Kaskiviljely
| Kaskiviljely | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Metsähallituksen Luontopalvelut on ainoa taho, joka Suomessa kaskeaa suunnitelmallisesti ja säännöllisesti. Kaski poltetaan ja viljellään joka vuosi perinteisin menetelmin ja -välinein Kaavin Telkkämäen kaskiperinnetilalla.
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo esittelee kaskiviljelyä laajasti Kuopion museon perusnäyttelyssä.
Kaavin pitäjäseura ry on aktiivisesti mukana Telkkämäen kaskiperinnetilan toiminnassa.
Kaavin kunnalle Telkkämäen perinnetila on tärkeä matkailunähtävyys ja kulttuuri-identiteetin vahvistaja oppimisympäristönä.
Perinteen harjoittaminen
Kaskiviljely on monimuotoinen ryhmä menetelmiä, joille yhteistä on viljeltäväksi aiotulla maalla kasvavien puiden polttaminen. Polttamisen seurauksena maaperän ravinteet vapautuvat viljelyskasvien käyttöön. Kaskiviljely oli luonteeltaan kiertelevää, sillä viljelykasvit käyttivät ravinteet varsin nopeasti loppuun ja paikkaa piti vaihtaa. Kaskeaminen oli hyvien olosuhteiden vallitessa taloudellinen ja tuottoisa maanviljelysmenetelmä.
Telkkämäessä on poltettu perinteisiä menetelmiä käyttäen kaskia vuodesta 1993 lähtien. Yleensä kasket ovat olleet nuoreen lehtimetsään poltettavia ns. tavallisia kaskia. Ensimmäinen huuhtakaski poltettiin kuusimetsässä vuonna 2000. Tämän jälkeen alueella on poltettu myös rieskakaskia. Rieskamaa eli tuoreskaski tehdään nuoreen, pensasmaiseen lehtimetsään. Muutamaa katovuotta lukuun ottamatta alueella on poltettu vuosittain vähintään yksi kaski.
Kaskissa kasvatetaan naurista ja ruista. Nauriin kylväminen tapahtuu juhannusviikolla. Kylväminen tapahtuu töpeksimällä eli sylkemällä. Kylvettävä alue karhitaan risukarhilla ennen ja jälkeen kylvämisen. Kaskiruis kylvetään Laurin päivänä 10. elokuuta. Tällöin maa kynnetään paloaatralla ja karhitaan risukarhilla. Telkkämäen kaskiruis on aitoa kaavilaista alkuperää ja se on talletettu jälkipolvia varten geenipankkiin.
Nauriit nostetaan syksyllä ennen pakkasia. Ruis talvehtii kaskessa ja seuraavan vuoden syksyllä se leikataan sirpillä, kuivataan kuhilailla ja puidaan riihessä. Rukiinleikkuu tehdään talkoilla yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa.
Kaski poltetaan ja viljellään joka vuosi perinteisin menetelmin ja -välinein Kaavin Telkkämäen kaskiperinnetilalla.
Perinteen taustaa ja historiaa
Kaskeamisen historia ulottuu Suomessa esihistorialliselle ajalle saakka. Pohjois-Savon asuttamiseen 1400-luvulta lähtien kaskeaminen liittyy läheisesti. Kaskenviljelymuodoista erityisesti huuhtakaski eli havumetsään tehty kaski on ollut yksi savolaisen uudisasutuksen teknillinen ja taloudellinen perusta.
Kasken suosiolle oli monia syitä, se ei esimerkiksi vaatinut pääomia ja vaivaakin vähemmän kuin maan raivaaminen umpimetsästä pelloksi. Havumetsään tehty kaski - huuhta - oli myös huomattavan tuottoisaa: sato saattoi poikkeuksellisen hyvinä vuosina olla jopa kymmenkertainen pellosta saatuun satoon verrattuna. Savolaisen kaskiviljan sanotaan 1700-luvun normaalivuosina taanneen Suomen leipäomavaraisuuden ja sitä riitti ulkomaillekin vietäväksi.
Kaskeamista voitiin hyödyntää viljan ja muiden hyötykasvien kasvattamisen ohella myös muihin tarkoituksiin. Kaskenpoltto oli tärkeä peltoviljelyn esiaste, joka helpotti maa-alueen raivaamista. Kesannolle jätettyä kaskimaata voitiin käyttää laitumena ja sieltä saatiin luonnonheiniä ja kerppuja. Unohtaa ei myöskään sovi näkökantaa, jonka mukaan kaskeaminen paransi maan laatua. Polttaminen nimittäin tuhosi kasvitauteja ja lehtipuiden karike teki vuosien mittaan maan laadun yhä muhevammaksi. Yltiöpäisimmät kaskeajat väittivät menetelmänsä jopa muuttavan ilmaston laatua suotuisammaksi, lämpimämmäksi ja maisemankin kauniimmaksi.
1600-luvun lopulta lähtien Ruotsin hallinto alkoi suhtautua karsaasti kaskeamiseen. Syynä oli pelko metsien loppumisesta ja huoli valtakunnan kaivostoiminnan ja rautateollisuuden hiilensaannista. Lopulta kaskia poltettiinkin enää vain peltoalan lisäämiseksi tai laidunmaiden raivaamiseksi. Viimeiset kasket sauhusivat Savossa 1900-luvun puolivälissä, Kaavilla 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Kaskiviljelyn eri työvaiheissa on mukana paikallisia vapaaehtoisia. Koululais- ja opiskelijaryhmiä vierailee tutustumassa kaskiviljelyyn. Perinnetieto siirtyy hyvin myös ympäristönhoidon alaa opiskelevien kautta, jotka tekevät harjoittelua Telkkämäellä. Kaavin perinneseura ry järjestää vuosittain useita tapahtumia Telkkämäen perinnetilalla ja osallistuu kaskiviljelyn eri vaiheisiin. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo esittelee perusnäyttelyssään Telkkämäen kaskiviljelyä.
Perinteen tulevaisuus
Metsähallituksen Luontopalvelut on sitoutunut jatkamaan kaskiviljelyä Telkkämäen perinnetilalla. Telkkämäen luonnonsuojelualueen perustamistarkoitus on perinteisen kaskitalouden muovaaman savolaisen kulttuurimaiseman sekä sen kasvi- ja eläinlajien elinympäristön suojeleminen.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Metsähallitus Luontopalvelut, kulttuuriperinnön erityisasiantuntija, arkeologi Tanja Tenhunen ja luonnon virkistyskäytön erityisasiantuntija Sanna-Kaisa Rautio.