Jukolan viesti

Sijainti	Suomi
Asiasanat	suunnistus, urheilutapahtuma, kansanjuhla

Neljä sinipaitaista suunnistajaa juoksemassa maaliviivan yli. — Venlavoittajat 2015. Kuvat: Kaukametsäläiset ry.

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Jukolan viesti on vuosittain järjestettävä maailman suurin viestisuunnistuskilpailu. Sillä on pitkät perinteet, sillä ensimmäinen kilpailu järjestettiin jo vuonna 1949. Vuosikymmenten mittaan sadat tuhannet suomalaiset ja kansainväliset suunnistajat ovat ottaneet osaa tapahtumaan.

Osanottajina ovat sekä huippusuunnistajista muodostuvat joukkueet, aktiiviset kilpasuunnistajat, harrastajat, kuntoilijat ja yhä lisääntyvästi myös ns. puulaakijoukkueet (kaveriporukat, työpaikkaryhmät jne). Osanottajia on nykyään noin 18 000 (naisten Venlajoukkueita 1400, Jukolan joukkueita 1800). Erillisenä kilpailuna järjestetään elokuussa seitsenosuuksinen Nuorten Jukola, jossa osanottajina on noin 200 joukkuetta.

Kilpailupaikka vaihtuu vuosittain ja ajan mittaan Jukolan viesti on koskettanut suomalaisia eri puolilla maata. Kisojen järjestämisestä vastaavat paikalliset urheiluseurat. Jukolan järjestämiseen tarvitaan nykyään noin 1500-2000 talkoolaisen panos. Tapahtumaan osallistuu myös useita satoja talkoolaisia, jotka eivät ole paikkakuntalaisia, eivätkä muuten aktiivisesti ole mukana suunnistustoiminnassa, mutta haluavat kokea Jukolan toistuvasti talkoolaisina. Jukolan viesti on saanut vakiintuneen aseman suosittuna tv- ja radiolähetyksenä (suorat lähetykset koko tapahtuman ajan).

Järjestelyoikeuden myöntää Kaukametsäläiset ry, joka perustettiin 1948 ajatuksena toteuttaa seitsemän miehen suunnistusviesti. Esikuvana oli Ruotsissa vuodesta 1945 alkaen järjestetty kymmenosuuksinen Tiomila-viesti. Nopeasti kilpailun nimeksi valikoitui Jukolan viesti, jonka uskottiin antavan oman, erilaisen panoksen kasvavaan kilpailutoimintaan.

Jukolan järjestäjänä on vuosittain vaihtuva urheiluseura(t). Suomen Suunnistusliitto valvoo tapahtumaa kilpailusäännöin. Suunnistusliitto syntyi vuonna 1935 Suomen urheiluliiton valiokuntana ja itsenäistyi vuonna 1945. Liiton nimi oli aluksi Suomen Suunnistamisliitto, nykyinen nimen muoto on vuodelta 1959.

Perinteen harjoittaminen

Suunnistajia hämärässä metsässä otsalamput päässään. — Yöosuus.

Suunnistusta harrastetaan ja harjoitetaan monin eri tavoin. Maastossa liikkuessa kartan ja kompassin käyttö on tarpeen vaikkapa marja- ja sieniretkillä, tunturivaelluksilla jne. Urheilumuotona suunnistus liikuttaa nykyisin Suomessa vuosittain 50 000- 60 000 harrastajaa ja kilpa- ja kuntoilusuorituksia lasketaan kertyvän runsaat puoli miljoonaa vuodessa.

Kilpailulisenssin lunastaneita suunnistajia oli Suunnistusliiton rekisterin mukaan vuonna 2016 hieman vajaat 12 000. Lisenssin lunastaneiden määrä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana muutamalla tuhannella. Lasku selittyy, paitsi kilpaharrastajien ikääntymisellä, myös entistä useamman suunnistajan harrastuksen siirtymisellä kuntorasteille ja Jukolan viestiin, näihin ei vaadita lisenssin hankkimista. Kuntorastitapahtumia Suomessa oli vuonna 2016 yhteensä 3900 ja niissä osanottajia 413 000.

Kilpasuunnistus jakaantuu nykyään suunnistukseen, hiihtosuunnistukseen, pyöräsuunnistukseen ja tarkkuussuunnistukseen. Viimemainitussa kilpailumuodossa on merkittävänä osana myös vammaisurheilu, koska lajia voidaan harjoittaa esimerkiksi pyörätuoliurheiluna. Kilpatapahtumien yhteismäärä on vuosittain noin 200 ja niihin osallistuu yhteensä noin 110 000 kilpailijaa.

Jukolan viestin logo.

Jukolan viestiin sisältyvät naisten neliosuuksinen suunnistusviesti Venlojen viesti ja miesten seitsenosuuksinen Jukolan viesti. Kilpailun ajankohdaksi on vakiintunut kesäkuun kolmas viikonloppu. Venlojen viesti on lauantaina iltapäivällä, ja Jukolan viesti alkaa myöhään lauantai-iltana ja jatkuu läpi yön. Voittajajoukkue saapuu maaliin sunnuntaiaamuna noin klo 7. Tapahtuman järjestämispaikka vaihtuu vuosittain, seuraavat (2023-2026) ovat Porvoo, Kauhava, Mikkeli ja Kotka. Kilpailu järjestetään pääsääntöisesti maasto-olosuhteissa ilman kiinteitä rakenteita.Osanottajina ovat sekä huippusuunnistajista muodostuvat joukkueet, aktiiviset kilpasuunnistajat, harrastajat, kuntoilijat ja yhä lisääntyvästi myös ns. puulaakijoukkueet (kaveriporukat, työpaikkaryhmät jne). Osanottajia on nykyään n 17 000 - 20 000 (Venlajoukkueita 1400 - 1700, Jukolan joukkueita 1700 - 1900). Erillisenä kilpailuna järjestetään elokuussa seitsenosuuksinen Nuorten Jukola, osanottajia noin 200 joukkuetta. Osanottajaennätys on Kangasala Jukolasta vuodelta 2019, jolloin Venlojen viestiin osallistui noin 1750 ja Jukolan viestiin noin 1950 joukkuetta. Kangasalla Jukolan tapahtumassa kirjattiin ensimmäisen kerran yli 20 000 kilpailusuoritusta.

Pandemia peruutti Jukolan kokonaan vuonna 2020 ja Napapiiri Jukola suunnistettiin Rovaniemellä vasta elokuussa 2021.

Perinteen taustaa ja historiaa

Tiettävästi ensimmäinen yleinen suunnistuskilpailu pidettiin Norjassa vuonna 1897. Ensimmäinen hiihtosuunnistuskilpailu järjestettiin Norjan Trondheimissä vuonna 1899. Suomen ensimmäinen suunnistustapahtuma oli hiihtosuunnistusviesti Helsinki–Porvoo nelimiehisjoukkuein vuonna 1904. Viestin voitti Polyteknikkojen Urheiluyhdistys. Ensimmäisen jalkaisin tapahtuvan suunnistuskilpailun järjesti IFK Helsingfors vuonna 1923 Kauniaisissa.

Tampereen Pyrintö otti suunnistuksen ohjelmaansa vuonna 1932. Seura järjesti Tampereen Rukkamäessä ensimmäisen kilpailun 1933. Svenska Finlands Idrottsförbund otti suunnistuksen ohjelmaansa vuonna 1934 ja Suomen Urheiluliitto vuonna 1935, jolloin silloiseen keskusliittoon perustettiin Suunnistamisvaliokunta.

Mustavalkoinen kuva venloista juoksemassa. — Venlat 1972.

Ensimmäinen Suomen suunnistusmestaruuskilpailu järjestettiin Vihdissä vuonna 1935 ja ensimmäisen suunnistuksen SM-viestin järjesti Keravan Urheilijat Korson-Hyrylän maastossa vuonna 1936. Ensimmäinen yösuunnistuksen SM-kilpailu juostiin Hyvinkään Kytäjällä 1955 ja ensimmäiset SM-kilpailut hiihtosuunnistuksessa hiihdettiin 1962. Suunnistuksen ensimmäiset erikoisseurat olivat vuonna 1933 perustettu IK Örnen, vuonna 1937 perustettu Lahden Suunnistajat ja Helsingin Suunnistajat, joka perustettiin 1943.

Ajatus Jukolan viestin järjestämisestä kypsyi eri tietolähteiden mukaan viime sotien aikana ja heti sotien jälkeen. Vuonna 1942 Helsingin IFK järjesti suunnistuksen SM-kilpailut Kiljavalla Aleksis Kiven päivän tuntumassa ja myös metsissä, joihin Kiven Seitsemän veljestä sijoittuu. Kilpailun yhteydessä kerrottiin osallistujille myös Jukolan veljesten paljain jaloin suorittamasta juoksusta Impivaarasta Jukolaan. Kun sitten ensimmäinen Jukolan viesti suunnistettiin vuonna 1949, oli kilpailulla heti vahva sidos suomalaisuuteen. Viestin suunnitteluvaiheessa juostiin Suomen Suurkisojen yhteydessä seitsenosuuksinen viesti 1947. Tämän innoittamana haluttiin lähteä kehittämään viestiä ”seitsemän veljeksen hengessä” ja perustettiin yhdistys, joka keskittyisi vain tähän tehtävään. Näin syntyi Kaukametsäläiset ry, jonka säännöissä sanotaan, että yhdistyksen tulee huolehtia, että Jukolan viesti järjestetään laadukkaasti ja että järjestelyissä pidetään yllä perinteitä, erityisesti Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen hengessä. Ensimmäinen Jukolan viesti suunnistettiin vuonna 1949. Venlojen kilpailuna oli aluksi vuodesta 1951 alkaen henkilökohtainen Venlojen juoksu, joka muutettiin viestiksi vuonna 1978.

Jukolan viesti on kasvanut varsin huomattavasti vuosien saatossa, ja tuhannen joukkueen raja rikkoutui vuonna 1987 Hollolan Jukolassa (1052 joukkuetta). Vuonna 2015 Louna Jukolassa oli joukkueita jo 1757 ja kahden tuhannen joukkueen rajan uskotaan ylittyvän muutaman seuraavan vuoden aikana. Yleensä lähellä satamia (Turku, Helsinki) järjestettävät viestit keräävät osanottajia hieman enemmän, koska ruotsalaisjoukkueiden osuus on suuri. Viime vuosina varsinkin kuntoilujoukkueet ovat löytäneet Jukolan viestin. Jukolasta tullaan hakemaan elämyksiä ja äärimmäisyyskokemuksia, monille kuntoilijoillehan jo pelkästään koko radan selvittämisessä on haastetta riittämiin.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Mustavalkokuva sanoman lukemisesta yleisölle. — Liedon Parma lukee Jukolan sanoman 1972.

Kaukametsäläiset ry huolehtii siitä, että tapahtuman järjestäminen tapahtuu vuosittain samojen periaatteiden mukaisesti. Hakumenettelyllä huolehditaan siitä, että kilpailun järjestämisestä sovitaan noin 5 - 8 vuodeksi eteenpäin, jolloin järjestävällä yhteisöllä on riittävästi aikaa huolehtia laadun säilymisestä. Tapahtumasta toiseen siirtyy järjestämismateriaaleja (mm. rakenteita, toimintatapoja, sopimuksia jne) ja myös suuri määrä tietotaitoa. Tulevat järjestäjät seuraavat läheltä edellisvuosien järjestelyjä ja erikseen on myös yhteinen kokoontuminen tietojen siirtämiseksi. Perinnettä viedään eteenpäin mm. Jukolan sanomalla, joka laaditaan kuhunkin tapahtumaan erikseen ja luovutetaan Jukolan viestin maalissa kulloinkin valitulle taholle. Tapahtumalla on säilynyt erittäin vahva sidos perustamisperiaatteisiinsa.

Suunnistajilla on pitkät perinteet hyvästä yhteistyöstä maanomistajien, metsästäjien, luontoharrastajien ja ympäristöviranomaisten kanssa. Varhaisessa vaiheessa tehdään tapahtuman ympäristöohjelma ja teetetään luontoselvitys, jotka ohjaavat toimintoja.

Perinteen tulevaisuus

Jukolan viestin osanottajamäärä on kasvanut tasaisesti. Osanottajamäärän kehitys poikkeaa esim. Ruotsissa järjestettävän Tiomila-viestin vastaavasta. Tapahtuma on saanut vankkumattoman aseman suunnistusurheilun seurajoukkueiden ykköstapahtumana vuosittain ja osanottajia tulee nykyään ympäri maailman. Järjestelyoikeudet on myönnetty vuoteen 2021 saakka ja hakuprosessi on avoinna kahdelle seuraavalle vuodelle. Tapahtuma on saanut vakiintuneen jalansijan puulaakiurheilun piirissä ja "Jukola-koulut" pyörivät ympäri maata aktiivisesti keväällä hyödyntäen paikallisia kuntorastitapahtumia. Suunnistusseurat järjestävät "kouluja" pyynnöstä tai aloitteestaan ja koululaisina ovat suunnistusta aiemmin harrastamattomat Jukolasta kiinnostuneet. Teoriatuntien jälkeen siirrytään ohjatusti maastoon ja apuna ovat usein paikkakunnan kuntorastit.

Jukolan viestin järjestäminen asettaa nykyään järjestäjille suuria haasteita. Kilpailukeskuksen sijainti vaatii toimivat liikennejärjestelyt ja vaikka lähes kaikki työt tehdään talkooperiaatteella, järjestäjä ottaa myös merkittävän taloudellisen riskin. Viesteihin osallistuvien lisäksi tapahtumassa vierailee kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka tulevat seuraamaan tapahtumaa. Merkittävä osa järjestämiskustannuksista katetaankin osallistumismaksujen ohella kisatapahtuman yhteydessä saatavilla myyntituloilla. Jukolan kylään pääsy on vapaata, mutta pysäköinnistä peritään pieni maksu.

Ruskeita telttoja silmänkantamattomiin. — Telttakylä.

Vaikka Jukolan viesti on kasvanut ja muuttunut festivaalin tyyppiseksi kansanjuhlaksi on moni asia säilynyt läpi vuosikymmenien. Kilpailijat majoittuvat edelleen paljolti teltoissa, ruokailu ja kahvittelu tapahtuu kenttäolosuhteissa, paikalle tullaan perhekunnittain jne. Vaikka kilpailun avajaisissa ei enää pidetäkään kenttähartautta, metsäkirkko löytyy nykyisestäkin kilpailukeskuksesta. Nykyaikaa ovat isot myymälät, olutteltta sekä valtavat screenit , joilta kilpailua voi seurata. Myös urheilullisesti viestin luonne on säilynyt, osuuksien lukumäärää ei ole muutettu ja kilpailun ajankohtakin on säilynyt kutakuinkin samana. Suuri muutos kilpailuteknisesti on elektroninen rastileimaus ja siihen liittyvä ajanotto, joka on ollut käytössä vuodesta 2000. Elektroninen leimaus ja gps-seuranta helpottavat kilpailun seuraamista ja myös kilpailijoiden valvontaa.

Meillä suomalaisilla on erityinen suhde luontoon ja varsinkin metsään. Tätä suhdetta Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" kuvaa hienolla tavalla. Metsä antaa elannon, se on kasvupaikka, sinne rakennetaan, siellä nautitaan elämisen iloista, sinne paetaan vaaratilanteissa ja myös selvittämään elämän vaikeampia tilanteita. Metsän rauhoittavasta vaikutuksesta on saatu aivan tuoreitakin tutkimustuloksia.

Metsä on myös virkistyksen paikka ja antaa mahdollisuudet monille harrastuksille. Metsästä syntyy myös lukuisia tarinoita. Jukolan viesti ammentaa voimansa Aleksis Kiven tarinan kautta suomalaisesta metsäsuhteesta ja pyrkii huolimatta teknisen kehityksen tuomista muutoksista säilyttämään alkuperäisen luonteensa ja kiinteän yhteytensä metsäluontoon.