Kansallispuvun valmistaminen
| Kansallispuvun valmistaminen | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Kansallispuvut ovat uusintoja kansan käyttämistä juhlapuvuista 1700- ja 1800-luvuilla. Puvut ovat toisintoja tavallisen kansan eli talonpoikaisväestön juhlapukeutumisesta kyseiseltä aikakaudelta. Jyväskylässä sijaitsevan Suomen kansallispukukeskuksen tehtävänä on hoitaa suomenkielisen alueen kansan- ja kansallispukuihin liittyviä asioita. Alue kattaa myös luovutetun Karjalan alueen pitäjät. Tärkeä tehtäväalue on pukuperinteen elävänä säilyttäminen sekä alan tiedon ja taidon jakaminen. Bragen pukutoimisto Helsingissä hoitaa puolestaan maamme ruotsinkielisen alueen kansallispukuasioita.
Kansallispukuja valmistavat ja käyttävät kaikenikäiset naiset ja miehet käsittäen niin alan ammattilaisia kuin yksittäisiä puvuista ja käsitöiden tekemisestä kiinnostuneita henkilöitä. Kansallispukujen valmistaminen edellyttää monipuolista kädentaitoihin perehtymistä. Maassamme toimii kansallispukujen valmistukseen erikoistuneita yksityisiä ammattilaisia, kankaiden kutojia pukujen ja puvun osien sekä korujen valmistajia. Alueellisilla Taito-yhdistyksillä on oman alueensa kansallispukuja tuotannossa ja välityksessä. Suomen Perinnetekstiilit Oy jatkaa Helmi Vuorelma Oy:n toimintaa valmistamalla kansallispukuja ja myymällä -pukutarvikkeita. Brage valmistaa ruotsinkielisen alueen kansallispukuja ja myy monenlaisia kansallispukujen tarvikkeita aina kudontalangoista sukkiin ja kenkiin asti. Kansalais- ja työväenopistot ja alueelliset Taito-yhdistykset järjestävät kansallispukujen valmistuskursseja. Useilla kansantanssi-seuroilla ja -yhdistyksillä on omia puvustoja, joiden pukuja lainataan omalle jäsenistölle ja vuokrataan ulkopuolisille. He myös järjestävät omia pukujen valmistuskursseja jäsenistölleen. Pukujen valmistajat ja kurssiopettajat ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä ja jatkajia pukujen valmistuksen osalta.
Perinteen harjoittaminen
Suomalaisten kansallispukujen valmistaminen on 1700 -1800 -luvuilla kansan käyttämän juhlapukuperinteen näkyväksi tekemistä. Kansanpukujen käytön aikaan puvut valmistettiin käsityönä luonnonmateriaaleista. Alan asiantuntijoista koostuvan kansallispukuraadin hyväksymät uudet ja tarkistetut pukumallit toteutetaan mahdollisimman tarkasti esikuviensa eli alkuperäisten vaatekappaleiden mukaisina niin materiaalien, kaavoitusten kuin ompelurakenteiden osalta.
Pukuihin sisältyy runsaasti erilaisia työtapoja kankaiden kutomisesta vetopoimutuksien valmistamiseen, pitsin nypläämiseen ja päähineiden valmistamiseen. Monet työtavoista ovat sellaisia, joita ei enää käytetä nykypäivän vaatteiden valmistuksessa, kuten esim. vetopoimutus, paksun saran ompelu, säämiskän ompelu ja tykkimyssyn paperipohjan valmistus. Niiden valmistustaito olisi hävinnyt ilman kansallispukuperinnettä.
Vaatekappaleiden kaavoitukset eroavat myös ratkaisevasti nykypäivän vaatetuksesta. Puvun mittasuhteet, vaatekappaleiden väljyydet ja istuvuus edustavat erilaista näkemystä verrattuna 2000-luvun vaatetukseen. Kansanomaisen vaatekappaleen muoto saadaan aikaan erilaisilla leikkauksilla, poimutuksilla ja laskostuksilla.
Nykyisin kansallispukuraadin hyväksymät uusien ja tarkistettujen kansallispukumallien mallipuvut valmistetaan kokonaan käsityönä toistaen alkuperäiset puvut mahdollisimman totuudenmukaisina. Aiemmin pukujen materiaaleja on haluttu keventää ja samalla ompelurakenteet ja kaavoitukset ovat muuttuneet teollisempaan suuntaan. Alkuperäisissä kansanpuvuissa käytetyt materiaalit mahdollistavat niissä käytettyjen ompelurakenteiden toteutuksen. Materiaalit ja työtavat tukevat toisiaan. Jos materiaaleja muutetaan, joudutaan muuttamaan monia muitakin asioita, jolloin puku muuntuu kauaksi esikuvastaan.
Kansallispukuperinteessä valmistustapojen lisäksi kiinnostavaa on, mitä puku kertoo omasta eli kansanpukujen aikakaudesta. Kansallispuku ei ole pelkkä puku tai puvun valmistusprosessi, vaan samalla tulee perehtyä, miten pukuun pukeudutaan, mitkä osat kuuluvat pukukokonaisuuteen ja miksi niitä käytetään. Kansallispukuihin liittyy aivan oma sanastonsa. Erilaiset materiaalien ja vaatekappaleiden nimitykset, kuten parkkumi, kamlotti, sarka ja verka, röijy, kostuli, rekkopaita, hartuushame, tykkimyssy jne. tulevat tutuiksi puvun valmistuksen yhteydessä.
Perinteen taustaa ja historiaa
Suomalaisen kansallispuvun historia ulottuu runsaan 130 vuoden taakse. Kiinnostus kansan perinteistä elämänmuotoa ja sen tallettamista kohtaan heräsi kansallisromantiikan ja suomalaisuuspyrintöjen myötä. Tässä vaiheessa yleismuodin mukainen pukeutuminen oli jo syrjäyttänyt kansan aiemmin käyttämät juhlapuvut. Yliopiston osakunnat organisoivat kansanperinteen keruumatkoja, joiden tarkoitus oli kerätä kansan esineistöä ja tekstiileitä. Keruumatkojen tuloksena syntyivät Ylioppilasosakuntien Kansatieteelliset kokoelmat, jotka myöhemmin liitettiin osaksi Suomen kansallismuseon kokoelmia. Kiinnostus kansanomaisia käsitöitä kohtaan sai aikaan kansanpukujen uusintojen eli kansallispukujen valmistamisen. Eurooppalaisen ja pohjoismaisen mallin mukaisesti kansanpukumallit haluttiin palauttaa kaikkien käyttöön.
Elokuun 5. päivä vuonna 1885 on se ajankohta, jolloin katsotaan kansallispukujen olleen ensimmäisen kerran julkisesti esillä. Tuolloin Venäjän keisari Aleksanteri III puolisoineen oli virallisella vierailulla. Lappeenrannassa keisarinnalle lahjoitettiin soutuvene, jonka soutajina olivat kansallispukuiset neitoset.
Ensimmäiset kansallispukumallit kokosi Valtion historiallis-kansatieteellisen museon intendentti Theodor Schvindt. Mallit julkaistiin vuonna 1898 Koti- ja yhteiskunta -lehden liitteenä. Hänen jälkeensä professori U.T.Sirelius julkaisi lisää kansallispukumalleja. Kansallismuseon virkamiehet ovat toimineet lukuisien kansallispukumallien kokoajina ja asiantuntijoina. Vuonna 1979 tehtävää alkoi hoitaa vastaperustettu Suomen kansallispukuneuvosto vuoteen 2010 saakka. Tänä päivänä kansallispukumalleja on koottuna yhteensä yli 400, joista vajaa puolet on Suomen ruotsinkielisen alueen pukumalleja.
Kansallispukuneuvoston toimiaikana kansallispukumallien kokoamisen ja valmistuksen kriteerit tarkentuivat. Perustettiin kansallispukuraati, jonka pukuasiantuntijoiden ohjauksessa alettiin suorittaa kansanpukujen perustutkimusta.Tuloksena syntyivät vaatekappalekohtaiset ohjeet kansallispukujen perinteisestä valmistuksesta. Ohjeissa kerrottiin esim. kansanomaisen paidan ominaispiirteistä ja materiaaleista sekä kansallispuvun paidan valmistamisen yleisohjeita. Tähän asti oli ollut saatavissa erittäin niukkoja pukujen valmistusohjeita ja kaavoja, jolloin puvut olivat muuntuneet melko kauaksi esikuvistaan.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Tänä päivänä kansallispukumallien kokoamista ja olemassa olevien mallien pukutarkistuksia hoitaa Suomen kansallispukukeskus. Keskeisiä tehtäviä ovat kansallispukuperinteen edistäminen, tiedotus, tutkimus, tallennus, koulutus ja neuvontatyö. Asiantuntijaelimenä toimii kansallispukuraati, joka koostuu monipuolisesti alan asiantuntijoista. Kansallispukukeskus toimii Suomen käsityön museon osana. Bragen pukutoimisto vastaa maamme ruotsinkielisen alueen pukuperinteestä.
Kiinnostus käsitöiden tekemiseen on taas aktiivista. Monet kansallispuvun hankintaa suunnittelevat haluavat valmistaa pukunsa itse. Se koetaan mielenkiintoiseksi haasteeksi ja uusien kädentaitojen oppiminen tuottaa mielihyvää nykyisessä digitaalisuuden täyttämässä maailmassa. Valmis puku on ensisijainen tavoite, mutta myös puvun valmistusprosessi itsessään on merkityksellinen vaihe. Prosessin aikana tutustuu perinteiseen pukujen valmistukseen ja samalla entisaikojen elämänmuotoon, omavaraistalouteen, jossa lähes kaikki tarpeellinen valmistettiin itse. Käsitöiden tekeminen oli itsestään selvää ja kuului jokaisen naisen perustaitoihin. Enää käsityötaitoja ei juurikaan opita kotona äidiltä tyttärelle -menetelmällä. Kansallispukukurssien merkitys on noussut tärkeään asemaan pukujen valmistuksessa. Tällöin nimenomaan kurssien opettajat ovat keskeisessä asemassa pukutietouden ja valmistustaidon siirtäjinä pukujen käyttäjille. Kursseilla saa asiaan perehtyneen opettajan ohjausta pukujen kaavoituksiin ja sovituksiin sekä oppii puvun valmistustekniikoita. Kursseilla perehdytään pukujen pukemiseen ja käyttöön sekä tutustutaan pukujen historiaan ja perinteeseen. Suomen kansallispukukeskus puolestaan kouluttaa kansallispuvun valmistajia ja kurssiopettajia.
Perinteen tulevaisuus
Kansallispuvut ja niiden valmistaminen kiinnostaa edelleen. Kansallispukukeskuksen ja Bragen yhdessä järjestämä kansallispukujen valmistuksen peruskoulutus pukujen valmistajille ja kurssiopettajille on kerännyt innokkaan kouluttautujajoukon täydentämään ja hankkimaan kansallispukutietoutta ja valmistustaitoja.
Kansan- ja kansallispukuperinteestä löytyy tietoa kirjallisuudesta ja internetistä. Etenkin kansallispukuraarin hyväksymien kansallispukumallien pukukohtaiset työohjeet sisältävät tiedot puvussa käytettävistä materiaaleista, yksityiskohtaiset puvun valmistusohjeet sekä käsin kudottavien kankaiden kudontaohjeet. Niitä on saatavissa pukuja välittäviltä yrityksiltä. Tiedon etsimisen tapa on muuttunut sosiaalisen median myötä. Bragen ja Kansallispukukeskuksen omilta nettisivuilta löytyy runsaasti tietoa puvuista, pukujen käytöstä ja huollosta. Alan ammattilaisten omat Internet -sivustot sisältävät myös kansallispukutietoutta. Facebookin kansallispuku-ryhmässä toimii useita tuhansia kansallispuvuista kiinnostuneita asian harrastajia. He jakavat kokemuksiaan pukuihin liittyvissä monenlaisissa kysymyksissä. Ryhmä toimii hyvänä nopean tiedottamisen kanavana esim. erilaisista alan tapahtumista.
Tänä päivänä nuoret saattavat saada perintönä sukulaistensa kansallispukuja. Viimeistään siinä vaiheessa usein herää kiinnostus pukua ja puvun historiaa kohtaan. Halutaan selvittää, mikä kansallispuku on ja mihin se perustuu. Pukua pitää mahdollisesti täydentää puuttuvilla osilla tai muokata muutoin itselle sopivan kokoiseksi. Kansallispukukurssit toimivat näissä tilanteissa hyvänä apuna. Kansallispuvut ovat pukukokonaisuuksia, joihin kuuluvat puvun kokonaissuunnitelmaan määritellyt puvun osat. Yksittäisten puvunosien käyttö ja niiden liittäminen osaksi tämän päivän pukeutumista on muodostunut omaksi ilmiökseen. Flammuhameen kauniit kuosit ja värit tulevat esille aivan uudella tavalla yksinkertaisen pukeutumispaidan kanssa. Hopeinen levyriipuskoru sopii täydentämään myös tavallista juhlapukua.
Kansan- ja kansallispukujen kaavojen hyödyntäminen nykypäivän materiaaleista toteutettuihin vaatekappaleisiin tarjoaa kiinnostavaa, uudenlaista pukeutumiskulttuuria. Samoin erilaisten kansanomaisten koristelutapojen, nauhojen, nyörien yms. valmistustapojen hyödyntäminen ja käyttäminen idealähteinä uuden luomisessa tarjoaa suunnittelijoille erilaisia mahdollisuuksia. Etenkin nuoret ovat kiinnostuneet pukuperinteestä aivan uudella tavalla. Tämän myötä usein herää myös halu tutustua tarkemmin kansallispukuperinteeseemme.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Suomen käsityön museo/ Suomen kansallispukukeskus
Kansallispukuyhdistys Raita ry
Kalevalaisten Naisten Liitto ry
Suomen Kansallispukujen Ystävät ry
Asiantuntijat
Soja Murto-Hartikainen (kansallispukujen valmistaja, T:mi Soja Murto), Tiina Lajunen (kansallispukukankaiden kutoja, Lajulan kangastupa), Tuulikki Matikainen (kansallispukujen valmistaja), Annikka Eilola (nyytinkipitsien nyplääjä), Marjo Vainio (kansallispukujen valmistaja) ja Seija Pesonen (kansallispukujen valmistaja)
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Verkkolähteet
Kansallispuvut maakunnittain ja kunnittain
Vuorelma - Suomen perinnetekstiilit Oy
Lisätietoa kansallispukujen Tietokirstu -hankkeesta
Kirjallisuus
Appelgren, Kari; Grönlund, Karin; Häggblom, Margareta; Lönnqvist, Bo; Schulman Maria; Vuori, Gunilla 2008: Finlandssvenska dräktboken. Utgiven av Brages sektion för bygdedräkter. Keuru, Otavas tryckeri.
Holst, Leena 2011: Kansallispuku. Maahenki Oy, Porvoo.
Kaukonen, Toini-Inkeri 1985: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, Porvoo.
Lehtinen, Ildikó; Sihvo, Pirkko 2005: Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kokoelmiin. 3. uudistettu ja laajennettu painos. Museovirasto.