Kesätori Somerniemellä

From Elävä perintö -wiki
Jump to navigation Jump to search
Kesätori Somerniemellä
Sijainti Varsinais-Suomi
Asiasanat Somerniemi, tori, kesätori

Lauantaipäivä Somerniemen kesätorillla. Kuva: Manu Kärki

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Perinteisen Somerniemen Kesätorin keskeinen toimija on sen ylläpitäjä Somerniemi-Seura ry. Seura on järjestänyt toiminnan ylläpidon vuodesta 1986. Varsinaisesta Kesätorin toiminnan organisoinnista vastaa Toritoimikunta. Sen jäsenet koostuvat seuran aktiiveista ja talkooväestä. Käytännön toiminta markkinoinnista toripaikkojen jakamiseen tapahtuu talkoovoimin. Talkoisiin voivat osallistua kaikki, yhdistyksen jäsenyys tai asuminen paikkakunnalla ei ole toimimisen ehto. Toritoiminnan organisoinnista Toritoimikunnalla on hyvä toimintatapa ja he ovat sitoutuneita tehtäväänsä, toiminnan jatkuvuuden takaa hyvä keskinäinen luottamus. Tori on auki säällä kuin säällä. Toimintaa ja sen historiaa on tallentanut kirjallisuuteen kotiseutuneuvos Manu Kärki, joka toimii myös Somerniemi-Seura ry:n tiedottajana.

Perinteen harjoittaminen

Somerniemi on kolmen suuren kaupungin – Helsingin, Turun ja Tampereen – sekä kolmen pienen kaupungin – Lohjan, Salon ja Forssan – keskipisteessä. Torialue on Somero-Helsinki seututien numero 280 varrella. Somerniemi oli itsenäinen 14 kylän kunta vuoteen 1977, jolloin se liittyi naapurikunta Someroon. Someron asukasmäärä on 8 700 ja Somerniemen 940. Kesäisin väkiluku kasvaa huomattavasti, sillä Somerolla on yli 2200 kesämökkiä ja naapurikunnissa Tammelassa, Salossa ja Lohjalla vielä enemmän.

Kesätorin synty Somerniemelle oli monen tekijän summa. Kauppaedustaja Teemu Lindgren oli nähnyt maalaistorin Uukuniemellä ja esitti sellaisen perustamista seurakuntatalon parkkipaikalle. Kai Linnilä oli ehdottanut Helsingintien varteen paalua, jonka ympärille voitaisiin kokoontua kylän asioista tarinoimaan. Paikkakunnalla oli tarve paikasta, jossa oli mahdollisuus vapaamuotoiseen kokoontumiseen ja seurusteluun. Kauppatoimi ei ollut päällimmäisenä asiana toria mietittäessä. Somerniemi-Seuran johtokunnan kokouksessa syksyllä 1986 torin menestymismahdollisuuksia epäiltiin, mutta siitä huolimatta valittiin toimikunta hanketta suunnittelemaan. Tämä viiden henkilön joukko oli torin alkuun panema voima. Erityisesti on mainittava torin laidalla asuva tietokirjailija ja toimitusjohtaja Kai Linnilä, (Kaari Utrion edesmennyt puoliso), joka suhteillaan ja lehtikirjoituksillaan alusta alkaen teki kesätoria tunnetuksi myös valtakunnallisissa lehdissä, radiossa ja televisiossa. Kai Linnilän idea oli muun muassa hinata torialueelle jo talvella 1987 rautarakenteinen laiva, johon rakennettiin ensimmäinen kahvila. Myöhemmin torialueelle siirrettiin myös vaha höyrykone ja pappilan vilja-aitta, johon Someron kaupunki perusti infopisteen. Torin laidassa oleva entinen kyläkauppa ostettiin vuonna 1994, ja rakennus on toiminut myymälänä sekä näyttely- ja kokoustilana. Metsolaksi nimetyn rakennuksen sivustalla on esiintymislava ja torikioski, sekä takapihalla Somerniemen musiikkiteatterin näyttämö ja katsomo. Katsomo katettiin vuonna 2019 ja siinä on 300 istumapaikkaa. Somerniemen musiikkiteatteri on esittänyt vuodesta 2001 lähtien joka kesä musiikkinäytelmiä Soud of Musicista Greaseen.

Somerniemen kesätori on Suomen suurin kävijä- ja myyjämäärältään sekä pinta-alaltaan. Tori toimi aluksi pienellä vuokratontilla, mutta toiminnan kasvaessa Somerniemi-Seura osti kahdeksan eri maa-aluetta torialueen laajentamiseksi sekä parkkialueiksi. Nyt käytössä on noin kuuden hehtaarin alue, ja silti vilkkaimpina toripäivinä on parkkipaikoista huutava pula. Vuotuinen kävijämäärä on pysynyt yli 50 000 hengessä, ja kolmenkymmenen vuoden aikana torilla on käynyt 1,5 miljoonaa ihmistä. Lukuisat torikauppiaat eri puolilta Suomea ovat vahvistaneet, että toista yhtä suurta kesätoria ei Suomessa ole. Yleisömäärää on laskettu ilmakuvien perusteella sekä kerran käsilaskureilla. Vaikeutena on vaihtuvan väkimäärän arviointi. Osa käy vain lyhyesti ostoksilla, mutta jotkut viihtyvät jopa useita tunteja. Yksittäisissä markkinatapahtumissa on toki suurempia yleisömääriä, mutta niitä ei voi verrata säännöllisesti toimivaan kesätoriin.

Suomen suurin kesätori on avoinna toukokuun viimeisestä lauantaista elokuun viimeiseen lauantaihin. Kesätorin avajaisia edeltää siivoustalkoot, joihin osallistuu mm. paikallisia asukkaita, torimyyjiä ja yhdistyksen jäseniä. Talkoissa tavataan ja siivouksen lisäksi, vaihdetaan kuulumisia kylän tapahtumista. Toripäivät toistuvat kutakuinkin samanlaisina joka lauantai. Talkooväki herää aamuviideltä ja toripaikkoja aletaan jakaa noin klo 6 aamulla. Aamu on postiivista vilskettä.

Torilla vieraileville Kesätori on lauantain kohokohta. Kun 940 asukkaan kylällä ei muuten juuri tapaa naapureita ja tuttavia, kesätorilla kohdataan. Juodaan kahvit, syödään räiskäleet ja makkarat. Samalla vaihdetaan kuulumisia ja keskustellaan kylää koskevista asioista. Paikallisten asukkaiden lisäksi torin ovat löytäneet mökkiläiset ja ihmiset ympäri Suomea.

Torille haluttiin vaihtuva markkinointihenkinen keulakuva, joka nimettiin Torineuvokseksi. Tämä arvonimi tuntui tittelien luvatussa maassa tarpeeksi absurdilta, mutta myös arvokkaalta. Torineuvoksen tehtäväksi annettiin oudon maalaisilmiön mannekiinina toimiminen, lausuntojen antaminen, puheiden pitäminen, joutavanpäiväinen rupattelu torikansan ja myyjien keskuudessa, kahvin juominen sekä mahdollisten ristiriitojen sovittelu. Torineuvoksen valinnan tekee toritoimikunta. Ensimmäiseksi torineuvokseksi vuonna 1991 valittiin dosentti Lauri Koli. Koli oli paikkakunnalla kesiään viettänyt ”kalatohtori”. Valituksi tulleita ovat olleet niin paikalliset henkilöt kuin kesäasukkaatkin. Mukana on myös valtakunnallisesti tunnettuja henkilöitä kuten Kaija Aarikka, Juha Siltanen, Kaari Utrio, Tauno Äijälä ja Heikki Paakkanen. Torineuvokset ovat poikkeuksetta kokeneet saamansa arvonimen mieluisaksi. Neuvoksen ulkoisia arvomerkkejä ovat kalavieheiden kaltainen kaulanauha sekä seriffintähti.

Hattupäivää vietetään heinäkuussa. Hattupäivä oli alun perin taiteilija Rita Rauteva-Tuomaisen idea. Hänen mielestään jokaisen suomalaisen olisi ainakin kerran vuodessa menetettävä kasvonsa ja arkipäivän roolinsa karnevalistiseen tyyliin. Hullunkuriseen päähineeseen pukeutuminen on karaoken tapaan itsensä alttiiksi panemista. Hattupäivää on vietetty Somerniemen kesätorilla kesästä 1992 alkaen, ja parhaan hatun tai hatut on aina valinnut virassaan toiminut torineuvos. Vuonna 1994 hatun palkitseminen herätti intohimoja, jotka jatkuivat yleisönosastonkirjoitteluna pitkin loppukesää. Sen kesän torineuvoksena oli Someron oma kansanedustaja Mauri Salo. Myöhemmin Salo kertoi, että parhaan hatun valinta oli hänen suurin poliittinen virhelaskelmansa, ja hän joutui luopumaan sen jälkeen yhden kauden eduskuntatyöstään.

Viime vuosina parhaat hatut on valittu erikseen aikuisten ja lasten sarjoissa. Palkitut ovat saaneet korillisen torin tuotteita: vihanneksia, juureksia ja kukkia. Kaikki lastensarjaan osallistuneet on palkittu makeispussilla. Kilpailussa on vuosien varrella nähty mitä mielikuvituksellisempia hattuja ja niihin liittyviä asukokonaisuuksia. On ollut tuohisia torpparinhattuja, intiaanipäähineitä, turbaaneja, pipoja sekä vihanneksista, kukista ja marjoista rakennettuja päähineitä.

Torin ohjelmalavalla on kesän aikana monenlaista ohjelmaa. Torisoitto on toritoimikunnan kerran kesässä maksama orkesteriesitys, mutta sen lisäksi lavalla esiintyy monia vapaaehtoisia soittajia ja laulajia, jotka haluavat päästä esiintymään yleisölle.

Myyntipaikat on jaettu myyntituoteryhmittäin. Vuosipaikan haltijoita on lähes sata. Omilla alueillaan ovat vihannesten, marjojen, leipomotuotteiden, lihajalosteiden, kalojen, kukkien, taimien, luontaistuotteiden, jalkineiden, vaatteiden, kirjojen, puukkojen, kalastusvälineiden, linnunpönttöjen ja kirpputoritavaroiden myyjät. Torilla käy myös tuote-esittelijöitä sekä pankkien ja puolueiden puolestapuhujia. Torilla on vieraillut myös muun muassa tasavallan presidentti, pääministeri ja suuri joukko kansanedustajia.

Torimyyjiä tulee ympäri Suomea. Pitkänmatkalaiset saapuvat jo perjantai-iltana. Somerniemeläisten myyjien osuus kokonaismäärästä on hyvin pieni, noin 10–20. Torin alkuaikoina oli myynnissä joitakin paikallisia tuotteita, kuten kotitekoista reikäleipää, ananasmunkkeja ja tammivihtoja, mutta nykyisin paikallistuotteita ovat lähinnä perunat, kananmunat, hunaja ja kirjatalo Amanitan kotiseutukirjallisuus. Somerniemen kesätorin omaleimaisuutta on vaalittu sillä periaatteella, että olutteltta ja pomppulinna eivät sinne kuulu. Virkavallan määräyksestä torilla pitää olla järjestyksenvalvojat, mutta kertaakaan he eivät ole joutuneet puuttumaan mihinkään järjestyshäiriöön. Terveystarkastajan määräyksestä torille ei saa tuoda koiria, mutta tämä on ratkaistu torin laidalle avatulla 4H-kerhon pitämällä koiraparkilla. Kuumalla ilmalla koiria ei tarvitse jättää autoon, vaan ne voi tuoda kerholaisten hoitoon. Varsinaisten toripäivien lisäksi on kokeiltu muun muassa iltatoria, yötoria, käsityöläistoria, antiikki- ja taidetoria sekä syystoria, mutta ne ovat jääneet lyhytaikaisiksi. Sen sijaan joulutori ja uudenvuodenaaton kokko-ilotulitusjuhla ovat jatkuneet, kuten myös kaksi kertaa kesässä pidetty torijumalanpalvelus.

Toritoimikunta työssään. Kuva: Manu Kärki

Perinteen taustaa ja historiaa

Kesätori lähti tarpeesta tavata oman paikkakunnan asukkaita. Kun tuli tieto Somerniemen liittämisestä Someron kuntaan, pelättiin kylän oman identiteetin haalistumista. Tästä lähti ajatus Somerniemi-Seuran perustamisesta ja yhdistys perustettiin 1975. Yhdistys toimii aktiivisesti erilaisten kylätapahtumien järjestäjänä. Somerniemen Kesätorin syntysanat lausuttiin lokakuussa 1986, kunTeemu Lindgren esitti ajatuksen Kesätorin pystyttämisestä. Vähän epäilevin mielin toritoimintaa päätettiin kokeilla. Somerniemi-Seura ry perusti hankkeeseen toritoimikunnan jalostamaan ajatusta. Toritoimikunnan jäsenet muodostivat tiimin, jossa yhdistyi lennokas mielikuvitus ja markkinahenkisyys, mutta myös tarmoa tarttua käytännön työhön, kuten kantojen raivaamiseen torialueella. Somerniemi-Seura ry vuokrasi toripaikaksi vanhan Somero-Helsinki -maantien väliin jäävän kaistaleen Salkolantien risetyksestä. Tori avattiin 13.6.1987 ja avajaispuheen piti Hämeen läänin maaherra Risto Tainio. Myyjiä oli ensimmäisenä toripäivänä 24. Nykyään, vilkkaimpina heinäkuun lauantaipäivinä myyjiä on noin 250 ja asiakkaita 5000-7000 toripäivän aikana.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Torineuvoksia vuosien varrelta. Kuva: Manu Kärki

Tori toimii täysin talkoovoimilla, yhdessä tekemällä. Toimintaan aktivoidaan väkeä paikallisista ihmisistä, mökiläisistä ja muista toritoiminnasta kiinnostuneista. Näitä ihmisiä tavataan ja aktivoidaan kesälauantaisin toripäivien aikana. Kotiseutuneuvos Manu Kärjen talleenteet toritoiminnasta varmistavat, että toritoiminnan tavat on tallennettu ja näin siirrettävissä eteenpäin.

Manu Kärki on tallentanut valokuvin ja videoin kesätorin tapahtumia sen alkuhetkistä alkaen. Toriaiheisista valokuvista on tehty valokuvanäyttely toripaviljonkiin sekä viimeksi torin 30-vuotisjuhlaan. Vanhoja VHS-videoita on siirretty jonkin verran DVD-levylle. Torin avajaisista tehtyä videoelokuvaa on myyty torilla ja lahjoitettu kirjastolle. Valokuvia ja videoita on talletettu Somerniemi-Seuran arkistoon. Torilla on järjestetty myös Torifoto-niminen valokuvakilpailu, jossa aiheena olivat yhden toripäivän tapahtumat. Somerniemiseuralla on oma julkaisusarja, johon kuuluu muun muassa Manu Kärjen teos Porukalla, Somerniemeläisen yhteistoiminnan historia. Kirjasta löytyy muun muassa Somerniemi-Seuran ja toritoimikunnan historia vuoteen 2007 saakka (Kärki 2007, 467–495). Torin historiasta kerrotaan myös Kärjen teoksessa Tapahtui Somerolla vuosituhannen kahta puolen.

Torin vaiheista on kerrottu vuosien 1987, 1989, 1990, 1997, 2007, 2012 ja 2017 Kesätorilehdissä. Torilehdet on postitettu paikkakunnan talouksiin ja niitä on jaettu ilmaiseksi torilla.

Nuoriso ei ole osallistunut toritalkoisiin koko torin olemassaolon aikana. Muutamia on lähtenyt mukaan, mutta innostus on hiipunut nopeasti. Herääminen lauantaiaamuna kello kuusi ei ole houkutellut kesälomaansa viettäviä opiskelijoita. Palkkatyö kahvilassa, jäätelökioskilla tai vihannestiskillä on sen sijaan antanut usealle mukavan kesätyön. Suurin osa torin talkooporukasta on aina ollut eläkeläisiä tai ainakin varttunutta keski-ikää. Jatkuvuutta on saatu niin, että ne, jotka 1980-luvulla eivät kiireiltään ehtineet mukaan toritoimintaan, ovat nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin olleet siihen halukkaita.

Perinteen tulevaisuus

Perinteellä on vahvat olemassaolon edellytykset. Kun yhteiskunnassa on paljon muutoksia, Somerniemen Kesätori pysyy perinteisenä, tuttuna ja turvallisena. Tavataan tuttuja, sukulaisia ja muita läheisiä, joita ei enää muuten tavata. Toimintaa ei tulla jatkossakaan muuttamaan oleellisesti. Kun muutoksia on ympäröivässä maailmassa paljon, perinteinen toiminta, jossa kunnioitetaan kylän toimintatapaa, antaa turvallisuutta ihimisille.

Vaikka kuntaliitoksesta Someroon on kulunut yli 40 vuotta, paikalliset asukkaat sanovat edelleen olevansa somerniemeläisiä, eivätkä somerolaisia. Yksi tämän vanhan somerniemeläisyyden perinteen säilyttäjistä on kesätori sekä sen järjestäjänä toimiva kotiseutuyhdistys Somerniemi-Seura. Kesätori on kohtaamispaikka, jossa varmimmin voi tavata vanhan koulukaverin tai tuttavan, joka vuosia sitten muutti pois paikkakunnalta.

Somerniemen kesätori on sijaintinsa puolesta ainutlaatuinen. On sanottu, että se on keskellä ei mitään. Asukkaita Härjänlahden torikylässä on 50. Torin ympäriltä avautuu aito maalaismaisema, vanha mylly ja saha, entinen kanttorin asunto ja kirkko järven rannalla. Torin ylläpito ja kehittäminen on koettu eräänlaiseksi kilpailuksi. On haluttu näyttää, miten Somerniemen torilla käy tuhansia ihmisiä, mutta Someron keskustaajaman isolla rahalla rakennetulla asfalttitorilla vain muutamia satoja. Se on pienen kamppailua isoa vastaan. Liitoskuntana Somerniemi on joutunut luopumaan monista kunnallisista palveluistaan, muun muassa kouluista, vanhainkodista, kirjastosta ja neuvolasta. On kuitenkin yksi asia, joka Somerniemellä on parempi, ja jopa Suomen paras, ja se on Somerniemen kesätori. Yli kolmenkymmenen vuoden aikana kesätorista on tullut merkittävä osa Somerniemeä ja sen identiteettiä. Talven mittaan voi useasti kuulla sanonnan: -Tulispa kesä ja pääsisi Somerniemen kesätorille!

Kirjallisuus

Kärki, Manu (2007) Porukalla: Somerniemeläisen yhteistoiminnan historia. Somero: Amanita ISBN 978-952-5330-23-6

Kärki, Manu (2010) Tapahtui Someroööa vuosituhannen kahta puolen. Somero: Amanita

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Somerniemi-Seura ry:n johtokunta ja sen alaisuudessa toimiva Toritoimikunta.


Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Kesätori Somerniemellä

Youtube: Somerniemen kesätori

Manu Kärki: Tapahtui Somerolla, Amanitan julkaisu 2010

https://fi.wikipedia.org/wiki/Manu_K%C3%A4rki