Pelimannityylinen huuliharpun soitto
| Pelimannityylinen huuliharpun soitto | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Pelimannityylinen huuliharpun soitto muistuttaa harmonikan soittoa. Suomalaisessa pelimannihuuliharpun soittotyylissä soittaja soittaa samanaikaisesti melodian ja sointusäestyksen eli kielikompin. Kielikomppi tarkoittaa, että soittaja tuottaa kieltä käyttämällä melodiaäänen alapuolelta tai ylä- ja alapuolelta selkeän sointurytmin.
Huuliharppu on ollut luultavasti Suomen yleisin instrumentti, ”joka kodin” soitin. Lähes jokainen on päässyt kokeilemaan, miltä huuliharpun ääni kuulostaa. Kuinka paljon huuliharpun soiton harrastajia on olemassa, on arvailujen varassa, eikä asiaa ole tutkittu. Nykyään arvioidaan pelimannityyliin julkisesti esiintyviä soittajia olevan muutamia kymmeniä. Kotona omaksi ilokseen soittavien määrää ei ole selvitetty.
Vuonna 2004 Mäntyharjulla perustettu Suomen Huuliharpistit ry kokosi huuliharpistit yhteen. Jäsenmäärä nousi lähelle kahtasataa, mutta määrä on laskenut, ollen nyt vähän yli sadan. Suomalainen pelimannityyli on herättänyt ulkomailla huomiota. Seitsenkertainen Suomen mestari Erkki Vihinen voitti maailmanmestaruuden vuonna 2000. Pärnun Baltic-Nordic Open kilpailuissa suomalaiset ovat voittaneet useita Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuksia ja lukuisia palkintosijoja..
Huuliharppuperinnettä ovat pitäneet yllä tai perinnettä edelleen jatkavat ainakin seuraavat huuliharppuyhtyeet ja yhteisöt: Horjumattomat (Pori), Huuliharppuyhtye Lipstikka (Vantaa), Huuliveikot-Lipsfellows ja Veikkolan Pojat (Vihti), Kaarlo Reinikaisen Huuliharppukvartetti (Helsinki), Mäntyharjun Huuliharpistit ry ja Huulihärppes (Mäntyharju), Pirkanmaan Huuliharpistit (Tampere), Päijät-Hämeen Huuliharpistit (Lahti), Saimaan Harpistit (Lappeenranta), Sväng (Helsinki) ja Varkauden Huuliharpistit (Varkaus).
Perinteen harjoittaminen
Vaikka pelimannityyliin soittajia oli ja on edelleen melko vähän, niin aina siellä täällä löytyi pelimanneja, jotka jatkoivat sota-ajan jälkeisinä vuosikymmeninä perinnettä ja soittivat esiintyen myös julkisesti. 1970-luvulla alettiin huuliharpun soitossa järjestämään kilpailujakin. Huuliharpun soittoon liittyy erityispiirteitä. Se on yksi harvoista instrumenteista, jota soitetaan puhaltaen ja imien. Soitto on helppo aloittaa, puhaltaen ja imien saa heti kauniit soinnut. Soittoon liittyvät hankaluudet tulevat esiin vasta myöhemmin soiton kehittyessä.
Huuliharpulla voidaan soittaa samanaikaisesti yhdellä ääniaukolla melodiaa ja melodian alapuolisilla aukoilla rytmiä, kielikomppia. Kieltä irrottamalla ja nopeasti takaisin tuoden, sulkien ja avaten 2–3 melodian alapuolista aukkoa saadaan voimakas ja selkeä rytmi kunkin musiikkilajin vaatimaan tahtiin. Soiton sävyyn ja äänen laatuun voidaan vaikuttaa käsien kuppimaisella otteella huuliharpusta. Kämmenillä saadaan myös tuotettua haluttu vibrato.
Kielikomppi huuliharppupelimannien perinteisessä soitossa on kaiken kruunu. Se on aina erilainen, jokaisen pelimannin oma tavaramerkki. Mestarisoittajat saavat kappaleeseen sopivalla kielikomppityylillä esityksistä nautittavaa musiikkia, pieniä taideteoksia. Jotkut taitavat pelimannit käyttävät useita harppuja löytääkseen puuttuvat nuotit tai kun sävellaji kappaleessa vaihtuu. Huuliharppu on soitossa syvällä huulten välissä, kuin osa soittajaa. Suu on herkkä elin, joka koostuu huulista, kielestä, poskista, hampaista ja suuontelosta. Kontrolloidun hengityksen kanssa ne yhdessä tuottavat huuliharpusta äänen, sävyt ja rytmin. Huuliharppu reagoi herkästi hengityksen voiman vaihteluun, suuontelon koon ja muodon muutoksiin ja kielen motoriikkaan.
Perinnettä pitävät yllä erinäiset yhdistykset, mutta myös soittokilpailuilla ja konserteilla on keskeinen merkitys perinteen vaalimisessa. Suomen Huuliharpistit ry on vuodesta 2006 järjestänyt vuosittain festivaaleja ja niiden yhteydessä huuliharpun soiton SM-kilpailut. Eteläpohjalaiset Spelit järjestävät myös SM-kilpailuja pelimannityylillä soittaville. Kolmas tapahtuma, jossa huuliharpistit kilpailevat, on Pelimannien Parhaat Kansansoittokilpailut Alavudella. Suurempien tapahtumien lisäksi pelimannityylisellä huuliharpun soiton perinnettä harjoitetaan myös pienimuotoisemmin. Pelimannit käyvät esimerkiksi esiintymässä yksin tai yhtyeinä vanhainkodeissa, palvelutaloissa, lastentarhoissa ja juhlatapahtumiin kutsuttuina.
Perinteen taustaa ja historiaa
Huuliharppu tuli Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Sillä arvattavasti alettiin soittaa kansanmusiikkia ja sen ajan tanssimusiikkia viulun ja harmonikan soiton tapaan. Viulupelimannit eivät sitä arvostaneet eivätkä he pitäneet huuliharppua edes soittimena. Luultavasti 1920-luvulla huuliharpun asema vakiintui, kun iskelmämusiikki alkoi vallata sijaa musiikin kentällä. Huuliharppu sopii erinomaisesti rytmimusiikin soittoon pelimannityyliin soitettaessa. Pelimannityyli tuli tunnetuksi hieman kyseenalaisella tavalla, kun sota-aikana kiellettyjä nurkkatansseja soitettiin huuliharpulla. Soitin oli helppo kuljettaa mukana ja laittaa tarvittaessa piiloon. Sen ääni on hiljainen, mutta riittävän kova pienemmissä tiloissa rytmittämään tansseja. Tanssikielto kesti vuodesta 1939 aina vuoteen 1948. Sota-aikana myös jaettiin viisisataa huuliharppua rintamalle, pitkän asemasodan aikana soitolla tuotiin iloa ja lohtua kovaan, karuun todellisuuteen ja kevennettiin korsujen ankeita oloja. Huuliharput tuotiin rintamalta kotiin ja soitto jatkui. Pula-aikaan ei kalliimpia soittimia ollut vara hankkia ja maaseudun pikku kylissä huuliharpun soitto kohotti mielialoja.
Suomalaisen kielikompin ja pelimannityylin perustana on suomalainen kansanmusiikki, mollivoittoinen iskelmä ja tanssimusiikki. Jenkat, polkat, valssit, tangot vaativat selkeän ja rytmikkään kompin. Ne ovat synnyttäneet oman erityislaatuisen poljennon ja tyylin, mikä poikkeaa vaikkapa ruotsalaisesta hambosta ja duurivoittoisesta keskieurooppalaisesta musiikista. Kielikomppi ja suomalainen pelimannityyli on herättänyt muualla maailmassa kiinnostusta ja myönteistä huomiota, sillä se eroaa useasta muusta huuliharpun soittotyylistä. Esimerkiksi Kaukoidässä, kuten Kiinassa, Malesiassa ja Japanissa huuliharpistit soittavat lähes ilman kielikomppia. Myös Euroopassa kielikomppi ja soiton rytmi vaihtelevat alueittain.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Huuliharpistien kokoontumiset kilpailuihin ja konsertteihin säilyttävät ja vievät perinnettä eteenpäin. Niitä varten harjoitellaan kappaleita ja niissä esitetään ja kuullaan omatyylisiä soittoja. Tilaisuuksissa on mahdollisuus oppia, miten huuliharppua voidaan soittaa.
Suomen Huuliharpistit ja noin kymmenen eri puolilla Suomea olevaa huuliharppuyhteisöä tai yhtyettä järjestävät satunnaisesti koulutusta, mutta mitään varsinaista koulutusjärjestelmää ei ole olemassa. Siksi huuliharpun soitto on hyvin monimuotoista, korvakuulolta opittu soitto yksilöllistä, toisistaan poikkeavaa. Soittajat ovat tunnistettavissa tyylistään. Pelimannityylin tekniikat ja soittotyylit eivät ole vielä vakiintuneet, koska järjestettyä koulutusta ei ole tarjolla. Koska opetusta ei ole juuri ole saatavilla, soiton aloittaminen ja opettelu vaatii paljon oma-aloitteisuutta ja neuvojen ja opastuksen etsimistä. Pelimanni-kulttuuriin kuuluu kuitenkin tukeminen ja neuvojen antaminen opetuksessa.
Perinteen tulevaisuus
Perinteinen pelimannityylinen huuliharpun soitto on selvästi vähentynyt viime vuosina, ja kääntynyt parikymmentä vuotta kestäneen aktiivisen kauden jälkeen laskuun. Soittajien ikärakenne on karsinut soittajien määrää, eikä nuorempia perinteen jatkajia ole saatu mukaan. Huuliharppu kilpailuihin osallistujien määrä on parissakymmenessä vuodessa pudonnut arviolta puoleen.
Huuliharpistien ikärakenne on korkea. Nuoret kyllä soittavat huuliharppua yhtyeissä, bluesia, rockia ja folkia ja kromaattisella huuliharpulla jazzia ja klassista, mutta perinteinen soolosoitto pelimannityyliin ei tällä hetkellä ole suosiossa. Ehkä kansanmusiikin tullessa suositummaksi myös uusia nuoria pelimanneja alkaa tulla harrastuksen pariin. Pelimannisoitto kielikompilla on soolosoittajina esiintyvien pelimannien oma erityinen huuliharpun osa-alue, oma soiton lajinsa. Pelimanneille sopivaa musiikkia on runsaasti olemassa ja lisää tulossa. Kun tarvetta ja kuulijoita on olemassa, aina löytyy uusia soittoon vihkiytyneitä pelimanneja. Ei ole syytä epäillä tai pelätä pelimannityylin häviämistä. Mutta huuliharpun pelimannisoitto on aina ollut ja ilmeisesti tulee aina olemaan melko pienen soittajajoukon harrastus.
Jos huuliharpun soiton opettelu askel askeleelta korkeammalle tasolle vaatii paljon, se myös antaa vahvoja emotionaalisia kokemuksia ja elämyksiä. Huuliharpun soitossa yhdistyvät fyysiset, henkiset ja psyykkiset vaikutukset toinen toistaan vahvistaen. Soiton sosiaalisuus ja kontaktien solmimisen helppous ja mutkattomuus luovat terapeuttisen ilmapiirin yhteisesiintymisissä ja tapaamisissa. Soitin on helppo pitää mukana ja ottaa esille erilaisissa tilanteissa ja tapahtumissa.
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Suomen Kansanmusiikkiliitto on järjestänyt 1980-luvun alusta lähtien pelimannimerkkien suoritustilaisuuksia kansanmusiikkifestivaalien ja pelimannitapahtumien yhteydessä. Pronssimerkin suorittamiseen vaaditaan 20 erirytmistä kansanmusiikkisävelmää, hopeamerkkiin 40 ja kultamerkkiin 60 kansanmusiikkisävelmän osaaminen ilman nuotteja.
Kultaisen pelimannimerkin huuliharpulla ovat suorittaneet Erkki Lampinen (1995), Matti Ylitalo (2002), Matti Alin (2005), Juhani Niskanen (2018), Reijo Haukia (2022), Veli-Jussi Lietsala (2022) ja Jimmy Träskelin (2023)
Kaustinen Folk Music Festival myöntää hakemuksesta mestaripelimannin arvonimen. Ensimmäiset mestaripelimannit valittiin vuonna 1970. Huuliharpulla mestaripelimannin arvonimen ovat saaneet Martti Koivumäki (1981), Antti Kämäräinen (1988), Erkki ja Reino Valkama (1989), Erkki Vihinen (1992), Henry J. Mäki (1994), Mikko Rantamäki (1997), Harry Wessman (2000), Matti Alin (2004), Aimo Mantere (2009), Jouko Heikola (2012) ja Aimo Ruisniemi (2019)
Suomen Kansanmusiikkiliiton hallitus myöntää oltermannin arvon maakunnittain tai musiikkijärjestöille. Kansanmusiikkiliitto on nimennyt Matti Ylitalon Huuliharppu Oltermanniksi vuonna 2013.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry
Kaustisen Kansanmusiikki-instituutti
Huuliharppuyhteisöjen sivuille suomenhuuliharpistit.fi kautta
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Videot
Kesän tullessa Juhani Niskanen 2017 Mäntyharju
PolkkapotpuriErkki Vihinen 2021 Jyväskylä
Suomen Joutsen Hannu Valkonen 2011 Mikkeli
Säkkijärven polkka Aimo Mantere 2011 Kaustinen
TV 1 Puoli seitsemän 21.2.2023 Elävä perintö kohdasta 5.45
Verkkolähteet
Juhani Niskanen: Pelimannityylisen huuliharpun soittotaidon kehittäminen vertaisryhmän tukea apuna käyttäen Osa I, (19.3.2021) suomenhuuliharpistit.fi
Pelimannityyli huuliharpulla, Pelimannityyli Unescon perinneluetteloon suomenhuuliharpistit.fi ( 25.3.2021)
Pelimannityyli huuliharpulla. Kansanmusiikki 2/2021 (26.5.2021)
Pelimannityylinen kielikomppi kansalliseen elävän perinnön luetteloon suomenhuuliharpistit.fi (30.4.2021)
Pelimannityylinen soitto huuliharpulla. Esitelmä Finland Harmonica Festivaaleilla Orivedellä 29.7.2022. suomenhuuliharpistit.fi
Ryhmädynamiikkaan perustuva opetusmetodi Osa II suomenhuuliharpistit.fi (17.5.2021)
Huuliharpun soiton terapeuttiset vaikutukset, 2013. Kyselytutkimuksen aineisto ja tulosten yhteenveto Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin arkistossa. Tutkimuksen kysymykset ja tutkimussuunnitelma, suomenhuuliharpistit.fi
Kirjallisuus
Anne-Mari Hakamäki, Pelimanniuden määritelmät kansanmusiikin harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa 2010-luvulla. Pro gradu 2017, Sibelius-Akatemia
Jouko Kyhälä-Jimmy Träskelin:Pelti polskia laulaa Kansanmusiikkia blueshuuliharpulla. Kansanmusiikki-instituutti, 2009 Tietokirja ja soitto-opas
Komulainen Jari & Ojajärvi Janne: Turpahöylän ensitahdit. Huuliharpun alkeet ja ohjelmistoa.
Timmy Träskelin: Pelti polskia laulaa: Huuliharppupedagogiikkaa sanoina ja kuvina, 2011 Opinnäytetyö
Muuta
Kielibasso (CD-levy), toimittanut Jimmy Träskelin
Suomen Huuliharpistit ry:n sivuilla ja blogissa (suomenhuuliharpistit.fi) on runsaasti kuvia, klippejä ja kirjoituksia huuliharpusta, huuliharpun soitosta, pelimannityylisestä kielikompista, huuliharppu tapahtumista ja yhteisöistä.