Perinnehoitojen neuvottelukunta
| Perinnehoitojen neuvottelukunta | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Kuvaus
Perinnehoitojen neuvottelukunta perustettiin vuonna 2015 on juurruttamaan suomalaista kansanparannusperinnettä ihmisten tietoisuuteen. Neuvottelukunta kokoontuu Helsingissä, Eduskunnan Pikkuparlamentissa 4–6 kertaa vuodessa. Siihen kuuluu perinnehoitoja tutkineita professoreita, alan asiantuntijoita ja kansanedustajia. Neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu tuoda esiin ja edistää kansallisia perinteisiä hoitomuotoja ja niiden tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta Suomessa ja Euroopan unionissa. Se toimii myös yhteistyössä korkeakoulujen, valtionhallinnon eri toimialojen ja alueellisten organisaatioiden kanssa perinnehoitojen aseman parantamiseksi. Neuvottelukunta on toiminut aktiivisesti muun muassa tuottamalla perinnehoitoja käsitteleviä julkaisuja sekä järjestämällä seminaareja ja luentosarjoja. Lisäksi tieteellisesti tutkittujen ja arvostettujen perinnehoitojen asemaa on edistetty Valtioneuvostolle osoitetuin vetoomuksin, eduskuntakyselyin ja lakialoittein. Perinnehoitojen neuvottelukunnan tehtävät on tuoda esille omia kansallisia perinteisiä hoitomuotoja ja niiden tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta; myötävaikuttaa perinnehoitojen tiedon siirtämistä koululääketieteen osaajille ja tutkimuslaitoksille sekä toimia yhteistyössä perinnehoitojen aseman parantamiseksi yliopistojen ja korkeakoulujen, valtionhallinnon eri toimialojen ja alueellisten organisaatioiden kanssa. Neuvottelukunta myös pyrkii vaikuttamaan alan kehitykseen sekä perinteisten hoitojen hyödyntämistä Euroopan Unionissa sekä kansallisella tasolla niin, että perinnehoitoihin liittyvät koulutusohjelmat tulisivat osaksi terveydenhoitoalan koulutusta. Edelleen se edistää määrämuotoisten, tutkittujen perinnehoitojen siirtämistä lainsäädäntöön ja niiden käyttöä valtakunnallisesti ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa sekä muussa terveyttä edistävässä toiminnassa.
Tausta
Kansallista perinnehoitoa on tallennettu ja kuvattu ajan saatossa eri tahojen toimesta. Merkittävimmät tallentajat ja tallenteet ovat piirilääkäri Elias Lönnrothin 1800-luvun alkupuolen julkaisut Talonpojan kotilääkäri ja Floora Fennica sekä Toivo Rautavaaran julkaisut kasveista 1960- ja 70-luvuilla. Terveydenhuollon siirtyessä 1970-luvulla yhä enemmän sairauksien hoitoon ennaltaehkäisevän terveydenhoidon merkitys väheni. Suomessa perinteinen terveydenhoito on syntynyt tarpeeseen. Esimerkkejä suomalaisista perinnehoidoista ovat saunominen, märkäkuppaus, hieronta, jäsenkorjaus sekä ravinto- ja yrttitietous. Perinnehoitojen neuvottelukunta perustettiin nostamaan esiin perinnehoitojen terveyttä edistäviä näkökohtia tämän päivän tieteen näkökulmasta.
Tulevaisuus
Viime vuosina tutkimuskiinnostus perinnehoitoja kohtaan on lisääntynyt ja alalla tarjotaan myös jonkin verran opetusta. Eräs keskeinen perinnehoidon muoto Suomessa on kalevalainen jäsenkorjaus, jonka vaikutuksia ja turvallisuutta on tutkittu ja dokumentoitu tuki- ja liikuntaelinhoidoissa, koskien esimerkiksi kroonista selkäkipua. Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut traditionaalisen lääketieteen strategian 2014–2023. WHO:n kannanotoissa on kehotettu jäsenmaita huomioimaan WHO:n strategia ja kehotettu soveltuvin osin integroimaan perinnelääketiedettä julkiseen terveydenhuoltoon, varsinkin perusterveydenhuoltoon. WHO:n tietojen mukaan ainakin 70 maata on laatinut kansallisen perinnehoitojen strategian ja yliopistotason opetusta alalla on hyvin monessa maassa. Hoitomuodot vaihtelevat eri maissa paikallisen kulttuurin mukaan. Neuvottelukunta pyrkii tulevaisuudessa saamaan Suomeen kansallisen perinnehoitostrategian ja vakiinnuttamaan toimintaansa osaksi terveydenhoidon asiantuntijaorganisaatiota, edistäen terveydenhoitoperinnettä ja sen mahdollisuuksia ennaltaehkäisevässä terveydenhoidossa. Neuvottelukunta on jättänyt 4.12.2018 valtioneuvostolle vetoomuksen käynnistää perinnehoitoja koskevan kansallisen strategian laatimisen, mikä noudattaisi siten WHO:n kehotusta ottaa tieteellisesti tutkitut perinnehoidot tukemaan terveydenhuoltoa.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Kalevalainen kansanparannus -säätiö
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Maxenius G. 1985: De effectibus fascino-naturalibus or influence of incantation. 1733, - reprinted in the University of Kuopio, Finland, p. 21 (De effectibus fascino-naturalibus - eli runoloitsujen vaikutusta).
Suomalaisen talonpojan kotilääkäri, Lönrot Elias, präntätty G.O.Waseniuksen tykönä, 1839.
Flora fennica: Suomen kasvisto: kokoelma, Lönrot Elias, 1860, Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Rautavaara, Toivo 1980: Miten luonto parantaa. Toinen painos. Helsinki: WSOY.
Piippo, Sinikka 2016: Villivihannekset. Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä. Minerva Kustannus Oy.
Strandberg Hindrik 2012: Koppning i Finland fram till mitten av 1990 -talet. Helsinki: Helsingfors universitet.
Vertanen P, Hänninen O, Piippo S, Tuohimaa P, Piilo R 2017: Perinnehoitojen verhottu tieto. Kokkola: Kalevalainen kansanparannus -säätiö.
Vertanen P 2020: Taistelua kipujen kanssa. Kokkola: Kalevalainen kansanparannus -säätiö.
Kalevalainen kansanparannus -säätiö: Perinnehoitojen neuvottelukunta.