Fransujen solmeilu
| Fransujen solmeilu | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Fransujen solmeilu on perinteinen suomalainen käsityötekniikka, joka aikoinaan tunnettiin kautta koko Suomen, mutta erityisesti sitä harrastettiin Pohjanmaalla. Nykyisin fransujen solmintaa opetetaan taitoyhdistyksissä, käsityökouluissa ja kansalaisopistoissa. Tekniikkaa ylläpitävät edellisten lisäksi myös Taitoliitto ja Suomen käsityön museo.
Perinteen harjoittaminen
Taitoyhdistyksissä on järjestetty fransukursseja 1980-luvulla ja 2020-luvulla osana taiteen perusopetuksen käsityön opintoja aikuisille. Keski-Pohjanmaan kansalaisopistojen ohjelmaan fransukurssit kuuluivat vielä 2010-luvulla laajasti. Erityisesti Ylivieskan seudun kansalaisopisto on ylläpitänyt fransupitsien opetusta jo vuosia. Vuonna 2005 ilmajokiset Raili Saarenpää ja Ritva Penttilä tuottivat videotalenteen Fransut, jossa opetetaan miten fransua solmitaan. Myös Taito Keski-Pohjanmaa on tuottanut esittelyvideon fransupitsin valmistamisesta vuonna 2021 Innocrafts -hankkeessa.
Nykyisin fransulankana käytetään etupäässä pellavalankaa ns. fransulankaa, joka on ominaisuuksiltaan tiukkakierteistä ja kierteisempää kuin tavallinen pellavalanka. Fransut ovat usein luonnonvärisiä tai valkaistusta pellavasta tehtyjä. Fransua solmittaessa käytetään vain kahta eri solmua, A- solmua ja B- solmua. Solmimissuunta on tavallisesti vasemmalta oikealle. Solmujen teko: A solmu: solmitaan kahden lankaparin kaksi vierekkäistä lankaa siten, että otetaan vasemmalla oleva lanka oikean käden peukalon ja etusormen väliin. Oikealla olevaan lankaan tartutaan vasemman käden peukalolla ja etusormella oikeassa kädessä olevan langan alta. Langat ovat tässä vaiheessa ristissä ja oikean käden lanka aina päällä. Tehdään oikeassa kädessä olevalla langalla silmukka yläkautta ja vedetään langan pää molempien lankojen alta silmukan läpi. Kiristetään solmu napakasti. Solmua B käytetään, kun solmussa on kolme tai useampia lankoja. Monivärisissä fransuissa solmua B käytetään myös kahden langan solmuissa silloin, kun jokin tietty väri halutaan solmussa päällepäin ja kun värilankoja kuljetetaan johonkin tiettyyn suuntaan. Lankoja ei solmussa B panna ristiin. Solmu tehdään oikeanpuoleisella langalla muuten samalla tavalla kuin solmu A.
Perinteen taustaa ja historiaa
Fransujen solmeilu on perinteinen suomalainen käsityötekniikka, jota on perinteisesti harjoitettu erityisesti Pohjanmaalla. Tietoja vanhimmista fransuista on löytynyt jo 1700-luvulta, mutta 1800-luvulla tekniikka eli varsinaista kultakauttaan. Etenkin Keski-Pohjanmaalla tekniikka oli suosittu ja fransuihin paneuduttiin perusteellisemmin ja siellä myös kehitettiin kauniita uusia malleja. Keski-Pohjanmaan lisäksi fransuja on solmittu erityisesti Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Hämeessä ja Kymeenlaaksossa. Kansatieteen kuvakokoelmissa Samuli Paulaharjun Rätyngissä ottama kuva vuodelta 1929 tuo esiin tekniikan yleisyyden tuona aikana. Vaikka fransujen solmiminen on alun perin ollut Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaan rannikolla yleinen tekniikka, on tekotapa tunnettu lähes kaikkialla Suomessa 1700-luvulta lähtien. Vanhoista fransuista on löytöjä Pohjanmaan lisäksi Karjalasta, Uudeltamaalta, Tornionjokilaaksosta, ja Ahvenanmaalta. Tekniikkaa ovat ylläpitäneet käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen (nyk. taitoyhdistykset), kansalaisopistot, kansanopistot sekä yksittäiset henkilöt. Eniten tallennettua tietoa fransuista löytyy museoiden kokoelmissa ja perunkirjoituksista rajan Kemijärvi-Rautjärvi länsipuolelta. 1900-luvun puolivälin vuosikymmeninä fransut vietiin vanhanaikaisina vinteille tai hävitettiin kokonaan. Fransun näköistä pitsiä löytyy myös Rhodoksen ja Kreikan museoista, muualta maailmasta ei ole varmaa tietoa. Ruotsin Taalainmaalla on tiettävästi fransua kutsuttu nimellä ´frans´.
Fransutekniikan säilymiseen ja jatkumiseen vaikuttaa suurelta osin tekniikasta kertovat useat julkaisut. Kalajokelainen Maija Märsylä Himangalta elvytti fransuperinnettä julkaisemalla 1970-luvulla kirjan Fransua oppimaan, jonka seurauksena fransu koki uuden nousukauden kansalaisopistojen piireissä. Muita tunnettuja perinteen harjoittajia ovat olleet B. Aspfors, Kaustisella Anna-Liisa Finnilä, Ylivieskassa Kaisa Haapakoski, Kokkolassa Päivi Tyhtilä, Oulussa Leena Korhonen sekä Ilmajoelta Raili Saarenpää ja Ritva Penttilä. Kaustislaisen franssiperinteen edistämisessä merkittävässä roolissa ovat olleet Santeri Isokangas, Ilmari Wirkkala, Erkki Ala-Könni sekä Sofia Viitala. Heidän ohjeiden mukaan rakennettiin Känsälään perinteinen morsiustaivas heinäkuussa 1956, ja Kaustisen vankka musiikki- ja hääperinne ovat säilyttäneet franssiperinteen ja franssipitsien valmistuksen kulttuurin elävänä näihin päiviin saakka. Historiallista aineistoa fransuista löytyy muun muassa Taitoyhdistyksistä, Himangan Fransutuvalta, Taidekartanosta Vetelistä, Suomen Käsityön museosta sekä Keski-Pohjanmaan kotiseutumuseoista. Ähtävän kotiseutumuseossa on puolestaan esillä laaja fransukokoelma ja Kaustisen Kratarin tuvasta löytyy muun muassa morsiustaivas. Useissa Keski-Pohjanmaan kirkoissa fransuliina on alttariliinana
Perinteen eteenpäin välittäminen
Nykyään fransuperinne välittyy enää harvoin suvussa seuraaville sukupolville, kuten tapahtui aikaisemmin. Perinteen siirtyminen on usein nykyään säilyneiden fransutekstiilien, julkaistujen aineistojen (kirjat, ohjeet) ja koulutuksen varassa. Taitoyhdistysten ja kansalaisopistojen opetuksen tavoitteissa ja kurssien sisällöissä tällä hetkellä painottuu erityisesti perinteen merkitys ja arvostus. Kursseilla voi olla aikuisen, vanhemman tai isovanhemman mukana myös lapsia, jolloin he voivat nähdä ja kokea sekä osallistua fransutekniikan eri vaiheisiin. Fransujen materiaalin ideointia tehdään erityisesti Taito Keski-Pohjanmaan toimesta, rohkaisten lapsia ja nuoria mukaan uudenlaisten tuotteiden ideointiin fransutekniikalla. Taito Keski-Pohjanmaa toteuttaa Fransut tulevaisuuteen – osallistavasti fransukulttuurin elvyttäminen -hanketta 2024-2025.
Perinteen tulevaisuus
Nykyisin fransujen solmeilusta ollaan kiinnostuneita ja halutaan oppia tämä taito. Kaustisella Anna-Liisa Finnilä tunnetaan fransujen taitajana, joka on jakanut perinnettä myös Kaustisella vieraileville japanilaisille. Kokkolassa fransutekniikkaa opettaa edelleen Päivi Tyhtilä ja Ylivieskassa puolestaan Kaisa Haapakoski.
Keski-Pohjanmaan Taito käsityökoulun syventävien opintojen opetusohjelmaan kuuluu niin ikään franstutekniikka. Tekniikan perusteiden lisäksi oppilaat ideoivat, suunnittelevat ja valmistavat tuotteita, jotka rikkovat myös perinteistä fransupitsien käyttötarkoitusta. Oppilaat ovat oppitunneilla kehittäneet fransun käyttötarkoitusta muun muassa koruiksi ja valaisimiksi. Myös turkulainen Kiko Kiljala on muinaistekniikan opinnoissaan käyttänyt fransutekniikkaa rohkeasti hyvin ohuisiin lankoihin sekä nahkaan.
Vuoden 2024 alusta alkaen Taito Keski-Pohjanmaa toteuttaa EU-maaseuturahaston, Rieska Leaderin avustuksella hanketta FRANSUT tulevaisuuteen - osallistavasti fransukulttuurin elvyttäminen 1.1.2024-31.12.2025. Hankkeessa mukana oleville prosessi on mahdollisuus oppia tuntemaan fransutekniikka ja perehtyä itselle merkitykselliseen elinympäristöön sekä lisätä osallisuuden kokemuksia. Hanke antaa nykyistä useammalle mahdollisuuden tutustua arvokkaaseen käsityötekniikkaan ja siinä käytettäviin materiaaleihin. Lisäksi hankkeessa kehitetään perinteisten tuotteiden rinnalle uusia tuotteita, joiden valmistus myös ohjeistetaan niin, että tuotteita voidaan toteuttaa työpajoissa myös hankeen jälkeen. Työpajatuotteiden ideoinnissa ovat mukana erityisesti alueen nuoret. Hankkeessa käytetään mahdollisimman paljon tekniikkaan ja käyttötarkoitukseen sopivia materiaaleja sekä kiinnitetään huomioita tuotteen koko elinkaareen.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Fransutupa-säätiö Himanka
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Verkossa
Fransut dvd - eteläpohjalaiset käsityötaitajat ja –vaalijat Raili Saarenpää ja Ritva Penttilä Ilmajoelta opastavat solmimaan fransua pyöreään liinaan. 2024. Taito Keski-Pohjanmaan tuottama esittelyvideo fransupitisin valmistamisesta löytyy tästä linkistä.
Lisätietoa ja ohjeita Punomon sivuilla
Fransupitsit kaunistavat pöydän. Ylen artikkeli 2009.
Lankaa ja sukkelat sormet: vain ne tarvitaan fransupitsin solmimiseen. Artikkeli ja videonäyte Kalevassa.
Kirjoja
Märsylä, M.1973. Fransua oppimaan. Kokkola: Keski-Pohjanmaan kirjapaino Oy
Uola, K.1974. Tutkielma Keski-Pohjalaisista fransuista. Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto
Haapakoski, K.1977. Solmimme fransuja. Keuruu: Otava
Heikinmäki, M-L.1981. Suomalaiset häätavat (kapioista ym.) Märsylä, M.1985 Fransut ja lautaraanut. Kokkola:Keski-Pohjanmaan kirjapaino Oy
Aspfors, B. 1992. Fransut eli franssit. Kokkola: Kustannusosuuskunta Länsirannikko,
Keskipohjalaisia museoita julkaisu 2017, K.H. Renlundin museo Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo.
Välikangas -Yli-Koski, Perinnekäsitöitä Peten kanssa. Idepap 2015.
Haastattelut
Kaisa Haapakoski 28.5.2024
Anna-Liisa Finnilä 31.5.2024
Kiko Kiljala 7.6.2024
Pekka Kivelä 13.6.2024
Näyttelyitä ja työnäytöksiä
Ilmajokinen Raili Saarenpää kokosi rakkaan harrastuksensa esittelemiseksi 25-vuotisjuhlanäyttelyn Solmittuja fransupitsejä Vaasaan Pohjanmaan Museoon v. 2009
Ylivieskassa Akustiikan näyttelytilassa vuonna 2022 oli näyttely Kaisa Haapakosken organisoimana nyplätyistä pitseistä ja fransuista.
Turkansaaren ulkomuseossa Oulussa mm. v. 2021 järjestettiin työnäytöksiä fransupitsin solmintaan. Työnäytöksen toteutti oululainen Leena Korhonen.
Helsingin työväenopisto järjesti franustyöpajan 14.10.2022. Pajaa olivat pitämässä Helsingin Yliopiston käsityönopettajaopiskelijat, jotka ovat olleet harjoittelijoina opistolla tuona syksynä.