Neulominen

Sijainti	Suomi
Asiasanat	Käsityöt, tekstiilityöt, neulominen, neuleet, neulonta, lankatyöt

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Perinteisesti neule on kulkenut mukana kyläillessä, ompeluseuroissa, matkustaessa ja paimenessa ollessa. Nykyisin ihmiset kokoontuvat myös kahviloihin ja muihin julkisiin paikkoihin neulomaan. Elokuvateattereissa näytetään elokuvia, joiden aikana katsojat saavat neuloa. Kirkon seurakunnissa järjestetään jumalanpalveluksia, joissa osallistuvat voivat jumalanpalvelukseen osallistumisen ohella tehdä käsitöitä kuten neuloa. Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille ja aiheen ympärille on perustettu Lohtuhuivien lähettiläät Fb-ryhmä.

Neuleita suunnitellaan ja toteutetaan jo peruskoulun käsityötunneilla,mikä luo pohjan jatkaa harrastusta myöhemmin.Taitoliiton vuonna 2021 tehdyn selvityksen mukaan neulominen on suosituin käsityöharrastus Suomessa. Sen suosio on kolmen vuoden aikana myös kasvanut niin että nyt 26 % vastaajista sanoo neulovansa viikoittain, kun vastaava luku 2018 oli 22 %. Neulonta on tarjonnut myös mahdollisuuden sukupuolittuneiden käytänteiden rikkomiseen ja yhä useammat miehet ovat tarttuneet neulomiseen.

Neulominen helpottaa tutkimusten mukaan stressiä, auttaa keskittymään ja kehittää motorisia taitoja. Lisäksi neuleharrastus tarjoaa mahdollisuuksia tutustua matalalla kynnyksellä uusiin ihmisiin erilaisissa neuleyhteisöissä, mm. kirjastoissa ja lankakauppojen avoimissa neuletapaamisissa. Yleisten kirjastojen tarjoamat Novellikoukku -tilaisuudet yhdistävät tarinoiden kuuntelemisen ja neulomisen. Novellikoukkujen kävijäkyselyn mukaan tilaisuudet mahdollistavat tutustumisen uusiin ihmisiin ja tarjoavat merkityksellisiä yhteisöllisyyden kokemuksia. Neulominen rinnakkain samassa tilassa on koettu jo itsessään yhteisölliseksi, ilman erityistä painetta ottaa kontaktia muihin osallistujiin. Osa vastaajista koki tämän erityisen tärkeäksi, etenkin jos sosiaalinen kanssakäyminen tuntui muutoin haastavalta. Näissä tapauksissa yhteisöllinen neulominen koettiin sosiaalisesti terapeuttiseksi.

Kasvokkain toteutettujen neuletapaamisten lisäksi neulomisen yhteisöllinen puoli elää virkeänä sosiaalisessa mediassa. Ihmiset jakavat tietoa ja esittelevät neulontaharrastustaan muun muassa erilaisissa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa, Pinterestissä, Ravelryssä, käsityöblogeissa sekä käsityöpodcasteissa. Yhtenä erityisenä ilmiönä on knit along -yhteisneulonta Instagrammissa ja Youtubessa, johon voi liittyä helposti lisäämällä postauksiinsa #kal -aihetunnisteen. Knit along -ilmiössä neulotaan yhtä aikaa samaa ohjetta ja jaetaan prosessista kuvia, kommentoidaan, jaetaan kokemuksia ja inspiroidutaan neuletöistä. Knit along -yhteisneulontaan saattaa osallistua satoja tai jopa tuhansia neulojia ympäri maailmaa. Lisäksi neulojat voivat kokoontua Discord-sovelluksessa, jossa tavataan videoyhteyden välityksellä neuloen ja jutellen.

Perinteen harjoittaminen

Euroopassa neuleet olivat aluksi kalliita ylellisyystavaroita, joita valmistettiin silkistä ja pellavalangoista. Vastaavasti Suomessa neulemallit olivat kansanomaisempia, vaikka niiden esikuvina olivat eurooppalaiset kalliit ja ylelliset tuontineuleet. Suomessa neulominen on ollut kansan osaama taito jo 1700-luvulta lähtien. Materiaaleina olivat omien lampaiden, kotona kehrätyt, luonnonväreillä ja kasviväreillä värjätyt langat. Neulominen on tekniikkana helppo ja nopea. Siksi se ollut tavanomainen tapa valmistaa vaatteita sekä muita käyttötekstiilejä.

Trehandsstickning av Korsnäströjan. Fotograf: Astrid Smeds

Ilmastolla on suuri vaikutusta siihen mitä ja mistä langoista neulotaan. Esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa neulotaan viileään ilmastoon sopivia paksuja neuleita ja lapasia. Vastaavasti esim. Tanskan lauhemmassa ilmastossa sormikkaat ovat käytännöllisempi asuste kuin lapaset. Nykyään neulemalleja jaetaan globaaleissa neuleyhteisöissä ja vaikutteita saadaan eri puolilta maailmaa. Myös neulelankamarkkinat ovat globaalit.

Neulospinta muodostuu silmukoista, joita neulotaan vaakatasossa valmistuvina kerroksina. Käsin neulottaessa käytetään tavallisesti kahta tai viittä puikkoa tai pyöröpuikkoa. Kahdella puikolla neulotaan tasomaista pintaa, kun taas viidellä puikolla tai pyöröpuikolla voidaan valmistaa suljettua pyöröneulosta. Silmukoita lisäämällä ja kaventamalla voidaan valmistaa eri muotoisia, muotoon neulottuja asusteita, vaatteita ja tekstiilejä. Oikeita ja nurjia silmukoita vuorottelemalla saadaan aikaiseksi erilaisia neulospintoja. Erilaisia neulospintoja saadaan aikaiseksi myös silmukansiirtojen ja -kiertojen avulla. Erivärisiä lankoja käyttämällä saadaan aikaan kirjoneulos- ja intarsiatekniikoilla monivärisiä neulospintoja. Neuleita valmistetaan myös neulekoneilla, neulureilla ja erilaisilla neulekehyksillä. Neuleita tehdään valmiiden tarvikepakettien mallien pohjalta tai itse suunnitellen.

Neuleita tehdään itselle ja niitä annetaan niin läheisille kuin myös tuntemattomille apua tarvitseville. Nykyisin neulotaan myös lemmikeille. Neulontataito ei ole enää välttämättömyys kotitalouden kannalta, mutta silti monet ihmiset neulovat. Automatisoitunut neulontataito, jossa liikkeen toistaminen ei vaadi enää tietoista havainnointia ja ajattelua, tuo mielihyvää. Neulominen rentouttaa, virkistää, tuottaa aikaan saamisen tunteen, antaa mahdollisuuden palautumiseen ja voimaantumiseen. Neulominen voi toimia myös välineenä negatiivisen mielialan purkamiselle sekä vaikeiden tunteiden kohtaamiselle ja käsittelylle. Neulonta antaa mahdollisuuden kognitiivisten ja fyysisten taitojen kehittämiseen. Neuleen suunnittelu edellyttää muun muassa kolmiulotteisuuden hahmottamista, neuletiheyden laskemista ja sovittamista neuleen kuvioihin, kavennuksiin ja levennyksiin. Keskittymistä vaativa neuletyö johdattaa ajatukset konkreettisesti pois ahdistuksesta tai surusta. Neulonta tarjoaa myös mahdollisuuden ottaa kantaa ympäristön tilaan sekä julkiseen ja poliittiseen keskusteluun käsityöaktivimin (craftivism) tai neuleaktivismin (knitivism) keinoin. Neulojalle neuleiden antaminen hyväntekeväisyyteen koti- tai ulkomaisiin kohteisiin on luonteva, konkreettinen tapa auttaa tarvitsevia.

Perinteen taustaa ja historiaa

Tämän päivän neulojan on kiehtovaa ajatella olevansa yksi silmukka kauan sitten alkaneessa ketjussa. Neulomisen alkujuuria ei tunneta tarkkaan, mutta tiedetään kuitenkin, että kyseessä on varhainen tekniikka, josta on viitteitä ainakin jo ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. On todennäköistä, että neulominen on kehittynyt rinnakkain eri puolilla maailmaa.

Neulakinnastekniikka, neulominen ja virkkaus ovat lankatekniikoita, joista varhaisimpana pidetään neulakinnastekniikkaa ja nuorimpana virkkausta. Tekniikoiden ajoitusta vaikeuttaa se, että museoiden kokoelmatiedoissa eli luetteloinnissa ne on voitu sekoittaa keskenään. Lankatekniikat, joissa on käytetty neulaa, puikkoja tai koukkua ovat kietoutuneet toisiinsa ja niiden luokittelu eri tyyppeihin on tehty jälkeenpäin.

Suomen neulehistorian varhaisimmat vaiheet on sijoitettu Naantalin luostariin 1400-luvulle. On tosin epävarmaa viittaako varhaisin kirjallinen maininta neulakinnastekniikkaan vai neuleeseen. Turusta on kuitenkin löytynyt pala neulottua tekstiiliä, joka on ajoitettu 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun väliseen aikaan. Siten neule on tunnettu Suomessa ainakin jo 1400-luvulla. Varhaisimmat neuleet ovat olleet ylellisyystavaroita, joiden vaikutus näkyy myös kansanomaisissa neuleissa. Varsinais-Suomessa neulottiin 1600-luvulta 1800-luvulle sukkia myyntiin Turkuun ja Tukholmaan.

Neulominen kansanomaistui Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla ja viranomaiset myös pyrkivät edistämään sitä. Pohjanmaalla mainitaan 1700-luvun perunkirjoissa neulotut paidat, päähineet, sukat ja sukkanauhat. Neulomistaidon leviäminen näkyy mainintoina käsineistä ja sukista. Neuleita tehtiin usein muiden töiden ohella esimerkiksi paimenessa. Toimettomana oloa ei pidetty hyvänä ja moni myös nautti neulomisesta.

Neulominen opittiin aiemmin kotona, mutta neulominen ja virkkaus ovat kuuluneet jo kansakoulujen perustamisesta 1850-luvulta lähtien opetusohjelmiin. Neulottujen vaatteiden ja asusteiden valmistaminen oli vielä 1900-luvulla monissa perheissä välttämätöntä. Myöhemmin siitä on tullut monelle elämän luksusta, mahdollisuutta keskittyä omiin ajatuksiin, rentoutua ja toteuttaa jotain omaa.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Perinteisesti neulontataito ja neulemallit ovat kulkeutuneet talosta taloon ja suvun vanhemmilta nuoremmille. Neulonnan opetuksella on kouluissa pitkät ja syvälle juurtuneet perinteet, ja neuleperinne siirtyy eteenpäin ja uusiutuu edelleen opetuksen kautta. Neuleiden valmistusta opetetaan eri koulutusasteen oppilaitoksissa, muun muassa peruskoulussa, taiteen perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä ja neuvonnan lähi- ja etäkursseilla sekä harrastajien kesken. Tieto ei aina siirry vain enemmän neuloneelta noviisille. Tekniikan loputtomat mahdollisuudet takaavat sen, että kokenutkin neuloja voi aina oppia uutta, ja tuolloin tuon yksittäisen taidon opettajana hänelle voi toimia huomattavasti kokemattomampi neuloja. Neuleperinne elää ja uusiutuu myös sosiaalisessa mediassa muun muassa Facebookin neulontaryhmissä, Instagramissa, Tiktokissa ja Pinterest-kuvapalvelussa.

Youtuben merkitys neulontataidon välittämisessä on kasvanut viime vuosina. Erityisesti aloittelevat neulojat kehuvat mahdollisuutta katsoa videon avulla toistuvasti vaikeita neulonnan osa-alueita. Monet neulojat lisäävät videoita Youtubeen, jonka avulla he jakavat omaa osaamistaan, vinkkejä ja ohjeita.

Perinteen tulevaisuus

Neulomisen tulevaisuus näyttää toiveikkaalta, sillä harrastaminen on ylisukupolvista. Neulomisesta innostuneita nuoria ja nuoria aikuisia on paljon niin kansalaisopistojen ja taitoyhdistysten kursseilla kuin taiteen perusopetuksen ryhmissä syventämässä neulonnan perusosaamistaan yhä pitemmälle. Vielä nykyään kursseille tulevilla aikuisilla on tietty perusosaamisen taso, sillä aikaisemmin Suomessa kaikille on koulussa opetettu neulomista. Tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan toinen, sillä peruskoulujen valtakunnallisessa käsityön opetussuunnitelmassa ei enää ole mainittu neulomisen opettamista koko ikäluokalle. Tekniikan helppous, levinneisyys, näkyvyys ja suosio todennäköisesti kuitenkin takaavat sen, että harrastajia riittää myös jatkossa. Itse tekeminen ja itse tehty eivät ole enää häpeä, vaan nouseva trendi.

Sosiaalinen media ja ylipäätään internet madaltavat uusien harrastajien kynnystä tarttua puikkoihin, sillä verkko on tulvillaan ideoita, neuleohjeita, tekniikkavinkkejä ja -videoita. Netin kautta moni on hakeutunut myös neulontaharrastuksen piiriin. Verkossa pienemmillä paikkakunnilla asuvien tai muuten lähitapaamisista vaille jäävien on mahdollista päästä osaksi paitsi suomalaista myös kansainvälistä neulojien yhteisöä. Netin tarjonta uudistuu koko ajan ja sitä kautta voi löytää niin uusia neulomisen virtauksia kuin tutustua vanhoihin, perinteisiin malleihin.

Nykyään materiaalien ja laatujen kirjo on valtava, joten jokaiselle löytyy itselle mieluisa lanka. Lankaliikkeitä on niin kivijalkamyymälöinä kuin verkossa. Lähituotanto on arvostettua ja ekologisuus vaikuttaa monen ostopäätöksiin niin materiaalien alkuperän, tuotanto-olosuhteiden kuin kuljetusmatkojen suhteen. Monet neulojat suosivat pieniä kehräämöjä ja värjäämöjä, joita on viime vuosina syntynyt Suomeen paljon.

Neulominen on nykyään kaikkine ulottuvuuksineen ilmiö, ei pelkkä tekninen suoritus. Sen osaksi pääseminen houkuttaa monia ja tekee harrastuksesta monipuolisen.