Muonitus
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Muonituksella tarkoitetaan ruokailun järjestämistä. se voi olla ammattimaista ja usein se liitetään isojen joukkojen kuten armeijan tai tapahtumien ruokahuoltoon. Tässä yhteydessä muonitusta käsitellään järjestöjen näkökulmasta. Silloin muonitusten järjestäminen on tekijöille useimmiten vapaaehtoistyötä ja yhdistyksille varainhankintaa, hyväntekeväisyyttä tai viranomaisten avustamista.
Nykyään järjestöistä muonituksia tekevät ainakin Maanpuolustusnaiset, Maa- ja kotitalousnaiset, Martat ja Palokuntanaiset. Maapuolustusnaiset (keskusjärjestö Maanpuolustusnaisten Liitto ry) on naisten maanpuolustusjärjestö, joka kouluttaa ja kannustaa naisia valmentautumaan kriisi- ja poikkeusolojen tehtäviin. Maa- ja kotitalousnaiset (keskusjärjestö Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry) sekä Martat (keskusjärjestö Marttaliitto ry) ovat kotitalouden neuvontajärjestöjä, jotka päätehtävänsä ohella opastavat kotitalouksia myös omatoimiseen varautumiseen häiriötilojen varalle. Palokuntanaiset toimivat palokuntien naisosastoina tai tuki- ja järjestöosastoina erilaisissa palokuntien tukitehtävissä.
Kaikkien näiden järjestöjen toiminnassa myös muita painopistealueita, niinpä muonituksen osaltakin kunkin järjestön eri aluejärjestöjen ja paikallisyhdistysten muonitustoiminnassa voi olla suuriakin eroja.
Sotilaskotijärjestö on myös erittäin merkittävä muonitustoimija järjestökentässä, mutta sillä on Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa oma sopimuksiin pohjautuvat tehtävät toimipaikkoineen ja sotilaskotiautoineen, joten sen toimintaa ei tässä yhteydessä käsitellä.
Perinteen harjoittaminen
Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset järjestävät kahvituksia ja muonituksia omissa ja muiden järjestämissä tapahtumissa, yrityksille ja yksityisille henkilöille. Muonitus on yhdistysten varainhankintaa niiden toimintaan. Muonitus voi olla myös hyväntekeväisyyttä, esimerkiksi joulunavaustapahtumassa myydyn keiton tai puuron tuotot ohjataan hyväntekeväisyyteen. Joitakin paikallisia yhdistyksiä on myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepan) hälytysryhmissä, siltä varalta, että etsintäporukoille joudutaan järjestämään muonitusta. Maa- ja kotitalousnaiset järjestää muonitukseen liittyvää koulutusta. Hygieniapassikoulutus ja suoritusten vastaanotto kuuluvat toimintaan. Muonituksesta on tuotettu myös oppimateriaalia,
viimeisin kirja vuodelta 2005. Vuoden 2025 aikana Maa- ja kotitalousnaiset järjestää Etelä-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueella kenttäkeittiökurssit. Kursseilla opetellaan suurten, auton perässä vedettävien kenttäkeittimien käyttöä ja ruoanvalmistusta isossa määrässä sekä tuodaan esille myös maatalouden merkitystä huoltovarmuuteen. Kenttäkeittiömuonitus yhdistetään usein metsässä tapahtuvaan armeijan muonitukseen, mutta isoilla kenttäkeittimillä valmistetaan ruokaa myös isoissa joukkotapahtumissa. Erilaisissa kylien tai kuntien kesätapahtumissa tänä päivänä niin Martat kuin Maa- ja kotitalousnaiset nähdään usein pitämässä herkullista lettukahviota.
Marttojen yhdistysten kahvitus- ja muonitustoiminta on hyvin samanlaista, kun Maa- ja kotitalouusnaistenkin. Kahvitusten ja muonitusten järjestämistä eri tahoille, tapahtumamuonituksia ja myyjäisiä. Martat ovat myös neuvoneet ja kouluttaneet muonitukseen ja kenttämuonitukseen liittyviä asioita ja he järjestävät hygieniapassikoulutuksia ja ottavat vastaan niiden suorituksia. Vuonna 2023 Martat järjestivät Martta kahvittaa ja muonittaa -ketjukoulutuksia Teamsissa. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa taitoja muonitus- ja kahvitustoiminnan järjestämiseen. Koulutuksessa perehdytään kahvituksen ja muonituksen järjestelyihin, elintarvikehygieniaan ja ruokaohjeiden suurentamiseen isommallekin joukolle.
Niillä palokunnilla, joilla on muonitussopimuksia pelastuslaitosten kanssa, palokuntanaiset huolehtivat hälytystehtävien muonituksesta. Käytäntö vaihtelee maan eri osissa. Etelä-Suomessa on usein lähellä auki oleva kauppa palopaikan lähellä, jolloin muonituksia ei yleensä järjestetä. Muonitusten järjestäminen on tyypillisempää maaseudulle, ja jos tilanne esimerkiksi maastopaloissa kestää pidempään. Palokuntanaiset huolehtivat myös palokuntanuorten suurten harjoitusleirien muonituksista, joissa muonittajien on mahdollisuus kehittää muonitustaitojaan.
Osalla Maanpuolustusnaisten yhdistyksiä on kenttä- tai Alfakeittimiä, joissa voi valmistaa kerralla ison määrän ruokaa, yleisemmin keittoa tai puuroa. Maanpuolustusnaisten yhdistykset keittävät esimerkiksi hernekeittoa myyntiin myyjäisissä oman yhdistyksensä varainhankintaan. He hoitavat muonituksia lähinnä toimintaansa olevien sidosryhmien tapahtumissa, kuten kutsunnoissa ja veteraanitapahtumissa. Joissakin yhdistyksissä voidaan myydä muonituksia niitä tilaaville tahoille. Keittimien vuokraus on myös yksi tulolähde yhdistyksille
Perinteen taustaa ja historiaa
Jo muinaista ajoista lähtien ruoan hankintaa ja valmistamista ja sen nauttimista voidaan ajatella muonituksena. Usein ruokaa keräiltiin, metsästettiin ja viljeltiin yhdessä. Sen valmistaminen ruoaksi ja nauttiminen yhdessä oli sosiaalista kanssakäymistä. Keskiajalla pidetyissä juhlissa ruokailut hoidettiin yhteisöllisesti. Napoleon Bonaparten sanonta ”armeija marssii vatsallaan” kuvastaa armeijan muonituksen tärkeyttä. Vaikeinakin aikoina pienillä ylimääräisillä ruoka-annoksilla on kohotettu sotilaiden mielialaa (Pranttila, 2006). Suuret urheilukilpailut ovat olleet myös muonitusten näytön paikkoja. Helsingin olympiakisoissa palkattujen toimijoiden lisäksi muonitustehtävissä olivat Maa- ja kotitalousnaiset sekä Martat. Metsätyömailla muonitusta ovat hoitaneet palkatut kämppäemännät.
Ensimmäinen palokuntanaisosasto perustettiin Suomeen jo 1888. Naiset pitivät iltamia ja tapahtumia 1900-luvun alkupuolelta lähtien keräten varoja palokunnalle. Näillä rahoilla palokuntanaiset pystyivät ostamaan tarvittavia välineitä, tekemään muonituksia ja järjestämään toimintaa. Kerrotaan mm. kuinka naisjaosto oli iloinnut, kun tilaisuuden tuotolla oli pystynyt ostamaan uuden kattilan muonitusta varten.
Tässä yhteydessä tärkeä on mainita myös vuonna 1921 perustettu vapaaehtoisten naisten Lotta Svärd -maanpuolustusjärjestö. Sen tehtävä oli tukea suojeluskuntien vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Lottien työ suuntautui monelle sektorille, mutta muonitusjaos oli suurin. Järjestettyään aluksi erilaista varainhankintaa, järjestölle selvisi pian, ettei keräystoiminnan ja vapaaehtoistyön varaan voinut rakentaa järjestön taloutta. Niinpä Lotat alkoivat pitää tilapäiskanttiineja ja ruokaloita mm. yleisötilaisuuksissa. Vuonna 1938 paikallisosastoilla oli jo yli 250 kioskia, kahvilaa, ravintolaa ja muuta erilaista liikeyritystä. Ehkä tätä toimintaa voi kutsua muonitusyrittämiseksi. Lotat hoitivat muonitusta myös kertausharjoituksissa. Sota-aikana Lotat osallistuivat puolustusvoimien sotilasruoanpitoon mm. neuvojina, ruoka-aineiden hankinnassa ja ruoanvalmistajina, he myös leipoivat tarvittaessa. Sotilassairaaloissa Lotat avustivat haavoittuneita ruokailuissa ja juna-asemilla muonittavat evakkoja. Lottajärjestö lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944. Työtä jatkoi Suomen Naisten Huoltosäätiö, joka perusti 1945 valtakunnallisen työpaikkaruokailuyrityksen Työmaahuolto Oy:n.
Maa- ja kotitalousnaisilla on pitkät perinteen suurten muonitusten järjestämiseen maatalousnäyttelyissä, esimerkiksi Farmari ja Okra. Kävijöitä näyttelyissä on useita kymmeniä tuhansia kolmen-neljän päivän aikana. Piirikeskusten toimihenkilöt tekivät suunnitelmia, järjestelyjä sekä laite- ja kalustevarauksia messuravintoloiden toteuttamiseksi pitkin kevättä sekä värväsivät maakuntien yhdistyksistä suuren talkooporukan hoitamaan muonituksia.
Järjestömaailmassa näkyy tällä hetkellä talkoolaisten ikääntyminen, niin myös Maa- ja kotitalousnaisissa. Nykyiset jäsenet ovat usein maatilojen ulkopuolella töissä tai heidän työpanostaan tarvitaan kokopäiväisesti tiloilla, joten isoa talkooporukkaa on vaikea saada. Siksi esimerkiksi Farmari-näyttelyn ruokapalvelut on ulkoistettu kaupallisille toimijoille. Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhlat vetivät aikanaan kesäisin tuhansia, jopa yli 10 tuhatta osallistujaa, myös näiden kesäjuhlien muonitusta kokonaan tai osittain paikalliset yhdistykset hoitivat ja muonituksen lisäksi organisoivat tuhansien ihmisten kotimajoitukset. Pienempiä kylillä järjestettyjä talkoita on myös muonitettu. Taloissa saatettiin tehdä isolla porukalla sesonkiluonteisia töitä ja sitten siirryttiin seuraavaan taloon.
Maatalousnainen-lehdessä oli vuonna 1943 perusteellinen juttu talkoomuonituksen järjestämisestä aikana, jolloin elimme niukkoja aikoja. Karkkilassa meijeri järjesti useana vuonna piimäjuhlat tanssipaikalla, jossa vieraita oli noin 1 000 henkeä. Iso joukko Maa- ja kotitalousnaisia aloitti hyvissä ajoin valmistamaan voileipiä tuolle väkimäärälle. Eikä siinä 1 000 koristeltua leipää vielä riittänyt kuin alkuun, kaikille varattiin kaksi leipää ja ehkä isännille kolmekin. Kaikkien kylien kahvinkeittimet porisivat myös jo hyvissä ajoin, ja taisi olla jännitystä, riittääkö sähkö. Vaahtomuovia oli kiedottu maitotonkkien ympärille ja osa kahvista säilytettiin ”tonkkatermoksissa” ennen tarjoilun alkua.
Myös Martat ovat muonittaneet suuria joukkoja. Kerrotaan vuonna 1935 Sortavalassa järjestetyistä Kalevalan 100-vuotislaulujuhlista, jonka ruokailusta vastasi Marttaliitto. Pääravintolaan tarvittiin noin 400 työntekijää jo kolme päivää ennen juhlia. Juhlavieraille paistettiin yötä päivää piirakoita kahdessa suuressa uunissa. Kenttäkeittiössä valmistettiin hernekeittoa sekä useita puurolaatuja ja karjalanpaistiin käytettiin 150 kiloa naudan- ja sianlihaa. Tässä pieni osa tarinaa 25.000 juhlavieraan muonituksesta. Sortavalassa Martat hoitivat paljon myös hautajaistilaisuuksia ja heillä oli tarjota tiloja muistotilaisuuksiin. Levänomaisten Marttojen historian lyhennelmästä ilmenee, että monenlaiset muonitus- ja kahvitustilaisuudet olivat Marttojen ydintoimintaa.
Maanpuolustusnaiset on perustettu nykymuodossaan 2004, vaikka sen juuret ovat 1950-luvulta. Nykyisen yhdistyksen toiminta on ollut parinkymmenen vuoden ajan muonituksen osalta, kuten edellä asiaa on kuvattu.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Yleinen suunta järjestömaailmassa on ollut viime aikoina ikääntyminen ja aleneva jäsenmäärä, Se on vaikuttanut myös muonitusten määrän ja jonkinasteiseen muonitustaitojen rapautumiseen. Neuvontajärjestöt ovat havainneet tämän ja pyrkivät mm. hankerahoituksin tarjoamaan tarpeellista muonituskoulutusta varsinkin nyt, kun muonitusasialle on selkeästi uutta kiinnostusta maailman epävarman tilanteen vuoksi. Myös Naisten Valmiusliiton Nasta- ja PikkuNasta -harjoitukset sisältävät muonituskursseja ajoittain. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on järjestänyt kenttämuonakursseja aivan viime aikoina. Asialle on juuri nyt tilaus.
Perinnettä oppii olemalla mukana toiminnassa. Uusien henkilöiden ei ole aina aivan helppo tulla mukaan uuteen porukkaa, vaikka asia kiinnostaisi. Muonitusvastaavien kannattaa kysyä uusia paikkakuntalaisia mukaan muonituksiin, myös nuoria henkilöitä.
Perinteen tulevaisuus
Siitäkin huolimatta, että järjestöissä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenmäärä vähentynyt, uutta kiinnostusta muonitusasioiden oppimiseen on ollut havaittavissa koronapandemian jälkeen maailmassa vallitsevan epävarmuuden aikana. Halutaan varautua yhteisen hyvän tekemiseen.
Muonitukset tarjoavat tekijöilleen haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä. Tapahtumat ovat entistä suurempia, jolloin tarvitaan suunnittelua, jossa otetaan huomioon kustannukset ja mahdollisuudet muonituksen käytännön järjestämiseen. Teknologian kehityksen myötä koko ajan tulee uusia ratkaisuja helpottamaan totutusta. Tarjoiluissa kuitenkin vaaditaan nykyisin myös monipuolisuutta, jolloin suunnittelussa on huomioitava riskit ruokahävikin lisääntymiseen. Ihmiset haluavat paikallista ruokaa ja kenties luomua. Lisääntyneet erityisruokavaliot on myös otettava huomioon.
Onnistunut muonitus on merkittävä osa koko tapahtuma. Sen toteuttaminen asiakkaita tyydyttävästi tarjoaa muonittajille onnistumisen kokemuksia sekä tarjoaa mielekästä yhteisöllistä tekemistä ja innostaa uusiin osallistumaan seuraaviin muonitustapahtumiin.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Kirjallisuus
Klemettilä Hannele, 2007. Keskiajan keittiö, Atena Kustannus Oy
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, 2005. Suurtapahtumien ruokapalvelu
Tyrväinen Kerttu, Mustonen Leena ja Kunnaskari Mia, 2008. Joukkomuonitus opaskirja palokuntalaisille
Uusivirta Hilkka, 1982. Suomalaisen ruokaperinteen kirja, WSOY.
Maatalousnainen-lehti 5/1943
Maatalousnainen-lehti 10/1956
Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1961 - 1993
Linkit
Lehto Juha, 2019. Helsingin vuoden 1952 olympialaisten henkilöstö, Vapaaehtoisten ja palkallisten demografia ja organisointi. Pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto.
Pranttila, Anneli, 2006. Rintamamiesten muonitus sotavuosina 1939 – 1945. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.
Reiterä Terhi-Marja Inari, 2010 Valtiotieteellinen tiedekunta, Kämpän kotihengetär vai hyvä jätkä? Pohjois-Suomen kämppäemännät ja sukupuolen merkitys kämppäelämässä 1945–1975. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto.
Lyhennelmä Levänomaisten Marttojen historiikista
Muuta:
Impinpäivää, kekriä & rättänää -perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat