Hämäläinen pitopöytä

Elävän perinnön wikiluettelosta
Hämäläinen pitopöytä
Sijainti Kanta-Häme, Forssa, Hattula, Hausjärvi, Hämeenlinna, Tammela
Asiasanat pitopöytä, hämäläisyys, maaseutumatkailu, pidot, juhlat, ruokaperinne

Kolme tarjoilijaa esittelemässä katettua pöytää.
Rengon pitopalvelun tarjoilijat ovat kattaneet hämäläisen pitopöydän valmiiksi 50-vuotisjuhlissa 1980-luvun alussa. Kuva: Anja Orkola

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Hämäläisten pitojen järjestäminen ei ole ollut hätäisten hommaa. Pitojen järjestäminen aloitettiin viikkoja ennen juhlia. Huoneet siivottiin ja lattiat luututtiin. Myös ruokien valmistaminen aloitettiin hyvissä ajoin. Hämäläinen pitopöytä onkin tunnettu runsaudestaan. Taloon kutsuttiin pitoemäntä leipomaan ja laittamaan pitoja yhdessä talon naisväen kanssa. Pitoemäntä saattoi olla talossa jopa viikon ja yöpyi tämän ajan talossa.

Hämäläinen pitopöytäkulttuuri elää laaja-alaisesti koko maakunnassa ruokapalveluyritysten tarjoamana. Hämäläinen pitopöytä on edelleen vetovoimatekijä erityisesti maaseutumatkailukohteissa. Esimerkiksi pitolounaan tarjoaminen kesäviikonloppuisin on suosittua. Tavallisesti pitopöytä on tarjolla yksityistilaisuuksina järjestettävissä juhlissa, mutta hämäläisen pitopöydän antimista voi päästä nauttimaan myös yleisesti tarjottavilla lounailla.

Perinteen harjoittaminen

Hämäläinen pitopöytäkulttuuri ruokapalveluyrityksille on yksi tapa tuoda esiin lähiruokaa ja paikallisia tuottajia. Pääruoat ja salaatit valmistetaan edelleen itse, mutta esimerkiksi leivät, juustot ja hillot voidaan hankkia paikallisilta toimijoilta valmiina. Raaka-aineiden alkuperää voidaan tuoda esiin ruokalistassa esim. kyytönpaistia Taitolan tilalta, jolloin saadaan lisäarvoa tarjottavalle ruoalle. Aiemmin paikallisuutta ei ole tarvinnut erityisesti mainita, koska on ollut luonnollista, että raaka-aineet ovat peräisin omalta tilalta tai naapuritilalta. Hämäläinen pitopöytä -menu löytyy hyvin monien tilausravintoloiden vaihtoehdoista ja se on edelleen tarjolla laajasti ympäri Hämeen. Yhdellä silmäyksellä internetistä löytää hämäläistä pitopöytää tarjoavia yrityksiä ainakin Sysmästä, Tammelasta, Hämeenlinnasta, Nastolasta ja Hollolasta. Todellisuudessa sitä on tarjolla varmasti kaikissa Hämeen kunnissa. Yksityistilaisuuksien lisäksi hämäläinen pitopöytäkulttuuri elää mm. yhdistysten järjestämissä perinteisissä maaseudun sadonkorjuujuhlissa.

Myös nuoret pitävät yllä hämäläisyyttä ja Hämeen ruokaperinnettä. Tästä esimerkkinä Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan vuosittain järjestämät Hämäläiset pidot, joissa nautitaan hämäläisen pitopöydän antimia juhlavasti kansallispukuihin pukeutuneina ja pelimannimusiikkia kuunnellen.

Katetussa pöydässä muun muassa pullaa ja kermakakkua.
Perinteisessä kahvipöydässä on vähintään ”seitsemää sorttia” tarjottavia. Kuva: Anja Orkola.

Perinteen taustaa ja historiaa

Hämäläinen ruokavalio on perustunut viljatuotteisiin, perunaan ja maitoon. 1900-luvun alussa aterioita täydennettiin sianlihalla ja suolakalalla. Kasvimaiden yleistyessä lisääntyi vihannesten ja juuresten käyttö. Piimäjuustot ovat Hämeen vanhimpia juustoja. Hämäläisessä keittiössä yhdistyvät itäinen ja läntinen ruokakulttuuri, johon hämäläisyys ja hämäläinen luonne sekä tapojen omaleimaisuus antavan oman ilmeensä. Tunnetuimpia hämäläisiä ruokia ovat erilaiset laatikot eli loorat, lanttu, peruna ja porkkanalaatikot sekä myöhemmin vielä maksa- ja makaronilaatikko.

Hämäläinen pitopöytä tunnetaan monipuolisuudestaan. Siihen kuuluvat olennaisesti erilaiset kalat, salaatit, lihatuotteet, piimäjuusto, keitetyt perunat, runsas leipävalikoima sekä juomana kotikalja tai sahti, maito ja vesi. 1800-luvun hämäläisissä pidoissa ensin tarjottiin kahvia ja sokerikakkua. Sitten oli tarjolla voileipäpöytä, jonka jälkeen täydelliseen hämäläiseen pitoateriaan kuului lihaliemi eli puljonki ja voitaikinapasteija. Usein lihaliemen jälkeen tarjottiin rusinoista, ruusunmarjoista tai viinimarjoista tehtyä makeaa soppaa uuden ruokahalun herättämiseksi. Seuraavana tarjottu pääruoka oli usein paistia, jota täydensivät tavanomaiset pitopöydän antimet. Pidot ovat muodostaneet Hämeessä eräänlaisen sosiaalisen seurustelun muodon.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Ruokaperinteen elvyttäminen ja säilyttäminen on ollut tärkeä tehtävä Maa- ja kotitalousnaisten järjestötyössä. Maa- ja kotitalousnaisten Hämeen piirikeskuksessa järjestettiin ensimmäiset pitopäivälliskurssit 1964. Tällöin aloitettiin pitopäivälliskokkien kurssittaminen. Pitopalvelutoiminta on antanut ja antaa edelleen maatiloille lisäansiomahdollisuuksia. Kurssien pituus saattoi alkuaikana olla jopa kolmekin viikkoa. Tänä päivänä Maa- ja kotitalousnaisten ruokakursseilla nostetaan lähiruoka ja kotimaisuus vahvasti esille. Valittavana on useampia erilaisia perinneruokakursseja, joiden pääosassa on upea suomalainen ruokakulttuuri, mm. hämäläiset herkut.

Perinteen tulevaisuus

Hämäläinen pitopöytä liittyy olennaisesti hämäläiseen juhlaperinteeseen. Juhla- ja ruokaperinteen eteenpäin siirtäjänä hämäläisen pitopöydän tulevaisuus on mielestämme hyvin turvattu ruokapalveluyrittäjien ja yhdistysten toimesta. Ruoka valmistetaan aidoista raaka-aineista, niiden omaa makua korostaen. Häme on yhä edelleenkin valtakunnallisesti merkittävä ruoantuotantoalue. Ihmiset ovat kiinnostuneita ruoan alkuperästä ja hämäläinen pitopöytä on hyvä tapa tuoda esiin paikallisuutta ja lisätä laadukkaiden tuotteiden tunnettuutta. Nykyään monissa hankkeissa edistetään ravintoloiden ja tuottajien verkostoitumista, joka varmistaa lähialueen raaka-aineiden löytymisen ravintoloiden pitopöytiin tulevaisuudessakin.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset

ProAgria Etelä-Suomi ry

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Isoäitien herkut. Digitaalinen kettokirja. (2021) Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry.

Etelä-Hämäläistä ruokaperinnettä (1976) Hämeen läänin Maatalouskeskus

Hämäläistä ruokaperinnettä (1989) Hämeen Maatalouskeskus, Uusitalo, Anna-Liisa.