Ortodoksinen ristisaattoperinne

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ristisaatto Mutalahdessa 1980. Kuva: Pentti Potkonen.
Kirkkoveneristisaatto Pörtsämön erämaakalmistoon elokuussa 1992.
Ortodoksinen ristisaattoperinne
Sijainti Pohjois-Karjala, Ilomantsi
Asiasanat ortodoksisuus, ortodoksinen kirkko, Suomen ortodoksinen kirkko, ristisaatto, kristilliset tavat

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Ristisaatto on ortodoksisen kirkon jumalanpalvelusta, jossa kuljetaan ristiä, kirkkolippuja, evankeliumia ja ikoneja kantaen matka kirkosta hautausmaalle, ihmisten koteihin, seuraavaan kirkkoon tai vaikkapa järven rantaan toimittamaan vedenpyhitystä. Ristisaattoja toimitetaan kaikissa Suomen ortodoksisissa seurakunnissa. Erityisen tunnettua perinne on itäisimmässä Suomessa. Ristisaatto on erottamaton osa kirkon toimintaa, joten niitä on kaikissa Suomen 21 ortodoksisessa seurakunnassa. Suomen pieneen ortodoksiseen vähimmistökirkkoon kuuluu n. 62.000 jäsentä, mikä on vain noin yksi prosentti suomalaisista. Siitä huolimatta Suomen ortodoksinen kirkko on tunnustettu Suomen toiseksi kansankirkoksi. Pienuudestaan huolimatta kirkon perinteet ovat tuttuja Suomessa. Yllättävän monella suomalaisella on joitakin "ortodoksisia juuria". Monella on ortodoksisia isovanhempia, serkkuja tai muita lähisukulaisia.

Perinteen harjoittaminen

Tunnetuin ristisaatto on se, kun kuljetaan pääsiäisyönä saatossa kirkkorakennuksen ympäri. Tapa juontuu alkukristillisyydestä: kirkon alkuvuosisatoina kristilliselle kasteelle valmistautuneet kulkivat kirkon suurimpana juhlana kulkueena kirkkoon. Pakanain matka päättyi kirkon jäsenyyteen pääsiäisenä.

Ilomantsissa ristisaatot etenevät paikkakunnan oman pyhän profeetta Elian nimissä ja suojeluksessa. Yleisin tapa on kulkea jalkaisin. Sen lisäksi saattoja on tehty hiihtäen, polkupyörillä ja soutaen.

Koska ristisaatto on jumalanpalvelusta, se alkaa kirkosta ja päättyy kirkkoon. Saatto ei ole mitään patikointia, vaan liikkeellä olleessaankin pappi, kanttori ja seurakunta toimittavat jumalanpalvelusta resitoiden ja laulaen.

Myös moniin suuriin kirkollisiin juhlapäiviin, kuten paikallisen kirkon juhlaan, praasniekkaan, liittyy ristisaatto. Loppiaisena eli teofaniajuhlassa kuljetaan ristisaatossa niin ikään läheisen järven tai joen jäälle toimittamaan suuri vedenpyhitystoimitus. Silloin muistellaan Kristuksen elävöittävää kastetta Jordanvirrassa (Mt 3:13˗17). Samalla muistutetaan ihmisen ja luonnon välisestä yhteydestä ja veden suuresta merkityksestä luomakunnalle, kun pyhitetyn veden vihmomisella pyhitetään paikalla olevat ihmiset ja koko luonto.

Elian ristisaatto ylittämässä jokea lähestyessään Ilomantsin pogostaa 19.7.2012.

Perinteen taustaa ja historiaa

Ristisaatto on kirkon ikivanha toimintamuoto, jossa kirkon sanoma viedään kirkon seinien ulkopuolelle, kaikkeen maailmaan.

Suomessa pitkien ristisaattojen perinteen elvytti matkapappi isä Vesa Takala 1980-luvun alussa. Hänen johtamansa ristisaatot etenevät ikoneita kantaen korpimaita pitkin kylästä kylään, talosta taloon. Saatto saattaa kestää jopa viikon ajan. Matkan varrella isä Vesa siunaa koteja, niiden asukkaita, eläimiä ja koko maailmaa. Kirkko opettaa, että kaikki Luojan luoma on pyhittämisen arvoista.

Ristisaattoja toimitetaan kaikkialla ortodoksisessa maailmassa ja vanhojen kirkkojen alueella. Saattojen pituudet ja niihin liittyvät perinteet vaihtelevat eri maissa.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Ristisaattoperinne välittyy sukupolvelta toiselle samalla tavoin kuin muukin krstillinen perinne ja tavat, sillä ne ovat erottamaton osa kirkon elämää ja historiaa. Kirkko opettaa, että kukaan ei voi olla yksinään kristitty, vaan hän on aina osa suurempaa kokonaisuutta, seurakuntaa, ja omaa yhteisöään.

Ortodoksiseen uskonperinteeseen liittyvä myönteinen ihmiskuva ja ihmisen vastuu luomakunnasta voidaan helposti liittää ristisaattoperinteeseen. Ihmistä pidetään luomakunnan valtiaana. Mutta se pitää paikkansa vain niin kauan kuin ihminen varjelee ja suojelee luontoa. Pitkin salomaita, mäntykankaita ja korpijärviä veltava ortodoksinen ristisaatto on muistutus siitä, että ihminen elää sittenkin aina luonnon ehdoilla. Kristityllä on erittäin suuri vastuu luonnon suojelemisesta.

Ristisaatto voi olla fyysisesti raskasta: jalkaisin toimitettava jumalanpalvelus jatkuu usein tuntikausia, ennen kuin saavutetaan seuraava talo tai kappeli. Näin ollen ristisaatto sovittaa yhteen hengellisen ja ruumiillisen harjoituksen, jota kutsutaan hengelliseksi kilvoitteluksi. Itsensä rasittaminen ei kuitenkaan ole kristillisen elämän päämäärä. Tavoite on saavuttaa hengellinen elpyminen ja ilo, johon johdattavat taukoamaton pyhien tekstien kuunteleminen ja mukana laulaminen. Kirkko opettaa, että ristisaatto puhdistaa ja ravitsee mieltä.

Jokaisen ortodoksin elämä on oikeastaan pitkä ristisaatto. Ortodoksinen kirkko opettaa, että koko ihmisen elämä on liikettä Jumalaa kohti. Vastakastettu lapsi kulkee ensimmäisen ristisaattonsa kasteastian ympäri kolme kertaa. Kristityn elämän viimeinen saatto on hautajaissaatto kirkosta kalmismaalle.

Elian ristisaatto 19.7.2011.
Ristisaatto lähdössä Korpiselän ortodoksiselta kirkolta 23.5.2009.

Perinteen tulevaisuus

Ristisaattoperinne elää vahvana. Uusimpina muotoina ovat valtakunnan rajan ylittävät ristisaatot, jotka on mahdollistanut Suomen ja Venäjän rajaviranomaisten välinen rajayhteistyö. Vuosittain tehdään ristisaatto Venäjän puolelle Melaselkään, joka oli vanha Ilomantsin rajakylä, sekä vanhaan Korpiselän kirkonkylään, jossa vanha ortodoksinen puukirkko uhmaa edelleen aikaa.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Suomen ortodoksinen kirkko ort.fi

Ortodoksi.net