Perinnehoitojen neuvottelukunta
| Perinnehoitojen neuvottelukunta | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Kuvaus
Perinnehoitojen neuvottelukunta perustettiin 8.9.2015 avaamaan suomalaista kansanparannusperinnettä ihmisten tietoisuuteen. Neuvottelukunta aloitti kokoontumisensa Helsingissä, Eduskunnan Pikkuparlamentissa 4–6 kertaa vuodessa. Korona-aikana vuonna 2020 kokoontumiset siirtyivät TEAMS:iin. Neuvottelukuntaan kuuluu perinnehoitoja tutkineita professoreita, alan asiantuntijoita ja kansanedustajia.
Perinnehoitojen neuvottelukunnan tehtävänä on tuoda esiin ja edistää kansallisia perinteisiä hoitomuotoja ja niiden tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta Suomessa ja Euroopan unionissa. Se toimii yhteistyössä korkeakoulujen, valtionhallinnon eri toimialojen ja alueellisten organisaatioiden kanssa perinnehoitojen aseman parantamiseksi. Neuvottelukunta on toiminut aktiivisesti muun muassa tuottamalla perinnehoitoja käsitteleviä julkaisuja sekä järjestämällä seminaareja ja luentosarjoja.
Vuosisatojen takaiset ajassa kehittyneet kansanparannushoidot ovat käytössä arkivaikuttavina terveyttä edistävinä ja kuntouttavina hoitoina. Neuvottelukunta on kartoittanut, dokumentoinut ja avannut tieteellisesti tutkittujen perinnehoitojen hoidollista merkitystä anatomis-fysiologisiin tosiasioihin pohjautuen. Ne on dokumentoitu vuonna 2017 julkaistuun kirjaan, ”Perinnehoitojen verhottu tieto”, Suomi 100 - juhlavuoden kunniaksi. Neuvottelukunta on laatinut myös Maailman terveysjärjestön jäsenmailtaan edellyttämän Perinnehoitojen strategian 2022- 2032 ja jakanut tietoa hoitojen merkityksestä terveyteen maakuntaluennoilla (54), joilla tavoitettiin yli 5000 kuulijaa. Lisäksi perinnehoitoihin lukeutuvasta kalevalaisesta jäsenkorjaushoidosta on pidetty reilut kolmekymmentä tunnin mittaista interaktiivista keskustelutilaisuutta Järviradiossa.
Perinnehoidot ja saunominen saatiin Elävän perinnön kansalliseen luetteloon 2017. Vuonna 2019 Elävän perinnön luetteloon hyväksyttiin kalevalainen jäsenkorjaus ja verikuppaus v. 2023. Neuvottelukunta on myös informoinut em. asioista eduskuntaa ja sosiaali- ja terveysministeriötä. Kalevalapäivänä 28.2.2018 järjestimme yhdessä eduskunnan tutkijaseura TUTKAS:en kanssa tieteellisesti tutkittuja perinnehoitoja käsittelevän seminaarin. Lisäksi tieteellisesti tutkittujen ja arvostettujen perinnehoitojen asemaa on edistetty Valtioneuvostolle osoitetuin vetoomuksin, eduskuntakyselyin ja lakialoittein.
Neuvottelukunta pyrkii toiminnoillaan vaikuttamaan alan kehitykseen sekä edistää perinteisten hoitojen hyödyntämistä Euroopan Unionissa sekä kansallisella tasolla niin, että perinnehoitoihin liittyvät koulutusohjelmat tulisivat osaksi terveydenhoitoalan koulutusta. Se tuo esille Maailman terveysjärjestön jäsenmailleen esittämiä vetoomuksia edistää määrämuotoisten, tutkittujen perinnehoitojen siirtämistä lainsäädäntöön ja niiden käyttöä valtakunnallisesti ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa sekä muussa terveyttä edistävässä toiminnassa.
Tausta
Perinteistä lääkintää käyttävät ihmiset kaikilla. Osassa maanosia se on integroitu terveydenhuoltoon auttamaan kansalaisten pärjäämistä. Perinnehoidot ovat lähtöisin historiallisista ja kulttuurisista konteksteista. Ne ovat aikaisempaa biolääketiedettä, kehittyen nykyiseen käyttöön kokemukseen perustuvasta alkuperästä. Perinnehoidot korostavat luonnonmukaisia hoitoja ja kokonaisvaltaisia henkilökohtaisia lähestymistapoja, joiden avulla palautetaan mieli, keho ja ympäristö tasapainoon.
Kansallista perinnehoitoa on tallennettu ja kuvattu ajan saatossa eri tahojen toimesta. Merkittävimmät tallentajat ja tallenteet ovat piirilääkäri Elias Lönnrothin 1800-luvun alkupuolen julkaisut Talonpojan kotilääkäri ja Floora Fennica sekä Toivo Rautavaaran julkaisut kasveista 1960- ja 70-luvuilla. Terveydenhuollon siirtyessä 1970-luvulla yhä enemmän sairauksien hoitoon ennaltaehkäisevän terveydenhoidon merkitys väheni. Suomessa perinteinen terveydenhoito on syntynyt tarpeeseen. Esimerkkejä suomalaisista perinnehoidoista ovat saunominen, verikuppaus, hieronta, jäsenkorjaus sekä ravinto- ja yrttitietous.
Tulevaisuus
Viime vuosina tutkimus perinnehoitoja kohtaan on uudelleen lisääntymässä, mitä ilmentää myös hoitomäärien lisääntyminen. Yksi keskeisimmistä perinnehoidoista on kalevalainen jäsenkorjaus, jonka vaikutuksia ja turvallisuutta on tutkittu ja dokumentoitu. Sillä on osoitettu olevanmyönteisiä hoidollisia vaikutuksia tuki- ja liikuntaelinhoidoissa, koskien esim. kroonista selkäkipua. Perinnehoitojen neuvottelukunta julkaisi selvityksen 2025 täydentävien hoitomuotojen vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta tutkimusnäyttöihin viitaten. Selvitys osoitti, ettei hoitoihin liity rajoittavaa lainsäädäntöä edellyttävää asiakasturvallisuuttaa vaarantavia tekijöitä.
Maailman terveysjärjestö, WHOn laatimassa traditionaalisen lääketieteen strategiassa 2014–2023 on puolestaan kehotettu jäsenmaita laatimaan strategia ja integroimaan perinnelääketiedettä julkiseen terveydenhuoltoon, varsinkin perusterveydenhuoltoon. Neuvottelukunta laati ko. kansallisen perinnehoitostrategian 2022 ja luovutti sen STM:ään sekä OKM:ään loppuvuodesta 2022.
Kuntoutuksen ja hyvinvointia tukevien hoitojen tarve kasvaa, joten perinnehoidot tullee mitä ilmeisimmin huomioiduksia osaksi ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa, etenkin kun huomioidaan, että lähes puolet kansalaisista ilmaisee asiaan myönteisen näkemyksen.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Kalevalainen kansanparannus -säätiö
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Maxenius G. 1985: De effectibus fascino-naturalibus or influence of incantation. 1733, - reprinted in the University of Kuopio, Finland, p. 21 (De effectibus fascino-naturalibus - eli runoloitsujen vaikutusta).
Suomalaisen talonpojan kotilääkäri, Lönrot Elias, präntätty G.O.Waseniuksen tykönä, 1839.
Flora fennica: Suomen kasvisto: kokoelma, Lönrot Elias, 1860, Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Rautavaara, Toivo 1980: Miten luonto parantaa. Toinen painos. Helsinki: WSOY.
Piippo, Sinikka 2016: Villivihannekset. Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä. Minerva Kustannus Oy.
Strandberg Hindrik 2012: Koppning i Finland fram till mitten av 1990 -talet. Helsinki: Helsingfors universitet.
Vertanen P, Hänninen O, Piippo S, Tuohimaa P, Piilo R 2017: Perinnehoitojen verhottu tieto. Kokkola: Kalevalainen kansanparannus -säätiö.
Vertanen P 2020: Taistelua kipujen kanssa. Kokkola: Kalevalainen kansanparannus -säätiö.
Venojärvi M 2022: Kansallinen perinnehoitojen strategia 2022-2032, Perinnehoitojen neuvottelukunta julkaisu 2022/1
Nenonen M 2025: Täydentävät hoitomuodot - Mitä tutkimus kertoo turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta, Perinnehoitojen neuvottelukunnan julkaisu 1/2025
Kalevalainen kansanparannus -säätiö: Perinnehoitojen neuvottelukunta.