Purjehtiminen perinteisillä limisaumaveneillä

Kohteesta Elävä perintö -wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Purjehdus3.PNG

Purjehtiminen perinteisillä limisaumaveneillä
Mukana kansallisessa luettelossa
Sijainti Suomi
Asiasanat puuveneet, limisauma, limisaumainen vene, limilautavene, purjehtiminen

Perinteen harjoittajat ja tuntijat

Limisaumaiset perinneveneet ovat olleet purjehduskäytössä pitkään. Kehitys on kulkenut raakapurjeesta spriipurjeen kautta kahvelirikaukseen. Ensimmäinen purje saattoi olla rannalta katkaistu pieni lehtipuu, jota pidettiin pystyssä veneessä antamassa myötätuulella veneelle hyvän vauhdin. Aivan pienimpiä veneitä ei varustettu purjein.

Purjehduskilpailun lähtöruuhkaa Naantalissa. Kuva: Markku Jussila.

Maamme rannikko- ja saaristoalueilla limisaumatekniikalla rakennettuja avoimia perinteisiä saaristolaisveneitä on käytetty vapaa-ajan purjehtimiseen pitkään. Muutama harva oli jo valjastanut ne vapaa-ajan käyttöön jo silloin, kun saaristolaisväestö käytti veneitä niiden varsinaiseen tarkoitukseen eli kalastukseen ja kuljetukseen. Perinneveneiden lisäksi purjein varustettuja huviveneitä valmistetaan edelleen limisaumatekniikalla. Kyseisiä veneitä purjehditaan ja käytetään aivan kuten lasikuituisia moderneja purjeveneitä.

Nämä saariston entiset työjuhdat ovat perinteisesti olleet pääosin yksityisessä omistuksessa. Yhä tänä päivänä veneet ovat vapaa-ajan käytössä olevia yksityisveneitä, joilla retkeillään tai joissa vietetään jopa koko kesäloma. Veneitä on myös yhdistysten omistuksessa, jolloin niiden tarkoitus on antaa mahdollisuus kiinnostuneille kokeilla purjehtimista aikaisempien sukupolvien tavoin. Yhdistyksissä annetaan myös opetusta lapsille ja nuorille perinteisessä purjehdustaidossa ja esi-isien arkipäiväpuuhissa.

Purjehdusharrastus on suosittua toimintaa niin rannikon ja saariston paikallisväestön kuin myös vapaa-ajan asukkaiden keskuudessa. Nämä väestöryhmät toimivat yhdessä niin alan yhdistystoiminnassa kuin itse purjehdustapahtumissa. Tämä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Avonaisten limisaumarakenteisten veneiden nykykäytön tarkoitus on luoda rannikolla tai saaristossa asuville jonkinlainen side alueen vanhaan kulttuuriin sekä tutustua tapoihin tulla toimeen veden äärellä ja vesillä. Purjehduskunnossa olevia perinteisiä limisaumaveneitä on Suomessa noin kaksisataa kappaletta. (Luvussa ei ole mukana puiset painokölillä varustetut vapaa-ajan veneet kuten esimerkiksi kansanveneet). Perinneveneseuroiksi luokiteltava yhdistyksiä on vajaa kymmenen kappaletta. Monella tavallisella venekerholla on oma jaosto, jossa perinnepurjehdusta vaalitaan. Muutama yhdistys on keskittynyt alan museoiden ylläpitämiseen.

Perinteen harjoittaminen

Veneiden käyttö ja purjehtiminen on selkeästi jaettavissa kahteen merkittävästi
Jouni Jylhä veistää ”Porkarpaattia”. Kuva: Harro Koskinen.
toisistaan poikkeavaan ryhmään. Kesän lomakautena näille veneille tarkoitettuja kilpailuja järjestetään kymmenkunta. Innokkaimmat hinaavat veneensä kilpailusta toiseen voitonkiilto silmissään. Kilpailutoiminta on merkittävästi vaikuttanut siihen, että vanhoja, jo kauan sitten käytöstä poistettuja veneitä on kunnostettu ja otettu uusiokäyttöön. Vanhojen veneiden korjaaminen on osittain vaikuttanut veistotaidon säilymiseen. Kilpailut ovat aina suuria yleisötapahtumia ja veneiden ollessa laitureissa yleisö pääsee tutustumaan niihin läheltä. Kun purjeet nostetaan, on yleisöllä mahdollisuus nähdä veneiden purjehtivan ja monessa tapauksessa seurata kilpailun etenemistä rannoilta ja laitureilta.

Aivan toisen veneiden käyttäjäkunnan muodostavat ne henkilöt, jotka ovat valinneet nämä avonaiset limisaumaveneet lomanviettoveneikseen. Veneillä tehdään päiväpurjehduksia nauttien kesälomien hienoista säistä. Suuremmat venetyypit on varustettu pienellä kajuutalla, jolloin useita vuorokausia tai viikkoja kestävä purjehduslomailu helpottuu, kun nukkumistilat kulkevat mukana. Nämä veneet ovat normaalisti kahvelirikattuja ja helposti yhden henkilön hallittavissa, kuten pienetkin veneet. Suuremmat veneet ovat poikkeuksellisesti varustettu myös moottorilla, mikä antaa määrätyn varmuuden sekä eliminoi mahdolliset tyynen sään haasteet ja näin varmistaa esimerkiksi mahdollisten sovittujen aikataulujen noudattamisen.

Merkittävä pohjoismainen tapahtuma ”Vinden Drar” sai alkunsa Ahvenanmaalaisten harrastajien aloitteesta. Vuodesta 1985 ”Vinden Drar” lipun alla on noin kaksisataa pohjoismaalaista limisaumaveneharrastajaa viettänyt yhteisen heinäkuisen viikon. Tapahtumat on järjestetty vuosittain, vuoroin Ahvenanmaalla, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Färsaarilla. Kolme kertaa tapahtuma on järjestetty Suomessa, seuraavan kerran vuonna 2018. Viikon aikana on mahdollisuus purjehtia muita pohjoismaisia limisaumaveneitä ja tutustua niiden ominaispiirteisiin. Viikon ohjelmaan kuuluu saaristokulttuuriin liittyviä esitelmiä ja perinteiden harrastamista, limisaumainen veneen ollessa keskiössä.

Purjehtiminen on periaatteessa helppoa. Jos on lapsena purjehtinut esimerkiksi pientä optimistijollaa, oppii perinnevenettä hallitsemaan muutamassa tunnissa. Perinneveneellä ja modernilla lasikuituveneellä purjehtimisessa periaate on aina sama: se, joka saa perinneveneen kulkemaan poikkeuksellisen hyvin, oppii myös nopeasti maksimoimaan lasikuituveneen vauhdin.

Perinteen taustaa ja historiaa

Purjehdustaito on periaatteessa yhtä vanha kuin veneellä liikkuminen vesillä. Saaristossa on purjehdittu ja soudettu yhtä kauan kuin siellä on asuttu. Luoviminen vastatuuleen raakatakilalla oli tehotonta ja sitä ei edes yritetty, vaan vastatuulella soudettiin tai odotettiin tuulen suunnan muuttuvan. Kirkko ja papit eivät myöskään olleet ihastuneet veneestä, joka nousi vastatuuleen, sillä he pitivät sitä pirun aikaansaannoksena. Veden kitka on pieni. Koska maanteitä ei ollut, liikkuminen vesitse oli aivan luonnollista niin merialueillamme kun sisävesillä. Vene oli elämän edellytys ja itsestäänselvyys. Veneillä käytiin kala-apajilla, haettiin lehdekset ja heinät saarista, käytiin lypsämässä lehmät laidunsaarilla sekä siirrettiin laiduntavat lehmät ja lampaat. Purjein mentiin kaupunkeihin myymään kala- ja muut tuotteet,
Kahveliriki. Masto, puomi, kahveli. Kolmiomallinen etupurje on ns. fokka.
pyhäisin purjehdittiin kirkolle.


1800-luvun loppupuolella Turussa Airisto Segelsällskapetin herrashenkilöt katselivat näitä saaristolaisen veneitä ja pitivät niitä alkeellisesti rikattuina. Saaristolaiset purjehtivat tuotteitaan myytäväksi Turun kaupunkilaisille, jolloin purjehdusta harrastavat kaupunkilaisherrat pääsivät tutkiskelemaan veneitä ja niiden alkeellisia rikauksia. Herrat päättivät jo 1800-luvulla järjestää vuotuiset purjehduskilpailut näillä saaristolaisten veneillä. Perinne jatkuu edelleen, vaikka jo 1950-luvulta kilpailevat veneet eivät enää ole olleet muussa käytössä kuin kilpailemista varten. Kilpailutoiminnan aloittivat toisin sanoen kaupunkilaiset. Toiminta on johtanut usean perinneveneyhdistyksen perustamiseen saaristossa. Myös saaristossa toimivat normaalit venekerhot ovat ottaneet limisaumaveneaktiviteetit toimintaansa piiriin järjestäen purjehduskilpailuja ja muita tapahtumia. Venerakennuskursseja järjestetään ja halukkaita opetetaan purjehtimaan sekä huoltamaan ja korjaamaan veneitä.


Perinteen eteenpäin välittäminen

August Strandfelt Iniön Norrbystä veistää verkkovenettä. Kuva: Harro Koskisen kokoelmat.

Perinnevenepurjehdusharrastus siirtyy usein vanhemmilta lapsille. Tapahtumat ja kilpailutoiminta tuntuu olevan paras perinteen eteenpäin viemisen keino. Kilpailuja järjestetään pitkin rannikkoa Loviisasta Pohjanmaalle. Laajamittaisinta toiminta on Turun saaristossa, jossa kilpailuja järjestetään ainakin Korppoossa, Nauvossa, Houtskarissa, Iniössä ja Kustavissa. Lähtöviivalla kilpailussa saattaa olla jopa kolmekymmentä venekuntaa. Joissakin kilpailuissa on eri kilpailuluokkia, joihin veneet jaetaan pituuden mukaan. Myös käytetty purjekangas saattaa vaikuttaa siihen, mihin luokaan vene kuuluu. Usealla yhdistyksellä on myös tarkat kirjalliset säännöt, joilla yritetään vaikuttaa siihen, että veneet pysyisivät niin alkuperäisinä kun mahdollista. Kilpailut ovat hauskoja tapahtumia. Osallistujat ovat ymmärtäneet, että veneen pitkä vesilinja ja suuret purjeet ovat kilpailussa eduksi. Hyvä purjehtija ja kokenut miehistö sekä kotikenttäetu saattavat kuitenkin olla arvokkaampia kuin isot purjeet. Vaikkakin kilpailut ovat leikkimielisiä, muuttuvat ne aika totisiksi, kun lähtölaukaisu on kajahtanut. Kilpailun jälkeen miehistöt ovat kuitenkin aina sovussa. Kaikki tuntevat entuudestaan toisensa. Yleisöä saattaa olla jopa viisisataa henkilöä. Kilpailut järjestetään usein muiden kesätapahtumien yhteydessä, jolloin yleisöllä saattaa olla ohjelmaa koko päivän iltatansseihin asti.

Uudet veneet vaihtelevat hinnaltaan todella paljon. Esimerkiksi kuusimetrinen vene, joka on rakennettu kahdellatoista laitaparilla ja painokaarilla, maksaa ehkä vain puolet samankokoisesta kuudesta laitaparista veistetystä veneestä, jossa kaaritus on veistetty luonnonkaarista. Esimerkiksi painokaaret veistäjä asentaa paikoilleen yhdessä päivässä, kun taas pelkästään luonnostaan kaarevien juurien ja oksien etsiminen metsässä voi viedä kuukauden ja niiden paikalleen sovittaminen lisäksi ehkä kaksi kuukautta. Uudet veneet ovat siis arvokkaita, mikä on selkeä este perinteen suuremmalle massasuosiolle. Jos perheellä on varaa yhteen veneeseen, se ei todennäköisesti ole avonainen purjehdittava limisaumavene.

Perinteen tulevaisuus

Vihreän ajattelun myötä voisi kuvitella, että olisi kasvamassa uusi veneensä puusta ja luonnonmateriaaleista haluava sukupolvi. Luonnonmateriaaleista valmistettu vene ei muutu ongelmajätteeksi tai ympäristöriskiksi palveltuaan muutaman sukupolven. Limisaumaveneiden harrastajat kuvittelivat, että ympäristötietoinen uusi sukupolvi suosisi venettä, joka on rakennettu perinteisellä menetelmällä ja joka kulkee luonnon voimalla, tuulella. Näin ei käynyt, ja yhtenä syynä tähän on aivan varmasti korkeat valmistuskustannukset. Uuden perinneveneen hinnalla saa hyvän käytetyn lasikuiturakenteisen purjeveneen kaikilla mukavuuksilla. Jos kiinnostus veneilyyn loppuu, on lasikuituvene huomattavasti helpompi myydä. Vanhoja käytettyjä perinneveneitä on harvoin kaupan mutta potentiaalinen ostajaryhmä on myös rajallinen. Purjehdusperinnettä yritetään jakaa niin kursseilla kuin tapahtumissa.

Suurin uhka harrastukselle uuden veneen kovan hinnan lisäksi lienee se, että moni käytössä oleva vene lahoaa huollostaan huolimatta hiljalleen sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää kannata laskea vesille. Lahonneiden laitojen tai kaarien vaihtaminen, kölilankusta puhumattakaan, on työlästä ja aikaa vievää, jos veneen omistaja on halukas tilaamaan työn ammattilaiselta. Jos purjehtivien veneiden määrä laskee merkittävästi, saattaa myös käydä niin, ettei vanhojen perinteiden hallitsevia purjeompelijoitakaan kohta enää löydy. Veneisiin soveltuvaa purjekangastakaan ei ole helppo löytää. Sama koskee köysistöä. Yhdistysten toiminta ja varsinkin niiden yhteistoiminta on toimintatapa, joilla harrastusta voidaan pitää yllä.


On todennäköistä, että perinne pysyy jokseenkin muuttumattomana. Aina riittää henkilöitä, jotka eivät kulje myötävirtaan vaan opiskelevat perinteistä veneenveistoa tietäen, että tilaukset ovat harvassa. On myös erittäin todennäköistä, että näille edellisten sukupolvien työjuhdille löytyy tilaajia ja käyttäjiä. Nämä venetilaajat eivät ole ”purjehtijoita” vaan henkilöitä, joita kiinnostaa rannikon ja saariston perinteinen elämä ja kulttuuri niin paljon, että he haluavat fyysisesti olla vapaa-aikanaan osa tätä elämää. Nämä henkilöt ovat niitä potentiaalisia uusien veneiden tilaajia ja perinteen kantajia. Kilpailutoiminnan jatkaminen on myös avainasemassa, koska sillä tavoitetaan ihmisiä, jotka eivät välttämättä itse halua avonaista puuvenettä, mutta jotka arvostavat perinteiden elävänä pitämistä. Yhdistysten kurssitoiminta on pientä, mutta esimerkiksi Houtskär Folkhögskola on järjestänyt suosittuja pidempiä perinnevenepurjehduskursseja. Opetusta järjestetään sekä lapsille että aikuisille myös Korppoossa, Nauvossa ja Kustavissa.

Ilmoituksen taustalla olevat yhteisöt

Yhdistykset

Kansallismuseo / Suomen merimuseo

Airisto Segelsällskap rf.

Forum Marinum

Gip-Jiippi (Yhteenliittymä)

Houtskär Allmogebåtsförening.rf

Houtskär Båtklubb rf.

Houtskär Kulturgille rf.

Iniö Båtklubb rf.

Kirkkonummen Perinneveneyhdistys St. Nikolaus.ry.

Klassiska Båtar rf www.loviisanlaivasilta.fi

Korpo Hembygdsförening rf.

Korpo Sjöfarare rf.

Kotkan Pursiseura ry - Kotka segelsällskap rf

Kuopion Puuveneveistäjät ry

Kustavin Perinnevenepurjehtijat ry.

Kvarkens Båtmuseum

MYS (Mahogany Yachting Society)

Puuveneveistäjät ry.

Raumanmeren Puuveneilijät ry

Sjöhistoriska Institutionen vid Åbo Akademi

Skärgårdsmuseet (Rönnäs, Loviisa)

Suomenlahden Puuveneilijät ry

Turunmaan Perinneveneyhdistys ry.

Östnyländs Allmogebåtsförening rf.


Veneenveistäjät ja muut asiantuntijat

Veistäjät

Marko Nikula, Eero Ranta, Petter Mellberg, Joel Simberg, Jukka Salo, Jukka Viinikainen, Lennart Söderlund, Jan Backman, Veijo Sorvali, Jari Vanhatalo, Erkki Lönnqvist, Allan Savolainen, Riku Nylund

Asiantuntijat

Esko Mattsson, Harro Koskinen, Bosse Mellberg, Markku Jussila, Kari Herhi, Juha Herranen, Sami Uotinen, Stefan Hellström, Leo Skogström, Tero Lehti, Tuomas Nuotio, Rabbe Smedlund, Visa Roine, Timo Back, Henry Forssell

Lähteet ja linkkejä muihin tietolähteisiin

www.puuvene.net, www.veneenrakentaja.com, www.puuveneveistajat.fi, www.brannskar.fi, www.jakobstadsbatvarv.multi.fi, www.vallilanveneveistamo.fi, www.miiluboats.com, www.houtskärallmogeseglare.net, www.houtskarsbatklubb.com


Kirjallisuus

Broch, Ole-Jacob 1997. Puuvene - limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto. Helsinki: Opetushallitus.

Chapelle, Howard 1969. Boatbuilding - a complete handbook of wooden boat construction. New York: W.W.Norton Company.

Föreningen Sveriges Sjöfartsmuseum i Stockholm 1999. Människor och båtar i Norden. Sjöhistorisk årsbok 1998-1999. Borås: Centraltryckeriet Åke Svenson AB.

Klippi, Yrjö & Aromaa, Juha & Klippi, Pyry 2015. Puuvene Suomessa. Helsinki: ReadMe.fi.

Perälä, Osmo 2011. Puuvene – veistäminen, kunnostaminen, perinne. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.

Pälviranta, Edgar 1997. Veneenrakennuksen oppikirja – lauta- ja rimarakenteiset U-pohjaiset soutu- ja perämoottoriveneet. Helsinki: Opetushallitus.

Rovamo, Pertti & Lintunen, Martti 1995. Suomalainen puuvene. Porvoo: WSOY.

Rössel, Greg 2000. Building small boats. North Brooksville: WoodenBoat Publications.

Simmons, Walter, J. 1980. Lapstrake Boatbuilding. Camden: International Marine Publishing Company.

Törnroos, Birger 1968. Båtar och båybyggeri i Ålands Östra skärgård 1850-1930. Meddelande från Sjöhistoriska Museet vid Åbo Akademi. Nr 11.

Törnroos, Birger 1978. Öståländska fiskebåtar förr och nu. Meddelande från Sjöhistoriska Museet vid Åbo Akademi. Nr 13.