https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=SiiriVirta Elävän perinnön wikiluettelo - Käyttäjän muokkaukset [fi] 2026-04-21T09:43:38Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.44.5 https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Suomalainen_joulupukkiperinne&diff=26995 Suomalainen joulupukkiperinne 2021-06-04T05:45:37Z <p>SiiriVirta: Kielenhuolto</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=joulupukki, joulupukit, joulu, vuotuisjuhlat, kalendaariperinne<br /> }}<br /> '''&lt;big&gt;Uutta tietoa joulupukkiperinteestä&lt;/big&gt;'''<br /> <br /> Joulupukkisäätiö teki yhteistyössä Suomen kirjallisuuden seuran arkiston (ent. Kansanrunousarkisto) kanssa laajan perinnekeruun suomalaisten joulupukkimuistoista. Keruukysely tehtiin loppuvuoden 2020 aikana ja muistoja saatiin lähes sadalta vastaajalta yhteensä noin 600 sivua kirjoitettua tekstiä. Muistoja oli 1930-luvulta tähän päivään, koskettavia tarinoita sota-ajan jouluista ja hauskoja sattumuksia kaikille tutuista isä, veli tai eno joulupukkina. Joulupukkisäätiön tarkoituksena on tehdä vastauksista jaoteltu ja kiinnostava lukemisto suomalaisten joulupukkimuistoista. Millaisia olivat ensimmäiset muistikuvat joulupukista, miten joulupukin ulkoinen olemus on muuttunut vuosikymmenten kuluessa, milloin usko joulupukkiin alkaa horjua, onko joulupukin kyselemä kiltteys jäänyt osaksi myöhempää käyttäytymistä ja paljon muuta tulee esiin vastauksissa. Joulupukkisäätiö pyrkii saamaan myös tälle sivustolle mahdollisimman paljon luettavaa suomalaisen joulupukkiperinteen keruuaineistosta syksyllä 2021. <br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> [[Tiedosto:2015 02 12 ks visit finland leica 0439.jpg|thumb|Joulupukki ja tonttu laavukahvilla joulukuussa 2015. Kuva: Kimmo Syväri. Visit Finland kuva-arkisto.|292x292px]]<br /> Suomalainen joulupukkiperinne tunnetaan koko Suomen alueella sekä maailmanlaajuisesti suomalaisyhteisöissä. Suomalaista joulupukkiperinnettä harjoittavat käytännöllisesti katsoen lähes kaikki suomalaiset perheet, ennen kaikkea lapsiperheet. Jouluaattona joulupukki elävänä fyysisenä henkilönä vierailee useimmissa lapsiperheiden kodeissa ilahduttamassa perheiden joulunviettoa, kysymällä lasten kuluneesta vuodesta ja hyvistä teoista, tuomassa lahjoja ja luomassa omalla olemuksellaan erityistä juhlan tunnelmaa. Tämä onkin suomalaisen joulupukkiperinteen huipentuma. <br /> <br /> Joulupukkiperinnettä pitävät yllä ensisijaisesti vanhemmat kertoen lapsille jo pienestä pitäen joulupukista, mutta myös tiedotusvälineet kertomalla joulunvieton perinteistä ja joulupukista. Julkisen palvelun mediayhtiö, Yleisradio on tv-ohjelmistossaan omistanut jouluaaton aamupäivän Joulupukin kontaktiohjelmaksi. Jouluaaton aamupäivän ” Joulupukin kuumalinja ”- ohjelmaan lapset voivat soittaa puhelimitse joulupukille ja keskustella hänen kanssaan. Ohjelmaan voi myös lähettää sähköpostitse ja internetin kautta jouluterveisiä, joita luetaan ohjelman aikana.<br /> <br /> Yleisradion uutistoiminta on jo 20 vuoden ajan tehnyt lyhyen tv-ohjelman Joulupukin matkaanlähdöstä Lapista kansainväliseen ohjelmajakeluun. Joulun alla 2016 se lähetettiin 80 maahan ja kansainvälisten kuvatoimistojen kautta se levisi ympäri maailman tv-katsojille joulua viettäviin maihin sekä myös Kiinan kansallisen tv-yhtiön CCTV:n ajankohtaisohjelmiin ja joihinkin islamilaisiin maihin kuten Malesiaan ja Indonesiaan. <br /> <br /> Monissa suomalaisissa kaupungeissa järjestetään joulunavajaistapahtumia, joissa joulupukilla on keskeinen rooli. Rovaniemen Napapiirillä on järjestetty joulun avaus yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa jo vuosikymmeniä marras-joulukuun vaihteessa.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Suomalainen tapa viettää joulua tarkoittaa usein perheiden yhteistä joulunviettoa, johon kuuluu yhdessäolo, jouluruokailu ja erityisesti lapsiperheissä joulupukin vierailu jouluaattona kodin joulujuhlassa. Joulupukki yleisen tavan mukaisesti kyselee ensin lasten kiltteydestä, sen jälkeen pienimmät saattavat ujostellen ja jännittäen esittää joululaulun. Tämän jälkeen joulupukki yleensä aloittaa lahjapakettien jakamisen, jossa lapset yleensä toimivat joulupukin apuna. Suomessahan useimmat lapset uskovat jopa kouluikään saakka, että Joulupukki on olemassa. Suomalaisessa perinteessä olennaista on se, että Joulupukki tulee Lapin Korvatunturilta, missä on lunta ja poroja, joilla Joulupukki liikkuu. Joulupukilla on ollut alusta pitäen lammasvuorinen pitkä turkki, joka sittemmin on saanut punaisen värin. Olennainen osa perinnettä ovat tontut, jotka pajassaan valmistavat vuoden aikana lahjat. Tonttujen asuste on perinteisesti harmaa verka-asu ja kaikilla myös joulupukilla on punainen pipolakki. <br /> <br /> Suomalaiseen joulupukkiperinteeseen kuuluu olennaisesti jouluaattona joulupukin odottelu. Etenkin perheen pienimpien vuoksi joulupukin tulo on useimmin järjestetty jo myöhäiseen iltapäivään, jotta muu jouluaaton vietto kunkin perheen omine traditioineen sujuisi mutkattomasti. <br /> <br /> Joulupukille kirjoitetaan edelleen ennen joulua kirjeitä, jotka pääosin sisältävät lahjatoiveita, osa kirjeistä myös lasten kertomuksia heidän kiltteydestään ja hyvistä teoistaan. Vuodesta 1985 lähtien Joulupukin Pääpostiin Rovaniemen Napapiirillä on vastaanotettu noin 18 miljoonaa kirjettä Joulupukille. Viime vuosina joulupukki on saanut vuodessa yhteensä yli 500 000 kirjettä noin 200 eri maasta. Vuonna 2016 joulupukki sai eniten kirjeitä Kiinasta, Italiasta ja Puolasta. <br /> [[Tiedosto:HKMS000005 km0000lpqy.jpg|thumb|Joulunviettoa kotona 1960. Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo.|304x304px]]<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Suomalainen joulupukki on syntynyt monista aineksista. Se on risteytetty eurooppalaisista lahjojenjakajaolennoista ja kotimaisista rumista nuuttipukeista. Tärkein esikuva on ollut Pyhä Nikolaus, joka oli yleisimmin tunnetun tarinan mukaan piispa ja eli 300-luvulla Myrassa, Vähässä-Aasiassa. Nikolaus oli hurskas hyväntekijä ja lasten, erityisesti orpolasten, suojelija. Hän auttoi alamaisiaan eri tavoin. Nikolaus esimerkiksi lahjoitti köyhälle miehelle kultarahoja, jotta tämä saisi tyttärelleen myötäjäiset ja siten tyttären naimisiin. Nikolaus-piispasta tuli näkymätön, salainen lahjojen antaja. Pyhimyksen maine levisi moniin maihin ja hänen merkkipäivänään 6. joulukuuta alettiin antaa lahjoja. Esimerkiksi hollantilaiset saavat lahjansa edelleen sinä päivänä. Amerikkalaisten Santa Claus on Nikolauksen muunnelma. <br /> <br /> Hollantilaiset siirtolaiset veivät lahjojenjakajan mukanaan Amerikkaan ja siellä pyhimys alettiin yhdistää joulukuun kuudennen sijasta kristilliseen jouluun. Nikolaus muuttui Santa Clausiksi ja koki muodonmuutoksen; siitä tuli lihava, iloinen, vanha ja isällinen hahmo. Amerikkalainen Santa Claus asuu Pohjoisnavalla ja saapuu jouluyönä porovaljakolla ja pudottaa lahjat savupiipusta. Suomessa nykyisin tunnetun joulupukin edeltäjiä olivat nuuttipukit, jotka kulkivat taloissa eivät suinkaan antamassa lahjoja, vaan pyytämässä ruokaa ja juomaa erityisesti viinaa tai olutta. Nuutinpäivän pukkiperinne elää edelleen muutamilla paikkakunnilla Satakunnassa. <br /> <br /> Suomalainen joulupukki on saanut paljon vaikutteita amerikkalaisesta kollegastaan. Mutta suomalainen pukki tulee henkilökohtaisesti tervehtimään lapsia ja jakamaan lahjoja, kun taas amerikkalainen pukki näyttäytyy lapsille vain tavarataloissa. Tämä henkilökohtainen taloissa kiertely on joulupukkimme suomalaisin piirre ja peräisin nuuttipukeilta. Joulupukin vierailut kodeissa alkoivat 1920-luvulla ja vähitellen lisääntyivät kaikissa yhteiskuntaluokissa, alkuun joulupukit vierailivat enimmäkseen porvariskodeissa.Sotien aikana joulupukkeja vieraili myös rintamajoukkoja ilahduttamassa.<br /> [[Tiedosto:HKMS000005 km0000ncj3.jpg|thumb|Joulupukki ja tonttuja Elannon Iskun joulujuhlassa 1954. Kuvaaja tuntematon. Helsingin kaupunginmuseo.|272x272px]]<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Perheissä joulupukkiperinne siirtyy sukupolvelta toiselle ja myös kehittyy ja voi saada uusia piirteitä. Vanhat perhealbumien valokuvat, nyttemmin tietokoneen valokuvakansiot ja suvun vanhimpien muistelot kannattaa käydä läpi perheen kesken, kun tulevan joulun viettoa suunnitellaan. Perinne kulkee perheissä ja jouluaaton eteneminen on omaksuttu lapsuudenkodeista ja niissä pyritään noudattamaan ainakin joitakin vanhempien muistamia ja mieleen painuneita kokemuksia. <br /> <br /> Joulupukin perinnettä vaaliva Joulupukkisäätiö pyrkii omalta osaltaan ylläpitämään suomalaista joulupukkiperinnettä ja myös jakamaan tietoa joulupukin toimintavoista kaikille, jotka tuovat esille joulupukin, myös kansainvälisesti. Sääntöjensä mukaisesti ” säätiö kehittää ja ylläpitää maailmanlaajuista mielikuvaa Suomesta oikeana jolulumaana ja joulupukin kotimaana sekä luoda edellytyksiä tämän mielikuvan hyödyntämiselle sekä edistää maailman lasten hyvinvointia. ” Joulupukkisäätiö vahvistaa suomalaista joulupukkikulttuuria- ja perinnettä. Säätiö pyrkii olemaan suomalaisen joulupukkikulttuurin vaalija ja tiedottaja. Suomalaista joulupukkiperinnettä pyritään viemään myös ulkomaille ja siten kertomaan suomalaisista tavoista. Hyödyntäminen on kohdistunut lähinnä matkailuedistämiseen ja joihinkin vienninedistämistapahtumiin. Joulupukkisäätiön tarkoitus on koota joulupukin suomalainen tarina laajemmaksi yhtenäiseksi aineistoksi. <br /> <br /> Yleisradion Elänä arkisto on kaikille avoin palvelu, josta voi käydä katsomassa joulupukista kertovaa filmi- ja videomateriaalia vuosien varrelta. Suomalaisen kirjallisuuden seura on koonnut suomalaisia joulupukkikokemuksia, niitä on julkaistu lainauksina joulua käsittelevissä kirjoissa, mutta itse arkistomateriaali on vaikeammin käytössä verrattuna Yleisradion avoimeen arkistopalveluun. Suomalaiset kirjastot ovat myös kiitettävästi järjestäneet erikoishyllystöjä marras- joulukuussa jouluaiheiseille kirjoille. <br /> <br /> Joulupukki on nykyisin vahvasti esillä myös sosiaalisessa mediassa: Facebookissa, WhatsAppissa ja esimerkiksi kiinalaisissa Weibossa ja WeChatissa. <br /> <br /> Joulupukin Kammari Rovaniemellä toimii Joulupukin pajakylässä. Ensimmäisiä suunnitelmia Joulumaasta tehtiin jo 1970-luvulla, mutta nykyisen muotonsa ja laajuutensa Pajakylä on saanut 2000-luvun alussa. Joulupukin Kammari on kuitenkin toiminut jo vuodesta 1985. Suomalaisesta joulupukista kerrotaan myös ulkomaisille toimittajille, jotka vierailevat Suomessa ulkoministeriön ja Visit Finlandin kutsumina. Rovaniemellä vieraili vuoden 2016 aikana lähes 1000 kansainvälistä mediavierasta raportoimassa joulupukista. Rovaniemen Joulupukin kammarissa vieraat voivat tavata suomalaisen joulupukin, käynti joulupukin luona on vierailijoille maksuton. Vuoden aikana Joulupukin kammarilla käy yli puoli miljoonaa vierasta ja joulukuussa kävijöitä on lähes 100.000 noin 130 eri maasta. Joulupukki on nykyisin vahvasti esillä myös sosiaalisessa mediassa: Facebookissa, WhatsAppissa ja esimerkiksi kiinalaisissa Weibossa ja WeChatissa. Joulupukkisäätiö on liitännäisjäsen YK:n matkailujärjestö UNWTO:ssa ja voi sitäkin kautta tehdä tunnetuksi suomalaista joulupukkiperinnettä. Lisätietoa linkkiluettelossa.<br /> <br /> [[Tiedosto:VisitFinland-3270.jpg|thumb|Joulupukki ja lapsi. Kuva: Juha Kärppä. Visit Finland kuva-arkisto.|276x276px]]<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Perinne säilyy osana suomalaisten perheiden joulunviettoa ainakin niissä perheissä, joissa joulu vietetään kotimaassa. Koulujen tiukentuneiden lomamääräysten vuoksi perheiden ulkomaanmatkailu lisääntyy joululomien aikana ja silloin joulupukkiperinne unohdetaan ja jäljelle vain lahjojen antaminen. Sillä voi olla vaikutusta tulevien aikuisten joulunviettoperinteisiin. Joulu sinänsä on niin vahva osa suomalaisuutta, ettei se ole vaarassa hävitä ihmisten mielistä, mutta perinne voi muuttaa muotoaan. Perinteen turvaaminen-osassa mainitut ajatukset voivat vaikuttaa suomalaiseen joulupukkiperinteeseen positiivisesti. Samoin mahdollisen selvityksen tekeminen Suomen joulupukkistrategian tarpeellisuudesta ja sen mahdollinen toteutuminen vahvistavat joulupukkiperinteen säilymistä ja kehittymistä. <br /> <br /> Tärkeää perinteen tulevaisuuden kannalta on joulupukin tarina, millainen sen halutaan olevan ja mihin tarkoitukseen sitä mahdollisesti tarvitaan. Joulupukkiperinteen säilyminen ja kehittyminen ei voi olla yksinomaan kaupallisten pyrkimysten edistäminen. Joulupukkisäätiö selvittää parhaillaan, pitäisikö Suomeen laatia kansallinen joulupukkistrategia. Tarkoitus on vahvistaa joulupukin tehtävää edistää hyvien tekojen tekemistä ja kiltteyttä sekä niiden palkitsemista ja siten ehkäistä joulupukin käyttöä puhtaasti kaupallisten intressien edistäjänä. Joulupukkisäätiö voi entistä aktiivisemmin myös ehdottaa tiedotusvälineille joulupukkiaiheista sisältöä hyvissä ajoin ennen suomalaista joulunaikaa. Ympärivuotisesti joulupukki on yleisön tavattavissa Rovaniemellä Joulupukin kammarissa. Suomalainen joulupukki on myös vastaanottamassa ulkomaisia risteilyturisteja Helsingin Länsisataman terminaalissa ensimmäistä kertaa kesäkautena 2017.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://santaclausfinland.fi/joulupukkisaatio/ Joulupukkisäätiö], [http://www.visitfinland.fi/ Visit Finland]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> https://www.unwto.org/affiliate-member-organization/126477<br /> <br /> YLE Elävä arkisto: [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/12/16/totuus-joulupukista Joulupukki muitten silmin (1966)]<br /> <br /> Visit Rovaniemi:[http://www.visitrovaniemi.fi/fi/ihastu/joulupukki-joulun-taika/ Joulupukki ja joulun taika]<br /> <br /> [http://santaclausoffice.com/ Joulupukin kammari]<br /> <br /> [http://www.santaclausfinland.fi/ Santa Claus Finland]<br /> <br /> M&amp;M 14.3.2017: [http://www.marmai.fi/uutiset/uusi-tutkimus-selvitti-suomen-kiinnostavimmat-brandit-milla-sijalla-omasi-on-6632655 Uusi tutkimus selvitti Suomen kiinnostavimmat brändit]<br /> <br /> M&amp;M 22.9.206: [http://www.marmai.fi/uutiset/joulupukki-sai-oman-tilin-kiinan-weibo-palveluun-vahvistaa-asemaa-suomalaisena-ikonina-6584642 Joulupukki sai oman tilin Kiinan Weibo-palveluun]<br /> <br /> M&amp;M 16.12.2015: [http://www.marmai.fi/uutiset/joulupukki-kiinnostaa-rovaniemi-vetaa-kansainvalisia-mediaryhmia-6296451 Joulupukki kiinnostaa - Rovaniemi vetää kansainvälisiä mediaryhmiä]<br /> <br /> Lapin Kansa 16.10.2015: [https://lacris.ulapland.fi/en/clippings/turistimagneetti-joka-tuottaa-hapeaa(f39e0b0d-73be-4a2b-83f2-7bfd59e01dd6).html Turistimagneetti, joka tuottaa häpeää]<br /> <br /> YLE Uutiset 23.12.2010: [http://yle.fi/uutiset/3-5692020 Joulupukki lähtee matkaan]<br /> <br /> Aalto Satu ( toim. )1999: Suuri perinnekirja. Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Karisto.<br /> Nirkko Juha - Vento Urpo ( toim. ) 1998 (1994): Joulu joutui - Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. SKS.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tornionjoen_perinteinen_koskikalastuskulttuuri&diff=26989 Tornionjoen perinteinen koskikalastuskulttuuri 2021-05-31T10:09:57Z <p>SiiriVirta: Ulkoista muokkausta</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> | kategoria = Juhlat ja tavat, Käsityötaidot, Luonto ja maailmankaikkeus, Ruokaperinteet<br /> | sijainti = Tornio,Ylitornio,Lappi<br /> | asiasanat = Perinnekalastus, Lippo, Siika, Tornionjoki, Lippoaminen, krenkku, siianjakaminen, kalastus, varrassiika<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Koskimaisema.png|pienoiskuva|536x536px|Siikaa lipotaan molemmilla rannoilla, valtakuntien raja kulkee keskellä. Itäisen ja läntisen rannan kalastajat tuntevat toisensa, yhteistyöllä onkin vuosisataiset perinteet. Kuva: Jaakko Heikkilä.]]<br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Koskikalastus on yksi Tornionjoen tärkeimmistä siian perinnekalastusmuodoista. Perinteistä koskikalastusta harjoittavat koskikalastusoikeuden omistajat, jotka muodostavat kalastusosakaskunnan. Osakastalojen kalastusoikeudet ovat muotoutuneet 1500–1700-lukujen aikana. Osakaskunnan tehtävänä on järjestää osakkaiden puolesta kalastus sekä hoitaa kalastoa ja vaalia perinnettä. Jokaisella koskella on omat osakaskunnat molemmin puolin jokea eli valtakunnan rajaa. Kalastusta harjoitetaan rajajokisopimuksen säätelemissä puitteissa. Koskia ovat Kukkolankoski, Matkakoski, Vuennonkoski ja Isonärä. <br /> <br /> Kukkolankosken osakaskuntaan kuuluvat talot 1–16. Kalastusoikeudet ovat siirtyneet uusille sukupolville joko perinnön tai maakauppojen kautta. Osakkaita Kukkolankoskella on noin 200–300, joista kalastusta harjoittaa aktiivisesti noin 60 lippoajaa. Muilla koskilla kehitys on alkanut vastaavista lähtökohdista ja kehittynyt kussakin omalla tavallaan, kuten Matkakoskella Korpikylän osakaskunnan alueella.<br /> <br /> Tornionlaaksossa on tänä päivänä noin 80 000 asukasta molemmin puolin valtakunnan rajaa. Tänäkin päivänä kalastuskulttuurilla on yhteisiä piirteitä molemmin puolin valtakunnan rajaa, vaikka siitä on kehittynyt kalastuskuntakohtaisesti hieman eri versioita. Suurimmassa apajapaikassa Kukkolankoskella kalastuskulttuuri on lähinnä alkuperäistä, vuosisatoja vanhaa perinnettä. <br /> <br /> Tornionjoki, Suomen ja Ruotsin rajajoki, on Pohjois-Euroopan suurin vapaana virtaava vesistö. Se on noin 522 km pitkä ja sen virtaama on 370 m3/s. Tornionjoki on myös Itämeren alueen merkittävin lohen ja vaellussiian kutujoki. Siian ja lohen lisäksi joessa on noin 20 eri kalalajia. <br /> <br /> Kalastusosakaskunnat ovat osa kyläyhteisöjä, joita edustavat kyläyhdistykset. Kalastuskunta tukee kyläyhteisön toimintaa ja ne ovat yhteistyössä erilaisten tapahtumien, kuten siikajuhlien ja myyjäisten muodossa. ProSiika ry:n päärooli on perinnekalastuksen vaaliminen ja siian perinnekalastuksen tunnetuksi tekeminen. <br /> <br /> ProSiika ry:n tehtäviin kuuluu myös kehitysprojektien ideoiminen ja siinä on jäseniä monista kylistä molemmin puolin jokea sekä merialueelta. Yhdistys sai Lapin kulttuurirahaston ympäristöpalkinnon 2015. Perinteen vaalimista ovat tukeneet eri muodoissa lisäksi useat organisaatiot ja yhteisöt kuten EU, Lapin Liitto, Tornion kaupunki, Rajajokikomissio, Tornionlaakson museo, Lapin kulttuurirahasto, Luonnonvarakeskus, Ylitornion kunta, Maaseudun sivistysliitto, Lapin Ammattikorkeakoulu, Meän Kukkola ry (yrittäjät) sekä vastaavat ruotsalaiset organisaatiot ja yhteisöt<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> [[Tiedosto:Varrassiiat.png|pienoiskuva|458x458px|Varrassiikaa voidaan pitää koskikalastuksen &quot;symbolina&quot;. Varrassiian valmistusmenetelmä on erikoinen ja tunnetaan erityisesti Tornionjokilaaksossa. Vaellussiika on ainutlaatuinen raaka-aine, joka syntyy kun kala on syönnösalueella murtovedessä ja nousee makeaan jokiveteen kutemaan. Kuva: Jaakko Heikkilä.]]<br /> Alisen Tornionjokilaakson koskikalastuskulttuuriin kuuluvat satoja vuosia vanhojen perinteiden mukaisesti kesällä siian ja lohen lippous, syksyllä nahkiaisen pyynti ja talvella mateen pyynti. Perinteistä kalastusta harjoittavat jopa 1500-luvulta peräisin olevien oikeuksien perusteella paikallisten kalastuskuntien osakkaat. Osakkaat ovat ottaneet mukaan perinnekalastukseen myös kylän asukkaita, jotka eivät ole varsinaisia osakkaita. Osakkaiden puolesta kalastuksen järjestää osakaskunta rajajokisopimuksen puitteissa. Kalastuksen järjestäminen tapahtuu vuosisatoja vanhojen periaatteiden mukaan osakaskuntakohtaisesti.<br /> <br /> Lippous on perinteinen koskikalastuspaikkojen kalastusmenetelmä siialle ja lohelle. Lippo on pitkän varren päässä oleva haavimainen pyyntiväline (varsi noin 6 m, lipon halkaisija n. 60 cm, liinan silmäkoko 20–40 mm.) Lippoa kuljetetaan vedessä myötävirtaan ja yritetään pyydystää kala pohjan kosteista, joihin ne ovat pysähtyneet lepäämään. Kalastajan on tunnettava veden virtaukset sekä pohjan muodot. Kalan saadakseen kalastaja tarvitsee taitoa, hyvät työvälineet ja tuuria. Silti kaloilla on hyvät mahdollisuudet ohittaa pieni lippo isossa virrassa.<br /> <br /> Käytössä oleva lippo juontaa juurensa 1200–1300-luvulle. Lippoon kuuluvat varsi, vemmel, haarukka ja verkko. Lipon tekeminen on edelleen käsityötä verkon kutomisesta alkaen. Lippojen tekijät miettivät, millainen on lipon sopiva rakenne ja miten eri materiaalit käyttäytyvät vedessä. Lippo täytyy rakentaa mahdollisimman huomaamattomaksi sekä mm. lujuudeltaan ja kooltaan sellaiseksi, että kala saadaan pyydystettyä. Aiemmin käytettiin pelkästään luonnonmateriaaleja, nykyisin mm. lipon liina eli verkko kudotaan nailonlangasta.<br /> <br /> Lippous tapahtuu koskien rannoilta, puusta rakennetuilta krenkuilta tai veneistä. Jokaisella lippopaikalla on oma nimi. Krenkut ovat laitureita tai siltoja, jotka mahdollistavat pääsyn lippopaikkoihin. Veden korkeuden vaihtelun, virran aiheuttaman paineen ja värinän sekä vuodenaikojen vaihteluiden takia rakennelmat pitää rakentaa ja purkaa useita kertoja pyyntikauden aikana. Patojen, siltojen ja krenkkujen rakentaminen tapahtuu yhä edelleen kalastajien talkoilla 1500-luvulta peräisin olevalla koskipaikkojen patomistekniikalla.<br /> <br /> Lippouksen järjestäminen tapahtuu eri koskilla kalastuskuntakohtaisesti. Kukkolankoskella kalastus järjestetään kahdella eri tavalla saalismäärästä riippuen. Alkukesällä lohen ja vähän siian aikaista pyyntiä sanotaan halmelippoukseksi, jolloin kalastus tapahtuu vapaasti osakkaiden kesken. Halmeaikana voivat uudet lippoajat harjoitella sekä myös ei-osakkaat harjoittaa lippousta osakaskunnan luvalla. Suuremman siikasaaliin aikana heinäkuun lopulla ja elokuussa siirrytään 24/7 vuorojärjestelmään. Vuorojärjestelmässä lippovuorot ja saalis jaetaan osakkuuksien eli manttaalien suuruuden mukaan.<br /> [[Tiedosto:Matheenpyynti.png|pienoiskuva|378x378px|Myös talvikalastus tuo kyläläisten pöytään kalaa. Perinteinen madekeitto on herkkua. Kuva: Jaakko Heikkilä.]]<br /> Kylän talot on Kukkolassa jaettu kahtia, iso- ja vähäveroisten lippouspäiviin. Saaliinjako tapahtuu edelleen joka ilta klo 18 koskikentällä ja se kerää kyläläiset ja vierailijat yhteen. Saaliista annetaan ensin lippomiehelle lippo- ja ruokakalat. Lippovuorossa oleville taloille tulevat löönä- eli palkkasiiat. Loput saaliista jaetaan talojen kesken osakkuuslukujen mukaan ainutlaatuisella, ikivanhalla numeerisella järjestelmällä. Numeerisessa järjestelmässä jaetaan mahdollisimman samankokoiset siiat osakastalojen läjiin, jotka vielä lopuksi arvotaan omistajilleen. Numeerisen jakojärjestelmän tuloksena osakas saa manttaalinsa suuruuden mukaisen kilomäärän kalaa, näin osuuksien kokojakauma on keskenään kaikille sama. Numeerinen jako tekee järjestelmästä tasapuolisen ja helpon toteuttaa käytännössä ilman puntaria.<br /> <br /> Koskikenttien perinnemaisemat koostuvat rakennelmista ja rakennuksista, jotka on tehty kalastuksen harjoittamista varten. Rakennelmia ja tiloja on tarvittu ja käytetään edelleen lippomiesten yöpymiseen, ruoanlaittoon sekä kalan ja kalastustarvikkeiden varastointia varten. Kukkolankoskella yhteisistä rakennuksista kalapuohi on kalan säilyttämiseen, paistokota ruoanlaittoa sekä yöpymistä varten ja aitat tarvikkeiden varastointiin.<br /> <br /> Elävään kalastuskulttuuriin kuuluu myös ruokakulttuuri. Perinneruokakulttuuriin kuuluvat varrassiika, siikakeitto, siianmäti ja suolasiika. Tuore suolattu siika on yksinkertaisuudessaan monille suurta herkkua yhä tänäänkin. Paistokota soveltuu erinomaisesti juuri varrassiian paistoon ja siikakeiton valmistamiseen. Vaellussiikakanta on ainutlaatuinen maailmassa, se vaeltaa syönnösalueelta suolaisesta merestä makeaan veteen kutemaan.<br /> <br /> Perinnekalastus ja kalaruoka ovat olleet tärkeä tulon- ja ruoanlähde kyläyhteisöille. Porina (small talk) kalasta tarjoaa luontevan pohjan sosiaaliselle kanssakäymiselle niin hyvässä kuin pahassa. Sosiaaliseen elämään liittyy myös vanhoja erilaisia perinnetapahtumia, esimerkkinä siian nousun kunniaksi järjestetyt siikajuhlat heinäkuun lopulla.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Kustaa Vilkunan mukaan lippoaminen on kansatieteellisestä näkökulmasta alkukantaisin pyyntitapa. Lippopyynti on perustunut kalojen lepopaikkojen ja nousutavan tuntemiseen. Kalastajat ovat tunteneet hyvin koskensa, lippopaikkoja on etsitty uusia ja vanhimmat ovat olleet käytössä jo hyvin kauan. Tornionjokilaakson kiinteä asutus sekä suomenkielisen kulttuurin perusta syntyivät jo varhaiskeskiajalla etupäässä Satakunnan ja Hämeen alueelta tulevan asutuksen mukana. Satakunnan ja länsipohjan välille on vedetty kulttuuriyhteyksiä muun muassa samanlaisten sekä molemmille alueille ominaisten lippotyyppien mukaan.<br /> <br /> Tornionjokivarren asutuksen muotoutuminen on sidoksissa tiiviisti kalastus- ja pyyntikulttuureihin. Lippo on syntynyt näiden vanhojen kalastajien ja pyytäjien tarpeisiin. Tornionjoen lippo on yhä käytössä oleva jäänne keskiajalta, 1200–1300-luvulta. Lippokalastusta on saattanut olla ennen sitäkin, nykyisen lippouskulttuurin jälkiä voidaan kuitenkin seurata noinkin kauas. Lippo on siis hyvin vanha pyydys. Lippo on pääosin säilyttänyt muotonsa nykypäiviin. Lippoja on historiallisesti käytetty myös muilla jokivarsilla, mutta näihin päiviin lippouskulttuuri on yhtäjaksoisesti jatkunut erityisesti Tornionjoella. Tornionjokivarren kylien asukkaat ovat olleet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja käyttäneet alun perin myös samanlaista lippomallia. <br /> <br /> Padot ovat ikivanhaa jokivarren rakentamisperinnettä. Ensimmäiset tunnetut padot tulivat Tornionjoella käyttöön 1500-luvulla ja aivan 1600-luvun alussa. Suuria patoja ei enää nykyisin rakenneta. Padonrakentamistekniikka kuitenkin vielä elää tänä päivänä lippoamista varten rakennetuissa krenkuissa. Ihmisvoimin toteutettava patojen ja krenkkujen rakentamistekniikka vaatii erityistä osaamista ja virran käyttäytymisen tuntemista. Tekniikka kehittyi luonnon ehdoilla ja kuvastaa vanhojen luonnonkansojen elämää. Monimutkaisilta näyttäviin rakenteisiin käytettiin ainoastaan luonnonmateriaaleja ja kaikilla padon osilla oli oma tarkoituksensa. <br /> <br /> Alueen pyyntikulttuuri on saanut lisämausteen myös jokeen vedetystä valtakunnan rajasta. Esimerkiksi Kukkolassa lippovuorot vaihtuivat koko vuorolippouksen ajan molemmilla rannoilla samaan aikaan illalla. Vaikka valtakunnan raja oli joessa, Kukkolassa ja Matkakoskellakin elettiin samaa paikallista aikaa molemmilla rannoilla käytännössä vielä koko 1800-luvun. <br /> <br /> Saaliin jakoperinne muistuttaa yhä tänään muiden lippokalastukseen liittyvien perinteiden ohella ikivanhasta elämäntavasta Tornionjoen koskipaikoilla. Jako on toteutettu jo hyvin pitkään manttaaliperusteisesti. Jaon osalta tämä tarkoittaa, että tilalle jaettava kalaläjä on sitä isompi, mitä isompi tila on kysymyksessä. Siianjakotoimituksen varhaisesta vakiintumisesta kertoo, että 1773 jälkeen perustettuja tiloja ei pääsääntöisesti enää otettu osallisiksi kalanjakoon. <br /> [[Tiedosto:Koskikenttä.png|pienoiskuva|363x363px|Koskikenttä on kokoontumispaikka jossa paikalliseen tapaan päivän puheenaiheet (small talk) ovat kalassa ja vedenkorkeudessa. Koskialueen suojellussa perinnemaisemassa ovat kalastajien vanhat aitat, paistokota ja kalojen säilytykseen käytettävä kalapuohi. Kuva: Jaakko Heikkilä.]]<br /> Kukkolassa jakotoimituksessa käytetään kolmea erilaista kalojen arpomismenetelmää. Kustaa Vilkunan (1940) mukaan arpomis- kuten muutkin menetelmät näillä koskilla periytyvät hyvin vanhoilta ajoilta. Esimerkiksi vastaava tapa asettaa siika poikittain kasojen väliin arpomistarkoituksessa tunnetaan samanlaisena Taalain nuotta-apajilta. Kalanjaossa on erotettu vielä 1900-luvun alkupuolella papin kymmenykset. Jako meni silloin hieman eri tavalla, jotta kymmenys saatettiin erottaa saaliista.<br /> <br /> Kalastussesonkina kulloinkin vuorossa olevat kalastajat yöpyivät ja ruokailivat hirsisessä paistokodassa. Kota on esimerkki savupirtinomaisesta rakennuksesta, jossa ihminen on voinut oleilla pidempiä aikoja tulen äärellä. Kodassa on ollut tapana paistaa siikaa sekä keittää siikakeittoa isossa rautapadassa. Perinteisessä kalanjaossa pyytömies on saanut jaon päältä valita paistisiian. Siianjaon jälkeen kodassa oli paljon myös muita paistajia, kun jakoperiä saaneet lapset menivät niitä sinne paistamaan.<br /> <br /> Vartaan käyttö kalan valmistamisessa on erittäin vanha tapa. Vartaissa on paistamisen lisäksi savustettu ja kuivattu kalaa, jotta niitä voidaan säilöä. Paistaminen vartaassa avotulen loisteessa Kukkolan tapaan on kypsentänyt kalan nopeasti syötäväksi eikä kalaa ole tarkoitettu silloin niinkään säilöttäväksi. Varrassiian paistaminen on ominainen tapa juuri Tornionjoen Kukkolankoskelle. 1200-luvulla suolan tulo mahdollisti kalan säilömisen ympärivuotiseen käyttöön ja vientiin, josta myös nykyinen suolasiika on saanut alkunsa.<br /> <br /> Kalastusyhteisöjen tapakulttuuriin liittyviä siika- ja lohijuhlia pidetään yksinä vanhimmista tunnetuista juhlaperinteistä Suomessa. Kukkolankoskella siikajuhlia pidetään perinteisesti siiannousun juhlistamiseksi ja ne ovat yhä elävää kulttuuriperintöä. Varrassiian paistaminen liittyy kiinteästi siikajuhlaperinteeseen. Siikajuhlille on tultu syömään siikaa ja yleensä juuri vartaassa paistettuna. Jokailtainen siianjako on edelleen tunnettu toimitus, joka kerää edelleen väkeä koskikentälle.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Osakastiloilla on ollut ja on vastuu järjestää lippoaja vuorojärjestelmän aikana. Pääosin lippoaja tulee edelleen vuorossa olevasta talosta ja näin lippoustaito siirtyy luonnollisesti vanhemmilta edelleen jälkipolville. Harjoittelu tapahtuu pääosin alkukesällä halmelippouksen aikana. <br /> Edelleen käsityönä tehtävän lipon tekeminen tapahtuu kotona sekä sitä harjoitellaan porukalla järjestetyillä lipontekokursseilla. Liponteon ohjeet on myös dokumentoitu digitaaliseen muotoon.<br /> [[Tiedosto:Talkoolaiset.jpg|pienoiskuva|371x371px|Talkoolaiset uusivat pärekaton vanhaan kalapuohiin. Kalastuskunta pitää aktiivisesti huolta perinteisistä rakennuksista ja ympäristöstä. Vanhemmat siirtävät tietotaitoa nuoremmille. Neuvot ovat paikallaan esimerkiksi kun rakennetaan puisia kalastustelineitä eli krenkkuja.]]<br /> Krenkkujen rakentaminen vanhaa patomistekniikkaa hyödyntäen tapahtuu tänä päivänä talkoilla, joihin osallistuu kymmeniä kalastajia ja kyläläisiä. Lippopaikat ja krenkut dokumentoidaan myös digitaaliseen muotoon. Kalastusosakaskunnan toiminta on aktiivista ja kalastuksen järjestäminen on sen vastuulla. Talkootyön organisointi ja kalastuspaikkojen kunnostaminen, rakentaminen sekä purkaminen tapahtuvat vuosittain. Talkootyöhön otetaan osallisiksi kaiken ikäisiä. Siianjakoperinne siirtyy myös jälkipolville käytännön kautta. Samoin jakoperinne dokumentoidaan digitaalisesti. <br /> <br /> Ruokaperinne säilyy osakkaiden ja matkailuyritysten toimesta. Lippomiesten ruoaksi tekemän varrassiian valmistus on ollut perinteisesti miesten toteuttamaa ja on sitä kautta edelleenkin miehistä ruokaperinnettä. Kesällä 2016 lippokalastajat molemmin puolin rajaa paljastivat yhdessä koskikentälle pystytetyn lippomiespatsaan. Patsas seisoo Ruotsin puoleisella rannalla ja kertoo lippokalastuskulttuurin merkityksestä alueella. Yhteisellä tilaisuudella haluttiin myös tuoda esiin kylien yhteistä kulttuuria valtakunnan rajan molemmin puolin.<br /> <br /> Perinteiden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi on toteutettu useita hankkeita: Kylä kosken äärellä 2003–2006, IsoSiika 2013 (yhteistyö Maaseudun sivistysliiton kanssa), Tornionlaakson kesäsiika 2016–2018, Pyydä, paista, nauti oma varrassiikasi 2018, Meänmaa matkalla maailmalle 2019, Kuas sitte jos emmä met itte 2019–2020. Syksyllä 2020 on aloitettu Merta näkyviin – talvikalauden kalastusperinne talteen -hanke. Hankkeissa on toteutettu ja toteutetaan muun muassa kouluyhteistyötä, nuorisoleiri, perinteiden dokumentointia uusin menetelmin, järjestetään tapahtumia, kannustetaan rajat ylittävään yhteistyöhön, lisätään tietoisuutta perinnekalastuksesta, rakennetaan näyttelyä kalastusmuseoon, tuetaan luonto-, ruoka- ja perinnematkailua. Kyläyhteisön jäsenet ovat tehneet myös valokuvateoksia ja kirjoja sekä dokumenttifilmin Kukkolankoskesta. Ruokaperinteistä on julkaistu kirjoja rajan molemmin puolin.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Aloitetun siiantutkimuksen odotetaan tuovan keinoja kestävän siikakannan vaalimiseen. Kukkolankoskella on aktiivinen ja hyvähenkinen osakaskunta kalastusta järjestämässä ja perinteitä vaalimassa. Yhteisöön on onnistuttu saamaan uusia innostuneita lippoajia. Perinteitä hyödyntävä luontomatkailu, kestävä kehitys ja lähiruoka tekevät tuloaan. Siian arvostus on jo nyt noussut luontomatkailun ja lähiruokatrendin myötä. Paikallisesta raaka-aineesta globaalein reseptein syntyy herkullisia ruokanautintoja. Hankkeet ja erityisesti Tornionlaakson kesäsiikahanke ovat lisänneet yhteistyötä kalastuskuntien kesken sekä muiden toimijoiden välillä.<br /> <br /> Meänmaa matkalla maailmalle -hankkeessa vuonna 2019 tehtiin laaja selvitys Tornionjoen koskikalastuskulttuurin suojelun tilasta ja mahdollisuuksista hakeutua tulevaisuudessa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon: www.issuu.com/finland/docs/mmm-selvitys2019. Saman hankkeen yhteydessä tutustuttiin muihin luettelossa jo oleviin tai siihen hakeutuviin vertaiskohteisiin: ryhmä lippokalastajia vieraili Belgian Oostduinkerkessä kuulemassa katkarapujen hevosnuottauksesta ja Kaustisella tutustumassa paikalliseen viulunsoittoperinteeseen. Näistä kokemuksista otettiin oppia kulttuurin ylläpitämiseen ja suojeluun.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://kesasiika.wordpress.com/ Tornionlaakson kesäsiika -hanke]<br /> <br /> ProSiika ry<br /> <br /> Kukkolan kyläyhdistys<br /> <br /> Kukkolankosken osakaskunta<br /> <br /> Korpikylän osakaskunta <br /> <br /> Tornion kaupunki<br /> <br /> Meän Kukkola ry<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> <br /> Katso lisää wikiluettelon artikkeleista:<br /> <br /> [[Krenkkujen rakennus ja purku Tornionjoella]]<br /> <br /> [[Lipon tekeminen]]<br /> <br /> [[Lippoaminen]]<br /> <br /> [[Siianjakaminen]]<br /> <br /> [[Varrassiian paistaminen]]<br /> <br /> <br /> Muita lähteitä:<br /> <br /> [https://kukkolankoski.fi/ Kukkolankosken verkkosivut]<br /> <br /> [https://fi-fi.facebook.com/kukkolankoskiofficial/ Kukkolankoski Facebookissa]<br /> <br /> [https://www.instagram.com/kukkolankoski_official/ Kukkolankoski Instagramissa]<br /> <br /> [https://kesasiika.com/ Tornionlaakson kesäsiika]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=P__nCVFj3L8 &quot;Kukkolankoski - Kalan suojaama kylä&quot;] - esittelyvideo, ensiesitys 24.2.2021<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=cKp7t4g-Lpo &quot;Kukkolankoski - En by skyddad av fisk&quot;] -dokumentärfilm, premiär 24.2.2021<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=EQSA5-hLin8 &quot;Kukkolankoski - Village protected by the fish&quot; - documentary, premiere 24.2.2021]<br /> <br /> [http://www.issuu.com/finland/docs/mmm-selvitys2019 Meänmaa matkalla maailmalle -selvitys]<br /> <br /> [https://www.isof.se/om-oss/levande-traditioner---immateriella-kulturarv-/forteckningen/forslag-2018/2018-10-15-havfisketraditionen-i-tornedalen.html Insitutet för språk och folkminnen: Håvfisketraditionen i Tornedalen][[Tiedosto:Revontulet.png|pienoiskuva|683x683px]]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=K%C3%A4ss%C3%A4marttatoiminta&diff=26985 Kässämarttatoiminta 2021-05-28T12:38:31Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div><br /> {{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:Elämä on parasta itse tehtynä.JPG|350px|thumb|alt=Ristipistotyö, jossa lukee &quot;Elämä on parasta itse tehtynä&quot;.|Kuva: Tanja Rantanen]]<br /> ==Kuvaus==<br /> Kässämarttatoiminta on vapaaehtoispohjalta tapahtuvaa käsityötoimintaa, jossa tavoitteena ovat yhdessä tekeminen, uusien taitojen oppiminen, perinteen siirtäminen ja taitojen opettaminen eteen päin. Toiminta on käynnistynyt Uudenmaan alueella, mutta nykyisin kässämarttaryhmiä on eri puolella maata. Kässämartat järjestivät vuonna 2015 200 tapahtumaa, joihin osallistui yli 5000 henkilöä. Kässämarttoja oli mukana toiminnassa 293 ja kässäuutiskirjeen on tilannut 750.<br /> <br /> Marttayhdistyksissä on aina tehty käsitöitä, ja monet martat ovat taitavia ja innostuneita käsityöharrastajia. Martoilta – niin järjestön työntekijöiltä kuin harrastusmartoiltakin - kysytään usein neuvoa käsityöasioissa. Marttajärjestön palveluksessa ei ole käsityöneuvojia, eikä ammatillinen käsityöneuvonta kuulu järjestön toimialaan. Vapaaehtoisten vetämä kässämarttatoiminta täydentää marttajärjestön ammatillista kotitalousneuvontaa.<br /> <br /> Kässämartat tarjoaa mahdollisuuden syventää ja laajentaa käsityöharrastusta ja tavata muita marttoja yli yhdistysrajojen. Käsitöiden tekeminen voi olla yksinäinen harrastus, mutta kässämarttatoiminta tarjoaa yhdessä tekemisen iloa ja yhteisöllisyyttä.<br /> <br /> Kässämarttojen kohderyhmänä ovat ensisijaisesti martat käsityötaitoihin katsomatta, mutta toiminta on avointa kaikille kiinnostuneille. Kässämarttoihin voi tulla oppimaan ja opettelemaan. Myös pidemmälle harrastuksessaan edenneet saavat uusia ideoita ja virikkeitä, ja lisäksi heillä on mahdollisuus jakaa taitoaan muille. Yhtenä tavoitteena on ketjukoulutuksen periaate, eli kässämarttojen tilaisuuksissa opittuja asioita opetettaisiin edelleen omien yhdistysten marttailloissa ja muissa tilaisuuksissa. <br /> <br /> Kässämarttatoiminnan pääasiallinen toimintamuoto on kerran kuukaudessa kokoontuva Kässäkahvila. Sen aiheena ovat olleet mm. erilaiset neule- ja virkkaustekniikat, kierrätysmateriaalien käyttö, perinnekäsityöt ja asiantuntijavieraiden luennot. Ohjaajina toimivat pääsääntöisesti marttavapaaehtoiset.<br /> <br /> Kässämarttatoiminnan puitteissa on osallistuttu useisiin hyväntekeväisyyskampanjoihin ja tempauksiin, kuten neulottu sukkia asunnottomille, tehty hartiahuiveja vanhainkotiin ja neulottu vauvanmyssyjä. Toiminnasta tiedotetaan sähköpostin, blogin ja Facebook-ryhmän kautta. Tilaisuuksissa jaetut materiaalit ovat vapaasti käytettävissä.<br /> <br /> [[Tiedosto:Vihannekset.jpg|308x308px|thumb|Vuonna 2015 martat virkkasivat vihanneksia ja hedelmiä päiväkoteihin. Kuva: Tanja Rantanen|alt=Erilaisia virkattuja vihanneksia ja hedelmiä. ]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Uudenmaan marttapiirissä ideoitiin ja kokeiltiin käsityökerhoa ensimmäisen kerran syksyllä 2007.Varsinaisesti järjestäytynyt käsityötoiminta Kässämarttojen nimellä käynnistyi kuitenkin vuonna 2009 Marttojen 110-vuotisjuhlavuoden vauvansukkakampanjan myötä. Uudenmaan piirin tiloissa järjestettiin vuonna 2009 useita tilaisuuksia, joissa opastettiin vauvan sukkien neulomista. Nämä tilaisuudet olivat valtavan suosittuja. Syksyllä 2009 kokoontumisissa oli myös muita aiheita, mm. peittotilkkujen neulominen. <br /> <br /> Alkuvaiheessa Uudenmaan Marttojen työntekijä oli mukana Kässämarttojen kokoontumisissa, mutta asteittain Kässämartat on siirtynyt toimimaan yhä itsenäisemmin. Uudenmaan piiri tarjoaa Kässäkahvilalle kokoontumistilat ja tiedottaa toiminnasta. Kässämartoilla on vetäjä, jonka ympärille on muodostunut aktiivisten toimijoiden muodostama ydin. Nämä vastaavat osaltaan toiminnan suunnittelusta ja kässäkahvilan ohjelmasta.<br /> <br /> Kässämarttatoimintaa on nykyään useissa marttapiireissä Uudenmaan hyvien kokemusten innoittamana. <br /> <br /> [[Tiedosto:Farkkukierrätys.jpg|307x307px|thumb|Huhtikuussa 2015 kässäkahvilassa tehtiin vanhoista farkuista uutta. Kuva: Tanja Rantanen|alt=Kässäkahvilan jäseniä tekemässä käsitöitä pöydän ääressä. ]]<br /> ==Tulevaisuus==<br /> Kässäkahvilatoimintaa on tarkoitus jatkaa toimintamuotoa jatkuvasti arvioiden ja kehittäen. Marttojen käsityötoiminta tukee järjestön kotitalousneuvontaa ja on osa järjestön pitkää historiaa. Martat voivat osaltaan edistää käsityötaitoja ja siirtää niitä eteenpäin.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.martat.fi/piirit/uusimaa/ Uudenmaan Martat] / kässämarttatoiminta <br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [http://kassamartat.blogspot.com/ Kässämartat]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=K%C3%A4sity%C3%B6n_%C3%A4%C3%A4rell%C3%A4_-keskustelukortit&diff=26984 Käsityön äärellä -keskustelukortit 2021-05-28T12:36:00Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>[[Tiedosto:Käsityön äärellä -keskustelukortit.jpg|pienoiskuva|Korttipakassa on 90 korttia ja ohjevihkonen.|alt=Lähikuva korttipakasta ja ohjevihkosesta.]]<br /> {{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Käsityön äärellä –keskustelukortit on tarkoitettu erityisesti käsityöstä kiinnostuneille ryhmille virittämään keskusteluja käsityön merkityksestä. Korttien tarkoitus on innostaa ja rohkaista käsityöstä kiinnostuneita sanoittamaan ja jakamaan kokemuksiaan, elämyksiään ja näkemyksiään käsityön ja käsityökulttuurin merkityksestä. <br /> <br /> Korteissa on viisi teemaa: käsityöperinne, käsityötaito, yhteisökäsityö, hyvinvointikäsityö ja käsityövaikuttaminen. Korttien teemat ovat näkökulmia käsityökulttuuriin. Kussakin teemassa on 16 korttia, ja jokaisessa kortissa on teemaa koskeva ajatus tai väite ja siihen liittyviä kysymyksiä. Korttipakassa on kymmenen Tutki ja kokeile –korttia, kaksi jokaisesta teemasta. Näiden korttien sisällöt johdattavat tutkimaan ja kokeilemaan, ideoimaan ja toteuttamaan teemojen sisältöjä käytännössä. Yhteensä korttipakassa on 90 korttia: 80 teemakorttia sekä 10 tutki ja kokeile –korttia.<br /> <br /> Korttisarja on ajateltu erityisesti tilanteisiin, joissa on keräännytty käsityön äärelle, kuten käsityökerhoissa, käsityöilloissa tai virikkeeksi käsityön opiskeluun. Keskusteluja ja pohdintoja on mahdollista rakentaa korttien teemojen ympärille, poimia kiinnostavimmat teemat tai laajentaa keskustelua korttien pohjalta heräävistä ideoista ja kysymyksistä. Korttien teemoihin on helppo kytkeä keskustelijoiden kokemuksia käsityöstä sekä heidän käsityötuotteitaan. Tärkeää on sovittaa korttien käyttötapa ryhmään ja edetä sen ehdoilla. Keskustelukortteja voi käyttää myös yksin, oman ajattelun, kokeilujen ja tekemisen virikkeenä.<br /> <br /> Keskustelukortit on saatavilla suomen ja ruotsin kielellä, ja kumpiakin voi tilata Taitoliitosta.<br /> [[Tiedosto:Keskustelukortit teemat.jpg|pienoiskuva|Keskustelukorteissa on viisi teemaa.|alt=Kortteja jokaisesta viidestä teemasta levitettynä pöydälle.]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Korttisarjan taustalla ovat Taitoliiton ja paikallisten Taitojärjestöjen järjestämät Käsityön äärellä – tapaamiset. Elävän perinnön Käsityörinki on pohtinut tapoja käsityön tekijöiden osallistamiseksi kulttuuriperinnön määrittelemiseen ja vaalimiseen, ja Käsityön äärellä –tapaamiset muotoutuivat toteuttamaan tätä tavoitetta. Tapaamisissa käsityön harrastajat ja ammattilaiset kokoontuvat käsityön äärelle, tekemään käsitöitä ja keskustelemaan käsityöstä, käsityön merkityksestä ja käsityökulttuurista. Tapaamisia on järjestetty eri puolilla Suomea vuodesta 2016 lähtien. Tapaamisissa on tullut ilmeiseksi käsityön tekijöiden tarve ja halu tekemisen lisäksi myös jakaa ajatuksia ja kokemuksia käsityön merkityksestä. Käsityön äärellä -keskustelukortit on kehitetty näihin tilanteisiin: korttien avulla on mahdollista pohtia ja sanoittaa käsityön ja käsityökulttuurin merkitystä laaja-alaisesti.<br /> <br /> Käsityön äärellä –keskustelukorttien formaatin ja sisällön on tuottanut Taitoliitto.<br /> <br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Tavoitteena on laatia keskustelukortteja täydentämään digitaalista aineistoa, jota voi käyttää käsityön tekijöitä osallistavissa hankkeissa ja suunnitteluprosesseissa. Mahdollisuuksien mukaan verkkoon tuotetaan myös käsityökulttuurin taustoja ja eri näkökulmia avaavaa aineistoa käsityönkulttuurista.<br /> <br /> Tutkitaan mahdollisuudet kääntää Käsityön äärellä –keskustelukortit englannin kielelle, jotta kortteja voisi käyttää yhä laajempi käyttäjäkunta. Kieliversiot tekevät mahdolliseksi myös uusien käyttötapojen kehittämisen korteille.<br /> <br /> <br /> [[Tiedosto:Kortit sisus.jpg|pienoiskuva|Keskustelukorttien teemojen tunnuskuvat ja esimerkki teemakortin sekä tutki ja kokeile -kortin sisällöstä. Korttien visuaalinen ilme ja taitto ©Elina Ahonen.]]<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.taito.fi/meista/taitoliitto/ Taitoliitto, Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Lisätietoja ja korttien tilaaminen: [https://www.taito.fi/tuote/kasityon-aarella-keskustelukortit/ Käsityön äärellä -keskustelukortit]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=K%C3%A4sity%C3%B6n_taiteen_perusopetus&diff=26983 Käsityön taiteen perusopetus 2021-05-28T09:37:09Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> [[Tiedosto:TPO3.JPG|pienoiskuva|309x309px|Kuva: Taitoliitto|alt=Kaksi lasta hymyilemässä leveästi kameralle.]]<br /> Taiteen perusopetus on koulun ulkopuolista ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua taidekasvatusta. Taiteen perusopetusta annetaan musiikki- ja tanssioppilaitoksissa, kuvataidekouluissa, käsityö-, arkkitehtuuri-, teatteri-, sirkus- ja sanataidekouluissa sekä kansalaisopistoissa. Eri taiteenaloilla annettava taiteen perusopetus etenee tavoitteellisesti tasolta toiselle. Taiteen perusopetus on yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän menestystarinoista. Oppilaiden määrä on kasvanut 1990-luvun alkupuolelta saakka, ollen nyt noin 126 000.<br /> <br /> Taiteen perusopetusta säätelevät laki (633/1998) ja asetus (813/1998). Taiteen perusopetusta järjestävät sekä kunnalliset oppilaitokset, kuten kansalaisopistot ja taiteenalakohtaiset oppilaitokset että yksityiset taideoppilaitokset. Oppilaitosten lisäksi myös yhdistykset, kuten käsi- ja taideteollisuusyhdistykset voivat järjestää taiteen perusopetusta. Yhdistysten vahvuutena on verkostomainen (käsityökeskukset) toiminta, jolloin käsityökoulujen toiminnan kattavuudella saavutetaan tehokkuutta, vaikuttavuutta ja osallistumisen tasa-arvoa.<br /> <br /> Taitoliiton Taito käsityökouluissa on nykyisin lähes 4 000 oppilasta, suurimmassa käsityökoulussa on oppilaita noin 1 000 ja viiden yhdistyksen käsityökoulut saavat opetustuntiperusteista valtionosuutta. <br /> <br /> Taitoliiton toiminta-ajatuksena on edistää suomalaista käsityökulttuuria taitona ja elinkeinona. Käsityötaitojen ylläpitäminen on järjestön tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. <br /> Taiteen perusopetusta annetaan käsityössä joko yleisen tai laajan oppimäärän mukaan. Yleisen oppimäärä laajuus on 500 tuntia ja laajan oppimäärän 1300 tuntia. Mahdollisista varhaisiän ja aikuisten opinnoista päättää koulutuksen järjestäjä opetussuunnitelmassaan. <br /> <br /> Opetussuunnitelmassa määritellään myös opetuksen rakenne sekä miten ja missä ajassa oppimäärä suoritetaan. Opetuksessa huomioidaan paikalliset ja alueelliset erityispiirteet sekä vahvuudet ja toteutetaan opetusta niin, että siinä näkyvät sekä nykykulttuurin piirteet että käsityöperinne. <br /> <br /> Taiteen perusopetus on suunnattu ensisijaisesti lapsille ja nuorille, mutta myös aikuisille voidaan järjestää opetusta. Aikuisopiskelijoiden opintojen tavoitteet ja sisällöt ovat samat kuin lapsilla ja nuorilla, kuitenkin aikuisen osaamis-, oppimis- ja kokemustausta huomioiden. Taiteen perusopetuksessa opettajina toimivat yhdistysten käsityöalan ammattilaiset sekä tuntiopettajina alalla toimivat käsityöläiset, muotoilijat ja taiteilijat.<br /> [[Tiedosto:TPO2.JPG|pienoiskuva|257x257px|alt=Nuori tekemässä käsitöitä.|Kuva: Taitoliitto]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Taiteen perusopetuksen edelläkävijöitä ovat olleet 1960-luvulla syntyneet musiikkioppilaitokset, joiden vanavedessä syntyivät 1970-luvulla kuvataidekoulut ja tanssikoulut. Varsinaisesti taiteen perusopetuksen suunnittelu käynnistyi 1980-luvun puolivälissä. Uusia taiteenaloja edustavat käsityö, arkkitehtuuri, audiovisuaalinen taide, teatteri ja sirkus sekä sanataide.<br /> <br /> Käsityökoulujen käynnistymiseen vaikutti merkittävästi järjestön Kotiteollisuus kannattaa -seminaarissa Tampereella kesäkuussa 1988 professori Pirkko Anttilan puheenvuoro. Lisäksi Kansainväliset Young Hands -kongressit pohjustivat järjestön roolin vahvistumista lasten ja nuorten käsityötoiminnassa. Ensimmäinen käsityökoulu käynnistyi syksyllä 1989 Seinäjoella. Taitoliitto toimi alusta alkaen aktiivisesti yhteistyössä opetusministeriön ja opetushallituksen kanssa toiminnan kehittämisessä ja Keski-Suomen ja Pirkanmaan Taito-käsityökoulujen edustajat olivat mukana kehittämässä käsityön opetussuunnitelmia. Opettajien koulutukseen on panostettu järjestössä alusta alkaen. <br /> <br /> Laki taiteen perusopetuksesta annettiin vuonna 1992 ja samana vuonna hyväksyttiin valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. 1990-luvun lopulla käynnistyi aikuisten taiteen perusopetus. Vuosituhannen vaihteessa Pirkanmaan ja Keski-Suomen yhdistysten Taito-käsityökoulut saivat taiteen perusopetuksen järjestämisluvat ja pääsivät mukaan opetustuntiperusteiseen valtionosuuteen. Taiteen perusopetuksen keskusliittojen yhteistyö käynnistyi vuonna 2002 ja yhteinen Taiteen perusopetusliitto TPO ry perustettiin vuonna 2007.<br /> [[Tiedosto:TPO1.JPG|pienoiskuva|249x249px|alt=Kaksi iloista lasta tekemässä käsitöitä.|Kuva: Taitoliitto]]<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Käden taidot ovat pääomaa, joka kasvaa ja syvenee käytössä, minkä vuoksi niiden kehittämiseen on tärkeää antaa mahdollisuus lapsesta alkaen. Käsityökoululla on tärkeä kulttuurinen merkitys käsityötaitojen ylläpitämisessä ja myös järjestön tulevaisuuden turvaajana. Taiteen perusopetus on käsityökoulun lisäksi rikastuttanut monin tavoin yhdistysten kurssi- ja työpajatoimintaa: käsityötekniikoiden ja työtapojen moninaisuus on lisääntynyt, luova ja prosessimainen lähestymistapa on laajentanut käsityön tuotekeskeistä merkitystä kokonaisvaltaisemmaksi hyvinvointimerkitykseksi.<br /> <br /> Taiteen perusopetuksen uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä 2018. Käsityön osalta uusi opetussuunnitelma tuo entistä voimakkaammin esille käsityön ja muotoilun sekä teknologian välisen suhteen. Käsityö on Suomessa suosittu harrastus niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa, mikä viittaa siihen, että taiteen perusopetuksella on käsityössä valoisa tulevaisuus. On kuitenkin tärkeää kuulla lapsia ja nuoria heidän harrastuksiin liittyvissä toiveissa. Lisäksi tulevaisuudessa on tärkeää kehittää yhteistyötä myös muiden käsityötä antavien oppilaitosten kanssa elinikäisten ja personoitujen oppimispolkujen turvaamiseksi. <br /> <br /> == Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt ==<br /> [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kasityo-taiteen-perusopetuksessa-2017 Opetushallitus: Käsityö taiteen perusopetuksessa]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=K%C3%A4sity%C3%B6n_opetus_suomalaisessa_peruskoulussa&diff=26982 Käsityön opetus suomalaisessa peruskoulussa 2021-05-28T09:27:39Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Käsityö on kaikille yhteinen oppiaine peruskoulun 1-7 luokilla ja valinnainen oppiaine 8-9 luokilla. Monissa lukioissa järjestetään käsityödiplomin suorittamiseen tähtääviä kursseja. Käsityötä opetetaan perusopetuksessa kaikille oppilaille, mikä takaa kansainvälisesti ainutlaatuiset mahdollisuudet käsityöperinteen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Käsityönopettajia koulutetaan yliopistoissa siirtämään ja kehittämään perinnettä omassa opetuksessaan.<br /> <br /> Käsityön opetusta tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti. Uusi tieto ja uudet käytännöt pitävät perinteen elinvoimaisena ja uusiutuvana.[[Tiedosto:LegoTeknologia HarriBläuer.jpg|thumb|379x379px|Käsityön tunnilla. Kuva: Harri Bläuer.|alt=Kolme oppilasta tekemässä erilaisia käsitöitä.]]Uusien sisältöjen ja tavoitteiden toteuttaminen edellyttää sekä fyysisiä resursseja että aikaa. Käsityön opetuksen tuntimäärät ovat pienentyneet, mikä on huolestuttavaa riittävän taidollisen ja tiedollisen perustan luomisen kannalta.<br /> <br /> Käsityönopetuksen parhaita asiantuntijoita ovat käsityötä peruskoulussa opettavat opettajat eli luokanopettajat ja käsityön aineenopettajat. He ovat työhönsä korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, joilla on yliopistotasoinen maisterin tutkinto. <br /> <br /> Käsityönopetuksen yliopistollinen asiantuntemus keskittyy Suomessa Helsingin yliopistoon, Turun yliopistoon, Itä-Suomen yliopistoon ja Åbo Akademiin. Niihin on perustettu käsityön omat tieteenalat, käsityötiede, käsityökasvatus tai slöjdpedagogik, ja ne järjestävät käsityönopettajankoulutusta. Akateemista tutkimusta käsityöstä ja käsityönopetuksesta on Suomessa tehty 1980-luvun alusta alkaen, ja aiheeseen liittyviä väitöskirjoja on tehty jo kymmeniä. <br /> <br /> Tärkeitä käsityönopetuksen asiantuntijoita ja käsityöperinteen harjoittajia ovat myös peruskoulun oppilaat, niin nykyiset kuin entisetkin. Jokainen lapsi ja nuori opiskelee oppivelvollisuutta täyttäessään muiden tärkeiden asioiden lisäksi myös käsityötä. <br /> ==Tausta==<br /> Käsityö on ollut yleissivistävän oppivelvollisuuskoulun oppiaineena koko sen historian ajan, 1800-luvun puolivälistä alkaen. Tuohon aikaan Suomessa oltiin sitä mieltä, että modernisoituvan ja teollistuvan yhteiskunnan kansalaisen perustaitoihin kuului uskonnollisten, moraalisten ja yhteiskunnallisten normien tuntemuksen, luku- ja kirjoitustaidon sekä matemaattisten perustaitojen lisäksi myös käsi- ja ammattitöihin, maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyviä taitoja. Viimeksi mainitut olivat tärkeitä siksi, että ihmisen oli itse selvittävä elämänsä käytännön ongelmista ja elettävä toimeliaana ja säästäväisesti. Voidaan sanoa, että alkujaan käsityö-oppiaineen sisällöt ja tavoitteet lähtivät agraariyhteiskunnan ruumiillisen työn arvostuksesta. <br /> <br /> Käsityö-oppiaineita oli alunperin kaksi, tytöille omansa ja pojille omansa, ja niistä käytettiin ensin nimityksiä nais- ja mieskäsityöt, myöhemmin tyttöjen käsityöt ja poikain käsityöt. Peruskouluun siirtymisen jälkeen 1970-luvulta alkaen oppiaineesta on käytetty nimityksiä tekstiilityö ja tekninen työ. 1990-luvun puolivälistä alkaen on peruskoulussa ollut vain yksi, kaikille yhteinen käsityö-oppiaine, josta käytetään nimitystä käsityö. Käsityönopetuksen pitkäaikainen tavoite sukupuolten välisestä tasa-arvosta koulukäsityössä on sekin vähitellen täyttymässä. Käsityö on oppiaineena kaikille yhteinen, ja se toteutuu monimateriaalisena ja teknisesti monipuolisena. <br /> <br /> Vaikka käsityönopetuksella on Suomessa pitkä historia, ei se kuitenkaan ole mikään historiallinen jäänne vaan elävä perinne, joka muuttuu ja kehittyy monin tavoin aikaansa seuraten.[[Tiedosto:Prosessi RiikkaRäisänen.jpg|thumb|Käsityön prosessi: suunnittelusta valmistuksen kautta tuotteeksi. Kuva: Riikka Räisänen.|383x383px|alt=Kuvakollaasi prosessista, jossa valmistetaan villalangasta tehdyt pörröiset tohvelit.]]Käsityönopetuksen tavoitteet ja sisällöt ovat muuttuneet kodin arkisia tarpeita, käytännöllisyyttä ja taloudellisuutta korostavasta tuotekeskeisyydestä kasvatuksellisia arvoja korostavaksi prosessikeskeisyydeksi. Esimerkiksi käsityön opiskelun alkuaikoja leimannut ahkera, tunnollinen puurtaminen ja pikkutarkka tekninen suorittaminen on saanut nykykoulussa antaa tilaa oppilaiden rohkealle ideoinnille ja leikkimieliselle kokeilunhalulle, jossa pyritään tekemisen iloon ja ongelmanratkaisutaitojen kehittämiseen. Suunnittelu- ja ilmaisutaitojen kehittäminen ovat keskeisiä tavoitteita, joita edistetään niin yksilöllisesti kuin yhteisten projektien kautta. Käsityön kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä opiskellaan siinä missä käsityöprosessejakin.<br /> <br /> Modernin teknologian käyttötaidot sekä kulttuuriset näkökulmat ovat niin ikään saaneet kasvavaa huomiota käsityönopetuksessa. Käsityönopetus pyrkii vastaamaan ajan haasteisiin unohtamatta perinteen ylläpitämisen ja kehittämisen merkitystä niin yksilön kuin paikallisen ja globaalin kulttuurin tasoilla.<br /> <br /> Käsityön kasvatuksellinen merkitys on erityisesti siinä, että sen avulla ihmisen on mahdollista kehittyä tasapuolisesti kaikilla persoonallisuutensa alueilla. Tämä johtuu itse käsityöllisen tuottamisprosessin monipuolisuudesta, johon kuuluu tuotteen ideointi, visuaalinen ja tekninen suunnittelu sekä valmistus ja arviointi. Käsityönopetuksen tavoitteena on, että oppilas saavuttaa vähitellen kokonaisen käsityöllisen tuottamisprosessin hallinnan. Silloin hän sekä kehittyy monipuolisesti että saa työstään mielihyvää ottaen vastuuta työnsä laadusta. <br /> <br /> Käsityönopetuksen keskeinen tavoite on oppilaan ekologisen tietoisuuden herättäminen. Koska käsityötaidon oppiminen vaatii paljon harjoitusta ja on hyvin hidas prosessi, oppilas ehtii sen aikana tutustua työstämäänsä materiaaliin. Henkilökohtaisena kokemuksena saadun materiaalituntemuksen myötä hän oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan luonnosta saatavia materiaaleja, mikä puolestaan edistää ekologisen eettisyyden kehittymistä. Selvää on, että näitä suuria tavoitteita ei voida täysin saavuttaa perusopetuksen aikana pienten tuntimäärien puitteissa, mutta hyvän kehityksen siemeniä voidaan käsityötunneilla kylvää.<br /> <br /> Käsityönopetuksen perinteen välittäminen seuraaville sukupolville, samoin kuin sen kehittäminen, kuuluvat edelleen lähinnä käsityönopettajille ja opettajankouluttajille sekä alan tutkijoille. He välittävät perinnettä paitsi työssään myös kotipaikkakuntiensa ja koko valtakunnan kulttuurivaikuttajina. Opettajien ja tutkijoiden kansainvälinen yhteistyö on niin ikään merkittävä tekijä tässä suhteessa. <br /> <br /> Yksi tärkeä käsityönopetuksen välittämiskanava on Käsityö verkossa ry, jonka toiminnan ytimessä on Punomo.fi/teeitse -sivusto sekä siihen liittyvä verkosto. Punomo.fi/teeitse -sivusto on alan ammattilaisten toteuttama laaja käsitöiden ohje- ja ideasivusto, jonka kautta perinteet ja uudet ideat välittyvät koulukäsitöihin. Sivusto on toiminut vuodesta 1996 alkaen. Punomo.fi -verkostoon kuuluvat myös opettajien, koulujen ja opetusryhmien käsityöblogit, joiden kautta perinnettä myös välitetään.<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Käsityö on säilyttänyt asemansa yleissivistävän perusopetuksen oppiaineiden joukossa, ja se kuuluu myös monien lukioiden valinnaisiin opintoihin. Käsityö on monille oppilaille tärkeä ja mieluinen koulun oppiane, jossa yhdistyy niin tietojen kuin taitojen oppiminen. Käsityönopetus on kyennyt kehittymään ja vastaamaan kunkin ajan haasteisiin, ja sillä on erinomaiset mahdollisuudet eri oppiaineita yhdistävien oppimiskokonaisuuksien osana niin perusopetuksessa kuin lukioissa. Käsityönopetuksen perinteen tulevaisuus näyttää valoisalta, mutta sille osoitettujen tuntimäärien väheneminen on huolestuttavaa. Haasteena on toteuttaa yhä moninaisempia ja ajan hermolla olevia tavoitteita vähemmillä tuntiresursseilla.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Ilmoituksen taustalla on ryhmä käsityön opettajia ja tutkijoita: Seija Kojonkoski-Rännäli, Sirpa Kokko, Tarja Kröger, Sinikka Pöllänen, Riikka Räisänen, Erja Syrjäläinen.<br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> <br /> Kotilainen, S. &amp; Simpanen, M.-R. 2003. Suomalaisen<br /> käsityökoulutuksen vaiheita 1700-luvulta 2000-luvulle. Jyväskylä: Suomen<br /> käsityön museon julkaisuja 22. <br /> <br /> Marjanen, P. 2012. Koulukäsityö vuosina 1866–2003. Kodin hyvinvointiin kasvattavista tavoitteista kohti elämänhallinnantaitoja. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C. Osa 344. <br /> <br /> Perkkiö, V. &amp; Tuikkala, K. 2014. Käsityönopetus Suomessa 2030. Skenaarioita peruskoulun käsityönopetuksen tulevaisuudesta. Itä-Suomen yliopisto. Filosofinen tiedekunta, soveltavan kasvatustieteen laitos. Käsityötieteen pro gradu -tutkielma. <br /> <br /> Paajanen, R. &amp; Rastas, J. 2010. Koulukäsityö 2040 – Asiantuntijoiden näkemyksiä koulukäsityön tulevaisuuden opetuksen perustekijöistä. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta, opettajankoulutuslaitos. Käsityökasvatuksen pro gradu –tutkielma. <br /> <br /> Simpanen, M.-R. 2003. Lyhyt oppimäärä koulukäsityöhön.<br /> Jyväskylä: Suomen käsityön museo. <br /> <br /> Tuomaala, S. 2004. Työtätekevistä käsistä puhtaiksi ja kirjoittaviksi. Suomalaisen oppivelvollisuuskoulun ja maalaisten kohtaaminen 1921–1939. Bibliotheca historica 89. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki: Hakapaino.<br /> <br /> [https://punomo.fi/ Punomo.fi - Käsityö verkossa]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=K%C3%A4pyl%C3%A4-peli_kotiseutuun_tutustuttajana&diff=26980 Käpylä-peli kotiseutuun tutustuttajana 2021-05-25T08:39:32Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> ==Kuvaus==<br /> [[Tiedosto:Käpyläpeli.kuva3.jpg|pienoiskuva|Käpylä-pelin uudistettu pelilauta 2004. Kuva: Tintti Karppinen.|397x397px]]<br /> Käpylä-pelin idea syntyi vuonna 1979 innosta tutustuttaa lapset paremmin omaan kotiseutuunsa Helsingin Käpylään. Pelin kehitti draamaopettaja Tintti Karppinen. Ajatuksena on opettaa kotiseututuntemusta hauskalla tavalla, tutustuttaa pelaajat alueeseen ja tehdä siellä arkisia asioita. Peli tutustuttaa alueen julkisiin palveluihin, joita ovat koulut, kirjasto, kaupat, pankit, päiväkodit, leikkikentät sekä niihin liittyviin tarinoihin. Lisäksi mukaan otetaan historiallisia paikkoja sekä todellisia, alueella eläneitä ja eläviä yksityisiä henkilöitä. Ideaa on helppo soveltaa mihin tahansa muuhun alueeseen tai kaupunkiin.<br /> Aluksi kartongille piirretään tietyn alueen tai vaikkapa rakennuksen (päiväkoti, koulu) kartta pelilaudaksi sekä hankitaan noppa ja pelinappuloita. Ruudutetaan kadut, tiet ja polut. Eri puolille aluetta merkataan joitakin ruuutuja aloitus- ja päätepisteruuduiksi, esim. vihreällä ja tehdään niihin liittyviä Aloituskortteja. Kukin pelaaja nostaa pakasta itselleen yhden kortin, joka kertoo, mistä ja mihin hän pelissä nopan avulla liikkuu. Esimerkki Aloituskortista: <br /> <br /> ''&quot;Tulit ykkösen spåralla Käpylään'' <br /> <br /> ''ja nyt olet päättärillä.''<br /> <br /> ''Sait stadista värisuoran räpylään'' <br /> <br /> ''sen hiffaat jo ensi visiitillä,''<br /> <br /> ''sillä mestoista parhaat olet bongannut!''<br /> <br /> ''Dallaa himaan kun tämän olet snaijannut.&quot; (2004)''<br /> Seuraavaksi merkataan oikeilla katunumeroilla sellaisia ruutuja, joiden kohdalla todellisuudessakin on pelissä kerrottava kohde, esim. koulu, päiväkoti, kahvila, kauppa, vanhainkoti, asunto jne. Kootaan kaikki numerot luetteloksi ja kirjoitetaan kunkin kohdalle siihen liittyvää tietoa ja tehtävä. Kun pelaaja pysähtyy numeroruutuun, hän lukee sen ääneen ja toimii tehtävän mukaan. [[Tiedosto:Käpyläpeli.kuva1.JPG|pienoiskuva|Uutta Käpylä-peliä pelataan Karppisten keittiössä 2004. Kuva: Risu Karppinen.|320x320px|alt=Pelaajia pöydän ympärille kerääntyneenä.]]<br /> <br /> Lisäksi merkataan punaisella ja S-kirjaimella lukuisia Sattumaruutuja, joihin pysähtyessään pelaaja nostaa aina Sattumakortin. Niihin kirjoitetaan erilaisia tehtäviä, joita pelaajan pitää suorittaa. Sattumat voivat edistää tai hidastaa pelaajan matkaa tai antaa muunlaisia vinkkejä ja tietoja alueesta sekä sen ihmisistä ja historiasta. Esimerkkejä Sattumakorteista: <br /> <br /> ''&quot;Om vi finskspråkiga'' <br /> <br /> ''ville litet kiroilla''<br /> <br /> ''liksom ”lagligt” då vi var barn,'' <br /> <br /> ''Silloin aina sanottiin:'' <br /> <br /> ''Mene Helena-hemmettiin”'' <br /> <br /> ''och därefter vi skrattade niin!'' <br /> <br /> ''Extra kast ska du få,'' <br /> <br /> ''om du nu kan förstå!&quot; (2004)''<br /> <br /> Kokemus on osoittanut, että pelaajat eivät ole innokkaita pääsemään maaliinsa eli voittamaan. Heistä - niin aikuisista kuin lapsistakin - on hauskempaa tehdä erilaisia tehtäviä ja tutustua siten omaan ympäristöönsä ihmisineen.<br /> ==Tausta==<br /> Afrikan tähti-peli on tutustuttanut suomalaiset lapset Afrikan karttaan. Pelistä Tintti Karppinen sai idean opettaa omille lapsilleen kotiseutua samalla perusidealla. Käpylässä ei kuitenkaan kerätä rahaa eikä etsitä suurinta timanttia vaan tutustutaan alueeseen ja tehdään arkisia asioita. Ensimmäisen Käpylä-peli syntyi vuonna 1980 tussikynillä kartongille puhelinluettelon kartan avulla. Aloituskortit sekä Sattuma- ja Numerotehtävät olivat paperi- ja kartonkilappusia. Numeroituja kortteja oli yhteensä 54 kpl. [[Tiedosto:Käpyläpeli.kuva2.jpg|pienoiskuva|Käpylä-pelin pelilauta vuodelta 1983. Kuva: Tintti Karppinen.]]Peli saavutti heti suosiota lasten ja naapuruston keskuudessa. Aikuiset miehetkin naapuritaloista istuivat iltakausia pelaamassa Käpylä-peliä. Heitä viehätti erityisesti tehtävien paikallisuus ja huumori. Myös vanhat luokkatoverit, jotka asuivat jo muualla, halusivat itselleen oman pelin voidakseen pelata muulloinkin kuin käydessään Karppisilla. Tintti Karppinen päätti painattaa pelin ja pyysi pelissä esiintyviltä paikallisilta yrityksiltä avustusta, jotta pelin myyntihinta jäisi kohtuulliseksi. Pelin toinen, ajanmukaistettu painos tehtiin 2004. Tässä versiossa kaikki tehtävät ovat loruja/runoja.<br /> <br /> Idea sai vuonna 1995 Unescon ympäristökasvatus-palkinnon perusteena idearikkaus, luovuus ja helppo sovellettavuus.<br /> ==Tulevaisuus==<br /> Käpylä-pelin ideaa on helppo soveltaa missä vaan eikä sen tekemiseen vaadita kuin aimo annos intoa lähialueen tutkimiseen. Tällainen kotiseutupeli on mainio väline kaiken ikäisten tutustuttamiseksi omaan ympäristöönsä, sen historiaan ja henkilöihin. Samalla siirretään eteenpäin alueeseen liittyvää suullista perinnettä. <br /> <br /> Käpylä-pelin pohjalta on tehty lukuisia sovelluksia ympäri Suomea (mm. Oulu-peli, Joensuu-peli, Saarijärvi-peli) ja muuallakin maailmassa. Pelin kehittäjä on saanut yli 30 eri versiota pelin uusista sovelluksista. Pelin tekemisestä ja ideasta on olemassa myös englannin- ja venäjänkielinen yhteenveto. Pelin ideaa voi kuka tahansa soveltaa, kunhan pelissä mainitaan, että se on sovellus Tintti Karppisen Käpylä-pelistä sekä lähetetään kehittäjälle tekijäkappale tai valokuva pelistä. <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Käpylä-Seura ry <br /> <br /> Tintti Karppinen, tintti.karppinen[at]iki.fi<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Verkossa:<br /> <br /> [https://kaupunginosat.net/kapyla/ Käpylän kaupunginosa]<br /> <br /> [https://kaupunginosat.net/kapyla/kapyla-seura/kamaa#games Käpylä-peli] <br /> <br /> [http://oulunkylainen.fi/2017/10/15/kapyla-peli-sattumaleikkia-kapylassa/ Oulunkyläinen: Käpylä-peli: Sattumaleikkiä Käpylässä] <br /> <br /> [http://www.unesco.org/new/fileadmin/MULTIMEDIA/HQ/CLT/CLT/pdf/Arts_Edu_RegSess_Symp_Asia_Kapyla-Peli_Karppinen.pdf Käpylä-peli - Neigbourhood game board] <br /> <br /> Julkaisut:<br /> <br /> Unesco: Arts Education in the Pacific Region: Heritage and Creativity, 2002<br /> <br /> Tintti Karppinen: Drama Games for Cooperation, 2001</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo&diff=26979 Elävän perinnön kansallinen luettelo 2021-05-25T07:28:03Z <p>SiiriVirta: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;&lt;translate&gt;&lt;!--T:1--&gt; Elävän perinnön kansallinen luettelo&lt;/translate&gt;&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;translate&gt;<br /> &lt;!--T:13--&gt;<br /> Elävän perinnön wikiluettelosta on mahdollista hakea Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt Elävän perinnön kansalliseen luetteloon yhteensä 64 kohdetta: 12 kohdetta vuonna 2020 sekä 52 kohdetta vuonna 2017. Ensimmäisellä hakukierroksella saatiin lähes sata hakemusta kymmeniltä eri toimijatahoilta, ja toisella hakukierroksella 24. Kansallinen luettelo pohjautuu Museoviraston ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän esityksiin. Ehdotuksia arvioivat myös eri alojen toimijat. Kansallisessa luettelossa olevia artikkeleita tulee päivittää kolmen vuoden välein.<br /> <br /> &lt;!--T:14--&gt;<br /> Kansallinen luettelo täydentyy määräajoin ja seuraavan kerran luetteloon voi hakea 4.11-5.12.2019. Kansallisesta luettelosta on mahdollista tehdä ehdotuksia Unescon kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin. Suomen esityksistä päättää opetus- ja kulttuuriministeriö yhteisöjen hakemusten perusteella. Suomen ensimmäiset hakemukset Unescoon koskevat saunomista sekä kaustislaista viulunsoittoa.<br /> <br /> &lt;!--T:15--&gt;<br /> Valinta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon on tunnustus perinteiden parissa toimiville yhteisöille. Luettelo tuo vahvempaa näkyvyyttä perinteille. Samalla se on askeleen lähempänä kansainvälisen tason tunnustusta.<br /> <br /> &lt;!--T:12--&gt;<br /> Lue Museoviraston esitys ja perustelut [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Kansallinen-luettelo-2017.pdf hakukierrokselta 2017] sekä [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/kansallinen-2020-fi2.pdf hakukierrokselta 2020]. <br /> <br /> &lt;!--T:5--&gt;<br /> [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Kansallinen-ohjeet-ja-arviointi-2019.pdf Lisätietoja luetteloinnista]<br /> <br /> &lt;!--T:11--&gt;<br /> [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/2019-Kansallisen-luettelon-kysymykset.pdf Kansallisen luettelon hakuun liittyvät kysymykset]<br /> <br /> &lt;!--T:16--&gt;<br /> [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo Hakemuslomake]<br /> <br /> &lt;!--T:10--&gt;<br /> '''Lisätietoja'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, erikoisasiantuntija, Museovirasto&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> &lt;/translate&gt;<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo&diff=26978 Elävän perinnön kansallinen luettelo 2021-05-25T07:26:09Z <p>SiiriVirta: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;&lt;translate&gt;&lt;!--T:1--&gt; Elävän perinnön kansallinen luettelo&lt;/translate&gt;&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> &lt;translate&gt;<br /> &lt;!--T:13--&gt;<br /> Elävän perinnön wikiluettelosta on mahdollista hakea Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Ensimmäinen hakukierros järjestettiin vuonna 2017, jolloin Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi 52 kohdetta kansalliseen luetteloon. Ensimmäisellä hakukierroksella saatiin lähes sata hakemusta kymmeniltä eri toimijatahoilta. Toisen haun tuloksena vuonna 2020 julkistettiin 12 uutta kohdetta. Kansallinen luettelo pohjautuu Museoviraston ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän esityksiin. Ehdotuksia arvioivat myös eri alojen toimijat. Kansallisessa luettelossa olevia artikkeleita tulee päivittää kolmen vuoden välein.<br /> <br /> &lt;!--T:14--&gt;<br /> Kansallinen luettelo täydentyy määräajoin ja seuraavan kerran luetteloon voi hakea 4.11-5.12.2019. Kansallisesta luettelosta on mahdollista tehdä ehdotuksia Unescon kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin. Suomen esityksistä päättää opetus- ja kulttuuriministeriö yhteisöjen hakemusten perusteella. Suomen ensimmäiset hakemukset Unescoon koskevat saunomista sekä kaustislaista viulunsoittoa.<br /> <br /> &lt;!--T:15--&gt;<br /> Valinta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon on tunnustus perinteiden parissa toimiville yhteisöille. Luettelo tuo vahvempaa näkyvyyttä perinteille. Samalla se on askeleen lähempänä kansainvälisen tason tunnustusta.<br /> <br /> &lt;!--T:12--&gt;<br /> Lue Museoviraston esitys ja perustelut [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Kansallinen-luettelo-2017.pdf hakukierrokselta 2017] sekä [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/kansallinen-2020-fi2.pdf hakukierrokselta 2020]. <br /> <br /> &lt;!--T:5--&gt;<br /> [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Kansallinen-ohjeet-ja-arviointi-2019.pdf Lisätietoja luetteloinnista]<br /> <br /> &lt;!--T:11--&gt;<br /> [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/2019-Kansallisen-luettelon-kysymykset.pdf Kansallisen luettelon hakuun liittyvät kysymykset]<br /> <br /> &lt;!--T:16--&gt;<br /> [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo Hakemuslomake]<br /> <br /> &lt;!--T:10--&gt;<br /> '''Lisätietoja'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, erikoisasiantuntija, Museovirasto&lt;br&gt;<br /> leena.marsio(at)museovirasto.fi +358 29533 6017<br /> &lt;/translate&gt;<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Ohjeita_luettelointiin/en&diff=26977 Ohjeita luettelointiin/en 2021-05-25T07:17:10Z <p>SiiriVirta: </p> <hr /> <div>== What can be included in the wiki-inventory? ==<br /> <br /> * Suggestions for living heritage in the topics mentioned, linking them or from outside them.<br /> * Examples of living heritage, at the heart of which are doing, practising and passing on from one person to another.<br /> * Intangible cultural heritage in accordance with human rights and Finnish legislation, which supports sustainable development and respect between communities.<br /> * Traditions in Finland which are transferred from one generation to the next or which surpass generational boundaries.<br /> <br /> == Who can make proposals? ==<br /> <br /> * Associations<br /> * Various communities (e.g. practitioners, hobby groups, actors within a certain geographical or thematic area, organisations in the field)<br /> * Groups of individuals<br /> <br /> == Who cannot make proposals? ==<br /> <br /> * Commercial organisations<br /> * Political organisations<br /> <br /> == Who moderates the wiki? ==<br /> <br /> * The Finnish Heritage Agency moderates the wiki and reserves the right to request adjustments to submissions, as well as to, if necessary, remove inadequate or inappropriate submissions.<br /> <br /> * If you want to comment on someone else’s text, contact the submitter or aineetonkulttuuriperinto(at)museovirasto.fi or use the Discussion-page of the element.<br /> <br /> == We hope to pay particular attention to the following factors: ==<br /> <br /> * Submissions to the wiki should be made by the communities and organisation that practice and are familiar with the heritage. We encourage cooperation between different communities!<br /> * Show consideration for the diversity, variation and nuances of traditions. It is possible to make several submissions for the wiki for the same element from different perspectives.<br /> * Highlight living and changing cultural heritage, and show consideration for the different variants of the same heritage.<br /> * Show consideration for previously under-represented groups and insufficiently documented cultural traditions.<br /> * Avoid stereotypical assumptions.<br /> * Give visibility to good practices (e.g. projects and their various parts).<br /> <br /> * The questions can be answered in Finnish, Swedish or English (select the language in the bar at the top). You can also use other languages, but please give the text in either Swedish or Finnish too. We encourage multilingualism!<br /> <br /> <br /> <br /> '''Feel free to send any questions or comments!''' aineetonkulttuuriperinto(at)museovirasto.fi<br /> <br /> &lt;languages/&gt;__NOTOC__</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:Ohjeita_luettelointiin/9/en&diff=26976 Translations:Ohjeita luettelointiin/9/en 2021-05-25T07:17:04Z <p>SiiriVirta: </p> <hr /> <div>* The Finnish Heritage Agency moderates the wiki and reserves the right to request adjustments to submissions, as well as to, if necessary, remove inadequate or inappropriate submissions.<br /> <br /> * If you want to comment on someone else’s text, contact the submitter or aineetonkulttuuriperinto(at)museovirasto.fi or use the Discussion-page of the element.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Luokka:Esitt%C3%A4v%C3%A4t_taiteet&diff=26975 Luokka:Esittävät taiteet 2021-05-25T07:13:21Z <p>SiiriVirta: </p> <hr /> <div>{{luokka|id=esittävät|kieli=|<br /> galleria=&lt;gallery mode=packed&gt;<br /> Solmu Mäkelä Museovirasto.png<br /> File:Teatteri Pesä 1990 - Summer Theatre Sc25 C.jpg<br /> File:Tuntematon1997 2.jpg<br /> Tiedosto:The_Three_Smiling_Soot_Boys.jpeg<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> }}</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Esittely/sv&diff=26974 Esittely/sv 2021-05-25T07:03:48Z <p>SiiriVirta: Ak: Uusi sivu: Den finländska bastutraditionen nominerades till Unescos förteckning över immateriella kulturarv vid den mellanstatliga kommitténs möte 17.12.2020. Finlands nästa nationella...</p> <hr /> <div>__NOTOC__<br /> Immateriellt kulturarv är ett levande arv som är närvarande i vår vardag och det ingår i alla former av mänsklig verksamhet. Det kan till exempel vara muntliga traditioner, scenkonst, festligheter och seder, hantverkskunnande samt kunskaper om och färdigheter kring naturen och världsalltet. Utifrån dem kan föremål, olika uttrycksformer eller exempelvis maträtter och lekar utformas.<br /> <br /> Det immateriella kulturarvet innefattar fenomen som är levande och föränderliga från generation till generation. Kulturarvet har många former och kan anta egenskaper från såväl grannbyn som från andra sidan jordklotet. Det får sin styrka från grupper av människor och är beroende av dem som upprätthåller kunskap, färdigheter och seder. Gruppmedlemmarna avgör själva det värde och den betydelse som den egna gruppens levande kulturarv har.<br /> <br /> En internationell konvention styr tryggandet av det levande kulturarvet. [http://www.finlex.fi/sv/sopimukset/sopimussarja/2013/fds20130047.pdf Konventionen om tryggande av det immateriella kulturarvet] godkändes år 2003. Redan nu har avtalet undertecknats av 180 stater. Konventionens mål är att det levande kulturarvet ska erkännas och värnas.<br /> <br /> Finland undertecknade år 2013 konventionen och [http://www.nba.fi/sv/index Museiverket] ansvarar för genomförandet av konventionen i Finland i samarbete med ett brett nätverk av aktörer och tillsammans med ringar för det levande kulturarvet. <br /> <br /> För mera information, se [http://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv aineetonkulttuuriperinto.fi/sv] och [https://www.facebook.com/elavaperinto facebook.com/elavaperinto]. Se även http://opi.aineetonkulttuuriperinto.fi/sv/<br /> <br /> == Information om förteckningen ==<br /> <br /> Till konventionen hör även att länderna ska upprätta förteckningar över immateriellt kulturarv. De är verktyg för att identifiera, beskriva och förmedla uppgifter om levande traditioner. De kan omfatta såväl traditioner och praktisk kunskap med stor utbredning som seder och bruk inom små grupper. Wiki-förteckningen gör det möjligt att få tillgång till ny information om levande traditioner i Finland.<br /> <br /> I Finland genomförs förtecknandet på två nivåer. I den här wiki-förteckningen presenteras exempel på immateriellt och levande kulturarv i Finland. Den öppna, wiki-baserade förteckningen erbjuder grupper av människor möjligheten att presentera sitt eget immateriella kulturarv. Förteckningen utgör samtidigt en möjlighet till att delta i tryggandet av det levande kulturarvets mångfald. Förteckningen är ett levande dokument som ständigt kompletteras och uppdateras. Arbetet har bara börjat, eftersom det finns en oändlig mängd kulturarv.<br /> <br /> Wiki-förteckning över levande kulturarv öppnades i Februari 2016. Det finns redan [[:Luokka:Ilmiöt|180 artiklar]] från över 250 grupper på fem olika språk! De fenomen som ingår i Wiki-förteckningen kan senare föreslås till den Nationella förteckning över det levande kulturarvet. Artiklar i båda förteckningar måste updateras varje tredje år.<br /> <br /> Utgående från konventionen upprätthåller Unesco två förteckningar över immateriellt kulturarv samt ett register över goda metodiska exempel. Med hjälp av förteckningarna vill man ge det levande kulturarvet synlighet runtom i världen och dela med sig av goda exempel länderna emellan.<br /> <br /> Den finländska bastutraditionen nominerades till Unescos förteckning över immateriella kulturarv vid den mellanstatliga kommitténs möte 17.12.2020. Finlands nästa nationella ansökan gäller fioltraditionen i Kaustby. Finland har också tillsammans med de övriga nordiska länderna nominerat den nordiska klinkbåtstraditionen. Beslut om båda väntas komma i december 2021.<br /> <br /> '''Fråga och kommentera!''' aineetonkulttuuriperinto(at)museovirasto.fi<br /> &lt;languages /&gt;</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:Esittely/14/sv&diff=26973 Translations:Esittely/14/sv 2021-05-25T07:03:42Z <p>SiiriVirta: Ak: Uusi sivu: Den finländska bastutraditionen nominerades till Unescos förteckning över immateriella kulturarv vid den mellanstatliga kommitténs möte 17.12.2020. Finlands nästa nationella...</p> <hr /> <div>Den finländska bastutraditionen nominerades till Unescos förteckning över immateriella kulturarv vid den mellanstatliga kommitténs möte 17.12.2020. Finlands nästa nationella ansökan gäller fioltraditionen i Kaustby. Finland har också tillsammans med de övriga nordiska länderna nominerat den nordiska klinkbåtstraditionen. Beslut om båda väntas komma i december 2021.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Esittely/en&diff=26972 Esittely/en 2021-05-25T07:02:17Z <p>SiiriVirta: Ak: Uusi sivu: The sauna culture in Finland was inscribed on UNESCO’s List of Intangible Cultural Heritage in December 2020. The next national application submitted by Finland will be about Kau...</p> <hr /> <div>__NOTOC__<br /> Intangible cultural heritage is the living heritage which is present in people’s everyday lives, encompassing all forms of human activity. For example, it can be knowledge and skills relating to oral traditions, performing arts, festivities and practices, crafts, or nature and the universe. These can then take form of objects, different forms of expression, or even food and games.<br /> <br /> Intangible cultural heritage includes phenomena which are preserved, alive and changing, from one generation to the next. Cultural heritage has many forms, and it can take on characteristics from the neighbouring village just as easily as from the other side of the world. It gains its strength from communities and is dependant on those who pass on knowledge, skills and practices. It is the communities themselves which define the value and significance of living heritage.<br /> <br /> [http://www.unesco.org/culture/ich/en/convention The Convention for the Safeguarding of the Intangible Cultural Heritage] was adopted in 2003 at UNESCO’s General Conference. Currently 180 states have ratified the Convention. The aim of the Convention is to promote the identification and safeguarding of intangible cultural heritage.<br /> <br /> Finland ratified the Convention in 2013, and the [https://www.museovirasto.fi/en/ Finnish Heritage Agency ] is responsible for its realisation in Finland, in collaboration with a multisectoral network of operators and living heritage circles. <br /> <br /> For more information see [http://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/en/index aineetonkultturiperinto.fi/en/index] and [https://www.facebook.com/elavaperinto facebook.com/elavaperinto].<br /> <br /> == Information about inventorying ==<br /> <br /> The UNESCO Convention also includes inventorying of intangible cultural heritage. An inventory is a tool which can be used to identify, describe and transmit knowledge about living heritage. It can include traditions and know-how which have spread far and wide, as well as the customs of small local groups. The Wiki-inventory provides the opportunity to glean new information about living cultural heritage in Finland.<br /> <br /> In Finland the inventorying will be carried out on two levels. This Wiki-inventory for Living Heritage presents examples of intangible cultural heritage in Finland. An open, wiki-based inventory offers different communities an opportunity to present their own intangible cultural heritage. At the same time, the inventory provides an opportunity to partake in the safeguarding the diversity of living heritage. The inventory is a living document that is constantly being supplemented and updated. The work is only in its initial stages, as this kind of heritage is continuous.<br /> <br /> Submissions for the Wiki-inventory for Living Heritage have been collected since February 2016. The Wiki-inventory now contains over [[:Luokka:Ilmiöt|180 submissions]] from approximately 250 communities in five different languages! Elements within the Wiki-inventory can be suggested for the National inventory of intangible cultural heritage. Articles in both inventories need to be updated every three years.<br /> <br /> Under the Convention, UNESCO maintains two lists of intangible cultural heritage and a register of good safeguarding practices. The purpose of the lists and the register is to create visibility for the safeguarding of intangible cultural heritage in different parts of the world, and to spread good practices between countries.<br /> <br /> The sauna culture in Finland was inscribed on UNESCO’s List of Intangible Cultural Heritage in December 2020. The next national application submitted by Finland will be about Kaustinen fiddle playing. Finland is also a participant in the multinational application on the Nordic clinker boat tradition. Decisions on both are expected to be reached in December 2021.<br /> <br /> '''Feel free to send any questions or comments!''' aineetonkulttuuriperinto(at)museovirasto.fi.<br /> &lt;languages /&gt;</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Translations:Esittely/14/en&diff=26971 Translations:Esittely/14/en 2021-05-25T07:02:03Z <p>SiiriVirta: Ak: Uusi sivu: The sauna culture in Finland was inscribed on UNESCO’s List of Intangible Cultural Heritage in December 2020. The next national application submitted by Finland will be about Kau...</p> <hr /> <div>The sauna culture in Finland was inscribed on UNESCO’s List of Intangible Cultural Heritage in December 2020. The next national application submitted by Finland will be about Kaustinen fiddle playing. Finland is also a participant in the multinational application on the Nordic clinker boat tradition. Decisions on both are expected to be reached in December 2021.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo/en&diff=26966 Elävän perinnön kansallinen luettelo/en 2021-05-24T12:49:03Z <p>SiiriVirta: </p> <hr /> <div>&lt;h1 style=&quot;margin-top: 0; text-align: center;&quot;&gt;&lt;span style=&quot; color: #a50931; font-size: 36px; letter-spacing:0.2vw; text-transform: uppercase;&quot;&gt;National Inventory of Living Heritage&lt;/span&gt;&lt;/h1&gt;<br /> <br /> Elements within the Wiki-inventory can be suggested for the National inventory of intangible cultural heritage. In 2017 The Ministry of Education and Culture nominated 52 elements into the National Inventory of Living Heritage. The first round of applications for the National Inventory gathered nearly a hundred applications. The National inventory is based on the proposal by the Finnish Heritage Agency and the Advisory group of intangible cultural heritage. Communities and organizations active in the field of intangible cultural heritage have also been commenting on the submissions. Articles in the National Inventory need to be updated every three years.<br /> <br /> The National Inventory will be updated regularly, and the next opportunity to submit applications will be from 4th of November to 5th of December 2019. From the National inventory, submissions can then be made for the elements to be inscribed on the UNESCO’s Lists of Intangible Cultural Heritage and the Register of Good Safeguarding Practises. The Finnish Ministry of Education and Culture decides which elements are to be submitted to UNESCO, based on suggestions from the communities. The first submissions from Finland will be about sauna culture and Kaustinen fiddle playing.<br /> <br /> The selection of an element into the National Inventory of Living Heritage is a recognition to the communities that work with the traditions. The National Inventory also brings more visibility to the elements.<br /> <br /> Read more about the elements inscribed in 2017 in the National Inventory [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/National-inventory-2017.pdf here]. <br /> <br /> [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Instructions-for-National-Inventory-2019.pdf Instructions for applicants and the evaluation criteria]<br /> <br /> [https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Questions-for-the-the-National-Inventory-2019_191025_082807.pdf See the questions here]<br /> <br /> [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo Application form]<br /> <br /> &lt;div lang=&quot;fi&quot; dir=&quot;ltr&quot; class=&quot;mw-content-ltr&quot;&gt;<br /> [https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Toiminnot:El%C3%A4v%C3%A4n_perinn%C3%B6n_kansallinen_luettelo Hakemuslomake]<br /> &lt;/div&gt;<br /> <br /> '''For more information'''&lt;br&gt;<br /> Leena Marsio, senior adviser, Finnish Heritage Agency&lt;br&gt; leena.marsio(at)museovirasto.fi, tel. +358 (0)295 33 6017<br /> <br /> &lt;languages/&gt;</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Kuutimet_-k%C3%A4sity%C3%B6piiri&diff=26965 Kuutimet -käsityöpiiri 2021-05-24T11:00:50Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>&lt;gallery mode=&quot;packed&quot;&gt;<br /> Tiedosto:Kuutimet Tukholmassa.JPG|alt=Neljä henkilöä hymyilee kameralle.<br /> Tiedosto:Tanjan tekemät lasten lelut Kuutimissa.JPG|alt=Virkattuja palloja.<br /> Tiedosto:Riina ja Tiina rentoutuvat Kuutimissa.jpg|alt=Kaksi käsityöharrastajaa rentoutumassa.<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> {{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Joukko käsitöistä innostuneita ihmisiä kokoontuu kerran kuukaudessa neulomaan, virkkaamaan tai tekemään muita mukana kulkevia käsitöitä. Tärkeintä on yhdessäolo, säännöllisistä tapaamisista kiinni pitäminen ja rentouttava tauko arjessa. Tällaisia piirejä on olemassa lukuisia. Meidän piirissämme vetovastuu ja tarjoiluiden järjestäminen kiertää. Välillä järjestät ja muilla kerroilla voit hyvällä omallatunnolla rentoutua.<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Idea syntyi vuonna 2012, kun ystävän kanssa tajusimme, että päädymme tekemään käsitöitä liian harvoin ja usein tekemiseen tarvitsee toisten apua ohjeiden tulkitsemiseen jne. Sovimme ensimmäisen kerran ja kutsuimme ystävämme mukaan. Piiri on aina ollut avoin myös kutsutuille tutuille. Olemme tavanneet kerran kuukaudessa siitä lähtien. Tiedän toisen ompelupiirin, joka on lähtenyt käyntiin uutisoinnista, jossa kerrottiin käsitöiden tekemisen lievittävän stressiä. Piiri syntyi heti.<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Tärkeintä on jatkuvuus. Kuutimien aikana on syntynyt jo kolme lasta, ja he ovat olleet mukana tapaamisissa. Tavoitteena on tavata nykypäivästä pitkälle vanhuuteen, säännöllisesti toisiamme ilahduttaen ja tarjoten hengähdyshetkiä käsitöiden äärellä. Ja kenties seuraava sukupolvi innostuu tavasta, ystävystyy keskenään ja saa luonnollisen innostuksen käsillä tekemiseen. <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Vapaamuotoinen yhteisö, viiden naisen ystäväjoukko: Amanda, Riina, Tiina, Tanja ja Satu.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Kulttuuriluotsit&diff=26964 Kulttuuriluotsit 2021-05-24T09:48:36Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:Piskit 1.jpg|thumb|alt=Piirroskoira, jonka vieressä puhekupla &quot;Ei tarvi olla rotukoira nuuskiakseen taidetta&quot;.]]<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Kulttuuriluotsitoiminnan johtotähtenä on ajatus, että kulttuuri kuuluu kaikille. Kulttuuriluotsit ovat vapaaehtoisia, jotka lähtevät kaveriksi museoihin ja kulttuuritapahtumiin. Kulttuuriluotsi on taide-elämyksen jakava kanssakulkija. Luotsattavana voi olla yksi ihminen tai ryhmä. Kulttuuriluotsin kanssa museoihin pääsee ilmaiseksi ja konserttiin tai teatteriin voi päästä alennettuun luotsihintaan. Luotsit tuovat kulttuuritarjontaa helpommin lähestyttäväksi kaikille kaupunkilaisille ja mahdollistavat myös erityisryhmien osallistumista kulttuuritapahtumiin. <br /> <br /> Palveluasumisessa luotsit esittelevät matkalaukkunäyttelyitä asukkaille, jotta hekin, jotka eivät pääse enää liikkumaan, voivat nauttia kulttuurista. Kulttuuriluotsit toimivat yhteistyössä kaupungin kulttuurilaitosten kanssa ja ovat toteuttaneet esimerkiksi museoissa erilaisia projekteja taidenäyttelystä konservaattorin avustamiseen. Kulttuuriluotsit koulutetaan luotsikurssilla, jossa käydään läpi kaupungin luotsauskohteet.<br /> <br /> <br /> ==Tausta==<br /> Kulttuuriluotsitoiminta on saanut alkunsa Jyväskylästä. Jyväskylän taidemuseon museolehtori Sirpa Turpeinen osallistui 2005 vertaisliikunnanohjaajakoulutukseen ja piti ideaa vertaisohjauksesta loistavana. Hän halusi kokeilla voisiko vertaisohjausta soveltaa kulttuuriin. Keväällä 2006 kulttuuriluotsitoiminta lähti liikkeelle hankkeena. Kulttuuriluotsi-hankkeen tarkoituksena oli vapaaehtois- ja vertaisohjaajien sekä yhdyshenkilöiden kouluttaminen luotseiksi. Ensimmäinen luotsikurssi järjestettiin Jyväskylässä syksyllä 2006. Kulttuuriluotsitoiminta on levinnyt useille paikkakunnille.<br /> <br /> Luotsitoiminta sai ensimmäisen koordinaattorin 2008, kun Hanne Laitinen, aloitti työn kulttuuriluotsikoordinaattorina Jyväskylässä. Vapaaehtoisilla on ollut toiminnassa aktiivinen rooli alusta saakka. He ovat olleet mukana ideoimassa ja toteuttamassa lisäkoulutusta sekä toiminnan uusia muotoja kuten erilaisia projekteja ja lukupiiriä. Kulttuuriluotsit myös vievät tietoa kulttuurin hyvistä vaikutuksista eteenpäin.<br /> <br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Kulttuuriluotsitoiminnan kaltaista toimintaa löytyy Suomesta jo yli kahdeltakymmeneltä paikkakunnalta. Toiminta on kaupungista riippuen kulttuurikaveri-, kulttuuriystävä-, kulttuurikummi-, kulttuuriväärti- tai piristäjätoimintaa. Kaikissa kaupungeissa toiminnan perusidea on sama: mahdollistaa erilaisten ihmisten osallistumista kulttuuritapahtumiin.<br /> <br /> Kulttuuriluotsien yhteistyö museoiden kanssa on syvenemässä ja vapaaehtoiset voivat olla mukana museotyössä ammattilaisten rinnalla. Tulevaisuuden näkymänä kulttuuriluotsitoiminnalle on toiminnan juurruttaminen paikkakunnille, joissa toiminta on vielä uutta. Tarvitaan valtakunnallista käytänteiden yhtenäistämistä sekä uusien paikkakuntien tukemista kulttuuriluotsitoiminnan aloittamisessa. <br /> <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> <br /> [http://www.jyvaskyla.fi/kulttuuri/palvelut/kulttuuriluotsit Kulttuuriluotsit]<br /> <br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [https://www.jyvaskyla.fi/sites/default/files/atoms/files/kulttuuri_kantaa_0.pdf Rissanen, Pirkko, Jorma Aaltonen, Mari Aholainen, Pirita Korpivaara, Hanne Laitinen, Pilvi Nissilä &amp;Sirpa Turpeinen (toim.) 2016: Kulttuuri kantaa: 10 vuotta kulttuuriluotsitoimintaa. Jyväskylän kaupunki/kulttuuriluotsit. (pdf)]<br /> <br /> [https://www.tampere.fi/tiedostot/t/1e6zwnSWZ/Raportti_A4_56_sivua_Web.pdf Marko Nousiainen 2017: Selvitys kulttuuri-, liikunta- ja ympäristöluotsitoiminnasta Suomessa. Tampere: Tampereen kaupunki/kulttuurikasvatusyksikkö TAITE &amp; Kulttuurisen vanhus- ja seniorityön kansallinen verkosto AILI. (pdf)]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Koulukonsertit&diff=26963 Koulukonsertit 2021-05-24T09:31:11Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> [[Tiedosto:Lempee ja lovee..jpg|pienoiskuva|Lempee ja lovee. Kuva: Pekka Elomaa|alt=Koululaisia esiintymässä lavalla soittimien kanssa.]]<br /> Koulukonserttitoiminnan tarkoituksena on tutustuttaa lapset ja nuoret monipuolisesti musiikillisiin ilmaisumuotoihin elävän musiikin tilaisuuksissa, jotka ovat korkeatasoisia, elämyksellisiä ja vuorovaikutteisia, ja jotka tukevat samalla oppilaitoksille asetettuja kasvatustavoitteita. Konsertit järjestetään useimmiten koulun omissa tiloissa koulupäivän aikana. Ne on varta vasten suunniteltu kohdeyleisön tarpeet huomioon ottaen ja niissä on yleensä 1 - 5 esiintyjää. Yhden koulupäivän aikana esiintyjät pitävät normaalisti kolme konserttia.<br /> <br /> Suomen johtava koulukonserttien järjestäjä on Konserttikeskus ry, joka toteuttaa vuosittain 1200 – 1700 konserttia yhteistyössä paikallisten järjestäjien kanssa. Sillä on toimintansa aikana ollut arviolta yli viisi miljoonaa nuorta kuulijaa. Konserttikeskuksen lukuvuosittain julkaistavassa ohjelmistossa on 35-40 eri musiikinlajeja laajasti edustavaa ohjelmaa, joista noin kolmannes on uusia. Tärkeitä ohjelmien valintakriteereitä ovat mm. taiteelliset ja pedagogiset näkökohdat sekä esiintyjien vuorovaikutustaidot. Valitut uudet ohjelmat testataan kohdeyleisön edessä, minkä jälkeen niitä vielä kehitetään taiteellisen tuottajan johdolla ennen kuin konserttikiertueet alkavat. Konserttiohjelmat ovat integroitavissa muihin oppiaineisiin, missä myös joihinkin ohjelmiin liittyvät oheismateriaalit ovat apuna. Konserttien ankkuroimisessa paremmin koulun arkipäivään tehostaa myös Oppilaat konsertin tuottajina -toimintamalli, jossa joukko koulun oppilaita osallistuu koulukonsertin järjestelyihin.<br /> <br /> Merkittävä osa Konserttikeskuksen konserteista on vuodesta 2008 lähtien toteutettu Konsertti joka kouluun -toimintamallilla, jonka ideana on tarjota vuosittain korkeatasoinen konserttielämys kunnan jokaiselle peruskoululaiselle musiikinlajeja vaihdellen. Tässä toiminnassa on tällä hetkellä mukana n. 80 000 oppilasta yli 60 kunnassa.<br /> <br /> ==Tausta==<br /> [[Tiedosto:Ashimba-trio.jpg|pienoiskuva|Ashimba-trio. Kuva: Vesa-Matti Väärä|alt=Esiintyjiä ja yleisöä.]]<br /> Koulukonserttitoiminnan taustalla on ajatus, että lapset ja nuoret ovat yhdenvertaisia kulttuurin kuluttajia, kuten Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklassa 31 on todettu. Pohjoismaissa lapsia pidetään samanarvoisina aikuisten kanssa, myös taiteen suhteen. Oikeus kulttuuriin ei kuitenkaan toteudu tasa-arvoisesti. Avaimena musiikilliseen tasa-arvoon on riittävän varhain aloitettu, kaikille lapsille tarkoitettu ja kaikkia musiikin alueita kattava musiikkikasvatus. <br /> [[Tiedosto:Bravade.jpg|pienoiskuva|Bravade. Kuva: Konserttikeskus|alt=Neljä nokkahuilun soittajaa.]]<br /> Opetusministeriön Nuorison musiikkitoimikunnan koollekutsumassa kokouksessa marraskuussa 1963 perustettiin Koulujen Musiikkikeskus (vuodesta 1973 Konserttikeskus). Koulukonsertteja oli järjestetty Suomessa ainakin 1940-luvulta lähtien, mutta toiminta haluttiin muuttaa järjestelmälliseksi. Koulukonserttien tarve liittyi uudenlaiseen musiikkikasvatukseen, jossa koulussa opiskelemisen, laulamisen ja soittamisen lisäksi haluttiin oppilaiden tutustuvan ammattilaisten valmistamaan musiikilliseen lopputuotteeseen elävässä tilanteessa. Yhdistyksen perustajiin olivat vedonneet eri oppilaitosten rehtorit ja opettajat, joilla ei ollut resursseja koulukonserttien järjestämiseen. Yhdistävänä tekijänä oli näkemys musiikista yleissivistykseen ja sen vuoksi julkiseen perusopetukseen kuuluvana ilmiönä.<br /> <br /> Ensiksi keskityttiin klassiseen musiikkiin, mutta myöhemmin mukaan tulivat kansan- ja maailmanmusiikki, lastenmusiikki, jazz, rock jne. Koulukonserttien järjestäminen on vuosien varrella muuttunut Suomessa yhä ammattimaisemmaksi, missä muiden Pohjoismaiden ja erityisesti Norjan esimerkki on ollut tärkeä. Vuonna 1998 perustettiin Pohjoismaiden koulukonserttijärjestäjien verkosto Nordiskt Nätverk för Skolkonserter (NNS), jonka jäsen Konserttikeskus on. <br /> [[Tiedosto:Pikku Papun Orkesteri.jpg|pienoiskuva|Pikku Papun Orkesteri. Kuva: Konserttikeskus|alt=Esiintyjät ja yleisö käsivarret ylös ojennettuina.]]<br /> Opetus- ja kulttuuriministeriön tuki Konserttikeskukselle nousi uudelle tasolle 2010-luvun alussa, mikä on kasvattanut yhdistyksen järjestämien konserttien lukumäärää selvästi.<br /> <br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Pitkän aikavälin tavoitteena on saada kaikki Suomen koululaiset koulukonserttitoiminnan piiriin, mikä merkitsisi noin 4 000 koulukonsertin järjestämistä vuosittain Konsertti joka kouluun -toimintamallilla. Samalla konserttien tasoa on tarkoitus nostaa ja saada koulut tiiviisti vuorovaikutukseen Konserttikeskuksen kanssa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.konserttikeskus.fi/ Konserttikeskus ry]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Antti Häyrynen (2013): Sikamakeet konsertit – Konserttikeskuksen viisikymmentä vuotta<br /> <br /> [https://www.konserttikeskus.fi/konsertit/kjk/ Konsertti joka kouluun -toimintamalli]<br /> <br /> [https://www.konserttikeskus.fi/konsertit/okt/ Oppilaat konsertin tuottajina -toimintamalli]<br /> <br /> [https://vimeo.com/91464155 Oppilaat konsertin tuottajina -video]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Kalevala_-kulttuurikilpailu&diff=26962 Kalevala -kulttuurikilpailu 2021-05-24T09:27:45Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> [[Tiedosto:Kalevalan suuri kala, rakentelutyö pahvilaatikoista.jpg|pienoiskuva|348x348px|Kalevalan suuri kala, rakentelutyö pahvilaatikoista (kuvataidetehtävä 2017)|alt=Pahvista tehty hymyilevä kala.]]<br /> Kansalliseepoksemme Kalevalan opetusta edistetään kulttuurikilpailun avulla. Kilpailua on toteutettu Puumalassa vuodesta 1999. Kalevalan opetus ja siihen liittyvä kulttuurikilpailu ovat osa perusopetuksen paikallista opetussuunnitelmaa, mikä takaa opetuksen jatkuvuuden. Kilpailu tarjoaa oppilaille mahdollisuuden tuoda esiin luovaa osaamista äidinkielen ja kuvataiteen tehtävissä.<br /> <br /> Kulttuurikilpailu perustuu vuosittain yhteen Kalevalan runoon, jota opettaja ohjaa lukemaan yksityiskohtaisesti. Apuna käytetään Kalevalan sanakirjaa, jotta nuorille avautuu mahdollisimman paljon herkullisia yksityiskohtia.<br /> <br /> Kulttuurikilpailu on kolmiosainen. Ensimmäinen osio koostuu helpohkoista tietokysymyksistä ja toinen osio on äidinkielen lyhyt tuottamistehtävä. Tuottamistehtävä voi olla esim. näytelmä, urheiluselostus tai kertomus siitä, kuinka Puumalan ja Sulkavan poika lähtevät kosimaan Imatran Ihanaa Inkeriä. Inkeri asetti kosijoille tehtäväksi kehitellä uusi ateria Imatran McDonald’s ravintolaan. Äidinkielen tehtävän pituus on rajattu kahteen kirjoitusarkkiin. Kolmantena on kuvataideosio, jossa toteutetaan kuvataidetyö vaihtuvilla tekniikoilla. Tekniikoina on käytetty esimerkiksi mobilen rakentamista, veneen veistämistä sekä korusuunnittelua.                                                   <br /> <br /> Kilpailijat kilpailevat numeroilla ja vasta arvioinnin jälkeen voittajien henkilöllisyys selviää. Arviointiraatiin kuuluu kalevalaisia naisia sekä äidinkielen ja kuvataiteen opettajia. Voittajat julkistetaan Kalevala -kulttuurijuhlassa.<br /> <br /> Kunnan kulttuuritoimi kustantaa juhlaan aiheeseen sopivan esiintyjän ja kalevalan runo esitetään juhlassa. Jännittävä jatkokertomus jatkuu vuodesta toiseen. Juhlassa julkistetaan tyttöjen ja poikien sarjan voittaja sekä jaetaan kunniamainintoja.<br /> <br /> Myönteistä palautetta on tullut siitä, että Kalevalan runo on kerrottu koko yleisölle vielä juhlassa. Kuvituksen ovat laatineet alempien luokkien oppilaat tai iltapäiväkerholaiset. Vanhemmat saapuvat kuulemaan jatkokertomusta vuodesta toiseen. Kilpailu käydään läpi ja palautetta pyritään antamaan sekä yleisesti, että myös voittajatöistä. Usein päädytään jakamaan myös kunniamainintoja äidinkielen tai kuvataiteen töistä. Alusta pitäen on panostettu palkintoihin sekä tiedottamiseen. Juhlassa julkistetaan tyttöjen sekä poikien sarjan voittaja ja jaetaan kunniamainintoja. <br /> <br /> ==Tausta==<br /> [[Tiedosto:Puumala-lehden artikkeli Kalevala-kulttuurikilpailusta vuonna 2014.jpg|pienoiskuva|388x388px|Puumala-lehden artikkeli Kalevala-kulttuurikilpailusta vuonna 2014|alt=Lehtileike, jossa kuva hymyilevistä kilpailijoista.]]<br /> Jo kansakoulun opetukseen kuului Kalevalan lukeminen. Oudot sanat ja pitkä teksti tappoivat monelta innostuksen tutustua Kalevalaan tarkemmin. Myöhemmin ilmestyivät Lyhennetty Kalevala, Lasten Kalevala ym. Kalevalan versioita, joiden kertomuksiin on koottu ainoastaan Kalevalan runojen juoni. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala toi mukaan huumorin ja elävöitti Kalevalaa. <br /> <br /> Juoni ei kuitenkaan kerro koko kalevalaisen ilmaisun syvyyttä. Runonlaulajien visuaalinen kieli on vahvaa ja hienorytminen lyriikka sekä useat toistot eri sanoin kuvaavat tapahtumia yksityiskohtaisesti.<br /> <br /> Puumalassa käynnistyi Kalevalan opetus usean toimijan yhteistyönä osana perusopetusta vuonna 1999 kolmiosaisen kulttuurikilpailun muodossa. Kilpailulle on haettu alusta asti julkisuutta ja siihen liittyvät hyvät ja runsaat palkinnot. Kilpailun käynnistivät yhteistyössä Kalevalaisten Naisten Liitto ja Puumalan opetustoimi.<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Kalevala -kulttuurikilpailu on räätälöity vuosittain Kalevalan runon mukaiseksi. Runoon 19 päättyvät lyhyemmät, helposti kilpailuksi taipuvat kokonaisuudet. Pohjolan häiden alkaessa täytyy miettiä uusia muotoja tai ryhtyä kertaamaan Kalevalaa ensimmäisestä runosta alkaen. Kalevalan opetus kuitenkin jatkuu perusopetuksen kuudennella luokalla opetussuunnitelman turvaamana. <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Puumalan kunnan perusopetus, [http://www.puumala.fi/kuntalaisille/kulttuuripalvelut Puumalan kunnan kulttuuritoimi], [http://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/jasenyhdistykset/ Puumalan Kalevalaiset Naiset ry].<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Jussila, Raimo (2009) Kalevalan sanakirja. Helsinki: Otava.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Genius_Loci_-sivusto&diff=26961 Genius Loci -sivusto 2021-05-24T09:19:56Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>[[Tiedosto:Genius loci.JPG|thumb|alt=Genius Loci -sivuston logo.|Genius Loci – paikan henki.]]<br /> {{Käytäntö}}<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Genius Loci -sivustolle sijoiteltu aineellinen ja aineeton kulttuuriperintö tarjoaa asukkaille ja vierailijoille kiintoisia ja jännittäviä kohteita omaehtoiseen seikkailuun ja matkailuun historiallisella Keski-Pohjanmaalla. Genius locia eli paikan henkeä rikastuttavat historialliset kohteet, faktat, legendat ja kertomukset - sekä uutuutena sisältörikkaat reittikokonaisuudet.<br /> <br /> Hankekokonaisuus on tuottanut lähes 900 paikkakertomusta ja 10 kulttuuriperintöreittiä historialliselta Keski-Pohjanmaalta. Kolmikielisen sivuston (suomi, ruotsi, englanti) on rakentanut sisältöineen ja tietoteknisine ratkaisuineen Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen työtiimi vuosina 2012-19. Myös paikalliset kotiseututiimit ovat olleet aktiivisesti mukana reittien suunnittelussa. <br /> <br /> Hankekokonaisuutta ovat rahoittaneet Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukset (Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013) ja Pohjanmaan ELY-keskus (Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014−2020).<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Hankkeessa on yhdistetty humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus ja kehittäminen sekä ICT-kehitystyö. Voidaan puhua poikkitieteellisestä kehittämisajattelusta, jossa yhdistyvät monialainen akateeminen tutkimus sekä vahva käytännön ja hyödyntämisen näkökulma. <br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Genius Loci -sivuston tehokas hyödyntäminen alueen matkailualan yritysten, yhdistysten ja yhteisöjen palveluissa ja tuotteissa edellyttää jatkotoimenpiteitä. Työn alla on mm. matkailukirjanen, jossa keskipohjalaiset kulttuuriperintöreitit ovat esillä tarinoineen, valokuvineen ja karttoineen. Matkailukirjanen ja Genius Loci -sivusto tukevat toisiaan.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Jyväskylän yliopisto / Kokkolan yliopistokeskus Chydenius<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [https://geniusloci.chydenius.fi/index.php?lang=fi Genius loci -sivusto]<br /> <br /> [http://issuu.com/unichydenius/docs/gl Kari Ilmonen (2014) Genius Loci: paikan henki historiallisella Keski-Pohjanmaalla. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.]<br /> <br /> [http://siirto.kosila.fi/skr/#/article/38/page/1-1 Kari Ilmonen (2015) Pohdintoja historian ja kulttuuriperinnön käytöstä. Teoksessa Luovuuden lähteillä: välähdyksiä keskipohjalaisesta kulttuurista. Anni Saari (toim.). Suomen kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto. S. 38-42.]<br /> <br /> [https://issuu.com/unichydenius/docs/978-951-39-6628-7 Kari Ilmonen (2016) Kulttuuriperintö maaseudun matkailuyritysten tuotteissa ja palveluissa. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Kokkola.]<br /> [[Luokka:Keski-Pohjanmaa]]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Diskussionskort_f%C3%B6r_samtal_och_gemenskap_kring_handarbete&diff=26960 Diskussionskort för samtal och gemenskap kring handarbete 2021-05-24T09:17:26Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö<br /> |kieli=sv<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Käsityön äärellä -keskustelukortit.jpg|alt=Kortlek.|pienoiskuva|Foto: Sonja Karlsson/Taitoliitto, 2018.]]<br /> <br /> ==Beskrivning==<br /> Diskussionskorten för Samtal och gemenskap kring handarbete är framför allt avsedda för grupper med intresse för handarbete för att väcka samtal om handarbetets betydelse. Syftet med korten är att inspirera och uppmuntra dem som är intresserade av handgjord skapande att formulera och dela sina erfarenheter, upplevelser och åsikter om handarbetets och handarbetskulturens betydelse. <br /> <br /> Korten har fem teman: hantverkstraditioner, hantverksskicklighet, gemensamt handarbete, handarbete för välbefinnande och påverkan genom handarbete. Kortens teman är olika perspektiv på handarbetskulturen. Varje tema har 16 kort och på varje kort står en tanke eller ett påstående med anknytning till temat och frågor i anslutning till funderingarna. Kortleken har tio Undersök och testa-kort, två för varje tema. Innehållet i dessa kort vägleder till att undersöka och testa, komma med idéer till temainnehåll och genomföra dem i praktiken. Sammanlagt har kortleken 90 kort: 80 temakort samt 10 Undersök och testa-kort.<br /> <br /> Kortserien är särskilt tänkt för situationer där man samlas kring handarbete, såsom handarbetsklubbar, handarbetskvällar eller som inspiration för hantverksstudier. Man kan bygga samtal och funderingar kring kortens teman, plocka ut intressanta teman eller utvidga samtalet utifrån idéer och frågor som väcks ur korten. Det är lätt att koppla konversatörernas erfarenheter om handarbete samt deras handarbetsprodukter till kortens teman. Det är viktigt att anpassa användningen av korten till gruppen och framskrida enligt dess förutsättningar. Diskussionskorten kan även användas ensam, som inspiration till egna funderingar, testande och förehavanden.<br /> <br /> Diskussionskorten finns tillgängliga på finska och svenska. Korten kan köpas från Taitoforbundets [https://www.taito.fi/product/kasityon-aarella-keskustelukortit/ nätshop.]<br /> <br /> <br /> ==Bakgrund==<br /> Bakom kortserien ligger sammankomster för Samtal och gemenskap kring handarbete som anordnas av Taitoförbundet och lokala Taitoföreningar. Det levande kulturarvets Handarbetscirkel har funderat på olika sätt som handarbetsskapare kan delta i att definiera och värna om kulturarvet och sammankomsterna för Samtal och gemenskap kring handarbete utformades för att förverkliga detta mål. På sammankomsterna samlas hobbyutövare och yrkesfolk kring handarbete för att handarbeta och prata om handarbete, handarbetets betydelse och handarbetskulturen. Sammankomster har arrangerats runtom i Finland sedan år 2016. Under sammankomsterna har det blivit påtagligt att handarbetsskaparna har ett behov och en vilja att förutom skapandet även dela med sig av sina tankar och erfarenheter om handarbetets betydelse. Diskussionskorten för Samtal och gemenskap kring handarbete har utvecklats för dessa situationer: med hjälp av korten är det möjligt att fundera över och sätta ord på handarbetets och handarbetskulturens övergripande betydelse.<br /> <br /> Taitoförbundet har producerat formatet och innehållet på diskussionskorten för Samtal och gemenskap kring handarbete.<br /> <br /> <br /> ==Framtiden==<br /> Målet är att skapa diskussionskort för att komplettera digitalt material, som kan användas i projekt och planeringsprocesser i vilka handarbetsskapare deltar. Även handarbetskulturens bakgrunder och material som öppnar upp olika slags perspektiv på handarbetskultur produceras till nätverket i mån av möjlighet.<br /> <br /> Möjligheterna att översätta diskussionskorten för Samtal och gemenskap kring handarbete till engelska utreds för att korten ska kunna användas av en ännu större användarskara. Språkversionerna gör det även möjligt att utveckla nya användningsändamål för korten.<br /> <br /> <br /> ==Aktör som står bakom förslaget==<br /> Taitoförbundet, Förbundet för hemslöjd och konsthantverk [https://www.taito.fi/ Taito rf]<br /> <br /> ==Källor och länkar till övrig information==<br /> Mer information och till nätshop: [https://www.taito.fi/kasityon-aarella-keskustelukortit/ Käsityön äärellä -keskustelukortit.] 14.3.2018<br /> <br /> Sammankomst för Samtal och gemenskap kring handarbete i [https://www.youtube.com/watch?v=Aca4dpRvN74 Saarijärvi 2016]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Time_travel_in_museums&diff=26959 Time travel in museums 2021-05-24T09:12:18Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö<br /> |kieli=en<br /> }}<br /> [[Tiedosto:Sagalundin aikamatkat 2.jpg|thumb|277x277px|Photo: Sagalund Museum|alt=Two laughing children.]]<br /> <br /> ==Description==<br /> Museums use several methods to introduce visitors to history, and guided tours are one way of telling people about the past. However, there are often also children among the visitors on the guided tours who may not get much out of the tour. How to introduce children to history in an interesting, memorable and age-appropriate way? Time travel is a fun, pedagogical method based on reciprocity; it can be used to talk about past times and customs that form the basis of all modern culture. Time travel in museums is usually based on workshop activities and historical characters. <br /> <br /> Typically, a journey through time with children follows a certain pattern: the journey begins by dressing up and ‘travelling into the past’. During the journey, the travellers complete various tasks and eat meals together. At the end, they return to the present day and their current roles. Time travel can be implemented in many different ways, but its core consists of the following: the journey through time is explained to the participants in advance and the visitors actively take part in the events, guided by people dressed up as historical characters and masters of old crafts. <br /> [[Tiedosto:Sagalundin aikamatkat 4.jpg|thumb|279x279px|Photo: Sagalund Museum|alt=A child drawing a picture.]]<br /> <br /> Time travel may focus on doing things by hand, where the travellers learn about old crafts, or they can meet historical figures on the journey that tell them about the lives of their social group and their own lives during a certain period. The time travel can also involve a ritual (such as a wedding), an event (celebrating a name day) or an annual holiday (Midsummer). It can be tailored based on the group’s needs and wishes so that it focuses on a theme that is topical to the group. Period costumes, props and the museum facilities are used during the time travel, if possible, but in their absence you can simply rely on your imagination. <br /> <br /> It is important that during a journey through time, each child completes the activities linked to time travel themselves by following directions and examples. Doing things with one's own hands and experiencing things comprehensively through all of your senses – how do the materials and the activity feel, what kind of smells are related to the topic – makes them memorable. Time travel communicates multifaceted information to children. It passes on know-how about old customs and habits, gives explanations for facts and beliefs, and teaches people about old practices, holiday customs, traditional foods and games. The local history of your own area comes alive and can be seen from a new perspective. <br /> <br /> The Sagalund Museum is an open air museum and children’s cultural centre in Kemiö, established in 1900. It organises journeys through time for children based on local history, as is common for museums of cultural history in general. During the journeys through time, the children dress up in the clothing of a certain period and use the same tools that were used at the time. Our museum’s prop store contains costumes and tools from the 1700s to the 1980s. The contents of the prop store consist of authentic old tools that are not museum pieces, as well as copies of museum objects and costumes. <br /> [[Tiedosto:Sagalundin aikamatkat 1.jpg|thumb|Photo: Sagalund Museum|alt=Children in a garden.]]<br /> <br /> ==Background==<br /> Living history for pedagogical purposes started at Sagalund in the late 1980s. Characters were involved in the activities for the first time in the 1990s, and at that time, children were also included in the living history activities. Journeys through time directed at children started in the 1990s, and at the same time, old-style school days in the old primary school building were also started. <br /> <br /> Handicraft activities required their own facilities: the experience workshop (Elämysverstas) was introduced in the beginning of the 2000s, and it is a space dedicated for museum pedagogical activities and crafts. The workshop is also used by the museum’s own club, Sagalundklubben; one of its operating principles is children teaching other children. The club members participate in public events, where they teach the skills they have learnt to other people. Since 2005, Sagalund has functioned as a museum pedagogic centre that shares information and ideas with other parties working with the cultural heritage and experiments with new ideas itself. <br /> <br /> The journeys through time at Sagalund have been developed to suit our museums and the users of our services, such as schools. Among other things, we have learnt from the time travel method developed by Britt-Marie Borgström from the Jamtli open air museum, Henrik Summanen from the Interactive Institute in Stockholm as well as Charlotte Hultén from the Museum of Mölndal. <br /> <br /> <br /> ==Future==<br /> In the implementation, we cooperate with local and regional parties, such as the local department of cultural services, other local museums and the local music school. Co-operation also occurs with partners at national level. These include the network of Finnish children’s cultural centres. <br /> <br /> The Sagalund children’s cultural centre follows ecological principles in its operation, and ecology is also connected to the time travel. This is especially evident in our school vegetable garden activities, where the children cultivate the garden and grow greens and root vegetables as organically as possible. The vegetable garden activities are also a journey to a time of self-sufficiency. Vegetable gardens have been established in the museum garden, the yards of schools in Kemiönsaari and the neighbouring municipalities, as well as in connection with 4H clubs; there, the children can experience the joy of growing things from seed to harvest. In the future, the themes of ecology and sustainable development will be emphasised even more in children’s activities. <br /> <br /> <br /> ==The community/communities behind the submission==<br /> [http://www.sagalund.fi/pages/english/news.php Sagalund Museum] <br /> <br /> == Bibliography and links to external sources of information ==<br /> [http://www.lastenkulttuuri.fi/briefly-in-english/ Children’s cultural centers in Finland] <br /> <br /> Björkman, John &amp; Näse, Li, 2009. Sagalund lever. Inspiration till livslångt lärande.<br /> <br /> Kamara, Anna &amp; Tiainen, Kristiina, 2015.Kädet multaan! Koulukasvimaa alakouluikäisille. Lastenkulttuurikeskuksen menetelmäopas. <br /> <br /> Ylikoski, Annina 2012 Att resa över tid och rum. Metodguide om tidsresor och kulturarvspedagogik. Metodhandbok för barnkulturcentrum. <br /> <br /> Slotte, Johanna, 2013. Barnen på råttfällan. <br /> <br /> Slotte, Johanna 2015. Barnen på krängbänken.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tidsresor_i_museum&diff=26958 Tidsresor i museum 2021-05-24T09:10:04Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:Sagalundin aikamatkat 2.jpg|thumb|277x277px|Foto: Sagalunds museum|alt=Två skrattande barn.]]<br /> <br /> ==Beskrivning==<br /> Museet har flera metoder för att göra museibesökare bekanta med historien. Guidade rundturer är ett sätt att berätta om det förflutna. Ofta deltar också barn i de guidade rundturerna, men risken finns att de inte får så mycket ut av rundturen. Hur kan man berätta om historia på ett intressant och gripande sätt som passar barn? <br /> <br /> En tidsresa är en rolig pedagogisk metod som grundar sig på ömsesidighet. Genom en tidsresa kan man berätta om förflutna tider och seder, grunden för all nutida kultur. Tidsresor på museer baserar sig vanligen på verkstadsverksamhet och historiska rollgestalter. <br /> [[Tiedosto:Sagalundin aikamatkat 4.jpg|thumb|279x279px|Foto: Sagalunds museum|alt=Ett barn som ritar.]]<br /> <br /> På en tidsresa kan man fokusera på att göra något med händerna och bekantar sig då med gammalt hantverk, eller så kan man träffa en historisk person som berättar om hur livet såg ut för honom eller henne och hans eller hennes samhällsgrupp under en viss tidsperiod. En tidsresa kan också bestå av en ritual (till exempel ett bröllop), en händelse (namnsdagsfirande) eller en högtid (midsommar). Den kan skräddarsys enligt gruppens egna behov och önskemål så att den tar upp ett tema som är aktuellt för gruppen. Under tidsresan försöker man använda tidsenlig klädsel, rekvisita och museiutrymmen, men i brist på sådana kan man också ta till ren fantasi. <br /> <br /> Sagalunds museum på Kimitoön är ett friluftsmuseum och center för barnkultur som grundades år 1900. Museet ordnar tidsresor för barn som grundar sig på lokalhistoria, vilket är vanligt på kulturhistoriska museer. På tidsresorna klär sig barnen i sådana kläder och använder sådana redskap som användes under en viss tidsperiod. Rekvisitabanken på vårt museum innehåller kläder och redskap från 1700-talet till 1980-talet. Innehållet i rekvisitabanken består av autentiska gamla redskap som inte är museiföremål, samt av kopior av museiföremål och -dräkter. <br /> <br /> En typisk tidsresa för barn följer också en viss modell: resan börjar med att man klär på sig och ”förflyttar sig till det förflutna”. Under resan gör man olika uppgifter och äter tillsammans. Till sist återvänder man till nutiden och sina nutida roller. En tidsresa kan genomföras på många olika sätt, men i kärnan finns följande faktorer: tidsresan förklaras på förhand för deltagarna och besökarna deltar aktivt i händelserna, som styrs av ledare klädda som historiska rollgestalter och personer som behärskar gamla hantverksmetoder.<br /> <br /> Det centrala på tidsresan är att varje barn efter att ha fått handledning och visats exempel själv utför de saker som ingår i resan. Genom att använda sina egna händer och förnimma med alla sinnen – hur det känns att göra, hur materialen känns, vilka dofter händelsen förknippas med – blir upplevelsen mer gripande. <br /> <br /> Tidsresor förmedlar mångsidig information till barn. Under resan vidareförmedlas kunskaper om gamla seder och bruk, barnen får en förklaring på olika saker och myter, på så sätt lär de sig om gamla sedvanor, festtraditioner, traditionella maträtter och lekar. Den egna regionens lokalhistoria väcks till liv och tar en ny form.<br /> [[Tiedosto:Sagalundin aikamatkat 1.jpg|thumb|Foto: Sagalunds museum|alt=Barn i trädgården.]]<br /> <br /> ==Bakgrund==<br /> I slutet av 1980-talet började man väcka historien till liv i pedagogiskt syfte i Sagalund. År 1992 tog man för första gången med rollgestalter i verksamheten, och då involverades också barnen i återupplivandet av historien. Man började ordna tidsresor för barn redan 1994, och samtidigt började man också ordna gammaldags skoldagar i den gamla pedagogibyggnaden, det vill säga elementärskolan. <br /> <br /> Hantverksverksamheten behövde sina egna utrymmen: år 2002 tog man i bruk upplevelseverkstaden, en lokal som tillägnades museipedagogik och hantverk. Verkstaden används också av museets egen klubb, Sagalundklubben, som har som verksamhetsprincip att barn ska lära andra barn. Vid evenemang för allmänheten är klubbmedlemmarna med och undervisar och lär ut sina färdigheter till andra. Från 2005 har Sagalund fungerat som ett museipedagogiskt center som delar med sig information och idéer till andra kulturarvsaktörer och som själv provar på nya idéer.<br /> Sagalunds tidsresor har utvecklats så att de lämpar sig för personer som utnyttjar vårt museum och våra tjänster, till exempel skolor. Man har tagit lärdom av bland annat den tidsresemetod som Britt-Marie Borgström vid Jamtli friluftsmuseum har utvecklat samt av Henrik Summanen vid Interaktiva institutet i Stockholm och Charlotte Hultén vid Mölndals museum.<br /> <br /> ==Framtiden==<br /> Vid genomförandet av verksamhet samarbetar vi med lokala och regionala aktörer, till exempel kulturväsendet, andra lokalmuseer och det lokala musikinstitutet. Vi samarbetar också med nationella aktörer, bland annat nätverket för barnkulturcenter i Finland.<br /> <br /> Verksamheten vid Sagalunds barnkulturcenter följer ekologiska principer och även tidsresorna är ekologiska. Det här syns i vår grönsakslandsverksamhet, där barn odlar grönsaker och rotfrukter på ett så naturligt sätt som möjligt. Grönsakslandsverksamheten är samtidigt en tidsresa till tiden av självhushållning. I museets trädgård, på skolgårdarna på Kimitoön och de omgivande kommunerna och i samband med 4H-klubbar har man inrättat grönsaksland där barn får känna _ odlingsglädje genom att se växterna växa från frön till grönsaker som de får skörda. I framtiden kommer man i allt högre grad att satsa på en ekologisk verksamhet för barn och teman kring hållbar utveckling.<br /> <br /> ==Aktör som står bakom förslaget==<br /> [http://www.sagalund.fi/pages/svenska/hem.php Sagalunds museum] <br /> <br /> ==Källor och länkar till övrig information==<br /> [http://www.lastenkulttuuri.fi/index.php/sv Nätverket för barnkultucenter]<br /> <br /> Björkman, John &amp; Näse, Li, 2009. Sagalund lever. Inspiration till livslångt lärande. <br /> <br /> Kamara, Anna &amp; Tiainen, Kristiina, 2015.Kädet multaan! Koulukasvimaa alakouluikäisille. Lastenkulttuurikeskuksen menetelmäopas. <br /> <br /> Ylikoski, Annina 2012 Att resa över tid och rum. Metodguide om tidsresor och kulturarvspedagogik. Metodhandbok för barnkulturcentrum. <br /> <br /> Slotte, Johanna, 2013. Barnen på råttfällan. <br /> <br /> Slotte, Johanna 2015. Barnen på krängbänken.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Aikamatkat_museoissa&diff=26957 Aikamatkat museoissa 2021-05-24T09:05:55Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Käytäntö}}<br /> [[Tiedosto:Sagalundin aikamatkat 2.jpg|thumb|277x277px|Kuva: Sagalundin museo|alt=Kaksi nauravaa lasta.]]<br /> <br /> ==Kuvaus==<br /> Museoilla on käytössään useita metodeja, joilla historiaa tehdään tutuksi museokävijöille. Opastetut kierrokset ovat yksi tapa kertoa menneestä. Opastuskierroksilla on usein mukana myös lapsikävijöitä, joille opastuskierroksen anti voi jäädä vähäiseksi. Miten tutustuttaa lapsia historiaan mielenkiintoisesti ja mieleenpainuvasti, heille sopivalla tavalla? Aikamatka on hauska ja vastavuoroisuuteen perustuva pedagoginen metodi, jolla voidaan kertoa menneistä ajoista ja tavoista, jotka ovat perustana kaikelle nykyiselle kulttuurille. Aikamatka museoissa perustuu yleensä verstastoimintaan ja historiallisiin roolihahmoihin. <br /> [[Tiedosto:Sagalundin aikamatkat 4.jpg|thumb|279x279px|Kuva: Sagalundin museo|alt=Lapsi piirtämässä.]]<br /> Aikamatka voi keskittyä käsillä tekemiseen, jolloin tutustutaan vanhoihin kädentaitoihin, tai matkalla voidaan tavata historian henkilö, joka kertoo omasta ja yhteiskuntaryhmänsä elämästä tiettyä aikakautena. Aikamatka voi olla myös rituaali (esim. häät) tai tapahtuma (nimipäivän vietto) tai jokin vuotuisjuhla (juhannus). Se voidaan räätälöidä ryhmän omien tarpeiden ja toiveiden mukaan koskemaan ryhmälle ajankohtaista teemaa. Aikamatkalla pyritään käyttämään hyväksi ajanmukaista asustusta, rekvisiittaa ja museon tiloja, mutta niiden puuttuessa voidaan nojautua puhtaaseen mielikuvitukseenkin. <br /> <br /> Tyypillinen lasten aikamatka noudattaa tiettyä mallia: matka alkaa pukeutumalla ja ”siirtymällä menneisyyteen”. Sen aikana tehdään erilaisia tehtäviä ja aterioidaan yhdessä. Lopuksi palataan taas nykyaikaan ja nykyajan rooleihin. Aikamatka voidaan toteuttaa monenlaisilla tavoilla, mutta sen ytimen muodostavat seuraavat seikat: aikamatka selitetään osallistujille etukäteen ja vierailijat osallistuvat aktiivisesti tapahtumiin, joita ohjaavat historiallisiksi roolihahmoiksi pukeutuneet ohjaajat ja vanhojen käsityötaitojen taitajat.<br /> <br /> Keskeistä aikamatkalla on, että jokainen lapsi tekee aikamatkaan sisältyvät toiminnot itse ohjauksen ja esimerkin mukaan. Omin käsin tekemällä ja kokonaisvaltaisesti kaikin aistein kokemalla -miltä tekeminen ja materiaalit tuntuvat, mitä tuoksuja aiheeseen liittyy- asiat muuttuvat mieleenpainuviksi. Aikamatkat välittävät lapsille monipuolista tietoa. Niissä siirretään eteenpäin tietotaitoa vanhoista tavoista ja tottumuksista, saadaan selityksiä asioihin ja uskomuksiin, ja niillä opitaan vanhoja käytäntöjä, juhlatapoja, perinneruokia ja leikkejä. Oman alueen paikallishistoria elävöityy ja näyttäytyy uudenlaisessa muodossa.<br /> <br /> Sagalundin museo on kemiöläinen vuonna 1900 perustettu ulkoilmamuseo ja lastenkulttuurikeskus. Se järjestää lapsille aikamatkoja, jotka perustuvat paikallishistoriaan niin kuin kulttuurihistoriallisissa museoissa yleensäkin. Aikamatkoilla lapset pukeutuvat tietyn aikakauden vaatteisiin ja niillä käytetään samanlaisia välineitä, joita tuona aikana oli käytössä. Museomme rekvisiittapankki sisältää asuja ja välineitä 1700-luvulta 1980-luvulle. Rekvisiittapankin sisältö koostuu autenttisista vanhoista välineistä, jotka eivät ole museoesineitä, sekä museoesineiden ja -asujen kopioista.<br /> [[Tiedosto:Sagalundin aikamatkat 1.jpg|thumb|Kuva: Sagalundin museo|alt=Lapsia puutarhatöissä.]]<br /> <br /> ==Tausta==<br /> Historian elävöittäminen pedagogisissa tarkoituksissa aloitettiin Sagalundissa 1980-luvun lopulla. Vuonna 1992 toiminnassa oli ensi kertaa mukana roolihahmoja, ja tuolloin myös lapset otettiin mukaan elävöittämiseen. Lapsille suunnatut aikamatkat aloitettiin vuonna 1994, ja samaan aikaan alettiin järjestää vanhan ajan koulupäiviä vanhassa pedagogio- eli alkeiskoulurakennuksessa. <br /> <br /> Käsityötoiminta tarvitsi omat tilansa: vuonna 2002 otettiin käyttöön Elämysverstas, tila, joka omistettiin museopedagogiselle toiminnalle ja kädentaidoille. Verstasta hyödyntää myös museon oma kerho Sagalundklubben, jonka yhtenä toimintaperiaatteena on, että lapset opettavat muita lapsia. Kerholaiset ovat mukana yleisötapahtumissa opettamassa jo oppimiaan taitoja muille. Vuodesta 2005 lähtien Sagalund on toiminut museopedagogisena keskuksena, joka jakaa tietoa ja ideoita muille kulttuuriperinnön kanssa toimijoille ja toimii itse uusien ideoiden kokeilijana.<br /> <br /> Sagalundin aikamatkat on kehitetty museomme ja palvelujemme käyttäjien kuten koulujen toimintaan sopiviksi. Oppia on haettu mm. Jamtlin ulkoilmamuseon Britt-Marie Borgströmin kehittämästä aikamatkametodista sekä Henrik Summaselta Interaktiva institut i Stockholmista sekä Mölndalin museon Charlotte Hulténilta.<br /> <br /> ==Tulevaisuus==<br /> Toteuttamisessa teemme yhteistyötä paikallisten ja alueellisten tahojen, esimerkiksi kulttuuritoimen, muiden paikallismuseoiden ja paikallisen musiikkiopiston kanssa. Yhteistyötä tehdään myös valtakunnallisten tahojen kanssa. Näihin kuuluu Suomen lastenkulttuurikeskusten verkosto.<br /> <br /> Sagalundin lastenkulttuurikeskus noudattaa toiminnassaan ekologisia periaatteita ja ekologisuus liitetään myös aikamatkoihin. Tämä tulee hyvin esiin koulukasvimaatoiminnassamme, jossa lapset viljelevät maata ja kasvattavat vihanneksia ja juureksia mahdollisimman luonnonmukaisesti. Kasvimaatoiminta on samalla aikamatka omavaraistalouden aikaan. Museon puutarhaan, Kemiönsaaren ja ympäristökuntien koulujen pihamaille ja 4H-kerhojen yhteyteen on perustettu kasvimaita, joissa lapset saavat kokea kasvattamisen riemun siemenestä sadonkorjuuseen asti. Lastentoiminnan ekologisuuteen ja kestävän kehityksen teemoihin paneudutaan tulevaisuudessa yhä enemmän.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.sagalund.fi Sagalundin museo]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [http://www.lastenkulttuuri.fi Lastenkulttuurikeskusten verkosto]<br /> <br /> Björkman, John &amp; Näse, Li, 2009. Sagalund lever. Inspiration till livslångt lärande. <br /> <br /> Kamara, Anna &amp; Tiainen, Kristiina, 2015.Kädet multaan! Koulukasvimaa alakouluikäisille. Lastenkulttuurikeskuksen menetelmäopas. <br /> <br /> Ylikoski, Annina 2012 Att resa över tid och rum. Metodguide om tidsresor och kulturarvspedagogik. Metodhandbok för barnkulturcentrum.<br /> <br /> Slotte, Johanna, 2013. Barnen på råttfällan. <br /> <br /> Slotte, Johanna 2015. Barnen på krängbänken.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Svampplockning&diff=26956 Svampplockning 2021-05-24T08:59:58Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kieli=sv<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=svampplockning, svamprätter, naturprodukter, tillvaratagning/plockning av naturprodukter, allemansrätten, kremlor, soppar, riskor, kantareller, svampfärgning, naturhistoriska museer<br /> }}<br /> <br /> ==Utövare och folk som känner till traditionen==<br /> I Finland växer över 2 000 storsvamparter av vilka i alla falla ett par hundra arter är matsvampar. Den årliga svampskörden är 1,5–4 miljarder kilo, varav 2–10 miljoner kilo tas till vara. <br /> [[Tiedosto:Sieniretki vanhassa metsässä on hieno elämys.png|thumb|En svampresa i gamla skogarna är en underbar upplevelse. Bild: Lissu Rossi.|alt=Svampplockare.]]<br /> Identifiering och användning av svampar har gått från en generation till en annan, och för det mesta i form av muntlig tradition. Än idag har merparten av finländarna fått sina första handledningar i svampplockning av en familjemedlem eller släktning. <br /> <br /> Finlands Svampvänner grundades år 1948 och ger ut två publikationer: Karstenia, med inriktning på vetenskaplig svampforskning, samt Sienilehti, som i sin tur är riktad till dem som har svamp som hobby. På 1970-talet började man grunda regionala svampsällskap i Finlands Svampvänners namn för att befrämja svampkunskap och användningen av matsvampar. År 2017 fanns det 14 aktiva regionala svampsällskap i Finland. <br /> <br /> Yrkesutbildningsstyrelsen påbörjade utbildningen av kommersiella svampplockare år 1969. Målet var att öka användningen av skogssvamp – en stor del av den ätbara svampskörden förblir ju oplockad – och säkerställa trygg användning av de svampar som kommer till försäljning. Nuförtiden upprätthåller Livsmedelssäkerhetsverket Evira en vägledande förteckning över handelssvamparna, det vill säga rekommenderbara matsvampar. År 2017 hade förteckningen 23 svamparter eller artgrupper. <br /> <br /> Nuförtiden delas information om matsvamp ut förutom av svampsällskapen även av exempelvis naturhistoriska museer, medborgar- och folkhögskolor, Marthaförbundet samt företaget Arktiska Aromer. Det bästa sättet att lära sig känna svamparter är att delta i guidade svamputflykter eller besöka svamputställningar. <br /> <br /> ==Utövande av traditionen==<br /> [[Tiedosto:Sienimerkisto fi-225x300.png|thumb|Användningsvärdetecken för svamp publicerade av Finlands Svampvänner år 2008. Korhonen, M., Palmén, J. &amp; Timonen, T. 2008 Sienten Käyttöarvomerkistö, Sienilehti 60 (2008): 3, s. 73–75. Suomen Sieniseuran julkaisuja.]]<br /> Den absolut mest populära fritidssysselsättningen gällande svampar i Finland är att plocka matsvamp. Oftast stiger man ut från sommarstugan eller hemmet och utflykten går till de närliggande skogarna. Det är enkelt att plocka svamp i Finland, eftersom alla enligt allemansrätten får plocka vilt växande svamp även i skogar som ägs av andra, så länge man inte går för nära bebyggelse eller gårdar. Det är vanligtvis tillåtet att plocka matsvamp även på naturskyddsområden - med undantag av de hårdast skyddade naturreservaten. <br /> <br /> I den finska svamptraditionen ingår svamparnas klassificering på basen av ett så kallat användbarhetsvärde. Den första klassificeringsskalan som användes baserade sig till stor del på professor Toivo Rautavaaras utvärdering. Sedermera har svamparnas användningsvärden ändrats många gånger. Finländarnas uppfattning om svamparnas användningsvärde har alltid avvikit en aning från andra länders invånare. Exempelvis ses många riskor, som hos oss anses vara god matsvamp efter kokning, vara giftsvampar i vissa europeiska länder. I Sverige rekommenderas det exempelvis att stenmurklan, som är dödligt giftig som rå, inte äts ens efter noggrann avkokning. <br /> [[Tiedosto:Kosteikkovahveroita 2016.jpg|thumb|Rödgul trumpetsvamp är en utmärkt matsvamp som har fått användningsvärdet tre stjärnor. Bild: Kirsti Eskelinen.|alt=Rödgul trumpetsvamp.]]<br /> Matsvamp kräver ofta förbehandling. Milda svampar värms bara upp i en torr stekpanna tills överlopps vätska har kokat bort. Syrliga kremlor, de flesta riskorna och exempelvis honungsskivling och rodnande fjällskivling behöver kokas i 5–10 minuter - beroende på hur skarp smaken är. Stenmurklorna, som växer på våren, är dödligt giftiga som råa och måste därför kokas två gånger under fem minuter. Vattnet bör bytas mellan kokningarna. Stenmurklans ”gift” är vattenlösligt och kan avlägsnas från svampen medelst kokning i tillräcklig mängd vatten. Köket ska vädras ordentligt under kokningen. <br /> <br /> Svamp kan tas till vara på olika sätt. Insaltning av riskor är ett av de mest populära traditionella sätten. Svampar med tunnt kött, såsom svart trumpetsvamp och trattkantarell, är enklast att ta tillvara genom torkning. Torkning lämpar sig utmärkt exempelvis även för kremlor och soppar som skärs i tunna skivor. I torkad svamp bevaras vitaminer samt mineral- och spårämnen bra och svampens smak förstärks. Svampen hålls också användbar i flera år. Kantarell, fårticka och blek taggsvamp kan tas tillvara genom djupfrysning i sin egen vätska. Dessutom kan svamp konserveras i olika slags marinader. <br /> <br /> I början av förra århundradet serverades svamp vanligtvis som tilltugg till potatis. Av svampen tillredde man mjölkbaserad stuvning eller stekte dem med lök och fett fläskkött. Saltad svamp smaksatt med grädde och lök, samt olika svampstuvningar är fortfarande populära som tilltugg med potatis. <br /> <br /> Svamp har även använts i soppor. I Karelen tillreddes förr i tiden soppan ”ripakeitto” med torkade strävsoppar, potatis, lök och korngryn i vattenbuljong. Även svampfärsbiffar och -bullar är gamla traditionella svamprätter. Av tjockköttiga svampar, såsom fårtickor och soppar, tillreddes svampschnitzlar som rullades i ägg och mjöl. <br /> <br /> Att plocka matsvamp är inte den enda formen av fritidssysselsättning som gäller svamp. Svampar används också till exempelvis färgning. Vissa svamparter lämpar sig utmärkt för färgning av olika slags naturmaterial, såsom ullgarn. Kraftigt röda och oranga färger fås av blodspindlingar.<br /> <br /> En del av dem, som har svampar som hobby, specialiserar sig på att ständigt utveckla sina artidentifieringskunskaper och sin svampforskning. Dessa samarbetar ofta tätt med naturvetenskapliga museer. År 2016 startade de naturvetenskapliga museerna och Finlands Svampvänner det omfattande projektet Sieniatlas, vars syfte är att samla in information om svamparternas utbredning, habitat och utrotningsgrad. Inom projektet samlas observationer från svampamatörer och -forskare i en databas som är öppen för alla. <br /> <br /> ==Traditionens bakgrund och historia==<br /> Den nuvarande finska svampplockningskulturen har spridit sig till Finland från två håll. Till Sverige kom svampmatskulturen i slutet av 1800-talet, när den franske Jean Baptiste Bernadotte blev Sveriges kung Karl XIV Johan. Som fransman tyckte han väldigt mycket om stensoppar och därför började stensoppen kallas för karljohansvamp. Med svenskarna kom användningen av soppar och kantareller även till Västra- Finland. <br /> [[Tiedosto:Haaparouskusalaatti.jpg|thumb|Traditionell svampsallad tillreds ofta av skogsriska. Bild: Sari Toikkanen / Gummerus.|alt=Svampsallad.]] <br /> I Ryssland har svamp använts som födoämne betydligt mer än i Finland. Speciellt användningen av ”mjölksvampar”, alltså riskor, spred sig från andra sidan gränsen till Östra-Finland. Flytten av de evakuerade från Karelen efter krigen till olika platser i Finland befrämjade spridningen av den östra svamptraditionen och sammanförandet av den östra och den västra svampplockningstraditionen. <br /> <br /> Plockning av svamp för mat kräver högre noggrannhet vid artidentifieringen än vid exempelvis bärplockning. Av de tusentals svamparter som växer i Finland är några tiotal giftiga för människor. Identifiering av svampar har gått från en generation till följande och för det mesta som muntlig tradition. Än idag har merparten av finländarna fått sin första handledning i svampplockning av en familjemedlem eller en släktning. Den första finska svampguiden, E. Hisingers ”Kalle Skog svamphuggare, eller anvisning till de matnyttiga svamparnas igenkännande och användande” gavs ut år 1860. <br /> <br /> Den mest uppskattade pionjären inom svampvetenskap var P. A. Karsten. Hans huvudverk, Mycologia Fennica, gavs ut år 1871och innehöll över 1 000 sidor och presenterade till och med 1 662 svamparter. Efter Karsten var det en lång paus i finsk svampforskning. Det dröjde ända till år 1947 innan professor Toivo Rautavaara publicerade sin avhandling om Finlands svampskörd. Året därpå grundades Finlands Svampvänner, som fortfarande har en aktiv verksamhet. <br /> <br /> Förutom svampsällskap och naturvetenskapliga museer har även Marthaförbundet varit en aktiv förmedlare av svampinformation redan i över hundra år. Huvudvikten i Marthornas svamprådgivning har alltid varit identifiering av matsvampar och förmedling av svamprecept. Framför allt under nödåren uppmuntrades finländarna att plocka gratis mat i skogen. <br /> <br /> ==Förmedlande av traditionen==<br /> [[Tiedosto:Sieninayttelysta- MG 0008.jpg|thumb|Svamputställningarna erbjuder ett bra tillfälle att öva sig på att identifiera arter med hjälp av experter. En bra svamphöst kan en utställning ha upp till ett par hundra arter framme till påseende. Bild: Kuopion luonnontieteellinen museo.|alt=Olika svampar.]]<br /> Traditionellt har man gått ut i svampskogen tillsammans med familj eller släktingar. Ofta ordnar även daghem och skolklasser svamputflykter för barnen. Vuxnas svampkännedom befrämjas av svampkurser, -utflykter och -utställningar som anordnas av organisationer, naturvetenskapliga museer samt medborgar- och arbetarinstitut. <br /> <br /> Idag söker finländarna fram ganska mycket svampinformation även från webben och via sociala medier. Den mest använda sociala kanalen i Finland är Facebook, där det finns många svamp- och svampplockningsrelaterade grupper. Den mest populära av dem är Finlands Svampvänners öppna grupp, som i april 2017 hade över 22 000 medlemmar. Gruppens syfte är att guida medborgarna till en långsiktig och ansvarsfull inlärning av arter. Gruppens verksamhet är mycket livlig, särskilt på hösten, och medlemmarna kan i bästa fall publicera hundratals bilder per dag på gruppens vägg. De flesta diskussionerna börjar med önskan om en artidentifiering. I diskussionerna betonas dock att ingen bör äta en svamp som man plockat, endast utifrån en bildidentifiering som skett i Facebook-gruppen, utan en verklig artidentifiering bygger på en noggrann granskning - helst med hjälp av experter och litteratur. <br /> <br /> ==Traditionens framtid==<br /> Finländarnas svampintresse har visat tecken på ett uppsving under de senaste åren. Entusiasmen för mat från närmiljön och utnyttjandet av naturens gåvor har ökat, och detta gäller även svampplockning. År 2000 meddelade cirka 38 procent av vuxna finländare att de sysslar med svampplockning. Tio år senare hade andelen stigit till 43 procent. Svampplockning är fortfarande mer populärt i Östra-Finland än på västkusten, men å andra sidan har svampplockningens popularitet under de senaste åren ökat även i Västra-Finland<br /> <br /> ==Aktör som står bakom förslaget==<br /> [http://www.arctic-flavours.fi/fi/etusivu/ Arktiset Aromit ry]<br /> <br /> [http://www.kuopionluonnontieteellinenmuseo.fi/ Kuopion luonnontieteellinen museo]<br /> <br /> [https://www.sll.fi/pohjois-savo/klyy/pohjois-savon-sieniseura Pohjois-Savon sieniseura]<br /> <br /> [http://www.funga.fi/ Suomen Sieniseura]<br /> <br /> [https://fungus.yhdistysavain.fi/ Tampereen sieniseura]<br /> <br /> ==Källor och länkar till andra informationskällor==<br /> '''Länkar'''<br /> <br /> [https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/kasvikset/ruokasienet/kauppasienet/ Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 2016. Kauppasienet.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/myrkkysienet/ Härkönen, M. 2013. Myrkkysienisoppaa. Suomen Sieniseura: Myrkkysienet.] - Viitattu 24.4.2017.<br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienten-tunnistaminen/ Korhonen, J. 2013. Sienten tunnistaminen. Suomen Sieniseura.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> Korhonen, M., Palmén, J. &amp; Timonen, T. 2008. Sienten Käyttöarvomerkistö, Sienilehti 60 (2008): 3, sivut 73–75. Suomen Sieniseuran julkaisuja. [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienimerkisto/ Linkki sienimerkistöön.] <br /> <br /> [http://www.marttaperinne.fi/artikkelit/murskusta-korvasieneksi-sienineuvonta-emantalehdessa-1900-luvulla/ Kuosmanen, A. 2017. Murskusta korvasieneksi – sienineuvonta Emäntälehdessä 1900-luvulla.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienten-sailominen/ Kytövuori, P. 2013. Sienten säilöminen. Sieniseura.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienivarjays/ Palmén, K. 2013. Sienivärjäyksen historia ja alkeet. Sieniseura.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://sieniatlas.fi/ Sieniatlas]<br /> <br /> [http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf Sievänen, T. &amp; Neuvonen, M. 2011. Luonnon virkistyskäyttö 2010. Metsäntutkimuslaitos. (pdf)]<br /> <br /> '''Litteratur'''<br /> <br /> von Bonsdorff, T., Hopsu-Neuvonen, A., Huhtinen, S., Korhonen, J., Kosonen, L., Moisio, S. &amp; Palmén, J. 2013. Sienimetsästä markkinoille. Opetushallitus. <br /> <br /> Holmberg, P. &amp; Marklund, H. 1998. Sieniopas. Otava. <br /> <br /> Jäppinen, J. Kirsi, M. &amp; Salo, K. 1985. Luonnonvaraisten sienten sadot ja kaupallinen poiminta Itä-Suomessa, ensisijaisesti Pohjois-Karjalan läänissä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 200. <br /> <br /> Korhonen, M. 1984. Suomen rouskut. Otava.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Picking_mushrooms&diff=26954 Picking mushrooms 2021-05-19T07:27:25Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kieli=en<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus, Ruokaperinteet<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=mushroom picking, mushroom dishes, natural products, collecting natural products, public right of access, russulas, boletaceae, lactarius, cantharellus, mushroom dyeing, museums of natural history<br /> }}<br /> <br /> ==Practitioners and people who know the tradition well==<br /> Over 2,000 species of large mushrooms, i.e. mushrooms that are more than 1 cm in size, grow in Finland and at least few hundred of them are edible. The annual mushroom yield is around 1.5 to 4 billion kilos, of which humans harvest about 2–10 million kilos. <br /> [[Tiedosto:Sieniretki vanhassa metsässä on hieno elämys.png|thumb|Picking up mushrooms in an old forest is a great experience. Photo: Lissu Rossi 2015.|alt=A person picking up mushrooms and putting them in a basket.]]<br /> Identifying and using mushrooms are skills that have mostly been passed down the generations as oral tradition, and even today in Finland the majority of Finns received their first lessons regarding mushrooms from their families or relatives. <br /> <br /> The Finnish Mycological Society was established in 1948. The society has two publications: Karstenia, intended for scientific research results in the field of mycology and Sienilehti, a journal intended for hobbyists. In the 1970s, regional mushroom associations were established under the name of the Finnish Mycological Society in order to promote identification of mushrooms and their use for food. In 2017, 14 active regional mushroom associations were operating in Finland. <br /> <br /> The central organisation for vocational education started the training of commercial mushroom pickers in 1969. The objective was to increase the utilisation of wild mushrooms – as much of the yield of edible mushrooms is left unpicked – and ensure the safety of mushrooms sold. Today, The Finnish Food Safety Authority Evira maintains a directive list of marketable mushrooms, i.e. recommended edible mushrooms. In 2017, this list featured 23 mushroom species or aggregates. <br /> <br /> Today, in addition to mushroom associations, information about edible mushrooms is shared by, for example, museums of natural history, community colleges and adult education centres, the Martha organisation and the Arctic Flavours Association. The best ways to learn to identify mushrooms are participating in a guided mushroom excursion or visiting a mushroom exhibition. <br /> <br /> <br /> ==Practising of the tradition==<br /> [[Tiedosto:Sienimerkisto fi-225x300.png|thumb|Symbols for usability of mushroom published by the Finnish Mycological Society in 2008. Source: Korhonen, M., Palmén, J. &amp; Timonen, T. 2008 Sienten Käyttöarvomerkistö, Sienilehti 60 (2008): 3, s. 73–75. Suomen Sieniseuran julkaisuja.|alt=]]<br /> Picking edible mushrooms is by far the most popular mushroom-related hobby in Finland. Most often, people go mushroom picking from their own front door or their summer cabin, going to nearby forests. Mushroom picking is easy in Finland, as the public right of access allows everyone to pick wild mushrooms, even on land owned by someone else, as long as they do not go too close to houses or yards. Picking edible mushrooms is usually also allowed in nature reserves, excluding the national parks with strictest protection policies. <br /> <br /> The Finnish mushroom tradition includes usability labels for mushrooms. The first scale used was mostly based on the estimates of Professor Toivo Rautavaara. Since then, these labels have changed many times. The Finnish view on the usability of mushrooms has always been slightly different from that of other countries. For example, many species of lactarius that are considered good, edible mushrooms after boiling them are labelled as poisonous in some European countries. Untreated, false morel is deadly poisonous, but in Sweden eating it is not recommended even after careful boiling. <br /> <br /> [[Tiedosto:Kosteikkovahveroita 2016.jpg|thumb|Yellow Foot is an excellent edible mushroom with a usability label of three stars.|alt=Freshy picked yellow foot mushroom on a plate.]]<br /> <br /> Edible mushrooms often require pretreatment. Mild-tasting mushrooms are usually just roasted on a dry skillet until excess fluid has been removed. The tart russulas, most lactarius species and, for example, Armillaria borealis and shaggy parasol mushrooms need to be boiled for 5 to 10 minutes, depending on their level of tartness. Gyromitra esculenta growing in spring are deadly poisonous when fresh, so they need to be parboiled twice, for five minutes at a time. The water must be changed in between. The mushroom’s poison dissolves in water, so the kitchen must be kept well ventilated during the boiling process. <br /> <br /> Mushrooms can be preserved in many ways. Preserving lactarius species by salting them is one of the most popular, traditional preservation methods. Mushrooms with thin fleshy inner parts (trama), such as black chanterelle and funnel chanterelle, are easiest to preserve by drying them. Drying is also a great way of preserving russulas and boletaceae, cut into thin slices. Vitamins and trace elements are well preserved in dried mushrooms and their flavour becomes stronger. This way, mushrooms can also be preserved for several years. Chanterelles, albatrellus ovinus and hydnum repandum (hedgehog mushroom) can be preserved by freezing them in their own liquid. Mushrooms can also be preserved in various marinades. <br /> <br /> At the beginning of the last century, mushrooms were usually served as a side dish to potatoes. They were made into a milk-based stew or fried with onion and fatty pork. Salted mushrooms mixed with cream and onions as well as various mushroom stews are still popular side dishes to potatoes. <br /> <br /> Mushrooms have also been used in soups. In the past, ‘ripakeitto’ was a traditional Karelian dish; a soup with dried leccinum species mushrooms, potatoes, onion and barley groats. Patties and balls made of minced mushrooms are also part of the old mushroom dish tradition. Mushroom fillets rolled in egg and flour were made of mushrooms with thick, fleshy parts, such as albatrellus ovinus and boletaceae. <br /> <br /> Picking edible mushrooms is not the only mushroom hobby. Mushrooms can also be used for dyeing, for example. Certain mushroom species are excellent for dyeing various natural materials, such as wool yarn. The blood red redcap yields the strongest red and orange hues. <br /> <br /> Some mushroom hobbyists specialise in the continuous development of their skills in identifying mushroom species and in mycological research. These people often work closely together with the museums of natural history. In 2016, an extensive Sieniatlas (mushroom atlas) project was launched by museums of natural history and the Finnish Mycological Society. Its objective is to gather information about the distribution of mushroom species, their habitats and endangerment. The project collects the observations of both hobbyists and researchers into a database that can be freely utilised by anyone. <br /> <br /> <br /> ==The background and history of the tradition==<br /> The current Finnish mushroom picking culture has spread to Finland from two different directions. In Sweden, the mushroom dish culture returned in the late 19th century, when the French Jean Baptiste Bernadotte became the King of Sweden, taking the name Karl Johan XIV. Like his countrymen, he has a taste for ceps, which is why the mushroom received a nickname ‘karljohan’. The Swedes brought the use of boletaceae and chanterelles to Western Finland. <br /> <br /> [[Tiedosto:Haaparouskusalaatti.jpg|thumb|The traditional creamy mushroom salad is often made of lactarius trivialis mushrooms.|alt=Mushroom salad in a serving dish.]]<br /> In Russia, using mushrooms for food has been much more common than in Finland. Utilising ‘milk mushrooms’, i.e. lactarius species, spread to Eastern Finland from behind the border. When the Karelian evacuees moved to different parts of Finland after the wars, this promoted the spreading of eastern mushroom traditions and the merging of eastern and western mushroom traditions. <br /> <br /> Harvesting mushrooms for food requires a much more careful approach to identification of species than picking berries, for example. Of the thousands of mushroom species growing in Finland, a few dozen are poisonous to humans. Identifying mushrooms is a skill that has mostly been passed down the generations as oral tradition, and even today in Finland the majority of Finns received their first lessons regarding mushrooms from their families or relatives. The first Finnish mushroom guide, ‘Sienikirja eli Sieni-Kallen osviitta tuntemaan ja käyttämään syötäviä sieniä’ (Book of mushrooms i.e. Mushroom-John’s guide for identifying and using edible mushrooms) by E. Hisinger, originally written in Swedish, was published in 1860. <br /> <br /> The most notable pioneer of mycology in Finland was P. A. Karsten. His magnum opus, published in 1871, was the over 1,000-page long ‘Mycologia Fennica’, which presented up to 1,662 species of mushroom. After Karsten, Finnish mycology stopped for a long time. It was not until 1947 that Professor Toivo Rautavaara published his thesis about the mushroom yield in Finland. A year later, the Finnish Mycological Society was established and it is still in operation today. <br /> <br /> In addition to mushroom associations and museums of natural history, the Martha organisation has been actively distributing information about mushroom for over a hundred years. The main focus of the Martha organisation’s mushroom information has been the identification of edible mushrooms and sharing of mushroom recipes. During times of scarceness, in particular, Finns were encouraged to harvest free food from the forests. <br /> <br /> <br /> ==The transmission of the tradition==<br /> [[Tiedosto:Sieninayttelysta- MG 0008.jpg|thumb|Mushroom exhibitions are a great place for practising identification of mushroom species with the help of experts. If the harvest is good, the exhibition may showcase up to a few hundred different species.|alt=Different kinds of mushrooms on display.]]<br /> <br /> Traditionally, people have gone picking mushrooms with family or relatives. Day-care centres and school classes also often arrange mushroom excursions for the children. The mushroom knowledge of adults is promoted by mushroom courses, excursions and exhibitions organised by different associations, museums of natural history, community colleges and adult education centres. <br /> <br /> Today, many Finns also look for mushroom information online or through social media. The most popular social media channel in Finland is Facebook, which offers several groups dedicated to mushrooms and mushroom picking. The most popular of these is the public group of the Finnish Mycological Society, which had over 22,000 members in April 2017. The purpose of the group is to encourage the people in determined, responsible learning of species. The group can be very busy, especially in autumn, and the group members can publish hundreds of pictures a day on the group’s wall. Most threads start with a request to identify the species. However, the discussions emphasise that no one should eat a mushroom they picked just on the basis of photo identification done through a Facebook group, but that real identification is based on careful practice, preferably with the help of experts and literature. <br /> <br /> <br /> ==The future of the tradition==<br /> In recent years, mushroom picking seems to have grown gradually. The trend of utilising local food and natural products has grown and this also applies to mushroom picking. In 2000, about 38% of Finnish adults reported mushroom picking as a hobby. Ten years later, this number had grown to 43%. Mushroom picking is still more popular in Eastern Finland than on the west coast, but, on the other hand, the popularity of the hobby has grown rapidly in Western Finland in recent years.<br /> <br /> <br /> ==The communities behind the submission==<br /> [http://www.arctic-flavours.fi/fi/etusivu/ Arktiset Aromit ry]<br /> <br /> [http://www.kuopionluonnontieteellinenmuseo.fi/ Kuopion luonnontieteellinen museo]<br /> <br /> [https://www.sll.fi/pohjois-savo/klyy/pohjois-savon-sieniseura Pohjois-Savon sieniseura]<br /> <br /> [http://www.funga.fi/ Suomen Sieniseura]<br /> <br /> [https://fungus.yhdistysavain.fi/ Tampereen sieniseura]<br /> <br /> <br /> ==Bibliography and links to external sources of information==<br /> <br /> '''Links'''<br /> <br /> [https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/kasvikset/ruokasienet/kauppasienet/ Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 2016. Kauppasienet.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/myrkkysienet/ Härkönen, M. 2013. Myrkkysienisoppaa. Suomen Sieniseura: Myrkkysienet.] - Viitattu 24.4.2017.<br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienten-tunnistaminen/ Korhonen, J. 2013. Sienten tunnistaminen. Suomen Sieniseura.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> Korhonen, M., Palmén, J. &amp; Timonen, T. 2008. Sienten Käyttöarvomerkistö, Sienilehti 60 (2008): 3, sivut 73–75. Suomen Sieniseuran julkaisuja. [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienimerkisto/ Linkki sienimerkistöön.] <br /> <br /> [http://www.marttaperinne.fi/artikkelit/murskusta-korvasieneksi-sienineuvonta-emantalehdessa-1900-luvulla/ Kuosmanen, A. 2017. Murskusta korvasieneksi – sienineuvonta Emäntälehdessä 1900-luvulla.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienten-sailominen/ Kytövuori, P. 2013. Sienten säilöminen. Sieniseura.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienivarjays/ Palmén, K. 2013. Sienivärjäyksen historia ja alkeet. Sieniseura.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://sieniatlas.fi/ Sieniatlas]<br /> <br /> [http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf Sievänen, T. &amp; Neuvonen, M. 2011. Luonnon virkistyskäyttö 2010. Metsäntutkimuslaitos. (pdf)]<br /> <br /> <br /> <br /> '''Litterature'''<br /> <br /> von Bonsdorff, T., Hopsu-Neuvonen, A., Huhtinen, S., Korhonen, J., Kosonen, L., Moisio, S. &amp; Palmén, J. 2013. Sienimetsästä markkinoille. Opetushallitus. <br /> <br /> Holmberg, P. &amp; Marklund, H. 1998. Sieniopas. Otava. <br /> <br /> Jäppinen, J. Kirsi, M. &amp; Salo, K. 1985. Luonnonvaraisten sienten sadot ja kaupallinen poiminta Itä-Suomessa, ensisijaisesti Pohjois-Karjalan läänissä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 200. <br /> <br /> Korhonen, M. 1984. Suomen rouskut. Otava.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Sienestys&diff=26953 Sienestys 2021-05-19T06:48:40Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Luonto ja maailmankaikkeus, Ruokaperinteet<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=sienestys, sieniruoat, luonnontuotteet, luonnontuotteiden keräily, jokamiehenoikeudet, haperot, tatit, rouskut, vahverot, sienivärjäys, luonnontieteelliset museot<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Suomessa kasvaa yli 2000 suursienilajia, joista ruokasieniksi kelpaa ainakin parisataa lajia. Vuosittainen sienisato on 1,5-4 miljardia kiloa, josta ihmiset poimivat talteen 2-10 miljoonaa kiloa. <br /> [[Tiedosto:Sieniretki vanhassa metsässä on hieno elämys.png|thumb|Sieniretki vanhassa metsässä on hieno elämys. Kuva: Lissu Rossi 2015.|alt=Sienestäjä kerää sieniä pärekoriin.]]<br /> Sienten tunnistaminen ja hyödyntäminen ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle enimmäkseen suullisena perimätietona, ja vielä nykyäänkin suurin osa suomalaisista on saanut ensimmäiset sieniopastuksensa perheeltään tai sukulaisiltaan. <br /> <br /> Suomen Sieniseura perustettiin vuonna 1948. Sieniseuralla on kaksi julkaisua: tieteellisille sienitutkimustuloksille tarkoitettu Karstenia ja alan harrastajille suunnattu Sienilehti. Suomen Sieniseuran nimissä alettiin 1970-luvulla perustaa alueellisia sieniseuroja edistämään sienten tuntemusta ja ruokasienten käyttöä. Vuonna 2017 Suomessa toimii 14 aktiivista alueellista sieniseuraa. <br /> <br /> Ammattikasvatushallitus aloitti vuonna 1969 kaupallisten sientenpoimijoiden koulutuksen. Tavoitteena oli lisätä metsäsienten hyödyntämistä – jäähän suuri osa syötävien sienten sadosta poimimatta – ja varmistaa myyntiin tulevien sienten turvallisuus. Nykyään Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ylläpitää ohjeellista luetteloa kauppakelpoisista sienistä eli suositeltavista ruokasienistä. Vuonna 2017 luettelossa on 23 sienilajia tai lajiryhmää. <br /> <br /> Nykyään ruokasieniin liittyvää tietoa jakavat sieniseurojen lisäksi esimerkiksi luonnontieteelliset museot, kansalais- ja työväenopistot, Marttaliitto sekä Arktiset Aromit. Sienilajien opettelemiseen parhaita keinoja ovat opastetulle sieniretkelle osallistuminen tai sieninäyttelyssä käyminen. <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> [[Tiedosto:Sienimerkisto fi-225x300.png|thumb|Suomen Sieniseuran vuonna 2008 julkaisemat sienten käyttöarvomerkit. Lähde: Korhonen, M., Palmén, J. &amp; Timonen, T. 2008 Sienten Käyttöarvomerkistö, Sienilehti 60 (2008): 3, s. 73–75. Suomen Sieniseuran julkaisuja.]]<br /> Ehdottomasti suosituin sieniharrastuksen muoto Suomessa on ruokasienten kerääminen. Useimmiten sieneen lähdetään kotiovelta tai kesämökiltä, ja retki suuntautuu lähimetsiin. Sienestäminen on Suomessa helppoa, sillä jokamiehenoikeuksien perusteella jokainen saa kerätä myös toisen omistamasta metsästä villinä kasvavia sieniä, kunhan ei mene liian lähelle asutusta tai pihoja. Ruokasienten kerääminen on yleensä sallittua myös luonnonsuojelualueilla tiukimmin suojeltuja luonnonpuistoja lukuun ottamatta. <br /> <br /> Suomalaiseen sieniperinteeseen kuuluvat sienten käytettävyysarvot. Ensimmäinen käytössä oleva asteikko pohjautui pitkälti professori Toivo Rautavaaran arvioihin. Sittemmin sienten käyttöarvot ovat muuttuneet moneen kertaan. Suomalainen käsitys sienten käyttöarvosta on aina poikennut jonkin verran muiden maiden vastaavista. Esimerkiksi monet meillä keittämisen jälkeen hyvinä ruokasieninä pidetyt rouskut mielletään joissain Euroopan maissa myrkkysieniksi. Raakana tappavan myrkyllistä korvasientä ei esimerkiksi Ruotsissa suositella syötäväksi edes huolellisen keittämisen jälkeen. <br /> [[Tiedosto:Kosteikkovahveroita 2016.jpg|thumb|Kosteikkovahvero on erinomainen ruokasieni, jolle on annettu käyttöarvoksi kolme tähteä. Kuva: Kirsti Eskelinen.|alt=Vasta kerättyjä kosteikkovahveroita lautasella.]]<br /> Ruokasienet vaativat useimmiten esikäsittelyn. Miedot sienet vain kuumennetaan kuivalla paistinpannulla, kunnes niistä on irronnut ylimääräinen neste. Kirpeät haperot, useimmat rouskut ja esimerkiksi mesisieni ja akansieni kaipaavat kirpeysasteesta riippuen 5-10 minuutin keittämisen. Keväällä kasvavat korvasienet ovat tuoreena tappavan myrkyllisiä, joten ne täytyy keittää kaksi kertaa viiden minuutin ajan. Keittämiskertojen välillä vesi on vaihdettava. Korvasienen myrkky liukenee veteen, joten keittiö on tuuletettava hyvin keittämisen aikana. <br /> <br /> Sieniä voi säilöä monin eri tavoin. Rouskujen säilöminen suolaamalla on yksi suosituimmista perinteisistä säilöntätavoista. Ohutmaltoiset sienet, kuten mustatorvisienet ja suppilovahverot, on helpointa säilöä kuivaamalla. Lisäksi kuivaaminen sopii esimerkiksi haperoille ja tateille, jotka pilkotaan ohuiksi viipaleiksi. Kuivatuissa sienissä vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet säilyvät hyvin ja sienten maku voimistuu. Sienet myös säilyvät useamman vuoden käyttökelpoisina. Kantarellit, lampaankäävät ja vaaleaorakkaat voi säilöä pakastamalla omassa nesteessään. Lisäksi sieniä voi säilöä erilaisiin mausteliemiin. <br /> <br /> Viime vuosisadan alussa sieniä tarjoiltiin useimmiten perunan lisukkeena. Sienistä valmistettiin maitopohjaista muhennosta, tai ne paistettiin sipulin ja rasvaisen sianlihan kanssa. Kermalla ja sipulilla höystetyt suolasienet sekä erilaiset sienimuhennokset ovat edelleen suosittuja perunan lisukkeita. <br /> <br /> Sieniä on käytetty myös keitoissa. Ennen vanhaan Karjalassa valmistettiin vesiliemeen ”ripakeittoa” kuivatuista punikkitateista, perunasta, sipulista ja ohraryyneistä. Myös sienimurekepihvit ja –pullat ovat vanhaa sieniruokaperinnettä. Paksumaltoisista sienistä, kuten lampaankäävistä ja tateista, valmistettiin munassa ja jauhoissa kieriteltyjä sienileikkeitä. <br /> <br /> Ruokasienten kerääminen ei ole ainoa sieniharrastuksen muoto. Sieniä hyödynnetään myös esimerkiksi värjäämiseen. Tietyt sienilajit sopivat erinomaisesti erilaisten luonnonmateriaalien, kuten villalangan värjäämiseen. Voimakkaimmat punaiset ja oranssit värit saadaan veriseitikeistä..<br /> <br /> Osa sieniharrastajista erikoistuu lajintunnistustaitojensa jatkuvaan kehittämiseen ja sienitutkimukseen. Nämä harrastajat tekevät usein tiivistä yhteistyötä luonnontieteellisten museoiden kanssa. Vuonna 2016 aloitettiin luonnontieteellisten museoiden ja Suomen Sieniseuran laaja Sieniatlas-hanke, jonka tavoitteena on kerätä tietoa sienilajien levinneisyydestä, elinympäristöistä ja uhanalaisuudesta. Hankkeesssa kootaan sieniharrastajien ja –tutkijoiden havainnot tietokantaan, joka on kaikkien avoimesti hyödynnettävissä.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Nykyinen suomalainen sienestyskulttuuri on levinnyt Suomeen kahdesta suunnasta. Ruotsiin sieniruokakulttuuri rantautui uudelleen 1800-luvun lopulla, kun ranskalaisesta Jean Baptiste Bernadottesta tuli Ruotsin kuningas Karl Johan XIV. Ranskalaisten tavoin hän arvosti herkkutatteja kovasti, ja niinpä herkkutattia alettiin kutsua lempinimellä ”karljohan”. Ruotsalaisten mukana tattien ja kantarellien käyttö päätyi Länsi-Suomeenkin. <br /> [[Tiedosto:Haaparouskusalaatti.jpg|thumb|Perinteinen sienisalaatti tehdään usein haaparouskuista. Kuva: Sari Toikkanen / Gummerus|alt=Sienisalaattia tarjoiluastiassa.]]<br /> Venäjällä sieniä on käytetty ravinnoksi huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Rajan takaa Itä-Suomeen levisi etenkin ”maitosienten” eli rouskujen hyödyntäminen. Sotien jälkeen Karjalan evakkojen muutto eri puolille Suomea edisti itäisen sieniperinteen leviämistä sekä itäisen ja läntisen sienestysperinteen sulautumista yhteen. <br /> <br /> Sienten kerääminen ruoaksi edellyttää huomattavasti enemmän tarkkuutta lajintunnistuksessa kuin vaikkapa marjastaminen. Suomessa kasvavista tuhansista sienilajeista ihmiselle myrkyllisiä on kymmeniä. Sienten tunnistaminen on kulkenut sukupolvelta toiselle enimmäkseen suullisena perimätietona, ja vielä nykyäänkin suurin osa suomalaisista on saanut ensimmäiset sieniopastuksensa perheeltään tai sukulaisiltaan. Ensimmäinen suomalainen sieniopas, E. Hisingerin alun perin ruotsiksi kirjoittama ”Sienikirja eli Sieni-Kallen osviitta tuntemaan ja käyttämään syötäviä sieniä” ilmestyi vuonna 1860. <br /> <br /> Sienitieteen tärkein pioneeri Suomessa oli P. A. Karsten. Hänen vuonna 1871 ilmestynyt pääteoksensa, yli 1000-sivuinen ”Mycologia Fennica”, esitteli jopa 1662 sienilajia. Karstenin jälkeen suomalaiseen sienitutkimukseen tuli pitkä tauko. Vasta vuonna 1947 professori Toivo Rautavaara julkaisi väitöskirjansa Suomen sienisadosta. Vuotta myöhemmin perustettiin Suomen Sieniseura, jonka toiminta jatkuu edelleen aktiivisena. <br /> <br /> Sieniseurojen ja luonnontieteellisten museoiden lisäksi Marttaliitto on ollut aktiivinen sienitiedon välittäjä jo yli sadan vuoden ajan. Marttojen sienineuvonnassa pääpaino on aina ollut ruokasienten tunnistamisessa ja sieniruokaohjeiden välittämisessä. Etenkin pula-aikoina suomalaisia kannustettiin keräämään ilmaista ruokaa metsistä.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> [[Tiedosto:Sieninayttelysta- MG 0008.jpg|thumb|Sieninäyttelyssä on hyvä tilaisuus harjoitella lajintunnistusta asiantuntijoiden avulla. Hyvänä sienisyksynä näyttelyssä voi olla jopa parisataa lajia esillä. Kuva: Kuopion luonnontieteellinen museo |alt=Erilaisia sieniä näytillä.]]<br /> Perinteisesti sienimetsään on menty perheen tai sukulaisten kanssa. Usein myös päiväkodit ja koululuokat järjestävät lapsille sieniretkiä. Aikuisten sienituntemusta edistävät järjestöjen, luonnontieteellisten museoiden sekä kansalais- ja työväenopistojen järjestämät sienikurssit, -retket ja -näyttelyt. <br /> <br /> Nykyään suomalaiset etsivät varsin paljon sienitietoa myös verkosta ja sosiaalisesta mediasta. Käytetyin sosiaalisen median kanava Suomessa on Facebook, jossa on useita sieniä ja sienestystä koskevia ryhmiä. Suosituin niistä on Suomen Sieniseuran avoin ryhmä, jossa oli huhtikuussa 2017 yli 22 000 jäsentä. Ryhmän tavoitteena on opastaa kansalaisia pitkäjännitteiseen ja vastuulliseen lajien opettelemiseen. Ryhmän toiminta on varsinkin syksyisin erittäin vilkasta, ja jäsenet saattavat julkaista ryhmän seinällä parhaimmillaan satoja kuvia päivässä. Useimmat keskustelut alkavat lajintunnistuspyynnöllä. Keskusteluissa kuitenkin korostetaan, ettei kenenkään tulisi syödä poimimaansa sientä pelkän Facebook-ryhmässä tapahtuneen kuvatunnistuksen perusteella, vaan todellinen lajintunnistus pohjautuu huolelliseen harjoitteluun mieluiten asiantuntijoiden ja kirjallisuuden avulla.<br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Suomalaisten sieniharrastus on osoittanut viime vuosina elpymisen merkkejä. Innostus lähiruokaan ja luonnonantimien hyödyntämiseen on kasvanut, ja se koskee myös sienestystä. Vuonna 2000 noin 38 % suomalaisista aikuisista ilmoitti sienestyksen harrastuksekseen. Kymmenen vuotta myöhemmin osuus oli kasvanut 43 %:iin. Sienestys on edelleen suositumpaa Itä-Suomessa kuin länsirannikolla, mutta toisaalta sienestyksen suosio on kasvanut viime vuosina nopeasti nimenomaan Länsi-Suomessa.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.arctic-flavours.fi/fi/etusivu/ Arktiset Aromit ry]<br /> <br /> [http://www.kuopionluonnontieteellinenmuseo.fi/ Kuopion luonnontieteellinen museo]<br /> <br /> [https://www.sll.fi/pohjois-savo/klyy/pohjois-savon-sieniseura Pohjois-Savon sieniseura]<br /> <br /> [http://www.funga.fi/ Suomen Sieniseura]<br /> <br /> [https://fungus.yhdistysavain.fi/ Tampereen sieniseura]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Linkkejä'''<br /> <br /> [https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/kasvikset/ruokasienet/kauppasienet/ Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 2016. Kauppasienet.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/myrkkysienet/ Härkönen, M. 2013. Myrkkysienisoppaa. Suomen Sieniseura: Myrkkysienet.] - Viitattu 24.4.2017.<br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienten-tunnistaminen/ Korhonen, J. 2013. Sienten tunnistaminen. Suomen Sieniseura.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> Korhonen, M., Palmén, J. &amp; Timonen, T. 2008. Sienten Käyttöarvomerkistö, Sienilehti 60 (2008): 3, sivut 73–75. Suomen Sieniseuran julkaisuja. [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienimerkisto/ Linkki sienimerkistöön.] <br /> <br /> [http://www.marttaperinne.fi/artikkelit/murskusta-korvasieneksi-sienineuvonta-emantalehdessa-1900-luvulla/ Kuosmanen, A. 2017. Murskusta korvasieneksi – sienineuvonta Emäntälehdessä 1900-luvulla.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienten-sailominen/ Kytövuori, P. 2013. Sienten säilöminen. Sieniseura.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://www.funga.fi/teema-aiheet/sienivarjays/ Palmén, K. 2013. Sienivärjäyksen historia ja alkeet. Sieniseura.] - Viitattu 24.4.2017. <br /> <br /> [http://sieniatlas.fi/ Sieniatlas]<br /> <br /> [http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf Sievänen, T. &amp; Neuvonen, M. 2011. Luonnon virkistyskäyttö 2010. Metsäntutkimuslaitos. (pdf)]<br /> <br /> <br /> <br /> '''Kirjallisuutta'''<br /> <br /> von Bonsdorff, T., Hopsu-Neuvonen, A., Huhtinen, S., Korhonen, J., Kosonen, L., Moisio, S. &amp; Palmén, J. 2013. Sienimetsästä markkinoille. Opetushallitus. <br /> <br /> Holmberg, P. &amp; Marklund, H. 1998. Sieniopas. Otava. <br /> <br /> Jäppinen, J. Kirsi, M. &amp; Salo, K. 1985. Luonnonvaraisten sienten sadot ja kaupallinen poiminta Itä-Suomessa, ensisijaisesti Pohjois-Karjalan läänissä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 200. <br /> <br /> Korhonen, M. 1984. Suomen rouskut. Otava.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Bastubad&diff=26952 Bastubad 2021-05-19T06:37:26Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kieli=sv<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=vardag, fest, jul, midsommar, bastu, basta, att bada bastu, bad, bastubad, bastukvast, bastuugn, hälsa, andlighet<br /> }}<br /> <br /> ==Utövare och folk som känner till traditionen==<br /> En finländare vistas första gången i bastun innan sex månaders ålder och fortsätter att bada bastu i en genomsnittlig takt på en och en halv gång i veckan fram till ålderdomen. Finländarna kommer upp till över 200 miljoner enskilda bastutillfällen per år, vilket gör bastubadet till Finlands kvantitativt mest omfattande immateriella kulturarvsform.<br /> Ordet ”sauna” är det finska ord som har haft den mest omfattande spridningen till olika språk och bastubadandet är en stor del av Finlands landsbild. Det finns cirka 3,2 miljoner bastur i Finland, så om finländarna ville, skulle de alla kunna basta samtidigt. Antalet bastur garanterar också att varje finländare har möjlighet att basta om de vill.<br /> [[Tiedosto:Naturpolis 9663 harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Bild: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Bastubad.]][[Tiedosto:Hanna soderstrom.jpg|pienoiskuva|Bild: Hanna Södeström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Kvinnor på piren.]]<br /> Att bada bastu är en så naturlig del i många finländares liv att den bastande delen i oss inte alltid ens inser att den samtidigt är ett sätt att hålla en levande kulturtradition livskraftig och föra den framåt. Detta sker dock varje gång när vi sätter igång och bastar. Bastutraditionens stora utbredning skildras också av att även de finländare som vanligtvis inte bastar känner till bastuseder.<br /> <br /> I Finland finns det otaliga grupper som bastar och sprider bastubadandet. Den har under århundraden hängt så nära ihop med det finska samhället och kulturen att bastutraditionen är vitt utspridd och förs vidare via många olika aktörer och nivåer.<br /> [[Tiedosto:Harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Bild: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Bastukvastar.]]<br /> [[Tiedosto:Hanna soderstrom2.jpg|pienoiskuva|266x266px|Bild: Hanna Söderström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt= En vedeldad bastuugn.]]<br /> Den största gruppen av utövare och spridare av bastubadandet bildas av den betydande majoriteten av finländare för vilka att bada bastu är en del av vardagen. Finländare bastar under hela sitt liv. Således blir att bada bastu en naturlig del av många finländares livscykel. Den traditionella bastudagen har varit lördag, men nuförtiden bastar man även på andra dagar.<br /> <br /> Finska bastusällskap är en annan grupp av aktiva spridare av traditionen som inser bastuhandlingens betydelse. De är specialiserade på att exempelvis värna om ett specialområde inom bastukulturen eller bastusederna i ett visst geografiskt område och i allmänhet riktar sig deras verksamhet till att bevara och utveckla både att bada bastu och den finska bastukulturen. Bastusällskapen är även aktiva i anordnandet av olika slags bastuevenemang. Evenemang för såväl sällskapens medlemmar som övrig publik består bland annat av bastufestivaler, -möten och -parader med olika teman. <br /> <br /> Den tredje gruppen som utövar och för vidare bastutraditionen är de som driver kommersiella bastur. Kommersiella bastur är exempelvis allmänna bastur, beställningsbara bastur samt bastur som är byggda i anslutning till rekreations- och motionsplatser, såsom simhallsbastur. Kommersiella bastur finns även i finska hotell och inkvarteringsanläggningar, som erbjuder sina kunder möjligheten till en bastuupplevelse. Förutom att erbjuda en plats att basta för det bastubadande folket, bevarar de som driver dessa även livskraften hos en form av bastutraditionen. Bastutraditionen utövas, upprätthålls och bearbetas även av kommersiella bastuaktörer, det vill säga de som tillverkar utrustning som behövs för att bada bastu, såsom allt från bastuugnar och skopor till sittunderlag. En del av de kommersiella bastuaktörernas roll är att utveckla bastusättet och -tekniken, eftersom bastuinnovationerna som skapats tack vare deras aktiva verksamhet har haft en central position i att det nuförtiden förutom i rökbastur även går att basta i elbastur.<br /> <br /> Utöver det ovannämnda deltar även andra aktörer i utövandet och vidareförandet av bastutraditionen, bland annat universitet och andra forskningsanstalter med upprätthållande av vetenskaplig forskning om att bada bastu, konstnärer med sina konstverk med bastutema och media med sina skriverier som hanterar vår bastukultur ur olika perspektiv. I praktiken har alla våra betydande författare beskrivit bastun och den har även varit ett populärt ämne inom bildkonsten. Det har skapats både tavlor och statyer av bastun. Förutom i folkvisor beskrivs bastun i schlagers och även i konstmusik. Inom brukskonsten förekommer bastun regelbundet i till exempel frimärken.<br /> <br /> Det har genomförts mycket forskning om att bada bastu ur kulturella, medicinska samt tekniska perspektiv. Den vetenskapliga forskningen om bastun delas in i tre områden: folklig tradition, byggnadsteknik och medicinsk inverkan. Den mest kända finska läkaren som har disputerat i bastuämnet är Elias Lönnrot, som även utmärkt sig inom andra traditionssektorer. Hans år 1832 godkända avhandling som innehöll finländarnas magiska botemedel behandlade även bastun.<br /> <br /> De första vetenskapliga artiklarna om bastubadandets medicinska inverkan publicerades på 1700-talet. Stiftelsen Suomalaisen saunan tutkimussäätiö (Forskningsstiftelsen för den finska bastun), som samlade in och delade ut bastuinformation, var verksam under åren 1984–2007 och fungerade som ett expertorgan samt planerade internationella bastukongressers vetenskapliga program. År 2007 beslöt man sig för att lägga ner stiftelsen, men dess verksamhet fortsätter genom att stöda annan forskningsverksamhet som gäller bastun.<br /> <br /> Traditionen som hör ihop med att bada bastu är alltså djupt inrotad och vitt utbredd i vårt samhälle; dess utövare och konnässörer finns i många kretsar och nivåer.<br /> <br /> ==Utövande av traditionen==<br /> Bastutraditionens mest centrala del är själva bastubadandet. Även om det finns många aktörer som utövar och för vidare traditionen och att bada bastu länge har varit även geografiskt mycket utbrett i Finland, har bastuhandlingens kärna, det vill säga växlingen mellan det varma ångbadet och svala avsvalkningen ändå alltid i stor utsträckning varit likadan bland alla aktörer.<br /> <br /> Att bada bastu är en form av svettbad där basturummets luftfuktighet och hetta regleras genom att kasta vatten med bastuskopan på upphettade stenar på bastuugnen. Den heta ånga som då stiger upp från stenarna, ”löyly”, sänker sig våglikt på bastubadarnas hud och orsakar svettning och en stark känsla av hetta. Temperaturen är tämligen hög under badandet, vanligtvis 70–105 grader.<br /> <br /> Under badandet växlar man mellan bastubad och svalka. Badarna vistas vanligtvis 5–15 minuter i bastuns hetta och svalkar sig sedan inom- eller utomhus. På sommaren kan badarna simma och på vintern doppa sig i en vak eller rulla runt i snön. Cykeln upprepas så många gånger man vill, i allmänhet två till tre gånger, ibland till och med tio gånger. Det finns inga stränga regler för att bada bastu, utan nuförtiden framhävs den egna upplevelsen; var och en är expert inom sin egen bastustund.<br /> Avslutningsvis tvättar badarna sig, vilar en stund och klär på sig. När man svalkar sig, och ibland även i bastun, dricker man vätska eftersom den kraftiga svettningen lätt rubbar vätskebalansen.<br /> <br /> För många är själva uppvärmningen av bastun, att tända och titta på elden och följa temperaturstigningen, en del av bastubadandets njutning.<br /> <br /> Inom bastutraditionen kopplas olika slags bastuanslutna seder ihop med helgdagar, allt från offermåltider som lämnas i bastun till de avlidna till ritualmässig tvättning. Nuförtiden hör bastubadandet till en del av högtider på midsommar och jul. Att bada bastu hör även ihop med fester, såsom giftermål och exempelvis är brudbastun fortfarande en livskraftig historisk tradition. Bastubad på svensexan eller möhippan är i sin tur en ny form av samma bastutradition.<br /> <br /> ==Traditionens bakgrund och historia==<br /> Bastutraditionen har funnits i cirka 10 000 år. I Finland började man bygga bastur allt eftersom bosättningen spred sig hit efter istiden. De första basturna var jordbastur: jordgropar som var täckta med djurfällar. Under järnåldern för cirka 1 500–2 000 år sedan började man bygga bastubyggnader av timmer när byggverktygen utvecklades och då var det möjligt att göra hållbara timmerknutar i bastubyggnaden. Den här bastutypen, en rökbastu av timmer utan skorsten, var med mycket små förändringar den dominerande bastutypen ända fram till 1930-talet.<br /> <br /> I Västra Finlands spannmålsodlingsområden byggdes under senare delen av 1600-talet bastuugnar i maltbastur där röken styrdes utåt och samtidigt blev bastun en del av gården. En sådan här bastu var redan en mångsidigt användbar ekonomibyggnad som även kan kallas för en gårdsbastu.<br /> <br /> ”Laeyly” är en av de äldsta tryckta förekomsterna av ordet ”löyly” och det skrevs av det finska skriftspråkets utvecklare Mikael Agricola i Nya testamentet redan år 1548. Sedermera har det finska språket fått in en massa sammansatta ord som definierar bastuns karaktär. Lägenhetsbastu och stugbastu bygger på bastuns läge, rökbastu och elbastu i sin tur på uppvärmningsmetoden. Maltbastu och rökningsbastu beskriver bastuns användning till annat än bad, medan benämningarna för jordbastu, timmerbastu och tältbastu baseras på bastuns konstruktion. Ribastu, talkobastu och höbastu beskriver badandet efter ett visst slags arbete. Bastur som hör till stora fester är julbastun och midsommarbastun och till en betydelsefull händelse förberedde man sig förr i tiden i brudbastun, som i den moderna traditionen torde ha sin motsvarighet i att bada bastu under möhippor och svensexor.<br /> <br /> På 1940-talet började det bli vanligare med bastuugnar med kontinuerlig uppvärmning som bara hölls uppvärmd under bastandet. Den här bastuugnstypen blev vanligare, eftersom den krävde mindre ved för uppvärmning. Bastuaggregat blev i sin tur vanligare på 1950-talet. De första basturna i lägenheter byggdes redan på 1940-talet, men byggandet av dem blev vanligare först på 1970-talet.<br /> <br /> Förutom till tvättning har bastun historiskt sett använts till många andra ändamål, såsom matlagning, klädtillverkning, vård av sjuka och förberedelse av avlidna för begravning, samt förlossning. Nuförtiden lär viktigaste syfte att bada bastu dock vara avslappning.<br /> I lantbrukssamhället hade bastun även betydande social funktion: unga träffade varandra vid sidan av arbetet i exempelvis linbastun eller maltbastun, eftersom man förutom arbetet även hann leka och lära känna varandra. Bastun var en bra plats även när man sällskapade, eftersom det var lätt för paren att slinka in där och gömma sig från andras blickar.<br /> <br /> Till bastun har under historiens gång även många magiska element kopplats och den har också varit en plats för rituell renhet. Bastubadet välsignades och bada bastu var en viktig övergång från vardag till fest. Man trodde också att bastun hade en egen skyddsande, bastuväsen eller -tomte som det var artigt att hälsa på när man steg in i bastun. Det hände att badarna stötte på den här bastuanden, särskilt om de badade för sent.<br /> <br /> Magiska föreställningar har särskilt hört ihop med stora festbastur, såsom julbastun. Dit gick man tidigt, eftersom man på så sätt trodde kunna driva på förlöpandet av husets arbeten under hela det kommande året. Att kasta öl på bastustenarna förbättrade korntillväxten och om man var tyst i julbastun, slapp man ohyra under det kommande året. Genom att kasta upp bastukvasten på taket kunde man förutspå framtiden. Om rotändan pekade mot kyrkan betydde det bortgång för gamla och bröllop för ogifta.<br /> <br /> I brudbastun badades den blivande bruden fruktsam och under graviditeten skulle kvinnan basta mycket så att barnet också skulle lära sig att älska bastubad. Förlossningen underlättades i sin tur av om bastun värmdes upp med ved som slagits sönder av åska.<br /> <br /> Även om dagens finländare inte tror på bastuns magiska inverkan, utövas fortfarande dessa riter i viss mån på ett lekfullt sätt. Många stannar också upp i julbastun för att tänka på det kommande året, även om de inte försöker påverka det med magiska trick.<br /> <br /> ==Förmedlande av traditionen==<br /> Bastubad ses ofta som en mycket betydelsefull och originell del av det finländska levnadssättet. Bastutraditionen förmedlas från föräldrar till barn i det vardagliga livet och i samband med julbastun. Finska barn lär sig traditionella bastusätt från sina föräldrar som en del av sin naturliga uppväxt på samma sätt som hon eller han till exempel lär sig gott uppförande och bordsskick. Bastubadet är också en av de viktigaste ritualerna i många familjer.<br /> <br /> Intressanta stunder som för traditionen framåt är även de bastuupplevelser som arrangeras för turister som kommer till Finland och som bland annat erbjuds i kommersiella bastur. I dessa stunder artikuleras och formuleras bastutraditionen på ett sätt som för en stor del av finländarna är en mållös tradition som inte behöver yttras högt. I och med bastuturismen formuleras traditionen igen och via en sådan här verksamhet förändras och utvecklas bastukulturen samtidigt. Bastusällskapen har även producerat flerspråkiga bastuanvisningar som är särskilt riktade till invandrare för att formulera och föra vidare bastutraditionen.<br /> <br /> Att bada bastu hör ofta också till flera andra livssituationer och livsmiljöer: olika slags organisationer, frivilligverksamhet och fester. Olika bastuorganisationer gör i sin tur den finska bastukulturen och goda bastuseder kända i vårt land. I Finland verkar hundratals regionala och lokala bastusällskap som strävar efter att främja, utveckla och upprätthålla bastukulturen. På internationell nivå fungerar Internationella bastuförbundet (ISA) som paraplyorganisation för världens bastusällskap. Förbundets ordförande är alltid en finländare enligt önskemål från de andra ländernas bastusällskap – även det här berättar mycket om det finska bastubadandet och vad som anses om det ute i världen.<br /> <br /> Att bada bastu är möjligt för alla som vill i Finland. Traditionellt bastar man naken, utan något yttre status. I bastustunden står alla på samma rad, människor som människor. Detta framhäver jämlikhetstanken i samband med att bada bastu. Således främjar bada bastu även många bastubadares mentala och sociala välmående.<br /> <br /> Nuförtiden baseras bastuturerna på den traditionella uppdelningen av könen, det vill säga bastuturer för män och för kvinnor separat, men blandade bastur blir allt vanligare. Det här i sin tur verkar för könens mångfald.<br /> <br /> Även tillgänglighetsfaktorer har beaktats i bastubyggandet. Bygglagstiftningen bestämmer hur bastubyggnaderna ska konstrueras så att de är tillgängliga för exempelvis dem som sitter i rullstol. Tillgänglighet ska även beaktas i privata bastuutrymmen. Det bästa med att bada bastu är dock att alla är experter inom sitt eget bastande, eftersom alla vet hur många skopor vatten räcker och när det är dags att gå ut och svalka sig.<br /> <br /> ==Traditionens framtid==<br /> I mars 2019 har Undervisnings- och kulturministeriet överlämnat en ansökan om ”bastukultur i Finland” till UNESCOs representativa lista över mänsklighetens immateriella kulturarv. Dokumentet utarbetades av Finska Bastusällskapet i samarbete med många bastuföreningar runt Finland och Museiverket. Beslutet om inskriptionen fattas i december 2020. Som en del av sin ansökan till UNESCO har bastusamfundet identifierat en serie bevarandeåtgärder för att stödja vitaliteten i bastutraditionen. För att stödja dessa åtgärder inrättades i august 2019 ett Bastukrets, ett nätverk av bastuoperatörer.<br /> <br /> I Finland finns det uppskattningsvis cirka tre miljoner bastur, så alla finländare har möjlighet att basta. Numerärt sett finns bastur mest i privatbostäder. Förutom i egnahems- och radhus har bastur även byggts i lägenheter i höghus, till och med i ettor. I praktiken finns det även en bastu i alla finländska fritidsbostäder. Det går även att basta i hotell, sim- och sporthallar, företagens representations- och avslappningslokaler, sjukhus, fängelser och till och med i vissa kyrkor. Det finns platser att basta på runtomkring på den finska halvön och bastutraditionen är också väldigt livskraftig i Finland.<br /> <br /> Ett betydande hot mot bevarandet av traditionen är kopplat till bastubadandets påverkan på miljön. Uppvärmningen av en ved- eller elbastu förbrukar energi och när veden brinner skapas småpartiklar som är skadliga för atmosfären. Arbetet med att minska bastubadandets påverkan på miljön är dock på gång. I den här utvecklingen har bastuugnsindustrin en central roll. I många av de nyaste bastuugnarna är det bättre kontroll på vedens brinnprocess än tidigare, brandgasernas förbränning sker i varmare temperaturer än tidigare och det skapas färre småpartiklar. Processens värme kan även tas bättre tillvara än tidigare, vilket innebär att bastuugnarna är mer energieffektiva och förbrukar mindre ved. I och med tekniska innovationer förbättras situationen hela tiden.<br /> <br /> I Finland har lagstiftningen redan länge begränsat den miljöbelastning som att bada bastu orsakar. Byggande av bastubyggnader kräver tillstånd och det finns detaljerade föreskrifter för hanteringen av avloppsvatten. Särskilt byggen vid stränder har styrts kraftigt med planläggning och föreskrifter. På det här sättet har man minskat det landskapliga problemet och den påfrestning på vattendragen som bastubyggandet har orsakat.<br /> <br /> ==Aktör som står bakom förslaget==<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/AlisniemenSauna/ Alisniemen sauna, Nokia]<br /> *[http://helsinginniemenheitto.fi Helsinginniemen Heitto ry]<br /> *[https://www.facebook.com/Hyvink%C3%A4%C3%A4n-L%C3%B6ylynly%C3%B6m%C3%A4t-463856370662947/ Hyvinkään Löylynlyömät, Hyvinkää]<br /> *[https://www.imatrantalviuimarit.fi/ Imatran Talviuimarit ry, Imatra]<br /> *[http://www.perinnesaunojat.fi/ Jyvässeudun Perinnesaunojat ry, Jyväskylä]<br /> <br /> *[https://www.sallanlatu.fi/ Jäämeren uimarit / Sallan Latu ja Polku ry, Salla]<br /> <br /> *[https://saunainternational.net/ Kansainvälinen Saunaliitto (ISA)]<br /> <br /> *[http://savusauna.fi/ Kansainvälinen Savusaunaklubi ry]<br /> <br /> *Lauhanvuoren perinne ry<br /> <br /> *Löylyveljet ry, Kouvola<br /> <br /> *[http://www.kesansauna.fi/ Oulun Rantasaunaseura ry, Oulu]<br /> <br /> *Paimion Saunaryhmä, Paimio<br /> <br /> *[http://www.rajaportinsauna.fi/peruslinkit/saunayhdistys.html Pispalan saunayhdistys ry - Rajaportin Sauna, Tampere]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/Polarin-Saunakerho-ry-857009914421821/ Polarin Saunakerho ry, Lappeenranta]<br /> *[https://www.facebook.com/ptssry/ Polyteknikkojen Saunaseura ry, Otaniemi]<br /> <br /> *[http://www.saimaansaunaseura.fi/ Saimaan Saunaseura ry, Lappeenranta]<br /> <br /> *[http://www.arlansauna.net/ Sauna Arla perinneyhdistys ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]<br /> *[http://www.saunahermanni.fi/ Saunahermannin Ystävät ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/saunamestarit/ Saunamestari Kilta ry]<br /> <br /> *[http://saunaseurakipakka.fi/ Saunaseura Kipakka ry, Kotka]<br /> <br /> *[http://www.saunaseurakuuma.fi/ Saunaseura KUUMA ry, Kerava]<br /> <br /> *Saunaseura Löylynlyöjät ry, Ikaalinen<br /> <br /> *[http://www.saunamafia.fi/ Saunaseura SaunaMafia ry, Vantaa]<br /> <br /> *[http://www.vastaisku.net/www/saunaseura Saunaseura Vastaisku ry, Helsinki]<br /> <br /> *[http://www.sauna-ajot.com/ Siirrettävien saunojen kokoontumisajot ry, Teuva]<br /> <br /> *[http://www.sompasauna.fi/ Sompasaunaseura ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/kuppaus/ Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/SuomenSaunakulttuuriRy/ Suomen Saunakulttuuri ry]<br /> <br /> *[http://www.sauna.fi Suomen Saunaseura ry]<br /> *[http://www.taivaannaula.org/ Taivaannaula ry]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/Teuvan-Saunaparaati-100130337166889/ Teuvan Saunaparaati Saunanturvajoukot, Teuva]<br /> <br /> ==Källor och länkar till andra informationskällor==<br /> '''Andra aktör som står bakom förslaget'''<br /> <br /> [http://eyk.fi/ Elämysten ja Ystävyyden kartano, Rautalampi], [http://www.forumsauna.fi/ Forum Hoitosauna, Turku], [http://www.herrankukkaro.fi/ Herrankukkaro Oy, Naantali], [http://www.lappeenranta.fi/Lappeenranta Lappeenrannan kaupunki], [http://saunat.co/ Saunat.co], [http://www.saunaterapia.com/wp/ Saunaterapia.com], [https://saunologia.fi/ Saunologia.fi], [http://www.savusauna.com/ Sisu savusauna], [[Www.travellamo.fi|Travellamo]]<br /> <br /> '''Web-källor'''<br /> <br /> [http://www.saunaseurat.fi/ Information om finska bastusällskap]<br /> <br /> [https://www.sauna.fi/unesco/ Information on Saunominen Unescoon -projekten]<br /> <br /> '''Litteratur'''<br /> <br /> Aaland, Mikkel 1978: Sweat. The Illustrated History and Description of the Finnish Sauna, Russian Bania, Islamic Hammam, Japanese Mushi-buro, Mexican Temescal, and American Indian &amp; Eskimo Sweat Lodge. Capra Press.<br /> <br /> Kansainvälinen savusaunaklubi 2003: Savusaunan paluu. Kansainvälinen savusaunaklubi 10 vuotta.<br /> <br /> Konya, Allen &amp; Burger, Alewyn 1973: The International Handbook of Finnish Sauna. Lontoo: The Architectural Press.<br /> <br /> Nordskog, Michael 2010: The Opposite of Cold: The Nothwoods Finnish Sauna Tradition. University of Minnesota Press.<br /> <br /> Pentikäinen, Juha (ed.) 2001: The Finnish Sauna, the Japanese Furo, the Indian Inipi: Bathing on Three Continents. Helsinki: Building Information.<br /> <br /> Särkikoski, Tuomo 2012: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Helsinki: Gummerus.<br /> <br /> Talve, Ilmar 1960: Bastu och torkhus i Nordeuropa. Stockholm: Nordiska Museet.<br /> <br /> Tommila, Pekka (toim.) 1985: Rakennan saunan. Helsinki: Rakentajain kustannus.<br /> <br /> Vuolle-Apiala, Risto 1993: Savusauna. Helsinki: Rakennusalan kustantajat.<br /> <br /> Vuorenjuuri, Martti 1967: Sauna kautta aikojen. Helsinki: Otava.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Sauna_bathing&diff=26951 Sauna bathing 2021-05-19T06:32:23Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kieli=en<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat, Luonto ja maailmankaikkeus<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=sauna, bathing, everyday, celebrations, löyly, Christmas, Midsummer<br /> }}<br /> On average, Finns have their first bath in a sauna before they turn six months old and will continue to bathe there roughly once every ten days throughout their lives. Finns bathe in saunas more than 200 million times a year, which makes it the most frequently practiced form of intangible cultural heritage in Finland. <br /> <br /> The word ''sauna'' is the most widely spread Finnish loanword in other languages, and sauna bathing is a significant part of our national image. There are approximately 3.2 million saunas in Finland, meaning that it would be possible for all Finns to bathe simultaneously. The number of saunas also guarantees that every Finn has access to one if they so wish. <br /> <br /> Sauna bathing is such a natural part of many Finnish people’s lives that we do not always realize we are simultaneously maintaining the vitality of living cultural heritage and passing it on. However, this happens every time we bathe in a sauna. In addition, even those who do not usually bathe in saunas are familiar with the process, which goes to show how prevalent the tradition is. <br /> [[Tiedosto:Naturpolis 9663 harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Photo: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Happy sauna bathers.]][[Tiedosto:Hanna soderstrom.jpg|pienoiskuva|Photo: Hanna Södeström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Women sitting on the pier, looking towards a lake.]]<br /> ==Practitioners and people who know the tradition well==<br /> [[Tiedosto:Löyly.JPG|thumb|Photo: The Finnish Sauna Society.|alt=Throwing löyly.]]<br /> Several groups in Finland practice and transmit this tradition. For centuries, sauna bathing has been an integral part of Finnish society and culture, resulting in a widespread tradition that is also being passed on to new generations by a multitude of people and at various levels.<br /> <br /> The largest group of those that bathe in saunas and pass this tradition on is formed by the overwhelming majority of Finns to whom sauna bathing is part of everyday life. Finns bathe in saunas throughout their lives. Therefore, practicing this tradition becomes a natural part of many Finns’ entire lifespan. Traditionally, people would have a sauna on Saturday, but nowadays many people also bathe on other days. <br /> [[Tiedosto:Harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Photo: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Bathing with a birch vihta.]]<br /> [[Tiedosto:Hanna soderstrom2.jpg|pienoiskuva|266x266px|Photo: Hanna Söderström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Lighting up the stove in a wood-heated sauna.]]<br /> Another group of active transmitters of the tradition is formed by Finnish sauna clubs, recognising the importance of this practice. These clubs specialize in safeguarding certain aspects of the sauna culture or the ways of bathing in a specific region, and in addition to sauna bathing, they usually aim to maintain Finnish sauna culture and aid in its evolution. Sauna clubs also conduct active work to arrange various types of sauna-related events. Events intended for both club members and the public include sauna festivals under a range of themes, meets and parades.  <br /> <br /> The third group of people practicing and transmitting the sauna tradition are those who operate commercial saunas. These include communal saunas and saunas available to hire, as well as saunas built at recreational and sports facilities, such as swimming halls. In addition, Finnish hotels and other accommodation providers have commercial saunas, providing their customers with an opportunity to experience sauna bathing. Those who manage commercial saunas offer the public a place to bathe, while also maintaining the vitality of one of the forms of the sauna tradition. Furthermore, businesses that manufacture equipment required in saunas, such as stoves, water ladles and seat covers, also practise, maintain and shape the tradition of sauna bathing. Part of their role is to develop new forms of bathing and related technology, and thanks to the sauna innovations created as a result of their active participation, modern bathing can take place in various types of sauna, such as smoke and electric ones.<br /> <br /> In addition to what has been described above, the practitioners and transmitters of the sauna bathing tradition include universities and other research institutions with their scientific studies on the sauna, artists with their works depicting saunas, and media with their publications discussing various aspects of our sauna culture. Furthermore, virtually all of our most notable writers have written about the sauna, and it has also been a popular theme in visual arts. Both paintings and sculptures have been created depicting saunas, and in addition to folk songs, the sauna features in both popular and classical music. The sauna is also a regular theme in applied arts, such as stamps. <br /> <br /> ==Practicing of the tradition==<br /> <br /> ======How to sauna bathe======<br /> Sauna bathing is a form of a sweat bath, during which the humidity and heat are regulated by throwing water onto a stack of heated rocks on a stove, or ''kiuas'', with a ladle. The main part of the sauna tradition is the bathing itself, which naturally takes place ''in a sauna''. The rocks release hot steam, ''löyly'', which undulates down onto the bathers’ skins, causing perspiration and a sensation of intense heat. The temperature while bathing is relatively high, typically 70–105°C. <br /> <br /> Bathers alternate between hot baths and cooling down. They typically spend 5–15 minutes in the hot room and then move to either an indoor or outdoor cooling area. In the summer, this may include swimming, and in the winter, dipping into an ice hole or rolling in the snow. This cycle is repeated for as many times as desired, typically two or three times but occasionally as many as ten. No strict rules exist regarding the practice, and instead the bathers’ own experience is these days emphasized – everyone is the expert of their own preferences when it comes to sauna bathing. <br /> <br /> To conclude the bathing, the bathers wash, rest for a moment and finally put their clothes back on. While cooling down, and sometimes even in the hot room, bathers drink plenty of fluids, as strong perspiration can easily interfere with the body’s fluid balance. <br /> <br /> For many people, the act of heating up the sauna, lighting a fire and gazing into it, and monitoring the rising heat are also part of the pleasure involved in sauna bathing. <br /> <br /> Even though the number of people that practice and transmit this tradition is significant and the tradition has, for a considerable time, been widespread around Finland, the core of sauna bathing, i.e. the alteration between sessions of hot baths and cooling down, has largely remained the same between different bathers. <br /> <br /> ======Sauna types======<br /> There are many types of saunas. The original way to heat a sauna is to use wood. The smoke sauna is the oldest and most traditional type of sauna. In smoke saunas, there is smoke in the room when the stove is being heated but the smoke is aired out after the heating. Nowadays, it is more common to have a sauna with a chimney that leads the smoke away. Today, saunas can be heated also in other ways of which the most common way is to have an electrical stove.<br /> <br /> ======When?======<br /> [[Tiedosto:Saunassa.jpg|thumb|Photo: The Finnish Sauna Society.|alt=People sauna bathing.]]<br /> Sauna bathing is practiced anytime and anywhere. The traditional day to take a sauna is Saturday but nowadays the Finns can have a sauna any day of the week. It has been estimated that there are about 3.2 million saunas in Finland. Sauna bathing is practiced in public as well as in private saunas. <br /> <br /> Sauna is a part of everyday life as well as different kinds of holidays and celebrations. Part of the sauna tradition is to take a sauna during yearly holidays. <br /> <br /> In the past, the tradition of bathing in a sauna during festivals was connected to various sauna rituals, ranging from sacrificial meals left in the sauna for the dead to ritualistic cleansing of the bathers’ bodies. These days, sauna bathing is associated with the Midsummer and Christmas festivities. Taking a Christmas sauna is a very important part of the tradition. Bathing in sauna on Christmas Eve starts the relaxed Christmas celebration. It is also connected to other celebrations, such as weddings, and a ''bridal sauna'', for example, is still a living part of the historical tradition. Bathing in a sauna during a hen or a stag night is one of the modern forms of the tradition. <br /> <br /> ==The background and history of the tradition==<br /> The sauna tradition has been practiced for thousands of years. Saunas began to emerge in Finland with the first settlements after the Ice Age. These ancient saunas were earth saunas: holes dug in the ground and covered with animal skins. During the Iron Age approximately 1,500–2,000 years ago, people began constructing their saunas from logs as more developed building tools allowed for the carving of sturdy corner joints. This sauna type, a chimneyless smoke sauna made from logs, remained the more popular type and saw very little change up until the 1930s. <br /> <br /> Sauna stoves with chimneys guiding the smoke out were introduced to malting saunas in the cultivated areas of Western Finland during the latter half of the 17th century, which is when saunas also became a common feature of farmyards. This type of sauna was a versatile agricultural building that could also be referred to as a ‘yard sauna’. <br /> <br /> One of the oldest printed forms of the Finnish word describing the hot steam is ‘laeyly’, used by Mikael Agricola, the father of literary Finnish, in his translation of the New Testament in 1548. Since then, a large number of other sauna-related vocabulary has entered the Finnish language. The concepts of an ‘apartment sauna’ and ‘cottage sauna’ are based on location, while ‘smoke sauna’ and ‘electric sauna’ describe the heating method. A ‘malting sauna’ and a special ''palvisauna'', literally ‘meat smoking sauna’, refer to the other uses that saunas have had besides bathing, and ‘earth sauna’, ‘log sauna’ and ‘tent sauna’ have been named after their forms of construction. ‘Grain drying sauna’, ‘hay stacking sauna’ and ''talkoosauna'', arranged in return for help with farm work, describe bathing after certain types of chores. ‘Christmas sauna’ and ‘Midsummer night’s sauna’ are linked to major festivities, and a ‘bridal sauna’ was used to prepare for a wedding, similarly to sauna bathing at modern hen parties. <br /> <br /> In the 1940s, continuously heated sauna stoves, which only need to be heated during the bathing, began gaining popularity. This stove type became more common, because it required less wood for the heating. Electric saunas began to be more widely built in the 1950s. The first apartment saunas were built already in the 1940s, but did not become common until the 1970s. <br /> <br /> Historically, saunas were used for many other purposes besides bathing, such as cooking, making clothes, tending to the sick, preparing the deceased for burial and giving birth. Nowadays, however, they are mainly used for relaxation. <br /> <br /> In an agrarian society, saunas also served an important social function: young people could mingle while processing flax in a sauna or working in a malting sauna, as they would have had time to play games and get to know one another. Saunas were also good for courting, as couples could easily hide there from prying eyes. <br /> <br /> Many magical elements have also been associated with the sauna throughout its history, and it has been a place of ritualistic cleanliness. A blessing was offered when entering a sauna, and sauna bathing functioned as an important transition from everyday life to celebrations. In addition, every sauna was believed to house a protective spirit, an elf or a guardian, and it was considered good manners to greet it when entering. It was also possible to see this spirit, especially if bathing too late at night. <br /> <br /> These mystical beliefs were associated with grand celebratory saunas, such as the Christmas sauna, in particular. The bathing took place early in the day, because this was believed to boost the work in the household throughout the following year. Throwing beer onto the stove improved the harvest of barley, and if bathers managed to remain completely silent during their Christmas sauna, they would avoid catching head lice and other ectoparasites for a whole year. Furthermore, predictions about the future could be made by throwing the birch whisk, ''vihta'', on the sauna roof. If its handle pointed towards a church, it meant death for the old and a wedding for the unmarried. <br /> <br /> Bridal saunas were used to boost a new bride’s fertility, and expectant mothers were encouraged to bathe in the sauna frequently so that their child would also learn to love it. Labor was made easier if the sauna was heated with wood from a tree struck down by lightning. <br /> <br /> Even though modern Finns do not believe in the magical effects of the sauna, some of these rituals are still playfully practiced. Many people will bathe in quiet contemplation of the upcoming year during a Christmas sauna, even though they are not attempting to affect their future with magic. <br /> <br /> ==The transmission of the tradition==<br /> [[Tiedosto:Sauna sisältä.jpg|thumb|Photo: The Finnish Sauna Society.|alt=Empty wooden sauna.]]Sauna bathing is often considered an important and unique part of the Finnish way of life. The tradition is passed on from parents to children during both everyday life and the Christmas sauna. A Finnish child will learn the traditional sauna bathing practices from their parents the same way they are taught good manners as a natural part of growing up. This makes sauna bathing one of the most important shared rituals that Finnish families have. <br /> <br /> Other interesting events where the tradition is transmitted include bathing sessions arranged for foreign visitors to Finland, available in hired saunas, for example. During these events, the sauna bathing tradition is verbalized in a way that for the majority of Finns is tacit knowledge that normally needs not be conveyed out loud. This means that the tradition is re-verbalized by the sauna tourism, through which the tradition will change and evolve. The sauna clubs have also created bathing instructions in several languages, intended especially for immigrants, in order to verbalize and pass on the tradition. <br /> <br /> Furthermore, sauna bathing is part of many other functions and aspects of life: the activities of various associations, voluntary work and festivities. In addition, sauna clubs promote the Finnish sauna culture and appropriate sauna customs around the country. Finland has hundreds of regional and local sauna clubs that aim to promote, develop and maintain our sauna culture. The International Sauna Association (ISA) functions as the international umbrella organization for the world’s sauna clubs, and at the request of the sauna clubs in other countries, the association’s chair is always Finnish, which also speaks volumes of the significance of the Finnish tradition and how it is viewed elsewhere. <br /> <br /> Sauna bathing is possible in Finland for anyone wishing to do so. Traditionally, it is done naked without any external status symbols, which makes all the bathers equal. This highlights the notion of parity among bathers. Therefore, sauna bathing also promotes the mental and social well-being of many of the practitioners. <br /> <br /> These days, bathing turns are based on the traditional gender division of men and women, but mixed saunas are becoming more common. This in turn promotes gender diversity. <br /> Also accessibility is taken into account when constructing modern saunas. The building code governs the way in which saunas must be built, so that they can be accessed with a wheelchair, for example. Accessibility must also be factored in when designing private sauna facilities. However, the best thing about bathing in a sauna is that everyone is the expert of their own bathing style, as only they know how many ladles of water is enough and when it is time to cool down<br /> ==The future of the tradition==<br /> In March 2019, the Ministry of Education and Culture has submitted a file on “Sauna culture in Finland” to the UNESCOs Representative List of the Intangible Cultural Heritage of Humanity. The file was prepared by the Finnish Sauna Society in cooperation with many Sauna societies all over Finland and the Finnish Heritage Agency. The decision on the inscription is expected in December 2020. As part of the application process, the sauna community has identified a series of safeguarding measures designed to support the vitality of the sauna traditions. The Sauna Circle, a network of sauna societies, was established in August 2019 to take these initiatives further. <br /> <br /> The future is looking bright. All Finns are familiar with the sauna and nearly all Finns take a sauna at least once in a while. The sauna tradition has many forms, as there may be many local and family-specific differences between sauna traditions. As in many living traditions, there is no one right way to take a sauna. Finland has many public saunas, such as those at swimming pools and in sports facilities. There are also a few open-to-all public saunas where anyone can go, especially in the Helsinki Metropolitan Area and young urban people in particular have adopted public saunas as their own spaces and built their own. Apartment block companies have traditionally built building-specific saunas in their buildings and private saunas are built in many new apartments. The sauna tradition is a living, evolving tradition. <br /> <br /> The Finnish sauna community feels it is important that people abroad become aware of the way in which the Finnish sauna tradition is practiced. Adding sauna bathing to Unesco’s list will increase awareness regarding the sauna culture and the significance of sauna bathing to Finnish society. Simultaneously, it will also increase awareness of the various forms of Finnish intangible cultural heritage and of people as the transmitters and further developers of living cultural heritage. <br /> <br /> ==The communities behind this submission==<br /> <br /> **[https://www.facebook.com/AlisniemenSauna/ Alisniemen sauna, Nokia]<br /> **[http://helsinginniemenheitto.fi Helsinginniemen Heitto ry, Helsinki]<br /> **[https://www.facebook.com/Hyvink%C3%A4%C3%A4n-L%C3%B6ylynly%C3%B6m%C3%A4t-463856370662947/ Hyvinkään Löylynlyömät, Hyvinkää]<br /> **[https://www.imatrantalviuimarit.fi/ Imatran Talviuimarit ry, Imatra]<br /> **[http://www.perinnesaunojat.fi/ Jyvässeudun Perinnesaunojat ry, Jyväskylä]<br /> **[https://www.sallanlatu.fi/ Jäämeren uimarit / Sallan Latu ja Polku ry, Salla]<br /> **[https://saunainternational.net/ Kansainvälinen Saunaliitto (ISA)]<br /> **[http://savusauna.fi/ Kansainvälinen Savusaunaklubi ry]<br /> **Lauhanvuoren perinne ry<br /> **Löylyveljet ry, Kouvola<br /> **[http://www.kesansauna.fi/ Oulun Rantasaunaseura ry, Oulu]<br /> **Paimion Saunaryhmä, Paimio<br /> **[http://www.rajaportinsauna.fi/peruslinkit/saunayhdistys.html Pispalan saunayhdistys ry - Rajaportin Sauna, Tampere]<br /> **[https://fi-fi.facebook.com/Polarin-Saunakerho-ry-857009914421821/ Polarin Saunakerho ry, Lappeenranta]<br /> **[https://www.facebook.com/ptssry/ Polyteknikkojen Saunaseura ry, Otaniemi]<br /> **[http://www.saimaansaunaseura.fi/ Saimaan Saunaseura ry, Lappeenranta]<br /> **[http://www.arlansauna.net/ Sauna Arla perinneyhdistys ry, Helsinki]<br /> **[https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]<br /> **[http://www.saunahermanni.fi/ Saunahermannin Ystävät ry, Helsinki]<br /> **[https://www.facebook.com/saunamestarit/ Saunamestari Kilta ry]<br /> **[http://saunaseurakipakka.fi/ Saunaseura Kipakka ry, Kotka]<br /> **[http://www.saunaseurakuuma.fi/ Saunaseura KUUMA ry, Kerava]<br /> **Saunaseura Löylynlyöjät ry, Ikaalinen<br /> **[http://www.saunamafia.fi/ Saunaseura SaunaMafia ry, Vantaa]<br /> **[http://www.vastaisku.net/www/saunaseura Saunaseura Vastaisku ry, Helsinki]<br /> **[http://www.sauna-ajot.com/ Siirrettävien saunojen kokoontumisajot ry, Teuva]<br /> **[http://www.sompasauna.fi/ Sompasaunaseura ry, Helsinki]<br /> **[https://www.facebook.com/kuppaus/ Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry]<br /> **[https://fi-fi.facebook.com/SuomenSaunakulttuuriRy/ Suomen Saunakulttuuri ry]<br /> **[http://www.sauna.fi Suomen Saunaseura ry]<br /> **[http://www.taivaannaula.org/ Taivaannaula ry]<br /> **[https://www.facebook.com/Teuvan-Saunaparaati-100130337166889/ Teuvan Saunaparaati Saunanturvajoukot, Teuva]<br /> <br /> <br /> ==Bibliography and links to external sources of information==<br /> '''Other supporters of the submission'''<br /> <br /> [http://eyk.fi/ Elämysten ja Ystävyyden kartano, Rautalampi], [http://www.forumsauna.fi/ Forum Hoitosauna, Turku], [http://www.herrankukkaro.fi/ Herrankukkaro Oy, Naantali], [http://www.lappeenranta.fi/Lappeenranta Lappeenrannan kaupunki], [http://saunat.co/ Saunat.co], [http://www.saunaterapia.com/wp/ Saunaterapia.com], [https://saunologia.fi/ Saunologia.fi], [http://www.savusauna.com/ Sisu savusauna], Travellamo<br /> <br /> '''Websites'''<br /> <br /> [http://www.sauna.fi/in-english/the-finnish-sauna-society/ The Finnish Sauna Society]<br /> <br /> [https://www.facebook.com/Suomen-Saunaseura-ry-6150509314/?fref=ts Facebook-page of the Finnish Sauna Society]<br /> <br /> [http://www.saunaseurat.fi/ Information about other sauna societies]<br /> <br /> [https://finland.fi/life-society/finlands-quirky-love-saunas/ Finland's quirky love for saunas - thisisFINLAND] <br /> <br /> '''Literature'''<br /> <br /> Aaland, Mikkel (1978) ''Sweat. The Illustrated History and Description of the Finnish Sauna, Russian Bania, Islamic Hammam, Japanese Mushi-buro, Mexican Temescal, and American Indian &amp; Eskimo Sweat Lodge''. Capra Press.<br /> <br /> Arstila, A. (1983) ''Suomalainen sauna: The Finnish Sauna''. Espoo: Weilin &amp; Göös.<br /> <br /> Dahlgren, M. &amp; Nurmelin, M. (1998) ''Sauna, Sisu &amp; Sibelius for businesspeople: a survival guide to Finnish''. &lt;nowiki&gt;ISBN 952-9660-18-9&lt;/nowiki&gt;. Helsinki: Yrityskirjat Oy.<br /> <br /> Eisalo, A. (1956) ''Effects of the Finnish Sauna on Circulation: Studies on healthy and hypertensive subjects.'' Helsinki: University of Helsinki. (Dissertation, Medicine and Physiology)<br /> <br /> Jokinen E. (1989) ''Children´s physiological Adjustment to Heat Stress during Finnish Sauna Bath as studied on a climatic Chamber''. Turku: University of Turku. (Dissertation, Medicine and Physiology)<br /> <br /> Karesoja, M. (1975) ''Blood Platelet Function and clotting Activity during Finnish Sauna Bath''. Helsinki: University of Helsinki. (Dissertation, Medicine and Physiology)<br /> <br /> Kauppinen, K. (1989) ''Sauna and Winter swimming. Winter Swimmers, their Health Status, and physiological Responses to experimental Exposures to Heat, Cold, and alternating Heat and Cold''. Helsinki: President Urho Kaleva Kekkonen Institute for Health Promotion Research and University of Helsinki. (Dissertation, Medicine and Physiology)<br /> <br /> Konya, Allen &amp; Burger, Alewyn (1973) ''The International Handbook of Finnish Sauna''. Lontoo: The Architectural Press. <br /> <br /> Laukkanen, J. A., Laukkanen T., Kunutsor, S. K. (2018) ''Cardiovascular and Other Health Benefits of Sauna Bathing: A Review of the Evidence.'' Mayo Clinic Proceedings, 93 (8): 1111-1121. &lt;nowiki&gt;https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30077204&lt;/nowiki&gt; <br /> <br /> Luurila, O. J. (1980) ''Arrhytmias and other cardiovascular Responses during Finnish Sauna and Exercise Testing in healthy Men and postmyocardial Infarction Patients''. Helsinki: University of Helsinki. (Dissertation, Medicine and Physiology)<br /> <br /> Nordskog, Michael (2010) ''The Opposite of Cold: The Nothwoods Finnish Sauna Tradition''. University of Minnesota Press. <br /> <br /> Pentikäinen, Juha (ed.) (2001) ''The Finnish Sauna, the Japanese Furo, the Indian Inipi: Bathing on Three Continents''. Helsinki: Building Information. <br /> <br /> Pystynen, P. (1961) ''Effect of the Finnish Sauna Bath on maternal Blood Circulation and Fluid and Electrolyte Balance in Toxemia of late Pregnancy''. Helsinki: University of Helsinki. (Dissertation, Medicine and Physiology)<br /> <br /> Seesmeri, L. (2018) ''Sauno itsellesi menneisyys''. Turku: University of Turku. (Dissertation, Humanistic Science)<br /> <br /> Talve, I. (1960) ''Bastu och torkhus i Nordeuropa''. Stockholm: Univeristy of Stockholm. (Dissertation, Humanistic Science)<br /> <br /> Harald Teir, Yrjö Collan ja Pirkko Valtakari (ed.) (1976) ''Sauna Studies. Papers read at the 6. International Sauna Congress in Helsinki on August 15-17, 1974''. Helsinki-Vammala.<br /> <br /> Vähä-Eskeli, K. (1991) ''Thermal Stress in Pregnancy''. Turku: University of Turku. (Dissertation, Medicine and Physiology)</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Saunominen&diff=26950 Saunominen 2021-05-19T06:28:04Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=arki, juhla, joulu, juhannus, sauna, saunominen, kylpy, löyly, löylyt, vihta, vasta, kiuas, terveys, henkisyys<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat, Luonto ja maailmankaikkeus<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Suomalainen menee saunaan ensimmäisen kerran alle puolivuotiaana ja jatkaa saunomista keskimäärin puolentoista kerran viikkovauhdilla hamaan vanhuuteen saakka. Yksittäisiä saunakertoja suomalaisille kertyy yli 200 miljoonaa vuodessa, mikä tekee saunomisesta Suomen määrällisesti laajimman aineettoman kulttuuriperinnön muodon.<br /> <br /> Sana ''sauna'' on laajimmalle eri kieliin levinnyt suomenkielinen sana ja saunominen on iso osa Suomen maakuvaa. Saunoja on Suomessa noin 3,2 miljoonaa, joten jos suomalaiset haluaisivat, voisivat kaikki mennä yhtä aikaa saunaan. Saunojen lukumäärä takaa myös sen, että jokaisella suomalaisella on halutessaan mahdollisuus harrastaa saunomista.<br /> <br /> Saunominen on niin luonnollinen osa monen suomalaisen elämää, ettei saunova kansan osamme aina edes tiedosta saunomisen olevan samalla elävän kulttuuriperinteen elinvoimaisena pitämistä ja siirtämistä eteenpäin. Näin kuitenkin tapahtuu joka kerta, kun saunomaan aletaan. Saunomisperinteen yleisyyttä kuvaa myös se, että saunomistavat tuntevat myös ne suomalaiset, jotka eivät yleensä sauno. <br /> <br /> Saunomista harjoittavia ja siirtäviä ryhmiä löytyy Suomesta lukuisia. Saunominen on vuosisatojen ajan kuulunut niin kiinteästi suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, että saunomisperinne on levinnyt laajalle ja se myös siirtyy eteenpäin usean eri tahon ja tason kautta.[[Tiedosto:Naturpolis 9663 harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Kuva: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Saunojia heittämässä löylyä ja vihtomassa.]][[Tiedosto:Hanna soderstrom.jpg|pienoiskuva|Kuva: Hanna Södeström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Kolme saunojaa istumassa järvilaiturilla.]]Saunomisen harjoittajien ja eteenpäin siirtäjien suurimman ryhmän muodostaa se merkittävä enemmistö suomalaisista, jolle saunominen on osa jokapäiväistä arkea. Suomalaiset saunovat koko elämänsä ajan. Näin ollen saunomisen harjoittamisesta muodostuu luonnollinen osa usean suomalaisen koko elinkaarta. Perinteinen saunapäivä on ollut lauantai, mutta nykyään saunotaan runsaasti myös muina päivinä.<br /> <br /> Suomalaiset saunaseurat ovat toinen ryhmä aktiivisia ja saunomistapahtuman merkityksen tiedostavia perinteen eteenpäin siirtäjiä. Ne ovat erikoistuneet esimerkiksi jonkin saunakulttuurin erikoisalueen tai tietyn maantieteellisen alueen saunomistapojen vaalimiseen ja yleensä niiden toiminta tähtää saunomisen harrastamisen lisäksi suomalaisen saunakulttuurin säilyttämiseen ja kehittämiseen. Saunaseurat ovat aktiivisia myös erilaisten saunatapahtumien järjestämisessä. Niin seurojen jäsenille kuin muulle yleisölle suunnattuja tapahtumia ovat mm. eri teemoilla toteutetut saunafestivaalit, -kokoontumisajot ja -paraatit. <br /> [[Tiedosto:Harri tarvainen.jpg|pienoiskuva|Kuva: Harri Tarvainen / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Kaksi miestä vihtomassa.]]<br /> [[Tiedosto:Hanna soderstrom2.jpg|pienoiskuva|266x266px|Kuva: Hanna Söderström / [https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]|alt=Lähikuva puusaunan sytyttämisestä.]]Kolmanneksi, saunomisperinnettä harjoittavat ja siirtävät eteenpäin liikesaunojen ylläpitäjät. Liikesaunoja ovat esimerkiksi yleiset saunat, tilausperiaatteella toimivat saunat, sekä virkistys- ja liikuntapaikkojen yhteyteen rakennetut saunat, kuten uimahallisaunat. Liikesaunoja löytyy myös suomalaisista hotelleista ja majoitusliikkeistä, jotka tarjoavat asiakkailleen mahdollisuuden saunomiskokemuksen. Niiden ylläpitäjät paitsi tarjoavat saunovalle kansalle paikan saunoa, myös pitävät elinvoimaisena yhtä saunomisperinteen muotoa.<br /> <br /> Saunomisperinnettä harjoittavat ja pitävät yllä ja muokkaavat myös kaupalliset saunatoimijat, eli tahot, jotka valmistavat saunomiseen tarvittavaa välineistöä saunoista kiukaisiin ja löylykauhoista istuinalusiin. Osa kaupallisten saunatoimijoiden roolia on saunomistapojen ja -tekniikan kehittäminen, sillä heidän aktiivisen toimintansa ansiosta syntyneet saunainnovaatiot ovat olleet keskeisessä asemassa siinä, että saunomista voi nykyään harjoittaa savusaunojen lisäksi esimerkiksi myös sähkösaunoissa.[[Tiedosto:Saunassa.jpg|thumb|Kuva: Suomen saunaseura|271x271px|alt=Miehiä saunomassa.]]Edellä mainittujen lisäksi saunomisperinteen harjoittamiseen ja siirtämiseen osallistuvat muun muassa yliopistot ja muut tutkimuslaitokset ylläpitämällä saunaa koskevaa tieteellistä tutkimusta, taiteilijat saunaa koskevilla teoksillaan ja media saunakulttuurimme eri näkökohtia käsittelevillä kirjoituksillaan. Käytännössä kaikki merkittävät kirjailijamme ovat kuvanneet saunaa ja se on ollut suosittu aihe kuvataiteissa. Saunasta on tehty ja sekä tauluja että patsaita. Kansanlaulujen lisäksi saunaa kuvataan iskelmissä ja myös taidemusiikissa. Käyttötaiteessa sauna esiintyy säännöllisesti esim. postimerkeissä.<br /> <br /> Saunomista on tutkittu paljon kulttuuriselta, lääketieteelliseltä sekä tekniseltä näkökannalta. Saunan tieteellinen tutkimus jakaantuu kolmeen alueeseen: kansanperinteen, rakennustekniikan ja sen lääketieteellisten vaikutusten tutkimukseen. Tunnetuin sauna-aiheesta tohtoriksi väitellyt suomalainen lääkäri on muillakin perinteen aloilla kunnostautunut Elias Lönnrot, jonka vuonna 1832 hyväksytty, suomalaisten maagisia parannusmenetelmiä sisältänyt väitöskirja käsitteli myös saunaa.<br /> <br /> Ensimmäiset tieteelliset artikkelit saunomisen lääketieteellisistä vaikutuksista julkaistiin 1700-luvulla. Suomalaisen saunan tutkimussäätiö vuosina 1984–2007 toiminut säätiö, joka keräsi ja jakoi saunatietoa, toimi asiantuntijaelimenä sekä suunnitteli kansainvälisten saunakongressien tieteellistä ohjelmaa. Vuonna 2007 säätiö päätettiin lopettaa, mutta sen toimintaa jatketaan muuta saunaan kohdistuvaa tutkimustoimintaa tukemalla.<br /> <br /> Saunomiseen liittyvä perinne on siis yhteiskunnassamme syvälle juurtunutta ja laajalle levinnyttä; sen harjoittajia ja tuntijoita löytyy monelta taholta ja tasolta.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Saunomisperinteen keskeisin osa on itse saunomistapahtuma, joka tapahtuu ''saunassa''. Vaikka perinnettä harjoittavia ja eteenpäin siirtäviä tahoja on useita, ja saunomisen harjoittaminen on Suomessa pitkään ollut maantieteellisestikin laajalle levinnyttä, on saunomistapahtuman ydin eli kuuman löylykylvyn ja viileän vilvoittelun vaihtelu kuitenkin kaikilla toimijoilla aina pitkälti samanlainen.<br /> <br /> Saunominen on hikoilukylvyn muoto, jossa löylyhuoneen ilmankosteutta ja kuumuuden tunnetta säädellään heittämällä löylykauhalla vettä kuumennetuille kiville, ''kiukaalle''. Kivistä tällöin nouseva kuuma höyry, ''löyly'', laskeutuu aaltomaisesti saunojien iholle ja aiheuttaa hikoilua ja voimakkaan kuumuuden tuntemuksen. Lämpötila on saunottaessa varsin korkea, tyypillisesti 70-105 astetta.<br /> <br /> Saunottaessa vuorotellaan kylpemisen ja vilvoittelun välillä. Löylyissä ollaan tyypillisesti 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirrytään vilvoittelemaan sisä- tai ulkotiloihin, jolloin voidaan kesäisin uida ja talvella kastautua avannossa tai kieriä lumessa. Sykli uusitaan niin useasti kun halutaan, yleensä pari-kolme, joskus kymmenenkin kertaa. Saunomiseen ei ole tiukkoja sääntöjä, vaan nykyään korostetaan omaa kokemusta; jokainen on oman saunomishetkensä asiantuntija.<br /> <br /> Lopuksi peseydytään, levähdetään hetki ja pukeudutaan. Vilvoitellessa, ja joskus saunoessakin, juodaan nesteitä sillä voimakas hikoilu sekoittaa nestetasapainon helposti.<br /> <br /> Monille myös itse saunan lämmittäminen, tulen sytyttäminen ja katselu sekä lämpötilan nousun seuraaminen ovat osa saunomiseen kuuluvaa nautintoa.<br /> <br /> Saunomisperinteessä pyhäpäivien yhteyteen on kytkeytynyt erilaisia saunomiseen liittyviä tapoja vainajille saunaan jätetyistä uhriaterioista aina rituaalinomaiseen puhdistautumiseen. Nykyisin juhlapyhiin liittyy saunominen juhannuksena ja jouluna. Saunominen liittyy myös juhliin, esimerkiksi avioliittoon, ja esimerkiksi ''morsiussauna'' on yhä elinvoimaista historiallista perinnettä. ''Polttarisauna'' on puolestaan saman saunomisperinteen eräs uusi muoto.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Saunaperinne on ollut olemassa noin 10 000 vuotta. Saunoja alettiin rakentaa Suomessa sitä mukaa, kun asutus levisi tänne jääkauden jälkeen. Ensimmäiset saunat olivat maakuoppasaunoja: kuoppia, jotka oli peitetty eläinten nahoilla. Rautakaudella, eli noin 1500-2000 vuotta sitten, saunarakennuksia alettiin rakentaa rakennustyökalujen kehittyessä hirrestä ja tällöin saunarakennukseen oli mahdollista tehdä kestävät hirsisalvokset. Tämä saunatyyppi, savupiiputon hirrestä rakennettu savusauna, oli hyvin pienin muutoksin vallitseva saunatyyppi aina 1930-luvulle asti.<br /> <br /> Länsi-Suomen viljanviljelyalueilla alettiin 1600-luvun jälkipuoliskolla rakentaa mallassaunoihin ulossavuavia uunikiukaita ja samalla sauna tuli osaksi pihapiiriä. Tällainen sauna oli jo monikäyttöinen talousrakennus, jota voidaan hieman yleistäen kutsua myös pihasaunaksi.<br /> <br /> &quot;Laeyly&quot; on yksi vanhimmista löyly-sanan painetuista ilmauksista, ja sen kirjoitti suomen kirjakielen kehittäjä Mikael Agricola Uudessa testamentissa jo vuonna 1548. Sittemmin suomen kieleen on tullut suuri joukko myös saunan luonnetta määrittäviä yhdyssanoja. Huoneistosauna ja mökkisauna perustuvat saunan sijaintiin, savusauna ja sähkösauna puolestaan lämmitystapaan. Mallassauna ja palvisauna kuvaavat saunan käyttöä muuhun kuin kylpemiseen, kun taas maasauna, hirsisauna ja telttasauna perustuvat nimityksinä saunan rakenteeseen. Riihisauna, talkoosauna ja heinäsauna kuvaavat kylpemistä tietynlaisen työn jälkeen. Suuriin juhliin liittyviä saunoja ovat joulusauna ja juhannussauna ja merkittävään tapahtumaan valmistauduttiin ennen morsiussaunassa, jota nykyperinteessä vastannee polttarien yhteydessä tapahtuva saunominen.<br /> <br /> 1940-luvulla alkoi yleistyä jatkuvalämmitteinen kiuas, jota pidettiin lämpimänä vain saunomisen ajan. Tämä kiuastyyppi yleistyi, sillä se säästi lämmitykseen käytettyä puuta. Sähkösaunat alkoivat puolestaan yleistyä 1950-luvulla. Ensimmäiset huoneistokohtaiset saunat rakennettiin jo 1940-luvulla, mutta niiden rakentaminen yleistyi 1970-luvulla.<br /> <br /> Saunaa käytettiin historiallisesti peseytymisen lisäksi moniin muihin tarkoituksiin, kuten ruoan laittoon, vaatteiden valmistukseen, sairaiden hoitamiseen ja vainajien valmisteluun hautaamiseen, sekä synnyttämiseen. Nykyisin saunomisen tärkein tarkoitus lienee kuitenkin rentoutuminen.<br /> <br /> Maatalousyhteiskunnassa saunalla oli myös merkittävä sosiaalinen funktio: nuoret tapasivat toisiaan työnteon lomassa esimerkiksi pellavasaunassa tai mallassaunoissa, sillä työnteon lisäksi ehdittiin leikkiä ja tutustua toisiin. Saunat olivat hyviä paikkoja myös heilastelun aikaan, sillä pariskuntien oli helppo livahtaa sinne katseilta piiloon.<br /> <br /> Saunaan on sen historian aikana liitetty myös paljon maagisia elementtejä ja se on ollut myös rituaalisen puhtauden paikka. Saunaan mentäessä siunattiin, ja saunominen oli tärkeä siirtymä arjesta juhlaan. Saunalla uskottiin myös olevan oma suojelushenki, saunanhaltija tai -tonttu, jota oli kohteliasta tervehtiä saunaan tultaessa. Tämän saunan hengen saattoi myös kohdata, etenkin jos kylpi liian myöhään.<br /> <br /> Maagisia uskomuksia on liittynyt erityisesti suuriin juhlasaunoihin, kuten joulusaunaan. Sinne mentiin aikaisin, koska näin uskottiin voitavan jouduttaa talon töiden sujumista koko seuraava vuoden ajan. Oluen heittäminen kiukaalle paransi ohrankasvua ja jos joulusaunassa jaksoi olla hiljaa, välttyi seuraavana vuonna syöpäläisiltä. Vihdan heittämällä katolle voitiin ennustaa tulevaa. Jos tyvi osoitti kirkkoon, se tiesi vanhoille kuolemaa ja naimattomille häitä.<br /> <br /> Morsiussaunassa tuleva morsian kylvetettiin hedelmälliseksi, ja raskauden aikana piti saunoa paljon, jotta lapsikin oppisi rakastamaan saunomista. Synnytystä puolestaan helpotti, jos sauna lämmitettiin ukkosen särkemillä puilla.<br /> <br /> Vaikka nykysuomalainen ei saunan maagisiin vaikutuksiin uskokaan, leikkimielisesti näitä riittejä jossain määrin harrastetaan edelleen. Monet myös hiljentyvät juuri joulusaunassa miettimään tulevaa vuoitta, vaikka eivät maagisilla tempuilla siihen pyrkisikään vaikuttamaan.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Saunominen mielletään usein hyvin merkittäväksi ja omaperäiseksi osaksi suomalaista elämäntapaa. Saunomisperinne välittyy vanhemmilta lapsille jokapäiväisessä elämässä ja juhlasaunojen yhteydessä. Suomalainen lapsi oppii perinteiset saunomistavat vanhemmiltaan osana luonnollista kasvamistaan samalla tavalla kuin hän oppii esimerkiksi hyvän käytöksen ja pöytätavat. Saunominen onkin monelle perheelle yksi tärkeimmistä yhteisistä rituaaleista. <br /> <br /> Kiinnostavia perinteen eteenpäin siirtymisen hetkiä ovat myös Suomeen saapuville turisteille järjestettävät saunomiskokemukset, joita on tarjolla muun muassa liikesaunoissa. Näissä hetkissä saunomisperinnettä artikuloidaan ja sanoitetaan tavalla, joka suurelle osalle suomalaisista on sellaista hiljaista tietoa, jota ei tarvitse muulloin ääneen kertoa. Saunaturismin myötä tullaan siis sanoittaneeksi perinnettä uudestaan ja tällaisen toiminnan kautta saunomiskulttuuri samalla muuttuu ja kehittyy. Saunaseurat ovat tuottaneet saunomisperinteen sanoittamiseksi ja eteenpäin siirtämiseksi myös monikielisiä ja etenkin maahanmuuttajille suunnattuja saunomisohjeita.<br /> <br /> Saunominen kuuluu myös useisiin muihin elämäntilanteisiin ja elämänpiiriin: erilaisiin järjestöihin, vapaaehtoistoimintaan, juhliin. Erilaiset saunajärjestöt tekevät puolestaan suomalaista saunakulttuuria ja hyviä saunatapoja tunnetuksi maassamme. Suomessa toimii satoja alueellisia ja paikallisia saunaseuroja, jotka pyrkivät edistämään, kehittämään ja ylläpitämään saunakulttuuria. Kansainvälisellä tasolla maailman saunaseurojen kattojärjestönä toimii Kansainvälinen Saunaliitto (ISA), jonka puheenjohtaja on muiden maiden saunaseurojen toiveesta aina suomalainen - tämäkin kertoo paljon suomalaisesta saunomisesta ja siitä, mitä siitä ajatellaan maailmalla.<br /> <br /> Saunominen on Suomessa mahdollista kaikille halukkaille. Saunaan mennään perinteisesti myös alasti, ilman ulkoisia statuksia, joten saunomishetkessä kaikki ovat samalla viivalla, ihmisiä ihmiselle. Tämä korostaa tasa-arvoisuuden ajatusta saunomisen yhteydessä. Näin ollen saunominen edistää myös monen saunojan henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.<br /> <br /> Nykyisin saunavuorot perustuvat sukupuolten perinteiseen kahtiajakoon eli miesten ja naisten saunavuoroihin, mutta sekasaunat ovat yleistymässä. Tämä ajaa puolestaan sukupuolten moninaisuuden asiaa.<br /> <br /> Myös esteettömyysasiat on huomioitu saunarakentamisessa. Rakennuslainsäädäntö määrää siitä, millaisia saunarakennusten tulee olla, jotta ne ovat esteettömiä esimerkiksi pyörätuolissa kulkevalle. Esteettömyys on huomioitava myös yksityisissä saunatiloissa. Parasta saunomisessa on kuitenkin se, että kaikki ovat oman saunomisensa erikoisasiantuntijoita, sillä kaikki tietävät miten monta kauhallista löylyä riittää ja milloin on aika poistua vilvoittelemaan.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Opetus- ja kulttuuriministeriö on maaliskuussa 2019 esittänyt suomalaista saunomista Unescon Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kohde-esityksen ”Saunakulttuuri Suomessa” valmisteli Suomen saunaseura yhteistyössä eri puolilta Suomea olevien saunayhteisöjen ja Museoviraston kanssa. Päätöstä valinnasta odotetaan joulukuussa 2020. Osana Unescolle laadittua hakemusta saunayhteisö on määritellyt joukon suojelutoimenpiteitä, joilla saunaperinteen elinvoimaisuutta on tarkoitus tukea. Näiden toimenpiteiden tukemiseksi perustettiin elokuussa 2019 Saunarinki, eli saunatoimijoiden verkosto.  <br /> <br /> Suomessa on arviolta noin kolme miljoonaa saunaa, joten jokaisella suomalaisella on mahdollisuus mennä saunomaan. Lukumääräisesti saunoja on eniten yksityisasunnoissa. Omakoti- ja rivitalojen lisäksi saunoja on rakennettu myös kerrostaloasuntoihin, jopa yksiöihin. Sauna on käytännössä myös kaikissa suomalaisissa vapaa-ajan asunnoissa. Saunoa voi myös hotelleissa, uima- ja urheiluhalleissa, yritysten edustus- ja rentoutumistiloissa, sairaaloissa, vankiloissa ja jopa joissakin kirkoissa. Paikkoja saunoa siis löytyy pitkin Suomenniemeä ja saunomisperinne on muutenkin Suomessa erittäin elinvoimainen.<br /> <br /> Merkittävä uhka perinteen säilymiselle liittyy saunomisen ympäristövaikutuksiin. Puu- tai sähkösaunan lämmittäminen vie energiaa, ja puun palaessa syntyy ilmakehälle haitallisia pienhiukkasia. Työ saunomisen ympäristövaikutusten minimoimiseksi on kuitenkin käynnissä. Tässä kehityksessä kiuasteollisuus on keskeisessä roolissa. Monissa uusimmissa kiukaissa puun paloprosessi on aiempaa paremmin hallinnassa, palokaasujen palo tapahtuu aiempaa kuumemmin ja pienhiukkasia syntyy vähemmän. Prosessin lämpö saadaan myös aiempaa paremmin talteen, eli kiukaat ovat enegiatehokkaampia ja kuluttavat vähemmän polttopuuta. Teknisten innovaatioiden myötä tilanne paranee koko ajan.<br /> <br /> Saunomisen aiheuttamaa ympäristörasitetta on Suomessa rajoitettu jo pitkään lainsäädännöllä. Saunarakennusten rakentaminen on luvanvaraista ja esimerkiksi jätevesien käsittelystä on yksityiskohtaiset määräykset. Erityisesti rantarakentamista on ohjattu voimakkaasti kaavoituksella ja määräyksillä ja näin vähennetty saunarakentamisen aiheuttamaa maisemallista ongelmaa, sekä rasitetta vesistöille.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/AlisniemenSauna/ Alisniemen sauna, Nokia]<br /> *[http://helsinginniemenheitto.fi Helsinginniemen Heitto ry]<br /> *[https://www.facebook.com/Hyvink%C3%A4%C3%A4n-L%C3%B6ylynly%C3%B6m%C3%A4t-463856370662947/ Hyvinkään Löylynlyömät, Hyvinkää]<br /> *[https://www.imatrantalviuimarit.fi/ Imatran Talviuimarit ry, Imatra]<br /> *[http://www.perinnesaunojat.fi/ Jyvässeudun Perinnesaunojat ry, Jyväskylä]<br /> <br /> *[https://www.sallanlatu.fi/ Jäämeren uimarit / Sallan Latu ja Polku ry, Salla]<br /> <br /> *[https://saunainternational.net/ Kansainvälinen Saunaliitto (ISA)]<br /> <br /> *[http://savusauna.fi/ Kansainvälinen Savusaunaklubi ry]<br /> <br /> *Lauhanvuoren perinne ry<br /> <br /> *Löylyveljet ry, Kouvola<br /> <br /> *[http://www.kesansauna.fi/ Oulun Rantasaunaseura ry, Oulu]<br /> <br /> *Paimion Saunaryhmä, Paimio<br /> <br /> *[http://www.rajaportinsauna.fi/peruslinkit/saunayhdistys.html Pispalan saunayhdistys ry - Rajaportin Sauna, Tampere]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/Polarin-Saunakerho-ry-857009914421821/ Polarin Saunakerho ry, Lappeenranta]<br /> *[https://www.facebook.com/ptssry/ Polyteknikkojen Saunaseura ry, Otaniemi]<br /> <br /> *[http://www.saimaansaunaseura.fi/ Saimaan Saunaseura ry, Lappeenranta]<br /> <br /> *[http://www.arlansauna.net/ Sauna Arla perinneyhdistys ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://saunafromfinland.fi/ Sauna from Finland ry]<br /> *[http://www.saunahermanni.fi/ Saunahermannin Ystävät ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/saunamestarit/ Saunamestari Kilta ry]<br /> <br /> *[http://saunaseurakipakka.fi/ Saunaseura Kipakka ry, Kotka]<br /> <br /> *[http://www.saunaseurakuuma.fi/ Saunaseura KUUMA ry, Kerava]<br /> <br /> *Saunaseura Löylynlyöjät ry, Ikaalinen<br /> <br /> *[http://www.saunamafia.fi/ Saunaseura SaunaMafia ry, Vantaa]<br /> <br /> *[http://www.vastaisku.net/www/saunaseura Saunaseura Vastaisku ry, Helsinki]<br /> <br /> *[http://www.sauna-ajot.com/ Siirrettävien saunojen kokoontumisajot ry, Teuva]<br /> <br /> *[http://www.sompasauna.fi/ Sompasaunaseura ry, Helsinki]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/kuppaus/ Suomen Kupparit ja Saunaterapeutit ry]<br /> <br /> *[https://fi-fi.facebook.com/SuomenSaunakulttuuriRy/ Suomen Saunakulttuuri ry]<br /> <br /> *[http://www.sauna.fi Suomen Saunaseura ry]<br /> *[http://www.taivaannaula.org/ Taivaannaula ry]<br /> <br /> *[https://www.facebook.com/Teuvan-Saunaparaati-100130337166889/ Teuvan Saunaparaati Saunanturvajoukot, Teuva]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Muut hanketta tukevat tahot'''<br /> <br /> [http://eyk.fi/ Elämysten ja Ystävyyden kartano, Rautalampi], [http://www.forumsauna.fi/ Forum Hoitosauna, Turku], [http://www.herrankukkaro.fi/ Herrankukkaro Oy, Naantali], [http://www.lappeenranta.fi/Lappeenranta Lappeenrannan kaupunki], [http://saunat.co/ Saunat.co], [https://www.saunat.fi/ Saunat.fi], [http://www.saunaterapia.com/wp/ Saunaterapia.com], [https://saunologia.fi/ Saunologia.fi], [http://www.savusauna.com/ Sisu savusauna], [[Www.travellamo.fi|Travellamo]], [https://villafuruvik.fi/ Villa Furuvik]<br /> <br /> '''Verkkosivustot'''<br /> <br /> Tietoa suomalaisista saunaseuroista löydät osoitteesta [http://www.saunaseurat.fi/ Saunaseurojen verkkosivuilta]<br /> <br /> Tietoa suomalaisten saunaseurojen yhteisestä Sauna Unescoon -hankkeesta löydät [https://www.sauna.fi/unesco/ Suomen saunaseuran verkkosivuilta]<br /> <br /> '''Kirjalliset lähteet'''<br /> <br /> Aaland, Mikkel 1978: Sweat. The Illustrated History and Description of the Finnish Sauna, Russian Bania, Islamic Hammam, Japanese Mushi-buro, Mexican Temescal, and American Indian &amp; Eskimo Sweat Lodge. Capra Press.<br /> <br /> Kansainvälinen savusaunaklubi 2003: Savusaunan paluu. Kansainvälinen savusaunaklubi 10 vuotta.<br /> <br /> Konya, Allen &amp; Burger, Alewyn 1973: The International Handbook of Finnish Sauna. Lontoo: The Architectural Press.<br /> <br /> Nordskog, Michael 2010: The Opposite of Cold: The Nothwoods Finnish Sauna Tradition. University of Minnesota Press.<br /> <br /> Pentikäinen, Juha (ed.) 2001: The Finnish Sauna, the Japanese Furo, the Indian Inipi: Bathing on Three Continents. Helsinki: Building Information.<br /> <br /> Särkikoski, Tuomo 2012: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Helsinki: Gummerus.<br /> <br /> Talve, Ilmar 1960: Bastu och torkhus i Nordeuropa. Stockholm: Nordiska Museet.<br /> <br /> Tommila, Pekka (toim.) 1985: Rakennan saunan. Helsinki: Rakentajain kustannus.<br /> <br /> Vuolle-Apiala, Risto 1993: Savusauna. Helsinki: Rakennusalan kustantajat.<br /> <br /> Vuorenjuuri, Martti 1967: Sauna kautta aikojen. Helsinki: Otava.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Stowage_of_cellulose_bales&diff=26949 Stowage of cellulose bales 2021-05-19T06:16:38Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kieli=en<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Kotka<br /> |asiasanat=cellulose bales, harbor<br /> }}<br /> <br /> ==Practitioners and people who know the tradition well==<br /> The Port of Kotka and the multifaceted works carried out at the port belong to the history and identity of the City of Kotka, Finland. Modern methods have been utilised to replace the most physically demanding jobs carried out by stevedores, whilst, at the same time, many cultural values and traditions have been lost. <br /> <br /> The manual stowing of cellulose bales is one of these almost forgotten traditions. In the old days, stevedores manipulated 200 kilogram cellulose bales with their bare hands and carried out “so-called ”stacking” through a loading hatch and from below the coaming under the deck above. These skills were replaced by machines during the mid-1970's. <br /> [[Tiedosto:Sellu kaksimiestä.jpg|pienoiskuva|355x355px|<br /> Turning. Image: Karppanen<br /> <br /> |alt=Two men competing in cellulose bale turning.]]<br /> Those who have been concerned about the preservation of this tradition have now become active, with the desire to raise this cultural heritage to the attention of the public through, for example, work demonstrations and competitions. Nowadays, in Kotka, a small group of enthusiasts who are passionate about the manual handling of cellulose bales are striving to revitalize the tradition. The stowing of cellulose bales has been presented, for example, through demonstrations involving amateur actors from the Karhulan Työväennäyttämö theatre and the Viihdekuoro Stemmarit choir, high school students and firemen. In addition, the skills are also presented at stowage demonstrations and competitions, whilst the tradition is especially known to professionals who have worked in the cellulose bale field. <br /> <br /> ==Practising of the tradition==<br /> [[Tiedosto:Eino Heino jpg.jpg|pienoiskuva|353x353px|<br /> Eino Heino, Ahtaajat. (Stevedores)<br /> <br /> |alt=A painting of stevedores.]]<br /> There are no such things as 200 kilogram cellulose bales anymore, and their manual handling by one person alone would not be possible from the point of view of occupational safety. In order to maintain the tradition, the same mass of cellulose bales have had to be created for demonstration purposes, so that the physical dimensions and weights of the bales correspond to that of the originals. <br /> <br /> The handling of the classic cellulose bales can be divided into three sub-areas: carting, turning and stacking. Carting is performed by using box carts, whereupon the cellulose bale is turned onto the nose at the lower end of the box cart and the bars of the cart are then tilted towards the stevedore. Once the cellulose bale has been set in place on the box cart, it is time to move. The exercise is carried out in reciprocating directions, circling a marker and returning back to the starting point. The distance travelled totals about 35 meters. From there, the following stage involves the turning, whereupon the cellulose bale, in the upright position, is turned from corner to corner along a rubber mat for a distance of about 10 meters. Three meters before the end of the mat, the individual reaches the coaming of the supposed cargo hold of the vessel, the height of which is approximately 140 cm, under which the levels formed by the cellulose bales are to be laid. <br /> <br /> The stevedore passes under this coaming in the bowed position, whilst, at the same time, holding the 200 kilo bale upright. After passing under the coaming, the worker will still have to turn the bale under the cover in the bowed position and then push the bale over to the horizontal position and then upwards to the upright position, leaving about ten cm between the bale below and the bale above it. The professional term for this stage is “stacking”. <br /> <br /> ==The background and history of the tradition==<br /> [[Tiedosto:Paalaus1.jpeg|pienoiskuva|322x322px|<br /> Stacking. Image: Aaron Pihkanen<br /> <br /> |alt=A woman stacking a cellulose bale on top of a pallet.]]<br /> Cellulose and groundwood pulp bales had been handled in Kotka since the early 20th century. Kotka had several pulp mill factories, such as Kotka Cellulose Mill, Enso-Gutzeit and Sunila Oy, which had its own loading dock and a pulp bale warehouse designed by architect Alvar Aalto. Cellulose bales were stowed onto ships for global export since the 1920s. During the 1920s, Kotka was by far the largest export port for cellulose and groundwood pulp in Finland. The stevedoring of cellulose bales was carried out manually in cargo holds up until the mid-1970s. Cellulose bales arrived primarily at the port on railway wagons. <br /> <br /> The cellulose bales were dropped one after the other from the doorways of the train wagons, next to which there was a receiver, from where they were box carted to the outside of the relevant export vessel. This practice was halted after the bales were damaged by the dropping process. In the 1940's, a massive wooden square-shaped pallet was developed, onto which the bales were dropped. In accordance with its developer Reino Karppinen, the wooden base was called a “Karppinen”. Reino worked at the prestigious Aukusti Järvinen´s gang. As a result of being subjected to the heavy drops of numerous cellulose bales, splinters from the Karppinen often penetrated the bales, something that was not accepted by buyers of the bales. The problem was solved by simply covering the Karppinen with a sheet of stainless steel. <br /> [[Tiedosto:Sellulaiva rajattu.jpg|pienoiskuva|328x328px|<br /> Cellulose bales. Image: Stevecon collection<br /> <br /> |alt=Black and white picture of tens of cellulose bales.]]<br /> The Karppinen continued to be used until the railway wagons began to be unloaded using forklifts. The cellulose bales were generally lifted into the cargo hold of the ship in six or eight bale lifts, using the ship´s winches and booms. Old photographs show that the stevedores on the quay were generally men, but the lift makers were, at least during the early days, women. Of course, there were only men working in the cargo holds. The most physical working stage was when the bales had to be moved from below the coaming. In old ships, the load hatch covers were small and the coaming undersides were wide. In order to get a bale under the coaming, the stevedore had to twist and work in a very uncomfortable and difficult position, with bowed knees, so that their head did not hit the deck beams above their heads. Helmets had been left at the warfront. <br /> <br /> When the bale had been brought to the outer side of the ship, the so called “stacking” was to be carried out, whereupon the bale was placed upright on a bale lying down. Only the most skilful and gritty workers were able to do this. Often, stevedores demanded a drop of hard liquor to perform this work step. After a couple of shots, they began what was regarded by many as &quot;a dance with the bales&quot;. Tales have been told that a bale was finally given a kick to send it on its way, whereupon, the bale would, at least be almost in position. <br /> <br /> ==The transmission of the tradition==<br /> [[Tiedosto:Sellu maahanmuuttaja.jpg|pienoiskuva|354x354px|<br /> Carting. Image: Karppanen<br /> <br /> |alt=A man carting a cellulose bale in a competition.]]<br /> Since the manual handling of cellulose bales has been left back in history from the 1970s onwards, there has been a need to build display and practice facilities for bales that are similar to those conditions that were prevalent back then. Cellulose bales have been custom made at 200 kg and 100 kg weights, as well as so called fake bales that resemble cardboard boxes. With these bales, select loaders can practice for shows and competitions. From 2013 onwards, cellulose bales and the subject thereof has been handled in Kotka at exhibitions and competitions produced by sea-captain Carl-Gustav Walldén, in Maritime Centre Vellamo, Ravintola Cairo and Satamakuuri V2. In 2017, at Kotka Meripäivät and Tall Ships Races, sailboat crews took part in a &quot;Cellulose bale triathlon&quot; competition. The event was a success, and the bale team intends to continue as far as possible with the same concept and strive to convey the disappearing living heritage to the city's future generations. <br /> <br /> ==The future of the tradition==<br /> The loading of cellulose bales is no longer professionally needed or even practiced today. The transfer of the tradition to future generations is dependent on only a few. It is challenging to find new bales, as a 200kg cellulose bale may even be frightening to some, and also dangerous to handle. It is essential to learn the right handling technique, as power alone is not enough to handle a bale.<br /> <br /> In the background, there is, however, an eager group of enthusiasts and the objective is to organise at least one cellulose bale triathlon event every year, to be held in July. The people and props have been gathered to be able to organize the events- now it’s about informing the matter and attracting more spectators and participants.<br /> <br /> ==The community/communities behind this submission.==<br /> Carl-Gustav Walldén<br /> <br /> [http://www.mepa.fi/fin/alku/ Merimiespalvelutoimisto (MEPA)] Finnish seamen's service <br /> <br /> [https://akt137.ammattiosasto.net/ Kotkan Ahtaustyöntekijät Ry] Kotka Stevedores<br /> <br /> ==Bibliography and links to external sources of information==<br /> '''Video links''' <br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=iRQENNqSPLI&amp;feature=em-upload_owner Sellupaalit triathlon SM] Cellulose bale triathlon<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=4VFNfXLr_FQ Sellupaalien väännön SM-kilpailut] Finnish championships in cellulose bale turning, Maritime Centre Vellamo, 2016 pulp bale turning <br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=OzFWkJWOqzc Sellupaalien vääntämistä] Cellulose bale turning<br /> <br /> '''Written sources'''<br /> <br /> [http://tiedostot.mepa.fi/vv3_2017.pdf Sellupaalien SM-Triathlon] Article in the Vapaavahti-journal 2/2016 (from pg. 18) In Finnish<br /> <br /> [http://tiedostot.mepa.fi/Vapaavahti_3_16_low.pdf Sellupaalin väännön Suomen mestaruus] Article in the Vapaavahti-journal 3/2016 (from pg. 26) In Finnish<br /> <br /> [http://tiedostot.mepa.fi/VV2_2016.pdf Merimies- ja satamakulttuuria] Article in the Vapaavahti-journal 2/2016 (from pg. 30) In Finnish <br /> <br /> Juhani Saarinen (2008 ) Miljoonamöljä-Kotkan satama 1871-2008. Kotka:Kotkan satama 2008<br /> [[Luokka:Port]]<br /> [[Luokka:Cellulose bales]]<br /> [[Luokka:Stevedore]]<br /> [[Luokka:Kotka]]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Sellupaalien_ahtaus&diff=26948 Sellupaalien ahtaus 2021-05-19T06:12:50Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Kotka, Kymenlaakso<br /> |asiasanat=sellu, satama, satamajätkä, sellukärryt<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Satama ja sataman monenkirjavat työt kuuluvat kotkalaiseen historiaan ja identiteettiin. Nykyaikaisilla menetelmillä korvataan satamajätkien suorittamat raskaimmat työt, jolloin samalla katoaa satamatöiden kulttuurisia arvoja ja perimätietoja. <br /> [[Tiedosto:Sellu kaksimiestä.jpg|pienoiskuva|349x349px|Paalin vääntö. Kuva: Karppanen|alt=Kaksi miestä vääntämässä kilpaa sellupaaleja.]]<br /> Sellupaalaus on yksi jo lähes unohtunut perinne. Ennen vanhaan satamajätkät väänsivät 200 kilon sellupaaleja paljain käsin ja suorittavat ns. pinkkauksen karvelin alta yläpuolella olevan kannen alle. 1970-luvun puolivälissä taidon korvasivat koneet. <br /> <br /> Perinnekulttuurin säilymisen puolesta huolestuneet ihmiset ovat nyt aktivoituneet ja toivovat tämän kulttuuriperinteen pääsevän ihmisten tietoisuuteen esimerkiksi työnäytöksinä ja kilpailuina. <br /> Tämän päivän Kotkassa pieni joukko sellunpaalauksesta innostuneita ihmisiä elvyttää perinnettä. Sellupaalausta on tuotu esiin esimerkiksi näytelmien kautta, joissa on ollut mukana harrastenäyttelijöitä Karhulan Työväennäyttämöltä ja Viihdekuoro Stemmareista, lukiolaisia, palomiehiä, sekä nykyisiä ja eläkkeellä olevia ahtaajia. Lisäksi taitoa esitellään sellupaalinäytöksissä ja kilpailuissa. <br /> Perinnettä tuntevat erityisesti sellupaalausta tehneet ammattilaiset.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> <br /> 200 kilon sellupaaleja ei ole enää olemassa eikä niiden manuaalinen käsittely yhden ihmisen toimesta olisi työsuojelun näkökulmasta mahdollista. Perinteen ylläpitämiseksi on valmistettu saman painoisia sellupaaleja demonstraatiotarkoituksessa, niin että sellupaalin fyysiset mitat ja paino vastaavat alkuperäisiä sellupaaleja. <br /> [[Tiedosto:Eino Heino jpg.jpg|pienoiskuva|335x335px|Eino Heino, Ahtaajat.|alt=Maalaus ahtaajista.]]<br /> Klassisen sellupaalin käsittely voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: kärräys, vääntö ja pinkkaus. Kärräys suoritetaan nokkakärryillä, jossa paali väännetään kärryjen alapäässä olevien nokkien varaan ja kärryn aisoja kallistetaan kärrääjään päin. Kun paali on asettunut kärryille, niin lähdetään liikkeelle. Kärräys suoritetaan edestakaisiin suuntiin, jossa kierretään merkkipaalu ja palataan lähtöpaikkaan. Matkaa tulee yhteensä noin 35 metriä. Tästä alkaa paalin vääntövaihe, jossa pystyasennossa olevaa paalia väännetään kulmalta kulmalle kumirouhemattoa pitkin noin 10 metrin matkalta. Kolme metriä ennen maton päättymistä vääntäjä saavuttaa aluksen lastiruuman karvelin, jonka korkeus on noin 140 cm alapuolella olevasta sellupaalien muodostamasta tasosta. <br /> <br /> Satamajätkä alittaa tämän karvelin kumarassa asennossa ja samanaikaisesti pitää 200 kilon paalia pystyssä. Karvelin alitettuaan hän joutuu joutuu edelleen vääntämään paalia kannen alla kumarassa asennossa ja punnertamaan paalin makuullaan olevan paalin päälle pystyasentoon, jolloin paalin ja yläpuolella olevan paalin väliin jää noin kymmenen senttiä. Tätä vaihetta kutsutaan ammattitermillä pinkkaukseksi. <br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> [[Tiedosto:Paalaus1.jpeg|pienoiskuva|324x324px|Paalin pinkkaus. Kuva: Aaron Pihkanen|alt=Nainen nostamassa sellupaalia eurolavojen päälle.]]<br /> Kotkassa on käsitelty sellu- ja puuhiekoepaaleja 1900-luvun alkupuolelta asti. Kotkassa oli useita sellupaalitehtaita esimerkiksi Kotkan Sellutehdas, Enso-Gutzeit ja Sunila Oy, jolla oli oma lastauslaituri ja laiturilla Alvar Aallon suunnittelema sellupaalivarasto. Sellupaaleja on laivattu Kotkasta maailmalle 1920-luvulta alkaen. 1920-luvulla Kotka oli ylivoimaisesti Suomen suurin sellun ja puuhiokkeen vientisatama. 1970-luvun puoleenväliin saakka sellupaalien ahtaus suoritettiin lastiruumassa käsipelillä. Satamaan sellupaalit tulivat pääasiassa junavaunuilla.<br /> <br /> Paalit pudotettiin junavaunun oviaukosta lappeellaan olevan sellupaalin päälle, jonka vieressä oli vastaanottomies, josta ne nokkakärryillä kärrättiin laivan ulkosivulle. Tästä luovuttiin, koska sellupaali kärsi alasimena olosta. 1940-luvulla kehitettiin massiivinen puinen neliön muotoinen palli, jonka päälle paali pudotettiin. Puinen alusta nimitettiin kehittäjänsä Reino Karppisen mukaan &quot;karppiseksi&quot;. Reino työskenteli maineikkaassa Aukusti Järvisen työporukassa. Lukuisat sellupaalien pudotukset karppiselle aiheutti sen, että tikkuja irtosi karppisesta sellupaaliin ja sitä eivät sellupaalien ostajat hyväksyneet. Karppinen päällystettiin ruostumattomalla pellillä ja näin ongelma ratkaistiin.<br /> [[Tiedosto:Sellulaiva rajattu.jpg|pienoiskuva|352x352px|Sellulaiva. Kuva: Stevecon kokoelma|alt=Mustavalkoinen kuva kymmenistä sellupaaleista.]]<br /> Karppinen jatkoi tehtävässään aina siihen saakka kunnes rautatievaunuja alettiin purkamaan trukeilla. Sellupaalit nostettiin laivan ruumaan yleensä kuuden tai kahdeksan paalin nostoina laivan vinsseillä ja puomeilla. Vanhat valokuvat kertovat, että sellupaalien kärrääjät laiturilla olivat miehiä, mutta taakantekijät olivat ainakin alkuaikoina naisia. Tiettävästi lastiruumassa oli pelkkiä miehiä. Raskain työvaihe oli se, kun paaleja joutui ahtaamaan karvelin alle. Vanhoissa laivoissa lastiluukut olivat pieniä ja karvelin alustat laveita. Paalien saamiseksi karvelin alle, joutui vääntäjä kyyristymään ja työskentelemään erittäin epämukavassa ja vaikeassa työasennossa polvet koukussa, ettei pää osunut kansipalkkeihin. Kypärät olivat jääneet rintamalle.<br /> <br /> Kun paali oli saatu vietyä laivan ulkosivulle saakka viimeisen laakin päälle oli suoritettava ns. pinkkaus eli paali asetettiin pystyasentoon makuulla olevan paalin päälle. Tähän pystyivät vain taitavimmat ja sitkeimmät miehet. Usein ahtaajat esittivät ehtoja vaatimalla viinaa tämän työvaiheen suorittamiseksi. Parin ryypyn jälkeen alkoivat ”paalit tanssia karvelin alle”, niin kun oli tapana sanoa. Tarinoissa kerrotaan, että paalille annettiin lopuksi potkulla lisävauhtia, jolloin paali ainakin melkein meni perille.<br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> [[Tiedosto:Sellu maahanmuuttaja.jpg|pienoiskuva|369x369px|Paalin kärräys. Kuva: Karppanen|alt=Mies kärrää paalia kilpailussa yleisön kannustaessa.]]<br /> Koska manuaalinen sellupaalien käsittely on jäänyt historiaan jo 1970 luvulla, niin on jouduttu rakentamaan silloisia olosuhteita vastaavia sellupaalien näytös- ja harjoittelutiloja. On valmistettu myös räätälintyönä 200 kilon, 100 kilon ja ns. valesellupaaleja pahvista, jotka muistuttavat pahvilaatikoita. Näillä paaleilla valikoidut vääntäjät harjoittelevat näytöksiä ja kilpailuja varten. Rekrytoiminen on haastavaa, sillä 200 kilon sellupaali on jopa pelottava. Oikean käsittelytekniikan oppiminen on välttämätöntä, sillä voima ei yksin riitä sellupaalin käsittelemiseen. Vuodesta 2013 saakka on sellupaaleja ja aihetta on käsitelty Kotkassa merikapteeni Carl-Gustav Walldénin tuottamissa näytelmissä ja kilpailuissa Merikeskus Vellamossa, Ravintola Kairossa ja satamakuuri V2:ssa. Vuonna 2017 Kotkan Meripäivillä ja Tall Ships Races tapahtumassa purjelaivojen miehistöt ottivat osaa &quot;Sellupaalien Triathlon&quot; kilpaan. Tapahtuma oli menestys ja sellupaalitiimi aikoo jatkaa mahdollisuuksien mukaan samalla konseptilla ja välittää katoavaa elävää perintöä kaupungin jälkipolville.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Sellupaalausta ei tänä päivänä ammattimaisesti enää tarvita eikä harjoiteta. Perinteen siirtäminen on harvojen varassa. Uusien paalaajien löytäminen on haastavaa, sillä 200 kilon sellupaali on jopa pelottava. vaarallinen käsitellä. Oikean käsittelytekniikan oppiminen on välttämätöntä, sillä voima ei yksin riitä sellupaalin käsittelemiseen.<br /> <br /> Taustalla on kuitenkin innokas joukko ja tarkoituksena on vuosittain joka heinäkuussa tuottaa ainakin yksi sellupaalien triathlon-tapahtuma. Ihmiset ja tarpeisto ovat koossa, jolla pystytään tapahtuma järjestämään. Tarkoitus on tiedottaa asiasta ja koota enemmän ihmisiä tapahtuman ympärille.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> Carl-Gustav Walldén<br /> <br /> [http://www.mepa.fi/fin/alku/ Merimiespalvelutoimisto (MEPA)]<br /> <br /> [https://akt137.ammattiosasto.net/ Kotkan Ahtaustyöntekijät Ry]<br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Videolinkit'''<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=iRQENNqSPLI&amp;feature=em-upload_owner Sellupaalit triathlon SM]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=4VFNfXLr_FQ Sellupaalien väännön SM-kilpailut] Merikeskus Vellamossa 2016 <br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=OzFWkJWOqzc Sellupaalien vääntämistä]<br /> <br /> '''Kirjalliset lähteet'''<br /> <br /> [http://tiedostot.mepa.fi/vv3_2017.pdf Sellupaalien SM-Triathlon] Artikkeli Vapaavahti-lehdessä 2/2016 (alk. s. 18)<br /> <br /> [http://tiedostot.mepa.fi/Vapaavahti_3_16_low.pdf Sellupaalin väännön Suomen mestaruus] Artikkeli Vapaavahti-lehdessä 3/2016 (alk. s. 26)<br /> <br /> [http://tiedostot.mepa.fi/VV2_2016.pdf Merimies- ja satamakulttuuria] Artikkeli Vapaavahti-lehdessä 2/2016 (alk. s. 30)<br /> <br /> Juhani Saarinen (2008 ) Miljoonamöljä-Kotkan satama 1871-2008. Kotka : Kotkan satama 2008.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=S%C3%A5gspelning&diff=26947 Sågspelning 2021-05-19T06:05:43Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kieli=sv<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Musiikki ja tanssi<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=såg, timmermanssåg, motorsåg, handsåg, idiofon, spelning, sågspelning<br /> }}<br /> <br /> ==Utövare och folk som känner till traditionen==<br /> [[Tiedosto:Sahansoitto.jpg|pienoiskuva|Olika musikaliska sågar. Bild: Tarja Tupala.]]<br /> Sågens ljud är originellt och något man minns för evigt. Såg spelas på olika håll i världen och Finland har man veterligen spelat på såg sedan 1930-talet. En sjungande såg i timmerstockstugor och på bondgårdar i våra dagar är en sällsynt hobby. Det finns sammanlagt drygt hundra sågspelare på olika håll i Finland. Män och kvinnor i olika åldrar i Finland har sågspelning som hobby. <br /> <br /> Suomen Sahansoittajat ry är sågspelarnas egen organisation. Föreningen grundades i Tervo 2006 och dess hemvist i dag är Vihtis. Syftet med föreningen är att bevara och utveckla sågspelandet som en hobby och främja och stötta dess utveckling i Finland. Föreningen ordnar läger, kurser, konserter och tävlingar. Föreningen håller även ihop en grupp av sina medlemmar som uppträder och samarbetar med andra musikföreningar. <br /> <br /> Sågspelning samlar åhörare på olika konserter och event. På Facebook finns även två grupper som ägnar sig åt sågspelning. Vesannon musiikinystävät ry har ordnat finska mästerskap i sågspelning sedan år 1997. <br /> <br /> ==Utövande av traditionen==<br /> Sågen är ett mycket speciellt instrument som avger ett mystiskt ljud. Det krävs ett gott gehör för att kunna spela såg då det inte finns några stödpunkter såsom till exempel på ett piano. Det är fråga om ett idiofont instrument, dvs. ljudet uppkommer då sågens egen fasta massa vibrerar. När såg spelas rent avger den emellertid vackra ljud, och bland annat &quot;Lapin äidin kehtolaulu&quot; och folksånger passar bra att spelas på såg. Det går dock att på såg spela nästan vilken typ av musik som helst som är långljudande och lugn. Viss virtuoser vågar dock ha Karjalan poikia och Mexikon pikajuna på sin repertoar. <br /> <br /> Såg spelas genom att handtaget kläms mellan låren och bladet böjs. Bladet böjs i en s-kurva från spetsen och med en väl hartsad stråke försöker man med känsliga stråk få sågen att ljuda. En musikalisk såg har inte taggar och registret är bredare än på en vanlig såg. <br /> <br /> Helst vill man spela såg med det instrument för ändamålet, och det går även att spela på en såg med taggar, men den har ett mycket snävare register i jämförelse med den musikaliska sågen. Musikaliska sågar skiljer sig i fråga om bladets tjocklek och yta. Ju större yta sågen har, desto lägre toner avger den. Bladets tjocklek för sin del bestämmer ljudets styrka. Ett tunt blad avger mjuka toner och är lättare att spela, medan ett tjockt blad ljuder starkt, men är tungt att spela. <br /> <br /> Såg spelas på alla möjliga evenemang och enskilda spelare är efterfrågade på olika tillställningar: bröllop, begravningar, födelsedagar och företagsfester. Suomen Sahansoittajat uppträder som en stor grupp till exempel på Samuels Polonäs och folkmusikfestspelen i Kaustby. <br /> [[Tiedosto:Sahansoittajia.jpg|pienoiskuva|Sågspelare på folkmusikfestspelen i Kaustby 2017. Bild: Tarja Tupala.]]<br /> <br /> ==Traditionens bakgrund och historia==<br /> I några källor anges att sågspelningen börjande i Appalacherna i USA på 1800-talet. Det torde dock vara troligare att användningen av sågen som instrument har börjat självständigt i flera länder i Europa. Förutom USA har även Argentina angetts som sågspelningens ursprungsland. Såg spelas runt i världen på alla kontinenter, med undantag av polarområdena. Enligt traditionen berättas att man i skogsarbetarnas och timmerstocksarbetarnas stugor underhöll varandra genom att spela på såg efter en tung arbetsdag. Under nybyggartiden i Amerika ackompanjerade små och fattiga församlingar psalmerna på såg eftersom de inte hade råd med riktiga instrument. <br /> <br /> Historien om sågspelning i Finland har inte dokumenterats. Det berättas att en sågspelartrio som underhöll publiken turnerade i Finland på 1930-talet. Turnerande sågspelaren Aarto Viljamaa turnerade runt i skolor i Finland för att undervisa i sågspel på 1970-1980-talen. En ny våg av sågspelning fick sin början år 1997 när Petteri Heikkinen och Kari Rönkkö från Tervo i programmet ”Hakupalat” i TV 2 sökte sågspelare. I Finland hittades då 30 sågspelare. <br /> <br /> Samtidigt började man ordna läger som kallades Saha soi (Sågen klingar) och som hade en viktig betydelser för förmedlingen av sågspelstraditionen. På lägren Saha soi ges undervisning i sågspel, man spelar såg och experimenterar hur såg kan spelas tillsammans och naturligtvis bekantar man sig med andra som blivit intresserade av sågspel och man uppträder på lokala evenemang. <br /> <br /> Läger ordnades av Tervo spelmansgille i Manttu och Koulun kanava i Tervo åren 1997–2007. I Tervo ackompanjerade lägerdeltagarna sommargästernas kyrkohelg, deltog i ackompanjemanget av diktrecitation och uppträdde på torgevenemang under Tervodagarna och besökte äldreboenden och spelade. <br /> <br /> Folkmusikkyrka och folkmusikmässa spelades i den egna socknen och i grannsocknen under lägertiden. Promotorn för lägret Petteri Heikkinen förolyckades plötsligt år 2002 och det försvårade Tervo spelmansgilles ordnande av lägret Saha soi år 2003. Lägret ordnades i alla fall i Tervo sommaren 2003 och i samband med lägret spelades en cd-skiva in som heter ''Soivat Sahat'' och Yles morgon-TV kom och filmade i lägret. <br /> <br /> De som deltog i lägret Saha soi 2004–2006 kom på idén att grunda en förening för sågspelare. Suomen Sahansoittajat ry:s konstituerande möte hölls i Tervo 2006. Suomen Sahansoittajat ry ordnande lägret Saha soi första gången i enhetsskolan i Tervo sommaren 2007. Lägret fortsatte i samma form och en verkstad inrättades där vem som helst på torgevenemanget fick pröva på att spela på såg. Ledare på lägret var Kari Rönkkö och Sami Tupala, och Unto Lehtonen ackompanjerade. <br /> <br /> År 2009 råkade lägret Saha soi ordnas samtidigt som finska mästerskapet i sågspelning som ordnas av Vesannon musiikinystävät ry. Lägret Saha soi blev en övningsplats för tävlingen och därav ordnades lägret Saha soi som ett endagsläger i kursform följande år. <br /> <br /> Kursledarna Aarne Laasonen, Pentti Kervinen och Sami Tupala undervisade vid behov nybörjare och de övriga övade att spela tillsammans till Unto Lehtonens ackompanjemang. Efter 2013 har kursen ordnats vid tiden för Siilinjärven Siilifolk i samband med eventet Hankasalmen Kihveli soikoon och i Vihtis i konsthuset Siiriläs. Sedan 2015 har kursen Saha soi ordnats i samband med folkmusikfestspelen i Kaustby. <br /> [[Tiedosto:Saha soi.jpg|pienoiskuva|Sågen ljuder i Hankasalmi 2014. Bild: Tarja Tupala.|alt=Sågspelare på scenen.]]<br /> <br /> ==Förmedlande av traditionen==<br /> Största delen av dagens sågspelare är självlärda. Man kan lära sig spela såg med gehör. Nuförtiden utnyttjas ofta videor på webben när man vill lära sig spela såg, och det finns gott om videor. Många blir entusiastiska när det hör sågspel på något evenemang eller på någon konsert. <br /> <br /> Långsiktig lägerverksamhet har haft en stor betydelse för traditionens fortlevnad. På lägren har man lärt ut sågspel till tiotals nya spelare och antalet ökar så småningom. I öppna verkstäder har också en gnista tänts för sågspel. <br /> <br /> Sågspel har under de senaste åren även fått synlighet tack vare medier. Helsingin Sanomat skrev en artikel och gjorde en video om sågspelare i sin webbtidning, och även YLE har tagit upp sågspel i sina program. <br /> <br /> ==Traditionens framtid==<br /> Vi får väl höra sågens toner även framöver, trots att antalet spelare är få. Nya spelare kommer från den yngre generationen. <br /> <br /> Utmaningen gäller att hålla igång föreningsverksamheten. Arbetet utförs inom en liten grupp och från en liten gemenskap är det svårt att hitta föreningsaktiva. Ett långsiktigt arbete för sågspel kräver också organisering. Det är viktigt att delta i till exempel Finlands folkmusikförbunds verksamhet, och exempelvis via projekt är det möjligt att föra arbetet vidare. <br /> <br /> ==Aktör som står bakom förslaget==<br /> [http://www.suomensahansoittajat.net/ Suomen sahansoittajat ry]<br /> <br /> [https://www.facebook.com/sahansoittajat/?__tn__=%2Cd%2CP-R&amp;eid=ARA6-xPainO8dfnDVtQUg9MP9lzIsgj_tfBw27kzDerWEUwSujZtbpW-E6zLJw1Ad_NoaX_19LdeGzKz Suomen sahansoittajat på Facebook]<br /> ==Källor och länkar till andra informationskällor==<br /> [[wikipedia:Musical_saw|Sågspelning i wikipedia]] <br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=ijVxvLVBoLo Youtube: Finlandia Hymni, Suomen Sahansoittajat, Samuelin Poloneesi 2013 Hamina.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=cLt1jYd8ZuY Youtube: Suomen Sahansoittajat Kaustinen 2014, Ajomies.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=fcrXtC8yd9E Youtube: Karjalan kunnailla, Suomen sahansoittajat 12.7.2013, Pelimannitalo, Kaustinen.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=Bhg0IxF3lT0 Youtube: Nyt tuulet nuo viestin jo toivat: Suomen sahansoittajat, Samuelin Poloneesi Rauma 15.3.2014.]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Playing_the_musical_saw&diff=26946 Playing the musical saw 2021-05-19T06:04:49Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kieli=en<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Musiikki ja tanssi<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=saw, chain saw, idiophone, handsaw, playing, playing the saw<br /> }}<br /> <br /> ==Practitioners and people who know the tradition well==<br /> [[Tiedosto:Sahansoitto.jpg|pienoiskuva|Different types of musical saws. Photo: Tarja Tupala.]]<br /> The sound of the musical saw is quirky and memorable. The musical saw is played in different parts of the world, and it is known to have been played in Finland since the 1930s. Once played at log cabins and farm houses, the musical saw is now a hobby of few people. There are a total of a little over a hundred players around Finland. Musical saw playing is practised in Finland by men and women of different ages. <br /> <br /> Suomen Sahansoittajat ry (Musical Saw Players of Finland) is an association for players of the musical saw. The association was founded in Tervo in 2006, and it is currently domiciled in Vihti. The association’s mission is to maintain and develop saw playing as a recreational activity as well as promote and support its development in Finland. The association organises camps, courses, concerts and competitions. It also maintains a performing ensemble that comprises members of the association and cooperates with other music associations. <br /> <br /> Musical saw playing attracts audiences at various concerts and events. There are also two Facebook groups dedicated to musical saw playing. Vesannon musiikinystävät ry (Music Enthusiasts of Vesanto) has been organising the Finnish Championship in Musical Saw Playing since 1997. <br /> <br /> ==Practising of the tradition==<br /> The musical saw is a highly peculiar instrument with a mysterious sound. Playing the musical saw requires a good ear, as there is nothing to lean on when playing the instrument, unlike when playing the piano, for example. The instrument is an idiophone, which means that its sound is created when the instrument’s own solid mass vibrates. However, the musical saw produces beautiful sounds when played cleanly, and the instrument is well-suited for the well-known ‘Lapin äidin kehtolaulu’ (Laplandish Mother’s Lullaby) and folk songs, among other things. Regardless, the musical saw can be used to play almost any genre of music with long tones and a calm rhythm. Some skilled sawists even dare to include fast songs like ‘Karjalan poikia’ (Sons of Karelia) and ‘Orient Express’ in their repertoires. <br /> <br /> The saw is played by placing the instrument at a gentle angle between the player’s knees. The sawist bends the saw into a slight S-curve from the tip and attempts to draw out sounds from the saw by running a rosined bow gently along the flat edge. A musical saw does not have hardened teeth, and its range is wider than that of a standard wood-cutting saw. <br /> <br /> The most popular saw for playing music is the instrument made for this purpose. Serrated wood-cutting saws can also be played, but their range is much narrower compared to the musical saw. Musical saws vary in terms of the thickness and width of the blade. The wider the blade, the lower the sound it produces. For its part, the thickness of the blade determines the richness of the sound. A thin blade sounds softer and is lighter to play, whereas a thick blade had a strong sound but is heavy to play. <br /> <br /> The musical saw is played at all types of events, and individual players are in demand for various events: weddings, funerals, birthdays and company parties. Suomen Sahansoittajat performs as a large ensemble at Samuelin Poloneesi and the Kaustinen Folk Music Festival, for example. <br /> [[Tiedosto:Sahansoittajia.jpg|pienoiskuva|Musical saw players at the Kaustinen Folk Music Festival in 2017. Photo: Tarja Tupala.]]<br /> <br /> ==The background and history of the tradition==<br /> According to some sources, musical saw playing started in the Appalachian Mountains in the United States in the 19th century. However, it is more likely that the use of the saw for playing music started independently in most countries, including Europe. In addition to the United States, musical saw playing is said to originate from Argentina and Russia, among other places. The musical saw is played across the world, on all continents, with the exception of the polar regions. According to old tradition, loggers would entertain each other at log cabins in logging sites with saw playing and singing after a hard day of work. During the pioneer era in North America, poor parishes would accompany hymns with saw playing, as they could not afford actual instruments. <br /> <br /> The history of musical saw playing has not been recorded for Finland. It is said that there was a group of three musical saw players touring around Finland in the 1930s, entertaining their audiences. Aarto Viljamaa, a travelling sawist, toured Finnish schools in the 1970s and 1980s, teaching musical saw playing. A new wave of musical playing started in 1997, when Petteri Heikkinen and Kari Rönkkö from Tervo sought musical saw players on the ‘Hakupalat’ programme on TV 2. At the time, 30 players were found around Finland. <br /> <br /> ‘Saha soi’ camps started to be held around the same time. They have played an important role in the passing on of musical saw playing tradition. At Saha soi camps, the participants teach musical saw playing, play the musical saw, test how the musical saws sound together and, of course, get to know other players who have fallen in love with musical saw playing and perform at local events. <br /> <br /> Tervon Pelimanniyhdistys (Folk Music Association of Tervo) held these camps at Manttu and Kolu Canal in Tervo from 1997 to 2007. In Tervo, the campers accompanied a church ceremony for summer visitors, participated in the accompaniment of poetry reading, performed at a market square event during the Tervo Days and played at an assisted living facility for senior citizens. <br /> <br /> During the camps, the participants played folk song services or masses in their own parish and the neighbouring parish. The unexpected, accidental death of Petteri Heikkinen, the father of the camp, in 2002 hindered the arrangements of Tervon Pelimanniyhdistys for the 2003 Saha soi camp. Nevertheless, the camp was successfully held in Tervo in summer 2003. During this camp, the participants recorded a CD album called ''Soivat sahat'', and the TV programme Ylen aamu-tv came by to film at the camp. <br /> <br /> The individuals who participated in Saha soi summer camps between 2004 and 2006 came up with the idea to establish an association for musical saw players. The founding meeting of Suomen Sahansoittajat ry was held in Tervo in summer 2006. Suomen Sahansoittajat ry organised a Saha soi camp for the first time in summer 2007, with Tervo Comprehensive School as the location. The camp continued with the same format and introduced a saw workshop in which any attendee of a market square event could try out musical saw playing. The camp was led by Kari Rönkkö and Sami Tupala, with Unto Lehtonen providing accompaniment. <br /> <br /> In 2009, the Saha soi camp coincided with the Finnish Championship in Musical Saw Playing, which is organised by Vesannon musiikinystävät ry. The Saha soi camp turned into a practice camp for the competition, as a result of which the following year’s Saha soi camp was held in the form of a one-day course. <br /> [[Tiedosto:Saha soi.jpg|pienoiskuva|Saha soi in Hankasalmi in 2014. Photo: Tarja Tupala.|alt=Musical saw players on stage.]]<br /> The course instructors Aarne Laasonen, Pentti Kervinen and Sami Tupala taught beginners when needed, while the rest practised playing together, accompanied by Unto Lehtonen. After 2013, the course was held during the Siilifolk event in Siilijärvi and the Kihveli soikoon event in Hankasalmi and at Art House Siirilä in Vihti. Since 2015, the Saha soi course has been held in conjunction with the Kaustinen Folk Music Festival. <br /> <br /> ==The transmission of the tradition==<br /> Most of the musical saw players of today are self-taught. You can learn how to play the musical saw by ear, through experimentation. Learners often utilise the wealth of videos on musical saw playing that can be found online today. Many people are inspired to take up playing after listening to musical saw playing at events or concerts. <br /> <br /> The long-standing camp activities have played an important role in the passing on of the tradition. Over the years, the camps have trained several dozen new players, and this group is gradually growing. Interest in the instrument has also been enkindled at open workshops. <br /> <br /> In recent years, musical saw playing has also garnered visibility thanks to interest from the media. Helsingin Sanomat wrote a story and filmed a video about musical saw players for its online newspaper, and YLE has also brought up musical saw playing in its programmes. <br /> <br /> ==The future of the tradition==<br /> The musical saw will most likely continue to be played in the future, despite the group of players being small. New players will join the field from the younger generation. <br /> <br /> The challenge is running the association’s activities. The work is carried out by a small group, and it is difficult to find association activists in a small community. Long-term work for musical saw playing also requires organisation. Participation in the activities of e.g. the Finnish Folk Music Association is important, and on the other hand this work can be advanced with projects, for example. <br /> <br /> ==The community/communities behind this submission==<br /> [http://www.suomensahansoittajat.net/ Suomen sahansoittajat ry]<br /> <br /> [https://www.facebook.com/sahansoittajat/?__tn__=%2Cd%2CP-R&amp;eid=ARA6-xPainO8dfnDVtQUg9MP9lzIsgj_tfBw27kzDerWEUwSujZtbpW-E6zLJw1Ad_NoaX_19LdeGzKz Suomen sahansoittajat in Facebook]<br /> ==Bibliography and links to external sources of information==<br /> [[wikipedia:Musical_saw|Musical saw playing in Wikipedia]]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=ijVxvLVBoLo Youtube: Finlandia Hymni, Suomen Sahansoittajat, Samuelin Poloneesi 2013 Hamina.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=cLt1jYd8ZuY Youtube: Suomen Sahansoittajat Kaustinen 2014, Ajomies.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=fcrXtC8yd9E Youtube: Karjalan kunnailla, Suomen sahansoittajat 12.7.2013, Pelimannitalo, Kaustinen.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=Bhg0IxF3lT0 Youtube: Nyt tuulet nuo viestin jo toivat: Suomen sahansoittajat, Samuelin Poloneesi Rauma 15.3.2014.]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Sahansoitto&diff=26945 Sahansoitto 2021-05-19T06:04:21Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Musiikki ja tanssi<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=saha, timpurin saha, moottorisaha, käsisaha, idiofoni, soitto, sahansoitto<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Soivan sahan ääni on omintakeinen ja ikimuistettava. Sahaa soitetaan eri puolilla maailmaa, ja Suomessa sitä on tiettävästi soitettu 1930-luvulta alkaen. Ennen tukkikämpillä ja maataloissa soinut saha on nykyisin harvan harrastus. Yhteensä soittajia on reilut sata eri puolilla Suomea. Sahansoittoa Suomessa harrastavat eri-ikäiset miehet ja naiset. <br /> [[Tiedosto:Sahansoitto.jpg|pienoiskuva|Erilaisia soittosahoja. Kuva: Tarja Tupala.]]<br /> Suomen Sahansoittajat ry on sahansoittajien oma järjestö. Yhdistys on perustettu vuonna 2006 Tervossa, ja sen nykyinen kotipaikka on Vihti. Yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää sahansoiton harrastusta sekä edistää ja tukea sen kehitystä Suomessa. Yhdistys järjestää leirejä, kursseja, konsertteja ja kilpailuja. Se myös ylläpitää jäsenistään koostuvaa esiintyvää ryhmää ja tekee yhteistyötä muiden musiikkiyhdistysten kanssa. <br /> <br /> Sahansoitto kerää yleisöä erilaisissa konserteissa ja tapahtumissa. Facebookissa on myös kaksi sahansoitolle vihkiytynyttä ryhmää. Vesannon musiikinystävät ry on järjestänyt sahasoiton Suomen mestaruuskisat vuodesta 1997 lähtien.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Saha on varsin erikoinen soitin, josta lähtee mystinen ääni. Sahansoitto vaatii tarkkaa sävelkorvaa, sillä soittaessa ei ole mitään tukipistettä toisin kuin esimerkiksi pianossa. Kyseessä on idiofoninen soitin eli sen ääni syntyy soittimen oman kiinteän massan värähdellessä. Puhtaasti soitettuna sahasta lähtevät kuitenkin kauniit äänet ja mm. tuttu &quot;Lapin äidin kehtolaulu&quot; ja kansanlaulut sopivat hyvin sahansoittoon. Sahalla voi kuitenkin soittaa lähes mitä tahansa musiikkityylejä, jotka ovat pitkäsointisia ja rauhallisia. Jotkut taiturit tosin rohkenevat soittaa Karjalan poikia ja Meksikon pikajunaakin ohjelmistoissaan.<br /> <br /> Sahaa soitettaessa se laitetaan polvien väliin loivaan kulmaan. Sahaa taivutetaan hieman s-kirjaimen muotoon kärjestä ja hyvin hartsatulla jousella yritetään herkällä vedoilla saada sahasta sointuja. Soittosahassa ei ole karkaistua piikkejä ja soittosahan ääniala on laajempi kuin tavallisen työsahan. <br /> [[Tiedosto:Sahansoittajia.jpg|pienoiskuva|Sahansoittajia Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 2017. Kuva: Tarja Tupala.]]<br /> Suosituin saha soittamiseen on juuri siihen suunniteltu soitin, ja piikikkäillä työsahoillakin voi soitella, mutta niissä ääniala on paljon kapeampi soittosahaan verrattuna. Soittosahoista löytyy eroja pellin paksuudessa ja pinta-alassa. Mitä suurempi sahan pinta-ala on, sen matalampi ääni saadaan aikaiseksi. Pellin paksuus taas määrittelee sahan äänen tuhdikkuuden. Ohut pelti soi vienosti ja on kevyempi soittaa, kun taas paksu pelti soi voimakkaasti, mutta on raskas soittaa. <br /> <br /> Sahaa soitetaan kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja yksittäiset soittajat ovat kysyttäjä erilaisiin tapahtumiin: häihin hautajaisiin, syntymäpäiville ja yritysten juhliin. Suomen Sahasoittajat esiintyvät isona ryhmänä esim. Samuelin Poloneesissa ja Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Sahansoiton mainitaan joissakin lähteissä alkaneen Appalakkien vuoristossa Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Lienee kuitenkin todennäköisempää, että sahan musiikillinen käyttö on alkanut itsenäisesti useimmissa maissa, myös Euroopassa. Sahansoiton synnynmaaksi on mainittu Yhdysvaltojen ohella myös Argentiina ja Venäjä. Sahaa soitetaan ympäri maailmaa kaikilla mantereilla lukuun ottamatta napa-alueita. Vanha perimätieto kertoo, että metsäsavotoilla tukkikämpillä on viihdytetty sahaa soittamalla ja laulamalla toisia rankan työpäivän jälkeen. Amerikan uudisraivausaikana pienet, köyhät seurakunnat säestivät virsiä sahaa soittamalla, koska oikeisiin soittimiin ei ollut varaa. <br /> <br /> Suomen osalta sahansoiton historiaa ei ole kirjoitettu. Kerrotaan, että 1930-luvulla Suomessa kierteli kolmen sahansoittajan ryhmä, joka viihdytti yleisöä. Kiertävä sahasoittaja Aarto Viljamaa kierteli Suomessa kouluilla antamassa sahansoitto-oppia 1970-1980-luvuilla. <br /> Sahansoiton uusi aalto sai alkunsa siitä, kun vuonna 1996 tervolaiset Petteri Heikkinen ja Kari Rönkkö hakivat TV 2:n ”Hakupalat”-ohjelmassa sahansoittajia. Heitä löytyi silloin 30 ympäri Suomea. <br /> <br /> Samoihin aikoihin alettiin järjestää Saha soi -leirejä, joilla on ollut tärkeä merkitys sahansoiton perinteen siirtämisessä. Saha soi -leirillä opetetaan sahansoittoa, soitetaan sahaa ja kokeillaan, miten sahat soivat yhteen sekä tietenkin tutustutaan toisiin sahansoittoon hurahtaneisiin soittajiin sekä esiinnytään paikallisissa tapahtumissa. <br /> [[Tiedosto:Saha soi.jpg|pienoiskuva|351x351px|Saha Soi Hankasalmella 2014. Kuva: Tarja Tupala.|alt=Sahansoittajia lavalla.]]<br /> Leirejä järjesti Tervon Pelimanniyhdistys Tervossa Mantulla ja Kolun kanavalla vuodesta 1997 vuoteen 2007. Leiriläiset säestivät Tervossa kesävieraiden kirkkopyhää, olivat mukana säestämässä runonlausuntaa ja esiintyvät Tervo-päivien toritapahtumassa sekä kävivät vanhusten palvelutalossa soittamassa. <br /> <br /> Kansanlaulukirkkoa tai -messua käytiin soittamassa omassa ja naapuripitäjässä leirin aikana.<br /> Leirin isän, Petteri Heikkisen, yllättävä tapaturmainen kuolema vuonna 2002 vaikeutti Tervon Pelimanniyhdistyksen Saha soi -leirin järjestelyjä vuonna 2003. Leiri kuitenkin järjestettiin kesällä 2003 Tervossa ja leirin aikana tehtiin ''Soivat sahat'' -cd-levy, ja Ylen aamu-tv kävi kuvaamassa leiriä.<br /> <br /> Kesinä 2004-2006 Saha soi -leirille osallistuneille henkilöille syntyi ajatus sahansoittajien yhdistyksen perustamisesta. Suomen Sahansoittajat ry:n perustamiskokous pidettiin kesällä 2006 Tervossa. Suomen Sahansoittajat ry järjesti Saha soi -leirin ensimmäistä kertaa kesällä 2007 Tervossa Yhtenäiskoululla. Leiri jatkui vielä samalla muotilla ja mukaan tuli sahaworkshop, jossa kuka tahansa toritapatumassa sai kokeilla sahansoittoa. Leiriä vetivät Kari Rönkkö sekä Sami Tupala, ja Unto Lehtonen säesti. <br /> <br /> Vuonna 2009 Saha soi -leiri sattui samaan aikaan kuin sahansoiton Suomen mestaruuskilpailut, joita järjestää Vesannon musiikinystävät ry. Saha soi -leiri muuttui kilpailuun harjoitteluksi, ja sen seurauksena seuraavana vuonna Saha soi -leiri järjestettiin yksipäiväisenä ja kurssimuotoisena. <br /> <br /> Kurssiohjaajat, joina toimivat Aarne Laasonen, Pentti Kervinen ja Sami Tupala, opettivat tarvittaessa vasta-alkajia ja muut harjoittelivat yhteissoittoa Unto Lehtosen säestyksellä. <br /> Vuoden 2013 jälkeen kurssia on järjestetty Siilinjärven Siilifolkin aikaan, Hankasalmen Kihveli soikoon -tapahtumassa ja Vihdissä taidetalo Siirilässä. Vuodesta 2015 Saha soi -kurssi on järjestetty Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien yhteydessä.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Suurin osa tämän päivän sahansoittajista on itseoppineita. Sahaa voi opetella soittamaan korvakuulolta kokeilemalla. Usein oppimisessa hyödynnetään tänä päivänä verkosta löytyviä sahansoittovideoita, joita löytyy runsain määrin. Moni saa kipinän sahan soittoon kuultuaan soittoa tapahtumissa tai konserteissa. <br /> <br /> Tärkeä merkitys perinteen siirtämisessä on ollut pitkäjänteisellä leiritoiminnalla. Vuosien mittaan leireillä on koulutettu useita kymmeniä uusia soittajia, ja joukko kasvaa pikkuhiljaa. Avoimissa työpajoissa on myös synnytetty kipinää lajin pariin. <br /> <br /> Sahansoitto on saanut viime vuosina näkyvyyttä myös median kiinnostuksen myötä. Helsingin Sanomat teki verkkolehteen jutun ja videon sahansoittajista, ja myös YLE on nostanut sahansoittoa esiin ohjelmissaan.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Saha soinee tulevaisuudessakin, vaikka soittajien joukko onkin pieni. Uusia soittajia tulee mukaan nuoremmasta polvesta.<br /> <br /> Haasteena on yhdistyksen toiminnan pyörittäminen. Työtä tehdään pienellä porukalla ja pienestä yhteisöstä on haastavaa löytää yhdistysaktiiveja. Pitkäjänteinen työ sahansoiton puolesta vaatii myös järjestäytymistä. On tärkeää olla mukana esimerkiksi Kansanmusiikkiliiton toiminnassa ja toisaalta esimerkiksi projekteilla voi työtä viedä eteenpäin.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.suomensahansoittajat.net/ Suomen sahansoittajat ry]<br /> <br /> [https://www.facebook.com/sahansoittajat/?__tn__=%2Cd%2CP-R&amp;eid=ARA6-xPainO8dfnDVtQUg9MP9lzIsgj_tfBw27kzDerWEUwSujZtbpW-E6zLJw1Ad_NoaX_19LdeGzKz Suomen sahansoittajat Facebookissa]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> [https://fi.wikipedia.org/wiki/Saha_(soitin) Wikipedia: Saha (soitin)] <br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=ijVxvLVBoLo Youtube: Finlandia Hymni, Suomen Sahansoittajat, Samuelin Poloneesi 2013 Hamina.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=cLt1jYd8ZuY Youtube: Suomen Sahansoittajat Kaustinen 2014, Ajomies.] <br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=fcrXtC8yd9E Youtube: Karjalan kunnailla, Suomen sahansoittajat 12.7.2013, Pelimannitalo, Kaustinen.]<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=Bhg0IxF3lT0 Youtube: Nyt tuulet nuo viestin jo toivat: Suomen sahansoittajat, Samuelin Poloneesi Rauma 15.3.2014.]</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Suomalainen_purpuri&diff=26925 Suomalainen purpuri 2021-05-07T11:50:28Z <p>SiiriVirta: Korjattu linkki</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Juhlat ja tavat, Musiikki ja tanssi<br /> |sijainti=Helsinki,Keski-Pohjanmaa,Pedersören kunta,Satakunta,Varsinais-Suomi<br /> |asiasanat=kansantanssi, hääseremoniat, esitykset<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Suomalaista purpuria osaavia on Suomessa muutamia satoja, joista aktiivisia tanssijoita noin sata. Aktiiviset tanssijat ovat kansantanssin harrastajia lähinnä Keski-Pohjanmaalla ja Helsingissä, muut esimerkiksi kotiseutuyhdistysten piirissä. <br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Purpuri on länsisuomalainen häiden seremoniatanssi, josta eri paikkakunnilla on erilaisia muotoja.Kullakin paikkakunnalla harjoitetaan yleensä vain paikkakunnan omaa purpuria, ainoana poikkeuksena Helsingin Kansantanssin Ystävien Purpuriryhmä, jolla on ohjelmistossaan laaja valikoima eri paikkakuntien purpureita. <br /> Nykyään purpurit ovat esitystansseja, joissa esitellään vanhoja hääseremonioita. Pukuina käytetään maalaisväestön n. vuonna 1900 käyttämiä juhlapukuja. Ja tanssijoille on osoitettu erilaisia rooleja (hääpari, puhemies ja kaaso, hääparin vanhemmat, häävieraat arvojärjestyksessä jne.). Oma tärkeä osuutensa on pelimanneilla, joita on yhdestä jopa neljään. <br /> Purpurit ovat suosittuja ohjelmanumeroita esimerkiksi kotiseutujuhlilla ja vanhainkodeissa. Erityisen huomion ne saavat osakseen kansainvälisillä folklorefestivaaleilla, koska missään muussa maassa ei ole niihin verrattavaa kansantanssia.<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Purpurin esikuvana on ollut säätyläisten 1800-luvun alkupuolella tanssimat ranskalaiset potpourrit, joissa tanssittiin peräkkäin useita erilaisia yksinkertaisia pikkutansseja. Yleensä kun säätyläisten tansseja omaksuttiin kansantansseiksi, ne lyhenivät ja yksinkertaistuivat. Suomalaisten purpureiden osalta kehitys oli päinvastainen: ne rikastuivat ja vaikeutuivat. Ja ennen kaikkea, viihdetansseista tuli arvokkaita, monimuotoisia seremoniatansseja.<br /> <br /> Purpureita omaksuttiin ja kehitettiin kaikkialla Länsi-Suomessa Uudeltamaalta aina Länsi-Pohjaan saakka niin suomen- kuin ruotsinkielisillä paikkakunnilla. Poikkeuksen muodosti Etelä-Pohjanmaa, jossa häiden seremoniatansseina säilyivät polskat.<br /> <br /> Purpurin huippuaikaa oli n. 1880 - 1910, mutta joillakin paikkakunnilla sitä tanssittiin aina 1930-luvulle saakka. Meidän päiviimme purpuri on säilynyt elävänä kansanperinteenä Keski-Pohjanmaalla, Kaustisella ja Pedersöressä.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Perinteen eteenpäin välittäminen on nykyisin sen harjoittajien varassa. Näillä on tukenaan Suomalaisen Kansantanssin Ystävien julkaisema kirja &quot;Suomalainen Purpuri&quot; (toinen painos 2017). Kotiseutuyhdistyksissä paikkakunnan oman purpurin löytäminen, rekonstruointi, harjoittaminen ja esittäminen herättävät yleensä huomattavan innostuksen. <br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Keski-Pohjanmaalla ja Helsingin Kansantanssin Ystävissä purpurin asema on vankka. Innostus oman paikkakunnan purpureiden löytämiseen ja rekonstruoimiseen on kasvussa. Uusia rekostruointeja on tekeillä.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [https://www.kansantanssinyst.fi/ Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry] <br /> <br /> [https://hky-ry.net/ Helsingin Kansantanssin Ystävät ry] <br /> <br /> [https://www.kansantanssinyst.fi/ktnl/ Kansantanssinuorten Liitto ry] <br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Suomalainen Purpuri, julkaisija Suomalaisen Kansantanssin Ystävät, 2017, toim. Kari Bergholm sekä tässä teoksessa mainitut lähteet ja kirjallisuus.<br /> Suomalaisen Kansantanssin Ystävien arkistossa olevat julkaisemattomat purpurit.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=S%C3%A1mi_duodje%C3%A1rbevierru_(s%C3%A1mi_duodji)&diff=26924 Sámi duodjeárbevierru (sámi duodji) 2021-05-06T06:12:44Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Lappi,<br /> |asiasanat=eamiálbmot, sámit, sámegiellla, sámekultuvra, duodji,<br /> }}<br /> <br /> ==Árbevieru hárjeheaddjit ja áššedovdit==<br /> [[Tiedosto:Paadar images.jpg|thumb|Kuva: Paadar Images/Jan-Erik Paadar]]<br /> Dujiiguin barget sihke albmát ja nissonat. Oktasaš ášši duojáriide lea, ahte sii doalahit sámi eallinvuogi duodjeárbevieru bokte. Sápmelaččat dovdet duodjeárbbi ja dan mearkkašumi etnihkalašvuhtii ja dat čatna sin buolvvaid kultuvrralaš jotkkolašvuhtii. Sámi duoji buktagat geavahuvvojit árgabeaivvis, ávvudeamiin, morrašiin ja virggálaš oktavuođain. Sámi duoji iešvuođat molsašuddet guovlluid mielde. Duojárat áddejit dán eaige sehkke iešguđet guovlluid málliid ja árbevieruid. Sámi dujiid geavahit buot sápmelaččat.<br /> <br /> ==Árbevieruid mielde bargan==<br /> Sámi duodji vuođđuduvvo gávcci sámi jagiáigái, materiálaid čoaggimii luonddus, materiálaid gieđahallamii ja sámegiela spesiálaterminologiijai ja árbevirolaš dihtui. Sámi duodji duddjojuvvo árbevirolaččat ruovttus ja dáidu ohpojuvvo sohkaaoktavuođas. Árbevirrui gulla ieš duoji lassin diehtu luonddu birra, duoji resurššain ja gieđahallamis, duodjedáidu (čehppodat), diehtu duoji kultuvrralaš duogažis, geavahusas ja mearkkašumis. <br /> <br /> Sámi duodjeárbevieru ivnnit vuođđuduvvet luonddu ivnnit. Duodji gulla čielgasit ain sámiid árgabeaivái ja ávvudeapmái. Duojis lea šaddan maiddái dáiddaduodji. Sámi iešguđet giella- ja kulturjoavkkuin leat iežaset duodji-árbevierut, hervemat , ornameanttat ja ivnnit geavahanárbevierut. Lassin kulturjoavkku siste leat iešguđege guovllu váriašuvnnat ja sámesogain leat maiddái iežaset duodjeárbevierut. <br /> <br /> Sámi árbevirolaš duodji doahpagin sisttisdoallá buot duodjehámiid: tekstiilaid ja bearraldujiid sihke náhkis, muoras, veattis, beassis, dávttis ja čoarvvis duddjojuvvon diŋggaid ja datne- ja silbačikŋa diŋggaid ja čiŋaid. Geavahandárkkuhus, materiáladovdan ja sohkaoktavuohta leat mearkkašahttit sámi árbevierroduoji gárvvisteamis. Duoji materiála čoaggimii ja ráhkadeapmái lea čadnojuvvon ollu sámiid mearkkašumit, terminologiija, árbevirolaš dieđut ja dáiddut. <br /> <br /> Sámi duodjeárbevierru lea sámiid immateriála kulturárbevierru, árbevirolaš kultur-ovdanbuktojupmi, sámiid árbevirolaš dieđu oassi ja sámi kulturhápmi. Sámi duodji lea nannosit oktavuođas sámiid árbevirolaš ealáhusaide, dego boazodollui, bivdui ja guolástussii, mat buvttadit materiálaid duoji atnui. <br /> Sámi duoji kvalitehta dáhkideami dihte Sámeráđđi lea dohkkehan sámeduodjimearkka iežas virggálaš gálvomearkan jagis 1982. Sámi Duodji-mearka lea geavahusas buot davviriikkain ja dáhkida, ahte buvtta lea duddjojuvvon árbevirolaš materiálain, deavdá sámi duoji kvalitehtakriteraid ja dan lea sápmelaš duddjon.<br /> [[Tiedosto:Saamenpuukko.jpg|thumb|Kuva: Sámi Duodji ry]]<br /> <br /> <br /> ==Árbevieru duogaš ja historjá==<br /> Sámi duodji lea leamaš beroštahtti suorgi dutkiide, turisttaide ja eará áššis beroštuvvan olbmuide jo guhkes áigge. Sullii vihttalogi jagi dassái sápmelaččat leat ieža buktán ovdan sámi duoji ságastallamiin ja dutkanfáttáin. Sámi duodji lea leamaš árbevirolaččat atnugálvu árgabeaivvis, ealáhusain ja eallinvuogis dárbbuid várás. Materiála leamašan álo dehalaš rollás duddjomis. Luonddu materiálaid čoaggimii ja kvalitehtii leat váikkuhan mánu birrajohtin, dálki ja luonddu dilit. Materiálat leat ovdánan ja nuppastuvvan kulturlonuhallama, gávppašeami, ja duodjemateriálaid ovdáneami geažil. Bohcco náhkki, muorra, dákti, čoarvi, dorka, čuopma, veaddi ja daid ekologalaš ávkkástallan lea seilon duodjeárbevieru guovddážis. <br /> <br /> Sámegávttiin, gahpiriin, buvssain ja vuoddagiin hearvvaid hámit ja ivnnit leat muitalan gullevašvuođa sohkii dahje stuorátge guovloservošii. Visuálalaš mearkamáilmmi ornamenttat ja symbolat leat nannen oktavuođadovddu. Seamma ládje lea buot sámiide guoski otná beaivve mearkamáilmmi symbolat, dego leavga, ivnnit ja logot, mat nannejit sápmelaččaid oktii riikkaid rájiid rasta.<br /> <br /> ==Árbevieru ovddiideapmi==<br /> [[Tiedosto:Nutukas1.jpg|thumb|Kuva: Sámi Duodji ry]]<br /> Árbevirolaččat duodjedáidu ja árbevierru sirdojuvvo buolvvas bulvii. Sámi duodjeárbevierru lea šaddan áitatvuložin 1900-logu servodat proseassaid čuovvumuššan. Sámi duodjeárbi lea váldon vuođđoskuvlejumi ja ámmátskuvlejumi oassin, muhto duodjeárbevieru oahpahusa rahpan buot beroštuvvan olbmuide lea dagahan etihkalaš váttisvuođaid sihke váikkuhan sámi duojáriid bargguiduvvanvejolašvuođaide. Sámi Duodji- searvi, sámi duojárat, váhnemat sihke láhkamearrádusat ja oahpahusa ovddideapmi lea mearkkašahttit sámi duodjeárbevieru dorvvasteami dihtii. Sámi Duodji-searvi rávve duddjomis ja oahpahus addojuvvo Sámi Allaskuvllas Guovdageainnnus, Sámi oahpahusguovddážis Anáris ja Johkamohkis.<br /> <br /> ==Árbevieru boahtteáigi==<br /> Sámi duoji mearkkašupmi sámeservošii lea stuoris. Sámit, agis fuolakeahttá atnet árvvus duoji ja atnet dan dehalaš sámekultuvrra iešvuohtan. Anáraš- ja nuortalaš sámiid duodjeárbevierut leat hui áitatvuložat. Duddjon gáibida guhkesáigge čatnašuvvama, luonddu dovdama ja oamasteami iežas bargui. Sámenuorat vásihit ahte studeren ruovttuguovllu olggobealde váikkuha heajudahtti láhkai duoji oahppamii. Sámenuorat hupmet ng. etnostreassas, mas iežas oahppameahttunvuohta hehtte. Sámi duodji lea sorjavaš luonddus ja boazodoalus. Sámi duoji uhkidit maiddái vuovdindárkkuhussii duddjojuvvon hálbbeskopiijat, sámegávtti boasttogeavaheapmi, sámegávtti ávkkástallan bilkošanbuktagiin ja mátkemuitoindustriija. Oahppolágádusain dáhpáhuvvi duodjeárbevieru skuvlen ja suopmelaš servodaga dáhtuhisvuohta dovddastit sámi duoji sámekultuvrii ja sápmelašvuhtii gullevažžan eamiálbmotvuoigatvuohtan uhkidit sámi duodjeárbevieru seailuma. Sámi duoji alla válmmaštangolut ja alla árvvulassevearuhus bajidit sámi duoji hatti ja maiddái márkaniid. Sámi duoji árvvulassevearu vuolideapmi buoridivččii sámi duoji gilvvohallansaji, márkaniid sihke duojáriid dietnasa.<br /> <br /> Duodji váldo unnan vuhtii vuođđooahpahusa báikkálaš oahppoplánáin. Nuoraide ferte láhčit dilálašvuođaid oahppat sámi árbevirolašduodjái gullevaš dieđuid ja dáidduid. Árbevierru seailu nu guhká, go aktiivalaš sámi duojárat leat servosiš sirdimen árbevieru, duojit geavahuvvojit ja dat ožžot oainnusvuođa maiddái almmolaš dásis. Sámi dáiddaduoji duojárat leat mearkkašahtti rollás duoji oainnusvuođa joksamis. Sii ráhkadit árbevirolaš málliid vuođul designa čájáhusdiŋgan ja vuovdinládje stuorát čuozáhatjovkui, sámeservoša olggobeallai. Dáidda-duoji hábmema vuođđun ferte leat árbevirolaš sámi duoji dovdan. Sámenuorain lea hállu oahppat árbevirolaš sámi duoji surggiid. Hárve sámenuorain lea vejolašvuohta oahppat duddjoma ollislaččat ja viidát. Goitotge nuorain lea hállu oahppat sámi duodjái gullevaš surggiid ja duddjonmetodaid. Sámi Duodji -searvvi ja oahppolágádusaid oanehisgurssat leat dehalaččat nuoraide ja buohkaide geain lea beroštupmi. Duodječeahpit doibmet oahpaheaddjin gurssain ja sirdet dieđuideaset- ja dáidduideaset gursa-doaimmas.<br /> <br /> ==Searvvit mat leat álmmuhusa duohkin==<br /> [http://www.samiduodji.com Sámi Duodji ry, Anár/Inari/ Finland]<br /> <br /> ==Gáldut ja liŋkkat eará diehtogálduide==<br /> [http://www.siida.fi/sisalto/nayttelyt/verkkonayttelyt Sámemusea SIIDDA čoakkáldagat] <br /> <br /> [https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=Saamelaiset+k%C3%A4sity%C3%B6t&amp;prefiltered=museums&amp;SearchForm_submit=Hae&amp;retainFilters=0&amp;filter%5B%5D=sector_str_mv%3A%220%2Fmus%2F%22 Sámi duojit]<br /> <br /> [http://www.sogsakk.fi/garraduodji/ Sámi oahpahusguovddáš, garra materiálat]<br /> <br /> [http://yle.fi/uutiset/duodjeoahppi_illuda__viimmatge_oazzu_gazzat_duodjeoahpu_eatnigillii/8539338 Sámeduodji artesaana-oahppit]<br /> <br /> [http://www.duodjishop.fi/ Sámeduoji vuovdin] <br /> <br /> [http://www.sameslojdstiftelsen.com/ Sámeduojáriid searvi Ruoŧas]<br /> <br /> <br /> Buljo, Karen Marie Eira 1996. Gámagoarrun. Sámi oahpahusráđđi.<br /> <br /> Guttorm. Gunvor 2010. Duodjáris duojárat – duddjon ealiha duodjedigaštallama. Davvi Girji.<br /> <br /> Guttorm, Gunvor &amp; Labba, Solveig 2008. Ávdnasis duodjin Dipmaduodjesánit. DAT.<br /> <br /> Lehtola, Jorma (toim.) 2006. 30 vuotta käsityö sydämellä - Sámi Duodji ry 1975-2005. Inari: Kustannus-Puntsi.<br /> <br /> Lehtola, Veli-Pekka 1997. Saamelaisten historia, yhteiskunta ja taide. Inari: Kustannus-Puntsi.<br /> <br /> Pennanen, Jukka &amp; Näkkäläjärvi, Klemetti 2000. Siiddastallan - siidoista kotikyliin. Oulu: Pohjoinen.<br /> Pietilä, Urho A. 1984. Suomalaisia kansallispukuja ja saamelaisia kansanpukuja. Pietilät Oy. <br /> <br /> Rácz, István 1972. Saamelaista kansantaidetta. Helsinki: Otava.<br /> <br /> Sámi Duodji Ry 2010. Suomen saamelaispuvut. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy.<br /> <br /> Sarre, Ella 2012. Anaraš pivtastem. Sämitigge.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=V%C3%A4vning_av_trasmattor&diff=26923 Vävning av trasmattor 2021-05-06T06:11:37Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>&lt;gallery mode=&quot;packed&quot; heights=&quot;150&quot;&gt;<br /> Tiedosto:Rag rug.jpeg|alt=Färgglad trasmatta.<br /> Tiedosto:Kankaankudontaluokka Sokeainkoulussa Ensi linjalla.jpeg|alt=Vävstolar<br /> Tiedosto:Räsymaton kudontaa.jpg|alt=Vävning av trasmatta.<br /> Tiedosto:Trasmatta.jpeg|alt=Matta med fransar.<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> {{Ilmiö<br /> |kieli=sv<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=vävning, mattvävning, trastextilier, trasmattor, traditionella golvmattor, vävstol<br /> }}<br /> <br /> ==Utövare och folk som känner till traditionen==<br /> Mattorna vävs av folk som har handarbete och vävning som hobby, yrkesutövare och personer som studerar branschen vid läroanstalter. Som experter fungerar Taito-föreningarna och erfarna utövare och lärare inom branschen för skapande arbete. På hantverkscentrum, medborgar- och arbetarinstitut samt folkhögskolor väver man mattor med vävstol. Muntlig tradition och vävningsförmåga har tidigare gått från hus till hus och från släktens äldre till de yngre. Nuförtiden är det lärare och erfarna amatörer inom branschen som sprider kunskapen vidare. Barn och unga får erfarenhet av att väva trasmattor på Taito-föreningarnas hantverksskolor och sommarkurser. Även på skolornas handarbetslektioner väver man med vävstol, bland annat på högstadiernas valbara handarbetskurser. Vävning av trasmattor inom den grundläggande utbildningen beror till mångt och mycket på om skolan har en vävstol.<br /> <br /> ==Utövande av traditionen==<br /> Mattor till hemmen vävs med vävstol. I trasmattor får gamla tyger och tyger som inte längre används nytt liv. Gamla kläder, lakan med mera klipps först till inslag. I vävstolen används i allmänhet fiskargarn eller lingarn som varp i trasmattorna. Vid vävning med vävstol kan en matta vävas i just den storlek och färg som passar för en viss plats. I trasmattan återvinns alla slags hemtextilier. Som inslag används även klippta slitna lakan som annars skulle kasseras. Olika slags tyger blandas ihop vid vävningen. Traditionellt vävs trasmattor med tre skyttlar, varvid två skyttlar har tyginslag och en har elastiskt trikåinslag eller tvärtom. Traditionella trasmattor kan även vävas med en skyttel, varvid inslagsmaterialet i förväg sys ihop i ändarna. <br /> <br /> En matta i ”kiikkalainen”-stil vävs med en skyttel. De inslag som ska användas delas upp till en viss bestämd längd och ordnas enligt mönsterordningen inför vävningen. Det speciella med ”kiikkalainen”-stilens tonade matta är att inslagen delas upp i bitar i förväg och hela mattan sammanställs redan som inslag. De förvalda inslagen vävs i varpen enligt en i förväg bestämd ordning och det räcker med bara en skyttel för vävningen. Mattan färgas i förväg och man räknar hur många mönsterskikt som behövs till det önskade måttet. Om mattan ska vara symmetrisk måste man ha ett jämnt antal mönsterskikt. Varje uppdelat och sammanställt mönsterskikt lindas för sig. Inslagen delas upp efter anvisningen och knyts ihop med löpknutar som sedan öppnas i vävningsskedet.<br /> <br /> I trasmattor vävs ofta den så kallade bottnen och randgruppen med jämna mellanrum, det vill säga en aln botten och en kvarter rand. Den traditionella ”ruusukas”-bindningen och varianter på kypertbindning har varit brukliga bindningar. Liknande trasmattebindningar kallas olika på olika håll i Finland, till exempel sockerbit, balk, klosterfönster, kärleksstig och blandad.<br /> <br /> ==Traditionens bakgrund och historia==<br /> Den äldsta uppgiften om trasmattor är från Egentliga Finland år 1798. Golvmattorna blev först vanligare i överklasshemmen och sedan under 1800-talets sista årtionden även i allmogehemmen. Trasmattornas arbetsmetod var bekant – överkast och lakan av trasinslag hade redan tillverkats under flera århundraden. Med tiden när folk blev förmögnare och det blev mer kläder över, började det bli möjligt att klippa mattinslag av dem. I och med industrialiseringen av tygvävningen blev mattorna på golven allt färggrannare. Utbudet av olika slags färg-, rand- och bindningsmönster är enormt. Nuförtiden säljs även nytt material för mattor, såsom trikå- och bomullsinslag som ofta är överloppsmaterial från textilindustrin, exempelvis tygkanter. Traditionellt är trasmattor dock gjorda av trasor, alltså använda material. <br /> <br /> ==Förmedlande av traditionen==<br /> Mattvävning guidas i Taito-centren samt lärs ut i Taito-hantverksskolorna och branschens läroinrättningar. Traditionen förmedlas från generation till generation även inom familjen.<br /> <br /> ==Traditionens framtid==<br /> Tillverkning av trasmattor är fortfarande populärt och livligt även om de mest aktiva vävarna redan är ålderstigna kvinnor. Även en liten grupp män sysslar med mattvävning. Yngre kvinnor har i och med återvinning intresserat sig för vävning av traditionella trasmattor. Den yngre åldersklassen är mer van att få färdiga trasmattor antingen av en hantverksutövare, som en present av mormor eller genom att köpa en trasmatteliknande matta i butiken. På grund av utrymmesbrist har få möjlighet att bevara en vävstol hemma. Hantverkscentrum, där det går att väva mattor, är viktiga för traditionens fortsättning. Det tillverkas mattor även med andra metoder utan vävstol, exempelvis genom virkning.<br /> <br /> ==Aktör som står bakom förslaget==<br /> <br /> ==Källor och länkar till andra informationskällor==<br /> Autio, Johanna. 2012. Räsymatto perinteen ja muutoksen puristuksessa: tapaustutkimus Eija Rasinmäen matoista vuosina 1970-2011. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.<br /> <br /> Aydemir, Johanna. 2012. Maton monet muodot. Teoksessa Aydemir, Johanna &amp; Honkimaa, Outi &amp; Kettula, Suvi &amp; Toivanen, Pirkko (toim.) Suomalaiset käsityöaarteet. Silmukoita, sidoksia ja salusiineja. Helsinki: WSOY, 8 - 37.<br /> <br /> Hassi, Elina. 2013. Rasymatto: nostalgiaa ja nykyaikaa. Helsinki: Karisto.<br /> <br /> Honka-Hallila, Helena: Ryijystä räsymattoon, Avain, Helsinki 2011<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri: Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa, Akatiimi Oy, Helsinki 1998<br /> <br /> Lepoaho, Sari. 2001. ”Räsymatto. Riepumatto. Lattiarätti.” Räsymaton kudonnan tekniikka ja näytteet – Kansio Tekevän kutomon käyttöön. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu Kuopion muotoiluakatemia. Artenomintyö.<br /> <br /> Lockwood, Yvonne. 2010. Finnish American Rag rugs. Art, tradition &amp; ethnic continuity. East Lansing: Michigan State University Press.<br /> <br /> Niiniharju, Krista. 2007. Kyynärä kaihoa, kortteli kulttuuria: räsymatot suomalaisen kodin tunnun ilmentäjänä 1960-70 lukujen taitteessa. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.<br /> <br /> [https://museot.finna.fi/ Museoiden Finna. Suomen museoiden kokoelmat.]<br /> <br /> [http://www.nba.fi/fi/File/516/kansatiede-luettelo.pdf/ Kaukonen, Toini-Inkeri (toim.) 1969. Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto.]<br /> <br /> [https://www.theseus.fi/handle/10024/121721 Silpala, Elsa. 2015. Tekstiilit kodin kaunistaa: kantahämäläisiä sisustustekstiilejä Wetterhoffin tekstiilikokoelmista. HAMKin julkaisuja 12/2015. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.]<br /> <br /> [http://anna.fi/muoti-ja-kauneus/muoti/kiikkalainen-rasymatto-perinteita-kunnoittaen/ Kiikkalaisen maton pitkät perinteet.]<br /> <br /> [http://www.kokemaenjokilaakso.fi/2017/01/27/rakasta-rasya-sevotetaan-kiikkalaisittain/ Kinnari, Samuli. Rakasta räsyä sevotetaan kiikkalaisittain. Kokemäen jokilaakson uutiset 27.1.2017.]<br /> <br /> [http://teeitse.punomo.fi/home/savonlinna/mattojuttuja/index.htm/ Mattojuttuja. Käsityönopettajaopiskelijoiden kuvia ja tarinoita räsymattojen suunnittelusta ja valmistuksesta.]<br /> <br /> [http://www.perinne.net/index.html/ Perinne.net. Perinteisiä räsymattomalleja.]<br /> <br /> [http://rasymattoja.blogspot.com/ Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.]<br /> <br /> [http://teeitse.punomo.fi/home/savonlinna/mattojuttuja/index.htm/ Kuvia ja tarinoita, mistä matot ovat saaneet alkunsa.]<br /> <br /> [http://kotiliesi.fi/kasityot/kudonta-kirjonta/kudo-matto-mokille/ Iloinen Kirjopolku-matto ohjeineen.]<br /> <br /> [http://www.rasymattoja.suomalainenverkkokauppa.fi/ Ruusupolku. 2004. Raitoja ja räsymattoja. Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.]<br /> <br /> [https://fi.wikipedia.org/wiki/Matonkudonta Matonkudonta. Wikipedia-artikkeli.]<br /> <br /> Perinteisiä mattoja Vakka-Suomesta ja Rauman seudulta. CD-rom.<br /> <br /> Taito Varsinaissuomi. 2011. Tarinamatot DVD.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Rag_rug_weaving&diff=26922 Rag rug weaving 2021-05-06T06:04:40Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>&lt;gallery mode=&quot;packed&quot; heights=&quot;150&quot;&gt;<br /> Tiedosto:Rag rug.jpeg|alt=A colorful rolled up rag rug.<br /> Tiedosto:Kankaankudontaluokka Sokeainkoulussa Ensi linjalla.jpeg|alt=Black and white picture of a room with a loom in it.<br /> Tiedosto:Räsymaton kudontaa.jpg|alt=Making a rug with a loom.<br /> Tiedosto:Trasmatta.jpeg|alt=Closeup of the fringed edge of a rag rug.<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> {{Ilmiö<br /> |kieli=en<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> }}<br /> <br /> ==Practitioners and people who know the tradition well==<br /> These rugs are woven by handicraft and weaving enthusiasts, professional artisans and students of handicrafts. The experienced practitioners and teachers of crafts, as well as the Taito crafts associations, function as the experts. The rugs are weaved with looms at crafts centres, community colleges and centres of adult education. The oral tradition and fabric weaving skills used to spread from household to household and from the elders to the younger people. These days, the know-how is being passed on by teachers and amateur weavers. Children and young people can learn how to weave rag rugs at the crafts schools and on summer courses organised by the Taito association. Looms are also used in schools’ crafts classes, for example on the optional crafts courses at the upper stage of comprehensive school. The pupils’ ability to weave rag rugs on basic courses depends largely on whether the schools have looms.<br /> <br /> ==Practising of the tradition==<br /> Rag rugs are weaved with looms to be used at home. They give a new life to old, discarded textile materials. Old clothes, sheets and other textiles are first cut into weft. The warp in rag rugs is usually made of warp yarn or linen twine. When weaving with a loom, the rug can be designed to have a size and colour to suit a specific place. All types of home textiles can be recycled by reusing them in a rag rug. For example, threadbare sheets that cannot be otherwise used anymore can be turned into weft. Textiles of varying qualities will form a uniform combination when weaved in together. Traditionally, rag rugs are weaved using three shuttles, two of which carry textile weft and one with some flexible tricot weft or vice versa. Traditional rag rugs can also be weaved with just one shuttle, in which case the weft material is first sewn together from shorter cuts. The Kiikkala-style rugs are woven with one shuttle. The weft to be used is cut to length and arranged in the order called for by the pattern to be weaved in. The unique feature of this type of rag rug is that the weft is pre-cut and an entire rug is designed prior to the weaving. The weft selected is weaved into the warp according to a pre-planned order, and a single shuttle is sufficient to finish the work. The rug’s colours and the number of times the pattern must be repeated in order to reach the desired size are determined before the weaving phase even begins. The rug must have an even number of pattern repeats in order to be symmetrical. Each set of pre-cut and pre-arranged wefts is rolled up separately. The wefts are cut according to the pattern and tied together with a slipknot, which will be untied during the weaving.<br /> <br /> In many rugs, the weavers have alternated between a so-called base pattern and groups of stripes at regular intervals, making a cubit of base and a quarter of stripes. The traditional ruusukas weave and variations of twill have been among the most popular. Similar rag rug weaves have slightly different names around Finland, depending on the region, including ‘sugar cube’, ‘block’, ‘cloister window’, ‘lovers’ lane’ and ‘mixture’.<br /> <br /> ==The background and history of the tradition==<br /> The oldest mention of rag rugs is from 1798 from Varsinais-Suomi. Floor rugs first began gaining popularity in the homes of the gentry, and later, during the last few decades of the 19th century, also amongst the peasantry. The method of weaving rag rugs was well-known, as it had been used for centuries to turn worn out rags into bedspreads and sheets. Over time, as people began to prosper and had more pieces of leftover clothing available, it became possible to use these for rug weft. The industrialisation of textile weaving allowed homes to have more colourful rugs. A vast number of different colours, stripe patterns and weaves are used. These days, new materials, such as tricot and cotton, are available as weft, and these are typically surplus material from the textile industry, for example leftover fabric edges. However, traditionally rag rugs were made from used material, i.e. rags.<br /> <br /> ==The transmission of the tradition==<br /> The Taito centres provide instruction on rag rug weaving, and the skill is taught at Taito crafts schools and other educational institutions in the field. In addition, the tradition is being passed on from one generation to the next within individual families.<br /> <br /> ==The future of the tradition==<br /> Making rag rugs is still a popular pastime, although the most active weavers tend to be elderly women. A small number of men are also involved in the practice. Thanks to improved recycling, young women have also become interested in weaving traditional rag rugs. The younger generations are more used to receiving rugs as gifts from crafts enthusiast friends or grandmothers, or buying similar products from a shop, rather than making rag rugs themselves. Due to lack of space, few people can have a loom at home. Crafts centres, where people can weave rugs, are vital for the continuation of the tradition. Nowadays, old rags are also being turned into rugs by using other techniques besides the loom, for example by crocheting. <br /> <br /> ==The community behind this submission==<br /> [https://www.taito.fi/ Taitoliitto - Taito Group Finland]<br /> <br /> ==Bibliography and links to external sources of information==<br /> Autio, Johanna. 2012. Räsymatto perinteen ja muutoksen puristuksessa: tapaustutkimus Eija Rasinmäen matoista vuosina 1970-2011. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.<br /> <br /> Aydemir, Johanna. 2012. Maton monet muodot. Teoksessa Aydemir, Johanna &amp; Honkimaa, Outi &amp; Kettula, Suvi &amp; Toivanen, Pirkko (toim.) Suomalaiset käsityöaarteet. Silmukoita, sidoksia ja salusiineja. Helsinki: WSOY, 8 - 37.<br /> <br /> Hassi, Elina. 2013. Rasymatto: nostalgiaa ja nykyaikaa. Helsinki: Karisto.<br /> <br /> Honka-Hallila, Helena: Ryijystä räsymattoon, Avain, Helsinki 2011<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri: Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa, Akatiimi Oy, Helsinki 1998<br /> <br /> Lepoaho, Sari. 2001. ”Räsymatto. Riepumatto. Lattiarätti.” Räsymaton kudonnan tekniikka ja näytteet – Kansio Tekevän kutomon käyttöön. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu Kuopion muotoiluakatemia. Artenomintyö.<br /> <br /> Lockwood, Yvonne. 2010. Finnish American Rag rugs. Art, tradition &amp; ethnic continuity. East Lansing: Michigan State University Press.<br /> <br /> Niiniharju, Krista. 2007. Kyynärä kaihoa, kortteli kulttuuria: räsymatot suomalaisen kodin tunnun ilmentäjänä 1960-70 lukujen taitteessa. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.<br /> ===Historical resources===<br /> [https://museot.finna.fi/ Museoiden Finna. Suomen museoiden kokoelmat.]<br /> <br /> [http://www.nba.fi/fi/File/516/kansatiede-luettelo.pdf/ Kaukonen, Toini-Inkeri (toim.) 1969. Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto.]<br /> <br /> [https://www.theseus.fi/handle/10024/121721 Silpala, Elsa. 2015. Tekstiilit kodin kaunistaa: kantahämäläisiä sisustustekstiilejä Wetterhoffin tekstiilikokoelmista. HAMKin julkaisuja 12/2015. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.]<br /> ===Articles, websites and other recordings===<br /> [http://anna.fi/muoti-ja-kauneus/muoti/kiikkalainen-rasymatto-perinteita-kunnoittaen/ Kiikkalaisen maton pitkät perinteet.]<br /> <br /> [http://www.kokemaenjokilaakso.fi/2017/01/27/rakasta-rasya-sevotetaan-kiikkalaisittain/ Kinnari, Samuli. Rakasta räsyä sevotetaan kiikkalaisittain. Kokemäen jokilaakson uutiset 27.1.2017.]<br /> <br /> [http://teeitse.punomo.fi/home/savonlinna/mattojuttuja/index.htm/ Mattojuttuja. Käsityönopettajaopiskelijoiden kuvia ja tarinoita räsymattojen suunnittelusta ja valmistuksesta.]<br /> <br /> [http://www.perinne.net/index.html/ Perinne.net. Perinteisiä räsymattomalleja.]<br /> <br /> [http://rasymattoja.blogspot.com/ Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.]<br /> <br /> [http://teeitse.punomo.fi/home/savonlinna/mattojuttuja/index.htm/ Kuvia ja tarinoita, mistä matot ovat saaneet alkunsa.]<br /> <br /> [http://kotiliesi.fi/kasityot/kudonta-kirjonta/kudo-matto-mokille/ Iloinen Kirjopolku-matto ohjeineen.]<br /> <br /> [http://www.rasymattoja.suomalainenverkkokauppa.fi/ Ruusupolku. 2004. Raitoja ja räsymattoja. Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.]<br /> <br /> [https://fi.wikipedia.org/wiki/Matonkudonta Matonkudonta. Wikipedia-artikkeli.]<br /> <br /> Perinteisiä mattoja Vakka-Suomesta ja Rauman seudulta. CD-rom.<br /> <br /> Taito Varsinaissuomi. 2011. Tarinamatot DVD.<br /> ==The community/communities behind this submission.==<br /> <br /> ==Bibliography and links to external sources of information==</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=R%C3%A4symaton_kudonta&diff=26921 Räsymaton kudonta 2021-05-06T06:00:11Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>&lt;gallery mode=&quot;packed&quot; heights=&quot;150&quot;&gt;<br /> Tiedosto:Rag rug.jpeg|alt=Värikäs räsymatto rullalla.<br /> Tiedosto:Kankaankudontaluokka Sokeainkoulussa Ensi linjalla.jpeg|alt=Mustavalkoinen kuva huoneesta, jossa useita kangaspuita.<br /> Tiedosto:Räsymaton kudontaa.jpg|alt=Räsymaton kudontaa kangaspuilla.<br /> Tiedosto:Trasmatta.jpeg|alt=Lähikuva räsymaton hapsureunasta.<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> {{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi,<br /> |asiasanat=kudonta, maton kudonta, riepukudonnaiset, räsymatot, perinteiset lattiamatot, kangaspuut,<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Räsymatto on melkein itsestäänselvyys suomalaisissa kodeissa; lähes kaikilla on jalkatuntuma räsyistä valmistetusta matosta. Vaikka räsymatto on tuttu käyttötavara, sen valmistaminen ei ole välttämättä tuttua. Räsymattoja valmistetaan ammattimaisesti mattokutomoissa, joita on edelleen eri puolilla Suomea. Mattoja kudotaan käsityöalan oppilaitoksissa, kansalais- ja työväenopistoissa, käsityökeskuksissa sekä kodeissa.<br /> <br /> Räsymaton kutominen on ollut tyypillinen käsityötaito, joka on kulkenut talosta taloon, suvun vanhemmilta nuorimmille. Maton kutomisen taito on tyypillinen naisten käsityötaito, jota äidit, isoäidit ja tädit ovat opettaneet nuoremmille naisille.<br /> <br /> Kun elämäntapa on muuttunut ja kaupungistunut, kangaspuut ja kangaspuilla kutominen ei ole enää arkipäiväinen jokaisen taito. Käsityön ja kudonnan alan opettajat, käsityö- ja kudonta-alan yhdistykset ja järjestöt sekä maton kutomista pitkään tehneet taitavat harrastajat ovat räsymaton kutomisen perinteen ylläpitäjiä ja taidon eteenpäin välittäjiä. Lapset ja nuoret voivat saada oppia räsymaton kutomisesta käsityökouluissa, kursseilla ja sukunsa naisilta. Peruskoulun käsityönopetuksessa kudotaan kangaspuilla ja valmistetaan mattoja, jos kankaankudonta on osa kunta- ja koulukohtaista opetussuunnitelmaa ja koulussa on kangaspuut.<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Räsymatto on arkinen, jokapäiväinen käyttötavara. Alusta alkaen se on ollut nimenomaan kotien matto, jonka edellytetään olevan helppo hoitaa ja kestävän pitkään. Tänä päivänä räsymattoja valmistetaan sekä teollisesti, sarjana, että yksittäiskappaleina. <br /> <br /> Räsymaton materiaalina, räsynä, käytetään sekä vanhaa, käytettyä materiaalia, että uutta kudetta. Alun perin räsymattoihin kudottiin vanhat jo käytöstä poistuneet kankaat ja materiaalit. Räsymaton perusidea on ollut uusiokäyttö: vanhat tekstiilit on leikattu tarkkaan hyödyksi matonkuteiksi. Kuteiksi on mahdollista leikata kuluneet kankaat, vanhat lakanat ja vaatteet, joita ei voi enää käyttää muuhun. Räsymaton materiaaliksi voidaan kierrättää kaikki kodin erilaatuiset tekstiilit ja ne sekoittuvat, kun mattoa kudotaan. Kierrätetystä materiaalista tehty räsy on epätasalaatuista, joka tekee maton kutomisesta haasteellista; esimerkiksi maton reunan tasaisuuden hallitseminen on haastavaa, kun räsymateriaali on laadultaan vaihtelevaa. Tänä päivänä räsyjen leikkaamista on mahdollista opetella esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoissa; kuteiden tekemiseksi järjestetään myös erilaisia tempauksia ja tapahtumia.<br /> <br /> Kun räsymattoon käytetään vanhaa materiaalia, on se samalla muistiesine menneestä elämästä ja elämän eri vaiheissa mukana olleista tekstiileistä. Räsymatto voi olla ulkoinen muistin tuki ja kertoa tarinaa oman suvun vaiheista.<br /> <br /> Räsymattoja valmistetaan paljon myös uudesta materiaalista, esimerkiksi trikoo- tai puuvillakangaskuteesta. Tehdaskuteet ovat laadultaan tasaisia ja niillä saattaa olla värikartta, jonka kanssa maton väritystä on mahdollista suunnitella ja sommitella etukäteen. Uudesta materiaalista tehty kude on usein tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalia, esimerkiksi kankaan reunoja. <br /> <br /> Räsymattojen loimena kangaspuissa käytetään yleensä kalalankaa tai pellavalankaa. Tavallisin sidos on ulkonäöltään yksinkertainen palttina. Palttinaa on helppo kutoa, vaikka ei olisi kokenut kutoja. Kun räsymaton on haluttu lisää elävyyttä ja koristeellisuutta, on sidoksena käytetty ruusukasta tai toimikkaan muunnoksia. Räsymaton samantapaisilla sidoksesta muodostuvilla kuvioilla on eri nimityksiä eri puolella Suomea, kuvioita kutsutaan esimerkiksi sokeripalaksi, palkiksi, luostarin ikkunaksi, lemmenpoluksi ja sekkotetuksi.<br /> <br /> Harmahtavapohjaiset, tasaisin raitaryhmin koristellut matot ovat olleet yleisin mattomalli. Vanhan raidoituksen perusta on ollut ”kyynärä pohjaa ja kortteli raitaa” eli pohjan ja raidoituksen suhteiden mittana on käytetty kutojan käsivarren ja käden mittoja. Mitta kulki mukana silmissä ja käsissä.<br /> <br /> Räsymaton kutomisessa voi käyttää yhtä sukkulaa tai kolmea sukkulaa. Kun kudotaan kolmella sukkulalla, voi sukkuloihin kääriä eri materiaaleja tai värejä. Tavallinen tapa on laittaa kahteen sukkulaan kangaskudetta ja yhteen joustavaa trikookudetta. Näin saadaan valmiiseen mattoon hyvä suhde joustavuutta ja jämäkkyyttä.<br /> <br /> Kiikkalainen räsymatto on satakuntalaisessa Kiikan kunnassa kehitetty erityinen räsymattotyyppi. Kiikkalaiseksi maton tekee kuteiden järjestäminen kauniisti liukuviksi värisuoriksi. Kiikkalaista räsymattoa kutsutaan myös sävytysmatoksi. Alun perin mattojen sidos oli ripsimäistä palttinaa, nykyään mattoa kudotaan myös tavalliseen palttinasidokseen. <br /> <br /> Kiikkalaisen sävytysmaton erikoisuus on, että kuteet pätkitään valmiiksi ja koko matto sommitellaan jo kuteina. Käytettävät kuteet pätkitään määrämittaan ja järjestetään mallikerroittain järjestykseen kutomista varten. Mallikertoja on oltava parillinen määrä, jos matosta halutaan symmetrinen. Kudemateriaali solmitaan vetosolmuilla tai ommellaan pätkistä etukäteen yhteen ja kuteiden yhteenkiinnittämisjärjestys on samalla maton ulkonäön suunnitelma. Valmiiksi valitut kuteet kudotaan loimeen etukäteen tehdyn järjestyksen mukaan. Jokainen valmiiksi pätkitty ja sommiteltu mallikerta kääritään sukkulalle erikseen. Varsinaiseen kutomiseen riittää yksi sukkula ja solmitut kuteen aukaistaan kutomisvaiheessa. <br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Vanhin tieto räsymatoista on vuodelta 1798 Varsinais-Suomesta. Lattiamatot yleistyivät ensin säätyläiskodeissa ja 1800-luvun loppukymmenillä talonpoikaiskodeissa. Mattojen materiaali oli enimmäkseen muuta kuin tekstiiliä: tekstiilit käytettiin loppuun tai myytiin lumppureille paperin raaka-aineeksi, joten matoksi niistä ei riittänyt. <br /> <br /> Räsymattojen edeltäjät olivat ohuesta räsykuteesta kudotut räsylakanat ja –peitteet. Lattialla pidettävät matot yleistyivät ensin vaurailla alueilla Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, joista mattojen tekeminen ja käyttäminen levisivät vaurastumisen myötä muualle maahan. Talonpoikaistuvissa matot olivat yleisiä vasta 1900-luvun alkupuolella.<br /> Alusta alkaen mattojen tarkoitus ei ole ollut vain suojata kylmältä ja vedolta vaan niillä on aina ollut myös esteettinen merkitys. Kulkureiteillä matto myös suojaa lattiaa kulumiselta.<br /> <br /> Räsymatoilla saatettiin peittää tuvassa koko lattiapinta. Matot olivat kapeita, niin sanottuja käytävämattoja, mutta ne aseteltiin lattialle ns. umpimattoon tai täysmattoon: vieriviereen. Kylmiin ja vetoisiin kohtiin saatettiin asettaa useita mattoja päällekkäin. Matot ovat saaneet myös statussymbolin aseman: talon vaurautta arvioitiin mattojen määrästä. Varakkaassa talonpoikaispirtissä mattoja riitti vieriviereen, köyhemmät joutuivat tyytymään vähempään. Juhlatilanteisiin, kuten hautajaisiin tai lukukinkereiden ajaksi, vähemmän varakkaat saattoivat lainata mattoja.<br /> <br /> Varhaisimmat räsymatot olivat väritykseltään melko yksivärisiä, koska räsyn materiaalikaan ei ollut värikästä. Erilaiset lähes samanväriset kuteet sekoitettiin tasaisesti sekaisin. Kun materiaaliin alkoi tulla väriä, mattoihinkin alettiin sommitella raitoja. Värikästä materiaalia oli kuitenkin saatavissa niukasti, joten värikästä kudetta käytettiin vain raitoihin ja tasaväristä pohjaa käytettiin enemmän. Eri taloilla ja alueilla oli omia raitamalleja.<br /> <br /> Kun materiaalia alkoi olla runsaammin, alettiin mattoja sommitella myös sidosten avulla. Taidokkaampia sidoksia käytettiin alkuun kamarin ja salin pyhämatoissa, parempina mattoina. Myös uusia materiaaleja käytettiin puuvillaisen räsyn rinnalla: kuteena saattoi olla villalankaa tai matto tehtiin kesäksi kokonaan ohuesta pellavasta. Sotavuosina ja pula-aikana kun tekstiilimateriaalista oli pulaa, mattojen kuteena käytettiin myös keittämällä värjättyä voipaperia, muovipusseja, kaislaa ja siivilävanua.<br /> <br /> Aluksi räsymattoja kudottiin kussakin talossa omaan tarpeeseen ja käyttöön, omilla kangaspuilla. Kotikangaspuut olivat kapeita, ja niillä saattoi kutoa kapeahkoa, noin 75-80 cm leveää käytävämattoa. 1920-luvulla alettiin hankkia kylän talolle tai muulle suuremmalle alueelle yhteisiä, leveämpiä kangaspuita. Kangaspuita käytettiin vuorotellen ja kutomassa käytiin talkoillakin. Paikallinen Marttayhdistys saattoi olla esimerkiksi kangaspuiden hankkija. Myös kotiteollisuusyhdistyksissä, joita oli syntynyt eri puolille Suomea, oli mahdollista käydä kutomassa mattoja leveämmillä puilla. <br /> <br /> Mattonäyttelyjä ja –kilpailuja järjestettiin 1920-luvulta lähtien. Myös tekstiilitaiteilijat alkoivat suunnitella räsymattoja, eivätkä mallit kulkeneet enää vain perimätietona suvun naiselta toiselle. Samaan aikaan mattoja alettiin teettää ammattikutojilla. Noista ajoista lähtien mattojen valmistaminen alkoi siirtyä kodeista yhteisöllisiin paikkoihin ja toisaalta yrityksille ja kudonnan ammattilaisille.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Räsymaton kutomista opetetaan ja tekemiseen opastetaan useissa paikoissa. Taitoyhdistysten käsityökeskukset ovat paikkoja, joissa järjestetään kursseja ja mattoja on mahdollista kutoa itsenäisesti. Taito-käsityökoulut, käsityöalan ammatilliset oppilaitokset, kansalais- ja työväenopistot ja perusasteen koulut opetettavat mattojen kutomista. <br /> <br /> Yhä edelleen mattojen kutomisen perinnettä välitetään perheissä ja suvuissa sukupolvelta toiselle. Joskus kutomisen oppi voi välittyä myös ”alhaalta ylöspäin”, nuoremmilta vanhemmille.<br /> <br /> Myös maton kutomisen perinteen välittämisessä sosiaalinen media on koko ajan yhä tärkeämpi. Sosiaalisen median kanavilla on räsymattoryhmiä, joissa saa vihjeitä vertaisilta, apua ja neuvoja. Sosiaalisen median kautta ja avulla on järjestetty myös räsymattoon liittyviä tempauksia, esimerkiksi kudontamaratoneja, jossa kudotaan 24 tuntia yhteen menoon. Sosiaalisen median avulla maton kutomiselle saadaan näkyvyyttä ja tehdään tunnetuksi mahdollisuuksia itse kutoa. <br /> <br /> Maton kutomisen tekniikan kannalta YouTube -videot ovat hyvä mahdollisuus työvaiheiden tallentamiseen ja välittämiseen maton kutomisesta kiinnostuneille.<br /> <br /> Kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavat työkeskukset ja säätiöt ylläpitävät matonkudontaa ja niissä valmistetaan räsymattoja myyntiin. <br /> <br /> ==Perinteen turvaaminen==<br /> Räsymaton kutomiseen vaikuttavat sisustamisen ja elämäntavan muotien liikkeet. Ajoittain räsymatto sopii vallalla oleviin sisustustyyleihin paremmin, välillä huonommin. Ajanhengen aaltoliikkeen mukana kulkee myös halu kutoa itse mattoja. Esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella on suljettu useita julkisia kutomistiloja, kun käyttäjiä ei ollut, mutta nyt, 2010-luvun puolivälissä, kutomismahdollisuudet ja kangaspuut ovat taas alkaneet kiinnostaa. Mattojen kutominen on toisin sanoen suhdanneherkkä ala. <br /> <br /> Käsityökeskukset, joissa on mahdollisuus päästä kutomaan mattoja, ovat tärkeitä perinteen jatkumisen kannalta. Kaupunkimaisessa elämäntavassa kodit ovat yleensä sen kokoisia, että täysleveät mattojen valmistamiseen sopivat kangaspuut eivät niihin mahdu. Mattoja kudotaan enimmäkseen juuri käsityökeskuksissa ja muissa yhteisöllisissä paikoissa, esimerkiksi taloyhtiöiden tai kyläyhteisöjen yhteistiloissa. <br /> <br /> Räsymattojen kutomisen perinnettä uhkaa kangaspuiden poistaminen ja hävittäminen oppilaitoksista, käsityökeskuksista ja kodeista. Mattopuilla kutomisesta syntyy melua ja pölyä. Kangaspuut ja loimien luominen vaativat tilaa ja tilakustannukset ovat usein esimerkiksi oppilaitoksessa se kohta, josta pyritään saamaan säästöjä. Kudontamahdollisuuksien tarjoaminen yhteisissä tiloissa riippuu suoraan kysynnästä: jos ei ole tekijöitä, ei ole myöskään mahdollista ylläpitää kudonnan tiloja. <br /> <br /> Räsymattoperinnettä ylläpidetään ja uusinnetaan monin tavoin. Räsymattoon luontaisesti sopivaa tarinallisuutta on käytetty esimerkiksi Taito-Varsinaissuomen Tarinamatot –hankeessa vuonna 2011. Siinä kerättiin tarinoita ja niihin liittyviä mattoja, järjestettiin mattoaiheisia koulutuksia, tehtiin uusia mattoja erilaisilla tekniikoilla ja järjestettiin näyttelyjä ja yleisötapahtumia mattoaiheesta. Hankkeessa kudottiin muun muassa yli 400 metriä pitkä matto, josta tehtiin ympäristöteos kaikkien ihasteltavaksi.<br /> <br /> Kudontaretriitti on yksi tapa uusintaa matonkudonnan perinnettä. Kudontaretriitti yhdistää matkailun ja käsityön: retriitin ajatus on tarjota mahdollisuus maaseutuympäristössä tutustua räsymaton kudontaan omaan tahtiin. Kudontaretriitissä saa ohjausta ja opastusta kutomiseen tarpeen mukaan. Kudontaretriitti, Rag rugs full of memories – weaving retreat on saanut Culture Finlandin kulttuurimatkailun TOP 20 kärkihankkeisiin vuonna 2016. <br /> <br /> Räsymaton perinnettä on siirretty uusiin materiaaleihin esimerkiksi katumaalauksissa. Muutamissa suomalaisissa kaupungeissa on kadulle maalattu perinteistä mattoa jäljittelevä kuva ja kutsuttu kaupunkilaisia maton äärelle ulkoilmaolohuoneeseen.<br /> <br /> Räsymattojen ammattimaisessa valmistamisessa on samat haasteet kuin käsityötuotteiden valmistamisessa Suomessa muutenkin. Tuotteiden hinta on helposti niin korkea, että niitä on vaikea myydä kannattavasti. Käsityötuotteiden arvonlisäverotus on Suomessa korkea ja se nostaa tuotteiden hinnan helposti kuluttajien tavoittamattomiin.<br /> <br /> Tekstiiliteollisuuden alueella Finlayson on uudistanut suomalaista räsymattoperinnettä. He lanseerasivat vuonna 2015 räsypalat, joka on kierrätetyistä lakanoista tehdystä räsystä valmistettu kudottu kankaanpala. Räsypalassa on käytetty perinteistä räsymaton väritystä ja sidoksia. Räsypalan erityisyys on siinä, että sitä valmistetaan erikokoisina ja asiakkaita kehotetaan keksimään räsystä valmistetuille paloille uusia käyttötapoja kodin sisustuksessa. Finlayson on markkinoinut räsymaton ideologiaa uudella innovatiivisella tavalla ja saanut perinteisen tekniikan ja tuotteen näyttämään sekä uudelta että kiinnostavalta. Kun räsypalat valmistetaan teollisesti ja kooltaan pienenä, verrattuna tyypilliseen räsymaton kokoon, on räsypalan hinta kuluttajalle kohtuullinen.<br /> <br /> Räsyistä on alettu entistä enemmän valmistaa mattoja myös muilla tekniikoilla ilman kangaspuita, esimerkiksi pujottelemalla räsyä virkattuun pohjaan tai virkkaamalla räsyä. Erilaiset tekniikkakehittelyt ylläpitävät ja kehittävät räsymattoperinnettä. Räsymatto on kestävä ja ekologinen kodin tekstiili, jossa parhaimmillaan yhdistyvät muistot, tarinat ja tekemisen tuottama hyvinvointi.<br /> <br /> ==Perinteen tallentaminen==<br /> Suomen käsityön museon käsikirjastossa, lehtileiketietokannassa sekä tutkimustietokannassa on aineistoa räsymatoista. Piirustuskokoelmissa on mattojen luonnoksia ja mallipiirustuksia. Käsityön museon kokoelmiin on sijoitettu Wetterhoffin kansatieteen keruutyöt ja tekstiilikokoelmat sekä Kuopion muotoiluakatemian tekstiili- ja vaatetusmateriaalikirjasto sekä kansatieteen keruutyöt, joissa on mukana myös räsymattonäytteitä.<br /> <br /> Designmuseon kokoelmissa on joitakin esimerkkejä räsymattomalleista. Suomen Käsityön Ystävien piirustuskokoelmassa on paljon räsymattojen malleja, samoin kuin monien taiteilijoiden omien toimistojen kokoelmissa. Näissä on käytetty muitakin tekniikoita kuin palttinasidosta. Esimerkiksi Eva Anttilan suunnittelema räsymatto 1920-30 -lukujen vaihteesta on tehty kiintopujotustekniikalla. Designmuseon kokoelmien räsymattoerikoisuus on Liisa Suvannon räsymattomallit Marimekolle 1960-luvun alusta.<br /> <br /> Kansallismuseon kansatieteellisissä kokoelmissa on joitakin räsymattoja ja räsymatoista on tietoja muutamissa kansatieteellisissä käsikirjoituksissa, joita voi käydä lukemassa Museoviraston tietopalvelun toimipisteestä.<br /> <br /> Suomen museoiden yhteiseen museoiden Finna –tietokantaan on tallennettuna (huhtikuu 2017) lähes 300 räsymattoa. Tietokantaa päivitetään jatkuvasti ja siinä on hakujärjestelmä, jolla voi kohdentaa haun esine- ja aineistotyypin mukaan. Finna –tietokannan ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa Kansalliskirjasto ja palvelua kehitetään yhdessä Finnan yhteistyökumppanien kanssa. Finnan sisällöistä vastaavat palveluun osallistuvat arkistot, kirjastot ja museot. Finna on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Räsymattojen valmistaminen on edelleen suosittua. Maton kutominen on palkitseva harrastus: siinä saa käyttää kädentaitojaan ja luovuuttaan, kude kuteelta kutoja toteuttaa omaa henkilökohtaista näkemystään arjen kaunistajasta. Räsymattojen kudonta on vireää, vaikka aktiivisimmat kutojat ovat jo iäkkäitä naisia. Maton kutomista harrastaa myös pieni joukko miehiä. Nuorempi ikäluokka on tottunut saamaan räsymaton valmiina joko käsityönharrastajalta, lahjana isoäidiltä tai ostamaan kaupasta räsymattotyyppisen maton. Kierrätysideologian myötä nuoret naiset ovat kiinnostuneet perinteisen räsymaton kutomisesta. <br /> <br /> Räsymaton kutomisen perinteen säilymisessä olennaista on, että maton kutomiseen on mahdollisuuksia: siihen tarvitaan välineitä ja tiloja sekä yleensä asiaan perehtyneen neuvoja ja apua. Käsityöalalle tarvitaan ammattimaisen neuvonnan lisäksi organisoitunutta vapaaehtoistyötä ja vapaaehtoisia hoitamaan ja ylläpitämään kangaspuita esimerkiksi kaupunginosataloon.<br /> <br /> Tällä hetkellä räsymattokulttuuri voi hyvin: se on tuote, joka sopii kierrätys- ja retrohenkiseen maailmankatsomukseen. Kaikenikäisten kiinnostus käsitöihin yleensä ja kangaspuilla kutomiseen erikseen on nousussa. Kangaspuita on tuotu takaisin sinne, mistä niitä vietiin pois tekijöiden puutteessa takavuosina. <br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.taito.fi/etusivu/ Taitoliitto]<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> Autio, Johanna. 2012. Räsymatto perinteen ja muutoksen puristuksessa: tapaustutkimus Eija Rasinmäen matoista vuosina 1970-2011. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos. <br /> <br /> Aydemir, Johanna. 2012. Maton monet muodot. Teoksessa Aydemir, Johanna &amp; Honkimaa, Outi &amp; Kettula, Suvi &amp; Toivanen, Pirkko (toim.) Suomalaiset käsityöaarteet. Silmukoita, sidoksia ja salusiineja. Helsinki: WSOY, 8 - 37.<br /> <br /> Hassi, Elina. 2013. Rasymatto: nostalgiaa ja nykyaikaa. Helsinki: Karisto.<br /> <br /> Honka-Hallila, Helena: Ryijystä räsymattoon, Avain, Helsinki 2011<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri: Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa, Akatiimi Oy, Helsinki 1998<br /> <br /> Lepoaho, Sari. 2001. ”Räsymatto. Riepumatto. Lattiarätti.” Räsymaton kudonnan tekniikka ja näytteet – Kansio Tekevän kutomon käyttöön. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu Kuopion muotoiluakatemia. Artenomintyö.<br /> <br /> Lockwood, Yvonne. 2010. Finnish American Rag rugs. Art, tradition &amp; ethnic continuity. East Lansing: Michigan State University Press.<br /> <br /> Niiniharju, Krista. 2007. Kyynärä kaihoa, kortteli kulttuuria: räsymatot suomalaisen kodin tunnun ilmentäjänä 1960-70 lukujen taitteessa. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.<br /> <br /> ===Historialliset aineistot===<br /> <br /> [https://museot.finna.fi/ Museoiden Finna. Suomen museoiden kokoelmat.] <br /> <br /> [http://www.nba.fi/fi/File/516/kansatiede-luettelo.pdf/ Kaukonen, Toini-Inkeri (toim.) 1969. Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto.]<br /> <br /> [https://www.theseus.fi/handle/10024/121721 Silpala, Elsa. 2015. Tekstiilit kodin kaunistaa: kantahämäläisiä sisustustekstiilejä Wetterhoffin tekstiilikokoelmista. HAMKin julkaisuja 12/2015. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.]<br /> <br /> ===Artikkeleita, nettisivustoja ja muita tallenteita===<br /> [http://anna.fi/muoti-ja-kauneus/muoti/kiikkalainen-rasymatto-perinteita-kunnoittaen/ Kiikkalaisen maton pitkät perinteet.]<br /> <br /> [http://www.kokemaenjokilaakso.fi/2017/01/27/rakasta-rasya-sevotetaan-kiikkalaisittain/ Kinnari, Samuli. Rakasta räsyä sevotetaan kiikkalaisittain. Kokemäen jokilaakson uutiset 27.1.2017.]<br /> <br /> [http://teeitse.punomo.fi/home/savonlinna/mattojuttuja/index.htm/ Mattojuttuja. Käsityönopettajaopiskelijoiden kuvia ja tarinoita räsymattojen suunnittelusta ja valmistuksesta.]<br /> <br /> [http://www.perinne.net/index.html/ Perinne.net. Perinteisiä räsymattomalleja.]<br /> <br /> [http://rasymattoja.blogspot.com/ Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.] <br /> <br /> [http://teeitse.punomo.fi/home/savonlinna/mattojuttuja/index.htm/ Kuvia ja tarinoita, mistä matot ovat saaneet alkunsa.] <br /> <br /> [http://kotiliesi.fi/kasityot/kudonta-kirjonta/kudo-matto-mokille/ Iloinen Kirjopolku-matto ohjeineen.]<br /> <br /> [http://www.rasymattoja.suomalainenverkkokauppa.fi/ Ruusupolku. 2004. Raitoja ja räsymattoja. Räsymattoja tilauksesta ja tarinoita matoista.]<br /> <br /> [https://fi.wikipedia.org/wiki/Matonkudonta Matonkudonta. Wikipedia-artikkeli.]<br /> <br /> Perinteisiä mattoja Vakka-Suomesta ja Rauman seudulta. CD-rom.<br /> <br /> Taito Varsinaissuomi. 2011. Tarinamatot DVD.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Kansallispuvun_valmistaminen&diff=26920 Kansallispuvun valmistaminen 2021-05-04T12:35:07Z <p>SiiriVirta: Lisätty linkki</p> <hr /> <div>[[Tiedosto:Kansallispuku banneri.jpg|882x882px|alt=Ihmisiä erilaisia kansallispukuja päällään hymyilemässä kameralle.]]<br /> <br /> {{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=kansallispuku, kansallispuvut, kansanomainen, käsityöt<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Kansallispuvut ovat uusintoja kansan käyttämistä juhlapuvuista 1700- ja 1800-luvuilla. Puvut ovat toisintoja tavallisen kansan eli talonpoikaisväestön juhlapukeutumisesta kyseiseltä aikakaudelta. Jyväskylässä sijaitsevan Suomen kansallispukukeskuksen tehtävänä on hoitaa suomenkielisen alueen kansan- ja kansallispukuihin liittyviä asioita. Alue kattaa myös luovutetun Karjalan alueen pitäjät. Tärkeä tehtäväalue on pukuperinteen elävänä säilyttäminen sekä alan tiedon ja taidon jakaminen. Bragen pukutoimisto Helsingissä hoitaa puolestaan maamme ruotsinkielisen alueen kansallispukuasioita. <br /> <br /> Kansallispukuja valmistavat ja käyttävät kaikenikäiset naiset ja miehet käsittäen niin alan ammattilaisia kuin yksittäisiä puvuista ja käsitöiden tekemisestä kiinnostuneita henkilöitä. Kansallispukujen valmistaminen edellyttää monipuolista kädentaitoihin perehtymistä. Maassamme toimii kansallispukujen valmistukseen erikoistuneita yksityisiä ammattilaisia, kankaiden kutojia pukujen ja puvun osien sekä korujen valmistajia. Alueellisilla Taito-yhdistyksillä on oman alueensa kansallispukuja tuotannossa ja välityksessä. Suomen Perinnetekstiilit Oy jatkaa Helmi Vuorelma Oy:n toimintaa valmistamalla kansallispukuja ja myymällä -pukutarvikkeita. Brage valmistaa ruotsinkielisen alueen kansallispukuja ja myy monenlaisia kansallispukujen tarvikkeita aina kudontalangoista sukkiin ja kenkiin asti. Kansalais- ja työväenopistot ja alueelliset Taito-yhdistykset järjestävät kansallispukujen valmistuskursseja. Useilla kansantanssi-seuroilla ja -yhdistyksillä on omia puvustoja, joiden pukuja lainataan omalle jäsenistölle ja vuokrataan ulkopuolisille. He myös järjestävät omia pukujen valmistuskursseja jäsenistölleen. Pukujen valmistajat ja kurssiopettajat ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä ja jatkajia pukujen valmistuksen osalta.<br /> [[Tiedosto:Kansallispukujen myyntitori.jpg|thumb|319x319px|Kansallispukujen myyntitori. Suomen käsityön museo/Suomen kansallispukukeskus. Kuvaaja Anneli Hemmilä-Nurmi|alt=Kansallispukuun pukeutunut henkilö esittelee myyntipöydän tarjontaa asiakkaille.]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Suomalaisten kansallispukujen valmistaminen on 1700 -1800 -luvuilla kansan käyttämän juhlapukuperinteen näkyväksi tekemistä. Kansanpukujen käytön aikaan puvut valmistettiin käsityönä luonnonmateriaaleista. Alan asiantuntijoista koostuvan kansallispukuraadin hyväksymät uudet ja tarkistetut pukumallit toteutetaan mahdollisimman tarkasti esikuviensa eli alkuperäisten vaatekappaleiden mukaisina niin materiaalien, kaavoitusten kuin ompelurakenteiden osalta. <br /> <br /> Pukuihin sisältyy runsaasti erilaisia työtapoja kankaiden kutomisesta vetopoimutuksien valmistamiseen, pitsin nypläämiseen ja päähineiden valmistamiseen. Monet työtavoista ovat sellaisia, joita ei enää käytetä nykypäivän vaatteiden valmistuksessa, kuten esim. vetopoimutus, paksun saran ompelu, säämiskän ompelu ja tykkimyssyn paperipohjan valmistus. Niiden valmistustaito olisi hävinnyt ilman kansallispukuperinnettä. <br /> <br /> Vaatekappaleiden kaavoitukset eroavat myös ratkaisevasti nykypäivän vaatetuksesta. Puvun mittasuhteet, vaatekappaleiden väljyydet ja istuvuus edustavat erilaista näkemystä verrattuna 2000-luvun vaatetukseen. Kansanomaisen vaatekappaleen muoto saadaan aikaan erilaisilla leikkauksilla, poimutuksilla ja laskostuksilla. <br /> <br /> Nykyisin kansallispukuraadin hyväksymät uusien ja tarkistettujen kansallispukumallien mallipuvut valmistetaan kokonaan käsityönä toistaen alkuperäiset puvut mahdollisimman totuudenmukaisina. Aiemmin pukujen materiaaleja on haluttu keventää ja samalla ompelurakenteet ja kaavoitukset ovat muuttuneet teollisempaan suuntaan. Alkuperäisissä kansanpuvuissa käytetyt materiaalit mahdollistavat niissä käytettyjen ompelurakenteiden toteutuksen. Materiaalit ja työtavat tukevat toisiaan. Jos materiaaleja muutetaan, joudutaan muuttamaan monia muitakin asioita, jolloin puku muuntuu kauaksi esikuvastaan. <br /> <br /> Kansallispukuperinteessä valmistustapojen lisäksi kiinnostavaa on, mitä puku kertoo omasta eli kansanpukujen aikakaudesta. Kansallispuku ei ole pelkkä puku tai puvun valmistusprosessi, vaan samalla tulee perehtyä, miten pukuun pukeudutaan, mitkä osat kuuluvat pukukokonaisuuteen ja miksi niitä käytetään. Kansallispukuihin liittyy aivan oma sanastonsa. Erilaiset materiaalien ja vaatekappaleiden nimitykset, kuten parkkumi, kamlotti, sarka ja verka, röijy, kostuli, rekkopaita, hartuushame, tykkimyssy jne. tulevat tutuiksi puvun valmistuksen yhteydessä.<br /> [[Tiedosto:Rekon kirjontaa.jpg|thumb|246x246px|Rekon kirjontaa. Suomen käsityön museo/Suomen kansallispukukeskus. Kuvaaja: Seija Hahl.|alt=Lähikuva kirjonnasta.]]<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Suomalaisen kansallispuvun historia ulottuu runsaan 130 vuoden taakse. Kiinnostus kansan perinteistä elämänmuotoa ja sen tallettamista kohtaan heräsi kansallisromantiikan ja suomalaisuuspyrintöjen myötä. Tässä vaiheessa yleismuodin mukainen pukeutuminen oli jo syrjäyttänyt kansan aiemmin käyttämät juhlapuvut. Yliopiston osakunnat organisoivat kansanperinteen keruumatkoja, joiden tarkoitus oli kerätä kansan esineistöä ja tekstiileitä. Keruumatkojen tuloksena syntyivät Ylioppilasosakuntien Kansatieteelliset kokoelmat, jotka myöhemmin liitettiin osaksi Suomen kansallismuseon kokoelmia. Kiinnostus kansanomaisia käsitöitä kohtaan sai aikaan kansanpukujen uusintojen eli kansallispukujen valmistamisen. Eurooppalaisen ja pohjoismaisen mallin mukaisesti kansanpukumallit haluttiin palauttaa kaikkien käyttöön. <br /> <br /> Elokuun 5. päivä vuonna 1885 on se ajankohta, jolloin katsotaan kansallispukujen olleen ensimmäisen kerran julkisesti esillä. Tuolloin Venäjän keisari Aleksanteri III puolisoineen oli virallisella vierailulla. Lappeenrannassa keisarinnalle lahjoitettiin soutuvene, jonka soutajina olivat kansallispukuiset neitoset. <br /> <br /> Ensimmäiset kansallispukumallit kokosi Valtion historiallis-kansatieteellisen museon intendentti Theodor Schvindt. Mallit julkaistiin vuonna 1898 Koti- ja yhteiskunta -lehden liitteenä. Hänen jälkeensä professori U.T.Sirelius julkaisi lisää kansallispukumalleja. Kansallismuseon virkamiehet ovat toimineet lukuisien kansallispukumallien kokoajina ja asiantuntijoina. Vuonna 1979 tehtävää alkoi hoitaa vastaperustettu Suomen kansallispukuneuvosto vuoteen 2010 saakka. Tänä päivänä kansallispukumalleja on koottuna yhteensä yli 400, joista vajaa puolet on Suomen ruotsinkielisen alueen pukumalleja.<br /> <br /> Kansallispukuneuvoston toimiaikana kansallispukumallien kokoamisen ja valmistuksen kriteerit tarkentuivat. Perustettiin kansallispukuraati, jonka pukuasiantuntijoiden ohjauksessa alettiin suorittaa kansanpukujen perustutkimusta.Tuloksena syntyivät vaatekappalekohtaiset ohjeet kansallispukujen perinteisestä valmistuksesta. Ohjeissa kerrottiin esim. kansanomaisen paidan ominaispiirteistä ja materiaaleista sekä kansallispuvun paidan valmistamisen yleisohjeita. Tähän asti oli ollut saatavissa erittäin niukkoja pukujen valmistusohjeita ja kaavoja, jolloin puvut olivat muuntuneet melko kauaksi esikuvistaan.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Tänä päivänä kansallispukumallien kokoamista ja olemassa olevien mallien pukutarkistuksia hoitaa Suomen kansallispukukeskus. Keskeisiä tehtäviä ovat kansallispukuperinteen edistäminen, tiedotus, tutkimus, tallennus, koulutus ja neuvontatyö. Asiantuntijaelimenä toimii kansallispukuraati, joka koostuu monipuolisesti alan asiantuntijoista. Kansallispukukeskus toimii Suomen käsityön museon osana. Bragen pukutoimisto vastaa maamme ruotsinkielisen alueen pukuperinteestä. <br /> <br /> Kiinnostus käsitöiden tekemiseen on taas aktiivista. Monet kansallispuvun hankintaa suunnittelevat haluavat valmistaa pukunsa itse. Se koetaan mielenkiintoiseksi haasteeksi ja uusien kädentaitojen oppiminen tuottaa mielihyvää nykyisessä digitaalisuuden täyttämässä maailmassa. Valmis puku on ensisijainen tavoite, mutta myös puvun valmistusprosessi itsessään on merkityksellinen vaihe. Prosessin aikana tutustuu perinteiseen pukujen valmistukseen ja samalla entisaikojen elämänmuotoon, omavaraistalouteen, jossa lähes kaikki tarpeellinen valmistettiin itse. Käsitöiden tekeminen oli itsestään selvää ja kuului jokaisen naisen perustaitoihin. Enää käsityötaitoja ei juurikaan opita kotona äidiltä tyttärelle -menetelmällä. Kansallispukukurssien merkitys on noussut tärkeään asemaan pukujen valmistuksessa. Tällöin nimenomaan kurssien opettajat ovat keskeisessä asemassa pukutietouden ja valmistustaidon siirtäjinä pukujen käyttäjille. Kursseilla saa asiaan perehtyneen opettajan ohjausta pukujen kaavoituksiin ja sovituksiin sekä oppii puvun valmistustekniikoita. Kursseilla perehdytään pukujen pukemiseen ja käyttöön sekä tutustutaan pukujen historiaan ja perinteeseen. Suomen kansallispukukeskus puolestaan kouluttaa kansallispuvun valmistajia ja kurssiopettajia.<br /> [[Tiedosto:Kansallispukukankaan kutomista.jpg|thumb|273x273px|Kansallispukukankaan kutomista. Suomen käsityön museo/Suomen kansallispukukeskus. Kuvaaja Seija Hahl|alt=Henkilö kutoo kansallispukukangasta kangaspuilla.]]<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Kansallispuvut ja niiden valmistaminen kiinnostaa edelleen. Kansallispukukeskuksen ja Bragen yhdessä järjestämä kansallispukujen valmistuksen peruskoulutus pukujen valmistajille ja kurssiopettajille on kerännyt innokkaan kouluttautujajoukon täydentämään ja hankkimaan kansallispukutietoutta ja valmistustaitoja. <br /> <br /> Kansan- ja kansallispukuperinteestä löytyy tietoa kirjallisuudesta ja internetistä. Etenkin kansallispukuraarin hyväksymien kansallispukumallien pukukohtaiset työohjeet sisältävät tiedot puvussa käytettävistä materiaaleista, yksityiskohtaiset puvun valmistusohjeet sekä käsin kudottavien kankaiden kudontaohjeet. Niitä on saatavissa pukuja välittäviltä yrityksiltä. Tiedon etsimisen tapa on muuttunut sosiaalisen median myötä. Bragen ja Kansallispukukeskuksen omilta nettisivuilta löytyy runsaasti tietoa puvuista, pukujen käytöstä ja huollosta. Alan ammattilaisten omat Internet -sivustot sisältävät myös kansallispukutietoutta. Facebookin kansallispuku-ryhmässä toimii useita tuhansia kansallispuvuista kiinnostuneita asian harrastajia. He jakavat kokemuksiaan pukuihin liittyvissä monenlaisissa kysymyksissä. Ryhmä toimii hyvänä nopean tiedottamisen kanavana esim. erilaisista alan tapahtumista.<br /> <br /> Tänä päivänä nuoret saattavat saada perintönä sukulaistensa kansallispukuja. Viimeistään siinä vaiheessa usein herää kiinnostus pukua ja puvun historiaa kohtaan. Halutaan selvittää, mikä kansallispuku on ja mihin se perustuu. Pukua pitää mahdollisesti täydentää puuttuvilla osilla tai muokata muutoin itselle sopivan kokoiseksi. Kansallispukukurssit toimivat näissä tilanteissa hyvänä apuna. Kansallispuvut ovat pukukokonaisuuksia, joihin kuuluvat puvun kokonaissuunnitelmaan määritellyt puvun osat. Yksittäisten puvunosien käyttö ja niiden liittäminen osaksi tämän päivän pukeutumista on muodostunut omaksi ilmiökseen. Flammuhameen kauniit kuosit ja värit tulevat esille aivan uudella tavalla yksinkertaisen pukeutumispaidan kanssa. Hopeinen levyriipuskoru sopii täydentämään myös tavallista juhlapukua.<br /> <br /> Kansan- ja kansallispukujen kaavojen hyödyntäminen nykypäivän materiaaleista toteutettuihin vaatekappaleisiin tarjoaa kiinnostavaa, uudenlaista pukeutumiskulttuuria. Samoin erilaisten kansanomaisten koristelutapojen, nauhojen, nyörien yms. valmistustapojen hyödyntäminen ja käyttäminen idealähteinä uuden luomisessa tarjoaa suunnittelijoille erilaisia mahdollisuuksia. Etenkin nuoret ovat kiinnostuneet pukuperinteestä aivan uudella tavalla. Tämän myötä usein herää myös halu tutustua tarkemmin kansallispukuperinteeseemme.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/ Suomen käsityön museo/ Suomen kansallispukukeskus]<br /> <br /> [http://www.brage.fi/foreningen/foreningens_hemsida/ Föreningen Brage rf.]<br /> <br /> [http://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/ Kalevalaisten Naisten Liitto ry]<br /> <br /> [http://www.kotiseutuliitto.fi/ Suomen Kotiseutuliitto ry]<br /> <br /> [https://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto ry]                         <br /> <br /> '''Asiantuntijat'''<br /> <br /> Soja Murto-Hartikainen (kansallispukujen valmistaja, T:mi Soja Murto), Tiina Lajunen (kansallispukukankaiden kutoja, Lajulan kangastupa), Tuulikki Matikainen (kansallispukujen valmistaja), Annikka Eilola (nyytinkipitsien nyplääjä), Marjo Vainio (kansallispukujen valmistaja) ja Seija Pesonen (kansallispukujen valmistaja)                             <br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Verkkolähteet'''<br /> <br /> [http://www.kansallispuvut.fi Kansallispuvut maakunnittain ja kunnittain]<br /> <br /> [http://www.kansallispuku.com Kansallispuvut.com]<br /> <br /> [http://www.facebook.com/groups/kansallispuku/ Kansallispuvut Facebookissa]<br /> <br /> [https://brage.fi/sve/ Föreningen Brage]<br /> <br /> [https://brage.fi/sve/draktbyra/pukutoimisto/ Bragen Pukutoimisto]<br /> <br /> [http://lajulankangastupa.com/ Lajulan kangastupa]<br /> <br /> [http://www.vuorelma.net Vuorelma - Suomen perinnetekstiilit Oy]<br /> <br /> '''Kirjallisuus'''<br /> <br /> Appelgren, Kari; Grönlund, Karin; Häggblom, Margareta; Lönnqvist, Bo; Schulman Maria; Vuori, Gunilla 2008: Finlandssvenska dräktboken. Utgiven av Brages sektion för bygdedräkter. Keuru, Otavas tryckeri.<br /> <br /> Holst, Leena 2011: Kansallispuku. Maahenki Oy, Porvoo.<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri 1985: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, Porvoo.<br /> <br /> Lehtinen, Ildikó; Sihvo, Pirkko 2005: Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kokoelmiin. 3. uudistettu ja laajennettu painos. Museovirasto.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Making_national_costumes&diff=26919 Making national costumes 2021-05-04T12:34:34Z <p>SiiriVirta: Päivitetty linkki</p> <hr /> <div>[[Tiedosto:Kansallispuku banneri.jpg|882x882px|alt=People wearing different kinds of Finnish national costumes.]]<br /> <br /> {{Ilmiö<br /> |kieli=en<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=national costume, national costumes, folk culture, handicrafts<br /> }}<br /> <br /> ==Practitioners and people who know the tradition well==<br /> National costumes are revised versions of the festive costumes that people wore in the 18th and 19th centuries. The costumes are versions of the festive costumes of the common folk, i.e. the peasants, of the era. The National Costume Center of Finland, located in Jyväskylä, manages matters related to the folk and national costumes of the Finnish speaking areas of Finland. This region also covers the municipalities given over to Russia in the Karelia region. An important part of their duties is to keep the costume traditions alive and share information and the skills of the field. Brage costume office (Brages dräktbyrå) in Helsinki is the body that manages national costume matters of the Swedish-speaking areas of our country.<br /> <br /> Men and women of all ages make and wear the costumes, among them both professionals in the field and hobbyists who are interested in handicrafts and making the costumes. Making national costumes requires learning a variety of handicraft skills. There are some individual professionals who have specialised in making national costumes, weaving the fabrics, putting together parts of the costumes or making the jewellery. The regional Taito associations also have their own sector for manufacturing and distributing the national costumes. Suomen Perinnetekstiilit Oy continues the operations of Helmi Vuorelma Oy by manufacturing national costumes and selling the supplies for making them. Brage manufactures the national costumes of the Swedish speaking areas and sells many kinds of national costume supplies from weaving yarns to socks and shoes. Community colleges and adult education centres, as well as regional Taito associations, hold courses for making national costumes. Several folk dance clubs and associations have their own costume collections that loan costumes to their members and rent them to others. They also organise costume making courses for their members. The costume makers and course teachers play a vital role in passing on and continuing the costume making tradition.<br /> [[Tiedosto:Kansallispukujen myyntitori.jpg|thumb|319x319px|Sales market of national costumes. Craft Museum of Finland/National Costume Center of Finland. Photo: Anneli Hemmilä-Nurmi|alt=Salesperson presenting products to customers.]]<br /> <br /> ==Practising of the tradition==<br /> Making the Finnish national costumes gives visibility to the festive costume tradition of the common folk in the 18th and 19th centuries. At the time the folk costumes were used, the costumes were made by hand from natural materials. The new, inspected costume designs approved by a national costume jury, made up of experts of the field, are designed as diligently as possible in accordance with their models, the original costume pieces, with regard to both materials and patterns as well as sewing structures.<br /> <br /> Making a costume includes many kinds of working methods, such as weaving the fabrics, making gatherings and lace, and making headpieces. Many of the working methods are no longer in use when making modern clothing, such as gatherings, sewing a thick frieze cloth, sewing chamois and making the paper lining of the traditional bonnet worn by women. These skills would have disappeared without the national costume tradition.<br /> <br /> The patterns of the clothes are also significantly different to those of modern clothing. The measurements of the costumes as well as their looseness and fit vary from those of 21st century clothes. The shape of folk clothing is achieved through different cuts, folds and pleats. <br /> <br /> Today, the model costumes of new and inspected national costume models, approved by the national costume jury, are fully hand-made, as careful replicas of the original costumes as possible. Previously, people wanted to make the costume materials lighter and, at the same time, the sewing structures and patterns have become more industrialised. The materials used in the original folk costumes also enable use of the original sewing structures. The materials and work methods support each other. If the materials are changed, plenty of other things need to be also changed, which makes the costume version too different from the original. <br /> <br /> In addition to work methods of the national costume tradition, another interesting aspect is what the costume says about its own era, the time of folk costumes. A national costume is not just a costume or a process of making a costume, but the maker will also have to learn how to put the dress on and wear it, which parts must be included in the costume and why are they used. There is a whole glossary of national costume terms. The names of various materials and costume pieces will become familiar during the process, such as parkkumi (special striped fabric), kamlotti (thin wool fabric), sarka and verka (frieze and baize), röijy (jacket), kostuli (a white piece of cloth with an open neckline worn over a shirt), rekkopaita (shirt with plenty of embroidery), hartuushame (a skirt with shoulder straps), tykkimyssy (a women’s bonnet), etc.<br /> [[Tiedosto:Rekon kirjontaa.jpg|thumb|246x246px|Shirt embroidery. Craft Museum of Finland/National Costume Center of Finland. Photo: Seija Hahl.|alt=Closeup of a person embroidering.]]<br /> <br /> ==The background and history of the tradition==<br /> The history of the Finnish national costumes reaches back a little over 130 years. General interest in a traditional way of life and recording it emerged during national romanticism and the attempts to gain autonomy. At this point, wearing clothes that were in fashion had replaced the festive costumes previously worn by the common folk. University students’ clubs organised trips for collecting folklore, the purpose of which was to gather items and textiles of the common people. As a result of these trips, Ylioppilasosakuntien Kansatieteelliset kokoelmat (the Ethnographical Collections of the Student Clubs) were born. Later on, they became a part of the collections of the National Museum of Finland. The interest in folksy handicrafts resulted in making reproductions of folk costumes, i.e. national costumes. In accordance with the European and Nordic example, the wish was to bring national costume models back into public use. <br /> <br /> 5 August 1885 is considered the day when the national costumes were first publicly displayed. At the time, Alexander III of Russia, the Russian Emperor, was making an official visit to Finland with his spouse. In Lappeenranta, the Empress was gifted a rowing boat, which was rowed by young women in national costumes. <br /> <br /> The first national costume models were collected by Theodor Schvindt, the curator of the State’s historic and ethnographic museum. These models were published in 1898 as a supplement to Koti- ja yhteiskunta (Home and society) magazine. After him, Professor U. T. Sirelius published more national costume models. The officials of the National Museum of Finland have collected numerous national costume models and have dedicated their expertise to the subject. In 1979, however, this duty was adopted by the freshly founded Finnish National Costume Council, which was in operation until 2010. Today, over 400 national costume models have been collected, little less than a half of them from the Swedish-speaking areas of Finland. <br /> <br /> During the term of the National Costume Council, the criteria for collecting and making national costumes became clearer. A national costume jury was established and, under the leadership of its costume experts, basic research into national costumes was launched. This resulted in instructions about the traditional process of making national costumes and their different parts. These instructions explained, for example, the special characteristics of a folk costume shirt and shared general guidelines on how to make a shirt for a national costume. Before this, only very limited instructions and patterns for making the costumes were available, which meant that the costumes of the time were not very exact replicas of their original models. <br /> <br /> ==The transmission of the tradition==<br /> Today, the body that manages the collection of national costume models and the inspections of the existing costume models is the National Costume Center of Finland. Its key assignments are the promotion of national costume traditions as well as the communication, research, preservation, education and advisory work related to the subject. The expert body of the tradition is the national costume jury that features a comprehensive selection different experts in the field. The National Costume Center of Finland is a part of the Craft Museum of Finland. Brage costume office is in charge of the costume traditions of the Swedish-speaking parts of Finland. <br /> <br /> Interest in handicrafts is on the rise again. Many who are considering acquiring a national costume wish to make it themselves. It is seen as an interesting challenge and learning new crafting skills brings pleasure in a modern world otherwise filled by digital things. The completed costume is the primary objective, but the making process in itself is significant. During the process, the maker learns about the traditional costume making as well as the lifestyles of the past, self-sufficiency, a way of life in which nearly all necessary things were made at home by hand. Doing handicrafts was self-evident and they were a part of every woman’s basic skill set. Handicraft skills are not often learned at home anymore with the ‘from the mother to the daughter’ principle. The national costume courses play an important role in the making of the national costumes. The course teachers, in particular, have a key position in passing on information about the costumes and the skills required to make them to the costume users. On the courses, participants can learn about the patterns and fittings of the costumes from a dedicated teacher and learn about the techniques of making them. The courses focus on wearing and using the costumes as well as their history and tradition. The National Costume Center of Finland, on the other hand, trains the makers of national costumes and the course teachers.<br /> [[Tiedosto:Kansallispukukankaan kutomista.jpg|thumb|273x273px|Weaving the national costume fabric. Craft Museum of Finland/National Costume Center of Finland. Photo: Seija Hahl|alt=A person using a loom to weave fabric.]]<br /> <br /> ==The future of the tradition==<br /> National costumes and making them still interest people today. Basic education for making national costumes provided by the National Costume Center of Finland and Brage for costume makers and course teachers has gathered a group of enthusiastic students eager to complement their existing knowledge and acquire information about national costumes and skills to make them. <br /> <br /> Literature and the internet also offer information about folk and national costumes. The costume-specific instructions of national costume models, especially those approved by the national costume jury, provide information about the materials used for the costumes, detailed instructions for making the costumes and the weaving instructions for the fabrics to be weaved by hand. These can be acquired from the companies distributing the costumes. The method of looking for information has changed as social media has emerged. The websites of Brage and the National Costume Center of Finland have plenty of information on the costumes and on how to use and care for them. The internet pages of professionals in the field also have a lot of national costume information to offer. There is a group for national costume hobbyists on Facebook (kansallispuku), which has several thousand members. They share their experiences of many issues related to national costumes. This group is also a great way for quick communication, such as informing people of various events in the field. <br /> <br /> Today, young people may receive national costumes from their relatives as an inheritance. At this point, they will usually become interested in the costume and its history. They want to find out more about the national costume and its traditions. Maybe they need to add some missing parts to the costume or adjust its size for a better fit. In these kinds of situations, the national costume courses are a great help. The national costumes are ensembles that include the costume parts determined in its general design. Using individual parts of the costumes and making them a part of modern clothing styles has become quite a phenomenon in its own right. The beautiful patterns and colours of the traditional flammu-skirt, which is made using carefully died yarns that form a pattern, can be seen in a whole new light when paired with a simple shirt. The pendants made of silver plates make any modern dresses and gowns stand out. <br /> <br /> Using the patterns of folk and national costumes with clothes made of modern fabrics creates interesting, new kinds of costume culture. Similar to this, using various folksy decoration styles, such as ribbons and braids, and their methods and utilising them as ideas for creating something new offers plenty of opportunities to designers. Young people, in particular, have shown a completely new kind of interest in the costume tradition. Often, this also sparks the desire to learn more about our national costume tradition.<br /> <br /> ==The communities behind this submission.==<br /> [http://www.craftmuseum.fi/english/nationalcostumecenter/ Craft Museum of Finland/National Costume Center of Finland]<br /> <br /> [http://www.brage.fi/foreningen/foreningens_hemsida/ Föreningen Brage rf.]<br /> <br /> [http://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/ Kalevalaisten Naisten Liitto ry]<br /> <br /> [http://www.kotiseutuliitto.fi/etusivu/english/ Finnish Local Heritage Federation]<br /> <br /> [https://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto ry] <br /> <br /> '''Experts'''<br /> <br /> Soja Murto-Hartikainen (manufacturer of national costumes), Tiina Lajunen (weaver of national costume fabrics, Lajulan kangastupa), Tuulikki Matikainen (manufacturer of national costumes), Annikka Eilola (lacemaker), Marjo Vainio (manufacturer of national costumes) and Seija Pesonen (manufacturer of national costumes)<br /> <br /> ==Bibliography and links to external sources of information==<br /> '''Online sources'''<br /> <br /> [http://www.kansallispuvut.fi National costumes by provinces and municipalities]<br /> <br /> [http://www.kansallispuku.com Kansallispuvut.com]<br /> <br /> [http://www.facebook.com/groups/kansallispuku/ National costumes on Facebook]<br /> <br /> [http://draktbyra.brage.fi/brage/draktbyra/][https://brage.fi/sve/ Föreningen Brage]<br /> <br /> [http://draktbyra.brage.fi/brage/draktbyra/][https://brage.fi/sve/draktbyra/draktbyran/ Brage dräktbyrå]<br /> <br /> [http://lajulankangastupa.com/ Lajulan kangastupa]<br /> <br /> [http://www.vuorelma.net Vuorelma - Suomen perinnetekstiilit Oy]<br /> <br /> '''Bibliography'''<br /> <br /> Appelgren, Kari; Grönlund, Karin; Häggblom, Margareta; Lönnqvist, Bo; Schulman Maria; Vuori, Gunilla 2008: Finlandssvenska dräktboken. Utgiven av Brages sektion för bygdedräkter. Keuru, Otavas tryckeri.<br /> <br /> Holst, Leena 2011: Kansallispuku. Maahenki Oy, Porvoo.<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri 1985: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, Porvoo. <br /> <br /> Lehtinen, Ildikó; Sihvo, Pirkko 2005: Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kokoelmiin. 3. uudistettu ja laajennettu painos. Museovirasto.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tillverkning_av_folkdr%C3%A4kten&diff=26918 Tillverkning av folkdräkten 2021-05-04T12:33:47Z <p>SiiriVirta: Päivitetty linkki</p> <hr /> <div>[[Tiedosto:Kansallispuku banneri.jpg|882x882px|alt=Olika folkdräkter.]]<br /> <br /> {{Ilmiö<br /> |kieli=sv<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=folkdräkt, folkdräkter, folklig, hantverk<br /> }}<br /> <br /> ==Utövare och folk som känner till traditionen==<br /> Folkdräkterna är nya versioner av de festdräkter som folket använde på 1700- och 1800-talen. Dräkterna är reproduktioner av det vanliga folkets, det vill säga bondebefolkningens, festdräkter under tidsperioden i fråga. Finlands Folkdräktscenter, som ligger i Jyväskylä, har som uppgift att sköta ärenden i samband med de finskspråkiga områdenas folkliga dräkter och folkdräkter. Området omfattar även socknar i det avträdda Karelen. Ett viktigt uppgiftsområde är att bevara dräktstraditionen som levande samt dela med sig av information och kunskaper inom branschen. Dräktbyrå Brage i Helsingfors sköter i sin tur folkdräktsärenden för de svenskspråkiga områdena i vårt land.<br /> <br /> Folkdräkterna tillverkas och används av kvinnor och män i alla åldrar, såväl professionella som enskilda personer som är intresserade av dräkterna och hantverk. För att tillverka dräkter förutsätts att man sätter sig mångsidigt in i hantverkskunskaper. I vårt land fungerar privata yrkespersoner som är specialiserade på tillverkning av folkdräkter, tygvävare samt tillverkare av delar och smycken till dräkterna. Lokala Taito-föreningar har sina egna områden i tillverkningen och förmedlingen av folkdräkter. Suomen Perinnetekstiilit Oy fortsätter Helmi Vuorelma Oy:s verksamhet genom att tillverka folkdräkter och sälja dräkttillbehör. Brage tillverkar de svenskspråkiga områdenas folkdräkter och säljer många slags tillbehör till folkdräkter från vävtråd till sockor och skor. Medborgar- och arbetarinstitut och lokala Taito-föreningar arrangerar folkdräktstillverkningskurser. Många folkdansföreningar har sina egna garderober, varifrån man lånar ut dräkter till de egna medlemmarna och hyr ut till utomstående. De arrangerar också dräkttillverkningskurser för sina medlemmar. Dräkttillverkarna och kurslärarna är viktiga förmedlare och fortsättare av traditionen för dräkttillverkningens del.[[Tiedosto:Kansallispukujen myyntitori.jpg|thumb|319x319px|Försäljningsmarknad för folkdräkter. Craft Museum of Finland/National Costume Center of Finland. Photo: Anneli Hemmilä-Nurmi|alt=]]<br /> <br /> ==Utövande av traditionen==<br /> Att tillverka finländska folkdräkter är att ta fram traditionen av de festdräkter som folket använde på 1700–1800-talen. När man bar folklig dräkt tillverkades dräkterna som hantverk av naturmaterial. Nya och justerade dräktmodeller som blivit godkända av folkdräktsrådet, som består av sakkunniga inom branschen, och förverkligas sedan så noggrant som möjligt enligt sina förebilder, de ursprungliga klädesplaggen, när det gäller materialen, mönstren och systrukturerna.<br /> <br /> Dräkterna inbegriper många olika arbetssätt från vävning av tyger till framställning av åtdragna veck, knyppling av spets och tillverkning av huvudbonader. Många av arbetssätten är sådana som inte längre i dag används i tillverkningen av kläder, till exempel åtdragna veck, sömnad av tjockt vadmal, sömnad av sämskskinn och tillverkning av styckemössans papperstomme. Utan folkdräktstraditionen skulle kunskaperna om deras tillverkning ha försvunnit.<br /> <br /> Klädesplaggens mönster skiljer sig dessutom avgörande från nutida kläder. Dräktens dimensioner, klädesplaggens ledighet och åtsittning representerar en annorlunda syn än 2000-talets kläder. Det folkliga klädesplaggets form åstadkoms genom olika skärningar, och veck. <br /> Numera tillverkas modelldräkterna för nya och justerade dräktmodeller som blivit godkända av folkdräktsrådet helt som hantverk så att de ursprungliga dräkterna reproduceras så sanningsenligt som möjligt. Tidigare har man velat lätta dräkternas material och samtidigt har systrukturerna och mönstren förändrats till en mer industriell direktion. I de ursprungliga folkliga dräkterna möjliggjorde materialen att använda de systrukturer de har. Materialen och arbetssätten stödjer varandra. Om materialen ändras måste man ändra på många andra saker och dräkten blir olik sin förebild.<br /> <br /> I folkdräkttraditionen är det förutom tillverkningssätten även intressant vad dräkten berättar om sin egen tidsperiod, den folkliga dräktens tid. Folkdräkten är inte enbart en dräkt eller dess tillverkningsprocess utan även en invigning i hur man klär på dräkten, vilka delar som hör till dräkthelheten och varför man använder dem. Folkdräkterna har sin egen vokabulär. Olika benämningar för material och klädesplagg, såsom fustian, kamlott, vadmal och kläde, tröja, kostuli, rekkoskjorta, hängselkjol, styckemössa och så vidare blir bekanta i samband med dräkttillverkningen.<br /> <br /> [[Tiedosto:Rekon kirjontaa.jpg|thumb|246x246px|Skjorta broderi. Craft Museum of Finland/National Costume Center of Finland. Photo: Seija Hahl.|alt=]]<br /> <br /> ==Traditionens bakgrund och historia==<br /> Den finländska folkdräkternas historia sträcker sig 130 år bakåt. Intresset till folkets traditionella levnadssätt och att bevara det väcktes i och med nationalromantiken och finskhetssträvandena. I detta skede hade klädseln enligt det allmänna modet redan trängt undan de festdräkter som folket tidigare använt. Nationerna vid universitet organiserade insamlingsresor för folktraditionen i syfte att samla in folkets föremål och textiler. Insamlingsresorna resulterade till Studentkårers Etnologiska samlingar, som senare anslöts till Finlands nationalmuseums samlingar. Intresset till folkliga hantverk ledde till att man skapade reproduktioner av folkliga dräkter, alltså folkdräkter. Enligt europeisk och nordisk modell ville man återföra de folkliga dräkternas modeller till allmänt bruk.<br /> <br /> Den 5 augusti 1885 är tidpunkten då folkdräkterna först anses ha presenterats offentligt. Då gjorde den ryske kejsaren Alexander III med sin maka ett offentligt besök. I Villmanstrand fick kejsarinnan i gåva en roddbåt som roddes av jungfrur i folkdräkter.<br /> <br /> De första folkdräktsmodellerna samlades in av Statens historisk-etnologiska museums intendent Theodor Schvindt. Modellerna publicerades 1898 som bilaga till tidningen Koti ja yhteiskunta. Efter honom publicerade professor U.T.Sirelius flera folkdräktsmodeller. Tjänstemännen i Nationalmuseet har varit samlare och sakkunniga för flertaliga folkdräkter. År 1979 började uppgiften skötas av det nyligen grundade folkdräktsrådet och fortsatte ända till 2010. I dag finns det sammanlagt fler än 400 folkdräktsmodeller samlade, och knappt hälften är dräktmodeller från Svenskfinland.<br /> <br /> Under folkdräktsrådets arbetstid preciserades kriterierna för insamlingen och tillverkningen av folkdräktsmodellerna. Folkdräktsrådet grundades och under dräktexperters ledning utfördes grundforskning om folkliga dräkter. Som resultat uppstod klädesplaggsspecifika anvisningar om den traditionella folkdräktstillverkningen. I anvisningarna beskrivs bland annat den folkliga skjortans kännetecken och material samt allmänna anvisningar gavs om tillverkningen av folkdräktsskjortan. Hittills hade man endast haft ytterst knappa tillverkningsanvisningar och mönster för dräkterna, och de hade förvandlats mycket från sina förebilder.<br /> <br /> ==Förmedlande av traditionen==<br /> I dag sköter Finlands folkdräktscenter samlingen av folkdräktsmodeller samt justeringen av existerande modeller. Dess centrala uppgifter är att främja folkdräktstraditionen, informera, undersöka, bevara, utbilda och ge råd. Som sakkunnigorgan fungerar folkdräktsrådet som består av mångsidiga experter inom området. Folkdräktscentret fungerar som en del av Finlands Hantverksmuseum. Dräktbyrå Brage ansvarar för folkdräktstraditionen i de svenskspråkiga områdena i vårt land.<br /> <br /> Intresset för hantverk är aktivt igen. Många som överväger skaffa en folkdräkt vill tillverka sin dräkt själv. Man upplever det som en intressant utmaning och njuter av att lära sig nya hantverkskunskaper i den moderna världen som är full av det digitala. Det främsta målet är en färdig dräkt, men också tillverkningsprocessen i sig är en viktig process. Under processen bekantar man sig med den traditionella dräkttillverkningen och samtidigt med forna tiders levnadssätt, självhushållning, där man tillverkade nästan allt man behövde själv. Det var självklart att man allt per hand, och hantverk hörde till varje kvinnas grundkunskaper. Numera är det inte så vanligt att hantverkstraditioner lärs ut av mor till dotter hemma. Betydelsen av folkdräktskurserna har fått en viktig ställning i tillverkningen av dräkterna. Det är lärarna på kurserna som har en central roll som förmedlare av information om dräkterna och tillverkningskunskaperna till dräktanvändarna. På kurserna får man handledning från en lärare som satt sig in i dräktmönstren och provningen samt lär sig tillverkningsmetoder av dräkterna. På kurserna sätter man in sig i hur man klär på sig och använder dräkterna samt bekantar sig med dräkternas historia och tradition. Finlands folkdräktscenter i sin tur utbildar folkdräktstillverkare och kurslärare. <br /> [[Tiedosto:Kansallispukukankaan kutomista.jpg|thumb|273x273px|Vävning av folkdräkt tyget. Craft Museum of Finland/National Costume Center of Finland. Photo: Seija Hahl|alt=]]<br /> <br /> ==Traditionens framtid==<br /> Det finns fortfarande intresse för folkdräkter och deras tillverkning. Folkdräktscentrets och Brages gemensamma grundutbildning om folkdräktstillverkning för tillverkarna och kurslärarna har samlat en ivrig grupp av utbildare som kompletterar och skaffar sin information on folkdräkterna och sina kunskaper om deras tillverkning.<br /> <br /> Information om folkliga dräkter och folkdräktsraditionen finns i litteratur och på nätet. Särskilt de dräktsspecifika arbetsanvisningarna för folkdräktsmodeller som blivit godkända av folkdräktsrådet innehåller information om material som används i dräkten, detaljerade tillverkningsanvisningar för dräkten samt vävanvisningarna för handvävda tyg. De kan skaffas genom företag som förmedlar dräkterna. De sociala medierna har ändrat sättet att söka information. På Brages och Folkdräktscentrets egna hemsidor finns rikligt med information om dräkterna, användningen av dräkterna och deras omsorg. Yrkespersonernas egna webbsidor innehåller också information om folkdräkter. I Facebooks folkdräktsgrupp fungerar flera tusen entusiaster som är intresserade av folkdräkter. De delar med sig av erfarenheter av många slags frågor kring dräkterna. Gruppen fungerar som en bra kanal för snabb informering om till exempel olika evenemang inom området.<br /> <br /> I dag kan många unga få sina släktingars folkdräkter i arv. Senast då väcks ofta intresset för dräkten och dräktens historia. Man vill utreda vad en folkdräkt är och vad den baserar sig på. Man behöver eventuellt komplettera dräkten med saknande delar eller annars bearbeta den så den passar en. Folkdräktskurserna är ett bra stöd i sådana situationer. Folkdräkterna är dräktshelheter som innehåller de delar som bestämts i dräktens helhetsplan. Användning av enskilda dräktsdelar som en del av modern klädsel har blivit ett fenomen i sig. Mönstren och färgerna hos en flamgarnsrandig kjol lyfts fram på ett helt nytt sätt när man använder den med en enkel skjorta. Ett platt hängsmycke av silver kompletterar en vanlig festdräkt.<br /> <br /> När man utnyttjar de folkliga dräkternas och folkdräkternas mönster till klädesplagg av moderna material skapas en intressant ny klädselkultur. På samma sätt får formgivare olika möjligheter när de använder olika folkliga dekorationssätt, band, snören med flera som idékällor när de skapar nytt. Särskilt de unga har intresserat sig för dräkttraditionen på ett helt nytt sätt. Detta leder ofta till att man vill bekanta sig närmare med vår folkdräktstradition.<br /> <br /> ==Aktör som står bakom förslaget==<br /> [http://www.craftmuseum.fi/english/nationalcostumecenter/ Craft Museum of Finland/National Costume Center of Finland]<br /> <br /> [http://www.brage.fi/foreningen/foreningens_hemsida/ Föreningen Brage rf.]<br /> <br /> [http://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/ Kalevalaisten Naisten Liitto ry]<br /> <br /> [http://www.kotiseutuliitto.fi/etusivu/english/ Finnish Local Heritage Federation]<br /> <br /> [https://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto ry] <br /> <br /> '''Experter'''<br /> <br /> Soja Murto-Hartikainen (tillverkare av folkdräkter), Tiina Lajunen (vävare av folkdräkter tyger, Lajulan kangastupa), Tuulikki Matikainen (tillverkare av folkdräkter), Annikka Eilola (tillverkare av spetsar), Marjo Vainio (tillverkare av folkdräkter) and Seija Pesonen (tillverkare av folkdräkter)<br /> <br /> ==Källor och länkar till andra informationskällor==<br /> '''Websidor'''<br /> <br /> [http://www.kansallispuvut.fi Folkdräkten från provinser och kommuner]<br /> <br /> [http://www.kansallispuku.com Kansallispuvut.com]<br /> <br /> [http://www.facebook.com/groups/kansallispuku/ Folkdräkten i Facebook]<br /> <br /> [https://brage.fi/sve/ Föreningen Brage]<br /> <br /> [https://brage.fi/sve/draktbyra/draktbyran/ Brage dräktbyrå]<br /> <br /> [http://lajulankangastupa.com/ Lajulan kangastupa]<br /> <br /> [http://www.vuorelma.net Vuorelma - Suomen perinnetekstiilit Oy]<br /> <br /> '''Bibliografi'''<br /> <br /> Appelgren, Kari; Grönlund, Karin; Häggblom, Margareta; Lönnqvist, Bo; Schulman Maria; Vuori, Gunilla 2008: Finlandssvenska dräktboken. Utgiven av Brages sektion för bygdedräkter. Keuru, Otavas tryckeri.<br /> <br /> Holst, Leena 2011: Kansallispuku. Maahenki Oy, Porvoo.<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri 1985: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, Porvoo.<br /> <br /> Lehtinen, Ildikó; Sihvo, Pirkko 2005: Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kokoelmiin. 3. uudistettu ja laajennettu painos. Museovirasto.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Kansallispuvun_valmistaminen&diff=26917 Kansallispuvun valmistaminen 2021-05-04T12:32:03Z <p>SiiriVirta: Päivitetty linkki</p> <hr /> <div>[[Tiedosto:Kansallispuku banneri.jpg|882x882px|alt=Ihmisiä erilaisia kansallispukuja päällään hymyilemässä kameralle.]]<br /> <br /> {{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=kansallispuku, kansallispuvut, kansanomainen, käsityöt<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Kansallispuvut ovat uusintoja kansan käyttämistä juhlapuvuista 1700- ja 1800-luvuilla. Puvut ovat toisintoja tavallisen kansan eli talonpoikaisväestön juhlapukeutumisesta kyseiseltä aikakaudelta. Jyväskylässä sijaitsevan Suomen kansallispukukeskuksen tehtävänä on hoitaa suomenkielisen alueen kansan- ja kansallispukuihin liittyviä asioita. Alue kattaa myös luovutetun Karjalan alueen pitäjät. Tärkeä tehtäväalue on pukuperinteen elävänä säilyttäminen sekä alan tiedon ja taidon jakaminen. Bragen pukutoimisto Helsingissä hoitaa puolestaan maamme ruotsinkielisen alueen kansallispukuasioita. <br /> <br /> Kansallispukuja valmistavat ja käyttävät kaikenikäiset naiset ja miehet käsittäen niin alan ammattilaisia kuin yksittäisiä puvuista ja käsitöiden tekemisestä kiinnostuneita henkilöitä. Kansallispukujen valmistaminen edellyttää monipuolista kädentaitoihin perehtymistä. Maassamme toimii kansallispukujen valmistukseen erikoistuneita yksityisiä ammattilaisia, kankaiden kutojia pukujen ja puvun osien sekä korujen valmistajia. Alueellisilla Taito-yhdistyksillä on oman alueensa kansallispukuja tuotannossa ja välityksessä. Suomen Perinnetekstiilit Oy jatkaa Helmi Vuorelma Oy:n toimintaa valmistamalla kansallispukuja ja myymällä -pukutarvikkeita. Brage valmistaa ruotsinkielisen alueen kansallispukuja ja myy monenlaisia kansallispukujen tarvikkeita aina kudontalangoista sukkiin ja kenkiin asti. Kansalais- ja työväenopistot ja alueelliset Taito-yhdistykset järjestävät kansallispukujen valmistuskursseja. Useilla kansantanssi-seuroilla ja -yhdistyksillä on omia puvustoja, joiden pukuja lainataan omalle jäsenistölle ja vuokrataan ulkopuolisille. He myös järjestävät omia pukujen valmistuskursseja jäsenistölleen. Pukujen valmistajat ja kurssiopettajat ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä ja jatkajia pukujen valmistuksen osalta.<br /> [[Tiedosto:Kansallispukujen myyntitori.jpg|thumb|319x319px|Kansallispukujen myyntitori. Suomen käsityön museo/Suomen kansallispukukeskus. Kuvaaja Anneli Hemmilä-Nurmi|alt=Kansallispukuun pukeutunut henkilö esittelee myyntipöydän tarjontaa asiakkaille.]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Suomalaisten kansallispukujen valmistaminen on 1700 -1800 -luvuilla kansan käyttämän juhlapukuperinteen näkyväksi tekemistä. Kansanpukujen käytön aikaan puvut valmistettiin käsityönä luonnonmateriaaleista. Alan asiantuntijoista koostuvan kansallispukuraadin hyväksymät uudet ja tarkistetut pukumallit toteutetaan mahdollisimman tarkasti esikuviensa eli alkuperäisten vaatekappaleiden mukaisina niin materiaalien, kaavoitusten kuin ompelurakenteiden osalta. <br /> <br /> Pukuihin sisältyy runsaasti erilaisia työtapoja kankaiden kutomisesta vetopoimutuksien valmistamiseen, pitsin nypläämiseen ja päähineiden valmistamiseen. Monet työtavoista ovat sellaisia, joita ei enää käytetä nykypäivän vaatteiden valmistuksessa, kuten esim. vetopoimutus, paksun saran ompelu, säämiskän ompelu ja tykkimyssyn paperipohjan valmistus. Niiden valmistustaito olisi hävinnyt ilman kansallispukuperinnettä. <br /> <br /> Vaatekappaleiden kaavoitukset eroavat myös ratkaisevasti nykypäivän vaatetuksesta. Puvun mittasuhteet, vaatekappaleiden väljyydet ja istuvuus edustavat erilaista näkemystä verrattuna 2000-luvun vaatetukseen. Kansanomaisen vaatekappaleen muoto saadaan aikaan erilaisilla leikkauksilla, poimutuksilla ja laskostuksilla. <br /> <br /> Nykyisin kansallispukuraadin hyväksymät uusien ja tarkistettujen kansallispukumallien mallipuvut valmistetaan kokonaan käsityönä toistaen alkuperäiset puvut mahdollisimman totuudenmukaisina. Aiemmin pukujen materiaaleja on haluttu keventää ja samalla ompelurakenteet ja kaavoitukset ovat muuttuneet teollisempaan suuntaan. Alkuperäisissä kansanpuvuissa käytetyt materiaalit mahdollistavat niissä käytettyjen ompelurakenteiden toteutuksen. Materiaalit ja työtavat tukevat toisiaan. Jos materiaaleja muutetaan, joudutaan muuttamaan monia muitakin asioita, jolloin puku muuntuu kauaksi esikuvastaan. <br /> <br /> Kansallispukuperinteessä valmistustapojen lisäksi kiinnostavaa on, mitä puku kertoo omasta eli kansanpukujen aikakaudesta. Kansallispuku ei ole pelkkä puku tai puvun valmistusprosessi, vaan samalla tulee perehtyä, miten pukuun pukeudutaan, mitkä osat kuuluvat pukukokonaisuuteen ja miksi niitä käytetään. Kansallispukuihin liittyy aivan oma sanastonsa. Erilaiset materiaalien ja vaatekappaleiden nimitykset, kuten parkkumi, kamlotti, sarka ja verka, röijy, kostuli, rekkopaita, hartuushame, tykkimyssy jne. tulevat tutuiksi puvun valmistuksen yhteydessä.<br /> [[Tiedosto:Rekon kirjontaa.jpg|thumb|246x246px|Rekon kirjontaa. Suomen käsityön museo/Suomen kansallispukukeskus. Kuvaaja: Seija Hahl.|alt=Lähikuva kirjonnasta.]]<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Suomalaisen kansallispuvun historia ulottuu runsaan 130 vuoden taakse. Kiinnostus kansan perinteistä elämänmuotoa ja sen tallettamista kohtaan heräsi kansallisromantiikan ja suomalaisuuspyrintöjen myötä. Tässä vaiheessa yleismuodin mukainen pukeutuminen oli jo syrjäyttänyt kansan aiemmin käyttämät juhlapuvut. Yliopiston osakunnat organisoivat kansanperinteen keruumatkoja, joiden tarkoitus oli kerätä kansan esineistöä ja tekstiileitä. Keruumatkojen tuloksena syntyivät Ylioppilasosakuntien Kansatieteelliset kokoelmat, jotka myöhemmin liitettiin osaksi Suomen kansallismuseon kokoelmia. Kiinnostus kansanomaisia käsitöitä kohtaan sai aikaan kansanpukujen uusintojen eli kansallispukujen valmistamisen. Eurooppalaisen ja pohjoismaisen mallin mukaisesti kansanpukumallit haluttiin palauttaa kaikkien käyttöön. <br /> <br /> Elokuun 5. päivä vuonna 1885 on se ajankohta, jolloin katsotaan kansallispukujen olleen ensimmäisen kerran julkisesti esillä. Tuolloin Venäjän keisari Aleksanteri III puolisoineen oli virallisella vierailulla. Lappeenrannassa keisarinnalle lahjoitettiin soutuvene, jonka soutajina olivat kansallispukuiset neitoset. <br /> <br /> Ensimmäiset kansallispukumallit kokosi Valtion historiallis-kansatieteellisen museon intendentti Theodor Schvindt. Mallit julkaistiin vuonna 1898 Koti- ja yhteiskunta -lehden liitteenä. Hänen jälkeensä professori U.T.Sirelius julkaisi lisää kansallispukumalleja. Kansallismuseon virkamiehet ovat toimineet lukuisien kansallispukumallien kokoajina ja asiantuntijoina. Vuonna 1979 tehtävää alkoi hoitaa vastaperustettu Suomen kansallispukuneuvosto vuoteen 2010 saakka. Tänä päivänä kansallispukumalleja on koottuna yhteensä yli 400, joista vajaa puolet on Suomen ruotsinkielisen alueen pukumalleja.<br /> <br /> Kansallispukuneuvoston toimiaikana kansallispukumallien kokoamisen ja valmistuksen kriteerit tarkentuivat. Perustettiin kansallispukuraati, jonka pukuasiantuntijoiden ohjauksessa alettiin suorittaa kansanpukujen perustutkimusta.Tuloksena syntyivät vaatekappalekohtaiset ohjeet kansallispukujen perinteisestä valmistuksesta. Ohjeissa kerrottiin esim. kansanomaisen paidan ominaispiirteistä ja materiaaleista sekä kansallispuvun paidan valmistamisen yleisohjeita. Tähän asti oli ollut saatavissa erittäin niukkoja pukujen valmistusohjeita ja kaavoja, jolloin puvut olivat muuntuneet melko kauaksi esikuvistaan.<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Tänä päivänä kansallispukumallien kokoamista ja olemassa olevien mallien pukutarkistuksia hoitaa Suomen kansallispukukeskus. Keskeisiä tehtäviä ovat kansallispukuperinteen edistäminen, tiedotus, tutkimus, tallennus, koulutus ja neuvontatyö. Asiantuntijaelimenä toimii kansallispukuraati, joka koostuu monipuolisesti alan asiantuntijoista. Kansallispukukeskus toimii Suomen käsityön museon osana. Bragen pukutoimisto vastaa maamme ruotsinkielisen alueen pukuperinteestä. <br /> <br /> Kiinnostus käsitöiden tekemiseen on taas aktiivista. Monet kansallispuvun hankintaa suunnittelevat haluavat valmistaa pukunsa itse. Se koetaan mielenkiintoiseksi haasteeksi ja uusien kädentaitojen oppiminen tuottaa mielihyvää nykyisessä digitaalisuuden täyttämässä maailmassa. Valmis puku on ensisijainen tavoite, mutta myös puvun valmistusprosessi itsessään on merkityksellinen vaihe. Prosessin aikana tutustuu perinteiseen pukujen valmistukseen ja samalla entisaikojen elämänmuotoon, omavaraistalouteen, jossa lähes kaikki tarpeellinen valmistettiin itse. Käsitöiden tekeminen oli itsestään selvää ja kuului jokaisen naisen perustaitoihin. Enää käsityötaitoja ei juurikaan opita kotona äidiltä tyttärelle -menetelmällä. Kansallispukukurssien merkitys on noussut tärkeään asemaan pukujen valmistuksessa. Tällöin nimenomaan kurssien opettajat ovat keskeisessä asemassa pukutietouden ja valmistustaidon siirtäjinä pukujen käyttäjille. Kursseilla saa asiaan perehtyneen opettajan ohjausta pukujen kaavoituksiin ja sovituksiin sekä oppii puvun valmistustekniikoita. Kursseilla perehdytään pukujen pukemiseen ja käyttöön sekä tutustutaan pukujen historiaan ja perinteeseen. Suomen kansallispukukeskus puolestaan kouluttaa kansallispuvun valmistajia ja kurssiopettajia.<br /> [[Tiedosto:Kansallispukukankaan kutomista.jpg|thumb|273x273px|Kansallispukukankaan kutomista. Suomen käsityön museo/Suomen kansallispukukeskus. Kuvaaja Seija Hahl|alt=Henkilö kutoo kansallispukukangasta kangaspuilla.]]<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Kansallispuvut ja niiden valmistaminen kiinnostaa edelleen. Kansallispukukeskuksen ja Bragen yhdessä järjestämä kansallispukujen valmistuksen peruskoulutus pukujen valmistajille ja kurssiopettajille on kerännyt innokkaan kouluttautujajoukon täydentämään ja hankkimaan kansallispukutietoutta ja valmistustaitoja. <br /> <br /> Kansan- ja kansallispukuperinteestä löytyy tietoa kirjallisuudesta ja internetistä. Etenkin kansallispukuraarin hyväksymien kansallispukumallien pukukohtaiset työohjeet sisältävät tiedot puvussa käytettävistä materiaaleista, yksityiskohtaiset puvun valmistusohjeet sekä käsin kudottavien kankaiden kudontaohjeet. Niitä on saatavissa pukuja välittäviltä yrityksiltä. Tiedon etsimisen tapa on muuttunut sosiaalisen median myötä. Bragen ja Kansallispukukeskuksen omilta nettisivuilta löytyy runsaasti tietoa puvuista, pukujen käytöstä ja huollosta. Alan ammattilaisten omat Internet -sivustot sisältävät myös kansallispukutietoutta. Facebookin kansallispuku-ryhmässä toimii useita tuhansia kansallispuvuista kiinnostuneita asian harrastajia. He jakavat kokemuksiaan pukuihin liittyvissä monenlaisissa kysymyksissä. Ryhmä toimii hyvänä nopean tiedottamisen kanavana esim. erilaisista alan tapahtumista.<br /> <br /> Tänä päivänä nuoret saattavat saada perintönä sukulaistensa kansallispukuja. Viimeistään siinä vaiheessa usein herää kiinnostus pukua ja puvun historiaa kohtaan. Halutaan selvittää, mikä kansallispuku on ja mihin se perustuu. Pukua pitää mahdollisesti täydentää puuttuvilla osilla tai muokata muutoin itselle sopivan kokoiseksi. Kansallispukukurssit toimivat näissä tilanteissa hyvänä apuna. Kansallispuvut ovat pukukokonaisuuksia, joihin kuuluvat puvun kokonaissuunnitelmaan määritellyt puvun osat. Yksittäisten puvunosien käyttö ja niiden liittäminen osaksi tämän päivän pukeutumista on muodostunut omaksi ilmiökseen. Flammuhameen kauniit kuosit ja värit tulevat esille aivan uudella tavalla yksinkertaisen pukeutumispaidan kanssa. Hopeinen levyriipuskoru sopii täydentämään myös tavallista juhlapukua.<br /> <br /> Kansan- ja kansallispukujen kaavojen hyödyntäminen nykypäivän materiaaleista toteutettuihin vaatekappaleisiin tarjoaa kiinnostavaa, uudenlaista pukeutumiskulttuuria. Samoin erilaisten kansanomaisten koristelutapojen, nauhojen, nyörien yms. valmistustapojen hyödyntäminen ja käyttäminen idealähteinä uuden luomisessa tarjoaa suunnittelijoille erilaisia mahdollisuuksia. Etenkin nuoret ovat kiinnostuneet pukuperinteestä aivan uudella tavalla. Tämän myötä usein herää myös halu tutustua tarkemmin kansallispukuperinteeseemme.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> [http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/ Suomen käsityön museo/ Suomen kansallispukukeskus]<br /> <br /> [http://www.brage.fi/foreningen/foreningens_hemsida/ Föreningen Brage rf.]<br /> <br /> [http://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/ Kalevalaisten Naisten Liitto ry]<br /> <br /> [http://www.kotiseutuliitto.fi/ Suomen Kotiseutuliitto ry]<br /> <br /> [https://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto ry]                         <br /> <br /> '''Asiantuntijat'''<br /> <br /> Soja Murto-Hartikainen (kansallispukujen valmistaja, T:mi Soja Murto), Tiina Lajunen (kansallispukukankaiden kutoja, Lajulan kangastupa), Tuulikki Matikainen (kansallispukujen valmistaja), Annikka Eilola (nyytinkipitsien nyplääjä), Marjo Vainio (kansallispukujen valmistaja) ja Seija Pesonen (kansallispukujen valmistaja)                             <br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Verkkolähteet'''<br /> <br /> [http://www.kansallispuvut.fi Kansallispuvut maakunnittain ja kunnittain]<br /> <br /> [http://www.kansallispuku.com Kansallispuvut.com]<br /> <br /> [http://www.facebook.com/groups/kansallispuku/ Kansallispuvut Facebookissa]<br /> <br /> [https://brage.fi/sve/draktbyra/pukutoimisto/ Bragen Pukutoimisto]<br /> <br /> [http://lajulankangastupa.com/ Lajulan kangastupa]<br /> <br /> [http://www.vuorelma.net Vuorelma - Suomen perinnetekstiilit Oy]<br /> <br /> '''Kirjallisuus'''<br /> <br /> Appelgren, Kari; Grönlund, Karin; Häggblom, Margareta; Lönnqvist, Bo; Schulman Maria; Vuori, Gunilla 2008: Finlandssvenska dräktboken. Utgiven av Brages sektion för bygdedräkter. Keuru, Otavas tryckeri.<br /> <br /> Holst, Leena 2011: Kansallispuku. Maahenki Oy, Porvoo.<br /> <br /> Kaukonen, Toini-Inkeri 1985: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, Porvoo.<br /> <br /> Lehtinen, Ildikó; Sihvo, Pirkko 2005: Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kokoelmiin. 3. uudistettu ja laajennettu painos. Museovirasto.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Ryatraditionen&diff=26915 Ryatraditionen 2021-05-04T06:55:00Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kieli=sv<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi,Hämeenlinna,Kanta-Häme<br /> |asiasanat=rya, vävning, ruggade textil<br /> }}<br /> <br /> ==Utövare och folk som känner till traditionen==<br /> [[Tiedosto:Ryijy1.jpg|pienoiskuva|Ryan är en väv med inknutna garntrådar. Bild: Tarja Kröger.|alt=Slut upp av en rya.]]<br /> Ryor tillverkas av hantverksintresserade på olika håll i Finland, bland annat på kurser på Taitoförbundet, medborgar- och arbetsinstitut och i grupper inom grundutbildningen inom konst. Kring hobbyn finns även mindre privata och aktiva hobbygrupper. På Facebook finns en grupp med över 3 000 medlemmar som kallar sig ”Ryan en finländsk traditionstextil”. Genom ömsesidigt lärande tillverkas även ryor bland annat via videor på Youtube. Vid sidan av ryatraditionens entusiaster tillverkas och planeras ryor av konstnärer och hantverksföretagare. Ryor planeras och tillverkas även på handarbetstimmarna i grundskolan. Ryamodeller och tillbehörspaket säljs av företag inom hantverksbranschen. Ryor har sparats på museer och även samlare har samlat på ryor. Intresserade av inredning lyfter tidvis fram ryan som en inredningstrend. Man har även forskat i ryatraditionen och om den har ett flertal böcker och artiklar skrivits. <br /> <br /> ==Utövande av traditionen==<br /> Traditionellt har ryorna varit stora täcken, väggtextilier eller sittunderlag, men numera tillverkas även små ryor och för andra ändamål än att pryda väggen. <br /> <br /> Ryor har traditionellt tillverkats genom vävning på vävstol. Nockor knyts i varptrådarna och mellan nockraderna vävs bottenväven. Vanligtvis kombineras 3–4 nockor i varptråden. Garn i olika färger skapar en nyansrik färgyta. Den vanligaste ryaknuten är smyrnaknuten som används i österländska mattor. Som nockor används i allmänhet ullgarn, men även andra material används. <br /> <br /> Ryor tillverkas även genom att man syr i ett färdigt bottenväv. Ryor som sys tillverkas genom att nockorna sys på ett glest linnetyg i tuskaft eller på säckväv av jutegarn eller bottenväv som har hålrader med jämna mellanrum. <br /> <br /> Ryor kan göras utifrån färdiga modeller i ryakit eller planeras själv. <br /> <br /> ==Traditionens bakgrund och historia ==<br /> [[Tiedosto:Ryijy2.jpg|pienoiskuva|Tillverkning av rya genom vävning. Bild: Tarja Kröger.|alt=Slut upp av en oavslutad rya.]]<br /> Ordet rya härstammar från det gamla skandinaviska ordet ''ry'' som betyder ett tuffat täcke. Exakta uppgifter om forna ryor har inte sparats, men man tror att fiskarna vid kusten lärde sig ryatraditionen av vikingarna. Ryan är en praktisk utrustning att ha med på sjöresor då den om dagarna fungerar som en varm mantel och om nätterna som ett täcke. Ulltextilen står mot väta och saltvatten bättre än en skinnfäll vars läderdel hårdnar när den blir våt. Det kan väl vara att det tuffade täcket är en imitation av en skinnfäll: en päls som är sydd på tyg. <br /> <br /> Den första säkra uppgiften om att ryor fanns i Finland är från medlet av 1400-talet då man vet att Olaf Nilsson, slottshövitsman på Tavastehus slott, ägde en rya. Ryor tillverkades som sängtäcken av yrkesvävare i slottens egna arbetsstugor eller underlydande kronogårdar. De som fått läran på slotten och herrgårdarna spred kunskapen i den närliggande omgivningen. Från slott och herrgårdar spred sig ryorna till borgarhemmen och därifrån till allmogehemmen. <br /> <br /> De tidigaste ryorna som användes som täcken var tjocka som skinnfällar, tätt varpade och varma. Ryan användes så att den tuffade delen låg mot den sovande och det släta bottentyget låg uppåt. På 1700-talet blev den på båda sidor tuffade ryan vanlig, Den enda sida värmde och den andra prydde rummet. När ryan blev ett dekorativt dagstäcke och senare en prydnad som hängdes upp på väggen blev den andra sidan slät igen. <br /> <br /> Teman för att pryda ryan togs sannolikt från andra för samtiden typiska textilier. Inom stånden anammande man mönster i mönstervävnader och broderade tavlor. Väverskor som anställts bland folket till herrgårdar och prästgårdar förmedlade mönstren på allmogeryor utifrån minnet. Grannarna kopierad mönstren av varandra. Det uppkom lokala ryavävningsområden med egna typiska mönster och färger. Ryorna vävdes av husmödrarna och döttrarna, men vid behov utnyttjades även kringvandrande professionella ryaväverskor. <br /> <br /> Slutet av 1700-talet och första hälften av 1800-talet anses vara den folkliga ryans guldålder. Ryan hörde till dotterns, ibland även pojkens hemgift. Brudparet vigdes på en vigselrya och efter vigseln användes ryan som ett täcke. Vigselryan ansågs skydda och bringa brudparet lycka, men gav även uttryck över husets välstånd. Vigselryan används ännu i dag och i många församlingar hittar man en bröllopsrya som tas fram vid vigselceremonin. <br /> <br /> Ryatraditionen höll på att försvinna i medlet av 1800-talet när vaddtäcket började ersätta ryatäcket. I och med nationalromantiken i början av 1900-talet började man intressera sig för ryan igen. Konstnärerna intresserade sig för ryorna, en av dem av Akseli Gallen-Kallela. Gallen-Kallela samlade folkliga ryor och han planerade även en av Finlands kändaste ryor ”Låga” som ingick i inredningen i den finländska paviljongen under världsutställningen som hölls i Paris år 1900. Ryan Låga var en så kallad bänkrya som täckte hela sitsen och även en del av golvet. Lågan tillverkades hos Finska handarbetets vänner, såsom även många andra ryor i jugendstil planerade av arkitekter och konstnärer i början av 1900-talet.   <br /> <br /> Den folkliga stoltheten över de tidigare århundrandens handarbetsprestationer börjande samtidigt med intresset för det nationella. Av gamla brudryor och ryor som använts som täcken, dvs. tidigare brukstextilier gjordes dekorativa väggbonader. Försäljningen av ryor via posten till handarbetsintresserade ökade explosionsartat i skiftet mellan 1920- och 1930-talet. Ryor såldes som färdiga textilier eller som ryakit med tillbehör för ryatillverkning. Mönster och modeller av ryor publiceras i ett flertal tidningar. Förmedlarna av ryor (t.ex. Finska handarbetets vänner och Neovius) publicerades sina egna ryamodeller. Många textilkonstnärer av i dag planerar ryamodeller. <br /> <br /> Utgången av 1900-talet betydde ett nytt skede i ryans liv. Många hade inte längre plats för en stor väggrya, men däremot passade små ryor även i en liten bostad. En inredare kunde liva upp sitt hem med en tavelrya eller kombinera flera mindre ryor till en önskad helhet. Det uppstod nya ryamodeller och även folkliga modeller sammanställdes i miniatyrryor. Modellerna spreds som tillbehörskit. Traditionen att själv göra en rya levde kvar.<br /> <br /> ==Förmedlande av traditionen ==<br /> [[Tiedosto:Ryijy3.jpg|pienoiskuva|Tillverkning av rya genom att sy. Bild: Tarja Kröger.|alt=Slut upp av en oavslutad rya.]]<br /> Traditionellt har kunskapen om hur ryor tillverkas och den till ryan anknutna traditionen följt med från hus till hus och från släktens äldsta till de yngre. I slutet av 1800-talet började man även samla ryamodeller och publicera böcker och tidningsartiklar om dem. Finska handarbetets vänner som grundades 1879 tog till sin uppgift att arkivera folkliga ryamodeller för att kunna användas som teman för nya textilier. Föreningen ordnade den första tävlingen i ryamodeller år 1904. Ryor som hamnat i museisamlingar och hos samlare är ryor som värderades och som följde som arv från en generation till en annan. De enkla sängryorna höll inte för att bevaras på museer eftersom de användes till slut eller så förstördes de på något annat sätt. <br /> <br /> Ryamodeller och tillverkningsanvisningar har förmedlats även genom ryakit sedan 1900-talet. Ryatraditionen har även fått uppmärksamhet tack vare många ryautställningar. Ryorna har genomgått en förändring i och med tävlingar i planering av ryor. Man har även gjort undersökningar om ryor. Den första undersökningen i ämnet är en textilhistorisk undersökning ”Finlands ryor” som publicerades av professor U.T. Sirelius år 1924. <br /> <br /> Ryatraditionen går vidare och förnyas också via undervisningen. Tillverkning av ryor lärs ut i läroinrättningar på olika stadier, bland annat i grundskolan, konstundervisningen, fria bildningsarbetet och på kurser och inom hobbyverksamheten. Ryatraditionen lever och förnyas även på sociala medier, bland annat på inredningsbloggar och i bildtjänsten Pinterest. <br /> <br /> ==Traditionens framtid==<br /> Tillverkningen av ryor blir tidvis populärt på nytt då ryan har visat sig vara anpassad till förändringar. Amatörer och professionella hittade nya uttrycksformer för ryan. Exempel på dessa är bland annat stolryan, graffitiryan och pixelryan som görs av garnbollar. Tack vare nya uttrycksformer väcker ryan nytt intresse. Även gamla farmorsryor tilltalar återigen nya generationer. Ryorna väcker en nostalgisk känsla av hemmet och det förgångna. Tillverkning av ryor intresserar också som en form av långsamt görande; enligt dagens hjärnforskning har tillverkningen av ryor en god hälsoeffekt då bland annat koncentrationsförmågan förbättras när man gör något med händerna.  <br /> <br /> Under projektet på Finlands Hantverksmuseum 2005 som gällde sparande av information om ryor blev det tydligt att det bland kunderna fanns ett behov om kunskap om ryor och därför grundades en databas med uppgifter om ryor och före slutet av 2019 fanns där uppgifter om 2890 ryor. Databasen växer hela tiden. Av de kontakter som museets informationstjänst mottar gäller 70 procent frågor om ryor, och museets informationstjänst svarar dagligen på frågor som gäller identifiering av ryor. Informationstjänsten samarbetar kontinuerligt med ryaintresserade och samlare och museer som har ryasamlingar. <br /> <br /> Ryatraditionen lever och mår bra och som exempel kan nämnas Jenni Vanhanen som valdes till årets artesan 2019 samt hennes arbete. <br /> <br /> ==Aktör som står bakom förslaget==<br /> ====[https://www.taito.fi/ Förbundet för hemslöjd och konsthantverk Taito rf]====<br /> ====[https://www.suomenkasityonystavat.fi/ Finska handarbetets vänner rf]====<br /> ====[https://www.craftmuseum.fi/ Finlands Hantverksmuseum]====<br /> ====[https://punomo.fi/kasityo-verkossa-ry/ Käsityö verkossa ry]====<br /> &lt;br /&gt;<br /> ==Källor och länkar till andra informationskällor==<br /> '''Nätverksmaterial'''<br /> <br /> [https://punomo.fi/kategoria/tekniikat/ryijyt/ Punomo – käsityö verkossa, Ryijyt]<br /> <br /> [http://www.craftmuseum.fi/nayttelyt/vaihtuvat/07ryijykuume-historia.htm Suomen käsityön museo: Ryijyn historiaa]<br /> <br /> [https://www.suomenkasityonystavat.fi/ Suomen Käsityön Ystävät]<br /> <br /> [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry] ja [https://www.facebook.com/onnielaakasityossa/ Facebook: Onni elää käsityössä]<br /> <br /> Tutustu ryijyihin museoiden ja arkistojen [https://finna.fi/Search/Results?lookfor=ryijy&amp;type=AllFields Finna.fi-palvelussa]<br /> <br /> [https://www.craftmuseum.fi/palvelut/konservointikeskus/konservointiohjeita-erilaisille-tekstiileille/ryijy-ja-sen-hoitaminen Ryijyjen hoito; puhdistus, ripustus, säilytys]<br /> <br /> <br /> '''Litteratur'''<br /> <br /> Aav, Marianne (toim.) 1983. Ryijy. Rugs from Finland. Helsinki: Museum of Applied Arts.<br /> <br /> Hännikäinen, T. 1996. Ryijykirja. Helsinki: Ajatus.<br /> <br /> Karsikas, Ulla 2016. Ryijyn taikaa. Opas ryijyn suunnitteluun ja valmistukseen. Helsinki: Minerva.<br /> <br /> Kolu, M., Karhunkorva, R., Manninen, R., Oikari, M., Puranen, E., Teerimäki, R. &amp; Vesanto, A. (toim.) 2007.<br /> <br /> Ryijyt esillä. Ryijyt Suomen käsityön museon kokoelmissa. Suomen käsityön museon julkaisuja 25.<br /> <br /> Nieminen, T. 1984. Ryijynukka. Opas tekstiilityötä opettavalle. Vantaa: Kunnallispaino.<br /> <br /> Peltonen, Jarno (toim.) 1990. Ryijy. Finnish Textiles. Helsinki: Museum of Applied Arts Publication no 33.<br /> <br /> Priha, Päikki 1999. Rakkaat Ystävät. Suomen Käsityön Ystävät 120 vuotta. Helsinki: Ajatus.<br /> <br /> Sihvo, P. 2009. Rakas ryijy. Suomalaisten ryijyt. Museovirasto.<br /> <br /> Sirelius, U. T. 1988 (alkuperäispainos 1924). Suomen ryijyt. Tekstiilihistoriallinen tutkimus. Helsinki: Erika-kirjat.<br /> <br /> Sopanen, T. &amp; Wilberg, L. 2008. Ryijy elää. Suomalaisia ryijyjä 1778-2008.<br /> <br /> Svinhufvud, L. 2009. Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsityötä. Tekstiilitaide ja nykyaikaistuva taideteollisuus Suomessa maailmansotien välisenä aikana. Designmuseo.<br /> <br /> Svinhufvud, Leena ja Viljanen Eeva (toim.) 2009. Ryijy!: The Finnish Ryijy-Rug. Helsinki: Designmuseo.<br /> <br /> Tihinen, Juha-Heikki ja Westerholm, Sabina (toim.) 2016. Uhra-Beata Simberg-Ehrström. Porvoo: Stiftelsen Pro Artibus.<br /> <br /> Toikka-Karvonen, A. 1971. Ryijy. Helsinki: Otava.<br /> <br /> Willberg, L. Rantala, H. Nytorp, E. 2008 Aatelisryijy arkipeite arvotekstiili - Vesilahti kertoo ryijyn tarinaa.<br /> &lt;br /&gt;</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Ryijy_tradition&diff=26914 Ryijy tradition 2021-05-04T06:53:22Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kieli=en<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=ryijy, weaving, rug, rugged textile<br /> }}<br /> <br /> ==Practitioners and people who know the tradition well==<br /> [[Tiedosto:Ryijy1.jpg|pienoiskuva|Ryijy is a rugged textile. Photo: Tarja Kröger.|alt=Closeup of a ryijy.]]<br /> Ryijys are made by crafts enthusiasts all over Finland at courses held by the Finnish Crafts Organization Taito, adult education centres and community colleges as well as art education groups, for example. There are also smaller, private hobby groups actively participating in this activity. There is a group called ‘Ryijy, suomalainen perinnetekstiili’ (Ryijy, traditional Finnish textile) on Facebook that has over 3,000 members. Ryijy making can also be learned with the support of peer-to-peer learning through YouTube videos, among other things. In addition to those who have a recreational interest in the ryijy tradition, there are professional artisans and artists who make and design ryijys. Ryijys are also designed and made at crafts courses in comprehensive school. Ryijy designs and material packages are sold by crafts companies. Ryijys have been preserved in museums, and there are also collectors who have collected old ryijys. Those who are interested in interior decoration make ryijys trendy in interior decor every now and then. The ryijy tradition has also been researched, and several books and articles have been written about it. <br /> <br /> ==Practising of the tradition==<br /> Traditionally, ryijys, which are knotted-pile textiles, have been used as large blankets, wall hangings or seat covers. Today, small ryijys are also being made, and their purposes of use are not limited to wall decorations. <br /> <br /> Ryijys have traditionally been woven on a loom. The pile yarn is tied to the warp yarns, and base weft is woven in between the rows of pile. Usually, 3–4 yarns are attached to each pile. Yarns of different colours in the pile form surfaces of colour that are rich in nuances. The most commonly used ryijy knot is the same knot used in Oriental carpets: the Smyrna knot, also known as the Ghiordes knot or Turkish knot. Ryijy pile is usually made using yarn, but other materials are also used. <br /> <br /> Ryijys are also made by sewing on a base fabric. Sewn ryijys are made by sewing the pile yarns on a piece of linen with a loose plain weave, jute burlap or a ryijy base fabric that comes with equally spaced, readymade holes for sewing the pile yarns. <br /> [[Tiedosto:Ryijy2.jpg|pienoiskuva|Making a ryijy by weaving. Photo: Tarja Kröger.|alt=Closeup of an unfinished ryijy.]]<br /> Ryijys are made based on designs provided in material packages or by designing your own ryijy. <br /> <br /> ==The background and history of the tradition==<br /> The word ‘ryijy’ comes from the old Scandinavian word ‘ry’, which referred to a knotted-pile blanket. Detailed information on early ryijys has not been preserved, but it is assumed that fishermen living along the coast learned the ryijy tradition from the Vikings. Ryijys were practical items on sea voyages, as they served as warm capes during the day and as a blanket at night. Wool textiles withstand saltwater and getting wet better than hides, the leather surface of which hardens when it gets wet. It is easy to imagine that knotted-pile blankets were created by imitating the idea of hides: fur was woven on fabric. <br /> <br /> The earliest certain mention of the existence of ryijys in Finland dates back to the mid-15th century, when Olavi Niilonpoika, Häme Castle’s castellan, is known to have owned a ryijy. Ryijys were made as bedcovers by professional weavers who worked in workshops at castles or in the employ of manors owned by the Crown. People who learned their skills at castles and manors spread them to the surrounding areas. From castles and manors, ryijys spread to the homes of the bourgeois and, from there, to the homes of peasants. <br /> <br /> The earliest ryijy blankets were thick like hides, densely woven and warm. Ryijys were used in such a way that the pile faced the sleeper and the smooth base fabric was on top. Ryijys with pile on both sides became common in the 18th century. One side of the ryijy warmed the sleeper while the other side served as a decoration. When ryijys became decorative bedspreads and later textiles hung as decorations on the walls, pile was no longer woven on the back. <br /> <br /> The decorative motifs on ryijys were most likely adopted from other textiles typical at the time. The gentry adopted patterns from tapestries and needlework samplers, among other things. Rural women employed by manors and parsonages as weavers passed ryijy patterns on to folk ryijys based on their recollections. Neighbours would copy patterns from each other. Local ryijy weaving areas with their distinctive patterns and colour choices emerged. Ryijys were woven by the matrons and daughters of houses, but professional travelling ryijy weavers were also utilised when necessary. <br /> <br /> The late 18th century and first half of the 19th century are considered the golden age of folk ryijys. Ryijys were included in the dowries of daughters and sometimes sons as well. The bride and groom were wed on top of a wedding ryijy, which was used as a blanket after the ceremony. A wedding ryijy was believed to protect and bring happiness to the couple, but it also indicated the prosperity of the house. The use of wedding ryijys has continued to this day, and even now many parishes have a wedding ryijy that is brought out for wedding ceremonies. <br /> <br /> The ryijy tradition was in danger of disappearing after the mid-19th century, when cotton-filled blankets started to replace ryijys as blankets. Interest in ryijys was rekindled thanks to the national romanticism of the start of the 20th century. Painters, such as Akseli Gallen-Kallela, became interested in ryijys. Gallen-Kallela collected folk ryijys and also designed one of the most famous Finnish ryijys, the Liekki (Flame) ryijy, which was featured as part of the interior decor of the Finnish Pavilion at the 1900 Paris Exposition. The Liekki ryijy was a ‘bench ryijy’ that covered the seat completely and extended far along the floor. Liekki was made by the Friends of Finnish Handicraft, just like several other Art Nouveau style ryijy designs created by architects and artists at the beginning of the 20th century.    <br /> <br /> National pride in feats of craftsmanship from previous centuries flared at the same time as patriotic enthusiasm. Old ryijy blankets and wedding ryijys, i.e. former utility textiles, were turned into decorative wall textiles. The sale of ryijys to crafts enthusiasts by mail order increased exponentially at the turn of the 1920s and 1930s. Ryijys were sold both as readymade textiles and as material packages that allowed people to sew or weave the ryijys by themselves. Photos of ryijys and ryijy designs were published in several newspapers and magazines. Parties that provided ryijys (e.g. the Friends of Finnish Handicraft and Neovius) published their own collections of ryijy designs. Ryijy designs were created by many of the well-known textile artists of the era. <br /> <br /> The end of the 20th century marked the start of a new phase in the history of ryijys. Not many people had space for large wall ryijys, but miniature ryijys could fit into small apartments. Interior decorators could enliven their home with a single wall ryijy or by combining miniature ryijys into a whole that was to their liking. New ryijy designs were created, and traditional designs were also adapted for miniature ryijys. The designs spread in the form of material packages. The tradition of making your own ryijy lived on.<br /> [[Tiedosto:Ryijy3.jpg|pienoiskuva|Making a ryijy by sewing. Photo: Tarja Kröger.|alt=Closeup of an unfinished ryijy.]]<br /> <br /> ==The transmission of the tradition ==<br /> Traditionally, ryijy making skills and designs, as well as the tradition related to their use, have spread from house to house and been passed on from older members of the family to younger ones. At the end of the 19th century, people also started to collect ryijy designs and publish them in books and articles. The Friends of Finnish Handicraft, which was founded in 1879, took on the task of archiving traditional ryijy designs that would serve as models for new textiles. The association organised the first ryijy design competition in 1904. Ryijys preserved in the collections of museums and collectors are ryijys that were appreciated and passed on as inheritance from generation to generation. Simple ryijy blankets never made it to museums, as they were used up or otherwise destroyed. <br /> <br /> Ryijy designs and the instructions for making them have also been passed on through ryijy material packages since the 20th century. The ryijy tradition has also garnered attention through numerous exhibitions of ryijys. Ryijys have changed with the times thanks to ryijy design competitions, among other things. Ryijys have also been researched. The first study completed about the topic was a study on textile history called ‘Suomen ryijyt’ (Ryijys of Finland), published by Professor U. T. Sirelius in 1924. <br /> <br /> The ryijy tradition also evolves and is passed on through teaching. Ryijy making is taught at educational institutions at different levels of education, including comprehensive schools, basic art education, liberal adult education, crafts advice courses organised by associations and among enthusiasts. The ryijy tradition also evolves and lives on in social media in the form of interior design blogs and on Pinterest, among other things. <br /> <br /> ==The future of the tradition==<br /> Ryijy making becomes popular again every now and then, as ryijys have proven themselves to be adaptable. Enthusiasts and professionals keep finding new manifestations for ryijys. Examples of the evolution of ryijys include ryijys as chair covers, graffiti-style ryijys and pixel ryijys made of tufts. Through their new manifestations, ryijys garner new interest. Grandma’s old ryijys also continue to speak to new generations. Ryijys are associated with nostalgia related to home and the past. Ryijys are also interesting as a form of slow work; in the light of current brain research, ryijy making is beneficial to well-being, as doing things with your hands boosts concentration, among other things.  <br /> <br /> To respond to the need of the customers of the Craft Museum of Finland for knowledge on ryijys, which became apparent during the ryijy preservation project carried out in 2005, the museum set up a database that collects information on ryijys. By the end of 2019, the database had amassed information on 2,890 ryijys. More information is continuously being accumulated. Roughly 70% of the inquiries received by the museum’s Information Service concern ryijys, and the museum’s Information Service replies to inquiries concerning the identification of ryijys on a daily basis. The Information Service also cooperates continuously with ryijy enthusiasts and collectors as well as museums that possess collections of ryijys. <br /> <br /> The ryijy tradition is alive and well, which is evidenced, among other things, by the work and awarding of Jenni Vanhanen, who was chosen as the Artisan of 2019. <br /> <br /> ==The community/communities behind this submission==<br /> [https://www.taito.fi/en/finnish_crafts_organization/ Finnish Crafts Organization Taito]<br /> <br /> [https://www.suomenkasityonystavat.fi/?lang=en The Friends of Finnish Handicraft]<br /> <br /> [https://www.craftmuseum.fi/en/craft-museum-finland The Craft Museum of Finland]<br /> <br /> [https://punomo.fi/kasityo-verkossa-ry/ Käsityö verkossa ry] (Crafts Online)<br /> <br /> ==Bibliography and links to external sources of information==<br /> '''Web material'''<br /> <br /> [https://punomo.fi/kategoria/tekniikat/ryijyt/ Punomo – käsityö verkossa, Ryijyt]<br /> <br /> [http://www.craftmuseum.fi/nayttelyt/vaihtuvat/07ryijykuume-historia.htm Suomen käsityön museo: Ryijyn historiaa]<br /> <br /> [https://www.suomenkasityonystavat.fi/ Suomen Käsityön Ystävät]<br /> <br /> [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry] ja [https://www.facebook.com/onnielaakasityossa/ Facebook: Onni elää käsityössä]<br /> <br /> Tutustu ryijyihin museoiden ja arkistojen [https://finna.fi/Search/Results?lookfor=ryijy&amp;type=AllFields Finna.fi-palvelussa]<br /> <br /> [https://www.craftmuseum.fi/palvelut/konservointikeskus/konservointiohjeita-erilaisille-tekstiileille/ryijy-ja-sen-hoitaminen Ryijyjen hoito; puhdistus, ripustus, säilytys]<br /> <br /> <br /> '''Literature'''<br /> <br /> Aav, Marianne (toim.) 1983. Ryijy. Rugs from Finland. Helsinki: Museum of Applied Arts.<br /> <br /> Hännikäinen, T. 1996. Ryijykirja. Helsinki: Ajatus.<br /> <br /> Karsikas, Ulla 2016. Ryijyn taikaa. Opas ryijyn suunnitteluun ja valmistukseen. Helsinki: Minerva.<br /> <br /> Kolu, M., Karhunkorva, R., Manninen, R., Oikari, M., Puranen, E., Teerimäki, R. &amp; Vesanto, A. (toim.) 2007.<br /> <br /> Ryijyt esillä. Ryijyt Suomen käsityön museon kokoelmissa. Suomen käsityön museon julkaisuja 25.<br /> <br /> Nieminen, T. 1984. Ryijynukka. Opas tekstiilityötä opettavalle. Vantaa: Kunnallispaino.<br /> <br /> Peltonen, Jarno (toim.) 1990. Ryijy. Finnish Textiles. Helsinki: Museum of Applied Arts Publication no 33.<br /> <br /> Priha, Päikki 1999. Rakkaat Ystävät. Suomen Käsityön Ystävät 120 vuotta. Helsinki: Ajatus.<br /> <br /> Sihvo, P. 2009. Rakas ryijy. Suomalaisten ryijyt. Museovirasto.<br /> <br /> Sirelius, U. T. 1988 (alkuperäispainos 1924). Suomen ryijyt. Tekstiilihistoriallinen tutkimus. Helsinki: Erika-kirjat.<br /> <br /> Sopanen, T. &amp; Wilberg, L. 2008. Ryijy elää. Suomalaisia ryijyjä 1778-2008.<br /> <br /> Svinhufvud, L. 2009. Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsityötä. Tekstiilitaide ja nykyaikaistuva taideteollisuus Suomessa maailmansotien välisenä aikana. Designmuseo.<br /> <br /> Svinhufvud, Leena ja Viljanen Eeva (toim.) 2009. Ryijy!: The Finnish Ryijy-Rug. Helsinki: Designmuseo.<br /> <br /> Tihinen, Juha-Heikki ja Westerholm, Sabina (toim.) 2016. Uhra-Beata Simberg-Ehrström. Porvoo: Stiftelsen Pro Artibus.<br /> <br /> Toikka-Karvonen, A. 1971. Ryijy. Helsinki: Otava.<br /> <br /> Willberg, L. Rantala, H. Nytorp, E. 2008 Aatelisryijy arkipeite arvotekstiili - Vesilahti kertoo ryijyn tarinaa.<br /> <br /> &lt;br /&gt;</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Ryijyperinne&diff=26913 Ryijyperinne 2021-05-04T06:52:41Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kansallinen=Kyllä<br /> |kategoria=Käsityötaidot<br /> |sijainti=Hämeenlinna,Kanta-Häme,Suomi<br /> |asiasanat=ryijy, kudonta, nukittu tekstiili<br /> }}<br /> <br /> ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br /> Ryijyjä valmistavat käsityön harrastajat eri puolilla Suomea muun muassa Taitojärjestön sekä kansalais- ja työväenopistojen kursseilla sekä taiteen perusopetuksen ryhmissä. Harrastuksen ympärillä on myös pienempiä yksityisiä aktiivisia harrasteryhmiä. Facebookissa on &quot;Ryijy, suomalainen perinnetekstiili&quot; -ryhmä, jossa on yli 3 000 jäsentä. Ryijyn valmistusta opetellaan myös vertaisoppimisen tuella muun muassa Youtuben videoiden kautta. Ryijyperinteen harrastajien ohella myös käsityöyrittäjät sekä taiteilijat toteuttavat ja suunnittelevat ryijyjä. Ryijyjä suunnitellaan ja toteutetaan myös peruskoulun käsityötunneilla. Ryijymalleja ja -tarvikepaketteja myyvät käsityöalan yritykset. Ryijyjä on tallennettu museoihin, ja myös keräilijät ovat keränneet talteen vanhoja ryijyjä. Sisustuksesta kiinnostuneet nostavat ryijyn ajoittain osaksi sisustustrendejä. Ryijyperinnettä on myös tutkittu, ja siitä on kirjoitettu useita teoksia ja artikkeleita.[[Tiedosto:Ryijy1.jpg|thumb|Ryijy on nukitettu tekstiili. Kuva: Tarja Kröger.|alt=Lähikuva ryijystä.]]<br /> <br /> ==Perinteen harjoittaminen==<br /> Perinteisesti ryijyt ovat olleet isoja peitteitä, seinätekstiilejä tai istuinpäälisiä, mutta nykyisin valmistetaan myös pieniä ryijyjä, ja niitä valmistetaan myös muihin käyttötarkoituksiin kuin seinälle koristeeksi. <br /> <br /> Ryijyjä on perinteisesti valmistettu kutoen kangaspuissa. Nukkalangat solmitaan loimilankoihin, ja nukkarivien väliin kudotaan pohjakudetta. Kuhunkin nukkaan yhdistetään tavallisesti 3-4 lankaa. Eriväriset langat nukissa muodostavat vivahteikkaita väripintoja. Yleisimmin käytetty ryijysolmu on sama kuin itämaisissa matoissa käytetty smyrnasolmu. Ryijynukkina käytetään yleensä villalankoja, mutta myös muita materiaaleja käytetään.<br /> <br /> Ryijyjä valmistetaan myös ommellen valmiiseen pohjakankaaseen. Ompeluryijyt valmistetaan ompelemalla nukkalangat harvalle palttinasidoksiselle pellavakankaalle tai juutista tehdylle säkkikankaalle tai ryijynpohjakankaalle, jossa on valmiina tasaisin välein aukot nukkalankojen ompelua varten.<br /> <br /> Ryijyjä tehdään valmiiden tarvikepakettien mallien pohjalta tai itse suunnitellen. [[Tiedosto:Ryijy2.jpg|thumb|Ryijyn valmistaminen kutoen. Kuva: Tarja Kröger.|alt=Lähikuva keskeneräisestä ryijystä.]]<br /> <br /> ==Perinteen taustaa ja historiaa==<br /> Ryijy on peräisin vanhasta skandinaavisesta sanasta ''ry'', joka on tarkoittanut nukallista peitettä. Varhaisista ryijyistä ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, mutta rannikon kalastajien arvellaan omaksuneen ryijyperinne viikingeiltä. Ryijy oli käytännöllinen varuste merimatkoilla, sillä se toimi päivisin lämpimänä viittana ja öisin peitteenä. Villatekstiili kestää kastumista ja suolavettä paremmin kuin turkistalja, jonka nahkapinta kovettuu kastuessaan. Voi hyvinkin kuvitella, että nukkapintainen peite on syntynyt taljan ideaa matkien: kankaaseen on kudottu karvapeite. <br /> <br /> Ensimmäinen varma tieto ryijyjen olemassaolosta Suomessa on 1400-luvun puolivälistä, jolloin Hämeen linnan päällikön Olavi Niilonpojan tiedetään omistaneen ryijy. Ryijyjä valmistettiin makuupeitteiksi ammattikutojien kutomina linnojen omissa työtuvissa tai kruununkartanoiden alaisuudessa. Linnoissa ja kartanoissa oppinsa saaneet levittivät taitoa lähiympäristöön. Linnoista ja kartanoista ryijy levisi porvariston koteihin ja sieltä talonpoikien koteihin.<br /> <br /> Varhaisimmat peiteryijyt olivat taljamaisen paksuja, tiuhaan nukitettuja ja lämpimiä. Ryijyä käytettiin nukka nukkujaa vasten siten, että sileä pohjakangas jäi päälle. 1700-luvulla yleistyi molemmin puolin nukitettu ryijy, jonka toinen puoli lämmitti nukkujaa ja toinen puoli koristi huonetta. Ryijyn muuttuessa koristeelliseksi päiväpeitteeksi ja myöhemmin seinälle nostettavaksi koristetekstiiliksi nurjan puolen nukitus jäi pois.<br /> <br /> Ryijyjen koristeaiheita omaksuttiin todennäköisesti muista ajalle tyypillisistä tekstiileistä. Säätyläiset omaksuivat kuvioita muun muassa kuvakudoksista ja merkkausliinoista. Kartanoihin ja pappiloihin kutojiksi otetut kansannaiset välittivät ryijyjen kuvioita talonpoikaisryijyihin muistikuviensa perusteella. Naapurit kopioivat kuvioita toisiltaan. Syntyi paikallisia ryijynkudonta-alueita omine tyypillisine kuvioineen ja värivalintoineen. Ryijyjä kutoivat talon emännät ja tyttäret, mutta tarvittaessa hyödynnettiin myös kierteleviä ammattimaisia ryijynkutojia.<br /> <br /> 1700-luvun loppua ja 1800-luvun alkupuoliskoa pidetään kansanomaisen ryijyn kulta-aikana. Ryijy kuului tyttären, joskus pojankin myötäjäisiin. Morsiuspari vihittiin vihkiryijyn päällä, ja vihkitilaisuuden jälkeen ryijyä käytettiin peitteenä. Vihkiryijyn uskottiin suojaavan ja tuottavan onnea avioparille, mutta se myös ilmaisi talon varakkuutta. Vihkiryijyn käyttö on säilynyt näihin päiviin saakka ja nykyäänkin monista seurakunnista löytyy vihkiryijy, joka otetaan esille vihkitilaisuuteen.<br /> <br /> Ryijyperinne uhkasi kadota 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun vanutäkit alkoivat korvata ryijypeitteitä. 1900-luvun alun kansallisromantiikan myötä ryijy alkoi kiinnostaa uudelleen. Taidemaalarit, kuten Akseli Gallen-Kallela, kiinnostuivat ryijyistä. Gallen-Kallela keräsi kansanomaisia ryijyjä, ja hän myös suunnitteli yhden kuuluisimmista suomalaisista ryijyistä, Liekki-ryijyn, joka kuului vuoden 1900 Pariisissa pidetyn maailmannäyttelyn Suomen paviljongin sisutukseen. Liekki-ryijy oli niin sanottu penkkiryijy, joka peitti istuimen kokonaan ja ulottui vielä pitkälle lattialle saakka. Liekki oli valmistettu Suomen Käsityön Ystävissä, kuten useat muutkin arkkitehtien ja taiteilijoiden 1900-luvun alussa suunnittelemat jugendryijymallit.    <br /> <br /> Kansallinen ylpeys edellisvuosisatojen käsityön saavutuksista alkoi samanaikaisesti isänmaallisen innostuksen kanssa. Vanhoista peite- ja morsiusryijyistä, eli aikaisemmista käyttötekstiileistä, tehtiin koristeellisia seinätekstiilejä. Ryijyjen myyminen postin välityksellä käsityönharrastajille kasvoi räjähdysmäisesti 1920 ja -30-lukujen vaihteessa. Ryijyjä myytiin sekä valmiina tekstiileinä että itse ommellen tai kutoen valmiiden tarvikepakettien avulla. Ryijyjen kuvia ja malleja julkaistiin useissa lehdissä. Ryijyjä välittävät tahot (esim. Suomen Käsityön Ystävät ja Neovius) julkaisivat omia ryijymallistojaan. Ryijymalleja suunnittelivat monet aikakauden tunnetut tekstiilitaiteilijat.<br /> <br /> 1900-luvun loppu merkitsi uutta vaihetta ryijyn historiassa. Monellakaan ei ollut enää tilaa isoille seinäryijyille, mutta sen sijaan pienoisryijyt sopivat pienempäänkin asuntoon. Sisustaja saattoi elävöittää kotiaan yhdellä tauluryijyllä tai hän saattoi koota pienoisryijyjä yhdistelemällä mieleisensä kokonaisuuden. Syntyi uusia ryijymalleja, ja myös kansanomaisia malleja sommiteltiin pienoisryijyihin. Mallit levisivät tarvikepatteina. Ryijyn itse tekemisen perinne eli edelleen.[[Tiedosto:Ryijy3.jpg|thumb|Ryijyn valmistaminen ommellen. Kuva: Tarja Kröger.|alt=Lähikuva keskeneräisestä ryijystä.]]<br /> <br /> ==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br /> Perinteisesti ryijyn valmistustaito ja mallit sekä sen käyttöön liittyvä perinne on kulkeutunut talosta taloon ja suvun vanhemmilta nuoremmille. 1800-luvun lopussa ryijymalleja alettiin myös kerätä ja julkaista kirjoina sekä lehtiartikkeleina. Vuonna 1879 perustettu Suomen Käsityön Ystävät ry otti tehtäväkseen arkistoida kansanomaisia ryijymalleja, jotka toimisivat uusien tekstiilien aiheina. Yhdistys järjesti ensimmäisen ryijymallikilpailun vuonna 1904. Museokokoelmiin ja keräilijöille päätyneet ryijyt ovat ryijyjä, joita arvostettiin, ja jotka kulkivat perintönä sukupolvesta toiseen. Yksinkertaiset makuuryijyt eivät museoihin asti säilyneet, sillä ne pidettiin loppuun tai ne muuten tuhoutuivat.<br /> <br /> Ryijymallit ja valmistusohjeet ovat siirtyneet myös ryijynvalmistustarvikepakettien mukana 1900-luvulta alkaen. Ryijyperinne on saanut huomiota myös lukuisten ryijynäyttelyiden myötä. Ryijy on uusiutunut muun muassa ryijyjen suunnittelukilpailujen myötä. Ryijyjä on myös tutkittu. Ensimmäinen aiheesta valmistunut tutkimus on Professori U.T. Sireliuksen vuonna 1924 julkaistu tekstiilihistoriallinen tutkimus &quot;Suomen ryijyt”.<br /> <br /> Ryijyperinne siirtyy eteenpäin ja uusiutuu myös opetuksen kautta. Ryijyjen valmistusta opetetaan eri koulutusasteen oppilaitoksissa, muun muassa peruskoulussa, taiteen perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä ja neuvonnan kursseilla sekä harrastajien kesken. Ryijyperinne elää ja uusiutuu myös sosiaalisessa mediassa muun muassa sisustusblogeissa ja Pinterest-kuvapalvelussa.<br /> <br /> ==Perinteen tulevaisuus==<br /> Ryijyjen valmistus nousee aika ajoin uudelleen suosioon, sillä ryijy on osoittautunut muuntautumiskykyiseksi. Harrastajat ja ammattilaiset löytävät ryijylle uusia ilmenemismuotoja. Ryijyn uusiutumisesta mainittakoon esimerkkeinä muun muassa tuoliryijyt, graffitiryijyt ja lankatupsuista tehdyt pikseliryijyt. Uusien ilmenemismuotojen myötä ryijy herättää uutta mielenkiintoa. Myös vanhat isoäitien ryijyt puhuttelevat yhä uudelleen uusia sukupolvia. Ryijyihin kytkeytyy kotiin ja menneisyyteen liittyvää nostalgiaa. Ryijy kiinnostaa myös hitaan tekemisen muotona; nykyisen aivotutkimuksen valossa ryijyn valmistuksella on hyvinvointivaikutuksia, sillä käsin tekeminen lisää muun muassa keskittymiskykyä.  <br /> <br /> Suomen käsityön museon vuoden 2005 ryijyjen tallennushankkeen myötä ilmeiseksi käyneeseen asiakkaiden ryijytietouden tarpeeseen vastattiin perustamalla museoon ryijytietoja kokoava tietokanta, johon on vuoden 2019 loppuun mennessä kirjattu tietoja 2890:stä ryijystä. Tietoja kartutetaan jatkuvasti. Museon tietopalveluun tulevista yhteydenotoista noin 70% koskee ryijyjä, ja museon tietopalvelu vastaa ryijyjen tunnistusta koskeviin kyselyihin päivittäin. Tietopalvelu tekee jatkuvasti yhteistyötä myös ryijyharrastajien ja keräilijöiden sekä ryijykokoelmia omaavien museoiden kanssa. <br /> <br /> Ryijyperine elää ja voi hyvin, mistä esimerkkinä on muun muassa vuoden 2019 artesaaniksi valitun Jenni Vanhasen työ ja palkitseminen.<br /> <br /> ==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br /> &lt;br /&gt;<br /> ====[https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry]====<br /> Minna Hyytiäinen<br /> <br /> Y-tunnus: 0201527-3<br /> <br /> ====[https://www.suomenkasityonystavat.fi/ Suomen Käsityön Ystävät ry]====<br /> Ulla Karsikas<br /> <br /> Y-tunnus: 0865048-9<br /> <br /> ====[https://www.craftmuseum.fi/ Suomen käsityön museo]====<br /> Taina Rantala<br /> <br /> Y-tunnus: 0174666-4<br /> <br /> ====[https://punomo.fi/kasityoverkossary/ Käsityö verkossa ry]====<br /> Tarja Kröger&lt;br /&gt;<br /> <br /> ==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br /> '''Verkkoaineistoja'''<br /> <br /> [https://punomo.fi/kategoria/tekniikat/ryijyt/ Punomo – käsityö verkossa, Ryijyt]<br /> <br /> [http://www.craftmuseum.fi/nayttelyt/vaihtuvat/07ryijykuume-historia.htm Suomen käsityön museo: Ryijyn historiaa] <br /> <br /> [https://www.suomenkasityonystavat.fi/ Suomen Käsityön Ystävät] <br /> <br /> [https://www.taito.fi/ Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry] ja [https://www.facebook.com/onnielaakasityossa/ Facebook: Onni elää käsityössä]<br /> <br /> Tutustu ryijyihin museoiden ja arkistojen [https://finna.fi/Search/Results?lookfor=ryijy&amp;type=AllFields Finna.fi-palvelussa]<br /> <br /> [https://www.craftmuseum.fi/palvelut/konservointikeskus/konservointiohjeita-erilaisille-tekstiileille/ryijy-ja-sen-hoitaminen Ryijyjen hoito; puhdistus, ripustus, säilytys]<br /> <br /> <br /> '''Kirjallisuutta'''<br /> <br /> Aav, Marianne (toim.) 1983. Ryijy. Rugs from Finland. Helsinki: Museum of Applied Arts.<br /> <br /> Hännikäinen, T. 1996. Ryijykirja. Helsinki: Ajatus.<br /> <br /> Karsikas, Ulla 2016. Ryijyn taikaa. Opas ryijyn suunnitteluun ja valmistukseen. Helsinki: Minerva.<br /> <br /> Kolu, M., Karhunkorva, R., Manninen, R., Oikari, M., Puranen, E., Teerimäki, R. &amp; Vesanto, A. (toim.) 2007. <br /> <br /> Ryijyt esillä. Ryijyt Suomen käsityön museon kokoelmissa. Suomen käsityön museon julkaisuja 25.<br /> <br /> Nieminen, T. 1984. Ryijynukka. Opas tekstiilityötä opettavalle. Vantaa: Kunnallispaino.<br /> <br /> Peltonen, Jarno (toim.) 1990. Ryijy. Finnish Textiles. Helsinki: Museum of Applied Arts Publication no 33.<br /> <br /> Priha, Päikki 1999. Rakkaat Ystävät. Suomen Käsityön Ystävät 120 vuotta. Helsinki: Ajatus.<br /> <br /> Sihvo, P. 2009. Rakas ryijy. Suomalaisten ryijyt. Museovirasto.<br /> <br /> Sirelius, U. T. 1988 (alkuperäispainos 1924). Suomen ryijyt. Tekstiilihistoriallinen tutkimus. Helsinki: Erika-kirjat.<br /> <br /> Sopanen, T. &amp; Wilberg, L. 2008. Ryijy elää. Suomalaisia ryijyjä 1778-2008.<br /> <br /> Svinhufvud, L. 2009. Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsityötä. Tekstiilitaide ja nykyaikaistuva taideteollisuus Suomessa maailmansotien välisenä aikana. Designmuseo.<br /> <br /> Svinhufvud, Leena ja Viljanen Eeva (toim.) 2009. Ryijy!: The Finnish Ryijy-Rug. Helsinki: Designmuseo.<br /> <br /> Tihinen, Juha-Heikki ja Westerholm, Sabina (toim.) 2016. Uhra-Beata Simberg-Ehrström. Porvoo: Stiftelsen Pro Artibus.<br /> <br /> Toikka-Karvonen, A. 1971. Ryijy. Helsinki: Otava.<br /> <br /> Willberg, L. Rantala, H. Nytorp, E. 2008 Aatelisryijy arkipeite arvotekstiili - Vesilahti kertoo ryijyn tarinaa.</div> SiiriVirta https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Runos%C3%A5ng&diff=26912 Runosång 2021-05-04T06:47:09Z <p>SiiriVirta: Saavutettavuustyötä</p> <hr /> <div>{{Ilmiö<br /> |kieli=sv<br /> |kansallinen=Ei<br /> |kategoria=Musiikki ja tanssi<br /> |sijainti=Suomi<br /> |asiasanat=Runosång, kalevalameter, runosångsmeter, sång, folkmusik, folkdiktning, muntlig tradition, myter<br /> }}<br /> [[Tiedosto:TaitoHoffren.jpg|thumb|Taito Hóffren. Bild:Juminkeko-stiftelse|alt=Personen sjunger med slutna ögon.]]<br /> ==Utövare och folk som känner till traditionen==<br /> Finländare har en levande och obruten anknytning till den gamla runosångtraditionen, även om den har blivit allt ovanligare under 1900-talet i och med samhällsförändringen. I Östra Finland, Kajanaland och Norra Karelen har sången i byarna bevarats mer än annanstans i Finland. I de vienakarelska byarna Hietajärvi, Kuivajärvi och Rimpi i Finland har de nuvarande och tidigare invånarna hela tiden kommit ihåg gamla sånger och sångsätt.<br /> <br /> På musikfestivalen Sommelo som arrangeras i Kajanaland och Viena Karelen kan man delta i runosångkurser och lyssna på runosång både som traditionsframträdanden och som nyare sånger varje år. Nuförtiden lever runosången en kraftig uppgångsperiod.<br /> <br /> ==Utövande av traditionen==<br /> Runosång är en sång där dikten följer runosångsmeter, som kallas också kalevalameter. Den baseras på ett fyrfotat trokéiskt versmått med vanligtvis åtta – ibland nio eller tio – stavelser och typiskt för den är allitteration, kontrollerad ordföljd och versbindning samt parallellism.<br /> <br /> Runosången har bevarats bäst i Kajanaland och Viena Karelen, men i princip är runosången hela det östersjöfinska språk- och kulturområdets tradition. En romantisk beskrivning av runosången framhäver betydelsen av den muntligt traderade inlärningen inom familjekretsen, men i själva verket har även nuvarande generationer lärt sig sjunga i hemmet, skolan och andra läroanstalter och runosången är fortfarande en levande tradition.<br /> [[Tiedosto:Runolaulu.jpg|thumb|Skolelever tränar på runosångsprogram i Timonniemi skola i Kuhmo år 2013. Bild: Runolaulu-Akatemia|alt=Sjungande barn.]] <br /> Förutom i det aktiva sjungandet finns runosångstraditionen i alla finländares språkkänsla, i flera ordspråk, samt i en del barnsånger och ramsor. Även långa lyriska och episka runosånger koms ihåg och sjungs fortfarande i Kajanaland och Vitahavskarelen.<br /> <br /> I den finska kulturen syns och hörs runosången på många andra sätt: i språket, den muntliga traditionen, Kalevala, Kanteletar och annan litteratur, bildkonst, teater, dans och i musiken, allt från opera till rock och rap, samt i populärkultur. I runosång är det fråga om ett levande kulturellt uttrycksregister som ständigt förnyar sitt innehåll och förändrar sin uttrycksform. Runosången lever även undermedvetet som en tradition särskilt i familjer där man sjunger vaggvisor för barnen. Den välkända finska vaggvisan ”Tuu, tuu tupakkarulla” är en runosång.<br /> [[Tiedosto:PoavilanAkka.jpg|thumb|450x450px|Outi Lesonen. Bild:Juminkekostiftelse|alt=Sjungande gammal dam.]]<br /> <br /> ==Traditionens bakgrund och historia==<br /> Runosång är en gemensam kunskap och färdighet för folken som levde i det östersjöfinska kulturområdet, finländarna, karelarna, ingermanlänningarna, voterna, esterna samt setukeserna och med hjälp av den har man hanterat, gestaltat och tolkat världen i såväl vardag som fest. I princip är det fråga om ett estetiskt kulturarv, vars rötter antas sträcka sig ett par tusen år bakåt och som fortfarande är livskraftigt, varierande och mångformigt. Nuförtiden påträffas traditionen i Finland, Karelska republiken, Estland och finsk- eller karelskspråkiga områden i nuvarande Sverige och Ryssland.<br /> <br /> Runosångstraditionen var alltså ursprungligen gemensam för de östersjöfinska folken, men samhälleliga stora förändringar samt kyrkans fördömande attityd mot den åstadkom att den levde bäst i avlägsna områden i Östra Finland och i Viena Karelen. Traditionella episka runosånger sjöngs av männen, medan kvinnorna i sin tur var experter på lyrisk runosång. Nuförtiden är största delen av experterna inom runosångstraditionen kvinnor. Olika tidsperioder har fört med sig egna tillägg till runosången. Även sångarna har bearbetat traditionen.<br /> <br /> Runoinsamlingen satte huvudsakligen igång under 1800-talets andra decennium, när en kraftig nationalromantisk strömning rådde i Europa. Inspirerade av den tyska filosofen J. G. Herders tankar började även finska studenter att samla in folkdiktning för att genom sångerna hitta en forntid till sitt folk. Elias Lönnrot tillhörde den studentgenerationen och han fortsatte runoinsamlingen systematiskt även efter att han hade gått över till arbetslivet. Zacharias Topelius den äldre, som hade arbetat som provinsialläkare i Österbotten, styrde runoinsamlarna till Vitahavskarelen. Därifrån samlade Lönnrot en sångskatt utifrån vilken han sammanställde Kalevala, diktverket som har upphöjts till att vara det finska nationaleposet<br /> [[Tiedosto:JussiHuoninen.jpg|thumb|Jussi Huovinen. Bild: Juminkeko-stiftelse|alt=Den gamla mannen sjunger och spelar kantele.]]<br /> <br /> ==Förmedlande av traditionen==<br /> Runosången har förmedlats och förmedlas fortfarande till kommande generationer som en levande sångtradition i hemmen, men i allt större utsträckning även genom utbildning och offentligt musicerande. I upprätthållandet av runosångtraditionen deltar numera centrala kulturinrättningar, universitet, sällskap och föreningar som arbetar med det finska språket och finländsk kultur.<br /> <br /> Skolor, klubbar och föreningar har en uppgift att introducera barn och ungdomar till runosångens former och skapa festprogram utifrån runosånger till exempelvis Kalevaladagens festligheter. I Helkanuoret-förbundets klubbar, hobby- och studiecirklar samt evenemang har runosången en mycket central roll. Lågstadieelever tränar på programmet inför Helkafesten i Ritvala.<br /> <br /> Runosång kan studeras på sommar- och andra kurser, exempelvis på folkmusiklinjen vid Kottbys musikinstitut, Musikfestivalen i Sommelo samt musikläroinrättningar på yrkesnivå. Runosång studeras särskilt i ämnesgruppen för folkmusik vid Konstuniversitetets Sibelius-Akademi, varifrån yrkesfolkmusiker som är rutinerade att framföra runosånger och utföra konstnärligt arbete examineras varje år. I Finland finns flera sånggrupper som är specialiserade på runosång.<br /> <br /> Runosång forskas vid universiteten inom ämnena folkloristik och muntlig tradition, samt inom Sibelius-Akademins ämnesgrupp för folkmusik, Finska litteratursällskapet och Runosångsakademin. Förutom de ovannämnda stöds runosången som fritidsintresse, utbildning och forskning av bland annat Juminkeko-stiftelsen, Kalevalakvinnornas förbund och stiftelsen Kalevalasällskapet. I flera arkiv, särskilt Finska litteratursällskapet, Tammerfors universitets Folkminnesarkiv och Juminkeko-arkiv, finns en stor mängd värdefulla audioinspelningar. De spelar en stor roll vid brobyggandet från historiska sångstilar och -former till modern sång för dagens sångare.<br /> [[Tiedosto:Uroshämärä.jpg|thumb|Uroshämärä-gruppens (Heikki Laitinen, Pekka Huttu-Hiltunen och Taito Hoffrén) program består av runosång. Bild: Klaus von Matt/Runolaulu-Akatemia.|alt=Bandmedlemmarna står i skogen och tittar på kameran.]]<br /> <br /> ==Traditionens framtid==<br /> Runosångens framtid ser ljusare ut än för några decennier sedan. Inflytandet från runosången kan nuförtiden höras i många musikgenrer, både i sångtexter och komposition. Nuförtiden studeras runosång vid många läroinrättningar och det är allt vanligare att den ses som en sångtradition.<br /> <br /> Insamlings-, inspelnings- och forskningsarbetet har haft en stor betydelse för runosångens framtid under de senaste decennierna. Runosång forskas övergripande och inte bara som en text eller en melodi. När även studerande har kunnat delta i fältresor, håller en aktiv generation av forskare och framträdande konstnärer som förstår runosången på att växa fram.<br /> <br /> ==Runosången föreslås till Unescos internationella lista== <br /> Runosång är den finska och även den östersjöfinska kulturens sockel. Vårt språk, vår världsbild och vårt sinneslandskap har formats i samma process med runosången. Vårt nationalepos Kalevala bygger på runosång. Just därför är runosången ett synnerligen finskt immateriellt kulturarvselement, trots att man samtidigt har saker gemensamt med de andra östersjöfinska folken. I slutet på år 2017 valdes Finska litteratursällskapets Stjärnsamling – som innehåller den mest värdefulla kalevaladiktningen – in i Unescos nationella världsminnesregister.<br /> <br /> Runosången är ett internationellt känt element som representerar Finland på ett mycket bra sätt. Till runosången hör en stor omfattning av information, kunskap och skapande kompetens, låt oss exempelvis tänka på den ett par hundra år gamla forskningshistorien och den nuvarande betydelsen i vår kultur, i konst och skapande kutym. Nuförtiden kan runosången på ett mer tydligt sätt än under tidigare århundraden eller -tionden tas som en helhet som förutom en runo även har en melodi. Och ännu mer framkommer den finska kulturens djupaste väsen i runosången.<br /> <br /> Runosång förenar. Det är en jämlik finsk kulturell kutym som sträcker sig från små barns vardagsliv till nationell högtidlighet. Det krävs ingen lång och övergripande utbildning för runosång, men den kan å andra sidan tjäna som konst på hög nivå och vara föremål för internationellt betydande forskning och forskningssamarbete.<br /> <br /> Skyddandet av runosången innebär samtidigt även en verksamhet som följer kulturell och social hållbar utveckling. Runosång är hela befolkningens sak och en öppen och respekterande relation med andra folks traditioner är en del av runosångens skyddsprocess.<br /> <br /> ==Aktör som står bakom förslaget==<br /> [https://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/elias-lonnrot/ Elias Lönnrot -seura], [https://www.helkanuortenliitto.fi/ Helkanuorten liitto ry,] [http://www.juminkeko.fi/ Juminkeko-säätiö], [http://kalevalaseura.fi/ Kalevalaseura-säätiö], [http://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/ Kalevalaisten Naisten liitto ry], [http://www.kmo.fi/fi/kamulinja/opetussuunnitelma Käpylän musiikkiopisto, kamulinja,], [http://www.sommelo.net/ Musiikkiyhdistys pro Sommelo ry], [https://menyt.fi/#!rns Ritvalan Nuorisoseura] ja [http://www.runolaulu.fi/index.php/fi/ Runolaulu-Akatemia.], [https://www.finlit.fi/ Suomalaisen Kirjallisuuden Seura], [http://www.uniarts.fi/koulutustarjonta/kansanmusiikki Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä]<br /> <br /> ==Källor och länkar till andra informationskällor==<br /> '''Videolänkar'''<br /> <br /> [https://www.youtube.com/watch?v=HrW6rMpISDE Runolaulu] Pekka Huttu-Hiltunen, johtaja/Runolaulu-Akatemia, Kansanmusiikki ja kansantanssi - elävää perintöä!  - seminaari Kaustisilla (13.7.2016)<br /> <br /> '''Web-källor''' <br /> <br /> Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: [http://neba.finlit.fi/kalevala/ Tietoa Kalevalasta]<br /> <br /> SKS:n Vähäisiä lisiä -blogi: [http://neba.finlit.fi/blogi/avainsanat/elias-lonnrot/ Elias Lönnrot]<br /> <br /> SKS:n Vähäisiä lisiä -blogi: [http://neba.finlit.fi/blogi/avainsanat/runomitta/ Runomitta]<br /> <br /> SKS:n Vähäisiä lisiä -blogi: [http://neba.finlit.fi/blogi/avainsanat/runolaulu/ Runolaulu]<br /> <br /> Kalevalaseura: [http://kalevalamaailmalla.kalevalaseura.fi/ Kalevala maailmalla]<br /> <br /> '''Litteratur'''<br /> <br /> Huttu-Hiltunen, Pekka 2008. Länsivienalainen runolaulu 1900-luvulla, Länsivienalainen runolaulu 1900-luvulla. Kuuden runolaulajan laulutyylin kulttuurisensitiivinen musiikkianalyysi. Kuhmo: Juminkeko.<br /> <br /> Huttu-Hiltunen, Pekka &amp; Seppänen, Janne &amp; Stepanova, Eila &amp; Frog &amp; Nevalainen, Riikka 2011 (toim.). Laulu kulttuurisena kommunikaationa. Kuhmo: Runolaulu-Akatemia ja Juminkeko. <br /> <br /> [https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42072 Kallio, Kati 2013. Laulamisen tapoja. Esitysareena, rekisteri ja paikallinen laji länsi-inkeriläisessä kalevalamittaisessa runossa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.] <br /> <br /> [https://yle.fi/uutiset/3-8701803 Mikkonen, Nadja 2016: Viisaus löytyy lintujen puheesta. YLE Uutiset 28.2.2016.]<br /> <br /> Tarkka, Lotte 2005. Rajarahvaan laulu. Tutkimus Vuokkiniemen kalevalamittaisesta runokulttuurista. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.<br /> <br /> Timonen, Senni 2004. Minä, tila, tunne. Näkökulmia kalevalamittaiseen kansanlyriikkaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.</div> SiiriVirta