Porilainen, grilliherkun valmistus
| Porilainen, grilliherkun valmistus | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Porilainen on laajalle kotimaassa levinnyt katuruoka, joka on useiden grillien valikoimissa ja voidaan lukea perinteiseksi tuotteeksi. Perinteen harjoittajia ovat sekä porilaisia valmistavat grillit, että niitä nauttivat asiakkaat. Porilainen voidaan nähdä lajissaan kotimaisen pikaruokainnovoinnin kansalliseksi uranuurtajaksi ja on varhaisena grillituotteena vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa kulttuurissa. Perinne on ulottunut myös suomalaisperheiden keittiöihin, joissa porilainen on ruoka, jota voidaan nauttia välipalana ja todetusti joissakin perheissä porilaisten valmistus on rituaalina, joka liittyy tiettyyn hetkeen tai viikonpäivään. Perinteen harjoittajia on paljon ja sen tuntijoina voidaan pitää kaikkia niitä, jotka valmistavat porilaista alkuperäisellä reseptillä tai ainakin ovat tietoisia sen olemassaolosta. Puhdasoppista porilaista ja sen reseptiikkaa ylläpitää mm. Pori-Seura, joka on myös ottanut kantaa aidon porilaisen puolesta.
Perinteen harjoittaminen
Porilaisen resepti
2 viipaletta paahtoleipää 1 viipale jahtimakkaraa pieneksi hakattua sipulia kurkkusalaattia sinappia (ketsuppia)
Paahda paahtoleipäviipaleet mieluiten parilalla tai leivänpaahtimella. Leikkaa makkarasta noin 1,5 cm paksu viipale, ja grillaa se hyvin molemmilta puolilta vaikka paistinpannulla. Kokoa porilainen: laita makkaraviipale, sipulisilppu ja sinappi leipien väliin. Porilaisen väliin voidaan myös laittaa ketsuppia.
Perinne on saavuttanut suosiota sen vuoksi, että porilainen on helppo valmistaa ja sen raaka-aineet ovat varsin edullisia. Kotioloissa perinteen harjoittaminen ei aina ole ortodoksista eli jos käytössä ei ole parilaa, porilaisia on valmistettu myös uunissa tai pannulla. Nykyään metsästäjänmakkara tunnetaan nimellä sipulitee tai jahtimakkara.
Porilaisia valmistetaan useissa grillikioskeissa ympäri maata. Alkuperäinen resepti on saattanut elää ja muuttua paikoitellen, mutta alkuperäisessä muodossa sitä valmistaa ainakin vuonna 1987 perustettu Grilli-Pori.
Viime vuosina porilaisia on ilmestynyt myös kauppojen valmisruokavalikoimiin, tosin ne ovat usein vain nimeltään porilaisia, sisältö ei ole lähelläkään alkuperäistä.
Perinteen taustaa ja historiaa
Porilainen kehitettiin Porissa pidetyssä tapaamisessa vuonna 1958 Satakunnan Osuusteurastamon (SOT) ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Ylioppilastuki ry:n toimesta. Tarkoituksena oli kerätä varoja Ylioppilastuki ry:n myöntämiä stipendejä varten. Porilaista kehittämässä olivat Ylioppilastuki ry:n toiminnanjohtaja Pertti ”Petrus” Koistinen, C-talon ravintolan johtaja Harald Sundberg, SOT:n Jukka Salminen ja Yrjö Kokko. Viimeksi mainittu ideoi myös porilaisen nimen. Osuusteurastamon lihamestari Joel Färd kehitti porilaista varten oman Metsästäjä-makkaran. Porilaista myi yksinoikeudella Helsingissä Ylioppilastuki ry. siirrettävässä kioskissa, joka sijaitsi Uuden ja Vanhan Ylioppilastalon välissä, niin kutsutulla Perunatorilla, joka päivisin toimi parkkipaikkana. Myynti alkoi keväällä 1959. Tuote osoittautui menestykseksi ja se levisi myös maan muiden grillien valikoimiin.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Porilainen on jo nimeltään vahvasti identifioitunut Porin kaupunkiin ja Porin kaupungin asukkaisiin. Porissa sitä myy alkuperäisessä muodossaan muun muassa Grilli-Pori, joka on perustettu vuonna 1987. Vuonna 2024 Sokos Hotel Vaakuna Porissa halusi ottaa hotellivieraidensa aamiaistarjoiluun mukaan myös porilaisen. Nyt hotellivieraiden on mahdollista valmistaa aito porilainen parilalla, aidoista aineksista ja valmistusohje on opasteena aamiaispöydässä myös ulkomaalaisille vieraille. Porilaista valmistetaan myös muissa grillikioskeissa ja se siirtyy näin sukupolvelta toiselle. Myös kotikeittiössä sen valmistus siirtyy vanhemmilta lapsille.
Erityisen vahvana perinne elää luonnollisesti Porissa, jossa sitä ylläpidetään myös tietoisesti. Esimerkiksi Porin Päivänä Satakunnan keittiömestarit myyvät suuria määriä porilaisia Porin Päivä on Porin oma kotiseututapahtuma, jota vietetään syyskuun viimeisenä kokonaisena viikkona. Päivää on vietetty jo vuodesta 1961. Se on maan suurimpia kotiseutujuhlia ja kerää uudet ja vanhat porilaiset kymmeniin kaupungissa järjestettäviin tilaisuuksiin. Maamme toiseksi vanhin kotiseutuyhdistys Pori-Seura ry. kunnioitti porilaisen historiaa ottamalla aidon porilaisen teemaksi 64. Porin Päivänä 26.-29.9.2024 teemalla "Aito porilainen". Teeman yhtenä innoittajana oli Pori-Seura ry:n keväällä aloittama kampanja, jossa puolustettiin kansallisesti arvokasta pikaruokaa eli porilaista. Vuoden 2024 Porin Päivän porilaisaiheisen julisteen suunnitteli porilainen graafikko Pasi Juhola. Julisteen innoittajana on Jonathan Swiftin kirjaklassikko Gulliverin retket vuodelta 1726. Se esittää porilaisia lilliputteina, jotka haluavat sitouttaa rakkaan ruokaporilaisensa tiukasti paikalliseen maaperään. Julisteen miljööstä ja ihmisistä on poimittavissa lukuisia porilaisia historiallisia yksityiskohtia. Myös Porin kaupunki on ylläpitänyt ja välittänyt eteenpäin tätä perinnettä. Kaupungin vuosittain järjestämällä Porin Päivän vastaanotolla on tarjottu aitoja porilaisia.
Perinteen tulevaisuus
Porilaisen asema pikaruokana on vankkumaton ja kansallisesti erittäin hyvissä voimissa. Ainoa uhka perinteelle on aidon porilaisen muuntelu vastoin perinteistä valmistusta ja perinteisiä raaka-aineita.
Kauppojen einestiskeille on ilmaantunut valeporilaisia, joissa makkaralaatu on väärä, paahtoleivän sijaan makkara on asetettu sämpylän sisälle ja tuote on edelleen pilattu sulatejuustosiivulla. Porilaisen nimellä on myynnissä valmisruokana ollut myös tuote, jossa makkara on kahden kauraleipäpalan välissä. Väärä valmistustapa on edennyt myös kansainväliseksi. Ruotsin Lidl mainosti suomalaisviikoillaan vuonna 2022 Björneborgare -nimistä tuotetta ja opasti ruotsalaisia videon kera valmistamaan aidon porilaisen. Ohje on kuitenkin kahdessakin kohdassa täysin väärä. Porilaiseen ei kuulu Lauantai-makkara, eikä varsinkaan hampurilaissämpylä, kuten videosta saa ymmärtää. Sen sijaan sipulihakkelus puuttuu ruotsalaisversiosta tyystin. Usein myös grillikioskeilla porilainen valmistetaan hampurilaissämpylöiden väliin, mikä on perinteen säilymisen kannalta ikävää.
Pori-Seura tarttui perinteen vaarantumiseen mm. nostamalla aidon porilaisen Porin Päivän teemaksi sekä vetoamalla vuonna 2024 "valeporilaisten" valmistajiin ja niitä myyviin vähittäiskauppoihin, että nämä eivät rikkoisi tuotteillaan oikean porilaisen perinteitä. Seura haluaa oikean porilaisen pysyvän kansallisena omaisuutena ja voimavarana, joka ei ole valmistukseltaan sidottu nimensä kotipaikkaan. Vetoomus sai runsaasti julkisuutta.
Perinne elää ja voi hyvin ja se tulee jatkossakin olemaan esillä. Aidon porilaisen ympärille sallitaan myös perinteen muuntelua ja elävöittämistä, kunhan se tehdään aitoa porilaista kunnioittaen. Tästä esimerkkinä voidaan pitää jo parin vuoden ajan Porin Päivänä Porin kaupunkikeskusta ry:n järjestämää Valeporilaisten yötä, jolloin paikalliset ravintolat valmistivat ja myivät omintakeisia valeporilaisiaan.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Pori-Seura ry. Maamme toiseksi vanhin kotiseutuyhdistys, Pori–Seura, perustettiin 29.5.1901. Alussa yhdistyksen nimi oli Porin Kotiseutuyhdistys – Björneborgs Hembygdsförening, mutta vuonna 1957 nimi muutettiin Pori–Seuraksi.
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Linkit:
Pori-Seura ry: https://pori-seura.fi/
Porissa meni kuppi nurin: ”Kohta kukaan ei tiedä, millainen on oikea porilainen” IL 9.1.2024: https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/a/c6356c6c-cf10-4156-8c43-98445f85925f
Pori-Seura jatkaa taistelua aidon porilaisen puolesta: nyt aseeksi on otettu taide – katso, miltä tämän vuoden Porin Päivän juliste näyttää, SK 2.9.2024: https://www.satakunnankansa.fi/ porilaine/art-2000010670119.html
Valeporilaisten yö: https://porikorttelit.fi/valeporilaisten-yo/
Ruotsin Lidlin mainos, Björneborgare: https://www.youtube.com/shorts/fHdbzeFefuY
Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Porilainen
Kirja: Uusi ylioppilastalo, 100 vuotta Helsingin sydämessä, toim. Jari Eerola, Gaudeamus 2010 s.216-217