Narvan Soittokunnan vappukonsertti

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Narvan Soittokunnan vappukonsertti
Sijainti Vesilahti, Pirkanmaa
Asiasanat Musiikki, Vappu, Puhallinorkesteri, Taika

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Narvan Soittokunta vappukonsertissa vuonna 2009 Narvan keskustassa.
Narvan Soittokunta vappukonsertissa vuonna 2009 Narvan keskustassa.

Musiikin voima perustuu vuosisatoja tai -tuhansia kasautuneisiin perinteisiin kuten vanhoihin sävellyksiin ja erilaisiin alan tapahtumiin. Tässä artikkelissa kerrotaan yhdestä pienestä 1900-luvun alussa syntyneestä mutta nyt jo yli 100-vuotisesta perinteestä, vappukonsertista, jonka esittäjänä on Vesilahdessa toimiva Narvan Soittokunta. Vappuun on aikoinaan liittynyt monenlaisia taikoja, ja sellainen liittyy myös tähän vappukonserttiin.

Narvan Soittokunta oli alkujaan puhdas vaskiseitsikko, jossa soitti ainoastaan miehiä. 1970-luvulla mukaan tuli myös nuoria tyttöjä ja poikia koko Vesilahden alueelta. Kun uusien soittajien myötä myös soitinvalikoima laajentui, kokoonpano muuttui ajanmukaiseksi puhallinorkesteriksi. Nykyään orkesterin soittajat ovat pääasiassa vesilahtelaisia, mutta mukana on soittajia myös lähikunnista. Kaikki ammatti- ja sosiaaliryhmät ovat aina olleet edustettuina. Vappukonsertin kuulijat ovat pääasiassa Narvan sekä lähikylien alueilta, mutta etenkin hyvällä säällä kuulijoita voi tulla hyvinkin kaukaa. Vappuna 2008 konserttiin osallistui myös soittokunta ja tanssiryhmä Saksasta.

Perinteen harjoittaminen

Narvan Soittokunta 1914
Narvan Soittokunta ns. Kristillisen Poukan edessä vuonna 1914. Kuva otettu mahdollisesti jonkun esiintymisen yhteydessä.

Narvan Soittokunnan vappukonsertti järjestetään Narvan keskustan kauppojen ja vapputorin tuntumassa 1.5. klo 11.00 - 12.00. Oikein huonolla säällä mennään seurantalolle. Viime vuosina kokoonpanoon on kuulunut 20-30 soittajaa. Kun seitsikko muuttui 1970-luvulla puhallinorkesteriksi, perinteisten soittimien lisäksi tulivat huilut, klarinetit, oboet, saksofonit, pasuunat, käyrätorvet ja monenlaiset lyömäsoittimet. Vanha seitsikko ei välttämättä tarvinnut johtajaa, mutta puhallinorkesterille se on jo repertuaarin laajentumisen vuoksi välttämätön.

Orkesterin ohjelmisto on päätetty pitkälle soittajiston kanssa, mutta mukana on aina joitakin vakioteoksia. Konsertti on alkanut oletettavasti aina Suvivirrellä. Toisena teoksena on ollut joko toinen virsi tai jokin laulu, ja sen jälkeen on soitettu Meidän poikain marssi (Tammisuon marssi). Konsertin jatko on vaihdellut suuresti, mutta loppumarssina on lähes aina ollut Muistoja Pohjolasta. Koska vappu on myös työväen juhla, orkesteri on soittanut aina jonkun perinteisen työväenmarssin. Muu osa konsertista on pyritty laatimaan siten, että ainakaan muutamina edellisinä vappuina soitettuja teoksia ei kuulla uudestaan, vakioteoksia lukuun ottamatta.

Vappukonsertti tapahtuu normaalin sään vallitessa ulkosalla, minkä vuoksi myös ohjelmisto on valittava ulkoilmaan sopivaksi. Yleisön suosikkeja ovat olleet haikeat valssit, tangot ja kansanlaulut sekä toisaalta reippaat sotilasmarssit. Näihin orkesteri ei ole rajoittunut, vaan mukaan on aina otettu teoksia myös tunnetuilta mestareilta. Kuulijakunnalle on vappukonserteissa tarjottu ainakin seuraavien säveltäjien teoksia: Sibelius, Beethoven, Grieg, Bartok, Brahms, Verdi, Tshaikovski, Elgar, Moussorgsky, Chopin, Dvorak, Purcell, Strauss jne.

Vaskisoittajia tauolla Vappuna 2011.
Vaskisoittajia tauolla Vappuna 2011.

Yleisö saapuu vappukonserttiin säätilan ja oman mielensä mukaan; joskus kuulijoita on korkeintaan muutamia kymmeniä ja joskus useita satoja. Vaikka konsertti on jokavuotinen ja useimmiten myös ilmoitettu jossakin, niin tapahtuma on luonteeltaan täysin epävirallinen; istuinpenkkejä ei ole, ja kuulijat voivat tulla ja lähteä koska haluavat. Viime vuosina samassa yhteydessä on ollut vapputori.

Perinteen taustaa ja historiaa

Musiikkia on harrastettu Vesilahdessa aktiivisesti viimeistään 1700-luvulta lähtien. Silloin oman virkistävän lisänsä antoivat Porin rykmentin Vesilahden komppanian sotilasmuusikot. He asuivat paikkakunnalla ja esittivät taitojaan erilaisissa tilaisuuksissa. Suosituimpia musiikin lajeja olivat silloin tanssi- ja pelimannimusiikki - jopa nuottikirjoja on tallella. Myöhemmin pelimanneja on tarvittu jopa nimipäivien nurkkatansseihin.

Aivan tarkkaan kukaan ei ole muistanut, milloin Narvan soittokunta soitti ensimmäisen vappukonserttinsa, mutta 1910-luvulla baritonitorvea soittanut Alfred Söyrinki oli muistellut, että konserttiperinne alkoi jo vuonna 1906. Tämä pitänee paikkansa, koska 30.4.1907 Tampereen Sanomissa ilmoitettiin, että seuratalon paikalta tehdään kävelyretki soittokunnan vappukonserttiin Hurskasvuoreen klo 7 illalla. Soittokunnan perustaja oli Narvan koulun opettaja Sefanias Tiensuu (1871-1962), joka syksyllä 1904 alkoi harjoituttaa kylän väkeä seitsikkosoittoon. Parin vuoden kuluttua opettajaksi tuli Akseli Nopola, joka työnsä ohella johti soittokuntaa 30 vuotta.

Vaskiyhtyeiden esikuvina olivat preussilaiset sotilasorkesterit. Tämän perinteen toi Suomeen 1870-80-luvuilla Kaartin pataljoonan kapellimestari Adolf Leander (1833-1899). Puhtaaseen torviseitsikkoon kuuluu seitsemän soitinta: es-kornetti, kaksi b-kornettia, alttotorvi, tenoritorvi, baritonitorvi ja tuuba. Kokoonpanoa on usein vahvistettu lisäsoittimilla.

1800-luvun lopun kansallisromanttisten sivistysihanteiden mukaisesti Suomeen alettiin perustaa kulttuuriharrastuksia edistäviä järjestöjä. Nuorisoseurat, työväenyhdistykset, raittiusyhdistykset ja Kansanvalistusseura ottivat ohjelmiinsa erityisesti laulun ja musiikin kehittämisen. Järjestöt tai niiden keskusseurat julkaisivat mm. seitsikkopartituureja, opaskirjoja, ohjasivat soittokuntien perustamisessa, auttoivat soitinten hankinnassa sekä järjestivät suuria laulu- ja soittojuhlia, jollainen oli myös Vesilahden Narvassa vuonna 1913. Seurauksena oli suoranainen seitsikkoinnostus koko maassa. Yhdistysten lisäksi seitsikoita perustivat tehtaat ja palokunnat. Seitsikkoperinteen yhteyteen syntyi myös konserttiperinteitä.

Huiluja, klarinetteja, saksofoneja, tuubia vappuna 2011.
Huiluja, klarinetteja, saksofoneja, tuubia vappuna 2011.

Narvan Soittokunta ei ollut Vesilahden ensimmäinen torviseitsikko, sillä kirkonkylään oli perustettu seitsikko jo vuonna 1884. Puuhamiehenä oli kauppias K.M. Grönfors. Tämä soittokunta kuitenkin sammui vähitellen. Myös Vesilahden Ylämäelle perustettiin 1920-luvulla seitsikko, joka toimi mm. suojeluskunnan paraatiorkesterina. Myöhemmin Ylämäen seitsikko toimi Narvan Soittokunnan yhteydessä.

Vappuna juhlitaan monenlaisia asioita, mutta alun perin vappu oli keskiaikaisen Valburg-nimisen naispyhimyksen juhlapäivä, jolloin oli tapana laulaa ja soittaa lehmänkelloja. Koska toukokuun alku on ollut hyvin kriittistä aikaa maatalouden kannalta, kesäkauden elinkeinot on haluttu turvata keinolla millä hyvänsä. 1800-luvun lopulla kaikki muistivat vielä nälkävuodet. Entisaikojen ihmisillä tuskin oli selkeää käsitystä siitä, mitkä seikat todella vaikuttivat säätiloihin, viljan kasvuun, karjan hyvinvointiin ja kalaonneen. Jo kristinuskon sanoma saatettiin tulkita siten, että asioiden kulkuun oli mahdollista vaikuttaa metafyysisin keinoin. Voisiko siis taikakeinoilla saada aikaan haluttu lopputulos vai ei? Ajateltiin kai, että on parempi yrittää kuin olla yrittämättä. Äänellä ja soitolla on tunnetusti arveltu olevan maagisia voimia.

Narvan Soittokunnan vappukonsertti vuoden 1950 vaiheilla.
Narvan Soittokunnan vappukonsertti vuoden 1950 vaiheilla.

Kaikkialla maaseudulla tunnettiin lukemattomia taikoja, joiden tehoavuudesta ei tosin aina oltu kovin vakuuttuneita. Sen sijaan suurempaa pelkoa aiheutti se, että taian tekemättömyydestä voisi seurata vieläkin pahempia asioita. Niinpä Vapun päivän aamuna paimenet soittivat torviaan, jotta karja kesällä hyvin kokoontuisi paimenien ympärille torven äänen kuullessaan. Karjalle ei tapahtuisi vahinkoja, jos vappuaamuna puhaltaisi pukinsarveen. Näihin uskottiin ainakin alitajuisesti kaikkialla! Vesilahtelainen Johannes Heimometsä (s. 1903) muisti, että kylväjät tekivät keväisin monenlaisia taikoja; he sylkivät joka ilmansuuntaan ja sanoivat ”Lietso itä, lietso länsi, pohjoinen älä porota”.

Taikojen tekoon ryhtyi myös Narvan Soittokunta ilmeisesti jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Soitolla taattiin tulevan kesän viljankasvu ja kalaonni. Kun sitten jokaisena vappuna soitettiin konsertti ja viljasadosta tuli hyvä, oli helppo uskoa, että taika oli pätenyt. Entä jos ei soitettu? Vappuaamuna 1962 myrskysi ja satoi räntää, minkä vuoksi soittajat eivät yksinkertaisesti viitsineet vaivautua konserttiinsa. Vuodesta tuli ankara katovuosi laajoille alueille; viljat mätänivät pelloille ja kalaonni oli mennyttä. Syyn täytyi olla soittokunnassa, joka oli vetelehtinyt ja jättänyt konserttinsa soittamatta! Myöhemmin tällaista laiminlyöntiä ei ole annettu tapahtua. Huonolla ilmalla on soitettu jossakin sateensuojassa.

Vappukonsertin tapahtumapaikkana oli aluksi Hurskasvuori tai Tuulikallion mäki Narvan koulun vieressä, mutta nuorisoseuratalo Tähtelän valmistuttua 1908 vappusoitto siirtyi ainakin hetkeksi sinne. Kansalaissodassa 1918 Tähtelä sekä lähes koko kylä paloi, ja sen vuoksi soittopaikoiksi etsittiin maatalojen uusia pirttejä. Jos kuitenkin sää salli, soittopaikkana oli ikivanha Helka-tulien polttopaikka Hurskasvuori, jonka venäläiset linnoiterakentajat olivat raivanneet lähes puuttomaksi. Sieltä soitto kuului kauas. Vuodesta 1946 lähtien konsertti pidettiin jälleen jossakin Tuulikallion mäellä ja vuodesta 1969 alkaen läheisellä museoalueella. Kun orkesteri suureni ja kun kylän keskustaan syntyi kauppa-aukio, vappukonsertti siirtyi sinne 1970-luvun puolivälissä.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Mitkä tekijät ovat ylläpitäneet Narvan Soittokuntaa ja sen vappukonserttia jo yli 100 vuotta? Vain pahimmat sotakaudet ovat hiljentäneet hetkeksi toimintaa, mutta muulloin esiintymiset ja konsertit on hoidettu. Vappukonsertin lisäksi vuosittain on esiinnytty kansallisina juhlapäivinä, ja niistäkin muutamat ovat muuttuneet perinteiksi.

Sen lisäksi, että vappukonsertin tapainen perinnetapahtuma velvoittaa olemassaolollaan, se myös antaa hyvän syyn ja mahdollisuuden kokoontua. Oltiinpa vappusoittojen taikavoimista mitä mieltä tahansa, niin itse esiintymistapahtuma muodostaa tärkeän sosiaalisen kanssakäymisen muodon. Koko väestölle näitä tilaisuuksia on nykyään yhä vähemmän, mistä kustannusten nousu, tukien vähentyminen ja turvallisuusbyrokratian kasvu pitävät huolen. Soittokunnan näkökulmasta konsertin vuoksi on pakko harjoitella. Tapahtumalla on yleinen merkityksensä myös kesäkauden alkukohtana. Koska kuulijoita on hyvällä säällä useita satoja, vappukonserttia ilmeisesti tarvitaan.

Narvan vappukonserttiin liittyvä perinne on pysynyt yllä myös sen vuoksi, että Narvan Soittokunnan soittajissa on kaikenikäisiä soittajia. Nuorin saattaa olla alle 10-vuotias ja yli 70-vuotiaita on ollut mukana lähes koko ajan. Soittoperinne jatkuu myös yli sukupolvirajojen. Samanaikaisesti soittajissa on ollut kahden tai joskus jopa kolmen sukupolven edustajia; soittavat isät ja äidit tuovat lapsensa ja lastenlapsensa soittamaan. Myös soittokunnan ensimmäisten soittajien jälkeläisiä on lähes aina ollut mukana.

Vanhemmat soittajat muistelevat usein varsinkin tapahtumarikkaita esiintymisiä kommelluksineen jopa vuosikymmenten takaa; näin myös vappukonsertin perinne on säilynyt ja vahvistunut. Ehkä myös kuulijat muistelevat vappuja. Konsertit ovat aina ainutkertaisia jo sen vuoksi, että säätilat vaihtelevat tähän aikaan vuodesta suuresti.

Isoja vaskisoittimia vuonna 2010.
Isoja vaskisoittimia vuonna 2010. Lakkina vappukonsertissa käyvät sekä ylioppilaslakit että soittokunnan koppalakit 1960-luvulta.

Perinteiden välittymistä tarvitaan myös sen vuoksi, että orkesterin soittajien taitoskaala on melko laaja; opettelijoista taitureihin. Monille soittajille soittotaito on kehittynyt pääasiassa vain orkesterisoiton yhteydessä, minkä vuoksi tälle joukolle annetaan helpompia nuotteja. Osalla soittajista on ollut täydellinen ammattimuusikon koulutus, ja juuri nämä soittajat ovat vastanneet taitojen välittymisestä ja kehittymisestä niin soitinkohtaisesti kuin kokonaisuudenkin kannalta. Eräälle soittajista tuli vuonna 2016 täyteen peräti 40 peräkkäistä vappukonserttia.

Perinteen tulevaisuus

Narvan Soittokunnan vappukonsertti on perinnetapahtuma, jota on mielenkiinnolla seurattu jo yli 100 vuotta ja joka on vastaanotettu aina positiivisesti. Tämä on rohkaissut soittajia jatkamaan. Koska mikään perinne ei säily väkisin eikä pelkkänä itsetarkoituksena, vappukonsertilla täytyy olla jokin yhteisöllinen merkityksensä. Vaikka se on vain pieni hauska vuotuisjuhla, niin se on sekä soittajille että kuulijoille kesän odotettu alkamismerkki. Se on todellinen tapahtuma, joka luo hyvän syyn kokoontua jonnekin ja nähdä tuttuja. Sellaisena se saattaa voittaa vielä pitkään TV:n ja sosiaalisen median virtuaalisen tarjonnan. Vanhimmilla soittajilla oli aikoinaan tapana muistuttaa nuoremmille, että älkää antako tähden sammua.

Konsertin tulevaisuuteen vaikuttanee myös se, että se on hyvin vapaamuotoinen. Järjestelyt ja byrokratia eivät paina sen enempää kuulijoita kuin soittajiakaan. Näin myös kustannukset on saatu minimaalisiksi. Konsertti toki otetaan tosissaan, sillä samalla kun kuulijoiden vaatimukset ovat yleisesti kohonneet, orkesteri on uusinut ohjelmistoaan ja parantanut soittotaitoaan.

Jos ei aivan tosissaan niin ehkä leikisti voisi ajatella, että pellot lakkaavat kasvamasta, jos soittoperinteestä luovutaan. Asian voi ajatella näet siten, että perinteestä luopuminen on vakava oire yleisestä saamattomuudesta sekä yrittämisen ja yhteishengen puutteesta. Jos niin todella joskus tapahtuu, vappukonsertti voi pieneltä osaltaan toimia kellojen soittajana sekä aktiivisuuden herättäjänä. Silloinhan taika toimii!

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Narvan Soittokunta on toisen maailmansodan jälkeen toiminut Narvan Tähti Nuorisoseura ry:n yhteydessä. Sitä ennen soittokunta oli jonkun aikaa suojeluskunnan yhteydessä. Alkuaikoina mitään erityistä tukiyhteisöä ei ilmeisesti tarvittu; soittokunta oli vain lähikylien soittokunta.

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Päälähteinä Narvan Soittokunnan arkisto sekä soittajien haastattelut vuosikymmenten ajalta.

Lempäälän-Vesilahden Sanomien artikkelit vappukonserteista.

Kirjallisuus:

Haavisto Timo 2004. Sata vuotta narvalaista puhallinmusiikkia 1904-2004. Julkaisematon käsikirjoitus, 2004.

Karjalainen Kauko 1995. Suomalainen torviseitsikko. Historia ja perinteen jatkuminen. TYO:n Kansanperinteen laitoksen julk. 20, Tampereen Yliopiston Kansanperinteen laitos.

Kurjenniemi Aku-Pekka: ”Ei saa antaa tähden sammua", Perinteen tuottamisesta Narvan soittokunnassa. Musiikintutkimuksen pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. 5 / 2016.

Nallinmaa Eero 1969. Erik Ulrik Spoofin nuottikirja, Tampere: omakustanne,väitöskirja.

Vilkuna Kustaa 1978. Vuotuinen ajantieto, Otava.