Marjastus
| Marjastus | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Ravinnon hankkiminen luonnosta on huomattavasti vanhempaa kuin maanviljely. Jo ensimmäiset Suomeen tulleet metsästäjä-keräilijät hyödynsivät marjoja muiden luonnonantimien ohella. Lähes jokainen suomalainen muistaa nykyisinkin lapsuusajan marjaretket kavereiden, vanhempien tai isovanhempien kanssa.
Suomalaiset ovat innokkaita marjastajia. Suomalaisten marjastusaktiivisuutta ovat tutkineet mm. Luonnonvarakeskus (entinen Metsäntutkimuslaitos), Itä-Suomen yliopisto (entinen Joensuun yliopisto) ja Arktiset Aromit ry.
Suomessa on toteutettu luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI) -tutkimus tähän mennessä kolme kertaa. Kolmas inventointi suoritettiin vuosina 2019-2021, ja tulosten mukaan 57 % suomalaisista marjastaa vuosittain. Tällä vuosituhannella marjastuksen suosio on pysynyt varsin vakaana, sillä ensimmäisessä inventoinnissa (v. 1998-2000) vastaava osuus oli 56 % ja toisessa inventoinnissa (v. 2009-2010) 58 %. Marjastus on suosittu harrastus erityisesti vanhempien ikäluokkien (yli 65-vuotiaat) keskuudessa.
Itä-Suomen yliopistossa on selvitetty suomalaisten kotitalouksien luonnonmarjojen poimintaa vuosina 1997-1999 ja 2011-2013. Tutkimuksessa on tarkasteltu erityisesti omaan käyttöön ja myyntiin kerättyjä määriä, lajikohtaisia poimintamääriä sekä poimintaan osallistumista (myös kaupalliseen poimintaan osallistumista). Esimerkiksi v. 2011, jolloin luonnonmarjasato oli valtakunnallisesti melko keskinkertainen, poimittu kokonaismarjamäärä oli 34,9 miljoonaa kiloa (14,0 kg/kotitalous). Erittäin hyvänä satovuotena 1997 talteenotettu marjamäärä nousi 56,5 miljoonaan kiloon (25,8 kg/kotitalous), ja tuolloin poimintaan osallistui 60 % kotitalouksista. Tulokset osoittavat siis, että marjastusaktiivisuus – niin poimintaan osallistuminen kuin kerätyt määrätkin – vaihtelee vuotuisen satotason mukaan.
Marjoja kerätään pääasiassa omaan käyttöön. Vuosina 2011-2013 keskimäärin kolme neljäsosaa suomalaisten keräämästä luonnonmarjasadosta päätyi omaan käyttöön ja vajaa neljäsosa meni myyntiin. Kaupalliseen poimintaan osallistui alle 2 % kotitalouksista.
Vuosikymmenten saatossa suomalaisten innostus luonnonmarjojen myyntipoimintaan on hiipunut, ja erityisesti myynti marjayrityksille (ns. organisoitu kauppa) on vähentynyt. Tämän vuoksi marja-alalla toimivat yritykset ovat alkaneet kutsua Suomeen ulkomaalaisia metsämarjojen poimijoita. Kutsuttujen poimijoiden lukumäärä on usein ollut useita tuhansia, ja valtaosa heistä on ollut thaimaalaisia. Marjayrityksiltä kerättyjen tietojen perusteella on arvioitu, että viime vuosina ulkomaalaiset poimijat ovat keränneet 80-90 % organisoidun kaupan marjamäärästä. Kutsuttujen poimijoiden lisäksi metsissämme ahertaa vuosittain runsaasti omatoimisesti maahan saapuvia poimijoita (mm. Venäjältä, Ukrainasta). Myös puutarha-alalla työskentelevät ulkomaalaiset kausityöläiset osallistuvat vapaa-aikanaan luonnonmarjojen myyntipoimintaan.
Arktiset Aromit ry on luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö, joka toiminnallaan edistää luonnontuotteiden (luonnonmarjat, -sienet, -yrtit ja erikoisluonnontuotteet) talteenottoa, jatkojalostusta ja käyttöä sekä parantaa tuotteiden laatua. Muita marjastusperinteen tuntijoita ja sitä edistäviä tahoja ovat mm. 4H-järjestö ja Martat.
Perinteen harjoittaminen
Luonnonmarjojen poiminta on monille suomalaisille merkittävä virkistäytymisen muoto, ja suomalaiset poimivat marjoja omiksi tarpeiksi pakastettavaksi ja tuoreena käytettäväksi. Vaikka suomalaisten innostus kaupalliseen poimintaan on hiipunut, joillekin marjastus merkitsee vielä nykyisinkin lisätulojen hankkimista. Verovapaiden lisäansioiden merkitys on perinteisesti ollut suurin Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutuilla seuduilla, jossa myös työttömyys on muuta maata suurempaa.
Puolukka on marjalaji, jota kerätään määrällisesti eniten myyntiin. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan mustikka on ohittanut puolukan kotitalouksien suosituimpana käyttömarjana. Vuosina 2011-2013 omaan käyttöön kerätyn mustikan vuotuinen poimintamäärä oli keskimäärin 13,0 miljoonaa kiloa, kun se viime vuosituhannen lopulla (v. 1997-1999) oli keskimäärin 8,5 miljoonaa kiloa. Vastaavat puolukan poimintamäärät samoina ajanjaksoina olivat 11,7 miljoonaa kiloa ja 16,3 miljoonaa kiloa. Lakka on arvostettu marja kotitalouksien omassa käytössä ja sitä poimitaan mieluusti myös myyntiin siitä maksettavan muita marjalajeja korkeamman hinnan vuoksi.
Marjastus on suositumpaa maaseudulla asuvien kuin kaupunkilaisten keskuudessa. Marjastuksen kulttuuri on vahvinta maan pohjois- ja itäosissa, jossa poimintaan osallistuminen ja poimitut marjamäärät ovat yleisesti muuta maata suuremmat. Marjaretket sisältyvät usein myös kesämökkeilyyn. Suomalaisilla on useita erilaisia luontoharrastuksia, jotka innostavat liikkumaan metsissä vuodesta toiseen. Myös marjojen viljely kotipuutarhassa on suosittua moniin muihin maihin verrattuna.
Perinteen taustaa ja historiaa
Marjat ovat kuuluneet ihmisten ravintoon ikimuistoisista ajoista lähtien. Marjoja on käytetty sekä tuoreena että säilöttynä. Marjasurvosta on tehty puolukoista, karpaloista ja lakoista. Ne ovat sisältämiensä happojen vuoksi hyvin säilyviä marjalajeja. Survosta on säilytetty alkujaan puutynnyreissä viileässä, nykyisin puhtaissa lasipurkeissa tai kannella peitetyissä muoviastioissa. Survos säilyy, kun marjat ovat survotun soseen peitossa ja pinta on tasainen.
Kovakuorisia marjoja, kuten puolukoita ja karpaloita, on säilötty myös veteen. Puhdistetut marjat on laitettu lasi- tai muovitölkkeihin ja kaadettu kylmää vettä päälle niin, että marjat ovat kokonaan peittyneet. Tölkit on säilytetty pimeässä ja viileässä kellarissa.
Kuivaaminen on myös perinteinen marjojen säilöntämuoto. Marjoja on kuivattu uunin pankolla jälkilämmössä, jolloin lämpö ei ole noussut yli 50 asteen. Kuivattavat marjat on levitelty puhtaalle alustalle ja säilötty suljetuissa tölkeissä pimeässä ja viileässä.
Nykyisin käytämme marjoja etupäässä ruoanlaitossa, mutta aikoinaan niitä on käytetty myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Ensimmäiset kirjalliset todisteet marjojen käytöstä suomalaisessa lääketieteessä löytyvät jo 1400-luvulta Naantalin luostarin yrttikirjasta. Rohtomarjana pidettiin erityisesti katajanmarjaa, jota käytettiin muun muassa raskaudenkeskeytyksiin, reumatismiin, kolotuksiin ja loishäätöihin. Katajanmarjasta valmistetusta öljystä saatiin apua horkkaan ja nivuspaiseisiin. Katajalla tehtiin myös desinfiointia ja haavanhoitoa. Suomen Muurlassa marjojen ja viinan uskottiin ajavan ruttoa ja koleraa.
Lakka auttoi kuumeeseen, puna- ja keuhkotautiin sekä keripukkiin. Karpaloilla torjuttiin keripukkia, hoidettiin kuumetta ja tehtiin lapsille loishäätöjä. Karpalosiirappia myytiin apteekkien valikoimissa vatsarohtona. Tavallisin kotiapteekkien marja on ollut mustikka. Pohjoisessa kansanlääkinnässä mustikka tarjosi helpotusta ripuliin, kuumeeseen ja punatautiin. Myös Elias Lönnrot kirjoitti mustikasta kirjassaan Flora Fennica. Hänellä oli myönteistä sanottavaa lisäksi puolukasta. Ennen vanhaan puolukalla hoidettiin ilmavaivoja, kuumetta ja virtsavaivoja. ”Marjat kuivina vähän kovetuttavia, avulliset vatsataudissa. Marja-mehu vilvoittava kuumeissa”
Metsien marjat ovat olleet yhteistä omaisuutta, niiden poiminta on sallittu kaikille. 1700-luvulla Isojako toi Suomeen yksityisen maanomistuksen. Siitä huolimatta jokamiehen oikeudet säilyivät ja ne turvattiin lailla. Suurimmassa osassa Eurooppaa jokamiehen oikeuksia ei tunneta tai niitä on rajoitettu. Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Niistä nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa eikä niistä tarvitse maksaa. Jokamiehenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Lapsille marjastusta ja luonnon tuntemusta opettavat mm. päiväkodit, perhepäivähoitajat, koulut, vanhemmat, isovanhemmat ja järjestöt. Marjastusharrastuksen ylläpitämiseksi ja marjojen käytön lisäämiseksi järjestetään monenlaisia kampanjoita ja kilpailuja. Näitä ovat esimerkiksi Arktiset Aromit ry:n järjestämä Marjakaveri-kampanja ja Marjastuksen MM-kisat. 4H-yhdistykset ympäri maan kannustavat toiminnallaan nuoria luonnonmarjojen myyntipoimintaan sekä työllistävät nuoria ylläpitämillään marja-asemilla.
Perinteen tulevaisuus
Luonnonantimien hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista tiedetään yhä enemmän, mikä lisää kiinnostusta marjoihin ja niiden hyödyntämiseen. Ihmisten kasvava kiinnostus lähi- ja villiruokaan on myös omiaan edistämään luonnontuotteiden talteenottoa.
Tällä vuosikymmenellä luonnonmarjojen poimintaa ei ole tutkittu valtakunnallisin kyselytutkimuksin. Maaseudun Tulevaisuuden tekemät nettikyselyt vuodelta 2020 antavat kuitenkin viitteitä siitä, että suomalaisten marjastusinnokkuus oli ensimmäisenä koronakesänä hyvin korkealla tasolla. Suurelta osin tähän tulokseen vaikutti se, että vuonna 2020 luonnonmarjasato oli erittäin runsas. Jotkut vastaajat mainitsivat marjametsään lähtemisen syyksi myös koronapandemian. Tämä on varsin luonnollinen jatke sille, että koronan vuoksi ihmiset viettivät paljon aikaa mökeillä ja suosivat muutenkin luonnossa liikkumista.
Tuoreimman LVVI-tutkimuksen tulokset vahvistavat, että koronapandemia on lisännyt entisestään luonnon merkitystä suomalaisille. Nuorten ja nuorten aikuisten marjastukseen osallistumisessa on kuitenkin parantamisen varaa: 15-24-vuotiaista 38 % ilmoitti marjastaneensa kuluneen vuoden aikana. Osuus on sama kuin ensimmäisessä LVVI-tutkimuksessa. Eläkeläisten innostus marjastukseen on sen sijaan kasvanut entisestään: 65-74-vuotiaiden osallistumisaste on tätä nykyä jo lähes 70 %. Myös nuorten ja aikuisikäisten toivoisi löytävän marjanpoiminnan viehätyksen vanhempien ikäpolvien tapaan.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Klemettilä, H. & Jaakola, L. 2011. Mansimarjasta punapuolaan. Marjakasvien kulttuurihistoriaa. Maahenki Oy.
Maaseudun Tulevaisuus. 2020. Maaseudun Tulevaisuuden nettikysely keräsi viikon aikana 16 938 vastausta – lähes 90 vastanneista aikoo suunnata tänä vuonna marjametsään. 18.7.2020. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/feafdeaf-7636-5e06-8534-bb651a1b51b6
Maaseudun Tulevaisuus. 2020. Ennätyssato synnytti marjanpoimintahurahduksen – Näin lukijat kertovat kesän saaliistaan. 29.9.2020. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/4f645f9b-a78c-52a7-a6e0-971f42c75705
Mikkonen, H., Moisio, S. & Timonen, P. 2007. Luonnonmarjojen hyödyntäminen Suomessa. Suomussalmi: Arktiset Aromit ry.
Moisio, S. & Törrönen, R. 2008. Luonnonmarjat. Helsinki: Opetushallitus. ISBN 978-952-13-3437-5.
Neuvonen, M., Lankia, T., Kangas, K., Koivula, J., Nieminen, M., Sepponen, A.-M., Store, R. & Tyrväinen, L. 2022. Luonnon virkistyskäyttö 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 41/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-429-6
Pouta, E., Sievänen, T. & Neuvonen, M. 2006. Recreational Wild Berry Picking in Finland - Reflection of a Rural Lifestyle. Society and Natural Resources, 19: 285-304.
Ruokavirasto 2022. Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomäärät vuonna 2021. Marsi 2021. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/viljelijat/tuet-ja-rahoitus/marsi-2021-raportti.pdf
Sievänen, T. 2001. (toim.). Luonnon virkistyskäyttö 2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802.
Sievänen, T. & Neuvonen, M. 2011. (toim.). Luonnon virkistyskäyttö 2010. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf
Turtiainen, M. & Rantanen, P. 2020. Onko mustikoiden ja puolukoiden poiminta Suomessa tehostunut thaimaalaisten poimijoiden myötä? Maaseutututkimus 28(2): 61-82. https://journal.fi/maaseutututkimus/article/view/99283
Turtiainen, M. & Vaara, M. 2019. Suomalaisten kotitalouksien luonnonmarjojen poiminta alueittain v. 2011-2013. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 35. Publications of the University of Eastern Finland. epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-3171-9/urn_isbn_978-952-61-3171-9.pdf
Vaara, M. & Turtiainen, M. 2014. Luonnonmarjat kiinnostavat yhä suomalaisia. Luonnosta Sinulle – Arktiset Aromit ry:n luonnontuotealan julkaisu 1/2014. s. 12-14.
Vaara, M., Saastamoinen, O. & Turtiainen, M. 2013. Changes in wild berry picking in Finland between 1997 and 2011. Scandinavian Journal of Forest Research 28(6): 586-595.