Kesäteatteri

From Elävä perintö -wiki
Jump to navigation Jump to search
Kesäteatteri
Sijainti Suomi
Asiasanat Teatteri, tapahtumat, harrastukset, esitykset, nuorisoseura

Mustavalkokuva näyttelijästä pitämässä kädessään pientä kalaa, toisen näyttelijän katsoessa häntä vakavana.
Tuntematon sotilas Pyynikin kesäteatterissa 1997. Kuva: Leena Klemelä

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Suomalainen kesäteatterikulttuuri on maailmanlaajuisesti ainutlaatuista ja valtakunnallisesti vaikuttavaa toimintaa. Kesäteatteria tehdään sekä harrastajien että ammattilaisten voimin. Monilla harrastajilla on usean vuoden kokemus kesäteatterin tekemisestä ja tietotaito siirtyy sukupolvelta toiselle.  Kesäteatterin tekeminen on usein koko perheen harrastus, sen erityislaatuisuuteen kuuluu, että mukana on yhtäaikaa eri sukupolvien edustajia tasa-arvoisina toimijoina. Osallistuminen ei vaadi kaikkia näyttelemään, vaan kaikenlaista muutakin tekemistä kuuluu kesäteatterikulttuuriin: lavasteiden rakentamista, puvustamista,   liikenteenohjausta, kahviotoimintaa ym. Kesäteattereissa käyvä yleisö on sekä paikallisia asukkaita, kesämökkiläisiä että muita teatterin ystäviä. Kesäteatteria seuraa vuosittain miljoonayleisö.

Paljon yleisöä katsomassa esitystä vehreissä maisemissa.
Kesäteatteri Lurens 2008. Kuva: Mats Tuominen

Harrastajakesäteatterien järjestäjinä on pääasiallisesti yhdistyksiä, nuorisoseuroja sekä yksityisiä toimijoita. Suomessa on arviolta n. 600 kesäteatteria jotka ovat eri kokoisia, pienistä paikallisteattereista valtakunnallisiin toimijoihin. Ruotsinkielisten kesäteattereiden määrä on n. 20, joista suurin osa on harrastajateattereita.

Perinteen harjoittaminen

Usein kesäteatteria esitetään ulkotiloissa seurantalojen yhteyteen rakennetuilla näyttämöillä, vanhoissa pihapiireissä, kyläkoulujen pihoilla, kartanomiljöössä tai vesistöjen rannoilla. Kaupungeissa esityksiä voi nähdä esimerkiksi puistoissa tai linnoitusten raunioilla.

Suurin osa esitysten tuotannosta tehdään harrastaja- ja talkoovoimin. Usein harrastajateatterit palkkaavat myös ammattiohjaajan, sekä mahdollisuuksien mukaan muita teatterialan ammattilaisia. Toiminnalla on siis myös työllistävä vaikutus. Kesäteatterien ohjelmisto on perinteisesti hyvin laajaa, se koostuu mm. komedioista, perinteisistä klassikkonäytelmistä, koko perheen esityksistä ja musiikkinäytelmistä.

Perinteinen kesäteatterin tuotantoprosessi alkaa jo ajoissa näytelmän valinnalla, roolituksella sekä tuotanto-, ja ohjaussuunnitelmalla. Useimpiin produktioihin voi hakea kuka tahansa mukaan ilmoittautumalla teatterille. Harjoitukset alkavat kevätkaudella ja ensi-ilta ajoittuu usein kesä-heinäkuulle. Esityskausi kestää kesäkuusta elokuun loppuun.

Perinteen taustaa ja historiaa

1800-luvun puolella ulkoilmaesityksiä järjestivät kiertävät teatteriseurueet ja sirkustaiteilijat. Kesäteatteritoiminta versoo samoista juurista kuin suomalainen teatteri, jolla on vahva kytkös ”rahvaan järjestäytymiseen”: kansanliikkeiden, kansanvalistusseurojen, raittiusliikkeiden, nuorisoseurojen, vapaapalokuntien ja työväenyhdistysten kansalaistoimintaan. Näyttämötoiminta oli yhdistyksille mainio keino ansaita rahaa, mutta harrastus oli myös itsekasvatusta. Näyttelemisessä yhdistyi talkootyö, huvi ja hyöty, tekeminen yhteiseksi hyväksi ja esiintymisen ilo.

Harrastajatekijöiden poliittinen jakautuminen on luonut kahdet teatterintekijäjoukot aikain alussa. Työväen näyttämöt ja Nuorisoseurat ovat tehneet järjestäytynyttä teatteria kahden vuosisadan ajan. Kansalaissodan jälkeen työväen näyttämöiden toimintaa rajoitettiin ja kiellettiin. Ne alkoivat kuitenkin toimia uudelleen 1950-luvulle tultaessa. Nuorisoseurojen toiminnan tärkeimpiä lähtökohtia on ollut kasvatus- ja sivistysaatteen mukainen monimuotoinen kansanvalistustoiminta. Pitkään teatterin yhteydessä ja sen keinoin esiteltiin opettavaisia asioita kansalle.

Ruotsinkielinen teatteritoiminta sai alkuunsa 50-luvulla, mutta löi itseensä varsinaisesti läpi vuonna 1966 Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Sinä vuonna sekä Lurens Sommarteater että Närpes Sommarteater pystyttivät katsomonsa ja Raseborgs sommarteater esiintyi ensimmäistä kertaa Raaseporin linnanraunioissa. Tämän jälkeen kesäteatteriperinne levisi vauhdilla. Vuonna 1979 esitettiin jo 11 näyttämöllä kesäteatteria ruotsiksi Suomessa joista kolme olivat Ahvenanmaalla.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Kesäteattereissa käy vuosittain monta sataa tuhatta katsojaa. Useilla paikkakunnilla harrastajavoimin toteutettu kesäteatteri on kunnan kulttuuritarjonnan helmi.

Kesäteatteri kuuluu monen suomalaisen kesäperinteisiin; paikalle saavutaan koko perheen voimin.

Useat harrastajateatterit kouluttavat itse uuden sukupolven tekijät; harrastajien lapset liittyvät kesäteatteriin. Lisäksi teatterit kouluttavat jäseniään mm. liittojen tarjoamissa koulutuksissa. Suuremmat ja järjestäytyneet harrastajateatterit sekä nuorisoteatterit taas tarjoavat mm. teatteri taiteen perusopetusta, jonka osana tekijät tekevät mm. kesäteatteriesityksiä.

Perinteen tulevaisuus

Kesäteatteri pitää pintansa suomalaisessa teatterimaailmassa. Kesäteatteri on ilmiönä niin vahva ja vakiintunut, että se vetää puoleensa myös  yleisöä, joka ei muuten käy teatterissa.

Harrastajateatterit vahvistavat paikallisidentiteettiä ja toimivat usein myös kylää ja kuntaa elävöittävänä vetovoimatekijänä. Kesäteattereilla ei ole vakiintunutta taloudellisen tuen järjestelmää, vaan teattereiden omarahoitusosuus on suuri. Ulkopuolista rahoitusta tarvitaan varmistamaan ainutlaatuisen kesäteatteriperinteen jatkuminen Suomessa.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Suomen harrastajateatteriliitto

Finlands Svenska Ungdomsförbund FSU

Työväen Näyttämöiden Liitto

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Helavuori Hanna; Räsänen Heini (2015) ”Jonkin sortin hulluutta” – suomalainen kesäteatteri. Artikkeli teoksessa Kotiseutu 2015. Aineettoman läsnäolo. Kulttuuriperinnön tulkintoja. Suomen kotiseutuliitto.

Seppälä Mikko-Olavi, Tanskanen Katri (toim.), (2010) Suomen teatteri ja draama. Like Kustannus Oy

Sinivuori, Timo (2002) Teatteriharrastuksen merkitys - Teatteriharrastusmotiivit ja taiteellinen oppiminen teatteriesityksen valmistusprosessissa. Väitöskirja Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.

Teatterin harrastajatilastot (TINFO) (pdf).

Menneet ja tulevat ensi-illat (TINFO).