Miniatyyripeli- eli figuharrastuskulttuuri
| Miniatyyripeli- eli figuharrastuskulttuuri | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Suomessa on tuhansia miniatyyri- eli figupeliharrastajia. Harrastuksen luonteen vuoksi tarkkaa lukumäärää on kuitenkin mahdotonta arvioida. Harrastajakunta on taustojensa osalta moninainen: osa on vastikään aloittaneita, osa jatkanut jo vuosikymmenten ajan, ja osa taas on aikuisiällä palannut uudelleen lapsuuden tai nuoruuden harrastuksensa pariin. Onpa perinteen pariin päädytty myös jo seuraavissa harrastajasukupolvissa.
Miniatyyripeliharrastukseen kuuluu monia eri osa-alueita ja sitä voi harrastaa monin eri tavoin. Harrastukseen kuuluu vahvasti yhdessä tekeminen ja sosiaalisuus. Vaikka hahmojen rakentamista ja maalausta voi tehdä yksin, ovat digitaaliset alustat (verkkosivut, sosiaalinen media, striimauspalvelut) lisänneet yhdessä tekemistä myös näissä osa-alueissa.
Monilta paikkakunnilta löytyy erilaisia harrastusryhmiä ja -yhteisöitä, jotka voivat vaihdella muutaman hengen epämuodollisista peliporukoista suuriin, kymmenien tai satojen henkien rekisteröityneisiin yhdistyksiin. Peliharrastusryhmien tai -kerhojen lisäksi myös internetistä löytyy monia ryhmiä ja yhteisöjä. Osa näistä on perustettu lähialueen harrastajien viestintäkanaviksi, osa taas valtakunnallisesti harrastusta tukeviksi alustoiksi. Harrastajat voivat kuulua samanaikaisesti useaan eri ryhmään, joissa jaetaan kuvia omista maalauksista, keskustellaan harrastuksesta, etsitään peliseuraa tai ostetaan ja myydään harrastustarvikkeita. Suomalaisten ryhmien lisäksi monet harrastajat kuuluvat myös kansainvälisiin ryhmiin.
Kulttuurin sisällä on erilaisia alaryhmiä, joissa voi olla erilaisia painotuksia esimerkiksi maalaamiseen, pelaamiseen tai harrastuksen teemoihin (historia, sci-fi, fantasia) liittyen. Näiden harrastajien tai alaryhmien yhteisenä nimittäjänä on kuitenkin laajempi miniatyyripeliharrastus
Perinteen harjoittaminen
Miniatyyripelit (figupelit) ovat monipuolinen harrastus. Siihen kuuluu pelihahmojen rakentamista, maalaamista ja keräilyä, hahmoilla pelaamista, pelien taustatarinoihin ja -maailmoihin tutustumista sekä erilaista suunnittelua, kuten oman peliarmeijan valmistelua taustatarinoiden kirjoittamisesta lähtien. Osa harrastajista keskittyy pelkästään rakentamiseen ja maalaamiseen, osa pelkästään pelaamiseen, mutta yleensä harrastukseen kuuluu useampia em. osa-alueista.
Nimensä mukaisesti miniatyyrit ovat pienoismallihahmoja. Paljon käytössä oleva termi figu on lyhenne sanasta figuuri, joka tarkoittaa hahmoa. Perinteisestä pienoismalliharrastuksesta poiketen figut ovat myös pelivälineitä. Niillä voi pelata mm. erilaisia taistelupelejä, jotka voivat sijoittua joko historiaan, tulevaisuuteen tai erilaisiin fantasiamaailmoihin. Monet roolipelaajat käyttävät figuja pelatessaan pöytäroolipelejä. Figupeliharrastus yhdistääkin monen eri harrastuksen osia: perinteistä pienoismallirakentamista ja kädentaitoja, lauta- tai roolipelimäistä pelaamista sekä scifiä, fantasiaa tai historiaa.
Tavallisesti miniatyyrihahmot kootaan itse valmiista osista. Nykyään hahmot ovat pääasiassa muovia, mutta ne voivat olla valmistajasta riippuen myös metallisia tai hartsisia. 3D-tulostamisen avulla on mahdollista tulostaa hahmoja käytettäväksi. Osa harrastajista saattaa myös itse alusta pitäen tehdä eli ”skulptata” figuja muovailumassoilla tai 3D-mallinnusohjelmistoilla.
Figupakkauksissa on useimmiten ohjeet hahmojen kasaamisesta. Mikään ei kuitenkaan estä muokkaamasta figuja eli konvertoida niitä. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla yhden osan vaihtamisesta erilaiseksi. Jotkut harrastajat kokevat konvertoinnin kiinnostavimmaksi osaksi harrastusta ja he saattavat yhdistää useiden eri hahmojen palasia yhdeksi ainutlaatuiseksi figuksi.
Rakentamisen jälkeen miniatyyrit yleensä maalataan. Varsinaisesti pelaamisen kannalta tämä ei ole välttämätöntä, mutta harrastus on lähtökohtaisesti hyvin visuaalinen. Maalaustyylejä on monia. Yleensä hahmot maalataan siveltimellä figuille tarkoitetuilla akryylimaaleilla. Kulttuuriin kuuluu itse opettelun lisäksi myös neuvojen saaminen muilta harrastajilta joko yhdessä tekemällä, netistä kyselemällä ja lukemalla, tai opastusvideoilta. Myös oman osaamisen välittäminen ja neuvojen jakaminen on osa harrastamisen kenttää.
Kaikkia miniatyyrejä ei ole tarkoitettu pelikäyttöön. Osa harrastajista maalaakin esimerkiksi dioraamoja tai rintakuvia, joista molemmat ovat verrattavissa koriste- tai taide-esineisiin. Maalaaminen ei myöskään kiinnosta kaikki harrastajia. Jotkut saattavat jättää hahmonsa maalaamatta, tai maalauttaa figunsa maksua vastaan. Lisäksi joissain peleissä hahmot myydään valmiiksi maalattuina. Tosin osa harrastajista maalaa nämäkin figut mieluisamman näköisiksi.
Miniatyyreja on eri mittakaavaa. Yleisin ovat 28-32 mm -kokoluokka, jolloin ihmishahmon korkeus on noin 3 cm. Figut voivat kuitenkin olla tätä pienempiä tai suurempia, ihmishahmot voivat pienimmillään olla vain muutaman millimetrin korkuisia. Joissain peleissä käytössä voi olla vain muutamia figuja, toisissa jopa satoja tai tuhansia.
Peleissä on omat sääntönsä, joita voi verrata lautapeleihin. Pääasiassa miniatyyripelit eroavat lautapeleistä niin, että usein pelialueena toimii pelilaudan sijaan erikseen ostetut tai itse rakennetut pelimaastot. Käytössä voi olla esimerkiksi metsiä, mäkiä, raunioita, luolastoja tai avaruusasemia, pelin teemasta riippuen.
Yleensä peleissä taistellaan, sillä konflikti luo kiinnostavan, mutta samalla helposti ymmärrettävän lähtökohdan. Peleissä käytetään usein noppia selvittämään taisteluiden tuloksia. Nopat tai erilaiset korttipakat lisäävät peliin satunnaisuutta, mikä tuo peleihin tuurielementtejä pelkän taidon rinnalle.
Varsinaisten figupelien lisäksi on olemassa lautapelejä, joissa miniatyyrejä käytetään pelinappuloina. Ero varsinaisten figupelien suhteen ei ole aina selkeä. Lisäksi monissa pöytäroolipeleissä käytetään figuja pelihahmoina. Figupelit eivät kuitenkaan ole roolipelejä, vaikka osassa peleistä on roolipelimäisiä piirteitä, kuten hahmojen kehittymistä pelien välissä tai niiden aikana.
Figupelejä voi pelata monin eri tavoin. Pelejä voi pelata yksittäisinä taisteluina, mutta niihin voi yhdistää tarinankerrontaa ja linkittää useampia pelejä yhteen kampanjoiksi, tai pelata kilpailullisesti liigoissa ja turnauksissa. Pelitapahtumat ovat hyvä keino tutustua muihin harrastajiin ja saada uutta peliseuraa.
Perinteen taustaa ja historiaa
Tunnetuimmat figupelit ovat fantasiateemainen Warhammer ja sci-fi -teemainen Warhammer 40000. Näiden pelien ympärille on kirjoitettu tuhansia sivuja taustatarinoita, satoja romaaneja, tehty useita tietokone- ja konsolipelejä, ja jopa elokuva. Tarjolla on toki paljon erilaisia vaihtoehtoja muista fantasia- ja sci-fi -teemoista ja eri historiallisilta aikakausilta. Pelit vaihtelevat sen mukaan, kuinka paljon valmistelua, maastoa tai erilaisia hahmoja ne tarvitsevat, millaiset säännöt niissä on, ja kuinka paljon aikaa yhteen peliin menee.
Nykymuotoisten, kaupallisilla säännöillä pelattavien miniatyyripelien harrastajia on ollut Suomessa 1980-luvulta alkaen. Kuitenkin jo paljon aikaisemmin miniatyyreja, tuolloin “muovisotilaita” tai pienoismalleja, on voitu käyttää sotapelaamiseen. Tämänkaltaisella figupelaamisella on pitkät juuret etenkin puolustusvoimissa ja sotaharrastajien parissa. Esimerkiksi Suomen pelimuseossa on esillä Reijo Pauluksen Sotapeli 1950-luvulta ja Kansallismuseosta löytyy mm. Laivastopeli, jota on pelattu jo 1940-luvulla.
Varsinaisesti laajempaan suosioon harrastus levisi 1990- ja 2000-luvuilla, jolloin etenkin Warhammer- ja Warhammer 40000 -pelit saivat suuren suosion peliharrastajien keskuudessa. Vaikka kyseessä on eri harrastus, ovat miniatyyrit ja miniatyyripelit liittyneet Suomessa koko historiansa läheisesti myös roolipeliharrastukseen ja -harrastajiin, esimerkiksi miniatyyrien käytössä Dungeons & Dragonsissa ja muissa roolipeleissä.
Harrastus on näkynyt erilaisissa pelitapahtumissa 1990-luvulta alkaen. Vuodesta 1994 lähtien vuosittain järjestetyn roolipelitapahtuma Ropeconin ohjelmaan on kuulunut paljon miniatyyripelaamiseen liittyvää sisältöä, kuten peliturnauksia, maalaustyöpajoja ja -kilpailuita sekä luentoja. Harrastuksen sisällä järjestetään sekä Suomessa että kansainvälisesti erilaisia kilpailuja maalaamiseen ja pelaamiseen liittyen sekä jaetaan myös muita palkintoja.
Suomalaiset harrastajat ovat menestyneet näissä kilpailuissa myös kansainvälisesti: Tuomas Lähdeoja voitti Englannissa vuosina 1999 ja 2001 Warhammer 40000 -miniatyyripelin “MM-turnauksen” eli Grand Tournamentin, Mikael Silvanto ja Miika Bergdahl ovat puolestaan voittaneet pokaaleita kansainvälisessä Golden Daemon -maalauskilpailussa. Lisäksi Mika Joensuu sai vuonna 2020 kansainvälisen Warhammer Heroes -tunnustuksen mm. miniatyyripeliharrastuksen monipuolisesta edistämisestä ja sen hyödyntämisestä myös nuorisotyössä.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Eri puolilla Suomea toimii erilaisia peliryhmiä ja -yhteisöitä, joista monet ovat avoimia myös uusille harrastajille. Näissä harrasteryhmissä voi päästä kokeilemaan harrastusta, mutta saada myös neuvoja harrastuksen eri osa-alueisiin.
Suomessa järjestetään vuosittain useita erilaisia pelitapahtumia, joissa on mukana miniatyyripeliharrastukseen liittyvää ohjelmaa, kuten peliturnauksia, maalauskilpailuita ja työpajoja. Näiden tarkoituksena on tarjota harrastajille kokoontumispaikkoja, mutta myös lisätä harrastuksen tunnettuutta ja kannustaa mukaan sekä uusia että palaavia harrastajia. Myös osassa kirjastoista ja nuorisotiloista järjestetään miniatyyripelitoimintaa tai aiheeseen liittyviä (taide-)näyttelyitä, harrastekerhoja ja työpajoja. Harrastuksen monipuolisuuden vuoksi se sopii hyvin myös lasten ja nuorten ohjattuun kerhotoimintaan.
Suuremmilla paikkakunnilla on harrastustarvikkeita myyviä pelikauppoja, joista hahmojen ja tarvikkeiden ostamisen lisäksi voi saada apua harrastuksen aloittamiseen liittyen. Monissa pelikaupoissa on mahdollista päästä pelaamaan harjoituspelejä tai testata opastettuna figujen rakentamista ja maalausta, jotta harrastusta on mahdollista kokeilla ennen omien tarvikkeiden hankintaa. Osassa pelikaupoista on myös tarjolla pelitiloja sekä peliseuraa, jolloin pelikaupoista saattaa muodostua alueen harrastajien kokoontumispaikkoja.
Miniatyyripeliharrastuskulttuurissa on myös aktiivinen kansainvälinen ulottuvuus erilaisten verkkoryhmien ja sosiaalisen median kanavien kautta. Myös Suomesta on viime vuosien aikana osallistuttu aiempaa enemmän esimerkiksi kansainvälisiin peliturnauksiin eri puolilla maailmaa ja saatu mukaan kansainvälisiä pelaajia kotimaisiin suurtapahtumiin.
Perinteen tulevaisuus
Miniatyyripeliharrastuskulttuuri on onnistunut muokkautumaan vuosien aikana teknologisen kehityksen mukana, hyödyntäen esimerkiksi internetiä, sosiaalista mediaa ja 3D-tulostamisen mahdollisuuksia. Vaikka harrastuksessa hyödynnetään digitaalisia välineitä, toimii se myös vastapainona digitalisoituvalle yhteiskunnalle, tarjoamalla mahdollisuuden tehdä jotain konkreettista ja kädentaitoja vaativaa. Harrastus on myös hyötynyt viime vuosina esimerkiksi sen tunnetuimpien pelien (Warhammer ja Warhammer 40000) näkymisestä mediassa: pelimaailmoihin pohjautuen on tehty digitaalisia pelejä, suunnitteilla on tv-sarja, ja myös moni julkisuuden henkilö on tuonut esille harrastavansa miniatyyripelejä.
Suuri osa miniatyyripeliharrastajista on aikuisia. Harrastuksen jatkumisen kannalta olisi tärkeää huolehtia, että sen pariin löytää uusia harrastajia myös nuoremmista sukupolvista. Tätä varten esimerkiksi erilaisten pelitapahtumien ja nuorten harrastuskerhojen edistäminen on harrastuksen tulevaisuuden kannalta tärkeää.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Etelä-Karjalan Miniatyyrikilta Ry
Figuprojektien vertaisryhmä -harrastusyhteisö
Hyvinkää-Uusimaa Blood Bowl League (HUBBLe)
Kajaanin rooli- ja lautapeliyhdistys Karly RY
Mordheim-yhteisö / Tuomas Pirinen
Pöllökarhut ry - Porin Pöytäpeliseura
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Figukirppis, Facebook-ryhmä
Figuprojektien vertaisryhmä, Facebook-ryhmä
Sotavasara.net, -foorumi
Wikipedia: Miniatyyripeli
Wikipedia: Ropecon
Kirjallisuus
Joensuu, Mika 2014. Joukkoistaminen ja verkon parvet nuorisotyön välineinä HypeCon-toiminta ja Impulssi-toimintamalli. YAMK-opinnäytetyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak).
Joensuu, Mika 2014. Pelitalo-konsepti Hyvinkään Nuorisopalveluissa. Teoksessa Lauha, Heikki (toim.) Nuorisotyö pelaa. Helsinki: Verke – Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus, 21–25.
Meriläinen, Mikko; Stenros, Jaakko; Heljakka, Katriina 2020. More Than Wargaming : Exploring the Miniaturing Pastime.
Timonen, Aasa 2021. Synkän tulevaisuuden tarinamaailmat : transmediaalinen tarinankerronta Warhammer-harrastuksessa. Pro Gradu -tutkielma, Turun yliopisto, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos.