Purjehtiminen perinteisillä limisaumaveneillä
| Purjehtiminen perinteisillä limisaumaveneillä | ||||
|---|---|---|---|---|
| Mukana kansallisessa luettelossa | ||||
|
Perinteen harjoittajat ja tuntijat
Limisaumaiset perinneveneet ovat olleet purjehduskäytössä pitkään. Kehitys on kulkenut raakapurjeesta spriipurjeen kautta kahvelirikaukseen. Ensimmäinen purje saattoi olla rannalta katkaistu pieni lehtipuu, jota pidettiin pystyssä veneessä antamassa myötätuulella veneelle hyvän vauhdin. Aivan pienimpiä veneitä ei varustettu purjein.
Maamme rannikko- ja saaristoalueilla limisaumatekniikalla rakennettuja avoimia perinteisiä saaristolaisveneitä on käytetty vapaa-ajan purjehtimiseen pitkään. Muutama harva oli valjastanut ne vapaa-ajan käyttöön jo silloin, kun saaristolaisväestö käytti veneitä vielä niiden varsinaiseen tarkoitukseen, eli kalastukseen ja kuljetukseen. Perinneveneiden lisäksi purjein varustettuja huviveneitä valmistetaan edelleen limisaumatekniikalla. Kyseisillä veneillä purjehditaan ja niitä käytetään aivan kuten lasikuituisia, moderneja purjeveneitä.
Nämä saariston entiset työjuhdat ovat perinteisesti olleet pääosin yksityisessä omistuksessa. Yhä tänäkin päivänä veneet ovat vapaa-ajan käytössä olevia yksityisveneitä, joilla retkeillään, tai joissa vietetään jopa koko kesäloma. Veneitä on myös yhdistysten omistuksessa, jolloin niiden tarkoitus on antaa mahdollisuus kiinnostuneille kokeilla purjehtimista aikaisempien sukupolvien tavoin. Yhdistyksissä annetaan myös opetusta lapsille ja nuorille perinteisessä purjehdustaidossa ja esi-isien arkipäiväpuuhissa.
Purjehdusharrastus on suosittua toimintaa niin rannikon ja saariston paikallisväestön kuin myös vapaa-ajan asukkaidenkin keskuudessa. Nämä väestöryhmät toimivat yhdessä niin alan yhdistystoiminnassa kuin itse purjehdustapahtumissa. Tämä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Avonaisten limisaumarakenteisten veneiden nykykäytön tarkoitus on luoda rannikolla tai saaristossa asuville jonkinlainen side alueen vanhaan kulttuuriin sekä tutustua tapoihin tulla toimeen veden äärellä ja vesillä. Purjehduskunnossa olevia perinteisiä limisaumaveneitä on Suomessa noin kaksisataa kappaletta. Tässä luvussa eivät ole mukana puiset painokölillä varustetut vapaa-ajan veneet, kuten esimerkiksi kansanveneet. Perinneveneseuroiksi luokiteltava yhdistyksiä on Suomessa vajaa kymmenen kappaletta. Monella tavallisella venekerholla on oma jaosto, jossa perinnepurjehdusta vaalitaan. Muutama yhdistys on keskittynyt alan museoiden ylläpitämiseen.
Perinteen harjoittaminen
Veneiden käyttö ja purjehtiminen ovat selkeästi jaettavissa kahteen merkittävästi toisistaan poikkeavaan ryhmään. Kesän lomakautena näille veneille tarkoitettuja kilpailuja järjestetään kymmenkunta. Innokkaimmat hinaavat veneensä kilpailusta toiseen voitonkiilto silmissään. Kilpailutoiminta on merkittävästi vaikuttanut siihen, että vanhoja, jo kauan sitten käytöstä poistettuja veneitä on kunnostettu ja otettu uusiokäyttöön. Vanhojen veneiden korjaaminen on osittain vaikuttanut veistotaidon säilymiseen. Kilpailut ovat aina suuria yleisötapahtumia ja veneiden ollessa laitureissa yleisö pääsee tutustumaan niihin läheltä. Kun purjeet nostetaan, on yleisöllä mahdollisuus nähdä veneiden purjehtivan ja monessa tapauksessa seurata kilpailun etenemistä rannoilta ja laitureilta.
Aivan toisen veneiden käyttäjäkunnan muodostavat ne henkilöt, jotka ovat valinneet nämä avonaiset limisaumaveneet lomanviettoveneikseen. Veneillä tehdään päiväpurjehduksia nauttien kesälomien hienoista säistä. Suuremmat venetyypit on varustettu pienellä kajuutalla, jolloin useita vuorokausia tai viikkoja kestävä purjehduslomailu helpottuu, kun nukkumistilat kulkevat mukana. Nämä veneet ovat normaalisti kahvelirikattuja ja helposti yhden henkilön hallittavissa, kuten pienetkin veneet. Suuremmat veneet ovat poikkeuksellisesti varustettu myös moottorilla, mikä antaa määrätyn varmuuden sekä eliminoi mahdolliset tyynen sään haasteet ja näin varmistaa esimerkiksi mahdollisten sovittujen aikataulujen noudattamisen.
Merkittävä pohjoismainen tapahtuma Vinden Drar sai alkunsa Ahvenanmaalaisten harrastajien aloitteesta. Vuodesta 1985 Vinden Drar -lipun alla on noin kaksisataa pohjoismaalaista limisaumaveneharrastajaa viettänyt yhteisen heinäkuisen viikon. Tapahtuma on järjestetty vuosittain vuoroin Ahvenanmaalla, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Färsaarilla. Kolme kertaa tapahtuma on järjestetty Suomessa, edellisen kerran vuonna 2018. Tapahtumaviikon aikana on mahdollisuus purjehtia muita pohjoismaisia limisaumaveneitä ja tutustua niiden ominaispiirteisiin. Viikon ohjelmaan kuuluu saaristokulttuuriin liittyviä esitelmiä sekä perinteiden harrastamista, ja limisaumainen vene on kaiken keskiössä.
Purjehtiminen limisaumaisilla veneillä on periaatteessa helppoa. Jos on lapsena purjehtinut esimerkiksi pientä optimistijollaa, oppii perinnevenettä hallitsemaan muutamassa tunnissa. Perinneveneellä ja modernilla lasikuituveneellä purjehtimisessa periaate on aina sama: se, joka saa perinneveneen kulkemaan poikkeuksellisen hyvin, oppii myös nopeasti maksimoimaan lasikuituveneen vauhdin.
Perinteen taustaa ja historiaa
Purjehdustaito on peräisin yhtä pitkältä ajalta, kuin vesillä on liikuttu. Saaristossa on purjehdittu ja soudettu yhtä kauan kuin siellä on asuttu. Luoviminen vastatuuleen raakatakilalla oli tehotonta ja sitä ei edes yritetty, vaan vastatuulella soudettiin tai odotettiin tuulen suunnan muuttuvan. Kirkko ja papit eivät myöskään olleet ihastuneet veneestä, joka nousi vastatuuleen, sillä he pitivät sitä pirun aikaansaannoksena. Veden kitka on pieni. Koska maanteitä ei ollut, liikkuminen vesitse oli aivan luonnollista niin merialueillamme kun sisävesillä. Vene oli elämän edellytys ja itsestäänselvyys. Veneillä käytiin kala-apajilla, haettiin lehdekset ja heinät saarista, käytiin lypsämässä lehmät laidunsaarilla sekä siirrettiin laiduntavat lehmät ja lampaat. Purjein mentiin kaupunkeihin myymään kala- ja muut tuotteet, pyhäisin purjehdittiin kirkolle.
1800-luvun loppupuolella Turussa Airisto Segelsällskapetin herrashenkilöt katselivat saaristolaisen veneitä ja pitivät niitä alkeellisesti rikattuina. Saaristolaiset purjehtivat tuotteitaan myytäväksi Turun kaupunkilaisille, jolloin purjehdusta harrastavat kaupunkilaisherrat pääsivät tutkiskelemaan veneitä ja niiden alkeellisia rikauksia. Herrat päättivät jo 1800-luvulla järjestää vuotuiset purjehduskilpailut näillä saaristolaisten veneillä. Kilpailutoiminnan aloittivat siis toisin sanoen kaupunkilaiset.
Perinne jatkuu edelleen, vaikka jo 1950-luvulta kilpailevat veneet eivät enää ole olleet muussa käytössä kuin kilpailemista varten. Toiminta on johtanut usean perinneveneyhdistyksen perustamiseen saaristossa. Myös saaristossa toimivat tavalliset venekerhot ovat ottaneet limisaumaveneaktiviteetit toimintaansa piiriin, ja järjestävät purjehduskilpailuja ja muita tapahtumia. Venerakennuskursseja järjestetään ja halukkaita opetetaan purjehtimaan sekä huoltamaan ja korjaamaan veneitä.
Perinteen eteenpäin välittäminen
Perinnevenepurjehdusharrastus siirtyy usein vanhemmilta lapsille. Tapahtumat ja kilpailutoiminta tuntuvat olevan paras perinteen eteenpäin viemisen keino. Kilpailuja järjestetään pitkin rannikkoa Loviisasta aina Pohjanmaalle saakka.
Laajamittaisinta toiminta on Turun saaristossa, jossa kilpailuja järjestetään ainakin Korppoossa, Nauvossa, Houtskarissa, Iniössä ja Kustavissa. Lähtöviivalla kilpailussa saattaa olla jopa kolmekymmentä venekuntaa. Joissakin kilpailuissa on eri kilpailuluokkia, joihin veneet jaetaan pituuden mukaan. Myös käytetty purjekangas saattaa vaikuttaa siihen, mihin luokaan vene kuuluu. Usealla yhdistyksellä on myös tarkat kirjalliset säännöt, joilla yritetään vaikuttaa siihen, että veneet pysyisivät niin alkuperäisinä kun mahdollista.
Kilpailut ovat hauskoja tapahtumia. Osallistujat ovat ymmärtäneet, että veneen pitkä vesilinja ja suuret purjeet ovat kilpailussa eduksi. Hyvä purjehtija ja kokenut miehistö sekä kotikenttäetu saattavat kuitenkin olla arvokkaampia kuin isot purjeet. Vaikkakin kilpailut ovat leikkimielisiä, muuttuvat ne aika totisiksi, kun lähtölaukaisu on kajahtanut. Kilpailun jälkeen miehistöt ovat kuitenkin aina sovussa keskenään. Lähes kaikki kilpailijat tuntevat entuudestaan toisensa, ja yleisöä saattaa olla jopa viisisataa henkilöä. Kilpailut järjestetään usein muiden kesätapahtumien yhteydessä, jolloin yleisöllä saattaa olla ohjelmaa koko päivän iltatansseihin asti.
Uudet veneet vaihtelevat hinnaltaan todella paljon. Esimerkiksi kuusimetrinen vene, joka on rakennettu kahdellatoista laitaparilla ja painokaarilla, saattaa maksaa vain puolet samankokoisesta kuudesta laitaparista veistetystä veneestä, jossa kaaritus on veistetty luonnonkaarista. Esimerkiksi painokaaret veistäjä asentaa paikoilleen yhdessä päivässä, kun taas pelkästään luonnostaan kaarevien juurien ja oksien etsiminen metsässä voi viedä kuukauden ja niiden paikalleen sovittaminen lisäksi ehkä kaksi kuukautta. Uudet veneet ovat siis arvokkaita, mikä on selkeä este perinteen suuremmalle massasuosiolle. Jos perheellä on varaa yhteen veneeseen, se ei todennäköisesti ole avonainen purjehdittava limisaumavene.
Perinteen tulevaisuus
Vihreän ajattelun myötä voisi kuvitella, että olisi kasvamassa uusi veneensä puusta ja luonnonmateriaaleista haluava sukupolvi. Luonnonmateriaaleista valmistettu vene ei muutu ongelmajätteeksi tai ympäristöriskiksi palveltuaan useamman sukupolven. Limisaumaveneiden harrastajat ovat kuvitelleet, että ympäristötietoinen uusi sukupolvi suosisi venettä, joka on rakennettu perinteisellä menetelmällä ja joka kulkee luonnon voimalla, tuulella. Näin ei ole käynyt, ja yhtenä syynä tähän ovat aivan varmasti korkeat valmistuskustannukset. Uuden perinneveneen hinnalla saa hyvän käytetyn lasikuiturakenteisen purjeveneen kaikilla mukavuuksilla. Jos kiinnostus veneilyyn loppuu, on lasikuituvene myös huomattavasti helpompi myydä. Vanhoja käytettyjä perinneveneitä on harvoin kaupan, mutta potentiaalinen ostajaryhmä on myös rajallinen. Purjehdusperinnettä jaetaan niin kursseilla kuin tapahtumissa.
Suurin uhka harrastukselle uuden veneen kovan hinnan lisäksi lienee se, että moni käytössä oleva vene lahoaa huollostaan huolimatta hiljalleen sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää kannata laskea vesille. Lahonneiden laitojen tai kaarien vaihtaminen, kölilankusta puhumattakaan, on työlästä ja aikaa vievää, jos veneen omistaja on halukas tilaamaan työn ammattilaiselta. Jos purjehtivien veneiden määrä laskee merkittävästi, saattaa myös käydä niin, ettei vanhojen perinteiden hallitsevia purjeompelijoitakaan kohta enää löydy. Veneisiin soveltuvaa purjekangastakaan ei ole helppo löytää. Sama koskee köysistöä. Yhdistysten toiminta, ja varsinkin niiden yhteistoiminta, on toimintatapa, joilla harrastusta voidaan pitää yllä.
On todennäköistä, että perinne pysyy jokseenkin muuttumattomana. Aina riittää henkilöitä, jotka eivät kulje myötävirtaan, vaan opiskelevat perinteistä veneenveistoa tietäen, että tilaukset ovat harvassa. On myös erittäin todennäköistä, että näille edellisten sukupolvien työjuhdille löytyy tilaajia ja käyttäjiä. Nämä venetilaajat eivät ole ”purjehtijoita” vaan henkilöitä, joita kiinnostaa rannikon ja saariston perinteinen elämä ja kulttuuri niin paljon, että he haluavat fyysisesti olla vapaa-aikanaan osa tätä elämää. Nämä henkilöt ovat niitä potentiaalisia uusien veneiden tilaajia ja perinteenkantajia. Kilpailutoiminnan jatkaminen on myös avainasemassa, koska sillä tavoitetaan ihmisiä, jotka eivät välttämättä itse halua avonaista puuvenettä, mutta jotka arvostavat perinteiden elävänä pitämistä. Koulutusta limisaumaveneiden rakentamisesta tarjoavat esimerkiksi ammattiopisto Livia Paraisilla, Eurajoen kristillinen opisto sekä Perinnekeskus Kuggom Loviisassa.
Pohjoismainen limisaumaveneperinne nimettiin joulukuussa 2021 Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kyseessä on ensimmäinen yhteispohjoismainen monikansallinen hakemus, jonka taustalla on parisataa alan toimijaa: veneenveistäjiä, yhdistyksiä, museoita ja koulutustahoja. Suomesta tukensa hakemukselle antoi 19 puuvenealalla toimivaa tahoa ja veneenveistäjää. Unescon listaus antaa tunnustusta pohjoismaiselle käsin tekemisen perinteelle sekä puuveneperinteen turvaamiselle pohjoisilla alueilla. Hakemusprosessi on käynnistänyt jo monenlaisia hankkeita perinteen puolesta eri puolilla pohjolaa.
Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt
Yhdistykset
Bosund båt-, fiske- och jaktmuseum ry
Gip-Jiippi (Yhteenliittymä)
Houtskär Allmogebåtsförening.rf
Kirkkonummen Perinneveneyhdistys St. Nikolaus.ry.
Kotkan Pursiseura ry - Kotka segelsällskap rf
Kustavin Perinnevenepurjehtijat ry
MYS (Mahogany Yachting Society)
Suomenlahden Puuveneilijät ry
Turunmaan Perinneveneyhdistys ry.
Östnyländs Allmogebåtsförening rf.
Museot ja instituutiot
Kansallismuseo / Suomen merimuseo
Merihistorian laitos, Åbo Akademi
Skärgårdsmuseet (Rönnäs, Loviisa)
Veneenveistäjät ja muut asiantuntijat
Veistäjät
Marko Nikula, Eero Ranta, Petter Mellberg, Joel Simberg, Jukka Salo, Jukka Viinikainen, Lennart Söderlund, Jan Backman, Veijo Sorvali, Jari Vanhatalo, Erkki Lönnqvist, Allan Savolainen, Riku Nylund
Asiantuntijat
Esko Mattsson, Harro Koskinen, Bosse Mellberg, Markku Jussila, Kari Herhi, Juha Herranen, Sami Uotinen, Stefan Hellström, Leo Skogström, Tero Lehti, Tuomas Nuotio, Rabbe Smedlund, Visa Roine, Timo Back, Henry Forssell
Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin
Museovirasto: Kaustislainen viulunsoitto ja pohjoismainen limisaumaveneperinne ehdolla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon
Puuvene.net -keskustelufoorumi
Kirjallisuus
Broch, Ole-Jacob 1997. Puuvene - limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto. Helsinki: Opetushallitus.
Chapelle, Howard 1969. Boatbuilding - a complete handbook of wooden boat construction. New York: W.W.Norton Company.
Föreningen Sveriges Sjöfartsmuseum i Stockholm 1999. Människor och båtar i Norden. Sjöhistorisk årsbok 1998-1999. Borås: Centraltryckeriet Åke Svenson AB.
Klippi, Yrjö & Aromaa, Juha & Klippi, Pyry 2015. Puuvene Suomessa. Helsinki: ReadMe.fi.
Perälä, Osmo 2011. Puuvene – veistäminen, kunnostaminen, perinne. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.
Pälviranta, Edgar 1997. Veneenrakennuksen oppikirja – lauta- ja rimarakenteiset U-pohjaiset soutu- ja perämoottoriveneet. Helsinki: Opetushallitus.
Rovamo, Pertti & Lintunen, Martti 1995. Suomalainen puuvene. Porvoo: WSOY.
Rössel, Greg 2000. Building small boats. North Brooksville: WoodenBoat Publications.
Simmons, Walter, J. 1980. Lapstrake Boatbuilding. Camden: International Marine Publishing Company.
Törnroos, Birger 1968. Båtar och båybyggeri i Ålands Östra skärgård 1850-1930. Meddelande från Sjöhistoriska Museet vid Åbo Akademi. Nr 11.
Törnroos, Birger 1978. Öståländska fiskebåtar förr och nu. Meddelande från Sjöhistoriska Museet vid Åbo Akademi. Nr 13.
Koulutusta limisaumaveneiden rakentamisessa
Eurajoen kristillinen opisto, Eurajoki
Kansalaisopistot eri puolilla Suomea