Paikannimiaineiston huolto
Kuvaus
Paikannimien on sanottu olevan hyvin vanhaa puhetta paikoista. Nimien avulla paikat tunnetaan ja erotetaan muista paikoista. Paikannimet siirtyvät sukupolvelta toiselle paitsi puheessa myös esimerkiksi karttojen välityksellä. Karttojen tehtävänä onkin säilyttää vanhaa nimistöä mutta toisaalta pysyä mukana nimistön muutoksissa.
Kotimaisten kielten keskuksessa tarkistetaan tilauksesta Maanmittauslaitoksen paikannimirekisterin nimistöä. Rekisteri on pohjana muun muassa Maanmittauslaitoksen julkaisemien karttojen ja verkossa ilmaiseksi käytettävän Karttapaikka-palvelun nimistölle. Lähtökohtana on, että karttaan valittavien nimien tulisi olla paikkakunnalla tunnettuja ja käytettyjä. Nimistön tarkistuksessa käytetään hyväksi Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston mittavia paikannimiaineistoja. Nimiarkiston 1800-luvulta alkaen kerätyt kokoelmat sisältävät Suomesta ja lähialueilta yli kaksi ja puoli miljoonaa nimitietoa, ja ne on saatu talteen paikallisia asukkaita haastattelemalla. Tarkistustyössä käytetään lähteinä myös esimerkiksi nimistöaiheista tutkimuskirjallisuutta ja opinnäytteitä. Tarvittaessa tehdään lisähaastatteluja.
Nimistöntarkistustyössä tarkistetaan, mitä nimiä kustakin paikasta käytetään ja miten nimet oikeinkirjoitussuositusten mukaan kuuluu kirjoittaa. Tarvittaessa nimissä esiintyviä murrepiirteitä yleiskielistetään. Nimiä voidaan myös lisätä, poistaa tai sijoitella uudestaan.
Maanmittauslaitoksen ja Kotimaisten kielten keskuksen yhteisenä tavoitteena on perinnäisten paikannimien turvaaminen osana elävää aineetonta kulttuuriperintöä. Paikannimet ovat osa jokaisen kotiseutua ja tukevat siksi paikallisidentiteettiä. Lisäksi tarkistetut ja ajantasaiset nimistötiedot palvelevat esimerkiksi viranomaisten ja median täsmällistä viestintää, erilaisia karttasovelluksia ja niiden paikkahakuja, paikannimien kansallista ja kansainvälistä standardointia sekä nimistönsuunnittelua.
Tausta
Kotimaisten kielten keskuksen edeltäjälaitosten nimistöasiantuntijat ovat tehneet yksittäisiä karttalehtiä koskevia nimistöntarkistuksia jo 1800-luvulla, ja työ lisääntyi Maanmittaushallituksen peruskarttatuotannon alettua 1940-luvulla. Säännölliseksi tarkistustyö tuli vuonna 1959. Säännöllisen tarkistustyön aloitti Sanakirjasäätiön nimistöjaos ja ruotsinkielisten nimien osalta Svenska litteratursällskapet i Finland. Nykyisin tarkistustyötä jatkavat Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuolto-osaston ja ruotsin kielen osaston nimistönhuoltajat. Saamenkielisten nimien huollosta vastaa Oulun yliopiston saamen kielen asiantuntija.
Tulevaisuus
Kotimaisten kielten keskuksen ja Maanmittauslaitoksen nimistöyhteistyö jatkuu, ja tarkistustyötä kehitetään tarpeen mukaan.