Perinnesaunottaminen
| Perinnesaunottaminen | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Perinnesaunottaminen on kattotermi erilaisille henkiseen ja kansanlääkinnälliseen kulttuuriperintöön pohjautuville yhteisöllisille saunarituaaleille ja hoitosaunoille, joiden toimintatavat, rituaalit sekä käsitys terveydestä ja sairaudesta ulottuvat syvälle itämerensuomalaiseen kansanperinteeseen.
Perinnesaunottamista harjoittavat Suomessa lukuisat eri tahot. Perinteenharjoittajat vaihtelevat perinnesaunottamista satunnaisesti järjestävistä, kansanperinteestä kiinnostuneista yksityishenkilöistä erityisesti vuotuisjuhlien aikaan erityisiä teemallisia saunoja järjestäviin yhdistyksiin, yhteisöihin ja yrityksiin sekä erilaisia hoitosaunoja ja kansanperinteeseen pohjautuvia saunarituaaleja, kuten morsiussauna, ja vuotuisjuhlasaunoja toteuttaviin ammattilaisiin.
Vuonna 2020 perustetussa Perinnesaunottajat ry:ssä on vuoden 2026 alkaessa noin 50 jäsentä. Perinnesaunottajat ry:n jäsenet ovat koulutettuja, aineettoman saunakulttuurin ja hoitosaunaperinteen ammattilaisia eli perinnesaunottajia. Vuonna 2007 perustetussa Taivaannaula ry:ssä on jäseniä vuoden 2026 alkaessa noin 110 henkeä.Taivaannaulan tavoitteena on pitkäikäisen suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen säilyttäminen ja elävänä pitäminen, mukaan lukien kansanperinteen tuntemien pyhien luonnonpaikkojen suojeleminen. Perinnesaunottamista harjoittavien yksityishenkilöiden lukumäärää on vaikea arvioida.
Perinteen harjoittaminen
Perinnesaunottamista voi harjoittaa monin eri tavoin.
Perinnesaunottamista voi olla esimerkiksi elämän taitekohtiin kytkeytyvät saunaseremoniat ja -rituaalit, jotka nojaavat itämerensuomalaiseen kansanperinteeseen.Tunnetuimpana esimerkkinä mainittakoon polttarien osana järjestettävät morsiussaunat, joilla on juurensa suomalais-karjalaisessa hääsaunaperinteessämme. Morsiussauna koristellaan kukin ja puun lehväksin. Morsiamelle varataan oma paikkansa lauteilla ja hänelle valmistetaan erityinen taikavasta. Morsiussaunan aikana morsiamelle suoritetaan erilaisia puhdistautumisriittejä. Morsiussaunan kulkua ohjaavat myös erilaiset laulut ja loitsut. Perinnesaunottaminen voi näkyä erilaisissa saunassa järjestettävissä riiteissä koko elinkaaren mitalta. Niitä voivat toteuttaa niin yksityiset henkilöt omassa lähipiirissään kuin ammatikseen saunaseremonioita järjestävät perinnesaunottajat.
Omana ryhmänään ovat erityiset vuodenkierron juhlintaan kytkeytyvät saunaohjelmat, jotka pohjautuvat vanhaan vuotuisjuhlaperinteeseemme. Perinnesaunottamisessa välittyy ymmärrys saunan henkisestä ulottuvuudesta ja sen myötä saunan pyhyyden kunnioittaminen. Merkittävimpiä vuodenkiertoon kytkeytyviä perinnesaunotuksia ovat joulusauna, helasauna, juhannussauna ja kekrisauna. Vuotuisjuhlien perinnesaunottamisessa ovat läsnä erilaiset vuodenkierron rituaalit ja saunaloitsut. Monet kulttuuriperinnöstä ja henkisestä perinteestä kiinnostuneet yhteisöt ja yhdistykset juhlistavat vuodenkiertoa saunomalla. Vuodenkierron juhlasaunat ovat siirtymäriittejä. Esimerkiksi kekrisaunan tai joulusaunan ajankohta saattaa olla päiväsaikaan. Saunatila koristellaan, löylyä luodaan oluella ja saunominen etenee laulujen ja loitsujen siivittämänä. Toisinaan vuotuissaunoissa katsotaan myös enteitä osana perinnesaunotusta.
Kolmantena voidaan mainita erilaiset kansanparannusperinteeseemme pohjautuvat hoitosaunat, joita edustavat esimerkiksi vihtakylvetys (eli hoitava vihtominen), turpeen, rohtokasvien ja erilaisten perinteisten rohdosten sekä veden käyttö hoitotapahtumassa sekä äänellä hoitaminen (esim. loitsut ja laulut). Lisäksi hoitosaunoihin voidaan yhdistää muita kansanparannuksen muotoja, kuten jäsenkorjausta ja hierontaa. Myös vihtapesu ja verikuppaus voidaan laskea mukaan hoitosaunaperinteeseen.
Perinnesaunottamisesta kiinnostuneita ja sitä toteuttavia tahoja yhdistää mm. kiinnostus juuriin, luontoon, yhteisöllisiin tapoihin, kansanrunouteen, käsityöperinteeeen, kansanuskoon, kansanlääkintään ja kansanperinteeseen. Perinnesaunottamisessa ympäristö, kulttuuri, taide ja hyvinvointi yhdistyvät. Saunalaulut, runot ja loitsut, sekä erilaiset elämän taitekohtiin tai vuodenaikoihin liittyvät saunotukset pitävät yllä ikiaikaista sanallista ja ritualistista perinnettä, joka yhdistää hyvinvoinnin ja terveyden kulttuuriin sekä ihmisen yhteisöönsä ja ympäristöönsä. Perinnesaunottamista voidaan pitää ekokulttuurina, jolloin se nähdään ihmisen arvojen, ajattelun ja toimintatapojen sekä luonnon ekologisten järjestelmien välisenä, vastavuoroisena ja toisiinsa kietoutuneena suhteena.
Perinteen taustaa ja historiaa
Saunominen levisi tiettävästi nykyisen Suomen alueelle esihistoriallisella ajalla, useita tuhansia vuosia sitten. Ensimmäiset saunat olivat telttamaisia maakuoppasaunoja, joita käytettiin mahdollisesti henkisen puhdistautumisen paikkana. Tämä saunomisen esihistoria erotetaan yleensä myöhäisemmästä saunakulttuurista. Hirsirunkoisia savusaunoja alettiin rakentaa rautakaudella, 1500 -2000 vuotta sitten, ensin osittain maan sisään hiekkatörmiin ja myöhemmin kokonaan maan päälle. Savusauna oli vallitseva saunatyyppi Suomessa aina 1930 -luvulle saakka. Saunan historia arkisena kylpypaikkana ja monipuolisena työtilana sekä sen rinnalla kulkenut rikas aineeton kulttuuriperintö saunasta pyhänä rituaalikeskuksena ja maagisen parantamisen paikkana kehittyi ja kukoisti yhdessä savusaunojen kanssa.
Sauna ollut keskeinen arjen työn keskus, mutta se on myös jakanut arkea ja pyhää. Saunassa on palvattu lihaa, kypsytetty maltaita, pantu olutta, pesty pyykkiä ja keitetty saippuaa. Saunarakennuksen eri käyttötarkoituksiin mukautuvat tilat ovat mahdollistaneet saunan “joustavan luonteen”.
Suomalaisen saunakulttuurin ja kansanlääkinnän juuret ulottuvat pitkälle esihistorialliseen aikaan. Sauna oli agraariyhteiskunnan perinteessä kodin piirin tuonpuoleisin paikka, jossa synnyttiin ja pestiin vainajat. Sauna oli pyhä paikka.Tiettävästi ainakin rautakaudelta lähtien itämerensuomalaiset kansat ovat käyttäneet saunaa perheiden ja sukujen yhteisöllisenä rituaalikeskuksena ja kansanlääkinnän tyyssijana. Sauna toimi siirtymäriittien, parantamisen ja taikojen paikkana. Suomessa tunnetaan eri muodoissaan sanonta, “jos ei sauna, vihta ja viina auta, perii hauta.” Kansanparantajien apuun turvauduttiin siinä vaiheessa, kun omat taidot eivät enää riittäneet. Saunomisen lisäksi saunassa on siis parannettu ja pesty, juhlistettu ihmisen elinkaaren vaiheita ja vuodenkierron merkkipäiviä sekä edistetty yksilön ja yhteisön hyvinvointia lukuisin eri tavoin.
Sauna on tarjonnut vuosien saatossa myös monelle työpaikan, sillä jo keskiajalta lähtien alkoi kehittyä varsinainen saunottajien ammattikunta, joka työskenteli mm. kaupunkien yleisissä saunoissa. Suomessa toimii nykyisin virkeä perinnesaunottajien verkosto sekä muita saunotus- ja pesijäpalveluja tarjoavia ammatinharjoittajia, jotka toiminnallaan ylläpitävät ja kehittävät kansanperinteeseen pohjautuvaa hoitosaunakulttuuria.
Suomalaiset eri tieteenalojen tutkijat ovat keränneet ja kirjanneet ylös 1800-luvulta lähtien suullista perimätietoa suomalaisesta kansankulttuurista ja kansanlääkintäperinteestä. Näissä kuvauksissa saunalla on keskeinen roolinsa. Työ on auttanut säilyttämään suullisena perinteenä siirtynyttä vanhaa luontoon pohjautuvaa kansanlääkintätietoa, perinteisiä hoitomenetelmiä, uskomuksia ja loitsuja, joihin nykyinen perinnesaunottaminen pohjautuu. Vihtakylvetys esiintyy niin kansanparannuksesta kertovassa suullisessa perinteessä kuin kansanrunoudessa. Vihtakylvetyksellä on historiallinen tausta puhdistusriittinä, jolla palautettiin naimaonni nuorelle naiselle, jolta pahansuovat tai kateelliset ihmiset olivat sen pilanneet. Saunominen on ollut osa puolison etsimisen magiaa, lemmen nostoa ja rituaaleja. Naisten lemmennostoloitsujen tarkoituksena on ollut miesten huomion saaminen tai oman seksuaalisuuden ja viehätysvoiman lisääminen (Piela 1990)
Suomen muuttuminen agraarista teolliseksi yhteiskunnaksi kiihtyi maailmansotien välisinä vuosikymmeninä.Tämä yhteiskuntarakenteen muutos yhdessä sotien jälkeen nopeutuneen kaupungistumisen kanssa muuttivat paitsi ihmisten maailmankuvaa myös suomalaista saunakulttuuria. Kaupungistumisen edetessä pihasaunojen sijaan saunoja alettiin rakentaa asuinrakennusten osaksi. Kiukaat muuttuivat puulämmitteisistä yhä useammin sähkökiukaiksi. Saunojen lukumäärä kasvoi. Sähkövalo ja -kiuas muuttivat saunomisen tunnelmaa ja saunominen arkipäiväistyi. Samaan aikaan julkinen terveydenhuolto syrjäytti vallalla olleen kansanlääkinnän ja perinnehoidot. 1900 - luvun puolivälistä aina 2000 - luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle saakka korostuivat saunomisen fyysinen puoli, rentoutuminen ja peseytyminen. Lauantaisauna säilytti asemansa yleisenä kylpypäivänä ja suomalaisen saunakulttuurin kulmakivenä, mutta saunomisen henkinen ulottuvuus ja saunan pyhyys unohdettiin. Käsitys saunan roolista terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäjänä kaventui kokonaisvaltaisesta ensisijaisesti fyysiseen. Suomalaisen saunakulttuuriin henkinen renessanssi viimeisen vuosikymmenen aikana on pitänyt sisällään myös saunaan liittyvän henkisen perinteen ja hoitosaunakulttuurin elpymisen.
Saunakulttuuri Suomessa nimettiin Unescon Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon 2020. Kohde-esityksen valmisteli Suomen saunaseura yhteistyössä eri puolilta Suomea olevien saunayhteisöjen ja Museoviraston kanssa. Myös perinnesaunottajia oli mukana prosessissa.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Suomessa toimii aktiivinen perinnesaunottajien verkosto sekä muita saunotus- ja pesijäpalveluja tarjoavia ammatinharjoittajia, jotka varmistavat omalla työskentelyllään, sekä perinteiden jakamisella työnsä kautta, kulttuuriperinnön säilymisen, ylläpitämisen ja siirtymisen.
Perinnesaunottajat ry. elvyttää, virkistää ja kehittää perinteistä hoitosaunakulttuuriamme ja henkiseen perintöömme pohjautuvia saunarituaaleja ja -seremoniallisia ohjelmia. Perinnesaunottajat ry. myös tutkii, ylläpitää, dokumentoi ja kehittää perinteeseen pohjautuvaa aineetonta saunakulttuuria ja saunan henkistä perinnettä, kuten luontoon pohjautuvaa kansanlääkintätaitoa ja runolaulantaan pohjautuvaa äänellä hoitamista.
Perinnesaunottajat ohjaavat yhteisöllisiä saunaohjelmia yleisölle avoimissa julkisissa ja yksityisissäkin tapahtumissa, toteuttavat hoitosaunaohjelmia, kouluttavat uusia perinnesaunottajia ammattiin valmistavassa koulutuksessa ja osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun perinnesaunottamisen tiimoilta.
Perinnesaunottajat tekevät yhteistyötä erilaisten saunakulttuuria ylläpitävien tahojen, kuten Suomen saunakultuuri ry:n ja Unescoon nimeämiseen liittyvän Saunaringin kanssa. Perinnesaunottajat ry:llä on Jämsän saunakylässä oma kummisaunansa, Tikkala, jossa järjestetään vihtakylvetystä lähes joka lauantai saunakylän aukioloaikoina. Lisäksi Saunakylässä järjestetään muutakin kansanperinteeseen pohjautuvaa ohjelmaa. Perinnesaunottajat tekevät yhteistyötä myös erilaisten oppilaitosten, korkeakoulujen ja muiden koulutusta järjestävien tahojen kanssa. Perinnesaunotuksia ja luentoja itämerensuomalaisesta saunaperinteestä on järjestetty ammatillisissa oppilaitoksissa Päijät-Hämeessä, Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Perinnesaunottamista on myös toteutettu peruskoululuokille leirikouluissa. Perinnesaunottajia on mukana myös Itä-Suomen yliopistossa valmisteilla olevassa väitöskirjatutkimuksessa.
Taivaannaula ry:n tarkoituksena on pitkäikäisen suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen säilyttäminen ja elävänä pitäminen. Taivaannaulan kaikkiin juhliin kuuluu saunominen juhlapäivää edeltävänä iltana, eli aattosauna. Tämä aattosauna otetaan käyttöön kansanperineen tuntemin rituaalein ja syntysanoin. Saunaan liittyviä tapoja ylläpidetään paitsi juhlapaikkoilla olevissa saunatiloissa, myös Jämsän Saunakylässä sijaitsevassa kummisaunassa, joka on Hiltusen sauna.
Perinteen tulevaisuus
Perinnesaunottajat ry:n perustamisen (v. 2020) ja yhdistyksen toiminnan vakiintumisen myötä perinnesaunottamisen käsite ja perinnesaunottajan nimike ovat vakiinnuttaneet asemaansa sauna-alan sanastossa.
Perinnesaunottamisen myötä kiinnostus erilaisia kansanperinteeseen pohjautuvia saunarituaaleja ja saunaseremonioita kohtaan on kasvanut Suomessa. Myös hoitosaunakulttuurimme on perinnesaunottamisen myötä monipuolistunut; Suomeen palautui vanha vihtakylvetyksen perinne ja sen opetuksen taito. Kasvava kiinnostus saunan henkiseen ja kansanlääkinnälliseen kulttuuriperintöön näkyy perinnesaunottamisen kasvavana kysyntänä erilaisissa tapahtumissa, kuten Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Saunakylässä ja lukuisissa suomalaisen saunan päivänä järjestettävissä tapahtumissa. Myös kiinnostus elvyttää ja pitää yllä vanhoja yhteisöllisiä saunatapoja on lisännyt perinnesaunottamista.Tästä esimerkkinä mainittakoon kekrisaunotusten suosio eri puolilla Suomea ja Jämsän Saunakylässä vallitseva tapa pyhittää käyttöön otettava savusauna. Erilaisten yhdistysten ja yhteisöjen, kuten Taivaannaulan ja Karhun kansan vuotuisjuhlissa perinnesaunottaminen on jo vakiintunut perinne.
Perinnesaunottamisen asiantuntijoita on aktiivisesti osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä akateemiseen tutkimukseen. Perinnesaunottamisen asiantuntijoita on niin tohtorin väitöksensä tehneissä, väitöskirjaansa valmistelevissa kuin väitöskirjan tutkimuksen kohteena.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Perinnesaunottajat ry. www.perinnesaunottajat.fi Yhteyshenkilö: Maaria Alén, alen.maaria@gmail.com, 040-7192848 Perinnesaunottajat ry:n Y-tunnus: 3146947-7
Taivaannaula ry. taivaannaula.org Yhteyshenkilö: Kaisu Mokkila, kaisumokkila@gmail.com, 040-727 8710 Taivaannaula ry:n Y-tunnus: 2546056-4
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Hääperinteet: https://kotiliesi.fi/ihmiset/tarinat/perinnesaunottaja-johanna-saunoi-jopa-omissa-haissaan/
Kasvien käytöstä rohtoina: http://yrttitarha.fi
Helamaa, Erkki (2000). Löylyn henki: Kolmen mantereen kylvyt: inipi, furo, sauna, toimittaneet Juha Pentikäinen, Jari Jetsonen ja Kai Nieminen. Helsinki: Rakennustieto.
Karhunen, Eeva (2014). Porin Kuudennen osan tarinoista rakennettu kulttuuriperintö. Turun yliopiston julkaisuja Sarja C osa 379. Turku: Turun yliopisto.https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5698-2.
Laatikainen Satu (2019): Saunan kansa. SKS Kirjat
Piela, Ulla (2017). ”Konsti elää kauwwan. Parantaminen Suomessa varhaismodernilta ajalta nykypäivään.” Teoksessa Kiistellyt tiet terveyteen. Parantamisen monimuotoisuus globaalihistoriassa, toimittaneet Markku Hokkanen ja Kalle Kananoja. Historiallisia Tutkimuksia 273. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki: SKS.
Pietilä Anna-Maija (2009). Saunabibliografia vuoteen 2005. Helsinki:SKS.http://www.finlit.fi/wp-content/uploads/2023/09/saunabibliografia.pdf
Pulkkinen Risto (2014): Suomalainen kansanusko. Gaudeamus
Siikala Anna-Leena (2012): Itämerensuomalaisten mytologia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kansan Vanhat Runot, osat 1-34: https://www.finlit.fi/aineistot/skvr-suomen-kansan-vanhat-runot/
SKS: Perinnelajikortisto https://www.finlit.fi/arkisto/perinteen-ja-nykykulttuurin-kokoelma/perinteen-ja-nykykulttuurin-kokoelman-tekstiaineistot/perinnelajikortistot/
Seesmeri, Laura (2018). Sauno itsellesi menneisyys: Kehollisuus osana muisteltua ja esitettyä kokemusta. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura.
Vuolle-Apiala, Risto (2009). Savusauna: ennen ja nyt. Vantaa: Multikustannus.