https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/api.php?action=feedcontributions&user=Modus+ry&feedformat=atomElävän perinnön wikiluettelo - Käyttäjän muokkaukset [fi]2024-03-28T22:48:11ZKäyttäjän muokkauksetMediaWiki 1.41.0https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulakinnastekniikka&diff=25910Neulakinnastekniikka2021-03-04T07:42:33Z<p>Modus ry: Linkin lisäys</p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kansallinen=<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=käsityö, neulakinnastekniikka, käsityöperinne, käsityötaidot, käsityöt, lanka, kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Neulakinnastekniikka on tunnettu esihistorialliselta ajalta saakka ja se on ollut monilla alueilla Suomessa käytössä vielä 1950-luvulle saakka. Sen jälkeen tekijöiden määrä laski pikkuhiljaa, koska osaajat ikääntyivät, eivätkä nuoremmat polvet enää opetelleet tekniikkaa siinä määrin kuin ennen. Neulakinnastekniikalle kävi samoin kuin monelle muullekin kädentaidolle; tekniikan osaamista ei pidetty enää niin tärkeänä, kun yhteiskunta ja ammatit muuttuivat, ja kaupasta alkoi saada neulakinnastekniikalla tehtyjä tuotteita korvaavia teollisesti valmistettuja tuotteita. Neulakinnastekniikan taito hiipui, mutta se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa aivan kokonaan hävinnyt maastamme. Tekijöitä säilyi siellä täällä ja ohjeita tekemiseen julkaistiin eri vuosikymmeninä esimerkiksi Kotiteollisuus ja Suuri käsityölehti -lehdissä.<br />
<br />
Uusi kiinnostus neulakinnastekniikkaa kohtaan alkoi vähitellen herätä 1990-luvulla ja kasvoi 2000-luvulla, kenties siksi, että havahduttiin tekniikan katoamisen vaaraan vanhojen taitajien siirtyessä tuonilmaisiin. Aluksi tekniikasta innostuneet olivat käsityön ammattilaisia, historianelävöittäjiä ja roolipelaajia, mutta nykyään neulakinnastekniikka kiinnostaa näiden lisäksi laajaa käsityön harrastajien joukkoa. Suomessa on tällä hetkellä harrastajia arviolta tuhatkunta.<br />
<br />
2000-luvun puolella on julkaistu ainakin kuusi kirjaa, jotka käsittelevät kokonaan tai osittain neulakinnastekniikkaa. Kiinnostuksesta ja sen kasvusta kertoo myös lukuisat kansalais- ja työväenopistojen kurssit. Neulakinnastekniikka muinaisena kädentaitona sopii hyvin 2010- ja 2020-luvuilla yhä voimakkaammin esiin noussutta luonnonläheisyyttä, ekologisuutta ja itsetekemistä arvostavaan trendiin, ja tämä näkyy tätä harvinaistunutta perinnetekniikkaa kohtaan kasvaneeseen mielenkiintoon tänä päivänä. Neulakinnastekniikkaa harjoittamalla kytkeytyy ainakin kymmenentuhatta vuotta vanhaan käsityöperinteen historiaan.<br />
<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
Neulakinnastekniikka kuuluu niin sanottuihin solmuttomiin verkkotekniikoihin. Neulakinnastekniikka poikkeaa sekä työtapana että sillä aikaan saatuna neulepintana esimerkiksi puikoilla neulomisesta ja virkkaamisesta. Neulos on tiivistä ja tukevaa, eikä se purkaannu. Nämä ominaisuudet tekevät neulakinnastekniikalla tehdystä kintaista ja muista töistä erittäin arvostetut ja myös pitkäikäiset. Neulakinnastekniikalla on suomenkielisen nimensä mukaisesti perinteisesti valmistettu Suomessa pääasiassa nimenomaan kintaita, mutta myös muita asusteita, vaatteita ja tarve-esineitä. Tekniikalla on valmistettu esimerkiksi paitoja ja sukkia, ja tekniikkaa on käytetty jopa maitosiivilöiden tekemiseen.<br />
[[Tiedosto:Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla.jpg|pienoiskuva|Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Erilaisia työtapoja on hyvin monia. Kaikkia tapoja neuloa yhdistää työväline, joka on suurikokoinen neula, ja se, että lanka ei juokse kerältä, vaan siitä katkaistaan työskentelyyn sopivan mittainen pätkä. Aloittelijalle sopiva mitta on sylillinen eli noin 150 cm pitkä lanka, ja taidon karttuessa voi siirtyä käyttämään pidempää lankaa, jotta lankaa ei tarvitse jatkaa niin usein. Pidempi lanka kannattaa silmukoida, tavallaan virkata neulan silmään pistettynä, jolloin se varastoituu neulaan lyhempänä. Tätä virkkaamista kutsutaan haahlaamiseksi ja valmiiksi haalattua lankaa piustaksi. Neulan avulla pujottelemalla langasta muodostetaan silmukoita; ”silmiä”, josta muodostuu neulottava pinta.<br />
<br />
Neulakinnastekniikkaa voi tehdä niin, että työssä käsittelyvuorossa olevat silmukat ovat tekijän peukalon ympärillä, tai vapaalla työotteella niin, että työ on tasona esimerkiksi pöydällä ilman peukalosilmukoita. Neulakinnastekniikassa työ etenee vasemmalta oikealle, eli päinvastaisessa suunnassa kuin esimerkiksi virkatessa. Neulakinnastekniikan tekemisestä tekijät itse ovat perinteisesti käyttäneet työn tekemisestä nimitystä neulominen tai ompeleminen. Neulakinnastekniikasta on käytetty erilaisia nimiä, kuten kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen, pisteleminen. <br />
<br />
Valmiin kintaan suu on monesti viimeistelty erivärisellä langalla, myöhemmin myös virkkaamalla, nauhalla tai esimerkiksi iskuhapsuilla. Tämä on vahvistanut kintaan suuta ja koristanut sitä, sekä näiden lisäksi toiminut kinnasparin tunnusmerkkinä omistajalleen.<br />
[[Tiedosto:Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle..jpg|pienoiskuva|Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Neulakinnastekniikassa käytettävä neula on usein ennen tehty itse, materiaalina perinteisesti on ollut eri puulajit, eläinten luut ja sarveisaineet sekä metallit. Nykyään neuloja voi ostaa niitä tekeviltä käsityöläisiltä ja hyvin varustelluista käsityöliikkeistä. Materiaaleina käytetään yleisesti samoja mihin vanhastaan on totuttu, mutta lisäksi nykyään valikoimissa on joitain synteettisiä- ja kierrätysmateriaalejakin kuten esimerkiksi cd-levyjä. Neula on suurikokoisen parsinneulan tapainen, mutta isompi neula, joka on yleensä vähintään viisi senttimetriä pitkä, normaalisti noin 7–15 cm ja leveydeltään 0,5–1 cm. Monesti neula on litteähkö ja melko tylppäkärkinen. Neulassa on yksi suurehko tai joskus useampikin silmä lankaa varten. Useampi silmä helpottaa langan säilyttämistä ja joidenkin lähteiden mukaan niitä on käytetty monivärisissä erivärisille langoille. Neulan ei tarvitse olla aivan suora, myös kaarevalla neulalla työ onnistuu yhtä hyvin. <br />
<br />
Neulakinnastyössä käytettävä lanka on ollut materiaaliltaan monesti lampaan villaa, mutta siihen on saatettu sekoittaa lisäksi koirankarvaa, hevosen jouhia tai sian karvaa tuomaan lisäkestävyyttä ja -lämpimyyttä, ja toimimaan paremmin käytössä kastuessaan. Hevosen jouhet eivät ime vettä, joten niistä tuli hyvät kintaat esimerkiksi kalastuskäyttöön. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat monesti väljäsuisia ja siten helppoja ja nopeita ottaa pois kädestä. Kinnas on valmistustekniikkansa ansiosta myös sen verran tukeva, jopa jäykkä, että kintaan pois ottaminen ja takaisin käteen laittaminen onnistuu ilman toista kättä. Tästä voi olla merkittävää helpotusta erilaisista tilanteissa, esimerkiksi hevosten kanssa töitä tehdessä, kalastuksessa ja metsätöissä. Neulakintaiden päällä pidettiin nahkarukkasta tuomaan parempaa pitoa ja tuulensuojaa. Lämpimyys ja miellyttävyys tuli sisärukkasena käytetystä neulakintaasta. <br />
<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Neulakinnastekniikka on hyvin vanha, esihistoriallinen ja laajalla käytössä ollut lankatekniikka. Löytöjä on tehty mm. Perusta, Israelista, Egyptistä, Englannista, Tanskasta ja Venäjältä. Tanskasta on löydetty kappale neulakinnastekniikalla tehtyä neulosta, joka on ajoitettu mesoliittiselle kivikaudelle, eli se on noin 10 000 vuotta vanhaa Varhaisimmat Suomesta tehdyt löydöt ovat 1000-luvulta <br />
Neulakinnastekniikka oli Suomessa käytetty laajasti kaiken neulottavan tekemiseen siihen saakka, kunnes uudemmat lankatekniikat kuten puikoilla neulomisen taito tuli maahamme 1600-luvulla.<br />
[[Tiedosto:Ranteenlammitimet.jpg|pienoiskuva|Valkoiset 2+2 tekniikalla tehdyt ranteenlämmittimet työnalla. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Erilaisia tapoja tehdä neulakinnastekniikkaa on hyvin monia. Eri alueilla, kylillä ja jopa yksittäisillä suvuilla saattoi olla oma tapansa tekemiseen. Suomessa tunnetut tavat on jaoteltu kolmeen pääluokkaan: suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäin neulotut. Näissä kaikissa kolmessa pääluokassa on useita variaatioita, niinpä yhteensä Suomen alueella käytettyjä tapoja tunnetaan nykyään useampi kymmenen, ja tapoja on todennäköisesti ollut vieläkin enemmän. <br />
<br />
Suurimmaksi osaksi neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat toimineet työkäsineinä, mutta täytyy muistaa, että tekniikka oli Suomessa ainoa tiedossa oleva tekniikka valmistaa villakäsineitä noin 1600-luvulle saakka. Niinpä työkäsineiden lisäksi neulakinnastekniikalla tehtiin myös pyhäkintaita, jotka olivat usein vaaleasta tai kasvivärjätystä langasta ja koristeltuja kintaita. Tällaiset kintaat liittyivät erilaisiin juhlatilanteisiin ja niillä oli merkitys myös niin avioliittoon vihkimisessä kuin hautajaisissa. <br />
<br />
Neulakinnastekniikan hallitseminen oli arvostettu taito ja joskus jopa katsottiin, että jokaisen aikuisen naisen on se hallittava. Taito opittiin aiemmilta sukupolvilta jo nuorella iällä ja esimerkiksi myötäjäislahjoiksi kintaita saatetiin tarvita useat. Taito ei ollut kuitenkaan pelkästään naisten hallussa, vaan myös jotkut miehet tekivät neulakinnastöitä. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat olivat joissain tilanteissa rahan kaltaista tavaraa, koska ne kelpasivat myös maksuksi jopa vihkimisestä, jollei vihkiparilla ollut rahaa maksuun.<br />
<br />
Neulakinnastekniikasta on olemassa historiallisia näytteitä, jotka ovat eri museoiden ja vastaavien paikkojen kokoelmissa. Suomesta taltioituja, neulakinnasjäänteitä sisältäviä hautalöytöjä ja niihin liittyviä tietoja säilyttää Museovirasto. Tällainen on ainakin Euran emännän hauta, joka on arkistoitu nimellä Luistarin hauta nro 56. <br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
[[Tiedosto:Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä.jpg|pienoiskuva|Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Neulakinnastekniikka on perinteisesti siirtynyt sukupolvelta toiselle perheen sisällä tai lähipiirissä. Tämä senkin takia, että eri suvuilla ja eri kylissä oli omat neulomistapansa. Nykyään neulakinnastekniikka elää ehkä pienesti uutta tulemista, koska monet ovat kiinnostuneita vanhoista työtavoista neulakinnastekniikka mukaan lukien. Aiheesta pidetään kursseja eri kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa, ja tekniikkaa opettavat eteenpäin yksittäiset osaajat eri yhteyksissä pienissä määrin. Neulakinnastekniikka on ollut yhtenä aiheena myös erilaisissa keskiaikais- ja käsityöläistapahtumissa, kuten Sloyd Festissä Eckerössä elokuussa 2020. <br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Neulakinnastekniikka ei ole kuulunut kansakoulun eikä peruskoulun käsityöopetuksessa opetettaviin tekniikoihin. Tämä on vaikuttanut taidon laajan tekijäkunnan määrän hiipumiseen omalta osaltaan. Vaarana on tekniikoiden monipuolisuuden häviäminen, vaikka kiinnostus neulakinnastekniikkaan on nyt kasvanut. Tekijöitä tarvittaisiin lisää, jotta tekniikka säilyisi monipuolisena. Internetin mahdollisuuksia, video-opetusta ja etäyhteyksiä voisi hyödyntää enemmän taidon opettamisessa. Tekniikan esilletuominen ja esilläpito eri sosiaalisen median kanavissa voisi myös tuoda neulakinnastekniikkaa tunnetuksi ja herättää sitä kautta mielenkiintoa ja mahdollisia uusia tekijöitä.<br />
<br />
Neulakinnastekniikka on melko hidas tekniikka opeteltavaksi ja opetettavaksi. Sen oppiminen vaatii aikaa, paneutumista ja pitkäjänteisyyttä. Käsityöperinteen ylläpitäminen vaalii hiljaista tietoa, joka on sellaista tietoa, joka ei synny, säily eikä välity muuten kuin tekemällä. Käsityötekniikan harjoittaja oppii ja muistaa taitonsa fyysisesti, taito on liikettä, liikeratoja, se on kuin sanatonta tanssia. Taitoa on mahdotonta kuvata täysin sanallisesti ja muuttaa täysin teoreettiseen muotoon. Kehollinen muisti koskettaa alitajuista ymmärrystä ja vaikuttaa meihin syvemmin kuin sanat. Käsityön tekemisellä on symbolisia merkityksiä ja mieltä hoitavia ja innostavia vaikutuksia. <br />
<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://www.modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry]<br />
<br />
Asiantuntijat:<br />
Saija Lehtonen (kuvataiteilija ja taidekäsityöläinen),<br />
Ilta Hämäri (kansatieteilijä),<br />
Sirpa Mörsky (FM ja KteO)<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
Verkkolähteet:<br />
<br />
[https://www.youtube.com/watch?v=ptTwl8x1dGU Video Neulontakahvila: neulakinnastekniikka]<br />
<br />
[https://www.neulakintaat.fi/ Neulakinnassivut (Sanna-Mari Pihlajapiha)] <br />
<br />
[https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=neulakinnas&type=AllFields Finna.fi] <br />
<br />
[https://punomo.fi/kasityotekniikat/lankatekniikat/kinnasneulatekniikka/kinnasneulatoiden-ohjeita/neulakinnas/ Punomo - neulakinnastekniikka (Tarja Gröger 2017)]<br />
<br />
[https://punomo.fi/neulalla-neulominen-esityovaiheet Punomo - kinnasneulonnan vaiheet (Martta Mäenpää 2017)] <br />
<br />
<br />
Kirjallisuus: <br />
<br />
Valkeejärvi, Martta: Kinnasneulakirja (2016)<br />
<br />
Pasanen, Mervi: Yhdellä neulalla - neulakinnastekniikka tutuksi (2015)<br />
<br />
Lankatekniikoiden käsikirja (Tammi 2013) Neulakinnastekniikasta s. 114 - 127 (Martta Valkeejärvi, Laura Hämäri)<br />
<br />
Iki-ihanat käsityöaarteet Sneck, Sairanen (WSOY, 2012) Neulakinnastekniikasta s. 48-51 (Martta Mäenpää)<br />
<br />
Taito tehdä - Neulalla ja naulalla (WSOY 2010) Neulakinnastekniikasta s. 47 - 49 (Tarja Kröger)<br />
<br />
Almay, Aydemir: Käden taidot 4 (2004) Neulakinnastekniikasta s. 150 – 153<br />
<br />
Almay, Luutonen, Mitronen: Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (1993) Neulakinnastekniikasta s. 93 - 95<br />
<br />
<br />
<br />
Lehdet: <br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 10/1956 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu työkinnas".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 1/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas - II".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 2/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas III".<br />
<br />
Omin käsin -lehti 4/1968, s. 16 - 17 "Terittäen tehty kinnas - suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäen ommeltu, punaltaen tehty".<br />
<br />
Kotiliesi 2/1982, s. 77 - 78, "Neulakintaat"<br />
<br />
Taito 1/1995, s. 32 - 33, "Vanha työtapa käyttöön - neulakintaat lämmittämään".<br />
<br />
Suuri Käsityölehti 1/2003, s. 47 ja 63, "Lapaset neulakinnastekniikalla".<br />
<br />
Kotiliesi 6/2010 "Poronsuolilankaa ja hirvenluuneuloja - Keskiaika käsissä", s. 66 - 70.<br />
<br />
Gradut:<br />
<br />
Laura Hämäri, gradu (2011) "Kinnasneulatekniikan muutos perinnekäsityöstä muoti-ilmiöksi"<br />
<br />
Marjut Nordberg, gradu (2008) "Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa - Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka... muutakin kuin neulakinnas?"<br />
<br />
Krista Vajanto, gradu (2003) "Euran emännän neulakintaat"<br />
<br />
Kaisa Leinonen, gradu (2000), "Neulakinnasperinne Suomessa"</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulakinnastekniikka&diff=25905Neulakinnastekniikka2021-03-03T13:52:52Z<p>Modus ry: kirjoitusvirheen korjaus</p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kansallinen=<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=käsityö, neulakinnastekniikka, käsityöperinne, käsityötaidot, käsityöt, lanka, kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Neulakinnastekniikka on tunnettu esihistorialliselta ajalta saakka ja se on ollut monilla alueilla Suomessa käytössä vielä 1950-luvulle saakka. Sen jälkeen tekijöiden määrä laski pikkuhiljaa, koska osaajat ikääntyivät, eivätkä nuoremmat polvet enää opetelleet tekniikkaa siinä määrin kuin ennen. Neulakinnastekniikalle kävi samoin kuin monelle muullekin kädentaidolle; tekniikan osaamista ei pidetty enää niin tärkeänä, kun yhteiskunta ja ammatit muuttuivat, ja kaupasta alkoi saada neulakinnastekniikalla tehtyjä tuotteita korvaavia teollisesti valmistettuja tuotteita. Neulakinnastekniikan taito hiipui, mutta se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa aivan kokonaan hävinnyt maastamme. Tekijöitä säilyi siellä täällä ja ohjeita tekemiseen julkaistiin eri vuosikymmeninä esimerkiksi Kotiteollisuus ja Suuri käsityölehti -lehdissä.<br />
<br />
Uusi kiinnostus neulakinnastekniikkaa kohtaan alkoi vähitellen herätä 1990-luvulla ja kasvoi 2000-luvulla, kenties siksi, että havahduttiin tekniikan katoamisen vaaraan vanhojen taitajien siirtyessä tuonilmaisiin. Aluksi tekniikasta innostuneet olivat käsityön ammattilaisia, historianelävöittäjiä ja roolipelaajia, mutta nykyään neulakinnastekniikka kiinnostaa näiden lisäksi laajaa käsityön harrastajien joukkoa. Suomessa on tällä hetkellä harrastajia arviolta tuhatkunta.<br />
<br />
2000-luvun puolella on julkaistu ainakin kuusi kirjaa, jotka käsittelevät kokonaan tai osittain neulakinnastekniikkaa. Kiinnostuksesta ja sen kasvusta kertoo myös lukuisat kansalais- ja työväenopistojen kurssit. Neulakinnastekniikka muinaisena kädentaitona sopii hyvin 2010- ja 2020-luvuilla yhä voimakkaammin esiin noussutta luonnonläheisyyttä, ekologisuutta ja itsetekemistä arvostavaan trendiin, ja tämä näkyy tätä harvinaistunutta perinnetekniikkaa kohtaan kasvaneeseen mielenkiintoon tänä päivänä. Neulakinnastekniikkaa harjoittamalla kytkeytyy ainakin kymmenentuhatta vuotta vanhaan käsityöperinteen historiaan.<br />
<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
Neulakinnastekniikka kuuluu niin sanottuihin solmuttomiin verkkotekniikoihin. Neulakinnastekniikka poikkeaa sekä työtapana että sillä aikaan saatuna neulepintana esimerkiksi puikoilla neulomisesta ja virkkaamisesta. Neulos on tiivistä ja tukevaa, eikä se purkaannu. Nämä ominaisuudet tekevät neulakinnastekniikalla tehdystä kintaista ja muista töistä erittäin arvostetut ja myös pitkäikäiset. Neulakinnastekniikalla on suomenkielisen nimensä mukaisesti perinteisesti valmistettu Suomessa pääasiassa nimenomaan kintaita, mutta myös muita asusteita, vaatteita ja tarve-esineitä. Tekniikalla on valmistettu esimerkiksi paitoja ja sukkia, ja tekniikkaa on käytetty jopa maitosiivilöiden tekemiseen.<br />
[[Tiedosto:Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla.jpg|pienoiskuva|Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Erilaisia työtapoja on hyvin monia. Kaikkia tapoja neuloa yhdistää työväline, joka on suurikokoinen neula, ja se, että lanka ei juokse kerältä, vaan siitä katkaistaan työskentelyyn sopivan mittainen pätkä. Aloittelijalle sopiva mitta on sylillinen eli noin 150 cm pitkä lanka, ja taidon karttuessa voi siirtyä käyttämään pidempää lankaa, jotta lankaa ei tarvitse jatkaa niin usein. Pidempi lanka kannattaa silmukoida, tavallaan virkata neulan silmään pistettynä, jolloin se varastoituu neulaan lyhempänä. Tätä virkkaamista kutsutaan haahlaamiseksi ja valmiiksi haalattua lankaa piustaksi. Neulan avulla pujottelemalla langasta muodostetaan silmukoita; ”silmiä”, josta muodostuu neulottava pinta.<br />
<br />
Neulakinnastekniikkaa voi tehdä niin, että työssä käsittelyvuorossa olevat silmukat ovat tekijän peukalon ympärillä, tai vapaalla työotteella niin, että työ on tasona esimerkiksi pöydällä ilman peukalosilmukoita. Neulakinnastekniikassa työ etenee vasemmalta oikealle, eli päinvastaisessa suunnassa kuin esimerkiksi virkatessa. Neulakinnastekniikan tekemisestä tekijät itse ovat perinteisesti käyttäneet työn tekemisestä nimitystä neulominen tai ompeleminen. Neulakinnastekniikasta on käytetty erilaisia nimiä, kuten kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen, pisteleminen. <br />
<br />
Valmiin kintaan suu on monesti viimeistelty erivärisellä langalla, myöhemmin myös virkkaamalla, nauhalla tai esimerkiksi iskuhapsuilla. Tämä on vahvistanut kintaan suuta ja koristanut sitä, sekä näiden lisäksi toiminut kinnasparin tunnusmerkkinä omistajalleen.<br />
[[Tiedosto:Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle..jpg|pienoiskuva|Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Neulakinnastekniikassa käytettävä neula on usein ennen tehty itse, materiaalina perinteisesti on ollut eri puulajit, eläinten luut ja sarveisaineet sekä metallit. Nykyään neuloja voi ostaa niitä tekeviltä käsityöläisiltä ja hyvin varustelluista käsityöliikkeistä. Materiaaleina käytetään yleisesti samoja mihin vanhastaan on totuttu, mutta lisäksi nykyään valikoimissa on joitain synteettisiä- ja kierrätysmateriaalejakin kuten esimerkiksi cd-levyjä. Neula on suurikokoisen parsinneulan tapainen, mutta isompi neula, joka on yleensä vähintään viisi senttimetriä pitkä, normaalisti noin 7–15 cm ja leveydeltään 0,5–1 cm. Monesti neula on litteähkö ja melko tylppäkärkinen. Neulassa on yksi suurehko tai joskus useampikin silmä lankaa varten. Useampi silmä helpottaa langan säilyttämistä ja joidenkin lähteiden mukaan niitä on käytetty monivärisissä erivärisille langoille. Neulan ei tarvitse olla aivan suora, myös kaarevalla neulalla työ onnistuu yhtä hyvin. <br />
<br />
Neulakinnastyössä käytettävä lanka on ollut materiaaliltaan monesti lampaan villaa, mutta siihen on saatettu sekoittaa lisäksi koirankarvaa, hevosen jouhia tai sian karvaa tuomaan lisäkestävyyttä ja -lämpimyyttä, ja toimimaan paremmin käytössä kastuessaan. Hevosen jouhet eivät ime vettä, joten niistä tuli hyvät kintaat esimerkiksi kalastuskäyttöön. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat monesti väljäsuisia ja siten helppoja ja nopeita ottaa pois kädestä. Kinnas on valmistustekniikkansa ansiosta myös sen verran tukeva, jopa jäykkä, että kintaan pois ottaminen ja takaisin käteen laittaminen onnistuu ilman toista kättä. Tästä voi olla merkittävää helpotusta erilaisista tilanteissa, esimerkiksi hevosten kanssa töitä tehdessä, kalastuksessa ja metsätöissä. Neulakintaiden päällä pidettiin nahkarukkasta tuomaan parempaa pitoa ja tuulensuojaa. Lämpimyys ja miellyttävyys tuli sisärukkasena käytetystä neulakintaasta. <br />
<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Neulakinnastekniikka on hyvin vanha, esihistoriallinen ja laajalla käytössä ollut lankatekniikka. Löytöjä on tehty mm. Perusta, Israelista, Egyptistä, Englannista, Tanskasta ja Venäjältä. Tanskasta on löydetty kappale neulakinnastekniikalla tehtyä neulosta, joka on ajoitettu mesoliittiselle kivikaudelle, eli se on noin 10 000 vuotta vanhaa Varhaisimmat Suomesta tehdyt löydöt ovat 1000-luvulta <br />
Neulakinnastekniikka oli Suomessa käytetty laajasti kaiken neulottavan tekemiseen siihen saakka, kunnes uudemmat lankatekniikat kuten puikoilla neulomisen taito tuli maahamme 1600-luvulla.<br />
[[Tiedosto:Ranteenlammitimet.jpg|pienoiskuva|Valkoiset 2+2 tekniikalla tehdyt ranteenlämmittimet työnalla. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Erilaisia tapoja tehdä neulakinnastekniikkaa on hyvin monia. Eri alueilla, kylillä ja jopa yksittäisillä suvuilla saattoi olla oma tapansa tekemiseen. Suomessa tunnetut tavat on jaoteltu kolmeen pääluokkaan: suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäin neulotut. Näissä kaikissa kolmessa pääluokassa on useita variaatioita, niinpä yhteensä Suomen alueella käytettyjä tapoja tunnetaan nykyään useampi kymmenen, ja tapoja on todennäköisesti ollut vieläkin enemmän. <br />
<br />
Suurimmaksi osaksi neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat toimineet työkäsineinä, mutta täytyy muistaa, että tekniikka oli Suomessa ainoa tiedossa oleva tekniikka valmistaa villakäsineitä noin 1600-luvulle saakka. Niinpä työkäsineiden lisäksi neulakinnastekniikalla tehtiin myös pyhäkintaita, jotka olivat usein vaaleasta tai kasvivärjätystä langasta ja koristeltuja kintaita. Tällaiset kintaat liittyivät erilaisiin juhlatilanteisiin ja niillä oli merkitys myös niin avioliittoon vihkimisessä kuin hautajaisissa. <br />
<br />
Neulakinnastekniikan hallitseminen oli arvostettu taito ja joskus jopa katsottiin, että jokaisen aikuisen naisen on se hallittava. Taito opittiin aiemmilta sukupolvilta jo nuorella iällä ja esimerkiksi myötäjäislahjoiksi kintaita saatetiin tarvita useat. Taito ei ollut kuitenkaan pelkästään naisten hallussa, vaan myös jotkut miehet tekivät neulakinnastöitä. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat olivat joissain tilanteissa rahan kaltaista tavaraa, koska ne kelpasivat myös maksuksi jopa vihkimisestä, jollei vihkiparilla ollut rahaa maksuun.<br />
<br />
Neulakinnastekniikasta on olemassa historiallisia näytteitä, jotka ovat eri museoiden ja vastaavien paikkojen kokoelmissa. Suomesta taltioituja, neulakinnasjäänteitä sisältäviä hautalöytöjä ja niihin liittyviä tietoja säilyttää Museovirasto. Tällainen on ainakin Euran emännän hauta, joka on arkistoitu nimellä Luistarin hauta nro 56. <br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
[[Tiedosto:Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä.jpg|pienoiskuva|Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Neulakinnastekniikka on perinteisesti siirtynyt sukupolvelta toiselle perheen sisällä tai lähipiirissä. Tämä senkin takia, että eri suvuilla ja eri kylissä oli omat neulomistapansa. Nykyään neulakinnastekniikka elää ehkä pienesti uutta tulemista, koska monet ovat kiinnostuneita vanhoista työtavoista neulakinnastekniikka mukaan lukien. Aiheesta pidetään kursseja eri kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa, ja tekniikkaa opettavat eteenpäin yksittäiset osaajat eri yhteyksissä pienissä määrin. Neulakinnastekniikka on ollut yhtenä aiheena myös erilaisissa keskiaikais- ja käsityöläistapahtumissa, kuten Sloyd Festissä Eckerössä elokuussa 2020. <br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Neulakinnastekniikka ei ole kuulunut kansakoulun eikä peruskoulun käsityöopetuksessa opetettaviin tekniikoihin. Tämä on vaikuttanut taidon laajan tekijäkunnan määrän hiipumiseen omalta osaltaan. Vaarana on tekniikoiden monipuolisuuden häviäminen, vaikka kiinnostus neulakinnastekniikkaan on nyt kasvanut. Tekijöitä tarvittaisiin lisää, jotta tekniikka säilyisi monipuolisena. Internetin mahdollisuuksia, video-opetusta ja etäyhteyksiä voisi hyödyntää enemmän taidon opettamisessa. Tekniikan esilletuominen ja esilläpito eri sosiaalisen median kanavissa voisi myös tuoda neulakinnastekniikkaa tunnetuksi ja herättää sitä kautta mielenkiintoa ja mahdollisia uusia tekijöitä.<br />
<br />
Neulakinnastekniikka on melko hidas tekniikka opeteltavaksi ja opetettavaksi. Sen oppiminen vaatii aikaa, paneutumista ja pitkäjänteisyyttä. Käsityöperinteen ylläpitäminen vaalii hiljaista tietoa, joka on sellaista tietoa, joka ei synny, säily eikä välity muuten kuin tekemällä. Käsityötekniikan harjoittaja oppii ja muistaa taitonsa fyysisesti, taito on liikettä, liikeratoja, se on kuin sanatonta tanssia. Taitoa on mahdotonta kuvata täysin sanallisesti ja muuttaa täysin teoreettiseen muotoon. Kehollinen muisti koskettaa alitajuista ymmärrystä ja vaikuttaa meihin syvemmin kuin sanat. Käsityön tekemisellä on symbolisia merkityksiä ja mieltä hoitavia ja innostavia vaikutuksia. <br />
<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry<br />
<br />
Asiantuntijat:<br />
Saija Lehtonen (kuvataiteilija ja taidekäsityöläinen),<br />
Ilta Hämäri (kansatieteilijä),<br />
Sirpa Mörsky (FM ja KteO)<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
Verkkolähteet:<br />
<br />
[https://www.youtube.com/watch?v=ptTwl8x1dGU Video Neulontakahvila: neulakinnastekniikka]<br />
<br />
[https://www.neulakintaat.fi/ Neulakinnassivut (Sanna-Mari Pihlajapiha)] <br />
<br />
[https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=neulakinnas&type=AllFields Finna.fi] <br />
<br />
[https://punomo.fi/kasityotekniikat/lankatekniikat/kinnasneulatekniikka/kinnasneulatoiden-ohjeita/neulakinnas/ Punomo - neulakinnastekniikka (Tarja Gröger 2017)]<br />
<br />
[https://punomo.fi/neulalla-neulominen-esityovaiheet Punomo - kinnasneulonnan vaiheet (Martta Mäenpää 2017)] <br />
<br />
<br />
Kirjallisuus: <br />
<br />
Valkeejärvi, Martta: Kinnasneulakirja (2016)<br />
<br />
Pasanen, Mervi: Yhdellä neulalla - neulakinnastekniikka tutuksi (2015)<br />
<br />
Lankatekniikoiden käsikirja (Tammi 2013) Neulakinnastekniikasta s. 114 - 127 (Martta Valkeejärvi, Laura Hämäri)<br />
<br />
Iki-ihanat käsityöaarteet Sneck, Sairanen (WSOY, 2012) Neulakinnastekniikasta s. 48-51 (Martta Mäenpää)<br />
<br />
Taito tehdä - Neulalla ja naulalla (WSOY 2010) Neulakinnastekniikasta s. 47 - 49 (Tarja Kröger)<br />
<br />
Almay, Aydemir: Käden taidot 4 (2004) Neulakinnastekniikasta s. 150 – 153<br />
<br />
Almay, Luutonen, Mitronen: Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (1993) Neulakinnastekniikasta s. 93 - 95<br />
<br />
<br />
<br />
Lehdet: <br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 10/1956 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu työkinnas".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 1/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas - II".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 2/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas III".<br />
<br />
Omin käsin -lehti 4/1968, s. 16 - 17 "Terittäen tehty kinnas - suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäen ommeltu, punaltaen tehty".<br />
<br />
Kotiliesi 2/1982, s. 77 - 78, "Neulakintaat"<br />
<br />
Taito 1/1995, s. 32 - 33, "Vanha työtapa käyttöön - neulakintaat lämmittämään".<br />
<br />
Suuri Käsityölehti 1/2003, s. 47 ja 63, "Lapaset neulakinnastekniikalla".<br />
<br />
Kotiliesi 6/2010 "Poronsuolilankaa ja hirvenluuneuloja - Keskiaika käsissä", s. 66 - 70.<br />
<br />
Gradut:<br />
<br />
Laura Hämäri, gradu (2011) "Kinnasneulatekniikan muutos perinnekäsityöstä muoti-ilmiöksi"<br />
<br />
Marjut Nordberg, gradu (2008) "Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa - Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka... muutakin kuin neulakinnas?"<br />
<br />
Krista Vajanto, gradu (2003) "Euran emännän neulakintaat"<br />
<br />
Kaisa Leinonen, gradu (2000), "Neulakinnasperinne Suomessa"</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulakinnastekniikka&diff=25904Neulakinnastekniikka2021-03-03T08:14:51Z<p>Modus ry: kuvia</p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kansallinen=<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=käsityö, neulakinnastekniikka, käsityöperinne, käsityötaidot, käsityöt, lanka, kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Neulakinnastekniikka on tunnettu esihistorialliselta ajalta saakka ja se on ollut monilla alueilla Suomessa käytössä vielä 1950-luvulle saakka. Sen jälkeen tekijöiden määrä laski pikkuhiljaa, koska osaajat ikääntyivät, eivätkä nuoremmat polvet enää opetelleet tekniikkaa siinä määrin kuin ennen. Neulakinnastekniikalle kävi samoin kuin monelle muullekin kädentaidolle; tekniikan osaamista ei pidetty enää niin tärkeänä, kun yhteiskunta ja ammatit muuttuivat, ja kaupasta alkoi saada neulakinnastekniikalla tehtyjä tuotteita korvaavia teollisesti valmistettuja tuotteita. Neulakinnastekniikan taito hiipui, mutta se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa aivan kokonaan hävinnyt maastamme. Tekijöitä säilyi siellä täällä ja ohjeita tekemiseen julkaistiin eri vuosikymmeninä esimerkiksi Kotiteollisuus ja Suuri käsityölehti -lehdissä.<br />
<br />
Uusi kiinnostus neulakinnastekniikkaa kohtaan alkoi vähitellen herätä 1990-luvulla ja kasvoi 2000-luvulla, kenties siksi, että havahduttiin tekniikan katoamisen vaaraan vanhojen taitajien siirtyessä tuonilmaisiin. Aluksi tekniikasta innostuneet olivat käsityön ammattilaisia, historianelävöittäjiä ja roolipelaajia, mutta nykyään neulakinnastekniikka kiinnostaa näiden lisäksi laajaa käsityön harrastajien joukkoa. Suomessa on tällä hetkellä harrastajia arviolta tuhatkunta.<br />
<br />
2000-luvun puolella on julkaistu ainakin kuusi kirjaa, jotka käsittelevät kokonaan tai osittain neulakinnastekniikkaa. Kiinnostuksesta ja sen kasvusta kertoo myös lukuisat kansalais- ja työväenopistojen kurssit. Neulakinnastekniikka muinaisena kädentaitona sopii hyvin 2010- ja 2020-luvuilla yhä voimakkaammin esiin noussutta luonnonläheisyyttä, ekologisuutta ja itsetekemistä arvostavaan trendiin, ja tämä näkyy tätä harvinaistunutta perinnetekniikkaa kohtaan kasvaneeseen mielenkiintoon tänä päivänä. Neulakinnastekniikkaa harjoittamalla kytkeytyy ainakin kymmenentuhatta vuotta vanhaan käsityöperinteen historiaan.<br />
<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
Neulakinnastekniikka kuuluu niin sanottuihin solmuttomiin verkkotekniikoihin. Neulakinnastekniikka poikkeaa sekä työtapana että sillä aikaan saatuna neulepintana esimerkiksi puikoilla neulomisesta ja virkkaamisesta. Neulos on tiivistä ja tukevaa, eikä se purkaannu. Nämä ominaisuudet tekevät neulakinnastekniikalla tehdystä kintaista ja muista töistä erittäin arvostetut ja myös pitkäikäiset. Neulakinnastekniikalla on suomenkielisen nimensä mukaisesti perinteisesti valmistettu Suomessa pääasiassa nimenomaan kintaita, mutta myös muita asusteita, vaatteita ja tarve-esineitä. Tekniikalla on valmistettu esimerkiksi paitoja ja sukkia, ja tekniikkaa on käytetty jopa maitosiivilöiden tekemiseen.<br />
[[Tiedosto:Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla.jpg|pienoiskuva|Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Erilaisia työtapoja on hyvin monia. Kaikkia tapoja neuloa yhdistää työväline, joka on suurikokoinen neula, ja se, että lanka ei juokse kerältä, vaan siitä katkaistaan työskentelyyn sopivan mittainen pätkä. Aloittelijalle sopiva mitta on sylillinen eli noin 150 cm pitkä lanka, ja taidon karttuessa voi siirtyä käyttämään pidempää lankaa, jotta lankaa ei tarvitse jatkaa niin usein. Pidempi lanka kannattaa silmukoida, tavallaan virkata neulan silmään pistettynä, jolloin se varastoituu neulaan lyhempänä. Tätä virkkaamista kutsutaan haahlaamiseksi ja valmiiksi haalattua lankaa piustaksi. Neulan avulla pujottelemalla langasta muodostetaan silmukoita; ”silmiä”, josta muodostuu neulottava pinta.<br />
<br />
Neulakinnastekniikkaa voi tehdä niin, että työssä käsittelyvuorossa olevat silmukat ovat tekijän peukalon ympärillä, tai vapaalla työotteella niin, että työ on tasona esimerkiksi pöydällä ilman peukalosilmukoita. Neulakinnastekniikassa työ etenee vasemmalta oikealle, eli päinvastaisessa suunnassa kuin esimerkiksi virkatessa. Neulakinnastekniikan tekemisestä tekijät itse ovat perinteisesti käyttäneet työn tekemisestä nimitystä neulominen tai ompeleminen. Neulakinnastekniikasta on käytetty erilaisia nimiä, kuten kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen, pisteleminen. Näitä voisi nostaa myös asiasanoihin.<br />
<br />
Valmiin kintaan suu on monesti viimeistelty erivärisellä langalla, myöhemmin myös virkkaamalla, nauhalla tai esimerkiksi iskuhapsuilla. Tämä on vahvistanut kintaan suuta ja koristanut sitä, sekä näiden lisäksi toiminut kinnasparin tunnusmerkkinä omistajalleen.<br />
[[Tiedosto:Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle..jpg|pienoiskuva|Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Neulakinnastekniikassa käytettävä neula on usein ennen tehty itse, materiaalina perinteisesti on ollut eri puulajit, eläinten luut ja sarveisaineet sekä metallit. Nykyään neuloja voi ostaa niitä tekeviltä käsityöläisiltä ja hyvin varustelluista käsityöliikkeistä. Materiaaleina käytetään yleisesti samoja mihin vanhastaan on totuttu, mutta lisäksi nykyään valikoimissa on joitain synteettisiä- ja kierrätysmateriaalejakin kuten esimerkiksi cd-levyjä. Neula on suurikokoisen parsinneulan tapainen, mutta isompi neula, joka on yleensä vähintään viisi senttimetriä pitkä, normaalisti noin 7–15 cm ja leveydeltään 0,5–1 cm. Monesti neula on litteähkö ja melko tylppäkärkinen. Neulassa on yksi suurehko tai joskus useampikin silmä lankaa varten. Useampi silmä helpottaa langan säilyttämistä ja joidenkin lähteiden mukaan niitä on käytetty monivärisissä erivärisille langoille. Neulan ei tarvitse olla aivan suora, myös kaarevalla neulalla työ onnistuu yhtä hyvin. <br />
<br />
Neulakinnastyössä käytettävä lanka on ollut materiaaliltaan monesti lampaan villaa, mutta siihen on saatettu sekoittaa lisäksi koirankarvaa, hevosen jouhia tai sian karvaa tuomaan lisäkestävyyttä ja -lämpimyyttä, ja toimimaan paremmin käytössä kastuessaan. Hevosen jouhet eivät ime vettä, joten niistä tuli hyvät kintaat esimerkiksi kalastuskäyttöön. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat monesti väljäsuisia ja siten helppoja ja nopeita ottaa pois kädestä. Kinnas on valmistustekniikkansa ansiosta myös sen verran tukeva, jopa jäykkä, että kintaan pois ottaminen ja takaisin käteen laittaminen onnistuu ilman toista kättä. Tästä voi olla merkittävää helpotusta erilaisista tilanteissa, esimerkiksi hevosten kanssa töitä tehdessä, kalastuksessa ja metsätöissä. Neulakintaiden päällä pidettiin nahkarukkasta tuomaan parempaa pitoa ja tuulensuojaa. Lämpimyys ja miellyttävyys tuli sisärukkasena käytetystä neulakintaasta. <br />
<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Neulakinnastekniikka on hyvin vanha, esihistoriallinen ja laajalla käytössä ollut lankatekniikka. Löytöjä on tehty mm. Perusta, Israelista, Egyptistä, Englannista, Tanskasta ja Venäjältä. Tanskasta on löydetty kappale neulakinnastekniikalla tehtyä neulosta, joka on ajoitettu mesoliittiselle kivikaudelle, eli se on noin 10 000 vuotta vanhaa Varhaisimmat Suomesta tehdyt löydöt ovat 1000-luvulta <br />
Neulakinnastekniikka oli Suomessa käytetty laajasti kaiken neulottavan tekemiseen siihen saakka, kunnes uudemmat lankatekniikat kuten puikoilla neulomisen taito tuli maahamme 1600-luvulla.<br />
[[Tiedosto:Ranteenlammitimet.jpg|pienoiskuva|Valkoiset 2+2 tekniikalla tehdyt ranteenlämmittimet työnalla. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Erilaisia tapoja tehdä neulakinnastekniikkaa on hyvin monia. Eri alueilla, kylillä ja jopa yksittäisillä suvuilla saattoi olla oma tapansa tekemiseen. Suomessa tunnetut tavat on jaoteltu kolmeen pääluokkaan: suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäin neulotut. Näissä kaikissa kolmessa pääluokassa on useita variaatioita, niinpä yhteensä Suomen alueella käytettyjä tapoja tunnetaan nykyään useampi kymmenen, ja tapoja on todennäköisesti ollut vieläkin enemmän. <br />
<br />
Suurimmaksi osaksi neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat toimineet työkäsineinä, mutta täytyy muistaa, että tekniikka oli Suomessa ainoa tiedossa oleva tekniikka valmistaa villakäsineitä noin 1600-luvulle saakka. Niinpä työkäsineiden lisäksi neulakinnastekniikalla tehtiin myös pyhäkintaita, jotka olivat usein vaaleasta tai kasvivärjätystä langasta ja koristeltuja kintaita. Tällaiset kintaat liittyivät erilaisiin juhlatilanteisiin ja niillä oli merkitys myös niin avioliittoon vihkimisessä kuin hautajaisissa. <br />
<br />
Neulakinnastekniikan hallitseminen oli arvostettu taito ja joskus jopa katsottiin, että jokaisen aikuisen naisen on se hallittava. Taito opittiin aiemmilta sukupolvilta jo nuorella iällä ja esimerkiksi myötäjäislahjoiksi kintaita saatetiin tarvita useat. Taito ei ollut kuitenkaan pelkästään naisten hallussa, vaan myös jotkut miehet tekivät neulakinnastöitä. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat olivat joissain tilanteissa rahan kaltaista tavaraa, koska ne kelpasivat myös maksuksi jopa vihkimisestä, jollei vihkiparilla ollut rahaa maksuun.<br />
<br />
Neulakinnastekniikasta on olemassa historiallisia näytteitä, jotka ovat eri museoiden ja vastaavien paikkojen kokoelmissa. Suomesta taltioituja, neulakinnasjäänteitä sisältäviä hautalöytöjä ja niihin liittyviä tietoja säilyttää Museovirasto. Tällainen on ainakin Euran emännän hauta, joka on arkistoitu nimellä Luistarin hauta nro 56. <br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
[[Tiedosto:Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä.jpg|pienoiskuva|Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Neulakinnastekniikka on perinteisesti siirtynyt sukupolvelta toiselle perheen sisällä tai lähipiirissä. Tämä senkin takia, että eri suvuilla ja eri kylissä oli omat neulomistapansa. Nykyään neulakinnastekniikka elää ehkä pienesti uutta tulemista, koska monet ovat kiinnostuneita vanhoista työtavoista neulakinnastekniikka mukaan lukien. Aiheesta pidetään kursseja eri kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa, ja tekniikkaa opettavat eteenpäin yksittäiset osaajat eri yhteyksissä pienissä määrin. Neulakinnastekniikka on ollut yhtenä aiheena myös erilaisissa keskiaikais- ja käsityöläistapahtumissa, kuten Sloyd Festissä Eckerössä elokuussa 2020. <br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Neulakinnastekniikka ei ole kuulunut kansakoulun eikä peruskoulun käsityöopetuksessa opetettaviin tekniikoihin. Tämä on vaikuttanut taidon laajan tekijäkunnan määrän hiipumiseen omalta osaltaan. Vaarana on tekniikoiden monipuolisuuden häviäminen, vaikka kiinnostus neulakinnastekniikkaan on nyt kasvanut. Tekijöitä tarvittaisiin lisää, jotta tekniikka säilyisi monipuolisena. Internetin mahdollisuuksia, video-opetusta ja etäyhteyksiä voisi hyödyntää enemmän taidon opettamisessa. Tekniikan esilletuominen ja esilläpito eri sosiaalisen median kanavissa voisi myös tuoda neulakinnastekniikkaa tunnetuksi ja herättää sitä kautta mielenkiintoa ja mahdollisia uusia tekijöitä.<br />
<br />
Neulakinnastekniikka on melko hidas tekniikka opeteltavaksi ja opetettavaksi. Sen oppiminen vaatii aikaa, paneutumista ja pitkäjänteisyyttä. Käsityöperinteen ylläpitäminen vaalii hiljaista tietoa, joka on sellaista tietoa, joka ei synny, säily eikä välity muuten kuin tekemällä. Käsityötekniikan harjoittaja oppii ja muistaa taitonsa fyysisesti, taito on liikettä, liikeratoja, se on kuin sanatonta tanssia. Taitoa on mahdotonta kuvata täysin sanallisesti ja muuttaa täysin teoreettiseen muotoon. Kehollinen muisti koskettaa alitajuista ymmärrystä ja vaikuttaa meihin syvemmin kuin sanat. Käsityön tekemisellä on symbolisia merkityksiä ja mieltä hoitavia ja innostavia vaikutuksia. <br />
<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry<br />
<br />
Asiantuntijat:<br />
Saija Lehtonen (kuvataiteilija ja taidekäsityöläinen),<br />
Ilta Hämäri (kansatieteilijä),<br />
Sirpa Mörsky (FM ja KteO)<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
Verkkolähteet:<br />
<br />
[https://www.youtube.com/watch?v=ptTwl8x1dGU Video Neulontakahvila: neulakinnastekniikka]<br />
<br />
[https://www.neulakintaat.fi/ Neulakinnassivut (Sanna-Mari Pihlajapiha)] <br />
<br />
[https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=neulakinnas&type=AllFields Finna.fi] <br />
<br />
[https://punomo.fi/kasityotekniikat/lankatekniikat/kinnasneulatekniikka/kinnasneulatoiden-ohjeita/neulakinnas/ Punomo - neulakinnastekniikka (Tarja Gröger 2017)]<br />
<br />
[https://punomo.fi/neulalla-neulominen-esityovaiheet Punomo - kinnasneulonnan vaiheet (Martta Mäenpää 2017)] <br />
<br />
<br />
Kirjallisuus: <br />
<br />
Valkeejärvi, Martta: Kinnasneulakirja (2016)<br />
<br />
Pasanen, Mervi: Yhdellä neulalla - neulakinnastekniikka tutuksi (2015)<br />
<br />
Lankatekniikoiden käsikirja (Tammi 2013) Neulakinnastekniikasta s. 114 - 127 (Martta Valkeejärvi, Laura Hämäri)<br />
<br />
Iki-ihanat käsityöaarteet Sneck, Sairanen (WSOY, 2012) Neulakinnastekniikasta s. 48-51 (Martta Mäenpää)<br />
<br />
Taito tehdä - Neulalla ja naulalla (WSOY 2010) Neulakinnastekniikasta s. 47 - 49 (Tarja Kröger)<br />
<br />
Almay, Aydemir: Käden taidot 4 (2004) Neulakinnastekniikasta s. 150 – 153<br />
<br />
Almay, Luutonen, Mitronen: Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (1993) Neulakinnastekniikasta s. 93 - 95<br />
<br />
<br />
<br />
Lehdet: <br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 10/1956 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu työkinnas".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 1/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas - II".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 2/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas III".<br />
<br />
Omin käsin -lehti 4/1968, s. 16 - 17 "Terittäen tehty kinnas - suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäen ommeltu, punaltaen tehty".<br />
<br />
Kotiliesi 2/1982, s. 77 - 78, "Neulakintaat"<br />
<br />
Taito 1/1995, s. 32 - 33, "Vanha työtapa käyttöön - neulakintaat lämmittämään".<br />
<br />
Suuri Käsityölehti 1/2003, s. 47 ja 63, "Lapaset neulakinnastekniikalla".<br />
<br />
Kotiliesi 6/2010 "Poronsuolilankaa ja hirvenluuneuloja - Keskiaika käsissä", s. 66 - 70.<br />
<br />
Gradut:<br />
<br />
Laura Hämäri, gradu (2011) "Kinnasneulatekniikan muutos perinnekäsityöstä muoti-ilmiöksi"<br />
<br />
Marjut Nordberg, gradu (2008) "Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa - Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka... muutakin kuin neulakinnas?"<br />
<br />
Krista Vajanto, gradu (2003) "Euran emännän neulakintaat"<br />
<br />
Kaisa Leinonen, gradu (2000), "Neulakinnasperinne Suomessa"</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulakinnastekniikka&diff=25903Neulakinnastekniikka2021-03-03T08:12:43Z<p>Modus ry: Kuvien lisäys</p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kansallinen=<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=käsityö, neulakinnastekniikka, käsityöperinne, käsityötaidot, käsityöt, lanka, kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Neulakinnastekniikka on tunnettu esihistorialliselta ajalta saakka ja se on ollut monilla alueilla Suomessa käytössä vielä 1950-luvulle saakka. Sen jälkeen tekijöiden määrä laski pikkuhiljaa, koska osaajat ikääntyivät, eivätkä nuoremmat polvet enää opetelleet tekniikkaa siinä määrin kuin ennen. Neulakinnastekniikalle kävi samoin kuin monelle muullekin kädentaidolle; tekniikan osaamista ei pidetty enää niin tärkeänä, kun yhteiskunta ja ammatit muuttuivat, ja kaupasta alkoi saada neulakinnastekniikalla tehtyjä tuotteita korvaavia teollisesti valmistettuja tuotteita. Neulakinnastekniikan taito hiipui, mutta se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa aivan kokonaan hävinnyt maastamme. Tekijöitä säilyi siellä täällä ja ohjeita tekemiseen julkaistiin eri vuosikymmeninä esimerkiksi Kotiteollisuus ja Suuri käsityölehti -lehdissä.<br />
<br />
Uusi kiinnostus neulakinnastekniikkaa kohtaan alkoi vähitellen herätä 1990-luvulla ja kasvoi 2000-luvulla, kenties siksi, että havahduttiin tekniikan katoamisen vaaraan vanhojen taitajien siirtyessä tuonilmaisiin. Aluksi tekniikasta innostuneet olivat käsityön ammattilaisia, historianelävöittäjiä ja roolipelaajia, mutta nykyään neulakinnastekniikka kiinnostaa näiden lisäksi laajaa käsityön harrastajien joukkoa. Suomessa on tällä hetkellä harrastajia arviolta tuhatkunta.<br />
[[Tiedosto:Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä.jpg|pienoiskuva|Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
2000-luvun puolella on julkaistu ainakin kuusi kirjaa, jotka käsittelevät kokonaan tai osittain neulakinnastekniikkaa. Kiinnostuksesta ja sen kasvusta kertoo myös lukuisat kansalais- ja työväenopistojen kurssit. Neulakinnastekniikka muinaisena kädentaitona sopii hyvin 2010- ja 2020-luvuilla yhä voimakkaammin esiin noussutta luonnonläheisyyttä, ekologisuutta ja itsetekemistä arvostavaan trendiin, ja tämä näkyy tätä harvinaistunutta perinnetekniikkaa kohtaan kasvaneeseen mielenkiintoon tänä päivänä. Neulakinnastekniikkaa harjoittamalla kytkeytyy ainakin kymmenentuhatta vuotta vanhaan käsityöperinteen historiaan.<br />
<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
Neulakinnastekniikka kuuluu niin sanottuihin solmuttomiin verkkotekniikoihin. Neulakinnastekniikka poikkeaa sekä työtapana että sillä aikaan saatuna neulepintana esimerkiksi puikoilla neulomisesta ja virkkaamisesta. Neulos on tiivistä ja tukevaa, eikä se purkaannu. Nämä ominaisuudet tekevät neulakinnastekniikalla tehdystä kintaista ja muista töistä erittäin arvostetut ja myös pitkäikäiset. Neulakinnastekniikalla on suomenkielisen nimensä mukaisesti perinteisesti valmistettu Suomessa pääasiassa nimenomaan kintaita, mutta myös muita asusteita, vaatteita ja tarve-esineitä. Tekniikalla on valmistettu esimerkiksi paitoja ja sukkia, ja tekniikkaa on käytetty jopa maitosiivilöiden tekemiseen.<br />
[[Tiedosto:Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla.jpg|pienoiskuva|Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Erilaisia työtapoja on hyvin monia. Kaikkia tapoja neuloa yhdistää työväline, joka on suurikokoinen neula, ja se, että lanka ei juokse kerältä, vaan siitä katkaistaan työskentelyyn sopivan mittainen pätkä. Aloittelijalle sopiva mitta on sylillinen eli noin 150 cm pitkä lanka, ja taidon karttuessa voi siirtyä käyttämään pidempää lankaa, jotta lankaa ei tarvitse jatkaa niin usein. Pidempi lanka kannattaa silmukoida, tavallaan virkata neulan silmään pistettynä, jolloin se varastoituu neulaan lyhempänä. Tätä virkkaamista kutsutaan haahlaamiseksi ja valmiiksi haalattua lankaa piustaksi. Neulan avulla pujottelemalla langasta muodostetaan silmukoita; ”silmiä”, josta muodostuu neulottava pinta.<br />
<br />
Neulakinnastekniikkaa voi tehdä niin, että työssä käsittelyvuorossa olevat silmukat ovat tekijän peukalon ympärillä, tai vapaalla työotteella niin, että työ on tasona esimerkiksi pöydällä ilman peukalosilmukoita. Neulakinnastekniikassa työ etenee vasemmalta oikealle, eli päinvastaisessa suunnassa kuin esimerkiksi virkatessa. Neulakinnastekniikan tekemisestä tekijät itse ovat perinteisesti käyttäneet työn tekemisestä nimitystä neulominen tai ompeleminen. Neulakinnastekniikasta on käytetty erilaisia nimiä, kuten kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen, pisteleminen. Näitä voisi nostaa myös asiasanoihin.<br />
<br />
Valmiin kintaan suu on monesti viimeistelty erivärisellä langalla, myöhemmin myös virkkaamalla, nauhalla tai esimerkiksi iskuhapsuilla. Tämä on vahvistanut kintaan suuta ja koristanut sitä, sekä näiden lisäksi toiminut kinnasparin tunnusmerkkinä omistajalleen.<br />
[[Tiedosto:Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle..jpg|pienoiskuva|Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Neulakinnastekniikassa käytettävä neula on usein ennen tehty itse, materiaalina perinteisesti on ollut eri puulajit, eläinten luut ja sarveisaineet sekä metallit. Nykyään neuloja voi ostaa niitä tekeviltä käsityöläisiltä ja hyvin varustelluista käsityöliikkeistä. Materiaaleina käytetään yleisesti samoja mihin vanhastaan on totuttu, mutta lisäksi nykyään valikoimissa on joitain synteettisiä- ja kierrätysmateriaalejakin kuten esimerkiksi cd-levyjä. Neula on suurikokoisen parsinneulan tapainen, mutta isompi neula, joka on yleensä vähintään viisi senttimetriä pitkä, normaalisti noin 7–15 cm ja leveydeltään 0,5–1 cm. Monesti neula on litteähkö ja melko tylppäkärkinen. Neulassa on yksi suurehko tai joskus useampikin silmä lankaa varten. Useampi silmä helpottaa langan säilyttämistä ja joidenkin lähteiden mukaan niitä on käytetty monivärisissä erivärisille langoille. Neulan ei tarvitse olla aivan suora, myös kaarevalla neulalla työ onnistuu yhtä hyvin. <br />
<br />
Neulakinnastyössä käytettävä lanka on ollut materiaaliltaan monesti lampaan villaa, mutta siihen on saatettu sekoittaa lisäksi koirankarvaa, hevosen jouhia tai sian karvaa tuomaan lisäkestävyyttä ja -lämpimyyttä, ja toimimaan paremmin käytössä kastuessaan. Hevosen jouhet eivät ime vettä, joten niistä tuli hyvät kintaat esimerkiksi kalastuskäyttöön. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat monesti väljäsuisia ja siten helppoja ja nopeita ottaa pois kädestä. Kinnas on valmistustekniikkansa ansiosta myös sen verran tukeva, jopa jäykkä, että kintaan pois ottaminen ja takaisin käteen laittaminen onnistuu ilman toista kättä. Tästä voi olla merkittävää helpotusta erilaisista tilanteissa, esimerkiksi hevosten kanssa töitä tehdessä, kalastuksessa ja metsätöissä. Neulakintaiden päällä pidettiin nahkarukkasta tuomaan parempaa pitoa ja tuulensuojaa. Lämpimyys ja miellyttävyys tuli sisärukkasena käytetystä neulakintaasta. <br />
<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Neulakinnastekniikka on hyvin vanha, esihistoriallinen ja laajalla käytössä ollut lankatekniikka. Löytöjä on tehty mm. Perusta, Israelista, Egyptistä, Englannista, Tanskasta ja Venäjältä. Tanskasta on löydetty kappale neulakinnastekniikalla tehtyä neulosta, joka on ajoitettu mesoliittiselle kivikaudelle, eli se on noin 10 000 vuotta vanhaa Varhaisimmat Suomesta tehdyt löydöt ovat 1000-luvulta <br />
Neulakinnastekniikka oli Suomessa käytetty laajasti kaiken neulottavan tekemiseen siihen saakka, kunnes uudemmat lankatekniikat kuten puikoilla neulomisen taito tuli maahamme 1600-luvulla.<br />
[[Tiedosto:Ranteenlammitimet.jpg|pienoiskuva|Valkoiset 2+2 tekniikalla tehdyt ranteenlämmittimet työnalla. (Kuva: Saija Lehtonen)]]<br />
Erilaisia tapoja tehdä neulakinnastekniikkaa on hyvin monia. Eri alueilla, kylillä ja jopa yksittäisillä suvuilla saattoi olla oma tapansa tekemiseen. Suomessa tunnetut tavat on jaoteltu kolmeen pääluokkaan: suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäin neulotut. Näissä kaikissa kolmessa pääluokassa on useita variaatioita, niinpä yhteensä Suomen alueella käytettyjä tapoja tunnetaan nykyään useampi kymmenen, ja tapoja on todennäköisesti ollut vieläkin enemmän. <br />
<br />
Suurimmaksi osaksi neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat toimineet työkäsineinä, mutta täytyy muistaa, että tekniikka oli Suomessa ainoa tiedossa oleva tekniikka valmistaa villakäsineitä noin 1600-luvulle saakka. Niinpä työkäsineiden lisäksi neulakinnastekniikalla tehtiin myös pyhäkintaita, jotka olivat usein vaaleasta tai kasvivärjätystä langasta ja koristeltuja kintaita. Tällaiset kintaat liittyivät erilaisiin juhlatilanteisiin ja niillä oli merkitys myös niin avioliittoon vihkimisessä kuin hautajaisissa. <br />
<br />
Neulakinnastekniikan hallitseminen oli arvostettu taito ja joskus jopa katsottiin, että jokaisen aikuisen naisen on se hallittava. Taito opittiin aiemmilta sukupolvilta jo nuorella iällä ja esimerkiksi myötäjäislahjoiksi kintaita saatetiin tarvita useat. Taito ei ollut kuitenkaan pelkästään naisten hallussa, vaan myös jotkut miehet tekivät neulakinnastöitä. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat olivat joissain tilanteissa rahan kaltaista tavaraa, koska ne kelpasivat myös maksuksi jopa vihkimisestä, jollei vihkiparilla ollut rahaa maksuun.<br />
<br />
Neulakinnastekniikasta on olemassa historiallisia näytteitä, jotka ovat eri museoiden ja vastaavien paikkojen kokoelmissa. Suomesta taltioituja, neulakinnasjäänteitä sisältäviä hautalöytöjä ja niihin liittyviä tietoja säilyttää Museovirasto. Tällainen on ainakin Euran emännän hauta, joka on arkistoitu nimellä Luistarin hauta nro 56. <br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Neulakinnastekniikka on perinteisesti siirtynyt sukupolvelta toiselle perheen sisällä tai lähipiirissä. Tämä senkin takia, että eri suvuilla ja eri kylissä oli omat neulomistapansa. Nykyään neulakinnastekniikka elää ehkä pienesti uutta tulemista, koska monet ovat kiinnostuneita vanhoista työtavoista neulakinnastekniikka mukaan lukien. Aiheesta pidetään kursseja eri kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa, ja tekniikkaa opettavat eteenpäin yksittäiset osaajat eri yhteyksissä pienissä määrin. Neulakinnastekniikka on ollut yhtenä aiheena myös erilaisissa keskiaikais- ja käsityöläistapahtumissa, kuten Sloyd Festissä Eckerössä elokuussa 2020. <br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Neulakinnastekniikka ei ole kuulunut kansakoulun eikä peruskoulun käsityöopetuksessa opetettaviin tekniikoihin. Tämä on vaikuttanut taidon laajan tekijäkunnan määrän hiipumiseen omalta osaltaan. Vaarana on tekniikoiden monipuolisuuden häviäminen, vaikka kiinnostus neulakinnastekniikkaan on nyt kasvanut. Tekijöitä tarvittaisiin lisää, jotta tekniikka säilyisi monipuolisena. Internetin mahdollisuuksia, video-opetusta ja etäyhteyksiä voisi hyödyntää enemmän taidon opettamisessa. Tekniikan esilletuominen ja esilläpito eri sosiaalisen median kanavissa voisi myös tuoda neulakinnastekniikkaa tunnetuksi ja herättää sitä kautta mielenkiintoa ja mahdollisia uusia tekijöitä.<br />
<br />
Neulakinnastekniikka on melko hidas tekniikka opeteltavaksi ja opetettavaksi. Sen oppiminen vaatii aikaa, paneutumista ja pitkäjänteisyyttä. Käsityöperinteen ylläpitäminen vaalii hiljaista tietoa, joka on sellaista tietoa, joka ei synny, säily eikä välity muuten kuin tekemällä. Käsityötekniikan harjoittaja oppii ja muistaa taitonsa fyysisesti, taito on liikettä, liikeratoja, se on kuin sanatonta tanssia. Taitoa on mahdotonta kuvata täysin sanallisesti ja muuttaa täysin teoreettiseen muotoon. Kehollinen muisti koskettaa alitajuista ymmärrystä ja vaikuttaa meihin syvemmin kuin sanat. Käsityön tekemisellä on symbolisia merkityksiä ja mieltä hoitavia ja innostavia vaikutuksia. <br />
<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry<br />
<br />
Asiantuntijat:<br />
Saija Lehtonen (kuvataiteilija ja taidekäsityöläinen),<br />
Ilta Hämäri (kansatieteilijä),<br />
Sirpa Mörsky (FM ja KteO)<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
Verkkolähteet:<br />
<br />
[https://www.youtube.com/watch?v=ptTwl8x1dGU Video Neulontakahvila: neulakinnastekniikka]<br />
<br />
[https://www.neulakintaat.fi/ Neulakinnassivut (Sanna-Mari Pihlajapiha)] <br />
<br />
[https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=neulakinnas&type=AllFields Finna.fi] <br />
<br />
[https://punomo.fi/kasityotekniikat/lankatekniikat/kinnasneulatekniikka/kinnasneulatoiden-ohjeita/neulakinnas/ Punomo - neulakinnastekniikka (Tarja Gröger 2017)]<br />
<br />
[https://punomo.fi/neulalla-neulominen-esityovaiheet Punomo - kinnasneulonnan vaiheet (Martta Mäenpää 2017)] <br />
<br />
<br />
Kirjallisuus: <br />
<br />
Valkeejärvi, Martta: Kinnasneulakirja (2016)<br />
<br />
Pasanen, Mervi: Yhdellä neulalla - neulakinnastekniikka tutuksi (2015)<br />
<br />
Lankatekniikoiden käsikirja (Tammi 2013) Neulakinnastekniikasta s. 114 - 127 (Martta Valkeejärvi, Laura Hämäri)<br />
<br />
Iki-ihanat käsityöaarteet Sneck, Sairanen (WSOY, 2012) Neulakinnastekniikasta s. 48-51 (Martta Mäenpää)<br />
<br />
Taito tehdä - Neulalla ja naulalla (WSOY 2010) Neulakinnastekniikasta s. 47 - 49 (Tarja Kröger)<br />
<br />
Almay, Aydemir: Käden taidot 4 (2004) Neulakinnastekniikasta s. 150 – 153<br />
<br />
Almay, Luutonen, Mitronen: Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (1993) Neulakinnastekniikasta s. 93 - 95<br />
<br />
<br />
<br />
Lehdet: <br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 10/1956 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu työkinnas".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 1/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas - II".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 2/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas III".<br />
<br />
Omin käsin -lehti 4/1968, s. 16 - 17 "Terittäen tehty kinnas - suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäen ommeltu, punaltaen tehty".<br />
<br />
Kotiliesi 2/1982, s. 77 - 78, "Neulakintaat"<br />
<br />
Taito 1/1995, s. 32 - 33, "Vanha työtapa käyttöön - neulakintaat lämmittämään".<br />
<br />
Suuri Käsityölehti 1/2003, s. 47 ja 63, "Lapaset neulakinnastekniikalla".<br />
<br />
Kotiliesi 6/2010 "Poronsuolilankaa ja hirvenluuneuloja - Keskiaika käsissä", s. 66 - 70.<br />
<br />
Gradut:<br />
<br />
Laura Hämäri, gradu (2011) "Kinnasneulatekniikan muutos perinnekäsityöstä muoti-ilmiöksi"<br />
<br />
Marjut Nordberg, gradu (2008) "Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa - Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka... muutakin kuin neulakinnas?"<br />
<br />
Krista Vajanto, gradu (2003) "Euran emännän neulakintaat"<br />
<br />
Kaisa Leinonen, gradu (2000), "Neulakinnasperinne Suomessa"</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Ranteenlammitimet.jpg&diff=25902Tiedosto:Ranteenlammitimet.jpg2021-03-03T08:11:59Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Valkoiset 2+2 tekniikalla tehdyt ranteenlämmittimet työnalla</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Silmukkaketjua,_josta_neulakinnasty%C3%B6_l%C3%A4htee_yleens%C3%A4_liikkeelle..jpg&diff=25901Tiedosto:Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle..jpg2021-03-03T08:09:23Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Silmukkaketjua, josta neulakinnastyö lähtee yleensä liikkeelle.</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Kuvassa_suomalaisen_2%2B2_piston_ty%C3%B6ote_peukalolla.jpg&diff=25900Tiedosto:Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla.jpg2021-03-03T08:07:54Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Kuvassa suomalaisen 2+2 piston työote peukalolla</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Kinnasneuloja_hirvenluusta_ja_-kynnest%C3%A4.jpg&diff=25899Tiedosto:Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä.jpg2021-03-03T08:05:51Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Kinnasneuloja hirvenluusta ja -kynnestä. (Kuva: Saija Lehtonen)</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulakinnastekniikka&diff=25898Neulakinnastekniikka2021-03-03T07:58:08Z<p>Modus ry: Linkkien tyylittelyä</p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kansallinen=<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=käsityö, neulakinnastekniikka, käsityöperinne, käsityötaidot, käsityöt, lanka, kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Neulakinnastekniikka on tunnettu esihistorialliselta ajalta saakka ja se on ollut monilla alueilla Suomessa käytössä vielä 1950-luvulle saakka. Sen jälkeen tekijöiden määrä laski pikkuhiljaa, koska osaajat ikääntyivät, eivätkä nuoremmat polvet enää opetelleet tekniikkaa siinä määrin kuin ennen. Neulakinnastekniikalle kävi samoin kuin monelle muullekin kädentaidolle; tekniikan osaamista ei pidetty enää niin tärkeänä, kun yhteiskunta ja ammatit muuttuivat, ja kaupasta alkoi saada neulakinnastekniikalla tehtyjä tuotteita korvaavia teollisesti valmistettuja tuotteita. Neulakinnastekniikan taito hiipui, mutta se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa aivan kokonaan hävinnyt maastamme. Tekijöitä säilyi siellä täällä ja ohjeita tekemiseen julkaistiin eri vuosikymmeninä esimerkiksi Kotiteollisuus ja Suuri käsityölehti -lehdissä.<br />
<br />
Uusi kiinnostus neulakinnastekniikkaa kohtaan alkoi vähitellen herätä 1990-luvulla ja kasvoi 2000-luvulla, kenties siksi, että havahduttiin tekniikan katoamisen vaaraan vanhojen taitajien siirtyessä tuonilmaisiin. Aluksi tekniikasta innostuneet olivat käsityön ammattilaisia, historianelävöittäjiä ja roolipelaajia, mutta nykyään neulakinnastekniikka kiinnostaa näiden lisäksi laajaa käsityön harrastajien joukkoa. Suomessa on tällä hetkellä harrastajia arviolta tuhatkunta.<br />
<br />
2000-luvun puolella on julkaistu ainakin kuusi kirjaa, jotka käsittelevät kokonaan tai osittain neulakinnastekniikkaa. Kiinnostuksesta ja sen kasvusta kertoo myös lukuisat kansalais- ja työväenopistojen kurssit. Neulakinnastekniikka muinaisena kädentaitona sopii hyvin 2010- ja 2020-luvuilla yhä voimakkaammin esiin noussutta luonnonläheisyyttä, ekologisuutta ja itsetekemistä arvostavaan trendiin, ja tämä näkyy tätä harvinaistunutta perinnetekniikkaa kohtaan kasvaneeseen mielenkiintoon tänä päivänä. Neulakinnastekniikkaa harjoittamalla kytkeytyy ainakin kymmenentuhatta vuotta vanhaan käsityöperinteen historiaan.<br />
<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
Neulakinnastekniikka kuuluu niin sanottuihin solmuttomiin verkkotekniikoihin. Neulakinnastekniikka poikkeaa sekä työtapana että sillä aikaan saatuna neulepintana esimerkiksi puikoilla neulomisesta ja virkkaamisesta. Neulos on tiivistä ja tukevaa, eikä se purkaannu. Nämä ominaisuudet tekevät neulakinnastekniikalla tehdystä kintaista ja muista töistä erittäin arvostetut ja myös pitkäikäiset. Neulakinnastekniikalla on suomenkielisen nimensä mukaisesti perinteisesti valmistettu Suomessa pääasiassa nimenomaan kintaita, mutta myös muita asusteita, vaatteita ja tarve-esineitä. Tekniikalla on valmistettu esimerkiksi paitoja ja sukkia, ja tekniikkaa on käytetty jopa maitosiivilöiden tekemiseen.<br />
<br />
Erilaisia työtapoja on hyvin monia. Kaikkia tapoja neuloa yhdistää työväline, joka on suurikokoinen neula, ja se, että lanka ei juokse kerältä, vaan siitä katkaistaan työskentelyyn sopivan mittainen pätkä. Aloittelijalle sopiva mitta on sylillinen eli noin 150 cm pitkä lanka, ja taidon karttuessa voi siirtyä käyttämään pidempää lankaa, jotta lankaa ei tarvitse jatkaa niin usein. Pidempi lanka kannattaa silmukoida, tavallaan virkata neulan silmään pistettynä, jolloin se varastoituu neulaan lyhempänä. Tätä virkkaamista kutsutaan haahlaamiseksi ja valmiiksi haalattua lankaa piustaksi. Neulan avulla pujottelemalla langasta muodostetaan silmukoita; ”silmiä”, josta muodostuu neulottava pinta.<br />
<br />
Neulakinnastekniikkaa voi tehdä niin, että työssä käsittelyvuorossa olevat silmukat ovat tekijän peukalon ympärillä, tai vapaalla työotteella niin, että työ on tasona esimerkiksi pöydällä ilman peukalosilmukoita. Neulakinnastekniikassa työ etenee vasemmalta oikealle, eli päinvastaisessa suunnassa kuin esimerkiksi virkatessa. Neulakinnastekniikan tekemisestä tekijät itse ovat perinteisesti käyttäneet työn tekemisestä nimitystä neulominen tai ompeleminen. Neulakinnastekniikasta on käytetty erilaisia nimiä, kuten kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen, pisteleminen. Näitä voisi nostaa myös asiasanoihin.<br />
<br />
Valmiin kintaan suu on monesti viimeistelty erivärisellä langalla, myöhemmin myös virkkaamalla, nauhalla tai esimerkiksi iskuhapsuilla. Tämä on vahvistanut kintaan suuta ja koristanut sitä, sekä näiden lisäksi toiminut kinnasparin tunnusmerkkinä omistajalleen.<br />
<br />
Neulakinnastekniikassa käytettävä neula on usein ennen tehty itse, materiaalina perinteisesti on ollut eri puulajit, eläinten luut ja sarveisaineet sekä metallit. Nykyään neuloja voi ostaa niitä tekeviltä käsityöläisiltä ja hyvin varustelluista käsityöliikkeistä. Materiaaleina käytetään yleisesti samoja mihin vanhastaan on totuttu, mutta lisäksi nykyään valikoimissa on joitain synteettisiä- ja kierrätysmateriaalejakin kuten esimerkiksi cd-levyjä. Neula on suurikokoisen parsinneulan tapainen, mutta isompi neula, joka on yleensä vähintään viisi senttimetriä pitkä, normaalisti noin 7–15 cm ja leveydeltään 0,5–1 cm. Monesti neula on litteähkö ja melko tylppäkärkinen. Neulassa on yksi suurehko tai joskus useampikin silmä lankaa varten. Useampi silmä helpottaa langan säilyttämistä ja joidenkin lähteiden mukaan niitä on käytetty monivärisissä erivärisille langoille. Neulan ei tarvitse olla aivan suora, myös kaarevalla neulalla työ onnistuu yhtä hyvin. <br />
<br />
Neulakinnastyössä käytettävä lanka on ollut materiaaliltaan monesti lampaan villaa, mutta siihen on saatettu sekoittaa lisäksi koirankarvaa, hevosen jouhia tai sian karvaa tuomaan lisäkestävyyttä ja -lämpimyyttä, ja toimimaan paremmin käytössä kastuessaan. Hevosen jouhet eivät ime vettä, joten niistä tuli hyvät kintaat esimerkiksi kalastuskäyttöön. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat monesti väljäsuisia ja siten helppoja ja nopeita ottaa pois kädestä. Kinnas on valmistustekniikkansa ansiosta myös sen verran tukeva, jopa jäykkä, että kintaan pois ottaminen ja takaisin käteen laittaminen onnistuu ilman toista kättä. Tästä voi olla merkittävää helpotusta erilaisista tilanteissa, esimerkiksi hevosten kanssa töitä tehdessä, kalastuksessa ja metsätöissä. Neulakintaiden päällä pidettiin nahkarukkasta tuomaan parempaa pitoa ja tuulensuojaa. Lämpimyys ja miellyttävyys tuli sisärukkasena käytetystä neulakintaasta. <br />
<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Neulakinnastekniikka on hyvin vanha, esihistoriallinen ja laajalla käytössä ollut lankatekniikka. Löytöjä on tehty mm. Perusta, Israelista, Egyptistä, Englannista, Tanskasta ja Venäjältä. Tanskasta on löydetty kappale neulakinnastekniikalla tehtyä neulosta, joka on ajoitettu mesoliittiselle kivikaudelle, eli se on noin 10 000 vuotta vanhaa Varhaisimmat Suomesta tehdyt löydöt ovat 1000-luvulta <br />
Neulakinnastekniikka oli Suomessa käytetty laajasti kaiken neulottavan tekemiseen siihen saakka, kunnes uudemmat lankatekniikat kuten puikoilla neulomisen taito tuli maahamme 1600-luvulla.<br />
<br />
Erilaisia tapoja tehdä neulakinnastekniikkaa on hyvin monia. Eri alueilla, kylillä ja jopa yksittäisillä suvuilla saattoi olla oma tapansa tekemiseen. Suomessa tunnetut tavat on jaoteltu kolmeen pääluokkaan: suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäin neulotut Näissä kaikissa kolmessa pääluokassa on useita variaatioita, niinpä yhteensä Suomen alueella käytettyjä tapoja tunnetaan nykyään useampi kymmenen, ja tapoja on todennäköisesti ollut vieläkin enemmän. <br />
<br />
Suurimmaksi osaksi neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat toimineet työkäsineinä, mutta täytyy muistaa, että tekniikka oli Suomessa ainoa tiedossa oleva tekniikka valmistaa villakäsineitä noin 1600-luvulle saakka. Niinpä työkäsineiden lisäksi neulakinnastekniikalla tehtiin myös pyhäkintaita, jotka olivat usein vaaleasta tai kasvivärjätystä langasta ja koristeltuja kintaita. Tällaiset kintaat liittyivät erilaisiin juhlatilanteisiin ja niillä oli merkitys myös niin avioliittoon vihkimisessä kuin hautajaisissa. <br />
<br />
Neulakinnastekniikan hallitseminen oli arvostettu taito ja joskus jopa katsottiin, että jokaisen aikuisen naisen on se hallittava. Taito opittiin aiemmilta sukupolvilta jo nuorella iällä ja esimerkiksi myötäjäislahjoiksi kintaita saatetiin tarvita useat. Taito ei ollut kuitenkaan pelkästään naisten hallussa, vaan myös jotkut miehet tekivät neulakinnastöitä. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat olivat joissain tilanteissa rahan kaltaista tavaraa, koska ne kelpasivat myös maksuksi jopa vihkimisestä, jollei vihkiparilla ollut rahaa maksuun.<br />
<br />
Neulakinnastekniikasta on olemassa historiallisia näytteitä, jotka ovat eri museoiden ja vastaavien paikkojen kokoelmissa. Suomesta taltioituja, neulakinnasjäänteitä sisältäviä hautalöytöjä ja niihin liittyviä tietoja säilyttää Museovirasto. Tällainen on ainakin Euran emännän hauta, joka on arkistoitu nimellä Luistarin hauta nro 56. <br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Neulakinnastekniikka on perinteisesti siirtynyt sukupolvelta toiselle perheen sisällä tai lähipiirissä. Tämä senkin takia, että eri suvuilla ja eri kylissä oli omat neulomistapansa. Nykyään neulakinnastekniikka elää ehkä pienesti uutta tulemista, koska monet ovat kiinnostuneita vanhoista työtavoista neulakinnastekniikka mukaan lukien. Aiheesta pidetään kursseja eri kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa, ja tekniikkaa opettavat eteenpäin yksittäiset osaajat eri yhteyksissä pienissä määrin. Neulakinnastekniikka on ollut yhtenä aiheena myös erilaisissa keskiaikais- ja käsityöläistapahtumissa, kuten Sloyd Festissä Eckerössä elokuussa 2020. <br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Neulakinnastekniikka ei ole kuulunut kansakoulun eikä peruskoulun käsityöopetuksessa opetettaviin tekniikoihin. Tämä on vaikuttanut taidon laajan tekijäkunnan määrän hiipumiseen omalta osaltaan. Vaarana on tekniikoiden monipuolisuuden häviäminen, vaikka kiinnostus neulakinnastekniikkaan on nyt kasvanut. Tekijöitä tarvittaisiin lisää, jotta tekniikka säilyisi monipuolisena. Internetin mahdollisuuksia, video-opetusta ja etäyhteyksiä voisi hyödyntää enemmän taidon opettamisessa. Tekniikan esilletuominen ja esilläpito eri sosiaalisen median kanavissa voisi myös tuoda neulakinnastekniikkaa tunnetuksi ja herättää sitä kautta mielenkiintoa ja mahdollisia uusia tekijöitä.<br />
<br />
Neulakinnastekniikka on melko hidas tekniikka opeteltavaksi ja opetettavaksi. Sen oppiminen vaatii aikaa, paneutumista ja pitkäjänteisyyttä. Käsityöperinteen ylläpitäminen vaalii hiljaista tietoa, joka on sellaista tietoa, joka ei synny, säily eikä välity muuten kuin tekemällä. Käsityötekniikan harjoittaja oppii ja muistaa taitonsa fyysisesti, taito on liikettä, liikeratoja, se on kuin sanatonta tanssia. Taitoa on mahdotonta kuvata täysin sanallisesti ja muuttaa täysin teoreettiseen muotoon. Kehollinen muisti koskettaa alitajuista ymmärrystä ja vaikuttaa meihin syvemmin kuin sanat. Käsityön tekemisellä on symbolisia merkityksiä ja mieltä hoitavia ja innostavia vaikutuksia. <br />
<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry<br />
<br />
Asiantuntijat:<br />
Saija Lehtonen (kuvataiteilija ja taidekäsityöläinen),<br />
Ilta Hämäri (kansatieteilijä),<br />
Sirpa Mörsky (FM ja KteO)<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
Verkkolähteet:<br />
<br />
[https://www.youtube.com/watch?v=ptTwl8x1dGU Video Neulontakahvila: neulakinnastekniikka]<br />
<br />
[https://www.neulakintaat.fi/ Neulakinnassivut (Sanna-Mari Pihlajapiha)] <br />
<br />
[https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=neulakinnas&type=AllFields Finna.fi] <br />
<br />
[https://punomo.fi/kasityotekniikat/lankatekniikat/kinnasneulatekniikka/kinnasneulatoiden-ohjeita/neulakinnas/ Punomo - neulakinnastekniikka (Tarja Gröger 2017)]<br />
<br />
[https://punomo.fi/neulalla-neulominen-esityovaiheet Punomo - kinnasneulonnan vaiheet (Martta Mäenpää 2017)] <br />
<br />
<br />
Kirjallisuus: <br />
<br />
Valkeejärvi, Martta: Kinnasneulakirja (2016)<br />
<br />
Pasanen, Mervi: Yhdellä neulalla - neulakinnastekniikka tutuksi (2015)<br />
<br />
Lankatekniikoiden käsikirja (Tammi 2013) Neulakinnastekniikasta s. 114 - 127 (Martta Valkeejärvi, Laura Hämäri)<br />
<br />
Iki-ihanat käsityöaarteet Sneck, Sairanen (WSOY, 2012) Neulakinnastekniikasta s. 48-51 (Martta Mäenpää)<br />
<br />
Taito tehdä - Neulalla ja naulalla (WSOY 2010) Neulakinnastekniikasta s. 47 - 49 (Tarja Kröger)<br />
<br />
Almay, Aydemir: Käden taidot 4 (2004) Neulakinnastekniikasta s. 150 – 153<br />
<br />
Almay, Luutonen, Mitronen: Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (1993) Neulakinnastekniikasta s. 93 - 95<br />
<br />
<br />
<br />
Lehdet: <br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 10/1956 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu työkinnas".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 1/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas - II".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 2/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas III".<br />
<br />
Omin käsin -lehti 4/1968, s. 16 - 17 "Terittäen tehty kinnas - suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäen ommeltu, punaltaen tehty".<br />
<br />
Kotiliesi 2/1982, s. 77 - 78, "Neulakintaat"<br />
<br />
Taito 1/1995, s. 32 - 33, "Vanha työtapa käyttöön - neulakintaat lämmittämään".<br />
<br />
Suuri Käsityölehti 1/2003, s. 47 ja 63, "Lapaset neulakinnastekniikalla".<br />
<br />
Kotiliesi 6/2010 "Poronsuolilankaa ja hirvenluuneuloja - Keskiaika käsissä", s. 66 - 70.<br />
<br />
Gradut:<br />
<br />
Laura Hämäri, gradu (2011) "Kinnasneulatekniikan muutos perinnekäsityöstä muoti-ilmiöksi"<br />
<br />
Marjut Nordberg, gradu (2008) "Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa - Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka... muutakin kuin neulakinnas?"<br />
<br />
Krista Vajanto, gradu (2003) "Euran emännän neulakintaat"<br />
<br />
Kaisa Leinonen, gradu (2000), "Neulakinnasperinne Suomessa"</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Neulakinnastekniikka&diff=25897Neulakinnastekniikka2021-03-03T07:51:09Z<p>Modus ry: Ak: Uusi sivu: {{Ilmiö |kansallinen= |kategoria=Käsityötaidot |sijainti=Suomi |asiasanat=käsityö, neulakinnastekniikka, käsityöperinne, käsityötaidot, käsityöt, lanka, kinnasneulatekni...</p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kansallinen=<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=käsityö, neulakinnastekniikka, käsityöperinne, käsityötaidot, käsityöt, lanka, kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Neulakinnastekniikka on tunnettu esihistorialliselta ajalta saakka ja se on ollut monilla alueilla Suomessa käytössä vielä 1950-luvulle saakka. Sen jälkeen tekijöiden määrä laski pikkuhiljaa, koska osaajat ikääntyivät, eivätkä nuoremmat polvet enää opetelleet tekniikkaa siinä määrin kuin ennen. Neulakinnastekniikalle kävi samoin kuin monelle muullekin kädentaidolle; tekniikan osaamista ei pidetty enää niin tärkeänä, kun yhteiskunta ja ammatit muuttuivat, ja kaupasta alkoi saada neulakinnastekniikalla tehtyjä tuotteita korvaavia teollisesti valmistettuja tuotteita. Neulakinnastekniikan taito hiipui, mutta se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa aivan kokonaan hävinnyt maastamme. Tekijöitä säilyi siellä täällä ja ohjeita tekemiseen julkaistiin eri vuosikymmeninä esimerkiksi Kotiteollisuus ja Suuri käsityölehti -lehdissä.<br />
<br />
Uusi kiinnostus neulakinnastekniikkaa kohtaan alkoi vähitellen herätä 1990-luvulla ja kasvoi 2000-luvulla, kenties siksi, että havahduttiin tekniikan katoamisen vaaraan vanhojen taitajien siirtyessä tuonilmaisiin. Aluksi tekniikasta innostuneet olivat käsityön ammattilaisia, historianelävöittäjiä ja roolipelaajia, mutta nykyään neulakinnastekniikka kiinnostaa näiden lisäksi laajaa käsityön harrastajien joukkoa. Suomessa on tällä hetkellä harrastajia arviolta tuhatkunta.<br />
<br />
2000-luvun puolella on julkaistu ainakin kuusi kirjaa, jotka käsittelevät kokonaan tai osittain neulakinnastekniikkaa. Kiinnostuksesta ja sen kasvusta kertoo myös lukuisat kansalais- ja työväenopistojen kurssit. Neulakinnastekniikka muinaisena kädentaitona sopii hyvin 2010- ja 2020-luvuilla yhä voimakkaammin esiin noussutta luonnonläheisyyttä, ekologisuutta ja itsetekemistä arvostavaan trendiin, ja tämä näkyy tätä harvinaistunutta perinnetekniikkaa kohtaan kasvaneeseen mielenkiintoon tänä päivänä. Neulakinnastekniikkaa harjoittamalla kytkeytyy ainakin kymmenentuhatta vuotta vanhaan käsityöperinteen historiaan.<br />
<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
Neulakinnastekniikka kuuluu niin sanottuihin solmuttomiin verkkotekniikoihin. Neulakinnastekniikka poikkeaa sekä työtapana että sillä aikaan saatuna neulepintana esimerkiksi puikoilla neulomisesta ja virkkaamisesta. Neulos on tiivistä ja tukevaa, eikä se purkaannu. Nämä ominaisuudet tekevät neulakinnastekniikalla tehdystä kintaista ja muista töistä erittäin arvostetut ja myös pitkäikäiset. Neulakinnastekniikalla on suomenkielisen nimensä mukaisesti perinteisesti valmistettu Suomessa pääasiassa nimenomaan kintaita, mutta myös muita asusteita, vaatteita ja tarve-esineitä. Tekniikalla on valmistettu esimerkiksi paitoja ja sukkia, ja tekniikkaa on käytetty jopa maitosiivilöiden tekemiseen.<br />
<br />
Erilaisia työtapoja on hyvin monia. Kaikkia tapoja neuloa yhdistää työväline, joka on suurikokoinen neula, ja se, että lanka ei juokse kerältä, vaan siitä katkaistaan työskentelyyn sopivan mittainen pätkä. Aloittelijalle sopiva mitta on sylillinen eli noin 150 cm pitkä lanka, ja taidon karttuessa voi siirtyä käyttämään pidempää lankaa, jotta lankaa ei tarvitse jatkaa niin usein. Pidempi lanka kannattaa silmukoida, tavallaan virkata neulan silmään pistettynä, jolloin se varastoituu neulaan lyhempänä. Tätä virkkaamista kutsutaan haahlaamiseksi ja valmiiksi haalattua lankaa piustaksi. Neulan avulla pujottelemalla langasta muodostetaan silmukoita; ”silmiä”, josta muodostuu neulottava pinta.<br />
<br />
Neulakinnastekniikkaa voi tehdä niin, että työssä käsittelyvuorossa olevat silmukat ovat tekijän peukalon ympärillä, tai vapaalla työotteella niin, että työ on tasona esimerkiksi pöydällä ilman peukalosilmukoita. Neulakinnastekniikassa työ etenee vasemmalta oikealle, eli päinvastaisessa suunnassa kuin esimerkiksi virkatessa. Neulakinnastekniikan tekemisestä tekijät itse ovat perinteisesti käyttäneet työn tekemisestä nimitystä neulominen tai ompeleminen. Neulakinnastekniikasta on käytetty erilaisia nimiä, kuten kinnasneulatekniikka, neulaaminen, yhdellä puikolla neulominen, yhdellä neulalla neulominen, kinnasompelu, neulalla neulominen, pisteleminen. Näitä voisi nostaa myös asiasanoihin.<br />
<br />
Valmiin kintaan suu on monesti viimeistelty erivärisellä langalla, myöhemmin myös virkkaamalla, nauhalla tai esimerkiksi iskuhapsuilla. Tämä on vahvistanut kintaan suuta ja koristanut sitä, sekä näiden lisäksi toiminut kinnasparin tunnusmerkkinä omistajalleen.<br />
<br />
Neulakinnastekniikassa käytettävä neula on usein ennen tehty itse, materiaalina perinteisesti on ollut eri puulajit, eläinten luut ja sarveisaineet sekä metallit. Nykyään neuloja voi ostaa niitä tekeviltä käsityöläisiltä ja hyvin varustelluista käsityöliikkeistä. Materiaaleina käytetään yleisesti samoja mihin vanhastaan on totuttu, mutta lisäksi nykyään valikoimissa on joitain synteettisiä- ja kierrätysmateriaalejakin kuten esimerkiksi cd-levyjä. Neula on suurikokoisen parsinneulan tapainen, mutta isompi neula, joka on yleensä vähintään viisi senttimetriä pitkä, normaalisti noin 7–15 cm ja leveydeltään 0,5–1 cm. Monesti neula on litteähkö ja melko tylppäkärkinen. Neulassa on yksi suurehko tai joskus useampikin silmä lankaa varten. Useampi silmä helpottaa langan säilyttämistä ja joidenkin lähteiden mukaan niitä on käytetty monivärisissä erivärisille langoille. Neulan ei tarvitse olla aivan suora, myös kaarevalla neulalla työ onnistuu yhtä hyvin. <br />
<br />
Neulakinnastyössä käytettävä lanka on ollut materiaaliltaan monesti lampaan villaa, mutta siihen on saatettu sekoittaa lisäksi koirankarvaa, hevosen jouhia tai sian karvaa tuomaan lisäkestävyyttä ja -lämpimyyttä, ja toimimaan paremmin käytössä kastuessaan. Hevosen jouhet eivät ime vettä, joten niistä tuli hyvät kintaat esimerkiksi kalastuskäyttöön. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat monesti väljäsuisia ja siten helppoja ja nopeita ottaa pois kädestä. Kinnas on valmistustekniikkansa ansiosta myös sen verran tukeva, jopa jäykkä, että kintaan pois ottaminen ja takaisin käteen laittaminen onnistuu ilman toista kättä. Tästä voi olla merkittävää helpotusta erilaisista tilanteissa, esimerkiksi hevosten kanssa töitä tehdessä, kalastuksessa ja metsätöissä. Neulakintaiden päällä pidettiin nahkarukkasta tuomaan parempaa pitoa ja tuulensuojaa. Lämpimyys ja miellyttävyys tuli sisärukkasena käytetystä neulakintaasta. <br />
<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Neulakinnastekniikka on hyvin vanha, esihistoriallinen ja laajalla käytössä ollut lankatekniikka. Löytöjä on tehty mm. Perusta, Israelista, Egyptistä, Englannista, Tanskasta ja Venäjältä. Tanskasta on löydetty kappale neulakinnastekniikalla tehtyä neulosta, joka on ajoitettu mesoliittiselle kivikaudelle, eli se on noin 10 000 vuotta vanhaa Varhaisimmat Suomesta tehdyt löydöt ovat 1000-luvulta <br />
Neulakinnastekniikka oli Suomessa käytetty laajasti kaiken neulottavan tekemiseen siihen saakka, kunnes uudemmat lankatekniikat kuten puikoilla neulomisen taito tuli maahamme 1600-luvulla.<br />
<br />
Erilaisia tapoja tehdä neulakinnastekniikkaa on hyvin monia. Eri alueilla, kylillä ja jopa yksittäisillä suvuilla saattoi olla oma tapansa tekemiseen. Suomessa tunnetut tavat on jaoteltu kolmeen pääluokkaan: suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäin neulotut Näissä kaikissa kolmessa pääluokassa on useita variaatioita, niinpä yhteensä Suomen alueella käytettyjä tapoja tunnetaan nykyään useampi kymmenen, ja tapoja on todennäköisesti ollut vieläkin enemmän. <br />
<br />
Suurimmaksi osaksi neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat ovat toimineet työkäsineinä, mutta täytyy muistaa, että tekniikka oli Suomessa ainoa tiedossa oleva tekniikka valmistaa villakäsineitä noin 1600-luvulle saakka. Niinpä työkäsineiden lisäksi neulakinnastekniikalla tehtiin myös pyhäkintaita, jotka olivat usein vaaleasta tai kasvivärjätystä langasta ja koristeltuja kintaita. Tällaiset kintaat liittyivät erilaisiin juhlatilanteisiin ja niillä oli merkitys myös niin avioliittoon vihkimisessä kuin hautajaisissa. <br />
<br />
Neulakinnastekniikan hallitseminen oli arvostettu taito ja joskus jopa katsottiin, että jokaisen aikuisen naisen on se hallittava. Taito opittiin aiemmilta sukupolvilta jo nuorella iällä ja esimerkiksi myötäjäislahjoiksi kintaita saatetiin tarvita useat. Taito ei ollut kuitenkaan pelkästään naisten hallussa, vaan myös jotkut miehet tekivät neulakinnastöitä. Neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat olivat joissain tilanteissa rahan kaltaista tavaraa, koska ne kelpasivat myös maksuksi jopa vihkimisestä, jollei vihkiparilla ollut rahaa maksuun.<br />
<br />
Neulakinnastekniikasta on olemassa historiallisia näytteitä, jotka ovat eri museoiden ja vastaavien paikkojen kokoelmissa. Suomesta taltioituja, neulakinnasjäänteitä sisältäviä hautalöytöjä ja niihin liittyviä tietoja säilyttää Museovirasto. Tällainen on ainakin Euran emännän hauta, joka on arkistoitu nimellä Luistarin hauta nro 56. <br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Neulakinnastekniikka on perinteisesti siirtynyt sukupolvelta toiselle perheen sisällä tai lähipiirissä. Tämä senkin takia, että eri suvuilla ja eri kylissä oli omat neulomistapansa. Nykyään neulakinnastekniikka elää ehkä pienesti uutta tulemista, koska monet ovat kiinnostuneita vanhoista työtavoista neulakinnastekniikka mukaan lukien. Aiheesta pidetään kursseja eri kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa, ja tekniikkaa opettavat eteenpäin yksittäiset osaajat eri yhteyksissä pienissä määrin. Neulakinnastekniikka on ollut yhtenä aiheena myös erilaisissa keskiaikais- ja käsityöläistapahtumissa, kuten Sloyd Festissä Eckerössä elokuussa 2020. <br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Neulakinnastekniikka ei ole kuulunut kansakoulun eikä peruskoulun käsityöopetuksessa opetettaviin tekniikoihin. Tämä on vaikuttanut taidon laajan tekijäkunnan määrän hiipumiseen omalta osaltaan. Vaarana on tekniikoiden monipuolisuuden häviäminen, vaikka kiinnostus neulakinnastekniikkaan on nyt kasvanut. Tekijöitä tarvittaisiin lisää, jotta tekniikka säilyisi monipuolisena. Internetin mahdollisuuksia, video-opetusta ja etäyhteyksiä voisi hyödyntää enemmän taidon opettamisessa. Tekniikan esilletuominen ja esilläpito eri sosiaalisen median kanavissa voisi myös tuoda neulakinnastekniikkaa tunnetuksi ja herättää sitä kautta mielenkiintoa ja mahdollisia uusia tekijöitä.<br />
<br />
Neulakinnastekniikka on melko hidas tekniikka opeteltavaksi ja opetettavaksi. Sen oppiminen vaatii aikaa, paneutumista ja pitkäjänteisyyttä. Käsityöperinteen ylläpitäminen vaalii hiljaista tietoa, joka on sellaista tietoa, joka ei synny, säily eikä välity muuten kuin tekemällä. Käsityötekniikan harjoittaja oppii ja muistaa taitonsa fyysisesti, taito on liikettä, liikeratoja, se on kuin sanatonta tanssia. Taitoa on mahdotonta kuvata täysin sanallisesti ja muuttaa täysin teoreettiseen muotoon. Kehollinen muisti koskettaa alitajuista ymmärrystä ja vaikuttaa meihin syvemmin kuin sanat. Käsityön tekemisellä on symbolisia merkityksiä ja mieltä hoitavia ja innostavia vaikutuksia. <br />
<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry<br />
<br />
Asiantuntijat:<br />
Saija Lehtonen (kuvataiteilija ja taidekäsityöläinen),<br />
Ilta Hämäri (kansatieteilijä),<br />
Sirpa Mörsky (FM ja KteO)<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
Verkkolähteet:<br />
<br />
Video Neulontakahvila: neulakinnastekniikka https://www.youtube.com/watch?v=ptTwl8x1dGU<br />
<br />
Neulakinnassivut (Sanna-Mari Pihlajapiha) https://www.neulakintaat.fi/ <br />
<br />
Finna.fi https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=neulakinnas&type=AllFields<br />
<br />
Punomo - neulakinnastekniikka (Tarja Gröger 2017) https://punomo.fi/kasityotekniikat/lankatekniikat/kinnasneulatekniikka/kinnasneulatoiden-ohjeita/neulakinnas/<br />
<br />
Punomo - kinnasneulonnan vaiheet (Martta Mäenpää 2017) https://punomo.fi/neulalla-neulominen-esityovaiheet (Mäenpää, Martta. 2017)<br />
<br />
<br />
Kirjallisuus: <br />
<br />
Valkeejärvi, Martta: Kinnasneulakirja (2016)<br />
<br />
Pasanen, Mervi: Yhdellä neulalla - neulakinnastekniikka tutuksi (2015)<br />
<br />
Lankatekniikoiden käsikirja (Tammi 2013) Neulakinnastekniikasta s. 114 - 127 (Martta Valkeejärvi, Laura Hämäri)<br />
<br />
Iki-ihanat käsityöaarteet Sneck, Sairanen (WSOY, 2012) Neulakinnastekniikasta s. 48-51 (Martta Mäenpää)<br />
<br />
Taito tehdä - Neulalla ja naulalla (WSOY 2010) Neulakinnastekniikasta s. 47 - 49 (Tarja Kröger)<br />
<br />
Almay, Aydemir: Käden taidot 4 (2004) Neulakinnastekniikasta s. 150 – 153<br />
<br />
Almay, Luutonen, Mitronen: Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (1993) Neulakinnastekniikasta s. 93 - 95<br />
<br />
<br />
<br />
Lehdet: <br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 10/1956 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu työkinnas".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 1/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas - II".<br />
<br />
Kotiteollisuus-lehti 2/1957 (kirjastojen varastot), Tellervo Soisalon-Soinisen artikkeli "Vanhaan tapaan valmistettu kinnas III".<br />
<br />
Omin käsin -lehti 4/1968, s. 16 - 17 "Terittäen tehty kinnas - suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäen ommeltu, punaltaen tehty".<br />
<br />
Kotiliesi 2/1982, s. 77 - 78, "Neulakintaat"<br />
<br />
Taito 1/1995, s. 32 - 33, "Vanha työtapa käyttöön - neulakintaat lämmittämään".<br />
<br />
Suuri Käsityölehti 1/2003, s. 47 ja 63, "Lapaset neulakinnastekniikalla".<br />
<br />
Kotiliesi 6/2010 "Poronsuolilankaa ja hirvenluuneuloja - Keskiaika käsissä", s. 66 - 70.<br />
<br />
Gradut:<br />
<br />
Laura Hämäri, gradu (2011) "Kinnasneulatekniikan muutos perinnekäsityöstä muoti-ilmiöksi"<br />
<br />
Marjut Nordberg, gradu (2008) "Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa - Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka... muutakin kuin neulakinnas?"<br />
<br />
Krista Vajanto, gradu (2003) "Euran emännän neulakintaat"<br />
<br />
Kaisa Leinonen, gradu (2000), "Neulakinnasperinne Suomessa"</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6986Shoe making tradition2017-03-21T13:48:30Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
Finnish shoe types have always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathes in sweltering heat. Shoes are considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured, footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes. <br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from an idea to the final shoe. Professional shoemakers are educated in vocational schools or applied science universities. <br />
<br />
A cobbler is a skilled professional who makes handmade shoes for a customer or repairs shoes and other products and makes keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and works in a team of doctors, physiotherapists and footwear therapists. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also designs and makes bags, for individual customers or sells ready-made shoes and bags. <br />
<br />
In today`s Finland, Tavastia Education Consortium and Satakunta Education Consortium educate shoemakers and orthopaedic shoemakers. HAMK, Häme University of Applied Science offers footwear design education.<br />
<br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|222x222px|A last, insoles and a shoe upper (picture: Merianne Nebo)]]Traditionally shoe making takes up to 200 stages of operations. In Finland, shoe making is still, mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in the operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially, it is made by machines and in a handmade process is made by human hand. Even though shoes are manufactured mainly industrially, many operations need people to operate. Maximum craftsmanship is needed when shoemaker assembles upper pieces and sole with a hand needle. <br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or by using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks.<br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|227x227px|Stich-down construction. (picture: Kenkäpaja Pihka)]] <br />
<br />
Traditional shoe making technique is Welted Construction. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common in making men`s high quality classical shoes. Finland has just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes is time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros. <br />
Khoisan people form South-Africa invented Vedltschoen or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. In today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching. <br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|228x228px|Cemented lasting construction. (picture: Merianne Nebo)]]<br />
Cemented construction or stuck-on construction were introduced to shoe business in 1960`s. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive). It soon became the most popular technique in the industry and in handcraft shoe making because of its low cost. <br />
<br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
Cobblers went around homes to repair or make households’ shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boots among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. Finnish Boots or Lapikas are made of vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many types of turn-over-shoe techniques were used in industrial or handcrafted shoe making. <br />
<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|417x417px|Modern injection moulding. (picture: HAMK)]] The skill of shoe making was passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor (vuorineuvos) Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th Century industrial shoe manufacturing developed strongly, and the city of Tampere became “The Shoe Capital of Finland”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with industrial manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floors. Also another shoe school in Kankaanpää trained operatives in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. From the 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. Injection moulded shoe technique invented in 1970`s was introduced also in Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly, used for a safety and service footwear. From the 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased. <br />
Young people have anyway founded small-scale businesses serving mainly private customers by making customized footwear. In the 2000’s environmental awareness has become a global trend, and it has generated fresh ways to think of shoes and their materials. <br />
<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from the perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professionals. The education is dependent on the support of the safety footwear factories and cooperation with research units of universities. <br />
<br />
Fashion business has met global changes which is why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work and that is why it needs skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers have succeeded, though, to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability. <br />
<br />
In handmade shoe making some interesting traditional shoe techniques have been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used technique.<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential in handmade and eco-friendly shoe business. <br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands have been founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally. <br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|603x603px|Honouring the Heritage of Wetterhoff. Hand crafted sneakers by students of footwear design. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff’s heritage is a part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design have started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate yearly from Tavastia and about ten from HAMK. About ten percent of them all start their own handmade shoe enterprise.<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or make them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and works in a team of doctors, physiotherapists and foot-therapists. About 20 cobblers graduate every year. <br />
<br />
<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
The future of the tradition<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This improves the values and appreciation of handcrafts as a part of or our cultural heritage. <br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoe field. <br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers everyone a possibility to make shoes by hand from quality materials. <br />
<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
[http://modus.fi/ The Pirkanmaa design, arts and crafts association Modus ry]<br />
<br />
Merianne Nebo, footwear designer, senior lecturer in footwear design<br />
<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kengän suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna <br />
<br />
http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää <br />
<br />
https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ ”Facebook page of HAMK Footwear Design”<br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts ”Facebook page of HAMK Design”<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts ”Facebook page of Sataedu Shoemaking”<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts ”Facebook page of Tampere Museum, Vapriikki and the exhibition Pinkoen Huomiseen”<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ ”Facebook and www- pages of handcraft business Kenkäpaja Pihka”<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ ”Facebook and www-pages of handcraft business Sulokas”<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina ”Facebook and www-pages of handcraft business Cobblerina Design”<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or http://www.mioona.fi/ ”Facebook and www-pages of handcraft business Mioona”<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ ”Facebook and www-pages of men`s Goodyear welted shoe business Saint Vacant”<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 ”Facebook page of handcraft shoe business Harald Kenkä”<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ ”Www page of men`s handcraft shoe business Paljakka Handmade”<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ ”Www page of handcraft shoe business Mittajalkine”<br />
<br />
http://www.samsam.fi/ ”Www-page of handcraft shoe business SamSam”<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi ”Www-page of orthopaedic shoe business Erikoissuutarit”<br />
<br />
http://www.suutarit.com ”Www-page of cobblers”<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi ”Www-page of cobbler`s association”</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6985Shoe making tradition2017-03-21T13:43:09Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
Finnish shoe types have always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathes in sweltering heat. Shoes are considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured, footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes. <br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from an idea to the final shoe. Professional shoemakers are educated in vocational schools or applied science universities. <br />
<br />
A cobbler is a skilled professional who makes handmade shoes for a customer or repairs shoes and other products and makes keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and works in a team of doctors, physiotherapists and footwear therapists. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also designs and makes bags, for individual customers or sells ready-made shoes and bags. <br />
<br />
In today`s Finland, Tavastia Education Consortium and Satakunta Education Consortium educate shoemakers and orthopaedic shoemakers. HAMK, Häme University of Applied Science offers footwear design education.<br />
<br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|222x222px|A last, insoles and a shoe upper (picture: Merianne Nebo)]]Traditionally shoe making takes up to 200 stages of operations. In Finland, shoe making is still, mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in the operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially, it is made by machines and in a handmade process is made by human hand. Even though shoes are manufactured mainly industrially, many operations need people to operate. Maximum craftsmanship is needed when shoemaker assembles upper pieces and sole with a hand needle. <br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or by using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks.<br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|227x227px|Stich-down construction. (picture: Kenkäpaja Pihka)]] <br />
<br />
Traditional shoe making technique is Welted Construction. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common in making men`s high quality classical shoes. Finland has just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes is time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros. <br />
Khoisan people form South-Africa invented Vedltschoen or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. In today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching. <br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|228x228px|Cemented lasting construction. (picture: Merianne Nebo)]]<br />
Cemented construction or stuck-on construction were introduced to shoe business in 1960`s. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive). It soon became the most popular technique in the industry and in handcraft shoe making because of its low cost. <br />
<br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
Cobblers went around homes to repair or make households’ shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boots among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. Finnish Boots or Lapikas are made of vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many types of turn-over-shoe techniques were used in industrial or handcrafted shoe making. <br />
<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|417x417px|Modern injection moulding. (picture: HAMK)]] The skill of shoe making was passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor (vuorineuvos) Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th Century industrial shoe manufacturing developed strongly, and the city of Tampere became “The Shoe Capital of Finland”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with industrial manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floors. Also another shoe school in Kankaanpää trained operatives in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. From the 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. Injection moulded shoe technique invented in 1970`s was introduced also in Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly, used for a safety and service footwear. From the 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased. <br />
Young people have anyway founded small-scale businesses serving mainly private customers by making customized footwear. In the 2000’s environmental awareness has become a global trend, and it has generated fresh ways to think of shoes and their materials. <br />
<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from the perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professionals. The education is dependent on the support of the safety footwear factories and cooperation with research units of universities. <br />
<br />
Fashion business has met global changes which is why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work and that is why it needs skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers have succeeded, though, to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability. <br />
<br />
In handmade shoe making some interesting traditional shoe techniques have been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used technique.<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential in handmade and eco-friendly shoe business. <br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands have been founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally. <br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|603x603px|Honouring the Heritage of Wetterhoff. Hand crafted sneakers by students of footwear design. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff’s heritage is a part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design have started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate yearly from Tavastia and about ten from HAMK. About ten percent of them all start their own handmade shoe enterprise.<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or make them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and works in a team of doctors, physiotherapists and foot-therapists. About 20 cobblers graduate every year. <br />
<br />
<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
The future of the tradition<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This improves the values and appreciation of handcrafts as a part of or our cultural heritage. <br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoe field. <br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers everyone a possibility to make shoes by hand from quality materials. <br />
<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
The Pirkanmaa design, arts and crafts association Modus ry<br />
<br />
Merianne Nebo, footwear designer, senior lecturer in footwear design<br />
<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kengän suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna <br />
<br />
http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää <br />
<br />
https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ ”Facebook page of HAMK Footwear Design”<br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts ”Facebook page of HAMK Design”<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts ”Facebook page of Sataedu Shoemaking”<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts ”Facebook page of Tampere Museum, Vapriikki and the exhibition Pinkoen Huomiseen”<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ ”Facebook and www- pages of handcraft business Kenkäpaja Pihka”<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ ”Facebook and www-pages of handcraft business Sulokas”<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina ”Facebook and www-pages of handcraft business Cobblerina Design”<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or http://www.mioona.fi/ ”Facebook and www-pages of handcraft business Mioona”<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ ”Facebook and www-pages of men`s Goodyear welted shoe business Saint Vacant”<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 ”Facebook page of handcraft shoe business Harald Kenkä”<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ ”Www page of men`s handcraft shoe business Paljakka Handmade”<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ ”Www page of handcraft shoe business Mittajalkine”<br />
<br />
http://www.samsam.fi/ ”Www-page of handcraft shoe business SamSam”<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi ”Www-page of orthopaedic shoe business Erikoissuutarit”<br />
<br />
http://www.suutarit.com ”Www-page of cobblers”<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi ”Www-page of cobbler`s association”</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6984Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-21T13:24:34Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=Kengät, Kenkien valmistus, Fredrika Wetterhoff, Suutari, Jalkinemuotoilu, Jalkineet, Reunoskenkä, Velttikenkä, Liimakenkä, Ortopedisuutari<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|253x253px|Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen. (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|255x255px|Velttikenkä (kuva: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on ''reunoskenkä''. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä ''velttikenkärakenne'' levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|255x255px|Liimakenkärakenne (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää ''liimakenkätekniikkaa''. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|402x402px|Kengän pohjan kiinnitys ruiskuvalutekniikalla. (Kuva: HAMK:n arkisto)]]<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|521x521px|Jalkinemuotolijaopiskelijat käsityömäisen tennarin ja Wetterhoffin perinteitä toteuttamassa. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta.<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka.<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,]<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
'''Kirjallisuutta:''' <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
'''Koulutuksesta:'''<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
'''Verkkolähteitä:''' <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ ”HAMK Muotoilulinjan jalkineen pääaineen Facebook-sivu”<br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts ”HAMK Muotoilulinjan Facebook-sivu”<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts ” Satakunnan koulutuskeskuksen suutarilinjan Facebook-sivu”<br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts “ Tampereen museot Vapriikin Pinkoen Huomiseen- näyttelyn Facebook-sivu”<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts tai http://kenkapajapihka.fi/ “ Jalkineita käsityömäisesti valmistavan Kenkäpaja Pihkan Facebook-sivu ja www-sivu”<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas tai http://www.sulokas.com/ ” Jalkineita käsityömäisesti valmistavan Sulokkaan Facebook-sivu ja www-sivu” <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina tai http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina ” Jalkineita käsityömäisesti valmistavan Cobblerina Desingnin Facebook-sivu ja www-sivu”<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona tai http://www.mioona.fi/ ” Jalkineita käsityömäisesti valmistavan Mioonan Facebook-sivu ja www-sivu ”<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ “ Miesten jalkineita käsityömäisin menetelmin valmistuttava Saint Vacantin Facebook-sivu ja www-sivu”<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 ” Jalkineita käsityömäisesti valmistavan ja korjaavan Haraldin Kengän Facebook-sivu”!<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ “ Miesten jalkineita käsityömäisesti valmistavan Paljakka Handmade www-sivu”<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ ”Jalkineita käsityömäisesti valmistavan ja korjaavan Mittajalkineen www-sivu”<br />
<br />
http://www.samsam.fi/ ”Jalkineita käsityömäisesti valmistavan ja korjaavan Mittajalkineen www-sivu”<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi “ Erikoismitoin ja käsityömäisesti jalkineita valmistavan Erikoissuutarien www-sivu”<br />
<br />
http://www.suutarit.com “ Suutarien ja jalkinekorjaajien tiedot www-sivuna”<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi “ Suutariliikkeiden liiton www-sivu”</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6446Shoe making tradition2017-03-07T14:21:07Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
Finnish shoe types has always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathe is sweltering heat. Shoes considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes.<br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from idea to final shoe. They have got education from vocational schools or from applied science university. <br />
<br />
A cobbler is skilled professional who make handmade shoes for a customer or repair shoes and other products and make keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and work in team of doctors, physiotherapist and footwear therapist. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also design and makes bags, for individual customer or sell ready-made shoes and bags. <br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|603x603px|Honouring the Heritage of Wetterhoff. Hand crafted sneakers by students of footwear design. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
'''Fredrika Wetterhoff heritage''' <br />
<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff heritage is part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK has but heads together and they educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design has started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate from Tavastia and about ten form HAMK. About ten percent of them all start handmade shoe entrepreneur. <br />
<br />
'''Journeyman and Master''' <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or made them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and work in team of doctors, physiotherapist and foot-therapist. About 20 cobblers graduates every year.<br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|222x222px|A last, insoles and a shoe upper (picture: Merianne Nebo)]]<br />
Traditionally shoe making takes 200 stages of operations. In Finland shoe making is still mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially it is made by machines and handmade process is made by human hand. Even though manufacturing method uses mostly machines, many operations need people to operate. Maximum handcraft work in handmade shoes instead is when shoemaker sew upper pieces and sole with hand needle.<br />
<br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks. <br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|227x227px|Stich-down construction. (picture: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Traditional shoe making technique is ''Welted Construction''. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common used for men`s high quality classical shoes. We have just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes are time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros.<br />
<br />
Khoisan people form South-Africa invented ''Vedltschoen'' or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. Today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|228x228px|Cemented lasting construction. (picture: Merianne Nebo)]]<br />
''Cemented construction'' or stuck-on construction were introduces to shoe business in 1960`. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive).It soon became the most popular technique in industry and in handcraft shoe making because of the low cost.<br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
Cobblers went around homes to repair or make households shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boot among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. A Finnish Boots or Lapikas is made a vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many type of turn-over-shoe technique was used by industrially or handcrafted shoe making.<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|417x417px|Modern injection moulding. (picture: HAMK)]]<br />
The skill of shoe making passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor/ vuorineuvos Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th century industrial shoem anufacturing developed strongly, and the town Tampere became “A Shoe Capital”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floor. Same did another shoe school in Kankaanpää in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. In 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. In 1970`s invented injection moulded shoe technique was introduced also to Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly used for safety and service footwear. In 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased.<br />
<br />
Young people has founded though, small scale business serving more like private customers by making customized footwear. Getting to Millenium years environmental awareness has become global trends, and it has generated fresh way to think of shoes and its materials.<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professional. The education is laying on the support of the safety footwear factories, cooperation with research units of universities. <br />
<br />
<br />
Fashion business has met global changes why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work so it need skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers has succeeded, though , to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability.<br />
<br />
<br />
In handmade shoe making an interesting traditional shoe techniques has been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used techniques.<br />
<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential on handmade and eco friendly shoe business.<br />
<br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands has founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally.<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This support improving the values and appreciation of handcrafts as par or our cultural heritage. Fredrika Wetterhoff heritage demands us to develop concept of shoemakers and designers, cooperation. <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoes field.<br />
<br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers for everyone possibility to make shoes by hand from quality materials.<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry], <br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 <br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ <br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ <br />
<br />
http://www.samsam.fi/ <br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi <br />
<br />
http://www.suutarit.com <br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6445Shoe making tradition2017-03-07T14:20:06Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
Finnish shoe types has always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathe is sweltering heat. Shoes considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes.<br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from idea to final shoe. They have got education from vocational schools or from applied science university. <br />
<br />
A cobbler is skilled professional who make handmade shoes for a customer or repair shoes and other products and make keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and work in team of doctors, physiotherapist and footwear therapist. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also design and makes bags, for individual customer or sell ready-made shoes and bags. <br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|603x603px|Honouring the Heritage of Wetterhoff. Hand crafted sneakers by students of footwear design. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
'''Fredrika Wetterhoff heritage''' <br />
<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff heritage is part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK has but heads together and they educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design has started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate from Tavastia and about ten form HAMK. About ten percent of them all start handmade shoe entrepreneur. <br />
<br />
'''Journeyman and Master''' <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or made them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and work in team of doctors, physiotherapist and foot-therapist. About 20 cobblers graduates every year.<br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|222x222px|A last, insoles and a shoe upper (picture: Merianne Nebo)]]<br />
Traditionally shoe making takes 200 stages of operations. In Finland shoe making is still mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially it is made by machines and handmade process is made by human hand. Even though manufacturing method uses mostly machines, many operations need people to operate. Maximum handcraft work in handmade shoes instead is when shoemaker sew upper pieces and sole with hand needle.<br />
<br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks. <br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|227x227px|Stich-down construction. (picture: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Traditional shoe making technique is ''Welted Construction''. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common used for men`s high quality classical shoes. We have just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes are time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros.<br />
<br />
Khoisan people form South-Africa invented ''Vedltschoen'' or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. Today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|228x228px|Cemented lasting construction. (picture: Merianne Nebo)]]<br />
''Cemented construction'' or stuck-on construction were introduces to shoe business in 1960`. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive).It soon became the most popular technique in industry and in handcraft shoe making because of the low cost.<br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
Cobblers went around homes to repair or make households shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boot among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. A Finnish Boots or Lapikas is made a vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many type of turn-over-shoe technique was used by industrially or handcrafted shoe making.<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|417x417px|Modern injection moulding. (picture: HAMK)]]<br />
The skill of shoe making passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor/ vuorineuvos Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th century industrial shoem anufacturing developed strongly, and the town Tampere became “A Shoe Capital”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floor. Same did another shoe school in Kankaanpää in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. In 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. In 1970`s invented injection moulded shoe technique was introduced also to Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly used for safety and service footwear. In 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased.<br />
<br />
Young people has founded though, small scale business serving more like private customers by making customized footwear. Getting to Millenium years environmental awareness has become global trends, and it has generated fresh way to think of shoes and its materials.<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professional. The education is laying on the support of the safety footwear factories, cooperation with research units of universities. <br />
<br />
<br />
Fashion business has met global changes why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work so it need skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers has succeeded, though , to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability.<br />
<br />
<br />
In handmade shoe making an interesting traditional shoe techniques has been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used techniques.<br />
<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential on handmade and eco friendly shoe business.<br />
<br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands has founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally.<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This support improving the values and appreciation of handcrafts as par or our cultural heritage. Fredrika Wetterhoff heritage demands us to develop concept of shoemakers and designers, cooperation. <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoes field.<br />
<br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers for everyone possibility to make shoes by hand from quality materials.<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,] <br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 <br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ <br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ <br />
<br />
http://www.samsam.fi/ <br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi <br />
<br />
http://www.suutarit.com <br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6444Shoe making tradition2017-03-07T14:18:45Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
Finnish shoe types has always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathe is sweltering heat. Shoes considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes.<br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from idea to final shoe. They have got education from vocational schools or from applied science university. <br />
<br />
A cobbler is skilled professional who make handmade shoes for a customer or repair shoes and other products and make keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and work in team of doctors, physiotherapist and footwear therapist. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also design and makes bags, for individual customer or sell ready-made shoes and bags. <br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|603x603px|Honouring the Heritage of Wetterhoff. Hand crafted sneakers by students of footwear design. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
'''Fredrika Wetterhoff heritage''' <br />
<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff heritage is part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK has but heads together and they educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design has started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate from Tavastia and about ten form HAMK. About ten percent of them all start handmade shoe entrepreneur. <br />
<br />
'''Journeyman and Master''' <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or made them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and work in team of doctors, physiotherapist and foot-therapist. About 20 cobblers graduates every year.<br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|222x222px|A last, insoles and a shoe upper (picture: Merianne Nebo)]]<br />
Traditionally shoe making takes 200 stages of operations. In Finland shoe making is still mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially it is made by machines and handmade process is made by human hand. Even though manufacturing method uses mostly machines, many operations need people to operate. Maximum handcraft work in handmade shoes instead is when shoemaker sew upper pieces and sole with hand needle.<br />
<br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks. <br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|227x227px|Stich-down construction. (picture: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Traditional shoe making technique is ''Welted Construction''. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common used for men`s high quality classical shoes. We have just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes are time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros.<br />
<br />
Khoisan people form South-Africa invented ''Vedltschoen'' or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. Today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|228x228px|Cemented lasting construction. (picture: Merianne Nebo)]]<br />
''Cemented construction'' or stuck-on construction were introduces to shoe business in 1960`. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive).It soon became the most popular technique in industry and in handcraft shoe making because of the low cost.<br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
Cobblers went around homes to repair or make households shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boot among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. A Finnish Boots or Lapikas is made a vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many type of turn-over-shoe technique was used by industrially or handcrafted shoe making.<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|417x417px|Modern injection moulding. (picture: HAMK)]]<br />
The skill of shoe making passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor/ vuorineuvos Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th century industrial shoem anufacturing developed strongly, and the town Tampere became “A Shoe Capital”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floor. Same did another shoe school in Kankaanpää in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. In 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. In 1970`s invented injection moulded shoe technique was introduced also to Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly used for safety and service footwear. In 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased.<br />
<br />
Young people has founded though, small scale business serving more like private customers by making customized footwear. Getting to Millenium years environmental awareness has become global trends, and it has generated fresh way to think of shoes and its materials.<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professional. The education is laying on the support of the safety footwear factories, cooperation with research units of universities. <br />
<br />
<br />
Fashion business has met global changes why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work so it need skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers has succeeded, though , to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability.<br />
<br />
<br />
In handmade shoe making an interesting traditional shoe techniques has been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used techniques.<br />
<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential on handmade and eco friendly shoe business.<br />
<br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands has founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally.<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This support improving the values and appreciation of handcrafts as par or our cultural heritage. Fredrika Wetterhoff heritage demands us to develop concept of shoemakers and designers, cooperation. <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoes field.<br />
<br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers for everyone possibility to make shoes by hand from quality materials.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,] <br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori <br />
<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 <br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ <br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ <br />
<br />
http://www.samsam.fi/ <br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi <br />
<br />
http://www.suutarit.com <br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6440Shoe making tradition2017-03-07T14:18:11Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
Finnish shoe types has always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathe is sweltering heat. Shoes considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes.<br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from idea to final shoe. They have got education from vocational schools or from applied science university. <br />
<br />
A cobbler is skilled professional who make handmade shoes for a customer or repair shoes and other products and make keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and work in team of doctors, physiotherapist and footwear therapist. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also design and makes bags, for individual customer or sell ready-made shoes and bags. <br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|603x603px|Honouring the Heritage of Wetterhoff. Hand crafted sneakers by students of footwear design. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
'''Fredrika Wetterhoff heritage''' <br />
<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff heritage is part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK has but heads together and they educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design has started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate from Tavastia and about ten form HAMK. About ten percent of them all start handmade shoe entrepreneur. <br />
<br />
'''Journeyman and Master''' <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or made them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and work in team of doctors, physiotherapist and foot-therapist. About 20 cobblers graduates every year.<br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|222x222px|A last, insoles and a shoe upper (picture: Merianne Nebo)]]<br />
Traditionally shoe making takes 200 stages of operations. In Finland shoe making is still mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially it is made by machines and handmade process is made by human hand. Even though manufacturing method uses mostly machines, many operations need people to operate. Maximum handcraft work in handmade shoes instead is when shoemaker sew upper pieces and sole with hand needle.<br />
<br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks. <br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|227x227px|Stich-down construction. (picture: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Traditional shoe making technique is ''Welted Construction''. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common used for men`s high quality classical shoes. We have just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes are time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros.<br />
<br />
Khoisan people form South-Africa invented ''Vedltschoen'' or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. Today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|228x228px|Cemented lasting construction. (picture: Merianne Nebo)]]<br />
''Cemented construction'' or stuck-on construction were introduces to shoe business in 1960`. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive).It soon became the most popular technique in industry and in handcraft shoe making because of the low cost.<br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
Cobblers went around homes to repair or make households shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boot among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. A Finnish Boots or Lapikas is made a vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many type of turn-over-shoe technique was used by industrially or handcrafted shoe making.<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|417x417px|Modern injection moulding. (picture: HAMK)]]<br />
The skill of shoe making passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor/ vuorineuvos Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th century industrial shoem anufacturing developed strongly, and the town Tampere became “A Shoe Capital”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floor. Same did another shoe school in Kankaanpää in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. In 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. In 1970`s invented injection moulded shoe technique was introduced also to Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly used for safety and service footwear. In 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased.<br />
<br />
Young people has founded though, small scale business serving more like private customers by making customized footwear. Getting to Millenium years environmental awareness has become global trends, and it has generated fresh way to think of shoes and its materials.<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professional. The education is laying on the support of the safety footwear factories, cooperation with research units of universities. <br />
<br />
<br />
Fashion business has met global changes why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work so it need skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers has succeeded, though , to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability.<br />
<br />
<br />
In handmade shoe making an interesting traditional shoe techniques has been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used techniques.<br />
<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential on handmade and eco friendly shoe business.<br />
<br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands has founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally.<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This support improving the values and appreciation of handcrafts as par or our cultural heritage. Fredrika Wetterhoff heritage demands us to develop concept of shoemakers and designers, cooperation. <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoes field.<br />
<br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers for everyone possibility to make shoes by hand from quality materials.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry, <br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori <br />
<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 <br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ <br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ <br />
<br />
http://www.samsam.fi/ <br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi <br />
<br />
http://www.suutarit.com <br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6409Shoe making tradition2017-03-07T13:54:05Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
<br />
Finnish shoe types has always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathe is sweltering heat. Shoes considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes.<br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from idea to final shoe. They have got education from vocational schools or from applied science university. <br />
<br />
A cobbler is skilled professional who make handmade shoes for a customer or repair shoes and other products and make keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and work in team of doctors, physiotherapist and footwear therapist. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also design and makes bags, for individual customer or sell ready-made shoes and bags. <br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|603x603px|Honouring the Heritage of Wetterhoff. Hand crafted sneakers by students of footwear design. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
'''Fredrika Wetterhoff heritage''' <br />
<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff heritage is part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK has but heads together and they educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design has started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate from Tavastia and about ten form HAMK. About ten percent of them all start handmade shoe entrepreneur. <br />
<br />
'''Journeyman and Master''' <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or made them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and work in team of doctors, physiotherapist and foot-therapist. About 20 cobblers graduates every year. <br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|222x222px|A last, insoles and a shoe upper (picture: Merianne Nebo)]]<br />
Traditionally shoe making takes 200 stages of operations. In Finland shoe making is still mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially it is made by machines and handmade process is made by human hand. Even though manufacturing method uses mostly machines, many operations need people to operate. Maximum handcraft work in handmade shoes instead is when shoemaker sew upper pieces and sole with hand needle.<br />
<br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks. <br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|227x227px|Stich-down construction. (picture: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Traditional shoe making technique is ''Welted Construction''. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common used for men`s high quality classical shoes. We have just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes are time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros.<br />
<br />
Khoisan people form South-Africa invented ''Vedltschoen'' or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. Today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|228x228px|Cemented lasting construction. (picture: Merianne Nebo)]]<br />
''Cemented construction'' or stuck-on construction were introduces to shoe business in 1960`. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive).It soon became the most popular technique in industry and in handcraft shoe making because of the low cost. <br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
<br />
Cobblers went around homes to repair or make households shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boot among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. A Finnish Boots or Lapikas is made a vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many type of turn-over-shoe technique was used by industrially or handcrafted shoe making.<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|417x417px|Modern injection moulding. (picture: HAMK)]]<br />
The skill of shoe making passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor/ vuorineuvos Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th century industrial shoem anufacturing developed strongly, and the town Tampere became “A Shoe Capital”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floor. Same did another shoe school in Kankaanpää in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. In 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. In 1970`s invented injection moulded shoe technique was introduced also to Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly used for safety and service footwear. In 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased.<br />
<br />
Young people has founded though, small scale business serving more like private customers by making customized footwear. Getting to Millenium years environmental awareness has become global trends, and it has generated fresh way to think of shoes and its materials.<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professional. The education is laying on the support of the safety footwear factories, cooperation with research units of universities. <br />
<br />
<br />
Fashion business has met global changes why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work so it need skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers has succeeded, though , to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability.<br />
<br />
<br />
In handmade shoe making an interesting traditional shoe techniques has been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used techniques.<br />
<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential on handmade and eco friendly shoe business.<br />
<br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands has founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally. <br />
<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
<br />
<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This support improving the values and appreciation of handcrafts as par or our cultural heritage. Fredrika Wetterhoff heritage demands us to develop concept of shoemakers and designers, cooperation. <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoes field.<br />
<br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers for everyone possibility to make shoes by hand from quality materials.<br />
<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry], <br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori <br />
<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 <br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ <br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ <br />
<br />
http://www.samsam.fi/ <br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi <br />
<br />
http://www.suutarit.com <br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6402Shoe making tradition2017-03-07T13:52:26Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
<br />
Finnish shoe types has always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathe is sweltering heat. Shoes considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes.<br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from idea to final shoe. They have got education from vocational schools or from applied science university. <br />
<br />
A cobbler is skilled professional who make handmade shoes for a customer or repair shoes and other products and make keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and work in team of doctors, physiotherapist and footwear therapist. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also design and makes bags, for individual customer or sell ready-made shoes and bags. <br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|603x603px|Honouring the Heritage of Wetterhoff. Hand crafted sneakers by students of footwear design. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
'''Fredrika Wetterhoff heritage''' <br />
<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff heritage is part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK has but heads together and they educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design has started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate from Tavastia and about ten form HAMK. About ten percent of them all start handmade shoe entrepreneur. <br />
<br />
'''Journeyman and Master''' <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or made them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and work in team of doctors, physiotherapist and foot-therapist. About 20 cobblers graduates every year. <br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|222x222px|A last, insoles and a shoe upper (picture: Merianne Nebo)]]<br />
Traditionally shoe making takes 200 stages of operations. In Finland shoe making is still mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially it is made by machines and handmade process is made by human hand. Even though manufacturing method uses mostly machines, many operations need people to operate. Maximum handcraft work in handmade shoes instead is when shoemaker sew upper pieces and sole with hand needle.<br />
<br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks. <br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|227x227px|Stich-down construction. (picture: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Traditional shoe making technique is ''Welted Construction''. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common used for men`s high quality classical shoes. We have just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes are time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros.<br />
<br />
Khoisan people form South-Africa invented ''Vedltschoen'' or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. Today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|228x228px|Cemented lasting construction. (picture: Merianne Nebo)]]<br />
''Cemented construction'' or stuck-on construction were introduces to shoe business in 1960`. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive).It soon became the most popular technique in industry and in handcraft shoe making because of the low cost. <br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
<br />
Cobblers went around homes to repair or make households shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boot among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. A Finnish Boots or Lapikas is made a vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many type of turn-over-shoe technique was used by industrially or handcrafted shoe making.<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|417x417px|Modern injection moulding. (picture: HAMK)]]<br />
The skill of shoe making passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor/ vuorineuvos Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th century industrial shoem anufacturing developed strongly, and the town Tampere became “A Shoe Capital”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floor. Same did another shoe school in Kankaanpää in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. In 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. In 1970`s invented injection moulded shoe technique was introduced also to Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly used for safety and service footwear. In 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased.<br />
<br />
Young people has founded though, small scale business serving more like private customers by making customized footwear. Getting to Millenium years environmental awareness has become global trends, and it has generated fresh way to think of shoes and its materials.<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professional. The education is laying on the support of the safety footwear factories, cooperation with research units of universities. <br />
<br />
<br />
Fashion business has met global changes why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work so it need skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers has succeeded, though , to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability.<br />
<br />
<br />
In handmade shoe making an interesting traditional shoe techniques has been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used techniques.<br />
<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential on handmade and eco friendly shoe business.<br />
<br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands has founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally. <br />
<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
<br />
<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This support improving the values and appreciation of handcrafts as par or our cultural heritage. Fredrika Wetterhoff heritage demands us to develop concept of shoemakers and designers, cooperation. <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoes field.<br />
<br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers for everyone possibility to make shoes by hand from quality materials.<br />
<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry, <br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori <br />
<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 <br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ <br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ <br />
<br />
http://www.samsam.fi/ <br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi <br />
<br />
http://www.suutarit.com <br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6389Shoe making tradition2017-03-07T13:42:16Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
<br />
Finnish shoe types has always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathe is sweltering heat. Shoes considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes.<br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from idea to final shoe. They have got education from vocational schools or from applied science university. <br />
<br />
A cobbler is skilled professional who make handmade shoes for a customer or repair shoes and other products and make keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and work in team of doctors, physiotherapist and footwear therapist. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also design and makes bags, for individual customer or sell ready-made shoes and bags. <br />
<br />
'''Fredrika Wetterhoff heritage''' <br />
<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff heritage is part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK has but heads together and they educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design has started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate from Tavastia and about ten form HAMK. About ten percent of them all start handmade shoe entrepreneur. <br />
<br />
'''Journeyman and Master''' <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or made them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and work in team of doctors, physiotherapist and foot-therapist. About 20 cobblers graduates every year. <br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
Traditionally shoe making takes 200 stages of operations. In Finland shoe making is still mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially it is made by machines and handmade process is made by human hand. Even though manufacturing method uses mostly machines, many operations need people to operate. Maximum handcraft work in handmade shoes instead is when shoemaker sew upper pieces and sole with hand needle.<br />
<br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks. <br />
<br />
Traditional shoe making technique is ''Welted Construction''. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common used for men`s high quality classical shoes. We have just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes are time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros.<br />
<br />
Khoisan people form South-Africa invented ''Vedltschoen'' or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. Today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching.<br />
<br />
''Cemented construction'' or stuck-on construction were introduces to shoe business in 1960`. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive).It soon became the most popular technique in industry and in handcraft shoe making because of the low cost. <br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
<br />
Cobblers went around homes to repair or make households shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boot among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. A Finnish Boots or Lapikas is made a vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many type of turn-over-shoe technique was used by industrially or handcrafted shoe making.<br />
<br />
The skill of shoe making passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor/ vuorineuvos Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th century industrial shoem anufacturing developed strongly, and the town Tampere became “A Shoe Capital”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floor. Same did another shoe school in Kankaanpää in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. In 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. In 1970`s invented injection moulded shoe technique was introduced also to Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly used for safety and service footwear. In 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased.<br />
<br />
Young people has founded though, small scale business serving more like private customers by making customized footwear. Getting to Millenium years environmental awareness has become global trends, and it has generated fresh way to think of shoes and its materials.<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professional. The education is laying on the support of the safety footwear factories, cooperation with research units of universities. <br />
<br />
<br />
Fashion business has met global changes why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work so it need skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers has succeeded, though , to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability.<br />
<br />
<br />
In handmade shoe making an interesting traditional shoe techniques has been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used techniques.<br />
<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential on handmade and eco friendly shoe business.<br />
<br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands has founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally. <br />
<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
<br />
<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This support improving the values and appreciation of handcrafts as par or our cultural heritage. Fredrika Wetterhoff heritage demands us to develop concept of shoemakers and designers, cooperation. <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoes field.<br />
<br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers for everyone possibility to make shoes by hand from quality materials.<br />
<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry, <br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori <br />
<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 <br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ <br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ <br />
<br />
http://www.samsam.fi/ <br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi <br />
<br />
http://www.suutarit.com <br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Shoe_making_tradition&diff=6388Shoe making tradition2017-03-07T13:36:13Z<p>Modus ry: Ak: Uusi sivu: {{Ilmiö |kieli=en |kategoria=Käsityötaidot |sijainti=Suomi |asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted cons...</p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kieli=en<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=shoes, shoe making, Fredrika Wetterhoff, cobbler, orthopaedic shoemaker, shoe design, footwear, welted construction, stitch-down construction<br />
}}<br />
<br />
==Practitioners and people who know the tradition well==<br />
<br />
Finnish shoe types has always been very functional because of the climate. A footwear protects from the cold, withstands moisture and breathe is sweltering heat. Shoes considered durable goods and worn a long as they held together. Before industrially manufactured footwear common people in towns and the countryside bought footwear from the village cobbler or the master shoemaker, or even made their own shoes.<br />
<br />
Today handcrafted shoes in Finland are made for individual customer by made-to-measure or customer may choose shoes from an existing collection. These skilled professionals can make a shoe from idea to final shoe. They have got education from vocational schools or from applied science university. <br />
<br />
A cobbler is skilled professional who make handmade shoes for a customer or repair shoes and other products and make keys. An orthopaedic cobbler makes shoes of special needs and work in team of doctors, physiotherapist and footwear therapist. A shoe designer-artenome designs and makes shoes by hand, most often also design and makes bags, for individual customer or sell ready-made shoes and bags. <br />
<br />
Fredrika Wetterhoff heritage<br />
<br />
In 1885, Fredrika Wetterhoff started to provide education in crafts and arts for women in Hämeenlinna. Today Wetterhoff heritage is part of education of Tavastia Education Consortium and HAMK Häme University of Applied Sciences. Tavastia and HAMK has but heads together and they educate shoemakers and shoe designers under the same roof in Hämeenlinna. Tavastia shoe making course qualifies you for repairing shoes or to start your own handmade shoe business. HAMK shoe design course qualifies you to design and develop shoe collection or to run your own shoe or bag business. Nowadays many graduates from HAMK footwear design has started their own footwear label based on handcraft shoe making. About eight cobblers graduate from Tavastia and about ten form HAMK. About ten percent of them all start handmade shoe entrepreneur. <br />
<br />
Journeyman and Master <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium educates cobblers and orthopaedic cobblers in Kankaanpää. You also get a qualification of journeyman and master shoemaker. The cobbler has skill to repair shoes or made them. An orthopaedic cobbler makes shoes for special needs and work in team of doctors, physiotherapist and foot-therapist. About 20 cobblers graduates every year. <br />
<br />
==Practising of the tradition==<br />
Traditionally shoe making takes 200 stages of operations. In Finland shoe making is still mostly made by human hands. The most important difference between industrial and handcrafted shoe making is in operation where assembled shoe upper is formed around plastic or wooden last shape. Industrially it is made by machines and handmade process is made by human hand. Even though manufacturing method uses mostly machines, many operations need people to operate. Maximum handcraft work in handmade shoes instead is when shoemaker sew upper pieces and sole with hand needle.<br />
<br />
Shoe making is based on assembling upper and sole together in various ways to form a shoe. Most often shoes are moulded around the last. Shoes can be made by hand or using machines. Shoes are made for an individual customer or they are manufactured in standardized bulks. <br />
<br />
Traditional shoe making technique is Welted Construction. Upper of a shoe is attached to insole by stitching. Then sole is attached to upper and welt by stitching. This technique is the most common used for men`s high quality classical shoes. We have just a few cobblers or artenomes using the method. They use high quality materials. Making shoes are time consuming. The price of the shoes can reach up to 1000 euros.<br />
<br />
Khoisan people form South-Africa invented Vedltschoen or Stitch-down shoe construction. Europeans brought the construction to Europe during World War- times. The technique was practised also in Finland. Today`s Finland some handcraft entrepreneurs are using the technique. In vedltchoen technique upper of the shoe is attach to sole by stitching.<br />
<br />
Cemented construction or stuck-on construction were introduces to shoe business in 1960`. The upper of the shoe is attached to insole and then to sole by glue (adhesive).It soon became the most popular technique in industry and in handcraft shoe making because of the low cost. <br />
<br />
==The background and history of the tradition==<br />
<br />
Cobblers went around homes to repair or make households shoes. In villages cobblers made ”customized footwear” up till late 1940`s. Boots with long leg part were generally used among men and mid high boot among ladies. Low shoe types became common in Finland along with urbanization in 1950`s. <br />
<br />
Finland has many traditional handmade shoe types. One of them is a birch bark shoe. Shoes are made by beading birch bark straps together. A Finnish Boots or Lapikas is made a vegetable tanned leather, also wooden handmade nails are used. Supikas are shoes which are used with traditional costumes. They are also made of vegetable tanned leather. The Felt Boots came to Finland from Russia. Felt boots are made of wool, they are warm winter boots. Tallukas boots are from Pirkanmaa region. They were made out of old heavy textiles. Many layers of textile were sewn together to form a shoe. <br />
<br />
In olden times cobblers made men`s boots and ladies ankle boots by welted construction. The technique was the most common shoe technique also in the beginning of industrial manufacturing era. Many type of turn-over-shoe technique was used by industrially or handcrafted shoe making.<br />
<br />
The skill of shoe making passed down from cobblers to journeymen and apprentices. Honorary mining counsellor/ vuorineuvos Emil Aaltonen`s way to the top footwear industrial manufacturing business started as a cobbler`s journeyman in Hattula. In the beginning of 20th century industrial shoem anufacturing developed strongly, and the town Tampere became “A Shoe Capital”. However, handcrafted shoe business with skilled cobblers continued up till 1940`s alongside with manufacturing. When industrial shoe making was blooming, Tampere vocational school trained operatives to factory floor. Same did another shoe school in Kankaanpää in 1970`s. The same shoe training gave competences also to practice cobbler`s profession. In 1990`s till today Finnish shoe manufacturing business has decreased a lot. In 1970`s invented injection moulded shoe technique was introduced also to Finland. It is now the most common shoe technique in Finnish shoe industry. It is mostly used for safety and service footwear. In 1990`s until today the Finnish shoe industry has faced global challenges and mass production has decreased.<br />
<br />
Young people has founded though, small scale business serving more like private customers by making customized footwear. Getting to Millenium years environmental awareness has become global trends, and it has generated fresh way to think of shoes and its materials.<br />
<br />
==The transmission of the tradition==<br />
<br />
Footwear industrial manufacturing today is developing specially in safety footwear and service footwear sectors. They meet global quality requirements from perspective of technology, materials and sustainability. Also this sector requires a highly skilled professional. The education is laying on the support of the safety footwear factories, cooperation with research units of universities. <br />
<br />
<br />
Fashion business has met global changes why fashion shoes are not manufactured widely in Finland. Fashion manufacturing is partly handmade work so it need skilled operatives in factory floors. Some Finnish shoe manufacturers has succeeded, though , to develop footwear for Nordic climate focusing on sustainability.<br />
<br />
<br />
In handmade shoe making an interesting traditional shoe techniques has been introduced like welted shoe construction and stitch-down shoe construction. Flat lasting technique continues to be the most used techniques.<br />
<br />
<br />
For future cobblers and design-artenomes are planning workshop concepts by which they can work together. Education has a key role to support young entrepreneurs to achieve maximum potential on handmade and eco friendly shoe business.<br />
<br />
<br />
Finnish magazine Kauppalehti underlined that Finland is the country of shoe wizards. New brands has founded specially by designer-artenomes and they have succeeded also internationally. <br />
<br />
<br />
==The future of the tradition==<br />
<br />
<br />
The survival of the handcrafted shoe making tradition relies on the continuation of shoe making and design education and the support of shoe making and design entrepreneurs. This support improving the values and appreciation of handcrafts as par or our cultural heritage. Fredrika Wetterhoff heritage demands us to develop concept of shoemakers and designers, cooperation. <br />
<br />
The Satakunta Educational Consortium shoe making education has an important role to support the development of orthopaedic shoes field.<br />
<br />
Refreshing adventurous courses of “making-your-own-shoes” by Kenkäpaja Pihka, is warmly welcomed to Finnish handcraft field. Company offers for everyone possibility to make shoes by hand from quality materials.<br />
<br />
<br />
==The community/communities behind this submission.==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry, <br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori <br />
<br />
<br />
==Bibliography and links to external sources of information==<br />
Literature: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995. <br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012. <br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1 <br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994. <br />
<br />
Nebo.M, Mustonen. L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005. <br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998. <br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus. Helsinki. 1989. <br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989. <br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010. <br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008. <br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943. <br />
<br />
On internet:<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx <br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/ <br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017 <br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina <br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or http://www.saintvacant.com/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130 <br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/ <br />
<br />
http://mittajalkine.fi/ <br />
<br />
http://www.samsam.fi/ <br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi <br />
<br />
http://www.suutarit.com <br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6387Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-07T12:54:27Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=Kengät, Kenkien valmistus, Fredrika Wetterhoff, Suutari, Jalkinemuotoilu, Jalkineet, Reunoskenkä, Velttikenkä, Liimakenkä, Ortopedisuutari<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
'''Fredrika Wetterhoffin käsityöperinne'''<br />
[[Tiedosto:Tennarit.png|thumb|521x521px|Jalkinemuotolijaopiskelijat käsityömäisen tennarin ja Wetterhoffin perinteitä toteuttamassa. (Kuva: Jenna Kalliomäki)]]<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
'''Kisällit ja mestarit'''<br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta.<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|253x253px|Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen. (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|255x255px|Velttikenkä (kuva: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on ''reunoskenkä''. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä ''velttikenkärakenne'' levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|255x255px|Liimakenkärakenne (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää ''liimakenkätekniikkaa''. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
[[Tiedosto:Kengän valmistus.png|thumb|402x402px|Kengän pohjan kiinnitys ruiskuvalutekniikalla. (Kuva: HAMK:n arkisto)]]<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka.<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,]<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
'''Kirjallisuutta:''' <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
'''Koulutuksesta:'''<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
'''Verkkolähteitä:''' <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or <br />
http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or <br />
http://www.saintvacant.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/<br />
<br />
http://www.samsam.fi/<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi<br />
<br />
http://www.suutarit.com<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Keng%C3%A4n_valmistus.png&diff=6386Tiedosto:Kengän valmistus.png2017-03-07T12:52:27Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Ruiskuvalutekniikka</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Tennarit.png&diff=6385Tiedosto:Tennarit.png2017-03-07T12:46:29Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Jalkinemuotolijaopiskelijat käsityömäisen tennarin ja Wetterhoffin perinteitä toteuttamassa.</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6384Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-07T12:42:56Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=Kengät, Kenkien valmistus, Fredrika Wetterhoff, Suutari, Jalkinemuotoilu, Jalkineet, Reunoskenkä, Velttikenkä, Liimakenkä, Ortopedisuutari<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
'''Fredrika Wetterhoffin käsityöperinne'''<br />
<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
'''Kisällit ja mestarit'''<br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta.<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|253x253px|Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen. (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|255x255px|Velttikenkä (kuva: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on ''reunoskenkä''. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä ''velttikenkärakenne'' levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|255x255px|Liimakenkärakenne (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää ''liimakenkätekniikkaa''. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka.<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,]<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
'''Kirjallisuutta:''' <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
'''Koulutuksesta:'''<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
'''Verkkolähteitä:''' <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or <br />
http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or <br />
http://www.saintvacant.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/<br />
<br />
http://www.samsam.fi/<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi<br />
<br />
http://www.suutarit.com<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6363Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-06T16:28:52Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=Kengät, Kenkien valmistus, Fredrika Wetterhoff, Suutari, Jalkinemuotoilu, Jalkineet, Reunoskenkä, Velttikenkä, Liimakenkä<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
'''Fredrika Wetterhoffin käsityöperinne'''<br />
<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
'''Kisällit ja mestarit'''<br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta.<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|253x253px|Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen. (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|255x255px|Velttikenkä (kuva: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on ''reunoskenkä''. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä ''velttikenkärakenne'' levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|255x255px|Liimakenkärakenne (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää ''liimakenkätekniikkaa''. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka.<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,]<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
'''Kirjallisuutta:''' <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
'''Koulutuksesta:'''<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
'''Verkkolähteitä:''' <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or <br />
http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or <br />
http://www.saintvacant.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/<br />
<br />
http://www.samsam.fi/<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi<br />
<br />
http://www.suutarit.com<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6361Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-06T16:23:20Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=Kengät, Kenkien valmistus, Fredrika Wetterhoff, Suutari, Jalkinemuotoilu, Jalkineet, Reunoskenkä, Velttikenkä, Liimakenkä<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
'''Fredrika Wetterhoffin käsityöperinne'''<br />
<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
'''Kisällit ja mestarit'''<br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta.<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|257x257px|Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen. (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|255x255px|Velttikenkä (kuva: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on ''reunoskenkä''. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä ''velttikenkärakenne'' levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|255x255px|Liimakenkärakenne (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää ''liimakenkätekniikkaa''. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka.<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,]<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
'''Kirjallisuutta:''' <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
'''Koulutuksesta:'''<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
'''Verkkolähteitä:''' <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or <br />
http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or <br />
http://www.saintvacant.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/<br />
<br />
http://www.samsam.fi/<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi<br />
<br />
http://www.suutarit.com<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6360Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-06T16:09:45Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=Kengät, Kenkien valmistus, Fredrika Wetterhoff, Suutari, Jalkinemuotoilu, Jalkineet<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
'''Fredrika Wetterhoffin käsityöperinne'''<br />
<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
'''Kisällit ja mestarit'''<br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta.<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|257x257px|Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen. (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|255x255px|Velttikenkä (kuva: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on ''reunoskenkä''. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä ''velttikenkärakenne'' levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|255x255px|Liimakenkärakenne (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää ''liimakenkätekniikkaa''. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka.<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,]<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
'''Kirjallisuutta:''' <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
'''Koulutuksesta:'''<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
'''Verkkolähteitä:''' <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or <br />
http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or <br />
http://www.saintvacant.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/<br />
<br />
http://www.samsam.fi/<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi<br />
<br />
http://www.suutarit.com<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6359Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-06T16:03:08Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=Kengät, Kenkien valmistus, Fredrika Wetterhoff, Suutari, Jalkinemuotoilu, Jalkineet<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
'''Fredrika Wetterhoffin käsityöperinne'''<br />
<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
'''Kisällit ja mestarit'''<br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta.<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
[[Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png|thumb|257x257px|Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen. (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
[[Tiedosto:Velttikenkä.png|thumb|255x255px|Velttikenkä (kuva: Kenkäpaja Pihka)]]<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on reunoskenkä. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä velttikenkärakenne levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
[[Tiedosto:Liimakenkärakenne..png|thumb|255x255px|Liimakenkärakenne (Kuva: Merianne Nebo)]]<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää liimakenkätekniikkaa. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka.<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,]<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
'''Kirjallisuutta:''' <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
'''Koulutuksesta:'''<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
'''Verkkolähteitä:''' <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or <br />
http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or <br />
http://www.saintvacant.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/<br />
<br />
http://www.samsam.fi/<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi<br />
<br />
http://www.suutarit.com<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Liimakenk%C3%A4rakenne..png&diff=6358Tiedosto:Liimakenkärakenne..png2017-03-06T16:02:32Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Liimakenkärakenne.</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Velttikenk%C3%A4.png&diff=6357Tiedosto:Velttikenkä.png2017-03-06T15:58:55Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Velttikenkä/ kuva Kenkäpaja Pihka</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Lesti,_pinkopohja_ja_jalkineen_p%C3%A4%C3%A4llinen.png&diff=6356Tiedosto:Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.png2017-03-06T15:56:16Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen.</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Tiedosto:Lesti_ppohja_p%C3%A4%C3%A4llinen.gif&diff=6355Tiedosto:Lesti ppohja päällinen.gif2017-03-06T15:51:48Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen. (Kuva: Merianne Nebo)</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6354Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-06T15:43:36Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
|asiasanat=Kengät, Kenkien valmistus, Fredrika Wetterhoff, Suutari, Jalkinemuotoilu, Jalkineet<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
'''Fredrika Wetterhoffin käsityöperinne'''<br />
<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
'''Kisällit ja mestarit'''<br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta.<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on reunoskenkä. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä velttikenkärakenne levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää liimakenkätekniikkaa. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka.<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,]<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
'''Kirjallisuutta:''' <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
'''Koulutuksesta:'''<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
'''Verkkolähteitä:''' <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or <br />
http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or <br />
http://www.saintvacant.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/<br />
<br />
http://www.samsam.fi/<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi<br />
<br />
http://www.suutarit.com<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6353Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-06T15:41:50Z<p>Modus ry: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
'''Fredrika Wetterhoffin käsityöperinne'''<br />
<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
'''Kisällit ja mestarit'''<br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta. <br />
<br />
<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on reunoskenkä. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä velttikenkärakenne levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää liimakenkätekniikkaa. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka. <br />
<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
[http://modus.fi/ Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,]<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
'''Kirjallisuutta:''' <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
'''Koulutuksesta:'''<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
'''Verkkolähteitä:''' <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or <br />
http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or <br />
http://www.saintvacant.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/<br />
<br />
http://www.samsam.fi/<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi<br />
<br />
http://www.suutarit.com<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ryhttps://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/w/index.php?title=Keng%C3%A4n_k%C3%A4sity%C3%B6m%C3%A4inen_valmistus&diff=6352Kengän käsityömäinen valmistus2017-03-06T15:38:24Z<p>Modus ry: Ak: Uusi sivu: {{Ilmiö |kategoria=Käsityötaidot |sijainti=Suomi }} ==Perinteen harjoittajat ja tuntijat== Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisi...</p>
<hr />
<div>{{Ilmiö<br />
|kategoria=Käsityötaidot<br />
|sijainti=Suomi<br />
}}<br />
<br />
==Perinteen harjoittajat ja tuntijat==<br />
Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.<br />
<br />
Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. <br />
Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. <br />
<br />
Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.<br />
<br />
Fredrika Wetterhoffin käsityöperinne<br />
<br />
Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen. <br />
<br />
Kisällit ja mestarit<br />
<br />
Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta. <br />
<br />
<br />
<br />
==Perinteen harjoittaminen==<br />
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.<br />
<br />
Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona. <br />
<br />
Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on reunoskenkä. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin. <br />
<br />
Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä velttikenkärakenne levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.<br />
<br />
Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää liimakenkätekniikkaa. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.<br />
<br />
<br />
==Perinteen taustaa ja historiaa==<br />
Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.<br />
<br />
Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat. <br />
<br />
Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.<br />
<br />
Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.<br />
<br />
Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. <br />
<br />
Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.<br />
<br />
<br />
==Perinteen eteenpäin välittäminen==<br />
Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.<br />
<br />
Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.<br />
<br />
Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.<br />
<br />
<br />
==Perinteen tulevaisuus==<br />
Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.<br />
<br />
Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka. <br />
<br />
<br />
==Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt==<br />
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,<br />
<br />
Merianne Nebo, jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori<br />
<br />
<br />
==Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin==<br />
Kirjallisuutta: <br />
<br />
Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.<br />
<br />
Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.<br />
<br />
Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1<br />
<br />
Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.<br />
<br />
Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.<br />
<br />
Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.<br />
<br />
Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.<br />
<br />
Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.<br />
<br />
Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.<br />
<br />
Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.<br />
<br />
Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.<br />
<br />
Koulutuksesta:<br />
<br />
Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx<br />
<br />
Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/<br />
<br />
Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto<br />
<br />
Verkkolähteitä: <br />
<br />
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-kenkataiturien-maa/WtfJi8nm luettu 15.2.2017<br />
<br />
https://www.facebook.com/jalkinemuotoilu/ <br />
<br />
https://www.facebook.com/HAMKDesign/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/suutarit/?fref=ts <br />
<br />
https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua/?fref=ts<br />
<br />
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/?fref=ts or http://kenkapajapihka.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=sulokas or http://www.sulokas.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=cobblerina or <br />
http://cobblerina.wixsite.com/cobblerina<br />
<br />
https://www.facebook.com/search/top/?q=mioona or <br />
<br />
http://www.mioona.fi/<br />
<br />
https://www.facebook.com/saintvacant/?fref=ts or <br />
http://www.saintvacant.com/<br />
<br />
https://www.facebook.com/pages/Haraldin-Kenk%C3%A4-tmi/326745227353130<br />
<br />
http://paljakkahandmade.fi/<br />
<br />
http://mittajalkine.fi/<br />
<br />
http://www.samsam.fi/<br />
<br />
http://www.erikoissuutarit.fi<br />
<br />
http://www.suutarit.com<br />
<br />
http://www.suutariliikkeidenliitto.fi</div>Modus ry