Metallimusiikki

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metallimusiikki
Sijainti Suomi
Asiasanat metallimusiikki, hevi, heavy metal, rock-musiikki

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Metallimusiikki on 1960-80 -luvuilla syntynyt, säröiseen kitarasoundiin ja aggressiviseen säröiseen lauluun pohjaava, rock-musiikkia raskaampi ja nopeatempoisempi musiikkilaji, jota soittavat siihen keskittyneet n. 2-10 soittajan yhtyeet. Metallimusiikissa sähkökitaroiden ja laulun lisäksi yleisimmin käytettävät instrumentit ovat bassokitara, rummut ja joissain metallin alalajeissa syntetisaattorit. Jotkin genret hyödyntävät myös muita soittimia, kuten orkesteri- ja kansanmusiikkisoittimia.

Laajemmin käsiteltynä metalli on myös oma kulttuurinsa, joka on syntynyt sitä soittavien yhtyeiden tekemän musiikin ympärille. Sen harjoittajat ovat musiikista kiinnostuneita henkilöitä, jotka kuuntelevat metallimusiikkia yksin tai yhdessä muiden kanssa ja käyvät keikoilla sekä festivaaleilla. Metalliharrastajat muodostavat järjestöjä, omia yhtyeitään ja muita yhteisöjä, joiden puitteissa kulttuuria luodaan ja ylläpidetään. Itse metallimusiikkia tuottavat harrastelija- ja ammattimuusikot, joiden yhtyeet soittavat ja levyttävät useaan eri metallin genreen kuuluvaa musiikkia.

Metallista on aikain saatossa tullut maailmanlaajuinen ilmiö, ja sitä kuuntelevat sadat tuhannet ihmiset ympäri maapalloa. Etenkin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa musiikkilaji nauttii poikkeuksellisen laajaa suosiota, joskaan syytä tälle ei ole koskaan kyetty määrittelemään. Nykyään metallikulttuurin maailmanlaajuista suosiota tehostavat myös internetin suoratoistopalvelut, joihin monet yhtyeet lataavat musiikkiaan, ja joista yksityishenkilöt saavat musiikkia helposti kuunneltavakseen.

Metallimusiikkia myös tutkitaan akateemisesti yliopistoissa, kuten Espoon Aalto-yliopistossa. Lisäksi Suomessa järjestetään kansainvälisiä metallimusiikin tutkimuksen seminaareja, joihin aiheen erityisosaajat kokoontuvat jakamaan havaintojaan.

Perinteen harjoittaminen

Metallimusiikki ja sen ympärille muodostunut metallikulttuuri ovat monitahoinen kokonaisuus. Alunperin metalli oli musiikin laji, joka ammensi rock- ja punk-musiikeille tyypillisestä palosta tehdä valtavirrasta poikkeavaa ja vahvasti kantaaottavaa musiikkia, ja siksi sitä ja siihen osallistumista on varsinkin metallin alkuaikoina pidetty kapinana vallitsevia normeja vastaan. Metalli on kuitenkin historiansa saatossa muuttunut yhä itsenäisemmäksi ja omista lähtökohdistaan ponnistavaksi kulttuurin alaksi. Nykyisin metallikulttuuri on keskittymistä musiikkiin ja sen välittämään tunnemaailmaan. Siihen kuuluvat olennaisina osina musiikin tekemisen ja sen kuuntelemisen lisäksi keikka- ja festivaalikulttuurit.

Metallimusiikki jakautuu kymmeniin eri genreihin. Niiden suosio ja koko vaihtelevat suurista pieniin, ja jokaisella on oma vannoutunut kuuntelijakuntansa ja omat tunnuspiirteensä. Tunnetuimmat ja eniten ihmisten kuvaan metallista vaikuttavat genret ovat thrash metal, black metal ja death metal sekä astetta pienempien yleisöjen keskuudessa suositut power metal, folk metal ja symphonic metal.

Thrash metal on melodisesti yksinkertaiseen ja nopeatempoiseen kitarasoitantaan perustuva aggressiivinen metalligenre, joka tunnetaan erityisesti sen neljästä suuresta amerikkalaisesta yhtyeestä Anthraxista, Megadethistä, Metallicasta ja Slayerista. Genre on myös Suomessa erittäin suosittu, ja on ollut nostamassa Suomea metallin maailmankartalle 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa suurta suosiota nauttineen Children of Bodomin myötä. Metalliväen keskuudessa thrashia pidetään kaikista yksinkertaisimpana metallin lajina, minkä takia se toimii monelle uudelle metallifanille porttina sisään metallimaailmaan.

Black metallin juuret ovat 80-luvun Britanniassa ja 90-luvun Norjassa, joissa raskaasta rockista kehitettiin yhä raskaampaa ja soundiltaan pimeämpää musiikkia. Sen laulutyyli on yleensä kirkuvaa ja soitanta diskanttista, joskin usein melodista. Black metal on tunnettu näyttävästä estetiikastaan, joka perustuu pitkälti kantaaottavaan uskonnonvastaiseen symboliikkaan ja yleisesti pahoina pidetyillä asioilla leikittelemiseen niin musiikissa kuin kannattajiensa ulkoasuissakin. Black metallia on pidetään usein satanistisena tyylinä siihen vihkiytymättömien toimesta, johtuen monen black metal -yhtyeen ahkerasta satanististen symbolien käytöstä. Useimmat näistä yhtyeistä kuitenkin kieltävät syytökset.

Kolmas suuri metalligenre, death metal, on thrash metallin tapaan erittäin nopeatempoista ja kitaravetoista. Se eroaa thrashista kuitenkin matalalla ja mörisevällä laulutavallaan, erittäin nopealla rumpusoitannallaan sekä melodisilla kitarariffeillään, jotka voivat olla hyvinkin monipuolisia. Aihepiireinä death metallissa käytetään nimensä mukaisesti yleensä kuolemaa ja kärsimystä sekä usein myös sotaa. Siinä missä thrash metal yleensä jättää aggressiivisen kuvailun pintaraapaisuksi, death metal vie sen yleensä syvemmälle, mistä johtuen death metal on tyypillisesti etenkin nuorten miesten suosiossa.

Pienemmistä metalligenreistä Suomesa varteenotettavimmat ovat sankarimaista ja nopeatempoisen melodista kitaramusiikkia hyväkseen käyttävä, yleensä puhtaaseen lauluun pohjautuva power metal, vähemmän aggressiivista metallia ja kansanmusiikkia erilaisilla soitinyhdistelmillään ja kansamusiikkiteemoillaan yhdistävä folk metal, orkesterisoittimia ja kuorolaulua metalliin yhdistävä symphonic metal ja erityisesti pakanallisia ja historiallisia aiheita käsittelevä pagan metal. Suomi on vahva tekijä myös pienemmillä metallin aloilla, joilla etenkin yhtyeet kuten Korpiklaani, Nightwish ja Moonsorrow ovat herättäneet suurta suosiota.

Genrejen monipuolisuudesta huolimatta metallin eri genrejen ja niiden kuuntelijoiden välillä vallitsee tyypillisesti sopusointu ja suurin osa metallin kuuntelijoista kuuntelee useampaa kuin yhtä genreä. Lisäksi monet metalliyhtyeet soittavat useampaa genreä sekoittavaa musiikkia, mikä tuo genrejen kannattajakuntia lähemmäs toisiaan.

Tärkein metallikulttuurin harjoittamistapa on keikkakulttuuri. Metalliyhtyeet esiintyvät livebaareissa, klubeilla, areenoilla ja stadioneilla sekä musiikkifestivaaleilla ja yhtyeiden fanit kerääntyvät aktiivisesti kuuntelemaan musiikkia. Keikoilla useimmiten seistään, ja jotkut yleisön jäsenet “headbangaavat” tai “moshaavat”, eli heiluttavat käsiään, päitään ja tyypillisesti pitkiä hiuksiaan musiikin tahdissa. Nopeampien ja aggressiivisempien metallilajien keikoilla innostuneimmat kuuntelijat muodostavat “pittejä”, eli pieniä alueita yleisön seassa, joissa osallistumishaluiset katsojat juoksevat toisiaan päin ja tönivät toisiaan musiikin energisoimina, varoen kuitenkin herrasmiesmäisesti satuttamasta toisiansa.

Myös festivaaleilla vieraileminen on suosittua, ja niitä järjestetään ympäri vuoden useita. Parhaiten tunnettu Suomessa järjestettävä festivaali on kesäisin Helsingissä järjestettävä Tuska, jonne ihmiset tulevat myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Tuska-festivaali keräsi vuonna 2017 noin 37 000 kävijää ja on yleisömäärältään pohjoismaiden suurin. Tuskan lisäksi kesän metallifestivaalit, kuten Steelfest, Rockfest ja Nummirock vetävät kukin yli kymmentuhatpäisen yleisön. Näiden lisäksi pienempiä tapahtumia on kymmeniä.

Perinteen taustaa ja historiaa

Metallimusiikki kehittyi blues- ja rock-muusikkojen keskuudessa 60- ja 70-luvuilta eteenpäin, sekoittuen osittain myös samaan aikaan syntyneeseen punk-liikkeeseen. Tyyli muodostui ajan rock-muusikkojen kokeillessa, miltä kuulostaa soittaa kovempaa ja nopeammin. Soitto vetosi aina vain laajempiin yleisöihin ja musiikkilajin tyyli vakiintui. Metallille tyypillisen laulutavan musiikkiin toivat yhtyeet kuten Deep Purple ja Led Zeppelin, joiden inspiroimina muut yhtyeet alkoivat hyödyntää raskaampaan soundiin sopivaa laulua laajamittaisesti.

Musiikkilaji jatkoi kehitystään läpi 70-luvun ja alkoi eriytyä eri genreikseen 80-luvulla, jolloin Yhdysvalloissa syntyivät thrash ja death metal ja Iso-Britanniassa alkuperäinen black metal. Myös power metallin alkeet löivät itseään läpi samoihin aikoihin. 90-luvulta eteenpäin metallin eri tyylilajit ovat vahvistaneet omia piirteitään ja vakiintuneet noudattamaan samoja tyylisuunnille ominaisia soittotapoja. Metalli on alkanut fuusioitua muiden perinteisempien musiikkilajien kanssa, ja kansanmusiikin ja orkesterimusiikin ohella nykyiseltä metallikartalta löytää myös vahvan jazz-vaikutteista metallia.

Suomeen metallimusiikki levisi viiveellä. Euroopassa kuunneltu musiikki päätyi Suomeen samoihin aikoihin kuin kaikkialle muuallekin, mutta kesti aina 80-luvulle asti, ennen kuin tyylilaji löi itsensä läpi suomalaisten soittamana. Keravalla vuonna 1985 alkunsa saanut thrash metal -yhtye Stone oli ensimmäinen suurempaa suosiota kerännyt metalliyhtye, ja sen voidaankin katsoa olleen merkittävä tekijä Suomen metallikulttuurin kehityksessä.

Seuraavien viidentoista vuoden aikana, aina vuosituhannen vaihteeseen asti, yhä useampi metalliyhtye pääsi parrasvaloihin, ja 90-luvun loppupuolelta alkaen yhtyeet kuten Children of Bodom, Stratovarius, Sonata Arctica ja HIM päätyivät kiertämään ympäri maailmaa noustuaan koko metallimaailman tietoisuuteen. 2000-luvun puolella perustettu kiteeläinen symphonic metal -yhtye Nightwish nousi Suomen historian kuunnelluimmaksi ja myydyimmäksi yhtyeeksi ulkomailla ja pitää paikkaa edelleen.

Tunnettu yhtye on myös Lordi, joka nosti suomalaisen metallin maailmanmaineeseen muidenkin kuin metallifanien keskuudessa voittamalla Euroviisut vuonna 2006. Metallihuuma on näkynyt myös esimerkiksi Suomen Idols-laulukilpailussa, metallilaulaja Ari Koivusen voitettua kilpailun vuonna 2007.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Metallimusiikki eroaa perinteisestä järjestäytyneemmästä kansanperinteestä siinä, miten sitä välitetään eteenpäin ja miten ihmiset sen löytävät. Metallikulttuurin lähtökohdat ovat yksilöissä ja heidän henkilökohtaisissa mieltymyksissään ja tavoissaan, eikä sitä varsinaisesti harrasteta samalla tavalla kuin monia muita kulttuurin muotoja. Musiikin kuunteleminen ja sen soittaminen, yhtyeiden perustaminen ja niihin liittyminen sekä erilaisissa seurueissa ja järjestöissä metallin harrastaminen ovat kaikki hyvin yksilökohtaisia tapoja harjoittaa kulttuuria. Tästä johtuen metallikulttuuri välittyy lähinnä passiivisesti musiikin kuulemisen ja siitä kiinnostumisen kautta.

Useimmiten metallimusiikki löydetään teini-iässä, jolloin siihen tavallisesti liittyy oman identiteetin rakentamista. Musiikki leviää kouluissa ja kaveripiireissä sekä internetissä nuorten ollessa yhteyksissä toisiinsa ja muihin metallia kuunteleviin tahoihin, yleensä vanhempiin kuuntelijoihin. Monesti metalli-innostus syntyy myös jonkun metallia kuuntelevan perheenjäsenen myötävaikutuksella, kun nuoret päätyvät kosketuksiin metallin ja metallikulttuurin kanssa. Metallikulttuuria välitetään eteenpäin myös erilaisissa monen musiikin alan konserttitapahtumissa ja laajan kirjon festivaaleilla, joilla niin nuoret kuin vanhemmatkin musiikkilajista aiemmin tietämättömät ihmiset saavat ensikosketuksiansa metalliin. Myös erilaiset järjestöt ja työpaikat ovat musiikin tyypillisiä välityspaikkoja.

Nykyisin metallia välitetään Suomessa myös systemaattisemmin. Suomeen on syntynyt useampia aina vain nuoremmille musiikkitarjontaansa suuntaavia metalliyhtyeitä, kuten viime vuosina lapsien sydämiä dinosaurus-puvuillansa valloittanut Hevisaurus, ja metallikulttuuria on nähtävillä välillä myös television lastenohjelmissa ja nuorten sarjoissa. Metallimuusikot ovat myös siirtyneet tekemään laajempaa yleisöä puhuttelevaa musiikkia tehdäkseen musiikkilajia tutummaksi ja turvallisemmaksi erilaisten kiertueiden ja tapahtumien muodossa. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää jo useamman vuoden suomalaisten metallitähtien pyörittämää Raskasta Joulua -kiertuetta, jolla metalliartistit kiertävät ympäri Suomen areenoita esittämässä joululaulujen metalliversioita.

Perinteen tulevaisuus

Metallimusiikin tulevaisuus näyttää valoisalta. Musiikin kuuntelijamäärät kasvavat koko ajan, ja siitä on kehkeytymässä tärkeä suomalainen vientivaltti ulkomaille. Kansainvälisesti kuuluisat yhtyeet kuten Nightwish, Amorphis, Ensiferum ja Moonsorrow luovat Suomi-kuvaa maailmalla ja ovat osiltaan vaikuttamassa ulkomaalaisten ihmisten mielenkiintoon Suomea ja suomalaista kulttuuria kohtaan.

Soittajien määrä on kasvussa, ja metallimusiikkia myös opetetaan jonkin verran musiikkikouluissa (esimerkiksi Helsingin Pop & Jazz konservatoriossa ja internetissä vaikuttavassa suomalaisessa Rockway-musiikkiopistossa). Lisäksi monet kokeneet metallimuusikot järjestävät omia yksityistunteja ja osallistuvat kansalaisopistojen tarjoamille musiikin kursseille opettajina. Halukkaita oppilaita on niin paljon, että opetustarjonta ei aina riitä vastaamaan nuorten kysyntään. Sopivista keikkapaikoista ja treenipaikoista on paikoitellen kova pula, mikä osaltaan vaikuttaa tulevaisuuden kehitykseen.

Metallimusiikin kehitystä tukevat muun muassa Music Finland ja Muusikoiden Liitto, jotka myöntävät erilaisia rahallisia avustuksia ja valmentautumismahdollisuuksia aloitteleville muusikoille ja yhtyeille. Metallimuusikoita tukevat myös edunvalvontajärjestöt Teosto ja Gramex, jotka vahtivat metalliyhtyeiden musiikin käyttöä ja vahtivat, että yhtyeet saavat esitetystä materiaalistansa korvauksia.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

HYRMY (Helsingin Yliopiston Raskaan Musiikin Ystävät)

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Internetlähteet:

Tuska-festivaalista - http://www.tuska-festival.fi/fi/uutiset/tuska-teki-kavijaennatyksen-37-000-hevaria-juhli-suvilahdessa

Metalliensyklopedia - https://www.metal-archives.com/

Kirjalähteet:

Pierry, Michael (2013). The LCC Number of the Beast: A Guide to Metal Music and Resources for Librarians, Music Reference Services Quarterly 16 (3), pp. 141-159.

Karjalainen, Toni-Matti & Kärki, Kimi (eds.) (2015). Modern Heavy Metal: Markets, Practices and Cultures. Conference Proceedings. Helsinki: Aalto University School of Business.

Karjalainen, Toni-Matti (2012). The Epic Saga of Finnish Metal. Music Business Journal, Berklee College of Music, 7(5), 13(-16).