Lasin puhaltaminen
| Lasin puhaltaminen | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
1600-luvun lopulta asti yltävä käsityönä valmistetun lasin perinne elää, mutta uhkaa hiipua ja yksipuolistua Suomessa, kuten maailmanlaajuisesti. Teollisesti käsityönä lasia valmistaa Suomessa Iittalan lasitehdas, joka työllistää noin 170 henkeä, joista noin 70 on lasinpuhaltajia. Käsityönä lasia valmistetaan Suomessa myös eri osuuskuntien toimesta lasistudioissa. Useat uudet lasihytit ovat syntyneet lähelle historiallisia lasin teollisuusalueita.
Käsityötaitojen säilymisen takana ovat ensisijaisesti perinteen kantajat ja yhteisöt, jotka ylläpitävät ja kehittävät elävää perintöä.
Lasialan koulutusta tarjoaa ammattiopisto Tavastia kouluttaa puhaltajia Nuutajärvellä, sekä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos Ikatassa. Lasimuotoilua voi opiskella Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Perustutkinto on alalle tulotutkinto. Vuosittain valmistuu keskimäärin 10 puhaltajaa. Suurin osa valmistuvista jatkaa vielä opintojaan, todennäköisesti edelleen kulttuurialalla, osa lasin parissa.
Suomen lasimuseo on kerännyt tietoa lasin puhalluksen historiasta ja nykypäivästä 40 vuoden ajan, ja kartuttaa jatkuvasti käsin tehtyyn lasiin liittyvää tietotaitoa muun muassa omiin kokoelmiinsa. Lisäksi museo on aktiivisesti elvyttänyt perinteisiä käsityötaitoja esimerkiksi kansainvälisissä projekteissa ja työpajoissa. Lasiin liittyviä kokoelmia löytyy myös muista Suomen museoista.
Perinteen harjoittaminen
Lasinpuhaltaminen on käsityönä valmistetun lasin perusmenetelmä. Lasi voidaan puhaltaa käyttämättä muottia, mutta muottiin puhaltaminen, joko pyörittäen tai kiinnipuhaltaen, on vapaasti puhaltamista yleisempää. Puhaltaja tekee toki paljon muutakin kuin puhaltaa. Puhaltajalla on perinteisesti apulaisia, ja useat esineet syntyvät yhteistyön kautta työkunnassa eli verstakossa.
Useat lasinpuhaltajat tekevät yhteistyötä ammattimuotoilijoiden ja –taiteilijoiden kanssa valmistamalla yksittäisiä esineitä ja taideteoksia. Osa puhaltajista toteuttaa myös omia teoksiaan,ja osalla puhaltajista on myös taide- tai muotoilualan koulutus.
Suomessa on koulutettu puhaltajia enemmän kuin koskaan 1990-luvun alusta lähtien. Monet arvostetuimmista puhaltajista ovat toimineet opettajina. Alkujaan koulutuksen tarkoituksena oli kouluttaa puhaltajia teollisuuteen. Lasialan artesaanit ja artenomit ovat kuitenkin useimmiten joutuneet työllistämään itse itsensä. Monet uudet lasihytit ovat syntyneet lähelle teollisuutta juuri perinteen säilymisen takia. Esimerkiksi Nuutajärvellä ja Riihimäellä on hyttejä ja studioita, jotka ovat muodostuneet suorastaan vanhojen lasinpuhaltajien ajanviettopaikoiksi. Näin perinne välittyy edelleen vaikkakaan ei samassa määrin kuin vanhoilla lasitehtailla. Nykyisin monet nuoret puhaltajat hankkivat tehdaskokemusta ulkomailta. Näin syntyy vankka pohja, jonka päälle voi kartuttaa erikoisosaamista vanhojen lasinpuhaltajien avustuksella.
Perinteen taustaa ja historiaa
Lasin valmistus on perustunut puhaltamiseen jo yli 2000 vuotta. Lasin puhaltaminen kehitettiin Lähi-idässä. Puhallettu lasi tuli Suomeen jo rautakaudella. Lasiala on aina ollut kansainvälinen, ja myös lasin valmistuksen taito tuli Suomeen keski-eurooppalaisten tekijöiden mukana. Pitkään lasinvalmistuksen taito välittyi mestarilta eteenpäin kisällille.
Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin vuonna 1681 Uuteenkaupunkiin. Kun ensimmäinen lasitehdas perustettiin, oli puhaltaminen jo vakiintunut ja lähes ainoa lasinvalmistusmenetelmä. Ensimmäiset puhaltajat tulivat Ruotsin puolelta, mutta olivat alkuperältään saksalaisia. Suomen vanhin edelleen toimiva lasitehdas on perustettu vuonna 1881 Iittalaan.
Lasinpuhaltajan rooli oli keskeinen 1800-luvun puolivälin paikkeille, Suomessa usein myöhemminkin. Hytin omistaja ei tavallisesti tiennyt valmistuksesta mitään. Teollistuminen toi tekniset asiantuntijat lasitehtaille. Työtä ositettiin kasvattamalla verstakon kokoa jopa kymmenhenkiseksi. Vähemmän ammattitaitoa vaativa osuus teetettiin aputyövoimalla, joka oli heikommin palkattua.
Lasinpuhaltajan taitoa on arvostettu myöhemminkin. Identiteetti taitavana käsityöläisenä ja toisaalta teollisuustyöläisenä onkin ollut ristiriitainen. Verstakon mestari on ollut arvostetuin ammattimies. Työtaidoltaan parhaiden mestareiden verstakkoon oppipojaksi suorastaan pyrittiin. Näin taito periytyi mestareilta nuoremmille.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Suomessa on tarjolla korkeatasoista lasialan koulutusta. Tällä hetkellä Suomessa koulutetaan lasialan ammattilaisia Ammattiopisto Tavastiassa Nuutajärvellä sekä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos Ikatassa. Lasimuotoilua voi tällä hetkellä opiskella korkeakoulussa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.
Koulujen lisäksi perinnettä siirretään edelleen aktiivisella yhteistyöllä vanhojen mestareiden ja nuorten puhaltajien välillä. Useat alan arvostetuimmat puhaltajat toimivat myös alan opettajina. Etenkin erikoisosaamista kartutetaan perinteen kantajien ohjauksessa.
Nuutajärvellä on järjestetty melko säännöllisesti työpajoja, joissa on opetettu erikoistekniikoita joko suomalaisten tai ulkomaalaisten puhaltajien toimesta. Tietoa siirtyy myös eläkeläislasinpuhaltajien kautta: moni vierailee päivittäin pienissä pajoissa. Ammattiopisto Tavastia järjestää jo ammatissa toimiville lasintekijöille tutkintoon johtavaa lisäkoulutusta. Syksyllä 2014 tulivat voimaan uudet Opetushallituksen tutkinnonperusteet sekä Lasinpuhaltajan (kisällin) ammattitutkintoon (AT) ja Lasinpuhaltajamestarin erikoisammattitutkintoon (EAT). Hämeen ammattikorkeakoulu järjestää oppilailleen puhalluskursseja tavoitteena muotoiluyhteistyön oppiminen puhaltajien kanssa.
Lasinpuhaltaminen poikkeaa ratkaisevalta osalta useimmista muista käsityötaidoista: sitä ei käytännössä voi harrastaa.
Perinteen tulevaisuus
Lasialan elinehto on aina ollut kansainvälisyys, ja perinteen säilyminen vaatii edelleen kansainvälisiä verkostoja ja yhteistyötä. Käsityöperinteen säilyminen tarvitsee myös kuluttajien ja koko yhteiskunnan arvostusta käsityönä valmistettua lasia kohtaan.
Suomi on vuosikymmenien ajan ollut maailmalla tunnettu lasimuotoilustaan. Jatkossakin lasimuotoilu tarvitsee käsityöperinteen kantajien ja muotoilijoiden välistä saumatonta yhteistyötä.
Lasihytit järjestävät mahdollisuuksiensa mukaan työpajoja ja kursseja, joissa opettajina ovat joko vanhat lasinpuhaltajat tai ulkomaiset taitajat.
Kulttuuri- ja elämysmatkailu tuo kävijöitä hytteihin ja lisää käsityötaidon tuntemusta ja arvostusta yleisön keskuudessa. Suomen lasimuseo toimii matkailun edistämisen yhteydessä yhteistyössä hyttien kanssa.
Käsin valmistetun lasin tieto, taito ja tekniikka nimettiin vuonna 2023 Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Hakemus oli monikansallinen ja siinä oli mukana Suomen lisäksi Ranska, Saksa, Espanja, Tšekki ja Unkari. Päätös tukee suomalaisen lasialan arvostusta niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Nuutajärven lasikylän kulttuurisäätiö
Riihimäen Lasinpuhaltajakerho ry
Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu
Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK
Sastamalan koulutuskuntayhtymä
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Lasihytit
Riihimäen lasinpuhaltajakerhon oppimateriaalia peruskoululaisia varten
Verkkolähteet
https://www.suomenlasimuseo.fi/lasilinkit
Tietoa lasialasta — Suomen Lasimuseo
Lasiin liittyvä tietotaito Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa
Lasinkeräilijänblogi - lasinkerailijanblogi.blogspot.com
Etusivu - Nuutajärven Lasikylä (nuutajarvi.fi)
Lasinpuhaltajat – Riihimäen Lasinpuhaltajakerho r.y.
Kirjallisuus
Vilho Annala, Suomen lasiteollisuus I / II, Helsinki 1931 / 1948.
Kaj Franck, teema ja muunnelmia, theme and variation, Heinolan kaupunginmuseo, Lahti 1987.
Kaisa Koivisto, Kolme tarinaa lasista, Lasitutkimuksia - Glass Research XIII, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2001.
Kaisa Koivisto, Uta Laurén, Suomalaisen taidelasin kultakausi, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2013.
Uta Laurén, Gunnel Nyman, Beauty Captured in Glass, Lasiin vangittu kauneus, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2009.
Riihimäen Lasia, Riihimäen Lasi Oy 1910-1990, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1910.
100 vuotta Karhulan lasia, Lasitutkimuksia V, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1989.
Marja-Leena Salo, Into & polte - Nuutajärven lasikylän tekijöiden tarinoita, Nuutajärvi 2015.
Timo Sarpaneva – Taidetta lasista, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2015.
Suomalaisen lasin juhlaa, Iittala 125, Designmuseo, Helsinki 2006.
Suomen lasi elää, Finnish Glass Lives 1-8, 1986-2020 Suomen lasimuseo, Riihimäki Suomen lasi elää 2, Finnish Glass Lives 2, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1990.
Uta Laurén, Oivan ihmemaassa – In Oivas Wonderland, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2019.
Tapio Wirkkala, ajattelevat kädet, Taideteollisuusmuseo, WSOY, Helsinki 2000.