Jouluvalko

From Elävä perintö -wiki
Jump to navigation Jump to search
Jouluvalko
Sijainti Tammela, Kanta-Häme
Asiasanat joulu, hevonen, joulupukki

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Jouluvalko asettunut kuvattavaksi Tammelan Lunkaan kylässä vuonna 1928. Kuva: Esko Aaltonen/Museovirasto.

Jouluvalkoperinnettä harjoitetaan tänä päivänä tiettävästi ainakin muutamassa lounaishämäläisessä kylässä Pohjois-Tammelan alueella. Tietoja jouluvalkoperinteen harjoittamisesta löytyy Susikkaan, Hykkilän ja Lunkaan kylistä mutta vanhempaa tietoa on myös esimerkiksi naapurista Jokioisilta sekä Humppilasta. Perinne on tuttu ainakin Hykkilän ja Lunkaan kylien vanhimmille lapsuudesta saakka, ja näissä kylissä sitä herätellään uudelleen henkiin paikallisen nuorisoseuran toimesta.

Jouluvalko kulki joulupäivänä kertomassa joulun sanomaa vapahtajan syntymästä. Isännän tuli tarjota jouluvalkolle viinaryyppy, eikä mitä tahansa viinaa vaan nimenomaan Fennia-viinaa. Jouluvalko eli hevonen oli tehty oljista ja pellavasta. Hevosella oli jalassa valkoiset huopikkaat. Jouluvalko kulki tuvassa ympäri ja perhe seurasi perässä. Jouluvalkolla on mukaan apulainen, jolla on tuohivirsut jalassa.

Perinteen harjoittaminen

Jouluvalko kuuluu kylien joulunviettoperinteeseen. Jouluvalko on puusta ja valkoisesta kankaasta rakennettu hevoshahmo, jonka ratsastaja pukee ylleen niin, että hänen omat jalkansa toimivat hevosen jalkoina. Ratsastaja voi nykyään olla pukeutunut joulupukiksi. Viime vuosina jouluvalko on esiintynyt Hykkilän ja Lunkaan nuorisoseuran järjestämissä puurojuhlissa. Se ilmestyy juhlasaliin musiikin saattelemana ja kiertää yleisön joukossa tonttujen jakaessa juhlavieraille makeisia. Jouluvalkon asuun on yleensä sonnustautunut joku kyläläisistä.

Hykkilän ja Lunkaan kylillä käytettävä jouluvalko on valmistettu ilmeisesti 1920-luvulla ja se löydettiin seurantalon vintiltä peruskorjauksen yhteydessä. Kyläläisillä on jonkinlainen käsitys valkon tekijästä. Perimätiedon keräämisellä ja tutkimuksella pyritään selvittämään tarkemmin valmistustapaa ja -materiaaleja. Sakari Pälsin jouluvalkoa koskevassa kansatieteellisessä elokuvassa on perimätiedon avulla avattu jossain määrin valmistukseen liittyviö asiota.

Perinteen taustaa ja historiaa

Jouluvalko kiersi lounaishämäläisissä kylissä joulu- tai tapaninpäivänä illansuussa. Valkon ratsastajalla oli nuuttipukin tapaan päällään palttoo tai rohdinpuku ja lakki, usein myös naamari, joka peitti ratsastajan henkilöllisyyden. Hevosen runko oli tehty katajakaarista soikion muotoiseksi ja täytetty tyynyillä, sitä peitti valkoinen raiti. Kaula tehtiin laudasta kuten myös pää, joka pyöristettiin tuohilla. Myös ne peitettiin valkoisella kankaalla, johon silmät ja suu merkittiin mustalla paperilla.  Hevosen häntä ja harja tehtiin pellavista. ”Ratsastajan” jalat molemmin puolin hevosen selkää muodostuivat oljilla täytetyistä housuista, joiden lahkeet työnnettiin saappaisiin tai huopatossuihin. Valkon mukana kulki usein myös apulainen, joka talutti hevosta hillitäkseen sen liikaa vikurointia. Esityksen vaikuttavuutta voitiin lisätä ratsastajan kirjavilla vaatteilla sekä kiinnittämällä valkon kaulaan pieniä kelloja.

Jouluvalko kulki kylässä talosta taloon kertomassa sanomaa vapahtajan syntymästä. Aluksi käytiin kysymässä lupa jouluvalkon vierailulle, minkä jälkeen valko saattajineen astui sisälle taloon, ja isännän tuli tarjota sille viinaryyppy. Jouluvalko saattajineen kiersi pirtissä ympyrää isäntäväen katsellessa sen teutarointia jouluoljilla.  Perinnettä on harjoitettu Hykkilän ja Lunkaan kylissä ainakin 1900-luvun alusta saakka, luultavasti varhaisemminkin. Tiettävästi esimerkiksi Jokioisten Levän kylässä tehtiin valkoja jo 1850-luvulla.

Jouluvalkoperinne sijoittuu Suomessa varsin pienelle alueelle, mutta vastaavanlaisia perinteitä löytyy Euroopasta. Puolan Krakovassa 60 päivää pääsiäisen jälkeen vietettävässä Corpus Cristi -kulkueessa kulkee jouluvalkoa muistuttava hevoshahmo, Lajkonik, jonka ratsastaja on pukeutunut itämaiseen asuun tai turisteja houkutellen joulupukin pukuun. Perinteen alkuperää ei tunneta, mutta hevoshahmon on uskottu esikristilliseen tapaan tuottavan hyvää onnea ja toisaalta muistuttavan tataarien invaasiosta tai mongolien hyökkäyksestä 1200-luvulla.

Pommerin seudulla oli vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeen yhtenä adventtiajan kulkueiden naamioituneena olentona valkoinen hevonen. Muuallakin germaanisella alueella valkoinen hevonen ratsastajineen kuului vuotuisjuhlien ja karnevaalien monipuoliseen eläinkuvastoon. Samoja vuosisataisia perinteitä ovat jouluvalkon ohella Hykkilän ja Lunkaan kylissä edustaneet aikoinaan myös nuuttipukki ja joulukurki. Karnevalistinen meno ja tiukasta tapakurista vapautuminen juhlien ajaksi saattavat palautua aina roomalaisten saturnalia-juhlaan saakka. Valkoinen hevonen tunnettiin aikoinaan myös Norjassa ja Tanskassakin tavattiin vastaava ratsastajahahmo.

Miten perinne on tullut Suomeen ja Lounais-Hämeeseen? Perinteen juuria näiltä osin on tutkittu vähän. Kun juuret näyttävät olevan kuitenkin Keski-euroopassa ja Itämeren pohjoisrannoilla Saksassa, Pommerissa, Etelä-Puolassa, herää kysymys, olisiko mainittujen kylien tunnetuilla ratsumiehillä eli hakkapeliitoilla jotakin tekemistä asian kanssa. Tapa viittaisi siihen.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Jouluvalkoperinne tunnetaan Hykkilän ja Lunkaan kylillä hyvin. Sitä on siirretty vanhemmilta sukupolvilta nuorille ja lapsille aktiivisesti joulun aikaan. Hykkilän - Lunkaan Ns. Ahjo ry. on säilyttänyt vanhan jouluvalkoon liittyvän rekvisiitan ja kylillä kerätään edelleen valkoon liittyvää perimätietoa. Tiettävästi jouluvalkon rakentajia on kylissä ollut aikoinaan useita.

Perimätiedon siirtämistä toteuttavat kulttuurisuuntautuneet kyläläiset, joilla on tiivis yhteys menneisyyteen vanhempiensa ja isovanhempiensa kautta.

Perinteen tulevaisuus

Jouluvalko liittyy lounaishämäläisten kylien vanhaan jouluperinteeseen. Jouluvalkoperinne on ollut häviämässä, mutta sitä on elävöitetty ottamalla hevospukuinen hahmo osaksi kylien yhteistä joulujuhlaa. Aikaisemmin talosta toiseen kulkenut jouluvalko esiintyy nykyään tiettävästi lähinnä joulujuhlissa.

Hykkilän ja Lunkaan kylissä on tallennettu kulttuuriperintöä kylähankkeeseen kuuluvissa kyläilloissa 2010-luvun ajan. Kylähankkeen tavoitteena on tallentaa jouluvalkoon liittyvää perimätietoa haastattelemalla kyläläsiä ja kuuntelemalla heidän kokemuksiaan jouluvalkoperinteestä.

Hankkeessa mukana olevat kulttuuriperintöalan asiantuntijat selvittävät historiantutkimuksen ja kansatieteen menetelmillä jouluvalkoon liittyvää hitoriatietoa ja selvittävä perinteen alkuperää, Suomeen tulon problematiikkaa ja perinteeseen liittyviä erilaisia muunnoksia.

Perinne on elpymässä. Aikaisemmin talosta toiseen kulkenut jouluvalko esiintyy nykyään tiettävästi lähinnä joulujuhlissa. Kulttuuriperinnön tallentamisen ja tutkimuksen tavoitteena on palauttaa perinteeseen sen alkuperäisiä elementtejä, vahvistaa kyläidentiteettiä yhteisön "omistraman" poikkeuksen kulttuuriperinnön kautta ja tukea sen vaalimista.

Keskeinen tavoite on tallentaa myös tietoa jouluvalkon valmistuksesta, materiaaleista ja valmistustavoista ja palauttaa perinteeseen sen alkuperäisiä elementtejä.Perinteen vaalimisessa kyläläisten tukena on kylillä kesäasukkaina oleva vahva kulttuuriperintöalan asiantuntijajoukko.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Hykkilän - Lunkaan Nuorisoreura Ahjo ry.

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin


Verkkolähteitä

Jouluvalko vierailee (video 2017 Juhani Kostet)

Lajkonik

Yle Elävä arkisto: Jouluvalko

Kirjallisuus

Aaltonen, Esko: Vanhoja tammelalaisia joululeikkejä. Kotiseutukuvauksia Lounais-Hämeestä VII. Tarkistettu ylipainos Forssan Lehdessä olleista kirjoituksista. Forssan Kirjapaino O.Y. Forssa 1929.

Aaltonen, Esko: Jouluvalkon ja nuutinputin ulkomaisia esikuvia. Lounais-Hämeen Joulu 1949. Lounais-Hämeen Kotiseutuyhdistys, Forssa 1949.

Marketta Havola - Jenna Kostet - Juhani Kostet - Juhani Norbäck - Hanna Maria Pellinen, Yks raitti - kaks kyllää. Helsinki 2019.