Nukketeatteri
| Nukketeatteri | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
_Haiharan_nukke-_ja_pukumuseon_arkistot.JPG)
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Suomalainen nukketeatteri elää 2020-luvun alussa hyvin dynaamista vaihetta, jossa kentällä työskentelee kolmen sukupolven toimijoita ammattiteattereissa sekä harrastajaryhmissä. Perinteinen ja uusi nukketeatteri kukoistavat rinta rinnan ja alan kotimaisia ja kansainvälisiä festivaaleja vietetään eri puolilla Suomea ympäri vuoden. Nukketeatteria käsitteleviä tutkielmia ja väitöskirjoja on tehty, alan kirjallisuuttakin on 2000-luvulla ilmestynyt useita teoksia. Nukketeatteri on suositumpaa kuin koskaan historiansa aikana: esityksissä käy vuosittain yli 250 000 katsojaa yli 3500:ssa esityksessä eri puolilla Suomea. Tilastojen ulkopuolella näytöksiä antavat kymmenet vapaat nukketeatteriryhmät ja soolotaiteilijat sekä lukemattomat harrastajaryhmät.
Suomen nukketeatterikenttä on hyvin laaja ja sillä toimii satoja alan ammattilaisia sekä harrastajia. Vuosittain esityksiä tehdään ja nähdään sekä ammattiteattereissa että -ryhmissä, päiväkodeissa, kouluissa, kirjastoissa, seurakunnissa, vanhustoimessa ja maahanmuuttajien keskuudessa. Lisäksi nukketeatteria käytetään monipuolisesti mm. museopedagogiikassa, taidekasvatuksessa, terapiassa ja muilla aloilla. Nukketeatteri läpäisee kaikki kansankerrokset ja suuntautuu kaikille ikäryhmille. Sekä perinteinen että nykynukketeatteri elävät rinta rinnan. Tekijöinä on kolmen sukupolven toimijoita, jotka myös kouluttavat ja opastavat alalle, pitävät kursseja ja levittävät nukketeatteria taidelajina sekä kotimaassa että ulkomaisilla vierailuilla. Suomalaiset nukketeatterintekijät ovat verkostuneet kaikkialle maailmaan kansainvälisen toimintansa kautta.
Tällä hetkellä Suomessa toimii kolme 1970-luvulla perustettua valtionosuutta nauttivaa nukketeatteria (Teatteri Hevosenkenkä, Teatteri Mukamas ja Nukketeatteri Sampo), yksi kolmivuotista esittävän taiteen toiminta-avustusta saava taho (vapaan kentän nukketeatteritaiteilijoita kokoava Aura of Puppets -verkosto) sekä kaksi 2000-luvun taitteesta lähtien perustettua harkinnanvaraista valtionavustusta nauttivaa toimijaa (Nukketeatteri Akseli Klonk ja monitaiteinen Mustan ja Valkoisen Teatteri). Vapaalla kentällä toimii toistakymmentä 1980- ja 1990-luvulla perustettua nukketeatteria sekä lähes viisikymmentä 2000-luvulla perustettua ryhmää ja sooloteatteria, Lisäksi nukketeatterikentällä on lukuisia produktiokohtaisesti ja pitempäänkin toimivia sekä muuttuvien kokoonpanojen työryhmiä, jotka koostuvat alan ammattilaisista ja eri taidealojen tekijöistä. Kentällä toimii kymmeniä vapaita ammattilaisia, jotka työskentelevät freelancereina yksittäisissä produktioissa sekä teattereissa ohjaajina, käsikirjoittajina, näyttelijöinä, lavastajina ja visualisteina, nukentekijöinä ja muissa ammateissa. Alalla toimii tällä hetkellä noin 160 ammattitaiteilijaa, joista valtaosa on valmistunut Turun AMK:n Taideakademian nukketeatterilinjalta. Nukketeatterin korkeakoulutus on tosin sittemmin jo lopetettu omana koulutuslinjanaan, mutta Taideakatemian teatteri-ilmaisunohjaajaopintoihin on mahdollista sisällyttää nukketeatteriin suuntauneita kursseja. Vuodesta 2000 alkaen nukketeatterialalle pätevöityminen on ollut mahdollista suorittaa myös näyttöihin perustuvana ammattitutkintona. Tällä hetkellä (2020) nukketeatterin osaamisala on osa esitys- ja teatteritekniikan ammattitutkintoa, jota järjestää Ammattiopisto SAMIedu Savonlinnassa.
Alalle on syntynyt uusia yhteenliittymiä, jotka kokoavat sateenvarjojensa alle kymmeniä alan ammattitoimijoita: jo mainittu Aura of Puppets (perustettu Turussa vuonna 2009, alun perin Puppet Studio -nimellä) ja Metropolitan Puppets (perustettu vuonna 2018 Helsingissä), Valtakunnallinen näyttötutkintolaisten verkosto (perustettu 2019 Kuopiossa) sekä Lapin nukketeatteriyhdistys (perustettu vuonna 2007 Rovaniemellä), johon kuuluu sekä ammattilaisia että harrastajia. 2000-luvulla eri puolilla Suomea on toiminut kuusi nukketeatterin läänintaiteilijaa, jotka ovat edistäneet toimialueillaan nukketeatteria muun muassa monin projektein ja koulutuksin. Lisäksi lukuisat suomalaiset nukketeatterintekijät työskentelevät kansainvälisissä projekteissa ja ulkomaisissa nukketeattereissa. Sadat harrastajat tekevät nukketeatteria lähes jokaisella paikkakunnalla Suomessa ja lukuisat harrastajanukketeatterit työllistävät myös alan ammattilaisia.
Kotimaisia ja kansainvälisiä nukketeatterifestivaaleja on Suomessa on tällä hetkellä yhteensä yhdeksän, minkä lisäksi monien muiden festivaalien ohjelmistossa nähdään runsaasti nukketeatteria. Kansainvälinen toiminta on vilkasta sekä taiteen että koulutuksen saralla. Maailman nukketeatteriliiton (Union Internationale de la Marionnette, perustettu 1926) Suomen keskus, Suomen UNIMA ry (perustettu 1984) toimii koko alan etujärjestönä ja tiedotuskeskuksena. Järjestön jäsenistöön kuuluu yli 200 nukketeatterin ammattilaista, harrastajaa, opiskelijaa, tutkijaa ja tukijaa kaikkialta Suomesta.
Perinteen harjoittaminen
Lukuisat erilaiset toimijat tarjoavat nukketeatteria hyvin monin eri tekniikoin ja teemoin. Näyttämöillä ja niiden ulkopuolella nähdään nukke-, esine-, väline- ja varjoteatteria sekä objektikeskeisiä teoksia, visuaalista teatteria sekä moni- ja poikkitaiteellisia esityksiä. Sirkusta, nykytanssia ja tulitaidettakin fuusioidaan esityksiin ja Porissa on esimerkiksi tehty nukketeatteriooppera. Perinteisen nukketeatterin rinnalle on ilmaantunut monitaiteellisen nykynukketeatterin ja visuaalisen teatterin muotoja, joiden myötä 2000-luvulla esityksiin on alkanut virrata uutta yleisöä, erityisesti aikuisia. Lapsille suunnattu nukketeatteri on kuitenkin usein taiteenalan tunnetuin muoto. Lisäksi alalla tehdään runsaasti soveltavaa, yhteisöllistä ja pedagogista nukketeatteria. Eri puolilla Suomea toimivissa Taikalamppu- ja lastenkulttuuriverkostoissa on myös nukketeatteriin painottuvaa toimintaa ja toimijoita. Harrastajakentällä tehdään ja käytetään nukketeatteria muun muassa päiväkodeissa, seurakunnissa, kouluissa ja kirjastoissa.
Nykymuotojen lisäksi perinteinen ja lapsille suunnattu nukketeatteri on Suomessa yhä voimissaan. Aiheita ammennetaan saduista, tarinoista ja myyteistä sekä klassikoista ja uusista teksteistä. Vanhoissa ja uusissa ammattiteattereissa, -ryhmissä ja sooloteattereissa tutkitaan uusia tulokulmia ja tehdään tutkimusretkiä animoinnin maagiseen maailmaan. Perinteisten käsi- ja sauvanukke- sekä marionettiteatteriesitysten rinnalla esitetään varjo- ja esineteatteria. Produktioissa käytetään myös visuaalisen ja fyysisen teatterin sekä tanssiteatterin ilmaisukeinoja. Laitosteattereissa tuotetaan mittavia esityksiä, tuoreimpana Åbo Svenska Teaterin, Novian ja Turun AMK:n Taideakatemian yhteistyönä tuotettu Kalevala, jossa nukketeatterin laajat ilmaisukeinot ovat päässeet kukoistamaan lähes 30 esiintyjän ja muusikon voimin.
Nukketeatteria tehdään kiinteissä teattereissa ja vapailla näyttämöillä, tanssiteattereissa ja sirkusnäyttämöillä. Esityksiä näkee yhä enenevässä määrin näyttämöiden ulkopuolella, kuten taidegallerioissa, vanhustentaloissa ja vastaanottokeskuksissa. Nukketeatteria tehdään ja käytetään monissa muissakin tarkoituksissa, muun muassa taidekasvatuksessa, terapiassa ja hoitotyössä, maahanmuuttajatyössä, varhaiskasvatuksessa, vanhustyössä, museopedagogiikassa ja opetuksessa.
Perinteen taustaa ja historiaa
Nukketeatteri on yksi vanhimpia teatterin muotoja, joka on levinnyt kaikkialle maailmaan. Sen kehittymistä omaksi teatterilliseksi taidemuodokseen on edeltänyt nuken tai idolin käyttö muinaisissa rituaaleissa ja sittemmin uskonnollissa seremonioissa. Suomalaisilla on ollut omat pyhät figuurinsa: savesta ja meripihkasta muovailtuja idoleita, puisia haltijanukkeja ja seitoja palvottiin aineellistettuina henkiolentoina pitkään kristinuskonkin rinnalla. Markkinoiden ja kaupankäynnin myötä Suomeen saapui kaikenlaisia komeljanttareita, heidän joukossaan myös nukketeatterin esittäjiä, jotka saattoivat jo 1600-1700-luvuilla antaa sysäyksiä suomalaisen nukketeatterin tekemiselle. Tästä ei kuitenkaan ole teatterialalla säilynyttä dokumentaatiota.
Suomessa eurooppalaista markkina- ja nukketeatteria alettiin nähdä 1800-luvun alussa. Tukholmasta Pietariin matkalla olevien viihdetaiteilijoiden ohjelmistoissa oli mekaanisia nukkeja, metamorfoositeatteria ja mekaanisen teatterin, Theatrum Mundin, esityksiä. Näihin aikoihin Suomessa porvariston ja sivistyneistön kodeissa alettiin lasten huvitukseksi esittää marionetti-, käsinukke-, paperi- ja varjoteatteria. Nukketeatterista tuli myös aikuisten harrastus: suurempien kaupunkien taiteilijapiireissä ja venäläisissä varuskunnissa tehtiin 1890-luvulla varjoteatteriesityksiä, joiden innoittajina olivat ulkomailla nähdyt esitykset.
Ammattimainen nukketeatteri käynnistyi Suomessa 1900-luvun alussa: Kalle Nyström perusti Helsinkiin vuonna 1909 pääosin aikuisille ohjelmistonsa suunnanneen Marionett-teaternin ja Bärbi Luther puolestaan teki vuodesta 1915 lähtien aina vuoteen 1974 asti varjoteatteriesityksiä lapsille. Markkinateatteriperinnettä jatkoi sirkustaiteilija Arvo Avenius, jonka Marionettiteatteri Fennia kuului 1930- ja 40-luvuilla Suomessa kiertävien tivolien kalustoon, Vuodesta 1952 lähtien kouluissa kiertänyt Poliisien nukketeatteri teki asennekasvatusta liikenneturvallisuuden tehostamiseksi. Irja ja Matti Raninin Kasper-teatteri suuntasi 1960-luvuilla ohjelmistonsa lapsille sekä televisiossa, lyhytfilmeissä että kiertueilla. Gunvor Ekroos käynnisti Tampereella Haiharan nukketeatterin vuonna 1969. Uutta nukketeatteria nähtiin Suomessakin jo 1950-luvun taitteessa, jolloin maassamme vierailivat sekä ranskalainen Jacques Chesnais että Sergei Obraztsov. Heidän esityksensä innoittivat suomalaisia nukketeatteritaiteilijoita, muun muassa Annikki Setälää (Lapin nukketeatteri) ja Mona Leoa (Helsingin nukketeatteri). Nukketeatterin uranuurtajat kiersivät esiintymässä ympäri Suomea junilla, busseilla ja takseilla - Lapissa jopa porokyydillä. Näytökset pidettiin kouluissa, lastentarhoissa ja sairaaloissa sekä muissa tiloissa.
karivainio.jpg)
1970-luvun alussa lastenteatterin tekemiseen ja nukketeatterin kehittämiseen tulivat mukaan ammattinäyttelijät, ohjaajat, lavastajat ja dramaturgit. Uudet ammattinukketeatterit Vihreä Omena, Hevosenkenkä, Sampo, Peukalopotti ja Teatteri Mukamas heittäytyivät taiteenalansa eri ilmaisukeinojen kokeilemiseen. Nukketeatteria tehtiin myös useissa laitosteattereissa eri puolilla Suomea. Eri puolille maata syntyi kymmeniä harrastajaryhmiä, joista pitkäikäisimmät jatkoivat toimintaansa useamman vuosikymmenen. 1980-luvulla syntyi yli 10 ammatillista soolonukketeatteria ja pientä ryhmää eri puolille Suomea. 1990-luvun taitteessa nukketeatteritoiminta oli hyvin aktiivista eri puolilla kaikkialla Suomessa ja lukuisia uusia nukketeatteriryhmiä syntyi jälleen eri puolille maata. Muun muassa Ouluun perustettiin nukketeatteri Akseli Klonk, jolla on usean kesän ajan ollut myös Junateatteri. Vuosituhannen vaihteessa suomalainen nukketeatterikenttä laajeni moninkertaiseksi entisestä, kun alan ammattikorkeakoulutuksen tuloksena perustettiin lukuisia ammanukketeatteriryhmiä. Niistä valtaosa alkoi tehdä nykynukketeatteria. Monitaiteellinen ja moderni nukke- ja esine- sekä välineteatteri käyttää produktioissaan uutta estetiikkaa, tekniikkaa, teemoja ja dramaturgiaa. Aikuisille suunnattu uusi nukketeatteri, avantgarde ja poikkitaiteellisuus ovat nykypäivää.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Suomessa toimii kolmen eri sukupolven taiteilijoita, jotka antavat kukin panoksensa nukketeatteritaiteen eteenpäin välittämiseen sekä kehittämiseen elävänä ja kukoistavana taiteena. Alan ammattilaiset opettavat, kouluttavat ja välittävät mentoreina tietojaan ja taitojaan. Suomessa järjestetään nukketeatteriopetusta ja -kursseja esimerkiksi Turun AMK:n Taideakatemian lisäksi ammattilaisten vetämiin kursseihin muun muassa työväenopistoissa ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Ammattiopisto SAMIedussa voi suorittaa nukketeatterin ammattitutkinnon.
Suomessa pidetään vuosittain myös lukuisia seminaareja, luentoja, työpajoja ja muita tapahtumia, joissa taiteen kysymyksiä käsitellään. Festivaalit ovat osa nukketeatteritaiteen välittämistä suurelle yleisölle. Lisäksi alan toimijat suuntaavat toimiaan ja yhteyksiään kulttuurialan päättäjille ja muille tahoille nukketeatterin merkityksen ymmärtämiseksi ja lisäämiseksi.
Teatterimuseo on vastaanottanut nukketeatterialan esineistöä ja julkaisuja. Eri puolilla Suomea toimivia ja toimineita nukketeattereita on kehotettu ja kehotetaan vastaisuudessakin tallentamaan esineistönsä sekä dokumentaationsa paikallisiin muistiorganisaatioihin. Lisäksi vanhinta sukupolvea kannustetaan kirjoittamaan historiikkinsa ja elämäkertansa. Kokoelmista vastaavat edellä mainitut organisaatiot. Suomen UNIMA pyrkii pysymään ajan tasalla alan tallentamisesta.
Perinteen tulevaisuus
Suomalainen nukketeatteri on kukoistusvaiheessa ja uudet sukupolvet kehittävät alaa edelleen voimallisesti. Nukketeatteritaide on aina vaikuttanut yhteiskuntaansa sekä taiteellisesti että haastaessaan ja rikkoessaan konventioita. Nukketeatteri on vaikuttanut miljooniin katsojiin Suomessa ja vienyt eteenpäin taiteen humanistista sanomaa yli 110-vuotisen historiansa aikana. Nykynukketeatteri on tarttunut päivänpolttaviin aiheisiin ja herättänyt tulkinnoillaan sekä yleisöään että päättäjiä. Suomalaisen nukketeatterin moninaisuus on voimavara, jonka avulla tämä taidemuoto murtaa tiensä taiteen eturintamiin.
Suomessa nukketeatteri on laajentunut 2000-luvun kuluessa sekä taiteellisesti, koulutuksellisesti että määrällisesti merkittäväksi tekijäksi kotimaassa ja kansainvälisesti. Nukketeatteri täyttää kaikki esittävän taiteen ammattikentän tunnusmerkit, mutta resursoinnissa se on jätetty marginaaliin. Nukketeatteri ei vielä ole samalla viivalla muiden esittävän taiteen toimijoiden kanssa julkista tukea jaettaessa.
Nukketeatterikenttä on taloudellisesti erityisen eriarvoisessa tilanteessa suhteessa koko esittävän taiteen kenttään: Tilastoituja esityksiä ammattinukketeattereilla oli vuonna 2012 yli 2700, mikä tekee 14 % kaikesta tilastoidusta teatterista tänä vuonna. Julkista tukea tilastoidut nukketeatterit saivat 0,2 % määrärahoista. Tilastojen ulkopuolelle jäävät vielä kymmenet ammattitoimijat. Yksikään kymmenistä vapaan kentän nukketeatteritoimijoista ei ole päässyt teatteri- ja orkesterilain takaaman rahoitusjärjestelmän piiriin vuoden 1993 jälkeen. Alalla tarvitaan lisää julkista rahoitusta ja resursseja, nukketeatterin ammatillisen toiminnan vahvistamista sekä sen näkyvyyden, saavutettavuuden ja arvostuksen lisäämistä. Nukketeatterialan kehittäminen ja sen tulevaisuuden varmistaminen ovat keskeisessä asemassa alan toimintaedellytysten turvaamisessa, jotka ovat vapaiden toimijoiden suhteen lähes kriittisessä tilassa.
Suomen UNIMA ry on tehnyt Opetus- ja kulttuuriministeriölle vuonna 2013 virallisen Selvityksen nukketeatterialan tilanteesta ja tarvittavista toimenpiteistä. Lisäksi järjestö on kääntynyt Taiteen Edistämiskeskuksen, Teatterin tiedotuskeskuksen ja muiden virallisten tahojen puoleen. Vaikuttamistyötä on jatkettu intensiivisesti yli viiden vuoden ajan. Suunnitteilla on projekti Sukupolvien kohtaaminen, missä alan kolme sukupolvea työskentelevät yhdessä vuorovaikutuksessa tietojen ja taitojen välittämiseksi sekä alan tulevaisuuden hyväksi. Lähitulevaisuuden tärkeimmät tehtävät nukketeatterialalla ovat sirpaleisen ja vähäresurssisen alan rahoituksen lisääminen ja koulutuksen turvaaminen, alueellisen toiminnan kehittäminen, yhteistyön ja tiedotuksen parantaminen, tuotannollisen osaamisen ja siihen erikoistuneen henkilöstön vahvistaminen vapaalla kentällä sekä kotimainen ja kansainvälinen verkostoituminen. Alan koulutus kaikilla tasoilla on elinehto koko alan kehittymiselle. Nukketeatterin korkeakoulutuksen tulevaisuus on turvattava ja opetusta tulisi saada sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon tasoisena.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Suomen UNIMA ry, nukketeatterialan etujärjestö
Nukketeatteritaiteilijayhdistys Aura of Puppets
Yksityishenkilöt:
Siren, Eero
Tarvainen, Anna-Liisa
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä (LIKE 2009).
Marjut Tawastin kirjoitukset ja artikkelit
AROPALTIO, Kirsi et al. Nukketeatteri ja naamioleikit. Helsinki: Otava, 1979.
ANDRIANOV, Katriina. Esine roolissa. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, 2015.
BARIČ, Bojan - AUVINEN, Suvi. Sateenkaaren päässä – YK:n vuosituhatjulistus ja nukketeatteri. Helsinki: Ulkoministeriö, 2007.
BARIČ, Maija - Kristiina Louhi. Nukketeatteria! Helsinki: Nukketeatteri Sampo, 1997.
BARIČ, Maija - Kristiina Louhi. Puppet Theatre! Helsinki: Nukketeatteri Sampo, 2004 (Nukketeatteri Sampo on lisäksi kustantanut monia muitakin kirjoja, cd-levyjä ym. materiaalia).
FALKE, Ishmael. Carrot, sticks and a Black Box - A Guide for the Practise of Contemporary Puppet Theatre. Turku: Sixfingers Theatre, 2011.
FALKE, Ishmael. Keppi, porkkana ja musta laatikko! – nykynukketeatterin opaskirja. Turku: Sixfingers Theatre, 2011.
HILTUNEN, Mirja - TORNIAINEN, Liisa (toim.). Naamionuken monet kasvot – Nukketeatteri yhteisöllisenä taidekasvattajana. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 1998.
HIRN, Sven. Nukketeatterimme varhaisvaiheet. Helsinki: SKS, 2010.
KOKKONEN, Saara. Nukketeatteri elää. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1982.
NÄTTILÄ, Pertti – KINNUNEN, Raimo J. Ransu karvakuono. Helsinki: WSOY, 2002.
PELTONEN, Leila - TAWAST, Marjut (toim). Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä. Helsinki: LIKE, 2009.
PELTONEN, Leila - Nukketeatterin tekijänä Lapissa – pohjoista nukketeatterikulttuuria 1940-luvulta tähän päivään (Atrain&Nord 2019).
PYYSALO, Katri. Kaikenmaailman Kasperit – nukketeatteri museonäyttämöllä. Tampere: Nukke- ja pukumuseo, 2001.
RIIKONEN, Mervi. Värien ja varjojen näyttämö. Tampere: Cityoffset oy, 2000.
RÄISÄ, Hannu. Nasty Puppet nukketeatteritekniikoita. Helsinki: Johnny Kniga, 2009.
SIPPOLA, Outi: Elotonkin liikuttuu. Turku, Aura of Puppets 2016.
SIREN, Eero, Nukketeatteri ja näyttelijän maailma. Väitöskirja. Helsinki: TeaK, 2017. [./Https://taju.uniarts.fi/handle/10024/6080 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/227947]
MUURINEN, Teija, VÄNTSI, Timo ja WITTING Sari. HOKSNOKKA Kirsti Huuhkan nukenrakennusohjeita. Helsinki: Draamatyö, 2012.
HUOM: Perusteellisempi kirjallisuusluettelo (vuoteen 2009 saakka) löytyy teoksen Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä sivuilta 317 – 320.