Menuetti Suomen ruotsinkielisillä alueilla
| Menuetti Suomen ruotsinkielisillä alueilla | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Vielä nykyäänkin on Pohjanmaalla ihmisiä, jotka osaavat tanssia perinteistä menuettiaan. Sen lisäksi, että menuettia on tanssittu elävänä perinteenä aina näihin päiviin asti, sitä on alettu jo 1900-luvun alkupuolella tanssia organisoidusti kansantanssiyhdistyksissä. Finlands Svenska Folkdansring -järjestön ohjelmassa menuetti on ollut aina mukana. Menuettia opetetaan nykyään erillisillä kursseilla kansantanssiohjaajille, jotka välittävät taitoa eteenpäin omissa yhdistyksissään. Tätä nykyä menuettia tanssitaankin kaikissa kansantanssiyhdistyksissä ja jokainen suomenruotsalainen kansantanssiharrastaja osaa sitä. Jotkin kansantanssiyhdistykset eri puolilla ruotsinkielistä Suomea ovat jopa erikoistuneet menuetteihin. Menuetti kuuluu juhlaan kuin juhlaan aina siellä, missä kansantanssien harrastajat kokoontuvat, oli kyse sitten yksityisestä tai julkisesta tapahtumasta.
Menuetti kuuluu ohjelmistoon myös kaikkialla, missä suomenruotsalaisia kansantanssien harrastajia esiintyy – niin kotimaassa kuin eri puolilla Pohjoismaitakin. Kansantanssikontekstissa menuettiin kuuluvat erottamattomasti myös pelimannit. Finlands svenska spelmansförbund järjestössä ja paikallisissa yhdistyksissä perinnettä ylläpidetään soittamalla ryhmässä tai yksin. Menuetin tuntevat niin ammattipelimannit kuin kansanmusiikin harrastajatkin.
Perinteen harjoittaminen
Menuetin tahtilaji on ¾. Menuetin askelikko jakautuu kahdelle tahdille kuviolla oikea - tauko - vasen, oikea - vasen - tauko. Menuetti on paritanssi, jossa mies ja nainen tanssivat riippumatta muista pareista, mutta muiden rinnalla. Tanssin alussa miehet ja naiset ovat kahdessa rivissä vastakkain. Rivit tanssivat kohti toisiaan sekä vastakkaiselle puolelle ja takaisin. Jälkimmäisiä kutsutaan paikanvaihdoiksi tai ylimenoiksi (övergångar). Tanssin keskiosassa tanssitaan pareittain pyörähtäen (hoptagning).
Rivin eli “pöydän” päässä olevaa miestä kutsutaan ”päätymieheksi” (bordsändskavaljer) ja pöydän päässä olevaa paria ”päätypariksi” (bordsändspar). Käsite juontaa juurensa lähinnä morsiusparia häissä olleesta kunniapaikasta, jolle päässyt mies johti tanssia. Nykyään puhutaan myös ensimmäisestä parista.
Päätymiehen tehtävänä on päättää menuetin kulusta. Ensin on tiedettävä, missä kohdin musiikkia tanssi alkaa ja askeleita aletaan ottaa. Se on koko menuetin tanssimisen vaikein osuus. Päätymiehen tehtävänä on myös päättää menuetin kesto, sillä perinteisessä tanssissa se on vaihdellut hänen mielensä mukaan. Päätymies päättää, kuinka monta kertaa parit käyvät vastakkaisella paikalla, ennen kuin tanssin keskellä pyörähdetään pareittain käsiotteessa. Pyörähdyksen merkiksi päätymies antaa signaalin esimerkiksi polkaisemalla. Pareittain pyörähdyksen jälkeen ennen tanssin loppua tanssitaan taas vapaa määrä paikanvaihtoja. Päätymies ilmoittaa myös tanssin loppumisesta antamalla vastaavan signaalin.
Nykyään menuetin jälkeen tanssitaan polska, ja päätymiehellä johtaa tanssia myös siinä polkaisemalla merkiksi tanssin eri vaiheissa.
Musiikki ja tanssi ovat nykyään kulkeneet pitkään eri teitä. Menuettimusiikilla onkin erityinen paikka suomenruotsalaisessa pelimannikulttuurissa. Menuettia on perinteisesti soitettu viululla joko soolona tai niin, että mukana on myös toinen ääni. Myöhempinä aikoina haitaristakin on tullut olennainen soitin musiikillisen menuettiperinteen edistämisessä.
Perinteen taustaa ja historiaa
Menuetti on lähtöisin Ranskasta. Ludvig XIV:n uskotaan tanssineen ensimmäisen menuetin 15-vuotiaana vuonna 1653. Menuettia tansittiin baleteissa, kuten ”Ballet de la Nuit” -esityksessä (”Yön baletti”), jossa Ludvig itse esitti auringonjumala Apolloa kullanvärisessä asussaan ja peruukissaan. Tästä esityksestä hänelle jäikin nimitys Aurinkokuníngas. Vähitellen menuetti alkoi levitä myös seurapiireihin, missä sitä tanssittiin yksi pari kerrallaan.
Seuratanssina menuetti levisi Pohjoismaihin nopeasti: siitä on maininta Tanskasta vuodelta 1667 ja Ruotsista vuodelta 1676. Täällä sitä tanssivat niin herrat, kuninkaat kuin kansakin.
1700-luku oli menuetin kulta-aikaa Ruotsissa ja valtakunnan itäisessä osassa Suomessa. Esimerkiksi kuningas Kustaa III:n ja kuningatar Sofia Magdalenan pojan synnyttyä järjestettiin suuret juhlatanssiaiset, joissa tanssittiin seitsemäntoista menuettia peräjälkeen, yksi pari kerrallaan. Tanssin aloitti itse kuningaspari, minkä jälkeen seuraavat kuusitoista paria jatkoivat arvojärjestyksessä. Amiraali Carl Tersmeden kuvailee loistavasti menuetin tanssimista yhdellä, kahdella tai useammalla parilla sekä sitä, kuinka paria vaihdettiin kesken tanssikierroksen siten, että kukin nainen tanssi jokaisen miehen kanssa yhden kierroksen aikana.
Menuettia tanssittiin myös Suomen ruotsinkielisillä maaseutualueilla jo 1700-luvulla. Joissain Pohjanmaan pitäjissä, kuten Vöyrillä, Oravaisissa, Munsalassa, Jepualla, Uudessakaarlepyyssä, Lapväärtissä ja Tiukassa, menuetti säilytti paikkansa suosituimpana tanssina pitkälle 1900-lukua. Sitä tanssittiin sekä arkena että juhlissa kuten myös häissä seremoniallisena tanssina. Seremoniatansseilla tarkoitetaan ensimmäisiä tansseja, jotka tietyt henkilöt tanssivat morsiamen tai morsiusparin kanssa tietyssä järjestyksessä. Tällöinkin paria voitiin vaihdella niin, että kaikki miehet tanssivat jokaisen naisen kanssa yhden kierroksen aikana.
Seremoniallisten tanssien jälkeen kaikki häävieraat saivat tanssia, tietenkin menuetteja. 1930-luvulla saatettiin tanssia kolmisenkymmentä menuettia häiden ensimmäisen päivän aikana ja tätäkin enemmän toisena päivänä. Vielä 1950-luvulla saatettiin häissä tanssia viitisentoista menuettia. Pelimannit hallitsivat valtavan määrän menuetteja. Joidenkin tietojen mukaan pelimannit eivät koskaan toistaneet samaa melodiaa kahdesti samojen hääjuhlien aikana.
Menuetin tempo vaihteli sen mukaan, oliko kyseessä seremoniallinen vai kaikkien tanssittavaksi tarkoitettu tanssi. Rahvaan häissä seremonialliset menuetit olivat hitaita, hienostuneita ja arvokkaita. Pelimanni Erik Ebb Lapväärtistä (s. 1814), jolla oli ohjelmistossaan neljäkymmentä menuettia, kertoi, että 1800-luvun puolivälissä menueteista tuli niin hitaita, että nuorten oli vaikea opetella askeleita. 1700-luvulla kansan parissa yleistanssina tanssittu menuetti puolestaan oli kevyt, lyhytaskelinen ja nopeatempoinen. 1900-luvun alussa alettiin joissain Pohjanmaan kylissä menuettia tanssiessa jopa hypähdellä joko koko menuetin ajan, tai saatettiin astella alkupuoli ja hypähdellä loppupuoli.
Muun muassa lapväärttiläiset mestaripelimannit Torsten Pärus (1910–2001) ja Valter Enlund (1912–2013), helsingbyläinen mestaripelimanni Bengt Lillhannus sekä jepualainen Jeppo Bygdespelmän ryhmä ovat olleet kannattelemassa menuetin elävää perinnettä. Jeppo Bygdespelmän ryhmä voitti mm. Kansantaiteen Eurooppa-palkinnon vuonna 1985.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Pohjanmaalla järjestetään kaikille avoimia tanssi-iltoja, jotka keskittyvät pääasiassa menuettiin. Menuettia tanssitaan säännöllisesti kaikissa kansantanssiyhdistyksissä. Menuettimusiikkia opetetaan yhteissoitoissa, kursseilla ja työpajoissa. Menuetteja soitetaan sekä erilaisissa esityksissä että spontaanisti ns. ”puskasoitoissa” esimerkiksi festivaaleilla. Useilla ruotsinkielisen Pohjanmaan eri alueilla, kuten Tiukassa, Lapväärtissä, Oravaisissa, Munsalassa ja Jepualla, on oma paikallinen varianttinsa menuetista. Tällaisilla alueilla perinteitä vaalitaan paikallisissa tanssi- ja pelimanniyhdistyksissä. Jepuan omaleimainen menuetti on erityisen huomionarvoinen tässä mielessä, sillä siellä menuettiperinnettä siirretään aktiivisesti nuorelle sukupolvelle esimerkiksi Jepokryddorna-kansanmusiikkiyhtyeen kautta.
Menuettimelodiat kulkevat suullisesti pelimannilta toiselle sekä pelimanniyhdistysten ja ryhmien sisällä. Pelimanneille ja muusikoille järjestetään kursseja ja työpajoja. Perinnettä vaalitaan ja siirretään nuorelle polvelle osittain musiikkikoulujen ja -opistojen sekä ammattikorkeakoulujen ja Sibelius-Akatemian toiminnan kautta.
Tutkijat ja arkistot tallensivat menuetin yksityiskohtaisesti 1900-luvun aikana. Tanssikuvauksia, nuotteja ja äänitteitä on julkaistu useissa formaateissa. Tällainen materiaali tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia nykyisille harrastajille.
Perinteen tulevaisuus
Innokkaat harrastajat ovat avainasemassa menuetin tanssimisen säilymisessä elävänä perinteenä. Menuettitanssia johtavalla päätymiehellä on myös osaltaan suuri merkitys tanssin säilymisessä. Perinne pysyy hengissä vain niin kauan kuin perinteikkäissä menuettikylissä riittää päätymiehiä. Aiemmin menuetti opeteltiin jo lapsena. Nyt vaaditaankin pikaisesti tehokkaita toimia eli resursseja ja tekijöitä, jotta lapset saadaan opettelemaan menuettia esimerkiksi kouluissa ja kerhoissa. Organisoidussa muodossaan menuetti säilyy varmasti kansantanssiyhdistysten ohjelmistossa.
Jotta menuettiperinne saadaan pidettyä hengissä muiltakin osin, on tietoa sen asemasta suomenruotsalaisessa kulttuurissa tuettava ja levitettävä. Tällöin yhden tärkeimmistä kohderyhmistä muodostavat lapset ja nuoret, joiden pitäisi päästä tekemisiin perinteen kanssa jo koulujen ja kerhojen musiikinopetuksen kautta. Suomenruotsalaisessa pelimanniliikkeessä tulisi menuettia nostaa esiin erityisesti nuorille suunnatussa toiminnassa kuten kansanmusiikkileireillä ja musiikkikursseilla. Musiikin ja tanssin yhdistäminen tällaisissa yhteyksissä on toivottavaa, jotta niiden välistä luonnollista yhteiseloa saadaan korostettua.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Svenska litteratursällskapet i Finland/ Finlands svenska folkmusikinstitut
Östra Nylands Folkdansdistrikt rf
Helsingfors Folkdansdistrikt rf
Västra Nylands Folkdansdistrikt rf
Mellersta Österbottens Folkdansdistrikt rf
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Videot
Jeppolaiset tanssivat menuettia
Kirjallisuus
Andersson, Otto 1963. Äldre dansmelodier. Finlands svenska folkdiktning. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland.
Biskop, Gunnel 2015. Menuetten – älsklingsdansen. Om menuetten i Norden – särskilt i Finlands svenskbygder – under trehundrafemtio år. Helsingfors: Finlands Svenska Folkdansring.
Heikel, Yngvar 1938. Dansbeskrivningar. Finlands svenska folkdiktning. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 268.
Hoppu, Petri 1999. Symbolien ja sanattomuuden tanssi. Menuetti Suomessa 1700-luvulta nykyaikaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Nallinmaa, Eero 1982. Barokkimenuetista masurkkaan: sävelmätutkimuksia. Tampere.