Iranilainen klassinen musiikki Suomessa
| Iranilainen klassinen musiikki Suomessa | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Klassinen musiikki on tärkeää iranilaisille, asuivat he sitten Iranissa tai muissa maissa. Suomessa on yli 10 000 iranilaistaustaista ihmistä. On tavallista, että Suomessa iranilaiset maahanmuuttajat ja suomalaiset, jotka ovat kiinnostuneet Iranin historiasta ja kulttuurista, soittavat ja kuuntelevat iranilaista musiikkia. Lisäksi he osallistuvat erilaisiin juhliin, kuten Nowruziin, joka vastaa länsimaista uutta vuotta, ja Jäldaan, joka tunnetaan myös nimellä persialainen talvipäivänseisauksen juhla. Molemmat juhlat on nimetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Yhtyeet ja yhdistykset, kuten jyväskyläläinen Road Ensemble, helsinkiläinen Baran Band, Turun Aava-musiikkiyhdistys ja Helsingin Aalto yliopiston iranilaisen musiikin yhdistys, ovat aktiivisia iranilaisen musiikin soittamisessa ja opettamisessa ympäri Suomea.
Perinteen harjoittaminen
Historiallisesta näkökulmasta musiikilla idässä ja Iranissa, toisin kuin lännessä, on ollut enemmän taipumusta monofonisuuteen eli yksi esittävä ääni kuljettaa melodiaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä on vaikuttanut Dastgah-musiikkijärjestelmien kehitykseen niiden nykyiseen muotoonsa.
Iranilaisia perinteisiä instrumentteja ovat kielisoittimet, kuten tar, santour, setar ja oud, puhallinsoittimet, kuten ney ja iranilaiset rummut, kuten daf ja tombak.
Vuosisatojen ajan eurooppalainen musiikkijärjestelmä on yrittänyt löytää ratkaisuja musiikin vertikaaliseen laajentamiseen, jonka ohella on kiinnitetty huomiota horisontaalisen laajenemisen mahdollisuuksiin. Näin on luotu uusia musiikillisia rakenteita. Horisontaalisessa laajentumisessa melodialla on tärkein rooli musiikin tekemisessä, kun taas vertikaalisessa, harmonialla on päärooli.
Itämaiset musiikkijärjestelmät keskittyivät yksinomaan horisontaaliseen laajentumiseen, jonka avulla saavutetaan erilainen estetiikka. Dastgah-järjestelmä oli yksi iranilaisten ratkaisuista musiikin horisontaaliseen laajentamiseen. Sen tavoitteena oli rakentaa taiteellinen musiikkijärjestelmä. Dastgah-musiikkijärjestelmän ja monofonisen musiikin välillä on vastavuoroinen suhde. Iranilainen Dastgah-musiikki on kahden viime vuosisadan aikana luokiteltu seitsemään Dastgahaan ja viiteen Avazeen. Seitsemän Dastgahia ovat Shuur, Näva, Segah, Homajuun, Chahargah, Mahuur ja Rast Pänjgah. Avazeja ovat Abu Äta, Bäyate Tork, Äfshari, Däshti, ja Bäyate Esfehan.
.png)
Ero iranilaisen klassisen musiikin intervallien ja länsimaisen intervallien välillä on, että länsimaisessa musiikissa intervallit määritellään tasavirityksen perusteella. Joten on vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa toisille intervalleille, kokosävelaskel (esimerkiksi välillä C ja D) ja puolisävelaskel (välillä C ja korotettu C). Iranilaisessa musiikissa on neljä erilaista vaihtoehtoa toiselle intervallille. Intervallien pituus voi olla ½, ¾, 4/4 ja 5/4 sävelaskelta.
Suomessa soitettavasta ja täällä syntyneestä iranilaisesta musiikista on vaikea löytää historiallista tietoa. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että sen juuret ovat Iranin vallankumouksen aikaisessa maahanmuuttoaallossa ja sen jälkeisessä ajassa vuodesta 1979. Monet iranilaiset, mukaan lukien monet taiteilijat ja muusikot, lähtivät Iranista poliittisten ja sosiaalisten haasteiden vuoksi. Esimerkiksi iranilainen insinööri ja muusikko Zekrollah Aflatuni lähti Iranista 1980-luvulla ja perusti Suomeen perheenjäsenistään koostuvan yhtyeen. Hän julkaisi vuonna 1994 albumin nimeltä Taraneye Del (Sydämeni melodia). Hän itse soitti santouria, hänen tyttärensä Rioja soitti viulua ja poikansa Aram soitti rumpuja.
Kahden viime vuosikymmenen aikana monet iranilaiset muusikot ja opiskelijat ovat tulleet Suomeen opiskelemaan musiikkiyliopistoissa, kuten Sibelius-Akatemiassa Helsingissä, Jyväskylän ja Tampereen yliopistossa sekä Lahden ammattikorkeakoulussa. Osa valmistuneista opiskelijoista ja muusikoista on jäänyt Suomeen, ja he ovat perustaneet yhtyeitä. Tämän kehityskulun ansiosta monenlaiset yhtyeet ovat päässeet vaikuttamaan eri kaupungeissa. Jotkin yhtyeet soittavat iranilaista perinteistä klassista musiikkia ja kansanmusiikkia kuten kurdimusiikkia. Osa soittaa fuusio- ja monikulttuurista musiikkia ottaen vaikutteita jazzista, suomalaisesta kansanmusiikista ja muista maailman musiikkikulttuureista.
Road Ensemble: Farshad Sanati ja Fardin Abbasi perustivat yhtyeen vuonna 2015 Jyväskylässä. He esittävät iranilaista klassista musiikkia (Dastgah System) ja myös kurdien kansanmusiikkia. Road Ensemble on esiintynyt ympäri Suomea useissa konserteissa ja työpajoissa sekä luennoilla, jotka käsittelevät iranilaista musiikkia. Heillä on ollut viime vuosina useita yhteistyöhankkeita vierailevien muusikoiden kanssa Suomesta ja muista maista.
Baran-yhtye: Veljekset Gian ja Marouf Majidi perustivat yhtyeen vuonna 2013. Baranin musiikki koostuu omista sävellyksistä ja vanhojen persialaisen ja kurdien musiikin uudelleen sovituksista. Sen jäsenet edustavat erilaisia musiikkikulttuureja, tyylilajeja ja juuria.
Aava musiikkiyhdistys: Yhdistys on järjestänyt vuosittain työpajoja ja koulukonsertteja iranilaisen terva- ja setarsoittaja Shadi Fathin alaisena Turussa.
Aallon Iranin yhdistys: Musiikkiryhmän perusti ryhmä Aalto-yliopiston iranilaisia opiskelijoita vuonna 2020.
Perinteen taustaa ja historiaa
Iranilaisen klassisen musiikin historia ulottuu vuosisatojen taakse. Varhaisin dokumentaatio Iranin musiikin moodijärjestelmästä on Rāhhā-ye Khosrawāni, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa kuninkaallista kulkua. Sen tausta on 600-luvulla kuningas Khosraw Parvizin hovissa, jossa soitti legendaksikin kutsuttu muusikko Barbädista. Khosraw Parviz oli yksi viimeisistä Sassanidien valtakunnan kuninkaista ja hän kuoli muutama vuosi ennen Persian muslimivalloituksesta johtunutta dynastian romahtamista. Sen jälkeen merkittävät muusikot ja teoreetikot, kuten Farabi (k.950), Ormavi (k.1294) ja Maraqi (k.1435) työskentelivät iranilaisen musiikin parissa. Iranilaisella musiikilla on yhteiset juuret alueen muiden musiikkikulttuurien, kuten turkkilaisen (eli ottomaanien) musiikin ja arabialaisen musiikin kanssa. Viimeisen 600 vuoden aikana tyylisuunnat ovat vähitellen eronneet toisistaan. Iranilainen musiikki on muuttunut Maqam-musiikista enemmän Dastgah-tyyliseksi.
Dastgah iranilaisessa musiikissa määritellään multimodaaliseksi sykliksi, joka koostuu kokoelmista melodisia malleja. Mallit on järjestetty sykliseen kuvioon, joka perustuu modaaliseen perustaan. Ensimmäiset maininnat Dastgahista on Qajar-dynastin ajalta 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Dastgah muodostuu sanoista dast ja gah. Dast tarkoittaa persiaksi kättä, ja gah viittaa sormien sijaintiin instrumentin kaulassa. Dastgah-järjestelmä on yksi monista musiikkikulttuurin eri järjestelmistä, joiden avulla musiikkia voidaan luokitella. Gusheh-kokoelmat (lyhyet melodiat) perustuvat moodien ja sävelasteikkojen samankaltaisuuksiin. Iranilaisen musiikin luokitteleminen seitsemään dastgahaan ja viiteen Avazeen tapahtui vasta sataviisikymmentä vuotta sitten
Radif on kokoelma iranilaisia perinteisiä melodioita ja suomeksi se tarkoittaa riviä tai järjestystä. Kokoelma koostuu erilaisista soitto- ja laulukertomuksista, jotka ovat muodostettu erilaisten dastgahien ja avazien avulla. Radif on järjestetty siten, että opettaja opettaa oppilasta pedagogisessa vuorovaikutuksessa mm. toiston avulla. Oppilas toistaa oppimansa. Radifin rakenteeseen sisältyy dastgahit ja avazit. Lokakuussa 2009 Iranin klassisen musiikin radif nimettiin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Iranilainen musiikki lasketaan kuuluvaksi maailman vanhimpien musiikkikulttuurien joukkoon. Luultavasti ihmiskunnan vanhin musiikin historiaan liittyvä asiakirja, Ghogha Mishistä löytynyt sylinterisinetti, on kotoisin Länsi-Iranista Khuzistanin maakunnasta. Keraamisen asiakirjan synty on ajoitettu vuoteen 6 000 eKr., ja siinä on kuvattuna muusikoita, harpun soittaja, rumpali ja huilisti.
Pitkään tämä musiikkikulttuurin laji on ollut Suomen kansalle ja suomalaisille muusikoille tuntematon. Iranilaisen klassisen musiikin rakenne ja teoria ovat erilaisia kuin länsimaisen klassisen musiikin. Myös käytetyt soittimet ovat täysin erilaisia. Viime vuosina musiikkikouluista valmistuneilla iranilaisilla muusikoilla on ollut useita konsertteja, työpajoja ja kursseja liittyen iranilaiseen musiikkiin. Projekti An Entry to Iranian music oli iranilaisen musiikin luentosarja vuonna 2019 Helsingin Impossible Form -museossa. Yhdistykset, kuten Aavan musiikkiyhdistys Turussa ja Santour Taivaan Tähti Jyväskylässä, ovat olleet tärkeä osa musiikin tunnetuksi tekemisessä. Myös yritykset, kuten iranilaisen tar-soittaja Aman Askarizadin perustama Tusman-studio, ovat keskittyneet tuottamaan elävän musiikin tapahtumia ja konsertteja Suomessa iranilaisille ja muille ei-eurooppalaisille artisteille eri puolilta maailmaa.
Perinteen tulevaisuus
On toivottavaa, että iranilainen musiikki ja sen soittimet tulisivat tunnetummiksi iranilaisten maahanmuuttajien, heidän lastensa sekä myös suomalaisten muusikoiden piireissä. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa konserteissa ja työpajoissa on enemmän yleisöä ja osallistujia, jotka haluavat tulla kuulemaan ja oppimaan iranilaisesta musiikkikulttuurista sekä sen teoriasta ja rikkaasta historiasta. On myös tärkeää tukea kirjailijoita ja kääntäjiä julkaisemaan artikkeleita ja kirjoja, joita voitaisiin käyttää musiikkiopistoissa ja kouluissa.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Artikkeli on syntynyt osana Elävän perinnön lähettiläät hanketta vuonna 2023 ja sen on kirjoittanut Farshad Sanati
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Verkkolähteet
Wikipedia: Chogha Mish
Videot
Santour Taivaan Tähti
Santour, Farshad Sanati
Khazan (autumn), A performance in Sibelius Academi
Kirjallisuus
During, Jean. "Dastgāh". Encyclopædia Iranica. Retrieved 2012-08-21.
Farhat, Hormoz (1990). The Dastgah Concept in Persian Music. Cambridge University Press (published 2004). ISBN 9780521542067.
Lucas, Ann E. (2019). Music of a Thousand Years: A New History of Persian Musical Traditions. University of California Press. ISBN 9780520972032.
Miller, Lloyd (1999). Music and Song in Persia: The Art of Āvāz. University of Utah Press. ISBN 9780874806144.
Nettl, Bruno (1987) The Radif of Persian Music: Studies of Structure and Cultural Context (Elephant & Cat, Champaign)
Sanati, Farshad (2020). An investigation of the value of intervals in Persian music. University of Jyväskylä
Zoni, Ella (1973), Classical Persian Music: An Introduction,Harvard University Press