Kesäteatteri

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kesäteatteri
Sijainti Suomi
Asiasanat Teatteri, tapahtumat, harrastukset, esitykset, nuorisoseura
Tuntematon sotilas Pyynikin kesäteatterissa 1997. Kuva: Leena Klemelä

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Kesäteatteria tehdään sekä harrastajien että ammattilaisten voimin. Monilla harrastajilla on usean vuoden kokemus kesäteatterin tekemisestä. Produktioihin rekrytoidaan vuosittain uusia tekijöitä ikääntyvän väestön tilalle. Etenkin nuorisoa yritetään saada aktiivisiksi kesäteatterin tekijöiksi. Kesäteatterin tekeminen on usein koko perheen harrastus. Osallistuminen ei vaadi kaikkia näyttelemään, vaan kaikenlaista muutakin puuhaa on tarjolla makkaranpaistosta liikenteenohjaukseen, lavasteiden rakentamiseen ja käsikirjoittamiseen. Kesäteattereissa käyvä yleisö on heterogeeninen joukko paikallisia asukkaita, kesämökkiläisiä tai muita teatterin ystäviä. Kesäteatteria seuraa vuosittain miljoonayleisö.

Kesäteatteri Luren 2008. Kuva: Mats Tuominen

Harrastajakesäteatterien järjestäjinä on kyläyhdistyksiä, nuorisoseuroja ja kansalaisopistojen näytelmäpiirejä. Kesäteatteria voidaan tehdä kylävetoisena, paikallisesti vakiintunein voimin, maakunnallisesti merkittävänä harrastajakesäteatteria tai valtakunnallisesti asemansa vakiinnuttaneena toimintana.

Perinteen harjoittaminen

Kesäteatteria tekevät suomalaiset ja Suomessa asuvat valtakunnallisesti. Kesäteatterien toimipaikat ovat usein jakautuneet alueellisesti tekijöiden asuinpaikan mukaan, tosin nykyään etenkin ammattimaisissa kesäteatterituotannoissa palkatut ammattilaiset siirtyvät työn vuoksi pitkiäkin matkoja eri puolelle maata. Tavanomaisinta on palkata ammattiohjaaja. Kesäteatterien ohjelmisto on perinteisesti koostunut maalaiskomediasta ja perinteisistä klassikkonäytelmistä. Nykyään tosin yhä useammin valitaan esitettäväksi muitakin teatterikappaleita. Kesäteattereita on Suomessa noin 400.

Ruotsinkielisiä kesäteatterien määrä vaihtelee vuosittain 20 paikkeilla. Suurin osa näistä on harrastajateattereita. Katsojia teatterit keräävät vuosittain noin 50 000 henkeä. Kesäteattereista yksi on Teaterbåten, joka kiertää satamasta satamaan esityksellään.

Kesäteatterissa tuttuus, turvallisuus ja kotimaisuus ovat valttia. Kesäteatteri näyttäytyy useimmiten nostalgian kultamaana. Musiikki on monien kesäteatterien vetonaula. Kesäteatteri voi kapinoida normitettua ihmiskuvaa ja tehokkuusajattelua vastaan. Kesäteatterit toimivat myös perheteatterina ja sukupolvien ylittäjänä. Lastenkirjojen tai klassikkosatujen kestosankarit voi löytää kesäteatterien näyttämöiltä.

Maaseudulla kesäteatteria esitetään seurantaloilla, vanhoissa pihapiireissä, kyläkoulujen pihoilla, kartanomiljöössä tai vesistöjen rannoilla. Kaupungeissa esityksiä voi nähdä esimerkiksi puistoissa tai linnoitusten raunioilla.

Perinteen taustaa ja historiaa

1800-luvun puolella ulkoilmaesityksiä järjestivät kiertävät teatteriseurueet ja sirkustaiteilijat. Kesäteatteritoiminta versoo samoista juurista kuin suomalainen teatteri, jolla on vahva kytkös ”rahvaan järjestäytymiseen”: kansanliikkeiden, kansanvalistusseurojen, raittiusliikkeiden, nuorisoseurojen, vapaapalokuntien ja työväenyhdistysten kansalaistoimintaan. Näyttämötoiminta oli yhdistyksille mainio keino ansaita rahaa, mutta harrastus oli myös itsekasvatusta. Näyttelemisessä yhdistyi talkootyö, huvi ja hyöty, tekeminen yhteiseksi hyväksi ja esiintymisen ilo.

Harrastajatekijöiden poliittinen jakautuminen on luonut kahdet teatterintekijäjoukot aikain alussa. Työväen näyttämöt ja Nuorisoseurat ovat tehneet järjestäytynyttä teatteria kahden vuosisadan ajan. Kansalaissodan jälkeen työväen näyttämöiden toimintaa rajoitettiin ja kiellettiin. Ne alkoivat kuitenkin toimia uudelleen 1950-luvulle tultaessa. Nuorisoseurojen toiminnan tärkeimpiä lähtökohtia on ollut kasvatus- ja sivistysaatteen mukainen monimuotoinen kansanvalistustoiminta. Pitkään teatterin yhteydessä ja sen keinoin esiteltiin opettavaisia asioita kansalle.

Ruotsinkielinen teatteritoiminta sai alkuunsa 50-luvulla, mutta löi itseensä varsinaisesti läpi vuonna 1966 Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Sinä vuonna sekä Lurens Sommarteater että Närpes Sommarteater pystyttivät katsomonsa ja Raseborgs sommarteater esiintyi ensimmäistä kertaa Raaseporin linnanraunioissa. Tämän jälkeen kesäteatteriperinne levisi vauhdilla. Vuonna 1979 esitettiin jo 11 näyttämöllä kesäteatteria ruotsiksi Suomessa joista kolme olivat Ahvenanmaalla. Vuonna 1993 tehtiin yleisöennätys kun Raseborgs Sommarteaternin ”Sound of music” esitystä näki yli 20 000 katsojaa.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Useat harrastajateatterit kouluttavat itse uuden sukupolven tekijät. Tämä tarkoittaa sitä, että tekijäperheiden lapset liittyvät kesäteatteriin. Suuremmat ja järjestäytyneet harrastajateatterit sekä nuorisoteatterit taas tarjoavat mm. teatteri taiteen perusopetuksena –koulutusta, jonka osana tekijät tekevät teatteriesityksiä.

Perinteen tulevaisuus

Nuoria tekijöitä tulisi houkutella harrastuksen pariin, sillä tekijät alkavat uhkaavasti ikääntyä. Nuorisoteatterit tekevät tällä saralla hyvää työtä. Kesäteatteri pitää yhä pintansa suomalaisessa teatterimaailmassa. Ilmiönä kesäteatteri on perisuomalaisuudessaan niin omanlaisensa, että se vetää puoleensa myös sellaista yleisöä, joka ei muuten käy teatterissa. Harrastajateatterit vahvistavat paikallisidentiteettiä ja toimivat usein myös kylää ja kuntaa elävöittävänä vetovoimatekijänä. Kesäteatteria tuetaan verovaroin suhteellisen vähän muuhun teatteritoimintaan verrattuna. Taloudellinen tuki auttaisi säilyttämään kesäteatterikulttuurin sukupolvelta toiselle. Ruotsinkielinen kesäteatteri kukoistaa ja voi hyvin.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Suomen harrastajateatteriliitto

Finlands Svenska Ungdomsförbund FSU

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Helavuori Hanna; Räsänen Heini (2015) ”Jonkin sortin hulluutta” – suomalainen kesäteatteri. Artikkeli teoksessa Kotiseutu 2015. Aineettoman läsnäolo. Kulttuuriperinnön tulkintoja. Suomen kotiseutuliitto.

Seppälä Mikko-Olavi, Tanskanen Katri (toim.), (2010) Suomen teatteri ja draama. Like Kustannus Oy

Sinivuori, Timo (2002) Teatteriharrastuksen merkitys - Teatteriharrastusmotiivit ja taiteellinen oppiminen teatteriesityksen valmistusprosessissa. Väitöskirja Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta http://tampub.uta.fi/handle/10024/67202

Teatterin harrastajatilastot (TINFO) http://www.tinfo.fi/documents/harrastajatilastot2014.pdf

Menneet ja tulevat ensi-illat (TINFO) http://www.tinfo.fi/fi/Ensi-iltoja