Ompeluseurat osana Maa- ja kotitalousnaisten toimintaa

Kuvaus

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset ovat elävä esimerkki siitä, kuinka yhteisöllinen tekeminen voi rikastuttaa arkea ja vahvistaa paikallista identiteettiä. Yli 750 yhdistyksen ja noin 21 000 jäsenen voimin rakennetaan hyvinvointia, siirretään perinteitä sukupolvelta toiselle ja luodaan uusia toimintamuotoja – yhdessä ilolla.

Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Yhdistykset järjestävät monipuolista ohjelmaa, kuten kursseja, tempauksia ja retkiä, jotka houkuttelevat mukaan myös alueen muita asukkaita. Vaikka järjestön historia ulottuu jo yli 90 vuoden taakse, sen toiminta on jatkuvasti kehittynyt ajan mukana. Tässä kuvauksessa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on jaettu kahteen osaan järjestön historian ajalta. Tämän otsikon alla esitellään toimintaa jälkimmäisen 1980- luvulta lähtien ja otsikon Taustaa alla järjestön toimintaa alkuvuosikymmeniltä.

Yksi perinteisimmistä toimintamuodoista, ompeluseurat, elää vahvana edelleen useissa yhdistyksissä. Ne ovat enemmän kuin käsityökerhoja – ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa vaihdetaan ajatuksia, kuulumisia, verkostoidutaan ja nautitaan yhteisestä tekemisestä. Jossain vaiheessa kokoontumisten nimi, ompeluseurat saattoivat tuntua vanhanaikaiselta ja kokoontumisia nimettiin eri teemojen alle. Monet asiat ovat kuitenkin tehneet paluun. Uudet sukupolvet jatkavat perinnettä modernilla otteella: kahvilatapaamiset lastenvaunujen ja käsitöiden kanssa nuorten äitien keskuudessa ovat tätä päivää. Samoin myös monissa Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksissä nykyisin kokoonnutaan jälleen ompeluseuroihin. Niissä tehdään omia käsitöitä seurustelun ja kahvittelun lomassa. Edelleen voidaan työstää omia neuleita ja virkkauksia tai neuloa pipoja ja sukkia vastasyntyneille paikkakunnan vauvoille tai lähimpään synnytyssairaalaan tai sytomyssyjä syöpäosastojen potilaille jaettavaksi.

Ompeluseurat 1970-luvulla. Kuva Maa- ja kotitalousnaisten arkisto.

Ruoka- ja ravitsemusneuvonta on pysynyt yhdistystoiminnan kivijalkana. Yhdistykset järjestävät kursseja ja luentoja esimerkiksi kasvisten käytöstä, villiyrteistä, terveellisistä rasvoista ja sokerin vähentämisestä. Tutustutaan nousevien trendien ruokiin tai elvytetään perinteitä tekemällä perinneruokia. Herkutteluakaan ei unohdeta, sillä voileipä- ja täytekakkukurssit ovat säilyttäneet suosionsa vuosien varrella.

Piirikeskuksissa työskentelevien asiantuntijoiden ohella yhdistykset tekevät myös neuvontatyötä kuluttajille. Päiväkodeissa ja kouluissa lapsille opetetaan kasvisten tunnistamista ja pienimuotoista viljelyä lavakauluksissa. Kaupoissa on jaettu vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen ja kasvisten käytön lisäämisestä ruokavalioon sekä kannustetaan kuluttajia valitsemaan suomalaista ruokaa. Kotivaranäyttelyt ovat myös tavoittaneet yleisöä hyvin.

Hyvinvointia edistetään liikuntateemojen ja kampanjoiden avulla sekä monipuolisella yhteisöllisellä toiminnalla. Yhdistykset ovat osallistuneet esimerkiksi ”Sentit peliin” ja ”Loikkaa liikkeelle” -haasteisiin sekä järjestäneet omia jumppailtoja ja luontoretkiä. Liikunta on ollut keskiössä myös vuosittaisessa Impin päivän vietossa kesäkuussa. Kesäiset saunaillat, ohjelmalliset virkistystapahtumat ja erilaiset kulttuuriretket kuuluvan useiden yhdistysten toimintaan.

Toiminta ulottuu myös ympäristönhoitoon. Yhdistykset osallistuvat maisemanhoitotalkoisiin, vieraslajien torjuntaan ja kyläkävelyihin, joissa asiantuntijat neuvovat maiseman kehittämisessä. Joillain alueilla yhdistykset tekevät teidenvarsien siistimistä jopa alihankintana.

Yhdistysten toiminnan rahoitus tulee pitkälti itse järjestetyistä tapahtumista: myyjäisistä, toripäivistä, kahvituksista ja kekrijuhlista. Yhdistykset ovat taitavia organisoijia, jotka yhdistävät varainhankinnan ja yhteisöllisen kokemuksen.

Yhdistykset tekevät edelleen myös hyväntekeväisyyttä. Tapahtumissa myydään esimerkiksi puuroa tai keittoa, joiden tuotot ohjataan erilaisiin hyviin tarkoituksiin. Jotkut yhdistykset ilahduttavat vanhuksia järjestämällä palvelutaloissa joulukahvit- tai puuron ja pientä ohjelmaa tai ulkoiluttavat palvelulaitosten asukkaita.

Vielä 1980-luvulla aiemmin suositut opintokerhot, kuten ”Kylä elää” ja ”Pellavalystit”, rohkaisivat yhteisölliseen pohdintaan ja perinteen vaalimiseen. Vaikka opintokerhojen suosio on sittemmin hiipunut, tilalle on tullut teemakampanjoita ja tapahtumia, jotka houkuttelevat lyhyempikestoisina tai kertatapahtumina osallistumaan paremmin ihmisiä nykyajan kiireisessä elämänmenossa. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistystoiminta on ennen kaikkea elävää ja monimuotoista. Se säilyttää vanhaa ja luo uutta – aina yhteisön ehdoilla ja ilon kautta.

Tausta

Maa- ja kotitalousnaisten tarina alkaa jo 1900-luvun taitteessa, kun naiset osallistuivat maamiesseurojen toimintaan. Ensimmäinen emäntäyhdistys perustettiin vuonna 1902 Jämsässä maamiesseuran alaosastoksi. Varsinainen järjestö syntyi vuonna 1933, kun Maatalousnaisten Keskusjohtokunta perustettiin Maanviljelysseurojen Keskusliittoon. Vuonna 1993 järjestöstä tuli rekisteröity yhdistys nimellä Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry. Moni paikallisyhdistys toimi pitkään maamiesseurojen alaseurana – esimerkiksi Jämsän yhdistys rekisteröitiin itsenäiseksi vasta vuonna 2007.

Ompeluseurat olivat yhdistystoiminnan sydän. Niitä järjestettiin säännöllisesti, usein parin viikon välein tiettynä iltana viikossa jonkun jäsenen kotona. Mukaan otettiin käsityöt ja iltaa istuttiin kuulumisia vaihtaen. Iltoihin kuului kahvit herkkuineen, joskus jopa seitsemän sorttia. Syntyi tarve sopia tarjoilujen kohtuullisuudesta: yksi suolainen ja yksi makea leivonnainen riitti, jotta ei syntynyt kynnystä ottaa ompeluseuraa järjestettäväksi liian vaatimattomien tarjoilujen vuoksi. Ompeluseurat toimivat myös varainhankintana – kahvirahaa kerättiin yhdistykselle, ja usein järjestettiin myös arpajaisia. Käsitöitä tehtiin paitsi omaksi iloksi, myös myyjäisiin. Näistä saadut varat ohjattiin yhdistysten toimintaan. Myyjäisiä järjestettiin etenkin joulun ja pääsiäisen alla, ja niillä oli tärkeä rooli kyläyhteisössä. Varoja kerättiin myös omilla talkoilla, muonituksilla ja osallistumalla isoihin tapahtumiin kuten maatalousnäyttelyiden muonituksiin.

Sotien aikana yhdistykset tekivät arvokasta työtä lähettämällä joulupaketteja rintamalle. Myös vanhuksia muistettu vuosikymmenten aikana. Osa maatalousnaisista toimi ns. huoltoemäntinä, jotka neuvoivat ja opastivat vähävaraisia perheitä ja järjestivät pieniä lomia väsyneille äideille. Järjestö oli myös mukana maatalojen emännille toteutettujen lomien järjestelyissä. Näin järjestön ja yhdistysten toiminta heijasteli sekä yhteisöllisyyttä, että käytännön apua muuttuvassa maailmassa.

Järjestön julkaisemassa Maatalousnainen-lehdessä esiteltiin vuonna 1949 Suomen ensimmäistä, silloin lähes 50-vuotiasta Jämsän emäntäyhdistä. Ompeluseuroja pidettiin ahkerasti. Jämsän yhdistyksessä käsityötoiminta laajeni kankaankudontaan, joka johti jopa ansiotyöhön asti – tuotteita myytiin Viipuriin saakka. Tuottoa saivat yhdistys ja kutojat. Yhteistyö oli laajaa: toiminnassa mukana olivat mukana mm. apteekkarin perhe ja kansanopiston talousopettaja, jotka toivat uusia ideoita toimintaan. Järjestettiin esimerkiksi puutarhakurssi, jonka seurauksena omenapuut yleistyivät alueella. Maamiesseuran kanssa toteutettiin kananhoitokurssi. Emäntäyhdistys tuki paikkakunnalle perustettua yhteiskoulua myyjäisillä ja arpajaisilla.

Monipuolinen neuvontatyö oli alussa toiminnan keskiössä. Jo paljon ennen keskusjärjestön perustamista maamiesseuroissa ja niiden yhteyteen syntyneissä naisten alaosastoissa 1900-luvun alusta lähtien järjestettiin runsaasti ruoka-, käsityö-, puutarha-, maatalous- ja kodinhoitokursseja. Neuvojat toivat uusimmat opit kyliin, erityisesti sota-aikana ja sen jälkeen, jolloin opittiin hyödyntämään niukkoja resursseja. Kursseilla jaettiin siemeniä ja uusia taimia talvien palelluttamien omenapuiden tilalle. Kilpailutoiminta oli myös vilkasta ja tapa oppia uutta. Suoritettiin myös erilaisia merkkejä. Myös koneiden käytössä opastettiin, kun koneellistuminen helpotti emännän arkea. Nykyisen maatalouslomitusjärjestelmän taustalla järjestössä kehitetty ja toteutettu lomaemäntäkoulutus ja toiminta, jossa lomaemännät sijaistivat emäntien töissä näiden ollessa muutaman päivän lomalla.

Opintokerhot kuuluivat vahvasti yhdistysten toimintaan, usein niitä pidettiin ompeluseurojen yhteydessä. Opintokerhoissa käsiteltiin niin käytännön kuin yhteiskunnallisiakin aiheita. Opintokokonaisuus kesti usein syksystä kevääseen ja käsitti useita kokoontumiskertoja.

Toiminta oli aktiivista koko maassa. Yhdistykset järjestivät retkiä ja opintomatkoja, jotka tarjosivat vaihtelua maaseudun arkeen. Suosittu kohde oli Maa- ja kotitalousnaisten kesäjuhla, johon osallistui huippuvuosina tuhansia naisia. Tapahtumissa nähtiin yhteisöllinen voima suurten joukkojen muonittamisessa ja majoituksissa kotimajoituksissa.

Tulevaisuus

Aikoinaan tytär tai miniä on lähtenyt usein äidin tai anopin seurassa Maa- ja kotitalousnaisten toimintaan mukaan. Usein lapsetkin otettiin mukaan. Ajan mukaisen toiminnan lisäksi Maa- ja kotitalousnaisten toiminnan tarkoitus on välittää seuraaville sukupolville myös perinteitä, erilaisia tietoja, taitoja ja hyviä käytäntöjä. On hedelmällistä toimia yhdessä kolmen, jopa neljän sukupolven voimalla yhdessä, jolloin syntyy luonnollista kanssakäymistä ja perinteet välittyvät luonnostaan.

Kaupungistumisen myötä pienillä paikkakunnilla, jossa väki vähenee, erityisesti kannattaa tehdä yhteistyötä. Ruokaan liittyviä tapahtumia järjestämällä yhdessä kauppojen kanssa tavoitetaan neuvonnalle suurempi kohderyhmä ja tapahtumat tuovat kaupalle vaihtelua ja jopa lisää asiakkaita. Yhteistyössä pankkien kanssa voidaan järjestää kaikille tärkeitä kodin lakiasioita käsitteleviä iltoja. Toisten yhdistysten, kuten Marttojen kanssa voi järjestää yhdessä tapahtumia ja paikallisen museotoimen kanssa esimerkiksi perinteitä vaalivan työpajan.

Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa on paljon sellaisia elementtejä, jotka kiinnostavat muoria perheitä juuri nyt. Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksiä on perustettu myös kaupunkeihin, joihin jäseniksi ovat liittyneet Maa- ja kotitalousnaisten arvoja ja toimintaa arvostavia sekä maaseudulta kaupunkiin muuttaneita ihmisiä. Koronapandemian jälkeen kotona itse tekeminen on lisääntynyt, on perustettu kasvimaita ja muutenkin harrastetaan kotoilua. Paikallisilla Maa- ja kotitalousnaisilla on mahdollisuus olla opastamassa moniin taitoihin ja tietoihin.

Haasteena on mm. kohtaamattomuus, joten viestintään tulee kiinnittää huomiota, jotta ihmiset tietävät toiminnasta. Mukaan toimintaan kannattaa myös pyytää, sillä aivan vieraaseen porukkaan voi olla vaikea tulla mukaan, vaikka asiat kiinnostaisivatkin.

Monet perinteiset tapahtumat, jotka ovat toimineet aiemmin perinteen välittämiskanavana, toimivat edelleen. Silti pitää olla avoin ja tarttua myös uusiin ajan vaatimiin tapoihin. Perinteiden tulee myös elää ajassa ja ne voivat kehittyä aikaan sopivimmiksi. Olemassa oleva aika ja sen vaatimukset tulee huomioida toiminnassa.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus

Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Kirjallisuus Manninen Kirsti.2016. Omat avaimet, Maa- ja kotitalousnaisten yhteistyön ja neuvonnan historiaa. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry. Maatalousnainen-lehti 3-4 / 1949 Maa- ja kotitalousnaisten vuosikertomukset 1943 - 2023

Muuta: Impin päivää, kekriä & rättänää - perinneaarteet yhdessä keräten elävän perinnön wikiluetteloon -hankkeen työpajat