Karjalainen kansantanssi

Sijainti	Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala
Asiasanat	tanssi, kansantanssi, Musiikki, kansanmusiikki, kansallispuku, harrastukset, tanssitaide

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Karjalaisia kansantansseja harjoitetaan monissa suomalaisissa kansantanssiryhmissä, koska ne erottuvat vauhdikkuudellaan ja monipuolisuudellaan muiden suomalaisten alueiden tanssiperinteestä. Vaikka juuret ovat Karjalassa, on se laajasti näkyvillä muuallakin Suomessa, erityisesti alueilla, johon karjalaisia on asutettu.

Karjalaista kansantanssia harjoittavat ja tuntevat erityisesti kansantanssiryhmien tanssijat, opettajat ja ohjaajat sekä karjalaista kulttuuriperintöä vaalivat seurat ja järjestöt ympäri Suomea. He välittävät karjalaisten kansantanssien perinnettä eteenpäin opetuksen, esitysten, kurssien ja tapahtumien kautta.

Karjalaisia kansantansseja harjoitetaan useissa kansantanssiseuroissa eri puolilla Suomea. Erityisesti joensuulainen nuorisoseura Motora ja lappeenrantalainen nuorisoseura Rajan Nuoret, joilla molemmilla on useita tanssiryhmiä, ovat erikoistuneet karjalaiseen kansantanssiin. Motoran ja Rajan Nuorten kansantanssiryhmä Kirjavat on palkittu 2000-luvulla Vuoden kansantanssiyhtye -tittelillä. Seurojen tanssijat esiintyvät kotimaakuntiensa lisäksi eri festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla. Muita aktiivisia seuroja ovat muun muassa Pääkaupungin Karjalaiset Nuoret, Hyvinkään Kansantanssijat ja Karjalan Nuoret.

Karjalaisen Nuorisoliiton alaisuudessa toimivat kansantanssiryhmät pitävät vahvasti karjalaisia kansantansseja ohjelmistossaan. Karjalaisen Nuorisoliiton kansantanssikatselmuksen säännöissä edellytetään yhtä karjalaista kansantanssia tai karjalaisen kansantanssin elementtejä sisältävää koreografiaa. Karjalainen Nuorisoliitto on järjestänyt 1980-luvulta lähtien kursseja, joihin on osallistunut laajasti kansantanssin opettajia ja tanssijoita ympäri Suomea. 1980- ja 90-luvuilla yksittäiselle kurssille saattoi osallistua jopa 50 ohjaajaa ja tanssijaa, joten vuosien saatossa kursseilla on käynyt tuhansia osallistujia. Karjalaisia kansantansseja harrastaa eri tanssiseuroissa tänä päivänä arviolta 5000 kansantanssijaa.

Perinteen harjoittaminen

Karjalaisia kansantansseja harrastetaan nykypäivänä tanssiseuroissa. Myös ammattilaisryhmät ovat ottaneet ne ohjelmistoonsa, sillä tanssit ovat yleisöön meneviä ja tanssijoiden taidot tulevat niissä esille monipuolisesti. Harrastajia on lapsista eläkeläisiin. Pääosin harrastus on tavoitteellista: ryhmät valmistelevat esityksiä eri tilaisuuksiin ja osallistuvat säännöllisesti valtakunnallisiin katselmuksiin, joissa tuomaristo luokittelee ryhmät järjestykseen. Tavoitteellisuus näkyy myös esiintymisten määrässä. Esimerkiksi Motoran kansantanssiryhmät esiintyy vuosittain kymmenissä tilaisuuksissa, joissa katsojia tavoitetaan toistakymmentä tuhatta katsojaa.

Karjalaiset kansantanssit ovat perinteisiä tansseja Karjalan kulttuurialueelta, joka on historiallisesti ulottunut sekä nykyisen Suomen että Venäjän puolelle. Tanssit ovat syntyneet osana tavallisten ihmisten juhlia ja kokoontumisia, kuten häitä, kyläjuhlia ja nuorison illanviettoja. Niissä näkyvät sekä itäiset että läntiset vaikutteet, sillä Karjala on ollut monien kulttuurien kohtauspaikka. Tanssit voidaan jakaa karkeasti kolmeen alueelliseen ryhmään: Etelä-Karjalan, Laatokan Karjalan ja Vienan Karjalan tansseihin, joilla kaikilla on hieman erilainen tyyli ja vaikutteita naapurialueilta.

Karjalaisia kansantansseja tanssitaan usein pareittain tai ryhmissä erilaisissa muodostelmissa, kuten piirissä, riveissä tai neliössä. Tunnettuja tanssityyppejä ovat esimerkiksi katrillit ja ristikontrat, joissa useat parit liikkuvat yhdessä sovittujen kuvioiden mukaan. Tanssien perusliikkeet ovat yleensä melko yksinkertaisia, kuten kävely- ja juoksuaskelia, mutta niiden lisäksi tansseissa voi olla nopeita pyörähdyksiä, hyppyjä ja näyttäviä askelikkoja. Karjalaisille tansseille on myös tyypillistä improvisaatio: tanssijat voivat tietyissä kohdissa lisätä omia liikkeitään ja näyttää omaa taitoaan, esimerkiksi ripaskatyylisillä askelilla.

Perinteisesti tanssit kuuluivat nuorten seurusteluun ja yhteiseen ajanviettoon. Niitä tanssittiin esimerkiksi niin sanotuissa nurkkatansseissa, joissa kylän nuoret kokoontuivat taloon tanssimaan, laulamaan ja soittamaan. Tanssien kautta tutustuttiin toisiin, pidettiin hauskaa ja joskus myös löydettiin tuleva puoliso. Nykyään karjalaisia kansantansseja tanssitaan erityisesti kansantanssiryhmissä, festivaaleilla ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa, joissa ne tuovat esiin karjalaista kulttuuriperintöä ja yhteisöllisyyttä.

Oulun ammattikorkeakoulu kouluttaa tanssinopettajia, jotka voivat valita pääaineekseen kansantanssin. Lapin urheiluopiston ammattitanssijakoulutuksessa voi suuntautua kansantanssiin. Molemmissa oppilaitoksissa karjalainen kansantanssi on oleellinen osa koulutusta.

Seuroissa tapahtuvan ohjatun harrastuksen lisäksi karjalaisia perinnekuvioita tanssitaan myös niin sanotuissa huutokatrilleissa, jotka ovat monissa kansantanssitapahtumissa järjestettäviä kaikille avoimia yhteistansseja. Niihin voi osallistua ilman aikaisempaa tanssikokemusta, ja niiden kautta myös yleisö pääsee mukaan karjalaiseen tanssiperinteeseen. Suomalaisten ryhmien lisäksi karjalaista tanssiperinnettä ylläpitävät harrastajat ja ammattilaiset myös Karjalan tasavallassa Venäjällä.

Karjalaisen Nuorisoliiton jäsenseuroissa toimii yhteensä toista tuhatta tanssijaa, jotka harjoittelevat viikoittain omissa ryhmissään ja osallistuvat säännöllisesti liiton tapahtumiin, joissa karjalaiset kansantanssit ovat keskeisessä roolissa. Tansseja nähdään ja tanssitaan monenlaisissa tilaisuuksissa festivaaleista ja kansantanssitapahtumista aina syntymäpäiviin, häihin, yritystilaisuuksiin ja kansainvälisiin konferensseihin. Näin karjalainen kansantanssiperinne elää sekä harrastustoiminnassa että monenlaisissa arjen ja juhlan tilanteissa.

Perinteen taustaa ja historiaa

Karjalainen kansantanssiperinne on syntynyt laajalla kulttuurialueella, joka on ulottunut molemmille puolille Suomen ja Venäjän välistä rajaa. Tämän vuoksi karjalaisissa tansseissa näkyy sekä itäisiä että läntisiä vaikutteita. Tanssiperinne ei siis noudata selviä maantieteellisiä rajoja, vaan se on kehittynyt vuorovaikutuksessa naapurikansojen kanssa. Karjalaiset kansantanssit jaotellaan usein kolmeen pääryhmään niiden alkuperän mukaan: Etelä-Karjalan, Laatokan Karjalan ja Vienan Karjalan tansseihin.

Etelä-Karjalan alueella tanssiperinne on ollut läheisessä yhteydessä muuhun Suomeen. Alueella tanssittiin esimerkiksi piirileikkejä, laulutansseja ja paritansseja. Laulut saattoivat olla kalevalamittaisia tai riimillisiä, ja niitä tanssittiin piirissä, ketjuissa, riveissä tai pareittain. Tyypillisiä tansseja olivat myös erilaiset katrillit, kuten neljän parin neliössä tanssittava Sappu, jota tanssittiin hieman eri tavoin eri pitäjissä. Lisäksi alueelle tyypillisiä olivat solatanssit, joissa yksi pari tanssii kerrallaan kulkien kuvion läpi esimerkiksi rivin päästä toiseen.

Laatokan Karjalassa puolestaan tunnettiin vilkkaita ja vauhdikkaita tansseja, kuten ristikontrat, riivatut ja maanitukset. Näissä tansseissa näkyy slaavilaisia vaikutteita, ja niihin kuuluu usein improvisaatiota. Alueella tanssittiin myös pienempiä neliötansseja sekä kansanomaisia salonkitansseja.

Itä-Karjalassa ja Keski-Karjalassa, esimerkiksi Aunuksessa, Prääsässä ja Karhumäellä, tunnetuimpia tansseja olivat erilaiset kontratanssit ja katrillit. Kontratanssit saapuivat Venäjälle 1600–1700-lukujen vaihteessa Pietari Suuren aikana, ja myöhemmin ne levisivät Karjalaan. Katrilleja alettiin tanssia Pietarin salongeissa 1700–1800-lukujen vaihteessa, ja Karjalaan ne saapuivat 1800-luvun lopulla. Katrilli oli tärkeä osa juhlia: sillä saatettiin aloittaa illanvietto ja se saattoi myös päättää bessodat eli iltamat. Moniin karjalaisiin tansseihin kuuluu improvisaatio-osuus, jossa tanssijat voivat näyttää omaa kekseliäisyyttään ja taitojaan.

Vienan Karjalassa tanssiperinne kehittyi hieman eri tavalla. Alueeseen vaikuttivat sekä Suomen että Venäjän kulttuuriset yhteydet, mutta siitä huolimatta paikallinen tanssiperinne säilyi omaleimaisena. Alueelta on tallennettu runsaasti erilaisia kisoja, seuraleikkejä ja piirileikkejä, joita tanssittiin nuorison kokoontumisissa ja juhlissa.

Karjalaisille kansantansseille on tyypillistä vapaa improvisaatio ja elävä rytmi. Musiikki tukee tanssia, mutta ei aina määrää tarkasti, miten liikkeet tulee tehdä. Tansseissa käytetään usein kävely- tai juoksuaskelta, ja niihin voi kuulua nopeita pyörähdyksiä, hyppyjä sekä ripaskatyylisiä askelikkoja. Tanssit alkoivat usein piiristä ja päättyivät piiriin, ja ne olivat tärkeä osa nuorten yhteisiä juhlia ja kokoontumisia, kuten häitä, praasniekkoja ja besodoita eli nurkkatansseja.

Karjalaisten kansantanssien suosio kasvoi Suomessa erityisesti 1980-luvulla. Tanssiryhmiä viehättivät tanssien vauhdikkuus, rytmien vaihtelu ja mahdollisuus improvisaatioon. Suosion kasvuun vaikutti merkittävästi petroskoilainen kansantanssinopettaja ja perinteen tallentaja Viola Malmi, joka julkaisi kirjan Karjalaisia kansantansseja ja kävi Suomessa opettamassa tansseja 1980-luvulta lähtien. Samalla monet suomalaiset ryhmät alkoivat tehdä yhteistyötä Karjalan tasavallan tanssiryhmien kanssa ja kävivät siellä kouluttautumassa. Näin karjalainen kansantanssiperinne on säilynyt ja kehittynyt edelleen sekä Suomessa että Karjalan alueella.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Karjalaisen kansantanssin perinnettä vaalitaan ja viedään eteenpäin monin eri tavoin järjestöjen, tapahtumien, koulutuksen ja esiintymisten kautta. Keskeisessä roolissa ovat kansantanssijärjestöt, kuten Karjalainen Nuorisoliitto ja Suomen Nuorisoseurat, sekä muut kansantanssialan toimijat. Ne järjestävät jatkuvasti ohjaaja- ja tanssijakoulutusta, joissa karjalaisella kansantanssilla on tärkeä sija. Koulutukset tavoittavat vuosittain tuhansia tanssijoita ja ohjaajia eri puolilta Suomea. Lisäksi suurten yleisötapahtumien yhteisohjelmissa karjalainen tanssiosuus on usein vakituinen osa ohjelmaa.

Perinne välittyy suurelle yleisölle erityisesti suurten kansanmusiikki- ja kansantanssitapahtumien kautta. Karjalaisia kansantansseja voi suuri yleisö nähdä esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla, sekä Suomen Nuorisoseurojen valtakunnallisissa tapahtumissa: Pispalan Sottiisi -kansantanssifestivaalilla, Folklandia-risteilyllä, Lasten Kalenat -kansantanssitapahtumassa sekä Tradi-tapahtumassa. Myös Karjalaiset kesäjuhlat ja Karjalaisen Nuorisoliiton Kevätpäivät ovat vakiintuneita paikkoja perinteen esittämiselle ja oppimiselle.

Karjalaisen kansantanssin perinnettä tallennetaan monin eri tavoin, jotta tieto tansseista, niiden liikkeistä, musiikista ja esityskäytännöistä säilyisi tuleville sukupolville. Tallentaminen tapahtuu sekä kirjallisten julkaisujen, opetusmateriaalien, digitaalisten aineistojen että esitystaltiointien avulla. Keskeisessä roolissa perinteen tallentamisessa on Karjalainen Nuorisoliitto, joka on koonnut ja julkaissut opetusaineistoa karjalaisista kansantansseista. 2000-luvun alussa liitto tuotti Jagujalga-ohjekirjan, joka perustuu karjalaisen kansantanssin merkittävän opettajan ja perinteentallentajan Viola Malmi opetuksiin. Kirjaan liittyy myös tanssien nuotinnoksia sekä musiikkia sisältävä CD-tallenne, joiden avulla tansseja voidaan opetella ja säilyttää mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan. Tämän jatkona vuonna 2018 julkaistiin Hulivili: Karjalaisia kansantansseja lapsille -ohjepaketti.

Tämän lisäksi perinteen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi Karjalainen Nuorisoliitto on aloittamassa vuosikymmenten aikana kertyneen kurssimateriaalin digitointia. Tavoitteena on tallentaa vanhat opetusmateriaalit digitaalisesti ja tehdä ne helposti saataville myös tuleville sukupolville. Digitointi on erityisen tärkeää nykyisessä tilanteessa, kun Suomen ja Venäjän välinen itäraja on sulkeutunut eikä yhteistyötä Venäjän alueella toimivien karjalaisten tanssiryhmien kanssa voida enää tehdä samalla tavalla kuin aiemmin. Aiemmin perinnettä voitiin oppia ja vaihtaa suoraan yhteisten kurssien, vierailujen ja festivaalien kautta, mutta nyt kirjallinen ja audiovisuaalinen aineisto on entistä tärkeämpi väline tiedon säilyttämisessä ja siirtämisessä. Karjalaisen kansantanssin kehittäminen, ohjaajakoulutuksen järjestäminen sekä opetusmateriaalin tuottaminen ovatkin yksiä Karjalaisen Nuorisoliiton strategian keskeisistä tavoitteista.

Karjalaista kansantanssia viedään eteenpäin myös kansainvälisesti. Eri maiden festivaaleilla suomalaiset ryhmät esittävät usein juuri karjalaista ohjelmistoa, koska tanssien vauhdikkuus ja näyttävyys tekevät niistä yleisölle helposti lähestyttäviä. Karjalaista kansantanssia onkin esitetty festivaaleilla kaikilla mantereilla, ja vastaanotto on yleensä ollut erittäin innostunut ja iloinen. Perinne elää vahvasti kotimaassa siirtyen uusille sukupolville unohtamatta kansainvälistä näkyvyyttä esiintymisten kautta.

Perinteen tulevaisuus

Karjalainen kansantanssiperinne on kehittynyt jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa, ja myös tulevaisuudessa sen kehitys liittyy vahvasti sekä kulttuuriperinnön vaalimiseen että uusiin toimintatapoihin. Karjalainen kansantanssi on viime vuosikymmeninä kehittynyt sekä harrastus- että esitysmuotona. Perinteisiä tansseja opetellaan edelleen alkuperäisten askelikkojen ja tyylien pohjalta, mutta niitä sovelletaan myös uusiin koreografioihin ja esityskokonaisuuksiin. Samalla digitaaliset materiaalit, videotallenteet ja verkossa jaettava opetusmateriaali helpottavat tanssien oppimista ja perinteen säilyttämistä.

Viime vuosina kiinnostus karjalaista kulttuuria ja omia juuria kohtaan on selvästi kasvanut. Tämä näkyy myös kansantanssiharrastajien määrän lisääntymisenä ja karjalaisen ohjelmiston vahvana asemana monissa tanssiryhmissä. Kiinnostuksen kasvu liittyy osittain myös siihen, että Suomen ja Venäjän välinen itäraja on sulkeutunut. Monille ihmisille karjalaiset juuret ovat nyt samaan aikaan lähellä mutta silti saavuttamattomissa, koska kotiseuduille ei voida matkustaa entiseen tapaan. Tällaisessa tilanteessa elävä perinne – kuten karjalainen kansantanssi – tarjoaa mahdollisuuden ylläpitää yhteyttä omiin juuriin ja kulttuuriperintöön.

Karjalainen kansantanssi on vaikuttanut suomalaiseen kulttuurielämään monin tavoin. Se on osa laajempaa kansantanssiperinnettä, joka näkyy festivaaleilla, kulttuuritapahtumissa, juhlissa ja kansainvälisillä esiintymislavoilla. Tanssi tuo karjalaista kulttuuriperintöä näkyväksi ja tekee siitä helposti lähestyttävää myös niille, joilla ei ole suoria karjalaisia juuria.

Kansantanssitoiminta vahvistaa myös yhteisöllisyyttä. Tanssiryhmissä toimiminen tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen harrastamiseen, oppimiseen ja esiintymiseen. Samalla se tukee paikallista kulttuurielämää ja lisää ymmärrystä suomalaisesta ja karjalaisesta historiasta sekä kulttuurisesta monimuotoisuudesta.

Karjalaisen kansantanssin tulevaisuutta muovaavat sekä perinteen säilyttäminen että sen uudistuminen. Perinteiset tanssit, askelkuviot ja musiikki muodostavat edelleen perustan, mutta niiden rinnalle syntyy uusia tulkintoja, näyttämöllisiä sovituksia ja eri kulttuurien vaikutteita yhdistäviä esityksiä.

Moninaisuus näkyy myös siinä, että harrastajien taustat vaihtelevat yhä enemmän. Kaikilla tanssijoilla ei ole karjalaisia sukujuuria, mutta he voivat silti osallistua perinteen ylläpitämiseen ja oppimiseen. Tämä laajentaa perinteen merkitystä ja auttaa sitä säilymään elävänä.

Karjalainen kansantanssi onkin tehokas ja osallistava tapa tuoda karjalaista kulttuuriperintöä lähelle ihmisiä. Tanssin kautta ihmiset voivat kokea, oppia ja jakaa perinnettä yhdessä. Juuri tämä yhteisöllisyys ja mahdollisuus osallistua tekevät perinteestä elävän ja antavat sille hyvät edellytykset säilyä ja kehittyä myös tulevaisuudessa.