Huutokatrilli
| Huutokatrilli | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Huutokatrilli on yhteistanssiin pohjautuva tanssimuoto, jota tanssitaan parin kanssa "huutajan" ohjeiden mukaan. Tanssiin osallistujan ei tarvitse välttämättä osata huutokatrillia ennalta. Kymmenet tai sadat ihmiset voivat tanssia rivikuvioissa samanaikaisesti. Yhtäjaksoinen tanssi ja soitto voi kestää puolikin tuntia kiihtyen rennosta kävelytemposta vauhdikkaaseen puolijuoksuun. Pitkän ja kiihtyvän huutokatrillin soittaminen vaatii kansanmusiikin syvempää osaamista. Yksinkertaisimmillaan huutokatrilli voi olla yhden kappaleen mittainen yhteistanssi, jossa huudetaan vuorot yllätyksellisessä järjestyksessä. Huutokatrillia tanssivat usein kansantanssijat, mutta myös ketkä tahansa, jotka eri tilaisuuksissa uskaltautuvat tanssilattialle. Soittoon voivat osallistua kaikki soittotaitoiset, jotka osaavat soittaa katrilleja, mutta yleisimmin huutokatrillia soittavat kansanmusiikin harrastajat ja ammattilaiset. Huutokatrillia tanssitaan festivaaleilla, tapahtumissa ja juhlissa, sekä avoimissa että suljetuissa tilaisuuksissa. Kaikille avoimia huutokatrilleja järjestetään esim. Kaustinen Folk Music Festivalilla, joka oli myös ensimmäisten huutokatrillien tapahtumapaikka. Kaustisen Yökatrilliin osallistuu vuosittain 500-1000 ihmistä.
Lukuisilla alan festivaaleilla, kuten Folklandia, Pispalan Sottiisi, Puistokarkelot, Kaukas EloFolk ja Kalenat, voi kuka tahansa tanssia huutokatrillia. Mukaan pääsee kursseilla, jameissa ja muiden genrejen tapahtumissa, kuten OstariFestarilla. Syntymäpäivät ja häät ovat tyypillisiä yksityistapahtumia, joissa on huutokatrillia.
Huutokatrillia eivät kannattele instituutiot, vaan se leviää ihmisiltä toisille. Sitä opetetaan alan koulutuksissa, kuten Sibelius-Akatemian kansanmusiikin ja Oulun Ammattikorkeakoulun tanssinopettajan koulutuksissa.
Vuosi vuodelta aina uudet ihmiset lähtevät mukaan tanssiin hullaantuen katrillista. Huutokatrillikokemusta kuvaillaan riehakkaaksi, nauravaksi, hikiseksi, sekoilevaksi, vapauttavaksi ja ilosta kuplivaksi.
Perinteen harjoittaminen
Huutokatrilli on yleensä suunniteltu ohjelmanumero, joka toimii ohjelmassa usein jäänsärkijänä ja tunnelman lämmittäjänä tai illan huipentumana. Se voidaan tanssia myös spontaanisti.
Huutokatrillin ohjaajaa voidaan kutsua huutajaksi, vetäjäksi, ohjaajaksi tai fasilitoijaksi. Hän tuntee katrillin vakio-osia ja vuoroja, joita yhdistelemällä luodaan huutokatrilli. Monet opettavat huutokatrillia rohkeasti eteenpäin, kun ovat saaneet siitä itse kokemuksen.
Huutokatrillia voi soittaa kansanomaisilla soittimilla kuten viulu, haitari, harmooni, klarinetti, kitara, mandoliini ja kontrabasso. Kappaleet päätetään useimmiten etukäteen ja ne pitää osata hyvin, jotta pysyy vauhdissa mukana. Tasajakoiset kappaleet etenevät hitaasta nopeaan muodostaen noin 10–30 minuutin keskeytymättömän sikermän. Kävelytempoiset kappaleet ovat usein melko runsassävelisiä. Loppupään vähäsävelisemmät kappaleet soitetaan hyvin nopeasti. Huutokatrillin läpisoittamisen sanotaan muistuttavan urheilusuoritusta, sillä se on fyysisesti ja teknisesti vaativaa.
Ennen huutokatrillin alkua ohjaaja järjestää osallistujat vastakkaisriveihin ja vastapareihin huomioiden tilantarpeen. Mikäli osanottajia on paljon, tähän saatetaan tarvita apuvoimia. Opetuksessa apuna voivat toimia näyttöparit. Vuoroja voi harjoitella sekä laskun että hitaan musiikin tahtiin, jolloin pelimannit voivat säestää opetusta. Opetusvaihe voi jäädä pois, mikäli osallistujat ovat kokeneita huutokatrillin tanssijoita.
Huutokatrillin opettelu aloitetaan kahden vastakkaisen parin vuoroista. Askeleena käytetään tyypillisesti kävelyaskelta ja karjalaista puolijuoksua. Askelten yleistyyli on matala, lähellä lattiaa liitävästi liikkuva ja musiikin iskutusta noudattava. Tyypillisimmät vuorot ovat vastuu, paikanvaihdot ja paripyörinnät, joita käytetään usein perusosina. Edistyneempiä vuoroja ovat portti, läpikäynti, karkelot ja risti. Kahdeksan parin tyypillisiin vuoroihin kuuluvat isot piirit. Mukana voi olla improvisaatioon pohjautuvia maanituksia ja sooloja. Vuoroihin voi tutustua tanssinriemu-sivustolla tai kansantanssioppaissa. Perusvuoroja täydennetään joskus räätälöidyillä uusilla vuoroilla. Omien vuorojen keksimisellä voi tilanne muodostua omakohtaisemmaksi esimerkiksi lapsille.
Kun kuviot on opeteltu, aloitetaan huutokatrillin tanssiminen musiikin säestyksellä siten, että huutaja valitsee vuoroja ja huutaa niitä tanssijoille. Huutojen oikea-aikaisuus ja huutajan äänen kuuluminen ovat tärkeitä. Huutokatrilli on kuin peli, joka elää ja järjestyy tilanteessa. Tanssijoiden ei kannata ennakoida tai olettaa mitään. Erityistä on kollektiivinen läsnäolo, jossa ollaan yhtä aikaa herkillä. Sattumalla on vahva rooli ja tanssikumppani saattaa olla uusi tuttavuus. Katrillissa ei ole kaavaa, vaan kuviot rakentuvat toistensa lomaan välillä yllätyksellisesti.
Tyypillisesti musiikin tempo kiihtyy tanssijoiden tottuessa kuvioihin. Huutokatrilli huipentuu usein isoon piiriin tai ketjutanssiin ja tukki-kuvioon soiton kiihtyessä, ja loppuun saatetaan lisätä kiitoksia soittajille. Yksi melko vakiintunut tapa on tanssia kansanomaisia paritansseja katrillin päätteeksi, usein valssia.
Huutokatrillin musiikkina voi periaatteessa toimia mikä vain musiikki, jonka tempo ja tahtilaji sopii kunkin katrillivaiheen tanssimiseen. Säestettyyn huutokatrilliin on olemassa vakiintuneita kappaleita ja sävelmäkokonaisuuksia. Sävelmiä löytyy julkaistuna Vanhoja pelimannisävelmiä -kokoelmasta (Ruotsinkatrillit, Prins Oskar, Karjalan yleiskatrilli) sekä Tanhuvakka-kokoelmasta (Kapusta, Tsuiluikka, Katrilli Uhtualta).
Huutokatrillista on kehitetty muunnelmia. Erityisesti FolkJam-tanssiliikuntamuodossa käytetyssä soolohuutokatrillissa ei tarvita paria, mutta sola-nimisen kuvion (kaksi riviä vastakkain, parit toisiaan vasten eri riveillä) toisella puolella on tanssija, jonka kanssa kuvioita tanssitaan. Ryhmäkuvioista vapaata soolohuutokatrillia on toteutettu mm. Raakaa tradia -ryhmän Iltavilli-tanssituksessa (“moshpit-katrilli”).
Perinteen taustaa ja historiaa
Huutokatrilli on viime vuosikymmeninä yleistynyt tapa tanssia katrillityyppisiä tansseja sosiaalisen tanssin muotona. Historiallisesti katrillit kuuluvat kontratanssien perheeseen ja Suomeen ne tulivat 1700-luvun lopulla. Katrillia tanssitaan neliössä, rivissä ja piirissä. Suomessa neliömuoto tuli kansan keskuudessa yleisimmäksi.
Huutokatrilli liittyy vahvasti myös Square Dance -perinteeseen, jossa yhdistyvät 1700–1800-lukujen englantilaiset maalaistanssit (country dances), ranskalaiset katrillit ja kotiljongit ja erilaiset kansantanssit. Tässä tanssiperinteessä on joko valmiiksi muotoiltuja koreografioita tai huutajan (caller) toimesta johdateltuja tansseja. Huutokatrilli asettuu jälkimmäiseen tyyliin. Toisia tanssijoita on muistutettu seuraavasta tanssiosasta erilaisin musiikillisin ja sanallisin keinoin monissa tanssikulttuureissa.
Suomessa huutokatrillin syntyaikoihin alettiin tietoisesti elvyttää tanssimuotoja, jotka olivat lähes kokonaan unohtuneet tai joista tunnettiin vain yksittäisiä tansseja. Näitä olivat mm. laulutanssit, polskat ja katrillit. Noina vuosina juuri ennen Kaustisen kansanmusiikkijuhlia oli tapana järjestää kurssiviikko kansantanssin ja -musiikin eri ilmiöiden parissa. Kurssilaiset esiintyivät kurssilla opituilla ohjelmistoillaan kansanmusiikkijuhlien avauspäivänä. Vuonna 1982 katrilliteemaista kurssia olivat vetämässä Pirkko-Liisa Rausmaa, Antti Savilampi, Heikki Laitinen, Erkki Ala-Könni ja Mauno Järvelä.
Kurssin tavoitteena oli palauttaa katrillit eläväksi sosiaaliseksi perinteeksi pelkkien esitystanssien sijaan, ja sen aikana syvennyttiin laajasti kuviotanssien liikemaailmoihin sekä tunnistettiin läntisen ja itäisen musiikin yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Ensimmäinen huutokatrilli tanssittiin vuonna 1982 Kaustisella huutajanaan Antti Savilampi. Se sai uteliaan innostuneen vastaanoton ja osallistuneet toivoivat huutokatrillille jatkoa, joka myöhemmin nimettiin Yökatrilliksi. Mestarikansantanssija Antti Savilampi luotsasi Yökatrillia Kaustinen Folk Music Festivalilla kaikkiaan 36 vuotta. 2018 oululainen tanssitaiteilija Petri Kauppinen astui Savilammen seuraajaksi.
Yökatrillin musiikista on vastannut kaustislainen JPP-yhtye, joka toimi myös säestäjänä vuoden 1982 kurssilla. JPP kokosi kurssin aikana sopivaa sävelmistöä katrillien säestykseen eri lähteistä, mm. Vanhoja pelimannisävelmiä -kokoelmasta, Tanhuvakasta sekä Erik Ulrik Spoofin nuottivihkoista. Tanssikurssilla syntynyt katrillisikermä nauhoitettiin ja julkaistiin kasetilla. Yökatrillin vakiintuessa Kaustisen kansanmusiikkijuhlien vakionumeroksi siihen lisättiin uusia sävelmiä, ja yksi versio taltioitiin Kansanmusiikki-Instituutin julkaisemalle Huutokatrilli! -levylle.
Jo katrillikurssin aikana syntyi tapa kiihdyttää tanssin ja musiikin tempoa huutokatrillin edetessä. Siksi aluksi soitettiin runsassävelisiä ruotsinkatrilleja ja muita länsisuomalaisia katrilleja, ja tahdin kiihtyessä siirryttiin karjalaisiin katrillisävelmiin. Tämä herätti alkuaikoina keskustelua länsisuomalaisten ja karjalaisten askelikkojen ja sävelmien sekoittumisesta. Tällainen tapa käyttää musiikkia oli kuitenkin luonteva tanssikokonaisuuden kannalta ja lopulta huutokatrillista tuli läntisten ja itäisten elementtien sekoitus. Kulttuurialueiden vuorovaikutuksesta kertoo myös se, että Suomessa huutokatrillia on alusta asti tanssittu neliön sijaan vastakkaisriveissä. Syinä vastakkaisrivin suosimiselle voi olla itäisten katrillien vaikute, tanssimuodon selkeys, johdateltavuus ja käytettävyys elävässä tanssitilanteessa.
JPP:n katrillisikermän lisäksi tiedossa on Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutuksen ja Perinnearkun käyttämä sikermä (koostanut Petri Prauda), sekä Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen sikermä (koostaneet Osmo Hakosalo ja Jouko Pääkkönen). Nämä ovat osin luonteeltaan samankaltaisia kuin JPP:n sikermät eli niissä edetään länsisuomalaisesta sävelmistöstä karjalaiseen sävelmistöön, ja joukossa on myös uusia sävellyksiä.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Perinne siirtyy sukupolvien ja yhteisöjen välillä tanssimalla ja soittamalla yhdessä. Se on aineetonta kulttuuriperintöä, eikä se tarvitse erityisiä fasiliteetteja tai resursseja, vaan sitä voi harjoittaa missä vain. Perinteenharjoittajat kuvaavat, että huutokatrillia voi tanssia ja soittaa leireillä, häissä, seurantalolla, välitunnilla, koulun käytävällä, puistossa, rippikoululeirillä, tallin pihassa, väitöskaronkassa, seminaarissa, pikkujouluissa, yliopiston pääsykokeissa, lasten kerhossa, taloyhtiön talkoissa, hyväntekeväisyystapahtumissa, gaalatilaisuuksissa, Kalevalanpäivän juhlassa, bileissä, kävelykadulla, työpaikalla, huoltoasemalla - missä vain haluat järjestää, siellä missä ilo on ylimmillään!
Huutokatrilli on käsite, joka on rakentunut historian saatossa pitkäkestoisesti ja enemmän tai vähemmän tietoisen toiminnan kautta. Tapahtumalla on havainnollinen ja selkeä nimi, jonka kymmenet tuhannet ihmiset tietävät. Nimi kuvaa osuvasti vetäjän toimintaa tanssivuorojen huutajana.
Huutokatrillin tanssipedagogiikkaa opetetaan ja kehitetään tanssinopettajien koulutuksessa Oulun Ammattikorkeakoulussa. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutuksessa ja muissa alan koulutuksissa opetetaan ja kehitetään huutokatrillin soittoa. Huutokatrillia hyödynnetään myös musiikkikasvattajien koulutuksessa niin tutkinto-opetuksessa musiikkiliikunnan opintokokonaisuuden osana kuin täydennyskoulutuksessakin.
Perinteen elinvoimaisuuteen liittyy sosiaalisen kansanomaisen tanssimisen suosion kasvu. Elinvoimaisuutta lisää myös kansanperinnekulttuurille tyypillinen musiikin ja tanssin vuorovaikutustilanne. Muusikot ”pelaavat” melodioiden, tempojen ja rakenteiden välillä luoden juuri siihen hetkeen sopivan kokonaisuuden. Huutaja puolestaan on osa bändiä, hän on tavallaan solisti, joka sanoittaa tanssia ja pitää tanssijat musiikin virrassa.
Huutokatrillin suuri vetovoima on siinä, että tilanne luodaan yhdessä. Huutaja on aktiivinen osallistuja ja voi tanssia vertaisena muiden kanssa. Yhteisöllisten tapojen äärellä on hyvä pohtia sosiaalisen paineen vaikutusta sekä sanoittaa ja kyseenalaistaa kirjoittamattomia sääntöjä.
Huutokatrillia tanssitaan kosketuksessa toiseen tanssijaan ja muihin tanssijoihin. Erilaiset tanssiotteet antavat mahdollisuuden turvalliseen koskettamiseen. Koskettamisen etiketti, säännöt sekä roolit viejän ja seuraajan välillä tulisi olla ennalta sovitut. Kontaktissa tanssiminen ja koskettaminen ovat erityisen tärkeitä tässä digitaalisuuden kuormittamassa ajassa. Uhkana huutokatrillin elinvoimaisuudelle voidaan pitää sitä, että perinteestä olemassa oleva tieto ei ole helposti saavutettavissa. Laadukasta opetusvideota huutokatrillista ei ole tehty, ja hyvin kuvattu tallenne pitkästä huutokatrillitilanteesta puuttuu.
Katrillisäestämisen osalta harrastajakentän haasteena voi olla soittajien riittävän repertuaarin puute kokonaisen huutokatrillin soittamiseen. Huutokatrillista ei ole olemassa valmista nuottikirjaa ja nuottien kokoaminen toimivaksi jatkumoksi vaatii kokemusta. Soittajien taitotaso vaikuttaa valittaviin kappaleisiin, koska useat katrillikappaleet ovat monimutkaisia tai nopeita. Toisaalta huutokatrilliin sopii monenlainen tasajakoinen perinnemusiikki, jonka osissa on 8 tai 16 tahtia, kuten erilaiset marssi-, polkka-, humppa- ja jouhikkosävelmät. Levymusiikin kanssa työskentelyssä on haasteena sopivien kappaleiden löydettävyys. Huutokatrillit ovat pitkiä, joten harva yksittäinen levytetty kappale on riittävän pitkä kokonaiseen katrilliin. JPP:n Huutokatrilli! -levy on ainoa tähän tarkoitukseen levytetty äänite, ja sen saatavuus on nykyään heikko. Peräjälkeen soitetut normaalit katrillikappaleet aiheuttavat yleensä tarpeettoman tauon kappaleiden taitteessa.
Huutokatrilli tarvitsee myös vetäjän. Huutokatrillin vetämiseen tarvittavat taidot riippuvat tilanteen luonteesta ja osallistujien määrästä. Yksityistilaisuuksissa huutokatrillin vetäminen on erilaista kuin suurten massojen ohjaaminen festivaaleilla.
Perinteen tulevaisuus
Tulevaisuudessa huutokatrilli leviää todennäköisesti uusiin suuntiin. Leviämistä edistää se, että huutokatrilli on immersiivinen kokemus, joka tapahtuu tosielämän vuorovaikutuksessa. Kaikki osallistujat orientoituvat lähtemään mukaan ainutkertaiseen tapahtumaan, joka syntyy siinä hetkessä, juuri niiden ihmisten välillä. Kahta samanlaista huutokatrilli-tapahtumaa ei ole, vaikka huutokatrilleissa käytetään samoja elementtejä.
Huutokatrilli elää ja muuntuu ajan, paikan, osallistujien määrän mukana. Tulevaisuudessa huutokatrilli voi yleistyä opetuksessa ja koulujen juhlatoiminnassa. Huutokatrilli vaatii ohjaajalta osaamista, jota voi oppia itse ja myös vapaasti kouluttaa eteenpäin. Huutokatrilli on monelle ensimmäinen kosketus suomalaiseen kansantanssiin ja kansanmusiikkiin ja siksi merkittävä tapa tuoda kulttuuriperintöä uusien yleisöjen tietoisuuteen ja luoda siihen omistajuutta.
Huutokatrillin olemassaolon aikana on syttynyt uusia kysymyksiä. Aikaisemmin käytettiin arkistolähteisiin pohjautuvaa sukupuolittavaa sanastoa. Perinne on kehittymässä avoimempaan suuntaan ja ratkaisuja moninaisuuden ilmentämiseen etsitään. Asiaan on etsitty yhtenäisiä ratkaisuja, mutta yhtä vakiintunutta ratkaisua ei ole löytynyt. Paritanssitermit viejä ja seuraaja eivät ilmennä täysin tanssin logiikkaa, mutta ovat yleisimmin käytetty termistö, sillä katrilli on yhtä aikaa sekä paritanssi että ryhmätanssi. Toisaalta osa ohjaajista käyttää edelleen vanhaa terminologiaa ja huutaa vuorot sanavalinnoilla tytöt-pojat tai naiset-miehet. Syynä tähän voi olla tottumus tai halu pitää kiinni tanssin historiallisesta taustasta. Tällöin tanssitilanne on katsottu sopivaksi tälle sanastolle ja siitä on sovittu osallistujien kanssa.
Nykyään perinteen harjoittamiseen liittyy myös kulttuurisensitiivisyys. Koulutuksessa on siksi tärkeää tutustua katrillin monimuotoisiin, moniin tanssi- ja kielikulttuureihin ulottuviin kulttuurisiin juuriin.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Raakaa tradia
Pro Kaustinen / Kaustinen Folk Music Festival
JPP
Suomen Nuorisoseurat
Perinnearkku
Höyhtyän kulttuuriyhdistys / OstariFestari
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutus
Oamkin tanssinopettajakoulutus
Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus
Suomen Kansantanssi-instituutin puolesta
Suomen Kansanmusiikkiliitto
Karjalainen Nuorisoliitto
Suomalaisen Kansantanssin Ystävät
Kansantanssijamikollektiivi Kataja
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Videolinkit
KaustinenFMF. 2023. “Yhteisötanssin hurmaa: Yökatrilli 2023”, julkaistu 15.7.2023 kanavalla KaustinenFMF. YouTube, 2:29.
Ostari Festari. 2023. “OstariFestari III After Movie.”, julkaistu 24.3.2023 kanavalla Ostari Festari. YouTube, 2:49.
Suomen Nuorisoseurat. 2015. “Folklandia 2015: Keskiyön huutokatrilli”, julkaistu 12.1.2015 kanavalla Suomen Nuorisoseurat. YouTube, 1:42.
Yle Areena. 2020. “Etnogaala 2020”, julkaistu 9.1.2020 Yle Areenassa. Videotallenne, 3 h, 57 min., 23 sek.
Verkkolähteet
Nuorisoseurat. 2023. “Huutokatrilli soolona tai pareina”. Leikin riemu - Nuorisoseurojen leikki- ja harjoitepankki. 24.3.2023.
Nuorisoseurat. 2020. “Huutokatrilli”. Tanssinriemu.fi. 10.3.2020.
Rytinki, Pasi. 2024. “Höyhtyän ostarifestari saa sisartapahtuman osana Oulu2026-ohjelmaa - yleisö voi ehdottaa paikkaa." Mun Oulu. 26.4.2024.
Suomalaisen kansantanssin ystävät. Katrilli - Historia. Hakupäivä: 12.3.2026.
Painetut lähteet
Asplund, Anneli; Hoppu, Petri; Laitinen, Heikki; Leisiö, Timo; Saha, Hannu ja Westerholm, Simo. 2006. Kansanmusiikki. Suomen musiikin historia. Helsinki: WSOY.
Hoppu, Petri. 2007. “Nya riktningar i det finska Finland.” Teoksessa Norden i dans: Folk - fag - forskning, toim. Egil Bakka & Gunnel Biskop. Oslo: Novus, 571–574.
Juntunen, Marja-Leena; Perkiö, Soili ja Simola-Isaksson, Inkeri. 2010. Musiikkia tanssien. Helsinki : WSOYpro
Malmi, Viola. 1982. Karjalaisia kansantansseja. Suomalaisen kansantanssin ystävät.
Malmi, Viola. 1993. Karjalaisen kansantanssin lähteillä. Sivistysliitto Kansalaisfoorumi.
Malmi, Viola. 2005. Elämäni tanssi: Karjalaisen kansantanssin arkea ja juhlaa. Toim. Antti Koiranen ja Hannu Tommola. Tampereen yliopisto.
Mäkelä, Sinikka; Päivärinta, Heikki; Salonen, Ilpo ; Laaksonen, Liisa. 1990. Tanhuaskelikot: ohjaajan opas. Helsinki: Suomen kansantanssinuorten liitto.
Rausmaa, Esko. 2000. Katrillia tanssimaan : valikoima suomalaisia ja naapurimaiden katrilleja. Kansanmusiikin keskusliitto.
Savilampi, Antti. Minun matkani - minun tarinani. 2022. Teoksessa Tanssikavalkadi - näkemyksiä kansantanssikulttuurista (toim. Riitta Korhonen ja Esa Vilhonen). Kansanmusiikki-instituutti 114.
Saxholm, Sari; Moshnikoff, Minna; Gauriloff, Mari. 2022. Sevettijärven kolttakatrilli - Če’vetjääu’r ka’dre’l. Sari Saxholm.
Lehtiartikkelit
Keskipohjanmaa. 2022. “Perjantain vastaisena yönä Kaustisella pääsi yökatrillin tunnelmaan – "Tanssitaan rauhalle", patisti koreografi Petri Kauppinen, Katso videolta miten rinne ja Areena karkeloi.“ Keskipohjanmaa 14.7.2022, klo 19:00.
Poranen, Katariina. 2018. “Huutokatrilli on Kaustisen yön huipennus - Mestarikansantanssija Antti Savilampi veti viime yönä viimeisen hurmoksellisen huutokatrillinsa.” Keskipohjanmaa, 13.7.2018.
Saarelainen, Maarit. 2025. “Folklandia on aina tunnemyrsky, vaikka laiva lipuisi tasaisestikin – kaksi päivää tanssiaskelin MS Baltic Princessillä.“ Kulttuuritoimitus 19.1.2025.
Timonen, Sofia. 2024. “Oulun ostarifestarin hitti on huutokatrilli.” Kansanmusiikki, 2/2024.
Julkaistut äänitteet
JPP. 2001. Huutokatrilli! Kansanmusiikki-instituutti. KICD 75
Mauno Järvelä pelimanneineen. 1982. Katrillia ja polskaa -kasetti. Kansanmusiikki-instituutti. Kansanmusiikki-instituutti KIOC1
Alan toimijoiden verkkosivut
Pro Kaustinen ry / Kaustinen Folk Music Festival
JPP
Höyhtyän kulttuuriyhdistys ry / OstariFestari
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutus
Oulun Ammattikorkeakoulu oy:n tanssinopettajakoulutus
Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus ry
Suomen Kansantanssi-instituutin puolesta ry
Suomen Kansanmusiikkiliitto ry