Hailuotolaisen tikkuröijyn neulominen

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hailuotolaisen tikkuröijyn neulominen
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Hailuoto, Pohjois-Pohjanmaa
Asiasanat käsityöt, neulonta, villapaidat
Tikkuröijy on ollut perinteisesti väriltään harmaa. Nykyisin tapaa myös luonnonvaaleita ja luonnonmustia luotolaisia. Kuva: Liisa Louhela.

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Hailuotolainen tikkuröijy on pesemättömästä suomenlampaan langasta neulottu perinneneule, jota saaren naiset ovat neuloneet miehille. Viime vuosikymmeninä myös jotkut miehet ovat alkaneet kutoa luotolaisia. Vaikka luotolaisia on neulottu perinteisesti pääasiassa miehille, ovat niitä käyttäneet myös naiset.

Hailuodon saarelta löytyy kymmenkunta tekijää, jotka neulovat tikkuröijyjä myyntiin. Monet kymmenet hailuotolaiset tekevät niitä omiin tarpeisiinsa. Luotolaisia neulotaan myös muualla Suomessa, ja ohjeita sen neulomiseen on julkaistu käsityölehdissä ja käsityöblogeissa.

Hailuodon perinneneuletta on kutsuttu vielä 1900-luvun alussa tikkutröijyksi, joka on uudemmissa teksteissä muuttunut tikkuröijyksi. Neuletta kutsutaan myös tikkuriksi. Kolmas yleinen nimitys neuleelle on luotolainen. 1900-luvun alkupuoliskolla Hailuodon lähikunnissa mantereen puolella paitaa on nimitetty luotolaiseksi eli saaressa, Hailuodossa kudotuksi villapaidaksi. Nimitys luotolainen on nykyisin hyvin yleinen ja paljon käytetty. Hailuodon perinneneule tunnetaan ympäri Suomen ja myös ulkomailla.

Vuodesta 2014 saakka toiminut tikkuröijypiiri kokoaa kymmenet neulojat säännöllisesti Hailuodon vanhaan pappilaan. Kuva: Liisa Louhela.

Perinteen harjoittaminen

Tikkuröijy on yksivärinen pintakuvioitu villapaita. Paidassa yhdistetään neulontaa ja virkkausta. Neulepaidan malli on yksinkertainen. Se neulotaan saumattomaksi pyöröneuleena. Helmaan neulotaan 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta korttelin verran (=15cm). Sen jälkeen neulotaan 4 oikein, 1 nurin -joustinneuletta. Tikkuröijyn etumukseen neulotaan neliön muotoinen alue, jota kutsutaan nimityksillä kaupunki, västäräkki ja rekko. Hartioihin saadaan väljyyttä, koska selkäpuolelle neulotaan keskelle levennyskiila. Hihan silmukat poimitaan kädentieltä. Hihat saavat muotonsa kainalo- ja kyynärpääkavennuksista. Olkasaumoihin, kauluksen reunaan ja hihansuihin virkataan kiinteitä ketjusilmukoita.

Alun perin paidat olivat kauluksettomia, ja niiden lisäksi käytettiin kaulaliinaa. Tänä päivänä paidoissa on usein korkea kaulus ja napitus vasemmalla olalla. Napit ovat mustia, pesällisiä housunnappeja. Neulomiseen tarvitaan kymmenen neulepuikkoa tai pyöröpuikko ja virkkuukoukku. Neulaa käytetään vain nappien ompeluun. Alun perin paita neulottiin harmaasta pesemättömästä villasta, mutta nykyisin tehdään myös valkoisesta, luonnonmustasta ja ruskeasta langasta.

Tikkuröijyperinne elää, ja usean sukupolven edustajat neulovat niitä edelleen. Paikallinen kotiseutuyhdistys Hailuoto-seura ry on järjestänyt vuodesta 2014 saakka tikkuröijypiiriä Hailuodon vanhassa pappilassa. Piirissä käy keskimäärin 20–30 osallistujaa, joista osa on aloittelevia tikkurin tekijöitä, osa vanhoja konkareita. Tikkuröijypiirissä vaihdetaan kudontavinkkejä sekä kutojien kokemuksia ja tarinoita tikkuröijystä. Tieto tikkurin historiasta välittyy piirissä sekä kodeissa suullisena perinnetietona seuraaville sukupolville. Piirin vetäjät keräävät ja tallentavat tikkuriin liittyvää tietoa.

Tikkuriröijypiiri elvyttää vanhaa hailuotolaista yhdessä neulomisen perinnettä. Kun Hailuodon saari vielä täyttyi lampaista, yhdistivät villaan liittyvät tehtävät luotolaisia naisia. Naapuruston naiset karstasivat eli hailuotolaisittain karttasivat villaa joukolla kökkäjäisiksi kutsutussa tapahtumassa. Naiset kerääntyivät jonkun taloon, ja karttaamisen yhteydessä kahviteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Tikkureita on neulottu ja neulotaan edelleen myös yksityisesti, ja tikkuria autoissaan neulovat naiset ovat tuttu ja tyypillinen näky Hailuodon lautalla.

Perinteen taustaa ja historiaa

Hailuoto on saari Perämeressä Oulun edustalla. Lampaankasvatus on ollut tärkeä osa Hailuotolaisten elämää 1700-luvun lopulta lähtien. Myös kalastus on ollut saaren asukkaille merkittävä elinkeino. Luotolaiset naiset ovat valmistaneet kalastajille erilaisia varusteita, kuten lämpimiä villapaitoja, sukkia ja käsineitä. Hailuodon perinneneuleita on neulottu 1800-luvun alusta lähtien. Villalangat kehrättiin omatoimisesti 1900-luvun puoliväliin asti, jolloin lampaanhoidosta luovuttiin. Samaan aikaan käsityöala koneellistui, ja markkinoille tulivat teollisesti tuotetut langat. Luotolaisten neulominen käsin väheni, ja neuleita alettiin valmistaa koneella.

Alkuperäisen luotolaisen tekijä oli mahdollisesti hailuotolainen Sofia Björnholm. Neule löytyy Suomen kansallismuseon kokoelmista. Neuleen nimen tikkuröijy on arveltu tulevan siitä, kun ennen pyöröpuikkoja neule neulottiin kymmenellä sukkapuikoilla. Puikot olivat kuin tikkuja. On esitetty myös, että nimi johtuisi siitä, että lankaan on jäänyt heinän olkia, jotka ovat pistelleet, ja sen vuoksi neule on ollut tikkuinen.

Luotolaisen neulominen on ollut tärkeä tulonlähde. Tikkuröijyjä on myyty Oulussa syys- ja joulumarkkinoilla ja lisäksi pohjoisemmilla seuduilla, jonne niitä on kuljetettu salaa kalaretkillä. Villa ja neuleet ovat olleet veronmaksuvälineitä ja kauppatavaraa. Neuleet ovat syntyneet ilman kaavoja, ja villaneule on toiminut omistajansa tuntomerkkinä. Jos kalastaja hukkui, saatettiin perheelle lähettää ainoastaan vainajan villapaita, jonka vaimo tunnisti neulomakseen.

Tikkuröijy on ollut perinteisesti luotolaisten miesten työ- ja pyhäpaita, jota erityisesti kalastajat ovat käyttäneet kalastusreissuilla. Neule on ollut kalastajille perusvaate - erityisen hyvin kalastukseen sopiva - käytännöllinen työvaate, sillä luotolainen lämmittää märkänäkin. Juhliin on saatettu pukeutua parempaan tikkuriin, ja naimisiin on menty morsiamen neulomassa villapaidassa. Kalastajan häissä on pappikin voinut pukeutua tikkuröijyyn. Tikkureita on neulottu joka talossa, ja neulojina ovat olleet äidit ja tyttäret. Saaressa on ollut myös muutamia ammattineulojia, jotka ovat viipyneet talossa ruokapalkalla tikkuröijyn neulomisen viemän ajan. Mallia on otettu vanhoista neulepaidoista. Nykyisin luotolaista käyttävät sekä miehet että naiset. Niitä tehdään myös lapsille.

Kuva: Liisa Louhela.

Perinteen eteenpäin välittäminen

On tyypillistä, että vanhemmat ja isovanhemmat kutovat lapsilleen tikkuröijyn, ja opettavat neulomisen kiinnostuneille. Isovanhemmat voivat myös ostaa lapsilleen ja lastenlapsilleen tikkurin. Koska neule kestää käytössä jopa vuosikymmeniä, säilyvät mallit sukupolvelta toiselle.

Perinne välittyy tänä päivänä tikkuröijypiirin kautta, kun uudet hailuotolaiset opettelevat tikkuröijyn kudontaa perinteen tuntijoiden ohjeistaessa heitä kädestä pitäen. Mallit ja vinkit jaetaan uusille tekijöille. Perinteitä pyritään vaalimaan neuvoen mallia eteenpäin mahdollisimman alkuperäisessä muodossa. Tikkuröijyn mallia mukaillen on valmistettu myös muita tuotteita, kuten pipoja, kaulureita, sukkia, kynsikkäitä, jakkuja, koiran mantteleita ja vauvan toukkapusseja. Luotolaisia ja lankoja sen valmistukseen voi tilata saaressa toimivan verkkokaupan kautta.

Perinteen tulevaisuus

Koska lampaankasvatuksesta on luovuttu, langat tilataan nykyisin muualta. Kuitenkin tikkuröijy tehdään edelleen useimmiten 100 % suomenlampaan villasta. Hailuotolaiset pukeutuvat usein edelleen juhlissa tikkuröijyyn, ja sen on nähty toimivan myös hautajaisasuna. Tikkurin neulominen on tällä hetkellä hyvin suosittua, ja paidat ovat tuttu näky hailuotolaisten arjessa ja juhlassa. Perinteen säilyttämistä pidetään yleisesti tärkeänä asiana. Tikkuröijyn tulevaisuus näyttää valoisalta. Kestävä ja lämmin neule tunnetaan laajalti, ja perinnekäsitöiden arvostuksen nousu on näkynyt myös luotolaisen myynnissä. Paitaa tullaan hakemaan saaresta kauempaakin, ja neuleita myydään ympäri maailmaa.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Hailuoto-seura ry

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkolähteet

Hailuodossa-blogi: Luotolaisen lumo

Koukussa luotolaisen tekoon (Kaleva 6.4.2016)

Videolinkit

YLE Elävä arkisto: Kalastajanneule luotolainen on villapaitojen klassikko

Kirjallisuus

Hyvärinen Elina 2005. ”Kymmenellä pikkutikulla miestä myöten”. Hailuodon perinneneuleen materiaalit, työvälineet ja valmistus. Käsityötieteen proseminaarityö, Joensuun yliopisto.

Almay, M., Luutonen, M. & Mitronen, K. 1993. Sydämen lämmittäjä ja tikkuripaita. Tampere: Tammer-Paino Oy.

Järvelä, V. 1996. Hiekkaan kirjoitettu. Kuusamo: Koillismaan kirjapaino Oy.

Kemppainen, K. 2014. Viesti Luodolta. Taito-lehti 1/2014.

Korpipää, S. &Koskelainen, O. 1987. Hailuodosta. Sosiologis-historiallinen tutkimus. Oulun yliopisto.

Kupiainen, Rita 1994. Tikkuröijy se olla pitää. Rantalakeus 5.10.1994.

Miehen villapaita – tikkuri, tikkuröijy eli luotolainen. Kotiteollisuuslehti 1/1983.

Schultz, I. 1930. Hailuodon naisten vanhat käsityöt ja niihin liittyvä sanasto. Pro gradu, Helsingin yliopiston Suomen kielen laitos.

Suomela, J. L., 1967. Hailuoto. Entisiä vaiheita. Hailuodon kotiseututoimikunnan keräilyjä. Kirjapaino osakeyhtiö Kaleva.

Paulaharju, S. 1914. Kuvauksia Hailuodosta. Porvoo (toinen painos 1993): WSOY:n graafiset laitokset.

Pitkänen, N. (toim.) 1987. Työtä käsille, kalastajaneuleet. Tv1/opetus-tv. Yleisradion ohjelma. Asiaohjelmat.