Jokamiehenoikeudet

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jokamiehenoikeudet
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat retkeily, marjastus, sienestys, onkiminen, luonnontuotteiden keräily, vaeltaminen, uiminen, pyöräily, hiihto, telttailu, luonto, ympäristö, metsäsuhde

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Jokamiehenoikeuksia arvostetaan ja käytetään laajasti. Jokamiehenoikeudet ovat yleisiä ja kuuluvat kaikille Suomessa oleskeleville kansalaisuudesta riippumatta. Lähes kaikki luonnossa liikkuvat käyttävät Suomessa jokamiehenoikeutta, sillä vain harvat liikkuvat ainoastaan yleisillä alueilla tai omalla maallaan. Lähes kaikki suomalaiset tuntevat jokamiehenoikeudet tai tietävät niistä. Määrällisesti noin puolet kaikista luontokäynneistä perustuu jokamiehenoikeuksien käyttöön eli käyntiin jonkun toisen omistamalla alueella.

Erilaiset metsään ja luontoon liittyvät harrastukset ja luonnossa liikkuminen ovat merkittävä osa suomalaista elämäntapaa. Lähes kaikki eli 96 % suomalaisista ulkoilee vuosittain. Keskimäärin suomalaiset ulkoilevat 170 kertaa vuodessa ja noin kolme neljästä käynnistä kohdistuu alueille, joilla on metsäistä ympäristöä.

Suosituin ulkoiluharrastus on kävelylenkkeily, jota harrastaa 70 % suomalaisista vuoden aikana. Seuraavaksi suosituimpia ovat luonnossa oleskelu (68 %), luontouinti (68 %), pyöräily (55 %), marjastus (58 %), sienestys (40 %), kalastus (44 %), veneily (49) % ja maastohiihto (41 %). Monet harrastavat myös erityistaitoja vaativia lajeja kuten patikointia (27 %) ja retkiluistelua (5 %). Keskimäärin suomalaisilla on 13 erilaista ulkoiluharrastusta. Kaksi kolmesta suomalaisesta viettää vapaa-aikaansa maaseudulla sijaitsevalla mökillä, jonka ympäristössä ulkoilu perustuu erityisen usein jokamiehenoikeuksiin. Monilla ulkoilumahdollisuudet ovat lähellä myös kotona, sillä puolet suomalaisista asuu enintään 200 metrin päässä metsästä.

Kuva: Suomen Latu

Perinteen harjoittaminen

Jokamiehenoikeudet mahdollistavat pääsyn luontoon - vesille, metsiin ja joutomaille. Se tarkoittaa oikeutta liikkua, oleskella ja pysähtyä, leiriytyä tilapäisesti ja hyödyntää tiettyjä luonnontuotteita toisen maalla. Jokamiehenoikeutta tarvitsevat kaikki, jotka liikkuvat tai oleskelevat omistamansa maan tai yleisten alueiden ulkopuolella.

Jokamiehenoikeus antaa mahdollisuuden kulkea ja retkeillä kävellen, hiihtäen tai pyörällä esimerkiksi metsissä ja joutomailla, telttailla, kiipeillä kivillä ja kallioilla, uida, pilkkiä ja sienestää. Metsästä voi hakea koristeita ja askartelumateriaaleja, sillä esimerkiksi rauhoittamattomia kasveja ja maahan tippuneita kuivia oksia, käpyjä ja terhoja saa kerätä.

Pihamaat, viljelykset ja muut erityiseen käyttöön otetut alueet, kuten luonnonpuistot ja luonnonsuojelualueet ja eräät viranomaisten hallinnassa olevat alueet eivät ole jokamiehenoikeudella käytettävissä.

Jokamiehenoikeuksille on olennaista, että niiden käyttäminen ei saa aiheuttaa haittaa maanomistajille, luonnolle tai muille jokamiehenoikeuden käyttäjille. Koska toisen omaisuutta ei saa vahingoittaa, esimerkiksi taimikoissa liikkuminen vaatii varovaisuutta. Vähäistä suuremman haitan tai suoranaisen vahingon aiheuttaminen on lailla kielletty. Maanomistajalla ei toisaalta ole oikeutta kieltää tai rajoittaa laillista jokamiehenoikeudella toimimista maillaan. Jokamiehenoikeuksien käyttö on maksutonta.

Luontoympäristöä ei kunnosteta tai ylläpidetä jokamiehenoikeuden käyttämistä varten, vaan jokamiehenoikeuden käyttö sopeutuu aina vallitsevaan maankäyttöön. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos metsänkäsittely muuttaa kulkemisen liian vaikeaksi tai marjakasvustot katoavat, on jokamiehenoikeuden käyttäjän etsittävä uudet paikat harrastukselleen.

Jokamiehenoikeudet pähkinänkuoressa

Kuva: Suomen Latu

Jokaisella on jokamiehenoikeuden perusteella mahdollisuus ilman erityistä lupaa esimerkiksi liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä, ratsastaa, oleskella ja yöpyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua, poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja, onkia ja pilkkiä sekä veneillä, uida ja peseytyä vesistössä ja kulkea jäällä.

Jokamiehenoikeuden nojalla ei saa kuitenkaan haitata maanomistajan maankäyttöä, kulkea pihamailla, istutuksilla tai viljelyksessä olevilla pelloilla, kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta runkopuuta, ottaa sammalta tai jäkälää, tehdä avotulta toisen maalle, häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähellä asumuksia tai meluamalla, roskata ympäristöä, ajaa moottoriajoneuvolla maastossa, häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia, häiritä eläimiä eikä kalastaa esimerkiksi verkoilla ja metsästää ilman asianomaisia lupia.

Lainsäädäntö asettaa jokamiehenoikeuksien reunaehdot, mutta sallitun, ei-hyväksyttävän ja kielletyn toiminnan rajat ovat usein häilyviä ja paikalliset olosuhteet vaikuttavat merkittävästi niiden arviointiin.

Perinteen taustaa ja historiaa

Suomalaisen jokamiehenoikeuden taustalla katsotaan olevan monia erilaisia tekijöitä. Harva asutus ja se, ettei alueita ole otettu erityiseen käyttöön, muodostaa pohjan jokamiehenoikeuksille. Myös suurmaanomistuksen puuttuminen ja erä- ja kaskitalous, viljelyyn kelpaavien alueiden vähäinen määrä sekä laajat vesistöt ovat luoneet pohjan maan yleiskäytön perinteelle.

Metsät jaettiin talojen kesken 1700-luvulla alkaneessa isojaossa. Isojako ei vaikuttanut luonnon yleiskäyttöoikeuteen, sillä metsässä sai sen jälkeenkin kulkea ja poimia luonnon antimia. Suomessa viljelykset ja metsät ovat aina kuuluneet pääosin pientilallisille.

Liikkumisoikeus toisen maalla oli itsestäänselvyys. Esimerkiksi tilapäinen kulkeminen toisen maalla huomioitiin vasta vuoden 1889 rikoslaissa. Sen mukaan voitiin tuomita sakkoon, jos joku luvattomasti ottaa tiensä tahi polkunsa yli toisen pihamaan taikka yli toisen pellon, niityn tai istutuksen, jolle siitä on vahinkoa. Vuoden 1886 metsälaissa mainittiin mm. kielto ottaa oksia, soraa ja sammalta toisen maalta tai tehdä nuotio ilman maanomistajan lupaa. Nämä säännökset siirrettiin vielä 1800-luvun lopussa rikoslain säännöksiksi.

Suomessa ei ole yhtä ainutta lakia jokamiehenoikeudesta. Sen sijaan Suomessa on noin 30 eri lakia, jotka eri tavoin joko antavat oikeuksia toimia luonnossa, rajoittavat oikeuksia tai kieltävät kokonaan tekemästä jotakin.

Jokamiehenoikeuden kannalta tärkeimmät säännökset ovat rikoslaissa, joka antaa luvan kerätä marjoja, sieniä ja muita luonnontuotteita sekä liikkua omin voimin toisen maalla. Samalla rikoslaki kieltää aiheuttamasta maanomistajalle vähäistä suurempaa haittaa. Onkimisen mahdollistaa kalastuslaki, veneilyn ja uimisen vesilaki ja vesiliikennelaki ja ryhmän liikkumisen luonnossa kokoontumislaki.

Jokamiehenoikeutta rajoittaa esimerkiksi pelastuslaki, joka kieltää avotulen sytyttämisen toisen maalle, maastoliikennelaki, joka kieltää ajamasta moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa ja jätelaki, joka kieltää roskaamisen.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Jokamiehenoikeudet välittyvät eteenpäin sukupolvelta toiselle jokamiehenoikeudella toimimisen ja yhdessä luonnossa olemisen avulla. Lisäksi perinne välittyy muun muassa lainsäädännön, opetussuunnitelmien ja järjestöjen tekemän työn kautta.

Lapsille tietoa ja jokamiehenoikeuksien käyttämisen tapaa välittävät mm. isovanhemmat, vanhemmat, ammattikasvattajat, ympäristökasvattajat ja järjestöt.

Isovanhemmat ja vanhemmat haluavat tarjota lapsille yhteisiä kokemuksia ja elämyksiä viemällä heitä luontoon. He haluavat opettaa lapsille luonnossa liikkumisen taitoja ja kokemuksia sekä jakaa omaa tietämystään mm. siitä miten kalastetaan, marjastetaan ja sienestetään. Luonnossa oleminen virkistää ja rauhoittaa ja myös nämä kokemukset halutaan tarjota lapsille.

Kuva: Suomen Latu

Jokamiehenoikeuksien osaaminen välittyy oman esimerkin, kokemisen ja tekemisen kautta sukupolvelta toiselle. Jokamiehenoikeuden riidaton käyttäminen edellyttää lainsäädännön lisäksi tietyn kulttuurisen sopivaisuuden osaamista. Esimerkiksi Suomessa aidataan harvoin pihoja. Silti valtaosa jokamiehenoikeuden käyttäjistä osaa kunnioittaa näkymättömiä piha-alueen rajoja ja pysyy retkillään sopivan kaukana asumuksista.

Luonnossa liikkuminen voi olla omaehtoista tai sitä voidaan tehdä ohjatusti osallistumalla esimerkiksi eri järjestöjen tarjoamaan luontoharrastustoimintaan. Jokamiehenoikeudet ja niiden käyttämisen ohjeistaminen kuuluvat kaikkien luonnossa toimintaa järjestävien kansalaisjärjestöjen normaaliin työhön.

Jokamiehenoikeudet sisältyvät peruskoulun opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelmassa on myös sisältöjä, joita varten luokat käyvät ja opiskelevat luonnossa.

Suomessa lainsäädäntö antaa jokamiehenoikeuden perustan. Lait antavat oikeuksia ja rajoittavat niitä. Myös tekojen rangaistavuus on määritelty laissa. Marjastus- ja sienestysoikeus, yleiskalastusoikeus sekä vesien yleiskäyttöoikeus ovat esimerkkejä lailla annetuista oikeuksista. Tulenteon luvanvaraisuus, luvaton pyynti sekä omaisuuden suoja ovat esimerkkejä jokamiehenoikeutta rajoittavasta lainsäädännöstä. Näiden lisäksi laissa on yleisiä käyttäytymissäätöjä kuten kotirauhan ja julkisrauhan rikkomiskiellot. Luonnonsuojelulaki kieltää lakiin perustumattomien jokamiehenoikeuksia rajoittavien kylttien asettamisen.

Perinteen tulevaisuus

Jokamiehenoikeuksien tulevaisuus näyttää turvatulta. Ulkoilu ja luontoharrastukset ovat suomalaisille tärkeitä ja niiden harrastajia on paljon. Luontoympäristössä ulkoilu saa aikaan lukuisia positiivisia henkisiä ja fyysisiä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia, joiden merkitys yksilölle on suuri. Jokamiehenoikeuksien taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys kasvaa myös vapaa-ajan ja luontomatkailun lisääntyessä.

Seurantatutkimuksen mukaan ulkoiluharrastuksiin osallistuminen on lisääntynyt. Jokamiehenoikeuksilla harrastettavista lajeista erityisesti telttailu, luonnon nähtävyyksien katselu ja lintuharrastus ovat lisääntyneet. Suhteellisesti eniten suosiotaan ovat kasvattaneet mm. juoksulenkkeily, retkiluistelu, lumikenkäily ja taitolajeista kalliokiipeily. Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista tiedetään yhä enemmän, ja luonnon hyödyntämistä osana ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa, sairauksien hoitoa sekä terapiahoitona on lisääntymässä.

Poliittisesti Suomessa tunnustetaan jokamiehenoikeuksien merkitys ulkoilun mahdollistajana ja tiedostetaan ulkoilun merkitys luontosuhteelle ja kansanterveydelle.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Suomen Latu, Suomen ympäristökasvatuksen Seura, Suomen luonnonsuojeluliitto

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkolähteet

Ympäristöministeriö: Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella -julkaisu

Ympäristöministeriö: Jokamiehenoikeudet-esite

Luke: Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi

Kirjallisuus

Hollo, Erkki 2004. Ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojeluoikeus. Helsinki: Talentum Media Oy.

Kuusiniemi, Kari ym. 2000. Maa-, vesi- ja ympäristöoikeuden käsikirja. Helsinki: Tietosanoma.

Laaksonen, Kalevi (toim.) 1999. Juhlajulkaisu Veikko O. Hyvönen. Helsinki : Lakimiesliiton kustannus.

Laaksonen, Kalevi 1980. Toisen maan yleiskäytöstä. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Lehtonen, Samuli & Heikkinen, Timo & Hirvonen, Jukka 2007. Jokamiehenoikeuksien tulkintoja ja haasteita luontoliikunnan ja -matkailun kannalta. Helsinki: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä.

Manner, E. J. 1953. Yleiskäyttö vesioikeudellisena käsitteenä. Helsinki : Suomalainen lakimiesyhdistys.

Nordisk ministerråd 1997. Allemansrätten i Norden.

Perusoikeuskomitean mietintö 1992:3.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta 1979. Jokamiehenoikeudet luonnon virkistyskäytössä. Seminaarijulkaisu. Helsinki: Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta.

Ruuska, Kirsti 2007. Oma tupa, oma lupa. Kotirauha ja poliisin toimivalta. Helsinki: Edita Publishing.

Sievänen, Tuija (toim.) 2001. Luonnon virkistyskäyttö 2000. Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi LVVI-tutkimus 1997–2000. Vantaa: Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802, Metla.

Tolvanen Matti 2002. Maastossa ja vesillä liikkumisen säännöt. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus.

Tyrväinen, Liisa & Sievänen, Tuija & Tuulentie, Seija & Kurttila, Mikko (toim.) 2014. Hyvinvointia metsästä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Ulkoilulakikomitean mietintö 1967:B 11.

Vihervuori Pekka 1985. Rantaoikeuden perusteet. Helsinki: Suomen Lakimiesliiton Kustannus oy.

Viljanen, Pekka & Rautiainen, Anne 2007. Jokamiehenoikeuksien toimivuus. Helsinki: Ympäristöministeriö.

Vilkuna, Kustaa 1979. Jokamiehenoikeudesta. Kotiseutu. s. 170-172.

Vuolle, Pauli & Oittinen, Anu 1994. Jokamiehenoikeus. Perinteistä nykypäivää. Tutkimus jokamiehenoikeuden kulttuurisesta, oikeudellisesta ja luontoliikunnallisesta merkityksestä. Jyväskylä : Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö.