Karjalanpiirakkaperinne
Karjalanpiirakkaperinne | ||||
---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Siirtokarjalaiset ja heidän jälkipolvensa ovat ylläpitäneet karjalanpiirakkaperinnettä kaikkialla maassa.
Karjalanpiirakoita leipovat harrastelijat, ammatinharjoittajat sekä kouluissa ja oppilaitoksissa opettavat ja opiskelevat henkilöt. Ympäri Suomea järjestetään vuosittain, yleensä eri kesätapahtumissa karjalanpiirakan leivontakilpailuja, SM- ja maakuntakisoja kuten esim. karjalaisissa kesäjuhlissa ja Rääkkylän Kihauksen yhteydessä kisaillaan piirakanpaistotaidoista.
Marttaliiton neuvontatyö, julkaisut, kurssit ja pajat ovat siirtäneet karjalanpiirakoiden valmistustaidon lukuisille suomalaisille. Myös Helsingin kotitalousopettajat ry sekä muut yhdistykset, järjestöt ja yksityiset tahot järjestävät karjalanpiirakan leipomiskursseja.
Karjalan Liitto on nimennyt jo 100 piirakkamestaria. Arvonimen saavat henkilön, jotka ovat valmistaneet piirakoita yleisötapahtumiin, opettaneet piirakantekoa ja osallistuneet piirakkakilpailuihin. Liitto on järjestänyt karjalaisissa kesäjuhlissa piirakkakilpailuja lapsille, nuorille ja aikuisille sekä on lukuisia piirakkakursseja ympäri Suomea.
Perinteen harjoittaminen
Karjalanpiirakan paistoperinnettä pidetään yllä piirakkakurssien, -pajojen ja -kilpailujen sekä kotitalouskurssien avulla. Perheiden sisällä välitetään perinnettä sukupolvelta toiselle. Piirakanpaistosta on julkaistu lukuisia oppaita, kirjoja, vihkosia ja muita ohjeita, sekä videoita ja lyhytelokuva.
Eri marttapiirien palveluksessa olevat kotitalousasiantuntijat, kouluissa ja oppilaitoksissa kotitalousopettajat ja Karjalan Liiton naistoimikunta ovat siirtäneet erillaisilla kursseilla karjalanpiirakoiden valmistustaidon eteenpäin.
Joensuun kauppatorilla Marttakahvion yhteydessä olevassa piirakkapajassa lapset ovat päässeet piirakkakouluun. Torin asiakkaat ovat voineet seurata karjalanpiirakoiden valmistamista vapaaehtoisten marttojen leipoessa pajassa.
Perinteen taustaa ja historiaa
Talvi- ja jatkosodan jälkeen yli 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa ja heidät asutettiin eri puolille jäljelle jäänyttä Suomea. Siirtokarjalaiset toivat suomalaiseen ruokaperinteeseen muun muassa uunissa paistetut ruoat ja tunnetuimpana karjalanpiirakan.
Piiras, piirakka ja karjalanpiirakka
Karjalanpiirakaksi nimitetään avonaista soikeata uunipiirakkaa, jota on valmistettu kansanomaisesti erityisesti Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa. Nimi karjalanpiirakka on yleistynyt vasta sotien jälkeen kun karjalaisevakot levittivät piirakkaperinteensä kaikkialle Suomeen. Karjalassa sitä kutsuttiin yksinkertaisesti piiraaksi pohjoisessa ja piirakaksi etelässä: nimitysraja on kulkenut Laatokan Karjalan ja Kannaksen rajavyöhykkeellä. Muita karjalaisia murresanoja karjalanpiirakalle ovat mm. piiroa, kalitta ja sipanniekku.
Muoto
Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa tehtiin avonaisia ja sokeita piirakoita, Raja-Karjalan sipaniekku-niminen piirakka oli taas muodoltaan kapeahko ja siro. Nykyäänkin piirakan mallit vaihtelivat eri puolilla Venäjän Karjalaa ja Suomea.
Kuori
Karjalanpiirakan kuori on happamatonta ruistaikinaa, johon voidaan käyttää osaksi myös vehnäjauhoja. Muilla karjalaisalueilla piirakat tehtiin nostatetusta taikinasta. Piirakat jaetaan paksu- ja ohutkuorisiin; erona on se, että paksukuoriset voidaan tehdä taputtelemalla ja ohutkuorisien valmistamiseen tarvitaan välineitä kuten esim. pulikkaa, värttinää, paalikkaa tai kaulinta, jolla kuoret voidaan ajella eli kaulita ohuiksi. Paksukuoriset ovat levinneet laajemmalle kun taas ohutkuorisia pidetään piirakkakulttuurin kehittyneimpinä ilmentyminä.
Täyte
Karjalanpiirakan täytteeksi käytettiin aluksi ohraa ja talkkunaa, 1800-luvulta lähtien perunaa ja tattaria sekä myöhemmin kaupan välityksellä Karjalaan saapuneet riisiä ja hirssiä. Kaupoissa myydään riisi-, peruna- ja porkkanapiirakoita.
Vuosisatoja karjalanpiirakoita paistettiin ainoastaan Itä-Suomessa, suhteellisen pienellä alueella. Läntiseen Suomeen ne levisivät vasta Toisen maailmansodan jälkeen. Länsisuomalaisten vastaanotto ei aina ollut lämmintä: ”Syön mieluummin leivän leipänä ja puuron puurona”, sanoivat he usein aluksi. Vähitellen karjalanpiirakka voitti kuitenkin myös länsisuomalaisten sydämet, ja siitä on tullut osa yhteistä suomalaista ruokaperintöä.
APT
Karjalanpiirakka on rekisteröity Euroopan unionin Aidoksi perinteiseksi tuotteeksi (APT) helmikuussa 2003. Rekisteröintihakemuksessa on määritelty, miten tuote valmistetaan ja mitkä ovat sille asetetut vähimmäisvaatimukset. Suojaus koskee nimeä ”karjalanpiirakka”. Jos piirakka ei täytä yllä mainittuja vaatimuksia, voidaan käyttää esimerkiksi nimeä ”riisipiirakka”. Aito perinteinen tuote on nimitys, joka korostaa tuotteen perinteistä koostumusta tai tuotantotapaa.
Erityinen tuotanto tai valmistustapa: Kuoritaikinaan laitetaan vettä, suolaa ja ruis- tai vehnäjauhoja. Täyte on yleensä ohra- tai riisisuurimoista keitettyä puuroa tai perunasosetta. Näiden sijaan voidaan käyttää myös keitettyjä, survottuja kasviksia esim. lanttua, porkkanaa, naurista tai haudutettua kaalia tai sieniä. Kuoritaikina kaulitaan mahdollisimman ohuiksi, pyöreiksi tai soikeiksi halkaisijaltaan noin 10–24 cm:n suuruisiksi piirakankuoriksi. Täyte levitetään sen päälle 1–2 cm:n etäisyydelle reunoista. Kuoren reunat käännetään täytteen päälle ja rypytetään. Piirakat paistetaan uunissa korkeassa, noin 250–300 °C:n lämmössä 15–20 minuuttia.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Karjalanpiirakan paistoperinteestä ovat kiinnostuneet myös alan ammattilaiset ja lehdistö.
Karjalan Liitto vie Mäntyniemeen joka joulu korillisen karjalanpiirakoita.
Karjalanpiirakka-postimerkki kuuluu vuoden 2016 yhteispohjoismaiseen Pohjola-Norden -merkkisarjaan, jonka teemana on pohjoismainen ruokakulttuuri. Klaus Welpin suunnitteleman postimerkin kuva-aiheena on uunipellillinen vastapaistettuja kullanruskeita karjalanpiirakoita. Merkkeihin kuvatuista piirakoista muodostuu 10 postimerkin arkissa jatkumo, joka muistuttaa lumpeen lehtiä tai rantakiviä vedessä.
Karjalanpiirakat ovat suosittu kaupasta ostettava välipala ja myös niiden leipomisen taito siirtyy ketjuna sukupolvelta toiselle.
Perinteen tulevaisuus
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Karjalan Liitto ry Facebookissa
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Lyhytelokuva
Verkkolähteet
Aito perinteinen tuote (APT) Wikipediassa
Luovutettu Karjala. Karjalainen ruokaperinne.
Marttojen ohje karjalanpiirakoiden valmistamiseen.
Patakakkonen: Karjalanpiirakat. YLE Elävä arkisto.
Kirjallisuus
Hopsu-Neuvonen, Arja (toim.) 2010. Karjalaisia kukkoja ja kakkaroita. Helsinki: Marttaliitto ry.
Juurikkala, Katariina (toim.) 2016. Makumatka Karjalaan. Helsinki: Marttaliitto ry.
Kolmonen, Jaakko 1987. Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen ky.
Kolmonen, Jaakko 1993. Karjalan parhaat leivonnaiset. Helsinki: Patakolmonen ky.
Krons, Marja & Viitaniemi, Aira 2000. Pitokokin parhaat. Helsinki: WSOY.
Lampinen, Aino 1978. Karjalainen keittokirja. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino oy.
Sallinen-Gimpl, Pirkko 2009. Karjalainen keittokirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Seppälä-Pora, Irja 1962. Apposkaalista mantsikkamöllöön, Karjalan kannaksen kansanruokia. Helsinki: Otava.