Maistereiden promovoiminen

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valtdk 2016 banneri2.jpg

Maistereiden promovoiminen
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Helsinki, Jyväskylä, Keski-Suomi, Uusimaa
Asiasanat yliopistot, promootiot

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Promootio on keskiajalta periytyvä akateeminen juhla, jossa maisterit ja tohtorit pääsevät arvokkaissa puitteissa juhlimaan suorittamiaan tutkintoja. Promootioon osallistumalla - ja vain siten - he saavat oikeuden käyttää akateemisen arvonsa merkkejä: maisterinseppelettä ja -sormusta tai tohtorinhattua ja -miekkaa. Suurimmassa osassa suomalaisia yliopistoja ja useissa ulkomaisissa yliopistoissa järjestetään vain tohtoreille tarkoitettuja promootioita, mutta neljässä suomalaisessa yliopistossa promovoidaan myös maistereita. Niiden promootiot ovat tällöin yhteisiä maisteri- ja tohtoripromootioita, mutta juuri maisterien osallistuminen tekee niistä kansainvälisesti ainutlaatuisen ilmiön: maistereita ei promovoida missään muualla maailmassa.

Maistereita promovoidaan Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa, Aalto-yliopistossa ja Taideyliopistossa. Helsingin yliopistossa kolme tiedekuntaa - filosofinen, valtiotieteellinen ja maatalous-metsätieteellinen - järjestää kukin oman maisteripromootionsa (filosofisen tiedekunnan muodostavat humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, farmasian, bio- ja ympäristötieteellinen sekä kasvatustieteellinen tiedekunta); muut Helsingin yliopiston tiedekunnat promovoivat vain tohtoreita. Aalto-yliopistossa tekniikan korkeakoulut järjestävät yhteisen promootion, Kauppakorkeakoulu omansa ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu omansa. Jyväskylän yliopistossa kaikki tiedekunnat järjestävät yhteisen promootion, ja Taideyliopiston ensimmäinen kaikkien akatemioiden yhteinen promootio järjestetään keväällä 2018.

Promootioon voivat osallistua kaikki, jotka valmistuvat ennen promootiota sen järjestävästä tiedekunnasta - heitä kutsutaan promovendeiksi. Yksi maisteripromovendi valitaan ensimmäiselle kunniasijalle priimusmaisteriksi ja yksi toiselle kunniasijalle ultimusmaisteriksi, ja vastaavasti tohtoripromovendeista valitaan priimus- ja ultimustohtori. Erityisesti maisteripromovendit kantavat yleensä suuren vastuun myös promootion järjestämisestä: esim. Helsingin yliopiston maisteripromootioissa vapaaehtoisista promovendeista koostuva promootiotoimikunta (tai promovenditoimikunta) vastaa promootion järjestämisestä pienintä yksityiskohtaa myöten lähes täysin ilman tiedekunnan apua. Toimikunnan puheenjohtajaa kutsutaan gratistiksi tai gratistaksi.

Nuorten maisterien ja tohtorien lisäksi promovoidaan myös riemumaistereita ja -tohtoreita sekä kunniatohtoreita. Riemumaisterit ja -tohtorit on promovoitu 50 vuotta aikaisemmin järjestetyssä promootiossa, jonka muistoja he pääsevät verestämään riemupromovendeina. Yliopiston tai tiedekunnan kutsumat kunniatohtorit taas ovat erityisen ansioituneita henkilöitä, joita halutaan kunnioittaa kunniatohtorin arvonimellä.

Promovendien ohella promootioon osallistuu myös paljon muita vieraita erityisesti yliopistolta ja tiedekunnasta sekä promovendien seuralaisia. Maisteripromovendin seuralaista kutsutaan seppeleensitojaksi, sillä hän sitoo maisteripromovendille laakerinlehdistä tämän laakeriseppeleen. Tohtoripromovendin seuralaista kutsutaan miekanhiojaksi. Jokaiseen maisteripromootioon valitaan myös yleinen seppeleensitoja, joka vastaa seppeleiden valmistamisesta ilman seuralaista oleville promovendeille. Yleinen seppeleensitoja sitoi alun perin kaikkien maisteripromovendien seppeleet, mutta maisterimäärien kasvaessa tehtävästä on tullut yhä enemmän seremoniallinen.

Laakeriseppeleiden sitomista Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootiossa 2006. Laakeriseppele on antiikin Roomasta periytyvä voiton merkki, joka symboloi opintojen valmistumista. Kuva: Veikko Somerpuro.

Yliopiston puolesta promootion järjestämiseen osallistuvat erityisesti promoottori, juhlamenojen ohjaaja ja yliairut, joita kutsutaan officianteiksi. Promoottori vihkii eli promovoi promovendit promootioaktissa, juhlamenojen ohjaaja toimii tilaisuuksien seremoniasmestarina ja yliairut koordinoi airuiden toimintaa. Erityisesti promootioaktin kannalta tärkeitä ovat myös yliopiston vahtimestarit, jotka vastaavat osaltaan aktin järjestelyistä ja osallistuvat kulkueisiin pedelleinä.

Merkittäviä promootioperinteen tuntijoita ovat myös ylioppilasairuet. Airuet ovat osakuntien tai muiden opiskelijajärjestöjen edustajia, jotka toimivat promootiotapahtumissa dekoratiivisina elementteinä ja auttavat mm. opastamalla vieraita. Moni airut päätyy valmistuttuaan promootiokuntaan järjestämään myös omaa promootiotaan. Yleisemminkin moni promootioperinteen tuntija osallistuu eri rooleissa usean eri promootion järjestelyihin.

Suurimpaan promootioon, Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon osallistuu kaikkiaan yli 1000 henkilöä.

Perinteen harjoittaminen

Maisteripromootio järjestetään yliopistosta ja tiedekunnasta riippuen 2-10 vuoden välein. Siihen liittyy aina juhlallisuuksia useana päivänä sekä valtava määrä harkittuja yksityiskohtia ja symboliikka, joista moni korostaa oppineisuutta ja sivistystä. Seuraavassa keskitytään kuvaamaan Helsingin yliopiston promootioita - muiden yliopistojen perinne on suurelta osin samanlainen, mutta eroaa allaolevasta tietyiltä osin.

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan promootion tanssiaiset 2002. Kuvassa tanssitaan Maccaronia, letkassa etenevää tanssia, joka päättyy suureen spiraaliin. Tässä tanssia johtaa Varsinaissuomalaisen osakunnan airut, joka näyttää tahtia tarttolaiselta Korp! Rotalia -järjestöltä saadulla laulunjohtomiekalla, rapiirilla. Kuvaaja: Eero Roine.

Maisteripromootioiden juhlallisuudet alkavat Floran päivänä 13.5. yleisen seppeleensitojan valinnalla, joka tapahtuu maisteripromovendien latinankielisessä kokouksessa. Yleinen seppeleensitoja on jonkun yliopiston professorin tai muun merkkihenkilön lapsi, ja valinnalla promovendit haluavat kunnioittaa ko. professoria. Valintaa seuraa yleisen seppeleensitojan kosinta, ja tämän annettua suostumuksensa tehtävään siirrytään kulkueessa Kumtähden kentälle ylioppilaiden kevätjuhlaan muistamaan Maamme-laulun ensiesitystä. Lopuksi nautitaan puheiden ryydittämä juhlallinen lounas.

Varsinainen promootio kestää kolme päivää touko-kesäkuun vaihteessa. Sen pukeutumissäännöt ovat hyvin tarkat, ja suurimpaan osaan tilaisuuksista pukeudutaan frakkiin ja iltapukuun. Ensimmäisenä päivänä eli torstaina valmistaudutaan promootioaktiin sitomalla maisteripromovendien laakeriseppeleet ja hiomalla symbolisesti tohtorien miekat. Ilta päättyy seppeleensitojais- ja miekanhiojaisillallisiin, joilla kuullaan useita puheita pääsääntöisesti suomeksi ja ruotsiksi. Valmistellut monikieliset puheet voivat käsitellä esim. puhujan edustamaa tieteenalaa tai jotain yhteiskunnallista kysymystä ja ovat oleellinen osa promootioperinnettä.

Keskimmäisenä päivänä eli perjantaina on vuorossa promootion päätilaisuus eli promootioakti, joka järjestetään yliopiston juhlasalissa. Akti on kuin harjoiteltu näytelmä, jossa tarkkaa koreografiaa noudattaen vihitään promovendit maistereiksi ja tohtoreiksi ja luovutetaan heille tutkintonsa symbolit. Ensin promovendit, heidän seuralaisensa ja yliopiston edustajat saapuvat saliin tarkasti järjestettyinä kulkueina. Promoottorin puheen jälkeen priimusmaisterille ja -tohtorille esitetään omaan oppialaan liittyvä kysyms, johon heidän on vastattava. Kun vastaus on hyväksytty, voidaan promovointi aloittaa. Promovendit nousevat tarkan koreografian mukaisesti kukin vuorollaan parnassolle vastaanottamaan akateemiset arvonmerkkinsä: promoottori painaa laakeriseppeleet maisterien päähän ja kultaiset maisterinsormukset heidän sormeensa sekä antaa tohtoreille miekan ja tohtorinhatun. Promovoinnin ajan soitetaan yleensä kotimaista klassista musiikkia, minkä lisäksi musiikki on aktissa muutenkin tärkeässä roolissa: perinteinen ohjelmisto sisältää ainakin Sibeliuksen Promootiomarssin ja Andante Festivon. Usein promootioon myös tilataan uusia sävellyksiä (perinteisimmin promootiokantaatti), jotka kantaesitetään promootioaktissa.

Promootioakti päättyy ultimusmaisterin puheeseen isänmaalle, jonka jälkeen siirrytään kulkueena yliopiston juhlasalista Tuomiokirkkoon promootiojumalanpalvelukseen tai vaihtoehtoisesti tunnustuksettomaan tilaisuuteen. Kulkueet ovat perinteinen osa akateemisia juhlia, ja yleensä kulkuetta kokoontuu seuraamaan Senaatintorille myös jonkin verran yleisöä. Perjantai-iltana vietetään vielä promootiopäivällisiä, joilla mm. esitetään erikseen tilatut promootiorunot (usein yksi suomen- ja yksi ruotsinkielinen) tai muuta varta vasten tilattua taiteellista ohjelmaa. Promootiopäivällisillä kuullaan jälleen myös puheita, joista tärkeimpänä puhe yliopistolle, johon yliopiston rehtori vastaa.

Kolmas päivä eli lauantai alkaa retkellä, joka on tyypillisesti purjehdus johonkin lähisaareen tai kierros Helsingin edustalla. Retki on promootion epämuodollisin tilaisuus, ja sen aikana nautitaan myös lounas. Lauantai ja koko promootio päättyy tanssiaisiin Vanhalla ylioppilastalolla, jossa tanssitaan perinteisiä akateemisia juhlatansseja sekä mm. huolella etukäteen harjoiteltu maisterifranseesi. Tanssiaisiin liittyy myös paljon muita vakiintuneita elementtejä, kuten promootion keskeisten hahmojen kunnioittaminen kantamalla heitä kantotuolissa. Tanssiaisten päätteeksi järjestäydytään öiseen kulkueeseen, joka kulkee keskustan katuja ja puistoja pitkin. Matkan varrella pysähdytään patsaiden kohdalla pitämään puheita ja laulamaan perinteisiä ylioppilaslauluja. Aamun sarastaessa kulkue päättyy puheeseen nousevalle auringolle, tiedekunnasta riippuen joko Senaatintorilla tai Tähtitorninmäellä.

Vastapromovoidut naismaisterit kantavat riemumaisteri Päiviö Tommilaa kantotuolissa Vanhalla ylioppilastalolla Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa 2007. Tommila promovoitiin priimusmaisterina vuonna 1957. Kuva: Jakke Nikkarinen.

Perinteen taustaa ja historiaa

Maisteripromootiot ovat säilyneet osana yliopistoperinnettä läpi vuosisatojen muuttuen ja mukautuen. Promootiot ovat syntyneet keskiajalla: Bolognassa ja Pariisissa on pidetty promootioita jo 1200-luvulla. Suomen promootioperinne syntyi varhain, kun ensimmäinen filosofisen tiedekunnan promootio järjestettiin vuonna 1643, vain kolme vuotta Turun akatemian perustamisen jälkeen. Perinne on siitä lähtien jatkunut lähes katkeamattomana ja levinnyt myös muihin tiedekuntiin ja yliopistoihin. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio on edelleen promootioista suurin, ja se järjestetään nykyään noin joka kolmas vuosi - vuonna 2017 sitä vietetään jo 97. kerran.

Turun Akatemian filosofisen tiedekunnan promootiot pysyivät lähes muuttumattomina, vain maistereille tarkoitettuina yksipäiväisinä tapahtumina 1800-luvun alkupuolelle asti. Promootio alkoi kokoontumisella promoottorin kotona, josta promovendit siirtyivät kulkueessa Akatemiatalolle, jossa promoottori vihki heidät. Monet nykyiset promootion piirteet, kuten kulkueet ja priimusmaisterille esitettävä kysymys, ovat nähtävillä jo näissä vanhimmissa promootioissa. Myös promootioon liittyvä symboliikka on säilynyt ennallaan vuosisatoja: jo 1700-luvulla laakeriseppele symboloi maisterien saavutuksia. Samoin promootioakti alkaa edelleen promoottorin puheella ja päättyy ultimuksen puheeseen.

Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioakti vuonna 1932. Promootioakti on edelleen hyvin samankaltainen.

Promootiotraditio alkoi muuttua 1800-luvulla. Mukaan tuli esimerkiksi riemumaistereiden promovointi sekä tohtoreiden promovointi samassa tilaisuudessa. 1850-luvulla myös Maamme-laulu vakiinnutti paikkansa osana promootion ohjelmaa. Promootioon otettiin mukaan lisää tilaisuuksia, ja mm. tanssiaiset vakiintuivat osaksi promootiota - tanssiaisten paikaksi taas vakiintui 1880-luvulla (Vanha) Ylioppilastalo. Samalla promootioiden koko kasvoi ja niistä kehittyi merkittäviä seurapiiritapahtumia: tilaisuuksien historia tunnetaan hyvin, koska lehdistö kirjoitti niistä ahkerasti.

Hiljalleen tapa vihkiä maistereita promootioissa hävisi muualta maailmasta, ja promootio alkoi saada piirteitä, jotka esiintyvät vain Suomessa. Yksi täysin suomalainen erikoisuus on yleisen seppeleensitojan (alun perin yleisen seppeleensitojattaren) valinta. Toisaalta 1800-luvun lopulla promootiota uhkasivat jännitteet Venäjään, sillä promootoissa esiintyi suomalaiskansallista henkeä. Promootion järjestäminen vaatikin keisarin suostumuksen.

Suomen itsenäistymisen jälkeen promootioperinne jatkui katkeamattomana. Itsenäisen Suomen ensimmäinen promootio järjestettiin 1919. Toisen maailmansodan jälkeen maisteripromootioiden järjestämisessä oli peräti 14 vuoden tauko; edellinen yhtä pitkä tauko perinteessä oli ollut 1700-luvulla suuren Pohjan sodan vuoksi. Pitkän tauon jälkeen promootion järjestäminen oli hankalaa, sillä promootioperinteen monia yksityiskohtia oli vaikea muistaa. Tämän myötä perinteeksi alkoi vakiintua muistokirjan tekeminen jokaisesta promootiosta. 1970-luvulla promootioita pidettiin vanhanaikaisina ja elitistisinä, ja ne jäivätkin aiempaa pienimuotoisemmiksi. 1980-luvulle tultaessa yhteiskunnan ilmapiiri kuitenkin muuttui, ja promootioista tuli jälleen suosittuja.

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootiopurjehdus Santahaminaan hiekkajaala Ingeborgilla vuonna 2006. Purjehdukseen osallistui neljä muutakin jaalaa. Perillä syötiin juhlallinen lounas, jonka aikana yleinen seppeleensitojatar piti puheen, jossa kiitti promootion osallistujia sekä järjestäjiä. Kuva: Veikko Somerpuro.

Läpi vuosisatojen on koettu, että valmistuneiden maisterien ja tohtorien saavutusten näyttävä juhlistaminen kuuluu akateemiseen elämään. Promootioperinne onkin nähty arvokkaana osana suomalaista yliopistoelämää ja se on säilynyt elinvoimaisena läpi vaikeidenkin aikojen. Samalla perinne on myös kehittynyt, kun jokainen promootio ja jokainen promootiotoimikunta pyrkii tuomaan jotain uuttaa vuosisataiseen perinteeseen.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Maisteripromootiot ovat erityisesti nuorten aikuisten harjoittamaa, ylläpitämää ja luomaa kulttuuriperintöä. Jokaisen promootion järjestää uusi promootiotoimikunta, jonka edellisen promootion gratisti kutsuu koolle 1-2 vuotta ennen seuraavaa promootioita. Jokainen promootio on siis tietyllä tapaa oma, itsenäinen ja erillinen projektinsa, ja jokainen juuri valmistunut tai ennen promootiota valmistumassa oleva promovendi voi osallistua sen järjestämiseen. Promootioperinteelle on siis leimallista toisaalta tekijöiden vapaaehtoisuus ja toisaalta vuosisataisen perinteen yhdistyminen tekijöiden jatkuvaan vaihtuvuuteen, mikä aiheuttaa tiettyjä haasteita perinteen välittymiselle.

On kuitenkin useita tapoja, joilla promootioperinne välittyy eteenpäin. Ensinnäkin jokainen promootio dokumentoidaan huolellisesti: promootiosta tehdään yleensä muistokirja ja matrikkeli, minkä lisäksi tapahtumissa on läsnä kuvaaja ja erityisesti promootioaktista tehdään myös videotallenne. Toiseksi aikaisempien promootioiden järjestäjät välittävät perinnettä eteenpäin sekä suullisesti että kirjallisesti: mm. Helsingin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa on koottu promootion järjestämisestä monikymmensivuinen Lex Promotio -opas, jonka jokaisen promootiotoimikunnan avainhenkilöt osaltaan päivittävät ja välittävät eteenpäin seuraavalle toimikunnalle. Muutenkin edellisten promootioiden järjestäjät yleensä kokevat perinteen tärkeäksi ja opastavat mielellään uuden toimikunnan jäseniä eri tavoin.

Promootiotoimikunnan vaihtumisesta huolimatta promootion järjestelyissä on myös lähes aina mukana ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella osallistuneet järjestelyihin jo aiemmin. Moni promootiotoimikunnan jäsen on osallistunut aikaisempaan promootioon esimerkiksi airuena, ja usein maisteripromovendina järjestelyihin osallistuneet haluavat palata toimikunnan jäseneksi myös tohtoripromovendina. Officiantit ja muut yliopiston tai tiedekunnan työntekijät osallistuvat myös omalla panoksellaan promootioiden järjestelyihin, ja usein heidänkin joukostaan löytyy kokeneita promootioihmisiä. Helsingin yliopistossa promootioiden järjestelyissä auttaa erillinen työntekijä, jonka pääasiallisena vastuualueena ovat yliopistoon liittyvät traditiot. Myös Helsingin yliopiston alumniyhdistyksen piirissä toimiva Promootion ystävät -ryhmä auttaa mielellään promootioiden järjestämisessä ja muutenkin promootioperinteiden välittämisessä.

Entiset yleiset seppeleensitojat saavat kutsun promootioon ja osallistuvat seppeleiden sitomiseen vielä vuosikymmeniä oman promootionsa jälkeen, ja näin hekin välittävät omalta osaltaan erityisesti seppeleiden sitomisen perinnettä eteenpäin. Etenkin airuiden osalta perinne välittyy eteenpäin myös airuet lähettävissä osakunnissa ja muissa opiskelijajärjestöissä. Omalla tavallaan promootioperinnettä välittävät eteenpäin myös riemupromovendit ja ylipäänsä promootioihin kuuluva tapa ajatella viidenkymmenen vuoden takaista promootiota kunkin promootion riemupromootiona. Kuhunkin promootioon on tapana lainata jokin yksityiskohta viisikymmentä vuotta aiemmin järjestetystä promootiosta, mikä sekä uusintaa että välittää perinnettä eteenpäin.

Jokaisella yliopistolla ja tiedekunnalla on omat versionsa ja muunnoksensa promootioperinteestä, mutta hyväksi havaitut käytännöt leviävät usein promootiosta toiseen. Etenkin tohtoreiden promovoimiseen liittyviltä osiltaan promootioperinne on eri muodoissa levinnyt lähes kaikkiin Suomen yliopistoihin - olisikin toivottavaa, että tulevaisuudessa myös maisteripromootiot leviäisivät nykyistä laajemmalle.

Perinteen tulevaisuus

Juhlamenojen ohjaajan ja promoottorin johtama kulkue promootioaktista Tuomiokirkkoon Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa 2003. Lisäväriä promootioon toi promoottori Sören Illmanin (toinen vas.) Princetonin yliopiston tohtorin asu.

Tällä hetkellä promootioperinne elää voimakkaana. Promootioihin on viime vuosina löytynyt runsaasti järjestäjiä, ja viimeisen vuosikymmenen aikana promootiot ovat tehneet myös ennätyksiä osallistujamäärissä. Nykytilanteen perusteella promootioperinteen tulevaisuus siis näyttää turvatulta ja valoisalta, mutta on toki aina mahdollista että jossain vaiheessa promootioita aletaan 1970-luvun tapaan pitää jälleen vanhanaikaisina ja moderniin yhteiskuntaan sopimattomana elitisminä.

Keskeisenä uhkana promootioperinteelle voidaan pitää viimeaikaista yliopistomaailman kehitystä, jossa yliopistojen määrärahoja supistetaan ja opiskeluaikoja yritetään väkisin lyhentää. Yliopistot ovat pitäneet promootioita tärkeänä osana akateemista elämää ja tukeneet niitä merkittävällä tavalla niin taloudellisesti kuin antamalla tilojaan promootioiden käyttöön. Yliopistojen taloudellisen tilanteen kiristyessä kuitenkin myös promootioiden rahoitus voi olla uhattuna, ja tästä mahdollisesti seuraava osallistumismaksujen korottaminen saattaisi vähentää osallistujamääriä.

Opiskelutahdin kiristyminen ja pyrkimys saada opiskelijat valmistumaan nopeammin taas asettaa haasteita kaikelle opiskelijoiden aktiivisuudelle ja erilaisille opiskelijaperinteille, joilla on vahva yhteys promootioon. Moni promootioissa esiintyvä ilmiö kumpuaa vahvasta opiskelijaperinteestä, johon promootioiden järjestäjät tutustuvat jo opiskeluaikanaan esim. osakuntien ja muiden opiskelijajärjestöjen vuosijuhlissa. Jos opiskelijoiden mahdollisuus osallistua järjestötoimintaan heikkenee, häviää tulevilta promootion järjestäjiltä pohjatuntemus akateemisista traditioista.

Lopulta promootioperinne on kuitenkin säilynyt Suomessä pian jo 375 vuotta niin sotien, nälkävuosien kuin poliittisten myllerrystenkin yli. Perinnettä voidaan siis pitää elinvoimaisena ja vaikeissakin oloissa säilyvänä. Perinteen jatkumisen ja elinvoimaisena pysymisen takaa osaltaan myös promootioiden sopeutuminen omaan aikaansa. Tästä tuoreina esimerkkeinä voidaan mainita 2000-luvun uudet elementit: miespuoliset yleiset seppeleensitojat sekä tunnustukseton tilaisuus promootiojumalanpalveluksen rinnalla.

Yöllinen promootiokulkue on pysähtynyt J. L. Runebergin patsaalle kuuntelemaan puhetta Monikulttuuriselle Suomelle Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa 2010. Puheessa pohdittiin kulttuurin määritelmää ja merkitystä yhteiskunnassa. Puhe oli osin suomen-, ruotsin-, englannin- ja vironkielinen. Kuva: Jussi P. Aalto.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Helsingin yliopiston alumniyhdistys

Taideyliopisto

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Promootio akateemisena juhlana. Toim. Johanna Ilmakunnas. SKS 2010. ISBN 978-952-222-274-9

Klinge et al.: Helsingin yliopisto 1640-1990. Otava 1987.

Promootio vuodelta 1961 Artikkeli

Promootioiden kotisivuja

Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio 2017: http://fil-promootio2017.helsinki.fi/

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootio 2016: http://www.promootio2016.fi/

Jyväskylän yliopiston promootio 2016: https://www.jyu.fi/akateemiset-tapahtumat/promootio

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun promootio 2016: http://promootio.aalto.fi/fi/history/biz_2016/