Kuurojen kulttuuripäivät

From Elävä perintö -wiki
(Redirected from Kuurojen Kulttuuripäivät)
Jump to navigation Jump to search
Kuurojen kulttuuripäivät
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat kulttuuri, kulttuuri-identiteetti, viittomakieli, viittomakieliset, kuurot, esittävä taide, vähemmistö, kulttuuritapahtuma, järjestötoiminta, kuvataide

Kulttuuripäivien avaus vuonna 1956. Kuva: Työväenmuseo Werstaan / Kuurojen museon kokoelmat.

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Kuurojen yhteisö syntyi Suomeen 1800-luvun puolivälissä kuurojen opetuksen alkamisen myötä. Yhteisö järjestäytyi, kun 1800-luvun lopulla Suomeen perustettiin ensimmäiset kuurojen yhdistykset ja vuonna 1905 yhdistysten kattojärjestö Kuurojen Liitto ry. Tuolloin viittomakieli eli vahvana, samoin kuurojen oma visuaalinen kulttuuri. Nykyisin kuurot määrittelevät itsensä kieli- ja kulttuurivähemmistöksi, ja Suomessa käytetään kahta kansallista viittomakieltä - suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä. Viittomakielisten oikeudet on tunnustettu perustuslaissa.

Viittomakielisen yhteisön jäseniä on arviolta 5500. He jakaantuvat useisiin alaryhmiin: kuuroihin, huonokuuloisiin, kuurosokeisiin ja coda-lapsiin, joiksi kutsutaan kuurojen vanhempien kuulevia lapsia. Lisäksi suomenruotsalaista viittomakieltä käyttäviä on noin 95 henkilöä.

Kuurot ovat aina yhdistystoiminnan alkamisesta lähtien harrastaneet yhdistyksissään esittävää taidetta. Näiden joukossa on muun muassa näytelmiä, esitelmiä ja viittomakielistä lausuntaa. Perinne on jatkunut ja siirtynyt aina uusille sukupolville. Viittomakielen asemalla on ollut tärkeä vaikutus kuurojen kulttuurielämään. 1800-luvun lopulla yleistyi kuurojen kouluopetuksessa niin sanotun puhemenetelmän käyttö ja viittomakielestä tuli vähitellen kouluissa kielletty kieli, jonka käytöstä oppilaita saatettiin rangaista. Negatiiviset kokemukset vaikuttivat jopa niin, että kuurot oppivat häpeämään omaa kieltään. 1970-luvulta alkaen kuurojen yhteisössä alkoi vaikuttaa niin sanottu kuurotietoisuusliike, joka korosti kuurojen oikeutta omaan kieleen ja omaan elämäntapaan ja se vahvisti myös kuurojen kulttuuritoimintaa.

Pitkästä niin sanotusta oralismin ajasta huolimatta viittomakieli kuitenkin eli yhdistyksissä ja kuurojen keskinäisessä kommunikaatiossa. Yhtenä merkkinä halusta vahvistaa viittomakieltä ja sen asemaa oli se, että vuonna 1956 järjestettiin ensimmäiset Kuurojen kulttuuripäivät, jotka oli aluksi suunnattu nuorille. Nykyisin Kuurojen kulttuuripäivät ovat viittomakielistä yhteisöä kokoava tapahtuma.

Osallistujia aulassa Hämeenlinnan kulttuuripäivillä vuonna 2018. Kuva: Kuurojen Liitto ry.

Perinteen harjoittaminen

Kuurojen Liitto ry ja sen kulttuurituotanto järjestävät joka toinen vuosi valtakunnalliset kuurojen kulttuuripäivät ja niiden kanssa vuorovuosin kuurojen seniorien kulttuuritapahtuman. Tapahtumat järjestetään yhdessä paikallisten kuurojen yhdistysten kanssa. Kulttuuripäivillä esiintyy ja kilpailee keskenään runsas joukko viittomakielisiä taideharrastajia. Esityslajeina ovat lavaesitys, kuvataide, käsityö, valokuvaus ja digitaide. Jokaisessa lajissa on yksilö- ja ryhmäkilpailu. Viikonlopun mittaisessa tapahtumassa tuomarit arvioivat esitykset ja teokset ja tapahtuman päätteeksi voittajat julkaistaan ja parhaille esityksille ja teoksille jaetaan stipendipalkinnot.

Tapahtumassa on runsas oheisohjelma ja sen aikana eri puolella Suomea asuvat viittomakieliset tapaavat toisiaan. Näin ollen tapahtumalla on myös tärkeä sosiaalinen merkitys. Valtakunnalliset juhlat ovat aina olleet tärkeitä tilaisuuksia tavata muita ja olla yhdessä sekä keskustella omasta kielestä, identiteetistä ja kulttuurista. Tapahtuman aikana myös eri sukupolvet ovat kohdanneet. Paikallinen isäntäyhdistys järjestää oheisohjelmaa, kuten kaupunkikierroksen ja illanviettoa. Kulttuuripäiville arvioidaan osallistuvan noin kolmannes Suomen viittomakielisestä yhteisöstä.

Soihdunkantajat-runoa viitotaan vuoden 1960 kulttuuripäivillä.

Perinteen taustaa ja historiaa

Kuurojen kulttuuripäivien juuret ovat syvällä kuurojen yhteisön henkisessä perinnössä. Kuurojen Liiton jäsenyhdistykset ovat olleet kuurojen yhteisössä keskeisessä roolissa ja ne yhdessä koulujen kanssa ovat välittäneet kuurojen kulttuurin, perinteet ja arvot seuraaville sukupolville. Yhdistykset ovat valvoneet etuja sekä välittäneet tietoa, ja samalla niissä on varhain vaalittu omaa kulttuuria. Ne ovat tarjonneet kuuroille luontevan omakielisen kanssakäymisen kontekstin, joka kuulevassa valtakulttuurissa ei ole ollut mahdollista.

Suurissa kaupungeissa jäsenet kokoontuivat viikoittain tai kuukausittain. Iltamien ja vuosijuhlien ohjelmassa oli näytelmiä, runonlausuntaa, taikatemppuja, kertomuksia ja esitelmiä. Moneen yhdistykseen perustettiin oma näytelmäkerho ja taiteita harrastettiin alusta pitäen. Esikuvina toimivat ne kuurot, joilla oli rikas viittomakieli. Kuuro taiteilija, Albert Tallroth, oli viittomakielisen ilmaisun kehittäjä ja hän esitti kirjoittamiaan runoja kauniiden, sulavien liikkeiden avulla viittomakielellä myös viittomakuorojen kanssa.

1950-luvulla tehtiin ehdotus nuorten kuurojen kulttuuripäivistä, joiden ohjelmaan kuuluisivat henkiset kilpailut ja joiden avulla muun muassa edistettäisiin nuorisotyötä. Ensimmäiset Kulttuuripäivät järjestettiin vuonna 1956 Helsingin Kuurojen Yhdistyksellä, ja ne saavuttivat heti suuren suosion.

Jo ensimmäisillä Kulttuuripäivillä runonlausunnan pakolliseksi numeroksi valittiin Lauri Pohjanpään runo ”Soihdunkantajat”. Runon sisältö sopi hyvin tapahtuman henkeen ja siitä tuli Kulttuuripäivien tunnus "valon soihtu". Se kuvastaa henkisten saavutusten ja perinteiden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Pian tapahtuma vakiinnutti asemansa viittomakielisten keskuudessa ja vastedes se järjestettiin joka toinen vuosi eri paikkakunnilla Kuurojen Liiton jäsenyhdistysten vuorotellen isännöiminä. Vuosien varrella ohjelmisto laajeni uusilla kilpailulajeilla.

Näytelmä Seitsemän veljestä vuoden 1956 kulttuuripäivien päättäjäisissä.

Kahdeksat ensimmäiset Kulttuuripäivät olivat nuorten tapahtumia. Osallistujien ikä alkoi kuitenkin nousta innostuksen laantumatta. Vuonna 1973 poistettiin kilpailijoiden ikärajat ja tapahtuman nimi muutettiin Kuurojen valtakunnallisiksi kulttuuripäiviksi. Vuodesta 1981 alkaen alettiin järjestää senioreille myös omia kulttuuritapahtumia.

Kulttuuripäivillä on myös korostettu lasten kulttuuriperinnettä. Aikuisilla on vastuu viittomakielisen lastenkulttuurin ja -perinnön vaalimisesta niin, että lapsille syntyy vahva identiteetti evästykseksi tasapainoisen ja onnellisen aikuisuuden saavuttamiseksi. Kun yhteistyö Kuurojen Liiton kulttuuriosaston ja kuulovammaisten koulujen opettajien kanssa alkoi, myös lapset pääsivät osallistumaan kilpailuihin. Merkittävä muutos tehtiin vuonna 2008, jolloin myös kuulevat viittomakieliset saivat oikeuden osallistua kaikkiin kilpailusarjoihin.

Kulttuuripäivien järjestämisvuodet:

1956 Helsinki 1958 Turku 1960 Tampere 1962 Jyväskylä 1964 Helsinki 1967 Turku 1969 Seinäjoki 1971 Tampere 1973 Jyväskylä 1976 Vaasa 1978 Pori 1980 Helsinki 1982 Kouvola 1984 Kuopio 1986 Oulu 1989 Lahti 1991 Vaasa 1993 Turku 1995 Joensuu 1997 Rovaniemi 1999 Espoo 2001 Lappeenranta 2003 Kuopio 2006 Helsinki 2008 Maarianhamina 2010 Jyväskylä 2012 Oulu 2014 Tampere 2016 Mikkeli 2018 Hämeenlinna 2020 Joensuu

Perinteen eteenpäin välittäminen

Juontajat lavalla Tampereen kulttuuripäivillä 2014. Kuva: Kuurojen Liitto ry.

Kulttuuripäivien historian aikana kilpailulajit ovat vaihdelleet sen mukaan mitä yhdistyksissä, kouluissa ja yksittäisten viittomakielisten keskuudessa on harrastettu. Ensimmäisillä Kulttuuripäivillä kilpailulajit olivat piirustus, lausunta, kerronta, esitelmä ja tanhu. Myöhemmin mukaan tuli uusia lajeja ja ne lisäsivät kiinnostusta tapahtumaa kohtaan. Näitä olivat muun muassa näytelmät, liikuntaesitykset ja kuoroesitykset. Kuurotietoisuuden myötä alkoivat kuurot tehdä itse näytelmiä, joissa kuvattiin esimerkiksi kuurojen ja kuulevien maailmojen yhteentörmäyksiä. Erityisesti nuorilla oli halu luoda itse uutta omalla äidinkielellä. Jo 1960-luvulla Kulttuuripäivillä järjestettiin tietokilpailuja ja kisattiin erilaisissa taidetöissä.

Kulttuuripäivien historia voidaan nähdä toisaalta vanhojen perinteiden vaalimisena ja toisaalta suunnan etsimisenä. Viittomakielisessä yhteisössä tapahtuneilla muutoksilla, kuten esimerkiksi kuurotietoisuusliikkeellä ja viittomakielen tutkimuksella, on ollut vaikutus Kulttuuripäivien esityslajeihin. Ensisijassa tämä on voitu nähdä niin, että viittomakielen arvostus on vaikuttanut myös oman kulttuurin ja oman kielen ilmaisurikkauden arvostuksen kasvuna.

Perinteen tulevaisuus

Työntekijöitä maskotin kanssa Hämeenlinnan kulttuuripäivillä 2018. Kuva: Kuurojen Liitto ry.

Kuurojen Kulttuuripäiville osallistuu edelleen suuri joukko monenikäisiä kuuroja, huonokuuloisia ja viittomakieltä ensi- tai äidinkielenään käyttäviä kuulevia. Kulttuuripäivillä kilpaillaan edelleen eri taidelajeissa, joissa kokeillaan ja tuodaan esille uutta ilmaisua. Osallistujia Kulttuuripäivillä on ollut lähes kolmannes Suomen viittomakielisestä yhteisöstä. Kulttuuripäivät ovat lisäksi alan järjestöjen ja erilaisten tahojen verkostoitumistapahtuma ja ajankohtaisten aiheiden keskustelupaikka. Kulttuuritarjonnan lisäksi Kulttuuripäiville tullaan tapaamaan uusia ja vanhoja tuttuja sekä nauttimaan monipuolisesta oheisohjelmasta. Tapahtuma myös näkyy vahvasti aina kunkin järjestämispaikkakuntansa katukuvassa ja tekee viittomakielistä kulttuuria näkyväksi valtaväestölle. Kulttuuripäivillä on siis vahva tulevaisuus ja sitä pidetään merkittävänä kulttuuritapahtumana sen pitkäikäisen tapahtumahistorian vuoksi.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Kuurojen Liitto ry

Työväenmuseo Werstas

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkolähteitä

Kulttuuripäivien tallenteita

Kuurojen museon verkkomuseo

Arjenhistoria

Kuurojen 30. Valtakunnalliset Kulttuuripäivät 2018

18. Kuurojen Seniorien Kulttuuritapahtuma 2019

Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma

Viittomakielinen kirjasto: kulttuuripäivät

Kirjallisuus

Elsilä, Minna. 1997. Kolme kuuroa suomalaista taiteilijaa: Albert Tallroth, Juho Felix Talvia ja Sävele Angervo. Kuurojen museon tutkimus.

Juva, Petra. 2006. Taide kuurojen kulttuurin ja kokemusten ilmentäjänä. Taideteollinen korkeakoulu. Taidekasvatuksen laitos. Taidekasvatuksen lopputyö.

Koivisto, Heidi. 2006. Kirkkaita ihanteita, kultatietä – Kuurojen yhteisön johtajien aktiivisuus viittomakielisessä kulttuuritoiminnassa. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Kulttuurituotannon koulutusohjelma. Opinnäytetyö.

Koivisto, Maija. 2010. ”Ottaisiko soihdun vai lähtisiko kulkemaan pimeässä” Lausunta viittomakielisen yhteisön kieli-identiteetin ilmentäjänä Kuurojen valtakunnallisten kulttuuripäivien 50-vuotisessa historiassa. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.

Jokinen, Markku. 2000. Kuurojen oma maailma – Kuurous kielenä ja kulttuurina. Teoksessa Anja Malm. (toim.) Viittomakieliset Suomessa. Pieksämäki.

Nieminen, Raija. 1985. Kuurojen kulttuuri. Teoksessa Kuurojen Liitto 80 vuotta. Espoo.

Salmi, Eeva & Laakso, Mikko. 2005. Maahan lämpimään. Suomen viittomakielisten historia. Helsinki.