Pitsin kutominen Heinämaalla
| Pitsin kutominen Heinämaalla | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Heinämaan Pitsinkutojat ry perustettiin 1959. Yhdistyksen tarkoituksena on olla yhdyssiteenä pitsinkutojien kesken ja huolehtia jäsenten kansanomaisen pitsinkudontataidon ylläpitämisestä. Yhdistys on aiemmin myös järjestänyt taitokilpailuja.
Heinämaan pitsiä nypläävät eri sukupolvet, naiset, miehet, nuoret ja lapset; nypläyksen harrastajat, käsityöihmiset ja käsitöitä arvostavat; yhdistystoiminnassa mukana olevat sekä nypläyksen opettajat ja ohjaajat. Nypläysperinteen tuntevat paikkakuntalaiset, lähiympäristö, koko Suomen nypläyksen harrastajat, kulttuurista kiinnostuneet, nypläysperinteen tallentajat, nypläyksen opettajat ja ohjaajat sekä muut Suomen nypläysyhdistykset ja niiden jäsenet. Heinämaan pitsi tunnetaan myös kansainvälisesti (kansainvälinen pitsijärjestö Oidfa).
Perinteen harjoittaminen
Pitsiä nyplätään koko Suomessa. Heinämaan kylässä Orimattilassa on pitkä ja omaleimainen nypläämisen eli pitsin kutomisen perinne. Se on käsityön muoto, jossa pitsityynyä työalustana käyttäen siirrellään puisiin nappuloihin kiinnitettyjä pellavalankoja. Erilaisilla nappuloiden siirtotavoilla, lyönneillä, muodostuu alustalle pitsi, joka kiinnitetään muotoonsa nuppineulojen avulla.
Heinämaan pitsistä tekee omaleimaisen lanka ja kudontatapa. Nypläyslankana on perinteisesti käytetty paksuhkoa pellavan väristä lankaa. Nypläys tapahtuu nappuloita heittelemällä ja nopeatahtisena. Liinat ovat kokonaan nyplättyjä, harvemmin reunapitsiä kankaaseen kiinnitettynä. Heinämaan pitsissä käytetään paljon puolilyöntiä eikä puolilyöntikuvion kääntöreunoissa käytetä kokolyöntiä, kuten esim. raumalaisessa pitsissä. Lyöntejä ovat puolilyönti eli verkkolyönti, liinalyönti (Heinämaalla lapastiuha) ja kokolyönti sekä kierteet. Lisäksi tehdään erilaisia kuvioita, kuten hämähäkki (peroi) ja manteli eli pamppala. Ruusupohja/saksanvälineula on Heinämaalla mankeli ja ump´mankeli. Lisäksi nyplätään palmikkoa ja tehdään silmuja eli ripsuja.
Nypläyksessä käytetään pareja eli nyplääjä käsittelee aina neljää nappulaa kerrallaan. Nypläystyyny on Heinämaalla tyyliltään länsimaalainen. Tyyny on puurunkoinen, puolipyöreä ja kupera. Sen pinta on perinteisesti ollut kovaksi lakattua lampaannahkaa. Täytteenä on käytetty aluksi karhunsammalta, myöhemmin höylälastua. Nykyisin tyynyt ovat keinonahkaisia. Tyynyn takaosan keskellä on neliskanttinen kolo, johon on kiinnitetty puusylinteri, rulla. Rullan päälle on kiinnitetty myysteri, eli pistelty ja piirretty malli. Myysteri oli perinteisesti tuohta, joka oli ruudutettu myysteritikkujen avulla. Nykyisin käytetään sen sijaan prespan-pahvia.
Perinteen taustaa ja historiaa
Heinämaalla on 250-vuotinen historia pitsinnypläyksessä eli pitsin kutomisessa, kuten heinämaalaiset sanovat. Perinnetiedon mukaan pitsiä alettiin nyplätä jo 1700-luvun loppupuolella. Kirjallisia viitteitä löytyy kuitenkin vasta noin 1857 alkaen. Yhtenä syynä Heinämaan nypläyksen säilymiseen on pidetty sitä, että kylästä on ollut huonot kulkuyhteydet muualle. Kyläläisistä vain osa pystyi elättämään itsensä maanviljelyllä. Niinpä lukuisa joukko kylän nais- ja osin miesväestäkin hankki lisätienestiä nyplätyllä pitsillä. Pitsiä kierrettiin myymässä pitkilläkin myyntimatkoilla. Nyplääjät saivat näin vaikutteita muualta ja kylän pitseihin tuli omaleimaisuutta.
Mistä tai keneltä pitsinkutomisen taito Heinämaalle tuli, siitä ei ole varmuutta. Perimätiedon mukaan on arvioitu sen tapahtuneen 1760–1780-luvuilla. Aluksi pitsit olivat kapeita ja suoria väli- ja reunapitsejä 1900-luvun alkuun saakka. Tällaisia pitsejä on päätynyt Kansallismuseonkin kokoelmiin, muun muassa Henrika Kivistön pitsikokoelmana. 1940-luvun alussa oli lankapula ja se muutti Heinämaan pitsiä. Vaikka 40-luvun lopulla oli jo saatavana valkaistua ja ohutta lankaa, ostettiin kuitenkin valkaisematonta koska siihen oli jo totuttu. Siksi yleisesti alettiin etupäässä kutoa pellavan värisestä paksummasta 16 ja 30 numeron langasta ja jatkettiin kokonaan nyplättyjen liinojen nypläämistä. Myös pitsien kehittely jatkui, keksittiin uusia malleja ja artikkeleja, muun muassa kauluksia, kynttilämansetteja, kirjanmerkkejä, koruja, jopa morsiuskruunu ja huntu.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Perinnettä välitetään eteenpäin järjestämällä nypläyskursseja aikuisille ja lapsille. Perinnettä siirretään äidiltä tyttärelle, anopilta miniälle, kerrotaan toinen toiselle ja opastetaan. Lisäksi osallistutaan erilaisiin tapahtumiin, joissa annetaan työnäytöksiä ja kerrotaan nypläyksestä sekä sen historiasta. Yhdistys osallistuu myös messuille sekä näyttelyihin Suomessa, aiemmin tapahtumiin on osallistuttu myös ulkomailla.
Heinämaan Pitsinkutojien ylläpitämällä Pitsituvalla järjestetään koulutuksia, kokoontumisia, vaihtuvia näyttelyjä sekä tapahtumia, kuten Pitsipäiviä. Pitsituvalla on myynnissä yhdistyksen jäsenten nypläämiä tuotteita. Vierailijoille annetaan työnäytöksiä ja kerrotaan heinämaalaisesta pitsinkudonnasta.
Perinteen vaalimiseen liittyviä hankkeita ovat olleet historian ja mallien tallentaminen, joiden tuloksena ovat syntyneet Heinämaan pitsiprinsessat ja Pitsihelmiä Heinämaalta -kirjat sekä mallikansiokokoelma, joka sisältää 100 nyplättyä liinaa ja liinoihin piirretyn mallin, liinan suunnittelijan, jos se on ollut tiedossa, sekä nyplääjän kuvan. Teokset esittelevät pitsejä, niiden tekijöitä ja heinämaalaista pitsinnypläysperinnettä.
Heinämaan Pitsinkutojat ylläpitää Tyynykyläperinnettä, joka vielä 1980-luvulle asti tarkoitti sitä, että otettiin nypläystyyny mukaan ja mentiin kylään naapuriin tai jonkun yhdistyksen jäsenen luo. Sitten keskustelun lomassa nyplättiin yhdessä ja autettiin toisia ongelmakohdissa. Nykyisin Tyynykylä järjestetään kaikille avoimena tilaisuutena, kymmenisen kertaa vuodessa. Tyynykylän puitteissa on tilaisuus myös kehitellä uusia tuotteita sekä malleja.
Heinämaan Pitsinkutojat ylläpitää omaa kotisivua sekä Facebook-sivua, mitkä ovat tärkeät viestinnän kanavat.
Perinteen tulevaisuus
Aiempina vuosikymmeninä Orimattilassa opetettiin kouluissa nypläystä ja heinämaalaiset pitsinkutojat opastivat oppilaita opettajien apuna. Nypläystä opetetaan kouluissa nykyisin vain satunnaisesti, minkä vuoksi perinteisen työtavan tuntemus jää vähäisemmäksi. Heinämaan kyläkoulussa perinnekäsityöt kuuluivat opetusohjelmaan ainakin vuoteen 2009 asti. Koulu lakkautettiin ja koululaiset siirtyivät Virenojan koululle, jossa 10 vuoden tauon jälkeen nypläyskerho alkoi vuonna 2022. Kun Heinämaan koulurakennus ei ole enää ollut kylän käytössä kokoontumispaikkana, järjestettiin aikuisten ja lasten kerho- ja kurssitoimintaa Orimattilan seurakunnan omistamassa pienessä Heinämaan rukoushuoneessa, nyttemmin Orimattilan keskustassa Pitsituvalla.
”Heinämaan Pitsinkudonnan elävän perinnön elinvoimaisuuden varmistaminen” –hankkeen tiimoilta on vahvistettu niin heinämaalaisen pitsinkudonnan tunnettavuutta kuin nypläyksen opetusta ja edelleen mallien tallentamista. Nypläys kiinnostaa edelleen uusia harrastajia, sekä lapsia, nuoria että aikuisia. Ennen nyplättiin paljon myyntiin. Nyt ja tulevaisuudessa nypläys on etupäässä harrastus, mutta myös myyntiin tekijöitä löytyy. Uusien mallien ja uusien käyttötapojen sekä erilaisten uusien nypläysmateriaalien vuoksi kiinnostus herää. Tulevaisuus vaikuttaa valoisailta.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Kirjallisuus
Eskola, Rauni – Honka-Hallila, Helena – Oksa, Riitta – Orava, Helena 2019: Pitsihelmiä Heinämaalta. Avain, Helsinki.
Heikkonen, Raija 1978. Orimattilan Heinämaan pitsinnypläys. Lahti : Lahden museo- ja taidelautakunta
Honka-Hallila, Helena 2012. Suomalaista nyplättyä pitsiä. Helsinki: Maahenki.
Honka-Hallila, Helena 2015. Ristiin kierto - Pitsinnypläys ammattikäsityöstä harrastukseksi. Tampere: Suomen Pitsinnyplääjät.
Hosiaisluoma-Karppinen, Alli (toim.) 1998. Heinämaan Pitsiprinsessat. Orimattila: Heinämaan Pitsin Kutojat ry.
Linnove, Aino 1947. Suomalaisen pitsinnypläyksen kehitysvaiheita 1500-luvulta 1850-luvulle. Porvoo: WSOY.
Linnove, Aino 1963. Suomalaiset nyplätyt pitsit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Nypläyksen opas 1957. Kotiteollisuusjärjestöjen keskusliiton mallisarja II.
Pitsiposti-lehti. Suomen pitsinnyplääjät ry:n julkaisu.