https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=Minna+Hyyti%C3%A4inen 2026-04-19T09:01:49Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.44.5 https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=K%C3%A4sity%C3%B6n_taiteen_perusopetus&diff=32059 2026-04-15T09:46:45Z

<p>Minna Hyytiäinen: </p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> [[Tiedosto:Kasityokoulu Taito HiljaMustonen www 034.jpg|alt=Poika sahaa puukeppiä.|pienoiskuva|348x348px|Kuva: Taitoliitto / Hilja Mustonen.]]<br /> Taiteen perusopetus on koulun ulkopuolista ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua taidekasvatusta. Taiteen perusopetusta annetaan musiikki- ja tanssioppilaitoksissa, kuvataidekouluissa, käsityö-, arkkitehtuuri-, teatteri-, sirkus- ja sanataidekouluissa sekä kansalaisopistoissa. Eri taiteenaloilla annettava taiteen perusopetus etenee tavoitteellisesti tasolta toiselle. Taiteen perusopetus on yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän menestystarinoista. Oppilaiden määrä on kasvanut 1990-luvun alkupuolelta saakka, ollen nyt noin 128 000.<br /> <br /> Taiteen perusopetusta säätelevät laki (633/1998) ja asetus (813/1998). Taiteen perusopetus on osa Suomen koulutusjärjestelmää, ja siitä säädetään taiteen perusopetuksesta annetussa laissa ja asetuksessa. Taiteen perusopetuksen rehtoreiden ja opettajien kelpoisuuksista säädetään asetuksella opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista.<br /> <br /> Taiteen perusopetusta järjestävät paikalliset taidekoulut ja -oppilaitokset. Myös osa kansalaisopistoista tarjoaa taiteen perusopetusta. Oppilaitosten lisäksi myös yhdistykset, kuten taitoyhdistykset voivat järjestää taiteen perusopetusta. Yhdistysten vahvuutena on verkostomainen (taitokeskukset) toiminta, jolloin käsityökoulujen toiminnan kattavuudella saavutetaan tehokkuutta, vaikuttavuutta ja osallistumisen tasa-arvoa.<br /> <br /> Suomessa on seitsemän Taito käsityökoulua ja kuusi Taito käsityö- ja muotoilukoulua. Opetusta on 48 paikkakunnalla. Koulut ovat paikallisten taitoyhdistysten ylläpitämiä. Taitojärjestön Taito käsityökouluissa on nykyisin noin 2600 oppilasta (2025). <br /> <br /> Käsityötaitojen ylläpitäminen on Taitojärjestön tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Taiteen perusopetusta annetaan käsityössä joko yleisen tai laajan oppimäärän mukaan. Yleisen oppimäärä laajuus on 500 tuntia ja laajan oppimäärän 1300 tuntia. Mahdollisista varhaisiän ja aikuisten opinnoista päättää koulutuksen järjestäjä opetussuunnitelmassaan. <br /> <br /> Opetussuunnitelmassa määritellään myös opetuksen rakenne sekä miten ja missä ajassa oppimäärä suoritetaan. Opetuksessa huomioidaan paikalliset ja alueelliset erityispiirteet sekä vahvuudet ja toteutetaan opetusta niin, että siinä näkyvät sekä nykykulttuurin piirteet että käsityöperinne. <br /> <br /> Taiteen perusopetus on suunnattu ensisijaisesti lapsille ja nuorille, mutta myös aikuisille voidaan järjestää opetusta. Aikuisopiskelijoiden opintojen tavoitteet ja sisällöt ovat samat kuin lapsilla ja nuorilla, kuitenkin aikuisen osaamis-, oppimis- ja kokemustausta huomioiden. Taiteen perusopetuksessa opettajina toimivat yhdistysten käsityöalan ammattilaiset sekä tuntiopettajina alalla toimivat käsityöläiset, muotoilijat ja taiteilijat.<br /> [[Tiedosto:Kasityokoulu Taito HiljaMustonen www 170.jpg|alt=Lapsi painaa kankaaseen kuvioita puupalikkaan kiinnitetyttä kuvioleimasimella.|pienoiskuva|257x257px|Kuva: Taitoliitto / Hilja Mustonen.]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Taiteen perusopetuksen edelläkävijöitä ovat olleet 1960-luvulla syntyneet musiikkioppilaitokset, joiden vanavedessä syntyivät 1970-luvulla kuvataidekoulut ja tanssikoulut. Varsinaisesti taiteen perusopetuksen suunnittelu käynnistyi 1980-luvun puolivälissä. Uusia taiteenaloja edustavat käsityö, arkkitehtuuri, audiovisuaalinen taide, teatteri ja sirkus sekä sanataide.<br /> <br /> Käsityökoulujen käynnistymiseen vaikutti merkittävästi järjestön Kotiteollisuus kannattaa -seminaarissa Tampereella kesäkuussa 1988 professori Pirkko Anttilan puheenvuoro. Lisäksi Kansainväliset Young Hands -kongressit pohjustivat järjestön roolin vahvistumista lasten ja nuorten käsityötoiminnassa. Ensimmäinen käsityökoulu käynnistyi syksyllä 1989 Seinäjoella. Taitoliitto toimi alusta alkaen aktiivisesti yhteistyössä opetusministeriön ja opetushallituksen kanssa toiminnan kehittämisessä ja Keski-Suomen ja Pirkanmaan Taito-käsityökoulujen edustajat olivat mukana kehittämässä käsityön opetussuunnitelmia. Opettajien koulutukseen on panostettu järjestössä alusta alkaen. <br /> <br /> Laki taiteen perusopetuksesta annettiin vuonna 1992 ja samana vuonna hyväksyttiin valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. 1990-luvun lopulla käynnistyi aikuisten taiteen perusopetus. Vuosituhannen vaihteessa Pirkanmaan ja Keski-Suomen yhdistysten Taito-käsityökoulut saivat taiteen perusopetuksen järjestämisluvat ja pääsivät mukaan opetustuntiperusteiseen valtionosuuteen. Taiteen perusopetuksen keskusliittojen yhteistyö käynnistyi vuonna 2002 ja yhteinen Taiteen perusopetusliitto TPO ry perustettiin vuonna 2007.<br /> [[Tiedosto:Kasityokoulu Taito HiljaMustonen www 268.jpg|alt=Nuoria muovailee savesta kuppeja.|pienoiskuva|249x249px|Kuva: Taitoliitto / Hilja Mustonen.]]<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Käden taidot ovat pääomaa, joka kasvaa ja syvenee käytössä, minkä vuoksi niiden kehittämiseen on tärkeää antaa mahdollisuus lapsesta alkaen. Käsityökoululla on tärkeä kulttuurinen merkitys käsityötaitojen ylläpitämisessä ja myös järjestön tulevaisuuden turvaajana. Taiteen perusopetus on käsityökoulun lisäksi rikastuttanut monin tavoin yhdistysten kurssi- ja työpajatoimintaa: käsityötekniikoiden ja työtapojen moninaisuus on lisääntynyt, luova ja prosessimainen lähestymistapa on laajentanut käsityön tuotekeskeistä merkitystä kokonaisvaltaisemmaksi hyvinvointimerkitykseksi.<br /> <br /> Taiteen perusopetuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma otettiin käyttöön syksyllä 2018. Käsityön osalta uusi opetussuunnitelma tuo entistä voimakkaammin esille käsityön ja muotoilun sekä teknologian välisen suhteen. Käsityö on Suomessa suosittu harrastus niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa, mikä viittaa siihen, että taiteen perusopetuksella on käsityössä valoisa tulevaisuus. On kuitenkin tärkeää kuulla lapsia ja nuoria heidän harrastuksiin liittyvissä toiveissa. Lisäksi tulevaisuudessa on tärkeää kehittää yhteistyötä myös muiden käsityötä antavien oppilaitosten kanssa elinikäisten ja personoitujen oppimispolkujen turvaamiseksi.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Taitoliitto / [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/taiteen-perusopetus Opetushallitus: Käsityö taiteen perusopetuksessa]</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=R%C3%A4symaton_kudonta&diff=32058 2026-04-15T09:43:07Z

<p>Minna Hyytiäinen: /* Historialliset aineistot */</p> <hr /> <div>&lt;gallery mode=&quot;packed&quot; heights=&quot;150&quot;&gt;<br /> Tiedosto:Rag rug.jpeg|alt=Värikäs räsymatto rullalla.<br /> Tiedosto:Kankaankudontaluokka Sokeainkoulussa Ensi linjalla.jpeg|alt=Mustavalkoinen kuva huoneesta, jossa useita kangaspuita.<br /> Tiedosto:Räsymaton kudontaa.jpg|alt=Räsymaton kudontaa kangaspuilla.<br /> Tiedosto:Trasmatta.jpeg|alt=Lähikuva räsymaton hapsureunasta.<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> {{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi,<br /> |asiasanat=kudonta, maton kudonta, riepukudonnaiset, räsymatot, perinteiset lattiamatot, kangaspuut,<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Räsymatto on melkein itsestäänselvyys suomalaisissa kodeissa; lähes kaikilla on jalkatuntuma räsyistä valmistetusta matosta. Vaikka räsymatto on tuttu käyttötavara, sen valmistaminen ei ole välttämättä tuttua. Räsymattoja valmistetaan ammattimaisesti mattokutomoissa, joita on edelleen eri puolilla Suomea. Mattoja kudotaan käsityöalan oppilaitoksissa, kansalais- ja työväenopistoissa, käsityökeskuksissa sekä kodeissa.<br /> <br /> Räsymaton kutominen on ollut tyypillinen käsityötaito, joka on kulkenut talosta taloon, suvun vanhemmilta nuorimmille. Maton kutomisen taito on tyypillinen naisten käsityötaito, jota äidit, isoäidit ja tädit ovat opettaneet nuoremmille naisille.<br /> <br /> Kun elämäntapa on muuttunut ja kaupungistunut, kangaspuut ja kangaspuilla kutominen ei ole enää arkipäiväinen jokaisen taito. Käsityön ja kudonnan alan opettajat, käsityö- ja kudonta-alan yhdistykset ja järjestöt sekä maton kutomista pitkään tehneet taitavat harrastajat ovat räsymaton kutomisen perinteen ylläpitäjiä ja taidon eteenpäin välittäjiä. Lapset ja nuoret voivat saada oppia räsymaton kutomisesta käsityökouluissa, kursseilla ja sukunsa naisilta. Peruskoulun käsityönopetuksessa kudotaan kangaspuilla ja valmistetaan mattoja, jos kankaankudonta on osa kunta- ja koulukohtaista opetussuunnitelmaa ja koulussa on kangaspuut.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Räsymatto on arkinen, jokapäiväinen käyttötavara. Alusta alkaen se on ollut nimenomaan kotien matto, jonka edellytetään olevan helppo hoitaa ja kestävän pitkään. Tänä päivänä räsymattoja valmistetaan sekä teollisesti, sarjana, että yksittäiskappaleina. <br /> <br /> Räsymaton materiaalina, räsynä, käytetään sekä vanhaa, käytettyä materiaalia, että uutta kudetta. Alun perin räsymattoihin kudottiin vanhat jo käytöstä poistuneet kankaat ja materiaalit. Räsymaton perusidea on ollut uusiokäyttö: vanhat tekstiilit on leikattu tarkkaan hyödyksi matonkuteiksi. Kuteiksi on mahdollista leikata kuluneet kankaat, vanhat lakanat ja vaatteet, joita ei voi enää käyttää muuhun. Räsymaton materiaaliksi voidaan kierrättää kaikki kodin erilaatuiset tekstiilit ja ne sekoittuvat, kun mattoa kudotaan. Kierrätetystä materiaalista tehty räsy on epätasalaatuista, joka tekee maton kutomisesta haasteellista; esimerkiksi maton reunan tasaisuuden hallitseminen on haastavaa, kun räsymateriaali on laadultaan vaihtelevaa. Tänä päivänä räsyjen leikkaamista on mahdollista opetella esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoissa; kuteiden tekemiseksi järjestetään myös erilaisia tempauksia ja tapahtumia.<br /> <br /> Kun räsymattoon käytetään vanhaa materiaalia, on se samalla muistiesine menneestä elämästä ja elämän eri vaiheissa mukana olleista tekstiileistä. Räsymatto voi olla ulkoinen muistin tuki ja kertoa tarinaa oman suvun vaiheista.<br /> <br /> Räsymattoja valmistetaan paljon myös uudesta materiaalista, esimerkiksi trikoo- tai puuvillakangaskuteesta. Tehdaskuteet ovat laadultaan tasaisia ja niillä saattaa olla värikartta, jonka kanssa maton väritystä on mahdollista suunnitella ja sommitella etukäteen. Uudesta materiaalista tehty kude on usein tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalia, esimerkiksi kankaan reunoja. <br /> <br /> Räsymattojen loimena kangaspuissa käytetään yleensä kalalankaa tai pellavalankaa. Tavallisin sidos on ulkonäöltään yksinkertainen palttina. Palttinaa on helppo kutoa, vaikka ei olisi kokenut kutoja. Kun räsymaton on haluttu lisää elävyyttä ja koristeellisuutta, on sidoksena käytetty ruusukasta tai toimikkaan muunnoksia. Räsymaton samantapaisilla sidoksesta muodostuvilla kuvioilla on eri nimityksiä eri puolella Suomea, kuvioita kutsutaan esimerkiksi sokeripalaksi, palkiksi, luostarin ikkunaksi, lemmenpoluksi ja sekkotetuksi.<br /> <br /> Harmahtavapohjaiset, tasaisin raitaryhmin koristellut matot ovat olleet yleisin mattomalli. Vanhan raidoituksen perusta on ollut ”kyynärä pohjaa ja kortteli raitaa” eli pohjan ja raidoituksen suhteiden mittana on käytetty kutojan käsivarren ja käden mittoja. Mitta kulki mukana silmissä ja käsissä.<br /> <br /> Räsymaton kutomisessa voi käyttää yhtä sukkulaa tai kolmea sukkulaa. Kun kudotaan kolmella sukkulalla, voi sukkuloihin kääriä eri materiaaleja tai värejä. Tavallinen tapa on laittaa kahteen sukkulaan kangaskudetta ja yhteen joustavaa trikookudetta. Näin saadaan valmiiseen mattoon hyvä suhde joustavuutta ja jämäkkyyttä.<br /> <br /> Kiikkalainen räsymatto on satakuntalaisessa Kiikan kunnassa kehitetty erityinen räsymattotyyppi. Kiikkalaiseksi maton tekee kuteiden järjestäminen kauniisti liukuviksi värisuoriksi. Kiikkalaista räsymattoa kutsutaan myös sävytysmatoksi. Alun perin mattojen sidos oli ripsimäistä palttinaa, nykyään mattoa kudotaan myös tavalliseen palttinasidokseen. <br /> <br /> Kiikkalaisen sävytysmaton erikoisuus on, että kuteet pätkitään valmiiksi ja koko matto sommitellaan jo kuteina. Käytettävät kuteet pätkitään määrämittaan ja järjestetään mallikerroittain järjestykseen kutomista varten. Mallikertoja on oltava parillinen määrä, jos matosta halutaan symmetrinen. Kudemateriaali solmitaan vetosolmuilla tai ommellaan pätkistä etukäteen yhteen ja kuteiden yhteenkiinnittämisjärjestys on samalla maton ulkonäön suunnitelma. Valmiiksi valitut kuteet kudotaan loimeen etukäteen tehdyn järjestyksen mukaan. Jokainen valmiiksi pätkitty ja sommiteltu mallikerta kääritään sukkulalle erikseen. Varsinaiseen kutomiseen riittää yksi sukkula ja solmitut kuteen aukaistaan kutomisvaiheessa. <br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Vanhin tieto räsymatoista on vuodelta 1798 Varsinais-Suomesta. Lattiamatot yleistyivät ensin säätyläiskodeissa ja 1800-luvun loppukymmenillä talonpoikaiskodeissa. Mattojen materiaali oli enimmäkseen muuta kuin tekstiiliä: tekstiilit käytettiin loppuun tai myytiin lumppureille paperin raaka-aineeksi, joten matoksi niistä ei riittänyt. <br /> <br /> Räsymattojen edeltäjät olivat ohuesta räsykuteesta kudotut räsylakanat ja –peitteet. Lattialla pidettävät matot yleistyivät ensin vaurailla alueilla Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, joista mattojen tekeminen ja käyttäminen levisivät vaurastumisen myötä muualle maahan. Talonpoikaistuvissa matot olivat yleisiä vasta 1900-luvun alkupuolella.<br /> Alusta alkaen mattojen tarkoitus ei ole ollut vain suojata kylmältä ja vedolta vaan niillä on aina ollut myös esteettinen merkitys. Kulkureiteillä matto myös suojaa lattiaa kulumiselta.<br /> <br /> Räsymatoilla saatettiin peittää tuvassa koko lattiapinta. Matot olivat kapeita, niin sanottuja käytävämattoja, mutta ne aseteltiin lattialle ns. umpimattoon tai täysmattoon: vieriviereen. Kylmiin ja vetoisiin kohtiin saatettiin asettaa useita mattoja päällekkäin. Matot ovat saaneet myös statussymbolin aseman: talon vaurautta arvioitiin mattojen määrästä. Varakkaassa talonpoikaispirtissä mattoja riitti vieriviereen, köyhemmät joutuivat tyytymään vähempään. Juhlatilanteisiin, kuten hautajaisiin tai lukukinkereiden ajaksi, vähemmän varakkaat saattoivat lainata mattoja.<br /> <br /> Varhaisimmat räsymatot olivat väritykseltään melko yksivärisiä, koska räsyn materiaalikaan ei ollut värikästä. Erilaiset lähes samanväriset kuteet sekoitettiin tasaisesti sekaisin. Kun materiaaliin alkoi tulla väriä, mattoihinkin alettiin sommitella raitoja. Värikästä materiaalia oli kuitenkin saatavissa niukasti, joten värikästä kudetta käytettiin vain raitoihin ja tasaväristä pohjaa käytettiin enemmän. Eri taloilla ja alueilla oli omia raitamalleja.<br /> <br /> Kun materiaalia alkoi olla runsaammin, alettiin mattoja sommitella myös sidosten avulla. Taidokkaampia sidoksia käytettiin alkuun kamarin ja salin pyhämatoissa, parempina mattoina. Myös uusia materiaaleja käytettiin puuvillaisen räsyn rinnalla: kuteena saattoi olla villalankaa tai matto tehtiin kesäksi kokonaan ohuesta pellavasta. Sotavuosina ja pula-aikana kun tekstiilimateriaalista oli pulaa, mattojen kuteena käytettiin myös keittämällä värjättyä voipaperia, muovipusseja, kaislaa ja siivilävanua.<br /> <br /> Aluksi räsymattoja kudottiin kussakin talossa omaan tarpeeseen ja käyttöön, omilla kangaspuilla. Kotikangaspuut olivat kapeita, ja niillä saattoi kutoa kapeahkoa, noin 75-80 cm leveää käytävämattoa. 1920-luvulla alettiin hankkia kylän talolle tai muulle suuremmalle alueelle yhteisiä, leveämpiä kangaspuita. Kangaspuita käytettiin vuorotellen ja kutomassa käytiin talkoillakin. Paikallinen Marttayhdistys saattoi olla esimerkiksi kangaspuiden hankkija. Myös kotiteollisuusyhdistyksissä, joita oli syntynyt eri puolille Suomea, oli mahdollista käydä kutomassa mattoja leveämmillä puilla. <br /> <br /> Mattonäyttelyjä ja –kilpailuja järjestettiin 1920-luvulta lähtien. Myös tekstiilitaiteilijat alkoivat suunnitella räsymattoja, eivätkä mallit kulkeneet enää vain perimätietona suvun naiselta toiselle. Samaan aikaan mattoja alettiin teettää ammattikutojilla. Noista ajoista lähtien mattojen valmistaminen alkoi siirtyä kodeista yhteisöllisiin paikkoihin ja toisaalta yrityksille ja kudonnan ammattilaisille.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Räsymaton kutomista opetetaan ja tekemiseen opastetaan useissa paikoissa. Taitoyhdistysten käsityökeskukset ovat paikkoja, joissa järjestetään kursseja ja mattoja on mahdollista kutoa itsenäisesti. Taito-käsityökoulut, käsityöalan ammatilliset oppilaitokset, kansalais- ja työväenopistot ja perusasteen koulut opetettavat mattojen kutomista. <br /> <br /> Yhä edelleen mattojen kutomisen perinnettä välitetään perheissä ja suvuissa sukupolvelta toiselle. Joskus kutomisen oppi voi välittyä myös ”alhaalta ylöspäin”, nuoremmilta vanhemmille.<br /> <br /> Myös maton kutomisen perinteen välittämisessä sosiaalinen media on koko ajan yhä tärkeämpi. Sosiaalisen median kanavilla on räsymattoryhmiä, joissa saa vihjeitä vertaisilta, apua ja neuvoja. Sosiaalisen median kautta ja avulla on järjestetty myös räsymattoon liittyviä tempauksia, esimerkiksi kudontamaratoneja, jossa kudotaan 24 tuntia yhteen menoon. Sosiaalisen median avulla maton kutomiselle saadaan näkyvyyttä ja tehdään tunnetuksi mahdollisuuksia itse kutoa. <br /> <br /> Maton kutomisen tekniikan kannalta YouTube -videot ovat hyvä mahdollisuus työvaiheiden tallentamiseen ja välittämiseen maton kutomisesta kiinnostuneille.<br /> <br /> Kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavat työkeskukset ja säätiöt ylläpitävät matonkudontaa ja niissä valmistetaan räsymattoja myyntiin. <br /> <br /> ==Perinteen turvaaminen==<br /> Räsymaton kutomiseen vaikuttavat sisustamisen ja elämäntavan muotien liikkeet. Ajoittain räsymatto sopii vallalla oleviin sisustustyyleihin paremmin, välillä huonommin. Ajanhengen aaltoliikkeen mukana kulkee myös halu kutoa itse mattoja. Esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella on suljettu useita julkisia kutomistiloja, kun käyttäjiä ei ollut, mutta nyt, 2010-luvun puolivälissä, kutomismahdollisuudet ja kangaspuut ovat taas alkaneet kiinnostaa. Mattojen kutominen on toisin sanoen suhdanneherkkä ala. <br /> <br /> Käsityökeskukset, joissa on mahdollisuus päästä kutomaan mattoja, ovat tärkeitä perinteen jatkumisen kannalta. Kaupunkimaisessa elämäntavassa kodit ovat yleensä sen kokoisia, että täysleveät mattojen valmistamiseen sopivat kangaspuut eivät niihin mahdu. Mattoja kudotaan enimmäkseen juuri käsityökeskuksissa ja muissa yhteisöllisissä paikoissa, esimerkiksi taloyhtiöiden tai kyläyhteisöjen yhteistiloissa. <br /> <br /> Räsymattojen kutomisen perinnettä uhkaa kangaspuiden poistaminen ja hävittäminen oppilaitoksista, käsityökeskuksista ja kodeista. Mattopuilla kutomisesta syntyy melua ja pölyä. Kangaspuut ja loimien luominen vaativat tilaa ja tilakustannukset ovat usein esimerkiksi oppilaitoksessa se kohta, josta pyritään saamaan säästöjä. Kudontamahdollisuuksien tarjoaminen yhteisissä tiloissa riippuu suoraan kysynnästä: jos ei ole tekijöitä, ei ole myöskään mahdollista ylläpitää kudonnan tiloja. <br /> <br /> Räsymattoperinnettä ylläpidetään ja uusinnetaan monin tavoin. Räsymattoon luontaisesti sopivaa tarinallisuutta on käytetty esimerkiksi Taito-Varsinaissuomen Tarinamatot –hankeessa vuonna 2011. Siinä kerättiin tarinoita ja niihin liittyviä mattoja, järjestettiin mattoaiheisia koulutuksia, tehtiin uusia mattoja erilaisilla tekniikoilla ja järjestettiin näyttelyjä ja yleisötapahtumia mattoaiheesta. Hankkeessa kudottiin muun muassa yli 400 metriä pitkä matto, josta tehtiin ympäristöteos kaikkien ihasteltavaksi.<br /> <br /> Kudontaretriitti on yksi tapa uusintaa matonkudonnan perinnettä. Kudontaretriitti yhdistää matkailun ja käsityön: retriitin ajatus on tarjota mahdollisuus maaseutuympäristössä tutustua räsymaton kudontaan omaan tahtiin. Kudontaretriitissä saa ohjausta ja opastusta kutomiseen tarpeen mukaan. Kudontaretriitti, Rag rugs full of memories – weaving retreat on saanut Culture Finlandin kulttuurimatkailun TOP 20 kärkihankkeisiin vuonna 2016. <br /> <br /> Räsymaton perinnettä on siirretty uusiin materiaaleihin esimerkiksi katumaalauksissa. Muutamissa suomalaisissa kaupungeissa on kadulle maalattu perinteistä mattoa jäljittelevä kuva ja kutsuttu kaupunkilaisia maton äärelle ulkoilmaolohuoneeseen.<br /> <br /> Räsymattojen ammattimaisessa valmistamisessa on samat haasteet kuin käsityötuotteiden valmistamisessa Suomessa muutenkin. Tuotteiden hinta on helposti niin korkea, että niitä on vaikea myydä kannattavasti. Käsityötuotteiden arvonlisäverotus on Suomessa korkea ja se nostaa tuotteiden hinnan helposti kuluttajien tavoittamattomiin.<br /> <br /> Tekstiiliteollisuuden alueella Finlayson on uudistanut suomalaista räsymattoperinnettä. He lanseerasivat vuonna 2015 räsypalat, joka on kierrätetyistä lakanoista tehdystä räsystä valmistettu kudottu kankaanpala. Räsypalassa on käytetty perinteistä räsymaton väritystä ja sidoksia. Räsypalan erityisyys on siinä, että sitä valmistetaan erikokoisina ja asiakkaita kehotetaan keksimään räsystä valmistetuille paloille uusia käyttötapoja kodin sisustuksessa. Finlayson on markkinoinut räsymaton ideologiaa uudella innovatiivisella tavalla ja saanut perinteisen tekniikan ja tuotteen näyttämään sekä uudelta että kiinnostavalta. Kun räsypalat valmistetaan teollisesti ja kooltaan pienenä, verrattuna tyypilliseen räsymaton kokoon, on räsypalan hinta kuluttajalle kohtuullinen.<br /> <br /> Räsyistä on alettu entistä enemmän valmistaa mattoja myös muilla tekniikoilla ilman kangaspuita, esimerkiksi pujottelemalla räsyä virkattuun pohjaan tai virkkaamalla räsyä. Erilaiset tekniikkakehittelyt ylläpitävät ja kehittävät räsymattoperinnettä. Räsymatto on kestävä ja ekologinen kodin tekstiili, jossa parhaimmillaan yhdistyvät muistot, tarinat ja tekemisen tuottama hyvinvointi.<br /> <br /> ==Perinteen tallentaminen==<br /> Suomen käsityön museon käsikirjastossa, lehtileiketietokannassa sekä tutkimustietokannassa on aineistoa räsymatoista. Piirustuskokoelmissa on mattojen luonnoksia ja mallipiirustuksia. Käsityön museon kokoelmiin on sijoitettu Wetterhoffin kansatieteen keruutyöt ja tekstiilikokoelmat sekä Kuopion muotoiluakatemian tekstiili- ja vaatetusmateriaalikirjasto sekä kansatieteen keruutyöt, joissa on mukana myös räsymattonäytteitä.<br /> <br /> Designmuseon kokoelmissa on joitakin esimerkkejä räsymattomalleista. Suomen Käsityön Ystävien piirustuskokoelmassa on paljon räsymattojen malleja, samoin kuin monien taiteilijoiden omien toimistojen kokoelmissa. Näissä on käytetty muitakin tekniikoita kuin palttinasidosta. Esimerkiksi Eva Anttilan suunnittelema räsymatto 1920-30 -lukujen vaihteesta on tehty kiintopujotustekniikalla. Designmuseon kokoelmien räsymattoerikoisuus on Liisa Suvannon räsymattomallit Marimekolle 1960-luvun alusta.<br /> <br /> Kansallismuseon kansatieteellisissä kokoelmissa on joitakin räsymattoja ja räsymatoista on tietoja muutamissa kansatieteellisissä käsikirjoituksissa, joita voi käydä lukemassa Museoviraston tietopalvelun toimipisteestä.<br /> <br /> Suomen museoiden yhteiseen museoiden Finna –tietokantaan on tallennettuna (huhtikuu 2017) lähes 300 räsymattoa. Tietokantaa päivitetään jatkuvasti ja siinä on hakujärjestelmä, jolla voi kohdentaa haun esine- ja aineistotyypin mukaan. Finna –tietokannan ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa Kansalliskirjasto ja palvelua kehitetään yhdessä Finnan yhteistyökumppanien kanssa. Finnan sisällöistä vastaavat palveluun osallistuvat arkistot, kirjastot ja museot. Finna on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Räsymattojen valmistaminen on edelleen suosittua. Maton kutominen on palkitseva harrastus: siinä saa käyttää kädentaitojaan ja luovuuttaan, kude kuteelta kutoja toteuttaa omaa henkilökohtaista näkemystään arjen kaunistajasta. Räsymattojen kudonta on vireää, vaikka aktiivisimmat kutojat ovat jo iäkkäitä naisia. Maton kutomista harrastaa myös pieni joukko miehiä. Nuorempi ikäluokka on tottunut saamaan räsymaton valmiina joko käsityönharrastajalta, lahjana isoäidiltä tai ostamaan kaupasta räsymattotyyppisen maton. Kierrätysideologian myötä nuoret naiset ovat kiinnostuneet perinteisen räsymaton kutomisesta. <br /> <br /> Räsymaton kutomisen perinteen säilymisessä olennaista on, että maton kutomiseen on mahdollisuuksia: siihen tarvitaan välineitä ja tiloja sekä yleensä asiaan perehtyneen neuvoja ja apua. Käsityöalalle tarvitaan ammattimaisen neuvonnan lisäksi organisoitunutta vapaaehtoistyötä ja vapaaehtoisia hoitamaan ja ylläpitämään kangaspuita esimerkiksi kaupunginosataloon.<br /> <br /> Tällä hetkellä räsymattokulttuuri voi hyvin: se on tuote, joka sopii kierrätys- ja retrohenkiseen maailmankatsomukseen. Kaikenikäisten kiinnostus käsitöihin yleensä ja kangaspuilla kutomiseen erikseen on nousussa. Kangaspuita on tuotu takaisin sinne, mistä niitä vietiin pois tekijöiden puutteessa takavuosina. <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.taito.fi/etusivu/ Taitoliitto]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Autio, Johanna. 2012. Räsymatto perinteen ja muutoksen puristuksessa: tapaustutkimus Eija Rasinmäen matoista vuosina 1970-2011. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos. <br /> <br /> Aydemir, Johanna. 2012. Maton monet muodot. Teoksessa Aydemir, Johanna &amp; Honkimaa, Outi &amp; Kettula, Suvi &amp; Toivanen, Pirkko (toim.) Suomalaiset käsityöaarteet. Silmukoita, sidoksia ja salusiineja. Helsinki: WSOY, 8 - 37.<br /> <br /> Hassi, Elina. 2013. Rasymatto: nostalgiaa ja nykyaikaa. Helsinki: Karisto.<br /> <br /> Honka-Hallila, Helena: Ryijystä räsymattoon, Avain, Helsinki 2011<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri: Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa, Akatiimi Oy, Helsinki 1998<br /> <br /> Lepoaho, Sari. 2001. ”Räsymatto. Riepumatto. Lattiarätti.” Räsymaton kudonnan tekniikka ja näytteet – Kansio Tekevän kutomon käyttöön. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu Kuopion muotoiluakatemia. Artenomintyö.<br /> <br /> Lockwood, Yvonne. 2010. Finnish American Rag rugs. Art, tradition &amp; ethnic continuity. East Lansing: Michigan State University Press.<br /> <br /> Niiniharju, Krista. 2007. Kyynärä kaihoa, kortteli kulttuuria: räsymatot suomalaisen kodin tunnun ilmentäjänä 1960-70 lukujen taitteessa. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.<br /> <br /> ===Historialliset aineistot===<br /> <br /> Museoiden Finna. Suomen museoiden kokoelmat. <br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri (toim.) 1969. Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto.[https://www.finna.fi/Record/utu.994723695405971 www.finna.fi/Record/utu.994723695405971]<br /> <br /> [https://www.theseus.fi/handle/10024/121721 Silpala, Elsa. 2015. Tekstiilit kodin kaunistaa: kantahämäläisiä sisustustekstiilejä Wetterhoffin tekstiilikokoelmista. HAMKin julkaisuja 12/2015. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.]<br /> <br /> ===Artikkeleita, nettisivustoja ja muita tallenteita===<br /> [http://www.kokemaenjokilaakso.fi/2017/01/27/rakasta-rasya-sevotetaan-kiikkalaisittain/ Kinnari, Samuli. Rakasta räsyä sevotetaan kiikkalaisittain. Kokemäen jokilaakson uutiset 27.1.2017.]<br /> <br /> Perinne.net. Perinteisiä räsymattomalleja.<br /> <br /> [http://rasymattoja.blogspot.com/ Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.] <br /> <br /> [http://kotiliesi.fi/kasityot/kudonta-kirjonta/kudo-matto-mokille/ Iloinen Kirjopolku-matto ohjeineen.]<br /> <br /> Ruusupolku. 2004. Raitoja ja räsymattoja. Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.<br /> <br /> [https://fi.wikipedia.org/wiki/Matonkudonta Matonkudonta. Wikipedia-artikkeli.]<br /> <br /> Perinteisiä mattoja Vakka-Suomesta ja Rauman seudulta. CD-rom.<br /> <br /> Taito Varsinaissuomi. 2011. Tarinamatot DVD.</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=R%C3%A4symaton_kudonta&diff=32057 2026-04-15T09:39:35Z

<p>Minna Hyytiäinen: /* Artikkeleita, nettisivustoja ja muita tallenteita */</p> <hr /> <div>&lt;gallery mode=&quot;packed&quot; heights=&quot;150&quot;&gt;<br /> Tiedosto:Rag rug.jpeg|alt=Värikäs räsymatto rullalla.<br /> Tiedosto:Kankaankudontaluokka Sokeainkoulussa Ensi linjalla.jpeg|alt=Mustavalkoinen kuva huoneesta, jossa useita kangaspuita.<br /> Tiedosto:Räsymaton kudontaa.jpg|alt=Räsymaton kudontaa kangaspuilla.<br /> Tiedosto:Trasmatta.jpeg|alt=Lähikuva räsymaton hapsureunasta.<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> {{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi,<br /> |asiasanat=kudonta, maton kudonta, riepukudonnaiset, räsymatot, perinteiset lattiamatot, kangaspuut,<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Räsymatto on melkein itsestäänselvyys suomalaisissa kodeissa; lähes kaikilla on jalkatuntuma räsyistä valmistetusta matosta. Vaikka räsymatto on tuttu käyttötavara, sen valmistaminen ei ole välttämättä tuttua. Räsymattoja valmistetaan ammattimaisesti mattokutomoissa, joita on edelleen eri puolilla Suomea. Mattoja kudotaan käsityöalan oppilaitoksissa, kansalais- ja työväenopistoissa, käsityökeskuksissa sekä kodeissa.<br /> <br /> Räsymaton kutominen on ollut tyypillinen käsityötaito, joka on kulkenut talosta taloon, suvun vanhemmilta nuorimmille. Maton kutomisen taito on tyypillinen naisten käsityötaito, jota äidit, isoäidit ja tädit ovat opettaneet nuoremmille naisille.<br /> <br /> Kun elämäntapa on muuttunut ja kaupungistunut, kangaspuut ja kangaspuilla kutominen ei ole enää arkipäiväinen jokaisen taito. Käsityön ja kudonnan alan opettajat, käsityö- ja kudonta-alan yhdistykset ja järjestöt sekä maton kutomista pitkään tehneet taitavat harrastajat ovat räsymaton kutomisen perinteen ylläpitäjiä ja taidon eteenpäin välittäjiä. Lapset ja nuoret voivat saada oppia räsymaton kutomisesta käsityökouluissa, kursseilla ja sukunsa naisilta. Peruskoulun käsityönopetuksessa kudotaan kangaspuilla ja valmistetaan mattoja, jos kankaankudonta on osa kunta- ja koulukohtaista opetussuunnitelmaa ja koulussa on kangaspuut.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Räsymatto on arkinen, jokapäiväinen käyttötavara. Alusta alkaen se on ollut nimenomaan kotien matto, jonka edellytetään olevan helppo hoitaa ja kestävän pitkään. Tänä päivänä räsymattoja valmistetaan sekä teollisesti, sarjana, että yksittäiskappaleina. <br /> <br /> Räsymaton materiaalina, räsynä, käytetään sekä vanhaa, käytettyä materiaalia, että uutta kudetta. Alun perin räsymattoihin kudottiin vanhat jo käytöstä poistuneet kankaat ja materiaalit. Räsymaton perusidea on ollut uusiokäyttö: vanhat tekstiilit on leikattu tarkkaan hyödyksi matonkuteiksi. Kuteiksi on mahdollista leikata kuluneet kankaat, vanhat lakanat ja vaatteet, joita ei voi enää käyttää muuhun. Räsymaton materiaaliksi voidaan kierrättää kaikki kodin erilaatuiset tekstiilit ja ne sekoittuvat, kun mattoa kudotaan. Kierrätetystä materiaalista tehty räsy on epätasalaatuista, joka tekee maton kutomisesta haasteellista; esimerkiksi maton reunan tasaisuuden hallitseminen on haastavaa, kun räsymateriaali on laadultaan vaihtelevaa. Tänä päivänä räsyjen leikkaamista on mahdollista opetella esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoissa; kuteiden tekemiseksi järjestetään myös erilaisia tempauksia ja tapahtumia.<br /> <br /> Kun räsymattoon käytetään vanhaa materiaalia, on se samalla muistiesine menneestä elämästä ja elämän eri vaiheissa mukana olleista tekstiileistä. Räsymatto voi olla ulkoinen muistin tuki ja kertoa tarinaa oman suvun vaiheista.<br /> <br /> Räsymattoja valmistetaan paljon myös uudesta materiaalista, esimerkiksi trikoo- tai puuvillakangaskuteesta. Tehdaskuteet ovat laadultaan tasaisia ja niillä saattaa olla värikartta, jonka kanssa maton väritystä on mahdollista suunnitella ja sommitella etukäteen. Uudesta materiaalista tehty kude on usein tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalia, esimerkiksi kankaan reunoja. <br /> <br /> Räsymattojen loimena kangaspuissa käytetään yleensä kalalankaa tai pellavalankaa. Tavallisin sidos on ulkonäöltään yksinkertainen palttina. Palttinaa on helppo kutoa, vaikka ei olisi kokenut kutoja. Kun räsymaton on haluttu lisää elävyyttä ja koristeellisuutta, on sidoksena käytetty ruusukasta tai toimikkaan muunnoksia. Räsymaton samantapaisilla sidoksesta muodostuvilla kuvioilla on eri nimityksiä eri puolella Suomea, kuvioita kutsutaan esimerkiksi sokeripalaksi, palkiksi, luostarin ikkunaksi, lemmenpoluksi ja sekkotetuksi.<br /> <br /> Harmahtavapohjaiset, tasaisin raitaryhmin koristellut matot ovat olleet yleisin mattomalli. Vanhan raidoituksen perusta on ollut ”kyynärä pohjaa ja kortteli raitaa” eli pohjan ja raidoituksen suhteiden mittana on käytetty kutojan käsivarren ja käden mittoja. Mitta kulki mukana silmissä ja käsissä.<br /> <br /> Räsymaton kutomisessa voi käyttää yhtä sukkulaa tai kolmea sukkulaa. Kun kudotaan kolmella sukkulalla, voi sukkuloihin kääriä eri materiaaleja tai värejä. Tavallinen tapa on laittaa kahteen sukkulaan kangaskudetta ja yhteen joustavaa trikookudetta. Näin saadaan valmiiseen mattoon hyvä suhde joustavuutta ja jämäkkyyttä.<br /> <br /> Kiikkalainen räsymatto on satakuntalaisessa Kiikan kunnassa kehitetty erityinen räsymattotyyppi. Kiikkalaiseksi maton tekee kuteiden järjestäminen kauniisti liukuviksi värisuoriksi. Kiikkalaista räsymattoa kutsutaan myös sävytysmatoksi. Alun perin mattojen sidos oli ripsimäistä palttinaa, nykyään mattoa kudotaan myös tavalliseen palttinasidokseen. <br /> <br /> Kiikkalaisen sävytysmaton erikoisuus on, että kuteet pätkitään valmiiksi ja koko matto sommitellaan jo kuteina. Käytettävät kuteet pätkitään määrämittaan ja järjestetään mallikerroittain järjestykseen kutomista varten. Mallikertoja on oltava parillinen määrä, jos matosta halutaan symmetrinen. Kudemateriaali solmitaan vetosolmuilla tai ommellaan pätkistä etukäteen yhteen ja kuteiden yhteenkiinnittämisjärjestys on samalla maton ulkonäön suunnitelma. Valmiiksi valitut kuteet kudotaan loimeen etukäteen tehdyn järjestyksen mukaan. Jokainen valmiiksi pätkitty ja sommiteltu mallikerta kääritään sukkulalle erikseen. Varsinaiseen kutomiseen riittää yksi sukkula ja solmitut kuteen aukaistaan kutomisvaiheessa. <br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Vanhin tieto räsymatoista on vuodelta 1798 Varsinais-Suomesta. Lattiamatot yleistyivät ensin säätyläiskodeissa ja 1800-luvun loppukymmenillä talonpoikaiskodeissa. Mattojen materiaali oli enimmäkseen muuta kuin tekstiiliä: tekstiilit käytettiin loppuun tai myytiin lumppureille paperin raaka-aineeksi, joten matoksi niistä ei riittänyt. <br /> <br /> Räsymattojen edeltäjät olivat ohuesta räsykuteesta kudotut räsylakanat ja –peitteet. Lattialla pidettävät matot yleistyivät ensin vaurailla alueilla Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, joista mattojen tekeminen ja käyttäminen levisivät vaurastumisen myötä muualle maahan. Talonpoikaistuvissa matot olivat yleisiä vasta 1900-luvun alkupuolella.<br /> Alusta alkaen mattojen tarkoitus ei ole ollut vain suojata kylmältä ja vedolta vaan niillä on aina ollut myös esteettinen merkitys. Kulkureiteillä matto myös suojaa lattiaa kulumiselta.<br /> <br /> Räsymatoilla saatettiin peittää tuvassa koko lattiapinta. Matot olivat kapeita, niin sanottuja käytävämattoja, mutta ne aseteltiin lattialle ns. umpimattoon tai täysmattoon: vieriviereen. Kylmiin ja vetoisiin kohtiin saatettiin asettaa useita mattoja päällekkäin. Matot ovat saaneet myös statussymbolin aseman: talon vaurautta arvioitiin mattojen määrästä. Varakkaassa talonpoikaispirtissä mattoja riitti vieriviereen, köyhemmät joutuivat tyytymään vähempään. Juhlatilanteisiin, kuten hautajaisiin tai lukukinkereiden ajaksi, vähemmän varakkaat saattoivat lainata mattoja.<br /> <br /> Varhaisimmat räsymatot olivat väritykseltään melko yksivärisiä, koska räsyn materiaalikaan ei ollut värikästä. Erilaiset lähes samanväriset kuteet sekoitettiin tasaisesti sekaisin. Kun materiaaliin alkoi tulla väriä, mattoihinkin alettiin sommitella raitoja. Värikästä materiaalia oli kuitenkin saatavissa niukasti, joten värikästä kudetta käytettiin vain raitoihin ja tasaväristä pohjaa käytettiin enemmän. Eri taloilla ja alueilla oli omia raitamalleja.<br /> <br /> Kun materiaalia alkoi olla runsaammin, alettiin mattoja sommitella myös sidosten avulla. Taidokkaampia sidoksia käytettiin alkuun kamarin ja salin pyhämatoissa, parempina mattoina. Myös uusia materiaaleja käytettiin puuvillaisen räsyn rinnalla: kuteena saattoi olla villalankaa tai matto tehtiin kesäksi kokonaan ohuesta pellavasta. Sotavuosina ja pula-aikana kun tekstiilimateriaalista oli pulaa, mattojen kuteena käytettiin myös keittämällä värjättyä voipaperia, muovipusseja, kaislaa ja siivilävanua.<br /> <br /> Aluksi räsymattoja kudottiin kussakin talossa omaan tarpeeseen ja käyttöön, omilla kangaspuilla. Kotikangaspuut olivat kapeita, ja niillä saattoi kutoa kapeahkoa, noin 75-80 cm leveää käytävämattoa. 1920-luvulla alettiin hankkia kylän talolle tai muulle suuremmalle alueelle yhteisiä, leveämpiä kangaspuita. Kangaspuita käytettiin vuorotellen ja kutomassa käytiin talkoillakin. Paikallinen Marttayhdistys saattoi olla esimerkiksi kangaspuiden hankkija. Myös kotiteollisuusyhdistyksissä, joita oli syntynyt eri puolille Suomea, oli mahdollista käydä kutomassa mattoja leveämmillä puilla. <br /> <br /> Mattonäyttelyjä ja –kilpailuja järjestettiin 1920-luvulta lähtien. Myös tekstiilitaiteilijat alkoivat suunnitella räsymattoja, eivätkä mallit kulkeneet enää vain perimätietona suvun naiselta toiselle. Samaan aikaan mattoja alettiin teettää ammattikutojilla. Noista ajoista lähtien mattojen valmistaminen alkoi siirtyä kodeista yhteisöllisiin paikkoihin ja toisaalta yrityksille ja kudonnan ammattilaisille.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Räsymaton kutomista opetetaan ja tekemiseen opastetaan useissa paikoissa. Taitoyhdistysten käsityökeskukset ovat paikkoja, joissa järjestetään kursseja ja mattoja on mahdollista kutoa itsenäisesti. Taito-käsityökoulut, käsityöalan ammatilliset oppilaitokset, kansalais- ja työväenopistot ja perusasteen koulut opetettavat mattojen kutomista. <br /> <br /> Yhä edelleen mattojen kutomisen perinnettä välitetään perheissä ja suvuissa sukupolvelta toiselle. Joskus kutomisen oppi voi välittyä myös ”alhaalta ylöspäin”, nuoremmilta vanhemmille.<br /> <br /> Myös maton kutomisen perinteen välittämisessä sosiaalinen media on koko ajan yhä tärkeämpi. Sosiaalisen median kanavilla on räsymattoryhmiä, joissa saa vihjeitä vertaisilta, apua ja neuvoja. Sosiaalisen median kautta ja avulla on järjestetty myös räsymattoon liittyviä tempauksia, esimerkiksi kudontamaratoneja, jossa kudotaan 24 tuntia yhteen menoon. Sosiaalisen median avulla maton kutomiselle saadaan näkyvyyttä ja tehdään tunnetuksi mahdollisuuksia itse kutoa. <br /> <br /> Maton kutomisen tekniikan kannalta YouTube -videot ovat hyvä mahdollisuus työvaiheiden tallentamiseen ja välittämiseen maton kutomisesta kiinnostuneille.<br /> <br /> Kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavat työkeskukset ja säätiöt ylläpitävät matonkudontaa ja niissä valmistetaan räsymattoja myyntiin. <br /> <br /> ==Perinteen turvaaminen==<br /> Räsymaton kutomiseen vaikuttavat sisustamisen ja elämäntavan muotien liikkeet. Ajoittain räsymatto sopii vallalla oleviin sisustustyyleihin paremmin, välillä huonommin. Ajanhengen aaltoliikkeen mukana kulkee myös halu kutoa itse mattoja. Esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella on suljettu useita julkisia kutomistiloja, kun käyttäjiä ei ollut, mutta nyt, 2010-luvun puolivälissä, kutomismahdollisuudet ja kangaspuut ovat taas alkaneet kiinnostaa. Mattojen kutominen on toisin sanoen suhdanneherkkä ala. <br /> <br /> Käsityökeskukset, joissa on mahdollisuus päästä kutomaan mattoja, ovat tärkeitä perinteen jatkumisen kannalta. Kaupunkimaisessa elämäntavassa kodit ovat yleensä sen kokoisia, että täysleveät mattojen valmistamiseen sopivat kangaspuut eivät niihin mahdu. Mattoja kudotaan enimmäkseen juuri käsityökeskuksissa ja muissa yhteisöllisissä paikoissa, esimerkiksi taloyhtiöiden tai kyläyhteisöjen yhteistiloissa. <br /> <br /> Räsymattojen kutomisen perinnettä uhkaa kangaspuiden poistaminen ja hävittäminen oppilaitoksista, käsityökeskuksista ja kodeista. Mattopuilla kutomisesta syntyy melua ja pölyä. Kangaspuut ja loimien luominen vaativat tilaa ja tilakustannukset ovat usein esimerkiksi oppilaitoksessa se kohta, josta pyritään saamaan säästöjä. Kudontamahdollisuuksien tarjoaminen yhteisissä tiloissa riippuu suoraan kysynnästä: jos ei ole tekijöitä, ei ole myöskään mahdollista ylläpitää kudonnan tiloja. <br /> <br /> Räsymattoperinnettä ylläpidetään ja uusinnetaan monin tavoin. Räsymattoon luontaisesti sopivaa tarinallisuutta on käytetty esimerkiksi Taito-Varsinaissuomen Tarinamatot –hankeessa vuonna 2011. Siinä kerättiin tarinoita ja niihin liittyviä mattoja, järjestettiin mattoaiheisia koulutuksia, tehtiin uusia mattoja erilaisilla tekniikoilla ja järjestettiin näyttelyjä ja yleisötapahtumia mattoaiheesta. Hankkeessa kudottiin muun muassa yli 400 metriä pitkä matto, josta tehtiin ympäristöteos kaikkien ihasteltavaksi.<br /> <br /> Kudontaretriitti on yksi tapa uusintaa matonkudonnan perinnettä. Kudontaretriitti yhdistää matkailun ja käsityön: retriitin ajatus on tarjota mahdollisuus maaseutuympäristössä tutustua räsymaton kudontaan omaan tahtiin. Kudontaretriitissä saa ohjausta ja opastusta kutomiseen tarpeen mukaan. Kudontaretriitti, Rag rugs full of memories – weaving retreat on saanut Culture Finlandin kulttuurimatkailun TOP 20 kärkihankkeisiin vuonna 2016. <br /> <br /> Räsymaton perinnettä on siirretty uusiin materiaaleihin esimerkiksi katumaalauksissa. Muutamissa suomalaisissa kaupungeissa on kadulle maalattu perinteistä mattoa jäljittelevä kuva ja kutsuttu kaupunkilaisia maton äärelle ulkoilmaolohuoneeseen.<br /> <br /> Räsymattojen ammattimaisessa valmistamisessa on samat haasteet kuin käsityötuotteiden valmistamisessa Suomessa muutenkin. Tuotteiden hinta on helposti niin korkea, että niitä on vaikea myydä kannattavasti. Käsityötuotteiden arvonlisäverotus on Suomessa korkea ja se nostaa tuotteiden hinnan helposti kuluttajien tavoittamattomiin.<br /> <br /> Tekstiiliteollisuuden alueella Finlayson on uudistanut suomalaista räsymattoperinnettä. He lanseerasivat vuonna 2015 räsypalat, joka on kierrätetyistä lakanoista tehdystä räsystä valmistettu kudottu kankaanpala. Räsypalassa on käytetty perinteistä räsymaton väritystä ja sidoksia. Räsypalan erityisyys on siinä, että sitä valmistetaan erikokoisina ja asiakkaita kehotetaan keksimään räsystä valmistetuille paloille uusia käyttötapoja kodin sisustuksessa. Finlayson on markkinoinut räsymaton ideologiaa uudella innovatiivisella tavalla ja saanut perinteisen tekniikan ja tuotteen näyttämään sekä uudelta että kiinnostavalta. Kun räsypalat valmistetaan teollisesti ja kooltaan pienenä, verrattuna tyypilliseen räsymaton kokoon, on räsypalan hinta kuluttajalle kohtuullinen.<br /> <br /> Räsyistä on alettu entistä enemmän valmistaa mattoja myös muilla tekniikoilla ilman kangaspuita, esimerkiksi pujottelemalla räsyä virkattuun pohjaan tai virkkaamalla räsyä. Erilaiset tekniikkakehittelyt ylläpitävät ja kehittävät räsymattoperinnettä. Räsymatto on kestävä ja ekologinen kodin tekstiili, jossa parhaimmillaan yhdistyvät muistot, tarinat ja tekemisen tuottama hyvinvointi.<br /> <br /> ==Perinteen tallentaminen==<br /> Suomen käsityön museon käsikirjastossa, lehtileiketietokannassa sekä tutkimustietokannassa on aineistoa räsymatoista. Piirustuskokoelmissa on mattojen luonnoksia ja mallipiirustuksia. Käsityön museon kokoelmiin on sijoitettu Wetterhoffin kansatieteen keruutyöt ja tekstiilikokoelmat sekä Kuopion muotoiluakatemian tekstiili- ja vaatetusmateriaalikirjasto sekä kansatieteen keruutyöt, joissa on mukana myös räsymattonäytteitä.<br /> <br /> Designmuseon kokoelmissa on joitakin esimerkkejä räsymattomalleista. Suomen Käsityön Ystävien piirustuskokoelmassa on paljon räsymattojen malleja, samoin kuin monien taiteilijoiden omien toimistojen kokoelmissa. Näissä on käytetty muitakin tekniikoita kuin palttinasidosta. Esimerkiksi Eva Anttilan suunnittelema räsymatto 1920-30 -lukujen vaihteesta on tehty kiintopujotustekniikalla. Designmuseon kokoelmien räsymattoerikoisuus on Liisa Suvannon räsymattomallit Marimekolle 1960-luvun alusta.<br /> <br /> Kansallismuseon kansatieteellisissä kokoelmissa on joitakin räsymattoja ja räsymatoista on tietoja muutamissa kansatieteellisissä käsikirjoituksissa, joita voi käydä lukemassa Museoviraston tietopalvelun toimipisteestä.<br /> <br /> Suomen museoiden yhteiseen museoiden Finna –tietokantaan on tallennettuna (huhtikuu 2017) lähes 300 räsymattoa. Tietokantaa päivitetään jatkuvasti ja siinä on hakujärjestelmä, jolla voi kohdentaa haun esine- ja aineistotyypin mukaan. Finna –tietokannan ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa Kansalliskirjasto ja palvelua kehitetään yhdessä Finnan yhteistyökumppanien kanssa. Finnan sisällöistä vastaavat palveluun osallistuvat arkistot, kirjastot ja museot. Finna on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Räsymattojen valmistaminen on edelleen suosittua. Maton kutominen on palkitseva harrastus: siinä saa käyttää kädentaitojaan ja luovuuttaan, kude kuteelta kutoja toteuttaa omaa henkilökohtaista näkemystään arjen kaunistajasta. Räsymattojen kudonta on vireää, vaikka aktiivisimmat kutojat ovat jo iäkkäitä naisia. Maton kutomista harrastaa myös pieni joukko miehiä. Nuorempi ikäluokka on tottunut saamaan räsymaton valmiina joko käsityönharrastajalta, lahjana isoäidiltä tai ostamaan kaupasta räsymattotyyppisen maton. Kierrätysideologian myötä nuoret naiset ovat kiinnostuneet perinteisen räsymaton kutomisesta. <br /> <br /> Räsymaton kutomisen perinteen säilymisessä olennaista on, että maton kutomiseen on mahdollisuuksia: siihen tarvitaan välineitä ja tiloja sekä yleensä asiaan perehtyneen neuvoja ja apua. Käsityöalalle tarvitaan ammattimaisen neuvonnan lisäksi organisoitunutta vapaaehtoistyötä ja vapaaehtoisia hoitamaan ja ylläpitämään kangaspuita esimerkiksi kaupunginosataloon.<br /> <br /> Tällä hetkellä räsymattokulttuuri voi hyvin: se on tuote, joka sopii kierrätys- ja retrohenkiseen maailmankatsomukseen. Kaikenikäisten kiinnostus käsitöihin yleensä ja kangaspuilla kutomiseen erikseen on nousussa. Kangaspuita on tuotu takaisin sinne, mistä niitä vietiin pois tekijöiden puutteessa takavuosina. <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.taito.fi/etusivu/ Taitoliitto]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Autio, Johanna. 2012. Räsymatto perinteen ja muutoksen puristuksessa: tapaustutkimus Eija Rasinmäen matoista vuosina 1970-2011. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos. <br /> <br /> Aydemir, Johanna. 2012. Maton monet muodot. Teoksessa Aydemir, Johanna &amp; Honkimaa, Outi &amp; Kettula, Suvi &amp; Toivanen, Pirkko (toim.) Suomalaiset käsityöaarteet. Silmukoita, sidoksia ja salusiineja. Helsinki: WSOY, 8 - 37.<br /> <br /> Hassi, Elina. 2013. Rasymatto: nostalgiaa ja nykyaikaa. Helsinki: Karisto.<br /> <br /> Honka-Hallila, Helena: Ryijystä räsymattoon, Avain, Helsinki 2011<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri: Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa, Akatiimi Oy, Helsinki 1998<br /> <br /> Lepoaho, Sari. 2001. ”Räsymatto. Riepumatto. Lattiarätti.” Räsymaton kudonnan tekniikka ja näytteet – Kansio Tekevän kutomon käyttöön. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu Kuopion muotoiluakatemia. Artenomintyö.<br /> <br /> Lockwood, Yvonne. 2010. Finnish American Rag rugs. Art, tradition &amp; ethnic continuity. East Lansing: Michigan State University Press.<br /> <br /> Niiniharju, Krista. 2007. Kyynärä kaihoa, kortteli kulttuuria: räsymatot suomalaisen kodin tunnun ilmentäjänä 1960-70 lukujen taitteessa. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.<br /> <br /> ===Historialliset aineistot===<br /> <br /> [https://museot.finna.fi/ Museoiden Finna. Suomen museoiden kokoelmat.] <br /> <br /> [http://www.nba.fi/fi/File/516/kansatiede-luettelo.pdf/ Kaukonen, Toini-Inkeri (toim.) 1969. Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto.]<br /> <br /> [https://www.theseus.fi/handle/10024/121721 Silpala, Elsa. 2015. Tekstiilit kodin kaunistaa: kantahämäläisiä sisustustekstiilejä Wetterhoffin tekstiilikokoelmista. HAMKin julkaisuja 12/2015. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.]<br /> <br /> ===Artikkeleita, nettisivustoja ja muita tallenteita===<br /> [http://www.kokemaenjokilaakso.fi/2017/01/27/rakasta-rasya-sevotetaan-kiikkalaisittain/ Kinnari, Samuli. Rakasta räsyä sevotetaan kiikkalaisittain. Kokemäen jokilaakson uutiset 27.1.2017.]<br /> <br /> Perinne.net. Perinteisiä räsymattomalleja.<br /> <br /> [http://rasymattoja.blogspot.com/ Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.] <br /> <br /> [http://kotiliesi.fi/kasityot/kudonta-kirjonta/kudo-matto-mokille/ Iloinen Kirjopolku-matto ohjeineen.]<br /> <br /> Ruusupolku. 2004. Raitoja ja räsymattoja. Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.<br /> <br /> [https://fi.wikipedia.org/wiki/Matonkudonta Matonkudonta. Wikipedia-artikkeli.]<br /> <br /> Perinteisiä mattoja Vakka-Suomesta ja Rauman seudulta. CD-rom.<br /> <br /> Taito Varsinaissuomi. 2011. Tarinamatot DVD.</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=R%C3%A4symaton_kudonta&diff=32056 2026-04-15T09:38:49Z

<p>Minna Hyytiäinen: /* Artikkeleita, nettisivustoja ja muita tallenteita */</p> <hr /> <div>&lt;gallery mode=&quot;packed&quot; heights=&quot;150&quot;&gt;<br /> Tiedosto:Rag rug.jpeg|alt=Värikäs räsymatto rullalla.<br /> Tiedosto:Kankaankudontaluokka Sokeainkoulussa Ensi linjalla.jpeg|alt=Mustavalkoinen kuva huoneesta, jossa useita kangaspuita.<br /> Tiedosto:Räsymaton kudontaa.jpg|alt=Räsymaton kudontaa kangaspuilla.<br /> Tiedosto:Trasmatta.jpeg|alt=Lähikuva räsymaton hapsureunasta.<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> {{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi,<br /> |asiasanat=kudonta, maton kudonta, riepukudonnaiset, räsymatot, perinteiset lattiamatot, kangaspuut,<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Räsymatto on melkein itsestäänselvyys suomalaisissa kodeissa; lähes kaikilla on jalkatuntuma räsyistä valmistetusta matosta. Vaikka räsymatto on tuttu käyttötavara, sen valmistaminen ei ole välttämättä tuttua. Räsymattoja valmistetaan ammattimaisesti mattokutomoissa, joita on edelleen eri puolilla Suomea. Mattoja kudotaan käsityöalan oppilaitoksissa, kansalais- ja työväenopistoissa, käsityökeskuksissa sekä kodeissa.<br /> <br /> Räsymaton kutominen on ollut tyypillinen käsityötaito, joka on kulkenut talosta taloon, suvun vanhemmilta nuorimmille. Maton kutomisen taito on tyypillinen naisten käsityötaito, jota äidit, isoäidit ja tädit ovat opettaneet nuoremmille naisille.<br /> <br /> Kun elämäntapa on muuttunut ja kaupungistunut, kangaspuut ja kangaspuilla kutominen ei ole enää arkipäiväinen jokaisen taito. Käsityön ja kudonnan alan opettajat, käsityö- ja kudonta-alan yhdistykset ja järjestöt sekä maton kutomista pitkään tehneet taitavat harrastajat ovat räsymaton kutomisen perinteen ylläpitäjiä ja taidon eteenpäin välittäjiä. Lapset ja nuoret voivat saada oppia räsymaton kutomisesta käsityökouluissa, kursseilla ja sukunsa naisilta. Peruskoulun käsityönopetuksessa kudotaan kangaspuilla ja valmistetaan mattoja, jos kankaankudonta on osa kunta- ja koulukohtaista opetussuunnitelmaa ja koulussa on kangaspuut.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Räsymatto on arkinen, jokapäiväinen käyttötavara. Alusta alkaen se on ollut nimenomaan kotien matto, jonka edellytetään olevan helppo hoitaa ja kestävän pitkään. Tänä päivänä räsymattoja valmistetaan sekä teollisesti, sarjana, että yksittäiskappaleina. <br /> <br /> Räsymaton materiaalina, räsynä, käytetään sekä vanhaa, käytettyä materiaalia, että uutta kudetta. Alun perin räsymattoihin kudottiin vanhat jo käytöstä poistuneet kankaat ja materiaalit. Räsymaton perusidea on ollut uusiokäyttö: vanhat tekstiilit on leikattu tarkkaan hyödyksi matonkuteiksi. Kuteiksi on mahdollista leikata kuluneet kankaat, vanhat lakanat ja vaatteet, joita ei voi enää käyttää muuhun. Räsymaton materiaaliksi voidaan kierrättää kaikki kodin erilaatuiset tekstiilit ja ne sekoittuvat, kun mattoa kudotaan. Kierrätetystä materiaalista tehty räsy on epätasalaatuista, joka tekee maton kutomisesta haasteellista; esimerkiksi maton reunan tasaisuuden hallitseminen on haastavaa, kun räsymateriaali on laadultaan vaihtelevaa. Tänä päivänä räsyjen leikkaamista on mahdollista opetella esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoissa; kuteiden tekemiseksi järjestetään myös erilaisia tempauksia ja tapahtumia.<br /> <br /> Kun räsymattoon käytetään vanhaa materiaalia, on se samalla muistiesine menneestä elämästä ja elämän eri vaiheissa mukana olleista tekstiileistä. Räsymatto voi olla ulkoinen muistin tuki ja kertoa tarinaa oman suvun vaiheista.<br /> <br /> Räsymattoja valmistetaan paljon myös uudesta materiaalista, esimerkiksi trikoo- tai puuvillakangaskuteesta. Tehdaskuteet ovat laadultaan tasaisia ja niillä saattaa olla värikartta, jonka kanssa maton väritystä on mahdollista suunnitella ja sommitella etukäteen. Uudesta materiaalista tehty kude on usein tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalia, esimerkiksi kankaan reunoja. <br /> <br /> Räsymattojen loimena kangaspuissa käytetään yleensä kalalankaa tai pellavalankaa. Tavallisin sidos on ulkonäöltään yksinkertainen palttina. Palttinaa on helppo kutoa, vaikka ei olisi kokenut kutoja. Kun räsymaton on haluttu lisää elävyyttä ja koristeellisuutta, on sidoksena käytetty ruusukasta tai toimikkaan muunnoksia. Räsymaton samantapaisilla sidoksesta muodostuvilla kuvioilla on eri nimityksiä eri puolella Suomea, kuvioita kutsutaan esimerkiksi sokeripalaksi, palkiksi, luostarin ikkunaksi, lemmenpoluksi ja sekkotetuksi.<br /> <br /> Harmahtavapohjaiset, tasaisin raitaryhmin koristellut matot ovat olleet yleisin mattomalli. Vanhan raidoituksen perusta on ollut ”kyynärä pohjaa ja kortteli raitaa” eli pohjan ja raidoituksen suhteiden mittana on käytetty kutojan käsivarren ja käden mittoja. Mitta kulki mukana silmissä ja käsissä.<br /> <br /> Räsymaton kutomisessa voi käyttää yhtä sukkulaa tai kolmea sukkulaa. Kun kudotaan kolmella sukkulalla, voi sukkuloihin kääriä eri materiaaleja tai värejä. Tavallinen tapa on laittaa kahteen sukkulaan kangaskudetta ja yhteen joustavaa trikookudetta. Näin saadaan valmiiseen mattoon hyvä suhde joustavuutta ja jämäkkyyttä.<br /> <br /> Kiikkalainen räsymatto on satakuntalaisessa Kiikan kunnassa kehitetty erityinen räsymattotyyppi. Kiikkalaiseksi maton tekee kuteiden järjestäminen kauniisti liukuviksi värisuoriksi. Kiikkalaista räsymattoa kutsutaan myös sävytysmatoksi. Alun perin mattojen sidos oli ripsimäistä palttinaa, nykyään mattoa kudotaan myös tavalliseen palttinasidokseen. <br /> <br /> Kiikkalaisen sävytysmaton erikoisuus on, että kuteet pätkitään valmiiksi ja koko matto sommitellaan jo kuteina. Käytettävät kuteet pätkitään määrämittaan ja järjestetään mallikerroittain järjestykseen kutomista varten. Mallikertoja on oltava parillinen määrä, jos matosta halutaan symmetrinen. Kudemateriaali solmitaan vetosolmuilla tai ommellaan pätkistä etukäteen yhteen ja kuteiden yhteenkiinnittämisjärjestys on samalla maton ulkonäön suunnitelma. Valmiiksi valitut kuteet kudotaan loimeen etukäteen tehdyn järjestyksen mukaan. Jokainen valmiiksi pätkitty ja sommiteltu mallikerta kääritään sukkulalle erikseen. Varsinaiseen kutomiseen riittää yksi sukkula ja solmitut kuteen aukaistaan kutomisvaiheessa. <br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Vanhin tieto räsymatoista on vuodelta 1798 Varsinais-Suomesta. Lattiamatot yleistyivät ensin säätyläiskodeissa ja 1800-luvun loppukymmenillä talonpoikaiskodeissa. Mattojen materiaali oli enimmäkseen muuta kuin tekstiiliä: tekstiilit käytettiin loppuun tai myytiin lumppureille paperin raaka-aineeksi, joten matoksi niistä ei riittänyt. <br /> <br /> Räsymattojen edeltäjät olivat ohuesta räsykuteesta kudotut räsylakanat ja –peitteet. Lattialla pidettävät matot yleistyivät ensin vaurailla alueilla Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, joista mattojen tekeminen ja käyttäminen levisivät vaurastumisen myötä muualle maahan. Talonpoikaistuvissa matot olivat yleisiä vasta 1900-luvun alkupuolella.<br /> Alusta alkaen mattojen tarkoitus ei ole ollut vain suojata kylmältä ja vedolta vaan niillä on aina ollut myös esteettinen merkitys. Kulkureiteillä matto myös suojaa lattiaa kulumiselta.<br /> <br /> Räsymatoilla saatettiin peittää tuvassa koko lattiapinta. Matot olivat kapeita, niin sanottuja käytävämattoja, mutta ne aseteltiin lattialle ns. umpimattoon tai täysmattoon: vieriviereen. Kylmiin ja vetoisiin kohtiin saatettiin asettaa useita mattoja päällekkäin. Matot ovat saaneet myös statussymbolin aseman: talon vaurautta arvioitiin mattojen määrästä. Varakkaassa talonpoikaispirtissä mattoja riitti vieriviereen, köyhemmät joutuivat tyytymään vähempään. Juhlatilanteisiin, kuten hautajaisiin tai lukukinkereiden ajaksi, vähemmän varakkaat saattoivat lainata mattoja.<br /> <br /> Varhaisimmat räsymatot olivat väritykseltään melko yksivärisiä, koska räsyn materiaalikaan ei ollut värikästä. Erilaiset lähes samanväriset kuteet sekoitettiin tasaisesti sekaisin. Kun materiaaliin alkoi tulla väriä, mattoihinkin alettiin sommitella raitoja. Värikästä materiaalia oli kuitenkin saatavissa niukasti, joten värikästä kudetta käytettiin vain raitoihin ja tasaväristä pohjaa käytettiin enemmän. Eri taloilla ja alueilla oli omia raitamalleja.<br /> <br /> Kun materiaalia alkoi olla runsaammin, alettiin mattoja sommitella myös sidosten avulla. Taidokkaampia sidoksia käytettiin alkuun kamarin ja salin pyhämatoissa, parempina mattoina. Myös uusia materiaaleja käytettiin puuvillaisen räsyn rinnalla: kuteena saattoi olla villalankaa tai matto tehtiin kesäksi kokonaan ohuesta pellavasta. Sotavuosina ja pula-aikana kun tekstiilimateriaalista oli pulaa, mattojen kuteena käytettiin myös keittämällä värjättyä voipaperia, muovipusseja, kaislaa ja siivilävanua.<br /> <br /> Aluksi räsymattoja kudottiin kussakin talossa omaan tarpeeseen ja käyttöön, omilla kangaspuilla. Kotikangaspuut olivat kapeita, ja niillä saattoi kutoa kapeahkoa, noin 75-80 cm leveää käytävämattoa. 1920-luvulla alettiin hankkia kylän talolle tai muulle suuremmalle alueelle yhteisiä, leveämpiä kangaspuita. Kangaspuita käytettiin vuorotellen ja kutomassa käytiin talkoillakin. Paikallinen Marttayhdistys saattoi olla esimerkiksi kangaspuiden hankkija. Myös kotiteollisuusyhdistyksissä, joita oli syntynyt eri puolille Suomea, oli mahdollista käydä kutomassa mattoja leveämmillä puilla. <br /> <br /> Mattonäyttelyjä ja –kilpailuja järjestettiin 1920-luvulta lähtien. Myös tekstiilitaiteilijat alkoivat suunnitella räsymattoja, eivätkä mallit kulkeneet enää vain perimätietona suvun naiselta toiselle. Samaan aikaan mattoja alettiin teettää ammattikutojilla. Noista ajoista lähtien mattojen valmistaminen alkoi siirtyä kodeista yhteisöllisiin paikkoihin ja toisaalta yrityksille ja kudonnan ammattilaisille.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Räsymaton kutomista opetetaan ja tekemiseen opastetaan useissa paikoissa. Taitoyhdistysten käsityökeskukset ovat paikkoja, joissa järjestetään kursseja ja mattoja on mahdollista kutoa itsenäisesti. Taito-käsityökoulut, käsityöalan ammatilliset oppilaitokset, kansalais- ja työväenopistot ja perusasteen koulut opetettavat mattojen kutomista. <br /> <br /> Yhä edelleen mattojen kutomisen perinnettä välitetään perheissä ja suvuissa sukupolvelta toiselle. Joskus kutomisen oppi voi välittyä myös ”alhaalta ylöspäin”, nuoremmilta vanhemmille.<br /> <br /> Myös maton kutomisen perinteen välittämisessä sosiaalinen media on koko ajan yhä tärkeämpi. Sosiaalisen median kanavilla on räsymattoryhmiä, joissa saa vihjeitä vertaisilta, apua ja neuvoja. Sosiaalisen median kautta ja avulla on järjestetty myös räsymattoon liittyviä tempauksia, esimerkiksi kudontamaratoneja, jossa kudotaan 24 tuntia yhteen menoon. Sosiaalisen median avulla maton kutomiselle saadaan näkyvyyttä ja tehdään tunnetuksi mahdollisuuksia itse kutoa. <br /> <br /> Maton kutomisen tekniikan kannalta YouTube -videot ovat hyvä mahdollisuus työvaiheiden tallentamiseen ja välittämiseen maton kutomisesta kiinnostuneille.<br /> <br /> Kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavat työkeskukset ja säätiöt ylläpitävät matonkudontaa ja niissä valmistetaan räsymattoja myyntiin. <br /> <br /> ==Perinteen turvaaminen==<br /> Räsymaton kutomiseen vaikuttavat sisustamisen ja elämäntavan muotien liikkeet. Ajoittain räsymatto sopii vallalla oleviin sisustustyyleihin paremmin, välillä huonommin. Ajanhengen aaltoliikkeen mukana kulkee myös halu kutoa itse mattoja. Esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella on suljettu useita julkisia kutomistiloja, kun käyttäjiä ei ollut, mutta nyt, 2010-luvun puolivälissä, kutomismahdollisuudet ja kangaspuut ovat taas alkaneet kiinnostaa. Mattojen kutominen on toisin sanoen suhdanneherkkä ala. <br /> <br /> Käsityökeskukset, joissa on mahdollisuus päästä kutomaan mattoja, ovat tärkeitä perinteen jatkumisen kannalta. Kaupunkimaisessa elämäntavassa kodit ovat yleensä sen kokoisia, että täysleveät mattojen valmistamiseen sopivat kangaspuut eivät niihin mahdu. Mattoja kudotaan enimmäkseen juuri käsityökeskuksissa ja muissa yhteisöllisissä paikoissa, esimerkiksi taloyhtiöiden tai kyläyhteisöjen yhteistiloissa. <br /> <br /> Räsymattojen kutomisen perinnettä uhkaa kangaspuiden poistaminen ja hävittäminen oppilaitoksista, käsityökeskuksista ja kodeista. Mattopuilla kutomisesta syntyy melua ja pölyä. Kangaspuut ja loimien luominen vaativat tilaa ja tilakustannukset ovat usein esimerkiksi oppilaitoksessa se kohta, josta pyritään saamaan säästöjä. Kudontamahdollisuuksien tarjoaminen yhteisissä tiloissa riippuu suoraan kysynnästä: jos ei ole tekijöitä, ei ole myöskään mahdollista ylläpitää kudonnan tiloja. <br /> <br /> Räsymattoperinnettä ylläpidetään ja uusinnetaan monin tavoin. Räsymattoon luontaisesti sopivaa tarinallisuutta on käytetty esimerkiksi Taito-Varsinaissuomen Tarinamatot –hankeessa vuonna 2011. Siinä kerättiin tarinoita ja niihin liittyviä mattoja, järjestettiin mattoaiheisia koulutuksia, tehtiin uusia mattoja erilaisilla tekniikoilla ja järjestettiin näyttelyjä ja yleisötapahtumia mattoaiheesta. Hankkeessa kudottiin muun muassa yli 400 metriä pitkä matto, josta tehtiin ympäristöteos kaikkien ihasteltavaksi.<br /> <br /> Kudontaretriitti on yksi tapa uusintaa matonkudonnan perinnettä. Kudontaretriitti yhdistää matkailun ja käsityön: retriitin ajatus on tarjota mahdollisuus maaseutuympäristössä tutustua räsymaton kudontaan omaan tahtiin. Kudontaretriitissä saa ohjausta ja opastusta kutomiseen tarpeen mukaan. Kudontaretriitti, Rag rugs full of memories – weaving retreat on saanut Culture Finlandin kulttuurimatkailun TOP 20 kärkihankkeisiin vuonna 2016. <br /> <br /> Räsymaton perinnettä on siirretty uusiin materiaaleihin esimerkiksi katumaalauksissa. Muutamissa suomalaisissa kaupungeissa on kadulle maalattu perinteistä mattoa jäljittelevä kuva ja kutsuttu kaupunkilaisia maton äärelle ulkoilmaolohuoneeseen.<br /> <br /> Räsymattojen ammattimaisessa valmistamisessa on samat haasteet kuin käsityötuotteiden valmistamisessa Suomessa muutenkin. Tuotteiden hinta on helposti niin korkea, että niitä on vaikea myydä kannattavasti. Käsityötuotteiden arvonlisäverotus on Suomessa korkea ja se nostaa tuotteiden hinnan helposti kuluttajien tavoittamattomiin.<br /> <br /> Tekstiiliteollisuuden alueella Finlayson on uudistanut suomalaista räsymattoperinnettä. He lanseerasivat vuonna 2015 räsypalat, joka on kierrätetyistä lakanoista tehdystä räsystä valmistettu kudottu kankaanpala. Räsypalassa on käytetty perinteistä räsymaton väritystä ja sidoksia. Räsypalan erityisyys on siinä, että sitä valmistetaan erikokoisina ja asiakkaita kehotetaan keksimään räsystä valmistetuille paloille uusia käyttötapoja kodin sisustuksessa. Finlayson on markkinoinut räsymaton ideologiaa uudella innovatiivisella tavalla ja saanut perinteisen tekniikan ja tuotteen näyttämään sekä uudelta että kiinnostavalta. Kun räsypalat valmistetaan teollisesti ja kooltaan pienenä, verrattuna tyypilliseen räsymaton kokoon, on räsypalan hinta kuluttajalle kohtuullinen.<br /> <br /> Räsyistä on alettu entistä enemmän valmistaa mattoja myös muilla tekniikoilla ilman kangaspuita, esimerkiksi pujottelemalla räsyä virkattuun pohjaan tai virkkaamalla räsyä. Erilaiset tekniikkakehittelyt ylläpitävät ja kehittävät räsymattoperinnettä. Räsymatto on kestävä ja ekologinen kodin tekstiili, jossa parhaimmillaan yhdistyvät muistot, tarinat ja tekemisen tuottama hyvinvointi.<br /> <br /> ==Perinteen tallentaminen==<br /> Suomen käsityön museon käsikirjastossa, lehtileiketietokannassa sekä tutkimustietokannassa on aineistoa räsymatoista. Piirustuskokoelmissa on mattojen luonnoksia ja mallipiirustuksia. Käsityön museon kokoelmiin on sijoitettu Wetterhoffin kansatieteen keruutyöt ja tekstiilikokoelmat sekä Kuopion muotoiluakatemian tekstiili- ja vaatetusmateriaalikirjasto sekä kansatieteen keruutyöt, joissa on mukana myös räsymattonäytteitä.<br /> <br /> Designmuseon kokoelmissa on joitakin esimerkkejä räsymattomalleista. Suomen Käsityön Ystävien piirustuskokoelmassa on paljon räsymattojen malleja, samoin kuin monien taiteilijoiden omien toimistojen kokoelmissa. Näissä on käytetty muitakin tekniikoita kuin palttinasidosta. Esimerkiksi Eva Anttilan suunnittelema räsymatto 1920-30 -lukujen vaihteesta on tehty kiintopujotustekniikalla. Designmuseon kokoelmien räsymattoerikoisuus on Liisa Suvannon räsymattomallit Marimekolle 1960-luvun alusta.<br /> <br /> Kansallismuseon kansatieteellisissä kokoelmissa on joitakin räsymattoja ja räsymatoista on tietoja muutamissa kansatieteellisissä käsikirjoituksissa, joita voi käydä lukemassa Museoviraston tietopalvelun toimipisteestä.<br /> <br /> Suomen museoiden yhteiseen museoiden Finna –tietokantaan on tallennettuna (huhtikuu 2017) lähes 300 räsymattoa. Tietokantaa päivitetään jatkuvasti ja siinä on hakujärjestelmä, jolla voi kohdentaa haun esine- ja aineistotyypin mukaan. Finna –tietokannan ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa Kansalliskirjasto ja palvelua kehitetään yhdessä Finnan yhteistyökumppanien kanssa. Finnan sisällöistä vastaavat palveluun osallistuvat arkistot, kirjastot ja museot. Finna on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Räsymattojen valmistaminen on edelleen suosittua. Maton kutominen on palkitseva harrastus: siinä saa käyttää kädentaitojaan ja luovuuttaan, kude kuteelta kutoja toteuttaa omaa henkilökohtaista näkemystään arjen kaunistajasta. Räsymattojen kudonta on vireää, vaikka aktiivisimmat kutojat ovat jo iäkkäitä naisia. Maton kutomista harrastaa myös pieni joukko miehiä. Nuorempi ikäluokka on tottunut saamaan räsymaton valmiina joko käsityönharrastajalta, lahjana isoäidiltä tai ostamaan kaupasta räsymattotyyppisen maton. Kierrätysideologian myötä nuoret naiset ovat kiinnostuneet perinteisen räsymaton kutomisesta. <br /> <br /> Räsymaton kutomisen perinteen säilymisessä olennaista on, että maton kutomiseen on mahdollisuuksia: siihen tarvitaan välineitä ja tiloja sekä yleensä asiaan perehtyneen neuvoja ja apua. Käsityöalalle tarvitaan ammattimaisen neuvonnan lisäksi organisoitunutta vapaaehtoistyötä ja vapaaehtoisia hoitamaan ja ylläpitämään kangaspuita esimerkiksi kaupunginosataloon.<br /> <br /> Tällä hetkellä räsymattokulttuuri voi hyvin: se on tuote, joka sopii kierrätys- ja retrohenkiseen maailmankatsomukseen. Kaikenikäisten kiinnostus käsitöihin yleensä ja kangaspuilla kutomiseen erikseen on nousussa. Kangaspuita on tuotu takaisin sinne, mistä niitä vietiin pois tekijöiden puutteessa takavuosina. <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.taito.fi/etusivu/ Taitoliitto]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Autio, Johanna. 2012. Räsymatto perinteen ja muutoksen puristuksessa: tapaustutkimus Eija Rasinmäen matoista vuosina 1970-2011. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos. <br /> <br /> Aydemir, Johanna. 2012. Maton monet muodot. Teoksessa Aydemir, Johanna &amp; Honkimaa, Outi &amp; Kettula, Suvi &amp; Toivanen, Pirkko (toim.) Suomalaiset käsityöaarteet. Silmukoita, sidoksia ja salusiineja. Helsinki: WSOY, 8 - 37.<br /> <br /> Hassi, Elina. 2013. Rasymatto: nostalgiaa ja nykyaikaa. Helsinki: Karisto.<br /> <br /> Honka-Hallila, Helena: Ryijystä räsymattoon, Avain, Helsinki 2011<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri: Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa, Akatiimi Oy, Helsinki 1998<br /> <br /> Lepoaho, Sari. 2001. ”Räsymatto. Riepumatto. Lattiarätti.” Räsymaton kudonnan tekniikka ja näytteet – Kansio Tekevän kutomon käyttöön. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu Kuopion muotoiluakatemia. Artenomintyö.<br /> <br /> Lockwood, Yvonne. 2010. Finnish American Rag rugs. Art, tradition &amp; ethnic continuity. East Lansing: Michigan State University Press.<br /> <br /> Niiniharju, Krista. 2007. Kyynärä kaihoa, kortteli kulttuuria: räsymatot suomalaisen kodin tunnun ilmentäjänä 1960-70 lukujen taitteessa. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.<br /> <br /> ===Historialliset aineistot===<br /> <br /> [https://museot.finna.fi/ Museoiden Finna. Suomen museoiden kokoelmat.] <br /> <br /> [http://www.nba.fi/fi/File/516/kansatiede-luettelo.pdf/ Kaukonen, Toini-Inkeri (toim.) 1969. Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto.]<br /> <br /> [https://www.theseus.fi/handle/10024/121721 Silpala, Elsa. 2015. Tekstiilit kodin kaunistaa: kantahämäläisiä sisustustekstiilejä Wetterhoffin tekstiilikokoelmista. HAMKin julkaisuja 12/2015. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.]<br /> <br /> ===Artikkeleita, nettisivustoja ja muita tallenteita===<br /> [http://www.kokemaenjokilaakso.fi/2017/01/27/rakasta-rasya-sevotetaan-kiikkalaisittain/ Kinnari, Samuli. Rakasta räsyä sevotetaan kiikkalaisittain. Kokemäen jokilaakson uutiset 27.1.2017.]<br /> <br /> [http://www.perinne.net/index.html/ Perinne.net. Perinteisiä räsymattomalleja.]<br /> <br /> [http://rasymattoja.blogspot.com/ Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.] <br /> <br /> [http://kotiliesi.fi/kasityot/kudonta-kirjonta/kudo-matto-mokille/ Iloinen Kirjopolku-matto ohjeineen.]<br /> <br /> Ruusupolku. 2004. Raitoja ja räsymattoja. Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.<br /> <br /> [https://fi.wikipedia.org/wiki/Matonkudonta Matonkudonta. Wikipedia-artikkeli.]<br /> <br /> Perinteisiä mattoja Vakka-Suomesta ja Rauman seudulta. CD-rom.<br /> <br /> Taito Varsinaissuomi. 2011. Tarinamatot DVD.</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulominen&diff=28896 2023-10-09T07:05:23Z

<p>Minna Hyytiäinen: /* Perinteen harjoittajat ja tuntijat */</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=Käsityöt, tekstiilityöt, neulominen, neuleet, neulonta, lankatyöt<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> [[Tiedosto:Neulontahetki Taitojärjestössä.jpg|alt=Neulojia kahvikupin äärellä taitokeskuksessa. Kuva: Hilja Mustonen|pienoiskuva|422x422px|Neulojia kahvikupin äärellä taitokeskuksessa. Kuva: Hilja Mustonen]]<br /> Perinteisesti neule on kulkenut mukana kyläillessä, ompeluseuroissa, matkustaessa ja paimenessa ollessa. Nykyisin ihmiset kokoontuvat myös kahviloihin ja muihin julkisiin paikkoihin neulomaan. Elokuvateattereissa näytetään elokuvia, joiden aikana katsojat saavat neuloa. Kirkon seurakunnissa järjestetään jumalanpalveluksia, joissa osallistuvat voivat jumalanpalvelukseen osallistumisen ohella tehdä käsitöitä kuten neuloa. Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille ja aiheen ympärille on perustettu Lohtuhuivien lähettiläät Fb-ryhmä. <br /> <br /> Neuleita suunnitellaan ja toteutetaan jo peruskoulun käsityötunneilla,mikä luo pohjan jatkaa harrastusta myöhemmin.Taitoliiton vuonna 2021 tehdyn selvityksen mukaan neulominen on suosituin käsityöharrastus Suomessa. Sen suosio on kolmen vuoden aikana myös kasvanut niin että nyt 26 % vastaajista sanoo neulovansa viikoittain, kun vastaava luku 2018 oli 22 %. Neulonta on tarjonnut myös mahdollisuuden sukupuolittuneiden käytänteiden rikkomiseen ja yhä useammat miehet ovat tarttuneet neulomiseen. <br /> <br /> Neulominen helpottaa tutkimusten mukaan stressiä, auttaa keskittymään ja kehittää motorisia taitoja. Lisäksi neuleharrastus tarjoaa mahdollisuuksia tutustua matalalla kynnyksellä uusiin ihmisiin erilaisissa neuleyhteisöissä, mm. kirjastoissa ja lankakauppojen avoimissa neuletapaamisissa. Yleisten kirjastojen tarjoamat Novellikoukku -tilaisuudet yhdistävät tarinoiden kuuntelemisen ja neulomisen. Novellikoukkujen kävijäkyselyn mukaan tilaisuudet mahdollistavat tutustumisen uusiin ihmisiin ja tarjoavat merkityksellisiä yhteisöllisyyden kokemuksia. Neulominen rinnakkain samassa tilassa on koettu jo itsessään yhteisölliseksi, ilman erityistä painetta ottaa kontaktia muihin osallistujiin. Osa vastaajista koki tämän erityisen tärkeäksi, etenkin jos sosiaalinen kanssakäyminen tuntui muutoin haastavalta. Näissä tapauksissa yhteisöllinen neulominen koettiin sosiaalisesti terapeuttiseksi.<br /> <br /> Kasvokkain toteutettujen neuletapaamisten lisäksi neulomisen yhteisöllinen puoli elää virkeänä sosiaalisessa mediassa. Ihmiset jakavat tietoa ja esittelevät neulontaharrastustaan muun muassa erilaisissa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa, Pinterestissä, Ravelryssä, käsityöblogeissa sekä käsityöpodcasteissa. Yhtenä erityisenä ilmiönä on knit along -yhteisneulonta Instagrammissa ja Youtubessa, johon voi liittyä helposti lisäämällä postauksiinsa #kal -aihetunnisteen. Knit along -ilmiössä neulotaan yhtä aikaa samaa ohjetta ja jaetaan prosessista kuvia, kommentoidaan, jaetaan kokemuksia ja inspiroidutaan neuletöistä. Knit along -yhteisneulontaan saattaa osallistua satoja tai jopa tuhansia neulojia ympäri maailmaa. Lisäksi neulojat voivat kokoontua Discord-sovelluksessa, jossa tavataan videoyhteyden välityksellä neuloen ja jutellen.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Euroopassa neuleet olivat aluksi kalliita ylellisyystavaroita, joita valmistettiin silkistä ja pellavalangoista. Vastaavasti Suomessa neulemallit olivat kansanomaisempia, vaikka niiden esikuvina olivat eurooppalaiset kalliit ja ylelliset tuontineuleet. Suomessa neulominen on ollut kansan osaama taito jo 1700-luvulta lähtien. Materiaaleina olivat omien lampaiden, kotona kehrätyt, luonnonväreillä ja kasviväreillä värjätyt langat. Neulominen on tekniikkana helppo ja nopea. Siksi se ollut tavanomainen tapa valmistaa vaatteita sekä muita käyttötekstiilejä.<br /> [[Tiedosto:Trehandsstickning.jpg|alt=Trehandsstickning av Korsnäströjan. Fotograf: Astrid Smeds|pienoiskuva|Trehandsstickning av Korsnäströjan. Fotograf: Astrid Smeds|449x449px]]<br /> Ilmastolla on suuri vaikutusta siihen mitä ja mistä langoista neulotaan. Esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa neulotaan viileään ilmastoon sopivia paksuja neuleita ja lapasia. Vastaavasti esim. Tanskan lauhemmassa ilmastossa sormikkaat ovat käytännöllisempi asuste kuin lapaset. Nykyään neulemalleja jaetaan globaaleissa neuleyhteisöissä ja vaikutteita saadaan eri puolilta maailmaa. Myös neulelankamarkkinat ovat globaalit.<br /> <br /> Neulospinta muodostuu silmukoista, joita neulotaan vaakatasossa valmistuvina kerroksina. Käsin neulottaessa käytetään tavallisesti kahta tai viittä puikkoa tai pyöröpuikkoa. Kahdella puikolla neulotaan tasomaista pintaa, kun taas viidellä puikolla tai pyöröpuikolla voidaan valmistaa suljettua pyöröneulosta. Silmukoita lisäämällä ja kaventamalla voidaan valmistaa eri muotoisia, muotoon neulottuja asusteita, vaatteita ja tekstiilejä. Oikeita ja nurjia silmukoita vuorottelemalla saadaan aikaiseksi erilaisia neulospintoja. Erilaisia neulospintoja saadaan aikaiseksi myös silmukansiirtojen ja -kiertojen avulla. Erivärisiä lankoja käyttämällä saadaan aikaan kirjoneulos- ja intarsiatekniikoilla monivärisiä neulospintoja. Neuleita valmistetaan myös neulekoneilla, neulureilla ja erilaisilla neulekehyksillä. Neuleita tehdään valmiiden tarvikepakettien mallien pohjalta tai itse suunnitellen.<br /> <br /> Neuleita tehdään itselle ja niitä annetaan niin läheisille kuin myös tuntemattomille apua tarvitseville. Nykyisin neulotaan myös lemmikeille. Neulontataito ei ole enää välttämättömyys kotitalouden kannalta, mutta silti monet ihmiset neulovat. Automatisoitunut neulontataito, jossa liikkeen toistaminen ei vaadi enää tietoista havainnointia ja ajattelua, tuo mielihyvää. Neulominen rentouttaa, virkistää, tuottaa aikaan saamisen tunteen, antaa mahdollisuuden palautumiseen ja voimaantumiseen. Neulominen voi toimia myös välineenä negatiivisen mielialan purkamiselle sekä vaikeiden tunteiden kohtaamiselle ja käsittelylle. Neulonta antaa mahdollisuuden kognitiivisten ja fyysisten taitojen kehittämiseen. Neuleen suunnittelu edellyttää muun muassa kolmiulotteisuuden hahmottamista, neuletiheyden laskemista ja sovittamista neuleen kuvioihin, kavennuksiin ja levennyksiin. Keskittymistä vaativa neuletyö johdattaa ajatukset konkreettisesti pois ahdistuksesta tai surusta. Neulonta tarjoaa myös mahdollisuuden ottaa kantaa ympäristön tilaan sekä julkiseen ja poliittiseen keskusteluun käsityöaktivimin (craftivism) tai neuleaktivismin (knitivism) keinoin. Neulojalle neuleiden antaminen hyväntekeväisyyteen koti- tai ulkomaisiin kohteisiin on luonteva, konkreettinen tapa auttaa tarvitsevia.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Tämän päivän neulojan on kiehtovaa ajatella olevansa yksi silmukka kauan sitten alkaneessa ketjussa. Neulomisen alkujuuria ei tunneta tarkkaan, mutta tiedetään kuitenkin, että kyseessä on varhainen tekniikka, josta on viitteitä ainakin jo ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. On todennäköistä, että neulominen on kehittynyt rinnakkain eri puolilla maailmaa. <br /> <br /> Neulakinnastekniikka, neulominen ja virkkaus ovat lankatekniikoita, joista varhaisimpana pidetään neulakinnastekniikkaa ja nuorimpana virkkausta. Tekniikoiden ajoitusta vaikeuttaa se, että museoiden kokoelmatiedoissa eli luetteloinnissa ne on voitu sekoittaa keskenään. Lankatekniikat, joissa on käytetty neulaa, puikkoja tai koukkua ovat kietoutuneet toisiinsa ja niiden luokittelu eri tyyppeihin on tehty jälkeenpäin. <br /> [[Tiedosto:Novellikoukun tunnelmia.JPG|alt=Tunnelmakuva Kallion kirjaston Novellikoukusta Kuva:Anki Mölläri|pienoiskuva|418x418px|Tunnelmakuva Kallion kirjaston Novellikoukusta Kuva:Anki Mölläri]]<br /> Suomen neulehistorian varhaisimmat vaiheet on sijoitettu Naantalin luostariin 1400-luvulle. On tosin epävarmaa viittaako varhaisin kirjallinen maininta neulakinnastekniikkaan vai neuleeseen. Turusta on kuitenkin löytynyt pala neulottua tekstiiliä, joka on ajoitettu 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun väliseen aikaan. Siten neule on tunnettu Suomessa ainakin jo 1400-luvulla. Varhaisimmat neuleet ovat olleet ylellisyystavaroita, joiden vaikutus näkyy myös kansanomaisissa neuleissa. Varsinais-Suomessa neulottiin 1600-luvulta 1800-luvulle sukkia myyntiin Turkuun ja Tukholmaan.<br /> <br /> Neulominen kansanomaistui Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla ja viranomaiset myös pyrkivät edistämään sitä. Pohjanmaalla mainitaan 1700-luvun perunkirjoissa neulotut paidat, päähineet, sukat ja sukkanauhat. Neulomistaidon leviäminen näkyy mainintoina käsineistä ja sukista. Neuleita tehtiin usein muiden töiden ohella esimerkiksi paimenessa. Toimettomana oloa ei pidetty hyvänä ja moni myös nautti neulomisesta. <br /> <br /> Neulominen opittiin aiemmin kotona, mutta neulominen ja virkkaus ovat kuuluneet jo kansakoulujen perustamisesta 1850-luvulta lähtien opetusohjelmiin. Neulottujen vaatteiden ja asusteiden valmistaminen oli vielä 1900-luvulla monissa perheissä välttämätöntä. Myöhemmin siitä on tullut monelle elämän luksusta, mahdollisuutta keskittyä omiin ajatuksiin, rentoutua ja toteuttaa jotain omaa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Perinteisesti neulontataito ja neulemallit ovat kulkeutuneet talosta taloon ja suvun vanhemmilta nuoremmille. Neulonnan opetuksella on kouluissa pitkät ja syvälle juurtuneet perinteet, ja neuleperinne siirtyy eteenpäin ja uusiutuu edelleen opetuksen kautta. Neuleiden valmistusta opetetaan eri koulutusasteen oppilaitoksissa, muun muassa peruskoulussa, taiteen perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä ja neuvonnan lähi- ja etäkursseilla sekä harrastajien kesken. Tieto ei aina siirry vain enemmän neuloneelta noviisille. Tekniikan loputtomat mahdollisuudet takaavat sen, että kokenutkin neuloja voi aina oppia uutta, ja tuolloin tuon yksittäisen taidon opettajana hänelle voi toimia huomattavasti kokemattomampi neuloja. Neuleperinne elää ja uusiutuu myös sosiaalisessa mediassa muun muassa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa ja Pinterest-kuvapalvelussa. <br /> <br /> Youtuben merkitys neulontataidon välittämisessä on kasvanut viime vuosina. Erityisesti aloittelevat neulojat kehuvat mahdollisuutta katsoa videon avulla toistuvasti vaikeita neulonnan osa-alueita. Monet neulojat lisäävät videoita Youtubeen, jonka avulla he jakavat omaa osaamistaan, vinkkejä ja ohjeita.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> [[Tiedosto:Neulojia kansalaisopistossa.jpg|alt=Vantaan aikuisopiston kurssilla hyväntekeväisyys, yhteiskuntavastuu ja yhteisöllisyys kohtaavat. Neulotut tuotteet lahjoitetaan mm. asunnottomille, turvakodin asukkaille sekä laitoksissa asuville vanhuksille.|pienoiskuva|397x397px|Vantaan aikuisopiston kurssilla hyväntekeväisyys, yhteiskuntavastuu ja yhteisöllisyys kohtaavat. Neulotut tuotteet lahjoitetaan mm. asunnottomille, turvakodin asukkaille sekä laitoksissa asuville vanhuksille.]]<br /> Neulomisen tulevaisuus näyttää toiveikkaalta, sillä harrastaminen on ylisukupolvista. Neulomisesta innostuneita nuoria ja nuoria aikuisia on paljon niin kansalaisopistojen ja taitoyhdistysten kursseilla kuin taiteen perusopetuksen ryhmissä syventämässä neulonnan perusosaamistaan yhä pitemmälle. Vielä nykyään kursseille tulevilla aikuisilla on tietty perusosaamisen taso, sillä aikaisemmin Suomessa kaikille on koulussa opetettu neulomista. Tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan toinen, sillä peruskoulujen valtakunnallisessa käsityön opetussuunnitelmassa ei enää ole mainittu neulomisen opettamista koko ikäluokalle. Tekniikan helppous, levinneisyys, näkyvyys ja suosio todennäköisesti kuitenkin takaavat sen, että harrastajia riittää myös jatkossa. Itse tekeminen ja itse tehty eivät ole enää häpeä, vaan nouseva trendi. <br /> <br /> Sosiaalinen media ja ylipäätään internet madaltavat uusien harrastajien kynnystä tarttua puikkoihin, sillä verkko on tulvillaan ideoita, neuleohjeita, tekniikkavinkkejä ja -videoita. Netin kautta moni on hakeutunut myös neulontaharrastuksen piiriin. Verkossa pienemmillä paikkakunnilla asuvien tai muuten lähitapaamisista vaille jäävien on mahdollista päästä osaksi paitsi suomalaista myös kansainvälistä neulojien yhteisöä. Netin tarjonta uudistuu koko ajan ja sitä kautta voi löytää niin uusia neulomisen virtauksia kuin tutustua vanhoihin, perinteisiin malleihin. <br /> <br /> Nykyään materiaalien ja laatujen kirjo on valtava, joten jokaiselle löytyy itselle mieluisa lanka. Lankaliikkeitä on niin kivijalkamyymälöinä kuin verkossa. Lähituotanto on arvostettua ja ekologisuus vaikuttaa monen ostopäätöksiin niin materiaalien alkuperän, tuotanto-olosuhteiden kuin kuljetusmatkojen suhteen. Monet neulojat suosivat pieniä kehräämöjä ja värjäämöjä, joita on viime vuosina syntynyt Suomeen paljon.<br /> <br /> Neulominen on nykyään kaikkine ulottuvuuksineen ilmiö, ei pelkkä tekninen suoritus. Sen osaksi pääseminen houkuttaa monia ja tekee harrastuksesta monipuolisen.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Helsingin kaupunginkirjasto <br /> <br /> [https://kansalaisopistojenliitto.fi/ Kansalaisopistojen liitto KoL ry,] <br /> <br /> [https://korsnas.hembygd.fi/pa_svenska/ Korsnäs Hembygdsförening r.f.] <br /> <br /> [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry]<br /> <br /> [https://punomo.fi/kasityoverkossary/ Käsityö verkossa ry]<br /> <br /> [https://www.craftmuseum.fi/ Suomen käsityön museo],<br /> <br /> [https://tampereenseurakunnat.fi/ Tampereen ev.lut.seurakunnat]<br /> <br /> Käsityökulttuurin tutkija Marketta Luutonen<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Videot'''<br /> <br /> [https://www.youtube.com/channel/UCCYVLA1WxdLDDhRQeYQaQlw?app=desktop Taito-lehden YouTube-kanava]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/playlist?list=PLCDNKUCRESLmL9m05umXI1TL6tJDf29yi Novita neulekoulut]<br /> <br /> '''Podacastit'''<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=yL6i2Ul2SgM Lankavimman neulepodcast] <br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=vU38V7mouTo Lankavaaran podcast] <br /> <br /> Craftstories https://craftstories.fi/<br /> <br /> '''Alan toimijoiden sivustoja'''<br /> <br /> [https://craftstories.fi/ Craftstories]: kerrotaan yhdessä käsityötaidon historia näkyväksi<br /> <br /> [https://www.korsnas.hembygd.fi/pa_svenska/ Korsnäs Hembygdsförenings]<br /> <br /> [https://punomo.fi/kasityoverkossary/ Punomo]<br /> <br /> [https://www.taito.fi/ Taitojärjestö]<br /> <br /> '''Kirjallisuus ja artikkelit'''<br /> Marketta Luutonen, Anna-Maija Bäckman ja Gunnar Bäckman. 2016. Lankapaitoja ja muita asusteita. Helsinki: Maahenki.<br /> <br /> Kouhia, A. (2020). [https://helda.helsinki.fi/handle/10138/321374 The Knitted Fabric of Finland: Contemporary Handcrafted Wooly Socks Depicting the Nation State]. TEXTILE 18 (2), 180–202. <br /> <br /> Myllys, R. (2922). [https://helda.helsinki.fi/handle/10138/341287 Silmukoihin kudottu hengellisyys. Käsitöiden tekeminen suomalaisten naisten uskontona]. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. <br /> <br /> Punomo – käsityö verkossa, [https://punomo.fi/kategoria/kasityotekniikat/lankatekniikat/neulonta-tee-langoista/ Neulonta] <br /> <br /> Rauhala, A. (2019). Neulonnan taito. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.<br /> <br /> Taito (2021). [https://www.taito.fi/kasityoohjeet-ja-jutut/artikkelit/kasityon_harrastaminen_suomessa_tutkimus2021/ Tutkimustulos kertoo käsityöharrastuksen suursuosiosta: lähes puolet suomalaisista harrastaa käsitöitä, nikkarointia tai rakentelua säännöllisesti.] Taitoliitto.<br /> <br /> Gretel Dahlberg 1987, Korsnäs hembygdsförening r.f.: [https://korsnas.hembygd.fi/pa_svenska/korsnastrojan/ Korsnäströjor förr och nu]<br /> Korsnäs Hembygdsförening r.f.</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulominen&diff=28686 2023-03-17T13:32:34Z

<p>Minna Hyytiäinen: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=Käsityöt, tekstiilityöt, neulominen, neuleet, neulonta, lankatyöt<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> [[Tiedosto:Neulontahetki Taitojärjestössä.jpg|alt=Neulojia kahvikupin äärellä taitokeskuksessa. Kuva: Hilja Mustonen|pienoiskuva|371x371px|Neulojia kahvikupin äärellä taitokeskuksessa. Kuva: Hilja Mustonen]]<br /> Perinteisesti neule on kulkenut mukana kyläillessä, ompeluseuroissa, matkustaessa ja paimenessa ollessa. Nykyisin ihmiset kokoontuvat myös kahviloihin ja muihin julkisiin paikkoihin neulomaan. Elokuvateattereissa näytetään elokuvia, joiden aikana katsojat saavat neuloa. Kirkon seurakunnissa järjestetään jumalanpalveluksia, joissa osallistuvat voivat jumalanpalvelukseen osallistumisen ohella tehdä käsitöitä kuten neuloa. Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille ja aiheen ympärille on perustettu Lohtuhuivien lähettiläät Fb-ryhmä. <br /> <br /> Neuleita suunnitellaan ja toteutetaan jo peruskoulun käsityötunneilla,mikä luo pohjan jatkaa harrastusta myöhemmin.Taitoliiton vuonna 2021 tehdyn selvityksen mukaan neulominen on suosituin käsityöharrastus Suomessa. Sen suosio on kolmen vuoden aikana myös kasvanut niin että nyt 26 % vastaajista sanoo neulovansa viikoittain, kun vastaava luku 2018 oli 22 %. Neulonta on tarjonnut myös mahdollisuuden sukupuolittuneiden käytänteiden rikkomiseen ja yhä useammat miehet ovat tarttuneet neulomiseen. <br /> <br /> Perinteisesti neule on kulkenut mukana kyläillessä, ompeluseuroissa, matkustaessa ja paimenessa ollessa. Nykyisin ihmiset kokoontuvat myös kahviloihin ja muihin julkisiin paikkoihin neulomaan. Elokuvateattereissa näytetään elokuvia, joiden aikana katsojat saavat neuloa. Kirkon seurakunnissa järjestetään jumalanpalveluksia, joissa osallistuvat voivat jumalanpalvelukseen osallistumisen ohella tehdä käsitöitä kuten neuloa. Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille ja aiheen ympärille on perustettu Lohtuhuivien lähettiläät Fb-ryhmä. <br /> <br /> Neulominen helpottaa tutkimusten mukaan stressiä, auttaa keskittymään ja kehittää motorisia taitoja. Lisäksi neuleharrastus tarjoaa mahdollisuuksia tutustua matalalla kynnyksellä uusiin ihmisiin erilaisissa neuleyhteisöissä, mm. kirjastoissa ja lankakauppojen avoimissa neuletapaamisissa. Yleisten kirjastojen tarjoamat Novellikoukku -tilaisuudet yhdistävät tarinoiden kuuntelemisen ja neulomisen. Novellikoukkujen kävijäkyselyn mukaan tilaisuudet mahdollistavat tutustumisen uusiin ihmisiin ja tarjoavat merkityksellisiä yhteisöllisyyden kokemuksia. Neulominen rinnakkain samassa tilassa on koettu jo itsessään yhteisölliseksi, ilman erityistä painetta ottaa kontaktia muihin osallistujiin. Osa vastaajista koki tämän erityisen tärkeäksi, etenkin jos sosiaalinen kanssakäyminen tuntui muutoin haastavalta. Näissä tapauksissa yhteisöllinen neulominen koettiin sosiaalisesti terapeuttiseksi.<br /> <br /> Kasvokkain toteutettujen neuletapaamisten lisäksi neulomisen yhteisöllinen puoli elää virkeänä sosiaalisessa mediassa. Ihmiset jakavat tietoa ja esittelevät neulontaharrastustaan muun muassa erilaisissa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa, Pinterestissä, Ravelryssä, käsityöblogeissa sekä käsityöpodcasteissa. Yhtenä erityisenä ilmiönä on knit along -yhteisneulonta Instagrammissa ja Youtubessa, johon voi liittyä helposti lisäämällä postauksiinsa #kal -aihetunnisteen. Knit along -ilmiössä neulotaan yhtä aikaa samaa ohjetta ja jaetaan prosessista kuvia, kommentoidaan, jaetaan kokemuksia ja inspiroidutaan neuletöistä. Knit along -yhteisneulontaan saattaa osallistua satoja tai jopa tuhansia neulojia ympäri maailmaa. Lisäksi neulojat voivat kokoontua Discord-sovelluksessa, jossa tavataan videoyhteyden välityksellä neuloen ja jutellen.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Euroopassa neuleet olivat aluksi kalliita ylellisyystavaroita, joita valmistettiin silkistä ja pellavalangoista. Vastaavasti Suomessa neulemallit olivat kansanomaisempia, vaikka niiden esikuvina olivat eurooppalaiset kalliit ja ylelliset tuontineuleet. Suomessa neulominen on ollut kansan osaama taito jo 1700-luvulta lähtien. Materiaaleina olivat omien lampaiden, kotona kehrätyt, luonnonväreillä ja kasviväreillä värjätyt langat. Neulominen on tekniikkana helppo ja nopea. Siksi se ollut tavanomainen tapa valmistaa vaatteita sekä muita käyttötekstiilejä.<br /> [[Tiedosto:Trehandsstickning.jpg|alt=Trehandsstickning av Korsnäströjan. Fotograf: Astrid Smeds|pienoiskuva|Trehandsstickning av Korsnäströjan. Fotograf: Astrid Smeds]]<br /> Ilmastolla on suuri vaikutusta siihen mitä ja mistä langoista neulotaan. Esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa neulotaan viileään ilmastoon sopivia paksuja neuleita ja lapasia. Vastaavasti esim. Tanskan lauhemmassa ilmastossa sormikkaat ovat käytännöllisempi asuste kuin lapaset. Nykyään neulemalleja jaetaan globaaleissa neuleyhteisöissä ja vaikutteita saadaan eri puolilta maailmaa. Myös neulelankamarkkinat ovat globaalit.<br /> <br /> Neulospinta muodostuu silmukoista, joita neulotaan vaakatasossa valmistuvina kerroksina. Käsin neulottaessa käytetään tavallisesti kahta tai viittä puikkoa tai pyöröpuikkoa. Kahdella puikolla neulotaan tasomaista pintaa, kun taas viidellä puikolla tai pyöröpuikolla voidaan valmistaa suljettua pyöröneulosta. Silmukoita lisäämällä ja kaventamalla voidaan valmistaa eri muotoisia, muotoon neulottuja asusteita, vaatteita ja tekstiilejä. Oikeita ja nurjia silmukoita vuorottelemalla saadaan aikaiseksi erilaisia neulospintoja. Erilaisia neulospintoja saadaan aikaiseksi myös silmukansiirtojen ja -kiertojen avulla. Erivärisiä lankoja käyttämällä saadaan aikaan kirjoneulos- ja intarsiatekniikoilla monivärisiä neulospintoja. Neuleita valmistetaan myös neulekoneilla, neulureilla ja erilaisilla neulekehyksillä. Neuleita tehdään valmiiden tarvikepakettien mallien pohjalta tai itse suunnitellen.<br /> <br /> Neuleita tehdään itselle ja niitä annetaan niin läheisille kuin myös tuntemattomille apua tarvitseville. Nykyisin neulotaan myös lemmikeille. Neulontataito ei ole enää välttämättömyys kotitalouden kannalta, mutta silti monet ihmiset neulovat. Automatisoitunut neulontataito, jossa liikkeen toistaminen ei vaadi enää tietoista havainnointia ja ajattelua, tuo mielihyvää. Neulominen rentouttaa, virkistää, tuottaa aikaan saamisen tunteen, antaa mahdollisuuden palautumiseen ja voimaantumiseen. Neulominen voi toimia myös välineenä negatiivisen mielialan purkamiselle sekä vaikeiden tunteiden kohtaamiselle ja käsittelylle. Neulonta antaa mahdollisuuden kognitiivisten ja fyysisten taitojen kehittämiseen. Neuleen suunnittelu edellyttää muun muassa kolmiulotteisuuden hahmottamista, neuletiheyden laskemista ja sovittamista neuleen kuvioihin, kavennuksiin ja levennyksiin. Keskittymistä vaativa neuletyö johdattaa ajatukset konkreettisesti pois ahdistuksesta tai surusta. Neulonta tarjoaa myös mahdollisuuden ottaa kantaa ympäristön tilaan sekä julkiseen ja poliittiseen keskusteluun käsityöaktivimin (craftivism) tai neuleaktivismin (knitivism) keinoin. Neulojalle neuleiden antaminen hyväntekeväisyyteen koti- tai ulkomaisiin kohteisiin on luonteva, konkreettinen tapa auttaa tarvitsevia.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Tämän päivän neulojan on kiehtovaa ajatella olevansa yksi silmukka kauan sitten alkaneessa ketjussa. Neulomisen alkujuuria ei tunneta tarkkaan, mutta tiedetään kuitenkin, että kyseessä on varhainen tekniikka, josta on viitteitä ainakin jo ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. On todennäköistä, että neulominen on kehittynyt rinnakkain eri puolilla maailmaa. <br /> <br /> Neulakinnastekniikka, neulominen ja virkkaus ovat lankatekniikoita, joista varhaisimpana pidetään neulakinnastekniikkaa ja nuorimpana virkkausta. Tekniikoiden ajoitusta vaikeuttaa se, että museoiden kokoelmatiedoissa eli luetteloinnissa ne on voitu sekoittaa keskenään. Lankatekniikat, joissa on käytetty neulaa, puikkoja tai koukkua ovat kietoutuneet toisiinsa ja niiden luokittelu eri tyyppeihin on tehty jälkeenpäin. <br /> [[Tiedosto:Novellikoukun tunnelmia.JPG|alt=Tunnelmakuva Kallion kirjaston Novellikoukusta Kuva:Anki Mölläri|pienoiskuva|355x355px|Tunnelmakuva Kallion kirjaston Novellikoukusta Kuva:Anki Mölläri]]<br /> Suomen neulehistorian varhaisimmat vaiheet on sijoitettu Naantalin luostariin 1400-luvulle. On tosin epävarmaa viittaako varhaisin kirjallinen maininta neulakinnastekniikkaan vai neuleeseen. Turusta on kuitenkin löytynyt pala neulottua tekstiiliä, joka on ajoitettu 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun väliseen aikaan. Siten neule on tunnettu Suomessa ainakin jo 1400-luvulla. Varhaisimmat neuleet ovat olleet ylellisyystavaroita, joiden vaikutus näkyy myös kansanomaisissa neuleissa. Varsinais-Suomessa neulottiin 1600-luvulta 1800-luvulle sukkia myyntiin Turkuun ja Tukholmaan.<br /> <br /> Neulominen kansanomaistui Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla ja viranomaiset myös pyrkivät edistämään sitä. Pohjanmaalla mainitaan 1700-luvun perunkirjoissa neulotut paidat, päähineet, sukat ja sukkanauhat. Neulomistaidon leviäminen näkyy mainintoina käsineistä ja sukista. Neuleita tehtiin usein muiden töiden ohella esimerkiksi paimenessa. Toimettomana oloa ei pidetty hyvänä ja moni myös nautti neulomisesta. <br /> <br /> Neulominen opittiin aiemmin kotona, mutta neulominen ja virkkaus ovat kuuluneet jo kansakoulujen perustamisesta 1850-luvulta lähtien opetusohjelmiin. Neulottujen vaatteiden ja asusteiden valmistaminen oli vielä 1900-luvulla monissa perheissä välttämätöntä. Myöhemmin siitä on tullut monelle elämän luksusta, mahdollisuutta keskittyä omiin ajatuksiin, rentoutua ja toteuttaa jotain omaa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Perinteisesti neulontataito ja neulemallit ovat kulkeutuneet talosta taloon ja suvun vanhemmilta nuoremmille. Neulonnan opetuksella on kouluissa pitkät ja syvälle juurtuneet perinteet, ja neuleperinne siirtyy eteenpäin ja uusiutuu edelleen opetuksen kautta. Neuleiden valmistusta opetetaan eri koulutusasteen oppilaitoksissa, muun muassa peruskoulussa, taiteen perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä ja neuvonnan lähi- ja etäkursseilla sekä harrastajien kesken. Tieto ei aina siirry vain enemmän neuloneelta noviisille. Tekniikan loputtomat mahdollisuudet takaavat sen, että kokenutkin neuloja voi aina oppia uutta, ja tuolloin tuon yksittäisen taidon opettajana hänelle voi toimia huomattavasti kokemattomampi neuloja. Neuleperinne elää ja uusiutuu myös sosiaalisessa mediassa muun muassa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa ja Pinterest-kuvapalvelussa. <br /> <br /> Youtuben merkitys neulontataidon välittämisessä on kasvanut viime vuosina. Erityisesti aloittelevat neulojat kehuvat mahdollisuutta katsoa videon avulla toistuvasti vaikeita neulonnan osa-alueita. Monet neulojat lisäävät videoita Youtubeen, jonka avulla he jakavat omaa osaamistaan, vinkkejä ja ohjeita.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> [[Tiedosto:Neulojia kansalaisopistossa.jpg|alt=Vantaan aikuisopiston kurssilla hyväntekeväisyys, yhteiskuntavastuu ja yhteisöllisyys kohtaavat. Neulotut tuotteet lahjoitetaan mm. asunnottomille, turvakodin asukkaille sekä laitoksissa asuville vanhuksille.|pienoiskuva|360x360px|Vantaan aikuisopiston kurssilla hyväntekeväisyys, yhteiskuntavastuu ja yhteisöllisyys kohtaavat. Neulotut tuotteet lahjoitetaan mm. asunnottomille, turvakodin asukkaille sekä laitoksissa asuville vanhuksille.]]<br /> Neulomisen tulevaisuus näyttää toiveikkaalta, sillä harrastaminen on ylisukupolvista. Neulomisesta innostuneita nuoria ja nuoria aikuisia on paljon niin kansalaisopistojen ja taitoyhdistysten kursseilla kuin taiteen perusopetuksen ryhmissä syventämässä neulonnan perusosaamistaan yhä pitemmälle. Vielä nykyään kursseille tulevilla aikuisilla on tietty perusosaamisen taso, sillä aikaisemmin Suomessa kaikille on koulussa opetettu neulomista. Tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan toinen, sillä peruskoulujen valtakunnallisessa käsityön opetussuunnitelmassa ei enää ole mainittu neulomisen opettamista koko ikäluokalle. Tekniikan helppous, levinneisyys, näkyvyys ja suosio todennäköisesti kuitenkin takaavat sen, että harrastajia riittää myös jatkossa. Itse tekeminen ja itse tehty eivät ole enää häpeä, vaan nouseva trendi. <br /> <br /> Sosiaalinen media ja ylipäätään internet madaltavat uusien harrastajien kynnystä tarttua puikkoihin, sillä verkko on tulvillaan ideoita, neuleohjeita, tekniikkavinkkejä ja -videoita. Netin kautta moni on hakeutunut myös neulontaharrastuksen piiriin. Verkossa pienemmillä paikkakunnilla asuvien tai muuten lähitapaamisista vaille jäävien on mahdollista päästä osaksi paitsi suomalaista myös kansainvälistä neulojien yhteisöä. Netin tarjonta uudistuu koko ajan ja sitä kautta voi löytää niin uusia neulomisen virtauksia kuin tutustua vanhoihin, perinteisiin malleihin. <br /> <br /> Nykyään materiaalien ja laatujen kirjo on valtava, joten jokaiselle löytyy itselle mieluisa lanka. Lankaliikkeitä on niin kivijalkamyymälöinä kuin verkossa. Lähituotanto on arvostettua ja ekologisuus vaikuttaa monen ostopäätöksiin niin materiaalien alkuperän, tuotanto-olosuhteiden kuin kuljetusmatkojen suhteen. Monet neulojat suosivat pieniä kehräämöjä ja värjäämöjä, joita on viime vuosina syntynyt Suomeen paljon.<br /> <br /> Neulominen on nykyään kaikkine ulottuvuuksineen ilmiö, ei pelkkä tekninen suoritus. Sen osaksi pääseminen houkuttaa monia ja tekee harrastuksesta monipuolisen.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Helsingin kaupunginkirjasto <br /> <br /> [https://kansalaisopistojenliitto.fi/ Kansalaisopistojen liitto KoL ry,] <br /> <br /> [https://korsnas.hembygd.fi/pa_svenska/ Korsnäs Hembygdsförening r.f.] <br /> <br /> [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry]<br /> <br /> [https://punomo.fi/kasityoverkossary/ Käsityö verkossa ry]<br /> <br /> [https://www.craftmuseum.fi/ Suomen käsityön museo],<br /> <br /> [https://tampereenseurakunnat.fi/ Tampereen ev.lut.seurakunnat]<br /> <br /> Käsityökulttuurin tutkija Marketta Luutonen<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Videot'''<br /> <br /> [https://www.youtube.com/channel/UCCYVLA1WxdLDDhRQeYQaQlw?app=desktop Taito-lehden YouTube-kanava]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/playlist?list=PLCDNKUCRESLmL9m05umXI1TL6tJDf29yi Novita neulekoulut]<br /> <br /> '''Podacastit'''<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=yL6i2Ul2SgM Lankavimman neulepodcast] <br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=vU38V7mouTo Lankavaaran podcast] <br /> <br /> Craftstories https://craftstories.fi/<br /> <br /> '''Alan toimijoiden sivustoja'''<br /> <br /> [https://craftstories.fi/ Craftstories]: kerrotaan yhdessä käsityötaidon historia näkyväksi<br /> <br /> [https://www.korsnas.hembygd.fi/pa_svenska/ Korsnäs Hembygdsförenings]<br /> <br /> [https://punomo.fi/kasityoverkossary/ Punomo]<br /> <br /> [https://www.taito.fi/ Taitojärjestö]<br /> <br /> '''Kirjallisuus ja artikkelit'''<br /> Marketta Luutonen, Anna-Maija Bäckman ja Gunnar Bäckman. 2016. Lankapaitoja ja muita asusteita. Helsinki: Maahenki.<br /> <br /> Kouhia, A. (2020). [https://helda.helsinki.fi/handle/10138/321374 The Knitted Fabric of Finland: Contemporary Handcrafted Wooly Socks Depicting the Nation State]. TEXTILE 18 (2), 180–202. <br /> <br /> Myllys, R. (2922). [https://helda.helsinki.fi/handle/10138/341287 Silmukoihin kudottu hengellisyys. Käsitöiden tekeminen suomalaisten naisten uskontona]. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. <br /> <br /> Punomo – käsityö verkossa, [https://punomo.fi/kategoria/kasityotekniikat/lankatekniikat/neulonta-tee-langoista/ Neulonta] <br /> <br /> Rauhala, A. (2019). Neulonnan taito. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.<br /> <br /> Taito (2021). [https://www.taito.fi/kasityoohjeet-ja-jutut/artikkelit/kasityon_harrastaminen_suomessa_tutkimus2021/ Tutkimustulos kertoo käsityöharrastuksen suursuosiosta: lähes puolet suomalaisista harrastaa käsitöitä, nikkarointia tai rakentelua säännöllisesti.] Taitoliitto.<br /> <br /> Gretel Dahlberg 1987, Korsnäs hembygdsförening r.f.: [https://korsnas.hembygd.fi/pa_svenska/korsnastrojan/ Korsnäströjor förr och nu]<br /> Korsnäs Hembygdsförening r.f.</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulominen&diff=28588 2023-03-15T10:29:13Z

<p>Minna Hyytiäinen: </p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=Käsityöt, tekstiilityöt, neulominen, neuleet, neulonta, lankatyöt<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Perinteisesti neule on kulkenut mukana kyläillessä, ompeluseuroissa, matkustaessa ja paimenessa ollessa. Nykyisin ihmiset kokoontuvat myös kahviloihin ja muihin julkisiin paikkoihin neulomaan. Elokuvateattereissa näytetään elokuvia, joiden aikana katsojat saavat neuloa. Kirkon seurakunnissa järjestetään jumalanpalveluksia, joissa osallistuvat voivat jumalanpalvelukseen osallistumisen ohella tehdä käsitöitä kuten neuloa. Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille ja aiheen ympärille on perustettu Lohtuhuivien lähettiläät Fb-ryhmä. <br /> <br /> Neuleita suunnitellaan ja toteutetaan jo peruskoulun käsityötunneilla,mikä luo pohjan jatkaa harrastusta myöhemmin.Taitoliiton vuonna 2021 tehdyn selvityksen mukaan neulominen on suosituin käsityöharrastus Suomessa. Sen suosio on kolmen vuoden aikana myös kasvanut niin että nyt 26 % vastaajista sanoo neulovansa viikoittain, kun vastaava luku 2018 oli 22 %. Neulonta on tarjonnut myös mahdollisuuden sukupuolittuneiden käytänteiden rikkomiseen ja yhä useammat miehet ovat tarttuneet neulomiseen. <br /> <br /> Perinteisesti neule on kulkenut mukana kyläillessä, ompeluseuroissa, matkustaessa ja paimenessa ollessa. Nykyisin ihmiset kokoontuvat myös kahviloihin ja muihin julkisiin paikkoihin neulomaan. Elokuvateattereissa näytetään elokuvia, joiden aikana katsojat saavat neuloa. Kirkon seurakunnissa järjestetään jumalanpalveluksia, joissa osallistuvat voivat jumalanpalvelukseen osallistumisen ohella tehdä käsitöitä kuten neuloa. Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille ja aiheen ympärille on perustettu Lohtuhuivien lähettiläät Fb-ryhmä. <br /> <br /> Neulominen helpottaa tutkimusten mukaan stressiä, auttaa keskittymään ja kehittää motorisia taitoja. Lisäksi neuleharrastus tarjoaa mahdollisuuksia tutustua matalalla kynnyksellä uusiin ihmisiin erilaisissa neuleyhteisöissä, mm. kirjastoissa ja lankakauppojen avoimissa neuletapaamisissa. Yleisten kirjastojen tarjoamat Novellikoukku -tilaisuudet yhdistävät tarinoiden kuuntelemisen ja neulomisen. Novellikoukkujen kävijäkyselyn mukaan tilaisuudet mahdollistavat tutustumisen uusiin ihmisiin ja tarjoavat merkityksellisiä yhteisöllisyyden kokemuksia. Neulominen rinnakkain samassa tilassa on koettu jo itsessään yhteisölliseksi, ilman erityistä painetta ottaa kontaktia muihin osallistujiin. Osa vastaajista koki tämän erityisen tärkeäksi, etenkin jos sosiaalinen kanssakäyminen tuntui muutoin haastavalta. Näissä tapauksissa yhteisöllinen neulominen koettiin sosiaalisesti terapeuttiseksi.<br /> <br /> Kasvokkain toteutettujen neuletapaamisten lisäksi neulomisen yhteisöllinen puoli elää virkeänä sosiaalisessa mediassa. Ihmiset jakavat tietoa ja esittelevät neulontaharrastustaan muun muassa erilaisissa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa, Pinterestissä, Ravelryssä, käsityöblogeissa sekä käsityöpodcasteissa. Yhtenä erityisenä ilmiönä on knit along -yhteisneulonta Instagrammissa ja Youtubessa, johon voi liittyä helposti lisäämällä postauksiinsa #kal -aihetunnisteen. Knit along -ilmiössä neulotaan yhtä aikaa samaa ohjetta ja jaetaan prosessista kuvia, kommentoidaan, jaetaan kokemuksia ja inspiroidutaan neuletöistä. Knit along -yhteisneulontaan saattaa osallistua satoja tai jopa tuhansia neulojia ympäri maailmaa. Lisäksi neulojat voivat kokoontua Discord-sovelluksessa, jossa tavataan videoyhteyden välityksellä neuloen ja jutellen.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Euroopassa neuleet olivat aluksi kalliita ylellisyystavaroita, joita valmistettiin silkistä ja pellavalangoista. Vastaavasti Suomessa neulemallit olivat kansanomaisempia, vaikka niiden esikuvina olivat eurooppalaiset kalliit ja ylelliset tuontineuleet. Suomessa neulominen on ollut kansan osaama taito jo 1700-luvulta lähtien. Materiaaleina olivat omien lampaiden, kotona kehrätyt, luonnonväreillä ja kasviväreillä värjätyt langat. Neulominen on tekniikkana helppo ja nopea. Siksi se ollut tavanomainen tapa valmistaa vaatteita sekä muita käyttötekstiilejä.<br /> <br /> Ilmastolla on suuri vaikutusta siihen mitä ja mistä langoista neulotaan. Esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa neulotaan viileään ilmastoon sopivia paksuja neuleita ja lapasia. Vastaavasti esim. Tanskan lauhemmassa ilmastossa sormikkaat ovat käytännöllisempi asuste kuin lapaset. Nykyään neulemalleja jaetaan globaaleissa neuleyhteisöissä ja vaikutteita saadaan eri puolilta maailmaa. Myös neulelankamarkkinat ovat globaalit.<br /> <br /> Neulospinta muodostuu silmukoista, joita neulotaan vaakatasossa valmistuvina kerroksina. Käsin neulottaessa käytetään tavallisesti kahta tai viittä puikkoa tai pyöröpuikkoa. Kahdella puikolla neulotaan tasomaista pintaa, kun taas viidellä puikolla tai pyöröpuikolla voidaan valmistaa suljettua pyöröneulosta. Silmukoita lisäämällä ja kaventamalla voidaan valmistaa eri muotoisia, muotoon neulottuja asusteita, vaatteita ja tekstiilejä. Oikeita ja nurjia silmukoita vuorottelemalla saadaan aikaiseksi erilaisia neulospintoja. Erilaisia neulospintoja saadaan aikaiseksi myös silmukansiirtojen ja -kiertojen avulla. Erivärisiä lankoja käyttämällä saadaan aikaan kirjoneulos- ja intarsiatekniikoilla monivärisiä neulospintoja. Neuleita valmistetaan myös neulekoneilla, neulureilla ja erilaisilla neulekehyksillä. Neuleita tehdään valmiiden tarvikepakettien mallien pohjalta tai itse suunnitellen.<br /> <br /> Neuleita tehdään itselle ja niitä annetaan niin läheisille kuin myös tuntemattomille apua tarvitseville. Nykyisin neulotaan myös lemmikeille. Neulontataito ei ole enää välttämättömyys kotitalouden kannalta, mutta silti monet ihmiset neulovat. Automatisoitunut neulontataito, jossa liikkeen toistaminen ei vaadi enää tietoista havainnointia ja ajattelua, tuo mielihyvää. Neulominen rentouttaa, virkistää, tuottaa aikaan saamisen tunteen, antaa mahdollisuuden palautumiseen ja voimaantumiseen. Neulominen voi toimia myös välineenä negatiivisen mielialan purkamiselle sekä vaikeiden tunteiden kohtaamiselle ja käsittelylle. Neulonta antaa mahdollisuuden kognitiivisten ja fyysisten taitojen kehittämiseen. Neuleen suunnittelu edellyttää muun muassa kolmiulotteisuuden hahmottamista, neuletiheyden laskemista ja sovittamista neuleen kuvioihin, kavennuksiin ja levennyksiin. Keskittymistä vaativa neuletyö johdattaa ajatukset konkreettisesti pois ahdistuksesta tai surusta. Neulonta tarjoaa myös mahdollisuuden ottaa kantaa ympäristön tilaan sekä julkiseen ja poliittiseen keskusteluun käsityöaktivimin (craftivism) tai neuleaktivismin (knitivism) keinoin. Neulojalle neuleiden antaminen hyväntekeväisyyteen koti- tai ulkomaisiin kohteisiin on luonteva, konkreettinen tapa auttaa tarvitsevia.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Tämän päivän neulojan on kiehtovaa ajatella olevansa yksi silmukka kauan sitten alkaneessa ketjussa. Neulomisen alkujuuria ei tunneta tarkkaan, mutta tiedetään kuitenkin, että kyseessä on varhainen tekniikka, josta on viitteitä ainakin jo ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. On todennäköistä, että neulominen on kehittynyt rinnakkain eri puolilla maailmaa. <br /> <br /> Neulakinnastekniikka, neulominen ja virkkaus ovat lankatekniikoita, joista varhaisimpana pidetään neulakinnastekniikkaa ja nuorimpana virkkausta. Tekniikoiden ajoitusta vaikeuttaa se, että museoiden kokoelmatiedoissa eli luetteloinnissa ne on voitu sekoittaa keskenään. Lankatekniikat, joissa on käytetty neulaa, puikkoja tai koukkua ovat kietoutuneet toisiinsa ja niiden luokittelu eri tyyppeihin on tehty jälkeenpäin. <br /> <br /> Suomen neulehistorian varhaisimmat vaiheet on sijoitettu Naantalin luostariin 1400-luvulle. On tosin epävarmaa viittaako varhaisin kirjallinen maininta neulakinnastekniikkaan vai neuleeseen. Turusta on kuitenkin löytynyt pala neulottua tekstiiliä, joka on ajoitettu 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun väliseen aikaan. Siten neule on tunnettu Suomessa ainakin jo 1400-luvulla. Varhaisimmat neuleet ovat olleet ylellisyystavaroita, joiden vaikutus näkyy myös kansanomaisissa neuleissa. Varsinais-Suomessa neulottiin 1600-luvulta 1800-luvulle sukkia myyntiin Turkuun ja Tukholmaan.<br /> <br /> Neulominen kansanomaistui Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla ja viranomaiset myös pyrkivät edistämään sitä. Pohjanmaalla mainitaan 1700-luvun perunkirjoissa neulotut paidat, päähineet, sukat ja sukkanauhat. Neulomistaidon leviäminen näkyy mainintoina käsineistä ja sukista. Neuleita tehtiin usein muiden töiden ohella esimerkiksi paimenessa. Toimettomana oloa ei pidetty hyvänä ja moni myös nautti neulomisesta. <br /> <br /> Neulominen opittiin aiemmin kotona, mutta neulominen ja virkkaus ovat kuuluneet jo kansakoulujen perustamisesta 1850-luvulta lähtien opetusohjelmiin. Neulottujen vaatteiden ja asusteiden valmistaminen oli vielä 1900-luvulla monissa perheissä välttämätöntä. Myöhemmin siitä on tullut monelle elämän luksusta, mahdollisuutta keskittyä omiin ajatuksiin, rentoutua ja toteuttaa jotain omaa.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Perinteisesti neulontataito ja neulemallit ovat kulkeutuneet talosta taloon ja suvun vanhemmilta nuoremmille. Neulonnan opetuksella on kouluissa pitkät ja syvälle juurtuneet perinteet, ja neuleperinne siirtyy eteenpäin ja uusiutuu edelleen opetuksen kautta. Neuleiden valmistusta opetetaan eri koulutusasteen oppilaitoksissa, muun muassa peruskoulussa, taiteen perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä ja neuvonnan lähi- ja etäkursseilla sekä harrastajien kesken. Tieto ei aina siirry vain enemmän neuloneelta noviisille. Tekniikan loputtomat mahdollisuudet takaavat sen, että kokenutkin neuloja voi aina oppia uutta, ja tuolloin tuon yksittäisen taidon opettajana hänelle voi toimia huomattavasti kokemattomampi neuloja. Neuleperinne elää ja uusiutuu myös sosiaalisessa mediassa muun muassa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa ja Pinterest-kuvapalvelussa. <br /> <br /> Youtuben merkitys neulontataidon välittämisessä on kasvanut viime vuosina. Erityisesti aloittelevat neulojat kehuvat mahdollisuutta katsoa videon avulla toistuvasti vaikeita neulonnan osa-alueita. Monet neulojat lisäävät videoita Youtubeen, jonka avulla he jakavat omaa osaamistaan, vinkkejä ja ohjeita.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Neulomisen tulevaisuus näyttää toiveikkaalta, sillä harrastaminen on ylisukupolvista. Neulomisesta innostuneita nuoria ja nuoria aikuisia on paljon niin kansalaisopistojen ja taitoyhdistysten kursseilla kuin taiteen perusopetuksen ryhmissä syventämässä neulonnan perusosaamistaan yhä pitemmälle. Vielä nykyään kursseille tulevilla aikuisilla on tietty perusosaamisen taso, sillä aikaisemmin Suomessa kaikille on koulussa opetettu neulomista. Tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan toinen, sillä peruskoulujen valtakunnallisessa käsityön opetussuunnitelmassa ei enää ole mainittu neulomisen opettamista koko ikäluokalle. Tekniikan helppous, levinneisyys, näkyvyys ja suosio todennäköisesti kuitenkin takaavat sen, että harrastajia riittää myös jatkossa. Itse tekeminen ja itse tehty eivät ole enää häpeä, vaan nouseva trendi. <br /> <br /> Sosiaalinen media ja ylipäätään internet madaltavat uusien harrastajien kynnystä tarttua puikkoihin, sillä verkko on tulvillaan ideoita, neuleohjeita, tekniikkavinkkejä ja -videoita. Netin kautta moni on hakeutunut myös neulontaharrastuksen piiriin. Verkossa pienemmillä paikkakunnilla asuvien tai muuten lähitapaamisista vaille jäävien on mahdollista päästä osaksi paitsi suomalaista myös kansainvälistä neulojien yhteisöä. Netin tarjonta uudistuu koko ajan ja sitä kautta voi löytää niin uusia neulomisen virtauksia kuin tutustua vanhoihin, perinteisiin malleihin. <br /> <br /> Nykyään materiaalien ja laatujen kirjo on valtava, joten jokaiselle löytyy itselle mieluisa lanka. Lankaliikkeitä on niin kivijalkamyymälöinä kuin verkossa. Lähituotanto on arvostettua ja ekologisuus vaikuttaa monen ostopäätöksiin niin materiaalien alkuperän, tuotanto-olosuhteiden kuin kuljetusmatkojen suhteen. Monet neulojat suosivat pieniä kehräämöjä ja värjäämöjä, joita on viime vuosina syntynyt Suomeen paljon.<br /> <br /> Neulominen on nykyään kaikkine ulottuvuuksineen ilmiö, ei pelkkä tekninen suoritus. Sen osaksi pääseminen houkuttaa monia ja tekee harrastuksesta monipuolisen.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Helsingin kaupunginkirjasto, Anki Mölläri,anki.mollari@hel.fi,+358 40 334 9634 <br /> <br /> Kansalaisopistojen liitto KoL ry, Jaana Nuottanen, toimisto@kansalaisopistojenliitto.fi, +358 (0)40 573 0189, y-tunnu: 0201433-4 <br /> <br /> Korsnäs Hembygdsförening r.f., Christina Mannfolk, christina.mannfolk@netikka.fi, +358 50 351 9488, y-tunnus: 0902021-9 <br /> <br /> Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry, Minna Hyytiäinen, minna.hyytiainen@taito.fi, +358 40 5050944, y-tunnus: 0201527-3<br /> <br /> Käsityö verkossa ry, Tarja Kröger, tarja.kroger@uef.fi, +358 50 374 4653<br /> <br /> Suomen käsityön museo, Seija Hahl, seija.hahl@jyvaskyla.fi, +358 50 311 8886<br /> <br /> Tampereen ev.lut.seurakunnat, Minnamaria Tammisalo, minnamaria.tammisalo@evl.fi, +35 50 304 1328<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Taito-lehden YouTUbe kanava https://www.youtube.com/channel/UCCYVLA1WxdLDDhRQeYQaQlw?app=desktop<br /> <br /> Novita neulekoulut https://www.youtube.com/playlist?list=PLCDNKUCRESLmL9m05umXI1TL6tJDf29yi<br /> <br /> Lankavimman neulepodcast https://www.youtube.com/watch?v=yL6i2Ul2SgM<br /> <br /> Lankavaaran podcast https://www.youtube.com/watch?v=vU38V7mouTo<br /> <br /> Craftstories https://craftstories.fi/<br /> <br /> <br /> www.craftmuseum.fi/<br /> www.korsnas.hembygd.fi/<br /> www.punomo.fi/<br /> www.taito.fi<br /> <br /> <br /> Marketta Luutonen, Anna-Maija Bäckman ja Gunnar Bäckman. 2016. Lankapaitoja ja muita asusteita. Helsinki: Maahenki.<br /> <br /> Kouhia, A. (2020). The Knitted Fabric of Finland: Contemporary Handcrafted Wooly Socks Depicting the Nation State. TEXTILE 18 (2), 180–202. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/321374 <br /> <br /> Myllys, R. (2922). Silmukoihin kudottu hengellisyys. Käsitöiden tekeminen suomalaisten naisten uskontona. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/341287<br /> <br /> Punomo – käsityö verkossa, Neulonta https://punomo.fi/kategoria/kasityotekniikat/lankatekniikat/neulonta-tee-langoista/<br /> <br /> Rauhala, A. (2019). Neulonnan taito. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.<br /> <br /> Taito (2021). Tutkimustulos kertoo käsityöharrastuksen suursuosiosta: lähes puolet suomalaisista harrastaa käsitöitä, nikkarointia tai rakentelua säännöllisesti. Taitoliitto. https://www.taito.fi/kasityoohjeet-ja-jutut/artikkelit/kasityon_harrastaminen_suomessa_tutkimus2021/<br /> <br /> Gretel Dahlberg 1987, Korsnäs hembygdsförening r.f.: Korsnäströjor förr och nu<br /> Korsnäs Hembygdsförening r.f. https://korsnas.hembygd.fi/pa_svenska/korsnastrojan/</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Neulontahetki_Taitoj%C3%A4rjest%C3%B6ss%C3%A4.jpg&diff=28546 2023-03-14T11:41:07Z

<p>Minna Hyytiäinen: Neulojia kahvikupin äärellä taitokeskuksessa. Kuva: Hilja Mustonen</p> <hr /> <div>== Yhteenveto ==<br /> Neulojia kahvikupin äärellä taitokeskuksessa.<br /> Kuva: Hilja Mustonen<br /> == Lisenssi ==<br /> {{C}}</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Trehandsstickning.jpg&diff=28544 2023-03-14T11:28:54Z

<p>Minna Hyytiäinen: Trehandsstickning av Korsnäströjan. Fotograf: Astrid Smeds</p> <hr /> <div>== Yhteenveto ==<br /> Trehandsstickning av Korsnäströjan.<br /> Fotograf: Astrid Smeds<br /> == Lisenssi ==<br /> {{C}}</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Novellikoukun_tunnelmia.JPG&diff=28543 2023-03-14T11:22:32Z

<p>Minna Hyytiäinen: Tunnelmakuva Kallion kirjaston Novellikoukusta Kuva:Anki Mölläri</p> <hr /> <div>== Yhteenveto ==<br /> Tunnelmakuva Kallion kirjaston Novellikoukusta<br /> Kuva:Anki Mölläri <br /> == Lisenssi ==<br /> {{C}}</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Neulojia_kansalaisopistossa.jpg&diff=28542 2023-03-14T11:10:08Z

<p>Minna Hyytiäinen: Vantaan aikuisopiston kurssilla hyväntekeväisyys, yhteiskuntavastuu ja yhteisöllisyys kohtaavat. Neulotut tuotteet lahjoitetaan mm. asunnottomille, turvakodin asukkaille sekä laitoksissa asuville vanhuksille.</p> <hr /> <div>== Yhteenveto ==<br /> Vantaan aikuisopiston kurssilla hyväntekeväisyys, yhteiskuntavastuu ja yhteisöllisyys kohtaavat. Neulotut tuotteet lahjoitetaan mm. asunnottomille, turvakodin asukkaille sekä laitoksissa asuville vanhuksille.<br /> == Lisenssi ==<br /> {{C}}</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulominen&diff=28541 2023-03-14T10:39:05Z

<p>Minna Hyytiäinen: Ak: Uusi sivu: {{Ilmiö |kategoria=Käsityötaidot |sijainti=Suomi |asiasanat=Käsityöt, tekstiilityöt, neulominen, neuleet, neulonta, lankatyöt }} ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat== Peri...</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=Käsityöt, tekstiilityöt, neulominen, neuleet, neulonta, lankatyöt<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Perinteisesti neule on kulkenut mukana kyläillessä, ompeluseuroissa, matkustaessa ja paimenessa ollessa. Nykyisin ihmiset kokoontuvat myös kahviloihin ja muihin julkisiin paikkoihin neulomaan. Elokuvateattereissa näytetään elokuvia, joiden aikana katsojat saavat neuloa. Kirkon seurakunnissa järjestetään jumalanpalveluksia, joissa osallistuvat voivat jumalanpalvelukseen osallistumisen ohella tehdä käsitöitä kuten neuloa. Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille ja aiheen ympärille on perustettu Lohtuhuivien lähettiläät Fb-ryhmä. <br /> <br /> Neuleita suunnitellaan ja toteutetaan jo peruskoulun käsityötunneilla,mikä luo pohjan jatkaa harrastusta myöhemmin.Taitoliiton vuonna 2021 tehdyn selvityksen mukaan neulominen on suosituin käsityöharrastus Suomessa. Sen suosio on kolmen vuoden aikana myös kasvanut niin että nyt 26 % vastaajista sanoo neulovansa viikoittain, kun vastaava luku 2018 oli 22 %. Neulonta on tarjonnut myös mahdollisuuden sukupuolittuneiden käytänteiden rikkomiseen ja yhä useammat miehet ovat tarttuneet neulomiseen. <br /> <br /> Perinteisesti neule on kulkenut mukana kyläillessä, ompeluseuroissa, matkustaessa ja paimenessa ollessa. Nykyisin ihmiset kokoontuvat myös kahviloihin ja muihin julkisiin paikkoihin neulomaan. Elokuvateattereissa näytetään elokuvia, joiden aikana katsojat saavat neuloa. Kirkon seurakunnissa järjestetään jumalanpalveluksia, joissa osallistuvat voivat jumalanpalvelukseen osallistumisen ohella tehdä käsitöitä kuten neuloa. Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille ja aiheen ympärille on perustettu Lohtuhuivien lähettiläät Fb-ryhmä. <br /> <br /> Neulominen helpottaa tutkimusten mukaan stressiä, auttaa keskittymään ja kehittää motorisia taitoja. Lisäksi neuleharrastus tarjoaa mahdollisuuksia tutustua matalalla kynnyksellä uusiin ihmisiin erilaisissa neuleyhteisöissä, mm. kirjastoissa ja lankakauppojen avoimissa neuletapaamisissa. Yleisten kirjastojen tarjoamat Novellikoukku -tilaisuudet yhdistävät tarinoiden kuuntelemisen ja neulomisen. Novellikoukkujen kävijäkyselyn mukaan tilaisuudet mahdollistavat tutustumisen uusiin ihmisiin ja tarjoavat merkityksellisiä yhteisöllisyyden kokemuksia. Neulominen rinnakkain samassa tilassa on koettu jo itsessään yhteisölliseksi, ilman erityistä painetta ottaa kontaktia muihin osallistujiin. Osa vastaajista koki tämän erityisen tärkeäksi, etenkin jos sosiaalinen kanssakäyminen tuntui muutoin haastavalta. Näissä tapauksissa yhteisöllinen neulominen koettiin sosiaalisesti terapeuttiseksi.<br /> <br /> Kasvokkain toteutettujen neuletapaamisten lisäksi neulomisen yhteisöllinen puoli elää virkeänä sosiaalisessa mediassa. Ihmiset jakavat tietoa ja esittelevät neulontaharrastustaan muun muassa erilaisissa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa, Pinterestissä, Ravelryssä, käsityöblogeissa sekä käsityöpodcasteissa. Yhtenä erityisenä ilmiönä on knit along -yhteisneulonta Instagrammissa ja Youtubessa, johon voi liittyä helposti lisäämällä postauksiinsa #kal -aihetunnisteen. Knit along -ilmiössä neulotaan yhtä aikaa samaa ohjetta ja jaetaan prosessista kuvia, kommentoidaan, jaetaan kokemuksia ja inspiroidutaan neuletöistä. Knit along -yhteisneulontaan saattaa osallistua satoja tai jopa tuhansia neulojia ympäri maailmaa. Lisäksi neulojat voivat kokoontua Discord-sovelluksessa, jossa tavataan videoyhteyden välityksellä neuloen ja jutellen. <br /> <br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Euroopassa neuleet olivat aluksi kalliita ylellisyystavaroita, joita valmistettiin silkistä ja pellavalangoista. Vastaavasti Suomessa neulemallit olivat kansanomaisempia, vaikka niiden esikuvina olivat eurooppalaiset kalliit ja ylelliset tuontineuleet. Suomessa neulominen on ollut kansan osaama taito jo 1700-luvulta lähtien. Materiaaleina olivat omien lampaiden, kotona kehrätyt, luonnonväreillä ja kasviväreillä värjätyt langat. Neulominen on tekniikkana helppo ja nopea. Siksi se ollut tavanomainen tapa valmistaa vaatteita sekä muita käyttötekstiilejä.<br /> <br /> Ilmastolla on suuri vaikutusta siihen mitä ja mistä langoista neulotaan. Esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa neulotaan viileään ilmastoon sopivia paksuja neuleita ja lapasia. Vastaavasti esim. Tanskan lauhemmassa ilmastossa sormikkaat ovat käytännöllisempi asuste kuin lapaset. Nykyään neulemalleja jaetaan globaaleissa neuleyhteisöissä ja vaikutteita saadaan eri puolilta maailmaa. Myös neulelankamarkkinat ovat globaalit.<br /> <br /> Neulospinta muodostuu silmukoista, joita neulotaan vaakatasossa valmistuvina kerroksina. Käsin neulottaessa käytetään tavallisesti kahta tai viittä puikkoa tai pyöröpuikkoa. Kahdella puikolla neulotaan tasomaista pintaa, kun taas viidellä puikolla tai pyöröpuikolla voidaan valmistaa suljettua pyöröneulosta. Silmukoita lisäämällä ja kaventamalla voidaan valmistaa eri muotoisia, muotoon neulottuja asusteita, vaatteita ja tekstiilejä. Oikeita ja nurjia silmukoita vuorottelemalla saadaan aikaiseksi erilaisia neulospintoja. Erilaisia neulospintoja saadaan aikaiseksi myös silmukansiirtojen ja -kiertojen avulla. Erivärisiä lankoja käyttämällä saadaan aikaan kirjoneulos- ja intarsiatekniikoilla monivärisiä neulospintoja. Neuleita valmistetaan myös neulekoneilla, neulureilla ja erilaisilla neulekehyksillä. Neuleita tehdään valmiiden tarvikepakettien mallien pohjalta tai itse suunnitellen.<br /> <br /> Neuleita tehdään itselle ja niitä annetaan niin läheisille kuin myös tuntemattomille apua tarvitseville. Nykyisin neulotaan myös lemmikeille. Neulontataito ei ole enää välttämättömyys kotitalouden kannalta, mutta silti monet ihmiset neulovat. Automatisoitunut neulontataito, jossa liikkeen toistaminen ei vaadi enää tietoista havainnointia ja ajattelua, tuo mielihyvää. Neulominen rentouttaa, virkistää, tuottaa aikaan saamisen tunteen, antaa mahdollisuuden palautumiseen ja voimaantumiseen. Neulominen voi toimia myös välineenä negatiivisen mielialan purkamiselle sekä vaikeiden tunteiden kohtaamiselle ja käsittelylle. Neulonta antaa mahdollisuuden kognitiivisten ja fyysisten taitojen kehittämiseen. Neuleen suunnittelu edellyttää muun muassa kolmiulotteisuuden hahmottamista, neuletiheyden laskemista ja sovittamista neuleen kuvioihin, kavennuksiin ja levennyksiin. Keskittymistä vaativa neuletyö johdattaa ajatukset konkreettisesti pois ahdistuksesta tai surusta. Neulonta tarjoaa myös mahdollisuuden ottaa kantaa ympäristön tilaan sekä julkiseen ja poliittiseen keskusteluun käsityöaktivimin (craftivism) tai neuleaktivismin (knitivism) keinoin. Neulojalle neuleiden antaminen hyväntekeväisyyteen koti- tai ulkomaisiin kohteisiin on luonteva, konkreettinen tapa auttaa tarvitsevia.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Tämän päivän neulojan on kiehtovaa ajatella olevansa yksi silmukka kauan sitten alkaneessa ketjussa. Neulomisen alkujuuria ei tunneta tarkkaan, mutta tiedetään kuitenkin, että kyseessä on varhainen tekniikka, josta on viitteitä ainakin jo ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. On todennäköistä, että neulominen on kehittynyt rinnakkain eri puolilla maailmaa. <br /> <br /> Neulakinnastekniikka, neulominen ja virkkaus ovat lankatekniikoita, joista varhaisimpana pidetään neulakinnastekniikkaa ja nuorimpana virkkausta. Tekniikoiden ajoitusta vaikeuttaa se, että museoiden kokoelmatiedoissa eli luetteloinnissa ne on voitu sekoittaa keskenään. Lankatekniikat, joissa on käytetty neulaa, puikkoja tai koukkua ovat kietoutuneet toisiinsa ja niiden luokittelu eri tyyppeihin on tehty jälkeenpäin. <br /> <br /> Suomen neulehistorian varhaisimmat vaiheet on sijoitettu Naantalin luostariin 1400-luvulle. On tosin epävarmaa viittaako varhaisin kirjallinen maininta neulakinnastekniikkaan vai neuleeseen. Turusta on kuitenkin löytynyt pala neulottua tekstiiliä, joka on ajoitettu 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun väliseen aikaan. Siten neule on tunnettu Suomessa ainakin jo 1400-luvulla. Varhaisimmat neuleet ovat olleet ylellisyystavaroita, joiden vaikutus näkyy myös kansanomaisissa neuleissa. Varsinais-Suomessa neulottiin 1600-luvulta 1800-luvulle sukkia myyntiin Turkuun ja Tukholmaan.<br /> <br /> Neulominen kansanomaistui Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla ja viranomaiset myös pyrkivät edistämään sitä. Pohjanmaalla mainitaan 1700-luvun perunkirjoissa neulotut paidat, päähineet, sukat ja sukkanauhat. Neulomistaidon leviäminen näkyy mainintoina käsineistä ja sukista. Neuleita tehtiin usein muiden töiden ohella esimerkiksi paimenessa. Toimettomana oloa ei pidetty hyvänä ja moni myös nautti neulomisesta. <br /> <br /> Neulominen opittiin aiemmin kotona, mutta neulominen ja virkkaus ovat kuuluneet jo kansakoulujen perustamisesta 1850-luvulta lähtien opetusohjelmiin. Neulottujen vaatteiden ja asusteiden valmistaminen oli vielä 1900-luvulla monissa perheissä välttämätöntä. Myöhemmin siitä on tullut monelle elämän luksusta, mahdollisuutta keskittyä omiin ajatuksiin, rentoutua ja toteuttaa jotain omaa.<br /> <br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Perinteisesti neulontataito ja neulemallit ovat kulkeutuneet talosta taloon ja suvun vanhemmilta nuoremmille. Neulonnan opetuksella on kouluissa pitkät ja syvälle juurtuneet perinteet, ja neuleperinne siirtyy eteenpäin ja uusiutuu edelleen opetuksen kautta. Neuleiden valmistusta opetetaan eri koulutusasteen oppilaitoksissa, muun muassa peruskoulussa, taiteen perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä ja neuvonnan lähi- ja etäkursseilla sekä harrastajien kesken. Tieto ei aina siirry vain enemmän neuloneelta noviisille. Tekniikan loputtomat mahdollisuudet takaavat sen, että kokenutkin neuloja voi aina oppia uutta, ja tuolloin tuon yksittäisen taidon opettajana hänelle voi toimia huomattavasti kokemattomampi neuloja. Neuleperinne elää ja uusiutuu myös sosiaalisessa mediassa muun muassa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa ja Pinterest-kuvapalvelussa. <br /> <br /> Youtuben merkitys neulontataidon välittämisessä on kasvanut viime vuosina. Erityisesti aloittelevat neulojat kehuvat mahdollisuutta katsoa videon avulla toistuvasti vaikeita neulonnan osa-alueita. Monet neulojat lisäävät videoita Youtubeen, jonka avulla he jakavat omaa osaamistaan, vinkkejä ja ohjeita. <br /> <br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Neulomisen tulevaisuus näyttää toiveikkaalta, sillä harrastaminen on ylisukupolvista. Neulomisesta innostuneita nuoria ja nuoria aikuisia on paljon niin kansalaisopistojen ja taitoyhdistysten kursseilla kuin taiteen perusopetuksen ryhmissä syventämässä neulonnan perusosaamistaan yhä pitemmälle. Vielä nykyään kursseille tulevilla aikuisilla on tietty perusosaamisen taso, sillä aikaisemmin Suomessa kaikille on koulussa opetettu neulomista. Tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan toinen, sillä peruskoulujen valtakunnallisessa käsityön opetussuunnitelmassa ei enää ole mainittu neulomisen opettamista koko ikäluokalle. Tekniikan helppous, levinneisyys, näkyvyys ja suosio todennäköisesti kuitenkin takaavat sen, että harrastajia riittää myös jatkossa. Itse tekeminen ja itse tehty eivät ole enää häpeä, vaan nouseva trendi. <br /> <br /> Sosiaalinen media ja ylipäätään internet madaltavat uusien harrastajien kynnystä tarttua puikkoihin, sillä verkko on tulvillaan ideoita, neuleohjeita, tekniikkavinkkejä ja -videoita. Netin kautta moni on hakeutunut myös neulontaharrastuksen piiriin. Verkossa pienemmillä paikkakunnilla asuvien tai muuten lähitapaamisista vaille jäävien on mahdollista päästä osaksi paitsi suomalaista myös kansainvälistä neulojien yhteisöä. Netin tarjonta uudistuu koko ajan ja sitä kautta voi löytää niin uusia neulomisen virtauksia kuin tutustua vanhoihin, perinteisiin malleihin. <br /> <br /> Nykyään materiaalien ja laatujen kirjo on valtava, joten jokaiselle löytyy itselle mieluisa lanka. Lankaliikkeitä on niin kivijalkamyymälöinä kuin verkossa. Lähituotanto on arvostettua ja ekologisuus vaikuttaa monen ostopäätöksiin niin materiaalien alkuperän, tuotanto-olosuhteiden kuin kuljetusmatkojen suhteen. Monet neulojat suosivat pieniä kehräämöjä ja värjäämöjä, joita on viime vuosina syntynyt Suomeen paljon.<br /> <br /> Neulominen on nykyään kaikkine ulottuvuuksineen ilmiö, ei pelkkä tekninen suoritus. Sen osaksi pääseminen houkuttaa monia ja tekee harrastuksesta monipuolisen. <br /> <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Helsingin kaupunginkirjasto, Anki Mölläri,anki.mollari@hel.fi,+358 40 334 9634 <br /> <br /> Kansalaisopistojen liitto KoL ry, Jaana Nuottanen, toimisto@kansalaisopistojenliitto.fi, +358 (0)40 573 0189, y-tunnu: 0201433-4 <br /> <br /> Korsnäs Hembygdsförening r.f., Christina Mannfolk, christina.mannfolk@netikka.fi, +358 50 351 9488, y-tunnus: 0902021-9 <br /> <br /> Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry, Minna Hyytiäinen, minna.hyytiainen@taito.fi, +358 40 5050944, y-tunnus: 0201527-3<br /> <br /> Käsityö verkossa ry, Tarja Kröger, tarja.kroger@uef.fi, +358 50 374 4653<br /> <br /> Suomen käsityön museo, Seija Hahl, seija.hahl@jyvaskyla.fi, +358 50 311 8886<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Taito-lehden YouTUbe kanava https://www.youtube.com/channel/UCCYVLA1WxdLDDhRQeYQaQlw?app=desktop<br /> <br /> Novita neulekoulut https://www.youtube.com/playlist?list=PLCDNKUCRESLmL9m05umXI1TL6tJDf29yi<br /> <br /> Lankavimman neulepodcast https://www.youtube.com/watch?v=yL6i2Ul2SgM<br /> <br /> Lankavaaran podcast https://www.youtube.com/watch?v=vU38V7mouTo<br /> <br /> Craftstories https://craftstories.fi/<br /> <br /> <br /> www.craftmuseum.fi/<br /> www.korsnas.hembygd.fi/<br /> www.punomo.fi/<br /> www.taito.fi<br /> <br /> <br /> Marketta Luutonen, Anna-Maija Bäckman ja Gunnar Bäckman. 2016. Lankapaitoja ja muita asusteita. Helsinki: Maahenki.<br /> <br /> Kouhia, A. (2020). The Knitted Fabric of Finland: Contemporary Handcrafted Wooly Socks Depicting the Nation State. TEXTILE 18 (2), 180–202. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/321374 <br /> <br /> Myllys, R. (2922). Silmukoihin kudottu hengellisyys. Käsitöiden tekeminen suomalaisten naisten uskontona. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/341287<br /> <br /> Punomo – käsityö verkossa, Neulonta https://punomo.fi/kategoria/kasityotekniikat/lankatekniikat/neulonta-tee-langoista/<br /> <br /> Rauhala, A. (2019). Neulonnan taito. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.<br /> <br /> Taito (2021). Tutkimustulos kertoo käsityöharrastuksen suursuosiosta: lähes puolet suomalaisista harrastaa käsitöitä, nikkarointia tai rakentelua säännöllisesti. Taitoliitto. https://www.taito.fi/kasityoohjeet-ja-jutut/artikkelit/kasityon_harrastaminen_suomessa_tutkimus2021/<br /> <br /> Gretel Dahlberg 1987, Korsnäs hembygdsförening r.f.: Korsnäströjor förr och nu<br /> Korsnäs Hembygdsförening r.f. https://korsnas.hembygd.fi/pa_svenska/korsnastrojan/</div>

Minna Hyytiäinen https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=K%C3%A4sity%C3%B6n_taiteen_perusopetus&diff=27974 2022-05-06T08:55:04Z

<p>Minna Hyytiäinen: </p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> [[Tiedosto:TPO3.JPG|pienoiskuva|309x309px|Kuva: Taitoliitto|alt=Kaksi lasta hymyilemässä leveästi kameralle.]]<br /> Taiteen perusopetus on koulun ulkopuolista ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua taidekasvatusta. Taiteen perusopetusta annetaan musiikki- ja tanssioppilaitoksissa, kuvataidekouluissa, käsityö-, arkkitehtuuri-, teatteri-, sirkus- ja sanataidekouluissa sekä kansalaisopistoissa. Eri taiteenaloilla annettava taiteen perusopetus etenee tavoitteellisesti tasolta toiselle. Taiteen perusopetus on yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän menestystarinoista. Oppilaiden määrä on kasvanut 1990-luvun alkupuolelta saakka, ollen nyt noin 126 000.<br /> <br /> Taiteen perusopetusta säätelevät laki (633/1998) ja asetus (813/1998). Taiteen perusopetusta järjestävät sekä kunnalliset oppilaitokset, kuten kansalaisopistot ja taiteenalakohtaiset oppilaitokset että yksityiset taideoppilaitokset. Oppilaitosten lisäksi myös yhdistykset, kuten käsi- ja taideteollisuusyhdistykset voivat järjestää taiteen perusopetusta. Yhdistysten vahvuutena on verkostomainen (käsityökeskukset) toiminta, jolloin käsityökoulujen toiminnan kattavuudella saavutetaan tehokkuutta, vaikuttavuutta ja osallistumisen tasa-arvoa.<br /> <br /> Taitoliiton Taito käsityökouluissa on nykyisin noin 3 000 oppilasta, suurimmassa käsityökoulussa on oppilaita noin 1 000 ja kuuden yhdistyksen käsityökoulut saavat opetustuntiperusteista valtionosuutta. <br /> <br /> Taitoliiton toiminta-ajatuksena on edistää suomalaista käsityökulttuuria taitona ja elinkeinona. Käsityötaitojen ylläpitäminen on järjestön tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. <br /> Taiteen perusopetusta annetaan käsityössä joko yleisen tai laajan oppimäärän mukaan. Yleisen oppimäärä laajuus on 500 tuntia ja laajan oppimäärän 1300 tuntia. Mahdollisista varhaisiän ja aikuisten opinnoista päättää koulutuksen järjestäjä opetussuunnitelmassaan. <br /> <br /> Opetussuunnitelmassa määritellään myös opetuksen rakenne sekä miten ja missä ajassa oppimäärä suoritetaan. Opetuksessa huomioidaan paikalliset ja alueelliset erityispiirteet sekä vahvuudet ja toteutetaan opetusta niin, että siinä näkyvät sekä nykykulttuurin piirteet että käsityöperinne. <br /> <br /> Taiteen perusopetus on suunnattu ensisijaisesti lapsille ja nuorille, mutta myös aikuisille voidaan järjestää opetusta. Aikuisopiskelijoiden opintojen tavoitteet ja sisällöt ovat samat kuin lapsilla ja nuorilla, kuitenkin aikuisen osaamis-, oppimis- ja kokemustausta huomioiden. Taiteen perusopetuksessa opettajina toimivat yhdistysten käsityöalan ammattilaiset sekä tuntiopettajina alalla toimivat käsityöläiset, muotoilijat ja taiteilijat.<br /> [[Tiedosto:TPO2.JPG|pienoiskuva|257x257px|alt=Nuori tekemässä käsitöitä.|Kuva: Taitoliitto]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Taiteen perusopetuksen edelläkävijöitä ovat olleet 1960-luvulla syntyneet musiikkioppilaitokset, joiden vanavedessä syntyivät 1970-luvulla kuvataidekoulut ja tanssikoulut. Varsinaisesti taiteen perusopetuksen suunnittelu käynnistyi 1980-luvun puolivälissä. Uusia taiteenaloja edustavat käsityö, arkkitehtuuri, audiovisuaalinen taide, teatteri ja sirkus sekä sanataide.<br /> <br /> Käsityökoulujen käynnistymiseen vaikutti merkittävästi järjestön Kotiteollisuus kannattaa -seminaarissa Tampereella kesäkuussa 1988 professori Pirkko Anttilan puheenvuoro. Lisäksi Kansainväliset Young Hands -kongressit pohjustivat järjestön roolin vahvistumista lasten ja nuorten käsityötoiminnassa. Ensimmäinen käsityökoulu käynnistyi syksyllä 1989 Seinäjoella. Taitoliitto toimi alusta alkaen aktiivisesti yhteistyössä opetusministeriön ja opetushallituksen kanssa toiminnan kehittämisessä ja Keski-Suomen ja Pirkanmaan Taito-käsityökoulujen edustajat olivat mukana kehittämässä käsityön opetussuunnitelmia. Opettajien koulutukseen on panostettu järjestössä alusta alkaen. <br /> <br /> Laki taiteen perusopetuksesta annettiin vuonna 1992 ja samana vuonna hyväksyttiin valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. 1990-luvun lopulla käynnistyi aikuisten taiteen perusopetus. Vuosituhannen vaihteessa Pirkanmaan ja Keski-Suomen yhdistysten Taito-käsityökoulut saivat taiteen perusopetuksen järjestämisluvat ja pääsivät mukaan opetustuntiperusteiseen valtionosuuteen. Taiteen perusopetuksen keskusliittojen yhteistyö käynnistyi vuonna 2002 ja yhteinen Taiteen perusopetusliitto TPO ry perustettiin vuonna 2007.<br /> [[Tiedosto:TPO1.JPG|pienoiskuva|249x249px|alt=Kaksi iloista lasta tekemässä käsitöitä.|Kuva: Taitoliitto]]<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Käden taidot ovat pääomaa, joka kasvaa ja syvenee käytössä, minkä vuoksi niiden kehittämiseen on tärkeää antaa mahdollisuus lapsesta alkaen. Käsityökoululla on tärkeä kulttuurinen merkitys käsityötaitojen ylläpitämisessä ja myös järjestön tulevaisuuden turvaajana. Taiteen perusopetus on käsityökoulun lisäksi rikastuttanut monin tavoin yhdistysten kurssi- ja työpajatoimintaa: käsityötekniikoiden ja työtapojen moninaisuus on lisääntynyt, luova ja prosessimainen lähestymistapa on laajentanut käsityön tuotekeskeistä merkitystä kokonaisvaltaisemmaksi hyvinvointimerkitykseksi.<br /> <br /> Taiteen perusopetuksen uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma otettiin käyttöön syksyllä 2018. Käsityön osalta uusi opetussuunnitelma tuo entistä voimakkaammin esille käsityön ja muotoilun sekä teknologian välisen suhteen. Käsityö on Suomessa suosittu harrastus niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa, mikä viittaa siihen, että taiteen perusopetuksella on käsityössä valoisa tulevaisuus. On kuitenkin tärkeää kuulla lapsia ja nuoria heidän harrastuksiin liittyvissä toiveissa. Lisäksi tulevaisuudessa on tärkeää kehittää yhteistyötä myös muiden käsityötä antavien oppilaitosten kanssa elinikäisten ja personoitujen oppimispolkujen turvaamiseksi.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kasityo-taiteen-perusopetuksessa-2017 Opetushallitus: Käsityö taiteen perusopetuksessa]</div>

Minna Hyytiäinen