Kouki. Nykyisin karjalaisten ohella esille pyritään entistä enemmän tuomaan juhlapaikkakunnan omia taiteilijoita ja kulttuurihenkilöitä. 1990-luvulta lähtien mukaan tuli myös kansainvälisiä esiintyjäryhmiä. <br /> <br /> Leimallista karjalaisille on aina ollut niiden toteuttaminen vapaaehtoisvoimin talkooperiaatteella. Järjestävällä karjalaisseurojen piirillä on ollut merkittävä järjestelyvastuu.<br /> <br /> 1960-luvulta lähtien juhlat on juhlittu jonkin paikkakuntaan tai ajan henkeen sopivan teeman alla tai Karjalan tai Karjalan Liiton historiasta aiheita ammentaen (mm. Kalevala, Suomi 100 vuotta). Karjalaisten kädentaitojen esittely on ollut kesäjuhlien pysyvää antia. Ohjelmassa on tullut esille myös ajankohtaiset trendit. Viime vuosina on pyritty huomioimaan mm. karjalaisen perinteen uutta ilmenemistä, mm. musiikissa ja käsityöperinteessä. Esimerkiksi 2012 ohjelmassa oli nuorten suunnittelijoiden kansallispuku-teemainen muotinäytös. Nykyisin juhlat ovat merkittävä kulttuuritapahtuma, jonne kaikki karjalaiset ja karjalaisuudesta kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Karjalanpiirakkaperinne&diff=31425 2026-03-16T12:01:49Z

<p>LeenaMarsio: /* Perinteen harjoittajat ja tuntijat */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Ruokaperinteet<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=Karjala, karjalaisuus, Karjalan Liitto ry, karjalanpiirakka, piirakka, ruoka, ruokakulttuuri, siirtokarjalaiset, Martat, kotitalous, Pohjois-Karjalan Martat ry, Perinneleivonnaiset, identiteetti, käsintehty, piirakkaperinne, yhdistystoiminta<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalaiset kesäjuhlat Kuva Elina Orpana.JPG|thumb|Hyvinkäällä 2015 vietettyjen karjalaisten kesäjuhlien nuorin piirakkakisojen osaanottaja ja voittaja oli Ulla Saarnio, 2 vuotta. Kuva Elina Orpana 2015.|alt=Piirakkakisan väkeä. Pienellä lapsella pokaali käsissään.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkamestari Karjalanliitto Kuvaaja Saija Pelvas.jpg|thumb|Karjalan liiton hallituksen hyväksymän '''piirakkamestarin arvonimen''' voivat saada sellaiset henkilöt, jotka ovat valmistaneet piirakoita yleisötapahtumiin, opettaneet piirakantekoa ja osallistuneet piirakkakilpailuihin. Tähän mennessä piirakkamestarin arvonimen on saanut 100 henkilöä. Sadannen arvomerkin luovutti Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallströn ravintoloitija Pekka Pärssiselle Karjalatalolla vuonna 2016. Kuva Saija Pelvas, [http://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto ry.]|alt=Pekka Pärssinen ylpeänä vastaanottamassa piirakkamestarin arvonimeä.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalan liitto arkisto.jpg|thumb|Vuosittain karjalaisilla kesäjuhlilla järjestetään Karjalan Liiton valtakunnalliset piirakkamestaruuskilpailut, joissa on omat sarjat lapsille ja aikuisille. Tuomaristossa toimii alan asiantuntijat. Kuva Karjalan Liiton arkisto|alt=Kaksi mustavalkoista kuvaa kilpailuista. Ensimmäisessä leipurit odottamassa tuomarointia, toisessa leipuri muotoilee piirakkaa.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalan liiton arkisto.jpg|thumb|Karjalan Liiton naistoimikunnan puheenjohtaja, keittiömestari ja kotiseutuneuvos Aira Viitaniemi yhdessä piirakkakisoihin osallistuneiden nuorten kanssa. Kuva Karjalan Liiton arkisto.|alt=Mustavalkoinen kuva Aira Viitaniemestä ja neljästä nuoresta.]]<br /> [[Tiedosto:Japanilaiset pajalla MARTAT.jpeg|pienoiskuva|Japanilaisia asiantuntijoita vierailulla Marttakahvion piirakkapajassa. ]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Karjalanpiirakka on perinteinen karjalainen leivonnainen, jossa ohuen ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta. Karjalanpiirakka on peräisin Karjalan alueelta ja se on yksi tunnetuimmista suomalaisista ruuista ja osa identiteettiämme.<br /> <br /> Karjalanpiirakka voi olla käsintehty tai teollisesti valmistettu riisipiirakka. Karjalanpiirakka ja riisipiirakka eroavat toisistaan pääasiassa ruispitoisuuden, valmistustavan ja vuonna 2003 myönnetyn EU-nimisuojan perusteella. Karjalanpiirakka on aito perinteinen tuote (ATP-suoja). Karjalanpiirakan kuoressa on oltava yli puolet ruisjauhoja, kuori on ohut ja piirakat rypytetään käsin. Perinteinen käsintehty piirakka tehdään käsin kotona tai pienleipomoissa. Teollinen riisipiirakka valmistetaan suurissa määrissä koneellisesti ja myydään pakattuna kaupoissa. <br /> <br /> Karjalanpiirakoita leipovat kotileipurit, pienyrittäjät ja ammattilaiset. Karjalanpiirakoita valmistetaan pienleipomoissa ja myydään myös joidenkin kauppojen valikoimissa. Lisäksi koulujen kotitaloustunneilla ja erilaisissa oppilaitoksissa opetetaan piirakoiden valmistusta, mikä osaltaan turvaa perinteen siirtymistä uusille sukupolville.<br /> Karjalaperinteen siirtäminen ja vaaliminen on myös järjestäytynyttä toimintaa. Keskeisiä toimijoita ovat: Karjalan Liitto, Pohjois-Karjalan Martat ry, martat, Maa- ja kotitalousnaiset, Karjalan Liiton Perinnetoimikunta (ent. naistoimikunta), Karjalaseurat ja monet muut yhdistykset. Martot ovat opettaneet karjalanpiirakoiden valmistusta kotitalouskursseilla eri puolilla Suomea. Karjalan Liitossa karjalaisia piirakkareseptejä esiteltiin liiton lehdessä jo 1940-luvun lopulla. Reseptien julkaisulla haluttiin muistuttaa moninaisestaruokaperinteen vaalimisesta. Aktiivisemmin piirakkaperinnettä ryhdyttiin säilyttämään ja opettamaan 1970-luvulla.<br /> <br /> Myös Marttaliiton vuosikymmeniä jatkunut neuvontatyö, julkaisut, kurssit ja työpajat ovat levittäneet osaamista laajasti. Karjalan Liitto on myös nimennyt noin 130 piirakkamestaria. Arvonimeä on myönnetty 1970-luvun alusta lähtien. Se myönnetään henkilöille, jotka ovat valmistaneet piirakoita yleisötapahtumiin, opettaneet piirakantekoa ja osallistuneet kilpailuihin. Karjalan Liiton Karjalaisilla kesäjuhlilla järjestettävillä piirakkakisoilla pyritään kannustamaan eri-ikäisiä piirakanteon taitoon. Ensimmäistä kertaa kisattiin vuonna 1970.<br /> Karjalainen piirakkaperinne on rikas, mutta monille tuntematon. Pohjois-Karjalan ohella eri puolille Suomea asuvat siirtokarjalaiset ja heidän jälkipolvensa ovat ylläpitäneet ja levittäneet karjalaisten perinnepiirakoiden tunnettavuutta. Piirakoiden leipomisperinne tunnetaan hyvin myös Etelä-Karjalassa.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Karjalanpiirakkaperinnettä pidetään yllä muun muassa Marttojen ja Karjalan Liiton piirakkakurssien, -pajojen ja -kilpailujen sekä kotitalouskurssien avulla. Keskeistä on sukupolvelta toiselle välitettävä piirakkaperinne, äitien ja isoäitien hiljainen perinnetieto.<br /> <br /> Erityisesti Pohjois-Karjalassa käsintehdyt karjalanpiirakat ovat edelleen keskeinen osa ruokaperinnettä, ja ne kuuluvat monen kodin ruokapöytään. Juhlapöydän tarjoiluna piirakoita tarjotaan Pohjois-Karjalan lisäksi myös muualla Suomessa.<br /> <br /> Aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna piirakoita leivotaan yhä harvemmin itse. Juhliin niitä tehdään tai ostetaan. Joidenkin kauppojen valikoimiin pienleipomon ohutkuoriset karjalanpiirakat kuuluvat. Omatekoiset piirakat on kuitenkin todettu maistuvimmiksi.<br /> <br /> Karjalanpiirakat valmistetaan seuraavasti: Kuoritaikinassa on vettä, suolaa ja jauhoja. Ruisjauhojen lisäksi taikinaan lisätään nykyään usein vehnäjauhoja. Halutessaan voi laittaa tilkan öljyä. Taikinasta kaulitaan noin 1/2 cm:n paksuinen levy, ja siitä painellaan juomalasilla tai muotilla ”kakkaroita”. Vaihtoehtoisesti tehdään pötkö, josta leikataan pieniä paloja ja painellaan ne kakkaroiksi. Piirakkakaulimella eli ”pulikalla” tai ”pualikalla” kakkarat ajellaan ohuiksi kuoriksi jauhotetulla tasolla. Täyte eli sydän levitetään kuoren päälle, minkä jälkeen kuoren reunat käännetään sydämen päälle. Reunat ”rypytetään” ennen paistamista. Piirakat paistetaan uunissa noin 250–300 °C:n lämmössä 15–20 minuuttia. Korkea paistolämpötila tekee piirakoista ”rapsakoita”. Valmiit kuumat piirakat voidellaan yleensä voilla.<br /> <br /> Karjalanpiirakoiden täyte eli sydän on nykyään useimmiten riisipuuroa, mutta täytteenä voidaan käyttää ohrapuuroa tai perunasosetta. Karjalanpiirakoita tehdään myös gluteiinittomana ja vegaanisena. Täytteissä kokeillaan uusiakin makuja ja raaka-aineita. Näin karjalanpiirakka elää ajassa säilyttäen silti yhteytensä karjalaiseen perintöön. Kodeissa pirakankuoria tehdään myös pastakoneella pulikan sijasta. Yksi perinteen harjoittamisen esimerkki on vuodesta 1974 Joensuun kauppatorilla toimiva Marttakahvio, jossa martat tekevät kesäaamuina karjalanpiirakoita. Marttojen piirakkapajalla järjestetään lapsille ja aikuisille myös piirakkakouluja. Saimaan alueelle myönnettiin Saimaa Region of Gastronmy -status alueen ainutlaatuisesta ruokakulttuurista vuonna 2024. Sen osana toteutettiin Taste Saimaa -hanke, jossa tuotiin esille muun muassa karjalanpiirakkaperinnettä järjestämällä useita Puhetta piirakka -seminaareja.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Karjalanpiirakka on perinteinen avonainen ja soikea piirakka, jonka juuret ovat erityisesti Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa. Se on yksi suomalaisen ruokakulttuurin tunnetummista leivonnaisista. Valmistustavaltaan ja ulkomuodoltaan lähes karjalanpiirakan kaltaisia piirakoita tunnetaan useita eri puolilta Karjalaa. Alun perin karjalanpiirakan täytteenä käytettiin ohraa ja talkkunaa. 1800-luvulta lähtien käyttöön tulivat peruna, tattari ja hirssi. Myöhemmin riisipuurosta tuli tunnetuin täyte. Myös ohra- ja perunatäytteet säilyivät yleisenä. Ennen piirakoita tehtiin melkein joka viikko lauantaisin, ja niitä syötiin karjalanpaistin kanssa.<br /> <br /> Vuosisatoja karjalanpiirakoita paistettiin ainoastaan Itä-Suomessa, suhteellisen pienellä alueella. Toisen maailmansodan jälkeen yli 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa. Heidän asuttamisensa levitti karjalaisia ruokaperinteitä koko maahan. Uunissa paistetut ruoat ja erityisesti karjalanpiirakka vakiintuivat osaksi koko Suomen ruokakulttuuria.<br /> <br /> Karjalanpiirakoiden ohella karjalaiseen leivontaperinteeseen kuuluvat muun muassa keitinpiiraat, kukkoset (pyörö, tapuntainen), sultsinat, tsupukat, supikkaat, vatruskat, sulhaspiiraat ja kokkoset eli mahallaanmakkoajat. Tavallisimmin piirakankuori valmistetaan rukiista, mutta esimerkiksi vatruskoissa käytetään perunaa ja vehnäjauhoa. Täytteenä on käytetty myös sieniä, kasviksia ja juureksia. Raja-Karjalassa valmistettiin sipaniekka-nimistä piirakkaa, jonka täytteenä oli ryynejä, perunamuhennosta, talkkunaa tai kohotettua ohrajauhotaikinaa. Sipaniekalle on ominaista karjalanpiirakkaa avoimempi rakenne ja runsas täyte. Vienankarjalainen kalitta muistuttaa valmistustavaltaan karjalanpiirakkaa tai sipaniekkaa, mutta kalitta jätetään päältä avoimemmaksi. Pohjois-Karjalassa tunnetaan myös laaja kukkojen ja ohrarieskan leivontaperinne. Etelä-Karjalassa ja Savossa perunapiirakat tehdään yleensä muodoltaan pyöreiksi. Vaikka karjalaisemännät tekivät piirakoiden valmistusta tutuksi uusilla asuinsijoilla, piirakkaperinnettä ryhdyttiin levittämään organisoidusti koko maan alueelle, kun Karjalan Liiton naistoimikunta vuonna 1976 perustettiin. Vuodesta 1980 ryhdyttiin kokoamaan kotitalousopettajaverkostoa, joka koulutti kiinnostuneita perinneleivontaan.<br /> <br /> Keittiömestari Aira Viitaniemi valittiin liiton naistoimikunnan johtoon vuonna 1979. Hän kehitti edelleen piirakkaperinteen tuntemusta ja kurssitusta. Viitaniemi palkittiin karjalaisen ruokakulttuurin edistämisestä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön palkinnolla vuonna 2025.<br /> <br /> Perinnepiirakkatietouden ylläpitämiseksi yhteistyötä tehdään myös päiväkotien ja koulujen kanssa. Esimerkiksi järjestöjen vapaaehtoiset käyvät leipomassa lasten ja nuorten kanssa päiväkodeissa ja kouluissa sekä seniorikohteissa. Marttojen kotitalousasiantuntijat pitävät kursseja mm. karjalaisesta leivontaperinteestä. Marttapiireissä järjestetään Karjalan Kulttuurirahaston tukemia Makumatka Karjalaan -kursseja, jotka ovat ensisijaisesti tarkoitettu lapsille ja nuorille.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Perinteen siirtäminen sukupolvelta toiselle on yksi tärkeimmistä tavoista välittää karjalanpiirakkaperinteen osaamista. Perheissä ja suvuissa opetetaan, kuinka tehdään aito karjalanpiirakka. Koulujen kotitalousopetus sekä kansalaisopistojen kurssit tukevat lisäksi mahdollisuutta oppia karjalanpiirakan valmistusta ohjatusti.<br /> <br /> Keittiömestari Jaakko Kolmonen oli valtakunnallisesti tunnettu karjalaisen piirakkaperinteen välittäjä ja hänen nimeään kantava rahasto on 2000-luvulla tukenut useita karjalaisen leivontakulttuurin edistäjiä. <br /> <br /> Monenlaiset organisaatiot ylläpitävät ja edistävät perinneleivontaan liittyvää tietoutta. Leipätiedotus on leipomoiden viestinnän yhteiselin, joka edistää hyvää ravitsemusta. He ovat tuottaneet myös karjalanpiirakka-tietoutta ja lanseeranneet 20.10. vietettävän piirakkapäivän. Esimerkiksi 2025 Karjalan Liiton Facebookissa päivästä kertovan tiedotteen jakaminen keräsi noin 1400 tykkäystä ja noin 100 edelleen jakoa. Piirakkakursseja järjestetään nykyisin tilauksesta esimerkiksi eri tyyppisten tyhy-päivien ohjelmaksi. Käsintehtyjen piirakoiden myynti on myös monien myyjäisten varainhankintaa. Piirakat ovat osa ortodoksista ruokaperinnettä, erityisesti niiden katsotaan liittyvän ortodoksiseen paastokulttuuriin. <br /> <br /> Karjalanpiirakka on rekisteröity Euroopan unionin Aidoksi perinteiseksi tuotteeksi (APT) helmikuussa 2003. Vuonna 2019 jätettiin karjalanpiirakan nimisuojaa koskeva muutoshakemus. Karjalan piirakan ainesosien joukkoon hyväksyttiin laktoositon maitojuoma, maitojauhe ja perunahiutaleet. Esimerkiksi Joensuun Marttakahviossa myytävää käsintehtyä piirakkaa kutsutaan marttapiirakaksi, koska piirakan puuro keitetään kermaan. Myös suolan käyttö täytteessä on erikseen mainittu. Tämä helpottaa erityisesti pienten leipomoiden työtä, koska jatkossa tarvitsee tehdä vain yksi riisipuuro, jonka voi valmistaa laktoosittomasta maitojuomasta. Tämä yksinkertaistaa myös Ruokaviraston karjalanpiirakka-nimisen tuotteen valvontaa.<br /> <br /> Piirakoiden kaupallisuutta ja teollista valmistusta voidaan pitää myös perinteisen piirakan uhkana. Yhtäältä kaupallinen menestys turvaa perinteen jatkuvuutta ja tuote pysyy näkyvänä arjessa, mutta toisaalta haasteena on tasapaino käsityöperinteen ja teollisen tuotannon välillä. Miten säilyttää aito käsintehty piirakka, perinteinen rypytystaito, taikinan käsittelyn hienovaraisuus, jos käsitys teollisista piirakoista aitoina piirakoina tulee yleiseksi. Karjalanpiirakkaperinteen tulevaisuus näyttää valoisalta, mikäli taitojen siirtämistä jatketaan aktiivisesti ja perinne pidetään avoimena uusille tekijöille.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Karjalanpiirakkaperinteen tulevaisuus näyttäytyy sekä haasteellisena että toiveikkaana. Karjalan alueelta lähtöisin oleva leivonnainen on edelleen yksi suomalaisten tunnetuimmista ja rakastetuimmista perinneherkuista, mutta sen valmistustavan säilyminen elävänä arjen taitona edellyttää tietoista vaalimista.<br /> <br /> Kauppojen paistopisteissä myytävät teollisesti valmistetut riisipiirakat ovat arkipäiväistyneet osaksi ruokakulttuuria. Tämä kehitys voi heikentää käsityötaidon siirtymistä, ellei osaamisen opettamiseen ja yhdessä tekemiseen panosteta. Samalla on kuitenkin nähtävissä, että leipomisen taito siirtyy perheissä, kursseilla ja tapahtumissa. <br /> <br /> Karjalanpiirakkaan liitetään vahvoja ja myönteisiä mielikuvia kodikkuudesta, vieraanvaraisuudesta ja juhlahetkistä. Näitä mielikuvia hyödyntävät ravintolat, kahvilat ja erityisesti itäsuomalainen matkailuelinkeino, joille karjalanpiirakka toimii alueellisen identiteetin ja perinteen symbolina. Tulevaisuudessa ruokamatkailun kasvu voi entisestään vahvistaa perinteen näkyvyyttä ja arvostusta. Karjalanpiirakka on kysytty tuote maailmallakin. <br /> <br /> Alan ammattilaisten ja median kiinnostus piirakkaperinteeseen tukee osaamisen säilymistä ja kehittämistä. Verkkoalustat ja sosiaalinen media tarjoavat runsaasti sisältöä ja perinneleivonnan taltiointi- ja välittämismahdollisuuksia. Esimerkiksi Karjalan Liiton sivujen perinnepiirakkavideoilla (2021) esitellään yhden viikon aikana jokaisena päivänä yksi tuote.<br /> Some-ryhmissä käyttäjät jakavat reseptejä, opastusvideoita, muistoja ja keskustelevat piirakanteosta. <br /> <br /> Karjalanpiirakan asema kansallisena symbolina näkyy monin tavoin. Karjalan Liitto vie jouluisin korillisen karjalanpiirakoita presidentille, mikä korostaa perinteen arvostusta valtiollisella tasolla. Karjalanpiirakka on ikuistettu postimerkkiin vuonna 2016 Pohjola-Nordenin merkkisarjaan, jonka teemana oli pohjoismainen ruokakulttuuri. <br /> <br /> Karjalanpiirakan myönteinen julkisuus ja jatkuva kysyntä luovat hyvän perustan elinvoimaisuudelle ja tulevaisuudelle.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Pohjois-Karjalan Martat ry, toiminnanjohtaja Heli Vara, heli.vara@martat.fi<br /> <br /> Karjalan Liitto ry, kulttuurituottaja Mervi Piipponen, mervi.piipponen@karjalanliitto.fi<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> www.karjalanliitto.fi<br /> <br /> www.martat.fi<br /> <br /> https://www.leipatiedotus.fi/materiaalit/piirakkapaiva.html<br /> <br /> https://ruokatieto.fi/ruokatietoa/ruokakulttuuri/alueelliset-erot-ja-erikoisuudet/<br /> <br /> https://www.martat.fi/ajankohtaista/jaakko-kolmosen-rahasto-jakoi-tunnustuksia-tyosta-suomalaisen-ruokakulttuurin-hyvaksi/<br /> <br /> https://ortodoksinenkulttuurikeskus.fi/fi/teemat/tietoymparisto/karjalaisesta-ruokaperinteesta<br /> <br /> Linkkejä piirakkaperinnetietouteen:<br /> <br /> www.karjalanliitto.fi<br /> www.martat.fi<br /> <br /> Piirakkaviikko-videot (2021): https://www.karjalanliitto.fi/karjalan-liitto/karjalan-liiton-toiminta/tallenteet.html<br /> <br /> https://www.youtube.com/user/MartatTV<br /> <br /> www.martat.fi/resesptit/karjalanpiirakka<br /> <br /> Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä. <br /> <br /> Neuvoston asetus (ETY) N:o 2082/92, Erityisluonnetta koskevan todistuksen rekisteröintihakemus (EU) N:o 1151/2012. <br /> <br /> Patakakkonen: Karjalanpiirakat. YLE Elävä arkisto. <br /> <br /> https://yle.fi/a/20-103528<br /> <br /> Karjalainen piirakka rypyttyy parhaiten pelkillä etusormilla, Video Eevaliisa Kurki tekee piirakoita (2025). https://www.instagram.com/reel/DR2CIq-EaeZ/<br /> <br /> <br /> <br /> Kirjallisuutta:<br /> <br /> Hopsu-Neuvonen, Arja (toim.) 2010. Karjalaisia kukkoja ja kakkaroita. Helsinki: Marttaliitto ry. <br /> <br /> Juurikkala, Katariina (toim.) 2016. Makumatka Karjalaan. Helsinki: Marttaliitto ry. <br /> <br /> Kolmonen, Jaakko 1993. Karjalan parhaat leivonnaiset. Helsinki: Patakolmonen ky. <br /> <br /> Lampinen, Aino 1978. Karjalainen keittokirja. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino oy. <br /> <br /> Makkonen Rauha 1988. Ruotsit ruuvalla.<br /> <br /> Seppälä-Pora, Irja 1962. Apposkaalista mantsikkamöllöön, Karjalan kannaksen kansanruokia. Helsinki: Otava. <br /> <br /> Sallinen-Gimpl, Pirkko 2021. Suuri piirakkakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki<br /> <br /> Suomalainen Marja-Liisa 1978. Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria. Etelä-Karjalan museon julkaisuja.<br /> <br /> Tikka Katja: Politiikkaa ja piirakkaterapiaa 2023, Karjalan Liitto 80 vuotta.<br /> <br /> Viitaniemi Aira 2016,Karjalainen ruokakirja (Karjalan Liitto).<br /> <br /> Viitaniemi Aira-Pelvas Saija 2020. Ruokamuistoja Karjalasta (Karjalan Liitto).<br /> <br /> Elävän perinnön kuvakortit 2023, Pohjois-Karjalan museo.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Karjalanpiirakkaperinne&diff=31392 2026-03-16T08:38:06Z

<p>LeenaMarsio: /* Perinteen harjoittajat ja tuntijat */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Ruokaperinteet<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=Karjala, karjalaisuus, Karjalan Liitto ry, karjalanpiirakka, piirakka, ruoka, ruokakulttuuri, siirtokarjalaiset, Martat, kotitalous, Pohjois-Karjalan Martat ry, Perinneleivonnaiset, identiteetti, käsintehty, piirakkaperinne, yhdistystoiminta<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalaiset kesäjuhlat Kuva Elina Orpana.JPG|thumb|Hyvinkäällä 2015 vietettyjen karjalaisten kesäjuhlien nuorin piirakkakisojen osaanottaja ja voittaja oli Ulla Saarnio, 2 vuotta. Kuva Elina Orpana 2015.|alt=Piirakkakisan väkeä. Pienellä lapsella pokaali käsissään.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkamestari Karjalanliitto Kuvaaja Saija Pelvas.jpg|thumb|Karjalan liiton hallituksen hyväksymän '''piirakkamestarin arvonimen''' voivat saada sellaiset henkilöt, jotka ovat valmistaneet piirakoita yleisötapahtumiin, opettaneet piirakantekoa ja osallistuneet piirakkakilpailuihin. Tähän mennessä piirakkamestarin arvonimen on saanut 100 henkilöä. Sadannen arvomerkin luovutti Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallströn ravintoloitija Pekka Pärssiselle Karjalatalolla vuonna 2016. Kuva Saija Pelvas, [http://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto ry.]|alt=Pekka Pärssinen ylpeänä vastaanottamassa piirakkamestarin arvonimeä.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalan liitto arkisto.jpg|thumb|Vuosittain karjalaisilla kesäjuhlilla järjestetään Karjalan Liiton valtakunnalliset piirakkamestaruuskilpailut, joissa on omat sarjat lapsille ja aikuisille. Tuomaristossa toimii alan asiantuntijat. Kuva Karjalan Liiton arkisto|alt=Kaksi mustavalkoista kuvaa kilpailuista. Ensimmäisessä leipurit odottamassa tuomarointia, toisessa leipuri muotoilee piirakkaa.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalan liiton arkisto.jpg|thumb|Karjalan Liiton naistoimikunnan puheenjohtaja, keittiömestari ja kotiseutuneuvos Aira Viitaniemi yhdessä piirakkakisoihin osallistuneiden nuorten kanssa. Kuva Karjalan Liiton arkisto.|alt=Mustavalkoinen kuva Aira Viitaniemestä ja neljästä nuoresta.]]<br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Karjalanpiirakka on perinteinen karjalainen leivonnainen, jossa ohuen ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta. Karjalanpiirakka on peräisin Karjalan alueelta ja se on yksi tunnetuimmista suomalaisista ruuista ja osa identiteettiämme.<br /> <br /> Karjalanpiirakka voi olla käsintehty tai teollisesti valmistettu riisipiirakka. Karjalanpiirakka ja riisipiirakka eroavat toisistaan pääasiassa ruispitoisuuden, valmistustavan ja vuonna 2003 myönnetyn EU-nimisuojan perusteella. Karjalanpiirakka on aito perinteinen tuote (ATP-suoja). Karjalanpiirakan kuoressa on oltava yli puolet ruisjauhoja, kuori on ohut ja piirakat rypytetään käsin. Perinteinen käsintehty piirakka tehdään käsin kotona tai pienleipomoissa. Teollinen riisipiirakka valmistetaan suurissa määrissä koneellisesti ja myydään pakattuna kaupoissa. <br /> <br /> Karjalanpiirakoita leipovat kotileipurit, pienyrittäjät ja ammattilaiset. Karjalanpiirakoita valmistetaan pienleipomoissa ja myydään myös joidenkin kauppojen valikoimissa. Lisäksi koulujen kotitaloustunneilla ja erilaisissa oppilaitoksissa opetetaan piirakoiden valmistusta, mikä osaltaan turvaa perinteen siirtymistä uusille sukupolville.<br /> <br /> Karjalaperinteen siirtäminen ja vaaliminen on myös järjestäytynyttä toimintaa. Keskeisiä toimijoita ovat: Karjalan Liitto, Pohjois-Karjalan Martat ry, martat, Maa- ja kotitalousnaiset, Karjalan Liiton Perinnetoimikunta (ent. naistoimikunta), Karjalaseurat ja monet muut yhdistykset. Martot ovat opettaneet karjalanpiirakoiden valmistusta kotitalouskursseilla eri puolilla Suomea. Karjalan Liitossa karjalaisia piirakkareseptejä esiteltiin liiton lehdessä jo 1940-luvun lopulla. Reseptien julkaisulla haluttiin muistuttaa moninaisestaruokaperinteen vaalimisesta. Aktiivisemmin piirakkaperinnettä ryhdyttiin säilyttämään ja opettamaan 1970-luvulla.<br /> <br /> Myös Marttaliiton vuosikymmeniä jatkunut neuvontatyö, julkaisut, kurssit ja työpajat ovat levittäneet osaamista laajasti. Karjalan Liitto on myös nimennyt noin 130 piirakkamestaria. Arvonimeä on myönnetty 1970-luvun alusta lähtien. Se myönnetään henkilöille, jotka ovat valmistaneet piirakoita yleisötapahtumiin, opettaneet piirakantekoa ja osallistuneet kilpailuihin. Karjalan Liiton Karjalaisilla kesäjuhlilla järjestettävillä piirakkakisoilla pyritään kannustamaan eri-ikäisiä piirakanteon taitoon. Ensimmäistä kertaa kisattiin vuonna 1970.<br /> <br /> Karjalainen piirakkaperinne on rikas, mutta monille tuntematon. Pohjois-Karjalan ohella eri puolille Suomea asuvat siirtokarjalaiset ja heidän jälkipolvensa ovat ylläpitäneet ja levittäneet karjalaisten perinnepiirakoiden tunnettavuutta. Piirakoiden leipomisperinne tunnetaan hyvin myös Etelä-Karjalassa.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Karjalanpiirakkaperinnettä pidetään yllä muun muassa Marttojen ja Karjalan Liiton piirakkakurssien, -pajojen ja -kilpailujen sekä kotitalouskurssien avulla. Keskeistä on sukupolvelta toiselle välitettävä piirakkaperinne, äitien ja isoäitien hiljainen perinnetieto.<br /> <br /> Erityisesti Pohjois-Karjalassa käsintehdyt karjalanpiirakat ovat edelleen keskeinen osa ruokaperinnettä, ja ne kuuluvat monen kodin ruokapöytään. Juhlapöydän tarjoiluna piirakoita tarjotaan Pohjois-Karjalan lisäksi myös muualla Suomessa.<br /> <br /> Aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna piirakoita leivotaan yhä harvemmin itse. Juhliin niitä tehdään tai ostetaan. Joidenkin kauppojen valikoimiin pienleipomon ohutkuoriset karjalanpiirakat kuuluvat. Omatekoiset piirakat on kuitenkin todettu maistuvimmiksi.<br /> <br /> Karjalanpiirakat valmistetaan seuraavasti: Kuoritaikinassa on vettä, suolaa ja jauhoja. Ruisjauhojen lisäksi taikinaan lisätään nykyään usein vehnäjauhoja. Halutessaan voi laittaa tilkan öljyä. Taikinasta kaulitaan noin 1/2 cm:n paksuinen levy, ja siitä painellaan juomalasilla tai muotilla ”kakkaroita”. Vaihtoehtoisesti tehdään pötkö, josta leikataan pieniä paloja ja painellaan ne kakkaroiksi. Piirakkakaulimella eli ”pulikalla” tai ”pualikalla” kakkarat ajellaan ohuiksi kuoriksi jauhotetulla tasolla. Täyte eli sydän levitetään kuoren päälle, minkä jälkeen kuoren reunat käännetään sydämen päälle. Reunat ”rypytetään” ennen paistamista. Piirakat paistetaan uunissa noin 250–300 °C:n lämmössä 15–20 minuuttia. Korkea paistolämpötila tekee piirakoista ”rapsakoita”. Valmiit kuumat piirakat voidellaan yleensä voilla.<br /> <br /> Karjalanpiirakoiden täyte eli sydän on nykyään useimmiten riisipuuroa, mutta täytteenä voidaan käyttää ohrapuuroa tai perunasosetta. Karjalanpiirakoita tehdään myös gluteiinittomana ja vegaanisena. Täytteissä kokeillaan uusiakin makuja ja raaka-aineita. Näin karjalanpiirakka elää ajassa säilyttäen silti yhteytensä karjalaiseen perintöön. Kodeissa pirakankuoria tehdään myös pastakoneella pulikan sijasta.<br /> Yksi perinteen harjoittamisen esimerkki on vuodesta 1974 Joensuun kauppatorilla toimiva Marttakahvio, jossa martat tekevät kesäaamuina karjalanpiirakoita. Marttojen piirakkapajalla järjestetään lapsille ja aikuisille myös piirakkakouluja.<br /> Saimaan alueelle myönnettiin Saimaa Region of Gastronmy -status alueen ainutlaatuisesta ruokakulttuurista vuonna 2024. Sen osana toteutettiin Taste Saimaa -hanke, jossa tuotiin esille muun muassa karjalanpiirakkaperinnettä järjestämällä useita Puhetta piirakka -seminaareja.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Karjalanpiirakka on perinteinen avonainen ja soikea piirakka, jonka juuret ovat erityisesti Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa. Se on yksi suomalaisen ruokakulttuurin tunnetummista leivonnaisista. Valmistustavaltaan ja ulkomuodoltaan lähes karjalanpiirakan kaltaisia piirakoita tunnetaan useita eri puolilta Karjalaa. Alun perin karjalanpiirakan täytteenä käytettiin ohraa ja talkkunaa. 1800-luvulta lähtien käyttöön tulivat peruna, tattari ja hirssi. Myöhemmin riisipuurosta tuli tunnetuin täyte. Myös ohra- ja perunatäytteet säilyivät yleisenä. Ennen piirakoita tehtiin melkein joka viikko lauantaisin, ja niitä syötiin karjalanpaistin kanssa.<br /> <br /> Vuosisatoja karjalanpiirakoita paistettiin ainoastaan Itä-Suomessa, suhteellisen pienellä alueella. Toisen maailmansodan jälkeen yli 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa. Heidän asuttamisensa levitti karjalaisia ruokaperinteitä koko maahan. Uunissa paistetut ruoat ja erityisesti karjalanpiirakka vakiintuivat osaksi koko Suomen ruokakulttuuria.<br /> <br /> Karjalanpiirakoiden ohella karjalaiseen leivontaperinteeseen kuuluvat muun muassa keitinpiiraat, kukkoset (pyörö, tapuntainen), sultsinat, tsupukat, supikkaat, vatruskat, sulhaspiiraat ja kokkoset eli mahallaanmakkoajat. Tavallisimmin piirakankuori valmistetaan rukiista, mutta esimerkiksi vatruskoissa käytetään perunaa ja vehnäjauhoa. Täytteenä on käytetty myös sieniä, kasviksia ja juureksia.<br /> Raja-Karjalassa valmistettiin sipaniekka-nimistä piirakkaa, jonka täytteenä oli ryynejä, perunamuhennosta, talkkunaa tai kohotettua ohrajauhotaikinaa. Sipaniekalle on ominaista karjalanpiirakkaa avoimempi rakenne ja runsas täyte. Vienankarjalainen kalitta muistuttaa valmistustavaltaan karjalanpiirakkaa tai sipaniekkaa, mutta kalitta jätetään päältä avoimemmaksi. Pohjois-Karjalassa tunnetaan myös laaja kukkojen ja ohrarieskan leivontaperinne. Etelä-Karjalassa ja Savossa perunapiirakat tehdään yleensä muodoltaan pyöreiksi.<br /> Vaikka karjalaisemännät tekivät piirakoiden valmistusta tutuksi uusilla asuinsijoilla, piirakkaperinnettä ryhdyttiin levittämään organisoidusti koko maan alueelle, kun Karjalan Liiton naistoimikunta vuonna 1976 perustettiin. Vuodesta 1980 ryhdyttiin kokoamaan kotitalousopettajaverkostoa, joka koulutti kiinnostuneita perinneleivontaan.<br /> <br /> Keittiömestari Aira Viitaniemi valittiin liiton naistoimikunnan johtoon vuonna 1979. Hän kehitti edelleen piirakkaperinteen tuntemusta ja kurssitusta. Viitaniemi palkittiin karjalaisen ruokakulttuurin edistämisestä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön palkinnolla vuonna 2025.<br /> <br /> Perinnepiirakkatietouden ylläpitämiseksi yhteistyötä tehdään myös päiväkotien ja koulujen kanssa. Esimerkiksi järjestöjen vapaaehtoiset käyvät leipomassa lasten ja nuorten kanssa päiväkodeissa ja kouluissa sekä seniorikohteissa. Marttojen kotitalousasiantuntijat pitävät kursseja mm. karjalaisesta leivontaperinteestä. Marttapiireissä järjestetään Karjalan Kulttuurirahaston tukemia Makumatka Karjalaan -kursseja, jotka ovat ensisijaisesti tarkoitettu lapsille ja nuorille.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Karjalanpiirakkaperinne&diff=31391 2026-03-16T08:37:37Z

<p>LeenaMarsio: /* Perinteen harjoittajat ja tuntijat */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Ruokaperinteet<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=Karjala, karjalaisuus, Karjalan Liitto ry, karjalanpiirakka, piirakka, ruoka, ruokakulttuuri, siirtokarjalaiset, Martat, kotitalous, Pohjois-Karjalan Martat ry, Perinneleivonnaiset, identiteetti, käsintehty, piirakkaperinne, yhdistystoiminta<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalaiset kesäjuhlat Kuva Elina Orpana.JPG|thumb|Hyvinkäällä 2015 vietettyjen karjalaisten kesäjuhlien nuorin piirakkakisojen osaanottaja ja voittaja oli Ulla Saarnio, 2 vuotta. Kuva Elina Orpana 2015.|alt=Piirakkakisan väkeä. Pienellä lapsella pokaali käsissään.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkamestari Karjalanliitto Kuvaaja Saija Pelvas.jpg|thumb|Karjalan liiton hallituksen hyväksymän '''piirakkamestarin arvonimen''' voivat saada sellaiset henkilöt, jotka ovat valmistaneet piirakoita yleisötapahtumiin, opettaneet piirakantekoa ja osallistuneet piirakkakilpailuihin. Tähän mennessä piirakkamestarin arvonimen on saanut 100 henkilöä. Sadannen arvomerkin luovutti Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallströn ravintoloitija Pekka Pärssiselle Karjalatalolla vuonna 2016. Kuva Saija Pelvas, [http://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto ry.]|alt=Pekka Pärssinen ylpeänä vastaanottamassa piirakkamestarin arvonimeä.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalan liitto arkisto.jpg|thumb|Vuosittain karjalaisilla kesäjuhlilla järjestetään Karjalan Liiton valtakunnalliset piirakkamestaruuskilpailut, joissa on omat sarjat lapsille ja aikuisille. Tuomaristossa toimii alan asiantuntijat. Kuva Karjalan Liiton arkisto|alt=Kaksi mustavalkoista kuvaa kilpailuista. Ensimmäisessä leipurit odottamassa tuomarointia, toisessa leipuri muotoilee piirakkaa.]]<br /> [[Tiedosto:Piirakkakisat Karjalan liiton arkisto.jpg|thumb|Karjalan Liiton naistoimikunnan puheenjohtaja, keittiömestari ja kotiseutuneuvos Aira Viitaniemi yhdessä piirakkakisoihin osallistuneiden nuorten kanssa. Kuva Karjalan Liiton arkisto.|alt=Mustavalkoinen kuva Aira Viitaniemestä ja neljästä nuoresta.]]<br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Karjalanpiirakka on perinteinen karjalainen leivonnainen, jossa ohuen ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta. Karjalanpiirakka on peräisin Karjalan alueelta ja se on yksi tunnetuimmista suomalaisista ruuista ja osa identiteettiämme.<br /> <br /> Karjalanpiirakka voi olla käsintehty tai teollisesti valmistettu riisipiirakka. Karjalanpiirakka ja riisipiirakka eroavat toisistaan pääasiassa ruispitoisuuden, valmistustavan ja vuonna 2003 myönnetyn EU-nimisuojan perusteella. Karjalanpiirakka on aito perinteinen tuote (ATP-suoja). Karjalanpiirakan kuoressa on oltava yli puolet ruisjauhoja, kuori on ohut ja piirakat rypytetään käsin. Perinteinen käsintehty piirakka tehdään käsin kotona tai pienleipomoissa. Teollinen riisipiirakka valmistetaan suurissa määrissä koneellisesti ja myydään pakattuna kaupoissa. <br /> <br /> Karjalanpiirakoita leipovat kotileipurit, pienyrittäjät ja ammattilaiset. Karjalanpiirakoita valmistetaan pienleipomoissa ja myydään myös joidenkin kauppojen valikoimissa. Lisäksi koulujen kotitaloustunneilla ja erilaisissa oppilaitoksissa opetetaan piirakoiden valmistusta, mikä osaltaan turvaa perinteen siirtymistä uusille sukupolville.<br /> Karjalaperinteen siirtäminen ja vaaliminen on myös järjestäytynyttä toimintaa. Keskeisiä toimijoita ovat: Karjalan Liitto, Pohjois-Karjalan Martat ry, martat, Maa- ja kotitalousnaiset, Karjalan Liiton Perinnetoimikunta (ent. naistoimikunta), Karjalaseurat ja monet muut yhdistykset. Martot ovat opettaneet karjalanpiirakoiden valmistusta kotitalouskursseilla eri puolilla Suomea. Karjalan Liitossa karjalaisia piirakkareseptejä esiteltiin liiton lehdessä jo 1940-luvun lopulla. Reseptien julkaisulla haluttiin muistuttaa moninaisestaruokaperinteen vaalimisesta. Aktiivisemmin piirakkaperinnettä ryhdyttiin säilyttämään ja opettamaan 1970-luvulla.<br /> <br /> Myös Marttaliiton vuosikymmeniä jatkunut neuvontatyö, julkaisut, kurssit ja työpajat ovat levittäneet osaamista laajasti. Karjalan Liitto on myös nimennyt noin 130 piirakkamestaria. Arvonimeä on myönnetty 1970-luvun alusta lähtien. Se myönnetään henkilöille, jotka ovat valmistaneet piirakoita yleisötapahtumiin, opettaneet piirakantekoa ja osallistuneet kilpailuihin. Karjalan Liiton Karjalaisilla kesäjuhlilla järjestettävillä piirakkakisoilla pyritään kannustamaan eri-ikäisiä piirakanteon taitoon. Ensimmäistä kertaa kisattiin vuonna 1970.<br /> <br /> Karjalainen piirakkaperinne on rikas, mutta monille tuntematon. Pohjois-Karjalan ohella eri puolille Suomea asuvat siirtokarjalaiset ja heidän jälkipolvensa ovat ylläpitäneet ja levittäneet karjalaisten perinnepiirakoiden tunnettavuutta. Piirakoiden leipomisperinne tunnetaan hyvin myös Etelä-Karjalassa.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Karjalanpiirakkaperinnettä pidetään yllä muun muassa Marttojen ja Karjalan Liiton piirakkakurssien, -pajojen ja -kilpailujen sekä kotitalouskurssien avulla. Keskeistä on sukupolvelta toiselle välitettävä piirakkaperinne, äitien ja isoäitien hiljainen perinnetieto.<br /> <br /> Erityisesti Pohjois-Karjalassa käsintehdyt karjalanpiirakat ovat edelleen keskeinen osa ruokaperinnettä, ja ne kuuluvat monen kodin ruokapöytään. Juhlapöydän tarjoiluna piirakoita tarjotaan Pohjois-Karjalan lisäksi myös muualla Suomessa.<br /> <br /> Aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna piirakoita leivotaan yhä harvemmin itse. Juhliin niitä tehdään tai ostetaan. Joidenkin kauppojen valikoimiin pienleipomon ohutkuoriset karjalanpiirakat kuuluvat. Omatekoiset piirakat on kuitenkin todettu maistuvimmiksi.<br /> <br /> Karjalanpiirakat valmistetaan seuraavasti: Kuoritaikinassa on vettä, suolaa ja jauhoja. Ruisjauhojen lisäksi taikinaan lisätään nykyään usein vehnäjauhoja. Halutessaan voi laittaa tilkan öljyä. Taikinasta kaulitaan noin 1/2 cm:n paksuinen levy, ja siitä painellaan juomalasilla tai muotilla ”kakkaroita”. Vaihtoehtoisesti tehdään pötkö, josta leikataan pieniä paloja ja painellaan ne kakkaroiksi. Piirakkakaulimella eli ”pulikalla” tai ”pualikalla” kakkarat ajellaan ohuiksi kuoriksi jauhotetulla tasolla. Täyte eli sydän levitetään kuoren päälle, minkä jälkeen kuoren reunat käännetään sydämen päälle. Reunat ”rypytetään” ennen paistamista. Piirakat paistetaan uunissa noin 250–300 °C:n lämmössä 15–20 minuuttia. Korkea paistolämpötila tekee piirakoista ”rapsakoita”. Valmiit kuumat piirakat voidellaan yleensä voilla.<br /> <br /> Karjalanpiirakoiden täyte eli sydän on nykyään useimmiten riisipuuroa, mutta täytteenä voidaan käyttää ohrapuuroa tai perunasosetta. Karjalanpiirakoita tehdään myös gluteiinittomana ja vegaanisena. Täytteissä kokeillaan uusiakin makuja ja raaka-aineita. Näin karjalanpiirakka elää ajassa säilyttäen silti yhteytensä karjalaiseen perintöön. Kodeissa pirakankuoria tehdään myös pastakoneella pulikan sijasta.<br /> Yksi perinteen harjoittamisen esimerkki on vuodesta 1974 Joensuun kauppatorilla toimiva Marttakahvio, jossa martat tekevät kesäaamuina karjalanpiirakoita. Marttojen piirakkapajalla järjestetään lapsille ja aikuisille myös piirakkakouluja.<br /> Saimaan alueelle myönnettiin Saimaa Region of Gastronmy -status alueen ainutlaatuisesta ruokakulttuurista vuonna 2024. Sen osana toteutettiin Taste Saimaa -hanke, jossa tuotiin esille muun muassa karjalanpiirakkaperinnettä järjestämällä useita Puhetta piirakka -seminaareja.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Karjalanpiirakka on perinteinen avonainen ja soikea piirakka, jonka juuret ovat erityisesti Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa. Se on yksi suomalaisen ruokakulttuurin tunnetummista leivonnaisista. Valmistustavaltaan ja ulkomuodoltaan lähes karjalanpiirakan kaltaisia piirakoita tunnetaan useita eri puolilta Karjalaa. Alun perin karjalanpiirakan täytteenä käytettiin ohraa ja talkkunaa. 1800-luvulta lähtien käyttöön tulivat peruna, tattari ja hirssi. Myöhemmin riisipuurosta tuli tunnetuin täyte. Myös ohra- ja perunatäytteet säilyivät yleisenä. Ennen piirakoita tehtiin melkein joka viikko lauantaisin, ja niitä syötiin karjalanpaistin kanssa.<br /> <br /> Vuosisatoja karjalanpiirakoita paistettiin ainoastaan Itä-Suomessa, suhteellisen pienellä alueella. Toisen maailmansodan jälkeen yli 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa. Heidän asuttamisensa levitti karjalaisia ruokaperinteitä koko maahan. Uunissa paistetut ruoat ja erityisesti karjalanpiirakka vakiintuivat osaksi koko Suomen ruokakulttuuria.<br /> <br /> Karjalanpiirakoiden ohella karjalaiseen leivontaperinteeseen kuuluvat muun muassa keitinpiiraat, kukkoset (pyörö, tapuntainen), sultsinat, tsupukat, supikkaat, vatruskat, sulhaspiiraat ja kokkoset eli mahallaanmakkoajat. Tavallisimmin piirakankuori valmistetaan rukiista, mutta esimerkiksi vatruskoissa käytetään perunaa ja vehnäjauhoa. Täytteenä on käytetty myös sieniä, kasviksia ja juureksia.<br /> Raja-Karjalassa valmistettiin sipaniekka-nimistä piirakkaa, jonka täytteenä oli ryynejä, perunamuhennosta, talkkunaa tai kohotettua ohrajauhotaikinaa. Sipaniekalle on ominaista karjalanpiirakkaa avoimempi rakenne ja runsas täyte. Vienankarjalainen kalitta muistuttaa valmistustavaltaan karjalanpiirakkaa tai sipaniekkaa, mutta kalitta jätetään päältä avoimemmaksi. Pohjois-Karjalassa tunnetaan myös laaja kukkojen ja ohrarieskan leivontaperinne. Etelä-Karjalassa ja Savossa perunapiirakat tehdään yleensä muodoltaan pyöreiksi.<br /> Vaikka karjalaisemännät tekivät piirakoiden valmistusta tutuksi uusilla asuinsijoilla, piirakkaperinnettä ryhdyttiin levittämään organisoidusti koko maan alueelle, kun Karjalan Liiton naistoimikunta vuonna 1976 perustettiin. Vuodesta 1980 ryhdyttiin kokoamaan kotitalousopettajaverkostoa, joka koulutti kiinnostuneita perinneleivontaan.<br /> <br /> Keittiömestari Aira Viitaniemi valittiin liiton naistoimikunnan johtoon vuonna 1979. Hän kehitti edelleen piirakkaperinteen tuntemusta ja kurssitusta. Viitaniemi palkittiin karjalaisen ruokakulttuurin edistämisestä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön palkinnolla vuonna 2025.<br /> <br /> Perinnepiirakkatietouden ylläpitämiseksi yhteistyötä tehdään myös päiväkotien ja koulujen kanssa. Esimerkiksi järjestöjen vapaaehtoiset käyvät leipomassa lasten ja nuorten kanssa päiväkodeissa ja kouluissa sekä seniorikohteissa. Marttojen kotitalousasiantuntijat pitävät kursseja mm. karjalaisesta leivontaperinteestä. Marttapiireissä järjestetään Karjalan Kulttuurirahaston tukemia Makumatka Karjalaan -kursseja, jotka ovat ensisijaisesti tarkoitettu lapsille ja nuorille.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Perinnesaunottaminen&diff=31277 2026-03-11T06:35:17Z

<p>LeenaMarsio: /* Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat, Käsityötaidot, Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=saunaperinne, kansanperinne, kansanlääkintä, perinteentaitajat, kansanusko, kansanrunous, saunominen, muistitieto, kulttuuriperintö, ekokulttuuri<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> [[Tiedosto:Vihtakylvetystä.jpg|pienoiskuva|Vihtakylvetystä. Kuvaaja Ville Kurki]]<br /> Perinnesaunottaminen on kattotermi erilaisille henkiseen ja kansanlääkinnälliseen kulttuuriperintöön pohjautuville yhteisöllisille saunarituaaleille ja hoitosaunoille, joiden toimintatavat, rituaalit sekä käsitys terveydestä ja sairaudesta ulottuvat syvälle itämerensuomalaiseen kansanperinteeseen. <br /> <br /> Perinnesaunottamista harjoittavat Suomessa lukuisat eri tahot. Perinteenharjoittajat vaihtelevat perinnesaunottamista satunnaisesti järjestävistä, kansanperinteestä kiinnostuneista yksityishenkilöistä erityisesti vuotuisjuhlien aikaan erityisiä teemallisia saunoja järjestäviin yhdistyksiin, yhteisöihin ja yrityksiin sekä erilaisia hoitosaunoja ja kansanperinteeseen pohjautuvia saunarituaaleja, kuten morsiussauna, ja vuotuisjuhlasaunoja toteuttaviin ammattilaisiin.<br /> <br /> Vuonna 2020 perustetussa Perinnesaunottajat ry:ssä on vuoden 2026 alkaessa noin 50 jäsentä. Perinnesaunottajat ry:n jäsenet ovat koulutettuja, aineettoman saunakulttuurin ja hoitosaunaperinteen ammattilaisia eli perinnesaunottajia. Vuonna 2007 perustetussa Taivaannaula ry:ssä on jäseniä vuoden 2026 alkaessa noin 110 henkeä.Taivaannaulan tavoitteena on pitkäikäisen suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen säilyttäminen ja elävänä pitäminen, mukaan lukien kansanperinteen tuntemien pyhien luonnonpaikkojen suojeleminen. Perinnesaunottamista harjoittavien yksityishenkilöiden lukumäärää on vaikea arvioida.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> [[Tiedosto:Perinnesaunottajat saunottavat, kuvaaja Kaisu Mokkila.jpg|pienoiskuva|Perinnesaunottajat saunottavat. Kuvaaja Kaisu Mokkila]]<br /> Perinnesaunottamista voi harjoittaa monin eri tavoin.<br /> <br /> Perinnesaunottamista voi olla esimerkiksi elämän taitekohtiin kytkeytyvät saunaseremoniat ja -rituaalit, jotka nojaavat itämerensuomalaiseen kansanperinteeseen.Tunnetuimpana esimerkkinä mainittakoon polttarien osana järjestettävät morsiussaunat, joilla on juurensa suomalais-karjalaisessa hääsaunaperinteessämme. Morsiussauna koristellaan kukin ja puun lehväksin. Morsiamelle varataan oma paikkansa lauteilla ja hänelle valmistetaan erityinen taikavasta. Morsiussaunan aikana morsiamelle suoritetaan erilaisia puhdistautumisriittejä. Morsiussaunan kulkua ohjaavat myös erilaiset laulut ja loitsut. Perinnesaunottaminen voi näkyä erilaisissa saunassa järjestettävissä riiteissä koko elinkaaren mitalta. Niitä voivat toteuttaa niin yksityiset henkilöt omassa lähipiirissään kuin ammatikseen saunaseremonioita järjestävät perinnesaunottajat. <br /> <br /> Omana ryhmänään ovat erityiset vuodenkierron juhlintaan kytkeytyvät saunaohjelmat, jotka pohjautuvat vanhaan vuotuisjuhlaperinteeseemme. Perinnesaunottamisessa välittyy ymmärrys saunan henkisestä ulottuvuudesta ja sen myötä saunan pyhyyden kunnioittaminen. Merkittävimpiä vuodenkiertoon kytkeytyviä perinnesaunotuksia ovat joulusauna, helasauna, juhannussauna ja kekrisauna. Vuotuisjuhlien perinnesaunottamisessa ovat läsnä erilaiset vuodenkierron rituaalit ja saunaloitsut. Monet kulttuuriperinnöstä ja henkisestä perinteestä kiinnostuneet yhteisöt ja yhdistykset juhlistavat vuodenkiertoa saunomalla. Vuodenkierron juhlasaunat ovat siirtymäriittejä. Esimerkiksi kekrisaunan tai joulusaunan ajankohta saattaa olla päiväsaikaan. Saunatila koristellaan, löylyä luodaan oluella ja saunominen etenee laulujen ja loitsujen siivittämänä. Toisinaan vuotuissaunoissa katsotaan myös enteitä osana perinnesaunotusta. <br /> <br /> Kolmantena voidaan mainita erilaiset kansanparannusperinteeseemme pohjautuvat hoitosaunat, joita edustavat esimerkiksi vihtakylvetys (eli hoitava vihtominen), turpeen, rohtokasvien ja erilaisten perinteisten rohdosten sekä veden käyttö hoitotapahtumassa sekä äänellä hoitaminen (esim. loitsut ja laulut). Lisäksi hoitosaunoihin voidaan yhdistää muita kansanparannuksen muotoja, kuten jäsenkorjausta ja hierontaa. Myös vihtapesu ja verikuppaus voidaan laskea mukaan hoitosaunaperinteeseen. <br /> <br /> Perinnesaunottamisesta kiinnostuneita ja sitä toteuttavia tahoja yhdistää mm. kiinnostus juuriin, luontoon, yhteisöllisiin tapoihin, kansanrunouteen, käsityöperinteeeen, kansanuskoon, kansanlääkintään ja kansanperinteeseen. Perinnesaunottamisessa ympäristö, kulttuuri, taide ja hyvinvointi yhdistyvät. Saunalaulut, runot ja loitsut, sekä erilaiset elämän taitekohtiin tai vuodenaikoihin liittyvät saunotukset pitävät yllä ikiaikaista sanallista ja ritualistista perinnettä, joka yhdistää hyvinvoinnin ja terveyden kulttuuriin sekä ihmisen yhteisöönsä ja ympäristöönsä. Perinnesaunottamista voidaan pitää ekokulttuurina, jolloin se nähdään ihmisen arvojen, ajattelun ja toimintatapojen sekä luonnon ekologisten järjestelmien välisenä, vastavuoroisena ja toisiinsa kietoutuneena suhteena.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Vihtapesu, kuvaaja Mari Niutanen.jpg|pienoiskuva|Vihtapesu. Kuvaaja Mari Niutanen]]<br /> Saunominen levisi tiettävästi nykyisen Suomen alueelle esihistoriallisella ajalla, useita tuhansia vuosia sitten. Ensimmäiset saunat olivat telttamaisia maakuoppasaunoja, joita käytettiin mahdollisesti henkisen puhdistautumisen paikkana. Tämä saunomisen esihistoria erotetaan yleensä myöhäisemmästä saunakulttuurista. Hirsirunkoisia savusaunoja alettiin rakentaa rautakaudella, 1500 -2000 vuotta sitten, ensin osittain maan sisään hiekkatörmiin ja myöhemmin kokonaan maan päälle. Savusauna oli vallitseva saunatyyppi Suomessa aina 1930 -luvulle saakka. Saunan historia arkisena kylpypaikkana ja monipuolisena työtilana sekä sen rinnalla kulkenut rikas aineeton kulttuuriperintö saunasta pyhänä rituaalikeskuksena ja maagisen parantamisen paikkana kehittyi ja kukoisti yhdessä savusaunojen kanssa. <br /> <br /> Sauna ollut keskeinen arjen työn keskus, mutta se on myös jakanut arkea ja pyhää. Saunassa on palvattu lihaa, kypsytetty maltaita, pantu olutta, pesty pyykkiä ja keitetty saippuaa. Saunarakennuksen eri käyttötarkoituksiin mukautuvat tilat ovat mahdollistaneet saunan “joustavan luonteen”. <br /> <br /> Suomalaisen saunakulttuurin ja kansanlääkinnän juuret ulottuvat pitkälle esihistorialliseen aikaan. Sauna oli agraariyhteiskunnan perinteessä kodin piirin tuonpuoleisin paikka, jossa synnyttiin ja pestiin vainajat. Sauna oli pyhä paikka.Tiettävästi ainakin rautakaudelta lähtien itämerensuomalaiset kansat ovat käyttäneet saunaa perheiden ja sukujen yhteisöllisenä rituaalikeskuksena ja kansanlääkinnän tyyssijana. Sauna toimi siirtymäriittien, parantamisen ja taikojen paikkana. Suomessa tunnetaan eri muodoissaan sanonta, “jos ei sauna, vihta ja viina auta, perii hauta.” Kansanparantajien apuun turvauduttiin siinä vaiheessa, kun omat taidot eivät enää riittäneet. Saunomisen lisäksi saunassa on siis parannettu ja pesty, juhlistettu ihmisen elinkaaren vaiheita ja vuodenkierron merkkipäiviä sekä edistetty yksilön ja yhteisön hyvinvointia lukuisin eri tavoin. <br /> <br /> Sauna on tarjonnut vuosien saatossa myös monelle työpaikan, sillä jo keskiajalta lähtien alkoi kehittyä varsinainen saunottajien ammattikunta, joka työskenteli mm. kaupunkien yleisissä saunoissa. Suomessa toimii nykyisin virkeä perinnesaunottajien verkosto sekä muita saunotus- ja pesijäpalveluja tarjoavia ammatinharjoittajia, jotka toiminnallaan ylläpitävät ja kehittävät kansanperinteeseen pohjautuvaa hoitosaunakulttuuria. <br /> <br /> Suomalaiset eri tieteenalojen tutkijat ovat keränneet ja kirjanneet ylös 1800-luvulta lähtien suullista perimätietoa suomalaisesta kansankulttuurista ja kansanlääkintäperinteestä. Näissä kuvauksissa saunalla on keskeinen roolinsa. Työ on auttanut säilyttämään suullisena perinteenä siirtynyttä vanhaa luontoon pohjautuvaa kansanlääkintätietoa, perinteisiä hoitomenetelmiä, uskomuksia ja loitsuja, joihin nykyinen perinnesaunottaminen pohjautuu. <br /> Vihtakylvetys esiintyy niin kansanparannuksesta kertovassa suullisessa perinteessä kuin kansanrunoudessa. Vihtakylvetyksellä on historiallinen tausta puhdistusriittinä, jolla palautettiin naimaonni nuorelle naiselle, jolta pahansuovat tai kateelliset ihmiset olivat sen pilanneet. Saunominen on ollut osa puolison etsimisen magiaa, lemmen nostoa ja rituaaleja. Naisten lemmennostoloitsujen tarkoituksena on ollut miesten huomion saaminen tai oman seksuaalisuuden ja viehätysvoiman lisääminen (Piela 1990) <br /> <br /> Suomen muuttuminen agraarista teolliseksi yhteiskunnaksi kiihtyi maailmansotien välisinä vuosikymmeninä.Tämä yhteiskuntarakenteen muutos yhdessä sotien jälkeen nopeutuneen kaupungistumisen kanssa muuttivat paitsi ihmisten maailmankuvaa myös suomalaista saunakulttuuria. Kaupungistumisen edetessä pihasaunojen sijaan saunoja alettiin rakentaa asuinrakennusten osaksi. Kiukaat muuttuivat puulämmitteisistä yhä useammin sähkökiukaiksi. Saunojen lukumäärä kasvoi. Sähkövalo ja -kiuas muuttivat saunomisen tunnelmaa ja saunominen arkipäiväistyi. Samaan aikaan julkinen terveydenhuolto syrjäytti vallalla olleen kansanlääkinnän ja perinnehoidot. 1900 - luvun puolivälistä aina 2000 - luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle saakka korostuivat saunomisen fyysinen puoli, rentoutuminen ja peseytyminen. Lauantaisauna säilytti asemansa yleisenä kylpypäivänä ja suomalaisen saunakulttuurin kulmakivenä, mutta saunomisen henkinen ulottuvuus ja saunan pyhyys unohdettiin. Käsitys saunan roolista terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäjänä kaventui kokonaisvaltaisesta ensisijaisesti fyysiseen. Suomalaisen saunakulttuuriin henkinen renessanssi viimeisen vuosikymmenen aikana on pitänyt sisällään myös saunaan liittyvän henkisen perinteen ja hoitosaunakulttuurin elpymisen. <br /> <br /> Saunakulttuuri Suomessa nimettiin Unescon Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon 2020. Kohde-esityksen valmisteli Suomen saunaseura yhteistyössä eri puolilta Suomea olevien saunayhteisöjen ja Museoviraston kanssa. Myös perinnesaunottajia oli mukana prosessissa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> [[Tiedosto:Katajasavu, Erkki Wrangen.jpeg|pienoiskuva|Katajasavu. Kuvaaja Erkki Wrangen]]<br /> Suomessa toimii aktiivinen perinnesaunottajien verkosto sekä muita saunotus- ja pesijäpalveluja tarjoavia ammatinharjoittajia, jotka varmistavat omalla työskentelyllään, sekä perinteiden jakamisella työnsä kautta, kulttuuriperinnön säilymisen, ylläpitämisen ja siirtymisen.<br /> <br /> Perinnesaunottajat ry. elvyttää, virkistää ja kehittää perinteistä hoitosaunakulttuuriamme ja henkiseen perintöömme pohjautuvia saunarituaaleja ja -seremoniallisia ohjelmia. Perinnesaunottajat ry. myös tutkii, ylläpitää, dokumentoi ja kehittää perinteeseen pohjautuvaa aineetonta saunakulttuuria ja saunan henkistä perinnettä, kuten luontoon pohjautuvaa kansanlääkintätaitoa ja runolaulantaan pohjautuvaa äänellä hoitamista. <br /> <br /> Perinnesaunottajat ohjaavat yhteisöllisiä saunaohjelmia yleisölle avoimissa julkisissa ja yksityisissäkin tapahtumissa, toteuttavat hoitosaunaohjelmia, kouluttavat uusia perinnesaunottajia ammattiin valmistavassa koulutuksessa ja osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun perinnesaunottamisen tiimoilta. <br /> <br /> Perinnesaunottajat tekevät yhteistyötä erilaisten saunakulttuuria ylläpitävien tahojen, kuten Suomen saunakultuuri ry:n ja Unescoon nimeämiseen liittyvän Saunaringin kanssa. Perinnesaunottajat ry:llä on Jämsän saunakylässä oma kummisaunansa, Tikkala, jossa järjestetään vihtakylvetystä lähes joka lauantai saunakylän aukioloaikoina. Lisäksi Saunakylässä järjestetään muutakin kansanperinteeseen pohjautuvaa ohjelmaa. Perinnesaunottajat tekevät yhteistyötä myös erilaisten oppilaitosten, korkeakoulujen ja muiden koulutusta järjestävien tahojen kanssa. Perinnesaunotuksia ja luentoja itämerensuomalaisesta saunaperinteestä on järjestetty ammatillisissa oppilaitoksissa Päijät-Hämeessä, Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Perinnesaunottamista on myös toteutettu peruskoululuokille leirikouluissa. Perinnesaunottajia on mukana myös Itä-Suomen yliopistossa valmisteilla olevassa väitöskirjatutkimuksessa. <br /> <br /> Taivaannaula ry:n tarkoituksena on pitkäikäisen suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen säilyttäminen ja elävänä pitäminen. Taivaannaulan kaikkiin juhliin kuuluu saunominen juhlapäivää edeltävänä iltana, eli aattosauna. Tämä aattosauna otetaan käyttöön kansanperineen tuntemin rituaalein ja syntysanoin. Saunaan liittyviä tapoja ylläpidetään paitsi juhlapaikkoilla olevissa saunatiloissa, myös Jämsän Saunakylässä sijaitsevassa kummisaunassa, joka on Hiltusen sauna.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> [[Tiedosto:Satalatva, kuvaaja Mari Niutanen.jpg|pienoiskuva|Satalatva. Kuvaaja Mari Niutanen]]<br /> Perinnesaunottajat ry:n perustamisen (v. 2020) ja yhdistyksen toiminnan vakiintumisen myötä perinnesaunottamisen käsite ja perinnesaunottajan nimike ovat vakiinnuttaneet asemaansa sauna-alan sanastossa. <br /> <br /> Perinnesaunottamisen myötä kiinnostus erilaisia kansanperinteeseen pohjautuvia saunarituaaleja ja saunaseremonioita kohtaan on kasvanut Suomessa. Myös hoitosaunakulttuurimme on perinnesaunottamisen myötä monipuolistunut; Suomeen palautui vanha vihtakylvetyksen perinne ja sen opetuksen taito. Kasvava kiinnostus saunan henkiseen ja kansanlääkinnälliseen kulttuuriperintöön näkyy perinnesaunottamisen kasvavana kysyntänä erilaisissa tapahtumissa, kuten Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Saunakylässä ja lukuisissa suomalaisen saunan päivänä järjestettävissä tapahtumissa. Myös kiinnostus elvyttää ja pitää yllä vanhoja yhteisöllisiä saunatapoja on lisännyt perinnesaunottamista.Tästä esimerkkinä mainittakoon kekrisaunotusten suosio eri puolilla Suomea ja Jämsän Saunakylässä vallitseva tapa pyhittää käyttöön otettava savusauna. Erilaisten yhdistysten ja yhteisöjen, kuten Taivaannaulan ja Karhun kansan vuotuisjuhlissa perinnesaunottaminen on jo vakiintunut perinne. <br /> <br /> Perinnesaunottamisen asiantuntijoita on aktiivisesti osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä akateemiseen tutkimukseen. Perinnesaunottamisen asiantuntijoita on niin tohtorin väitöksensä tehneissä, väitöskirjaansa valmistelevissa kuin väitöskirjan tutkimuksen kohteena.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [[Tiedosto:Perinnesaunottaja -logo.jpg|pienoiskuva|Perinnesaunottaja - logo]]<br /> Perinnesaunottajat ry. [https://www.perinnesaunottajat.fi www.perinnesaunottajat.fi] <br /> <br /> Taivaannaula ry. [https://www.taivaannaula.org/ taivaannaula.org]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Kekrisaunasta:https://kodinpellervo.fi/jutut/menneiden-loylyissa/?fbclid=IwY2xjawQBbGBleHRuA2FlbQIxMABicmlkETBFSk9lUkZYODJkcUprUFc5c3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHnxxahduLHlkN5rKgxooQkTyATeH0SLHcH-weUgXbYTUu5PkS8CP0MF8y-Ed_aem_kzLR6uVFA76mKczbKuVhjg<br /> <br /> Hääperinteet: https://kotiliesi.fi/ihmiset/tarinat/perinnesaunottaja-johanna-saunoi-jopa-omissa-haissaan/<br /> <br /> Saunaperinteistä: https://yle.fi/a/20-10006941?fbclid=IwY2xjawQBbJ9leHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEeyMkkkWLkkT31nSfr9N4stibhbhc1ztr44HhFUMPx7_iNA0D2UN3e9RbcpPE_aem_S3Qt0WO7XPaXXoRrIHfO0A<br /> <br /> Kasvien käytöstä rohtoina: http://yrttitarha.fi<br /> <br /> Helamaa, Erkki (2000). Löylyn henki: Kolmen mantereen kylvyt: inipi, furo, sauna, toimittaneet Juha Pentikäinen, Jari Jetsonen ja Kai Nieminen. Helsinki: Rakennustieto.<br /> <br /> Karhunen, Eeva (2014). Porin Kuudennen osan tarinoista rakennettu kulttuuriperintö. Turun yliopiston julkaisuja Sarja C osa 379. Turku: Turun yliopisto.https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5698-2.<br /> <br /> Laatikainen Satu (2019): Saunan kansa. SKS Kirjat<br /> <br /> Piela, Ulla (2017). ”Konsti elää kauwwan. Parantaminen Suomessa varhaismodernilta ajalta nykypäivään.” Teoksessa Kiistellyt tiet terveyteen. Parantamisen monimuotoisuus globaalihistoriassa, toimittaneet Markku Hokkanen ja Kalle Kananoja. Historiallisia Tutkimuksia 273. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki: SKS.<br /> <br /> Pietilä Anna-Maija (2009). Saunabibliografia vuoteen 2005. Helsinki:SKS.http://www.finlit.fi/wp-content/uploads/2023/09/saunabibliografia.pdf<br /> <br /> Pulkkinen Risto (2014): Suomalainen kansanusko. Gaudeamus <br /> <br /> Siikala Anna-Leena (2012): Itämerensuomalaisten mytologia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura <br /> <br /> Suomen Kansan Vanhat Runot, osat 1-34: https://www.finlit.fi/aineistot/skvr-suomen-kansan-vanhat-runot/ <br /> <br /> SKS: Perinnelajikortisto https://www.finlit.fi/arkisto/perinteen-ja-nykykulttuurin-kokoelma/perinteen-ja-nykykulttuurin-kokoelman-tekstiaineistot/perinnelajikortistot/ <br /> <br /> Seesmeri, Laura (2018). Sauno itsellesi menneisyys: Kehollisuus osana muisteltua ja esitettyä kokemusta. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura.<br /> <br /> Vuolle-Apiala, Risto (2009). Savusauna: ennen ja nyt. Vantaa: Multikustannus.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Saunominen&diff=31110 2026-03-05T06:56:46Z

<p>LeenaMarsio: /* Perinteen tulevaisuus */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=arki, juhla, joulu, juhannus, sauna, saunominen, kylpy, löyly, löylyt, vihta, vasta, kiuas, terveys, henkisyys<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat, Luonto ja maailmankaikkeus<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Suomalainen menee saunaan ensimmäisen kerran alle puolivuotiaana ja jatkaa saunomista keskimäärin puolentoista kerran viikkovauhdilla hamaan vanhuuteen saakka. Yksittäisiä saunakertoja suomalaisille kertyy yli 200 miljoonaa vuodessa, mikä tekee saunomisesta Suomen määrällisesti laajimman aineettoman kulttuuriperinnön muodon.<br /> <br /> Sana ''sauna'' on laajimmalle eri kieliin levinnyt suomenkielinen sana ja saunominen on iso osa Suomen maakuvaa. Saunoja on Suomessa noin 3,2 miljoonaa, joten jos suomalaiset haluaisivat, voisivat kaikki mennä yhtä aikaa saunaan. Saunojen lukumäärä takaa myös sen, että jokaisella suomalaisella on halutessaan mahdollisuus harrastaa saunomista.<br /> <br /> Saunominen on niin luonnollinen osa monen suomalaisen elämää, ettei saunova kansan osamme aina edes tiedosta saunomisen olevan samalla elävän kulttuuriperinteen elinvoimaisena pitämistä ja siirtämistä eteenpäin. Näin kuitenkin tapahtuu joka kerta, kun saunomaan aletaan. Saunomisperinteen yleisyyttä kuvaa myös se, että saunomistavat tuntevat myös ne suomalaiset, jotka eivät yleensä sauno. <br /> <br /> Saunomista harjoittavia ja siirtäviä ryhmiä löytyy Suomesta lukuisia. Saunominen on vuosisatojen ajan kuulunut niin kiinteästi suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, että saunomisperinne on levinnyt laajalle ja se myös siirtyy eteenpäin usean eri tahon ja tason kautta.[[Tiedosto:Naturpolis 9663 harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Kuva: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Saunojia heittämässä löylyä ja vihtomassa.]][[Tiedosto:Hanna soderstrom.jpg|pienoiskuva|Kuva: Hanna Södeström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Kolme saunojaa istumassa järvilaiturilla.]]Saunomisen harjoittajien ja eteenpäin siirtäjien suurimman ryhmän muodostaa se merkittävä enemmistö suomalaisista, jolle saunominen on osa jokapäiväistä arkea. Suomalaiset saunovat koko elämänsä ajan. Näin ollen saunomisen harjoittamisesta muodostuu luonnollinen osa usean suomalaisen koko elinkaarta. Perinteinen saunapäivä on ollut lauantai, mutta nykyään saunotaan runsaasti myös muina päivinä.<br /> <br /> Suomalaiset saunaseurat ovat toinen ryhmä aktiivisia ja saunomistapahtuman merkityksen tiedostavia perinteen eteenpäin siirtäjiä. Ne ovat erikoistuneet esimerkiksi jonkin saunakulttuurin erikoisalueen tai tietyn maantieteellisen alueen saunomistapojen vaalimiseen ja yleensä niiden toiminta tähtää saunomisen harrastamisen lisäksi suomalaisen saunakulttuurin säilyttämiseen ja kehittämiseen. Saunaseurat ovat aktiivisia myös erilaisten saunatapahtumien järjestämisessä. Niin seurojen jäsenille kuin muulle yleisölle suunnattuja tapahtumia ovat mm. eri teemoilla toteutetut saunafestivaalit, -kokoontumisajot ja -paraatit. <br /> [[Tiedosto:Harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Kuva: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Kaksi miestä vihtomassa.]]<br /> [[Tiedosto:Hanna soderstrom2.jpg|pienoiskuva|266x266px|Kuva: Hanna Söderström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Lähikuva puusaunan sytyttämisestä.]]Kolmanneksi, saunomisperinnettä harjoittavat ja siirtävät eteenpäin liikesaunojen ylläpitäjät. Liikesaunoja ovat esimerkiksi yleiset saunat, tilausperiaatteella toimivat saunat, sekä virkistys- ja liikuntapaikkojen yhteyteen rakennetut saunat, kuten uimahallisaunat. Liikesaunoja löytyy myös suomalaisista hotelleista ja majoitusliikkeistä, jotka tarjoavat asiakkailleen mahdollisuuden saunomiskokemuksen. Niiden ylläpitäjät paitsi tarjoavat saunovalle kansalle paikan saunoa, myös pitävät elinvoimaisena yhtä saunomisperinteen muotoa.<br /> <br /> Saunomisperinnettä harjoittavat ja pitävät yllä ja muokkaavat myös kaupalliset saunatoimijat, eli tahot, jotka valmistavat saunomiseen tarvittavaa välineistöä saunoista kiukaisiin ja löylykauhoista istuinalusiin. Osa kaupallisten saunatoimijoiden roolia on saunomistapojen ja -tekniikan kehittäminen, sillä heidän aktiivisen toimintansa ansiosta syntyneet saunainnovaatiot ovat olleet keskeisessä asemassa siinä, että saunomista voi nykyään harjoittaa savusaunojen lisäksi esimerkiksi myös sähkösaunoissa.[[Tiedosto:Saunassa.jpg|thumb|Kuva: Suomen saunaseura|271x271px|alt=Miehiä saunomassa.]]Edellä mainittujen lisäksi saunomisperinteen harjoittamiseen ja siirtämiseen osallistuvat muun muassa yliopistot ja muut tutkimuslaitokset ylläpitämällä saunaa koskevaa tieteellistä tutkimusta, taiteilijat saunaa koskevilla teoksillaan ja media saunakulttuurimme eri näkökohtia käsittelevillä kirjoituksillaan. Käytännössä kaikki merkittävät kirjailijamme ovat kuvanneet saunaa ja se on ollut suosittu aihe kuvataiteissa. Saunasta on tehty ja sekä tauluja että patsaita. Kansanlaulujen lisäksi saunaa kuvataan iskelmissä ja myös taidemusiikissa. Käyttötaiteessa sauna esiintyy säännöllisesti esim. postimerkeissä.<br /> <br /> Saunomista on tutkittu paljon kulttuuriselta, lääketieteelliseltä sekä tekniseltä näkökannalta. Saunan tieteellinen tutkimus jakaantuu kolmeen alueeseen: kansanperinteen, rakennustekniikan ja sen lääketieteellisten vaikutusten tutkimukseen. Tunnetuin sauna-aiheesta tohtoriksi väitellyt suomalainen lääkäri on muillakin perinteen aloilla kunnostautunut Elias Lönnrot, jonka vuonna 1832 hyväksytty, suomalaisten maagisia parannusmenetelmiä sisältänyt väitöskirja käsitteli myös saunaa.<br /> <br /> Ensimmäiset tieteelliset artikkelit saunomisen lääketieteellisistä vaikutuksista julkaistiin 1700-luvulla. Suomalaisen saunan tutkimussäätiö vuosina 1984–2007 toiminut säätiö, joka keräsi ja jakoi saunatietoa, toimi asiantuntijaelimenä sekä suunnitteli kansainvälisten saunakongressien tieteellistä ohjelmaa. Vuonna 2007 säätiö päätettiin lopettaa, mutta sen toimintaa jatketaan muuta saunaan kohdistuvaa tutkimustoimintaa tukemalla.<br /> <br /> Saunomiseen liittyvä perinne on siis yhteiskunnassamme syvälle juurtunutta ja laajalle levinnyttä; sen harjoittajia ja tuntijoita löytyy monelta taholta ja tasolta.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Saunomisperinteen keskeisin osa on itse saunomistapahtuma, joka tapahtuu ''saunassa''. Vaikka perinnettä harjoittavia ja eteenpäin siirtäviä tahoja on useita, ja saunomisen harjoittaminen on Suomessa pitkään ollut maantieteellisestikin laajalle levinnyttä, on saunomistapahtuman ydin eli kuuman löylykylvyn ja viileän vilvoittelun vaihtelu kuitenkin kaikilla toimijoilla aina pitkälti samanlainen.<br /> <br /> Saunominen on hikoilukylvyn muoto, jossa löylyhuoneen ilmankosteutta ja kuumuuden tunnetta säädellään heittämällä löylykauhalla vettä kuumennetuille kiville, ''kiukaalle''. Kivistä tällöin nouseva kuuma höyry, ''löyly'', laskeutuu aaltomaisesti saunojien iholle ja aiheuttaa hikoilua ja voimakkaan kuumuuden tuntemuksen. Lämpötila on saunottaessa varsin korkea, tyypillisesti 70-105 astetta.<br /> <br /> Saunottaessa vuorotellaan kylpemisen ja vilvoittelun välillä. Löylyissä ollaan tyypillisesti 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirrytään vilvoittelemaan sisä- tai ulkotiloihin, jolloin voidaan kesäisin uida ja talvella kastautua avannossa tai kieriä lumessa. Sykli uusitaan niin useasti kun halutaan, yleensä pari-kolme, joskus kymmenenkin kertaa. Saunomiseen ei ole tiukkoja sääntöjä, vaan nykyään korostetaan omaa kokemusta; jokainen on oman saunomishetkensä asiantuntija.<br /> <br /> Lopuksi peseydytään, levähdetään hetki ja pukeudutaan. Vilvoitellessa, ja joskus saunoessakin, juodaan nesteitä sillä voimakas hikoilu sekoittaa nestetasapainon helposti.<br /> <br /> Monille myös itse saunan lämmittäminen, tulen sytyttäminen ja katselu sekä lämpötilan nousun seuraaminen ovat osa saunomiseen kuuluvaa nautintoa.<br /> <br /> Saunomisperinteessä pyhäpäivien yhteyteen on kytkeytynyt erilaisia saunomiseen liittyviä tapoja vainajille saunaan jätetyistä uhriaterioista aina rituaalinomaiseen puhdistautumiseen. Nykyisin juhlapyhiin liittyy saunominen juhannuksena ja jouluna. Saunominen liittyy myös juhliin, esimerkiksi avioliittoon, ja esimerkiksi ''morsiussauna'' on yhä elinvoimaista historiallista perinnettä. ''Polttarisauna'' on puolestaan saman saunomisperinteen eräs uusi muoto.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Saunaperinne on ollut olemassa noin 10 000 vuotta. Saunoja alettiin rakentaa Suomessa sitä mukaa, kun asutus levisi tänne jääkauden jälkeen. Ensimmäiset saunat olivat maakuoppasaunoja: kuoppia, jotka oli peitetty eläinten nahoilla. Rautakaudella, eli noin 1500-2000 vuotta sitten, saunarakennuksia alettiin rakentaa rakennustyökalujen kehittyessä hirrestä ja tällöin saunarakennukseen oli mahdollista tehdä kestävät hirsisalvokset. Tämä saunatyyppi, savupiiputon hirrestä rakennettu savusauna, oli hyvin pienin muutoksin vallitseva saunatyyppi aina 1930-luvulle asti.<br /> <br /> Länsi-Suomen viljanviljelyalueilla alettiin 1600-luvun jälkipuoliskolla rakentaa mallassaunoihin ulossavuavia uunikiukaita ja samalla sauna tuli osaksi pihapiiriä. Tällainen sauna oli jo monikäyttöinen talousrakennus, jota voidaan hieman yleistäen kutsua myös pihasaunaksi.<br /> <br /> &quot;Laeyly&quot; on yksi vanhimmista löyly-sanan painetuista ilmauksista, ja sen kirjoitti suomen kirjakielen kehittäjä Mikael Agricola Uudessa testamentissa jo vuonna 1548. Sittemmin suomen kieleen on tullut suuri joukko myös saunan luonnetta määrittäviä yhdyssanoja. Huoneistosauna ja mökkisauna perustuvat saunan sijaintiin, savusauna ja sähkösauna puolestaan lämmitystapaan. Mallassauna ja palvisauna kuvaavat saunan käyttöä muuhun kuin kylpemiseen, kun taas maasauna, hirsisauna ja telttasauna perustuvat nimityksinä saunan rakenteeseen. Riihisauna, talkoosauna ja heinäsauna kuvaavat kylpemistä tietynlaisen työn jälkeen. Suuriin juhliin liittyviä saunoja ovat joulusauna ja juhannussauna ja merkittävään tapahtumaan valmistauduttiin ennen morsiussaunassa, jota nykyperinteessä vastannee polttarien yhteydessä tapahtuva saunominen.<br /> <br /> 1940-luvulla alkoi yleistyä jatkuvalämmitteinen kiuas, jota pidettiin lämpimänä vain saunomisen ajan. Tämä kiuastyyppi yleistyi, sillä se säästi lämmitykseen käytettyä puuta. Sähkösaunat alkoivat puolestaan yleistyä 1950-luvulla. Ensimmäiset huoneistokohtaiset saunat rakennettiin jo 1940-luvulla, mutta niiden rakentaminen yleistyi 1970-luvulla.<br /> <br /> Saunaa käytettiin historiallisesti peseytymisen lisäksi moniin muihin tarkoituksiin, kuten ruoan laittoon, vaatteiden valmistukseen, sairaiden hoitamiseen ja vainajien valmisteluun hautaamiseen, sekä synnyttämiseen. Nykyisin saunomisen tärkein tarkoitus lienee kuitenkin rentoutuminen.<br /> <br /> Maatalousyhteiskunnassa saunalla oli myös merkittävä sosiaalinen funktio: nuoret tapasivat toisiaan työnteon lomassa esimerkiksi pellavasaunassa tai mallassaunoissa, sillä työnteon lisäksi ehdittiin leikkiä ja tutustua toisiin. Saunat olivat hyviä paikkoja myös heilastelun aikaan, sillä pariskuntien oli helppo livahtaa sinne katseilta piiloon.<br /> <br /> Saunaan on sen historian aikana liitetty myös paljon maagisia elementtejä ja se on ollut myös rituaalisen puhtauden paikka. Saunaan mentäessä siunattiin, ja saunominen oli tärkeä siirtymä arjesta juhlaan. Saunalla uskottiin myös olevan oma suojelushenki, saunanhaltija tai -tonttu, jota oli kohteliasta tervehtiä saunaan tultaessa. Tämän saunan hengen saattoi myös kohdata, etenkin jos kylpi liian myöhään.<br /> <br /> Maagisia uskomuksia on liittynyt erityisesti suuriin juhlasaunoihin, kuten joulusaunaan. Sinne mentiin aikaisin, koska näin uskottiin voitavan jouduttaa talon töiden sujumista koko seuraava vuoden ajan. Oluen heittäminen kiukaalle paransi ohrankasvua ja jos joulusaunassa jaksoi olla hiljaa, välttyi seuraavana vuonna syöpäläisiltä. Vihdan heittämällä katolle voitiin ennustaa tulevaa. Jos tyvi osoitti kirkkoon, se tiesi vanhoille kuolemaa ja naimattomille häitä.<br /> <br /> Morsiussaunassa tuleva morsian kylvetettiin hedelmälliseksi, ja raskauden aikana piti saunoa paljon, jotta lapsikin oppisi rakastamaan saunomista. Synnytystä puolestaan helpotti, jos sauna lämmitettiin ukkosen särkemillä puilla.<br /> <br /> Vaikka nykysuomalainen ei saunan maagisiin vaikutuksiin uskokaan, leikkimielisesti näitä riittejä jossain määrin harrastetaan edelleen. Monet myös hiljentyvät juuri joulusaunassa miettimään tulevaa vuoitta, vaikka eivät maagisilla tempuilla siihen pyrkisikään vaikuttamaan.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Saunominen mielletään usein hyvin merkittäväksi ja omaperäiseksi osaksi suomalaista elämäntapaa. Saunomisperinne välittyy vanhemmilta lapsille jokapäiväisessä elämässä ja juhlasaunojen yhteydessä. Suomalainen lapsi oppii perinteiset saunomistavat vanhemmiltaan osana luonnollista kasvamistaan samalla tavalla kuin hän oppii esimerkiksi hyvän käytöksen ja pöytätavat. Saunominen onkin monelle perheelle yksi tärkeimmistä yhteisistä rituaaleista. <br /> <br /> Kiinnostavia perinteen eteenpäin siirtymisen hetkiä ovat myös Suomeen saapuville turisteille järjestettävät saunomiskokemukset, joita on tarjolla muun muassa liikesaunoissa. Näissä hetkissä saunomisperinnettä artikuloidaan ja sanoitetaan tavalla, joka suurelle osalle suomalaisista on sellaista hiljaista tietoa, jota ei tarvitse muulloin ääneen kertoa. Saunaturismin myötä tullaan siis sanoittaneeksi perinnettä uudestaan ja tällaisen toiminnan kautta saunomiskulttuuri samalla muuttuu ja kehittyy. Saunaseurat ovat tuottaneet saunomisperinteen sanoittamiseksi ja eteenpäin siirtämiseksi myös monikielisiä ja etenkin maahanmuuttajille suunnattuja saunomisohjeita.<br /> <br /> Saunominen kuuluu myös useisiin muihin elämäntilanteisiin ja elämänpiiriin: erilaisiin järjestöihin, vapaaehtoistoimintaan, juhliin. Erilaiset saunajärjestöt tekevät puolestaan suomalaista saunakulttuuria ja hyviä saunatapoja tunnetuksi maassamme. Suomessa toimii satoja alueellisia ja paikallisia saunaseuroja, jotka pyrkivät edistämään, kehittämään ja ylläpitämään saunakulttuuria. Kansainvälisellä tasolla maailman saunaseurojen kattojärjestönä toimii Kansainvälinen Saunaliitto (ISA), jonka puheenjohtaja on muiden maiden saunaseurojen toiveesta aina suomalainen - tämäkin kertoo paljon suomalaisesta saunomisesta ja siitä, mitä siitä ajatellaan maailmalla.<br /> <br /> Saunominen on Suomessa mahdollista kaikille halukkaille. Saunaan mennään perinteisesti myös alasti, ilman ulkoisia statuksia, joten saunomishetkessä kaikki ovat samalla viivalla, ihmisiä ihmiselle. Tämä korostaa tasa-arvoisuuden ajatusta saunomisen yhteydessä. Näin ollen saunominen edistää myös monen saunojan henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.<br /> <br /> Nykyisin saunavuorot perustuvat sukupuolten perinteiseen kahtiajakoon eli miesten ja naisten saunavuoroihin, mutta sekasaunat ovat yleistymässä. Tämä ajaa puolestaan sukupuolten moninaisuuden asiaa.<br /> <br /> Myös esteettömyysasiat on huomioitu saunarakentamisessa. Rakennuslainsäädäntö määrää siitä, millaisia saunarakennusten tulee olla, jotta ne ovat esteettömiä esimerkiksi pyörätuolissa kulkevalle. Esteettömyys on huomioitava myös yksityisissä saunatiloissa. Parasta saunomisessa on kuitenkin se, että kaikki ovat oman saunomisensa erikoisasiantuntijoita, sillä kaikki tietävät miten monta kauhallista löylyä riittää ja milloin on aika poistua vilvoittelemaan.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Saunakulttuuri Suomesta nimettiin Unescon Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon joulukuussa 2020. Kohde-esityksen valmisteli Suomen saunaseura yhteistyössä eri puolilta Suomea olevien saunayhteisöjen ja Museoviraston kanssa. Osana Unescolle laadittua hakemusta saunayhteisö määriteli joukon suojelutoimenpiteitä, joilla saunaperinteen elinvoimaisuutta on tarkoitus tukea. Näiden toimenpiteiden tukemiseksi perustettiin vuonna 2019 Saunarinki, eli saunatoimijoiden verkosto, joka on toiminut aktiivisesti siitä lähtien.  <br /> <br /> Suomessa on arviolta noin kolme miljoonaa saunaa, joten jokaisella suomalaisella on mahdollisuus mennä saunomaan. Lukumääräisesti saunoja on eniten yksityisasunnoissa. Omakoti- ja rivitalojen lisäksi saunoja on rakennettu myös kerrostaloasuntoihin, jopa yksiöihin. Sauna on käytännössä myös kaikissa suomalaisissa vapaa-ajan asunnoissa. Saunoa voi myös hotelleissa, uima- ja urheiluhalleissa, yritysten edustus- ja rentoutumistiloissa, sairaaloissa, vankiloissa ja jopa joissakin kirkoissa. Paikkoja saunoa siis löytyy pitkin Suomenniemeä ja saunomisperinne on muutenkin Suomessa erittäin elinvoimainen.<br /> <br /> Merkittävä uhka perinteen säilymiselle liittyy saunomisen ympäristövaikutuksiin. Puu- tai sähkösaunan lämmittäminen vie energiaa, ja puun palaessa syntyy ilmakehälle haitallisia pienhiukkasia. Työ saunomisen ympäristövaikutusten minimoimiseksi on kuitenkin käynnissä. Tässä kehityksessä kiuasteollisuus on keskeisessä roolissa. Monissa uusimmissa kiukaissa puun paloprosessi on aiempaa paremmin hallinnassa, palokaasujen palo tapahtuu aiempaa kuumemmin ja pienhiukkasia syntyy vähemmän. Prosessin lämpö saadaan myös aiempaa paremmin talteen, eli kiukaat ovat enegiatehokkaampia ja kuluttavat vähemmän polttopuuta. Teknisten innovaatioiden myötä tilanne paranee koko ajan.<br /> <br /> Saunomisen aiheuttamaa ympäristörasitetta on Suomessa rajoitettu jo pitkään lainsäädännöllä. Saunarakennusten rakentaminen on luvanvaraista ja esimerkiksi jätevesien käsittelystä on yksityiskohtaiset määräykset. Erityisesti rantarakentamista on ohjattu voimakkaasti kaavoituksella ja määräyksillä ja näin vähennetty saunarakentamisen aiheuttamaa maisemallista ongelmaa, sekä rasitetta vesistöille.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/AlisniemenSauna/ Alisniemen sauna, Nokia]<br /> *[http://helsinginniemenheitto.fi Helsinginniemen Heitto ry]<br /> *[https://www.facebook.com/Hyvink%C3%A4%C3%A4n-L%C3%B6ylynly%C3%B6m%C3%A4t-463856370662947/ Hyvinkään Löylynlyömät, Hyvinkää]<br /> *[https://www.imatrantalviuimarit.fi/ Imatran Talviuimarit ry, Imatra]<br /> *[http://www.perinnesaunojat.fi/ Jyvässeudun Perinnesaunojat ry, Jyväskylä]<br /> <br /> *[https://www.sallanlatu.fi/ Jäämeren uimarit / Sallan Latu ja Polku ry, Salla]<br /> <br /> *[https://saunainternational.net/ Kansainvälinen Saunaliitto (ISA)]<br /> <br /> *[http://savusauna.fi/ Kansainvälinen Savusaunaklubi ry]<br /> <br /> *Lauhanvuoren perinne ry<br /> <br /> *Löylyveljet ry, Kouvola<br /> <br /> *[http://www.kesansauna.fi/ Oulun Rantasaunaseura ry, Oulu]<br /> <br /> *Paimion Saunaryhmä, Paimio<br /> <br /> *[http://www.rajaportinsauna.fi/peruslinkit/saunayhdistys.html Pispalan saunayhdistys ry - Rajaportin Sauna, Tampere]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/Polarin-Saunakerho-ry-857009914421821/ Polarin Saunakerho ry, Lappeenranta]<br /> *[https://www.facebook.com/ptssry/ Polyteknikkojen Saunaseura ry, Otaniemi]<br /> <br /> *[http://www.saimaansaunaseura.fi/ Saimaan Saunaseura ry, Lappeenranta]<br /> <br /> *[http://www.arlansauna.net/ Sauna Arla perinneyhdistys ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]<br /> *[http://www.saunahermanni.fi/ Saunahermannin Ystävät ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/saunamestarit/ Saunamestari Kilta ry]<br /> <br /> *[http://www.saunaseurakipakka.com/ Saunaseura Kipakka]<br /> <br /> *[http://www.saunaseurakuuma.fi/ Saunaseura KUUMA ry, Kerava]<br /> <br /> *Saunaseura Löylynlyöjät ry, Ikaalinen<br /> <br /> *[http://www.saunamafia.fi/ Saunaseura SaunaMafia ry, Vantaa]<br /> <br /> *[http://www.vastaisku.net/www/saunaseura Saunaseura Vastaisku ry, Helsinki]<br /> <br /> *[http://www.sauna-ajot.com/ Siirrettävien saunojen kokoontumisajot ry, Teuva]<br /> <br /> *[http://www.sompasauna.fi/ Sompasaunaseura ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/kuppaus/ Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/SuomenSaunakulttuuriRy/ Suomen Saunakulttuuri ry]<br /> <br /> *[http://www.sauna.fi Suomen Saunaseura ry]<br /> *[http://www.taivaannaula.org/ Taivaannaula ry]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/Teuvan-Saunaparaati-100130337166889/ Teuvan Saunaparaati Saunanturvajoukot, Teuva]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Muut hanketta tukevat tahot'''<br /> <br /> [http://eyk.fi/ Elämysten ja Ystävyyden kartano, Rautalampi], [http://www.forumsauna.fi/ Forum Hoitosauna, Turku], [http://www.herrankukkaro.fi/ Herrankukkaro Oy, Naantali], [https://www.lappeenranta.fi/fi], [https://saunat.co/en/], [https://www.saunat.fi/ Saunat.fi], [http://www.saunaterapia.com/wp/ Saunaterapia.com], [https://saunologia.fi/ Saunologia.fi], [http://www.savusauna.com/ Sisu savusauna], [[Www.travellamo.fi|Travellamo]], [https://villafuruvik.fi/ Villa Furuvik]<br /> <br /> '''Verkkosivustot'''<br /> <br /> [https://saunarinki.fi/ Saunaringin sivusto]<br /> <br /> Tietoa suomalaisista saunaseuroista löydät osoitteesta [http://www.saunaseurat.fi/ Saunaseurojen verkkosivuilta]<br /> <br /> Tietoa suomalaisten saunaseurojen yhteisestä Sauna Unescoon -hankkeesta löydät [https://www.sauna.fi/unesco/ Suomen saunaseuran verkkosivuilta]<br /> <br /> [https://ich.unesco.org/en/RL/sauna-culture-in-finland-01596 Saunaperinne Suomesta Unescon verkkosivuilla] <br /> <br /> '''Kirjalliset lähteet'''<br /> <br /> Aaland, Mikkel 1978: Sweat. The Illustrated History and Description of the Finnish Sauna, Russian Bania, Islamic Hammam, Japanese Mushi-buro, Mexican Temescal, and American Indian &amp; Eskimo Sweat Lodge. Capra Press.<br /> <br /> Kansainvälinen savusaunaklubi 2003: Savusaunan paluu. Kansainvälinen savusaunaklubi 10 vuotta.<br /> <br /> Konya, Allen &amp; Burger, Alewyn 1973: The International Handbook of Finnish Sauna. Lontoo: The Architectural Press.<br /> <br /> Nordskog, Michael 2010: The Opposite of Cold: The Nothwoods Finnish Sauna Tradition. University of Minnesota Press.<br /> <br /> Pentikäinen, Juha (ed.) 2001: The Finnish Sauna, the Japanese Furo, the Indian Inipi: Bathing on Three Continents. Helsinki: Building Information.<br /> <br /> Särkikoski, Tuomo 2012: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Helsinki: Gummerus.<br /> <br /> Talve, Ilmar 1960: Bastu och torkhus i Nordeuropa. Stockholm: Nordiska Museet.<br /> <br /> Tommila, Pekka (toim.) 1985: Rakennan saunan. Helsinki: Rakentajain kustannus.<br /> <br /> Vuolle-Apiala, Risto 1993: Savusauna. Helsinki: Rakennusalan kustantajat.<br /> <br /> Vuorenjuuri, Martti 1967: Sauna kautta aikojen. Helsinki: Otava.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:EP_logo_iso.jpg&diff=31098 2026-03-03T13:43:00Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div><br /> == Lisenssi ==<br /> {{C promo}}</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo&diff=31071 2026-02-23T13:38:36Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;&lt;translate&gt;&lt;!--T:1--&gt; Elävän perinnön kansallinen luettelo&lt;/translate&gt;&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;translate&gt;<br /> &lt;!--T:13--&gt;<br /> Elävän perinnön wikiluettelosta on mahdollista hakea Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt Elävän perinnön kansalliseen luetteloon [[Elävän_perinnön_kansallinen_luettelo/valitut|yhteensä 86 kohdetta]]. Kansallinen luettelo pohjautuu yhteisöjen esityksiin, joita Museovirasto ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmä arvioivat. Ehdotuksia ovat arvioineet myös eri alojen toimijat. Kohteista päättää opetus- ja kulttuuriministeriö Museoviraston esityksen perusteella. Kansallisessa luettelossa olevia artikkeleita tulee päivittää kolmen vuoden välein. <br /> <br /> &lt;!--T:14--&gt;<br /> Kansallinen luettelo täydentyy määräajoin. '''Haku Elävän perinnön kansalliseen luetteloon on avoinna 16.3.2026 asti.''' <br /> <br /> Valinta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon on tunnustus perinteiden parissa toimiville yhteisöille. Luettelo tuo vahvempaa näkyvyyttä perinteille. Samalla se on askeleen lähempänä kansainvälisen tason tunnustusta.<br /> <br /> &lt;!--T:17--&gt;<br /> Unescon kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin haettavien kohteiden tulee olla Kansallisessa luettelossa. Tällä hetkellä Suomen kohteita Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloissa ovat saunomisperinne Suomessa (2020), kaustislainen viulunsoitto (2021), pohjoismainen limisaumaveneperinne (2021) sekä käsin valmistettuun lasiin liittyvä tietoa, taito ja tekniikat (2023). Ruotsin ja Suomen yhteinen Tornionjoen lippokalastusta koskeva esitys on parhaillaan arvioitavana ja tieto hyväksymisestä saadaan joulukuussa 2027.<br /> <br /> Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin haettavien kohteiden on oltava mukana kansallisessa luettelossa. Tämä ei koske Unescon aineettoman kulttuuriperinnön hyvien suojelukäytäntöjen rekisteriä. Seuraava haku Unescoon järjestetään syksyllä 2026, painotuksena hyvät suojelukäytännöt. <br /> <br /> &lt;!--T:18--&gt;<br /> Edellisten kierrosten arviointiperusteet (2017, 2020, 2023) löytyvät [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo Museoviraston verkkosivuilta]. Tutustu huolella hakuohjeisiin! <br /> <br /> &lt;!--T:5--&gt;<br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Kansallinen-ohjeet-ja-arviointi-2026.docx#asset:2199:url Tarkempia tietoja hakemisesta ja kriteereistä vuodelle 2026]'''<br /> <br /> &lt;!--T:11--&gt;<br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Kansallisen-luettelon-kysymykset-2026.docx#asset:2200:url Kansallisen luettelon hakuun liittyvät kysymykset]'''<br /> <br /> Hakemuslomake Kansalliseen luetteloon löytyy '''[https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo tästä linkistä]'''. Tallennathan artikkelin ensin wikiluetteloon sekä lisäät kuvat. <br /> <br /> Katso video hakuun liittyen '''[https://www.youtube.com/watch?v=aHZv2XXx0BE Elävä perintö Youtubesta.]'''<br /> <br /> &lt;!--T:10--&gt;<br /> '''Lisätietoja'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, erikoisasiantuntija, Museovirasto&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> &lt;/translate&gt;<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Saunominen&diff=31013 2026-01-30T09:09:56Z

<p>LeenaMarsio: /* Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=arki, juhla, joulu, juhannus, sauna, saunominen, kylpy, löyly, löylyt, vihta, vasta, kiuas, terveys, henkisyys<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat, Luonto ja maailmankaikkeus<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Suomalainen menee saunaan ensimmäisen kerran alle puolivuotiaana ja jatkaa saunomista keskimäärin puolentoista kerran viikkovauhdilla hamaan vanhuuteen saakka. Yksittäisiä saunakertoja suomalaisille kertyy yli 200 miljoonaa vuodessa, mikä tekee saunomisesta Suomen määrällisesti laajimman aineettoman kulttuuriperinnön muodon.<br /> <br /> Sana ''sauna'' on laajimmalle eri kieliin levinnyt suomenkielinen sana ja saunominen on iso osa Suomen maakuvaa. Saunoja on Suomessa noin 3,2 miljoonaa, joten jos suomalaiset haluaisivat, voisivat kaikki mennä yhtä aikaa saunaan. Saunojen lukumäärä takaa myös sen, että jokaisella suomalaisella on halutessaan mahdollisuus harrastaa saunomista.<br /> <br /> Saunominen on niin luonnollinen osa monen suomalaisen elämää, ettei saunova kansan osamme aina edes tiedosta saunomisen olevan samalla elävän kulttuuriperinteen elinvoimaisena pitämistä ja siirtämistä eteenpäin. Näin kuitenkin tapahtuu joka kerta, kun saunomaan aletaan. Saunomisperinteen yleisyyttä kuvaa myös se, että saunomistavat tuntevat myös ne suomalaiset, jotka eivät yleensä sauno. <br /> <br /> Saunomista harjoittavia ja siirtäviä ryhmiä löytyy Suomesta lukuisia. Saunominen on vuosisatojen ajan kuulunut niin kiinteästi suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, että saunomisperinne on levinnyt laajalle ja se myös siirtyy eteenpäin usean eri tahon ja tason kautta.[[Tiedosto:Naturpolis 9663 harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Kuva: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Saunojia heittämässä löylyä ja vihtomassa.]][[Tiedosto:Hanna soderstrom.jpg|pienoiskuva|Kuva: Hanna Södeström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Kolme saunojaa istumassa järvilaiturilla.]]Saunomisen harjoittajien ja eteenpäin siirtäjien suurimman ryhmän muodostaa se merkittävä enemmistö suomalaisista, jolle saunominen on osa jokapäiväistä arkea. Suomalaiset saunovat koko elämänsä ajan. Näin ollen saunomisen harjoittamisesta muodostuu luonnollinen osa usean suomalaisen koko elinkaarta. Perinteinen saunapäivä on ollut lauantai, mutta nykyään saunotaan runsaasti myös muina päivinä.<br /> <br /> Suomalaiset saunaseurat ovat toinen ryhmä aktiivisia ja saunomistapahtuman merkityksen tiedostavia perinteen eteenpäin siirtäjiä. Ne ovat erikoistuneet esimerkiksi jonkin saunakulttuurin erikoisalueen tai tietyn maantieteellisen alueen saunomistapojen vaalimiseen ja yleensä niiden toiminta tähtää saunomisen harrastamisen lisäksi suomalaisen saunakulttuurin säilyttämiseen ja kehittämiseen. Saunaseurat ovat aktiivisia myös erilaisten saunatapahtumien järjestämisessä. Niin seurojen jäsenille kuin muulle yleisölle suunnattuja tapahtumia ovat mm. eri teemoilla toteutetut saunafestivaalit, -kokoontumisajot ja -paraatit. <br /> [[Tiedosto:Harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Kuva: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Kaksi miestä vihtomassa.]]<br /> [[Tiedosto:Hanna soderstrom2.jpg|pienoiskuva|266x266px|Kuva: Hanna Söderström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Lähikuva puusaunan sytyttämisestä.]]Kolmanneksi, saunomisperinnettä harjoittavat ja siirtävät eteenpäin liikesaunojen ylläpitäjät. Liikesaunoja ovat esimerkiksi yleiset saunat, tilausperiaatteella toimivat saunat, sekä virkistys- ja liikuntapaikkojen yhteyteen rakennetut saunat, kuten uimahallisaunat. Liikesaunoja löytyy myös suomalaisista hotelleista ja majoitusliikkeistä, jotka tarjoavat asiakkailleen mahdollisuuden saunomiskokemuksen. Niiden ylläpitäjät paitsi tarjoavat saunovalle kansalle paikan saunoa, myös pitävät elinvoimaisena yhtä saunomisperinteen muotoa.<br /> <br /> Saunomisperinnettä harjoittavat ja pitävät yllä ja muokkaavat myös kaupalliset saunatoimijat, eli tahot, jotka valmistavat saunomiseen tarvittavaa välineistöä saunoista kiukaisiin ja löylykauhoista istuinalusiin. Osa kaupallisten saunatoimijoiden roolia on saunomistapojen ja -tekniikan kehittäminen, sillä heidän aktiivisen toimintansa ansiosta syntyneet saunainnovaatiot ovat olleet keskeisessä asemassa siinä, että saunomista voi nykyään harjoittaa savusaunojen lisäksi esimerkiksi myös sähkösaunoissa.[[Tiedosto:Saunassa.jpg|thumb|Kuva: Suomen saunaseura|271x271px|alt=Miehiä saunomassa.]]Edellä mainittujen lisäksi saunomisperinteen harjoittamiseen ja siirtämiseen osallistuvat muun muassa yliopistot ja muut tutkimuslaitokset ylläpitämällä saunaa koskevaa tieteellistä tutkimusta, taiteilijat saunaa koskevilla teoksillaan ja media saunakulttuurimme eri näkökohtia käsittelevillä kirjoituksillaan. Käytännössä kaikki merkittävät kirjailijamme ovat kuvanneet saunaa ja se on ollut suosittu aihe kuvataiteissa. Saunasta on tehty ja sekä tauluja että patsaita. Kansanlaulujen lisäksi saunaa kuvataan iskelmissä ja myös taidemusiikissa. Käyttötaiteessa sauna esiintyy säännöllisesti esim. postimerkeissä.<br /> <br /> Saunomista on tutkittu paljon kulttuuriselta, lääketieteelliseltä sekä tekniseltä näkökannalta. Saunan tieteellinen tutkimus jakaantuu kolmeen alueeseen: kansanperinteen, rakennustekniikan ja sen lääketieteellisten vaikutusten tutkimukseen. Tunnetuin sauna-aiheesta tohtoriksi väitellyt suomalainen lääkäri on muillakin perinteen aloilla kunnostautunut Elias Lönnrot, jonka vuonna 1832 hyväksytty, suomalaisten maagisia parannusmenetelmiä sisältänyt väitöskirja käsitteli myös saunaa.<br /> <br /> Ensimmäiset tieteelliset artikkelit saunomisen lääketieteellisistä vaikutuksista julkaistiin 1700-luvulla. Suomalaisen saunan tutkimussäätiö vuosina 1984–2007 toiminut säätiö, joka keräsi ja jakoi saunatietoa, toimi asiantuntijaelimenä sekä suunnitteli kansainvälisten saunakongressien tieteellistä ohjelmaa. Vuonna 2007 säätiö päätettiin lopettaa, mutta sen toimintaa jatketaan muuta saunaan kohdistuvaa tutkimustoimintaa tukemalla.<br /> <br /> Saunomiseen liittyvä perinne on siis yhteiskunnassamme syvälle juurtunutta ja laajalle levinnyttä; sen harjoittajia ja tuntijoita löytyy monelta taholta ja tasolta.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Saunomisperinteen keskeisin osa on itse saunomistapahtuma, joka tapahtuu ''saunassa''. Vaikka perinnettä harjoittavia ja eteenpäin siirtäviä tahoja on useita, ja saunomisen harjoittaminen on Suomessa pitkään ollut maantieteellisestikin laajalle levinnyttä, on saunomistapahtuman ydin eli kuuman löylykylvyn ja viileän vilvoittelun vaihtelu kuitenkin kaikilla toimijoilla aina pitkälti samanlainen.<br /> <br /> Saunominen on hikoilukylvyn muoto, jossa löylyhuoneen ilmankosteutta ja kuumuuden tunnetta säädellään heittämällä löylykauhalla vettä kuumennetuille kiville, ''kiukaalle''. Kivistä tällöin nouseva kuuma höyry, ''löyly'', laskeutuu aaltomaisesti saunojien iholle ja aiheuttaa hikoilua ja voimakkaan kuumuuden tuntemuksen. Lämpötila on saunottaessa varsin korkea, tyypillisesti 70-105 astetta.<br /> <br /> Saunottaessa vuorotellaan kylpemisen ja vilvoittelun välillä. Löylyissä ollaan tyypillisesti 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirrytään vilvoittelemaan sisä- tai ulkotiloihin, jolloin voidaan kesäisin uida ja talvella kastautua avannossa tai kieriä lumessa. Sykli uusitaan niin useasti kun halutaan, yleensä pari-kolme, joskus kymmenenkin kertaa. Saunomiseen ei ole tiukkoja sääntöjä, vaan nykyään korostetaan omaa kokemusta; jokainen on oman saunomishetkensä asiantuntija.<br /> <br /> Lopuksi peseydytään, levähdetään hetki ja pukeudutaan. Vilvoitellessa, ja joskus saunoessakin, juodaan nesteitä sillä voimakas hikoilu sekoittaa nestetasapainon helposti.<br /> <br /> Monille myös itse saunan lämmittäminen, tulen sytyttäminen ja katselu sekä lämpötilan nousun seuraaminen ovat osa saunomiseen kuuluvaa nautintoa.<br /> <br /> Saunomisperinteessä pyhäpäivien yhteyteen on kytkeytynyt erilaisia saunomiseen liittyviä tapoja vainajille saunaan jätetyistä uhriaterioista aina rituaalinomaiseen puhdistautumiseen. Nykyisin juhlapyhiin liittyy saunominen juhannuksena ja jouluna. Saunominen liittyy myös juhliin, esimerkiksi avioliittoon, ja esimerkiksi ''morsiussauna'' on yhä elinvoimaista historiallista perinnettä. ''Polttarisauna'' on puolestaan saman saunomisperinteen eräs uusi muoto.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Saunaperinne on ollut olemassa noin 10 000 vuotta. Saunoja alettiin rakentaa Suomessa sitä mukaa, kun asutus levisi tänne jääkauden jälkeen. Ensimmäiset saunat olivat maakuoppasaunoja: kuoppia, jotka oli peitetty eläinten nahoilla. Rautakaudella, eli noin 1500-2000 vuotta sitten, saunarakennuksia alettiin rakentaa rakennustyökalujen kehittyessä hirrestä ja tällöin saunarakennukseen oli mahdollista tehdä kestävät hirsisalvokset. Tämä saunatyyppi, savupiiputon hirrestä rakennettu savusauna, oli hyvin pienin muutoksin vallitseva saunatyyppi aina 1930-luvulle asti.<br /> <br /> Länsi-Suomen viljanviljelyalueilla alettiin 1600-luvun jälkipuoliskolla rakentaa mallassaunoihin ulossavuavia uunikiukaita ja samalla sauna tuli osaksi pihapiiriä. Tällainen sauna oli jo monikäyttöinen talousrakennus, jota voidaan hieman yleistäen kutsua myös pihasaunaksi.<br /> <br /> &quot;Laeyly&quot; on yksi vanhimmista löyly-sanan painetuista ilmauksista, ja sen kirjoitti suomen kirjakielen kehittäjä Mikael Agricola Uudessa testamentissa jo vuonna 1548. Sittemmin suomen kieleen on tullut suuri joukko myös saunan luonnetta määrittäviä yhdyssanoja. Huoneistosauna ja mökkisauna perustuvat saunan sijaintiin, savusauna ja sähkösauna puolestaan lämmitystapaan. Mallassauna ja palvisauna kuvaavat saunan käyttöä muuhun kuin kylpemiseen, kun taas maasauna, hirsisauna ja telttasauna perustuvat nimityksinä saunan rakenteeseen. Riihisauna, talkoosauna ja heinäsauna kuvaavat kylpemistä tietynlaisen työn jälkeen. Suuriin juhliin liittyviä saunoja ovat joulusauna ja juhannussauna ja merkittävään tapahtumaan valmistauduttiin ennen morsiussaunassa, jota nykyperinteessä vastannee polttarien yhteydessä tapahtuva saunominen.<br /> <br /> 1940-luvulla alkoi yleistyä jatkuvalämmitteinen kiuas, jota pidettiin lämpimänä vain saunomisen ajan. Tämä kiuastyyppi yleistyi, sillä se säästi lämmitykseen käytettyä puuta. Sähkösaunat alkoivat puolestaan yleistyä 1950-luvulla. Ensimmäiset huoneistokohtaiset saunat rakennettiin jo 1940-luvulla, mutta niiden rakentaminen yleistyi 1970-luvulla.<br /> <br /> Saunaa käytettiin historiallisesti peseytymisen lisäksi moniin muihin tarkoituksiin, kuten ruoan laittoon, vaatteiden valmistukseen, sairaiden hoitamiseen ja vainajien valmisteluun hautaamiseen, sekä synnyttämiseen. Nykyisin saunomisen tärkein tarkoitus lienee kuitenkin rentoutuminen.<br /> <br /> Maatalousyhteiskunnassa saunalla oli myös merkittävä sosiaalinen funktio: nuoret tapasivat toisiaan työnteon lomassa esimerkiksi pellavasaunassa tai mallassaunoissa, sillä työnteon lisäksi ehdittiin leikkiä ja tutustua toisiin. Saunat olivat hyviä paikkoja myös heilastelun aikaan, sillä pariskuntien oli helppo livahtaa sinne katseilta piiloon.<br /> <br /> Saunaan on sen historian aikana liitetty myös paljon maagisia elementtejä ja se on ollut myös rituaalisen puhtauden paikka. Saunaan mentäessä siunattiin, ja saunominen oli tärkeä siirtymä arjesta juhlaan. Saunalla uskottiin myös olevan oma suojelushenki, saunanhaltija tai -tonttu, jota oli kohteliasta tervehtiä saunaan tultaessa. Tämän saunan hengen saattoi myös kohdata, etenkin jos kylpi liian myöhään.<br /> <br /> Maagisia uskomuksia on liittynyt erityisesti suuriin juhlasaunoihin, kuten joulusaunaan. Sinne mentiin aikaisin, koska näin uskottiin voitavan jouduttaa talon töiden sujumista koko seuraava vuoden ajan. Oluen heittäminen kiukaalle paransi ohrankasvua ja jos joulusaunassa jaksoi olla hiljaa, välttyi seuraavana vuonna syöpäläisiltä. Vihdan heittämällä katolle voitiin ennustaa tulevaa. Jos tyvi osoitti kirkkoon, se tiesi vanhoille kuolemaa ja naimattomille häitä.<br /> <br /> Morsiussaunassa tuleva morsian kylvetettiin hedelmälliseksi, ja raskauden aikana piti saunoa paljon, jotta lapsikin oppisi rakastamaan saunomista. Synnytystä puolestaan helpotti, jos sauna lämmitettiin ukkosen särkemillä puilla.<br /> <br /> Vaikka nykysuomalainen ei saunan maagisiin vaikutuksiin uskokaan, leikkimielisesti näitä riittejä jossain määrin harrastetaan edelleen. Monet myös hiljentyvät juuri joulusaunassa miettimään tulevaa vuoitta, vaikka eivät maagisilla tempuilla siihen pyrkisikään vaikuttamaan.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Saunominen mielletään usein hyvin merkittäväksi ja omaperäiseksi osaksi suomalaista elämäntapaa. Saunomisperinne välittyy vanhemmilta lapsille jokapäiväisessä elämässä ja juhlasaunojen yhteydessä. Suomalainen lapsi oppii perinteiset saunomistavat vanhemmiltaan osana luonnollista kasvamistaan samalla tavalla kuin hän oppii esimerkiksi hyvän käytöksen ja pöytätavat. Saunominen onkin monelle perheelle yksi tärkeimmistä yhteisistä rituaaleista. <br /> <br /> Kiinnostavia perinteen eteenpäin siirtymisen hetkiä ovat myös Suomeen saapuville turisteille järjestettävät saunomiskokemukset, joita on tarjolla muun muassa liikesaunoissa. Näissä hetkissä saunomisperinnettä artikuloidaan ja sanoitetaan tavalla, joka suurelle osalle suomalaisista on sellaista hiljaista tietoa, jota ei tarvitse muulloin ääneen kertoa. Saunaturismin myötä tullaan siis sanoittaneeksi perinnettä uudestaan ja tällaisen toiminnan kautta saunomiskulttuuri samalla muuttuu ja kehittyy. Saunaseurat ovat tuottaneet saunomisperinteen sanoittamiseksi ja eteenpäin siirtämiseksi myös monikielisiä ja etenkin maahanmuuttajille suunnattuja saunomisohjeita.<br /> <br /> Saunominen kuuluu myös useisiin muihin elämäntilanteisiin ja elämänpiiriin: erilaisiin järjestöihin, vapaaehtoistoimintaan, juhliin. Erilaiset saunajärjestöt tekevät puolestaan suomalaista saunakulttuuria ja hyviä saunatapoja tunnetuksi maassamme. Suomessa toimii satoja alueellisia ja paikallisia saunaseuroja, jotka pyrkivät edistämään, kehittämään ja ylläpitämään saunakulttuuria. Kansainvälisellä tasolla maailman saunaseurojen kattojärjestönä toimii Kansainvälinen Saunaliitto (ISA), jonka puheenjohtaja on muiden maiden saunaseurojen toiveesta aina suomalainen - tämäkin kertoo paljon suomalaisesta saunomisesta ja siitä, mitä siitä ajatellaan maailmalla.<br /> <br /> Saunominen on Suomessa mahdollista kaikille halukkaille. Saunaan mennään perinteisesti myös alasti, ilman ulkoisia statuksia, joten saunomishetkessä kaikki ovat samalla viivalla, ihmisiä ihmiselle. Tämä korostaa tasa-arvoisuuden ajatusta saunomisen yhteydessä. Näin ollen saunominen edistää myös monen saunojan henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.<br /> <br /> Nykyisin saunavuorot perustuvat sukupuolten perinteiseen kahtiajakoon eli miesten ja naisten saunavuoroihin, mutta sekasaunat ovat yleistymässä. Tämä ajaa puolestaan sukupuolten moninaisuuden asiaa.<br /> <br /> Myös esteettömyysasiat on huomioitu saunarakentamisessa. Rakennuslainsäädäntö määrää siitä, millaisia saunarakennusten tulee olla, jotta ne ovat esteettömiä esimerkiksi pyörätuolissa kulkevalle. Esteettömyys on huomioitava myös yksityisissä saunatiloissa. Parasta saunomisessa on kuitenkin se, että kaikki ovat oman saunomisensa erikoisasiantuntijoita, sillä kaikki tietävät miten monta kauhallista löylyä riittää ja milloin on aika poistua vilvoittelemaan.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Saunakulttuuri Suomi nimettiin Unescon Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon joulukuussa 2020. Kohde-esityksen valmisteli Suomen saunaseura yhteistyössä eri puolilta Suomea olevien saunayhteisöjen ja Museoviraston kanssa. Osana Unescolle laadittua hakemusta saunayhteisö määriteli joukon suojelutoimenpiteitä, joilla saunaperinteen elinvoimaisuutta on tarkoitus tukea. Näiden toimenpiteiden tukemiseksi perustettiin vuonna 2019 Saunarinki, eli saunatoimijoiden verkosto, joka on toiminut aktiivisesti siitä lähtien.  <br /> <br /> Suomessa on arviolta noin kolme miljoonaa saunaa, joten jokaisella suomalaisella on mahdollisuus mennä saunomaan. Lukumääräisesti saunoja on eniten yksityisasunnoissa. Omakoti- ja rivitalojen lisäksi saunoja on rakennettu myös kerrostaloasuntoihin, jopa yksiöihin. Sauna on käytännössä myös kaikissa suomalaisissa vapaa-ajan asunnoissa. Saunoa voi myös hotelleissa, uima- ja urheiluhalleissa, yritysten edustus- ja rentoutumistiloissa, sairaaloissa, vankiloissa ja jopa joissakin kirkoissa. Paikkoja saunoa siis löytyy pitkin Suomenniemeä ja saunomisperinne on muutenkin Suomessa erittäin elinvoimainen.<br /> <br /> Merkittävä uhka perinteen säilymiselle liittyy saunomisen ympäristövaikutuksiin. Puu- tai sähkösaunan lämmittäminen vie energiaa, ja puun palaessa syntyy ilmakehälle haitallisia pienhiukkasia. Työ saunomisen ympäristövaikutusten minimoimiseksi on kuitenkin käynnissä. Tässä kehityksessä kiuasteollisuus on keskeisessä roolissa. Monissa uusimmissa kiukaissa puun paloprosessi on aiempaa paremmin hallinnassa, palokaasujen palo tapahtuu aiempaa kuumemmin ja pienhiukkasia syntyy vähemmän. Prosessin lämpö saadaan myös aiempaa paremmin talteen, eli kiukaat ovat enegiatehokkaampia ja kuluttavat vähemmän polttopuuta. Teknisten innovaatioiden myötä tilanne paranee koko ajan.<br /> <br /> Saunomisen aiheuttamaa ympäristörasitetta on Suomessa rajoitettu jo pitkään lainsäädännöllä. Saunarakennusten rakentaminen on luvanvaraista ja esimerkiksi jätevesien käsittelystä on yksityiskohtaiset määräykset. Erityisesti rantarakentamista on ohjattu voimakkaasti kaavoituksella ja määräyksillä ja näin vähennetty saunarakentamisen aiheuttamaa maisemallista ongelmaa, sekä rasitetta vesistöille.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/AlisniemenSauna/ Alisniemen sauna, Nokia]<br /> *[http://helsinginniemenheitto.fi Helsinginniemen Heitto ry]<br /> *[https://www.facebook.com/Hyvink%C3%A4%C3%A4n-L%C3%B6ylynly%C3%B6m%C3%A4t-463856370662947/ Hyvinkään Löylynlyömät, Hyvinkää]<br /> *[https://www.imatrantalviuimarit.fi/ Imatran Talviuimarit ry, Imatra]<br /> *[http://www.perinnesaunojat.fi/ Jyvässeudun Perinnesaunojat ry, Jyväskylä]<br /> <br /> *[https://www.sallanlatu.fi/ Jäämeren uimarit / Sallan Latu ja Polku ry, Salla]<br /> <br /> *[https://saunainternational.net/ Kansainvälinen Saunaliitto (ISA)]<br /> <br /> *[http://savusauna.fi/ Kansainvälinen Savusaunaklubi ry]<br /> <br /> *Lauhanvuoren perinne ry<br /> <br /> *Löylyveljet ry, Kouvola<br /> <br /> *[http://www.kesansauna.fi/ Oulun Rantasaunaseura ry, Oulu]<br /> <br /> *Paimion Saunaryhmä, Paimio<br /> <br /> *[http://www.rajaportinsauna.fi/peruslinkit/saunayhdistys.html Pispalan saunayhdistys ry - Rajaportin Sauna, Tampere]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/Polarin-Saunakerho-ry-857009914421821/ Polarin Saunakerho ry, Lappeenranta]<br /> *[https://www.facebook.com/ptssry/ Polyteknikkojen Saunaseura ry, Otaniemi]<br /> <br /> *[http://www.saimaansaunaseura.fi/ Saimaan Saunaseura ry, Lappeenranta]<br /> <br /> *[http://www.arlansauna.net/ Sauna Arla perinneyhdistys ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]<br /> *[http://www.saunahermanni.fi/ Saunahermannin Ystävät ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/saunamestarit/ Saunamestari Kilta ry]<br /> <br /> *[http://www.saunaseurakipakka.com/ Saunaseura Kipakka]<br /> <br /> *[http://www.saunaseurakuuma.fi/ Saunaseura KUUMA ry, Kerava]<br /> <br /> *Saunaseura Löylynlyöjät ry, Ikaalinen<br /> <br /> *[http://www.saunamafia.fi/ Saunaseura SaunaMafia ry, Vantaa]<br /> <br /> *[http://www.vastaisku.net/www/saunaseura Saunaseura Vastaisku ry, Helsinki]<br /> <br /> *[http://www.sauna-ajot.com/ Siirrettävien saunojen kokoontumisajot ry, Teuva]<br /> <br /> *[http://www.sompasauna.fi/ Sompasaunaseura ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/kuppaus/ Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/SuomenSaunakulttuuriRy/ Suomen Saunakulttuuri ry]<br /> <br /> *[http://www.sauna.fi Suomen Saunaseura ry]<br /> *[http://www.taivaannaula.org/ Taivaannaula ry]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/Teuvan-Saunaparaati-100130337166889/ Teuvan Saunaparaati Saunanturvajoukot, Teuva]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Muut hanketta tukevat tahot'''<br /> <br /> [http://eyk.fi/ Elämysten ja Ystävyyden kartano, Rautalampi], [http://www.forumsauna.fi/ Forum Hoitosauna, Turku], [http://www.herrankukkaro.fi/ Herrankukkaro Oy, Naantali], [https://www.lappeenranta.fi/fi], [https://saunat.co/en/], [https://www.saunat.fi/ Saunat.fi], [http://www.saunaterapia.com/wp/ Saunaterapia.com], [https://saunologia.fi/ Saunologia.fi], [http://www.savusauna.com/ Sisu savusauna], [[Www.travellamo.fi|Travellamo]], [https://villafuruvik.fi/ Villa Furuvik]<br /> <br /> '''Verkkosivustot'''<br /> <br /> [https://saunarinki.fi/ Saunaringin sivusto]<br /> <br /> Tietoa suomalaisista saunaseuroista löydät osoitteesta [http://www.saunaseurat.fi/ Saunaseurojen verkkosivuilta]<br /> <br /> Tietoa suomalaisten saunaseurojen yhteisestä Sauna Unescoon -hankkeesta löydät [https://www.sauna.fi/unesco/ Suomen saunaseuran verkkosivuilta]<br /> <br /> [https://ich.unesco.org/en/RL/sauna-culture-in-finland-01596 Saunaperinne Suomesta Unescon verkkosivuilla] <br /> <br /> '''Kirjalliset lähteet'''<br /> <br /> Aaland, Mikkel 1978: Sweat. The Illustrated History and Description of the Finnish Sauna, Russian Bania, Islamic Hammam, Japanese Mushi-buro, Mexican Temescal, and American Indian &amp; Eskimo Sweat Lodge. Capra Press.<br /> <br /> Kansainvälinen savusaunaklubi 2003: Savusaunan paluu. Kansainvälinen savusaunaklubi 10 vuotta.<br /> <br /> Konya, Allen &amp; Burger, Alewyn 1973: The International Handbook of Finnish Sauna. Lontoo: The Architectural Press.<br /> <br /> Nordskog, Michael 2010: The Opposite of Cold: The Nothwoods Finnish Sauna Tradition. University of Minnesota Press.<br /> <br /> Pentikäinen, Juha (ed.) 2001: The Finnish Sauna, the Japanese Furo, the Indian Inipi: Bathing on Three Continents. Helsinki: Building Information.<br /> <br /> Särkikoski, Tuomo 2012: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Helsinki: Gummerus.<br /> <br /> Talve, Ilmar 1960: Bastu och torkhus i Nordeuropa. Stockholm: Nordiska Museet.<br /> <br /> Tommila, Pekka (toim.) 1985: Rakennan saunan. Helsinki: Rakentajain kustannus.<br /> <br /> Vuolle-Apiala, Risto 1993: Savusauna. Helsinki: Rakennusalan kustantajat.<br /> <br /> Vuorenjuuri, Martti 1967: Sauna kautta aikojen. Helsinki: Otava.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Saunominen&diff=31012 2026-01-30T09:09:03Z

<p>LeenaMarsio: /* Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=arki, juhla, joulu, juhannus, sauna, saunominen, kylpy, löyly, löylyt, vihta, vasta, kiuas, terveys, henkisyys<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat, Luonto ja maailmankaikkeus<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Suomalainen menee saunaan ensimmäisen kerran alle puolivuotiaana ja jatkaa saunomista keskimäärin puolentoista kerran viikkovauhdilla hamaan vanhuuteen saakka. Yksittäisiä saunakertoja suomalaisille kertyy yli 200 miljoonaa vuodessa, mikä tekee saunomisesta Suomen määrällisesti laajimman aineettoman kulttuuriperinnön muodon.<br /> <br /> Sana ''sauna'' on laajimmalle eri kieliin levinnyt suomenkielinen sana ja saunominen on iso osa Suomen maakuvaa. Saunoja on Suomessa noin 3,2 miljoonaa, joten jos suomalaiset haluaisivat, voisivat kaikki mennä yhtä aikaa saunaan. Saunojen lukumäärä takaa myös sen, että jokaisella suomalaisella on halutessaan mahdollisuus harrastaa saunomista.<br /> <br /> Saunominen on niin luonnollinen osa monen suomalaisen elämää, ettei saunova kansan osamme aina edes tiedosta saunomisen olevan samalla elävän kulttuuriperinteen elinvoimaisena pitämistä ja siirtämistä eteenpäin. Näin kuitenkin tapahtuu joka kerta, kun saunomaan aletaan. Saunomisperinteen yleisyyttä kuvaa myös se, että saunomistavat tuntevat myös ne suomalaiset, jotka eivät yleensä sauno. <br /> <br /> Saunomista harjoittavia ja siirtäviä ryhmiä löytyy Suomesta lukuisia. Saunominen on vuosisatojen ajan kuulunut niin kiinteästi suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, että saunomisperinne on levinnyt laajalle ja se myös siirtyy eteenpäin usean eri tahon ja tason kautta.[[Tiedosto:Naturpolis 9663 harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Kuva: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Saunojia heittämässä löylyä ja vihtomassa.]][[Tiedosto:Hanna soderstrom.jpg|pienoiskuva|Kuva: Hanna Södeström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Kolme saunojaa istumassa järvilaiturilla.]]Saunomisen harjoittajien ja eteenpäin siirtäjien suurimman ryhmän muodostaa se merkittävä enemmistö suomalaisista, jolle saunominen on osa jokapäiväistä arkea. Suomalaiset saunovat koko elämänsä ajan. Näin ollen saunomisen harjoittamisesta muodostuu luonnollinen osa usean suomalaisen koko elinkaarta. Perinteinen saunapäivä on ollut lauantai, mutta nykyään saunotaan runsaasti myös muina päivinä.<br /> <br /> Suomalaiset saunaseurat ovat toinen ryhmä aktiivisia ja saunomistapahtuman merkityksen tiedostavia perinteen eteenpäin siirtäjiä. Ne ovat erikoistuneet esimerkiksi jonkin saunakulttuurin erikoisalueen tai tietyn maantieteellisen alueen saunomistapojen vaalimiseen ja yleensä niiden toiminta tähtää saunomisen harrastamisen lisäksi suomalaisen saunakulttuurin säilyttämiseen ja kehittämiseen. Saunaseurat ovat aktiivisia myös erilaisten saunatapahtumien järjestämisessä. Niin seurojen jäsenille kuin muulle yleisölle suunnattuja tapahtumia ovat mm. eri teemoilla toteutetut saunafestivaalit, -kokoontumisajot ja -paraatit. <br /> [[Tiedosto:Harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Kuva: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Kaksi miestä vihtomassa.]]<br /> [[Tiedosto:Hanna soderstrom2.jpg|pienoiskuva|266x266px|Kuva: Hanna Söderström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Lähikuva puusaunan sytyttämisestä.]]Kolmanneksi, saunomisperinnettä harjoittavat ja siirtävät eteenpäin liikesaunojen ylläpitäjät. Liikesaunoja ovat esimerkiksi yleiset saunat, tilausperiaatteella toimivat saunat, sekä virkistys- ja liikuntapaikkojen yhteyteen rakennetut saunat, kuten uimahallisaunat. Liikesaunoja löytyy myös suomalaisista hotelleista ja majoitusliikkeistä, jotka tarjoavat asiakkailleen mahdollisuuden saunomiskokemuksen. Niiden ylläpitäjät paitsi tarjoavat saunovalle kansalle paikan saunoa, myös pitävät elinvoimaisena yhtä saunomisperinteen muotoa.<br /> <br /> Saunomisperinnettä harjoittavat ja pitävät yllä ja muokkaavat myös kaupalliset saunatoimijat, eli tahot, jotka valmistavat saunomiseen tarvittavaa välineistöä saunoista kiukaisiin ja löylykauhoista istuinalusiin. Osa kaupallisten saunatoimijoiden roolia on saunomistapojen ja -tekniikan kehittäminen, sillä heidän aktiivisen toimintansa ansiosta syntyneet saunainnovaatiot ovat olleet keskeisessä asemassa siinä, että saunomista voi nykyään harjoittaa savusaunojen lisäksi esimerkiksi myös sähkösaunoissa.[[Tiedosto:Saunassa.jpg|thumb|Kuva: Suomen saunaseura|271x271px|alt=Miehiä saunomassa.]]Edellä mainittujen lisäksi saunomisperinteen harjoittamiseen ja siirtämiseen osallistuvat muun muassa yliopistot ja muut tutkimuslaitokset ylläpitämällä saunaa koskevaa tieteellistä tutkimusta, taiteilijat saunaa koskevilla teoksillaan ja media saunakulttuurimme eri näkökohtia käsittelevillä kirjoituksillaan. Käytännössä kaikki merkittävät kirjailijamme ovat kuvanneet saunaa ja se on ollut suosittu aihe kuvataiteissa. Saunasta on tehty ja sekä tauluja että patsaita. Kansanlaulujen lisäksi saunaa kuvataan iskelmissä ja myös taidemusiikissa. Käyttötaiteessa sauna esiintyy säännöllisesti esim. postimerkeissä.<br /> <br /> Saunomista on tutkittu paljon kulttuuriselta, lääketieteelliseltä sekä tekniseltä näkökannalta. Saunan tieteellinen tutkimus jakaantuu kolmeen alueeseen: kansanperinteen, rakennustekniikan ja sen lääketieteellisten vaikutusten tutkimukseen. Tunnetuin sauna-aiheesta tohtoriksi väitellyt suomalainen lääkäri on muillakin perinteen aloilla kunnostautunut Elias Lönnrot, jonka vuonna 1832 hyväksytty, suomalaisten maagisia parannusmenetelmiä sisältänyt väitöskirja käsitteli myös saunaa.<br /> <br /> Ensimmäiset tieteelliset artikkelit saunomisen lääketieteellisistä vaikutuksista julkaistiin 1700-luvulla. Suomalaisen saunan tutkimussäätiö vuosina 1984–2007 toiminut säätiö, joka keräsi ja jakoi saunatietoa, toimi asiantuntijaelimenä sekä suunnitteli kansainvälisten saunakongressien tieteellistä ohjelmaa. Vuonna 2007 säätiö päätettiin lopettaa, mutta sen toimintaa jatketaan muuta saunaan kohdistuvaa tutkimustoimintaa tukemalla.<br /> <br /> Saunomiseen liittyvä perinne on siis yhteiskunnassamme syvälle juurtunutta ja laajalle levinnyttä; sen harjoittajia ja tuntijoita löytyy monelta taholta ja tasolta.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Saunomisperinteen keskeisin osa on itse saunomistapahtuma, joka tapahtuu ''saunassa''. Vaikka perinnettä harjoittavia ja eteenpäin siirtäviä tahoja on useita, ja saunomisen harjoittaminen on Suomessa pitkään ollut maantieteellisestikin laajalle levinnyttä, on saunomistapahtuman ydin eli kuuman löylykylvyn ja viileän vilvoittelun vaihtelu kuitenkin kaikilla toimijoilla aina pitkälti samanlainen.<br /> <br /> Saunominen on hikoilukylvyn muoto, jossa löylyhuoneen ilmankosteutta ja kuumuuden tunnetta säädellään heittämällä löylykauhalla vettä kuumennetuille kiville, ''kiukaalle''. Kivistä tällöin nouseva kuuma höyry, ''löyly'', laskeutuu aaltomaisesti saunojien iholle ja aiheuttaa hikoilua ja voimakkaan kuumuuden tuntemuksen. Lämpötila on saunottaessa varsin korkea, tyypillisesti 70-105 astetta.<br /> <br /> Saunottaessa vuorotellaan kylpemisen ja vilvoittelun välillä. Löylyissä ollaan tyypillisesti 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirrytään vilvoittelemaan sisä- tai ulkotiloihin, jolloin voidaan kesäisin uida ja talvella kastautua avannossa tai kieriä lumessa. Sykli uusitaan niin useasti kun halutaan, yleensä pari-kolme, joskus kymmenenkin kertaa. Saunomiseen ei ole tiukkoja sääntöjä, vaan nykyään korostetaan omaa kokemusta; jokainen on oman saunomishetkensä asiantuntija.<br /> <br /> Lopuksi peseydytään, levähdetään hetki ja pukeudutaan. Vilvoitellessa, ja joskus saunoessakin, juodaan nesteitä sillä voimakas hikoilu sekoittaa nestetasapainon helposti.<br /> <br /> Monille myös itse saunan lämmittäminen, tulen sytyttäminen ja katselu sekä lämpötilan nousun seuraaminen ovat osa saunomiseen kuuluvaa nautintoa.<br /> <br /> Saunomisperinteessä pyhäpäivien yhteyteen on kytkeytynyt erilaisia saunomiseen liittyviä tapoja vainajille saunaan jätetyistä uhriaterioista aina rituaalinomaiseen puhdistautumiseen. Nykyisin juhlapyhiin liittyy saunominen juhannuksena ja jouluna. Saunominen liittyy myös juhliin, esimerkiksi avioliittoon, ja esimerkiksi ''morsiussauna'' on yhä elinvoimaista historiallista perinnettä. ''Polttarisauna'' on puolestaan saman saunomisperinteen eräs uusi muoto.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Saunaperinne on ollut olemassa noin 10 000 vuotta. Saunoja alettiin rakentaa Suomessa sitä mukaa, kun asutus levisi tänne jääkauden jälkeen. Ensimmäiset saunat olivat maakuoppasaunoja: kuoppia, jotka oli peitetty eläinten nahoilla. Rautakaudella, eli noin 1500-2000 vuotta sitten, saunarakennuksia alettiin rakentaa rakennustyökalujen kehittyessä hirrestä ja tällöin saunarakennukseen oli mahdollista tehdä kestävät hirsisalvokset. Tämä saunatyyppi, savupiiputon hirrestä rakennettu savusauna, oli hyvin pienin muutoksin vallitseva saunatyyppi aina 1930-luvulle asti.<br /> <br /> Länsi-Suomen viljanviljelyalueilla alettiin 1600-luvun jälkipuoliskolla rakentaa mallassaunoihin ulossavuavia uunikiukaita ja samalla sauna tuli osaksi pihapiiriä. Tällainen sauna oli jo monikäyttöinen talousrakennus, jota voidaan hieman yleistäen kutsua myös pihasaunaksi.<br /> <br /> &quot;Laeyly&quot; on yksi vanhimmista löyly-sanan painetuista ilmauksista, ja sen kirjoitti suomen kirjakielen kehittäjä Mikael Agricola Uudessa testamentissa jo vuonna 1548. Sittemmin suomen kieleen on tullut suuri joukko myös saunan luonnetta määrittäviä yhdyssanoja. Huoneistosauna ja mökkisauna perustuvat saunan sijaintiin, savusauna ja sähkösauna puolestaan lämmitystapaan. Mallassauna ja palvisauna kuvaavat saunan käyttöä muuhun kuin kylpemiseen, kun taas maasauna, hirsisauna ja telttasauna perustuvat nimityksinä saunan rakenteeseen. Riihisauna, talkoosauna ja heinäsauna kuvaavat kylpemistä tietynlaisen työn jälkeen. Suuriin juhliin liittyviä saunoja ovat joulusauna ja juhannussauna ja merkittävään tapahtumaan valmistauduttiin ennen morsiussaunassa, jota nykyperinteessä vastannee polttarien yhteydessä tapahtuva saunominen.<br /> <br /> 1940-luvulla alkoi yleistyä jatkuvalämmitteinen kiuas, jota pidettiin lämpimänä vain saunomisen ajan. Tämä kiuastyyppi yleistyi, sillä se säästi lämmitykseen käytettyä puuta. Sähkösaunat alkoivat puolestaan yleistyä 1950-luvulla. Ensimmäiset huoneistokohtaiset saunat rakennettiin jo 1940-luvulla, mutta niiden rakentaminen yleistyi 1970-luvulla.<br /> <br /> Saunaa käytettiin historiallisesti peseytymisen lisäksi moniin muihin tarkoituksiin, kuten ruoan laittoon, vaatteiden valmistukseen, sairaiden hoitamiseen ja vainajien valmisteluun hautaamiseen, sekä synnyttämiseen. Nykyisin saunomisen tärkein tarkoitus lienee kuitenkin rentoutuminen.<br /> <br /> Maatalousyhteiskunnassa saunalla oli myös merkittävä sosiaalinen funktio: nuoret tapasivat toisiaan työnteon lomassa esimerkiksi pellavasaunassa tai mallassaunoissa, sillä työnteon lisäksi ehdittiin leikkiä ja tutustua toisiin. Saunat olivat hyviä paikkoja myös heilastelun aikaan, sillä pariskuntien oli helppo livahtaa sinne katseilta piiloon.<br /> <br /> Saunaan on sen historian aikana liitetty myös paljon maagisia elementtejä ja se on ollut myös rituaalisen puhtauden paikka. Saunaan mentäessä siunattiin, ja saunominen oli tärkeä siirtymä arjesta juhlaan. Saunalla uskottiin myös olevan oma suojelushenki, saunanhaltija tai -tonttu, jota oli kohteliasta tervehtiä saunaan tultaessa. Tämän saunan hengen saattoi myös kohdata, etenkin jos kylpi liian myöhään.<br /> <br /> Maagisia uskomuksia on liittynyt erityisesti suuriin juhlasaunoihin, kuten joulusaunaan. Sinne mentiin aikaisin, koska näin uskottiin voitavan jouduttaa talon töiden sujumista koko seuraava vuoden ajan. Oluen heittäminen kiukaalle paransi ohrankasvua ja jos joulusaunassa jaksoi olla hiljaa, välttyi seuraavana vuonna syöpäläisiltä. Vihdan heittämällä katolle voitiin ennustaa tulevaa. Jos tyvi osoitti kirkkoon, se tiesi vanhoille kuolemaa ja naimattomille häitä.<br /> <br /> Morsiussaunassa tuleva morsian kylvetettiin hedelmälliseksi, ja raskauden aikana piti saunoa paljon, jotta lapsikin oppisi rakastamaan saunomista. Synnytystä puolestaan helpotti, jos sauna lämmitettiin ukkosen särkemillä puilla.<br /> <br /> Vaikka nykysuomalainen ei saunan maagisiin vaikutuksiin uskokaan, leikkimielisesti näitä riittejä jossain määrin harrastetaan edelleen. Monet myös hiljentyvät juuri joulusaunassa miettimään tulevaa vuoitta, vaikka eivät maagisilla tempuilla siihen pyrkisikään vaikuttamaan.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Saunominen mielletään usein hyvin merkittäväksi ja omaperäiseksi osaksi suomalaista elämäntapaa. Saunomisperinne välittyy vanhemmilta lapsille jokapäiväisessä elämässä ja juhlasaunojen yhteydessä. Suomalainen lapsi oppii perinteiset saunomistavat vanhemmiltaan osana luonnollista kasvamistaan samalla tavalla kuin hän oppii esimerkiksi hyvän käytöksen ja pöytätavat. Saunominen onkin monelle perheelle yksi tärkeimmistä yhteisistä rituaaleista. <br /> <br /> Kiinnostavia perinteen eteenpäin siirtymisen hetkiä ovat myös Suomeen saapuville turisteille järjestettävät saunomiskokemukset, joita on tarjolla muun muassa liikesaunoissa. Näissä hetkissä saunomisperinnettä artikuloidaan ja sanoitetaan tavalla, joka suurelle osalle suomalaisista on sellaista hiljaista tietoa, jota ei tarvitse muulloin ääneen kertoa. Saunaturismin myötä tullaan siis sanoittaneeksi perinnettä uudestaan ja tällaisen toiminnan kautta saunomiskulttuuri samalla muuttuu ja kehittyy. Saunaseurat ovat tuottaneet saunomisperinteen sanoittamiseksi ja eteenpäin siirtämiseksi myös monikielisiä ja etenkin maahanmuuttajille suunnattuja saunomisohjeita.<br /> <br /> Saunominen kuuluu myös useisiin muihin elämäntilanteisiin ja elämänpiiriin: erilaisiin järjestöihin, vapaaehtoistoimintaan, juhliin. Erilaiset saunajärjestöt tekevät puolestaan suomalaista saunakulttuuria ja hyviä saunatapoja tunnetuksi maassamme. Suomessa toimii satoja alueellisia ja paikallisia saunaseuroja, jotka pyrkivät edistämään, kehittämään ja ylläpitämään saunakulttuuria. Kansainvälisellä tasolla maailman saunaseurojen kattojärjestönä toimii Kansainvälinen Saunaliitto (ISA), jonka puheenjohtaja on muiden maiden saunaseurojen toiveesta aina suomalainen - tämäkin kertoo paljon suomalaisesta saunomisesta ja siitä, mitä siitä ajatellaan maailmalla.<br /> <br /> Saunominen on Suomessa mahdollista kaikille halukkaille. Saunaan mennään perinteisesti myös alasti, ilman ulkoisia statuksia, joten saunomishetkessä kaikki ovat samalla viivalla, ihmisiä ihmiselle. Tämä korostaa tasa-arvoisuuden ajatusta saunomisen yhteydessä. Näin ollen saunominen edistää myös monen saunojan henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.<br /> <br /> Nykyisin saunavuorot perustuvat sukupuolten perinteiseen kahtiajakoon eli miesten ja naisten saunavuoroihin, mutta sekasaunat ovat yleistymässä. Tämä ajaa puolestaan sukupuolten moninaisuuden asiaa.<br /> <br /> Myös esteettömyysasiat on huomioitu saunarakentamisessa. Rakennuslainsäädäntö määrää siitä, millaisia saunarakennusten tulee olla, jotta ne ovat esteettömiä esimerkiksi pyörätuolissa kulkevalle. Esteettömyys on huomioitava myös yksityisissä saunatiloissa. Parasta saunomisessa on kuitenkin se, että kaikki ovat oman saunomisensa erikoisasiantuntijoita, sillä kaikki tietävät miten monta kauhallista löylyä riittää ja milloin on aika poistua vilvoittelemaan.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Saunakulttuuri Suomi nimettiin Unescon Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon joulukuussa 2020. Kohde-esityksen valmisteli Suomen saunaseura yhteistyössä eri puolilta Suomea olevien saunayhteisöjen ja Museoviraston kanssa. Osana Unescolle laadittua hakemusta saunayhteisö määriteli joukon suojelutoimenpiteitä, joilla saunaperinteen elinvoimaisuutta on tarkoitus tukea. Näiden toimenpiteiden tukemiseksi perustettiin vuonna 2019 Saunarinki, eli saunatoimijoiden verkosto, joka on toiminut aktiivisesti siitä lähtien.  <br /> <br /> Suomessa on arviolta noin kolme miljoonaa saunaa, joten jokaisella suomalaisella on mahdollisuus mennä saunomaan. Lukumääräisesti saunoja on eniten yksityisasunnoissa. Omakoti- ja rivitalojen lisäksi saunoja on rakennettu myös kerrostaloasuntoihin, jopa yksiöihin. Sauna on käytännössä myös kaikissa suomalaisissa vapaa-ajan asunnoissa. Saunoa voi myös hotelleissa, uima- ja urheiluhalleissa, yritysten edustus- ja rentoutumistiloissa, sairaaloissa, vankiloissa ja jopa joissakin kirkoissa. Paikkoja saunoa siis löytyy pitkin Suomenniemeä ja saunomisperinne on muutenkin Suomessa erittäin elinvoimainen.<br /> <br /> Merkittävä uhka perinteen säilymiselle liittyy saunomisen ympäristövaikutuksiin. Puu- tai sähkösaunan lämmittäminen vie energiaa, ja puun palaessa syntyy ilmakehälle haitallisia pienhiukkasia. Työ saunomisen ympäristövaikutusten minimoimiseksi on kuitenkin käynnissä. Tässä kehityksessä kiuasteollisuus on keskeisessä roolissa. Monissa uusimmissa kiukaissa puun paloprosessi on aiempaa paremmin hallinnassa, palokaasujen palo tapahtuu aiempaa kuumemmin ja pienhiukkasia syntyy vähemmän. Prosessin lämpö saadaan myös aiempaa paremmin talteen, eli kiukaat ovat enegiatehokkaampia ja kuluttavat vähemmän polttopuuta. Teknisten innovaatioiden myötä tilanne paranee koko ajan.<br /> <br /> Saunomisen aiheuttamaa ympäristörasitetta on Suomessa rajoitettu jo pitkään lainsäädännöllä. Saunarakennusten rakentaminen on luvanvaraista ja esimerkiksi jätevesien käsittelystä on yksityiskohtaiset määräykset. Erityisesti rantarakentamista on ohjattu voimakkaasti kaavoituksella ja määräyksillä ja näin vähennetty saunarakentamisen aiheuttamaa maisemallista ongelmaa, sekä rasitetta vesistöille.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/AlisniemenSauna/ Alisniemen sauna, Nokia]<br /> *[http://helsinginniemenheitto.fi Helsinginniemen Heitto ry]<br /> *[https://www.facebook.com/Hyvink%C3%A4%C3%A4n-L%C3%B6ylynly%C3%B6m%C3%A4t-463856370662947/ Hyvinkään Löylynlyömät, Hyvinkää]<br /> *[https://www.imatrantalviuimarit.fi/ Imatran Talviuimarit ry, Imatra]<br /> *[http://www.perinnesaunojat.fi/ Jyvässeudun Perinnesaunojat ry, Jyväskylä]<br /> <br /> *[https://www.sallanlatu.fi/ Jäämeren uimarit / Sallan Latu ja Polku ry, Salla]<br /> <br /> *[https://saunainternational.net/ Kansainvälinen Saunaliitto (ISA)]<br /> <br /> *[http://savusauna.fi/ Kansainvälinen Savusaunaklubi ry]<br /> <br /> *Lauhanvuoren perinne ry<br /> <br /> *Löylyveljet ry, Kouvola<br /> <br /> *[http://www.kesansauna.fi/ Oulun Rantasaunaseura ry, Oulu]<br /> <br /> *Paimion Saunaryhmä, Paimio<br /> <br /> *[http://www.rajaportinsauna.fi/peruslinkit/saunayhdistys.html Pispalan saunayhdistys ry - Rajaportin Sauna, Tampere]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/Polarin-Saunakerho-ry-857009914421821/ Polarin Saunakerho ry, Lappeenranta]<br /> *[https://www.facebook.com/ptssry/ Polyteknikkojen Saunaseura ry, Otaniemi]<br /> <br /> *[http://www.saimaansaunaseura.fi/ Saimaan Saunaseura ry, Lappeenranta]<br /> <br /> *[http://www.arlansauna.net/ Sauna Arla perinneyhdistys ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]<br /> *[http://www.saunahermanni.fi/ Saunahermannin Ystävät ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/saunamestarit/ Saunamestari Kilta ry]<br /> <br /> *http://www.saunaseurakipakka.com/<br /> <br /> *[http://www.saunaseurakuuma.fi/ Saunaseura KUUMA ry, Kerava]<br /> <br /> *Saunaseura Löylynlyöjät ry, Ikaalinen<br /> <br /> *[http://www.saunamafia.fi/ Saunaseura SaunaMafia ry, Vantaa]<br /> <br /> *[http://www.vastaisku.net/www/saunaseura Saunaseura Vastaisku ry, Helsinki]<br /> <br /> *[http://www.sauna-ajot.com/ Siirrettävien saunojen kokoontumisajot ry, Teuva]<br /> <br /> *[http://www.sompasauna.fi/ Sompasaunaseura ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/kuppaus/ Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/SuomenSaunakulttuuriRy/ Suomen Saunakulttuuri ry]<br /> <br /> *[http://www.sauna.fi Suomen Saunaseura ry]<br /> *[http://www.taivaannaula.org/ Taivaannaula ry]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/Teuvan-Saunaparaati-100130337166889/ Teuvan Saunaparaati Saunanturvajoukot, Teuva]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Muut hanketta tukevat tahot'''<br /> <br /> [http://eyk.fi/ Elämysten ja Ystävyyden kartano, Rautalampi], [http://www.forumsauna.fi/ Forum Hoitosauna, Turku], [http://www.herrankukkaro.fi/ Herrankukkaro Oy, Naantali], [https://www.lappeenranta.fi/fi], [https://saunat.co/en/], [https://www.saunat.fi/ Saunat.fi], [http://www.saunaterapia.com/wp/ Saunaterapia.com], [https://saunologia.fi/ Saunologia.fi], [http://www.savusauna.com/ Sisu savusauna], [[Www.travellamo.fi|Travellamo]], [https://villafuruvik.fi/ Villa Furuvik]<br /> <br /> '''Verkkosivustot'''<br /> <br /> [https://saunarinki.fi/ Saunaringin sivusto]<br /> <br /> Tietoa suomalaisista saunaseuroista löydät osoitteesta [http://www.saunaseurat.fi/ Saunaseurojen verkkosivuilta]<br /> <br /> Tietoa suomalaisten saunaseurojen yhteisestä Sauna Unescoon -hankkeesta löydät [https://www.sauna.fi/unesco/ Suomen saunaseuran verkkosivuilta]<br /> <br /> [https://ich.unesco.org/en/RL/sauna-culture-in-finland-01596 Saunaperinne Suomesta Unescon verkkosivuilla] <br /> <br /> '''Kirjalliset lähteet'''<br /> <br /> Aaland, Mikkel 1978: Sweat. The Illustrated History and Description of the Finnish Sauna, Russian Bania, Islamic Hammam, Japanese Mushi-buro, Mexican Temescal, and American Indian &amp; Eskimo Sweat Lodge. Capra Press.<br /> <br /> Kansainvälinen savusaunaklubi 2003: Savusaunan paluu. Kansainvälinen savusaunaklubi 10 vuotta.<br /> <br /> Konya, Allen &amp; Burger, Alewyn 1973: The International Handbook of Finnish Sauna. Lontoo: The Architectural Press.<br /> <br /> Nordskog, Michael 2010: The Opposite of Cold: The Nothwoods Finnish Sauna Tradition. University of Minnesota Press.<br /> <br /> Pentikäinen, Juha (ed.) 2001: The Finnish Sauna, the Japanese Furo, the Indian Inipi: Bathing on Three Continents. Helsinki: Building Information.<br /> <br /> Särkikoski, Tuomo 2012: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Helsinki: Gummerus.<br /> <br /> Talve, Ilmar 1960: Bastu och torkhus i Nordeuropa. Stockholm: Nordiska Museet.<br /> <br /> Tommila, Pekka (toim.) 1985: Rakennan saunan. Helsinki: Rakentajain kustannus.<br /> <br /> Vuolle-Apiala, Risto 1993: Savusauna. Helsinki: Rakennusalan kustantajat.<br /> <br /> Vuorenjuuri, Martti 1967: Sauna kautta aikojen. Helsinki: Otava.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Ketunpyynti_jalkanarulla&diff=31005 2026-01-29T09:29:36Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |meidänperintö = 1<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=metsästys, pienpeto<br /> }}<br /> <br /> <br /> [[Tiedosto:Kethu.png|pienoiskuva|Kettu cc-license]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Ketunpyynti jalkanarulla on harvojen harrastajien taitolaji. Perinteen harjoittajat ja tuntijat ovat henkilöitä, jotka ovat omistaneet itsensä tälle vanhalle metsästystavalle ja joiden osaaminen on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Suomessa metsästysperinteet, kuten ketunpyynti jalkanarulla, ovat olleet tärkeitä paitsi elinkeinon myös kulttuurin säilyttämisen kannalta. Monet perinteet ovat säilyneet juuri siksi, että niitä on vaalittu ja opetettu eteenpäin nuoremmille sukupolville.<br /> Perinteen tuntijat olivat usein itsenäisiä metsästäjiä, jotka osasivat toimia luonnon kanssa harmonisesti. He ymmärsivät, milloin ja miten metsästys olisi kestävä ja eettinen. Tällöin ei pyydystetty vain eläimiä, vaan myös opittiin kunnioittamaan luonnon tasapainoa. Jalkanarupyynnissä metsästäjät tiesivät, miten asettaa ansat niin, että ne eivät vahingoittaisi eläimiä tarpeettomasti ja että pyydystetty kettu ei kärsisi turhaan.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Jalkanarupyynnissä metsästäjä asetti naruja tai ansan kaltaisia välineitä ketun kulkureiteille. Naru oli usein asetettu niin, että se joko sidottiin maahan tai se oli kätkettynä jollekin alueelle, jota kettu käytti kulkureittinään. Narut saivat nimensä siitä, että ne toimivat niin sanottuna &quot;jalkoihin&quot; tarttuvina ansoina, jotka estivät eläimen liikkumisen, kun se astui narun päälle. Ketut olivat älykkäitä ja varovaisia eläimiä, joten ansan asettaminen ja sen huolellinen piilottaminen oli tärkeää. Metsästäjän tuli olla tarkka, jotta kettu ei huomannut ansaa ja väisti sitä.<br /> Jalkanarupyynnissä tärkeää oli myös maaston tuntemus, sillä metsästäjän piti osata valita paikat, joissa ketut liikkuivat eniten. Tällaisia olivat esimerkiksi polut, joilla kettu kulki metsän läpi tai eläinten liikkumisreittejä talojen läheisyydessä. Jalkanarupyynnissä oli paljon tarkkuutta ja kykyä lukea eläinten käyttäytymistä, kuten ketun jälkiä ja liikkeitä.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Tämä menetelmä on nykyään harvinaisempi ja sitä pidetään enemmän perinteisenä kuin käytännön metsästystapana. Jalkanarupyynnin juuret ulottuvat pitkälle suomalaiseen maaseutuelämään ja sen tarpeisiin. Kettu oli metsästettävä eläin, sillä se aiheutti vahinkoa maatalouksille, erityisesti lintujen ja pieneläinten, kuten kanojen, saalistuksella. Jalkanarupyynnin taustalla oli myös turkikset, sillä ketun turkki oli arvokas ja se oli tärkeä kauppatavara. Tämän takia ketunpyynnistä tuli taloudellisesti merkittävää monille perheille, erityisesti pohjoisessa ja itäisessä Suomessa, missä metsästys ja turkisten keräys olivat elintärkeitä.<br /> Jalkanarupyynnissä käytettiin naruja, jotka asennettiin ketun kulkureiteille siten, että eläimen astuessa niihin se jäi kiinni. Tavoitteena oli pyydystää kettu eläinrääkkäämättä ja samalla varmistaa, että eläin jäi eloon ja sen turkki voitiin käyttää hyväksi. Tämä metsästystapa oli tarkkaa ja vaati metsästäjältä suurta taitoa ja luonnon tuntemusta, sillä ketut olivat älykkäitä ja varovaisia eläimiä. Metsästäjät osasivat lukea eläinten jälkiä ja liikkeitä, mikä antoi heille mahdollisuuden valita oikeat paikat ja ajankohdat narujen asettamiseen.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Nuoria ketunpyytäjiä on harvassa ja siksi osa vanhemmista pyyntimiehistä haluaa innostaa nuoria ja opettaa heille ketunpyynnin niksejä. Historian saatossa ketunpyynnin jalkanarulla opettaminen on tapahtunut pääasiassa suullisesti ja käytännön esimerkkien kautta. Vanhemmat, erityisesti isät ja isoisät, ovat olleet tärkeässä roolissa perinteen välittämisessä. He ovat opettaneet nuoremmille sukupolville metsästyksen saloja, kuten jälkien lukemista, oikeiden paikkojen valitsemista ja narujen asettamista siten, että ansa ei vahingoita eläintä mutta pyydystää sen tehokkaasti.<br /> Tämä sukupolvien välinen oppiminen oli monelle perheelle elintärkeää, koska metsästys ei ollut vain kulttuurinen tai vapaa-ajan harrastus, vaan myös elinkeino. Vaikka jalkanarupyynnin merkitys on muuttunut, monet metsämiehet ja naiset pitävät edelleen tärkeänä siirtää eteenpäin perinteitä ja taitoja, jotka liittyvät metsästykseen ja luonnon tuntemukseen.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Ketunpyynti jalkanarulla on perinteinen metsästystapa, mutta sen tulevaisuus saattaa olla melko rajallinen nykyään, erityisesti ottaen huomioon nykypäivän metsästyskäytännöt ja eläinten suojeluun liittyvät säädökset. Ketunpyynti jalkanarulla on perinne, joka on juurtunut syvälle suomalaiseen metsästyskulttuuriin ja maaseutuelämään. Vaikka perinteinen jalkanarupyynnin harjoittaminen on harvinaistunut, sen tulevaisuus on edelleen mielenkiintoinen ja se tarjoaa mahdollisuuksia kulttuuriperinnön vaalimiseen ja luonnon tuntemuksen siirtämiseen tuleville sukupolville. Perinteen tulevaisuus on monessa mielessä riippuvainen siitä, kuinka yhteiskunta ja yksilöt suhtautuvat perinteisiin metsästystapoihin, luonnon suojeluun ja kulttuuriperintöön.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Taide ja luova ilmaisu -valinnaisryhmä JEDU Nivala<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> <br /> [http://Viekas%20kettu%20jää%20vain%20viekkaamman%20ketunpyytäjän%20ansaan%20|%20Yle Viekas kettu jää vain viekkaamman ketunpyytäjän ansaan | Yle]<br /> <br /> [http://Jalkanaru%20–%20Wikipedia Jalkanaru – Wikipedia]<br /> <br /> [http://500+%20Red%20Fox%20Pictures%20|%20Download%20Free%20Images%20on%20Unsplash 500+ Red Fox Pictures | Download Free Images on Unsplash]<br /> <br /> [http://riistainfo.fi riistainfo.fi]<br /> <br /> [http://yle.fi yle.fi]<br /> <br /> [http://haminalahdenerankavijat.net haminalahdenerankavijat.net]<br /> <br /> [http://videoita.fi videoita.fi]</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Ketunpyynti_jalkanarulla&diff=31004 2026-01-29T09:28:34Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |meidänperintö = 1<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |asiasanat=metsästys, pienpeto<br /> }}<br /> <br /> [[Tiedosto:Kethu.png|pienoiskuva|Kettu cc-license]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Ketunpyynti jalkanarulla on harvojen harrastajien taitolaji. Perinteen harjoittajat ja tuntijat ovat henkilöitä, jotka ovat omistaneet itsensä tälle vanhalle metsästystavalle ja joiden osaaminen on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Suomessa metsästysperinteet, kuten ketunpyynti jalkanarulla, ovat olleet tärkeitä paitsi elinkeinon myös kulttuurin säilyttämisen kannalta. Monet perinteet ovat säilyneet juuri siksi, että niitä on vaalittu ja opetettu eteenpäin nuoremmille sukupolville.<br /> Perinteen tuntijat olivat usein itsenäisiä metsästäjiä, jotka osasivat toimia luonnon kanssa harmonisesti. He ymmärsivät, milloin ja miten metsästys olisi kestävä ja eettinen. Tällöin ei pyydystetty vain eläimiä, vaan myös opittiin kunnioittamaan luonnon tasapainoa. Jalkanarupyynnissä metsästäjät tiesivät, miten asettaa ansat niin, että ne eivät vahingoittaisi eläimiä tarpeettomasti ja että pyydystetty kettu ei kärsisi turhaan.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Jalkanarupyynnissä metsästäjä asetti naruja tai ansan kaltaisia välineitä ketun kulkureiteille. Naru oli usein asetettu niin, että se joko sidottiin maahan tai se oli kätkettynä jollekin alueelle, jota kettu käytti kulkureittinään. Narut saivat nimensä siitä, että ne toimivat niin sanottuna &quot;jalkoihin&quot; tarttuvina ansoina, jotka estivät eläimen liikkumisen, kun se astui narun päälle. Ketut olivat älykkäitä ja varovaisia eläimiä, joten ansan asettaminen ja sen huolellinen piilottaminen oli tärkeää. Metsästäjän tuli olla tarkka, jotta kettu ei huomannut ansaa ja väisti sitä.<br /> Jalkanarupyynnissä tärkeää oli myös maaston tuntemus, sillä metsästäjän piti osata valita paikat, joissa ketut liikkuivat eniten. Tällaisia olivat esimerkiksi polut, joilla kettu kulki metsän läpi tai eläinten liikkumisreittejä talojen läheisyydessä. Jalkanarupyynnissä oli paljon tarkkuutta ja kykyä lukea eläinten käyttäytymistä, kuten ketun jälkiä ja liikkeitä.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Tämä menetelmä on nykyään harvinaisempi ja sitä pidetään enemmän perinteisenä kuin käytännön metsästystapana. Jalkanarupyynnin juuret ulottuvat pitkälle suomalaiseen maaseutuelämään ja sen tarpeisiin. Kettu oli metsästettävä eläin, sillä se aiheutti vahinkoa maatalouksille, erityisesti lintujen ja pieneläinten, kuten kanojen, saalistuksella. Jalkanarupyynnin taustalla oli myös turkikset, sillä ketun turkki oli arvokas ja se oli tärkeä kauppatavara. Tämän takia ketunpyynnistä tuli taloudellisesti merkittävää monille perheille, erityisesti pohjoisessa ja itäisessä Suomessa, missä metsästys ja turkisten keräys olivat elintärkeitä.<br /> Jalkanarupyynnissä käytettiin naruja, jotka asennettiin ketun kulkureiteille siten, että eläimen astuessa niihin se jäi kiinni. Tavoitteena oli pyydystää kettu eläinrääkkäämättä ja samalla varmistaa, että eläin jäi eloon ja sen turkki voitiin käyttää hyväksi. Tämä metsästystapa oli tarkkaa ja vaati metsästäjältä suurta taitoa ja luonnon tuntemusta, sillä ketut olivat älykkäitä ja varovaisia eläimiä. Metsästäjät osasivat lukea eläinten jälkiä ja liikkeitä, mikä antoi heille mahdollisuuden valita oikeat paikat ja ajankohdat narujen asettamiseen.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Nuoria ketunpyytäjiä on harvassa ja siksi osa vanhemmista pyyntimiehistä haluaa innostaa nuoria ja opettaa heille ketunpyynnin niksejä. Historian saatossa ketunpyynnin jalkanarulla opettaminen on tapahtunut pääasiassa suullisesti ja käytännön esimerkkien kautta. Vanhemmat, erityisesti isät ja isoisät, ovat olleet tärkeässä roolissa perinteen välittämisessä. He ovat opettaneet nuoremmille sukupolville metsästyksen saloja, kuten jälkien lukemista, oikeiden paikkojen valitsemista ja narujen asettamista siten, että ansa ei vahingoita eläintä mutta pyydystää sen tehokkaasti.<br /> Tämä sukupolvien välinen oppiminen oli monelle perheelle elintärkeää, koska metsästys ei ollut vain kulttuurinen tai vapaa-ajan harrastus, vaan myös elinkeino. Vaikka jalkanarupyynnin merkitys on muuttunut, monet metsämiehet ja naiset pitävät edelleen tärkeänä siirtää eteenpäin perinteitä ja taitoja, jotka liittyvät metsästykseen ja luonnon tuntemukseen.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Ketunpyynti jalkanarulla on perinteinen metsästystapa, mutta sen tulevaisuus saattaa olla melko rajallinen nykyään, erityisesti ottaen huomioon nykypäivän metsästyskäytännöt ja eläinten suojeluun liittyvät säädökset. Ketunpyynti jalkanarulla on perinne, joka on juurtunut syvälle suomalaiseen metsästyskulttuuriin ja maaseutuelämään. Vaikka perinteinen jalkanarupyynnin harjoittaminen on harvinaistunut, sen tulevaisuus on edelleen mielenkiintoinen ja se tarjoaa mahdollisuuksia kulttuuriperinnön vaalimiseen ja luonnon tuntemuksen siirtämiseen tuleville sukupolville. Perinteen tulevaisuus on monessa mielessä riippuvainen siitä, kuinka yhteiskunta ja yksilöt suhtautuvat perinteisiin metsästystapoihin, luonnon suojeluun ja kulttuuriperintöön.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Taide ja luova ilmaisu -valinnaisryhmä JEDU Nivala<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> <br /> [http://Viekas%20kettu%20jää%20vain%20viekkaamman%20ketunpyytäjän%20ansaan%20|%20Yle Viekas kettu jää vain viekkaamman ketunpyytäjän ansaan | Yle]<br /> <br /> [http://Jalkanaru%20–%20Wikipedia Jalkanaru – Wikipedia]<br /> <br /> [http://500+%20Red%20Fox%20Pictures%20|%20Download%20Free%20Images%20on%20Unsplash 500+ Red Fox Pictures | Download Free Images on Unsplash]<br /> <br /> [http://riistainfo.fi riistainfo.fi]<br /> <br /> [http://yle.fi yle.fi]<br /> <br /> [http://haminalahdenerankavijat.net haminalahdenerankavijat.net]<br /> <br /> [http://videoita.fi videoita.fi]</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/en&diff=31003 2026-01-29T09:02:24Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;National Inventory of Living Heritage&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> Elements within the Wiki-inventory can be applied for the National inventory of living heritage. The Ministry of Education and Culture has nominated 86 elements into the National Inventory of Living Heritage. The National inventory is based on the applications of various communities and the proposal by the Finnish Heritage Agency and the Advisory group of intangible cultural heritage. Communities and organizations active in the field of intangible cultural heritage have also been commenting on the submissions. Decision of the elements to be nominated is made by the Ministry of education and culture. Articles in the National Inventory need to be updated every three years. <br /> <br /> The National Inventory will be updated regularly. '''The call for the National Inventory of Living Heritage is open until 16th of March 2026.''' <br /> <br /> The nomination to the National inventory is a recognition to the communities working with these traditions and brings more visibility for them. At the same time it is one step closer towards international recognition.<br /> <br /> From the National inventory, it is possible to make nominations to UNESCO’s Lists of Intangible Cultural Heritage. At present, Finland’s inscriptions on the UNESCO lists are Sauna culture in Finland (2020) and Kaustinen fiddle playing (2021). Finland is also part of the multinational inscrptions of the Nordic clinkerboat traditions (2021) and knowledge, craft and skills of handmade glass production(2023). A joint proposal from Sweden and Finland concerning the Torne River dipnet fishing is currently under evaluation, with inscription expected in December 2027.<br /> <br /> Elements inscribed in the UNESCO’s intangible cultural heritage lists must be included in the National Inventory. This does not apply to the Register of good safeguarding practices of UNESCO. The next application round in Finland for UNESCO will be held in the fall of 2026, focusing on good safeguarding practices. <br /> <br /> The evaluation criteria from the previous rounds (2017, 2020, 2023) can be found on the Finnish Heritage Agency's [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/en/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo website]. Please review the application guidelines carefully!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Instructions-for-National-Inventory-2026.pdf#asset:2301:url More detailed information on the application process and criteria for 2026]'''<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Questions-National-Inventory-2026.docx#asset:2302:url Questions related to the National Inventory in 2026 ]'''<br /> <br /> '''The application form for the National Inventory can be found [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo at this link].''' Please save the article in the Wiki-inventory first and add pictures.<br /> <br /> Watch the video related to the application on [https://www.youtube.com/watch?v=aHZv2XXx0BE Elävä perintö YouTube] (in Finnish).<br /> <br /> '''For more information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, senior adviser, Finnish Heritage Agency&lt;br&gt; leena.marsio(at)museovirasto.fi, tel. +358 (0)295 33 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/11/en&diff=31002 2026-01-29T09:02:23Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>'''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Questions-National-Inventory-2026.docx#asset:2302:url Questions related to the National Inventory in 2026 ]'''<br /> <br /> '''The application form for the National Inventory can be found [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo at this link].''' Please save the article in the Wiki-inventory first and add pictures.<br /> <br /> Watch the video related to the application on [https://www.youtube.com/watch?v=aHZv2XXx0BE Elävä perintö YouTube] (in Finnish).</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/en&diff=31001 2026-01-29T09:01:53Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;National Inventory of Living Heritage&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> Elements within the Wiki-inventory can be applied for the National inventory of living heritage. The Ministry of Education and Culture has nominated 86 elements into the National Inventory of Living Heritage. The National inventory is based on the applications of various communities and the proposal by the Finnish Heritage Agency and the Advisory group of intangible cultural heritage. Communities and organizations active in the field of intangible cultural heritage have also been commenting on the submissions. Decision of the elements to be nominated is made by the Ministry of education and culture. Articles in the National Inventory need to be updated every three years. <br /> <br /> The National Inventory will be updated regularly. '''The call for the National Inventory of Living Heritage is open until 16th of March 2026.''' <br /> <br /> The nomination to the National inventory is a recognition to the communities working with these traditions and brings more visibility for them. At the same time it is one step closer towards international recognition.<br /> <br /> From the National inventory, it is possible to make nominations to UNESCO’s Lists of Intangible Cultural Heritage. At present, Finland’s inscriptions on the UNESCO lists are Sauna culture in Finland (2020) and Kaustinen fiddle playing (2021). Finland is also part of the multinational inscrptions of the Nordic clinkerboat traditions (2021) and knowledge, craft and skills of handmade glass production(2023). A joint proposal from Sweden and Finland concerning the Torne River dipnet fishing is currently under evaluation, with inscription expected in December 2027.<br /> <br /> Elements inscribed in the UNESCO’s intangible cultural heritage lists must be included in the National Inventory. This does not apply to the Register of good safeguarding practices of UNESCO. The next application round in Finland for UNESCO will be held in the fall of 2026, focusing on good safeguarding practices. <br /> <br /> The evaluation criteria from the previous rounds (2017, 2020, 2023) can be found on the Finnish Heritage Agency's [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/en/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo website]. Please review the application guidelines carefully!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Instructions-for-National-Inventory-2026.pdf#asset:2301:url More detailed information on the application process and criteria for 2026]'''<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Questions-National-Inventory-2026.docx#asset:2302:url Questions related to the National Inventory in 2026 ]'''<br /> <br /> The application form for the National Inventory can be found [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo at this link]. Please save the article in the Wiki-inventory first and add the pictures.<br /> <br /> Watch the video related to the application on [https://www.youtube.com/watch?v=aHZv2XXx0BE Elävä perintö YouTube] (in Finnish).<br /> <br /> '''For more information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, senior adviser, Finnish Heritage Agency&lt;br&gt; leena.marsio(at)museovirasto.fi, tel. +358 (0)295 33 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/14/en&diff=31000 2026-01-29T09:01:46Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>The National Inventory will be updated regularly. '''The call for the National Inventory of Living Heritage is open until 16th of March 2026.''' <br /> <br /> The nomination to the National inventory is a recognition to the communities working with these traditions and brings more visibility for them. At the same time it is one step closer towards international recognition.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/en&diff=30999 2026-01-29T09:00:36Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;National Inventory of Living Heritage&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> Elements within the Wiki-inventory can be applied for the National inventory of living heritage. The Ministry of Education and Culture has nominated 86 elements into the National Inventory of Living Heritage. The National inventory is based on the applications of various communities and the proposal by the Finnish Heritage Agency and the Advisory group of intangible cultural heritage. Communities and organizations active in the field of intangible cultural heritage have also been commenting on the submissions. Decision of the elements to be nominated is made by the Ministry of education and culture. Articles in the National Inventory need to be updated every three years. <br /> <br /> The National Inventory will be updated regularly. The call for the National Inventory of Living Heritage is open until 16th of March 2026. <br /> <br /> The nomination to the National inventory is a recognition to the communities working with these traditions and brings more visibility for them. At the same time it is one step closer towards international recognition.<br /> <br /> From the National inventory, it is possible to make nominations to UNESCO’s Lists of Intangible Cultural Heritage. At present, Finland’s inscriptions on the UNESCO lists are Sauna culture in Finland (2020) and Kaustinen fiddle playing (2021). Finland is also part of the multinational inscrptions of the Nordic clinkerboat traditions (2021) and knowledge, craft and skills of handmade glass production(2023). A joint proposal from Sweden and Finland concerning the Torne River dipnet fishing is currently under evaluation, with inscription expected in December 2027.<br /> <br /> Elements inscribed in the UNESCO’s intangible cultural heritage lists must be included in the National Inventory. This does not apply to the Register of good safeguarding practices of UNESCO. The next application round in Finland for UNESCO will be held in the fall of 2026, focusing on good safeguarding practices. <br /> <br /> The evaluation criteria from the previous rounds (2017, 2020, 2023) can be found on the Finnish Heritage Agency's [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/en/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo website]. Please review the application guidelines carefully!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Instructions-for-National-Inventory-2026.pdf#asset:2301:url More detailed information on the application process and criteria for 2026]'''<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Questions-National-Inventory-2026.docx#asset:2302:url Questions related to the National Inventory in 2026 ]'''<br /> <br /> The application form for the National Inventory can be found [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo at this link]. Please save the article in the Wiki-inventory first and add the pictures.<br /> <br /> Watch the video related to the application on [https://www.youtube.com/watch?v=aHZv2XXx0BE Elävä perintö YouTube] (in Finnish).<br /> <br /> '''For more information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, senior adviser, Finnish Heritage Agency&lt;br&gt; leena.marsio(at)museovirasto.fi, tel. +358 (0)295 33 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/11/en&diff=30998 2026-01-29T09:00:23Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>'''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Questions-National-Inventory-2026.docx#asset:2302:url Questions related to the National Inventory in 2026 ]'''<br /> <br /> The application form for the National Inventory can be found [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo at this link]. Please save the article in the Wiki-inventory first and add the pictures.<br /> <br /> Watch the video related to the application on [https://www.youtube.com/watch?v=aHZv2XXx0BE Elävä perintö YouTube] (in Finnish).</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Karjan_kutsuhuuto&diff=30997 2026-01-29T08:33:25Z

<p>LeenaMarsio: /* Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Suullinen perinne<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=maatalous, lypsykarja, laiduntaminen, lauma, eläinkommunikaatio, kyylaus, karjankutsunta<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Musiikkia käytettiin aikoinaan suomalaisella maaseudulla luontevasti arjen askareissa ja samalla se toimi työn ohessa virkistäytymisenä. Musiikki soi rikkaana ja juurevana myös karjan kutsuhuudoissa, jotka ovat osa suomalaista kansanperinnettä, joskin nyt jo lähes kokonaan arkikäytöstä hävinnyttä. Pienimuotoisesti osa karjatilallisista voi vielä harjoittaa kutsuhuutoa. <br /> <br /> Karjankutsujat olivat yleensä naisia, joiden tehtäviin lypsykarjanhoito aikaisemmin perinteisesti oli kuulunut. Karjan kutsumahuuto eli kyylaus on melodinen äänenkäytön tekniikka, jolla karjaa kutsuttiin laitumelta. Sen taitajat olivat arvostettuja yhteisön jäseniä ja kukin kehitti omanlaisensa kutsuhuuto tekniikan. Kutsumahuutoihin liittyi paljon erilaisia, omaperäisiä tehosteita, joilla ääni kantoi kauas. Musiikin ammattilaiset pitävät kyylausta voimakkaana ja sävyltään metallisena ja terävänä. <br /> <br /> Nykyisin perinne elää kulttuuriperintönä varsinkin kansanmusiikki piireissä. Karjan kutsuhuutojen tutkimisen ja äänitteiden myötä on jo syntynyt oma taiteenlajinsa. Esimerkiksi artisti Vilma Jää ammentaa musiikkiinsa vaikutteita karjan kutsuhuudoista ja tuo rajoja rikkomalla vanhaa kansanperinnettä suuren yleisön tietoisuuteen. A cappella musiikkiin erikoistunut Sini Koskelainen taasen edistää tietoisuutta perinteestä kehittäen eri maiden kansanmusiikkiin perustuvia työpajoja, joista yksi on Kutsuhuuto-kulning työpaja.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> [[Tiedosto:Karjaa laitumella Orimattilassa13.5.1963 .jpg|pienoiskuva|Karjaa laitumella Orimattilassa 13.5.1963, kuvaaja Erkki Voutilainen|372x372px]]<br /> Nykyisessä karjataloudessa tapa on harvinainen, johtuen maatalouden muutoksesta. Kyläpaimenten huutelut, laulut ja musiikki ovat hävinneet käytöstä tämän päivän karjanhoidossa. Kylien vanhimmat asukkaat saattavat kyllä vielä muistaa niistä jotakin. Nykyajan suurissa robottipihatossa karjaa tarvitsee kutsua harvoin ja ulkoilevat karjalaumatkin laiduntavat yleensä aidatuilla laitumilla. <br /> <br /> Tämän päivän kutsuhuudon taitajat ovat kuitenkin yhä sitä mieltä, että kutsuhuuto helpottaa karjanhoitoa. Nautojen rauhoittaminen tai esimerkiksi kuljetusautoon saaminen sujuvat paremmin, kun käytössä on kutsuhuuto. Kutsuhuuto perinteessä lehmät tottuivat hoitajaansa ja tunnistivat hänet äänestä. Tämä toimi ja toimii siis edelleen rauhoittavana tekijänä ihmisen ja eläimen välillä. <br /> <br /> Tyypillistä kutsumahuudoille oli myös käyttää erityistä kutsumasanaa. Sanat saattoivat olla käskyjä ja kehoituksia tai lehmien nimiä ja kutsusanoja kuten ptruko, ptruku, ptrui, kui, tse ja sipu. Kutsua toistetaan ja siitä muistutetaan koko ajan. Näin kutsuja pitää otteen karjaan ja vuorovaikutus syvenee. Näihin tuttuihin sanoitettuihin kutsumahuutoihin karja vastasi rientäen tutun äänen kuultuaan lypsettäväksi. Ennen lehmien kerrotaan pystyneen erottamaan oman kutsujansa äänen muista. <br /> <br /> Eroja kutsuhuudoissa oli jopa taloittain. Toisaalta kutsujat oppivat myös toisiltaan. Tyyli saattoi periytyi äidiltä tyttärelle, anopilta miniälle tai vaikka naapurilta naapurille ja tapa kulki perintönä vuosisadasta toiseen. Kutsuhuutojen välillä saatettiin lausua myös loitsuja karjan löytämiseksi. Entisinä aikoina kyläkunnilla kaikuikin ”iltasinfonia” kun emännät ja piiat kilpailivat äänensä kantavuudella. <br /> <br /> Vähäisemmästä arkisesta käytöstä huolimatta kutsuhuudot elävät silti yhä mielissämme kulttuuriperintönä ja ne kiinnostavat tätä nykyä myös kulttuuriväkeä, erityisesti kansanmusiikin parissa. Aiempien aikojen karjan kutsuhuutajien taitoja käytetään inspiraation lähteenä ja niistä ammennetaan väriä ja syvyyttä omaan tekemiseen.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Karjaa aholla.jpg|pienoiskuva|Karjaa aholla, kuvaaja Maija Juvas 1031|404x404px]]<br /> Karjan kutsuhuudot ovat osa suomalaista kansanperinnettä. Aikoinaan maitotiloilla karjaa pidettiin laitumilla ja metsissä, joista ne karjan kutsuhuudoin houkuteltiin juomaan, navettaan, lypsettäväksi tai uusille laitumille. Kun karjaa kutsuttiin, lehmät myös vastasivat siihen. Kutsuhuuto oli kommunikaatioväline karjan ja kutsujan välillä. <br /> <br /> Tapa on ollut käytössä etenkin Ruotsin, Norjan ja Suomen alueiden karjanhoidossa aikana, jolloin ei käytetty aidattuja laitumia vaan avoimia metsälaitumia. Samankaltaista kauas kuuluvaa viestintää karjan kutsumisessa on syntynyt monissa muissakin kulttuureissa, meille kenties tunnetuimpana esimerkkinä alppimaiden jodlaus. <br /> <br /> Hyvä huuto kuuluu metsien ja järvien yli ja opastaa omat lehmät huutajan luokse. Karjankutsujat olivat yleensä naisia ja korkeat naisäänet kantavatkin metsäisessä maastossa hyvin. Karjankutsuntaan on kehittynyt tavanomaisesta falsettilaulusta poikkeava äänenkäyttötapa, joka tutkimusten mukaan kiirii sitäkin kauemmas. Kutsuhuutoon ei ole mitään valmista tahtia eikä huudon kanssa tarvitse olla tarkka. Sen ei myöskään tarvitse olla kaunis, sillä se on tarkoitettu työvälineeksi. Myös karjankutsujan oma persoonallisuus väritti kutsuhuudon omanlaisekseen. <br /> <br /> Monilla alueilla on ollut lehmien kutsumiseen omat äänteensä ja karjan kutsuhuudot kehittyivätkin suomen eri alueilla eri muotoisiksi ja kuuloisiksi. Ne saattoivat koostua yhdestä sanasta ja sävelestä, joita toistetaan. Apuna voitiin käyttää myös yksinkertaisia soittimia, kuten sarvesta tai tuohesta tehtyjä paimentorvia. <br /> <br /> Kutsuissa on ollut yleensä laskeva sointi, mutta esimerkiksi Ahvenanmaan saariston lehmikutsuissa on muusta maasta poikkeava ylös kohoava ja heleä laaja intervalli. Karjan kutsuhuudossa tärkeää onkin ollut tehdä huudosta juuri omanlainen. Itäsuomalaisissa karjankutsuissa tyypillisiä ovat toistuvat oktaavi-intervallit, ja kutsut ovat länsisuomalaisia pidempiä ja monisanaisempi. Pohjois-Savossa huuto on melko helppo ja koostuu esimerkiksi vain yhdestä sanasta. Pohjanmaan perinteeseen kuuluvat myös kaksipuoliset huudot, joissa on kaksi kutsujaa. Satakunnan kutsuissa kuuluu alaspäinen intervalli ja pitkä sävel tavulla “see” tai&quot;tsee&quot;. <br /> <br /> Kutsulaulut ovat musiikkia ja musiikki kuului suomalaisen maaseudun arkeen. Sitä käytettiin monenlaisiin tehtäviin karjan kutsumiseen ohella, kuten petoeläinten pelotteluun, työn ohella virkistymiseen sekä parantamisloitsuihin. Kutsulauluilla on myös aiemmin kilpailtu ja hyvä kutsuja on ollut arvostettu yhteisön jäsen. Karjan kutsujilla on uskottu olevan yliluonnollista mahtia ja usein ajateltiinkin, että he olivat saaneet taitonsa haltijoilta ja tontuilta.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> [[Tiedosto:Karjankutsuhuuto-esitys Vasikkasavut- lastenperinnetapahtumassa Lapinlahdella Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun pihapiirissä 2006.jpg|pienoiskuva|Karjankutsuhuuto-esitys Vasikkasavut- lastenperinnetapahtumassa Lapinlahdella Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun pihapiirissä 2006. Kuvaaja Mervi Eskelinen.jpg]]<br /> Tähän päivään perinne on siirtynyt maaseudulla suullisen perinteen kautta, äidiltä tyttärelle ja yhteisöstä toiseen. <br /> <br /> Nykyisin perinteestä on kehkeytynyt myös uniikki taiteenlaji improvisaatioineen. Esimerkkejä vanhan kansanperinteen käytöstä nykypäivän suomessa on useita. Ne antavat viitteitä siitä kuinka vanhasta kansanperinteestä ammentamalla säilytetään ikiaikaista elinvoimaa ja luodaan samalla uutta kulttuuria ja perinnettä säilytettäväksi. <br /> <br /> Laulaja, säveltäjä ja laulukouluttaja Sini Koskelainen vie suomalaisia metsään oppimaan kutsuhuutoja. Hän käyttää jo keskiajalta lähtevää Kulningia eli skandinavialaista naisten kutsuhuutoperinnettä materiaalinaan ja on kehittänyt erilaisia kansanperinteisiin pohjautuvia kokonaisvaltaisia äänekäyttö kursseja. Taina Halmemies on tehnyt Agrologin (AMK) opinnäytetyön maaseutuelinkeinojen tutkimusohjelmaan Jyväskylän AMKssa ja siinä hän perehtyy aiheeseen tuottaen samalla videoita, joista voi luoda esityskokonaisuuksia ja käyttää niitä apuna opetuksessa. Vilma Jään tuotannossa traditioon yhdistyy populaarimusiikin piirteitä ja kansanperinnettä tuodaan näin myös suurelle yleisölle kuultavaksi ja tutuksi.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Perinteen tulevaisuus näyttää kulttuurin näkökulmasta varsin hyvältä, koska useampikin musiikkialan ammattilainen suomessa ja muissa pohjoismaissa ammentaa inspiraatiota tästä vanhasta kansanperinteestä ja luo sen kautta uutta. <br /> <br /> Säveltäjä Kaija Saariaho on käyttänyt sävellyksissään innoituksena lapsena Itä-Suomessa kuulemiaan karjankutsuhuutoja. Suomalainen kansanmuusikko, laulaja ja säveltäjä Vilma Jää on perehtynyt karjankutsunnan laulutapaan ja kehittänyt sille nuottikirjoitusta. Vilma Jään lisäksi karjankutsuntalauluun on perehtynyt esimerkiksi norjalais-ruotsalainen laulaja ja säveltäjä Christine Hals ja norjalainen jazzsaksofonisti Jan Garbarek, suomalainen Primitiivisen musiikin orkesteri Primo, ruotsalainen Nordan-yhtye, suomalainen Gjallarhorn sekä a cappella yhtye Tuuletar. <br /> <br /> Perinne säilyy myös esimerkkinä aikaisempien aikojen lypsykarjan hoidosta erilaisten kilpailujen ja perinnetapahtumien kautta. Pohjois-Savon Lapinlahdella järjestettiin vuodesta 1997 alkaen karjankutsun SM-kilpailuja osana Lapinlahden lehmisavut –tapahtumaa. Tapahtumaa järjestettiin vuoteen 2004 asti. Etelä-Pohjanmaan Kuortaneella pidetään vuosittain Museokuhinat vaihtuvalla teemalla. Teemana on ollut myös ”Paimenessa”, ja se toteutettiin juuri huumorilla höystetyllä karjankutsuhuutoesityksellä.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu [https://lastu.fi/ Lastu ry]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Videot''' <br /> <br /> Yle Areenan [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/08/13/karjan-kutsumahuudot karjan kutsumahuuto video vuodelta 1968] <br /> <br /> [https://www.facebook.com/ESMKNMaisema/videos/karjan-kutsuhuuto-koskis-gardin-tyyliin/ Karjan kutsuhuuto Koskis Gårdin tyyliin] <br /> <br /> Esimerkki video skandinaavisesta perinteisestä karjankutsunnasta <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=MTjlM8_KLwk Kulning - The Ancient Scandinavian Herding Calls] <br /> <br /> '''Verkkolähteet''' <br /> <br /> Wikipedia: [https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjankutsunta Karjankutsunta] <br /> <br /> Wikipedia: [https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilma_Jää Vilma Jää] <br /> <br /> '''Alan toimijoiden sivustot''' <br /> <br /> [https://vilmajaa.fi/ Vilma Jää] <br /> <br /> [https://www.sinikoskelainen.com/ Sini Koskelainen] <br /> <br /> '''Kirjallisuuslähteet ja artikkelit''' <br /> <br /> Halmemies, Taina: ”Kuvailulehti”, Kutsu Karjasi Koolle, s. 2. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2019. <br /> <br /> [https://nauta.fi/meilta-ja-muualta/kutsuhuuto-saa-edelleen-lehmiin-liiketta-katso-video/ Artikkeli ja video karjan kutsuhuudoista] Nauta-lehdessä 17.2.2023 <br /> <br /> [https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/2ce8c6de-d775-52ea-a4b8-1ec3ad535034 Artikkeli Vilma Jään työskentelystä] Maaseudun Tulevaisuus- lehdessä 2021</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Karjan_kutsuhuuto&diff=30996 2026-01-29T08:33:11Z

<p>LeenaMarsio: /* Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Suullinen perinne<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=maatalous, lypsykarja, laiduntaminen, lauma, eläinkommunikaatio, kyylaus, karjankutsunta<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Musiikkia käytettiin aikoinaan suomalaisella maaseudulla luontevasti arjen askareissa ja samalla se toimi työn ohessa virkistäytymisenä. Musiikki soi rikkaana ja juurevana myös karjan kutsuhuudoissa, jotka ovat osa suomalaista kansanperinnettä, joskin nyt jo lähes kokonaan arkikäytöstä hävinnyttä. Pienimuotoisesti osa karjatilallisista voi vielä harjoittaa kutsuhuutoa. <br /> <br /> Karjankutsujat olivat yleensä naisia, joiden tehtäviin lypsykarjanhoito aikaisemmin perinteisesti oli kuulunut. Karjan kutsumahuuto eli kyylaus on melodinen äänenkäytön tekniikka, jolla karjaa kutsuttiin laitumelta. Sen taitajat olivat arvostettuja yhteisön jäseniä ja kukin kehitti omanlaisensa kutsuhuuto tekniikan. Kutsumahuutoihin liittyi paljon erilaisia, omaperäisiä tehosteita, joilla ääni kantoi kauas. Musiikin ammattilaiset pitävät kyylausta voimakkaana ja sävyltään metallisena ja terävänä. <br /> <br /> Nykyisin perinne elää kulttuuriperintönä varsinkin kansanmusiikki piireissä. Karjan kutsuhuutojen tutkimisen ja äänitteiden myötä on jo syntynyt oma taiteenlajinsa. Esimerkiksi artisti Vilma Jää ammentaa musiikkiinsa vaikutteita karjan kutsuhuudoista ja tuo rajoja rikkomalla vanhaa kansanperinnettä suuren yleisön tietoisuuteen. A cappella musiikkiin erikoistunut Sini Koskelainen taasen edistää tietoisuutta perinteestä kehittäen eri maiden kansanmusiikkiin perustuvia työpajoja, joista yksi on Kutsuhuuto-kulning työpaja.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> [[Tiedosto:Karjaa laitumella Orimattilassa13.5.1963 .jpg|pienoiskuva|Karjaa laitumella Orimattilassa 13.5.1963, kuvaaja Erkki Voutilainen|372x372px]]<br /> Nykyisessä karjataloudessa tapa on harvinainen, johtuen maatalouden muutoksesta. Kyläpaimenten huutelut, laulut ja musiikki ovat hävinneet käytöstä tämän päivän karjanhoidossa. Kylien vanhimmat asukkaat saattavat kyllä vielä muistaa niistä jotakin. Nykyajan suurissa robottipihatossa karjaa tarvitsee kutsua harvoin ja ulkoilevat karjalaumatkin laiduntavat yleensä aidatuilla laitumilla. <br /> <br /> Tämän päivän kutsuhuudon taitajat ovat kuitenkin yhä sitä mieltä, että kutsuhuuto helpottaa karjanhoitoa. Nautojen rauhoittaminen tai esimerkiksi kuljetusautoon saaminen sujuvat paremmin, kun käytössä on kutsuhuuto. Kutsuhuuto perinteessä lehmät tottuivat hoitajaansa ja tunnistivat hänet äänestä. Tämä toimi ja toimii siis edelleen rauhoittavana tekijänä ihmisen ja eläimen välillä. <br /> <br /> Tyypillistä kutsumahuudoille oli myös käyttää erityistä kutsumasanaa. Sanat saattoivat olla käskyjä ja kehoituksia tai lehmien nimiä ja kutsusanoja kuten ptruko, ptruku, ptrui, kui, tse ja sipu. Kutsua toistetaan ja siitä muistutetaan koko ajan. Näin kutsuja pitää otteen karjaan ja vuorovaikutus syvenee. Näihin tuttuihin sanoitettuihin kutsumahuutoihin karja vastasi rientäen tutun äänen kuultuaan lypsettäväksi. Ennen lehmien kerrotaan pystyneen erottamaan oman kutsujansa äänen muista. <br /> <br /> Eroja kutsuhuudoissa oli jopa taloittain. Toisaalta kutsujat oppivat myös toisiltaan. Tyyli saattoi periytyi äidiltä tyttärelle, anopilta miniälle tai vaikka naapurilta naapurille ja tapa kulki perintönä vuosisadasta toiseen. Kutsuhuutojen välillä saatettiin lausua myös loitsuja karjan löytämiseksi. Entisinä aikoina kyläkunnilla kaikuikin ”iltasinfonia” kun emännät ja piiat kilpailivat äänensä kantavuudella. <br /> <br /> Vähäisemmästä arkisesta käytöstä huolimatta kutsuhuudot elävät silti yhä mielissämme kulttuuriperintönä ja ne kiinnostavat tätä nykyä myös kulttuuriväkeä, erityisesti kansanmusiikin parissa. Aiempien aikojen karjan kutsuhuutajien taitoja käytetään inspiraation lähteenä ja niistä ammennetaan väriä ja syvyyttä omaan tekemiseen.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Karjaa aholla.jpg|pienoiskuva|Karjaa aholla, kuvaaja Maija Juvas 1031|404x404px]]<br /> Karjan kutsuhuudot ovat osa suomalaista kansanperinnettä. Aikoinaan maitotiloilla karjaa pidettiin laitumilla ja metsissä, joista ne karjan kutsuhuudoin houkuteltiin juomaan, navettaan, lypsettäväksi tai uusille laitumille. Kun karjaa kutsuttiin, lehmät myös vastasivat siihen. Kutsuhuuto oli kommunikaatioväline karjan ja kutsujan välillä. <br /> <br /> Tapa on ollut käytössä etenkin Ruotsin, Norjan ja Suomen alueiden karjanhoidossa aikana, jolloin ei käytetty aidattuja laitumia vaan avoimia metsälaitumia. Samankaltaista kauas kuuluvaa viestintää karjan kutsumisessa on syntynyt monissa muissakin kulttuureissa, meille kenties tunnetuimpana esimerkkinä alppimaiden jodlaus. <br /> <br /> Hyvä huuto kuuluu metsien ja järvien yli ja opastaa omat lehmät huutajan luokse. Karjankutsujat olivat yleensä naisia ja korkeat naisäänet kantavatkin metsäisessä maastossa hyvin. Karjankutsuntaan on kehittynyt tavanomaisesta falsettilaulusta poikkeava äänenkäyttötapa, joka tutkimusten mukaan kiirii sitäkin kauemmas. Kutsuhuutoon ei ole mitään valmista tahtia eikä huudon kanssa tarvitse olla tarkka. Sen ei myöskään tarvitse olla kaunis, sillä se on tarkoitettu työvälineeksi. Myös karjankutsujan oma persoonallisuus väritti kutsuhuudon omanlaisekseen. <br /> <br /> Monilla alueilla on ollut lehmien kutsumiseen omat äänteensä ja karjan kutsuhuudot kehittyivätkin suomen eri alueilla eri muotoisiksi ja kuuloisiksi. Ne saattoivat koostua yhdestä sanasta ja sävelestä, joita toistetaan. Apuna voitiin käyttää myös yksinkertaisia soittimia, kuten sarvesta tai tuohesta tehtyjä paimentorvia. <br /> <br /> Kutsuissa on ollut yleensä laskeva sointi, mutta esimerkiksi Ahvenanmaan saariston lehmikutsuissa on muusta maasta poikkeava ylös kohoava ja heleä laaja intervalli. Karjan kutsuhuudossa tärkeää onkin ollut tehdä huudosta juuri omanlainen. Itäsuomalaisissa karjankutsuissa tyypillisiä ovat toistuvat oktaavi-intervallit, ja kutsut ovat länsisuomalaisia pidempiä ja monisanaisempi. Pohjois-Savossa huuto on melko helppo ja koostuu esimerkiksi vain yhdestä sanasta. Pohjanmaan perinteeseen kuuluvat myös kaksipuoliset huudot, joissa on kaksi kutsujaa. Satakunnan kutsuissa kuuluu alaspäinen intervalli ja pitkä sävel tavulla “see” tai&quot;tsee&quot;. <br /> <br /> Kutsulaulut ovat musiikkia ja musiikki kuului suomalaisen maaseudun arkeen. Sitä käytettiin monenlaisiin tehtäviin karjan kutsumiseen ohella, kuten petoeläinten pelotteluun, työn ohella virkistymiseen sekä parantamisloitsuihin. Kutsulauluilla on myös aiemmin kilpailtu ja hyvä kutsuja on ollut arvostettu yhteisön jäsen. Karjan kutsujilla on uskottu olevan yliluonnollista mahtia ja usein ajateltiinkin, että he olivat saaneet taitonsa haltijoilta ja tontuilta.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> [[Tiedosto:Karjankutsuhuuto-esitys Vasikkasavut- lastenperinnetapahtumassa Lapinlahdella Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun pihapiirissä 2006.jpg|pienoiskuva|Karjankutsuhuuto-esitys Vasikkasavut- lastenperinnetapahtumassa Lapinlahdella Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun pihapiirissä 2006. Kuvaaja Mervi Eskelinen.jpg]]<br /> Tähän päivään perinne on siirtynyt maaseudulla suullisen perinteen kautta, äidiltä tyttärelle ja yhteisöstä toiseen. <br /> <br /> Nykyisin perinteestä on kehkeytynyt myös uniikki taiteenlaji improvisaatioineen. Esimerkkejä vanhan kansanperinteen käytöstä nykypäivän suomessa on useita. Ne antavat viitteitä siitä kuinka vanhasta kansanperinteestä ammentamalla säilytetään ikiaikaista elinvoimaa ja luodaan samalla uutta kulttuuria ja perinnettä säilytettäväksi. <br /> <br /> Laulaja, säveltäjä ja laulukouluttaja Sini Koskelainen vie suomalaisia metsään oppimaan kutsuhuutoja. Hän käyttää jo keskiajalta lähtevää Kulningia eli skandinavialaista naisten kutsuhuutoperinnettä materiaalinaan ja on kehittänyt erilaisia kansanperinteisiin pohjautuvia kokonaisvaltaisia äänekäyttö kursseja. Taina Halmemies on tehnyt Agrologin (AMK) opinnäytetyön maaseutuelinkeinojen tutkimusohjelmaan Jyväskylän AMKssa ja siinä hän perehtyy aiheeseen tuottaen samalla videoita, joista voi luoda esityskokonaisuuksia ja käyttää niitä apuna opetuksessa. Vilma Jään tuotannossa traditioon yhdistyy populaarimusiikin piirteitä ja kansanperinnettä tuodaan näin myös suurelle yleisölle kuultavaksi ja tutuksi.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Perinteen tulevaisuus näyttää kulttuurin näkökulmasta varsin hyvältä, koska useampikin musiikkialan ammattilainen suomessa ja muissa pohjoismaissa ammentaa inspiraatiota tästä vanhasta kansanperinteestä ja luo sen kautta uutta. <br /> <br /> Säveltäjä Kaija Saariaho on käyttänyt sävellyksissään innoituksena lapsena Itä-Suomessa kuulemiaan karjankutsuhuutoja. Suomalainen kansanmuusikko, laulaja ja säveltäjä Vilma Jää on perehtynyt karjankutsunnan laulutapaan ja kehittänyt sille nuottikirjoitusta. Vilma Jään lisäksi karjankutsuntalauluun on perehtynyt esimerkiksi norjalais-ruotsalainen laulaja ja säveltäjä Christine Hals ja norjalainen jazzsaksofonisti Jan Garbarek, suomalainen Primitiivisen musiikin orkesteri Primo, ruotsalainen Nordan-yhtye, suomalainen Gjallarhorn sekä a cappella yhtye Tuuletar. <br /> <br /> Perinne säilyy myös esimerkkinä aikaisempien aikojen lypsykarjan hoidosta erilaisten kilpailujen ja perinnetapahtumien kautta. Pohjois-Savon Lapinlahdella järjestettiin vuodesta 1997 alkaen karjankutsun SM-kilpailuja osana Lapinlahden lehmisavut –tapahtumaa. Tapahtumaa järjestettiin vuoteen 2004 asti. Etelä-Pohjanmaan Kuortaneella pidetään vuosittain Museokuhinat vaihtuvalla teemalla. Teemana on ollut myös ”Paimenessa”, ja se toteutettiin juuri huumorilla höystetyllä karjankutsuhuutoesityksellä.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu [[https://lastu.fi/ Lastu ry]]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Videot''' <br /> <br /> Yle Areenan [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/08/13/karjan-kutsumahuudot karjan kutsumahuuto video vuodelta 1968] <br /> <br /> [https://www.facebook.com/ESMKNMaisema/videos/karjan-kutsuhuuto-koskis-gardin-tyyliin/ Karjan kutsuhuuto Koskis Gårdin tyyliin] <br /> <br /> Esimerkki video skandinaavisesta perinteisestä karjankutsunnasta <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=MTjlM8_KLwk Kulning - The Ancient Scandinavian Herding Calls] <br /> <br /> '''Verkkolähteet''' <br /> <br /> Wikipedia: [https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjankutsunta Karjankutsunta] <br /> <br /> Wikipedia: [https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilma_Jää Vilma Jää] <br /> <br /> '''Alan toimijoiden sivustot''' <br /> <br /> [https://vilmajaa.fi/ Vilma Jää] <br /> <br /> [https://www.sinikoskelainen.com/ Sini Koskelainen] <br /> <br /> '''Kirjallisuuslähteet ja artikkelit''' <br /> <br /> Halmemies, Taina: ”Kuvailulehti”, Kutsu Karjasi Koolle, s. 2. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2019. <br /> <br /> [https://nauta.fi/meilta-ja-muualta/kutsuhuuto-saa-edelleen-lehmiin-liiketta-katso-video/ Artikkeli ja video karjan kutsuhuudoista] Nauta-lehdessä 17.2.2023 <br /> <br /> [https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/2ce8c6de-d775-52ea-a4b8-1ec3ad535034 Artikkeli Vilma Jään työskentelystä] Maaseudun Tulevaisuus- lehdessä 2021</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=%C3%84%C3%A4nell%C3%A4_itkeminen&diff=30995 2026-01-29T08:22:59Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Suullinen perinne<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=äänellä itkeminen, itkuvirret<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> <br /> Äänellä itkijät ry on vuonna 2021 perustettu Karjalan Liiton jäsenyhdistys. <br /> Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia, ylläpitää, edistää ja tehdä tunnetuksi äänellä itkemisen perinteitä ja karjalaista kulttuuria. (säännöt § 2/12)<br /> <br /> <br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Äänellä itkeminen on tunteiden ilmaisua sanojen ja itkumelodian avulla. Itämerensuomalaisten kansojen vanha perinne on monimuotoista sekä kielellisesti että kulttuurisesti. Nykyaikana perinne on saanut uusia muotoja. Myös itkulauluja sävelletään ja sanoitetaan. Niin kutsutut tilapääitkut eli harmien ja surujen purkaminen oman mielentilan lievittämiseksi ovat sekä vanhaa että nykyperinnettä. Yhä edelleen itketään metsän puille henkilökohtaisia asioita. <br /> <br /> Vanhaan perinteeseen kuuluivat myös ns käspaikat, suojelevia symboleja sisältävät liinat, joita annettiin morsiamelle, sulhaselle, vainajalle ja sotaanlähtijälle. Itkijä käytti itkuliinaa, joka oli painettuna poskea vasten itkun aikana. Moni käyttää itkuliinaa nykyäänkin ja käspaikan tekemistä opetetaan käsityökursseilla.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Häät, hautajaiset ja armeijaan tai sotaan lähdöt olivat aiemmin yhteisöllisten itkujen paikka, mutta nykyitkuja tehdään myös esim maailmantilanteen, luonnon tuhoutumisen, yhteiskunnallisten asioiden, erojen, muuttojen, sairauksien vuoksi. Itkijän yhteisö on muuttunut perhe- tai kyläyhteisöstä enemmän esiintymistilanteiksi tai eri syistä kokoontuvien ihmisten ryhmätilanteiksi. Yhteisöjen äänellä itkemisellä toteutetut siirtymäriitit ovat saaneet väljempiä ja vapaamuotoisempia tulkintoja. Sukujuhlissa voidaan äänellä itkemisellä juhlistaa nimen antoa, kastetta, rippijuhlaa ja työpaikan tilaisuuksissa eläkkeelle siirtymistä. Äänellä itkeminen on ollut pitkälti naisten ylläpitämää perinnettä, mutta nykyaikana itkijän sukupuoli ei ole määrittävä tekijä. Kaikki ovat tervetulleita perinteen ylläpitäjiksi.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Aiemmin perinne oli suullista ja välittyi yhteisön elämässä seuraavalle sukupolvelle, nykyään tutkijoiden tallentama tieto ja harvojen vanhojen itkijöiden välittämä oppi on siirtynyt kiinnostuneille kurssien, tapahtumien, luentojen ja kouluttautumisen kautta. Äänellä itkijät ry on järjestänyt vuodesta 1998 yli 200 kurssia 40 paikkakunnalla Suomessa. Lisäksi kursseja on pidetty Ruotsissa, Norjassa ja Espanjassa. Yhdistys järjestää luentoja ja itkukonsertteja useita kertoja vuodessa.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Äänellä itkemisen tulevaisuus on optimistinen. Tutkimustietoa on saatavilla hyvin ja kursseja järjestetään säännöllisesti. Perinne saa uusia muotoja erilaisista taustoista tulevien ihmisten muokatessa sitä omaan elämäntapaansa ja äidinkieleensä sopivaksi. Yhdistyksessä on mukana myös useita kansanmuusikoita, jotka ovat ottaneet äänellä itkemisen osaksi omaa taiteellista työtään. Uudet muodot voivat auttaa perinnettä säilymään myös tulevaisuudessa. Yhteys vanhaan elämäntapaan ja siitä kertominen ylläpitää sidettä menneiden ja tulevien sukupolvien välillä. <br /> <br /> Huoli perinteen hiipumisesta oli suurimmillaan 1990-luvulla, jolloin äänellä itkijöitä oli enää harvassa ja hekin hyvin iäkkäitä. Perinteentuntijat yhdistivät voimansa ja perustivat yhdistyksen ylläpitämään ja elvyttämään äänellä itkemistä. Perinteellä on paljon annettavaa myös nykyajassa. Itkuperinteen vieminen saattohoidon yhteyteen on vielä tekemättä. Surutyössä äänellä itkemistä kyllä jonkin verran käytetään. Monille itkuperinne on yhä outo ja sen tunnettuutta on tärkeää lisätä, jotta ne ihmiset, joille syvä yhteys ikiaikaiseen inhimilliseen perinteeseen tuo lohtua, syvyyttä ja kiitollisuutta elämään, sen voisivat löytää. Perinteen ylläpitäjiä on yhä vähän, joten lisää koulutusta on myös tärkeä järjestää sekä luoda uusia tapoja toimia.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.itkuvirsi.net/ Äänellä itkijät ry]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Kuunneltavia arkistoäänitteitä CD-levyllä:<br /> Itkuja Karjalasta, Inkeristä, Suomesta. Laments from Karelia, Ingria, Finland. SKS CD3 -levy. Toimittaja Anneli Asplund. <br /> <br /> Uusia, nykypäivän itkuvirsiä CD-evyllä:<br /> Äänellä Itketty - itkuvirsiä tämän päivän Suomesta. CD-levy, omakustanne Äänellä Itkijät ry 2013.<br /> <br /> Kirjallisuutta ja artikkeleita, joista löytyy perustietoa karjalaisesta ja inkeriläisestä itkuvirsiperinteestä:<br /> <br /> Stepanova, Aleksandra: Karjalaisen itkuvirsikielen sanakirja. Helsinki: SKS, 2012. <br /> <br /> Tenhunen, Anna-Liisa: Itkuvirren kolme elämää. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1051. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. <br /> <br /> Konkka, Unelma: Ikuinen ikävä: Karjalaiset riitti-itkut. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985. <br /> <br /> Nenola, Aili: Inkerin itkuvirret. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 735. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. <br /> <br /> <br /> Laajempi kirjallisuusluettelo Eila Stepanovan ertikkelin yhteydessä: &quot;Itkuvirret&quot;, Karjalan Sivistysseura:<br /> https://www.karjalansivistysseura.fi/kulttuuri/itkuvirret/<br /> <br /> Äänellä Itkijät ry. oma nettisivu:<br /> www.itkuvirsi.net<br /> <br /> <br /> Uusi tutkimus:<br /> <br /> Silvonen, Viliina: Apeus arkistoäänitteellä: Äänellä itkeminen performanssina ja affektiivisena käytäntönä Aunuksen Karjalassa. väitäskirja. Helsingin Yliopisto. 2022<br /> https://helda.helsinki.fi/handle/10138/338111<br /> <br /> Kyynelkanavat-hanke 2021-2024. Koneen Säätiön rahoittama tutkimushanke tarkastelee tieteen ja taiteen keinoin itkuvirsiperinteen jatkumoa ja roolia modernissa suomalaisessa yhteiskunnassa. hankken sivut: <br /> https://sites.uef.fi/kyynelkanavat/</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo&diff=30994 2026-01-28T11:46:08Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;&lt;translate&gt;&lt;!--T:1--&gt; Elävän perinnön kansallinen luettelo&lt;/translate&gt;&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;translate&gt;<br /> &lt;!--T:13--&gt;<br /> Elävän perinnön wikiluettelosta on mahdollista hakea Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt Elävän perinnön kansalliseen luetteloon [[Elävän_perinnön_kansallinen_luettelo/valitut|yhteensä 86 kohdetta]]. Kansallinen luettelo pohjautuu yhteisöjen esityksiin, joita Museovirasto ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmä arvioivat. Ehdotuksia ovat arvioineet myös eri alojen toimijat. Kohteista päättää opetus- ja kulttuuriministeriö Museoviraston esityksen perusteella. Kansallisessa luettelossa olevia artikkeleita tulee päivittää kolmen vuoden välein. <br /> <br /> &lt;!--T:14--&gt;<br /> Kansallinen luettelo täydentyy määräajoin. '''Haku Elävän perinnön kansalliseen luetteloon on avoinna 16.3.2026 asti.''' <br /> <br /> Valinta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon on tunnustus perinteiden parissa toimiville yhteisöille. Luettelo tuo vahvempaa näkyvyyttä perinteille. Samalla se on askeleen lähempänä kansainvälisen tason tunnustusta.<br /> <br /> &lt;!--T:17--&gt;<br /> Unescon kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin haettavien kohteiden tulee olla Kansallisessa luettelossa. Tällä hetkellä Suomen kohteita Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloissa ovat saunomisperinne Suomessa (2020), kaustislainen viulunsoitto (2021), pohjoismainen limisaumaveneperinne (2021) sekä käsin valmistettuun lasiin liittyvä tietoa, taito ja tekniikat (2023). Ruotsin ja Suomen yhteinen Tornionjoen lippokalastusta koskeva esitys on parhaillaan arvioitavana ja tieto hyväksymisestä saadaan joulukuussa 2027.<br /> <br /> Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin haettavien kohteiden on oltava mukana kansallisessa luettelossa. Tämä ei koske Unescon aineettoman kulttuuriperinnön hyvien suojelukäytäntöjen rekisteriä. Seuraava haku Unescoon järjestetään syksyllä 2026, painotuksena hyvät suojelukäytännöt. <br /> <br /> &lt;!--T:18--&gt;<br /> Edellisten kierrosten arviointiperusteet (2017, 2020, 2023) löytyvät [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo Museoviraston verkkosivuilta]. Tutustu huolella hakuohjeisiin! <br /> <br /> &lt;!--T:5--&gt;<br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Kansallinen-ohjeet-ja-arviointi-2026.docx#asset:2199:url Tarkempia tietoja hakemisesta ja kriteereistä vuodelle 2026]'''<br /> <br /> &lt;!--T:11--&gt;<br /> '''[https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/static/Kansallisen%20luettelon%20kysymykset%202023.pdf Kansallisen luettelon hakuun liittyvät kysymykset]'''<br /> <br /> Hakemuslomake Kansalliseen luetteloon löytyy '''[https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo tästä linkistä]'''. Tallennathan artikkelin ensin wikiluetteloon sekä lisäät kuvat. <br /> <br /> Katso video hakuun liittyen '''[https://www.youtube.com/watch?v=aHZv2XXx0BE Elävä perintö Youtubesta.]'''<br /> <br /> &lt;!--T:10--&gt;<br /> '''Lisätietoja'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, erikoisasiantuntija, Museovirasto&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> &lt;/translate&gt;<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30993 2026-01-27T08:11:04Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/valitut/sv 86 element] till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år. <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.<br /> <br /> Objekt som ansöker om att inkluderas i Unescos listor över immateriellt kulturarv måste finnas med i den Nationella förteckningen. Detta gäller inte Unescos register över goda skyddspraxis för immateriellt kulturarv. Nästa ansökningsrunda från Finland till Unesco kommer att hållas hösten 2026 med fokus på goda skyddspraxis. <br /> <br /> Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Anvisningar-for-sokande-2026.pdf#asset:230 Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Fragor-for-Nationella-forteckningen-2026.docx#asset:2306 Frågor for Nationella förteckningen 2026]'''<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/11/sv&diff=30992 2026-01-27T08:10:48Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>'''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Fragor-for-Nationella-forteckningen-2026.docx#asset:2306 Frågor for Nationella förteckningen 2026]'''</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/valitut/sv&diff=30991 2026-01-27T07:59:16Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;div style=&quot;float:right&quot;&gt;__TOC__&lt;/div&gt;<br /> &lt;div class=plainlist&gt;<br /> &lt;span id=&quot;Elävän_perinnön_kansallinen_luettelo&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> == Nationella förteckningen över det levande kulturarvet ==<br /> <br /> Utbildnings- och kulturministeriet har inskrivit följande 86 element i den Nationella förteckningen över levande kulturarv . Ansökningsrundor har organiserats 2017, 2020 och 2023. Du kan hitta korta presentationer och motiveringarna för urvalen på [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo Museiverkets webbplats]. <br /> <br /> &lt;span id=&quot;Juhlat_ja_tavat&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> === Fester och sedvänjor ===<br /> <br /> * [[Chiles självständighetsdag El Dieciocho]] (2023)<br /> * [[Mexikanska De dödas dag i Finland]] (2023)<br /> * [[Talkotraditionen]] (2023)<br /> * [[Arbetarnas valborg]] (2017)<br /> * [[Bastubad]] (2017)<br /> * [[Besök på begravningsplatser på julaftonen]] (2017)<br /> * [[Den finländska julgubbetraditionen]] (2017)<br /> * [[Inledningen av den finska sommaren]] (2017)<br /> * [[Levande julkalender i Kottby]] (2020)<br /> * [[Magisterpromovering]] (2017)<br /> * [[Påskbrasor]] (2017)<br /> * [[Risning i den ortodoxa och karelska traditionen]] (2017)<br /> * [[Ritvalas helkafest]] (2017)<br /> * [[Runebergsfirandet]] (2017)<br /> * [[Joulurauhan julistus Turussa|Utlysningen av julfriden i Åbo]] (2017)<br /> <br /> &lt;span id=&quot;Musiikki_ja_tanssi&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> === Musik och dans ===<br /> <br /> * [[Folklig pardans och dansmusik]] (2023)<br /> * [[Musik från Södra Österbotten på tvåradigt dragspel]] (2023)<br /> * [[Spelmansstil på munspel]] (2023)<br /> * [[Att spela och bygga en stråkharpa]] (2020)<br /> * [[Att spela och bygga kantele]] (2020)<br /> * [[Dansen purpuri i Karlebynejden]] (2017)<br /> * [[Finsk tango]] (2017)<br /> * [[Finska romers sångtradition]] (2017)<br /> * [[Fiolspel från Kaustby]] (2017)<br /> * [[Logdans]] (2017)<br /> * [[Menuetten i Finlands svenskbygder]] och [[Jeppomenuetten]] (2017)<br /> * [[Sågspelning]] (2020)<br /> * [[Spela positiv]] (2017)<br /> <br /> &lt;span id=&quot;Esittävät_taiteet&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> === Scenkonst ===<br /> <br /> * [[Cirkuskultur]] (2017)<br /> * [[Dövas kulturdagar]] (2020)<br /> * [[Demoscenen]] (2020)<br /> * [[Gymnastik]] (2017)<br /> * [[Dockteater]] (2020)<br /> * [[Tivolitraditionen i Finland]] (2017)<br /> <br /> &lt;span id=&quot;Suullinen_perinne&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> === Muntlig tradition ===<br /> <br /> * [[Godnattsaga]] (2020)<br /> * [[Runosång]] (2017)<br /> * [[Snålheten i Laihela]] (2017)<br /> <br /> &lt;span id=&quot;Käsityötaidot&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> === Hantverksfärdigheter ===<br /> <br /> * [[Färgning med naturliga färgämnen]] (2023)<br /> * [[Guldsmedsarbete]] (2023)<br /> * [[Gärdgårdsbygge]] (2023)<br /> * [[Kajanalands peilikäs]] (2023)<br /> * [[Motorsågsskulptur]] (2023)<br /> * [[Pärtkorgstillverkning]] (2023)<br /> * [[Reparation av träbåt]] (2023)<br /> * [[Stickning]] (2023)<br /> * [[Glasblåsning]] (2017)<br /> * [[Hantverksmässig tillverkning av skor]] (2017)<br /> * [[Konsten att tillverka en korsnäströja]] (2017)<br /> * [[Ryatraditionen]] (2020)<br /> * [[Ryatraditionen i Vesilax]]<br /> * [[Spetsknyppling i Heinämaa]] (2017)<br /> * [[Stickning av fiskartröjor från Karlö]] (2017)<br /> * [[Tillverkning av folkdräkten]] (2017)<br /> * [[Tillverkning av Tommi-puukko]] (2020)<br /> * [[Vävning av trasmattor]] (2017)<br /> <br /> &lt;span id=&quot;Ruokaperinteet&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> === Mattraditioner ===<br /> <br /> * [[ Särätraditionen från Lemi]] (2023)<br /> * [[Bakning av Euras kringlor]] (2017)<br /> * [[Den finska ölkulturen]] (2020)<br /> * [[Kalakukko tradition]] (2017)<br /> <br /> &lt;span id=&quot;Pelit_ja_leikit&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> === Spel och lekar ===<br /> <br /> * [[Miniatyr- eller figurspelhobbyn]] (2023)<br /> * [[Stafettkarnevalen]] (2023)<br /> * [[Boboll]] (2017)<br /> * [[Jukolakavlen]] (2017)<br /> * [[Kortspelet Skruv]] (2017)<br /> * [[Poppi]] (2017) <br /> * [[Snölekar]] (2017)<br /> * [[Spelet Mölkky]] (2017)<br /> * [[Tävlingen Tukkilaiskisat]] (2017)<br /> <br /> &lt;span id=&quot;Luonto_ja_maailmankaikkeus&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> === Naturen och världsalltet ===<br /> <br /> * [[Blodig koppning]] (2023)<br /> * [[Den ortodoxa korsprocessionen]] (2023)<br /> * [[Finsk boskap och boskapsbrukets traditioner]] (2023)<br /> * [[Flottningstraditionen]] (2023)<br /> * [[Allemansrätten]] (2017)<br /> * [[Byggande av klinkbyggda träbåtar]] och [[Segling med traditionella klinkbyggda båtar]] (2017)<br /> * [[Den finska spetsen och värnande om vildmarkstraditionen]] (2017)<br /> * [[Finländska förhållandet till skogen]] (2017)<br /> * [[Kalevalainen jäsenkorjaus som traditionell behandling]] (2020)<br /> * [[Kunskaper kring den finska hästen]] (2017)<br /> * [[Romernas hästkunskaper]] (2020)<br /> * [[Svampplockning]] (2017)<br /> * [[Tjärbränning i tjärgropar]] (2017)<br /> * [[Torne älvs traditionella forsfiskekultur]] (2017)<br /> * [[Traditionella behandlingar]] (2017)<br /> * [[Vinternotfiske i Puruvesi]] (2017)<br /> * [[Växtinsamling – insamling av grönsaker och örter i det vilda]] (2017)<br /> &lt;/div&gt;<br /> &lt;languages /&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/valitut/80/sv&diff=30990 2026-01-27T07:59:07Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>* [[ Särätraditionen från Lemi]] (2023)<br /> * [[Bakning av Euras kringlor]] (2017)<br /> * [[Den finska ölkulturen]] (2020)<br /> * [[Kalakukko tradition]] (2017)</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30989 2026-01-26T09:23:20Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/valitut/sv 86 element] till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år. <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.<br /> <br /> Objekt som ansöker om att inkluderas i Unescos listor över immateriellt kulturarv måste finnas med i den Nationella förteckningen. Detta gäller inte Unescos register över goda skyddspraxis för immateriellt kulturarv. Nästa ansökningsrunda från Finland till Unesco kommer att hållas hösten 2026 med fokus på goda skyddspraxis. <br /> <br /> Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Anvisningar-for-sokande-2026.pdf#asset:230 Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Fragor-Nationella-forteckningen-2026.docx#asset:2306 Frågor for Nationella förteckningen 2026]'''<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/11/sv&diff=30988 2026-01-26T09:23:04Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>'''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Fragor-Nationella-forteckningen-2026.docx#asset:2306 Frågor for Nationella förteckningen 2026]'''</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30987 2026-01-26T09:22:48Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/valitut/sv 86 element] till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år. <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.<br /> <br /> Objekt som ansöker om att inkluderas i Unescos listor över immateriellt kulturarv måste finnas med i den Nationella förteckningen. Detta gäller inte Unescos register över goda skyddspraxis för immateriellt kulturarv. Nästa ansökningsrunda från Finland till Unesco kommer att hållas hösten 2026 med fokus på goda skyddspraxis. <br /> <br /> Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Anvisningar-for-sokande-2026.pdf#asset:230 Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> '''[Frågor for Nationella förteckningen 2026 https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Fragor-Nationella-forteckningen-2026.docx#asset:2306]'''<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/13/sv&diff=30986 2026-01-26T09:22:35Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/valitut/sv 86 element] till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30985 2026-01-26T09:20:16Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;div class=&quot;mw-translate-fuzzy&quot;&gt;<br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts 86 element till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år.<br /> &lt;/div&gt; <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.<br /> <br /> Objekt som ansöker om att inkluderas i Unescos listor över immateriellt kulturarv måste finnas med i den Nationella förteckningen. Detta gäller inte Unescos register över goda skyddspraxis för immateriellt kulturarv. Nästa ansökningsrunda från Finland till Unesco kommer att hållas hösten 2026 med fokus på goda skyddspraxis. <br /> <br /> Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Anvisningar-for-sokande-2026.pdf#asset:230 Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> '''[Frågor for Nationella förteckningen 2026 https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Fragor-Nationella-forteckningen-2026.docx#asset:2306]'''<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/11/sv&diff=30984 2026-01-26T09:20:13Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>'''[Frågor for Nationella förteckningen 2026 https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Fragor-Nationella-forteckningen-2026.docx#asset:2306]'''</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30983 2026-01-26T09:19:30Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;div class=&quot;mw-translate-fuzzy&quot;&gt;<br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts 86 element till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år.<br /> &lt;/div&gt; <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.<br /> <br /> Objekt som ansöker om att inkluderas i Unescos listor över immateriellt kulturarv måste finnas med i den Nationella förteckningen. Detta gäller inte Unescos register över goda skyddspraxis för immateriellt kulturarv. Nästa ansökningsrunda från Finland till Unesco kommer att hållas hösten 2026 med fokus på goda skyddspraxis. <br /> <br /> Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Anvisningar-for-sokande-2026.pdf#asset:230 Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> ’’’[Frågor for Nationella förteckningen 2026 https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Fragor-Nationella-forteckningen-2026.docx#asset:2306]<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/11/sv&diff=30982 2026-01-26T09:19:25Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>’’’[Frågor for Nationella förteckningen 2026 https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Fragor-Nationella-forteckningen-2026.docx#asset:2306]</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30981 2026-01-26T09:18:43Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;div class=&quot;mw-translate-fuzzy&quot;&gt;<br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts 86 element till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år.<br /> &lt;/div&gt; <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.<br /> <br /> Objekt som ansöker om att inkluderas i Unescos listor över immateriellt kulturarv måste finnas med i den Nationella förteckningen. Detta gäller inte Unescos register över goda skyddspraxis för immateriellt kulturarv. Nästa ansökningsrunda från Finland till Unesco kommer att hållas hösten 2026 med fokus på goda skyddspraxis. <br /> <br /> Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Anvisningar-for-sokande-2026.pdf#asset:230 Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> '''[https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Anvisningar-och-mer-information-for-sokande-2019_191025_080641.pdf Läs frågorna här]'''<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/5/sv&diff=30980 2026-01-26T09:18:29Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>'''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Anvisningar-for-sokande-2026.pdf#asset:230 Mera information och bedömningskriterier]'''</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30979 2026-01-26T09:12:57Z

<p>LeenaMarsio: Ak: Uusi sivu: Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!</p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;div class=&quot;mw-translate-fuzzy&quot;&gt;<br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts 86 element till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år.<br /> &lt;/div&gt; <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.<br /> <br /> Objekt som ansöker om att inkluderas i Unescos listor över immateriellt kulturarv måste finnas med i den Nationella förteckningen. Detta gäller inte Unescos register över goda skyddspraxis för immateriellt kulturarv. Nästa ansökningsrunda från Finland till Unesco kommer att hållas hösten 2026 med fokus på goda skyddspraxis. <br /> <br /> Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!<br /> <br /> '''[https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Fragor-for-den-Nationella-forteckningen-2019_191025_080608.pdf Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> '''[https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Anvisningar-och-mer-information-for-sokande-2019_191025_080641.pdf Läs frågorna här]'''<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/18/sv&diff=30978 2026-01-26T09:12:48Z

<p>LeenaMarsio: Ak: Uusi sivu: Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!</p> <hr /> <div>Utvärderingskriterierna från tidigare rundor (2017, 2020, 2023) kan hittas på Museiverkets [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo webbplats]. Vänligen granska ansökningsriktlinjerna noggrant!</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30977 2026-01-26T09:11:11Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;div class=&quot;mw-translate-fuzzy&quot;&gt;<br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts 86 element till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år.<br /> &lt;/div&gt; <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.<br /> <br /> Objekt som ansöker om att inkluderas i Unescos listor över immateriellt kulturarv måste finnas med i den Nationella förteckningen. Detta gäller inte Unescos register över goda skyddspraxis för immateriellt kulturarv. Nästa ansökningsrunda från Finland till Unesco kommer att hållas hösten 2026 med fokus på goda skyddspraxis. <br /> <br /> &lt;div lang=&quot;fi&quot; dir=&quot;ltr&quot; class=&quot;mw-content-ltr&quot;&gt;<br /> Seuraava haku kansalliseen luetteloon järjestetään alkuvuonna 2026. Edellisten kierrosten arviointiperusteet löytyvät [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Kansallinen-arviointi-2023.pdf tästä dokumentista].<br /> &lt;/div&gt;<br /> <br /> '''[https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Fragor-for-den-Nationella-forteckningen-2019_191025_080608.pdf Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> '''[https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Anvisningar-och-mer-information-for-sokande-2019_191025_080641.pdf Läs frågorna här]'''<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/17/sv&diff=30976 2026-01-26T09:11:03Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.<br /> <br /> Objekt som ansöker om att inkluderas i Unescos listor över immateriellt kulturarv måste finnas med i den Nationella förteckningen. Detta gäller inte Unescos register över goda skyddspraxis för immateriellt kulturarv. Nästa ansökningsrunda från Finland till Unesco kommer att hållas hösten 2026 med fokus på goda skyddspraxis.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30975 2026-01-26T09:10:25Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;div class=&quot;mw-translate-fuzzy&quot;&gt;<br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts 86 element till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år.<br /> &lt;/div&gt; <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027. <br /> <br /> &lt;div lang=&quot;fi&quot; dir=&quot;ltr&quot; class=&quot;mw-content-ltr&quot;&gt;<br /> Seuraava haku kansalliseen luetteloon järjestetään alkuvuonna 2026. Edellisten kierrosten arviointiperusteet löytyvät [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Kansallinen-arviointi-2023.pdf tästä dokumentista].<br /> &lt;/div&gt;<br /> <br /> '''[https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Fragor-for-den-Nationella-forteckningen-2019_191025_080608.pdf Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> '''[https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Anvisningar-och-mer-information-for-sokande-2019_191025_080641.pdf Läs frågorna här]'''<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/17/sv&diff=30974 2026-01-26T09:10:16Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). En gemensam ansökan från Sverige och Finland angående Torneälvens håvfiskekultur för närvarande under utvärdering, med beslut om godkännande förväntat i december 2027.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/sv&diff=30973 2026-01-26T09:09:39Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;Den Nationella förteckningen&lt;br /&gt;över det levande kulturarvet&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;div class=&quot;mw-translate-fuzzy&quot;&gt;<br /> Den Nationella förteckningen är ett steg framåt från Wikiförteckningen över det levande kulturarvet. Undervisnings- och kulturministeriet har nämnts 86 element till den Nationella förteckningen. Den Nationella förteckningen baseras på förslag om olika sammhällen dessa utvärdes av Museiverket och expertgruppen för det immateriella kulturarvet. Förslagen har även bedömts av aktörer inom olika branscher. Artiklar i Nationella förteckningen måste uppdateras varje tredje år.<br /> &lt;/div&gt; <br /> <br /> Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.<br /> <br /> &lt;div class=&quot;mw-translate-fuzzy&quot;&gt;<br /> Från den Nationella förteckningen är det möjligt att senare ansöka till Unescos listor över det immateriella kulturarvet. För närvarande är de finska elementen på Unescos listor över immateriella kulturarv bastutradition i Finland (2020), fiolspel i Kaustby (2021) och nordiska klinkbåtstraditioner (2021). Tidsplanen för följande ansökningar är öppen tills vidare.<br /> &lt;/div&gt; <br /> <br /> &lt;div lang=&quot;fi&quot; dir=&quot;ltr&quot; class=&quot;mw-content-ltr&quot;&gt;<br /> Seuraava haku kansalliseen luetteloon järjestetään alkuvuonna 2026. Edellisten kierrosten arviointiperusteet löytyvät [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Kansallinen-arviointi-2023.pdf tästä dokumentista].<br /> &lt;/div&gt;<br /> <br /> '''[https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Fragor-for-den-Nationella-forteckningen-2019_191025_080608.pdf Mera information och bedömningskriterier]'''<br /> <br /> '''[https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Anvisningar-och-mer-information-for-sokande-2019_191025_080641.pdf Läs frågorna här]'''<br /> <br /> '''Mer information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, specialsakkunig, Museiverket&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/14/sv&diff=30972 2026-01-26T09:09:34Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>Den Nationella förteckningen kompletteras regelbundet. '''Ansökan För Nationella förteckningen över immateriella kulturarvet är nu öppen fram till den 16 mars 2026.'''<br /> <br /> Urvalet till den Nationella förteckningen över levande kulturarv är ett erkännande för grupper som arbetar med traditioner. Förteckningen gör traditioner mer synliga. Samtidigt är det ett steg närmare internationellt erkännande.</div>

LeenaMarsio https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/en&diff=30971 2026-01-26T09:06:52Z

<p>LeenaMarsio: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;National Inventory of Living Heritage&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> Elements within the Wiki-inventory can be applied for the National inventory of living heritage. The Ministry of Education and Culture has nominated 86 elements into the National Inventory of Living Heritage. The National inventory is based on the applications of various communities and the proposal by the Finnish Heritage Agency and the Advisory group of intangible cultural heritage. Communities and organizations active in the field of intangible cultural heritage have also been commenting on the submissions. Decision of the elements to be nominated is made by the Ministry of education and culture. Articles in the National Inventory need to be updated every three years. <br /> <br /> The National Inventory will be updated regularly. The call for the National Inventory of Living Heritage is open until 16th of March 2026. <br /> <br /> The nomination to the National inventory is a recognition to the communities working with these traditions and brings more visibility for them. At the same time it is one step closer towards international recognition.<br /> <br /> From the National inventory, it is possible to make nominations to UNESCO’s Lists of Intangible Cultural Heritage. At present, Finland’s inscriptions on the UNESCO lists are Sauna culture in Finland (2020) and Kaustinen fiddle playing (2021). Finland is also part of the multinational inscrptions of the Nordic clinkerboat traditions (2021) and knowledge, craft and skills of handmade glass production(2023). A joint proposal from Sweden and Finland concerning the Torne River dipnet fishing is currently under evaluation, with inscription expected in December 2027.<br /> <br /> Elements inscribed in the UNESCO’s intangible cultural heritage lists must be included in the National Inventory. This does not apply to the Register of good safeguarding practices of UNESCO. The next application round in Finland for UNESCO will be held in the fall of 2026, focusing on good safeguarding practices. <br /> <br /> The evaluation criteria from the previous rounds (2017, 2020, 2023) can be found on the Finnish Heritage Agency's [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/en/sopimus-suomessa/kansallinen-luettelo website]. Please review the application guidelines carefully!<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Instructions-for-National-Inventory-2026.pdf#asset:2301:url More detailed information on the application process and criteria for 2026]'''<br /> <br /> '''[https://aineeton-craft-assets-production.s3.eu-north-1.amazonaws.com/Questions-National-Inventory-2026.docx#asset:2302:url Questions related to the National Inventory in 2026 ]'''<br /> <br /> '''For more information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, senior adviser, Finnish Heritage Agency&lt;br&gt; leena.marsio(at)museovirasto.fi, tel. +358 (0)295 33 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div>

LeenaMarsio