Intialainen Durga Puja Suomessa

Sijainti	Suomi, Espoo, Oulu
Asiasanat	vuosijuhla, yhteisön juhla, perinne, idoli, intialainen ruoka, kulttuuriesitys, uskonnollinen, hindulaisuus, uskomukset, taide, bengalikulttuuri, Intia

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Durga puja on Intian niemimaalta peräisin oleva vuosittainen festivaali, jossa palvotaan hinduäitijumalattar Durgaa ja hänen neljää lastaan. Vaikka tämä festivaali on Intian Länsi-Bengalin osavaltion suurin festivaali, sitä juhlii bengalilaisten yhteisö kaikkialla maailmassa. Koska Kolkata on Länsi-Bengalin pääkaupunki, se on myös tämän festivaalin maantieteellinen ja kulttuurinen sydän. "Durga Puja " nimettiin myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2021.

Durga Pujaa juhlitaan kaikkialla Intiassa syksyllä, mutta Länsi-Bengalissa se ylittää kaiken, mitä bengaleiden elämässä tapahtuu loiston, glamourin ja suosion suhteen. Valtava diasporinen väestö on levinnyt ympäri maailmaa, joten se on nyt valtava kansainvälinen ilmiö, johon osallistuu miljoonia ihmisiä eri uskontojen ja kielten välillä. Suomessa Durga Puja on bengaliyhteisön tärkein vuosittainen juhla, johon osallistuu satoja intialaisia ja muita ihmisiä. Bengali-yhteisö on järjestänyt sitä vuodesta 1999. Virallinen Bengali Association of Finland ry (BAF ry) perustettiin ja rekisteröitiin vuonna 2019 Suomen yhdistyslain nojalla. Siitä lähtien BAF ry on järjestänyt Durga Pujaa, jossa Suomen ja lähimaiden bengalit, intialaiset ja ihmiset muista maista kokoontuvat juhlimaan Durga Pujaa Suomessa. Vuonna 2023 BAF juhli 25. Durga Pujaa Espoon kansainvälisen koulun tapahtumapaikalla loistolla ja valtavalla kävijämäärällä. Avointen ovien päivän aikana, jolloin festivaalille on vapaa pääsy, osallistujia on ollut yli 700 eri yhteisöistä ja kansallisuuksista. Pääjuhla järjestetään pääkaupunkiseudulla, mutta äskettäin myös Oulu on aloittanut oman juhlansa pienessä intialaisten yhteisössä.

Intian suurlähetystö on aina ollut vahva tämän festivaalin tukija. Lisäksi muutama bangladeshilainen ja nepalilainen yhteisö on järjestänyt oman pujan pääkaupunkiseudulla. Koska se ei ole vain uskonnollinen festivaali, vaan bengalilaisen taiteen ja kulttuurin juhla, se ylittää uskonnollisuuden linjat ja tuo kaikki yhteen. On aika kokoontua perheen, ystävien ja yhteisön jäsenten kanssa juhlimaan jumalatar Durgaa ja bengalikulttuuria.

Perinteen harjoittaminen

Durga Puja on Intiassa kymmenen päivän juhla, jossa palvotaan jumalatar Durgaa yhdessä hänen neljän lapsensa kanssa. Jumalatar Laksmi (rikkaus), jumala Ganesha (vauraus), jumalatar Saraswati (oppiminen) ja jumala Kartik (sota ja voitto) ovat juhlien ytimessä. Hindujen kuukalenteri määrittää pujan päivämäärät. Päivät vaihtelevat vuosittain, mutta ovat yleensä syys–lokakuussa. Toimistot ja koulut ovat kiinni, ja ihmiset viettävät juhlaa perheidensä kanssa.

Seremoniaa varten tehdään joka vuosi uusi jumalankuva eli idoli, jonka valmistus alkaa ajoissa. Käsityöläisiä kutsutaan kumareiksi (keraamit). Idoli tehdään perinteisesti bambusta, oljista, kuoresta ja savesta, ja se on sekä taideteos että perinne. Mahalaya‑päivästä alkaa kymmenen päivän festivaalikausi, ja jumalatar Durga aloittaa matkansa maan päälle lastensa kanssa. Ensimmäisenä päivänä jumalatar kutsutaan laskeutumaan maan päälle, ja käsityöläiset maalaavat silmät Durgan idoliin. Kaikkien jumalien, jumalattarien ja Mahishasuran (demonin) vaatteet ja korut valmistetaan huolellisesti savesta tai muista materiaaleista. Kuudentena päivänä idolin kasvot paljastetaan ja rituaalit alkavat. Uskonnollisia tehtäviä suoritetaan seitsemäntenä, kahdeksantena, yhdeksäntenä ja kymmenentenä päivänä. Viimeisenä päivänä idoli upotetaan (bhashan) Ganges‑jokeen tai muuhun läheiseen jokeen. Ennen upotusta jumalille ja jumalattarille jätetään jäähyväiset ja heitä pyydetään palaamaan seuraavana vuonna. Upotus merkitsee jumalien paluuta jumalalliseen kosmokseen.

Durga Puja ei ole vain uskonnollinen festivaali, vaan myös kulttuurijuhla, jossa on teatteria, tanssia, musiikkia ja taidekilpailuja. Koristellut paviljongit (pandalit) esittelevät hienoa käsityötä eri materiaaleista. Festivaali houkuttelee harrastajia ja taiteen ystäviä. Se yhdistää ihmisiä eri luokista, uskonnoista ja etnisistä ryhmistä, kun yleisö tulee ihailemaan installaatioita ja osallistumaan kilpailuihin. “Pujabarshiki” eli aikakauslehtien puja‑erikoispainoksilla on tärkeä rooli Bengalin kulttuurissa ja kirjallisuudessa. Ne tarjoavat tilaa uusille kirjallisuustrendeille, kirjoitustyyleille ja taiteelle sekä tunnetuilta että uusilta tekijöiltä. Juhla‑aika on tärkeä myös ruokakulttuurille: tarjolla on bengalilaisia herkkuja, ja samalla tuetaan paikallisia ruokamyyjiä ja elintarviketeollisuutta.

Tavan mukaan pukeudutaan uusiin vaatteisiin ja niitä annetaan lahjaksi läheisille. Tämä ajanjakso tuo suuren nousun vaatteiden ja korujen myyntiin. Lahjaperinne varmistaa, että kaikilla on uutta päälle ja että kaikki voivat nauttia juhlasta tasavertaisesti. Tämä on myös kotiinpaluun aikaa perheenjäsenille: perheet kokoontuvat ja viettävät yhdessä aikaa luoden elinikäisiä muistoja.

Suomessa, koska Pujan päivät osuvat usein arkipäiville, juhla järjestetään perjantaista sunnuntaihin lähimpänä varsinaisia juhlapäiviä. Ensimmäisinä vuosina juhla toteutettiin käyttämällä maalausta jumalatar Durgasta. Ensimmäinen yhteisön patsas tilattiin Kolkatasta (Intia) vuonna 2007, ja se oli lasikuitua. Koska patsasta ei ole mahdollista upottaa joka vuosi alkuperäisen perinteen mukaisesti, eikä uutta patsasta voida tuoda lentorahtina vuosittain, patsas säilytetään varastossa. Juhlapäivinä se otetaan esiin ja asetetaan alttarille.

Juhlaa varten varataan yhteisötila, jossa patsas voidaan asettaa esille, rituaalit suorittaa, kulttuuriohjelma järjestää ja ruoka valmistaa tai jakaa. Valmistelut koristeluun ja ruoanlaittoon alkavat perjantaina, ja koko yhteisö osallistuu. Lauantai ja sunnuntai ovat pääjuhlapäiviä, ja ohjelma jatkuu koko päivän. Aamu alkaa yleensä uskonnollisilla rituaaleilla ja prasad‑ruoan (pyhä ruoka) jakamisella. Iltapäivä on varattu lounaalle, hauskoille peleille, jotka opettavat lapsille heidän kulttuuriperintöään, taidekilpailuille kaikenikäisille ja ystävien kanssa seurustelulle. Lahjoja – erityisesti vaatteita – vaihdetaan ystävien kesken perinteen mukaisesti.

Kulttuuriesitykset ja yhteisön e‑lehden puja‑erikoisnumeron julkaisu järjestetään illalla, ja niihin osallistuu Intian suurlähetystön edustajia sekä kutsuvieraita eri kulttuurijärjestöistä. Päivä päättyy juhlaillalliseen. Sunnuntaina, juhlan viimeisenä päivänä, perinteinen seremonia (sindur daan) merkitsee hyvästijättöä jumalatar Durgalle hänen turvallista kotimatkaansa varten lastensa kanssa. Tämän jälkeen seuraa yhteisötanssi nimeltä bhashan naach, joka esitetään patsaan upotuksen yhteydessä festivaalin lopussa. Kaikki, lapset ja aikuiset, liittyvät mukaan rytmiin, ja siitä tulee elävä yhteisöperinne, joka päättää juhlan energialla, yhteisöllisyydellä ja omistautumisella.

Perinteen taustaa ja historiaa

Hindujen mytologia sanoo, että jumalatar Durgan loivat Hindu Pantheonin kolme voimakkainta jumalaa - Brahma (luoja), Vishnu (säilyttäjä) ja Shiva (tuhoaja). Pyhän tekstin Devi Bhagvatam mukaan oli suuri Asura (demoni), nimeltään Mahishasura (suuri demoni), joka suoritti tapasayan (pitkän katumuksen) miellyttääkseen Jumalaa Brahmaa. Hänen omistautumisestaan vaikuttunut Jumala Brahma siunasi häntä siunauksella, ettei ihminen eikä jumala voinut tappaa häntä. Siten hänen kuolemansa olisi vain naisen käsissä, mikä oli hänen mielestään mahdotonta. Hän ryösti ja tappoi ihmisiä maan päällä aseistettuna siunauksella ja asurien (demonien) armeijalla. Sen jälkeen hän jopa hyökkäsi jumalia vastaan taivaassa ja voitti myös heidät. Nöyryytettynä jumalat tapasivat kolme voimakkainta jumalaa löytääkseen tavan voittaa Mahishasura. Kolme suurta jumalaa laittoivat mielensä yhteen ja loivat voimiaan käyttämällä energiaa, joka otti jumalatar Durgan muodon. Jokainen jumalista antoi aseensa Jumalattarelle auttaakseen häntä tappamaan Mahishasura. Hän sai myös lahjaksi leijonan, jonka päälle hän voi nousta.

Aluksi Mahishasura nauroi ajatukselle taistella naista vastaan, mutta sodan edetessä hän tajusi, ettei hän voinut voittaa. Jumalattaren ruumiillistumia korkeimpia voimia. Kymmenen päivää kestäneen taistelun jälkeen Durga tappoi hänet kolmikärkisellä sauvalla vapauttaen näin taivaan ja maan tyrannista. Tästä syystä Durga tuli tunnetuksi nimellä Mahishasura mardini (Maishasuran tappaja). Tämä viimeinen tappokohtaus toistetaan Durga Pujan aikana palvotuissa jumalattaren epäjumalissa. Hänen mukanaan ovat lisäksi hänen lapsensa Jumalatar Laksmi (rikkauden jumalatar), Jumala Ganesha (vaurauden jumala), jumalatar Saraswati (oppimisen jumalatar) ja jumala Kartik (sodan ja voiton jumala).

Ensimmäinen maininta Durga Pujasta löytyy 1500-luvulta peräisin olevasta kirjallisuudesta Länsi-Bengalin osavaltion zamindarien (vuokraomistajien) asiakirjoista. Nämä hallitsevat perheet asettivat jumalankuvat kartanoidensa pihoille, jotta tavalliset ihmiset voisivat tulla rukoilemaan. Ajan myötä Sarbajanin-puja eli yhteisön jumalanpalvelukset saivat nykyisen muotonsa, joissa rakennetaan laajamittaisia installaatiota ja väliaikaisia paviljonkeja julkisiin tiloihin, kuten asuntoalueille, puistoihin ja jopa tienvarsille. Idoli sijoitetaan paviljongin sisälle palvontaa varten. Muu osa paviljongista on sisustettu värikkääksi taiteen, luovuuden ja ihmeen paikaksi. Juhlistaakseen hyvän voittoa pahasta Suomen bengaliyhteisö järjestää Durga Pujan joka vuosi. Juhlaperinne sai alkunsa vuonna 1999, kun muutama kourallinen bengalilaisia päätti juhlia sitä Helsingissä nuorisotalossa. Hitaasti kasvava bengaliväestö jatkoi juhlaa vuosien varrella Helsingin ja Espoon monitoimitaloissa. Intialaiset muista osavaltioista ja ihmiset muista maista ovat olleet tärkeä osa juhlaa alusta lähtien. Viime vuosina monet pääkaupunkiseudun museot ovat olleet kiinnostuneita osallistumaan ja dokumentoimaan tapahtumaa.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Durga Puja ei ole vain uskonnollinen juhla jumalattaren palvomista varten, vaan kulttuurinen silta, joka juhlistaa taidetta, musiikkia, tanssia, kirjallisuutta ja ruokaa. Intiassa se on yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista, sillä se siirtyy perheissä ja yhteisöissä sukupolvelta toiselle. Lisäksi juhla on osa tuhansien taiteilijoiden, muusikoiden, tanssijoiden, käsityöläisten, ompelijoiden, kokkien ja rumpalien työtä, jotka valmistavat ja osallistuvat juhlan järjestämiseen.

Suomen bengalilaisille Durga Puja on vuoden kohokohta, jossa esitellään bengalilaista kulttuuria ja perinnettä. Juhla alkaa Mahalayalla, Pujan ensimmäisellä päivällä, jota vietetään yhteisökeskuksessa lähimpänä oikeaa päivää. Puja-laulut, lapsuuden puja-muistot ja perinteinen ruoka ovat tilaisuuden kohokohtia. Varsinaisia Pujan loppupäiviä varten valitaan lähin viikonloppu perjantaista sunnuntaihin. Juhlapaikka koristellaan yhteisön jäsenten kahden kuukauden ajan tekemillä koristeilla. Näin pidetään yllä Intian juhlatunnelmaa, jossa festivaali on muuttunut julkiseksi taide-elämykseksi. Koristelun teema päätetään etukäteen ja se voi olla mikä tahansa perinteinen taidemuoto tai erityinen aihe. Tämä antaa myös yhteisön taiteilijoille mahdollisuuden esitellä osaamistaan. Rituaalien lisäksi perinteiset esitykset ovat tärkeä osa juhlaa. Laulu-, tanssi-, runous- ja draamaharjoitukset alkavat hyvissä ajoin vapaaehtoisten ohjauksessa, ja kaikenikäisiä ja -taustaisia rohkaistaan osallistumaan. Oman kulttuuritaidon harjoittaminen ei vain pidä perinnettä elossa, vaan siirtää sitä myös tuleville sukupolville.

Ruoka on olennainen osa intialaista kulttuuria ja nousee pääosaan festivaalipäivinä. Ruoka valmistetaan yhteisön keittiössä tai tilataan bengalilaista ruokaa tarjoavista ravintoloista. Intialaisten yhteisön jäsenten ylläpitämät ruokakojut ovat olleet hauska tapa maistaa kotiruokia ja tukea gastronomisia yrittäjiä.

Suomessa bengalilainen yhteisö on julkaissut “Srijan”-nimistä lehteä vuodesta 2007. Pujan erikoisnumero on e-lehti, joka on saatavilla BAF:n verkkosivuilla. Se tarjoaa alustan luovalle ilmaisulle: tarinoille, runoille, artikkeleille eri kielillä sekä taideteoksille. Näin se vahvistaa yhteisöllisyyttä ja esittelee kulttuuria ja lahjakkuutta eri yhteisöjen lukijoille.

Kuten aiemmin todettiin, Durga Puja hälventää uskonnon, kastin ja kansallisuuksien rajoja ja tuo ihmiset yhteen taiteen ja kulttuurin ilosta. Monet ei-intialaiset ovat aina olleet tärkeä osa juhlaa ja viettävät koko päivän osallistuen ohjelmaan.

Viime vuosina, diasporayhteisöjen kulttuuriperinnön kasvavan kiinnostuksen myötä, Helinä Rautavaaran museo ja muut pääkaupunkiseudun museot ovat osallistuneet ja dokumentoineet tapahtumaa. Kaksi aiempaa patsasta on vuosien varrella korvattu ja lahjoitettu Helinä Rautavaaran museolle. Ensimmäinen lahjoitettiin 2013 ja on nyt osa museon pysyvää näyttelyä, toinen lahjoitettiin 2024. Museossa on myös VR-lasit, joilla voi nähdä tallenteen vuoden 2017 juhlasta ja kokea festivaalin ikään kuin olisi itse paikalla. Tietoa museolle lahjoitetusta ja esillä olevasta idolista löytyy Finna-palvelusta. Juhlan tunnelmaa voi kokea myös VR-lasien kautta. Vuoden 2023 juhlan valokuvia on lahjoitettu Espoon kaupunginmuseolle, ja ne ovat osa kokoelmaa ja vapaasti nähtävissä Finnassa. Lisäksi vapaaehtoinen on tehnyt videon kahden kuukauden valmisteluista ja juhlapäivistä vuonna 2024, ja se on lahjoitettu Espoon kaupunginmuseon arkistoon, mutta ei vielä julkisesti nähtävissä. Kaksi opetuspeliä Durga Pujan teemasta kehitettiin vuonna 2020 professori Xenia Zeilerin (Helsingin yliopisto) ja kolkatalaisen Flying Robots Studion yhteistyönä. Avoimesti saatavilla olevat pelit “The Durga Puja Mystery” ja “Durga Puja Beyond Borders” tarjoavat sekä yliopisto-opiskelijoille että kaikille kiinnostuneille leikkisän johdatuksen intialaiseen kulttuuriin.

Kaikissa näissä pyrkimyksissä Intian suurlähetystö on ollut tärkeässä roolissa. Tuki on näkynyt Intian kunniakkaan suurlähettilään ja konsulivirkailijoiden läsnäolona festivaalin aikana.

Perinteen tulevaisuus

Yhteisön jäseniä Durga Puja 2025 -juhlassa Espoossa. Kuva: Chandra Thapliyal

Durga Pujan olemus piilee jumalatar Durgan juhlassa, joka symboloi hyvän voittoa pahasta. Sen lisäksi, että Durga Puja on uskonnollinen festivaali Intiassa, pääasiassa Länsi-Bengalissa, se on ylittänyt rajat suureksi taidenäytökseksi, jonka myös laajempi taidemaailma on alkanut huomata. Pujasta on nyt tullut toimiala, joka elättää tuhansia ihmisiä Intiassa ja ulkomailla ja tuottaa työtä ympäri vuoden, mikä kertoo valmistelun ja tuotannon laajuudesta. Tämä yhdistettynä mahdollisuuteen esitellä kulttuurista ja kirjallista luovuutta ja maistaa erilaisia ruokia, tuo todella iloa, vaurautta ja yhteenkuuluvuutta yhteisöön kuuluville. Juhlalla on Intiassa vahva linkki suuren osavaltion ihmisten taloudelliseen selviytymiseen, mikä on aina riski odottamattomissa hätätilanteissa, kuten pandemiassa.

Ensimmäisen sukupolven Intiasta Suomesta tulleet maahanmuuttajat, enimmäkseen bengalilaiset, ovat kokeneet festivaalin Intiassa lapsuudesta asti ja haluavat luoda sen omalla tavallaan uudelleen, jotta seuraava Suomessa syntyvä ja kasvanut sukupolvi pysyy yhteydessä juuriinsa ja oppii olemaan ylpeitä kulttuuristaan. Juhlan myötä koko yhteisö kokoontuu valmistautumaan festivaaleille, mikä lisää yhteisön jäsenten välistä sidettä ja yhteenkuuluvuutta. Tämä on hyvä aika myös uusille maahanmuuttajille kuulua yhteisöön tarjoamalla koti poissa kotoa. Lisäksi juhlalla on Espoon kulttuuri- ja museosektorin kanssa rooli esitellä ja jakaa kulttuuria suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Videopelit ovat auttaneet esittelemään festivaalia leikkisällä ja mielenkiintoisella tavalla. Yhteistyö Helinä Rautavaaran museon ja edellisen idolin pysyvän näyttelyn kautta on auttanut levittämään tietoisuutta tästä kulttuurifestivaalista.

Yhteistyötä on käynnistetty Espoon kaupunginmuseon ja yhteisön jäsenten välillä. Durga Pujaa tullaan järjestämään tulevaisuudessa ehkä paljon suuremmassa mittakaavassa jatkuvasti kasvavan bengali- ja intiaaniyhteisön ansiosta. Ehkä tulevaisuudessa myös muissa kaupungeissa on oma intialaisen yhteisön järjestämä Durga Puja, joka saattaa herättää muiden kulttuuri- ja koulutuslaitosten huomion. Kaikissa näissä pyrkimyksissä Puja-tapahtuman kautta pyritään ylläpitämään bengalilaista perinnettä ja kulttuuria sekä välittämään sitä tulevalle sukupolvelle.