Kengän käsityömäinen valmistus

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kengän käsityömäinen valmistus
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat Kengät, Kenkien valmistus, Fredrika Wetterhoff, Suutari, Jalkinemuotoilu, Jalkineet, Reunoskenkä, Velttikenkä, Liimakenkä, Ortopedisuutari

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Nykypäivän Suomessa käsityömäisiä jalkineita valmistetaan asiakkaalle yksilöllisesti joko tuotemerkin valmiista mallistosta tai jalkineet valmistetaan kokonaan asiakkaan mittojen mukaan. Ammattitaitoiset käsityöläiset valmistavat jalkineet ideasta aina valmiiseen tuotteeseen. Nämä tekijät ovat valmistuneet ammattiopistojen suutarikoulutuksen tai ammattikorkeakoulun jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta. Jalkinealan koulutusta annetaan suutari -, kisälli- ja mestari -, ortopedisuutari- ja jalkinemuotoilijakoulutuksina. Suutari suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa jalkineita. Ortopediset suutarit valmistavat puolestaan erikoisvaateita tarvitseville jaloille jalkineita, jotka on kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa.

Jalkinemuotoilijoiden omalla tuotemerkillä tehdään sekä piensarjamallistoja että asiakasjalkineita. Ne voidaan suunnitella, kaavoittaa ja myös valmistaa käsityömäisesti. Jalkinemuotoilijoiden tuotteisiin kuuluvat usein myös laukut.

Perinteen harjoittaminen

Lesti, pinkopohja ja jalkineen päällinen. (Kuva: Merianne Nebo)

Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua yli 200 työvaihetta. Jalkineiden valmistus on edelleen Suomessa käsityövaltaista. Teollisen ja käsityömaisen jalkineen valmistuksen suurin ero on työvaiheessa, jossa ommeltu kengän päällinen muotoillaan muovisen tai puisen lestin ympärille. Teollisesti se tehdään koneella kun taas käsityömäisesti se tehdään käsin ja käsityökaluilla. Vaikkakin jalkineita valmistetaan teollisesti eli koneita apuna käyttäen, suomalaisessa teollisuudessa jalkineen eri osat kootaan käsillä. Käsityömäisyys on silloin maksimissaan, kun suutari ompelee kengän päällisen ja kiinnittää pohjan käsin ommellen.

Velttikenkä (kuva: Kenkäpaja Pihka)

Jalkineen valmistuksessa päällinen ja pohja kiinnitetään toisiinsa monella eri tavalla. Kengän päällinen muodonnetaan lestinmuodon ympärille. Jalkineiden ompelussa käytetään koneita. Kengät valmistetaan yksilöllisesti asiakkaalle tai standardimenetelmin ja mitoin piensarjana tai massatuotantona.

Perinteinen käsityömäinen jalkineen valmistustekniikka on reunoskenkä. Siinä päällinen ommellaan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan, jonka jälkeen päällinen ja pohja ommellaan toisiinsa kiinni. Tämä valmistustekniikka on yleinen miesten klassisten ja laadukkaiden jalkineiden valmistuksessa. Suomessa erittäin harva ammattilainen, vain pari suutaria ja jalkinemuotoilijaa, valmistaa miesten jalkineita tällä reunoskenkätekniikalla. Kengissä käytetään korkealaatuisia nahkoja ja niiden valmistus on aikaavievää. Kengät maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin.

Etelä-Afrikan Khoisan-ihmisten kehittämä velttikenkärakenne levisi Eurooppaan maailmaansotien aikaan. Suomessa tekniikkaalla valmistettiin teollisia ja käsityöllisiä jalkineita. Tänä päivänä käsityöllistä tekniikkaa käyttää jokunen suutari ja jalkinemuotoilija. Tekniikassa kengän päällinen ommellaan suoraan pohjaan kengän reunasta läheltä pohjan reunaa.

Liimakenkärakenne (Kuva: Merianne Nebo)

Liimojen kehittyessä 1960-luvulla teollisuus alkoi käyttää liimakenkätekniikkaa. Päällinen liimataan ensin välipohjaan eli pinkopohjaan. Sen jälkeen kenkä liimataan pohjaan kiinni. Tämä tekniikka yleistyi myös käsityömäiseen jalkineen valmistukseen ja tänä päivänä käsityöyrittäjät pääsääntöisesti liimaavat kengänpohjan päälliseen kiinni. Liimakenkätekniikka on edullisin pohjan kiinnitystekniikka käsityömäisessä jalkineen valmistuksessa.

Tämän päivän käsityömäisen jalkineen valmistajiksi on noussut nuoria tekijöitä, joista osa perustaa työnsä kestäville arvoille. Tämä näkökulma on globaali ja materiaalien sekä perinteisten valmistustekniikoiden kehittäminen on osa uutta aikaamme.

Perinteen taustaa ja historiaa

Perinteisesti suomalaiset kenkätyypit ovat aina olleet ilmaston vuoksi toiminnallisia. Jalkine suojaa kylmältä, se kestää kosteutta ja hengittää hiostavassa kuumuudessa. Jalkineiden on katsottu olevan käyttötarvikkeista niitä kestävimpiä ja jalkineita onkin käytetty niin kauan kuin ne ovat jalassa vain kestäneet. Ennen teollista jalkineen valmistusta tavalliset suomalaiset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ostivat kenkänsä maaseudun suutareilta ja mestarikengäntekijöiltä tai tekivät jalkineensa jopa itse.

Ennen aikaan suutarit kulkivat ihmisten luo korjaamaan jalkineita tai jalkineet tehtiin itse. Näin tehtiin jopa 1940-luvulle saakka. Miehet käyttivät pitkävartisia saappaita ja naiset varsikenkiä. Matalien kenkien käyttö levisi vasta kaupungistumisen aikaan 1950-luvulla. Jalkineiden teollinen valmistus yleistyi teollistumisen myötä.

Suomessa on useita perinnejalkineita, jotka valmistetaan käsin. Näitä ovat esimerkiksi ennen maaseudulla itse koivun tuohesta valmistetut tuohivirsut. Virsut punotaan koivun tuohesta. ” A Finnish Boot” eli lapikas on aina valmistettu käsin ja siihen on käytetty kasvisparkittua nahkaa ja puisia nauloja. Perinnevaatteisiin kuuluvat supikkaat valmistetaan myös kasvisparkitusta nahasta käsin. Huopatossut tulivat Suomeen Venäjän kautta. Ne ovat lämpimät villahuovasta muodonnetut pitkävartiset saappaat.

Pirkanmaan alueella valmistettiin tallukoita kierrättäen vanhojen päällisvaatteiden kankaita. Kangas ommeltiin useina kerroksina yhteen ja pohja ommeltiin käsin.

Suutarit valmistivat miesten saapikkaat ja naisten varsikengät käsityömäisen reunoskenkätekniikan avulla. Tämä tekniikka oli myös teollisuuden alkuvuosikymmeninä käytetyin tekniikka. Teollisuuden alkuvaiheilla oli myös erilaisia ”pussiinommeltekniikkalla” valmistettuja jalkineita.

Kengän pohjan kiinnitys ruiskuvalutekniikalla. (Kuva: HAMK:n arkisto)

Jalkineen valmistamisen taito siirtyi vanhoina aikoina suutarien kautta kisälleille ja mestareille. Vuorineuvos Emil Aaltosen tie johtavaksi teollisen jalkineiden valmistajaksi alkoi Hattulan kisälliopintojen ja suutariuden kautta. Suomessa jalkineteollisuus kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella ja Tampereesta tuli tuolloin niin sanottu ”Kenkäkaupunki”. Kun teollisen jalkineen valmistus oli suurimmillaan Tampereella, Pyynikin ammattikoulussa koulutettiin ammattilaisia sekä kenkätehtaiden valmistuslinjoille että suutarin ammattiin. 1970-luvulla Kankaanpäässä aloitettiin myös saman kaltainen koulutus. 1970-luvulla kehitetty suoravalutekniikka, missä pohja valettiin erilaisin menetelmin suoraan kenkään, yleistyi myös Suomessa. Tänä päivänä Suomessa suoravalutekniikasta kehitetty ruiskuvalutekniikka on yleisin teollisen jalkineen pohjitustekniikka. Sitä käytetään muun muassa työjalkineissa ja palvelujalkineissa. 1990-luvulla teollinen jalkineen valmistus kohtasi haasteita ja siitä lähtien massatuotettu jalkineen valmistus on vähentynyt 2010-luvulle tultaessa.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Suomalainen, teollinen jalkineen valmistus keskittyy tänä päivänä työjalkineisiin ja palvelujalkineisiin. Näiden kenkätyyppien valmistus ja käytettävät materiaalit ovat tarkkojen säädösten seurannassa. Säädöksissä on turvavaateita ja kestävän kehityksen vaateita ja ammattialueella vaaditaankin korkeaa osaamista. Osaaminen on yritysten oman kouluttamisen varassa ja jalkinemuotoilun koulutus ja yhteistyö yliopistojen tutkimuksen kanssa tukee sitä. Muotialan jalkineet ovat sen sijaan kohdanneet globaalin kilpailun ja niitä ei valmisteta kovinkaan paljoa. Ne tehdään myös edelleen teollisuudessa osittain käsityömäisesti. Suomeen on kehittynyt pohjoismaisesta näkökulmasta tuotemerkkejä, jotka tunnetaan korkealaatuisena, käsityövaltaisena ja ympäristöömme soveltuvina jalkinemerkkeinä.

Käsityömäisesti jalkineita valmistavat käsityöyrittäjät jatkavat jalkineen valmistuksen perinteitä ja kehittävät vanhoja tekniikoita tähän päivään. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi reunoskenkätekniikka ja velttitekniikka.

Nuoret suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat kiinnostuneita kehittämään konsepteja, joissa he työskentelevät yhdessä muiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kanssa. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta saadaan kehitettyä suomalaista käsityömäistä yritystoimintaa. Koulutuksella on merkittävä rooli tämän kaltaista toiminnan tukemisessa. Kauppalehden mukaan suomalaiset suutarit ja jalkinemuotoilijat ovat menestyneet kansainvälisesti. Lehti kutsuukin heitä kenkätaitureiksi.

Jalkinemuotolijaopiskelijat käsityömäisen tennarin ja Wetterhoffin perinteitä toteuttamassa. (Kuva: Jenna Kalliomäki)

Fredrika Wetterhoff aloitti taide - ja käsityökoulutuksen naisille Hämeenlinnassa vuonna 1885. Tänä päivänä Wetterhoffin perinne ja käsityömäinen valmistus ovat osa Tavastia Koulutuskuntayhtymän ammattiopiston suutarikoulutusta sekä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin jalkinemuotoilijakoulutusta. Ammattiopiston suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. HAMKin jalkinemuotoilijatutkino antaa puolestaan valmiudet työskennellä suunnittelijana, tuotekehittelijänä ja oman yrityksen toimijana. Oman yrityksen perustajat ovat usein käsityöyrittäjiä, joiden tuotevalikoimaan kuuluvat jalkineet ja laukut. Vuosittain Tavastiasta valmistuu suutariksi noin kahdeksan opiskelijaa ja HAMKista jalkinemuotoilijaksi noin kymmenen opiskelijaa. Kymmenen prosenttia heistä kaikista aloittaa käsityömäisen jalkinealan yrityksen.

Satakunnan koulutuskeskus Kankaanpäässä kouluttaa suutareita, ortopedisia suutareita sekä kisällejä ja mestareita. Koulutuskeskuksen suutaritutkinto antaa valmiudet työskennellä jalkinekorjaajina ja jalkineiden valmistajina. Ortopedinen suutaritutkinto puolestaan kouluttaa työskentelemään erikoissuutariliikkeissä ja valmistamaan käsin jalkineita. Vuosittain suutareita valmistuu tätä kautta noin kaksikymmentä kappaletta.

Perinteen tulevaisuus

Käsityömäisen jalkineen valmistuksen eloonjäämiseen vaikuttaa jatkuva jalkinevalmistuksen ja koulutuksen tarjonta sekä jalkinealan yrittäjyyden kehittäminen. Tämä parantaa käsityömäisiä arvoja sekä ylläpitää jalkineen valmistuskulttuuria. Fredrika Wetterhoffin perinne vaatii Hämeenlinnassa kehittämään suutarin- ja jalkinemuotoilijakoulutuksen kautta laadukasta käsityömäistä osaamista. Satakunnan koulutuskeskus kehittää erityisesti ortopedisuutarikoulutusta.

Piristävää kaikille kansalaisille kohdennettua, kahden päivän käsityömäistä kengän valmistus -kurssia on kehittänyt tamperelainen Kenkäpaja Pihka.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuus yhdistys Modus ry,

Ammattiopisto Tavastia

Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK (Muotoilun koulutus)

Asiantuntijat: Merianne Nebo (jalkinesuunnittelija, jalkinesuunnittelun lehtori), Roosa Mattsson (PIHKA collection), Janne Lax (Saint Vacant), Terhi Pölli (Terhi Pölkki Shoes), Ilkka Suokko (Oy Avec-shoe Ltd)

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkolähteitä

Suomi on kenkätaitureiden maa Artikkeli

HAMK Muotoilulinjan jalkineen pääaineen Facebook-sivu

HAMK Muotoilulinjan Facebook-sivu

Satakunnan koulutuskeskuksen suutarilinjan Facebook-sivu

Tampereen museot Vapriikin Pinkoen Huomiseen- näyttelyn Facebook-sivu

Jalkineita käsityömäisesti valmistavan Kenkäpaja Pihkan Facebook-sivu

Jalkineita käsityömäisesti valmistavan Sulokkaan Facebook-sivu

Jalkineita käsityömäisesti valmistavan Mioonan www- sivu

Miesten jalkineita käsityömäisin menetelmin valmistuttava Saint Vacantin www-sivu

Jalkineita käsityömäisesti valmistavan ja korjaavan Haraldin Kengän Facebook-sivu

Miesten jalkineita käsityömäisesti valmistavan Paljakka Handmade www-sivu

Jalkineita käsityömäisesti valmistavan ja korjaavan Mittajalkineen www-sivu

Jalkineita käsityömäisesti valmistavan ja korjaavan Mittajalkineen www-sivu

Erikoismitoin ja käsityömäisesti jalkineita valmistavan Erikoissuutarien www-sivu

Jalkineita käsityömäisesti valmistavan ja korjaavan Jalkinevalmistaja Järvenpään www-sivu

Suutarien ja jalkinekorjaajien tiedot www-sivuna

Suutariliikkeiden liiton www-sivu

Kirjallisuutta:

Aartela Antti. Kaikki kengästä. et al. Jyväskylä. 1995.

Choklat Aki. Footwear Design. Laurence King Publishing. 2012.

Hytönen Pyry. Suutareita ja teollisuusjohtajia. Suomen historian progradu tutkielma. Historiatieteen ja filosofian laitos. Tampereen Yliopisto. 2008. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79479/gradu02746.pdf?sequence=1

Nahkaopas. Suomen nahkateollisuudenliitto Ry. 1994.

Nebo.M, Mustonen.L. Fredrikan jalanjäljissä. Hamkin jalkinekoulutus muotoilualan ytimessä. Tammerprint Oy. Tampere. 2015.

Palo-Oja Ritva (toim.). Suomalainen kenkä, pinkojia ja piikkareita. Saarijärven Offset OY. 2005.

Palo-Oja Ritva (toim). Kenkiä, olkaa hyvä. Tampereen museoiden julkaisuja 41. Painotalo ST_Print Oy. 1998.

Saaristo Seppo. Kenägn suunnittelu- ja valmistustekniikka. Valtion painatuskeskus, Ammattikasvatushallitus.Helsinki. 1989.

Seppinen Juha. Teollinen kenkä tamperelaisen kenkäteollisuuden vaiheet.Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 23.Tampere. 1989.

Seddiki Pirjo (toim.). Wetterhoff Wintage. Avoin muotoiluprojekti. Hämeen ammattikorkeakoulu. 2010.

Vares Vesa. Emil Aaltonen teollisuusjohtaja ja suurlahjoittaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2008.

Wirtanen Niilo, Jalkinetyöntekijän käsikirja. Otava. Kirjapaino Polytypos. 1943.

Koulutuksesta:

Hämeenlinna http://www.hamk.fi/hakijalle/muotoilu/muotoilun-koulutuksen-sisalto/Sivut/default.aspx

Hämeenlinna https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/tekstiili-ja-vaatetusalan-perustutkinto-suutari/

Kankaanpää https://sataedu.fi/koulutukset/ammatti_ja_erikoisammattitutkinnot/jalkinealan_ammattitutkinto