Pesäpallo

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pesäpallo
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat pallopeli, urheilu, mailat, pihkala, liikunta

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Pesäpallo on omaleimainen osa suomalaisuutta. Monipuolisuutensa ansiosta kansallispeli on säilyttänyt asemansa koulujen opetussuunnitelmissa ja suosittuna koulupelinä, joten lähes jokaisella suomalaisella on kosketuspinta lajiin. Harrastetoimintaan on helppo tulla mukaan, sillä pesäpallo sopii pelinä kaikenlaisille liikkujille. Naiset ja miehet voivat hyvin pelata sekajoukkuein harrastetasolla, mikä on omiaan lisäämään yhteisöjen koheesiota.

Vaikka lajin historiassa on toteutettu kansainvälistymispyrkimyksiä, pesäpallo on pysynyt pitkälle kotimaisena urheilumuotona. Vuodesta 1992 alkaen järjestettyihin kahdeksaan lajin Maailmancup-turnaukseen on kuitenkin osallistunut maita Suomen lisäksi Australiasta, Japanista, Ruotsista, Saksasta, Sveitsistä ja Virosta. Varsinaisena huippu-urheiluna pesäpalloa pelataan ainoastaan Suomessa. Osalle pesäpallo on intohimo ja elämäntapa tai säännöllinen ajanviettotapa. Toiset ovat mukana satunnaisemmin, useat nauttivat pelaamisesta harrastemielessä. Joillekin laji edustaa vain muistoa kouluajoilta.

Kokonaisuutena kansallispeli yhdistää suomalaisia ja sillä on merkittävä asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Kilpailullisuuden asteen voi itse valita, kunhan vain taidot ja kyvyt riittävät. Kaikki suomalaiset, kukin omalla tavallaan, vievät pallonlyöntipelien perinnettä eteenpäin.

Pelaamisen ohella moni on löytänyt paikkansa muissa rooleissa lajin parissa. Pesäpalloyhteisö tarjoaa mahdollisuuksia onnistua, kehittää itseään sekä kerryttää osaamispääomaa yleishyödyllisillä tiedoilla ja taidoilla. Pesäpallotaustaiset toimijat ovat vuosien saatossa nousseet merkittäviin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Yhteisöön pääsee mukaan pelinjohtajana, valmentajana, tuomarina, huoltajana, seura-aktiivina, kuuluttajana, kirjurina, talkoolaisena, katsojana tai muussa haluamassasi roolissa.

Lääkäri, poliitikko ja kansalaisaktivisti Ilkka Taipale nosti teoksessaan esiin 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Tavoite oli nostaa teknisten keksintöjen rinnalle edistyksellisiä sosiaalisia hyvinvoinnin lähteitä. Pesäpallo pääsi ensimmäisten joukossa mukaan Taipaleen teokseen merkittävänä innovaationa ja pitkällisen kehitystyön tuloksena syntyneenä oivalluksena.

Antti Piuhola.jpg

Perinteen harjoittaminen

Pesäpallo on yksi Suomen suosituimmista koulupeleistä. Monipuolisena liikuntana laji on omiaan kehittämään motorisia perustaitoja ja silmä-käsi-koordinaatiota. Perussuorituksia ovat heittäminen, juokseminen suunnanmuutoksineen, kiinniottaminen ja lyöminen.

Pesiskoulut ovat kaikille avoimia liikunnan päiväkerhoja, jotka innostavat lapsia mukaan pesäpalloharrastuksen pariin. Monet jatkavat pelaamista seurojen juniorijoukkueissa sekä erityisesti suosituilla alueellisilla ja valtakunnallisilla leireillä. Pelaajalisenssin lunastaneita alle 18-vuotiaita pesäpalloilijoita on yhteensä lähes 11 000 eri puolilla Suomea.

Täysimittaisen miesten pesäpallokentän pituus on 96 metriä. Kierrettyään kaikki kenttäpesät etenijä tuo juoksun, jolloin juoksumatkaa kertyy 131 metriä. Naisten kentän pituus on 82 metriä. Nuorimpia junioreita varten ovat juniorikenttä ja tenavakenttä.

Pesäpallotoimijoilla on suuri halu tukea lasten ja nuorten urheiluharrastusta. Naperopesissäännöt korostavat koko joukkueen aktiivista pelaamista. Nuorimpien junioreiden pienpeliin pääsee mukaan 5-7 pelaajan joukkueilla.

Pesäpallo tarjoaa mahdollisuuksia osallistua. Pelaajapolku kulkee aina valtakunnalliseen pääsarjaan Superpesikseen asti, mutta yhtä lailla moni on löytänyt paikkansa alemmilta tasoilta tai vaikkapa harrastepesiksen yritysjoukkueesta. Superpesis on Suomen suosituin naisten palloilusarja sekä urheiluliigojen kolmonen jääkiekon ja jalkapallon jälkeen.

Pesäpallo on kansallispelinä omaleimainen osa suomalaisuutta. Lajissa tarvittavat ominaisuudet korostavat fyysisen urheilullisuuden ohella peliälyä ja oivalluksia, suomalaista luonnetta mukaillen. Kansallispeli on suomalaisena innovaationa kaikkien suomalaisten omaisuutta, joka kulkee mukana läpi koko elämän.

Perinteen taustaa ja historiaa

Pallonlyöntipeleillä on pitkät perinteet Euroopassa. Kuningaspallo oli niistä kehittynein 1800-1900-lukujen vaihteessa Suomessa, mutta olympiaurheilija, valmentaja, ajattelija ja filosofi Lauri ”Tahko” Pihkala halusi enemmän. Tarvittiin yritteliäämpää ja kilpailuhenkisempää asennetta korostava urheilumuoto suomalaiseksi kansallispeliksi. Pihkala työsti ajatusta eteenpäin ja matkusti aina Yhdysvaltoihin asti hakemaan vaikutteita paikallisesta baseball-kulttuurista ottelutapahtumineen.

Kehitystyön lähtökohta oli kuningaspallo, josta seuraavassa vaiheessa siirryttiin pitkäpalloon. Keskiössä olivat pelaajien juoksunopeus, loppuun asti yrittäminen ja yksilön vastuu. Pihkala jatkoi ideointia ja pyrki tekemään pelistä vauhdikkaampaa. Lopputuloksena syntyi kolmen kenttäpesän ja kotipesän muodostama pesäpallokenttä.

Pihkalan kehitystyön tultua päätökseen todistettiin ensimmäistä nykymuotoisen pesäpallon koeottelua Helsingin Kaisaniemessä marraskuussa 1920. Ensimmäisen Suomen mestaruuden voitti Helsingin Pallonlyöjät kaudella 1922, jolloin siirryttiin lopullisesti pelaamaan pesäpalloa.

Itse urheilun ohella Pihkala määritteli pesäpallolle yleisiä yhteiskunnallisia tehtäviä. Sodan jälkeiseen aikaan kansallisen yhtenäisyyden vaaliminen ja maanpuolustustaidon ylläpitäminen nousivat merkittävään asemaan. Pihkala muistutti myös urheilun roolista lasten ja nuorten kasvatustyössä sekä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lähteenä. Koulupäiviin liikunnalliset välitunnit toivat tarvittavaa energiaa ja auttoivat jaksamaan arkisen puurtamisen keskellä.


Pesäpallo nousi Suomen suosituimmaksi pallopeliksi 1930-luvulla. Sotavuodet aiheuttivat keskeytyksiä sarjatoimintaan, mutta silti jopa erityistä rintamasarjaa pelattiin. 1950-luvulla pesäpallon arvostus kasvoi entisestään ja Pohjanmaa nousi yhdeksi lajin vahvimmista alueista. Maantieteellinen painopiste alkoi vähitellen siirtyä Etelä-Suomesta pohjoisemmaksi. 1970-80-luvuilla niittivät menestystä merkittävät alueelliset pesäpallokeskukset, kuten, Hyvinkää, Imatra, Jyväskylä, Oulu ja Seinäjoki. 1990-luvulla pesäpallo ammattimaistui ja pääsarjatoiminnan brändiksi luotiin Superpesis. Vuosikymmenen lopulla saadun karvaan opetuksen jälkeen laji joutui puhdistamaan pöytänsä kokonaisuudessaan ja määrittelemään arvopohjansa uudelleen.

Tänäkin päivänä pesäpallo tuo Suomen kansallispelinä oman panoksensa merkittävien yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Kuuluminen yhteisöön, tasa-arvon toteuttaminen kaikilla tasoilla, liikunnallinen elämäntapa, vastuunottaminen itsestä ja läheisistä sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitäminen liikunnan avulla ovat lajille ominaisia toimintaperiaatteita.

Useat suomen kielen sanoista ovat saaneet vahvemman merkityksen pesäpallon terminologian myötä. Esimerkiksi ajolähtö, kopin ottaminen, kotipesä, merkki päällä, huti ja läpilyönti ovat merkittäviä ilmaisuja yleiskielessä.

Etela-Pohjalainen osakunta 1930 b.jpeg

Perinteen eteenpäin välittäminen

Koko pesäpallon historian ajan koulut ovat levittäneet lajitietoutta eteenpäin joka puolelle Suomea. Lajin organisaatiot ovatkin pyrkineet tekemään laajaa yhteistyötä koulujen kanssa ja innostamaan lapsia monipuolisen liikunnan pariin.

Nykyisin toiminnan keskiössä on entistä vahvemmin ihminen. Urheiluseurat ovat toiminnan moottoreita, jotka vastaavat yksilöllisiin tarpeisiin laadukkaasti, innostavasti ja monipuolisesti. Hyvin hoidettu, terveeltä arvopohjalta ponnistava seuratoiminta on lajin paras käyntikortti ulospäin ja kanava ylläpitää hienoa perinnettä.

Pesäpallon keulakuva julkisuudessa on Superpesis huippu-urheiluna. Kansalliseksi lajiksi pesäpallo on jopa ihme, sillä huippupesäpalloilijat pärjäävät eri ominaisuuksia vertailtaessa mille tahansa kansainväliselle urheilumuodolle Suomessa. Esikuvien takana syntyvät ruohonjuuritason tarinat, joiden kautta kuka tahansa pääsee oman tekemisen kautta osaksi yhteisöä. Pesäpallon upea perinne siirtyy tuleville sukupolville yhtä aikaa useilla eri tasoilla.

Perinteen tulevaisuus

Pesäpallo on lunastanut oman vahvan paikkansa suomalaisen liikunnan ja urheilun kentällä. Huippu-urheiluna Superpesis kuuluu suosituimpien palloilusarjojen joukkoon, harrasteliikunta innostaa yrityksiä ja yhteisöjä, lasten ja nuorten toiminnalla on imua, leirit ja turnaukset innostavat, pesiskoulut kannustavat monipuolisen liikunnan pariin ja koululiikunnassa pesäpalloa viedään eteenpäin uudistettujen sisältöjen kautta (ks. http://105onnistumista.net).

Alueellisen tavoittavuuden osalta pesäpallo on johtavia urheilumuotoja Suomessa. Erityisen vahva asema lajilla on pienissä kunnissa ja keskisuurissa kaupungeissa. Tulevaisuuden haasteen asettavat isoimmat kaupungit, joissa kilpailutilanne ihmisten vapaa-ajasta on kiristynyt.

Kansainvälistymisen trendi on nostanut päätään erityisesti nuorten keskuudessa. Pesäpallosta globaali ulottuvuus puuttuu kilpa- ja huippu-urheilun tasolta, mutta laji on nostanut uutena ilmiönä pinnalle paikalliskulttuurin erityisen merkityksen. Kansainvälisen säväyksen lajiin tuovat matkailun luoma kiinnostus, oma Maailmancup-turnaus, yhteistyö baseballin ja softballin kanssa sekä uudet erityisryhmät, kuten maahanmuuttajat.

Perinteinen kansallispeli ei voi jäädä paikalleen polkemaan, vaan uudistuksia tarvitaan. Niitä toteutetaan kuitenkin lajin vahvuudet, historia ja pelifilosofia tunnistaen.

Pesäpallon elinvoimaisuutta tulevaisuudessa tukevat tasa-arvon periaatteet, matalan kynnyksen harrastetoiminta, vahva paikallinen identiteetti, monipuoliset mahdollisuudet osallistua, laadukas seuratyö sekä harraste- ja terveysliikunta huippu-urheilun rinnalla.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Pesäpalloliitto

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Verkkolähteet

Jyväskylän yliopiston museon kulttuurihistoriallinen osasto. Kunnian kentät - pesäpallon 75-vuotisjuhlanäyttely.

Pesäpalloa. Kuvia ja tilastoja.

Pesäpalloliitto. Lauri Pihkala ABC.

Superpesis