Pitsin kutominen Heinämaalla

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pitsin kutominen Heinämaalla
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Orimattila, Päijät-Häme
Asiasanat Puutyöt, nypläysvälineiden valmistus, sisustus, liinavaatteet, asusteet, korut, taulut, kansanomaiset käsityöt

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Heinämaan Pitsinkutojat ry perustettiin 1959. Yhdistyksen tarkoituksena on olla yhdyssiteenä pitsinkutojien kesken ja huolehtia jäsenten kansanomaisen pitsinkudontataidon ylläpitämisestä. Yhdistys järjestää alan tapahtumia ja taitokilpailuja.

Heinämaan pitsiä nypläävät eri sukupolvet, naiset, miehet, nuoret ja lapset; nypläyksen harrastajat, käsityöihmiset ja käsitöitä arvostavat; yhdistystoiminnassa mukana olevat sekä nypläyksen opettajat ja ohjaajat. Nypläysperinteen tuntevat paikkakuntalaiset, lähiympäristö, koko Suomen nypläyksen harrastajat, kulttuurista kiinnostuneet, nypläysperinteen tallentajat, nypläyksen opettajat ja ohjaajat sekä muut Suomen nypläysyhdistykset ja niiden jäsenet. Heinämaan pitsi tunnetaan myös kansainvälisesti (kansainvälinen pitsijärjestö Oidfa).

Perinteen harjoittaminen

Pitsiä nyplätään koko Suomessa. Heinämaan kylässä, Orimattilassa on pitkä ja omaleimainen nypläämisen eli pitsin kutomisen perinne. Se on käsityön muoto, jossa pitsityynyllä puisten nappuloiden avulla, joihin on rullattu pellavalanka, laitetaan nuppineulojen avulla lankoja toistensa lomaan, käyttäen erilaisia lyöntejä.

Heinämaan pitsistä tekee omaleimaisen lanka ja kudontatapa. Nypläyslankana on etupäässä paksuhko ja pellavan värinen lanka. Nypläys tapahtuu nappuloita heittelemällä ja nopeatahtisena. Liinat ovat kokonaan nyplättyjä harvemmin reunapitsiä kankaaseen kiinnitettynä. Heinämaan pitsissä käytetään paljon puolilyöntiä eikä puolilyöntikuvion kääntöreunoissa käytetä kokolyöntiä, kuten esim. Raumalaisessa pitsissä. Lyöntejä ovat puolilyönti eli verkkolyönti, liinalyönti (Heinämaalla lapastiuha) ja kokolyönti sekä kierteet. Lisäksi tehdään erilaisia kuvioita, kuten Hämähäkki (Heinämaalla Peroi) ja manteli (eli Pamppala). Ruusupohja/saksanvälineula on Heinämaalla mankeli ja ump´mankeli. Lisäksi nyplätään palmikkoa ja tehdään silmuja (Heinämaalla Ripsuja).

Nypläyksessä käytetään pareja eli nyplääjä käsittelee aina neljää nappulaa kerrallaan. Nypläystyyny on Heinämaalla tyyliltään länsimaalainen. Tyyny on puurunkoinen, puolipyöreä ja kupera. Sen pinta on lampaannahkaa ja lakattu kovaksi. Täyte oli aluksi karhunsammalta, myöhemmin höylälastua. Nykyisin tyynyt ovat keinonahkaisia. Tyynyn takaosan keskellä on neliskanttinen kolo, johon on kiinnitetty puusylinteri, rulla. Rullan päälle on kiinnitetty mynsteri, Heinämaalla myysteri eli pistelty ja piirretty malli. Myysteri oli ennen tuohinen joka oli ruudutettu myysteritikkujen avulla. Nykyisin käytetään prespan pahvia.
Pihlajanoksa
Pihlajanoksa

Perinteen taustaa ja historiaa

Heinämaalla on lähes 250-vuotinen historia pitsinnypläyksessä eli pitsin kutomisessa, kuten heinämaalaiset sanovat. Pitsiä oletetaan aletun nyplätä 1700-luvun loppupuolella. Kirjallisia viitteitä löytyy kuitenkin vasta noin 1857 alkaen. Yhtenä syynä Heinämaan nypläyksen säilymiseen on pidetty sitä, että kylästä on ollut huonot kulkuyhteydet muualle. Kyläläisistä vain osa on voinut elättää itsensä maanviljelyllä. Niinpä lukuisa joukko kylän nais- ja osin miesväestäkin on hankkinut lisätienestiä nyplätyllä pitsillä. Pitsiä on kierretty myymässä. Kutojat saivat myyntimatkoilla vaikutteita muualta, ja näin kylän pitseihin tuli omaleimaisuutta.

Mistä tai keneltä pitsinkutomisen taito Heinämaalle tuli, siitä ei ole varmuutta. Perimätiedon mukaan on arvioitu sen tapahtuneen 1760–1780-luvuilla. Aluksi pitsit olivat kapeita ja suoria väli- ja reunapitsejä 1900-luvun alkuun saakka. Tällaisia pitsejä on päätynyt Kansallismuseonkin kokoelmiin, muun muassa Henrika Kivistön pitsikokoelmana. 1940- luvun alussa oli lankapula ja se muutti Heinämaan pitsiä. Vaikka 40-luvun lopulla oli jo saatavana valkaistua ja ohutta lankaa, ostettiin kuitenkin valkaisematonta koska siihen oli jo totuttu. Siksi yleisesti alettiin etupäässä kutoa pellavan värisestä paksummasta 16 ja 30 numeron langasta ja jatkettiin kokonaan nyplättyjen liinojen nypläämistä. Myös pitsien kehittely jatkui, keksittiin uusia malleja ja artikkeleja, muun muassa kauluksia, kynttilämansetteja, kirjanmerkkejä, koruja, jopa morsiuskruunu ja huntu.
Nyplääjät 1980-luvulla

Perinteen eteenpäin välittäminen

Perinnettä välitetään eteenpäin järjestämällä nypläyskursseja aikuisille ja lapsille. Perinnettä siirretään äidiltä tyttärelle, anopilta miniälle, kerrotaan toinen toiselle ja opastetaan. Lisäksi osallistutaan erilaisiin tapahtumiin, joissa annetaan työnäytöksiä ja kerrotaan nypläyksestä sekä sen historiasta. Yhdistys osallistuu myös messuille sekä näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Heinämaan pitsinkutojat ylläpitää Pitsitupaa, jossa järjestetään näyttelyitä ja Pitsipäivät joka kesä. Matkailijoille sekä Pitsituvan asiakkaille kerrotaan historiaa ja annetaan työnäytöksiä kertoen nypläyksestä.

Perinteen vaalimiseen liittyviä hankkeita ovat olleet historian ja mallien tallentaminen, joiden tuloksena ovat syntyneet Heinämaan pitsiprinsessat- kirja ja mallikansiot. Ne esittelevät pitsejä, niiden tekijöitä ja heinämaalaista pitsinnypläysperinnettä. Mallikansiokokoelma sisältää 100 nyplättyä liinaa ja piirretyn mallin, liinan suunnittelijan, jos se on ollut tiedossa, sekä nyplääjän kuvan.

Pitsituvassa otetaan vastaan retkiryhmiä, joille kerrotaan historiaa ja esitellään pitsejä. Lisäksi järjestetään joka kesä kaksipäiväiset Pitsipäivät viikkoa ennen juhannusta. Järjestetään Tyynykylää joka tarkoitti ennen vielä 1970- ja 1980-luvulla, että otettiin nypläystyyny mukaan ja mentiin kylään naapuriin tai jonkun yhdistyksen jäsenen luo. Sitten keskustelun lomassa nyplättiin yhdessä ja autettiin toisia ongelmakohdissa. Nykyisin Tyynykylä järjestetään Pitsituvassa ja se on avoin kaikille. Tyynykylä järjestetään syyskaudella 4 – 5 kertaa samoin kevätkaudella. Tyynykylässä opastetaan nyplääjiä ongelmakohdissa ja liinan aloituksessa ja lopetuksessa. Lisäksi suunnitellaan uusia tuotteita sekä malleja. Tarvittaessa opastetaan nypläystä paikallisten koulujen käsityötunneilla opettajien apuna. Nettisivut ovat tärkeä viestinnän kanava. Pidetään yllä nettisivuja.

Perinteen tulevaisuus

Ennen Orimattilassa opetettiin kouluissa nypläystä, nyt vain satunnaisesti jos ollenkaan, siksi tuntemus jää vähäisemmäksi. Heinämaan kyläkoulussa perinnekäsityöt kuuluivat opetusohjelmaan ainakin vuoteen 2009 asti. Koulu lakkautettiin vuonna 2013 eikä uudessa Virenojan kylän koulussa perinnettä jatkettu. Kun Heinämaan koulurakennus ei enää ole kylän käytössä kerhojen yms. kokoontumispaikkana, kuten aiemmin, aikuisten pitsikerho toimii nyt Orimattilan keskustassa n. 9 km päässä Kehräämöllä Pitsituvassa ja lasten pitsikerho toimii Orimattilan seurakunnan omistamassa pienessä Heinämaan rukoushuoneessa.

Tällä hetkellä perinteen paikallinen jatkuminen on harvojen käsissä. Haastavinta on lasten, nuorten ja keski-ikäisten kiinnostuksen herättäminen ja harrastuksen aloittaminen. Nypläys kiinnostaa edelleen uusia harrastajia, sekä lapsia että nuoria ja naapuripaikkakuntalaisiakin. Ennen nyplättiin paljon myyntiin, nyt ja tulevaisuudessa nypläys on harrastus, mutta myös myyntiin tekijöitä löytyy. Uusien mallien ja uusien käyttötapojen sekä erilaisten uusien nypläysmateriaalien vuoksi kiinnostus herää.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Heinämaan Pitsinkutojat ry

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

Kirjallisuus

Heikkonen, Raija 1978. Orimattilan Heinämaan pitsinnypläys. Lahti : Lahden museo- ja taidelautakunta

Honka-Hallila, Helena 2012. Suomalaista nyplättyä pitsiä. Helsinki: Maahenki.

Honka-Hallila, Helena 2015. Ristiin kierto - Pitsinnypläys ammattikäsityöstä harrastukseksi. Tampere: Suomen Pitsinnyplääjät.

Hosiaisluoma-Karppinen, Alli (toim.) 1998. Heinämaan Pitsiprinsessat. Orimattila: Heinämaan Pitsin Kutojat ry.

Linnove, Aino 1947. Suomalaisen pitsinnypläyksen kehitysvaiheita 1500-luvulta 1850-luvulle. Porvoo: WSOY.

Linnove, Aino 1963. Suomalaiset nyplätyt pitsit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Nypläyksen opas 1957. Kotiteollisuusjärjestöjen keskusliiton mallisarja II.

Pitsiposti-lehti. Suomen pitsinnyplääjät ry:n julkaisu.