Moottorisahaveisto

Sijainti	Ilomantsi, Kivijärvi, Kuusamo, Kainuu, Suomi
Asiasanat	taide, taidekäsityö, taidepuistot, taidot, ympäristötaide, veistotaide, kuvanveisto, veistospuistot, veisto, veistokset, puu (luonnonmateriaalit), moottorisahat, puuveistokset

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Puunveistolla on pitkät perinteet sekä käytännöllisiin että koristeellisiin tarpeisiin. Veistoa on tehty monenlaisin työkaluin, taltoin, puukoin, kirvein. Moottorisahojen tultua aluksi metsätalouden työvälineeksi on niiden käyttö laajentunut myös luovaan ilmaisuun. Suomalaisissa pihapiireissä onkin jo vuosikymmenien ajan nähty puusta veistettyjä eläinhahmoja – karhuja, hirviä, pöllöjä, koiria...

Ensimmäiset moottorisahaveistäjät olivat metsureita, jotka oman työnsä ohella alkoivat tehdä veistoksia ja kalusteita moottorisahaa käyttäen. Sittemmin mukaan on tullut myös paljon nuoria sekä henkilöitä, joilla ei ole entuudestaan moottorisahan käytön kokemusta. Lisäksi jotkut kuvanveistäjät ovat ottaneet moottorisahan taiteensa tekemisen välineeksi. Tyypillisin moottorisahaveiston materiaali on puu, mutta myös jäästä tehdään veistoksia.

Moottorisahaveistäjien kesken on muodostunut keskinäisiä verkostoja, joissa seurataan tiiviisti toinen toisensa tekemistä. Keskinäistä yhteydenpitoa pitää yllä mm. lähes tuhannen seuraajan Facebook-sivu ”Moottorisahaveistos fanit”. Veistäjät myös kohtaavat toisiaan eri puolilla Suomea järjestettävien lukuisien tapahtumien ja veistokurssien kautta.

Eri tahot järjestävät moottorisahaveistäjille kilpailuja ja näytöksiä, joissa veistäjät voivat esitellä taitojaan, mitellä paremmuudestaan ja tavata toisiaan. Säännöllinen vuotuinen tapahtuma on moottorisahaveiston suomenmestaruuskilpailu, jonka käytännön järjestäjätahot ovat vaihtuvia; tapahtuman konseptia hallitsee Puunveistäjät ry.

Keskeinen alan valtakunnallinen kehittäjä on ollut Maaseudun Sivistysliiton Ilomantsiin perustama Karhufestivaali-tapahtuma karhunveistokilpailuineen. Tapahtuma sai alkunsa vuonna 2014 kansainvälisen, EU:n maaseuturahoituksella toteutetun Puusta pitkään -hankkeen yhteydessä. Jo alkuvaiheestaan alkaen tapahtuma panosti veistäjien esille nostamiseen viestintävälineissä, moottorisahaveiston tunnetuksi tekemiseen ja kansainvälisten yhteyksien luomiseen. Karhufestivaali ja sen myötä Ilomantsin kylämaisemaan luotu veistospuisto on useiden vuosien ajan kuulunut Euroopan kulttuuriympäristöpäivien ohjelmistoon.

Uusimpiin veistotapahtumiin lukeutuu mm. Kivijärvellä vuosittain toteutettava Moottorisaha soikoon -kilpailu.

Moottorisahaveistoa harjoitetaan maailmanlaajuisesti. Lajin piirissä järjestetään myös kansainvälisiä kilpailuja. Aktiivisia maita ovat mm. Baltian maat, Saksa, Italia ja USA. Pitkät perinteet on mm. Skotlannissa järjestettävällä Carve Carrbridge -tapahtumalla. Siperian Tomskissa järjestettävät veistotapahtumat ovat olleet alan suurimpia kansainvälisiä kohtaamisia, mutta Venäjän alettua hyökkäyssodan Ukrainaan läntiset yhteydet tapahtumaan ovat katkenneet.

Perinteen harjoittaminen

Monilla moottorisahaveistäjillä on jo ammattinsa ja taustansa puolesta vankat taidot moottorisahan käsittelystä ja puumateriaalin luonteen tuntemus. Veistäjän taidon kehittymistä ja kartuttamista on usein edistänyt kokeneempien veistäjien antamat esikuvat sekä lajin jatkuvasti laajentuvan kilpailu- ja tapahtumatoiminnan seuraaminen ja veistokursseille osallistuminen.

Veistäjillä on erilaisia arvostuksia ja mieltymyksiä. Perinteisimmät veistäjät vannovat pelkän moottorisahan käytön nimiin ja pitävät tärkeänä, että veistos tehdään yhdestä puusta vailla liitoksia. Myös perinteisimmät veistokilpailut ovat pitäneet vallalla tällaista ihannetta.

Rinnalla on tapahtunut uudistumista, vapautumista ja tiukimmista perinteistä irtautumista. Moni veistäjä käyttää teoksissaan liitoksia, jolloin hahmoihin saa monimuotoisuutta ja liikekieltä. Moni myös mielellään käsittelee veistoksensa pinnan käyttäen veistotalttoja ja hiomakonetta. Puuveistosten tekniseen käsittelyyn kuuluu pinnan suojaaminen puutärpätillä, pellavaöljyllä, tervalla tai veistäjien itse räätälöimillä seoksilla. Tässäkin on erilaisia koulukuntia ja mieltymyksiä. Osa hyväksyy vain lahoamista estävän pintakäsittelyn, osa haluaa käyttää värejä tai polttaa veistoksen pintaa.

Moni veistäjä kuvaa itseään luontoihmiseksi, ja tämä näkyy aihevalinnoissa: ehdottomia suosikkeja ovat eläinhahmot. Karhu on muodoltaan selkeäpiirteinen eläin, josta moni veistäjä aloittaa. Karhu innoittaa kokeneetkin veistäjät monentyyppisiin tulkintoihin alkaen staattisista, toinen käpälä pystyssä seisovista karhuista mitä ilmeikkäimpiin ja eloisimpiin veistoksiin. Suosittuja aiheita ovat myös muut metsän eläimet kuten pöllö, kettu, metso, jänis ja isompaan mittaluokkaan mentäessä jopa hirvi.

Mitä moottorisahaveisto merkitsee tekijälleen ja miksi sitä tehdään? Veistäjien tarinoissa ja haastatteluissa toistuu veistämisen tuoma mielihyvä, se että omilla taidoillaan saa puusta esiin hahmon, joka joskus on suunnitelman mukainen, joskus taas tekijälleenkin yllätys. Innostavana pidetään veistämisen haasteellisuutta: miten saa vangituksi vaikkapa eläimen liikkeen ja luonteen?

Jalasjärveläinen maatalouslomittaja Raimo Hautaluoma kuvaa näin: ”Vaikka veistäminen on fyysistä hommaa kuten lomitustyökin, se palauttaa, rentouttaa ja rauhoittaa. Siinä vapautuu ja saa hyvän fiiliksen. Tosin joskus voi kulua viikkokin, ettei kerkeä veistämään. Väkisin ei sahaamaan kannata mennäkään, sillä siihen täytyy olla oikea tatsi.”

Jari Rantanen Kuhmalahdelta kuvaa yllätyksellisyyden kiehtovuutta: ”Sahatessa työ koko ajan hahmottuu, mutta se voi myös muuttua tekemisen aikana moneen kertaan puulajin, puun muotojen ja oksien mukaan.”

Sekä itäiset että amerikkalaiset moottorisahaveistämisen traditiot ovat usein koristeellisempia ja yksityiskohtaisempia kuin suomalaisten veistäjien teokset. Viime vuosina on kuitenkin voinut havaita kansainvälisten vaikutteiden leviämistä Suomeen. Esimerkiksi amerikkalaisten suosimia kotka-aiheita ja toteemimaisia veistoksia nähdään nykyisin meilläkin paljon.

Moottorisahaveistäjä Juha Käkelä on kiertänyt paljon maailmalla ja vertaillut erilaisia tekniikoita ja ilmaisutapoja. Nähtyään ulkomaisissa veistokisoissa, miten muut saivat erilaisia käsityökaluja käyttämällä ilmeikästä jälkeä aikaan, monipuolisti hän omaakin välineistöään. Käkelä toteaa: ”Karhuveistoksissa on esimerkiksi venäläisillä, kanadalaisilla ja japanilaisilla aivan omia piirteitä. Me suomalaiset olemme vähän muita jäljessä. Pitäisikin kiriä taiteellisuudessa, ei tehdä vain pönöttäviä, suorassa seisovia karhuja.”

Perinteen taustaa ja historiaa

Moottorisahat vakiintuivat Suomessa metsätalouskäyttöön 1950-luvulla, mutta olivat hyvin järeitä ja raskaita. 1970-luvulla sahat kevenivät, jolloin niiden käyttö muihinkin kuin työtarkoituksiin tuli mahdolliseksi.

Moottorisahaveiston uranuurtaja Suomessa oli kerimäkeläinen Paavo Tiihonen, jonka nimi vilahtelee monien vanhemman polven veistäjien puheissa. Tiihonen myi savotoille työvälineitä ja keksi moottorisahaveiston keinoksi esitellä myymiään sahoja. Muistitiedon mukaan Tiihosen ensimmäinen veistos 60-luvun loppupuolella oli ukkohahmo. Tiihonen oli suosittu veistäjä 80- ja 90-luvuilla. Moottorisahan käytön taiturina Tiihosella oli tapana sanoa, että sillähän voi ottaa vaikka roskan silmästä.

Ensimmäinen merkittävä alan tapahtuma oli 1980-luvun puolivälissä Iisalmessa alkunsa saanut Koljonvirran veistotapahtuma, joka jatkui aina vuoteen 2008 saakka, keskeisenä vaikuttajana moottorisahaveistäjä Erkki Rytkönen. Tapahtuma kokosi yhteen moottorisahaveiston perinteen taitajia ja kehittäjiä ja antoi sysäyksen monille myöhemmille veistokilpailuille ja -tapahtumille.

Laajimmat veistäjien joukot ja yleisömäärät on koonnut yhteen vuodesta 2014 alkaen toteutettu Ilomantsin Karhufestivaali, jossa on enimmillään ollut jopa 10.000 vierailijaa. Koronavuosina 2020–2021 festivaali toteutui pienemmässä mittakaavassa, mutta tuolloin veistotapahtumaa alettiin ensimmäisen kerran välittää suoratoistona, myös kansainvälisiä seuraajia tavoittaen. Festivaalin veistokisoissa on muutamana vuonna kilpailtu myös karhunveiston maailmanmestaruudesta, ja tittelin ovat saaneet haltuunsa vuonna 2014 Esko Heikura ja vuonna 2017 Markku Tuominen.

Suurin perinteen harjoittamiseen vaikuttava muutos on, että moottorisahaveistämiseen käytettävä laitteisto on kehittynyt mm. kevyiden ja tehokkaiden akkukäyttöisten sahojen sekä veistämiseen kehitettyjen laippojen myötä. Nykyään lähes kaikki veistäjät viimeistelevät töitänsä akku- ja sähkötyökaluilla. Ympäristötietoisuus on tuonut etenkin kilpailuihin vaatimukset ekologisten polttoaineiden ja teräketjuöljyjen käytöstä. Myös työturvallisuuteen on alettu kiinnittää entistä paremmin huomiota.

Suuri muutos on ollut myös se, että veistokursseja on toteutettu ympäri Suomea. Kurssit houkuttelevat lajin pariin lisää harrastajia, jotka eivät tähtää kilpailuihin vaan haluavat oppia veistämään omaksi ilokseen ja tehdä veistoksia omiin pihapiireihinsä.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Lajin kokeneet veistäjät ovat olleet avuliaita siirtämään taitojaan eteenpäin ja neuvomaan nuoria ja aloittelijoita lajin pariin. Oppiminen tapahtuu seuraamalla kokeneiden veistäjien toimintaa ja osallistumalla lajin kilpailuihin ja kursseille.

Kokeneista veistäjistä, jotka ovat auliisti jakaneet oppejaan perinteen kehittämiseksi voi Paavo Tiihosen lisäksi mainita mm. kuhmolaisen ”Pölökynveistäjä” Hannu Kyllösen, jonka nimi vilahtaa monen veistäjän puheissa esikuvana ja innostajana. Innoituksen antajana mainitaan myös moninkertainen suomenmestari Arvo Hietala Kangasalta. Lahden Villähteellä PuuhaMaa-veistospuistossaan Leo Laakko ja Kari Onninen ovat järjestäneet opastusta veiston vasta-alkajille. Myös nurmijärveläinen Markku Tuominen on antanut ohjausta nuoremmilleen. Konkari-kisälli-periaatteella on moni kokenut veistäjä siirtänyt taitojaan eteenpäin.

Tunnetuin veistokursseja tällä hetkellä tekevä moottorisahaveistäjä on ylöjärveläinen Juha Käkelä. Hän järjestää kursseja ympäri vuoden eri puolilla Suomea, ja häneltä on mahdollista tilata myös yksityisopetusta. Käkelä on panostanut toiminnassaan merkittävästi työturvallisuuden kehittämiseen ja vetänyt lajin piiriin aivan uusia tekijöitä.

Moottorisahaveistoa voi opiskella myös nettiin tuotetun materiaalin avulla. Maaseudun Sivistysliiton verkko-opistossa on sisällöltään laaja, ilmainen moottorisahaveistokurssi. Myös YouTubesta löytyy runsaasti alan aineistoa. Lajista on tehty lukuisia englanninkielisiä opaskirjoja.

Perinteiden välittämisen ja taitojen kehittämisen tärkeä väylä on nykyisin sosiaalinen media. Monet veistäjät toimivat aktiivisesti verkossa, jakavat veistostensa kuvia ja käyvät keskenään vuoropuhelua. Osa on myös perustanut kotisivut tai kuvagallerioita.

Perinteen turvaaminen

Moottorisahaveiston perinteen elinvoimaisuuteen ei näytä liittyvän uhkia, päinvastoin ilmiö on voimistumassa. Uusi akkusahateknologia ja kierrätyspuun käyttö tuo kiinnostavuutta lajia kohtaan entistäkin enemmän ja varmistaa moottorisahaveiston jatkuvuutta.

Mitä voisi tehdä vielä nykyistä paremmin moottorisahaveiston perinteen esille nostamiseksi? Matkailutoimijat ja kuntien kulttuuripalvelujen toteuttajat voisivat aktiivisemmin hyödyntää moottorisahaveistoa ja -veistäjiä sekä veistospuistoja osana tapahtumiensa ohjelmia, matkailureittejään ja viestintäänsä.

Moottorisahaveistäjistä löytyy helposti tietoa netin kautta, ja monet veistäjät ovat kiinnostuneita antamaan työnäytöksiä tai vaikkapa toteuttamaan maamerkeiksi sopivia veistoksia.

Yleisölle avoimia, matkailukäytössä hyödynnettäviksi sopivia julkisia moottorisahaveistosten puistoja ovat esimerkiksi Ilomantsin ”Tuhannen karhun maa”, Kivijärven Kirsikkapuisto, Arboretum Mustilan veistospolku ja Kuusamo-opiston veistoskuja. Veistokilpailujen ja -tapahtumien myötä on syntymässä myös uusia julkisia veistosryhmiä, kuten esimerkiksi Pellon kuntakeskukseen on alkanut rakentua. Monilla moottorisahaveistäjillä on omissa pihapiireissään laajoja veistoskokonaisuuksia, joihin ryhmät voivat erikseen sopien käydä tutustumassa.

Kuinka perinnettä tallennetaan?

Veistokilpailuissa syntyneitä teoksia on sijoitettu kilpailupaikkojen lähiympäristöihin julkisiksi teoksiksi ja osittain myös luetteloitu. Maaseudun Sivistysliiton ITE-taidekokoelmaan on valittu edustavia moottorisahaveistoksia Ilomantsin Karhufestivaalien veistokilpailun teoksista. Näiden kokoelmateosten tiedot ovat vapaasti katseltavissa tiedonhakupalvelu Finnassa.

Moottorisahaveiston perinnettä on myös dokumentoitu videotallenteisiin, joita löytyy mm. YouTubesta.

Moottorisahaveisto on mediaa kiinnostava laji. Tiedonhakupalveluista löytyy lukuisia aiheesta kertovia artikkeleja ja monipuolista kuvastoa.

Perinteen tulevaisuus

Moottorisahaveistäminen on Suomessa elinvoimaista, kasvavaa ja yhä suurempaa suosiota saavuttavaa perinnettä sekä veistäjien että suuren yleisön keskuudessa. Uusia veistotapahtumia ja veistoaiheisia tempauksia järjestetään eri puolilla Suomea.

Moottorisahaveisto taidemuotona rikastuttaa ja vilkastuttaa maaseudun yhteisöjä, tuo näkyvyyttä kylille ja kävijöitä tapahtumiin. Veistonäytökset kuuluvat monien messutapahtumien ohjelmaan. Veistäjiä on kutsuttu maaseudun kyliin tekemään veistoksia yhdessä kyläyhteisön kanssa ja veistäjiltä myös tilataan julkisia veistoksia. Moottorisahaveistoa on alettu nähdä myös kaupunkiympäristöissä, mm. Tampereen Ratikan tieltä kaadettujen lehmusten taideteoksiksi työstämisen myötä.

Jotkut moottorisahaveiston harjoittajat ovat perustaneet toiminimen tai yrityksen ja ovat löytäneet menestymisen mahdollisuuksia myös tuotteistamisen, yritysyhteistyön, kurssitoiminnan ja kohderyhmien laajentamisen kautta.