Polttopallo

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Polttopallo
Sijainti Suomi
Asiasanat peli, leikki, pihapeli, polttis, keinupolttopallo, puolenvaihtopolttopallo, polttokoppi

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Perinnettä harjoittavat erityisesti päiväkoti-ikäiset lapset ja koululaiset, niin tytöt kuin pojatkin. Polttopallo-joukkupeli on pääasiassa aikuisten harrastama laji.

Kuva: Koko Suomi leikkii-hanke

Perinteen harjoittaminen

Polttopallo on osa suomalaista leikkiperinnettä ja pihapelien moninaista kirjoa. Polttopallo on suosittu leikki /peli niin päiväkotien pihoilla, koulujen väli- ja liikuntatunneilla kuin lasten vapaa-ajan piha- ja liikuntaleikeissä. Polttopallo on perussäännöiltään yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Välineenä käytetään palloa. Pelaajien määrää ei rajoiteta. Leikkialueelle piirretään iso ympyrä. Leikkijät seisovat ympyrässä ja yksi leikkijöistä seisoo polttajana ympyrän ulkopuolella. Polttaja yrittää osua pallolla ympyrän sisällä olevia polven/pään (säännöistä riippuen) alapuolelle. Polttaja ei saa astua ympyrän sisään. Ne, joihin osuu joutuvat myös polttajiksi. Viimeiseksi ympyrään jäänyt on voittaja.

Peli tunnetaan eri puolella Suomea polttopallo-nimellä tai nykymuotoon muutettuna ”polttiksena”. Ruotsinkielisillä alueilla pelin nimi on ”kodda”, ”koddboll” tai ”brännboll”. Sääntövariaatioita voi olla erilaisia. Esimerkiksi joissakin sääntömuunnelmissa ympyrän sisällä olevat pelaajat saavat ottaa pallosta kopin käsillään. Näin tehdessä viimeksi ympyrästä poistunut tai kopparin valitsema pelaaja saa palata ympyrään. Pelistä on kehitetty erilaisia muunnelmia kuten keinupolttopallo, kahden tulen välissä –polttopallo ja puolenvaihtopolttopallo. Suomen Polttopalloliitto vie eteenpäin polttopalloa joukkuepelinä, jossa on kaksi 6 hengen joukkuetta ja palloja pelitilanteessa 6 kappaletta. Pelikenttä on suljettu laatikko ja jaettu kahtia. Joukkueet pyrkivät polttamaan toisiaan omalta kenttäpuoliskoltaan nopeatempoisessa lajissa.

Perinteen taustaa ja historiaa

Pihaleikkinä tunnetun polttopallon rantautumisesta Suomeen ei ole varmaa tietoa. Todennäköisesti polttopalloa on pelattu jo ainakin viime vuosisadan taitteessa. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla pelattiin ”polttokoppia”, jonka säännöissä polttaja yrittää osua pallolla eli polttaa rajatun alueen sisällä olevia leikkijöitä. Osuessa leikkijöiden roolit vaihtuvat.

Ypäjän seudulla on ollut olemassa polttopallo-nimellä perinneleikki, jonka säännöt poikkeavat jonkun verran tässä artikkelissa perinteiseksi ajatellusta polttopallosta ja antavat viitteitä kytköksestä pesäpalloon. Tässä polttopallo-versiossa yksi on polttaja. Toiset seisoivat omissa, halkaisijaltaan noin puolimetrisissä ringeissään. Heillä on kädessään eräänlainen maila, niin sanottu tavi, joka oli lyhyt ja leveä laudankappale. Sillä he torjuivat palloa, jolla polttaja yritti polttaa heitä. Polttajan piti heittää pallo aina siitä paikasta, mihin se oli lennähtänyt. Jos pallo putosi kovin lähelle ringissä seisovaa, tämä sai lyödä sen tavilla kauemmaksi, jopa astua pois ringistä. Ringistä poistumisessa oli kuitenkin se vaara, että polttaja saattoi ehtiä vallata sen itselleen. Jos pallo osui ringissä olevaan, hän paloi ja joutui polttajaksi. Edellinen polttaja tuli hänen tilalleen rinkiin.

Perinteen eteenpäin välittäminen

Polttopalloa pelataan ja perinnettä välitetään päiväkodeissa, koulun liikuntatunneilla, kerhoissa ja lasten vapaissa leikeissä.

Suomen Kulttuurirahaston käynnistämässä Koko Suomi leikkii –hankkeessa (2014-2016) ja sen yhteydessä perustetuissa sukupolvien kohtaamispaikoissa, Terhokerhoissa, vahvistetaan leikin merkitystä ja siirrettään leikkiperinnettä sukupolvelta toiselle. Terhokerhoissa pihapelit ovat suosittu leikkimuoto ja polttopallo yksi suosituimmista pihaleikeistä. Tämän kaltaiset perinteen siirtämisen mahdollisuudet ovat omiaan vahvistamaan niin polttopallon kuin muidenkin pelien ja leikkien säilymistä sukupolvelta toiselle.

Suomessa on toiminut 2000-luvun alkupuolelta Suomen Polttopalloliitto järjestää kerran vuodessa Polttopallon SM-kilpailut. Pelillä on paljon aikuisharrastajia, mutta liitto vie lajia myös kouluihin.

Perinteen tulevaisuus

Polttopallon jalansija näyttää vahvalta. Pelin yksinkertaisuus, helppo toteutettavuus ja jännittävyys niin lasten kuin aikuisten mielissä vahvistavat sen säilymistä ja siirtymistä sukupolvelta toiselle. Myös pelin vahva suosio instituutioissa (päiväkodit, koulut) auttaa perinteen säilymisessä.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Mannerheimin lastensuojeluliitto/ Koko Suomi leikkii-hanke

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

MLL:n leikkivinkkejä: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/

Liikuntaleikkejä koululaisille: http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/tukeva/luoteis-lapin-pilotti/leikkivihko-liikuntaleikkeja-koululaisille/Leikkivihko.pdf

Mennään museoon – opetuspaketti 1-2 luokkalaisille: http://www.kirjastovirma.fi/menemme_museoon_luokat_1-2

Ypäjän perinnepiiriläisten kokoamia perinneleikkejä: http://www.kolumbus.fi/ykyla/Yhdistykset/Perinne/Leikit.html#Pallopelejä

Språkbruk/ Brännboll http://www.sprakbruk.fi/index.php?mid=2&pid=13&aid=2816.