Hautausmaalla käynti jouluaattona

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hautausmaalla käynti jouluaattona
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat joulu, hautausperinteet, kynttilät
Hautakynttilöitä Helsingissä 2004. Kuva: Darren Webb

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Kyntttilöiden vieminen hautausmaalle jouluaattona on Suomessa hyvin laajalle levinnyt perinne, jota harjoittavat perheet lapsineen ja isovanhempineen. Perinnettä harjoitetaan omasta tahdosta, eikä mikään taho erikseen kehoita siihen. Hautausmaalla käyntiä jouluaattona harjoittavat ihmiset, joilla on edesmenneitä sukulaisia tai henkilöt, jotka etsivät hartautta ja hiljentymistä. Kirkko organisaationa liittyy perinteen harjoittamiseen siten, että hautausmailla ja kirkoissa järjestetään hartauksia jouluisin. Sankarihautausmailla on kunniavartioita, joiden järjestämisestä vastaa Suomen Puolustusvoimat.

Perinteen harjoittaminen

On tapana, että ennen jouluaattoa ostetaan hautakynttilöitä, lyhtyjä ja esimerkiksi havuista tehtyjä seppeleitä tai koristeita. Jotkut vievät hautausmaalle myös kukkia, esimerkiksi kanervia. Jouluaaton iltapäivän ja hämärän koittaessa perheet pukeutuvat lämpimästi, ottavat mukaansa kynttilät sekä havut ja lähtevät hautausmaalle.

Hautausmaalle saavuttaessa seurue on usein jo valmiiksi hartaassa tunnelmassa, jonka vallitessa perhe kävelee yhdessä läheisten haudoille. Haudoille mennään usein siinä järjestyksessä, kun on ollut tapana tai miten se reitin kannalta on järkevää. Jokaiselle haudalle lasketaan koristeet ja kynttilät, jonka jälkeen vietetään rauhallinen hetki muistellen vainajaa hiljaa tai ääneen, kukin omalla tavallaan. Osa ihmisistä käy myös kunnioittamassa sodissa kaatuneiden muistoa sankarihaudoilla. Jos läheinen on haudattu toisaalle, perheet voivat laskea kynttilät myös toisaalle haudattujen muistomerkille.

Monet pyrkivät käymään haudoilla melko myöhään, usein ennen jouluateriaa. Tämä johtunee siitä, että hautausmaalla on erilainen tunnelma pimeän tultua. Perinteen levinneisyyden huomaa jokaisena jouluaattona, kun esimerkiksi Helsingin Hietaniemen hautausmaa on kynttilämeren valaisema.

Perinteen taustaa ja historiaa

Hietaniemen hautausmaa. Kuva: Rob Hurson.

Suomessa vainajia muistetaan ensisijaisesti jouluna. Haudoilla käyminen ja kynttilöiden sytyttäminen niille on vanha pakanallinen tapa. Kekrin menettäessä merkitystään siirtyivät siihen kuuluneet vainajien hyvittelyt- ja kestitystavat jouluun. Kekriin liittyvä ns. vainajainpalvelu siirtyi Suomessa kristinuskon tultua jouluperinteisiin, kun taas muissa maissa vainajia muistetaan pyhäinpäivänä.

Luterilaisille hautausmaille ilmestyivät ensimmäiset joulukynttilät 1920-luvun alussa ja varhaisin dokumentoitu tieto on Helsingin Vanhalta hautausmaalta vuodelta 1921. Jouluaattona ylioppilas Lyyli Grotenfelt, professori Kustavi Grotenfeltin tytär, sytytti kynttilän sisarensa Kyllikin haudalle. Kyllikki Grotenfelt oli kuollut samana vuonna 20.9. Tapa alkoi hiljalleen levitä ja sotien jälkeen kynttilöiden sytyttäminen haudoille yleistyi nopeasti. Nyt tuhannet kynttilät valaisevat jouluyönä suomalaisia hautausmaita, erityisesti sankarivainajien kumpuja. Tavan lähtökohta on luultavasti Saksan herrnhutilaisten piirissä.

Tapa yleistyi sotien jälkeen ensin sankarihaudoilla, mutta pian muillakin. Liekö muistumaa vanhasta esi-isien palvonnasta, että suomalaiset ovat nykyään tavan innokkaimpia noudattajia. Muissa Pohjoismaissa tapa ei ole tiettävästi levinnyt laajalle. Ruotsissa esiintyi 1890-luvulla tapauksia, joissa suurkaupungeissa laitettiin jouluisin haudoille pieniä kuusia kynttilöineen. Joidenkin arvioiden mukaan tavan alkuperä voi olla Saksasta herrnhutilaisten piiristä. Roomalaiskatolisissa maissa kynttilöitä poltetaan haudoilla enimmäkseen pyhäinpäivänä. Suomessa jouluaatto on pyhäinpäivää suositumpi kynttilöiden sytyttämisajankohta.

Perinne on muuttunut esimerkiksi parantuneiden kulkuyhteyksien myötä. Aikana ennen autojen yleistymistä erityisesti maaseudulla hautausmaalle kuljettiin hevoskyydillä. Ennen haudoille vietiin tavallisia kynttilöitä, mutta nyt kynttilät ovat erityisiä hautakynttilöitä, joiden palamisaika on huomattavasti pidempi ja niiden liekki palaa varmemmin tuulessa muovisen kuoren ansiosta.
Hautakynttilöitä muualle haudattujen vainajien muistelupaikalla Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla. Kuva: Pasi Pitkänen.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Perinne siirtyy sukupolvelta toiselle yhdessä perinnettä harjoittaen ja siitä kertoen. Koska hautausmailla käynti on koko perheen yhteinen perinne, se siirtyy sukupolvelta toiselle luonnollisesti joka joulu eikä sen merkitystä juuri kyseenalaisteta. Hautausmaalla käynti ja kynttilöiden vienti jouluaattona muodostuu vuosien myötä tutuksi tavaksi monessa perheessä.

Perinnettä on tallennettu laajalti kirjallisesti. Radio ja muut tiedotusvälineet välittävät tietoa perinteestä. Tämä näkyvyys auttaa osaltaan vahvistamaan perinteen asemaa ja viemään sitä eteenpäin. Tällä tavoin perinne siirtyy eteenpäin nykyään hieman eri tavalla kuin ennen.

Perinteen tulevaisuus

Kuva: Marja Rosenberg.

Perinne kynttilöiden viemisestä haudoille jouluaattona elää vahvana. Se yhdistää ihmisiä, ja luo emotionaalisen ja visuaalisen elämyksen joulunviettoon. Nuorempi sukupolvi tuntuu jopa kaipaavan tämänkaltaisia perinteitä nopeasti muuttuvassa epävarmassa maailmassa.

Perinne on vaikuttanut myös muuhun yhteiskuntaan. Esimerkiksi seurakunnat ovat reagoineet ihmisten tapaan viedä kynttilöitä haudalle jouluisin siten, että hautausmaat siistitään joulun jälkeen roskista. Kynttiläkauppa vilkastuu jouluisin. Lisäksi ainakin Helsingissä julkisen liikenteen yhtiö HSL järjestää jouluisin ylimääräisiä bussivuoroja hautausmaalle.

Ilmoituksen taustalla olevat henkilöt

Ritva Lassila, Julia Isoniemi, Terhi Lassila, Anna Koponen, Tiina Tuononen, Sirke Kotonen, Marjatta Riikonen, Inkeri Leikkonen, Tiina Koponen, Tommi Lassila, Marja Rosenberg, Anniina Seppälä, Salla Mustonen, Pirjo Launonen, Sari Salo, Taina Juva, Sanna Jantunen, Alice Karlsson, Eija Lassila, Sannamaija Marttinen, Riitta Taipale, Riitta-Maija Kurri, Virpi Kalliokuusi, Heli Keijonen, Päivi Tuuri, Robert Frost

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkolähteet

"Kyntillät syttyvät haudoilla" on jouluviettomme aikamerkki (YLE Eävä arkisto 16.12.2013) Sisältää useita radio-ohjelmia aiheesta.

Avoin museo -vuotuisjuhlat: Joulu. Keskisuomalaisten museoiden yhteiset jouluverkosivut.

SKS - vuotuisjuhlat: Joulu.

Kynttilät syttyvät jouluaattona haudoilla – "Hautausmaalla saa myös laulaa" (YLE Uutiset 23.12.2016)

Kunniavartiossa karskilla miehellä voi tulla tippa linssiin. (YLE Uutiset 13.5.2015)

Kirjallisuus

Aurejärvi-Karjalainen, Anneli 1999: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY.

Karjalainen, Sirpa; Silvennoinen, Maija; Kuosmanen, Riitta-Liisa & Opas, Hilkka (toim.) 1997: Joulu Kultainen. Weilin+Göös.

Karjalainen, Sirpa; Korhonen, Seppo; Lehtonen, J.U.E 1989: Uusi ajantieto. Porvoo.

Vilkuna, Kaisa 1973: Vuotuinen ajantieto. Keuruu.

Vuolio, Kaisu 1981: Suomalainen joulu. WSOY.

Vuolio (Jaakkola), Kaisu 1977: Muuttuva joulu: kansatieteellinen tutkimus. Suomen muinaismuistoyhdistys.

Helsingin Sanomat 18.11.2007: Kirstin palsta