Muinaisuskoperinne

Sijainti	Suomi
Asiasanat	kansanusko, uskonto, uskomukset, luonto

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Suomalainen muinaisuskonto oli suomalainen valtauskonto 1100-luvulle asti. Vaikka muinaisuskonnon valtakaudesta on jo 922 vuotta, huomaa uskonnon silti elävän suomalaisien sydämissä. Muinaisuskonto elää tarinoissa ja saduissa, uskomuksissa haltioihin ja saunatonttuihin. Monelle tuttu Kalevala kertomuksineen on pohjautunut suomalaisen muinaisuskonnon mytologiasta, jumalista ja uskomuksista.

Perinteen harjoittajille löytyy omia nettisivuja ja järjestöjä, joiden kautta he pystyvät muun muassa järjestämään tapahtumia, keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan. Tämänkaltaisia nettisivuja ovat mm. Taivaannaula ry, Karhuntalo.com ja Shamaaniseura.fi. Karhun kansa on virallinen suomenuskoinen yhdyskunta, joka sai rekisteröityneen aseman 17.12.2013.

Perinteen harjoittaminen

Monet suomalaiset juhlapyhät, ovat saaneet juurensa muinaisuskonnosta. Näihin juhlapyhiin kuuluvat esimerkiksi laskiainen, helasunnuntai, juhannus ja kekri.

Suomenuskoa harjoittavat juhlivat toukokuussa edelleen Ukonvakkoja ja helavalkeita. Kesäkuussa juhlitaan mittumaaria. Heinäkuussa juhlitaan tutumpaa juhlapyhää juhannusta. Syys-marraskuussa on kekrin aika. Joulukuussa vietetään joulua tai talvipäivänseisausta.

Suomenuskoa harjoittavat juhlivat edelleen toukokuu: ukonvakat ja helavalkeat Kesäkuu: mittumaari Heinäkuu: keskikesä 14.7. (myös juhannusta on kutsuttu keskikesäksi) Syys-marraskuu: (nykyisin 31.10. tai 1.11.) Kekri Joulukuu: joulu tai talvipäivänseisaus

Perinteen taustaa ja historiaa

Ennen kristinuskoa Suomessa vallitsi suomalainen muinaisuskonto. Tämä uskonto vallitsi Suomessa valtauskontona 1100-luvulle asti. Vaikka kristinusko saapui Suomeen, vaikutti muinaisuskonto vielä vahvasti 1500-1900-luvulle asti.

Muinaisuskonnossa oleellista oli polyteismi, eli monijumaluus, vainajien palvonta ja myös luonto, eläimet ja metsä olivat tärkeitä uskonnossa. Uskonto perustui tapoihin ja uskomuksiin, jotka vaihtelivat eri alueilla eri valta-aikoina. Suomalainen muinaisuskonto on saaneet juurensa idästä ja lännestä. Idässä karjalaiset tapasivat Novgorodista tulleita kauppiaita ja lännestä tulleita viikinkejä.

Koska muinaisuskonnon valta-aikana eivät ihmiset osanneet vielä kirjoittaa, ei uskonnosta löydy kirjallisia lähteitä. Yksi uskonnon tärkeimmistä lähteistä on kuitenkin 1500-luvulla Mikael Agricolan laatima lista hämäläisten ja karjalaisten muinaisista jumalista.

Kalliomaalaukset ovat olleet iso tiedonlähde ja eräänlainen ikkuna, jonka kautta on pystynyt kurkistamaan ihmisten elämään muinaisuskon aikaan. Kalliomaalausten aiheet olivat monesti hyvin arkisia. Maalaukset kuvastivat tuolloin eläneiden ihmisten arkea ja elämää.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Muinaisuskonto elää yhä suomalaisissa sanonnoissa, termeissä ja tarinoissa, joita jaetaan lapsille, perheelle ja ystäville. Monet saattavat muistaa omasta lapsuudestaan, kun vanhemmat ovat kertoneet maahisista, tontuista ja haltioista. Tapio metsänjumala, Ahti vedenjumala ja Ukko Ylijumala ovat kaikki muinaisuskonnon jumalia ja meille tuttuja kertomuksista.

Suomessa lapsille opetetaan Kalevalasta jo alakoulusta lähtien. Kalevala on Suomen kansalliseepos ja kulkee käsikädessä Suomen muinaisuskonnon kanssa.

Perinne jatkuu, kun lapset, joille tarinat jaetaan, jakavat ne myös omille lapsilleen. Uskomusperinteen seuraajia löytyy yhä Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä.

Perinteen tulevaisuus

Suomalaiset ovat ylpeitä suomensa historiasta ja aihe kiinnostaa monia. Ihmisiä kiehtoo ajatus juuriensa löytämisestä ja perinteen jatkuvuudesta. Suomalaisen muinaisuskonnon perinnettä voi harjoittaa myös ilman virallista yhdistymistä.

On ihmisiä, jotka edelleen harjoittavat muinaisuskontoa. Muinaisuskon harjoittamiseen löytyy erilaisia yhteisöjä ja nettisivuja. 2013 Suomeen tuli ensimmäinen virallinen Suomenuskoinen yhdistys. Muinaisuskonnon perus piirteet oli palvoa vainajia, eläimiä, luontoa ja jumalia. Jokainen, jota muinaisusko kiinnostaa, on kykenevä sitä harjoittamaan.