Elävän perinnön wikiluettelo - Käyttäjän muokkaukset [fi]

The minuet in Finland’s Swedish-speaking areas

2026-04-20T08:18:02Z

Purmen: Lisäys kirjallisuusluetteloon

{{Ilmiö
|kieli=en
|kansallinen=Kyllä
|kategoria=Musiikki ja tanssi
|sijainti=Pohjanmaa
|asiasanat=minuet, finnish swedish culture, entertainment, dance, folk dance, folk music, festive traditions
}}

==Practitioners and people who know the tradition well==
There are still people in Ostrobothnia who can dance the traditional minuet. In addition to having been danced as living heritage up until the modern day, the minuet has been danced regularly by folk dance associations since the early 20th century. The minuet has always been part of the programme of the Finlands Svenska Folkdansring association. Nowadays, the dance is taught on specialised courses to dance instructors, who can then pass on this skill in their own associations. Currently, the minuet is being danced in all folk dance associations and every Finnish-Swedish folk dancer knows it. Some folk dance associations in various parts of the Swedish-speaking regions of Finland have even specialised in minuets. The minuet is a natural part of a celebration whenever folk dancers meet, be it a private or a public affair.

The minuet is also part of the programme everywhere where Finnish-Swedish folk dance enthusiasts reside – both in Finland and around the Nordic region. In the context of folk dances, the minuet is always accompanied by spelman musicians. Finlands svenska spelmansförbund and local associations are keeping up the tradition by playing solo or in groups. The minuet is a familiar dance to both professional spelmans as well as folk music hobbyists.
[[Tiedosto:Folkdansare.JPG|pienoiskuva|Minuet in the Eastern Uusimaa in 2013. Picture: Bettina Westerholm.|alt=Dancers in folk dresses.]]

==Practising of the tradition==
The minuet is in ¾ time. Its steps are divided over two bars and follow the pattern of right foot – pause – left foot, right foot – left foot – pause. The minuet is a dance for two people, in which a man and a woman dance separately yet alongside other couples. The dance begins with the men and women standing in two lines facing each other. The lines dance towards one another, over to the other side and back. The latter is called a ‘changeover’ or ‘crossing’ (övergång). During the middle part of the dance, the partners do a twirl (hoptagning).

The man at the end of the line or ‘table’ is called the ‘table end man’ (bordsändskavaljer) and the couple at the end of the table the ‘table end partners’ (bordsändspar). This term originates from weddings, in which the man seated closest to the newlyweds would lead the dance. Nowadays, the term ‘first couple’ is also used.
[[Tiedosto:Menuettdans 2013.jpg|pienoiskuva|Minuet dance 2013. Photo: Gunnel Biskop.]]
The bordsändskavaljer is responsible for leading the dance. First he has to know when the dance should begin. This is the most difficult part of the minuet. He will also decide on the duration of the dance, because traditionally, this varied according to his preference. The bordsändskavaljer will decide how many times the couples do the övergång before performing a twirl during the middle part of the dance holding each others’ hands. He will give a signal by, for example, stomping his foot to indicate the twirl. After the twirl and before the dance ends, the partners will again do a varying number of crossings. The bordsändskavaljer will also announce the end of the dance with a similar signal.
These days, after the minuet comes the polska, and the bordsändskavaljer will also lead it by stomping his foot during the different parts of the dance.

Music and dance have been moving in separate directions for a long time now. But minuet music holds a special place in the Finnish-Swedish spelman culture. Traditionally, the minuet was accompanied by the violin, either alone or with another instrument. Later, the accordion began gaining popularity in promoting the musical tradition of the minuet.
==The background and history of the tradition==
The minuet comes from France, and it is believed that Louis XIV danced the first minuet at the age of 15 in 1653. The minuet was danced in ballets, such as Ballet de la Nuit (Ballet of the Night), in which Louis himself played the sun god Apollo in a golden costume and wig. This performance earned him his moniker ‘Sun King’. Gradually, the minuet began spreading amongst high society, where it was danced by one couple at a time.
It spread to the Nordic countries fast as a partner dance: the first Danish record of the dance is from 1667 and the first Swedish one from 1676. In the North, it was popular among everyone from kings and commoners.

The 18th century was the golden era of the minuet in Sweden and the empire’s eastern province of Finland. For example, when the son of King Gustav III and Queen Sophia Magdalena was born, a grand ball was held and the minuet was danced 17 times in a row, one couple at a time. The King and Queen began the dance, after which the next 16 couples followed according to rank. Admiral Carl Tersmeden described brilliantly how the minuet could be danced by one, two or several couples at a time, and how the dancers changed partners in mid-dance so that each woman would dance one round with each man.

The minuet has also been danced in Finland’s Swedish-speaking countryside since as early as the 18th century. In some of the Ostrobothian parishes, such as Vörå, Oravais, Munsala, Jeppo, Nykarleby, Lappfjärd and Tjöck, the minuet remained the most popular dance late into the 20th century. It was danced at parties as a ceremonial dance, but also as a common everyday practice. A ceremonial dance refers to the first dance that certain people perform with a bride or a newlywed couple, following a specific order. During such dances, people could change partners so that every man would dance with every woman for one round.
[[Tiedosto:Tjöck menuett 1987.jpg|pienoiskuva|Minuet dance in 1987. Photo: Stina Hahnsson.|alt=Dancers in folk dresses.]]
After a ceremonial dance, all the wedding guests were free to dance – minuets of course. In the 1930s, the guests would dance as many as 30 minuets on the first day of the wedding, and even more on the second. In the 1950s, as many as 15 minuets were still occasionally danced at weddings. Spelmans could play a huge number of minuets. According to some sources, they never repeated a melody twice during a wedding.

The tempo of the minuet varied, depending on whether the dance was ceremonial or intended to be danced by everyone. At common people’s weddings, the minuets were slow, sophisticated and elegant. Spelman Erik Ebb from Lappfjärd (born 1814), who could perform 40 minuets, explained that during the mid-19th century the minuets became so slow that young people had trouble learning the steps. In comparison, the minuet danced by the common folk during the 18th century as an everyday dance was light and quick with short steps. In the early 20th century, some Ostrobothnian villages began adding skips to the minuet, by either skipping throughout the entire dance or using normal steps during the first half and then moving in a hopping motion for the second half.

For example, the master spelmans from Lappfjärd, Torsten Pärus (1910–2001) and Valter Enlund (1912–2013), master spelman Bengt Lillhannus from Helsingby, and the Jeppo Bygdespelmän group from Jeppo have contributed to the minuet’s living tradition. Jeppo Bygdespelmän has been awarded accolades such as the European Folk Art Prize in 1985.
==The transmission of the tradition==
Dance evenings that are open to all and focus mainly on the minuet are being organised in Ostrobothnia. The minuet is also being regularly danced by all folk dance associations. Minuet music is taught at ensembles, courses and workshops. Minuets are being played both at performances and spontaneously at festivals, for example. Many areas of Swedish-speaking Ostrobothnia, like Tjöck, Lappfjärd, Oravais, Munsala and Jeppo, have their own local variant of the dance. In such areas, traditions are kept alive by dance and spelman associations. Against this background, Jeppo’s distinctive minuet is of particular interest, because in Jeppo the minuet tradition is actively being passed on to the younger generations, for example by the folk band Jepokryddorna.

The minuet melodies pass on from one player to another as oral heritage, both within the spelman associations and individual player groups. Courses and workshops are organised for the spelmans and musicians. The tradition is being safeguarded and passed on to the younger generation partially though music schools and conservatories, universities of applied sciences and Sibelius Academy.

Researchers and archives kept meticulous records of the minuet during the 20th century. Dance descriptions, sheet music and recordings have been published in various formats. This type of material offers a wide range of opportunities for current practitioners.
==The future of the tradition==
Avid practitioners hold the key to preserving the minuet as living heritage. The bordsändskavaljer leading the dance also has a vital role in the preservation of the minuet. The tradition will remain alive only as long as there are bordsändskavaljers in the traditional minuet villages. In the past, people would learn the minuet as children. Today, efficient measures must quickly be taken in the form of resources and active practitioners to get children to learn the minuet at schools, hobby groups and other places. In its systematically organised form, the minuet is guaranteed to survive as part of folk dance associations’ programmes.

But to maintain the vitality of the minuet tradition’s other aspects as well, information on the importance of the dance to Finnish-Swedish culture must be supported and distributed. This means that children and young people will form one of the main target groups that should be introduced to the tradition early on through the music instruction at schools and hobby groups. Within the Finnish-Swedish spelman tradition, the minuet should be highlighted in particular through activities intended for young people, including folk music camps and music courses. Combining music and dance in these contexts is necessary to emphasise their natural coexistence.
==The community/communities behind this submission.==
[https://www.sls.fi/sv/finlands-svenska-folkmusikinstitut Svenska litteratursällskapet i Finland/ Finlands svenska folkmusikinstitut]

[https://folkdans.fi/english/ Finlands Svenska Folkdansring]

[http://folkdans.fi/ostra-nylands-folkdansardistrikt-r-f/ Östra Nylands Folkdansdistrikt rf]

[https://folkdans.fi/helsingfors-folkdansardistrikt-r-f/ Helsingfors Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/vastra-nylands-folkdansdistrikt-r-f/ Västra Nylands Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/abolands-folkdansdistrikt-r-f/ Åbolands Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/mellersta-osterbottens-folkdansdistrikt-r-f/ Mellersta Österbottens Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/norra-osterbottens-folkdansdistrikt-r-f/ Norra Österbottens Folkdansdistrikt rf]
==Bibliography and links to external sources of information==
'''Videos'''

[https://www.youtube.com/watch?v=NbFLh_-88oo Brage-yhdistyksen menuetti]

[https://www.youtube.com/watch?v=vE9lT9qTmIE Jeppolaiset tanssivat menuettia]

[https://www.youtube.com/watch?v=cxyqANoj85M Menuettia Itä-Uudellamaalla]

[https://www.youtube.com/watch?v=DdlanqhQ5ak Suomenruotsalainen menuetti]

'''Websites'''

[http://www2.sls.fi/folkdiktning/ Finlands svenska folkdiktning -verkkojulkaisu].

[http://www.jepokryddona.com/roulit/ Kansanmusiikkiryhmä Jepokryddona].

[http://www.lirarna.fi/startsida/ Kansanmusiikkiverkosto Lirarna].

[http://www.sls.fi/sv/utgivning/brollopsspelmannen-0 Valter Enlund och Torsten Pärus], levynkansitekstit.

[http://www.sls.fi/sv/utgivning/jeppolatar-efter-viktor-andersson-1901-1974 Jeppolåtar efter Viktor Andersson 1901-1974], levynkansitekstit.

'''Literature'''

Andersson, Otto 1963. Äldre dansmelodier. Finlands svenska folkdiktning. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland.

Biskop, Gunnel 2015. Menuetten – älsklingsdansen. Om menuetten i Norden – särskilt i Finlands svenskbygder – under trehundrafemtio år. Helsingfors: Finlands Svenska Folkdansring.

Heikel, Yngvar 1938. Dansbeskrivningar. Finlands svenska folkdiktning. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 268.

Hoppu, Petri 1999. Symbolien ja sanattomuuden tanssi. Menuetti Suomessa 1700-luvulta nykyaikaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Nallinmaa, Eero 1982. Barokkimenuetista masurkkaan: sävelmätutkimuksia. Tampere.

''The Nordic Minuet. Royal Fashion and Peasant Tradition.'' Edited by Petri Hoppu, Egil Bakka and Anne Margrete Fiskvik. Cambridge, UK: Open Book Publishers, 2024, <nowiki>https://www.openbookpublishers.com/books/10.11647/obp.0314</nowiki>

<nowiki>https://doi.org/10.11647/OBP.0314</nowiki>

Menuetten i Finlands svenskbygder

2026-04-20T08:14:42Z

Purmen: Lisäys kirjallisuusluetteloon

{{Ilmiö
|kansallinen=Kyllä
|kieli=sv
|kategoria=Musiikki ja tanssi
|sijainti=Pohjanmaa,
|asiasanat=menuett, nöjesliv, danstillställningar, festsed, finlandssvensk kultur, folkmusik, spelmän, dansmusik,
}}

==Utövare och folk som känner till traditionen==
Än idag finns det människor i Österbotten som kan dansa sin menuett. Jämsides med att menuetten har dansats i folklig tradition fram till nutid började den dansas i organiserad form inom folkdanslagen redan i början av 1900-talet. Inom Finlands Svenska Folkdansring förekommer menuett ständigt på dansprogrammet. Menuettdans lärs i dag ut på kurser till folkdanslagens instruktörer, som i sin tur lär ut menuetten inom sina folkdanslag. Idag dansas menuett inom varje folkdanslag och varje finlandssvensk folkdansare kan dansa menuett. Det finns också folkdanslag som har specialiserat sig på menuetter från olika delar av Svenskfinland. Då folkdansare sammankommer till fester av olika slag är menuetten en av danserna som dansas, också i privata sammanhang.[[Tiedosto:Folkdansare.JPG|thumb|Menuett i Östra Nyland år 2013 / Foto: Bettina Westerholm|317x317px]]

Menuetten visas även upp för publik i alla sammanhang då finlandssvenska folkdansare uppträder, både i eget land och på olika håll i Norden. Inom folkdansrörelsen ackompanjeras dansen av folkdansspelmän. Inom spelmansrörelsen, Finlands svenska spelmansförbund och lokala föreningar, utövas traditionen genom samspel i grupper och som solospel. Kännedom om musiken har spelmän och folkmusiker, både professionella musiker och amatörmusiker.

==Utövande av traditionen==
[[Tiedosto:Menuettdans 2013.jpg|thumb|280x280px|Menuettdans 2013. Foto: Gunnel Biskop]]
Menuetten dansas till musik i ¾ taktart. Ett menuettsteg tas under två taktdelar, enligt stegmönstret höger – paus – vänster, höger, vänster – paus. Menuett dansas parvis av man och kvinna och oberoende av andra par, men samtidigt med många par bredvid varandra. Utgångsställningen är två mot varandra stående led med kavaljererna i den ena och damerna i den andra. De två lederna dansar mot varandra och dansar ett fritt antal gånger över till motstående sida och tillbaka. Detta kallas ”övergångar”. I mitten av dansen dansas parvis om, vilket kallas ”hoptagning”.

Den kavaljer som står ”i bordsändan” kallas bordsändskavaljer, och paret som står i bordsändan kallas "bordsändspar". Begreppet kommer från platsen närmast brudbordet där brudparet satt på sitt bröllop, där var hedersplatsen, och den kavaljeren har den ledande rollen. Idag talar man också om ”första par”.

Bordsändskavaljerens roll är att veta och bestämma hur menuetten genomförs. För det första skall han veta när i musiken dansen skall börja, stegen börja tas. Det är det svåraste beträffande hela menuetten. För det andra bestämmer bordsändskavaljeren hur lång menuetten blir. Menuettens längd är inte bestämd i folklig tradition. Bordsändskavaljeren bestämmer hur många övergångar man tar till motstående sida, innan man tar ihop och svänger om i mitten av dansen. Till hoptagningen ger bordsändskavaljeren tecken t.ex. genom att stampa. Efter hoptagningen dansas åter ett obestämt antal övergångar innan dansen är slut. För att veta när dansen skall sluta ger bordsändskavaljeren åter tecken.

Idag dansas polska efter menuetten och bordsändskavaljeren har den ledande rollen att stampa som tecken till olika skeden också i polskan.

Musiken och dansen har idag långt gått skilda vägar. Musiken har en särskild plats inom den finlandssvenska spelmanskulturen. Menuetten har traditionellt spelats på fiol, solo eller med sekunderande stämma. I senare tider har även dragspelet varit ett viktigt instrument som fört den musikaliska menuettraditionen vidare.

==Traditionens bakgrund och historia==
[[Tiedosto:Tjöck menuett 1987.jpg|thumb|Tjöckbor dansar hoptagning i sin menuett 1987. Foto: Stina Hahnsson.]]
Menuetten uppkom i Frankrike. Den första menuetten tror man att dansades av Ludvig XIV år 1653 då han var 15 år. Menuetten uppfördes i baletter och i ”Ballet de la Nuit” (Nattens balett) uppträdde Ludvig som solguden Apollon iklädd en guldfärgad dräkt och peruk med gyllene solstrålar. Därav fick han namnet Solkonungen. Småningom började menuetten också förekomma inom sällskapslivet och dansades solo av ett par åt gången. Som sällskapsdans spred sig menuetten snabbt till Norden, och omtalas 1667 i Danmark och 1676 i Sverige. Den började dansas av herre, kung och folk.

Under 1700-talet stod menuetten i blom i Sverige och i den östra riksdelen Finland. T.ex. år 1778, då kung Gustaf III och drottning Sofia Magdalena hade fått en son, firades detta med en stor bal. Där dansades sjutton menuetter i rad, solo av ett par åt gången. Kungen och drottningen inledde. Sedan fortsatte menuetterna i rangordning av de sexton följande paren. Amiralen Carl Tersmeden ger glimrande skildringar om hur man dansade menuett solo, två par samtidigt eller flera par samtidigt. Och hur man bytte partner så att alla damerna kom att dansa menuett med alla herrarna inom en omgång.

Landsbygdsbefolkningen runt om i Finlands svenskbygder dansade också menuett redan under 1700-talet. I vissa bygder i Österbotten – i Vörå, Oravais, Munsala, Jeppo och Nykarleby samt i Lappfjärd och Tjöck – var menuetten huvuddansen långt in på 1900-talet. Den dansades som allmän dans till vardag och fest och den dansades som ceremonidans på bröllop. Med ceremonidans avses den första, eller de första danserna med bruden, då vissa bestämda personer dansade i tur och ordning med bruden eller brudparet. Även här kunde man byta partner, så att alla männen i en omgång dansade med alla kvinnorna.

Efter ceremonidanserna blev dansen allmän då alla bröllopsgästerna fick dansa. Då fortsatte man att dansa menuett. På 1930-talet kunde man dansa ett trettiotal menuetter den första bröllopsdagen och ännu flera den andra dagen. Ännu på 1950-talet kunde det på bröllop dansas ett femtontal menuetter. Spelmännen hade ett stort antal menuetter på sin repertoar. Det finns uppgifter om att en spelman inte upprepade samma melodi på ett och samma bröllop.

Dessa två situationer, ceremonidans och allmän dans, påverkade tempot i menuetten. Inom ceremonidansen på allmogens bröllop dansades menuetten långsamt, sirligt och värdigt. I mitten av 1800-talet dansades menuetten så långsamt att ungdomen hade svårt att lära sig stegen berättade spelmannen Erik Ebb (f. 1814) i Lappfjärd, som hade 40 menuetter på sin repertoar. Som allmän dans i samhället dansades menuetten under 1700-talet med ett lätt och kort steg i snabbt tempo. I Österbotten började man i början av 1900-talet i vissa bygder hoppa i menuetten. Man kunde hoppa i hela menuetten, eller stiga ut som det hette, den första halvan och hoppa den andra halvan.

Spelmän och grupper som aktivt bidragit till att föra menuetten vidare som levande musiktradition är bl.a. mästerspelmännen från Lappfjärd Torsten Pärus (1910-2001) och Valter Enlund (1912-2013), Bengt Lillhannus samt spelmanslaget Jeppo Bygdespelmän som bl.a. vann ”Europapriset i folkkonst” år 1985.

==Förmedlande av traditionen==
Det ordnas speciella danskvällar för allmänheten i Österbotten, där menuetten har huvudrollen. Inom folkdansrörelsen dansas menuett regelbundet i alla folkdanslag. För musikens del lärs menuetten ut på samspelsövningar, kurser och workshops. Menuetten spelas både på uppträdanden och under spontant spel, s.k. ”buskspel” på stämmor och festivaler. Olika områden i svenska Österbotten har sin egen lokala variant av menuetten, t.ex. Tjöck, Lappfjärd, Oravais, Munsala och Jeppo, och här värnar man också om traditionerna genom att odla dem inom lokala dans- och spelmanslag. Jeppo med sin särpräglade variant bör omnämnas som speciellt anmärkningsvärd i detta hänseende eftersom sättet att spela menuett i trakten idag aktivt förs vidare till en yngre generation inom exempelvis folkmusikensemblen Jepokryddona.

Menuettmelodierna traderas muntligt från spelman till spelman och inom spelmanslag och -grupper. För spelmän och musiker ordnas kurser och workshops. Till ringa del sker traditionsöverföring genom undervisning vid musikskolor, -institut och vid yrkeshögskolor och Sibelius-Akademin.

Menuetten har noggrant dokumenterats av arkiv och forskare under 1900-talet. Dansbeskrivningar, noter och inspelningar har publicerats och utgivits i olika format. Det här materialet utgör en rik källa för dagens utövare.

==Traditionens framtid==
I folklig tradition har eldsjälar avgörande betydelse för att föra menuettdansandet vidare. Det har visat sig att ”bordsändskavaljeren”, som tar initiativ till de olika skedena i menuetten, har en stor roll, man kan säga en avgörande roll. Så länge det finns ”bordsändskavaljerer” i ovannämna menuettbygder, förs traditionen vidare i folklig tradition. Menuett lärde man sig tidigare från barnsben. Det fordras kraftåtgärder med det snaraste, dvs. det fordras resurser och personer för att få barn och unga i t.ex. skolor och klubbar, att lära sig menuetten. I organiserad form kommer menuetten fortsättningsvis att leva vidare inom folkdanslagen.

För att bevara traditionen att spela menuett bör man understöda och sprida kännedom om menuettens position i den finlandssvenska kulturen. En viktig målgrupp i detta sammanhang är barn och unga som borde komma i kontakt med traditionen via musikundervisning i skolor och klubbar. I den finlandssvenska spelmansrörelsen borde man lyfta fram menuetten särskilt i den verksamhet som riktar sig till den yngre målgruppen, exempelvis på folkmusikläger och spelkurser. Att kombinera musik och dans i sådana sammanhang är önskvärt för att poängtera den naturliga symbiosen mellan dans och musik.

==Aktörer som står bakom förslaget==
[http://www.sls.fi/sv/arkiv-forlag/finlands-svenska-folkmusikinstitut Svenska litteratursällskapet i Finland/ Finlands svenska folkmusikinstitut]

[https://folkdans.fi/ Finlands Svenska Folkdansring]

[http://folkdans.fi/ostra-nylands-folkdansardistrikt-r-f/ Östra Nylands Folkdansdistrikt rf]

[https://folkdans.fi/helsingfors-folkdansardistrikt-r-f/ Helsingfors Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/vastra-nylands-folkdansdistrikt-r-f/ Västra Nylands Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/abolands-folkdansdistrikt-r-f/ Åbolands Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/mellersta-osterbottens-folkdansdistrikt-r-f/ Mellersta Österbottens Folkdansdistrikt rf]

==Källor och länkar till andra informationskällor==

'''Videor'''

[https://www.youtube.com/watch?v=NbFLh_-88oo Föreningen Brages folkdanslag dansar menuett från Jeppo 2007].

[https://www.youtube.com/watch?v=vE9lT9qTmIE Jeppobor dansar sin menuett 1997].

[https://www.youtube.com/watch?v=cxyqANoj85M Folkdansare i östra Nyland dansar menuett från Lappfjärd 2013].

'''Litteratur'''

Andersson, Otto 1963. Äldre dansmelodier. Finlands svenska folkdiktning. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland.

Biskop, Gunnel 2015. Menuetten – älsklingsdansen. Om menuetten i Norden – särskilt i Finlands svenskbygder – under trehundrafemtio år. Helsingfors: Finlands Svenska Folkdansring.

Heikel, Yngvar 1938. Dansbeskrivningar. Finlands svenska folkdiktning. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 268.

Hoppu, Petri 1999. Symbolien ja sanattomuuden tanssi. Menuetti Suomessa 1700-luvulta nykyaikaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Nallinmaa, Eero 1982. Barokkimenuetista masurkkaan: sävelmätutkimuksia. Tampere.

''The Nordic Minuet. Royal Fashion and Peasant Tradition.'' Edited by Petri Hoppu, Egil Bakka and Anne Margrete Fiskvik. Cambridge, UK: Open Book Publishers, 2024, <nowiki>https://www.openbookpublishers.com/books/10.11647/obp.0314</nowiki>

<nowiki>https://doi.org/10.11647/OBP.0314</nowiki>

Menuetti Suomen ruotsinkielisillä alueilla

2026-04-20T08:10:17Z

Purmen: Lisäys kirjallisuusluetteloon

{{Ilmiö
| kategoria = Musiikki ja tanssi
| sijainti = Suomi, Pohjanmaa,
| asiasanat = menuetti, huvielämä, tanssitapahtumat, juhlatavat, suomenruotsalainen kulttuuri, kansanmusiikki,
| kansallinen = Kyllä
}}

==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==
Vielä nykyäänkin on Pohjanmaalla ihmisiä, jotka osaavat tanssia perinteistä menuettiaan. Sen lisäksi, että menuettia on tanssittu elävänä perinteenä aina näihin päiviin asti, sitä on alettu jo 1900-luvun alkupuolella tanssia organisoidusti kansantanssiyhdistyksissä. Finlands Svenska Folkdansring -järjestön ohjelmassa menuetti on ollut aina mukana. Menuettia opetetaan nykyään erillisillä kursseilla kansantanssiohjaajille, jotka välittävät taitoa eteenpäin omissa yhdistyksissään. Tätä nykyä menuettia tanssitaankin kaikissa kansantanssiyhdistyksissä ja jokainen suomenruotsalainen kansantanssiharrastaja osaa sitä. Jotkin kansantanssiyhdistykset eri puolilla ruotsinkielistä Suomea ovat jopa erikoistuneet menuetteihin. Menuetti kuuluu juhlaan kuin juhlaan aina siellä, missä kansantanssien harrastajat kokoontuvat, oli kyse sitten yksityisestä tai julkisesta tapahtumasta.

Menuetti kuuluu ohjelmistoon myös kaikkialla, missä suomenruotsalaisia kansantanssien harrastajia esiintyy – niin kotimaassa kuin eri puolilla Pohjoismaitakin. Kansantanssikontekstissa menuettiin kuuluvat erottamattomasti myös pelimannit. Finlands svenska spelmansförbund järjestössä ja paikallisissa yhdistyksissä perinnettä ylläpidetään soittamalla ryhmässä tai yksin. Menuetin tuntevat niin ammattipelimannit kuin kansanmusiikin harrastajatkin.
[[Tiedosto:Folkdansare.JPG|thumb|Menuettia Uusimaalla vuonna 2013 / Kuva: Bettina Westerholm|317x317px|alt=Kansanpukuisia ihmisiä tanssimassa.]]

==Perinteen harjoittaminen==
[[Tiedosto:Menuettdans 2013.jpg|thumb|280x280px|Menuettia 2013. Kuva: Gunnel Biskop|alt=Pareja tanssimassa.]]
Menuetin tahtilaji on ¾. Menuetin askelikko jakautuu kahdelle tahdille kuviolla oikea - tauko - vasen, oikea - vasen - tauko. Menuetti on paritanssi, jossa mies ja nainen tanssivat riippumatta muista pareista, mutta muiden rinnalla. Tanssin alussa miehet ja naiset ovat kahdessa rivissä vastakkain. Rivit tanssivat kohti toisiaan sekä vastakkaiselle puolelle ja takaisin. Jälkimmäisiä kutsutaan paikanvaihdoiksi tai ylimenoiksi (övergångar). Tanssin keskiosassa tanssitaan pareittain pyörähtäen (hoptagning).

Rivin eli “pöydän” päässä olevaa miestä kutsutaan ”päätymieheksi” (bordsändskavaljer) ja pöydän päässä olevaa paria ”päätypariksi” (bordsändspar). Käsite juontaa juurensa lähinnä morsiusparia häissä olleesta kunniapaikasta, jolle päässyt mies johti tanssia. Nykyään puhutaan myös ensimmäisestä parista.

Päätymiehen tehtävänä on päättää menuetin kulusta. Ensin on tiedettävä, missä kohdin musiikkia tanssi alkaa ja askeleita aletaan ottaa. Se on koko menuetin tanssimisen vaikein osuus. Päätymiehen tehtävänä on myös päättää menuetin kesto, sillä perinteisessä tanssissa se on vaihdellut hänen mielensä mukaan. Päätymies päättää, kuinka monta kertaa parit käyvät vastakkaisella paikalla, ennen kuin tanssin keskellä pyörähdetään pareittain käsiotteessa. Pyörähdyksen merkiksi päätymies antaa signaalin esimerkiksi polkaisemalla. Pareittain pyörähdyksen jälkeen ennen tanssin loppua tanssitaan taas vapaa määrä paikanvaihtoja. Päätymies ilmoittaa myös tanssin loppumisesta antamalla vastaavan signaalin.

Nykyään menuetin jälkeen tanssitaan polska, ja päätymiehellä johtaa tanssia myös siinä polkaisemalla merkiksi tanssin eri vaiheissa.

Musiikki ja tanssi ovat nykyään kulkeneet pitkään eri teitä. Menuettimusiikilla onkin erityinen paikka suomenruotsalaisessa pelimannikulttuurissa. Menuettia on perinteisesti soitettu viululla joko soolona tai niin, että mukana on myös toinen ääni. Myöhempinä aikoina haitaristakin on tullut olennainen soitin musiikillisen menuettiperinteen edistämisessä.
==Perinteen taustaa ja historiaa==
[[Tiedosto:Tjöck menuett 1987.jpg|thumb|Menuetin tanssimista vuonna 1987. Kuva: Stina Hahnsson.|alt=Kansanpukuisia paritanssijoita rivissä.]]
Menuetti on lähtöisin Ranskasta. Ludvig XIV:n uskotaan tanssineen ensimmäisen menuetin 15-vuotiaana vuonna 1653. Menuettia tansittiin baleteissa, kuten ”Ballet de la Nuit” -esityksessä (”Yön baletti”), jossa Ludvig itse esitti auringonjumala Apolloa kullanvärisessä asussaan ja peruukissaan. Tästä esityksestä hänelle jäikin nimitys Aurinkokuníngas. Vähitellen menuetti alkoi levitä myös seurapiireihin, missä sitä tanssittiin yksi pari kerrallaan.

Seuratanssina menuetti levisi Pohjoismaihin nopeasti: siitä on maininta Tanskasta vuodelta 1667 ja Ruotsista vuodelta 1676. Täällä sitä tanssivat niin herrat, kuninkaat kuin kansakin.

1700-luku oli menuetin kulta-aikaa Ruotsissa ja valtakunnan itäisessä osassa Suomessa. Esimerkiksi kuningas Kustaa III:n ja kuningatar Sofia Magdalenan pojan synnyttyä järjestettiin suuret juhlatanssiaiset, joissa tanssittiin seitsemäntoista menuettia peräjälkeen, yksi pari kerrallaan. Tanssin aloitti itse kuningaspari, minkä jälkeen seuraavat kuusitoista paria jatkoivat arvojärjestyksessä. Amiraali Carl Tersmeden kuvailee loistavasti menuetin tanssimista yhdellä, kahdella tai useammalla parilla sekä sitä, kuinka paria vaihdettiin kesken tanssikierroksen siten, että kukin nainen tanssi jokaisen miehen kanssa yhden kierroksen aikana.

Menuettia tanssittiin myös Suomen ruotsinkielisillä maaseutualueilla jo 1700-luvulla. Joissain Pohjanmaan pitäjissä, kuten Vöyrillä, Oravaisissa, Munsalassa, Jepualla, Uudessakaarlepyyssä, Lapväärtissä ja Tiukassa, menuetti säilytti paikkansa suosituimpana tanssina pitkälle 1900-lukua. Sitä tanssittiin sekä arkena että juhlissa kuten myös häissä seremoniallisena tanssina. Seremoniatansseilla tarkoitetaan ensimmäisiä tansseja, jotka tietyt henkilöt tanssivat morsiamen tai morsiusparin kanssa tietyssä järjestyksessä. Tällöinkin paria voitiin vaihdella niin, että kaikki miehet tanssivat jokaisen naisen kanssa yhden kierroksen aikana.

Seremoniallisten tanssien jälkeen kaikki häävieraat saivat tanssia, tietenkin menuetteja. 1930-luvulla saatettiin tanssia kolmisenkymmentä menuettia häiden ensimmäisen päivän aikana ja tätäkin enemmän toisena päivänä. Vielä 1950-luvulla saatettiin häissä tanssia viitisentoista menuettia. Pelimannit hallitsivat valtavan määrän menuetteja. Joidenkin tietojen mukaan pelimannit eivät koskaan toistaneet samaa melodiaa kahdesti samojen hääjuhlien aikana.

Menuetin tempo vaihteli sen mukaan, oliko kyseessä seremoniallinen vai kaikkien tanssittavaksi tarkoitettu tanssi. Rahvaan häissä seremonialliset menuetit olivat hitaita, hienostuneita ja arvokkaita. Pelimanni Erik Ebb Lapväärtistä (s. 1814), jolla oli ohjelmistossaan neljäkymmentä menuettia, kertoi, että 1800-luvun puolivälissä menueteista tuli niin hitaita, että nuorten oli vaikea opetella askeleita. 1700-luvulla kansan parissa yleistanssina tanssittu menuetti puolestaan oli kevyt, lyhytaskelinen ja nopeatempoinen. 1900-luvun alussa alettiin joissain Pohjanmaan kylissä menuettia tanssiessa jopa hypähdellä joko koko menuetin ajan, tai saatettiin astella alkupuoli ja hypähdellä loppupuoli.

Muun muassa lapväärttiläiset mestaripelimannit Torsten Pärus (1910–2001) ja Valter Enlund (1912–2013), helsingbyläinen mestaripelimanni Bengt Lillhannus sekä jepualainen Jeppo Bygdespelmän ryhmä ovat olleet kannattelemassa menuetin elävää perinnettä. Jeppo Bygdespelmän ryhmä voitti mm. Kansantaiteen Eurooppa-palkinnon vuonna 1985.

==Perinteen eteenpäin välittäminen==
Pohjanmaalla järjestetään kaikille avoimia tanssi-iltoja, jotka keskittyvät pääasiassa menuettiin. Menuettia tanssitaan säännöllisesti kaikissa kansantanssiyhdistyksissä. Menuettimusiikkia opetetaan yhteissoitoissa, kursseilla ja työpajoissa. Menuetteja soitetaan sekä erilaisissa esityksissä että spontaanisti ns. ”puskasoitoissa” esimerkiksi festivaaleilla. Useilla ruotsinkielisen Pohjanmaan eri alueilla, kuten Tiukassa, Lapväärtissä, Oravaisissa, Munsalassa ja Jepualla, on oma paikallinen varianttinsa menuetista. Tällaisilla alueilla perinteitä vaalitaan paikallisissa tanssi- ja pelimanniyhdistyksissä. Jepuan omaleimainen menuetti on erityisen huomionarvoinen tässä mielessä, sillä siellä menuettiperinnettä siirretään aktiivisesti nuorelle sukupolvelle esimerkiksi Jepokryddorna-kansanmusiikkiyhtyeen kautta.

Menuettimelodiat kulkevat suullisesti pelimannilta toiselle sekä pelimanniyhdistysten ja ryhmien sisällä. Pelimanneille ja muusikoille järjestetään kursseja ja työpajoja. Perinnettä vaalitaan ja siirretään nuorelle polvelle osittain musiikkikoulujen ja -opistojen sekä ammattikorkeakoulujen ja Sibelius-Akatemian toiminnan kautta.

Tutkijat ja arkistot tallensivat menuetin yksityiskohtaisesti 1900-luvun aikana. Tanssikuvauksia, nuotteja ja äänitteitä on julkaistu useissa formaateissa. Tällainen materiaali tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia nykyisille harrastajille.

==Perinteen tulevaisuus==
Innokkaat harrastajat ovat avainasemassa menuetin tanssimisen säilymisessä elävänä perinteenä. Menuettitanssia johtavalla päätymiehellä on myös osaltaan suuri merkitys tanssin säilymisessä. Perinne pysyy hengissä vain niin kauan kuin perinteikkäissä menuettikylissä riittää päätymiehiä. Aiemmin menuetti opeteltiin jo lapsena. Nyt vaaditaankin pikaisesti tehokkaita toimia eli resursseja ja tekijöitä, jotta lapset saadaan opettelemaan menuettia esimerkiksi kouluissa ja kerhoissa. Organisoidussa muodossaan menuetti säilyy varmasti kansantanssiyhdistysten ohjelmistossa.

Jotta menuettiperinne saadaan pidettyä hengissä muiltakin osin, on tietoa sen asemasta suomenruotsalaisessa kulttuurissa tuettava ja levitettävä. Tällöin yhden tärkeimmistä kohderyhmistä muodostavat lapset ja nuoret, joiden pitäisi päästä tekemisiin perinteen kanssa jo koulujen ja kerhojen musiikinopetuksen kautta. Suomenruotsalaisessa pelimanniliikkeessä tulisi menuettia nostaa esiin erityisesti nuorille suunnatussa toiminnassa kuten kansanmusiikkileireillä ja musiikkikursseilla. Musiikin ja tanssin yhdistäminen tällaisissa yhteyksissä on toivottavaa, jotta niiden välistä luonnollista yhteiseloa saadaan korostettua.

==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==
[http://www.sls.fi/sv/arkiv-forlag/finlands-svenska-folkmusikinstitut Svenska litteratursällskapet i Finland/ Finlands svenska folkmusikinstitut]

[https://folkdans.fi/ Finlands Svenska Folkdansring]

[http://folkdans.fi/ostra-nylands-folkdansardistrikt-r-f/ Östra Nylands Folkdansdistrikt rf]

[https://folkdans.fi/helsingfors-folkdansardistrikt-r-f/ Helsingfors Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/vastra-nylands-folkdansdistrikt-r-f/ Västra Nylands Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/abolands-folkdansdistrikt-r-f/ Åbolands Folkdansdistrikt rf]

[http://folkdans.fi/mellersta-osterbottens-folkdansdistrikt-r-f/ Mellersta Österbottens Folkdansdistrikt rf]

==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==

'''Videot'''

[https://www.youtube.com/watch?v=NbFLh_-88oo Brage-yhdistyksen menuetti]

[https://www.youtube.com/watch?v=vE9lT9qTmIE Jeppolaiset tanssivat menuettia]

[https://www.youtube.com/watch?v=cxyqANoj85M Menuettia Itä-Uudellamaalla]

[https://www.youtube.com/watch?v=DdlanqhQ5ak Suomenruotsalainen menuetti]

'''Kirjallisuus'''

Andersson, Otto 1963. Äldre dansmelodier. Finlands svenska folkdiktning. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland.

Biskop, Gunnel 2015. Menuetten – älsklingsdansen. Om menuetten i Norden – särskilt i Finlands svenskbygder – under trehundrafemtio år. Helsingfors: Finlands Svenska Folkdansring.

Heikel, Yngvar 1938. Dansbeskrivningar. Finlands svenska folkdiktning. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 268.

Hoppu, Petri 1999. Symbolien ja sanattomuuden tanssi. Menuetti Suomessa 1700-luvulta nykyaikaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Nallinmaa, Eero 1982. Barokkimenuetista masurkkaan: sävelmätutkimuksia. Tampere.

''The Nordic Minuet. Royal Fashion and Peasant Tradition.'' Edited by Petri Hoppu, Egil Bakka and Anne Margrete Fiskvik. Cambridge, UK: Open Book Publishers, 2024, <nowiki>https://www.openbookpublishers.com/books/10.11647/obp.0314</nowiki>

<nowiki>https://doi.org/10.11647/OBP.0314</nowiki>