Laihian nuukuus

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laihian nuukuus
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Laihia, Pohjanmaa
Asiasanat nuukuus, nuuka, laihialaisuus, laihia, saita, saituus, pihi, vitsit, tarinat, huumori

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Laihian venytetty euro. Kuva: Olli Väisänen.

Laihialainen nuukuus tunnetaan hyvin koko Suomessa ja osin ulkomaillakin. Laihia on koko maassa tunnettu nuukuudestaan, josta kertovat jo vuosikymmeniä vanhat ja uudemmatkin laihialaisvitsit. Tämän vuoksi Laihiaa kutsutaan myös Suomen Skotlanniksi. Laihialaisuutta käytetään melko yleisesti synonyyminä nuukuudelle ja taloudellisuudelle ja laihialaiseksi sanotaan nuukaa henkilöä, joten käsite on erittäin tunnettu. Lisäksi laihialaisten nuukuudesta kertovia vitsejä keksitään jatkuvasti lisää.

Vuonna 1997 Media People Oy teki kyselyn, jossa kohteena oli 40 kuntaa eri puolilta maata. ihmisiltä kysyttiin, mistä nämä kunnat/kaupungit tunnetaan. Vastauksia analysoitiin 299 henkilöltä. Laihia osattiin sijoittaa kartalle parhaiten eli Helsingistä Lappiin yli 84 prosenttisesti oikeaan läänniin. Nuukuudesta, nuukuus- ja laihialaisvitseistä, Laihian markasta, penninvenytyksestä, saituudesta, Suomen Skotlannista, säästäväisyydestä ja taloudellisesta tarkkuudesta Laihia on parhaiten tunnettu, peräti 80 prosenttisesti.

Laihialla asuu tänä päivänä n. 8100 asukasta, ja nuukuus on paikallisille ylpeyden aihe. Laihialaisuutta on käytetty myös positiivisessa mielessä jopa eräiden yritysten säästötoimenpiteiden projektinimenä. Laihialla on myös nuukuuden esittelyyn oma museo. Nuukuurenmuseo sijaitsee samassa pihapiirissä Laihian Kotiseutumuseon kanssa ja niiden toimintaa ylläpitää 80 vuotta toiminut Laihian kotiseutu- ja museoyhdistys. Nuukuurenmuseolla on merkittävä rooli Laihian nuukuusmaineen ylläpitämisessä ja edistämisessä. Se on myös Laihian tunnetuin nähtävyys. 
Nuukuurenmuseo, Laihia. Kuva: Pekka Mäkynen
Nuukuurenmuseo, Laihia. Kuva: Saila Routio

Perinteen harjoittaminen

Nuukuurenmuseo ulkorakennuksineen, Laihia. Kuva: Olli Väisänen

Laihialaiseen nuukuuteen liittyviä tarinoita, vitsejä ja juttuja kerrotaan yleensä silloin, kun ulkopaikkakuntalainen ja laihialainen kohtaavat. Laihialaisvitsit ovat toki yleisestikin tunnettuja, ja niitä kerrotaan myös Laihian ulkopuolella, vaikka vitsin kertojalla ja kuulijalla ei olisi minkäänlaista yhteyttä Laihiaan. Vitsejä ja juttuja voi myös lukea erilaisista vitsikirjoista sekä internetin huumorisivuilta.

Ulkopaikkakuntalainen kertoo mielellään nuukuusvitsin, kun kohtaa laihialaisen henkilön. Laihialainen kuitenkin kertoo tällaisia vitsejä mielellään myös itse. Aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan kyseessä on todennäköisimmin oman etnisen ja alueellisen identiteetin ylläpitäminen. Laihialaiset ovatkin nykyään ylpeitä maineestaan, ja siitä, että pieni kunta on tästä johtuen tunnettu koko Suomessa. Vitsinkerronnalla korostetaan oman paikkakunnan erityisyyttä. On hienoa tietää, että laihialainen nuukuus on tarpeeksi tunnettua ja elinvoimaista niin, että tällainen maine ja vitsien kertomisen traditio on syntynyt. Laihialaisvitsin tai nuukuusjutun kertominen toimii myös mainiona keskustelunavauksena ulkopaikkakuntalaisen ja laihialaisen välillä tai tunnelman keventäjänä.

Laihialaisten nuukuuteen on alun alkaen kohdistunut ilkeämpimielistä pilkkaamista ja myös laihialaisten oma suhtautuminen tähän maineeseen on ollut tästä syystä negatiivista. Vuonna 1998 tehdyssä tutkimuksessa erityisesti vanhempi polvi piti nuukuusmainetta edelleen negatiivisena. Vuosikymmenten saatossa vitsit ja jutut ovat kuitenkin muuttaneet sävyä positiiviseen suuntaan. Aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan suhtautuminen nuukuusmaineeseen ja laihialaisvitseihin koki erityisen muutoksen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Mainetta alettiin hyödyntää mm. Lions Clubin toimittaman vitsikirjan sekä muiden nuukuusaiheisten matkamuistojen myötä.

Nykyään laihialaisuudesta ollaan ylpeitä jopa siinä määrin, että nuukuutta mielellään halutaan myös opettaa muille, esimerkiksi Nuukuurenmuseon vierailun yhteydessä.Lions Club teki joitain vuosia sitten mm. todistuksia, "Toristus nuukuuren opis olosta", joita Laihialla nuukuusopissa käyneille myytiin matkamuistona.

Laihialaisen nuukuuden sävy on yleisesti ottaen varsin hyväntahtoinen ja positiivinen. Vitseissäkään laihialainen ei tavoittele hyötyä toisia huijaamalla, vaan toimii mieluummin ovelasti sekä äärimmäisen säästäväisesti. Laihialaisuus olikin ehkä vihreyttä jo kauan ennen vihreää liikettä. Se oli kierrätystä jo kauan ennen kuin Pariisin kirpputoreista tuli trendikkäitä. Laihialainen sanookin, ”muualla nuukuus on pakollista, meillä se on vapaaehtoista”. Vaikka laihialainen siis pesisikin kertakäyttömukinsa, hän ei tee sitä siksi, että hänellä ei ole varaa ostaa uutta. Hän juo kahvinsa kymmenen kertaa pestystä pahvimukista, koska sitenkin voi kahvinsa juoda ja pahvimukeja ei tuhlaannu. Syvimpänä ajatuksena on käyttää ja kuluttaa esineitä, vaatteita ja luontoa vain sen verran kuin elääkseen tarvitsee. Kaikesta turhasta statuksesta maksaminen on aidolle laihialaiselle kauhistus.

”Nuukasti mutta komiasti” on Laihian kunnan slogan tänä päivänä. Nuukuutta kuvaa myös kunnan vaakunassa oleva säästäväinen, pahanpäivän varalle ravintoa keräävä orava. Nuukuusmainetta hyödynnetäänkin kunnassa nimenomaan säästäisyyden näkökulmasta. Laihian kunnan sivuilla kerrotaan, että ”Kun nuukuus tarkoittaa järkeviä toimintapoja, kestävää kehitystä ja kuntalaisten eduista huolehtimista - silloin Laihialla ollaan nuukia.” Nuukuusmainetta edistetään ja ylläpidetään aiheeseen vihkiytyneen Nuukuurenmuseon toimesta. Lisäksi joissan paikkakunnan yrityksissä nuukuusmainetta hyödynnetään myös yrityksen nimessä ja esim. markkinoinnissa: palveluiden tai tuotteiden ostamisen ja/tai käyttämisen kerrotaan olevan taloudellista tai että asiakas voi säästää tuotteita/palveluita hankkimalla. Laihialaisuuteen eli säästäväisyyteen on myös viitattu muiden kuin laihialaisten yritysten mainonnassa: esimerkkinä vuonna 2015 televisiossakin esitetty Scanofficen mainos ”Laihialainen lämpöpumppu”. 

Perinteen taustaa ja historiaa

Laihian nuukuusmaineen syntyhistoriaa ei varmuudella tiedetä. Todennäköisimmin se juontaa juurensa viimeisiin nälkävuosiin v. 1856-67. Vuosien 1866-1867 aikoihin tapahtui Islannissa suuri tulivuoren purkaus, josta tullut tuhka pimensi taivaan pitkäksi aikaa. Tästä seurauksena, vuoden 1867 kesällä juhannuksena satoi lunta ja se tuhosi sadon ja siitä seurasi nälänhätä.

Laihian kunnallislautakunta oli hyväksynyt 7.8.1854 köyhäinhoitolain eli ohjesäännön, joka oli hyvä työkalu asioiden hoitamisessa nälkävuosien kurimuksessa. Laihian Jakkulassa Varon talossa oli isäntänä nälkävuosien aikana Laihian nimismiehen poika Frans Frederik Allen (s. 3.9.1829, k.14.8.1885). Isä nimismiehenä oli ostanut Varon talon pojalleen, kun poika palasi Venäjän sotakoulusta, jossa hänestä oli tullut kapteeni. Laihialla Frans Frederik oli kunnallislautakunnan esimies. Frans Frederik oli toiminnan mies ja häntä kutsuttiin Varoon kapteeniksi, ja hän ymmärsi, että nyt on tehtävä jotain nälän poistamiseksi. Kapteeni järjesti niin, että köyhälistö, tilaton väestö sijoitettiin maataloihin, joissa he saivat kaksi velliateriaa päivittäin ja ruokaa vastaan nämä tekivät talon töitä voimiensa mukaan. Näin nälkäiset pysyivät hengissä, eikä kenenkään tarvinnut lähteä mieron tielle. Talojen isännät vastustivat kovasti tätä järjestelyä, mutta sotakoulun käynyt kapteeni osasi komentaa ja määrätä ihmisiä. Kerjäläisiä tuli ja meni ja he näkivät komeita pohjalaistaloja. Kun kerjäläiset pyysivät taloista ruokaa, ei heille annettu mitään, sanottiin vain, että hoidamme omat köyhämme. Taudit tappoivat nälkäisiä kulkijoita, pahiten lavantauti. Monet ohittivat Laihian saamatta palan palaa. Näillä toimenpiteillä kuitenkin vältyttiin siltä, että kaikki Laihian köyhät olisivat kuolleet, vaikka viikoittain menehtyikin kymmeniä.

Tästä lähti Laihian nuukuusmaine muualta tulleiden kerjäläisten levittämänä. Lisäksi nälkävuosien jälkeen päivälehdissä oli pilkkakirjoituksia laihialaisesta nuukuudesta. Tästä voidaan katsoa myös laihialaisvitsien ja juttujen alkaneen.

Laihialaisten säästäväisestä elämäntavasta löytyy kuitenkin tietoja jo 1700-luvultakin. Nuukuudestakin on mainintoja, mutta suoranaisia perusteita nuukuusmaineelle on vaikea löytää. Nuukan maine on saattanut syntyä 1700-luvulla, jolloin oli takanapäin iso- ja pikkuviha ja suuria nälkävuosia. Laihian sijainti merenrannalle kaupunkiin johtaneen kulkuväylän varrella on ollut monenlaisten kulkijoiden kauttakulkupaikkana, ja näin laihialaiset ovat ehkä kyllästyneet ainaiseen ovien avaamiseen kulkijoille, eikä aina ole jaksettu olla anteliaita ja avokätisiä kulkijoita kohtaan.

Laihialaisvitsejä tutkinut Marjatta Jauhiainen Suomalaisen kirjallisuuden seurasta taas pitää murretta uskottavimpana. Naapurikuntalaiset ovat pilailleet laihialaisten ylenpalttisella s-kirjaimen käytöllä: ”Laihian skotti skiipes skorkooselle”. Skotti tarkoittaa poikaa, ja laihialainen skotti on voitu hdistää skotlantilaisten skottiin ja sitä tietä laihialaisuus nuukuuteen. Jauhiaisen mukaan myös jotkut Laihian naapurikunnat, kuten Vähäkyrö ja Jalasjärvi, ovat aikanaan kärsineet nuukan maineesta. Jostain syystä nämä kunnat eivät kuitenkaan innostaneet vitsiniekkoja.

Historiatiedoissa useissa yhteyksissä (mm. verotustiedoissa jo vuodelta 1712), viitataan Laihian vaurauteen. Lisäksi mainitaan, että laihialaiset eivät käytä varojaan turhuuteen. !800-luvun alussa toimeenpantiin ylellisyysverotus, jolloin ilmeni että laihialaisilla oli huomattavasti vähemmän taskukelloja omistuksessaan kuin naapurikunnissa. Tästä syystä kateelliset naapuripitäjäläiset alkoivat puhumaan, että laihialaiset käyvät tarkistamassa ajan Vanhassa Vaasassa 15 kilometrin päässä hoviräätin kellosta. Varallisuus on siis saattanut aiheuttaa kateutta ja pilkkapuheita naapurikunnissa.

Varhaisimmat arkistoissamme olevat laihialaisesta nuukuudesta kertovat jutut ovat 1800-luvun loppupuolelta. 1800-luvun lopussa ilmestyneessä ”Suomalainen Virallinen Lehti” - julkaisussa Antti Tarkkanen – Laihian ensimmäinen suomenkielinen ”kirjeenvaihtaja” - kuvailee maalaisten kaupungissa käyntejä ja hän väittää, että laihialaiset hankkivat tavaroita, sieltä mistä halvimmalla saavat.

”Silloin tingimme, pluutaamme, kun kauppapalvelijat kohtuutonta hintaa pyytävät. Koska emme ole kuin naapurit, jotka juovat porvarin kanssa sivukammareissa viinoja ja sitten ostavat velaksi leivisköittäin ja pakoittain tavaroita häneltä. Koko perheen ahkeruus on aina työnteossa, emäntäkin kulkee auran perässä. Ihmiset kulkevat kotitekoisissa vaatteissa.”

Santeri Alkio taas on esitellyt Laihiaa Ilkka-lehdessä 9.10.1915 ja todennut seuraavasti:

”Laihian kansan tavoista ja luonteesta on kirkonarkistossa papiston muistiinpanoissa annettu kuvauksia. Eräs ominaisuus, jonka erittäin yhteensattumukset naapurikuntalaisten kanssa ovat paljastaneet, oli entisaikoina mainittu säästäväisyys, joka on pyrkinyt enenevästi muodostumaan itaruudeksi. Siitä synnytti kansan huumori lukemattomia kaskuja ja sanansutkauksia, joissa toiselta puolelta kuvastui naurettava itaruuden piirre, toiselta puolen taas varallisuuden tukema itsekunnioitus.”

Viime vuosisadan alkupuolella laihialaishuumoria alkoi kertyä muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon eri aiheita koskevien huumorikeräysten seurauksena. Vuonna 1969 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) ja Lions Club Laihia järjestivät laihialaiskaskujen keräyskilpailun. Tästä kertyi 1006:n yksikön laajuinen laihialaishuumorikokonaisuus, joka kantaa nimeä Justhin piisas. 1960-luvulta lähtien laihialaishuumori levisikin paikallishuumorin asteelta koko kansan keskuuteen ja lyhyet ja ytimekkäät vitsit kasvattivat suosiotaan kerronnaltaan laveamman kaskumuodon sijaan.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Laihian Kotiseutu- ja museoyhdistyksen ylläpitämä Nuukuurenmuseo toimii tärkeänä nuukuusmaineen edistäjänä ja ylläpitäjänä. Nuukuuteen voi tutustua hauskojen nuukuusesineiden ja loppuunkäytettyjen käyttöesineiden myötä. Hupiesineistä tunnetuin lienee Laihian markka – nykyisin tietysti Laihian euro – joka aikanaan keksittiin koululaiskilpailun tuloksena. Kotiseutuneuvos Esko Luoma on sepittänyt kolikon venähtämiselle elävän tarinan laihialaisisännän ja juutalaisen kangaskauppiaan markanvedosta: toinen olisi mielellään myynyt ja toinen empi ostamista – ja niin markasta tuli soikea. Turistioppailla on tärkeä asema nuukuusmaineen välittäjinä Laihialla vieraileville. Nuukuurenmuseolla opas kertoo vierailijoille paitsi nuukuudesta ja nuukuusesineistä, myös nuukuusmaineen historiasta. Monesti museo-opas on ainut lähde, jolta esimerkiksi ulkopaikkakunnalta tai ulkomailta saapunut vieras kuulee laihialaisten nuukuusmaineesta.

Nuukuurenmuseona toimivassa vanhassa mäkituvassa voi nuukuusesineiden lisäksi tutustua todelliseen köyhän mäkitupalaisen historiaan, eli siihen, miten elettiin ennen, kun kaikessa piti säästää. Kotiseutuneuvos ja entinen Laihian Kotiseutu- ja museoyhdistyksen puheenjohtaja Esko Luoma teki vuosia tärkeää työtä Laihian nuukuusmaineen hyödyntämiseksi, ja asialle vihkiytyneen Nuukuurenmuseon perustamiseksi. Viimein hanke saatiin toteutettua ja museo avasi ovensa yleisölle vuonna 1992. Museo sijaitsee Laihian Kotiseutumuseon kanssa samassa pihapiirissä, ja se on auki kesäisin.

Nuukuusmainetta hyödynnetään Laihialla muussakin matkailumarkkinoinnissa sekä joissakin laihialaisissa yrityksissä mainonnassa ja markkinoinnissa. Kunnassa järjestetään lisäksi mm. vuosittain Nuukuuren viikko. Viikon aikana järjestetään erilaisia tapahtumia, mm. jumppia, iltarasteja, pyöräilyä, satutunteja ja muuta puuhaa lapsille, konsertteja, yhteislauluiltoja, kirppistä, hautausmaakierrosta ym. Laihialla on myös järjestetty mm. Saiturin lenkki ja Saiturin hiihto. Laihian energiasäästökylän rakentaminen 1980-luvulla herätti myös kiinnostusta taloudelliseen rakentamiseen. Onpahan Laihialla valittu vuoden skitrukin! 1990-luvulla Laihialle valtatie kolmosen varrelle suunniteltiin näyttävää laihialaista maamerkkiä. Tuo hanke kuitenkin jäi toteutumatta.

Laihialle matkustaville kerrotaan mielellään kunnan kuuluisasta maineesta, ellei se jo ennestään ole tiedossa. Laihian kotiseutu- ja nuukuurenmuseolla on myös aktiivisesti ylläpidetyt Facebook- ja internet-sivut. Laihian kunnan nettisivuilla olevaan Nuukuusnurkkaan on koottu laihialaisvitsejä, tarinoita, runoja, muisteloita, nuukuusvinkkejä yms. Lisäksi laihialaisvitsejä on koottu useisiin kirjoihin (mm. Ei makiaa mahan täyreltä, Justhin piisas kun kesken loppu). Onpa nuukuus-aiheella tehty musiikkiakin: Aleksi Riikonen on säveltänyt ja Veijo Pihlajamäki sanoittanut Nuukan flikan jenkan.

Perinteen tulevaisuus

”Laihian maine saituuden pesänä elää puheiden tasolla edelleen vahvana – 150 vuotta alkuperäisten tapahtumien jälkeen.” Näin kirjoittaa Iltasanomat artikkelissaan laihialaisesta nuukuudesta 23.2.2017. Nuukuusmaine on siis erittäin vahvasti voimissaan oleva elävä suullinen perinne, jonka hyödyntämiseen löytyy lukemattomia mahdollisuuksia. Energiansäästö, kierrätys ja ekologisuus ovat esimerkkejä nykyajan trendeistä, joihin nuukuus ja säästäväisyys nivoutuvat luonnostaan. Näitä hyödyntämällä Laihialla on mahdollisuus toteuttaa esimerkiksi erilaisia tapahtumia ja seminaareja tai yhteistyöhankkeita ja valjastaa näin tätä mainetta edelleen hyödykseen.

Nuukuurenmuseon rooli on nuukuusmaineen ylläpitämisen lisäksi myös perinteen historian välittämisessä. Tätä tehtävää se toteuttaa kertomalla historiasta niin museovieraille kuin museon Facebook-sivuja seuraavillekin. Sosiaalinen media toimiikin erinomaisena keinona välittää tätä arvokasta perinnettä etenkin nuoremman väen keskuuteen. 

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Laihian Kotiseutu- ja museoyhdistys ry,

Anne Riihimäki, Jaakko Heinimäki

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkolähteitä ja videolinkkejä

Laihian Kotiseutu- ja Nuukuurenmuseon nettisivut

Laihian Kotiseutu - ja Nuukuurenmuseon Facebook-sivu

Laihian kunnan nettisivujen Nuukuusnurkka

Blogikirjoitus: Lukijakertomus: Vintage kynttilänjalka kiteyttää kitsastelun idealogian.

YLE Elävä arkisto:Laihian ylpeät nuukat. Ajankohtaiskuvaus Laihiasta vuodelta 1973.

Mainosvideo: Laihialainen lämpöpumppu.

Youtube-video: Nuukan flikan jenkka


Kirjallisuus ja muita lähteitä

Iltansanomat 23.2.2017: Legenda laihialaisten saituudesta syntyi suurista nälkävuosista, jotka tappoivat 150 000 suomalaista.

Humalainen, Pirjo 2012. Kansanjuhlan järjestäminen - Case: Nuukuuren viikko Laihialla 17. – 19.8.2012. Opinnäytetyö.Kulttuurialan yksikkö Kulttuurituotannon koulutusohjelma, Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Linkki tutkielmaan.

Hämäläinen, Pauli 2013. Näkökulmia nuukuuteen - Stereotyyppiin perustuvien vitsien metaviestit ja nonkommunikaatio huumorin kehyksessä. Folkloristiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Historian ja etnologian laitos. Linkki tutkielmaan.

Haastattelut: Esko Luoma, Jaakko Heinimäki

Kaarto-Nurmeksela, Sari 1998. "Ei nuukuus oo kurjuutta. Se on hyvinvoinnin perusta." - Kansatieteellinen tutkimus nuukuudesta laihialaisuuden manifestoijana. Pro gradu -tutkielma, Kulttuurien tutkimuksen laitos, Turun yliopisto.

Laihian Kotiseutulehti 2016. Laihian Kotiseutu- ja museoyhdistys.

Rapila, Alpo K. Laihialaisten nuukuus : mistä asiasta on ollut kysymys ennen ja nyt

Rapila, Alpo K. Laihian suuri erikoisuus : säästäväisyys, nuukuus : mistä asiasta on ollut kysymys jo ennen ja on tänäkin päivänä

VASEK 2/2008, Vaasanseudun kehitys Oy:n tiedotuslehti.

Santeri Alkiosta (Ilkka-lehden ja Maalaisliiton perustaja) kertova wikiartikkeli